## SUOMEN MI --- --- ## SUOMEN KARTASTO. --- --- 5—7, 9b. 8, 9a. 10a. 10b. 11a. 11 b. 12, 13. 14—18. 19. 20, 21. 22. 23. 24. 25 SI SUOMEN KARTASTO. TEKSTI. Savander, O., y. m., Suomi Sederholm, J. J., Korkeussuhteet . » Vuoripera . a Irtonaiset maalajit. 2 kuv.. Biese, Ernst, Meteorologiaa Sundell, A. F., Lumipeitteen paksuus Kihlman, A. Osw., Kesähallat » Putkilokasvit » Puukasvit Elfving, Predr., Viljelyskasvit Sallmen, E. Th., Metsät Boxström, A., Väestötilasto Lönnbeck, G., Kansansivistystoimi Neovius, E. R., Maanviljelystilasto. 4 kuvalla Palmen, J. A., Kosket. (Luettelo s. 16—30). Moberg, K. Ad., Metalliteollisuus ja kivilouhokset. 5 kuv. Palmö&n, K. E., Teollisuus . Vienti ja laivaliike Leinberg, G., Sahatuotteiden vienti vuosina 1865—04. S. 1—10. Fontell, A. G., Tärkeimmät vientitavarat. S. 10—17. Leinberg, G., Suomen ulkomainen merenkulku vuosina 1867—96. S. 17—20. Andersin, E. F., Hausen, R., y. m., Luotsilaitos. 1 kuv. Palmen, E. G., Kulkulaitokset Fabritius, Aug., Liikenne Suomen valtionrautateillä . Palmen, E. G., Sähkölennätin. — S. 1—4 . Rosberg, Fredr., Telefoni — S. 4-9 = * Siv 1—10 1—15 1—16 1—26 1—14 1— 4 1— 6 1— 8 1— 2 1— 6 1—37 1—21 1—10 1—21 1—30 1—31 1—21 1 20 1—12 1 38 1—16 1—95—7, 9b. 8, 9a. 10a. 10b. 11a. 11 b. 12, 13. 14—18. 19. 20, 21. 22. 23. 24. 25 SI SUOMEN KARTASTO. TEKSTI. Savander, O., y. m., Suomi Sederholm, J. J., Korkeussuhteet . » Vuoripera . a Irtonaiset maalajit. 2 kuv.. Biese, Ernst, Meteorologiaa Sundell, A. F., Lumipeitteen paksuus Kihlman, A. Osw., Kesähallat » Putkilokasvit » Puukasvit Elfving, Predr., Viljelyskasvit Sallmen, E. Th., Metsät Boxström, A., Väestötilasto Lönnbeck, G., Kansansivistystoimi Neovius, E. R., Maanviljelystilasto. 4 kuvalla Palmen, J. A., Kosket. (Luettelo s. 16—30). Moberg, K. Ad., Metalliteollisuus ja kivilouhokset. 5 kuv. Palmö&n, K. E., Teollisuus . Vienti ja laivaliike Leinberg, G., Sahatuotteiden vienti vuosina 1865—04. S. 1—10. Fontell, A. G., Tärkeimmät vientitavarat. S. 10—17. Leinberg, G., Suomen ulkomainen merenkulku vuosina 1867—96. S. 17—20. Andersin, E. F., Hausen, R., y. m., Luotsilaitos. 1 kuv. Palmen, E. G., Kulkulaitokset Fabritius, Aug., Liikenne Suomen valtionrautateillä . Palmen, E. G., Sähkölennätin. — S. 1—4 . Rosberg, Fredr., Telefoni — S. 4-9 = * Siv 1—10 1—15 1—16 1—26 1—14 1— 4 1— 6 1— 8 1— 2 1— 6 1—37 1—21 1—10 1—21 1—30 1—31 1—21 1 20 1—12 1 38 1—16 1—95—7, 9b. 8, 9a. 10a. 10b. 11a. 11 b. 12, 13. 14—18. 19. 20, 21. 22. 23. 24. 25 SI SUOMEN KARTASTO. TEKSTI. Savander, O., y. m., Suomi Sederholm, J. J., Korkeussuhteet . » Vuoripera . a Irtonaiset maalajit. 2 kuv.. Biese, Ernst, Meteorologiaa Sundell, A. F., Lumipeitteen paksuus Kihlman, A. Osw., Kesähallat » Putkilokasvit » Puukasvit Elfving, Predr., Viljelyskasvit Sallmen, E. Th., Metsät Boxström, A., Väestötilasto Lönnbeck, G., Kansansivistystoimi Neovius, E. R., Maanviljelystilasto. 4 kuvalla Palmen, J. A., Kosket. (Luettelo s. 16—30). Moberg, K. Ad., Metalliteollisuus ja kivilouhokset. 5 kuv. Palmö&n, K. E., Teollisuus . Vienti ja laivaliike Leinberg, G., Sahatuotteiden vienti vuosina 1865—04. S. 1—10. Fontell, A. G., Tärkeimmät vientitavarat. S. 10—17. Leinberg, G., Suomen ulkomainen merenkulku vuosina 1867—96. S. 17—20. Andersin, E. F., Hausen, R., y. m., Luotsilaitos. 1 kuv. Palmen, E. G., Kulkulaitokset Fabritius, Aug., Liikenne Suomen valtionrautateillä . Palmen, E. G., Sähkölennätin. — S. 1—4 . Rosberg, Fredr., Telefoni — S. 4-9 = * Siv 1—10 1—15 1—16 1—26 1—14 1— 4 1— 6 1— 8 1— 2 1— 6 1—37 1—21 1—10 1—21 1—30 1—31 1—21 1 20 1—12 1 38 1—16 1—9 --- N o. Sn. 30. = Palmen, E. G,, Postilaitos . . . . 0.0. + x a + I % 31. Hackman, Alfr., Muinaislöydöt. 82 kuvalla . . . . . 1—38 32a. Historiallisia karttoja =. . N 2 & =o. mos < 8 14 1. Ruuth, J. W., Valtiolliset rajat. S. 1—6. 2. Neovius, Ad., Kirkkohistoriallinen kartta. S. 6—8. 5. » ja Palmen, E. G., Maakunnat. S. 8—12. 4. » Oikeudellinen jaoitus. S. 13—14. 32b. Palmen, E. G., Vanhoja Suomen karttoja . . . . . . 1—7 10 kuvaa; 84 kuvaa tekstissä; 441 sivua. Suomen Kartasto ilmestyy kahdessa painoksessa. toinen maan molem- milla kotimaisilla kielillä, toinen ranskaksi. Teksti tulee erikseen kullakin kolmella kielellä; ranskalainen teksti muo- dostaa Fennian 17:nnen osan. —+40e+N o. Sn. 30. = Palmen, E. G,, Postilaitos . . . . 0.0. + x a + I % 31. Hackman, Alfr., Muinaislöydöt. 82 kuvalla . . . . . 1—38 32a. Historiallisia karttoja =. . N 2 & =o. mos < 8 14 1. Ruuth, J. W., Valtiolliset rajat. S. 1—6. 2. Neovius, Ad., Kirkkohistoriallinen kartta. S. 6—8. 5. » ja Palmen, E. G., Maakunnat. S. 8—12. 4. » Oikeudellinen jaoitus. S. 13—14. 32b. Palmen, E. G., Vanhoja Suomen karttoja . . . . . . 1—7 10 kuvaa; 84 kuvaa tekstissä; 441 sivua. Suomen Kartasto ilmestyy kahdessa painoksessa. toinen maan molem- milla kotimaisilla kielillä, toinen ranskaksi. Teksti tulee erikseen kullakin kolmella kielellä; ranskalainen teksti muo- dostaa Fennian 17:nnen osan. —+40e+N o. Sn. 30. = Palmen, E. G,, Postilaitos . . . . 0.0. + x a + I % 31. Hackman, Alfr., Muinaislöydöt. 82 kuvalla . . . . . 1—38 32a. Historiallisia karttoja =. . N 2 & =o. mos < 8 14 1. Ruuth, J. W., Valtiolliset rajat. S. 1—6. 2. Neovius, Ad., Kirkkohistoriallinen kartta. S. 6—8. 5. » ja Palmen, E. G., Maakunnat. S. 8—12. 4. » Oikeudellinen jaoitus. S. 13—14. 32b. Palmen, E. G., Vanhoja Suomen karttoja . . . . . . 1—7 10 kuvaa; 84 kuvaa tekstissä; 441 sivua. Suomen Kartasto ilmestyy kahdessa painoksessa. toinen maan molem- milla kotimaisilla kielillä, toinen ranskaksi. Teksti tulee erikseen kullakin kolmella kielellä; ranskalainen teksti muo- dostaa Fennian 17:nnen osan. —+40e+ --- SUOMEN KARTASTO. KARTTALEKTI N:o 1. Suomi. Suomi, jota sitten v. 1581 on kutsuttu Suuriruhtinaan- maaksi, on aikaisempina vuosisatoina kuulunut Ruotsin kunin- gaskuntaan, mutta muodosti jo silloin syrjäisen asemansa ja eri- laisen kansallisuutensa vuoksi useissa suhteissa erityisen osan valtakuntaa. Sekä vanhempina että uudempina aikoina on Suo- messa pidetty erityisiä säätykokouksia, jonka ohessa maan halli- tus, kun valtiolliset olot ovat niin vaatineet. on aika ajoin ollut erityisen kenraalikuvernöörin käsissä. Kun Suomen pääosa 1808—1809 vuosien sodan kautta lopullisesti irtautui Ruotsista, vahvisti Keisari Aleksanteri | Porvoon valtiopäivillä maan uskonnon ja perustuslait sekä ne etuudet ja oikeudet, joita sen asukkaat olivat siihen saakka val- tiosäännön mukaan nauttineet, jonka jälkeen säädyt vannoivat hänelle Suomen Suuriruhtinaana uskollisuuden valan. Ne perus- tuslait, jotka täten vahvistettiin yhä edelleen olemaan voimassa Suomessa, olivat 1772 vuoden Hallitusmuoto, Yhdistys- ja Vakuus- kirja vuodelta 1789 sekä 1617 vuoden valtiopäiväjärjestys. Sille osalle Suomea, jonka Venäjä jo aikaisemmin oli valloittanut ja joka päätöksellä v:lta 1811 yhdistettiin maan pääosaan, vakuu- tettiin erityisesti osallisuus edustusoikeuteen maan valtiosäännön mukaisesti. Samalla kuin Suomen kansalle vakuutetut oikeudet ovat useita kertoja jälkeenkinpäin vahvistetut, — m. m. on jokainen keisari ne valtaistuimelle noustessaan vahvistanut, — on viimeisai- koina laadittu uusia perustuslakeja säätyjen myötävaikutuksella. Kumoamalla 1617 vuoden valtiopäiväjärjestys julaistiin v 1869SUOMEN KARTASTO. KARTTALEKTI N:o 1. Suomi. Suomi, jota sitten v. 1581 on kutsuttu Suuriruhtinaan- maaksi, on aikaisempina vuosisatoina kuulunut Ruotsin kunin- gaskuntaan, mutta muodosti jo silloin syrjäisen asemansa ja eri- laisen kansallisuutensa vuoksi useissa suhteissa erityisen osan valtakuntaa. Sekä vanhempina että uudempina aikoina on Suo- messa pidetty erityisiä säätykokouksia, jonka ohessa maan halli- tus, kun valtiolliset olot ovat niin vaatineet. on aika ajoin ollut erityisen kenraalikuvernöörin käsissä. Kun Suomen pääosa 1808—1809 vuosien sodan kautta lopullisesti irtautui Ruotsista, vahvisti Keisari Aleksanteri | Porvoon valtiopäivillä maan uskonnon ja perustuslait sekä ne etuudet ja oikeudet, joita sen asukkaat olivat siihen saakka val- tiosäännön mukaan nauttineet, jonka jälkeen säädyt vannoivat hänelle Suomen Suuriruhtinaana uskollisuuden valan. Ne perus- tuslait, jotka täten vahvistettiin yhä edelleen olemaan voimassa Suomessa, olivat 1772 vuoden Hallitusmuoto, Yhdistys- ja Vakuus- kirja vuodelta 1789 sekä 1617 vuoden valtiopäiväjärjestys. Sille osalle Suomea, jonka Venäjä jo aikaisemmin oli valloittanut ja joka päätöksellä v:lta 1811 yhdistettiin maan pääosaan, vakuu- tettiin erityisesti osallisuus edustusoikeuteen maan valtiosäännön mukaisesti. Samalla kuin Suomen kansalle vakuutetut oikeudet ovat useita kertoja jälkeenkinpäin vahvistetut, — m. m. on jokainen keisari ne valtaistuimelle noustessaan vahvistanut, — on viimeisai- koina laadittu uusia perustuslakeja säätyjen myötävaikutuksella. Kumoamalla 1617 vuoden valtiopäiväjärjestys julaistiin v 1869SUOMEN KARTASTO. KARTTALEKTI N:o 1. Suomi. Suomi, jota sitten v. 1581 on kutsuttu Suuriruhtinaan- maaksi, on aikaisempina vuosisatoina kuulunut Ruotsin kunin- gaskuntaan, mutta muodosti jo silloin syrjäisen asemansa ja eri- laisen kansallisuutensa vuoksi useissa suhteissa erityisen osan valtakuntaa. Sekä vanhempina että uudempina aikoina on Suo- messa pidetty erityisiä säätykokouksia, jonka ohessa maan halli- tus, kun valtiolliset olot ovat niin vaatineet. on aika ajoin ollut erityisen kenraalikuvernöörin käsissä. Kun Suomen pääosa 1808—1809 vuosien sodan kautta lopullisesti irtautui Ruotsista, vahvisti Keisari Aleksanteri | Porvoon valtiopäivillä maan uskonnon ja perustuslait sekä ne etuudet ja oikeudet, joita sen asukkaat olivat siihen saakka val- tiosäännön mukaan nauttineet, jonka jälkeen säädyt vannoivat hänelle Suomen Suuriruhtinaana uskollisuuden valan. Ne perus- tuslait, jotka täten vahvistettiin yhä edelleen olemaan voimassa Suomessa, olivat 1772 vuoden Hallitusmuoto, Yhdistys- ja Vakuus- kirja vuodelta 1789 sekä 1617 vuoden valtiopäiväjärjestys. Sille osalle Suomea, jonka Venäjä jo aikaisemmin oli valloittanut ja joka päätöksellä v:lta 1811 yhdistettiin maan pääosaan, vakuu- tettiin erityisesti osallisuus edustusoikeuteen maan valtiosäännön mukaisesti. Samalla kuin Suomen kansalle vakuutetut oikeudet ovat useita kertoja jälkeenkinpäin vahvistetut, — m. m. on jokainen keisari ne valtaistuimelle noustessaan vahvistanut, — on viimeisai- koina laadittu uusia perustuslakeja säätyjen myötävaikutuksella. Kumoamalla 1617 vuoden valtiopäiväjärjestys julaistiin v 1869 --- 2 Suomen Kartasto. Karltalehti n:o 1. Suomen Suuriruhtinaanmaan valtiopäiväjärjestys olemaan peruut- tamattomana perustuslakina. Myöhemmin laadituista säännök- sistä, joilla on perustuslain pyhyys, mainittakoon neljätoista pykälää 1878 vuoden asevelvollisuuslaissa, sekä 1886 vuoden manifesti säätyjen esitysoikeudesta. Venäjän Keisari on aina Suomen Suuriruhtinas, ja ulko- maanpolitiikka on molemmille maille yhteinen. Karttoja. Suomen piirsi tunnettavalla tavalla kartalle ensi kerran Olaus Magnus (1539) ja sen kuvasi aikaansa nähden kiitettävästi Andreas Bureus (1626). Nämä kartat ovat siis suuri- arvoisia maamme maantieteelle. Jäljennykset näistä onkin otettu Suomen Kartastoon (n:o 32b), jonka ohessa niihin on kirjoitettu erityinen teksti. Tässä tekstissä huomautetaan myöskin mikä merkitys Jaakko Fagoofilla sittemmin oli maan mittauksessa ja kuinka S. G. Hermelin käyttämällä kaikkia tarjona olevia aineksia on julaissut suuriarvoisia Ruotsin ja Suomen karttoja, jonka viimemainitun maan kartoitti C. P. Hällström. Sittemmin on mittaus lakkaamatta jatkunut, ja käsinpiir- rettyjä jakokaritoja mittakaavoissa 1:4,000 ja 1:8,000 on ka- saantunut arkistoihin. Yhteenliittämällä näitä on saatu prtäjän- karttoja (1: 20,000), jotka vuorostaan ovat yhdistetyt kihlakunnan- kartoiksi (1:100,000). Tämäntapaisia karttoja ei ole sovitettu karttaverkoon. Nämä ainekset säilytetään Maanmittauksen Ylihalli- tuksessa, jossa ne 1850- ja 1860-luvuilla C. W. Gyldenin johdolla, käyttämällä tähtitieteellisesti määrättyjä kiinnepisteitä, koottiin Suomen Yleiskartaksi mittakaavassa 1:400,000; tämä julaistiin vuosina 1863—72 30 lehdessä ja on se nykyisin maan suurin ja täydellisin alkuperäinen kartta. Viime aikoina on laadittu uusia lehtiä maan länsiosista. Jo itämaisen sodan aikana 1854—455 käytti venäläinen topo- graafikunta suomalaisia kartta-aineksia ja laati tiedusteluretkien jälkeen kartan (1:100,000) etelä- ja länsiosista maata. Vähä sen jälkeen kuin Maanmittausylihallituksen kartta oli ilmestynyt, julkaisi Srelbitski kartassansa Euroopan Venäjästä (1: 420,000) myöskin 17 lehteä Suomesta. '2 Suomen Kartasto. Karltalehti n:o 1. Suomen Suuriruhtinaanmaan valtiopäiväjärjestys olemaan peruut- tamattomana perustuslakina. Myöhemmin laadituista säännök- sistä, joilla on perustuslain pyhyys, mainittakoon neljätoista pykälää 1878 vuoden asevelvollisuuslaissa, sekä 1886 vuoden manifesti säätyjen esitysoikeudesta. Venäjän Keisari on aina Suomen Suuriruhtinas, ja ulko- maanpolitiikka on molemmille maille yhteinen. Karttoja. Suomen piirsi tunnettavalla tavalla kartalle ensi kerran Olaus Magnus (1539) ja sen kuvasi aikaansa nähden kiitettävästi Andreas Bureus (1626). Nämä kartat ovat siis suuri- arvoisia maamme maantieteelle. Jäljennykset näistä onkin otettu Suomen Kartastoon (n:o 32b), jonka ohessa niihin on kirjoitettu erityinen teksti. Tässä tekstissä huomautetaan myöskin mikä merkitys Jaakko Fagoofilla sittemmin oli maan mittauksessa ja kuinka S. G. Hermelin käyttämällä kaikkia tarjona olevia aineksia on julaissut suuriarvoisia Ruotsin ja Suomen karttoja, jonka viimemainitun maan kartoitti C. P. Hällström. Sittemmin on mittaus lakkaamatta jatkunut, ja käsinpiir- rettyjä jakokaritoja mittakaavoissa 1:4,000 ja 1:8,000 on ka- saantunut arkistoihin. Yhteenliittämällä näitä on saatu prtäjän- karttoja (1: 20,000), jotka vuorostaan ovat yhdistetyt kihlakunnan- kartoiksi (1:100,000). Tämäntapaisia karttoja ei ole sovitettu karttaverkoon. Nämä ainekset säilytetään Maanmittauksen Ylihalli- tuksessa, jossa ne 1850- ja 1860-luvuilla C. W. Gyldenin johdolla, käyttämällä tähtitieteellisesti määrättyjä kiinnepisteitä, koottiin Suomen Yleiskartaksi mittakaavassa 1:400,000; tämä julaistiin vuosina 1863—72 30 lehdessä ja on se nykyisin maan suurin ja täydellisin alkuperäinen kartta. Viime aikoina on laadittu uusia lehtiä maan länsiosista. Jo itämaisen sodan aikana 1854—455 käytti venäläinen topo- graafikunta suomalaisia kartta-aineksia ja laati tiedusteluretkien jälkeen kartan (1:100,000) etelä- ja länsiosista maata. Vähä sen jälkeen kuin Maanmittausylihallituksen kartta oli ilmestynyt, julkaisi Srelbitski kartassansa Euroopan Venäjästä (1: 420,000) myöskin 17 lehteä Suomesta. '2 Suomen Kartasto. Karltalehti n:o 1. Suomen Suuriruhtinaanmaan valtiopäiväjärjestys olemaan peruut- tamattomana perustuslakina. Myöhemmin laadituista säännök- sistä, joilla on perustuslain pyhyys, mainittakoon neljätoista pykälää 1878 vuoden asevelvollisuuslaissa, sekä 1886 vuoden manifesti säätyjen esitysoikeudesta. Venäjän Keisari on aina Suomen Suuriruhtinas, ja ulko- maanpolitiikka on molemmille maille yhteinen. Karttoja. Suomen piirsi tunnettavalla tavalla kartalle ensi kerran Olaus Magnus (1539) ja sen kuvasi aikaansa nähden kiitettävästi Andreas Bureus (1626). Nämä kartat ovat siis suuri- arvoisia maamme maantieteelle. Jäljennykset näistä onkin otettu Suomen Kartastoon (n:o 32b), jonka ohessa niihin on kirjoitettu erityinen teksti. Tässä tekstissä huomautetaan myöskin mikä merkitys Jaakko Fagoofilla sittemmin oli maan mittauksessa ja kuinka S. G. Hermelin käyttämällä kaikkia tarjona olevia aineksia on julaissut suuriarvoisia Ruotsin ja Suomen karttoja, jonka viimemainitun maan kartoitti C. P. Hällström. Sittemmin on mittaus lakkaamatta jatkunut, ja käsinpiir- rettyjä jakokaritoja mittakaavoissa 1:4,000 ja 1:8,000 on ka- saantunut arkistoihin. Yhteenliittämällä näitä on saatu prtäjän- karttoja (1: 20,000), jotka vuorostaan ovat yhdistetyt kihlakunnan- kartoiksi (1:100,000). Tämäntapaisia karttoja ei ole sovitettu karttaverkoon. Nämä ainekset säilytetään Maanmittauksen Ylihalli- tuksessa, jossa ne 1850- ja 1860-luvuilla C. W. Gyldenin johdolla, käyttämällä tähtitieteellisesti määrättyjä kiinnepisteitä, koottiin Suomen Yleiskartaksi mittakaavassa 1:400,000; tämä julaistiin vuosina 1863—72 30 lehdessä ja on se nykyisin maan suurin ja täydellisin alkuperäinen kartta. Viime aikoina on laadittu uusia lehtiä maan länsiosista. Jo itämaisen sodan aikana 1854—455 käytti venäläinen topo- graafikunta suomalaisia kartta-aineksia ja laati tiedusteluretkien jälkeen kartan (1:100,000) etelä- ja länsiosista maata. Vähä sen jälkeen kuin Maanmittausylihallituksen kartta oli ilmestynyt, julkaisi Srelbitski kartassansa Euroopan Venäjästä (1: 420,000) myöskin 17 lehteä Suomesta. ' --- Suomi. 3 Eri osia maata on kartoitettu suuremmissakin mittakaa- voissa. Etusijassa on mainittava venäläisen topograafikunnan 1860-luvulla toimitettuihin geodeetisiin töihin perustuvat kartoi- tukset, jotka alkoivat 1870 (1:21,000). Niitä on toimitettu 61 leveysasteelle saakka, mutta monikulmioverkko on ulotettu aina Kajaaniin ja Ouluun saakka. Osa karttoja on julaistu mitta- kaavassa 1:42.000. Suomalaisista kartoitustöistä on taas mai- nittava geolooginen karttateos (1:200,000, Etelä-Suomi; keski- ja pohjoisosat kartoitetaan pienemmässä mittakaavassa) sekä erilaisissa mittakaavoissa laaditut kydrograafiset kartat. Pienemmässä mittakaavassa on julaistu useita Suomen kart- toja, jaista mainittakoon Eklundin (1840), Inbergin (1875) ja Uschakoffin (1898). Paitsi näitä maantieteellisiä karttoja, on julaistu joukko pieniä karttoja, joissa tehdään selkoa erityisistä tilastollisista seikoista; tässä huomautettakoon ainoastaan niitä yleiskatsauk- sia Suomen luontoon ja viljelysoloihin, joita K. E. F. Ignatius on toimittanut useihin kansainvälisiin kongresseihin. Kartaston yleiskatsauskartta. Kun Suomen Maantieteellinen Seura päätti julaista osan niitä Suomen karttoja, jotka olivat näytteillä Lontoon maantieteellisessä kongressissa, syntyi sel- laisen yhteisen peruskartan tarve, jossa olisi sopivaan mitta- kaavaan yhdistettynä tarpeellinen yksityiskohtien tarkkuus. Saata- vissa olevista maan kartoista oli pienemmissä monta parannusta kaipaavaa kohtaa, ja suuremmissakin oli havaittu virheitä raken- teessa. Kävi sen vuoksi välttämättömäksi hankkia uusi perusta käyttämällä varmimpia tarjona olevia aineksia. Katsoen siihen että karttateosta oli käytettävä maantieteel- lisiin ja tilastollisiin yleiskatsausesityksiin, valittiin tämän perus- tan mittakaavaksi 7: 2,000,000. Kysymys Suomen kartan sopivimmasta projektioonista oli jo aikaisemmin ollut Seurassa perinpohjaisen keskustelun alai- sena, joka olisi tullut määrääväksi kysymyksessä olevallekin kar- talle. Sillävälin oli kuitenkin yksityisestä alotteesta pantu alulle kartta samassa leikkaavassa kartio-projektioonissa, jota oli käy- tetty maan yleiskartassakin ja jota varten täydelliset laskut olivatSuomi. 3 Eri osia maata on kartoitettu suuremmissakin mittakaa- voissa. Etusijassa on mainittava venäläisen topograafikunnan 1860-luvulla toimitettuihin geodeetisiin töihin perustuvat kartoi- tukset, jotka alkoivat 1870 (1:21,000). Niitä on toimitettu 61 leveysasteelle saakka, mutta monikulmioverkko on ulotettu aina Kajaaniin ja Ouluun saakka. Osa karttoja on julaistu mitta- kaavassa 1:42.000. Suomalaisista kartoitustöistä on taas mai- nittava geolooginen karttateos (1:200,000, Etelä-Suomi; keski- ja pohjoisosat kartoitetaan pienemmässä mittakaavassa) sekä erilaisissa mittakaavoissa laaditut kydrograafiset kartat. Pienemmässä mittakaavassa on julaistu useita Suomen kart- toja, jaista mainittakoon Eklundin (1840), Inbergin (1875) ja Uschakoffin (1898). Paitsi näitä maantieteellisiä karttoja, on julaistu joukko pieniä karttoja, joissa tehdään selkoa erityisistä tilastollisista seikoista; tässä huomautettakoon ainoastaan niitä yleiskatsauk- sia Suomen luontoon ja viljelysoloihin, joita K. E. F. Ignatius on toimittanut useihin kansainvälisiin kongresseihin. Kartaston yleiskatsauskartta. Kun Suomen Maantieteellinen Seura päätti julaista osan niitä Suomen karttoja, jotka olivat näytteillä Lontoon maantieteellisessä kongressissa, syntyi sel- laisen yhteisen peruskartan tarve, jossa olisi sopivaan mitta- kaavaan yhdistettynä tarpeellinen yksityiskohtien tarkkuus. Saata- vissa olevista maan kartoista oli pienemmissä monta parannusta kaipaavaa kohtaa, ja suuremmissakin oli havaittu virheitä raken- teessa. Kävi sen vuoksi välttämättömäksi hankkia uusi perusta käyttämällä varmimpia tarjona olevia aineksia. Katsoen siihen että karttateosta oli käytettävä maantieteel- lisiin ja tilastollisiin yleiskatsausesityksiin, valittiin tämän perus- tan mittakaavaksi 7: 2,000,000. Kysymys Suomen kartan sopivimmasta projektioonista oli jo aikaisemmin ollut Seurassa perinpohjaisen keskustelun alai- sena, joka olisi tullut määrääväksi kysymyksessä olevallekin kar- talle. Sillävälin oli kuitenkin yksityisestä alotteesta pantu alulle kartta samassa leikkaavassa kartio-projektioonissa, jota oli käy- tetty maan yleiskartassakin ja jota varten täydelliset laskut olivatSuomi. 3 Eri osia maata on kartoitettu suuremmissakin mittakaa- voissa. Etusijassa on mainittava venäläisen topograafikunnan 1860-luvulla toimitettuihin geodeetisiin töihin perustuvat kartoi- tukset, jotka alkoivat 1870 (1:21,000). Niitä on toimitettu 61 leveysasteelle saakka, mutta monikulmioverkko on ulotettu aina Kajaaniin ja Ouluun saakka. Osa karttoja on julaistu mitta- kaavassa 1:42.000. Suomalaisista kartoitustöistä on taas mai- nittava geolooginen karttateos (1:200,000, Etelä-Suomi; keski- ja pohjoisosat kartoitetaan pienemmässä mittakaavassa) sekä erilaisissa mittakaavoissa laaditut kydrograafiset kartat. Pienemmässä mittakaavassa on julaistu useita Suomen kart- toja, jaista mainittakoon Eklundin (1840), Inbergin (1875) ja Uschakoffin (1898). Paitsi näitä maantieteellisiä karttoja, on julaistu joukko pieniä karttoja, joissa tehdään selkoa erityisistä tilastollisista seikoista; tässä huomautettakoon ainoastaan niitä yleiskatsauk- sia Suomen luontoon ja viljelysoloihin, joita K. E. F. Ignatius on toimittanut useihin kansainvälisiin kongresseihin. Kartaston yleiskatsauskartta. Kun Suomen Maantieteellinen Seura päätti julaista osan niitä Suomen karttoja, jotka olivat näytteillä Lontoon maantieteellisessä kongressissa, syntyi sel- laisen yhteisen peruskartan tarve, jossa olisi sopivaan mitta- kaavaan yhdistettynä tarpeellinen yksityiskohtien tarkkuus. Saata- vissa olevista maan kartoista oli pienemmissä monta parannusta kaipaavaa kohtaa, ja suuremmissakin oli havaittu virheitä raken- teessa. Kävi sen vuoksi välttämättömäksi hankkia uusi perusta käyttämällä varmimpia tarjona olevia aineksia. Katsoen siihen että karttateosta oli käytettävä maantieteel- lisiin ja tilastollisiin yleiskatsausesityksiin, valittiin tämän perus- tan mittakaavaksi 7: 2,000,000. Kysymys Suomen kartan sopivimmasta projektioonista oli jo aikaisemmin ollut Seurassa perinpohjaisen keskustelun alai- sena, joka olisi tullut määrääväksi kysymyksessä olevallekin kar- talle. Sillävälin oli kuitenkin yksityisestä alotteesta pantu alulle kartta samassa leikkaavassa kartio-projektioonissa, jota oli käy- tetty maan yleiskartassakin ja jota varten täydelliset laskut olivat --- 4 Suomen Kartasto. Karitalehti n:o 1. kartanpiirustajan käytettävänä. Seuran toimituskomitea otti tar- kastaakseen tämän kartan ja asetti sitä tutkimaan valiokunnan, johon kuuluivat professorit Anders Donner ja E. R. Neovius sekä allekirjoittanut. Kartan projektiooni ei tosin ole konforminen eivätkä väli- matkatkaan tule tarkoiksi muualla kuin leikkaus paralleilla; mutta kun pintain, välimatkojen ja kulmain eroavaisuudet kartan pienen mittakaavan tähden ovat niin vähäiset, että niitä jäljen- nyksessä tuskin huomaa, vielä vähemmin ne millään tavalla häiritsevät kartan käyttämistä, katsoi valiokunta ajan voittami- seksi sitä voitavan käyttää. Seura antoi siis kartan piirtäjälle, insinööri J. F. Sevonille toimeksi jatkaa työtään yllämainitun valiokunnan valvonnan alaisena, ja on tämän työn tulos lehti n:o 1 Suomen Kartastossa. . Kartta on laadittu käyttämällä kartio-projektioonia, joka leikkaa maanpintaa 61 15 ja 64 45 parallelleilla sekä asetta- malla keskimeridiaanin Helsinkiin. Kiinnepisteinä oli käytettä- vissä trigonometrisesti määrättyjä pisteitä, jotka kuuluvat Venä- läis-Skandinaavialaiseen Astemittaukseen 1816—955 ja Baltialai- seen Kolmioimiseen 1828—38, sitäpaitsi vielä ne tähtitieteelliset määräykset, joita Venäläinen Topograafikunta on tehnyt 1860— 1869, ynnä saman kunnan määräämät monikulmiopisteet, sekä lopuksi Suomen viranomaisten ja tutkijain tekemiä paikanmää- räyksiä. Käytettyjen kiinnepisteiden luku on noin 500. Kiinne- pisteiden muodostamiin kolmioihin sovellettiin sitten maan yleis- kartan kartta-ainekset Naapurimaiden yksityiskohdat piirrettiin osittain yleisesti tunnettujen karttateosten mukaan, osittain, Kuo- lan niemimaalla, suomalaisten tutkimusmatkueiden havaintojen mukaan. Kartalle otettavia nimiä määräämään asetti Seura erityisen valiokunnan. Tällä oli käytettävänään Seuralle useiden henki- löiden antamia tietoja (katso Fennia, 14 n:o 3 Wallin ja n:o 4 Saxcn). Mutta koska kysymys kuntien nimistä suomalaisessa ja ruotsalaisessa kirjakielessä on viime aikoina ollut vilkkaan väittelyn alaisena ja koska se asia yhä on kehittymässä, ei voida vaatia, että kartalla olisi jokaisessa tapauksessa merkitty oikein tai oikeimmat nimet. Osittain ne on otettu molemmilla kielillä : sitäpaitsi on muutamat tunnetuimmat paikallisnimet merkitty virallisten viereen; Kartastossa olevaan nimiluetteloon on vielä4 Suomen Kartasto. Karitalehti n:o 1. kartanpiirustajan käytettävänä. Seuran toimituskomitea otti tar- kastaakseen tämän kartan ja asetti sitä tutkimaan valiokunnan, johon kuuluivat professorit Anders Donner ja E. R. Neovius sekä allekirjoittanut. Kartan projektiooni ei tosin ole konforminen eivätkä väli- matkatkaan tule tarkoiksi muualla kuin leikkaus paralleilla; mutta kun pintain, välimatkojen ja kulmain eroavaisuudet kartan pienen mittakaavan tähden ovat niin vähäiset, että niitä jäljen- nyksessä tuskin huomaa, vielä vähemmin ne millään tavalla häiritsevät kartan käyttämistä, katsoi valiokunta ajan voittami- seksi sitä voitavan käyttää. Seura antoi siis kartan piirtäjälle, insinööri J. F. Sevonille toimeksi jatkaa työtään yllämainitun valiokunnan valvonnan alaisena, ja on tämän työn tulos lehti n:o 1 Suomen Kartastossa. . Kartta on laadittu käyttämällä kartio-projektioonia, joka leikkaa maanpintaa 61 15 ja 64 45 parallelleilla sekä asetta- malla keskimeridiaanin Helsinkiin. Kiinnepisteinä oli käytettä- vissä trigonometrisesti määrättyjä pisteitä, jotka kuuluvat Venä- läis-Skandinaavialaiseen Astemittaukseen 1816—955 ja Baltialai- seen Kolmioimiseen 1828—38, sitäpaitsi vielä ne tähtitieteelliset määräykset, joita Venäläinen Topograafikunta on tehnyt 1860— 1869, ynnä saman kunnan määräämät monikulmiopisteet, sekä lopuksi Suomen viranomaisten ja tutkijain tekemiä paikanmää- räyksiä. Käytettyjen kiinnepisteiden luku on noin 500. Kiinne- pisteiden muodostamiin kolmioihin sovellettiin sitten maan yleis- kartan kartta-ainekset Naapurimaiden yksityiskohdat piirrettiin osittain yleisesti tunnettujen karttateosten mukaan, osittain, Kuo- lan niemimaalla, suomalaisten tutkimusmatkueiden havaintojen mukaan. Kartalle otettavia nimiä määräämään asetti Seura erityisen valiokunnan. Tällä oli käytettävänään Seuralle useiden henki- löiden antamia tietoja (katso Fennia, 14 n:o 3 Wallin ja n:o 4 Saxcn). Mutta koska kysymys kuntien nimistä suomalaisessa ja ruotsalaisessa kirjakielessä on viime aikoina ollut vilkkaan väittelyn alaisena ja koska se asia yhä on kehittymässä, ei voida vaatia, että kartalla olisi jokaisessa tapauksessa merkitty oikein tai oikeimmat nimet. Osittain ne on otettu molemmilla kielillä : sitäpaitsi on muutamat tunnetuimmat paikallisnimet merkitty virallisten viereen; Kartastossa olevaan nimiluetteloon on vielä4 Suomen Kartasto. Karitalehti n:o 1. kartanpiirustajan käytettävänä. Seuran toimituskomitea otti tar- kastaakseen tämän kartan ja asetti sitä tutkimaan valiokunnan, johon kuuluivat professorit Anders Donner ja E. R. Neovius sekä allekirjoittanut. Kartan projektiooni ei tosin ole konforminen eivätkä väli- matkatkaan tule tarkoiksi muualla kuin leikkaus paralleilla; mutta kun pintain, välimatkojen ja kulmain eroavaisuudet kartan pienen mittakaavan tähden ovat niin vähäiset, että niitä jäljen- nyksessä tuskin huomaa, vielä vähemmin ne millään tavalla häiritsevät kartan käyttämistä, katsoi valiokunta ajan voittami- seksi sitä voitavan käyttää. Seura antoi siis kartan piirtäjälle, insinööri J. F. Sevonille toimeksi jatkaa työtään yllämainitun valiokunnan valvonnan alaisena, ja on tämän työn tulos lehti n:o 1 Suomen Kartastossa. . Kartta on laadittu käyttämällä kartio-projektioonia, joka leikkaa maanpintaa 61 15 ja 64 45 parallelleilla sekä asetta- malla keskimeridiaanin Helsinkiin. Kiinnepisteinä oli käytettä- vissä trigonometrisesti määrättyjä pisteitä, jotka kuuluvat Venä- läis-Skandinaavialaiseen Astemittaukseen 1816—955 ja Baltialai- seen Kolmioimiseen 1828—38, sitäpaitsi vielä ne tähtitieteelliset määräykset, joita Venäläinen Topograafikunta on tehnyt 1860— 1869, ynnä saman kunnan määräämät monikulmiopisteet, sekä lopuksi Suomen viranomaisten ja tutkijain tekemiä paikanmää- räyksiä. Käytettyjen kiinnepisteiden luku on noin 500. Kiinne- pisteiden muodostamiin kolmioihin sovellettiin sitten maan yleis- kartan kartta-ainekset Naapurimaiden yksityiskohdat piirrettiin osittain yleisesti tunnettujen karttateosten mukaan, osittain, Kuo- lan niemimaalla, suomalaisten tutkimusmatkueiden havaintojen mukaan. Kartalle otettavia nimiä määräämään asetti Seura erityisen valiokunnan. Tällä oli käytettävänään Seuralle useiden henki- löiden antamia tietoja (katso Fennia, 14 n:o 3 Wallin ja n:o 4 Saxcn). Mutta koska kysymys kuntien nimistä suomalaisessa ja ruotsalaisessa kirjakielessä on viime aikoina ollut vilkkaan väittelyn alaisena ja koska se asia yhä on kehittymässä, ei voida vaatia, että kartalla olisi jokaisessa tapauksessa merkitty oikein tai oikeimmat nimet. Osittain ne on otettu molemmilla kielillä : sitäpaitsi on muutamat tunnetuimmat paikallisnimet merkitty virallisten viereen; Kartastossa olevaan nimiluetteloon on vielä --- Suomi. 5 useampia nimitoisintoja otettu. Kaikenlaiset pienemmät eroavai- suudet molemmissa kielissä sitävastoin on kokonaan jätetty pois, ne kun ovat melkein joutavia. Tässä on kuitenkin mainittava, että suomalaiset -nen päätteiset nimet ruotsinkielessä usein saa- vat -s päätteen, sekä että Länsi-Suomessa yleinen -/ahfi pääte esiintyy -laks muodossa pääasiallisesti maan itäosissa. Kum- massakin tekstissä, suomalaisessa ja ruotsalaisessa, on pääasi- allisesti käytetty omakielisiä nimiä. Ranskalaisessa tekstissä taas on etupäässä käytetty niitä nimiä, joita kunnan enemmistön kie- lessä käytetään, ja se nimi on nimiluettelossakin merkitty ensim- mäiseksi. Maan rajat. Suomen nykyiset rajat naapurimaita vastaan ovat määrätyt useilla sopimuksilla sekä keisarillisilla asetuksilla ja kirjeillä. Raja Ruotsia vastaan määrättiin Haminan rauhassa syyskuun 17 p. 1809, ja määrättiin se sitten lähemmin rajasopimuk- sella marraskuun 20 piltä 1810. Tämä raja alkaa Pohjanlah- desta, kulkee pitkin Tornionjoen syvintä juottia (kuitenkin niin, että Tornion kaupunki, joka on mainitun juotin länsipuolella, kuuluu Suomeen), ja jatkuu sitten pitkin Muonion- ja Könkämä- jokia, Kilpijärveä sekä Radjejokea Koltapahdan rajapyykkiin (lev. 69? 4 ja pit. itään Greenwichistä 20? 30"), jossa viimemainittu puro alkaa Koltajärvestä, jossa myöskin Norjan alue tulee vas- taan. Raja Norjaa vastaan, joka ennen suurimmaksi osaksi oli Ruotsin ja Tanskan välisenä rajana, on määrätty Strömstadin rajasopimuksella lokakuun 2 piltä 1751. Koltapahdasta kulkee raja mutkissa Suomen korkeimmalle tunturille Halditshokolle (korkeus 1,254 m), sieltä pitkin vedenjakajaa Kietsimänjoen läh- teille, joka joki alkaa Peltotunturista (lev. 68? 35, pit. 24? 53). Tästä kulkee raja pitkin viimemainitun joen sekä sitten Skiets- hem-, Inari- ja Tenojokien syvintä juottia aina Skvarrojoen suuhun saakka, joka joki laskee Tenojokeen Norjan puolelta (lev. 70? 6, pit. 27? 58). Tästä raja kääntyy lounaaseen, kulkee yli Kolmisoivi-Madakietsan tunturin (lev. 69? 51 ja pit. 28 30), johon Strömstadin rajasopimuksessa määrätty raja päättyy. Tästä pisteestä eteenpäin määrättiin raja vasta v. 1826, jolloin Venäjän ja Norjan yhteisesti nauttima n. k. Faelles- distriktet (yhteisalue) jaettiin. Silloin määrättiin ja kartoitettiinSuomi. 5 useampia nimitoisintoja otettu. Kaikenlaiset pienemmät eroavai- suudet molemmissa kielissä sitävastoin on kokonaan jätetty pois, ne kun ovat melkein joutavia. Tässä on kuitenkin mainittava, että suomalaiset -nen päätteiset nimet ruotsinkielessä usein saa- vat -s päätteen, sekä että Länsi-Suomessa yleinen -/ahfi pääte esiintyy -laks muodossa pääasiallisesti maan itäosissa. Kum- massakin tekstissä, suomalaisessa ja ruotsalaisessa, on pääasi- allisesti käytetty omakielisiä nimiä. Ranskalaisessa tekstissä taas on etupäässä käytetty niitä nimiä, joita kunnan enemmistön kie- lessä käytetään, ja se nimi on nimiluettelossakin merkitty ensim- mäiseksi. Maan rajat. Suomen nykyiset rajat naapurimaita vastaan ovat määrätyt useilla sopimuksilla sekä keisarillisilla asetuksilla ja kirjeillä. Raja Ruotsia vastaan määrättiin Haminan rauhassa syyskuun 17 p. 1809, ja määrättiin se sitten lähemmin rajasopimuk- sella marraskuun 20 piltä 1810. Tämä raja alkaa Pohjanlah- desta, kulkee pitkin Tornionjoen syvintä juottia (kuitenkin niin, että Tornion kaupunki, joka on mainitun juotin länsipuolella, kuuluu Suomeen), ja jatkuu sitten pitkin Muonion- ja Könkämä- jokia, Kilpijärveä sekä Radjejokea Koltapahdan rajapyykkiin (lev. 69? 4 ja pit. itään Greenwichistä 20? 30"), jossa viimemainittu puro alkaa Koltajärvestä, jossa myöskin Norjan alue tulee vas- taan. Raja Norjaa vastaan, joka ennen suurimmaksi osaksi oli Ruotsin ja Tanskan välisenä rajana, on määrätty Strömstadin rajasopimuksella lokakuun 2 piltä 1751. Koltapahdasta kulkee raja mutkissa Suomen korkeimmalle tunturille Halditshokolle (korkeus 1,254 m), sieltä pitkin vedenjakajaa Kietsimänjoen läh- teille, joka joki alkaa Peltotunturista (lev. 68? 35, pit. 24? 53). Tästä kulkee raja pitkin viimemainitun joen sekä sitten Skiets- hem-, Inari- ja Tenojokien syvintä juottia aina Skvarrojoen suuhun saakka, joka joki laskee Tenojokeen Norjan puolelta (lev. 70? 6, pit. 27? 58). Tästä raja kääntyy lounaaseen, kulkee yli Kolmisoivi-Madakietsan tunturin (lev. 69? 51 ja pit. 28 30), johon Strömstadin rajasopimuksessa määrätty raja päättyy. Tästä pisteestä eteenpäin määrättiin raja vasta v. 1826, jolloin Venäjän ja Norjan yhteisesti nauttima n. k. Faelles- distriktet (yhteisalue) jaettiin. Silloin määrättiin ja kartoitettiinSuomi. 5 useampia nimitoisintoja otettu. Kaikenlaiset pienemmät eroavai- suudet molemmissa kielissä sitävastoin on kokonaan jätetty pois, ne kun ovat melkein joutavia. Tässä on kuitenkin mainittava, että suomalaiset -nen päätteiset nimet ruotsinkielessä usein saa- vat -s päätteen, sekä että Länsi-Suomessa yleinen -/ahfi pääte esiintyy -laks muodossa pääasiallisesti maan itäosissa. Kum- massakin tekstissä, suomalaisessa ja ruotsalaisessa, on pääasi- allisesti käytetty omakielisiä nimiä. Ranskalaisessa tekstissä taas on etupäässä käytetty niitä nimiä, joita kunnan enemmistön kie- lessä käytetään, ja se nimi on nimiluettelossakin merkitty ensim- mäiseksi. Maan rajat. Suomen nykyiset rajat naapurimaita vastaan ovat määrätyt useilla sopimuksilla sekä keisarillisilla asetuksilla ja kirjeillä. Raja Ruotsia vastaan määrättiin Haminan rauhassa syyskuun 17 p. 1809, ja määrättiin se sitten lähemmin rajasopimuk- sella marraskuun 20 piltä 1810. Tämä raja alkaa Pohjanlah- desta, kulkee pitkin Tornionjoen syvintä juottia (kuitenkin niin, että Tornion kaupunki, joka on mainitun juotin länsipuolella, kuuluu Suomeen), ja jatkuu sitten pitkin Muonion- ja Könkämä- jokia, Kilpijärveä sekä Radjejokea Koltapahdan rajapyykkiin (lev. 69? 4 ja pit. itään Greenwichistä 20? 30"), jossa viimemainittu puro alkaa Koltajärvestä, jossa myöskin Norjan alue tulee vas- taan. Raja Norjaa vastaan, joka ennen suurimmaksi osaksi oli Ruotsin ja Tanskan välisenä rajana, on määrätty Strömstadin rajasopimuksella lokakuun 2 piltä 1751. Koltapahdasta kulkee raja mutkissa Suomen korkeimmalle tunturille Halditshokolle (korkeus 1,254 m), sieltä pitkin vedenjakajaa Kietsimänjoen läh- teille, joka joki alkaa Peltotunturista (lev. 68? 35, pit. 24? 53). Tästä kulkee raja pitkin viimemainitun joen sekä sitten Skiets- hem-, Inari- ja Tenojokien syvintä juottia aina Skvarrojoen suuhun saakka, joka joki laskee Tenojokeen Norjan puolelta (lev. 70? 6, pit. 27? 58). Tästä raja kääntyy lounaaseen, kulkee yli Kolmisoivi-Madakietsan tunturin (lev. 69? 51 ja pit. 28 30), johon Strömstadin rajasopimuksessa määrätty raja päättyy. Tästä pisteestä eteenpäin määrättiin raja vasta v. 1826, jolloin Venäjän ja Norjan yhteisesti nauttima n. k. Faelles- distriktet (yhteisalue) jaettiin. Silloin määrättiin ja kartoitettiin --- 6 Suomen Kartasto. Karttalehti n:o 1. Suomen ja Norjan välinen raja aina Mutkavaaraan saakka (lev. 69? 3' ja pit. 28" 58) lähellä Pasvikjokea, jossa viimeksi mai- nittu raja päättyy. Tämän rajankäynnin mukaan olisi Kolmis- oivin-Mutkavaaran rajalinjan itäisimmän pyykin, Rajapään, pituus- aste 28? 48, jota vastoin se nykyään, vv. 1896—97 toimitetun rajankäynnin mukaan on noin 21 km idempänä, nimittäin 29? 20". Kartaston kartassa on tämä raja oikein merkitty. Venäjän ja Suomen välinen raja Mutkavaarasta etelään- päin Laatokkaan saakka on määrätty Stolbovan rauhassa helmi- kuun 27 p. 1617 ja tarkemmin rajakirjalla elokuun 3 p:ltä 1621. Se ulottuu Kolmikannasta (lev. 62? 42, pit. 32? 23) Variskiveen Laatokan itärannalla, sieltä yli Laatokan, ja lopuksi Laatokan ja Suomenlahden välisen kannaksen poikki Rajajoen kohdalla (lev. 60? 8, pit. 27? 58) keisarillisen julistuksen mukaan lokakuun 9 piltä 1816 ja asetuksen mukaan helmikuun 15 piltä 1864. Sieltä kulkee raja pitkin Suomenlahtea Ahvenanmaan saariston länsipuolitse Pohjanlahteen ja pitkin viimemainittua merenlahtea Tornionjoen suuhun. Pinta-ala. Koska maan karttalaitos perustuu eri aikoina, enemmän kuin kokonaisen vuosisadan kuluessa, jako- ja vero- tustarkoituksia varten toimitettuihin mittauksiin, ja se on kokoon- pantu osittain vanhentuneiden tähtitieteellisten määräysten no- jalla, niin ovat saatavissa olevat tiedot Suomen pinta-alasta ver- rattain epätarkat. Koko maata käsittäviä laskuja ovat viime aikoina suorittaneet Maanmittauksen Ylihallitus (v. 1870) ja venä- läisen pääesikunnan kenraalimajuuri J. Strelbitski (viimeksi v. 1882). Ensinmainitun tekemäin laskujen mukaan on Suomen pinta-ala 371,481 km? — siihen laskettuna järvet ') ja ne 1,198 km?, jotka rajankäynnissä Norjaa vastaan (1896—97) tulivat kuulumaan Suomeen yli sen määrän, mitä maan yleiskartta on tähän saakka osoittanut, mutta siitä poisjätettynä Suomen puoli Laatokkaa, 8,014 km?. Strelbitskin laskujen mukaan on sitä- vastoin maan pinta-ala ainoastaan 366,788 km?. Kuinka tämä tuntuva erotus jakautuu eri läänien osalle, käy selville seuraa- vasta taulusta. 1) Sitävastoin ei ole vesiä otettu huomioon niissä pinta-alaa koske- vissa tiedoissa, jotka löytyvät itse Suomen Kartastossa kuntien, kihlakun- tien ja läänien luettelossa.6 Suomen Kartasto. Karttalehti n:o 1. Suomen ja Norjan välinen raja aina Mutkavaaraan saakka (lev. 69? 3' ja pit. 28" 58) lähellä Pasvikjokea, jossa viimeksi mai- nittu raja päättyy. Tämän rajankäynnin mukaan olisi Kolmis- oivin-Mutkavaaran rajalinjan itäisimmän pyykin, Rajapään, pituus- aste 28? 48, jota vastoin se nykyään, vv. 1896—97 toimitetun rajankäynnin mukaan on noin 21 km idempänä, nimittäin 29? 20". Kartaston kartassa on tämä raja oikein merkitty. Venäjän ja Suomen välinen raja Mutkavaarasta etelään- päin Laatokkaan saakka on määrätty Stolbovan rauhassa helmi- kuun 27 p. 1617 ja tarkemmin rajakirjalla elokuun 3 p:ltä 1621. Se ulottuu Kolmikannasta (lev. 62? 42, pit. 32? 23) Variskiveen Laatokan itärannalla, sieltä yli Laatokan, ja lopuksi Laatokan ja Suomenlahden välisen kannaksen poikki Rajajoen kohdalla (lev. 60? 8, pit. 27? 58) keisarillisen julistuksen mukaan lokakuun 9 piltä 1816 ja asetuksen mukaan helmikuun 15 piltä 1864. Sieltä kulkee raja pitkin Suomenlahtea Ahvenanmaan saariston länsipuolitse Pohjanlahteen ja pitkin viimemainittua merenlahtea Tornionjoen suuhun. Pinta-ala. Koska maan karttalaitos perustuu eri aikoina, enemmän kuin kokonaisen vuosisadan kuluessa, jako- ja vero- tustarkoituksia varten toimitettuihin mittauksiin, ja se on kokoon- pantu osittain vanhentuneiden tähtitieteellisten määräysten no- jalla, niin ovat saatavissa olevat tiedot Suomen pinta-alasta ver- rattain epätarkat. Koko maata käsittäviä laskuja ovat viime aikoina suorittaneet Maanmittauksen Ylihallitus (v. 1870) ja venä- läisen pääesikunnan kenraalimajuuri J. Strelbitski (viimeksi v. 1882). Ensinmainitun tekemäin laskujen mukaan on Suomen pinta-ala 371,481 km? — siihen laskettuna järvet ') ja ne 1,198 km?, jotka rajankäynnissä Norjaa vastaan (1896—97) tulivat kuulumaan Suomeen yli sen määrän, mitä maan yleiskartta on tähän saakka osoittanut, mutta siitä poisjätettynä Suomen puoli Laatokkaa, 8,014 km?. Strelbitskin laskujen mukaan on sitä- vastoin maan pinta-ala ainoastaan 366,788 km?. Kuinka tämä tuntuva erotus jakautuu eri läänien osalle, käy selville seuraa- vasta taulusta. 1) Sitävastoin ei ole vesiä otettu huomioon niissä pinta-alaa koske- vissa tiedoissa, jotka löytyvät itse Suomen Kartastossa kuntien, kihlakun- tien ja läänien luettelossa.6 Suomen Kartasto. Karttalehti n:o 1. Suomen ja Norjan välinen raja aina Mutkavaaraan saakka (lev. 69? 3' ja pit. 28" 58) lähellä Pasvikjokea, jossa viimeksi mai- nittu raja päättyy. Tämän rajankäynnin mukaan olisi Kolmis- oivin-Mutkavaaran rajalinjan itäisimmän pyykin, Rajapään, pituus- aste 28? 48, jota vastoin se nykyään, vv. 1896—97 toimitetun rajankäynnin mukaan on noin 21 km idempänä, nimittäin 29? 20". Kartaston kartassa on tämä raja oikein merkitty. Venäjän ja Suomen välinen raja Mutkavaarasta etelään- päin Laatokkaan saakka on määrätty Stolbovan rauhassa helmi- kuun 27 p. 1617 ja tarkemmin rajakirjalla elokuun 3 p:ltä 1621. Se ulottuu Kolmikannasta (lev. 62? 42, pit. 32? 23) Variskiveen Laatokan itärannalla, sieltä yli Laatokan, ja lopuksi Laatokan ja Suomenlahden välisen kannaksen poikki Rajajoen kohdalla (lev. 60? 8, pit. 27? 58) keisarillisen julistuksen mukaan lokakuun 9 piltä 1816 ja asetuksen mukaan helmikuun 15 piltä 1864. Sieltä kulkee raja pitkin Suomenlahtea Ahvenanmaan saariston länsipuolitse Pohjanlahteen ja pitkin viimemainittua merenlahtea Tornionjoen suuhun. Pinta-ala. Koska maan karttalaitos perustuu eri aikoina, enemmän kuin kokonaisen vuosisadan kuluessa, jako- ja vero- tustarkoituksia varten toimitettuihin mittauksiin, ja se on kokoon- pantu osittain vanhentuneiden tähtitieteellisten määräysten no- jalla, niin ovat saatavissa olevat tiedot Suomen pinta-alasta ver- rattain epätarkat. Koko maata käsittäviä laskuja ovat viime aikoina suorittaneet Maanmittauksen Ylihallitus (v. 1870) ja venä- läisen pääesikunnan kenraalimajuuri J. Strelbitski (viimeksi v. 1882). Ensinmainitun tekemäin laskujen mukaan on Suomen pinta-ala 371,481 km? — siihen laskettuna järvet ') ja ne 1,198 km?, jotka rajankäynnissä Norjaa vastaan (1896—97) tulivat kuulumaan Suomeen yli sen määrän, mitä maan yleiskartta on tähän saakka osoittanut, mutta siitä poisjätettynä Suomen puoli Laatokkaa, 8,014 km?. Strelbitskin laskujen mukaan on sitä- vastoin maan pinta-ala ainoastaan 366,788 km?. Kuinka tämä tuntuva erotus jakautuu eri läänien osalle, käy selville seuraa- vasta taulusta. 1) Sitävastoin ei ole vesiä otettu huomioon niissä pinta-alaa koske- vissa tiedoissa, jotka löytyvät itse Suomen Kartastossa kuntien, kihlakun- tien ja läänien luettelossa. --- Suomi. 1 Neliökilometrejä. Läänit = Maanmittaus- 3 Heki ylihallituksen ”YvDiSMn — Protua. mukaan, ' Uudenmaan . . . . . 11,790 11,872 + 382 Turun ja Porin . . . 24,565 24,171 — 394 Hämeenlinnan . . . . 22,081 21,584 — 497 Viipurin . . 0 0.0. 35,850 35,041 — 809 Mikkelin . . . . 0. 22,885 22,840 — 45 Kuopion . 0. 44,750 42,730 — 2,020 Vaasan . < L. 41,623 41,711 + 88 Oulun < L. 167,937 166,839 — 1,098 Yhteensä = 371,481 — 366,788 —=—— 4,693 I Kuten tästä käy selville ovat erotukset Maanmittausylihalli- tuksen ja Strelbitskin laskujen välillä osittain jokseenkin huo- mattavia. Suurin ero on Kuopion läänin pinta-alassa. Maan poh- joisosan, erittäinkin Oulun läänin suhteen, josta puuttuu sekä erikoiskarttoja että luotettavia maantieteellisiä karttoja, voi Maan- mittauksen Ylihallituksen lasku olla virheellinen siinä määrin, mihin erotus puheena olevien laskujen välillä nousee. Mutta kun Ylihallituksen tiedonannot muiden läänien pinta-aloista perustuvat pitäjänkarttojen (1 :20,000) nojalla tehtyihin laskuihin, voi näihin suuressa määrin luottaa. Strelbitskin laskut taasen lienevät teh- dyt pääesikunnan vv. 1865—80 mittakaavassa 1:9420,000 (siis 21 kertaa pienemmässä kuin edellinen) julaistun kartan perus- teella. Tälläkään ei vielä ole selitetty Kuopion läänin pinta- alassa esiintyvä suuri erotus, jossa kohden Maanmittausylihalli- tuksen tiedonanto nähtävästi on oikeampi kuin Strelbitskin. Tämä käy selville m. m. eräästä mainitun Ylihallituksen äsket- täin toimittamasta laskusta, jossa on otettu huomioon kartan kutistuminen ja projektiooni. Tämän laskun mukaan on Kuo- pion läänin pinta-ala 45,052 km?, 44,750 km? vastaan v. 1870, joten erotus Maanmittausylihallituksen ja Strelbitskin tiedon- antojen välillä todellisuudessa tulisi vieläkin suuremmaksi kuin taulussa on mainittu. Suomen koko pinta-alasta on 11,16 % vettä (Suomen puoli Laatokkaa luettuna mukaan) ja 88,849 o maata. Strelbitskin teke-Suomi. 1 Neliökilometrejä. Läänit = Maanmittaus- 3 Heki ylihallituksen ”YvDiSMn — Protua. mukaan, ' Uudenmaan . . . . . 11,790 11,872 + 382 Turun ja Porin . . . 24,565 24,171 — 394 Hämeenlinnan . . . . 22,081 21,584 — 497 Viipurin . . 0 0.0. 35,850 35,041 — 809 Mikkelin . . . . 0. 22,885 22,840 — 45 Kuopion . 0. 44,750 42,730 — 2,020 Vaasan . < L. 41,623 41,711 + 88 Oulun < L. 167,937 166,839 — 1,098 Yhteensä = 371,481 — 366,788 —=—— 4,693 I Kuten tästä käy selville ovat erotukset Maanmittausylihalli- tuksen ja Strelbitskin laskujen välillä osittain jokseenkin huo- mattavia. Suurin ero on Kuopion läänin pinta-alassa. Maan poh- joisosan, erittäinkin Oulun läänin suhteen, josta puuttuu sekä erikoiskarttoja että luotettavia maantieteellisiä karttoja, voi Maan- mittauksen Ylihallituksen lasku olla virheellinen siinä määrin, mihin erotus puheena olevien laskujen välillä nousee. Mutta kun Ylihallituksen tiedonannot muiden läänien pinta-aloista perustuvat pitäjänkarttojen (1 :20,000) nojalla tehtyihin laskuihin, voi näihin suuressa määrin luottaa. Strelbitskin laskut taasen lienevät teh- dyt pääesikunnan vv. 1865—80 mittakaavassa 1:9420,000 (siis 21 kertaa pienemmässä kuin edellinen) julaistun kartan perus- teella. Tälläkään ei vielä ole selitetty Kuopion läänin pinta- alassa esiintyvä suuri erotus, jossa kohden Maanmittausylihalli- tuksen tiedonanto nähtävästi on oikeampi kuin Strelbitskin. Tämä käy selville m. m. eräästä mainitun Ylihallituksen äsket- täin toimittamasta laskusta, jossa on otettu huomioon kartan kutistuminen ja projektiooni. Tämän laskun mukaan on Kuo- pion läänin pinta-ala 45,052 km?, 44,750 km? vastaan v. 1870, joten erotus Maanmittausylihallituksen ja Strelbitskin tiedon- antojen välillä todellisuudessa tulisi vieläkin suuremmaksi kuin taulussa on mainittu. Suomen koko pinta-alasta on 11,16 % vettä (Suomen puoli Laatokkaa luettuna mukaan) ja 88,849 o maata. Strelbitskin teke-Suomi. 1 Neliökilometrejä. Läänit = Maanmittaus- 3 Heki ylihallituksen ”YvDiSMn — Protua. mukaan, ' Uudenmaan . . . . . 11,790 11,872 + 382 Turun ja Porin . . . 24,565 24,171 — 394 Hämeenlinnan . . . . 22,081 21,584 — 497 Viipurin . . 0 0.0. 35,850 35,041 — 809 Mikkelin . . . . 0. 22,885 22,840 — 45 Kuopion . 0. 44,750 42,730 — 2,020 Vaasan . < L. 41,623 41,711 + 88 Oulun < L. 167,937 166,839 — 1,098 Yhteensä = 371,481 — 366,788 —=—— 4,693 I Kuten tästä käy selville ovat erotukset Maanmittausylihalli- tuksen ja Strelbitskin laskujen välillä osittain jokseenkin huo- mattavia. Suurin ero on Kuopion läänin pinta-alassa. Maan poh- joisosan, erittäinkin Oulun läänin suhteen, josta puuttuu sekä erikoiskarttoja että luotettavia maantieteellisiä karttoja, voi Maan- mittauksen Ylihallituksen lasku olla virheellinen siinä määrin, mihin erotus puheena olevien laskujen välillä nousee. Mutta kun Ylihallituksen tiedonannot muiden läänien pinta-aloista perustuvat pitäjänkarttojen (1 :20,000) nojalla tehtyihin laskuihin, voi näihin suuressa määrin luottaa. Strelbitskin laskut taasen lienevät teh- dyt pääesikunnan vv. 1865—80 mittakaavassa 1:9420,000 (siis 21 kertaa pienemmässä kuin edellinen) julaistun kartan perus- teella. Tälläkään ei vielä ole selitetty Kuopion läänin pinta- alassa esiintyvä suuri erotus, jossa kohden Maanmittausylihalli- tuksen tiedonanto nähtävästi on oikeampi kuin Strelbitskin. Tämä käy selville m. m. eräästä mainitun Ylihallituksen äsket- täin toimittamasta laskusta, jossa on otettu huomioon kartan kutistuminen ja projektiooni. Tämän laskun mukaan on Kuo- pion läänin pinta-ala 45,052 km?, 44,750 km? vastaan v. 1870, joten erotus Maanmittausylihallituksen ja Strelbitskin tiedon- antojen välillä todellisuudessa tulisi vieläkin suuremmaksi kuin taulussa on mainittu. Suomen koko pinta-alasta on 11,16 % vettä (Suomen puoli Laatokkaa luettuna mukaan) ja 88,849 o maata. Strelbitskin teke- --- 8 Suomen Kartasto. Karttalehti n:o 1. mien laskujen mukaan ovat nimittäin mannermaan, saarien ja järvien pinta-alat eri lääneissä km?:ksi laskettuina seuraavat. ') Järviä — Järviä N Manner: — Saaria — Saaria - Uudenmaan. . . . 10,524 62 545 741 — 11,872 Turun ja Porin . . 19,667 22 3,447 1,024 11 24,171 Hämeenlinnan . . 17,707 251 — 3,626 — 21,584 Viipurin . . . . . 30,120 937 339 —11,659 — 43,055 Mikkelin . . . . . 14,638 2,637 — 5,565 — 22,840 Kuopion . . . . . 34,082 1,665 — 6,983 — 42,730 Vaasan . . . 0. 37,623 161 526 3,401 — 41,711 Oulan 0 0 0. 156,295 443 243 8,660 — 165,641 Yhteensä 320,656 6,178 5,100 — 41,659 11 373,604 Siis: maata 331,934 km?, vettä — 41,670 » Kuten tästä taulusta käy selville, on Mikkelin lääni järvi- rikkain, sillä sen pinta-alasta on 24,3690 vettä. Sen jälkeen tulee Kuopion lääni, 16,31 %. Suhteellisesti vähimmin on vesiä Oulun läänissä, nimittäin ainoastaan 5,23? o koko pinta-alasta. Hallinnollinen jako. Suomen maakunnista ja ensimmäisestä läänijaosta tehdään selkoa karttalehden n:o 32a tekstissä (3, Maakunnat). Sittemmin on /äänien luku aikojen kuluessa lisään- tynyt. Niinpä määrättiin v. 1775 läänien luku kuudeksi, ja nii- den nimet olivat: 1) Turun ja Porin, 2) Uudenmaan ja Hämeen, 3) Kyminkartanon, 4) Savon, 5) Vaasan ja 6) Oulun lääni. V. 1811, jolloin Viipurin lääni yhdistettiin muuhun Suomeen, nousi läänien luku seitsemään, ja vihdoin v. 1831 jaettiin ja järjes- teltiin läänit uudelleen. Niiden luku määrättiin kahdeksaksi ja ne saivat seuraavat nimet: 1) Uudenmaan, 2) Turun ja Porin ynnä Ahvenanmaa, 3) Hämeenlinnan, 4) Viipurin, 5) Mikkelin, 6) Kuopion, 7) Vaasan ja 8) Oulun lääni, kuten niitä nykyään- kin nimitetään. Vista 1837 alkaen kutsutaan läänien hallitus- miehiä kuvernööreiksi. 1) Tässä taulussa ei ole otettu huomioon ennen mainittua 1,198 km? suuruista aluetta, jota ei tähän saakka ole vielä täydellisesti kartvitettu ja jossa järvien pinta-alan voi arvioida noin 150 km?ksi.8 Suomen Kartasto. Karttalehti n:o 1. mien laskujen mukaan ovat nimittäin mannermaan, saarien ja järvien pinta-alat eri lääneissä km?:ksi laskettuina seuraavat. ') Järviä — Järviä N Manner: — Saaria — Saaria - Uudenmaan. . . . 10,524 62 545 741 — 11,872 Turun ja Porin . . 19,667 22 3,447 1,024 11 24,171 Hämeenlinnan . . 17,707 251 — 3,626 — 21,584 Viipurin . . . . . 30,120 937 339 —11,659 — 43,055 Mikkelin . . . . . 14,638 2,637 — 5,565 — 22,840 Kuopion . . . . . 34,082 1,665 — 6,983 — 42,730 Vaasan . . . 0. 37,623 161 526 3,401 — 41,711 Oulan 0 0 0. 156,295 443 243 8,660 — 165,641 Yhteensä 320,656 6,178 5,100 — 41,659 11 373,604 Siis: maata 331,934 km?, vettä — 41,670 » Kuten tästä taulusta käy selville, on Mikkelin lääni järvi- rikkain, sillä sen pinta-alasta on 24,3690 vettä. Sen jälkeen tulee Kuopion lääni, 16,31 %. Suhteellisesti vähimmin on vesiä Oulun läänissä, nimittäin ainoastaan 5,23? o koko pinta-alasta. Hallinnollinen jako. Suomen maakunnista ja ensimmäisestä läänijaosta tehdään selkoa karttalehden n:o 32a tekstissä (3, Maakunnat). Sittemmin on /äänien luku aikojen kuluessa lisään- tynyt. Niinpä määrättiin v. 1775 läänien luku kuudeksi, ja nii- den nimet olivat: 1) Turun ja Porin, 2) Uudenmaan ja Hämeen, 3) Kyminkartanon, 4) Savon, 5) Vaasan ja 6) Oulun lääni. V. 1811, jolloin Viipurin lääni yhdistettiin muuhun Suomeen, nousi läänien luku seitsemään, ja vihdoin v. 1831 jaettiin ja järjes- teltiin läänit uudelleen. Niiden luku määrättiin kahdeksaksi ja ne saivat seuraavat nimet: 1) Uudenmaan, 2) Turun ja Porin ynnä Ahvenanmaa, 3) Hämeenlinnan, 4) Viipurin, 5) Mikkelin, 6) Kuopion, 7) Vaasan ja 8) Oulun lääni, kuten niitä nykyään- kin nimitetään. Vista 1837 alkaen kutsutaan läänien hallitus- miehiä kuvernööreiksi. 1) Tässä taulussa ei ole otettu huomioon ennen mainittua 1,198 km? suuruista aluetta, jota ei tähän saakka ole vielä täydellisesti kartvitettu ja jossa järvien pinta-alan voi arvioida noin 150 km?ksi.8 Suomen Kartasto. Karttalehti n:o 1. mien laskujen mukaan ovat nimittäin mannermaan, saarien ja järvien pinta-alat eri lääneissä km?:ksi laskettuina seuraavat. ') Järviä — Järviä N Manner: — Saaria — Saaria - Uudenmaan. . . . 10,524 62 545 741 — 11,872 Turun ja Porin . . 19,667 22 3,447 1,024 11 24,171 Hämeenlinnan . . 17,707 251 — 3,626 — 21,584 Viipurin . . . . . 30,120 937 339 —11,659 — 43,055 Mikkelin . . . . . 14,638 2,637 — 5,565 — 22,840 Kuopion . . . . . 34,082 1,665 — 6,983 — 42,730 Vaasan . . . 0. 37,623 161 526 3,401 — 41,711 Oulan 0 0 0. 156,295 443 243 8,660 — 165,641 Yhteensä 320,656 6,178 5,100 — 41,659 11 373,604 Siis: maata 331,934 km?, vettä — 41,670 » Kuten tästä taulusta käy selville, on Mikkelin lääni järvi- rikkain, sillä sen pinta-alasta on 24,3690 vettä. Sen jälkeen tulee Kuopion lääni, 16,31 %. Suhteellisesti vähimmin on vesiä Oulun läänissä, nimittäin ainoastaan 5,23? o koko pinta-alasta. Hallinnollinen jako. Suomen maakunnista ja ensimmäisestä läänijaosta tehdään selkoa karttalehden n:o 32a tekstissä (3, Maakunnat). Sittemmin on /äänien luku aikojen kuluessa lisään- tynyt. Niinpä määrättiin v. 1775 läänien luku kuudeksi, ja nii- den nimet olivat: 1) Turun ja Porin, 2) Uudenmaan ja Hämeen, 3) Kyminkartanon, 4) Savon, 5) Vaasan ja 6) Oulun lääni. V. 1811, jolloin Viipurin lääni yhdistettiin muuhun Suomeen, nousi läänien luku seitsemään, ja vihdoin v. 1831 jaettiin ja järjes- teltiin läänit uudelleen. Niiden luku määrättiin kahdeksaksi ja ne saivat seuraavat nimet: 1) Uudenmaan, 2) Turun ja Porin ynnä Ahvenanmaa, 3) Hämeenlinnan, 4) Viipurin, 5) Mikkelin, 6) Kuopion, 7) Vaasan ja 8) Oulun lääni, kuten niitä nykyään- kin nimitetään. Vista 1837 alkaen kutsutaan läänien hallitus- miehiä kuvernööreiksi. 1) Tässä taulussa ei ole otettu huomioon ennen mainittua 1,198 km? suuruista aluetta, jota ei tähän saakka ole vielä täydellisesti kartvitettu ja jossa järvien pinta-alan voi arvioida noin 150 km?ksi. --- Suomi. 9 Hallinnollisessa suhteessa ovat läänit jaetut kihlakuntiin, joiden päätarkoitus vanhempina aikoina lienee ollut enimmäk- seen oikeudellista laatua, nimittäin yleisen rauhan ja turvalli- suuden voimassa pitäminen. Nyttemmin on kihlakunnilla aino- astaan hallinnollinen merkitys. Niiden rajat voivat poikkeus- tapauksissa olla samat kuin tuomiokuntain, mutta ne ovat ny- kyään aina suuremmat kuin pienimmät oikeudellisen toiminnan alueet, käräjäkunnat. Kihlakuntien luvussa on aikojen kuluessa tapahtunut muutamia muutoksia, ja on niiden luku nykyään 51. Niiden nimet löytyvät Kartastossa olevassa luettelossa. Kihla- kunnan korkeinta hallitusmiestä kutsutaan kruununvoudiksi. Kihlakunnat ovat taasen hallinnollisessa suhteessa jaetut pienempiin alueihin, n. k. mimismiehenpireihin, joita nykyään on kaikkiaan 269. Alla olevasta taulusta käy selville kihlakuntien ja nimismiespiirien luku eri lääneissä. Läänit Kikläkuntia. Nimismiehen- piirejä, Uudenmaan =. B 6 Bw 1 4 24 Turun ja Porin . . . 0... 10 47 Hämeenlinnan 6 27 Viipurin . 9 42 Mikkelin . 4 21 Kuopion . 6 28 Vaasan 6 42 Oulun 6 38 & Yhteensä 51 269 Keis. asetuksella helmikuun 6 p:ltä 1865 suotiin Suomen maalaiskunnille oikeus itse hoitaa taloudellisia ja muita yleisiä asi- oitaan, siinä määrin kuin ne, voimassa olevien asetusten mukaan. eivät kuulu julkisen viraston tai tuomioistuimen toimivaltaan. Sa- malla määriteltiin myöskin »kunta» sanan merkitys siten, että jokai- nen kirkkokunta (pitäjä, kappeli, rukoushuonekunta, tehdas) muo- dostaa erityisen kunnan, ellei useampia seurakuntia ennestään ole kuulunut yhteisen hallinnon alle. Keis. asetuksen mukaan kesäkuun 15 piltä 1898 edellytetään kuitenkin nykyään, että jokaisella maalaiskunnalla on erityinen maa-alue. Kunnilla on maa-alueellisina piireinä monessa suhteessa sama tehtävä kuin ennen kirkkoseurakunnilla ja niiden kanssa, ainakin ajoittain,Suomi. 9 Hallinnollisessa suhteessa ovat läänit jaetut kihlakuntiin, joiden päätarkoitus vanhempina aikoina lienee ollut enimmäk- seen oikeudellista laatua, nimittäin yleisen rauhan ja turvalli- suuden voimassa pitäminen. Nyttemmin on kihlakunnilla aino- astaan hallinnollinen merkitys. Niiden rajat voivat poikkeus- tapauksissa olla samat kuin tuomiokuntain, mutta ne ovat ny- kyään aina suuremmat kuin pienimmät oikeudellisen toiminnan alueet, käräjäkunnat. Kihlakuntien luvussa on aikojen kuluessa tapahtunut muutamia muutoksia, ja on niiden luku nykyään 51. Niiden nimet löytyvät Kartastossa olevassa luettelossa. Kihla- kunnan korkeinta hallitusmiestä kutsutaan kruununvoudiksi. Kihlakunnat ovat taasen hallinnollisessa suhteessa jaetut pienempiin alueihin, n. k. mimismiehenpireihin, joita nykyään on kaikkiaan 269. Alla olevasta taulusta käy selville kihlakuntien ja nimismiespiirien luku eri lääneissä. Läänit Kikläkuntia. Nimismiehen- piirejä, Uudenmaan =. B 6 Bw 1 4 24 Turun ja Porin . . . 0... 10 47 Hämeenlinnan 6 27 Viipurin . 9 42 Mikkelin . 4 21 Kuopion . 6 28 Vaasan 6 42 Oulun 6 38 & Yhteensä 51 269 Keis. asetuksella helmikuun 6 p:ltä 1865 suotiin Suomen maalaiskunnille oikeus itse hoitaa taloudellisia ja muita yleisiä asi- oitaan, siinä määrin kuin ne, voimassa olevien asetusten mukaan. eivät kuulu julkisen viraston tai tuomioistuimen toimivaltaan. Sa- malla määriteltiin myöskin »kunta» sanan merkitys siten, että jokai- nen kirkkokunta (pitäjä, kappeli, rukoushuonekunta, tehdas) muo- dostaa erityisen kunnan, ellei useampia seurakuntia ennestään ole kuulunut yhteisen hallinnon alle. Keis. asetuksen mukaan kesäkuun 15 piltä 1898 edellytetään kuitenkin nykyään, että jokaisella maalaiskunnalla on erityinen maa-alue. Kunnilla on maa-alueellisina piireinä monessa suhteessa sama tehtävä kuin ennen kirkkoseurakunnilla ja niiden kanssa, ainakin ajoittain,Suomi. 9 Hallinnollisessa suhteessa ovat läänit jaetut kihlakuntiin, joiden päätarkoitus vanhempina aikoina lienee ollut enimmäk- seen oikeudellista laatua, nimittäin yleisen rauhan ja turvalli- suuden voimassa pitäminen. Nyttemmin on kihlakunnilla aino- astaan hallinnollinen merkitys. Niiden rajat voivat poikkeus- tapauksissa olla samat kuin tuomiokuntain, mutta ne ovat ny- kyään aina suuremmat kuin pienimmät oikeudellisen toiminnan alueet, käräjäkunnat. Kihlakuntien luvussa on aikojen kuluessa tapahtunut muutamia muutoksia, ja on niiden luku nykyään 51. Niiden nimet löytyvät Kartastossa olevassa luettelossa. Kihla- kunnan korkeinta hallitusmiestä kutsutaan kruununvoudiksi. Kihlakunnat ovat taasen hallinnollisessa suhteessa jaetut pienempiin alueihin, n. k. mimismiehenpireihin, joita nykyään on kaikkiaan 269. Alla olevasta taulusta käy selville kihlakuntien ja nimismiespiirien luku eri lääneissä. Läänit Kikläkuntia. Nimismiehen- piirejä, Uudenmaan =. B 6 Bw 1 4 24 Turun ja Porin . . . 0... 10 47 Hämeenlinnan 6 27 Viipurin . 9 42 Mikkelin . 4 21 Kuopion . 6 28 Vaasan 6 42 Oulun 6 38 & Yhteensä 51 269 Keis. asetuksella helmikuun 6 p:ltä 1865 suotiin Suomen maalaiskunnille oikeus itse hoitaa taloudellisia ja muita yleisiä asi- oitaan, siinä määrin kuin ne, voimassa olevien asetusten mukaan. eivät kuulu julkisen viraston tai tuomioistuimen toimivaltaan. Sa- malla määriteltiin myöskin »kunta» sanan merkitys siten, että jokai- nen kirkkokunta (pitäjä, kappeli, rukoushuonekunta, tehdas) muo- dostaa erityisen kunnan, ellei useampia seurakuntia ennestään ole kuulunut yhteisen hallinnon alle. Keis. asetuksen mukaan kesäkuun 15 piltä 1898 edellytetään kuitenkin nykyään, että jokaisella maalaiskunnalla on erityinen maa-alue. Kunnilla on maa-alueellisina piireinä monessa suhteessa sama tehtävä kuin ennen kirkkoseurakunnilla ja niiden kanssa, ainakin ajoittain, --- 10 Suomen Kartasto. Karttalehti n:o 1. yhtäpitävillä maakirjapitäjillä, joiden viimemainittujen voidaan katsoa johtavan alkunsa vuodesta 1524. Seuraava taulu osoittaa kaupunkien, kauppaloiden ja maa- laiskuntien luvun eri lääneissä v. 1898. Maalais- Läänit. Kaupunkeja. | Kauppaloita. kuntia. Uudenmaan . 5 — 39 Turun ja Porin 6 2 120 Hämeenlinnan . 2 1 49 Viipurin 6 — 50 Mikkelin 3 — 26 Kuopion 3 1 37 Vaasan 7 — 84 Oulun . 5 — 68 Yhteensä 37 4 473 Kaupunkien, kauppaloiden ja maalaiskuntien nimet löytyvät Kartastossa. Karttalehti n:o 1 esittää läänien ja kihlakuntien sekä sel- laisten pitäjien rajat, jotka käsittävät yhden tai useampia kuntia. O. Savander y. m.10 Suomen Kartasto. Karttalehti n:o 1. yhtäpitävillä maakirjapitäjillä, joiden viimemainittujen voidaan katsoa johtavan alkunsa vuodesta 1524. Seuraava taulu osoittaa kaupunkien, kauppaloiden ja maa- laiskuntien luvun eri lääneissä v. 1898. Maalais- Läänit. Kaupunkeja. | Kauppaloita. kuntia. Uudenmaan . 5 — 39 Turun ja Porin 6 2 120 Hämeenlinnan . 2 1 49 Viipurin 6 — 50 Mikkelin 3 — 26 Kuopion 3 1 37 Vaasan 7 — 84 Oulun . 5 — 68 Yhteensä 37 4 473 Kaupunkien, kauppaloiden ja maalaiskuntien nimet löytyvät Kartastossa. Karttalehti n:o 1 esittää läänien ja kihlakuntien sekä sel- laisten pitäjien rajat, jotka käsittävät yhden tai useampia kuntia. O. Savander y. m.10 Suomen Kartasto. Karttalehti n:o 1. yhtäpitävillä maakirjapitäjillä, joiden viimemainittujen voidaan katsoa johtavan alkunsa vuodesta 1524. Seuraava taulu osoittaa kaupunkien, kauppaloiden ja maa- laiskuntien luvun eri lääneissä v. 1898. Maalais- Läänit. Kaupunkeja. | Kauppaloita. kuntia. Uudenmaan . 5 — 39 Turun ja Porin 6 2 120 Hämeenlinnan . 2 1 49 Viipurin 6 — 50 Mikkelin 3 — 26 Kuopion 3 1 37 Vaasan 7 — 84 Oulun . 5 — 68 Yhteensä 37 4 473 Kaupunkien, kauppaloiden ja maalaiskuntien nimet löytyvät Kartastossa. Karttalehti n:o 1 esittää läänien ja kihlakuntien sekä sel- laisten pitäjien rajat, jotka käsittävät yhden tai useampia kuntia. O. Savander y. m. --- SUOMEN KARTASTO. KARTTALEHTI N:o 2. Korkeussuhteet. Kartastossa oleva korkeuskartta perustuu, mikäli eteläisimpään osaan maata (noin Hämeenlinnan leveysasteelle saakka pohjoi- sessa) tulee, Venäjän Topograafikunnan yksityiskohtaisiin mittauk- siin, ja mitä Suomen itäisimpään osaan ja Inarin eteläpuolella olevaan seutuun tulee, Geoloogisen komisioonin toimittamiin ilmapuntari-määräyksiin. Maan muita osia varten on käytettä- vissä rautatielinjoja ja muutamia vesijuoksuja pitkin tehtyjä vaakituksia sekä astemittauksissa määrättyjä korkeuspisteitä. Sommitellessa karttaa maan pohjoisemmista osista suovat kor- keuskartat lähinnä olevista Ruotsin ja Norjan osista lisää noja- kohtia. Tasakorkeuskaarteitten pääpiirteitä laatiessa antavat pienemmät vesijuoksut varsin paljon opastusta, ja vihdoin on karttaa tehdessä koetettu ottaa onkeen niitä eri seutujen topo- graafillisia kertomuksia, joita tavataan matkakertomuksissa ja muissa sentapaisissa maantieteellisissä teoksissa, sekä silmämää- räisiä havaintoja, joita kartan toimittaja on tehnyt eri osissa maata. Selvää on että korkeuskarttaa, joka on sellaisilla aineksilla laadittu, saattaa ainoastaan niissä osissaan, joiden pohjana topo- graafikartat ovat, eli missä korkeuslukuja on kartalle merkitty, käyttää tietolähteenä maan pinnanmuodostuksen tarkempaa tunte- mista varten. Muuten on kartag tarkoituksena ainoastaan saattaa maamme pintaisuusolojen yleinen luonne näkyviin ja oikaista niistä saatuja peräti vääriä käsityksiä, jotka entisaikoina ovat vallinneet ja vieläkin vallitsevat maassamme. Karttaa käytettäessä on erityisesti huomattava, että eri tasakorkeuskaarteiden välimatkat eivät ole samat kaikille tasa-SUOMEN KARTASTO. KARTTALEHTI N:o 2. Korkeussuhteet. Kartastossa oleva korkeuskartta perustuu, mikäli eteläisimpään osaan maata (noin Hämeenlinnan leveysasteelle saakka pohjoi- sessa) tulee, Venäjän Topograafikunnan yksityiskohtaisiin mittauk- siin, ja mitä Suomen itäisimpään osaan ja Inarin eteläpuolella olevaan seutuun tulee, Geoloogisen komisioonin toimittamiin ilmapuntari-määräyksiin. Maan muita osia varten on käytettä- vissä rautatielinjoja ja muutamia vesijuoksuja pitkin tehtyjä vaakituksia sekä astemittauksissa määrättyjä korkeuspisteitä. Sommitellessa karttaa maan pohjoisemmista osista suovat kor- keuskartat lähinnä olevista Ruotsin ja Norjan osista lisää noja- kohtia. Tasakorkeuskaarteitten pääpiirteitä laatiessa antavat pienemmät vesijuoksut varsin paljon opastusta, ja vihdoin on karttaa tehdessä koetettu ottaa onkeen niitä eri seutujen topo- graafillisia kertomuksia, joita tavataan matkakertomuksissa ja muissa sentapaisissa maantieteellisissä teoksissa, sekä silmämää- räisiä havaintoja, joita kartan toimittaja on tehnyt eri osissa maata. Selvää on että korkeuskarttaa, joka on sellaisilla aineksilla laadittu, saattaa ainoastaan niissä osissaan, joiden pohjana topo- graafikartat ovat, eli missä korkeuslukuja on kartalle merkitty, käyttää tietolähteenä maan pinnanmuodostuksen tarkempaa tunte- mista varten. Muuten on kartag tarkoituksena ainoastaan saattaa maamme pintaisuusolojen yleinen luonne näkyviin ja oikaista niistä saatuja peräti vääriä käsityksiä, jotka entisaikoina ovat vallinneet ja vieläkin vallitsevat maassamme. Karttaa käytettäessä on erityisesti huomattava, että eri tasakorkeuskaarteiden välimatkat eivät ole samat kaikille tasa-SUOMEN KARTASTO. KARTTALEHTI N:o 2. Korkeussuhteet. Kartastossa oleva korkeuskartta perustuu, mikäli eteläisimpään osaan maata (noin Hämeenlinnan leveysasteelle saakka pohjoi- sessa) tulee, Venäjän Topograafikunnan yksityiskohtaisiin mittauk- siin, ja mitä Suomen itäisimpään osaan ja Inarin eteläpuolella olevaan seutuun tulee, Geoloogisen komisioonin toimittamiin ilmapuntari-määräyksiin. Maan muita osia varten on käytettä- vissä rautatielinjoja ja muutamia vesijuoksuja pitkin tehtyjä vaakituksia sekä astemittauksissa määrättyjä korkeuspisteitä. Sommitellessa karttaa maan pohjoisemmista osista suovat kor- keuskartat lähinnä olevista Ruotsin ja Norjan osista lisää noja- kohtia. Tasakorkeuskaarteitten pääpiirteitä laatiessa antavat pienemmät vesijuoksut varsin paljon opastusta, ja vihdoin on karttaa tehdessä koetettu ottaa onkeen niitä eri seutujen topo- graafillisia kertomuksia, joita tavataan matkakertomuksissa ja muissa sentapaisissa maantieteellisissä teoksissa, sekä silmämää- räisiä havaintoja, joita kartan toimittaja on tehnyt eri osissa maata. Selvää on että korkeuskarttaa, joka on sellaisilla aineksilla laadittu, saattaa ainoastaan niissä osissaan, joiden pohjana topo- graafikartat ovat, eli missä korkeuslukuja on kartalle merkitty, käyttää tietolähteenä maan pinnanmuodostuksen tarkempaa tunte- mista varten. Muuten on kartag tarkoituksena ainoastaan saattaa maamme pintaisuusolojen yleinen luonne näkyviin ja oikaista niistä saatuja peräti vääriä käsityksiä, jotka entisaikoina ovat vallinneet ja vieläkin vallitsevat maassamme. Karttaa käytettäessä on erityisesti huomattava, että eri tasakorkeuskaarteiden välimatkat eivät ole samat kaikille tasa- --- 2 Suomen Kartasto. Karttalehti n:o 2. korkeuksille. o ja 200 m:n välillä on viivoja merkitty aina kulle- kin so metrin tasakorkeudelle, jota vastoin nousuväli seuraaviin kaarteisiin on 700 m”, ja niitä seuraaviin 200 m. Korkeussuhteita näissä ylempänä olevissa maissa tunnetaan näet liiaksi vähän, jotta saatettaisiin vetää tasakaarteita kullekin 50 metrille. Kaikkia 500 metriä korkeammalla olevia maita merkitsemään on käy- tetty samaa värivoimaa. Näistä seikoista seuraa, että korkeam- malla olevat seudut verrattuna alempana oleviin näyttävät vähem- män epätasaisilta kuin todellisuudessa ovat. Ensi silmänluonnilla karttaan huomaa sen suuresti poikkea- van vanhemmista korkeuskartoista ja meillä yleiseisesti vallin- neista korkeussuhteiden käsityksistä siinä, että ne pitkänkapeat harjut eli maanselät, jotka löytyvät poikkeuksetta kaikissa Suo- men kartoissa, paitse tohtori R. Hultin viimeisissä koulukartoissa, ovat tästä kartasta kokonaan kadonneet. Todellisuudessa mer- kitsevät nämä n. s. harjut, jotka vanhemmilla kartoilla Suomen- selän, Hämeenselän, Savonselän, Äyräpäänselän y. m. nimi- sinä kulkevat Suomen halki, ainoastaan rajoja eri vesistöjen vähillä; mutta nämä vedenjakajat ovat eri osissa matkaansa hyvin erilaisella ylävyydellä eivätkä millään tavalla muodosta mitään yksijonoisia harjannejaksoja. Ainoastaan n. s. Maanselällä on jonkin verran olemisen oikeutta. Sekään ei tosin ole mikään varsinainen harjannejakso, mutta on kuitenkin korkea seutu, ja Salpausselällä eteläisessä Suomessa on suuri geolooginen ja maantieteellinen merkitys. mutta se ei ole vuorenselkä eikä vuori- pohjan ylennys, vaan niinkuin kartalta n:o 4 näkyy, kokoontu- neista irtaimista hiekkajoukoista muodustunut harju eli reuna- moreeni, jota pohjoisessa 20—30 km:n päässä seuraa saman- suuntaisesti juokseva harjumuodostuma. Korkeimmalla oleva seutu Suomen valtiollisten rajain sisällä on se osa Enontekiön Lappia, joka käsivarren tavoin pistää Skandinaavian niemimaahan Ruotsin ja Norjan Ruijan väliin. Tämän seudun täyttävät suureksi osaksi alastomat, teräväsär- mäisten kalliolohkareitten peittämät tunturijoukot, jotka ovat yli 500 m:n korkeudella ja ovat osia siitä suuresta vuorijaksosta, joka Köölin eli Norjan tunturiselän nimellisenä kulkee Skandi- naavian halki yhdensuuntaisesti sen pituussuunnan kanssa. Etäisimpänä luoteessa on täällä Norjan rajalla syvien laak- so-uomien uurtelema Ha/ditshokon tunturi, jonka lumipeitteinen2 Suomen Kartasto. Karttalehti n:o 2. korkeuksille. o ja 200 m:n välillä on viivoja merkitty aina kulle- kin so metrin tasakorkeudelle, jota vastoin nousuväli seuraaviin kaarteisiin on 700 m”, ja niitä seuraaviin 200 m. Korkeussuhteita näissä ylempänä olevissa maissa tunnetaan näet liiaksi vähän, jotta saatettaisiin vetää tasakaarteita kullekin 50 metrille. Kaikkia 500 metriä korkeammalla olevia maita merkitsemään on käy- tetty samaa värivoimaa. Näistä seikoista seuraa, että korkeam- malla olevat seudut verrattuna alempana oleviin näyttävät vähem- män epätasaisilta kuin todellisuudessa ovat. Ensi silmänluonnilla karttaan huomaa sen suuresti poikkea- van vanhemmista korkeuskartoista ja meillä yleiseisesti vallin- neista korkeussuhteiden käsityksistä siinä, että ne pitkänkapeat harjut eli maanselät, jotka löytyvät poikkeuksetta kaikissa Suo- men kartoissa, paitse tohtori R. Hultin viimeisissä koulukartoissa, ovat tästä kartasta kokonaan kadonneet. Todellisuudessa mer- kitsevät nämä n. s. harjut, jotka vanhemmilla kartoilla Suomen- selän, Hämeenselän, Savonselän, Äyräpäänselän y. m. nimi- sinä kulkevat Suomen halki, ainoastaan rajoja eri vesistöjen vähillä; mutta nämä vedenjakajat ovat eri osissa matkaansa hyvin erilaisella ylävyydellä eivätkä millään tavalla muodosta mitään yksijonoisia harjannejaksoja. Ainoastaan n. s. Maanselällä on jonkin verran olemisen oikeutta. Sekään ei tosin ole mikään varsinainen harjannejakso, mutta on kuitenkin korkea seutu, ja Salpausselällä eteläisessä Suomessa on suuri geolooginen ja maantieteellinen merkitys. mutta se ei ole vuorenselkä eikä vuori- pohjan ylennys, vaan niinkuin kartalta n:o 4 näkyy, kokoontu- neista irtaimista hiekkajoukoista muodustunut harju eli reuna- moreeni, jota pohjoisessa 20—30 km:n päässä seuraa saman- suuntaisesti juokseva harjumuodostuma. Korkeimmalla oleva seutu Suomen valtiollisten rajain sisällä on se osa Enontekiön Lappia, joka käsivarren tavoin pistää Skandinaavian niemimaahan Ruotsin ja Norjan Ruijan väliin. Tämän seudun täyttävät suureksi osaksi alastomat, teräväsär- mäisten kalliolohkareitten peittämät tunturijoukot, jotka ovat yli 500 m:n korkeudella ja ovat osia siitä suuresta vuorijaksosta, joka Köölin eli Norjan tunturiselän nimellisenä kulkee Skandi- naavian halki yhdensuuntaisesti sen pituussuunnan kanssa. Etäisimpänä luoteessa on täällä Norjan rajalla syvien laak- so-uomien uurtelema Ha/ditshokon tunturi, jonka lumipeitteinen2 Suomen Kartasto. Karttalehti n:o 2. korkeuksille. o ja 200 m:n välillä on viivoja merkitty aina kulle- kin so metrin tasakorkeudelle, jota vastoin nousuväli seuraaviin kaarteisiin on 700 m”, ja niitä seuraaviin 200 m. Korkeussuhteita näissä ylempänä olevissa maissa tunnetaan näet liiaksi vähän, jotta saatettaisiin vetää tasakaarteita kullekin 50 metrille. Kaikkia 500 metriä korkeammalla olevia maita merkitsemään on käy- tetty samaa värivoimaa. Näistä seikoista seuraa, että korkeam- malla olevat seudut verrattuna alempana oleviin näyttävät vähem- män epätasaisilta kuin todellisuudessa ovat. Ensi silmänluonnilla karttaan huomaa sen suuresti poikkea- van vanhemmista korkeuskartoista ja meillä yleiseisesti vallin- neista korkeussuhteiden käsityksistä siinä, että ne pitkänkapeat harjut eli maanselät, jotka löytyvät poikkeuksetta kaikissa Suo- men kartoissa, paitse tohtori R. Hultin viimeisissä koulukartoissa, ovat tästä kartasta kokonaan kadonneet. Todellisuudessa mer- kitsevät nämä n. s. harjut, jotka vanhemmilla kartoilla Suomen- selän, Hämeenselän, Savonselän, Äyräpäänselän y. m. nimi- sinä kulkevat Suomen halki, ainoastaan rajoja eri vesistöjen vähillä; mutta nämä vedenjakajat ovat eri osissa matkaansa hyvin erilaisella ylävyydellä eivätkä millään tavalla muodosta mitään yksijonoisia harjannejaksoja. Ainoastaan n. s. Maanselällä on jonkin verran olemisen oikeutta. Sekään ei tosin ole mikään varsinainen harjannejakso, mutta on kuitenkin korkea seutu, ja Salpausselällä eteläisessä Suomessa on suuri geolooginen ja maantieteellinen merkitys. mutta se ei ole vuorenselkä eikä vuori- pohjan ylennys, vaan niinkuin kartalta n:o 4 näkyy, kokoontu- neista irtaimista hiekkajoukoista muodustunut harju eli reuna- moreeni, jota pohjoisessa 20—30 km:n päässä seuraa saman- suuntaisesti juokseva harjumuodostuma. Korkeimmalla oleva seutu Suomen valtiollisten rajain sisällä on se osa Enontekiön Lappia, joka käsivarren tavoin pistää Skandinaavian niemimaahan Ruotsin ja Norjan Ruijan väliin. Tämän seudun täyttävät suureksi osaksi alastomat, teräväsär- mäisten kalliolohkareitten peittämät tunturijoukot, jotka ovat yli 500 m:n korkeudella ja ovat osia siitä suuresta vuorijaksosta, joka Köölin eli Norjan tunturiselän nimellisenä kulkee Skandi- naavian halki yhdensuuntaisesti sen pituussuunnan kanssa. Etäisimpänä luoteessa on täällä Norjan rajalla syvien laak- so-uomien uurtelema Ha/ditshokon tunturi, jonka lumipeitteinen --- Korkeussuhteet. 3 ylin laki on n. 1254 m yli merenpinnan ja on korkein kohta Suomen valtiollisessa piirissä. Halditshokkoa ympäröivät etelässä ja idässä matalammat tunturit, joista esim. Jo//amoaivi nousee n. 1145 M:n, Kahperusvaara noin 1113 m:n ja Vähtioatvi n. 1100 m:n korkeuteen. Matalampia ovat jo Varoaivi (n. 911 m) ja Virdnituoddarin tunturi Lätäsenon ja Könkömäenon välissä, joiden korkein huippu Virdnitshokko nousee n. 908 m:iin. Kaakk. siitä on Roppi (n. 950 m) y. m. tunturia. Kaakk. vaipuu maa vähitellen ja samalla tasaantuu. Hurja tunturimaisema vaihtuu pitkänloiviksi, jäkälää kasvaviksi maiksi ja vetisiksi nevoiksi, joille siellä täällä antavat vaihtelua matalaiset tunturilohkot ku- ten Urtivaara, Jierstivaara ja Rauvoaivi (n. 610 m), ja tämä maisema taas muuttuu vähitellen metsämaiksi, joissa on runsaasti pienempiä vuoria. Seutu lähinnä etelään Inarinjärvestä on kuitenkin vielä sangen ylävä ja pohjoisosaltaan, joka viettää mainittuun järveen, melkoi- sen epätasainen. Sitä leikkelevät näet syvät ja ahtaat laaksourat, joissa joet virtaavat; niiden välillä nousevat alastomat levää kas- vavat tunturit noin 200—300 m:n keskikorkeudelle laakson poh- jan yli. Nämä tunturit, joiden korkeimmat huiput nousevat vähän yli 500 m:n ehdottomaan korkeuteen, ovat, lukien luoteesta kaak- koon, Maarestatunturit, Aapistunturit, Viipastunturit ja Hammas- tunturit, jonka korkein kukkula Hanmasuro on n. 535 m kor- kea. Ivalojoen eteläpuolella nousevat Pa/si y. m. vuoret noin 400 m:n korkeuteen. Edempänä idässä tulevat maat vielä enemmän epätasai- seksi ja muuttuvat Kuolan rajalla todelliseksi tunturiseuduksi, jolla on nimi Saariselkä eli Suoloselkä. Täällä laaksoväylät jo ovat 300 m:n ehdottomassa korkeudessa, ja monilukuiset, enim- mäkseen pyöristyneet korkeammat tunturikukkulat, joiden rot- koissa lumi pysyy sulamatta koko kesän, nousevat 6--700 m:n korkeudelle. Korkeimpia niistä osat Ukselmapää (n. 720 m) ja Sokustamalaki (n. 710 m). Saariselän lakeampaa läntistä osaa, jonka korkeus ei yleensä nouse 3—400 m suuremmaksi, sanotaan Raututunturiksi. Aino- astaan yksi huippu pääsee täällä n. 600 m:n korkeuteen. Alemmista maista, jotka ovat lounaassa lähinnä Saariselkää, korkenevat jyrkästi yksinäiset pyramiidin muotoiset graniittivuoret, joita sanotaan MNafftastuntureiksi ja joiden ylin laki saavuttaa n. 560 m:n korkeuden.Korkeussuhteet. 3 ylin laki on n. 1254 m yli merenpinnan ja on korkein kohta Suomen valtiollisessa piirissä. Halditshokkoa ympäröivät etelässä ja idässä matalammat tunturit, joista esim. Jo//amoaivi nousee n. 1145 M:n, Kahperusvaara noin 1113 m:n ja Vähtioatvi n. 1100 m:n korkeuteen. Matalampia ovat jo Varoaivi (n. 911 m) ja Virdnituoddarin tunturi Lätäsenon ja Könkömäenon välissä, joiden korkein huippu Virdnitshokko nousee n. 908 m:iin. Kaakk. siitä on Roppi (n. 950 m) y. m. tunturia. Kaakk. vaipuu maa vähitellen ja samalla tasaantuu. Hurja tunturimaisema vaihtuu pitkänloiviksi, jäkälää kasvaviksi maiksi ja vetisiksi nevoiksi, joille siellä täällä antavat vaihtelua matalaiset tunturilohkot ku- ten Urtivaara, Jierstivaara ja Rauvoaivi (n. 610 m), ja tämä maisema taas muuttuu vähitellen metsämaiksi, joissa on runsaasti pienempiä vuoria. Seutu lähinnä etelään Inarinjärvestä on kuitenkin vielä sangen ylävä ja pohjoisosaltaan, joka viettää mainittuun järveen, melkoi- sen epätasainen. Sitä leikkelevät näet syvät ja ahtaat laaksourat, joissa joet virtaavat; niiden välillä nousevat alastomat levää kas- vavat tunturit noin 200—300 m:n keskikorkeudelle laakson poh- jan yli. Nämä tunturit, joiden korkeimmat huiput nousevat vähän yli 500 m:n ehdottomaan korkeuteen, ovat, lukien luoteesta kaak- koon, Maarestatunturit, Aapistunturit, Viipastunturit ja Hammas- tunturit, jonka korkein kukkula Hanmasuro on n. 535 m kor- kea. Ivalojoen eteläpuolella nousevat Pa/si y. m. vuoret noin 400 m:n korkeuteen. Edempänä idässä tulevat maat vielä enemmän epätasai- seksi ja muuttuvat Kuolan rajalla todelliseksi tunturiseuduksi, jolla on nimi Saariselkä eli Suoloselkä. Täällä laaksoväylät jo ovat 300 m:n ehdottomassa korkeudessa, ja monilukuiset, enim- mäkseen pyöristyneet korkeammat tunturikukkulat, joiden rot- koissa lumi pysyy sulamatta koko kesän, nousevat 6--700 m:n korkeudelle. Korkeimpia niistä osat Ukselmapää (n. 720 m) ja Sokustamalaki (n. 710 m). Saariselän lakeampaa läntistä osaa, jonka korkeus ei yleensä nouse 3—400 m suuremmaksi, sanotaan Raututunturiksi. Aino- astaan yksi huippu pääsee täällä n. 600 m:n korkeuteen. Alemmista maista, jotka ovat lounaassa lähinnä Saariselkää, korkenevat jyrkästi yksinäiset pyramiidin muotoiset graniittivuoret, joita sanotaan MNafftastuntureiksi ja joiden ylin laki saavuttaa n. 560 m:n korkeuden.Korkeussuhteet. 3 ylin laki on n. 1254 m yli merenpinnan ja on korkein kohta Suomen valtiollisessa piirissä. Halditshokkoa ympäröivät etelässä ja idässä matalammat tunturit, joista esim. Jo//amoaivi nousee n. 1145 M:n, Kahperusvaara noin 1113 m:n ja Vähtioatvi n. 1100 m:n korkeuteen. Matalampia ovat jo Varoaivi (n. 911 m) ja Virdnituoddarin tunturi Lätäsenon ja Könkömäenon välissä, joiden korkein huippu Virdnitshokko nousee n. 908 m:iin. Kaakk. siitä on Roppi (n. 950 m) y. m. tunturia. Kaakk. vaipuu maa vähitellen ja samalla tasaantuu. Hurja tunturimaisema vaihtuu pitkänloiviksi, jäkälää kasvaviksi maiksi ja vetisiksi nevoiksi, joille siellä täällä antavat vaihtelua matalaiset tunturilohkot ku- ten Urtivaara, Jierstivaara ja Rauvoaivi (n. 610 m), ja tämä maisema taas muuttuu vähitellen metsämaiksi, joissa on runsaasti pienempiä vuoria. Seutu lähinnä etelään Inarinjärvestä on kuitenkin vielä sangen ylävä ja pohjoisosaltaan, joka viettää mainittuun järveen, melkoi- sen epätasainen. Sitä leikkelevät näet syvät ja ahtaat laaksourat, joissa joet virtaavat; niiden välillä nousevat alastomat levää kas- vavat tunturit noin 200—300 m:n keskikorkeudelle laakson poh- jan yli. Nämä tunturit, joiden korkeimmat huiput nousevat vähän yli 500 m:n ehdottomaan korkeuteen, ovat, lukien luoteesta kaak- koon, Maarestatunturit, Aapistunturit, Viipastunturit ja Hammas- tunturit, jonka korkein kukkula Hanmasuro on n. 535 m kor- kea. Ivalojoen eteläpuolella nousevat Pa/si y. m. vuoret noin 400 m:n korkeuteen. Edempänä idässä tulevat maat vielä enemmän epätasai- seksi ja muuttuvat Kuolan rajalla todelliseksi tunturiseuduksi, jolla on nimi Saariselkä eli Suoloselkä. Täällä laaksoväylät jo ovat 300 m:n ehdottomassa korkeudessa, ja monilukuiset, enim- mäkseen pyöristyneet korkeammat tunturikukkulat, joiden rot- koissa lumi pysyy sulamatta koko kesän, nousevat 6--700 m:n korkeudelle. Korkeimpia niistä osat Ukselmapää (n. 720 m) ja Sokustamalaki (n. 710 m). Saariselän lakeampaa läntistä osaa, jonka korkeus ei yleensä nouse 3—400 m suuremmaksi, sanotaan Raututunturiksi. Aino- astaan yksi huippu pääsee täällä n. 600 m:n korkeuteen. Alemmista maista, jotka ovat lounaassa lähinnä Saariselkää, korkenevat jyrkästi yksinäiset pyramiidin muotoiset graniittivuoret, joita sanotaan MNafftastuntureiksi ja joiden ylin laki saavuttaa n. 560 m:n korkeuden. --- 4 Suomen Kartasto. Karitalehti n:o 2. Pohjoisessakin päin sivustavat suurempia tunturiryhmiä yksinäiset jyrkät vuoret, jotka nousevat 100—200 m:n kor- keudelle Inarin järven yli, jonka pinta lienee noin 125 m me- renpintaa ylempänä, vaikkei sitä vastaiseksi ole täydellä varmuu- della määrätty. Inarinjärvi on supisuomalainen järvi lukuisine metsäisine kalliosaarineen, joiden korkeus veden pinnan yli har- voin nousee 30 miiin. Seutu Inarinjärvestä itään on alavaa maisemaa, jossa on lukuisia pikkujärviä ja yksinäisiä tunturiryhmiä. Järven luoteis- puolella sitävastoin kohoo maa sangen nopeasti ylängöksi, jonka korkeus on enemmän kuin 200 m yli merenp. Tästä ylängöstä kohoo Tenojoen keskijuoksun itäpuolella suurempia jokseenkin samantapaisia tunturivuoria kuin Saariselkä, etelämpänä Muotka- tunturit, joiden ylimmät laet Peldoaivi ja Kuarvekodsh nousevat noin 570 ja 600 m:n korkeudelle, ja pohjoisempana Parstunturit. Sen lisäksi löytyy täällä lukuisia yksinään olevia tunturivuoria, niinkuin 4ikgas Tenojoen lähellä y. m., joiden korkeutta ei kuitenkaan yleensä ole tarkasti määrätty. Kulkijoille tuttu mat- kanmerkki, vaikka ei erittäin huomattavasti korkea, on Petsikko- tunturin mäki Inarin ja Utsjoen välisellä tiellä. Ylängön hal- kaisee luoteessa Tenojoen leveä laaksoväylä ja jatkuu ylänkö sitten pohjoispuolelle eneten luoteeseen päin yhä korkeudessa. Uts- jokikin juoksee tähän kallioylänköön uurretussa syvässä laakso- väylässä. Maat Utsjoen ja Norjan rajan välisissä seuduissa, missä alemmillakin korkeuksilla olevat tunturit ovat enimmäkseen alastomia ja kasvuttomia ja metsä on suljettu laaksoväyliin, ovat varsin vaillinaisesti tunnetut. Vasta Norjan puolella rajaa on seutu topograafisesti kartoitettu. Vedenjakaja Inarinjärven ja Itämereen juoksevain vesistöjen välillä on, kuten jo mainittiin, kahden korkeussuhteiltaan sangen erilaisen alueen välirajana. Muunlaatuista orograafista merki- tystä ei tällä vedenjakajalla ole. Kuten ensi silmäämällä kor- keuskarttaan huomaa, ei se ole lainkaan yhdenjaksoinen vuori- jono. Muutamin paikoin on itse vedenjakajalla suomaita, jotka ovat 250—300 m:n korkeudella ja juoksuttavat vettänsä sekä pohjoiseen että etelään, jota vastoin toisin paikoin vedenjaka- jalla on todellisia tunturijonoja. Vaikka kohta kansa veden- jakajan alimmistakin osista puhuessaan käyttää sanaa »maan- selkä», on tarkoituksena sillä puhua vain eri vesistöjen lähde-4 Suomen Kartasto. Karitalehti n:o 2. Pohjoisessakin päin sivustavat suurempia tunturiryhmiä yksinäiset jyrkät vuoret, jotka nousevat 100—200 m:n kor- keudelle Inarin järven yli, jonka pinta lienee noin 125 m me- renpintaa ylempänä, vaikkei sitä vastaiseksi ole täydellä varmuu- della määrätty. Inarinjärvi on supisuomalainen järvi lukuisine metsäisine kalliosaarineen, joiden korkeus veden pinnan yli har- voin nousee 30 miiin. Seutu Inarinjärvestä itään on alavaa maisemaa, jossa on lukuisia pikkujärviä ja yksinäisiä tunturiryhmiä. Järven luoteis- puolella sitävastoin kohoo maa sangen nopeasti ylängöksi, jonka korkeus on enemmän kuin 200 m yli merenp. Tästä ylängöstä kohoo Tenojoen keskijuoksun itäpuolella suurempia jokseenkin samantapaisia tunturivuoria kuin Saariselkä, etelämpänä Muotka- tunturit, joiden ylimmät laet Peldoaivi ja Kuarvekodsh nousevat noin 570 ja 600 m:n korkeudelle, ja pohjoisempana Parstunturit. Sen lisäksi löytyy täällä lukuisia yksinään olevia tunturivuoria, niinkuin 4ikgas Tenojoen lähellä y. m., joiden korkeutta ei kuitenkaan yleensä ole tarkasti määrätty. Kulkijoille tuttu mat- kanmerkki, vaikka ei erittäin huomattavasti korkea, on Petsikko- tunturin mäki Inarin ja Utsjoen välisellä tiellä. Ylängön hal- kaisee luoteessa Tenojoen leveä laaksoväylä ja jatkuu ylänkö sitten pohjoispuolelle eneten luoteeseen päin yhä korkeudessa. Uts- jokikin juoksee tähän kallioylänköön uurretussa syvässä laakso- väylässä. Maat Utsjoen ja Norjan rajan välisissä seuduissa, missä alemmillakin korkeuksilla olevat tunturit ovat enimmäkseen alastomia ja kasvuttomia ja metsä on suljettu laaksoväyliin, ovat varsin vaillinaisesti tunnetut. Vasta Norjan puolella rajaa on seutu topograafisesti kartoitettu. Vedenjakaja Inarinjärven ja Itämereen juoksevain vesistöjen välillä on, kuten jo mainittiin, kahden korkeussuhteiltaan sangen erilaisen alueen välirajana. Muunlaatuista orograafista merki- tystä ei tällä vedenjakajalla ole. Kuten ensi silmäämällä kor- keuskarttaan huomaa, ei se ole lainkaan yhdenjaksoinen vuori- jono. Muutamin paikoin on itse vedenjakajalla suomaita, jotka ovat 250—300 m:n korkeudella ja juoksuttavat vettänsä sekä pohjoiseen että etelään, jota vastoin toisin paikoin vedenjaka- jalla on todellisia tunturijonoja. Vaikka kohta kansa veden- jakajan alimmistakin osista puhuessaan käyttää sanaa »maan- selkä», on tarkoituksena sillä puhua vain eri vesistöjen lähde-4 Suomen Kartasto. Karitalehti n:o 2. Pohjoisessakin päin sivustavat suurempia tunturiryhmiä yksinäiset jyrkät vuoret, jotka nousevat 100—200 m:n kor- keudelle Inarin järven yli, jonka pinta lienee noin 125 m me- renpintaa ylempänä, vaikkei sitä vastaiseksi ole täydellä varmuu- della määrätty. Inarinjärvi on supisuomalainen järvi lukuisine metsäisine kalliosaarineen, joiden korkeus veden pinnan yli har- voin nousee 30 miiin. Seutu Inarinjärvestä itään on alavaa maisemaa, jossa on lukuisia pikkujärviä ja yksinäisiä tunturiryhmiä. Järven luoteis- puolella sitävastoin kohoo maa sangen nopeasti ylängöksi, jonka korkeus on enemmän kuin 200 m yli merenp. Tästä ylängöstä kohoo Tenojoen keskijuoksun itäpuolella suurempia jokseenkin samantapaisia tunturivuoria kuin Saariselkä, etelämpänä Muotka- tunturit, joiden ylimmät laet Peldoaivi ja Kuarvekodsh nousevat noin 570 ja 600 m:n korkeudelle, ja pohjoisempana Parstunturit. Sen lisäksi löytyy täällä lukuisia yksinään olevia tunturivuoria, niinkuin 4ikgas Tenojoen lähellä y. m., joiden korkeutta ei kuitenkaan yleensä ole tarkasti määrätty. Kulkijoille tuttu mat- kanmerkki, vaikka ei erittäin huomattavasti korkea, on Petsikko- tunturin mäki Inarin ja Utsjoen välisellä tiellä. Ylängön hal- kaisee luoteessa Tenojoen leveä laaksoväylä ja jatkuu ylänkö sitten pohjoispuolelle eneten luoteeseen päin yhä korkeudessa. Uts- jokikin juoksee tähän kallioylänköön uurretussa syvässä laakso- väylässä. Maat Utsjoen ja Norjan rajan välisissä seuduissa, missä alemmillakin korkeuksilla olevat tunturit ovat enimmäkseen alastomia ja kasvuttomia ja metsä on suljettu laaksoväyliin, ovat varsin vaillinaisesti tunnetut. Vasta Norjan puolella rajaa on seutu topograafisesti kartoitettu. Vedenjakaja Inarinjärven ja Itämereen juoksevain vesistöjen välillä on, kuten jo mainittiin, kahden korkeussuhteiltaan sangen erilaisen alueen välirajana. Muunlaatuista orograafista merki- tystä ei tällä vedenjakajalla ole. Kuten ensi silmäämällä kor- keuskarttaan huomaa, ei se ole lainkaan yhdenjaksoinen vuori- jono. Muutamin paikoin on itse vedenjakajalla suomaita, jotka ovat 250—300 m:n korkeudella ja juoksuttavat vettänsä sekä pohjoiseen että etelään, jota vastoin toisin paikoin vedenjaka- jalla on todellisia tunturijonoja. Vaikka kohta kansa veden- jakajan alimmistakin osista puhuessaan käyttää sanaa »maan- selkä», on tarkoituksena sillä puhua vain eri vesistöjen lähde- --- Korkeussuhteet. 5 vesien välisestä »kynnyksestä» tai kannaksesta, jonka yli vesis- töjä kulkiessa veneitä on taivallettava, mutta siihen ei kuulu mitään sen määrätympää käsitystä että maanselät eri vesistöjen äärillä olisivat yhtäjaksoista vuorijonoa. Eteläpuolella vedenjakajaa oleva maa, joka on Suomen Lapin pääosana, eroaa korkeussuhteisiinsa nähden melkoisessa määrässä Inarin Lapista. Se on suurin piirtein kuvaten tasainen ylänkö, jonka pääosa on yli 200 m korkea ja jossa ei löydy mitään selvemmin esiintyviä jokilaaksoja. Tasaisemmista osista, joita suunnattomat metsät nevain kanssa vaihdellen peittävät, nousee siellä täällä yksinäisiä vuoria, joista metsäisiä matalampia enimmäkseen sanotaan »vaaroiksi», jota vastoin varsinaiset tun- turit, jotka usein saavat nimeensä lappalaisen liitteen »tunturi» tai »oaivi», nousevat 300—600 m:n korkeudelle ja ovat ylhäältä paljaslakisia ja teräväsärmäisten kivien peittämiä, joita kevät- routa on louhinut irti tunturivuoresta. Ylimmälle nousevat tunturit Kittilän ja Enontekiön väli- sellä seudulla, jota vielä tavallaan voi pitää Köölin kaakkoisim- pana vietteenä. Siellä ne ovat jyrkät ja sangen rotkoiset vuoret, joilla on nimi Ounastunturi ja Pallastunturi. Korkein huippu nousee edellisessä n. 640 m ja jälkimmäisessä n. 258 m korkeu- teen. Tämä huippu, jota sanotaan Himmelriikiksi eli Taivas- keroksi, on korkein Suomessa Enontekiön luoteiskulman vuorien jälkeen. Vielä Kittilän kirkon seutuvilla on muutamia vuoria, joiden laet pääsevät 500 miiä korkeammalle, niinkuin Leiritun- turi (n. 572 m), Aakenustunturi (n. 500 m), Yllästunturi (n. 760 m) ja Kumputunturi. Sodankylän ja Kemijärven kirkonkylän keskivälillä kohoo Pyhätunturi, jonka n. 540 m korkealta ylimmältä laelta 7so/takap- paleelta on laaja näköala ympärillä olevain verraten lakeain maitten yli pohjoiseen aina Saariselkään ja Hammastunturille saakka ja itään aina Kuolajärven rajalle Venäjää vastaan. Sen luoteis- puolella on melkeää matalampi Luostatunturi. Kuolajärvellä on lähellä kirkkoa n. 600 m korkea Sa/lantunturi. Etäimpänä koilli- sessä Kuolan rajalla on Wärriötunturi ja sen pohjoispuolella Nuortitunturi. Kuolajärven eteläpuolella on Suomen väorisin ja epätasai- sin seutukunta, Kuusamon pitäjä. Jos ei oteta lukuun Paana- järveä, jonka pinta on syvässä laaksorotkossa ainoastaan noinKorkeussuhteet. 5 vesien välisestä »kynnyksestä» tai kannaksesta, jonka yli vesis- töjä kulkiessa veneitä on taivallettava, mutta siihen ei kuulu mitään sen määrätympää käsitystä että maanselät eri vesistöjen äärillä olisivat yhtäjaksoista vuorijonoa. Eteläpuolella vedenjakajaa oleva maa, joka on Suomen Lapin pääosana, eroaa korkeussuhteisiinsa nähden melkoisessa määrässä Inarin Lapista. Se on suurin piirtein kuvaten tasainen ylänkö, jonka pääosa on yli 200 m korkea ja jossa ei löydy mitään selvemmin esiintyviä jokilaaksoja. Tasaisemmista osista, joita suunnattomat metsät nevain kanssa vaihdellen peittävät, nousee siellä täällä yksinäisiä vuoria, joista metsäisiä matalampia enimmäkseen sanotaan »vaaroiksi», jota vastoin varsinaiset tun- turit, jotka usein saavat nimeensä lappalaisen liitteen »tunturi» tai »oaivi», nousevat 300—600 m:n korkeudelle ja ovat ylhäältä paljaslakisia ja teräväsärmäisten kivien peittämiä, joita kevät- routa on louhinut irti tunturivuoresta. Ylimmälle nousevat tunturit Kittilän ja Enontekiön väli- sellä seudulla, jota vielä tavallaan voi pitää Köölin kaakkoisim- pana vietteenä. Siellä ne ovat jyrkät ja sangen rotkoiset vuoret, joilla on nimi Ounastunturi ja Pallastunturi. Korkein huippu nousee edellisessä n. 640 m ja jälkimmäisessä n. 258 m korkeu- teen. Tämä huippu, jota sanotaan Himmelriikiksi eli Taivas- keroksi, on korkein Suomessa Enontekiön luoteiskulman vuorien jälkeen. Vielä Kittilän kirkon seutuvilla on muutamia vuoria, joiden laet pääsevät 500 miiä korkeammalle, niinkuin Leiritun- turi (n. 572 m), Aakenustunturi (n. 500 m), Yllästunturi (n. 760 m) ja Kumputunturi. Sodankylän ja Kemijärven kirkonkylän keskivälillä kohoo Pyhätunturi, jonka n. 540 m korkealta ylimmältä laelta 7so/takap- paleelta on laaja näköala ympärillä olevain verraten lakeain maitten yli pohjoiseen aina Saariselkään ja Hammastunturille saakka ja itään aina Kuolajärven rajalle Venäjää vastaan. Sen luoteis- puolella on melkeää matalampi Luostatunturi. Kuolajärvellä on lähellä kirkkoa n. 600 m korkea Sa/lantunturi. Etäimpänä koilli- sessä Kuolan rajalla on Wärriötunturi ja sen pohjoispuolella Nuortitunturi. Kuolajärven eteläpuolella on Suomen väorisin ja epätasai- sin seutukunta, Kuusamon pitäjä. Jos ei oteta lukuun Paana- järveä, jonka pinta on syvässä laaksorotkossa ainoastaan noinKorkeussuhteet. 5 vesien välisestä »kynnyksestä» tai kannaksesta, jonka yli vesis- töjä kulkiessa veneitä on taivallettava, mutta siihen ei kuulu mitään sen määrätympää käsitystä että maanselät eri vesistöjen äärillä olisivat yhtäjaksoista vuorijonoa. Eteläpuolella vedenjakajaa oleva maa, joka on Suomen Lapin pääosana, eroaa korkeussuhteisiinsa nähden melkoisessa määrässä Inarin Lapista. Se on suurin piirtein kuvaten tasainen ylänkö, jonka pääosa on yli 200 m korkea ja jossa ei löydy mitään selvemmin esiintyviä jokilaaksoja. Tasaisemmista osista, joita suunnattomat metsät nevain kanssa vaihdellen peittävät, nousee siellä täällä yksinäisiä vuoria, joista metsäisiä matalampia enimmäkseen sanotaan »vaaroiksi», jota vastoin varsinaiset tun- turit, jotka usein saavat nimeensä lappalaisen liitteen »tunturi» tai »oaivi», nousevat 300—600 m:n korkeudelle ja ovat ylhäältä paljaslakisia ja teräväsärmäisten kivien peittämiä, joita kevät- routa on louhinut irti tunturivuoresta. Ylimmälle nousevat tunturit Kittilän ja Enontekiön väli- sellä seudulla, jota vielä tavallaan voi pitää Köölin kaakkoisim- pana vietteenä. Siellä ne ovat jyrkät ja sangen rotkoiset vuoret, joilla on nimi Ounastunturi ja Pallastunturi. Korkein huippu nousee edellisessä n. 640 m ja jälkimmäisessä n. 258 m korkeu- teen. Tämä huippu, jota sanotaan Himmelriikiksi eli Taivas- keroksi, on korkein Suomessa Enontekiön luoteiskulman vuorien jälkeen. Vielä Kittilän kirkon seutuvilla on muutamia vuoria, joiden laet pääsevät 500 miiä korkeammalle, niinkuin Leiritun- turi (n. 572 m), Aakenustunturi (n. 500 m), Yllästunturi (n. 760 m) ja Kumputunturi. Sodankylän ja Kemijärven kirkonkylän keskivälillä kohoo Pyhätunturi, jonka n. 540 m korkealta ylimmältä laelta 7so/takap- paleelta on laaja näköala ympärillä olevain verraten lakeain maitten yli pohjoiseen aina Saariselkään ja Hammastunturille saakka ja itään aina Kuolajärven rajalle Venäjää vastaan. Sen luoteis- puolella on melkeää matalampi Luostatunturi. Kuolajärvellä on lähellä kirkkoa n. 600 m korkea Sa/lantunturi. Etäimpänä koilli- sessä Kuolan rajalla on Wärriötunturi ja sen pohjoispuolella Nuortitunturi. Kuolajärven eteläpuolella on Suomen väorisin ja epätasai- sin seutukunta, Kuusamon pitäjä. Jos ei oteta lukuun Paana- järveä, jonka pinta on syvässä laaksorotkossa ainoastaan noin --- 6 Suomen Kartasto. Karttalehti n:o 2. 110 m:n korkeudella, ovat järvet ja laaksoväylät täällä yleensä jo 220—250 m:n korkeuspinnalla ja niiden yli nousevat jyrkkä- rinteiset vuoret 300—400, jopa paikka paikoin yli 500 m:n kor- keudelle. Korkein näistä vuorista on Nuorunen (n. 550 m; tie- dot vaihettelevat 532 ja 590 m:n välillä), jonka laelta näkyy suuri osa tätä seutualaa, Ukonvaara (n. 490 m), omituista ja harvinaista vuorilajia (ijoliittia) oleva Zivaara (n. 460 m), Nä- ränkävaara sen eteläpuolella, sekä Va/tavaara, Rukatunturi heti lounaiseen edellisestä, y. m. tuntureita Yli-Kitkajärven itäpuolella. Kuusamon ylänkömaa jatkuu länteen aina Simojärvelle, jonka pintakorkeutta on ilmoitettu n. 200 m:ksi, mutta joka lienee pariakymmentä m alempi, ja Kemijärvelle, joka on n. 130 m:n pintakorkeudella. Ylänkömaa viertää sangen jyrkästi tähän jär- veen ja siitä lähtevään Kemijokeen päin. Myöskin seudut Kemi- järven lähimmässä ympäristössä ja siitä luoteeseen ovat sangen epätasaiset, vaikka tietojen puutteessa korkeusmittoja ei ole tässä voitu täydellisesti ilmoittaa. Kemijoen keskimmäinen kappale ja sen pohjoisesta tuleva lisäjoki Ounasjoki juoksevat täällä norossa, joka lounaassa muuttuu leveäksi ja yleensä lakeaksi jokilaaksoksi, jonka kummallakin puolen maat vähitellen kohoutuvat n. 150 m:n korkeudelle. Yksi- näiset jyrkät vuoret ylettyvät vielä korkeammalle; niitä on Vam- masvaara (n. 240 m) ja pari muuta tunturia Kemijoen itäran- nalla ja Pisavaara (n. 250 m) tämän joen länsipuolella. Kemi- joen ja Tornionjoen välinen seutu on yleensä sangen epätasai- nen, vaikkeikään kokonaisuudessaan erinäisen ylävä. Korkein lienee Karhujupukan kukkula (n. 300 m). Kuuluisammassa maineessa kuin ehkä mikään muu Suomen vuori on Tornion joki- varressa 18 km napapiirin eteläpuolella oleva Aavasaksan yksi- näinen vuori, jonka 232 m korkealta kukkulalta parina yönä voi nähdä keskiyönauringon, jota siihen aikaan matkailijat usein käyvät katsomassa. Myöskin lähinnä kaakkoon Kemijoesta on yleensä verraten ylävällä seutualalla ryhmä vuoria, joita tavallisesti sanotaan yh- teisellä nimellä Kivaloksi ja joista etäimpänä lounaassa oleva. Alapenikka niminen. on 159 m:n korkea, ja sitä korkeammat vuoret kohonnevat yli 200 m:n korkeudelle. Rannikkoseutu Kemijoen suupuolen ja Oulujärven välillä on yltä yleensä verraten lakeaa eikä missään nosta huomatta-6 Suomen Kartasto. Karttalehti n:o 2. 110 m:n korkeudella, ovat järvet ja laaksoväylät täällä yleensä jo 220—250 m:n korkeuspinnalla ja niiden yli nousevat jyrkkä- rinteiset vuoret 300—400, jopa paikka paikoin yli 500 m:n kor- keudelle. Korkein näistä vuorista on Nuorunen (n. 550 m; tie- dot vaihettelevat 532 ja 590 m:n välillä), jonka laelta näkyy suuri osa tätä seutualaa, Ukonvaara (n. 490 m), omituista ja harvinaista vuorilajia (ijoliittia) oleva Zivaara (n. 460 m), Nä- ränkävaara sen eteläpuolella, sekä Va/tavaara, Rukatunturi heti lounaiseen edellisestä, y. m. tuntureita Yli-Kitkajärven itäpuolella. Kuusamon ylänkömaa jatkuu länteen aina Simojärvelle, jonka pintakorkeutta on ilmoitettu n. 200 m:ksi, mutta joka lienee pariakymmentä m alempi, ja Kemijärvelle, joka on n. 130 m:n pintakorkeudella. Ylänkömaa viertää sangen jyrkästi tähän jär- veen ja siitä lähtevään Kemijokeen päin. Myöskin seudut Kemi- järven lähimmässä ympäristössä ja siitä luoteeseen ovat sangen epätasaiset, vaikka tietojen puutteessa korkeusmittoja ei ole tässä voitu täydellisesti ilmoittaa. Kemijoen keskimmäinen kappale ja sen pohjoisesta tuleva lisäjoki Ounasjoki juoksevat täällä norossa, joka lounaassa muuttuu leveäksi ja yleensä lakeaksi jokilaaksoksi, jonka kummallakin puolen maat vähitellen kohoutuvat n. 150 m:n korkeudelle. Yksi- näiset jyrkät vuoret ylettyvät vielä korkeammalle; niitä on Vam- masvaara (n. 240 m) ja pari muuta tunturia Kemijoen itäran- nalla ja Pisavaara (n. 250 m) tämän joen länsipuolella. Kemi- joen ja Tornionjoen välinen seutu on yleensä sangen epätasai- nen, vaikkeikään kokonaisuudessaan erinäisen ylävä. Korkein lienee Karhujupukan kukkula (n. 300 m). Kuuluisammassa maineessa kuin ehkä mikään muu Suomen vuori on Tornion joki- varressa 18 km napapiirin eteläpuolella oleva Aavasaksan yksi- näinen vuori, jonka 232 m korkealta kukkulalta parina yönä voi nähdä keskiyönauringon, jota siihen aikaan matkailijat usein käyvät katsomassa. Myöskin lähinnä kaakkoon Kemijoesta on yleensä verraten ylävällä seutualalla ryhmä vuoria, joita tavallisesti sanotaan yh- teisellä nimellä Kivaloksi ja joista etäimpänä lounaassa oleva. Alapenikka niminen. on 159 m:n korkea, ja sitä korkeammat vuoret kohonnevat yli 200 m:n korkeudelle. Rannikkoseutu Kemijoen suupuolen ja Oulujärven välillä on yltä yleensä verraten lakeaa eikä missään nosta huomatta-6 Suomen Kartasto. Karttalehti n:o 2. 110 m:n korkeudella, ovat järvet ja laaksoväylät täällä yleensä jo 220—250 m:n korkeuspinnalla ja niiden yli nousevat jyrkkä- rinteiset vuoret 300—400, jopa paikka paikoin yli 500 m:n kor- keudelle. Korkein näistä vuorista on Nuorunen (n. 550 m; tie- dot vaihettelevat 532 ja 590 m:n välillä), jonka laelta näkyy suuri osa tätä seutualaa, Ukonvaara (n. 490 m), omituista ja harvinaista vuorilajia (ijoliittia) oleva Zivaara (n. 460 m), Nä- ränkävaara sen eteläpuolella, sekä Va/tavaara, Rukatunturi heti lounaiseen edellisestä, y. m. tuntureita Yli-Kitkajärven itäpuolella. Kuusamon ylänkömaa jatkuu länteen aina Simojärvelle, jonka pintakorkeutta on ilmoitettu n. 200 m:ksi, mutta joka lienee pariakymmentä m alempi, ja Kemijärvelle, joka on n. 130 m:n pintakorkeudella. Ylänkömaa viertää sangen jyrkästi tähän jär- veen ja siitä lähtevään Kemijokeen päin. Myöskin seudut Kemi- järven lähimmässä ympäristössä ja siitä luoteeseen ovat sangen epätasaiset, vaikka tietojen puutteessa korkeusmittoja ei ole tässä voitu täydellisesti ilmoittaa. Kemijoen keskimmäinen kappale ja sen pohjoisesta tuleva lisäjoki Ounasjoki juoksevat täällä norossa, joka lounaassa muuttuu leveäksi ja yleensä lakeaksi jokilaaksoksi, jonka kummallakin puolen maat vähitellen kohoutuvat n. 150 m:n korkeudelle. Yksi- näiset jyrkät vuoret ylettyvät vielä korkeammalle; niitä on Vam- masvaara (n. 240 m) ja pari muuta tunturia Kemijoen itäran- nalla ja Pisavaara (n. 250 m) tämän joen länsipuolella. Kemi- joen ja Tornionjoen välinen seutu on yleensä sangen epätasai- nen, vaikkeikään kokonaisuudessaan erinäisen ylävä. Korkein lienee Karhujupukan kukkula (n. 300 m). Kuuluisammassa maineessa kuin ehkä mikään muu Suomen vuori on Tornion joki- varressa 18 km napapiirin eteläpuolella oleva Aavasaksan yksi- näinen vuori, jonka 232 m korkealta kukkulalta parina yönä voi nähdä keskiyönauringon, jota siihen aikaan matkailijat usein käyvät katsomassa. Myöskin lähinnä kaakkoon Kemijoesta on yleensä verraten ylävällä seutualalla ryhmä vuoria, joita tavallisesti sanotaan yh- teisellä nimellä Kivaloksi ja joista etäimpänä lounaassa oleva. Alapenikka niminen. on 159 m:n korkea, ja sitä korkeammat vuoret kohonnevat yli 200 m:n korkeudelle. Rannikkoseutu Kemijoen suupuolen ja Oulujärven välillä on yltä yleensä verraten lakeaa eikä missään nosta huomatta- --- Korkeussuhteet. 7 vampia vuoria. Likinnä tätä järveä koilliseen ja itään sitävastoin tapaamme jälleen sangen epätasaisia seutuja, jotka tavallansa ovat Kuusamon ylänkömaan eteläistä jatkoa. Maalla on kuiten- kin täällä jonkin verran alempi keskikorkeus kuin mainitulla seutualalla. Järvet ja laaksonpohjat ovat pohjoisessa n. 170— 200 m korkeudella, etelässä 150—180 m korkeudella. Niiden yli nousevat vuoret yli 200, monasti varmasti yli 300 m kor- keuspintaan. Pinnanmuodostuksen yksityiskohtia tässä seudussa tunnetaan kuitenkin sangen vähän, minkä vuoksi karttaa siinä kohden on pidettävä vieläkin ylimalkaisempana kuin muutoin. Seuraavat korkeudet Oulujärven pohjoispuolella olevassa seu- dussa ovat astemittauksessa määrätyt: Teiriharju (334 m), Saukkovaara Ristijärven kirkon eteläpuolella (327 m), Kives- vaara (296 m) järven pohjoisrannalla ja Rupukkavaara (277 m) Kajaanista itään. Alimmatkin kohdat Vienanmereen juoksevia jokijaksoja vastaan olevalla vedenjakajalla ovat täällä yleensä ylemmällä kuin 200 m:n korkeudella. Alin kannas lienee se, joka erottaa Lentiirasta itään olevan Maanselänjärven, Suomen puolella, Kivi- järvestä etelään olevasta Miinaanjärvestä, Venäjän puolella. Tämä kannas on suunnilleen 200 m ylempänä merta. Oulujärven itäpuoliselta tienoolta ulettuu ylänköinen seutu edelleen kaakkoista kohden. Korkein osa tätä ylänkömaata, jossa laaksotkin ovat yli 200 m korkeuspinnalla, on kuitenkin Venäjän puolella rajaa, ja ainoastaan läntisin ääri ylänkömaasta on Suomen alueella. Täällä se kuitenkin ulettuu etelään aina Kuopion ja Viipurin läänien rajalle, missä sen piirissä vielä tapaa n. 270 m korkean vuoren. Muuten on melkeimpä Suomen koko kaakkoisin nurkkaus, joka käsittää Pielisestä ja Ilomantsista itään olevan seudun, Suojärven, itäiset Korpiselät, itäisen Suistamon ja pohjoisen Salmin, yli 150 m korkeuspinnalla. Näissä seu- duin samoin kuin Pielisestä itään olevalla seudulla (Egyptin kor- vessa), ilmenee omituinen maanpinnan muodostus, maa kun täällä on ikäänkuin saumattu yhdensuuntaisesti kulkevilla pitkän- kapeilla harjuselänteillä (Karjalassa tavallisesti »vaaroiksi» sanot- tuja), jotka ovat 15—50 m korkeita ja joita tasaisemmat suo- maat erottavat. Niin vallitseva on tämä omituisuus, että täällä puhutaan kulkemisesta »pitkinmaisin» s. o. samaan suuntaan kuin harjujen sivut, tai »poikkimaisin» s. o. harjujen poikki, mäkiä ylös ja alas.Korkeussuhteet. 7 vampia vuoria. Likinnä tätä järveä koilliseen ja itään sitävastoin tapaamme jälleen sangen epätasaisia seutuja, jotka tavallansa ovat Kuusamon ylänkömaan eteläistä jatkoa. Maalla on kuiten- kin täällä jonkin verran alempi keskikorkeus kuin mainitulla seutualalla. Järvet ja laaksonpohjat ovat pohjoisessa n. 170— 200 m korkeudella, etelässä 150—180 m korkeudella. Niiden yli nousevat vuoret yli 200, monasti varmasti yli 300 m kor- keuspintaan. Pinnanmuodostuksen yksityiskohtia tässä seudussa tunnetaan kuitenkin sangen vähän, minkä vuoksi karttaa siinä kohden on pidettävä vieläkin ylimalkaisempana kuin muutoin. Seuraavat korkeudet Oulujärven pohjoispuolella olevassa seu- dussa ovat astemittauksessa määrätyt: Teiriharju (334 m), Saukkovaara Ristijärven kirkon eteläpuolella (327 m), Kives- vaara (296 m) järven pohjoisrannalla ja Rupukkavaara (277 m) Kajaanista itään. Alimmatkin kohdat Vienanmereen juoksevia jokijaksoja vastaan olevalla vedenjakajalla ovat täällä yleensä ylemmällä kuin 200 m:n korkeudella. Alin kannas lienee se, joka erottaa Lentiirasta itään olevan Maanselänjärven, Suomen puolella, Kivi- järvestä etelään olevasta Miinaanjärvestä, Venäjän puolella. Tämä kannas on suunnilleen 200 m ylempänä merta. Oulujärven itäpuoliselta tienoolta ulettuu ylänköinen seutu edelleen kaakkoista kohden. Korkein osa tätä ylänkömaata, jossa laaksotkin ovat yli 200 m korkeuspinnalla, on kuitenkin Venäjän puolella rajaa, ja ainoastaan läntisin ääri ylänkömaasta on Suomen alueella. Täällä se kuitenkin ulettuu etelään aina Kuopion ja Viipurin läänien rajalle, missä sen piirissä vielä tapaa n. 270 m korkean vuoren. Muuten on melkeimpä Suomen koko kaakkoisin nurkkaus, joka käsittää Pielisestä ja Ilomantsista itään olevan seudun, Suojärven, itäiset Korpiselät, itäisen Suistamon ja pohjoisen Salmin, yli 150 m korkeuspinnalla. Näissä seu- duin samoin kuin Pielisestä itään olevalla seudulla (Egyptin kor- vessa), ilmenee omituinen maanpinnan muodostus, maa kun täällä on ikäänkuin saumattu yhdensuuntaisesti kulkevilla pitkän- kapeilla harjuselänteillä (Karjalassa tavallisesti »vaaroiksi» sanot- tuja), jotka ovat 15—50 m korkeita ja joita tasaisemmat suo- maat erottavat. Niin vallitseva on tämä omituisuus, että täällä puhutaan kulkemisesta »pitkinmaisin» s. o. samaan suuntaan kuin harjujen sivut, tai »poikkimaisin» s. o. harjujen poikki, mäkiä ylös ja alas.Korkeussuhteet. 7 vampia vuoria. Likinnä tätä järveä koilliseen ja itään sitävastoin tapaamme jälleen sangen epätasaisia seutuja, jotka tavallansa ovat Kuusamon ylänkömaan eteläistä jatkoa. Maalla on kuiten- kin täällä jonkin verran alempi keskikorkeus kuin mainitulla seutualalla. Järvet ja laaksonpohjat ovat pohjoisessa n. 170— 200 m korkeudella, etelässä 150—180 m korkeudella. Niiden yli nousevat vuoret yli 200, monasti varmasti yli 300 m kor- keuspintaan. Pinnanmuodostuksen yksityiskohtia tässä seudussa tunnetaan kuitenkin sangen vähän, minkä vuoksi karttaa siinä kohden on pidettävä vieläkin ylimalkaisempana kuin muutoin. Seuraavat korkeudet Oulujärven pohjoispuolella olevassa seu- dussa ovat astemittauksessa määrätyt: Teiriharju (334 m), Saukkovaara Ristijärven kirkon eteläpuolella (327 m), Kives- vaara (296 m) järven pohjoisrannalla ja Rupukkavaara (277 m) Kajaanista itään. Alimmatkin kohdat Vienanmereen juoksevia jokijaksoja vastaan olevalla vedenjakajalla ovat täällä yleensä ylemmällä kuin 200 m:n korkeudella. Alin kannas lienee se, joka erottaa Lentiirasta itään olevan Maanselänjärven, Suomen puolella, Kivi- järvestä etelään olevasta Miinaanjärvestä, Venäjän puolella. Tämä kannas on suunnilleen 200 m ylempänä merta. Oulujärven itäpuoliselta tienoolta ulettuu ylänköinen seutu edelleen kaakkoista kohden. Korkein osa tätä ylänkömaata, jossa laaksotkin ovat yli 200 m korkeuspinnalla, on kuitenkin Venäjän puolella rajaa, ja ainoastaan läntisin ääri ylänkömaasta on Suomen alueella. Täällä se kuitenkin ulettuu etelään aina Kuopion ja Viipurin läänien rajalle, missä sen piirissä vielä tapaa n. 270 m korkean vuoren. Muuten on melkeimpä Suomen koko kaakkoisin nurkkaus, joka käsittää Pielisestä ja Ilomantsista itään olevan seudun, Suojärven, itäiset Korpiselät, itäisen Suistamon ja pohjoisen Salmin, yli 150 m korkeuspinnalla. Näissä seu- duin samoin kuin Pielisestä itään olevalla seudulla (Egyptin kor- vessa), ilmenee omituinen maanpinnan muodostus, maa kun täällä on ikäänkuin saumattu yhdensuuntaisesti kulkevilla pitkän- kapeilla harjuselänteillä (Karjalassa tavallisesti »vaaroiksi» sanot- tuja), jotka ovat 15—50 m korkeita ja joita tasaisemmat suo- maat erottavat. Niin vallitseva on tämä omituisuus, että täällä puhutaan kulkemisesta »pitkinmaisin» s. o. samaan suuntaan kuin harjujen sivut, tai »poikkimaisin» s. o. harjujen poikki, mäkiä ylös ja alas. --- 8 Suomen Kartasto. Karttalehti n:o 2. Heti länsipuolella mainittua 150 m korkeaa ylänkömaata leviää seutu, jossa maa on enemmän uurreltua. Selänteet, vaikka vielä ovatkin Karjalan vaarain tapaisia, eivät ole muodoltaan aivan yhtä pitkänlaisia ja ne nousevat seudusta, jonka keski- korkeus on noin 100 m, jokseenkin jyrkkään 150—200 m:n kor- keudelle. Tämä seutu ulettuu Laatokan koilliskulmasta Jänis- järven yli Pieliselle. Tienoot etelään ja lounaaseen tästä jär- vestä ovat erittäin yläviä ja sangen epätasaisia. Täällä kulkee Kontiolahden kirkolta pohjoiseen jono jyrkkiä vuorenharjuja, joista korkeimmat, joita sanotaan Kolivaaraksi ja ovat Pielisen rannalla, ylettyvät aina n. 337 m yli meren ja 242 m yli järven pinnan. Lännempänä on Pefronvaara (n. 265 m) y. m. osittain korkeampiakin vuoria kuin se, ja vielä lännempänä Pisavuori, jonka korkeudesta on erilaisia tietoja, vaihdellen 300 ja 400 m:n välillä. Niillä ylänköisillä mailla, jotka yli 150 m:n keskikor- keudessa ulettuvat Pielisen länsipuolelta edelleen Oulujärven etelärannalle, on yhäkin joukko vuoria, joiden korkeus on 200 ja 300 m välillä. Niistä mainittakoon seuraavat, joiden kor- keus on määrätty: Naarasmäki (243 m), Lehtovaara 15 km eteläänpäin Kajaanista (275 m) ja, lounaassa mainitusta kaupun- gista, kaikista niistä korkein, selkämäinen Vuokatin vuori, jonka ylin laki nousee n. 316 m korkeuteen. Olemme tähän saakka esittäneet etupäässä Suomen pohjoi- simmissa ja itäisimmissä osissa olevia erämaita, jotka ovatkin maan ylävimpiä ja epätasaisimpia osia. On vielä kuvattavana pintaisuussuhteet maan lounaisessa osassa, eli toiselta puolen Pohjanlahden ja toiselta puolen Suomenlahden ja Laatokan rajoittamalla niemellä, joka on maan parhaiten viljelty ja tiheimmin asuttu pääosa. Tämän laajan maa-alueen keskustan täyttää keskimäärin noin 100 m:n korkuinen ylänkömaa, joka on huo- mattava erinomaisen suuresta järvirikkaudestaan ja joka todella onkin maailman järvirikkain seutu. Tätä seutua etenkin ajatel- laan silloin, kun aivan maantieteellisessäkin suhteessa kutsutaan Suomea »tuhansien järvien maaksi». Ulkomaisetkin maantie- teilijät ovat käyttäneet tätä nimeä ahtaammassa merkityksessä ilmaisemaan puheena olevaa seutua, jota myöskin on kutsuttu »Suomen järviylängöksi». Suurista järvistä ovat Saimaan vesistöt 76—83 m pinta- korkeudella, Päijänteen korkeus on 78 m ja pääosa Näsijärven8 Suomen Kartasto. Karttalehti n:o 2. Heti länsipuolella mainittua 150 m korkeaa ylänkömaata leviää seutu, jossa maa on enemmän uurreltua. Selänteet, vaikka vielä ovatkin Karjalan vaarain tapaisia, eivät ole muodoltaan aivan yhtä pitkänlaisia ja ne nousevat seudusta, jonka keski- korkeus on noin 100 m, jokseenkin jyrkkään 150—200 m:n kor- keudelle. Tämä seutu ulettuu Laatokan koilliskulmasta Jänis- järven yli Pieliselle. Tienoot etelään ja lounaaseen tästä jär- vestä ovat erittäin yläviä ja sangen epätasaisia. Täällä kulkee Kontiolahden kirkolta pohjoiseen jono jyrkkiä vuorenharjuja, joista korkeimmat, joita sanotaan Kolivaaraksi ja ovat Pielisen rannalla, ylettyvät aina n. 337 m yli meren ja 242 m yli järven pinnan. Lännempänä on Pefronvaara (n. 265 m) y. m. osittain korkeampiakin vuoria kuin se, ja vielä lännempänä Pisavuori, jonka korkeudesta on erilaisia tietoja, vaihdellen 300 ja 400 m:n välillä. Niillä ylänköisillä mailla, jotka yli 150 m:n keskikor- keudessa ulettuvat Pielisen länsipuolelta edelleen Oulujärven etelärannalle, on yhäkin joukko vuoria, joiden korkeus on 200 ja 300 m välillä. Niistä mainittakoon seuraavat, joiden kor- keus on määrätty: Naarasmäki (243 m), Lehtovaara 15 km eteläänpäin Kajaanista (275 m) ja, lounaassa mainitusta kaupun- gista, kaikista niistä korkein, selkämäinen Vuokatin vuori, jonka ylin laki nousee n. 316 m korkeuteen. Olemme tähän saakka esittäneet etupäässä Suomen pohjoi- simmissa ja itäisimmissä osissa olevia erämaita, jotka ovatkin maan ylävimpiä ja epätasaisimpia osia. On vielä kuvattavana pintaisuussuhteet maan lounaisessa osassa, eli toiselta puolen Pohjanlahden ja toiselta puolen Suomenlahden ja Laatokan rajoittamalla niemellä, joka on maan parhaiten viljelty ja tiheimmin asuttu pääosa. Tämän laajan maa-alueen keskustan täyttää keskimäärin noin 100 m:n korkuinen ylänkömaa, joka on huo- mattava erinomaisen suuresta järvirikkaudestaan ja joka todella onkin maailman järvirikkain seutu. Tätä seutua etenkin ajatel- laan silloin, kun aivan maantieteellisessäkin suhteessa kutsutaan Suomea »tuhansien järvien maaksi». Ulkomaisetkin maantie- teilijät ovat käyttäneet tätä nimeä ahtaammassa merkityksessä ilmaisemaan puheena olevaa seutua, jota myöskin on kutsuttu »Suomen järviylängöksi». Suurista järvistä ovat Saimaan vesistöt 76—83 m pinta- korkeudella, Päijänteen korkeus on 78 m ja pääosa Näsijärven8 Suomen Kartasto. Karttalehti n:o 2. Heti länsipuolella mainittua 150 m korkeaa ylänkömaata leviää seutu, jossa maa on enemmän uurreltua. Selänteet, vaikka vielä ovatkin Karjalan vaarain tapaisia, eivät ole muodoltaan aivan yhtä pitkänlaisia ja ne nousevat seudusta, jonka keski- korkeus on noin 100 m, jokseenkin jyrkkään 150—200 m:n kor- keudelle. Tämä seutu ulettuu Laatokan koilliskulmasta Jänis- järven yli Pieliselle. Tienoot etelään ja lounaaseen tästä jär- vestä ovat erittäin yläviä ja sangen epätasaisia. Täällä kulkee Kontiolahden kirkolta pohjoiseen jono jyrkkiä vuorenharjuja, joista korkeimmat, joita sanotaan Kolivaaraksi ja ovat Pielisen rannalla, ylettyvät aina n. 337 m yli meren ja 242 m yli järven pinnan. Lännempänä on Pefronvaara (n. 265 m) y. m. osittain korkeampiakin vuoria kuin se, ja vielä lännempänä Pisavuori, jonka korkeudesta on erilaisia tietoja, vaihdellen 300 ja 400 m:n välillä. Niillä ylänköisillä mailla, jotka yli 150 m:n keskikor- keudessa ulettuvat Pielisen länsipuolelta edelleen Oulujärven etelärannalle, on yhäkin joukko vuoria, joiden korkeus on 200 ja 300 m välillä. Niistä mainittakoon seuraavat, joiden kor- keus on määrätty: Naarasmäki (243 m), Lehtovaara 15 km eteläänpäin Kajaanista (275 m) ja, lounaassa mainitusta kaupun- gista, kaikista niistä korkein, selkämäinen Vuokatin vuori, jonka ylin laki nousee n. 316 m korkeuteen. Olemme tähän saakka esittäneet etupäässä Suomen pohjoi- simmissa ja itäisimmissä osissa olevia erämaita, jotka ovatkin maan ylävimpiä ja epätasaisimpia osia. On vielä kuvattavana pintaisuussuhteet maan lounaisessa osassa, eli toiselta puolen Pohjanlahden ja toiselta puolen Suomenlahden ja Laatokan rajoittamalla niemellä, joka on maan parhaiten viljelty ja tiheimmin asuttu pääosa. Tämän laajan maa-alueen keskustan täyttää keskimäärin noin 100 m:n korkuinen ylänkömaa, joka on huo- mattava erinomaisen suuresta järvirikkaudestaan ja joka todella onkin maailman järvirikkain seutu. Tätä seutua etenkin ajatel- laan silloin, kun aivan maantieteellisessäkin suhteessa kutsutaan Suomea »tuhansien järvien maaksi». Ulkomaisetkin maantie- teilijät ovat käyttäneet tätä nimeä ahtaammassa merkityksessä ilmaisemaan puheena olevaa seutua, jota myöskin on kutsuttu »Suomen järviylängöksi». Suurista järvistä ovat Saimaan vesistöt 76—83 m pinta- korkeudella, Päijänteen korkeus on 78 m ja pääosa Näsijärven --- Korkeussuhteet. 9 vesistön järviä on 77—87 m korkeuspinnalla. Itse Näsijärvi on kumminkin ylempänä eli 95 m:n korkeudella, mikä riippuu siitä että mahtava hietaharju salpaa sen vedet. Etäimpänä luoteessa, likimpänä Pohjanlahden vesistöjen vedenjakajaa olevat järvet ovat eri reiteillä 100—110, jopa paikoittain 120—125 m kor- keuspinnalla. Kun Pohjanlahtea vastaan olevan vedenjakajan alimmat paikat niinmuodoin ovat suunnilleen viimeksimainitulla kor- keuspinnalla, !) kohoaa heti sen kaakkoispuolella pohjoisimpain vesireittein välillä korkeampia ylänkömaita, joiden keskimääräinen korkeus on yli 150 m ja paikka paikoin melkoista yli 200:kin m. Näitten ylänköisempien maitten koillisia osia paloittelevat Saimaan ja Päijänteen vesistöjen pohjoisemmat haarat pienem- piin seutukuntiin. Yhtäjaksoisempi on se ylänkömaa, joka Jyväskylän luoteispuolella kulkee n. 100 km pohjoista ja luodetta kohti. Samanmoinen ylänkömaa ulettuu Ruoveden ja Virtain järviltä Kurun ja Parkanon kautta länteenpäin aina Karvian ja Kauhajoen pitäjäin rajalle saakka. Sekä näiden yhtenäisempien ylänköjen piirissä että niissä lukuisissa pienemmissä ylänteissä, jotka niitä etelässä ja lounaassa reunustavat, on monia kohtia, jotka nousevat 200—300 m ehdottomaan korkeuteen. Näistä ylänteistä, joista ainoastaan muutamia on mitattu ja siis voitu kartalle merkitä, mainittakoon tässä seuraavat: Kuopion pohjois- ja luoteispuolisilla seuduilla ovat Sa/lisenmäki (225 m), Kulvo- 1) Pitkin tätä vedenjakajaa kulkee vanhemmilla kartoilla Suomenselän nimellinen selänne, jota kuitenkaan ei ole, sen enempää kuin Satakunnan- selkää, Hämeenselkä, Savonselkää, Karjalanselkää y. m., olemassa todelli- suudessa. Että Suomessa kauemmin kuin muualla sellainen käsitys on ollut vallalla, että vedenjakajat olisivat todellisia vuorenharjanteita, saa muuten helposti selityksensä siitä suuresta merkityksestä, mikä niillä varsin- kin vanhempina aikoina on ollut yhdysliikkeen estäjinä. Sillä kun etenkin maan ensimmäisen asuttamisen aikoina on pääasiallisesti liikuttu pitkin vesi- reittejä merenrannikolta sisämaihin, on vedenjakajasta tullut vaikeasti yli- päästävä rajamuuri eri vesistöalueiden ja niiden asuttajain välille, ja siitä on senvuoksi puhuttu paljon enemmän kuin yleensä hyvin vähän huomatta- vista maitten nousuista eri vesistöjen piirissä. Nuo harvaan asutut metsä- seudut Pohjanlahden ja Suomenlahden vesistöjä erottavan vedenjakajan vierillä, joita vanhemmissa asiakirjoissa tavallisesti sanottiin »erämaaksi», synnyttää muuten, niinkuin näkyy useista Kartaston kartoista, semminkin väestökartasta ja taloudellis-tilastollisista kartoista, maantieteellisessä suh- teessa sangen omituisia ja merkitseviä oloja.Korkeussuhteet. 9 vesistön järviä on 77—87 m korkeuspinnalla. Itse Näsijärvi on kumminkin ylempänä eli 95 m:n korkeudella, mikä riippuu siitä että mahtava hietaharju salpaa sen vedet. Etäimpänä luoteessa, likimpänä Pohjanlahden vesistöjen vedenjakajaa olevat järvet ovat eri reiteillä 100—110, jopa paikoittain 120—125 m kor- keuspinnalla. Kun Pohjanlahtea vastaan olevan vedenjakajan alimmat paikat niinmuodoin ovat suunnilleen viimeksimainitulla kor- keuspinnalla, !) kohoaa heti sen kaakkoispuolella pohjoisimpain vesireittein välillä korkeampia ylänkömaita, joiden keskimääräinen korkeus on yli 150 m ja paikka paikoin melkoista yli 200:kin m. Näitten ylänköisempien maitten koillisia osia paloittelevat Saimaan ja Päijänteen vesistöjen pohjoisemmat haarat pienem- piin seutukuntiin. Yhtäjaksoisempi on se ylänkömaa, joka Jyväskylän luoteispuolella kulkee n. 100 km pohjoista ja luodetta kohti. Samanmoinen ylänkömaa ulettuu Ruoveden ja Virtain järviltä Kurun ja Parkanon kautta länteenpäin aina Karvian ja Kauhajoen pitäjäin rajalle saakka. Sekä näiden yhtenäisempien ylänköjen piirissä että niissä lukuisissa pienemmissä ylänteissä, jotka niitä etelässä ja lounaassa reunustavat, on monia kohtia, jotka nousevat 200—300 m ehdottomaan korkeuteen. Näistä ylänteistä, joista ainoastaan muutamia on mitattu ja siis voitu kartalle merkitä, mainittakoon tässä seuraavat: Kuopion pohjois- ja luoteispuolisilla seuduilla ovat Sa/lisenmäki (225 m), Kulvo- 1) Pitkin tätä vedenjakajaa kulkee vanhemmilla kartoilla Suomenselän nimellinen selänne, jota kuitenkaan ei ole, sen enempää kuin Satakunnan- selkää, Hämeenselkä, Savonselkää, Karjalanselkää y. m., olemassa todelli- suudessa. Että Suomessa kauemmin kuin muualla sellainen käsitys on ollut vallalla, että vedenjakajat olisivat todellisia vuorenharjanteita, saa muuten helposti selityksensä siitä suuresta merkityksestä, mikä niillä varsin- kin vanhempina aikoina on ollut yhdysliikkeen estäjinä. Sillä kun etenkin maan ensimmäisen asuttamisen aikoina on pääasiallisesti liikuttu pitkin vesi- reittejä merenrannikolta sisämaihin, on vedenjakajasta tullut vaikeasti yli- päästävä rajamuuri eri vesistöalueiden ja niiden asuttajain välille, ja siitä on senvuoksi puhuttu paljon enemmän kuin yleensä hyvin vähän huomatta- vista maitten nousuista eri vesistöjen piirissä. Nuo harvaan asutut metsä- seudut Pohjanlahden ja Suomenlahden vesistöjä erottavan vedenjakajan vierillä, joita vanhemmissa asiakirjoissa tavallisesti sanottiin »erämaaksi», synnyttää muuten, niinkuin näkyy useista Kartaston kartoista, semminkin väestökartasta ja taloudellis-tilastollisista kartoista, maantieteellisessä suh- teessa sangen omituisia ja merkitseviä oloja.Korkeussuhteet. 9 vesistön järviä on 77—87 m korkeuspinnalla. Itse Näsijärvi on kumminkin ylempänä eli 95 m:n korkeudella, mikä riippuu siitä että mahtava hietaharju salpaa sen vedet. Etäimpänä luoteessa, likimpänä Pohjanlahden vesistöjen vedenjakajaa olevat järvet ovat eri reiteillä 100—110, jopa paikoittain 120—125 m kor- keuspinnalla. Kun Pohjanlahtea vastaan olevan vedenjakajan alimmat paikat niinmuodoin ovat suunnilleen viimeksimainitulla kor- keuspinnalla, !) kohoaa heti sen kaakkoispuolella pohjoisimpain vesireittein välillä korkeampia ylänkömaita, joiden keskimääräinen korkeus on yli 150 m ja paikka paikoin melkoista yli 200:kin m. Näitten ylänköisempien maitten koillisia osia paloittelevat Saimaan ja Päijänteen vesistöjen pohjoisemmat haarat pienem- piin seutukuntiin. Yhtäjaksoisempi on se ylänkömaa, joka Jyväskylän luoteispuolella kulkee n. 100 km pohjoista ja luodetta kohti. Samanmoinen ylänkömaa ulettuu Ruoveden ja Virtain järviltä Kurun ja Parkanon kautta länteenpäin aina Karvian ja Kauhajoen pitäjäin rajalle saakka. Sekä näiden yhtenäisempien ylänköjen piirissä että niissä lukuisissa pienemmissä ylänteissä, jotka niitä etelässä ja lounaassa reunustavat, on monia kohtia, jotka nousevat 200—300 m ehdottomaan korkeuteen. Näistä ylänteistä, joista ainoastaan muutamia on mitattu ja siis voitu kartalle merkitä, mainittakoon tässä seuraavat: Kuopion pohjois- ja luoteispuolisilla seuduilla ovat Sa/lisenmäki (225 m), Kulvo- 1) Pitkin tätä vedenjakajaa kulkee vanhemmilla kartoilla Suomenselän nimellinen selänne, jota kuitenkaan ei ole, sen enempää kuin Satakunnan- selkää, Hämeenselkä, Savonselkää, Karjalanselkää y. m., olemassa todelli- suudessa. Että Suomessa kauemmin kuin muualla sellainen käsitys on ollut vallalla, että vedenjakajat olisivat todellisia vuorenharjanteita, saa muuten helposti selityksensä siitä suuresta merkityksestä, mikä niillä varsin- kin vanhempina aikoina on ollut yhdysliikkeen estäjinä. Sillä kun etenkin maan ensimmäisen asuttamisen aikoina on pääasiallisesti liikuttu pitkin vesi- reittejä merenrannikolta sisämaihin, on vedenjakajasta tullut vaikeasti yli- päästävä rajamuuri eri vesistöalueiden ja niiden asuttajain välille, ja siitä on senvuoksi puhuttu paljon enemmän kuin yleensä hyvin vähän huomatta- vista maitten nousuista eri vesistöjen piirissä. Nuo harvaan asutut metsä- seudut Pohjanlahden ja Suomenlahden vesistöjä erottavan vedenjakajan vierillä, joita vanhemmissa asiakirjoissa tavallisesti sanottiin »erämaaksi», synnyttää muuten, niinkuin näkyy useista Kartaston kartoista, semminkin väestökartasta ja taloudellis-tilastollisista kartoista, maantieteellisessä suh- teessa sangen omituisia ja merkitseviä oloja. --- 10 Suomen Kartasto. Karttalehti n:o 2. mäki (234 m), Kivimäki (224 m), Iimäki (205 m) ja Pöllönmäki (251 m) Iisalmella, Honkamäki Karttulassa (239 m) ja Puijonmäki Kuopion kaupungin lähellä (234 m), jonka kukkulalta on niin ihana näköala 151 m alempana olevalle Kallavedelle, Uukumäki (219 m) mainitun järven koillisella rannalla; Päijänteen piirissä ovat huomattavia Vesamäki Vesannolla (217 m), useampia kor- keudelleen tarkemmin määräämättömiä vuoria Viitasaarella, 7//aa- mäki Keiteleen etelärannalla (213 m), Multamäki Laukaassa (212 m), Ohimäki Hankasalmella (214 m), Listonmäki Konginkankaalla (213 m), Kilpimäki Rautalammilla (201 m), Ronninmäki (227 m) ja Laajavuori (228 m) Jyväskylässä, Vaatermäki (227 m) Korpi- lahdella, Tammimäki Jousassa (242 m), Kammiomäki Luhangassa (221 m), Rappuvuori Jämssässä (209 m), Kylmäkan gas Kuhmoisissa (201 m), Viljamenvuori Sysmässä (193 m) ja etäimpänä etelässä, Vesijärven etelärannalla oleva Turismäki (223 m), joka on kor- kein mitattu vuori maan eteläisimmässä osassa. Päijänteen ympärysseudut ovat ylipäänsä sangen epätasaisia; vuoret sen rannoilla ja saarilla nousevat usein melkoisen jyrkästi n. 100 m ylemmäksi sen pintaa. Matalampia yleensä ovat ylänteet Saimaan vesistön eteläi- sempien osain tienoilla, missä ne rannoilla ja saarilla harvoin pääsevät korkeammalle kuin 50—70 m sen pinnan yli. Suu- ressa osassa Savoa, varsinkin Mikkelistä pohjoiseen ja koilliseen olevilla seuduilla, tavataan sama omituisuus, jonka ennemmin olemme huomanneet Itä-Suomessa, se nim. että maissa ilmes- tyy vaihdellen yhdensuuntaisesti kulkevia murtosoraselkiä ja niiden välillä olevia, soiden täyttämiä laaksoja, ikäänkuin seu- tuja olisi kynnetty mahtaville vaoille. Hietaharjut ovat myös tavallisia; niistä on huomattava luonnonkauneudestaan kuuluisa Punkaharju Kerimäellä, joka 5 km matkan kulkee kuin suun- naton silta Puruveden yli. Korkeampia vuoria sitävastoin on täällä harvemmin kuin Päijänteen rannoilla. Kun pintasuhteet järviylängön sisäosissa, varsinkin Päijän- teen seudulla, ovat niin runsaan vaihtelevia, on käynyt hyvin vaikeaksi merkitä niitä kartalla lähennellen oikein, jonka vuoksi olisi periaatteellisesti ollut oikeinta käyttää täällä kaavamaista merkitsemistapaa. Mutta koska näitten maitten luonnetta voidaan kuvata ainoastaan siten että yksityiskohdat merkitään, on täällä- kin yritetty niitä merkitä, mutta alkujohdannossa mainittu kartan10 Suomen Kartasto. Karttalehti n:o 2. mäki (234 m), Kivimäki (224 m), Iimäki (205 m) ja Pöllönmäki (251 m) Iisalmella, Honkamäki Karttulassa (239 m) ja Puijonmäki Kuopion kaupungin lähellä (234 m), jonka kukkulalta on niin ihana näköala 151 m alempana olevalle Kallavedelle, Uukumäki (219 m) mainitun järven koillisella rannalla; Päijänteen piirissä ovat huomattavia Vesamäki Vesannolla (217 m), useampia kor- keudelleen tarkemmin määräämättömiä vuoria Viitasaarella, 7//aa- mäki Keiteleen etelärannalla (213 m), Multamäki Laukaassa (212 m), Ohimäki Hankasalmella (214 m), Listonmäki Konginkankaalla (213 m), Kilpimäki Rautalammilla (201 m), Ronninmäki (227 m) ja Laajavuori (228 m) Jyväskylässä, Vaatermäki (227 m) Korpi- lahdella, Tammimäki Jousassa (242 m), Kammiomäki Luhangassa (221 m), Rappuvuori Jämssässä (209 m), Kylmäkan gas Kuhmoisissa (201 m), Viljamenvuori Sysmässä (193 m) ja etäimpänä etelässä, Vesijärven etelärannalla oleva Turismäki (223 m), joka on kor- kein mitattu vuori maan eteläisimmässä osassa. Päijänteen ympärysseudut ovat ylipäänsä sangen epätasaisia; vuoret sen rannoilla ja saarilla nousevat usein melkoisen jyrkästi n. 100 m ylemmäksi sen pintaa. Matalampia yleensä ovat ylänteet Saimaan vesistön eteläi- sempien osain tienoilla, missä ne rannoilla ja saarilla harvoin pääsevät korkeammalle kuin 50—70 m sen pinnan yli. Suu- ressa osassa Savoa, varsinkin Mikkelistä pohjoiseen ja koilliseen olevilla seuduilla, tavataan sama omituisuus, jonka ennemmin olemme huomanneet Itä-Suomessa, se nim. että maissa ilmes- tyy vaihdellen yhdensuuntaisesti kulkevia murtosoraselkiä ja niiden välillä olevia, soiden täyttämiä laaksoja, ikäänkuin seu- tuja olisi kynnetty mahtaville vaoille. Hietaharjut ovat myös tavallisia; niistä on huomattava luonnonkauneudestaan kuuluisa Punkaharju Kerimäellä, joka 5 km matkan kulkee kuin suun- naton silta Puruveden yli. Korkeampia vuoria sitävastoin on täällä harvemmin kuin Päijänteen rannoilla. Kun pintasuhteet järviylängön sisäosissa, varsinkin Päijän- teen seudulla, ovat niin runsaan vaihtelevia, on käynyt hyvin vaikeaksi merkitä niitä kartalla lähennellen oikein, jonka vuoksi olisi periaatteellisesti ollut oikeinta käyttää täällä kaavamaista merkitsemistapaa. Mutta koska näitten maitten luonnetta voidaan kuvata ainoastaan siten että yksityiskohdat merkitään, on täällä- kin yritetty niitä merkitä, mutta alkujohdannossa mainittu kartan10 Suomen Kartasto. Karttalehti n:o 2. mäki (234 m), Kivimäki (224 m), Iimäki (205 m) ja Pöllönmäki (251 m) Iisalmella, Honkamäki Karttulassa (239 m) ja Puijonmäki Kuopion kaupungin lähellä (234 m), jonka kukkulalta on niin ihana näköala 151 m alempana olevalle Kallavedelle, Uukumäki (219 m) mainitun järven koillisella rannalla; Päijänteen piirissä ovat huomattavia Vesamäki Vesannolla (217 m), useampia kor- keudelleen tarkemmin määräämättömiä vuoria Viitasaarella, 7//aa- mäki Keiteleen etelärannalla (213 m), Multamäki Laukaassa (212 m), Ohimäki Hankasalmella (214 m), Listonmäki Konginkankaalla (213 m), Kilpimäki Rautalammilla (201 m), Ronninmäki (227 m) ja Laajavuori (228 m) Jyväskylässä, Vaatermäki (227 m) Korpi- lahdella, Tammimäki Jousassa (242 m), Kammiomäki Luhangassa (221 m), Rappuvuori Jämssässä (209 m), Kylmäkan gas Kuhmoisissa (201 m), Viljamenvuori Sysmässä (193 m) ja etäimpänä etelässä, Vesijärven etelärannalla oleva Turismäki (223 m), joka on kor- kein mitattu vuori maan eteläisimmässä osassa. Päijänteen ympärysseudut ovat ylipäänsä sangen epätasaisia; vuoret sen rannoilla ja saarilla nousevat usein melkoisen jyrkästi n. 100 m ylemmäksi sen pintaa. Matalampia yleensä ovat ylänteet Saimaan vesistön eteläi- sempien osain tienoilla, missä ne rannoilla ja saarilla harvoin pääsevät korkeammalle kuin 50—70 m sen pinnan yli. Suu- ressa osassa Savoa, varsinkin Mikkelistä pohjoiseen ja koilliseen olevilla seuduilla, tavataan sama omituisuus, jonka ennemmin olemme huomanneet Itä-Suomessa, se nim. että maissa ilmes- tyy vaihdellen yhdensuuntaisesti kulkevia murtosoraselkiä ja niiden välillä olevia, soiden täyttämiä laaksoja, ikäänkuin seu- tuja olisi kynnetty mahtaville vaoille. Hietaharjut ovat myös tavallisia; niistä on huomattava luonnonkauneudestaan kuuluisa Punkaharju Kerimäellä, joka 5 km matkan kulkee kuin suun- naton silta Puruveden yli. Korkeampia vuoria sitävastoin on täällä harvemmin kuin Päijänteen rannoilla. Kun pintasuhteet järviylängön sisäosissa, varsinkin Päijän- teen seudulla, ovat niin runsaan vaihtelevia, on käynyt hyvin vaikeaksi merkitä niitä kartalla lähennellen oikein, jonka vuoksi olisi periaatteellisesti ollut oikeinta käyttää täällä kaavamaista merkitsemistapaa. Mutta koska näitten maitten luonnetta voidaan kuvata ainoastaan siten että yksityiskohdat merkitään, on täällä- kin yritetty niitä merkitä, mutta alkujohdannossa mainittu kartan --- Korkeussuhteet. 11 luotettavuuden ehdonalaisuus on tässä tapauksessa vielä suu- rempi kuin muutoin. Tulevaisuuden yksityiskohtainen kartoitus on epäilemättä muuttava monen kartalle merkityn vuoren ase- maa ja muotoa; mutta ennen kaikkia tulee siinä näkymään joukko yksityiskohtia, joita nyt luotettavan perusteen puutteessa ei voida merkitä. Erittäinkin tullee paljon suurempi luku vuoria, kuin mitä tällä kartalla näkyy, nousemaan yläpuolelle 200 m:n korkeuspinnan. Erityisesti vaihtelee Päijänteen länsirannalla runsaasti äkki- jyrkkiä vuoria, soramäkiä, laaksoja ja järviä, ja samaa pieni- vuorista seutua kestää sieltä edelleen Näsijärven vesistölle, jonka rannalla on useita n. 180 m korkeuteen nousevia vuoria. Pal- jon löytyy jyrkkiä graniittikallioita myös Näsijärven vesien poh- joisimpien reittien tienoilla, varsinkin Ruovedellä. Kurun ja Parkanon ylämaalla saavuttaa joukko vuoria tai soramäkiä yli 200 m:n korkeuden, mutta niiden korkeuspinta ei ole tähän aivan tarkoin määrätty. Näsijärven koillispuolella, missä vuoret lienevät vieläkin korkeampia, ovat ainoastaan seuraavat tulleet korkeudeltaan mitatuiksi: Kalkanmäki Keuruulla (210 m) ja Myllymäki Ätsärissä (211 m). Heti Parkanon ylängön länsi- puolella kohoaa yksinäinen ylänne, jonka sydän on hietakiveä ja jolla on nimenä Lawhanvuori, n. 223 m korkeudelle, ja vielä kauempana ovat huomattavia paremmin yksinäiset, merimiesten maanmerkkeinä tunnetut Karijoen vuoret Lapväärtissä, joiden korkein huippu Pyhävuori eli Jumfurtanssi ylettyy n. 130 m korkeuteen. I Lauhanvuoresta kaakkoiseen päin olevia yleensä sangen lakeita maita hallitsee mahtava hietaharju (ks. maanlajikarttaa), n. s. Kyrön- eli Hämeenkangas, jonka ylin harjanne parissa paikkaa nousee n. 180 m korkealle (Soiminharju Jämijärvellä ja Vatulanharju Ikaalisissa). Myöskin kauempana kaakkoisessa, Tampereen lähellä (Pyynikki n. 170 m) ja Kangasalla (Keisarin- harju n. 160 m), muodostavat hietaharjut sangen valtavia vuoria, joiden ylimmät harjanteet ovat 70-80 m korkeammalla ympä- rillä olevia järviä ja tarjoavat kauniita näköaloja niiden yli. Myös Hattelmalan harjanne Hämeenlinnan lähellä on lähes so m ympärysseutuaan korkeammalla. Järviylängön luoteispuolella alenee maa tasaisessa ja hil- jaisessa vietteessä Pohjanlahteen päin. Tällä ranta-alueella, jollaKorkeussuhteet. 11 luotettavuuden ehdonalaisuus on tässä tapauksessa vielä suu- rempi kuin muutoin. Tulevaisuuden yksityiskohtainen kartoitus on epäilemättä muuttava monen kartalle merkityn vuoren ase- maa ja muotoa; mutta ennen kaikkia tulee siinä näkymään joukko yksityiskohtia, joita nyt luotettavan perusteen puutteessa ei voida merkitä. Erittäinkin tullee paljon suurempi luku vuoria, kuin mitä tällä kartalla näkyy, nousemaan yläpuolelle 200 m:n korkeuspinnan. Erityisesti vaihtelee Päijänteen länsirannalla runsaasti äkki- jyrkkiä vuoria, soramäkiä, laaksoja ja järviä, ja samaa pieni- vuorista seutua kestää sieltä edelleen Näsijärven vesistölle, jonka rannalla on useita n. 180 m korkeuteen nousevia vuoria. Pal- jon löytyy jyrkkiä graniittikallioita myös Näsijärven vesien poh- joisimpien reittien tienoilla, varsinkin Ruovedellä. Kurun ja Parkanon ylämaalla saavuttaa joukko vuoria tai soramäkiä yli 200 m:n korkeuden, mutta niiden korkeuspinta ei ole tähän aivan tarkoin määrätty. Näsijärven koillispuolella, missä vuoret lienevät vieläkin korkeampia, ovat ainoastaan seuraavat tulleet korkeudeltaan mitatuiksi: Kalkanmäki Keuruulla (210 m) ja Myllymäki Ätsärissä (211 m). Heti Parkanon ylängön länsi- puolella kohoaa yksinäinen ylänne, jonka sydän on hietakiveä ja jolla on nimenä Lawhanvuori, n. 223 m korkeudelle, ja vielä kauempana ovat huomattavia paremmin yksinäiset, merimiesten maanmerkkeinä tunnetut Karijoen vuoret Lapväärtissä, joiden korkein huippu Pyhävuori eli Jumfurtanssi ylettyy n. 130 m korkeuteen. I Lauhanvuoresta kaakkoiseen päin olevia yleensä sangen lakeita maita hallitsee mahtava hietaharju (ks. maanlajikarttaa), n. s. Kyrön- eli Hämeenkangas, jonka ylin harjanne parissa paikkaa nousee n. 180 m korkealle (Soiminharju Jämijärvellä ja Vatulanharju Ikaalisissa). Myöskin kauempana kaakkoisessa, Tampereen lähellä (Pyynikki n. 170 m) ja Kangasalla (Keisarin- harju n. 160 m), muodostavat hietaharjut sangen valtavia vuoria, joiden ylimmät harjanteet ovat 70-80 m korkeammalla ympä- rillä olevia järviä ja tarjoavat kauniita näköaloja niiden yli. Myös Hattelmalan harjanne Hämeenlinnan lähellä on lähes so m ympärysseutuaan korkeammalla. Järviylängön luoteispuolella alenee maa tasaisessa ja hil- jaisessa vietteessä Pohjanlahteen päin. Tällä ranta-alueella, jollaKorkeussuhteet. 11 luotettavuuden ehdonalaisuus on tässä tapauksessa vielä suu- rempi kuin muutoin. Tulevaisuuden yksityiskohtainen kartoitus on epäilemättä muuttava monen kartalle merkityn vuoren ase- maa ja muotoa; mutta ennen kaikkia tulee siinä näkymään joukko yksityiskohtia, joita nyt luotettavan perusteen puutteessa ei voida merkitä. Erittäinkin tullee paljon suurempi luku vuoria, kuin mitä tällä kartalla näkyy, nousemaan yläpuolelle 200 m:n korkeuspinnan. Erityisesti vaihtelee Päijänteen länsirannalla runsaasti äkki- jyrkkiä vuoria, soramäkiä, laaksoja ja järviä, ja samaa pieni- vuorista seutua kestää sieltä edelleen Näsijärven vesistölle, jonka rannalla on useita n. 180 m korkeuteen nousevia vuoria. Pal- jon löytyy jyrkkiä graniittikallioita myös Näsijärven vesien poh- joisimpien reittien tienoilla, varsinkin Ruovedellä. Kurun ja Parkanon ylämaalla saavuttaa joukko vuoria tai soramäkiä yli 200 m:n korkeuden, mutta niiden korkeuspinta ei ole tähän aivan tarkoin määrätty. Näsijärven koillispuolella, missä vuoret lienevät vieläkin korkeampia, ovat ainoastaan seuraavat tulleet korkeudeltaan mitatuiksi: Kalkanmäki Keuruulla (210 m) ja Myllymäki Ätsärissä (211 m). Heti Parkanon ylängön länsi- puolella kohoaa yksinäinen ylänne, jonka sydän on hietakiveä ja jolla on nimenä Lawhanvuori, n. 223 m korkeudelle, ja vielä kauempana ovat huomattavia paremmin yksinäiset, merimiesten maanmerkkeinä tunnetut Karijoen vuoret Lapväärtissä, joiden korkein huippu Pyhävuori eli Jumfurtanssi ylettyy n. 130 m korkeuteen. I Lauhanvuoresta kaakkoiseen päin olevia yleensä sangen lakeita maita hallitsee mahtava hietaharju (ks. maanlajikarttaa), n. s. Kyrön- eli Hämeenkangas, jonka ylin harjanne parissa paikkaa nousee n. 180 m korkealle (Soiminharju Jämijärvellä ja Vatulanharju Ikaalisissa). Myöskin kauempana kaakkoisessa, Tampereen lähellä (Pyynikki n. 170 m) ja Kangasalla (Keisarin- harju n. 160 m), muodostavat hietaharjut sangen valtavia vuoria, joiden ylimmät harjanteet ovat 70-80 m korkeammalla ympä- rillä olevia järviä ja tarjoavat kauniita näköaloja niiden yli. Myös Hattelmalan harjanne Hämeenlinnan lähellä on lähes so m ympärysseutuaan korkeammalla. Järviylängön luoteispuolella alenee maa tasaisessa ja hil- jaisessa vietteessä Pohjanlahteen päin. Tällä ranta-alueella, jolla --- 12 Suomen Kartasto. Karttalehti n:o 2. vanhastaan on nimenä Pohjanmaa, ei näy mitään esiinpistävämpiä epätasaisuuksia. Pieniä vuoripaasia löytyy tosin varsin lukuisasti, mutta ne ovat keskisellä Pohjanmaalla yleensä ainoastaan noin 5— 10 m, eteläisellä Pohjanmaalla tuskinpa ensinkään ympärillä olevan soramaan pintaa korkeamalla. Yksinäinen Stmsiönvuosi Lapu- alla on tosin n. 130 m merta ja 80 m ympärillä olevaa tasankoa ylempänä. Monin paikoin, etenkin Etelä-Pohjanmaalla, ovat savi- kerrokset kokonansa tasoittaneet kaikki epätasaisuudet, ja siellä sen vuoksi ovat maan suurimmat varsinaiset tasangot. Pääsyynä Pohjanmaan lakeaan luontoon ei kuitenkaan ole irtainten maa- kerrosten esiintyminen. vaan itse vuoripohjan tasaisuus. Kallio- saaretkin rannikon edustalla kohoavat vain sangen vähäisen merenpinnan yli. Kun kuljetaan Pohjanmaalta rannikkoa pitkin etelään, niin huomataan mitenkä muutos tapahtuu vähitellen pintaisuussuhteissa. Pieniä vuoria alkaa yhä runsaammin ilmestyä. Porin seutuvilla ja Pyhäjärven ja Pohjanlahden eteläisimmän osan välisellä tie- noolla, missä vuoria usein on hyvin tiheässä, ne yleensä ovat ainoastaan kymmentä tai pariakymmentä metriä ympärillä olevaa maata korkeammalla. Myöskin Kokemäenjoen suiston edessä olevat saaret ovat hyvin matalia, mutta jo Rauman seuduilla ne alkavat tulla korkeammiksi. Turun läänin rannikkoseuduilla nousevat vuoret, joita täällä varsinkin saaristossa on tavattoman tiheässä, usein 30—50 m ehdottomaan korkeuteen. Rymätty- lässä ne joissakin paikoin ovat jopa 75:kin m merenpintaa kor- keammalla. Turun ja Ahvenanmaan välisen laajan saariston uloimmissa osissa sitävastoin ovat luodot jälleen sangen matalia ja enim- mäkseen metsättömiä, pehmeästi pyöristyneitä, siloisia kallioita. Ahvenanmaakin on yleensä sangen matalaa (alle so m), mutta pohjoisessa on Getassa ja Saltvikissä korkeampia vuoria, jotka kohoavat 110 m:n (Strömman Kasberg Saltvikissä) ja 132 m:n (Orrdalsklint ja Äsgärdan vuoret samassa pitäjässä) kor- keuteen. Rannikkoseuduilla kummallakin puolella Turkua löytyy, kuten mainittu, paljon tiheässä olevia vuoria, jotka samoin kuin niiden edustalla olevissa saaristoissa ovat verraten varsin kor- keat. Jokaisen joen varsilla on kuitenkin tasaisia savitasankoja, joissa vuoret ovat harvinaisempia, ja kappaleen matkaa sisä-12 Suomen Kartasto. Karttalehti n:o 2. vanhastaan on nimenä Pohjanmaa, ei näy mitään esiinpistävämpiä epätasaisuuksia. Pieniä vuoripaasia löytyy tosin varsin lukuisasti, mutta ne ovat keskisellä Pohjanmaalla yleensä ainoastaan noin 5— 10 m, eteläisellä Pohjanmaalla tuskinpa ensinkään ympärillä olevan soramaan pintaa korkeamalla. Yksinäinen Stmsiönvuosi Lapu- alla on tosin n. 130 m merta ja 80 m ympärillä olevaa tasankoa ylempänä. Monin paikoin, etenkin Etelä-Pohjanmaalla, ovat savi- kerrokset kokonansa tasoittaneet kaikki epätasaisuudet, ja siellä sen vuoksi ovat maan suurimmat varsinaiset tasangot. Pääsyynä Pohjanmaan lakeaan luontoon ei kuitenkaan ole irtainten maa- kerrosten esiintyminen. vaan itse vuoripohjan tasaisuus. Kallio- saaretkin rannikon edustalla kohoavat vain sangen vähäisen merenpinnan yli. Kun kuljetaan Pohjanmaalta rannikkoa pitkin etelään, niin huomataan mitenkä muutos tapahtuu vähitellen pintaisuussuhteissa. Pieniä vuoria alkaa yhä runsaammin ilmestyä. Porin seutuvilla ja Pyhäjärven ja Pohjanlahden eteläisimmän osan välisellä tie- noolla, missä vuoria usein on hyvin tiheässä, ne yleensä ovat ainoastaan kymmentä tai pariakymmentä metriä ympärillä olevaa maata korkeammalla. Myöskin Kokemäenjoen suiston edessä olevat saaret ovat hyvin matalia, mutta jo Rauman seuduilla ne alkavat tulla korkeammiksi. Turun läänin rannikkoseuduilla nousevat vuoret, joita täällä varsinkin saaristossa on tavattoman tiheässä, usein 30—50 m ehdottomaan korkeuteen. Rymätty- lässä ne joissakin paikoin ovat jopa 75:kin m merenpintaa kor- keammalla. Turun ja Ahvenanmaan välisen laajan saariston uloimmissa osissa sitävastoin ovat luodot jälleen sangen matalia ja enim- mäkseen metsättömiä, pehmeästi pyöristyneitä, siloisia kallioita. Ahvenanmaakin on yleensä sangen matalaa (alle so m), mutta pohjoisessa on Getassa ja Saltvikissä korkeampia vuoria, jotka kohoavat 110 m:n (Strömman Kasberg Saltvikissä) ja 132 m:n (Orrdalsklint ja Äsgärdan vuoret samassa pitäjässä) kor- keuteen. Rannikkoseuduilla kummallakin puolella Turkua löytyy, kuten mainittu, paljon tiheässä olevia vuoria, jotka samoin kuin niiden edustalla olevissa saaristoissa ovat verraten varsin kor- keat. Jokaisen joen varsilla on kuitenkin tasaisia savitasankoja, joissa vuoret ovat harvinaisempia, ja kappaleen matkaa sisä-12 Suomen Kartasto. Karttalehti n:o 2. vanhastaan on nimenä Pohjanmaa, ei näy mitään esiinpistävämpiä epätasaisuuksia. Pieniä vuoripaasia löytyy tosin varsin lukuisasti, mutta ne ovat keskisellä Pohjanmaalla yleensä ainoastaan noin 5— 10 m, eteläisellä Pohjanmaalla tuskinpa ensinkään ympärillä olevan soramaan pintaa korkeamalla. Yksinäinen Stmsiönvuosi Lapu- alla on tosin n. 130 m merta ja 80 m ympärillä olevaa tasankoa ylempänä. Monin paikoin, etenkin Etelä-Pohjanmaalla, ovat savi- kerrokset kokonansa tasoittaneet kaikki epätasaisuudet, ja siellä sen vuoksi ovat maan suurimmat varsinaiset tasangot. Pääsyynä Pohjanmaan lakeaan luontoon ei kuitenkaan ole irtainten maa- kerrosten esiintyminen. vaan itse vuoripohjan tasaisuus. Kallio- saaretkin rannikon edustalla kohoavat vain sangen vähäisen merenpinnan yli. Kun kuljetaan Pohjanmaalta rannikkoa pitkin etelään, niin huomataan mitenkä muutos tapahtuu vähitellen pintaisuussuhteissa. Pieniä vuoria alkaa yhä runsaammin ilmestyä. Porin seutuvilla ja Pyhäjärven ja Pohjanlahden eteläisimmän osan välisellä tie- noolla, missä vuoria usein on hyvin tiheässä, ne yleensä ovat ainoastaan kymmentä tai pariakymmentä metriä ympärillä olevaa maata korkeammalla. Myöskin Kokemäenjoen suiston edessä olevat saaret ovat hyvin matalia, mutta jo Rauman seuduilla ne alkavat tulla korkeammiksi. Turun läänin rannikkoseuduilla nousevat vuoret, joita täällä varsinkin saaristossa on tavattoman tiheässä, usein 30—50 m ehdottomaan korkeuteen. Rymätty- lässä ne joissakin paikoin ovat jopa 75:kin m merenpintaa kor- keammalla. Turun ja Ahvenanmaan välisen laajan saariston uloimmissa osissa sitävastoin ovat luodot jälleen sangen matalia ja enim- mäkseen metsättömiä, pehmeästi pyöristyneitä, siloisia kallioita. Ahvenanmaakin on yleensä sangen matalaa (alle so m), mutta pohjoisessa on Getassa ja Saltvikissä korkeampia vuoria, jotka kohoavat 110 m:n (Strömman Kasberg Saltvikissä) ja 132 m:n (Orrdalsklint ja Äsgärdan vuoret samassa pitäjässä) kor- keuteen. Rannikkoseuduilla kummallakin puolella Turkua löytyy, kuten mainittu, paljon tiheässä olevia vuoria, jotka samoin kuin niiden edustalla olevissa saaristoissa ovat verraten varsin kor- keat. Jokaisen joen varsilla on kuitenkin tasaisia savitasankoja, joissa vuoret ovat harvinaisempia, ja kappaleen matkaa sisä- --- Korkeussuhteet. 13 maahan päin on muudan Suomen tasaisimpia seutuja, nim. se lakea savitasanko, joka Huittisista ulettuu itään ja kaakkoiseen Somerolle (vertaa karttaa n:o 4). Tästä tasankomaasta, jossa vuoria löytyy mitä niukimmin, kohoutuu luoteessa Virtsanojan ja Säkylän korkea hietaharju, joka paikotellen saavuttaa 145 m ehdottoman korkeuden tai 50—60 m:n korkeuden tasangon yli. Itään tästä lakeudesta on Tammelassa ja sen lähipitäjissä jällensä epätasaisempia soramaita, joissa ylimmät kohdat ovat yli 150 m (aina 175 miin saakka) korkeat. Tämän ylängön, jonka keskimääräinen korkeus muuten on vähän yli 100 m, erottaa kapea, Vanajavedestä Hämeenlinnan ohi kulkeva laaksoväylä varsinaisesta suuresta järviylängöstä. Runsaasti löytyy pienempiä vuoria ja muita epätasaisuuksia myöskin siinä seudussa, joka Tammelan metsistä lähtee etelään ja lounaaseen päin Lohjanjärvelle ja Hankoniemeen. Tätä järvi- rikasta, luonnonihanaa seutua rajoittaa kaakkoisessa jyrkästi se suuri hietaharjanne, joka Hankoniemestä kulkee Vesijärvelle ja jota tavallisesti sanotaan Lohjanseläksi. Se on kuitenkin suora- naisena jatkona ja sitä on lähimmin pidettävä osana suuresta »poikkiharjusta» tai »vreunamoreenista» Sa/pausselästä, joka Vesi- järveltä edelleen kulkee kaaressa koilliseen Joensuuhun päin. Salpausselkää seuraa 20—30 km päässä pohjoisempi yhden- suuntaisharju. Nämä hietaharjanteet, joita ei ole sekoitettava usein mainittuihin kuviteltuihin selkiin, joiden on luultu kulkevan pitkin vedenjakajia, esiintyvät korkeuskartallakin varsin selvästi (vertaa muuten maanlajikarttaa n:o 4). Näiden harjanteiden korkeus ympärillä olevain maitten yli on jonkun kerran, kuten Nastolassa, n. 50 m, vaan yleensä 20—30 m. Ne ovat siis kaikissa tapauksissa varsin huomattavia puhtaasti maisemalli- sessakin suhteessa. Ne ovat myöskin rajana järvirikkaan sisä- maanylängön ja Suomenlahden ja Laatokan rannikkomaan välillä, jolla viimeksimainitulla alueella järvet yleensä ovat vä- häisiä, jota vastoin tasaiset, jokien ja virtain uurtamat savi- tasangot täyttävät suuren osan sen pintaa. Näilläkin tasaisem- milla mailla on kuitenkin tavallisesti harvempaan hajautuneita kallioita. Niissä on muutamia, jotka lähimmässä seudussaan ovat näköpaikkain maineessa, mutta niillä on kaikessa tapauk- sissa ainoastaan paikallinen merkitys eikä niitä senvuoksi voi tässä luetella. Monin paikoin, etenkin rannikon läheisyydessäKorkeussuhteet. 13 maahan päin on muudan Suomen tasaisimpia seutuja, nim. se lakea savitasanko, joka Huittisista ulettuu itään ja kaakkoiseen Somerolle (vertaa karttaa n:o 4). Tästä tasankomaasta, jossa vuoria löytyy mitä niukimmin, kohoutuu luoteessa Virtsanojan ja Säkylän korkea hietaharju, joka paikotellen saavuttaa 145 m ehdottoman korkeuden tai 50—60 m:n korkeuden tasangon yli. Itään tästä lakeudesta on Tammelassa ja sen lähipitäjissä jällensä epätasaisempia soramaita, joissa ylimmät kohdat ovat yli 150 m (aina 175 miin saakka) korkeat. Tämän ylängön, jonka keskimääräinen korkeus muuten on vähän yli 100 m, erottaa kapea, Vanajavedestä Hämeenlinnan ohi kulkeva laaksoväylä varsinaisesta suuresta järviylängöstä. Runsaasti löytyy pienempiä vuoria ja muita epätasaisuuksia myöskin siinä seudussa, joka Tammelan metsistä lähtee etelään ja lounaaseen päin Lohjanjärvelle ja Hankoniemeen. Tätä järvi- rikasta, luonnonihanaa seutua rajoittaa kaakkoisessa jyrkästi se suuri hietaharjanne, joka Hankoniemestä kulkee Vesijärvelle ja jota tavallisesti sanotaan Lohjanseläksi. Se on kuitenkin suora- naisena jatkona ja sitä on lähimmin pidettävä osana suuresta »poikkiharjusta» tai »vreunamoreenista» Sa/pausselästä, joka Vesi- järveltä edelleen kulkee kaaressa koilliseen Joensuuhun päin. Salpausselkää seuraa 20—30 km päässä pohjoisempi yhden- suuntaisharju. Nämä hietaharjanteet, joita ei ole sekoitettava usein mainittuihin kuviteltuihin selkiin, joiden on luultu kulkevan pitkin vedenjakajia, esiintyvät korkeuskartallakin varsin selvästi (vertaa muuten maanlajikarttaa n:o 4). Näiden harjanteiden korkeus ympärillä olevain maitten yli on jonkun kerran, kuten Nastolassa, n. 50 m, vaan yleensä 20—30 m. Ne ovat siis kaikissa tapauksissa varsin huomattavia puhtaasti maisemalli- sessakin suhteessa. Ne ovat myöskin rajana järvirikkaan sisä- maanylängön ja Suomenlahden ja Laatokan rannikkomaan välillä, jolla viimeksimainitulla alueella järvet yleensä ovat vä- häisiä, jota vastoin tasaiset, jokien ja virtain uurtamat savi- tasangot täyttävät suuren osan sen pintaa. Näilläkin tasaisem- milla mailla on kuitenkin tavallisesti harvempaan hajautuneita kallioita. Niissä on muutamia, jotka lähimmässä seudussaan ovat näköpaikkain maineessa, mutta niillä on kaikessa tapauk- sissa ainoastaan paikallinen merkitys eikä niitä senvuoksi voi tässä luetella. Monin paikoin, etenkin rannikon läheisyydessäKorkeussuhteet. 13 maahan päin on muudan Suomen tasaisimpia seutuja, nim. se lakea savitasanko, joka Huittisista ulettuu itään ja kaakkoiseen Somerolle (vertaa karttaa n:o 4). Tästä tasankomaasta, jossa vuoria löytyy mitä niukimmin, kohoutuu luoteessa Virtsanojan ja Säkylän korkea hietaharju, joka paikotellen saavuttaa 145 m ehdottoman korkeuden tai 50—60 m:n korkeuden tasangon yli. Itään tästä lakeudesta on Tammelassa ja sen lähipitäjissä jällensä epätasaisempia soramaita, joissa ylimmät kohdat ovat yli 150 m (aina 175 miin saakka) korkeat. Tämän ylängön, jonka keskimääräinen korkeus muuten on vähän yli 100 m, erottaa kapea, Vanajavedestä Hämeenlinnan ohi kulkeva laaksoväylä varsinaisesta suuresta järviylängöstä. Runsaasti löytyy pienempiä vuoria ja muita epätasaisuuksia myöskin siinä seudussa, joka Tammelan metsistä lähtee etelään ja lounaaseen päin Lohjanjärvelle ja Hankoniemeen. Tätä järvi- rikasta, luonnonihanaa seutua rajoittaa kaakkoisessa jyrkästi se suuri hietaharjanne, joka Hankoniemestä kulkee Vesijärvelle ja jota tavallisesti sanotaan Lohjanseläksi. Se on kuitenkin suora- naisena jatkona ja sitä on lähimmin pidettävä osana suuresta »poikkiharjusta» tai »vreunamoreenista» Sa/pausselästä, joka Vesi- järveltä edelleen kulkee kaaressa koilliseen Joensuuhun päin. Salpausselkää seuraa 20—30 km päässä pohjoisempi yhden- suuntaisharju. Nämä hietaharjanteet, joita ei ole sekoitettava usein mainittuihin kuviteltuihin selkiin, joiden on luultu kulkevan pitkin vedenjakajia, esiintyvät korkeuskartallakin varsin selvästi (vertaa muuten maanlajikarttaa n:o 4). Näiden harjanteiden korkeus ympärillä olevain maitten yli on jonkun kerran, kuten Nastolassa, n. 50 m, vaan yleensä 20—30 m. Ne ovat siis kaikissa tapauksissa varsin huomattavia puhtaasti maisemalli- sessakin suhteessa. Ne ovat myöskin rajana järvirikkaan sisä- maanylängön ja Suomenlahden ja Laatokan rannikkomaan välillä, jolla viimeksimainitulla alueella järvet yleensä ovat vä- häisiä, jota vastoin tasaiset, jokien ja virtain uurtamat savi- tasangot täyttävät suuren osan sen pintaa. Näilläkin tasaisem- milla mailla on kuitenkin tavallisesti harvempaan hajautuneita kallioita. Niissä on muutamia, jotka lähimmässä seudussaan ovat näköpaikkain maineessa, mutta niillä on kaikessa tapauk- sissa ainoastaan paikallinen merkitys eikä niitä senvuoksi voi tässä luetella. Monin paikoin, etenkin rannikon läheisyydessä --- 14 Suomen Kartasto. Karttalehti n:o 2. Uudellamaalla ja koko Viipurin rapakivialueella (ks. karttaa n:o 3) on vuoria hyvin tiheässä ja ne tekevät maisemat vaihtelevam- miksi. Viipurista itään on jälleen tasaisempia maita, kunnes Laato- kan pohjoisrannalla taas alkaa sangen vuoriset maat. Järven koilliskulmassa nousevat vuoret usein 100——150 m korkeudelle. Korkein tässä luonnonihanassa seudussa on Pötsönvaara (n. 190 m) Kirjavalahden rannalla. Kaakkoisessa päin tulee maa- kunta vähitellen lakeammaksi ja on se jo Salmissa Venäjän ra- jalla lähimmittäin tasankoluontoa. Notko erottaa Suomen järviylängöstä Laatokan ja Suomen- lahden välisellä kannaksella olevan ryhmän yksinäisiä ylänteitä, jotka ainakin pintapuoliltaan ovat kauttaaltaan irtaimia sora- ja hietajoukkoja. Niiden korkeimmat kohdat ylettyvät Kivenna- valla 161 m ja Raudussa 182 m:n korkeudelle. Lopuksi on mainittava Suomenlahdessa oleva kallioinen Suursaari, jonka rohkeasti nousevat vuorijoukot ylenevät poh- joisessa 126 m (Mäkipäällys) ja etelässä 148 m:n (Lounat korkia) korkeuteen. Niinkuin näkyy tästä kylläkin yksityiskohtaisesta yleiskat- sauksesta, ovat korkeuspintain erotukset Suomen järviylängöllä ja sitä ympäröivällä rannikkomaalla yleensä kovin vähäpätöisiä. Jos mittakaavassa 1: 400,000 laaditulla Maanmittausylihallituksen toimittamalla Suomen yleiskartalla, joka täyttää yli 3 m korkean ja 2 m leveän seinäalan, tahdottaisiin osoittaa maan korkokuvaa liimaamalla päällekkäin paperikerroksia säilyttämällä luonnollista suhdetta korkeuden ja pituuden mittakaavoissa, tulisi jokainen so m korkeuskerros olemaan ainoastaan o,i2 mm paksu eli vähäistä paksumpi kuin Kartaston paperi. Etelä-Suomen kor- keimmat ylänteet, jotka nousevat noin 300 m merta korkeam- malle, olisivat tällä kartalla ainoastaan n. o,7 mm korkeat, joka tekee 31/2 päälletysten pannun kirjekortin paksuuden. Jyrkim- mät kalliot olisivat kohtulaisen hiekkajyväsen kokoisia ja syvim- päin järvien syvyys voitaisiin yleensä merkitä paperiin leika- tuilla reijillä. Kartaston mittakaavaan laaditulla korkokartalla taas olisivat korkeuspintakerrokset ohkaisimman kirjepaperin vah- vuisia. Itse Halditshokko silloin nousisi vain o,5 mm yli merten ja 0,33 mm (= 11/ kirjekortin paksuus) yli ympäristönsä, jota vastoin korkeuserotukset Etelä-Suomessa jäisivat aivan huomaa- mattomiksi.14 Suomen Kartasto. Karttalehti n:o 2. Uudellamaalla ja koko Viipurin rapakivialueella (ks. karttaa n:o 3) on vuoria hyvin tiheässä ja ne tekevät maisemat vaihtelevam- miksi. Viipurista itään on jälleen tasaisempia maita, kunnes Laato- kan pohjoisrannalla taas alkaa sangen vuoriset maat. Järven koilliskulmassa nousevat vuoret usein 100——150 m korkeudelle. Korkein tässä luonnonihanassa seudussa on Pötsönvaara (n. 190 m) Kirjavalahden rannalla. Kaakkoisessa päin tulee maa- kunta vähitellen lakeammaksi ja on se jo Salmissa Venäjän ra- jalla lähimmittäin tasankoluontoa. Notko erottaa Suomen järviylängöstä Laatokan ja Suomen- lahden välisellä kannaksella olevan ryhmän yksinäisiä ylänteitä, jotka ainakin pintapuoliltaan ovat kauttaaltaan irtaimia sora- ja hietajoukkoja. Niiden korkeimmat kohdat ylettyvät Kivenna- valla 161 m ja Raudussa 182 m:n korkeudelle. Lopuksi on mainittava Suomenlahdessa oleva kallioinen Suursaari, jonka rohkeasti nousevat vuorijoukot ylenevät poh- joisessa 126 m (Mäkipäällys) ja etelässä 148 m:n (Lounat korkia) korkeuteen. Niinkuin näkyy tästä kylläkin yksityiskohtaisesta yleiskat- sauksesta, ovat korkeuspintain erotukset Suomen järviylängöllä ja sitä ympäröivällä rannikkomaalla yleensä kovin vähäpätöisiä. Jos mittakaavassa 1: 400,000 laaditulla Maanmittausylihallituksen toimittamalla Suomen yleiskartalla, joka täyttää yli 3 m korkean ja 2 m leveän seinäalan, tahdottaisiin osoittaa maan korkokuvaa liimaamalla päällekkäin paperikerroksia säilyttämällä luonnollista suhdetta korkeuden ja pituuden mittakaavoissa, tulisi jokainen so m korkeuskerros olemaan ainoastaan o,i2 mm paksu eli vähäistä paksumpi kuin Kartaston paperi. Etelä-Suomen kor- keimmat ylänteet, jotka nousevat noin 300 m merta korkeam- malle, olisivat tällä kartalla ainoastaan n. o,7 mm korkeat, joka tekee 31/2 päälletysten pannun kirjekortin paksuuden. Jyrkim- mät kalliot olisivat kohtulaisen hiekkajyväsen kokoisia ja syvim- päin järvien syvyys voitaisiin yleensä merkitä paperiin leika- tuilla reijillä. Kartaston mittakaavaan laaditulla korkokartalla taas olisivat korkeuspintakerrokset ohkaisimman kirjepaperin vah- vuisia. Itse Halditshokko silloin nousisi vain o,5 mm yli merten ja 0,33 mm (= 11/ kirjekortin paksuus) yli ympäristönsä, jota vastoin korkeuserotukset Etelä-Suomessa jäisivat aivan huomaa- mattomiksi.14 Suomen Kartasto. Karttalehti n:o 2. Uudellamaalla ja koko Viipurin rapakivialueella (ks. karttaa n:o 3) on vuoria hyvin tiheässä ja ne tekevät maisemat vaihtelevam- miksi. Viipurista itään on jälleen tasaisempia maita, kunnes Laato- kan pohjoisrannalla taas alkaa sangen vuoriset maat. Järven koilliskulmassa nousevat vuoret usein 100——150 m korkeudelle. Korkein tässä luonnonihanassa seudussa on Pötsönvaara (n. 190 m) Kirjavalahden rannalla. Kaakkoisessa päin tulee maa- kunta vähitellen lakeammaksi ja on se jo Salmissa Venäjän ra- jalla lähimmittäin tasankoluontoa. Notko erottaa Suomen järviylängöstä Laatokan ja Suomen- lahden välisellä kannaksella olevan ryhmän yksinäisiä ylänteitä, jotka ainakin pintapuoliltaan ovat kauttaaltaan irtaimia sora- ja hietajoukkoja. Niiden korkeimmat kohdat ylettyvät Kivenna- valla 161 m ja Raudussa 182 m:n korkeudelle. Lopuksi on mainittava Suomenlahdessa oleva kallioinen Suursaari, jonka rohkeasti nousevat vuorijoukot ylenevät poh- joisessa 126 m (Mäkipäällys) ja etelässä 148 m:n (Lounat korkia) korkeuteen. Niinkuin näkyy tästä kylläkin yksityiskohtaisesta yleiskat- sauksesta, ovat korkeuspintain erotukset Suomen järviylängöllä ja sitä ympäröivällä rannikkomaalla yleensä kovin vähäpätöisiä. Jos mittakaavassa 1: 400,000 laaditulla Maanmittausylihallituksen toimittamalla Suomen yleiskartalla, joka täyttää yli 3 m korkean ja 2 m leveän seinäalan, tahdottaisiin osoittaa maan korkokuvaa liimaamalla päällekkäin paperikerroksia säilyttämällä luonnollista suhdetta korkeuden ja pituuden mittakaavoissa, tulisi jokainen so m korkeuskerros olemaan ainoastaan o,i2 mm paksu eli vähäistä paksumpi kuin Kartaston paperi. Etelä-Suomen kor- keimmat ylänteet, jotka nousevat noin 300 m merta korkeam- malle, olisivat tällä kartalla ainoastaan n. o,7 mm korkeat, joka tekee 31/2 päälletysten pannun kirjekortin paksuuden. Jyrkim- mät kalliot olisivat kohtulaisen hiekkajyväsen kokoisia ja syvim- päin järvien syvyys voitaisiin yleensä merkitä paperiin leika- tuilla reijillä. Kartaston mittakaavaan laaditulla korkokartalla taas olisivat korkeuspintakerrokset ohkaisimman kirjepaperin vah- vuisia. Itse Halditshokko silloin nousisi vain o,5 mm yli merten ja 0,33 mm (= 11/ kirjekortin paksuus) yli ympäristönsä, jota vastoin korkeuserotukset Etelä-Suomessa jäisivat aivan huomaa- mattomiksi. --- Korkeussuhteet. 15 Jos siis Suomi ja etenkin sen eteläosa suurissa piirteissä onkin huomattavan lakea, on se kuitenkin, niinkuin jokainen tietää, yksityiskohdissaan enimmäkseen mitä epätasaisin, niin että maantiet usein kulkevat vain mäkeä ylös ja mäkeä alas. Se ei ole vuorimaa, mutta ei tasankokaan, vaan on pientvuorisen maan perikuva. Tällä maan omalaatuisella pinnanmuodostuksella on ollut suurin merkitys sen viljelykselle ja historialliselle kehitykselle. Se että suurin osa Suomea pienten vuorenkukkulain, soramaitten, järvien ja saviketojen vaihtelun kautta on ikäänkuin pirstautu- nut pikku osiin, on ollut yksi myötävaikuttava syy siihen, ettei väestö yleensä täällä, niinkuin tasankojen asukkaiden on tapa, ole ahtautuneet suuriin kylän, vaan pohjoismaitten vapaan talon- pojan tapaan asettuneet yksinäisiin taloihin tai pienempiin kyliin. Niin on mieli herännyt riippumattomuuten, joka vuorostaan myöskin on edistänyt maan asuttamista, se kun on saattanut maamiehen ennemmin lähtemään uutisasutuksille erämaihin kuin tunkeilemaan naapureittensa kanssa kotitanhuilla. Maitten pikku- nousuinen laatu on myöskin ollut suurena esteenä maan valloitta- miseen tai miehittämiseen. Suuremmat sotajoukot eivät ole voi- neet tunkeutua maahamme ja suurempia sotatappeluja on voitu taistella ainoastaan lakealla Pohjanmaalla. Muuten on jokainen kivi, jokainen kukkula ja erittäinkin lukuisat vesistöt, järvet ja suot antaneet puolustajille suojaa, joten maata on menestyksellä voitu puolustaa ylivoimaisiakin vihollisia vastaan. Vihdoin on maan pinnan epätasaisuus pääsyynä sen suun- nattomaan järvi- ja vesistörikkauteen, joka melkoisessa määrässä helpottaa yhdysliikettä kesällä ja antaa liikevoimaa teollisuus- laitoksiin ja etupäässä myöskin on luonut maan erityisen luonnonkauneuden. J. J. Sederholm. Korkeussuhteet. 15 Jos siis Suomi ja etenkin sen eteläosa suurissa piirteissä onkin huomattavan lakea, on se kuitenkin, niinkuin jokainen tietää, yksityiskohdissaan enimmäkseen mitä epätasaisin, niin että maantiet usein kulkevat vain mäkeä ylös ja mäkeä alas. Se ei ole vuorimaa, mutta ei tasankokaan, vaan on pientvuorisen maan perikuva. Tällä maan omalaatuisella pinnanmuodostuksella on ollut suurin merkitys sen viljelykselle ja historialliselle kehitykselle. Se että suurin osa Suomea pienten vuorenkukkulain, soramaitten, järvien ja saviketojen vaihtelun kautta on ikäänkuin pirstautu- nut pikku osiin, on ollut yksi myötävaikuttava syy siihen, ettei väestö yleensä täällä, niinkuin tasankojen asukkaiden on tapa, ole ahtautuneet suuriin kylän, vaan pohjoismaitten vapaan talon- pojan tapaan asettuneet yksinäisiin taloihin tai pienempiin kyliin. Niin on mieli herännyt riippumattomuuten, joka vuorostaan myöskin on edistänyt maan asuttamista, se kun on saattanut maamiehen ennemmin lähtemään uutisasutuksille erämaihin kuin tunkeilemaan naapureittensa kanssa kotitanhuilla. Maitten pikku- nousuinen laatu on myöskin ollut suurena esteenä maan valloitta- miseen tai miehittämiseen. Suuremmat sotajoukot eivät ole voi- neet tunkeutua maahamme ja suurempia sotatappeluja on voitu taistella ainoastaan lakealla Pohjanmaalla. Muuten on jokainen kivi, jokainen kukkula ja erittäinkin lukuisat vesistöt, järvet ja suot antaneet puolustajille suojaa, joten maata on menestyksellä voitu puolustaa ylivoimaisiakin vihollisia vastaan. Vihdoin on maan pinnan epätasaisuus pääsyynä sen suun- nattomaan järvi- ja vesistörikkauteen, joka melkoisessa määrässä helpottaa yhdysliikettä kesällä ja antaa liikevoimaa teollisuus- laitoksiin ja etupäässä myöskin on luonut maan erityisen luonnonkauneuden. J. J. Sederholm. Korkeussuhteet. 15 Jos siis Suomi ja etenkin sen eteläosa suurissa piirteissä onkin huomattavan lakea, on se kuitenkin, niinkuin jokainen tietää, yksityiskohdissaan enimmäkseen mitä epätasaisin, niin että maantiet usein kulkevat vain mäkeä ylös ja mäkeä alas. Se ei ole vuorimaa, mutta ei tasankokaan, vaan on pientvuorisen maan perikuva. Tällä maan omalaatuisella pinnanmuodostuksella on ollut suurin merkitys sen viljelykselle ja historialliselle kehitykselle. Se että suurin osa Suomea pienten vuorenkukkulain, soramaitten, järvien ja saviketojen vaihtelun kautta on ikäänkuin pirstautu- nut pikku osiin, on ollut yksi myötävaikuttava syy siihen, ettei väestö yleensä täällä, niinkuin tasankojen asukkaiden on tapa, ole ahtautuneet suuriin kylän, vaan pohjoismaitten vapaan talon- pojan tapaan asettuneet yksinäisiin taloihin tai pienempiin kyliin. Niin on mieli herännyt riippumattomuuten, joka vuorostaan myöskin on edistänyt maan asuttamista, se kun on saattanut maamiehen ennemmin lähtemään uutisasutuksille erämaihin kuin tunkeilemaan naapureittensa kanssa kotitanhuilla. Maitten pikku- nousuinen laatu on myöskin ollut suurena esteenä maan valloitta- miseen tai miehittämiseen. Suuremmat sotajoukot eivät ole voi- neet tunkeutua maahamme ja suurempia sotatappeluja on voitu taistella ainoastaan lakealla Pohjanmaalla. Muuten on jokainen kivi, jokainen kukkula ja erittäinkin lukuisat vesistöt, järvet ja suot antaneet puolustajille suojaa, joten maata on menestyksellä voitu puolustaa ylivoimaisiakin vihollisia vastaan. Vihdoin on maan pinnan epätasaisuus pääsyynä sen suun- nattomaan järvi- ja vesistörikkauteen, joka melkoisessa määrässä helpottaa yhdysliikettä kesällä ja antaa liikevoimaa teollisuus- laitoksiin ja etupäässä myöskin on luonut maan erityisen luonnonkauneuden. J. J. Sederholm. --- --- SUOMEN KARTASTO. KARTTALEHTI N:o 3. Vuoriperä. Ne havaintoainekset, jotka ovat perusteena tälle kartta- lehdelle, ) ovat laadultaan sangen epätasaiset maan eri osiin nähden. Seikkaperäinen geolooginen tutkimus oli karttaa laa- dittaessa ehtinyt Etelä-Suomessa pohjoista kohti jotenkin sille viivalle, joka vedettäköön Kaskisista Joensuuhun, ja tässäkin osassa oli yksityisiä seutuja, jotka olivat joko kokonaan tutki- mattomia, tai joiden ainakin olisi pitänyt tulla uudestaan tutki- tuiksi. Maan keskiosista on vain niukkoja havaintoja käytettä- vissä, minkä vuoksi tätä aluetta on ollut varsin vaikea liitellä eheäksi kokonaisuudeksi. Jonkun verran tarkemmin on Lapin- maan geologia tutkittu, mutta suuret osat Kuolaa ja Venäjän Karjalaa ovat taasen hämärästi tunnettuja mitä tulee varhaisim- pain muodostumain levenemiseen. Näissä osissa on senvuoksi ollut mahdotonta eri väreillä osottaa erilaisia »alkuvuoreen» kuuluvia vuorilajeja, ja ainoastaan Etelä-Suomessa on voitu kar- talla toisistaan erottaa varhaisemmat ja myöhemmät graniitit sekä eri-ikäiset liuskeet. Pidettäköön karttaa niinmuodoin vain aihelmana, joka koettaa havaannollisesti esittää mitä nykyään tunnemme Suo- men vuoriperän kokoonpanosta. Suomenmaan geolooginen rakennus on vallan erilainen kuin useimpain muiden Euroopan maiden, niinkuin esim. Venäjän, 1) Sattuman kautta on selityksissä kambriumin ja siluurin merkin- nässä tapahtunut paikan vaihdos. Tumma ruskeanvihreä väritys, joka pit- kin Viron pohjoisrannikkoa muodostaa perin kapean juovan, osottaa kam- briumia, kun taas keltaviiruinen vihreä sekä Virossa että Norjassa mer- kitsee siluuria.SUOMEN KARTASTO. KARTTALEHTI N:o 3. Vuoriperä. Ne havaintoainekset, jotka ovat perusteena tälle kartta- lehdelle, ) ovat laadultaan sangen epätasaiset maan eri osiin nähden. Seikkaperäinen geolooginen tutkimus oli karttaa laa- dittaessa ehtinyt Etelä-Suomessa pohjoista kohti jotenkin sille viivalle, joka vedettäköön Kaskisista Joensuuhun, ja tässäkin osassa oli yksityisiä seutuja, jotka olivat joko kokonaan tutki- mattomia, tai joiden ainakin olisi pitänyt tulla uudestaan tutki- tuiksi. Maan keskiosista on vain niukkoja havaintoja käytettä- vissä, minkä vuoksi tätä aluetta on ollut varsin vaikea liitellä eheäksi kokonaisuudeksi. Jonkun verran tarkemmin on Lapin- maan geologia tutkittu, mutta suuret osat Kuolaa ja Venäjän Karjalaa ovat taasen hämärästi tunnettuja mitä tulee varhaisim- pain muodostumain levenemiseen. Näissä osissa on senvuoksi ollut mahdotonta eri väreillä osottaa erilaisia »alkuvuoreen» kuuluvia vuorilajeja, ja ainoastaan Etelä-Suomessa on voitu kar- talla toisistaan erottaa varhaisemmat ja myöhemmät graniitit sekä eri-ikäiset liuskeet. Pidettäköön karttaa niinmuodoin vain aihelmana, joka koettaa havaannollisesti esittää mitä nykyään tunnemme Suo- men vuoriperän kokoonpanosta. Suomenmaan geolooginen rakennus on vallan erilainen kuin useimpain muiden Euroopan maiden, niinkuin esim. Venäjän, 1) Sattuman kautta on selityksissä kambriumin ja siluurin merkin- nässä tapahtunut paikan vaihdos. Tumma ruskeanvihreä väritys, joka pit- kin Viron pohjoisrannikkoa muodostaa perin kapean juovan, osottaa kam- briumia, kun taas keltaviiruinen vihreä sekä Virossa että Norjassa mer- kitsee siluuria.SUOMEN KARTASTO. KARTTALEHTI N:o 3. Vuoriperä. Ne havaintoainekset, jotka ovat perusteena tälle kartta- lehdelle, ) ovat laadultaan sangen epätasaiset maan eri osiin nähden. Seikkaperäinen geolooginen tutkimus oli karttaa laa- dittaessa ehtinyt Etelä-Suomessa pohjoista kohti jotenkin sille viivalle, joka vedettäköön Kaskisista Joensuuhun, ja tässäkin osassa oli yksityisiä seutuja, jotka olivat joko kokonaan tutki- mattomia, tai joiden ainakin olisi pitänyt tulla uudestaan tutki- tuiksi. Maan keskiosista on vain niukkoja havaintoja käytettä- vissä, minkä vuoksi tätä aluetta on ollut varsin vaikea liitellä eheäksi kokonaisuudeksi. Jonkun verran tarkemmin on Lapin- maan geologia tutkittu, mutta suuret osat Kuolaa ja Venäjän Karjalaa ovat taasen hämärästi tunnettuja mitä tulee varhaisim- pain muodostumain levenemiseen. Näissä osissa on senvuoksi ollut mahdotonta eri väreillä osottaa erilaisia »alkuvuoreen» kuuluvia vuorilajeja, ja ainoastaan Etelä-Suomessa on voitu kar- talla toisistaan erottaa varhaisemmat ja myöhemmät graniitit sekä eri-ikäiset liuskeet. Pidettäköön karttaa niinmuodoin vain aihelmana, joka koettaa havaannollisesti esittää mitä nykyään tunnemme Suo- men vuoriperän kokoonpanosta. Suomenmaan geolooginen rakennus on vallan erilainen kuin useimpain muiden Euroopan maiden, niinkuin esim. Venäjän, 1) Sattuman kautta on selityksissä kambriumin ja siluurin merkin- nässä tapahtunut paikan vaihdos. Tumma ruskeanvihreä väritys, joka pit- kin Viron pohjoisrannikkoa muodostaa perin kapean juovan, osottaa kam- briumia, kun taas keltaviiruinen vihreä sekä Virossa että Norjassa mer- kitsee siluuria. --- 2 Suomen Kartasto. Karttalehti n:o 3. == Saksan, Englannin ja Ranskan pääosain geolooginen muodostus. Mainituissa maissa ovat vallitsevina kivettymiä sisältävät sedi- mentiiset vuorilajit, sellaiset kuin hietakivi, saviliuske, kalkkikivi j. n. e. Nämä ovat ilmeisesti vain kovettuneita ja hiukkasen muuttuneita hieta-, savi- ja kalkkilietekerroksia, jotka alkuaan ovat kerrostuneet meren pohjalle ja sittemmin maankuoren osit- taisen kohoamisen kautta nykyisille asemilleen joutuneet. Usein vieläkin ovat ne melkein vaakasuorissa kerroksissa toistensa päällä aivan siinä järjestyksessä, johon muinoin laskeutuivat, muodostaen tällöin sileitä tasankoja, joita vain viiltelevät virtain uurtamat uomat. Toisin paikoin ovat nämä vuorikerrokset maankuoren järkyntäin kautta kohoilleet kummuiksi ja vuori- jonoiksi, joskus myös vaihdellen maan uumenista purkautuneiden vulkaanisten eli eruptiivisten vuorilajien kanssa. Ylinnä on tavallisesti valtavat joukot irtonaista maata, joka on syntynyt joko vaillinaisesti kovettuneista sedimenttikerroksista tai rapautu- misen kautta alustana olevasta kiinteästä vuoriperästä. Suomen samoinkuin lähimpäin koillisessa ja lännessä ole- vain naapurimaittemme vuoriperä muodostuu sitävastoin etu- päässä kovista kidemäisistä vuorilajeista, niinkuin graniitista, gneissistä, liuskeesta y. m., jotka ovat syntyneet maan alkuisim- pina aikoina ja ovat tavallisesti vereksiä ja rapaumattomia aina pinnalle asti, joskin ne yläosissaan ovat enemmän rikkihalkeilleet kuin syvemmällä. Tällä kiinteällä ikivanhoista vuorilajeista muo- dostuneella pohjalla sijaitsevat löyhästi päälleviskatun vaipan ta- voin jääkaudella syntyneet sora-, hieta- ja savijoukot. Kuitenkin on tämä irtonainen maalajipeite sangen ohut ja ikäänkuin reikiä täynnä, joista vuoriperä siellä täällä pistäytyy näkyville pieneh- köinä kallioina. Suomen vuoriperää muodostavista sedimenttivuorilajeista ei ole vielä milloinkaan löydetty mitään selvästi tunnettavia kivettyneitä muinaisen eläin- tai kasvikunnan jäännöksiä. Lisäksi ovat sekä sedimenttiset että eruptiiviset vuorilajit enimmäk- seen aivan toisenlaatuisia kuin vastaavat kivettymiä sisältä- viin myöhäisempiin muodostumiin kuuluvat vuorilajit. Usein on erotus siksi suuri, että on vaikea varmuudella ratkaista, ovatko edelliset syntyneet samalla tavalla kuin jälkimmäiset. Selitämme seuraavassa kartan alueella esiytyviä vuorilajeja niiden ikäjärjes- tyksen mukaan myöhäisimmistä alkaen ja pidämme samalla2 Suomen Kartasto. Karttalehti n:o 3. == Saksan, Englannin ja Ranskan pääosain geolooginen muodostus. Mainituissa maissa ovat vallitsevina kivettymiä sisältävät sedi- mentiiset vuorilajit, sellaiset kuin hietakivi, saviliuske, kalkkikivi j. n. e. Nämä ovat ilmeisesti vain kovettuneita ja hiukkasen muuttuneita hieta-, savi- ja kalkkilietekerroksia, jotka alkuaan ovat kerrostuneet meren pohjalle ja sittemmin maankuoren osit- taisen kohoamisen kautta nykyisille asemilleen joutuneet. Usein vieläkin ovat ne melkein vaakasuorissa kerroksissa toistensa päällä aivan siinä järjestyksessä, johon muinoin laskeutuivat, muodostaen tällöin sileitä tasankoja, joita vain viiltelevät virtain uurtamat uomat. Toisin paikoin ovat nämä vuorikerrokset maankuoren järkyntäin kautta kohoilleet kummuiksi ja vuori- jonoiksi, joskus myös vaihdellen maan uumenista purkautuneiden vulkaanisten eli eruptiivisten vuorilajien kanssa. Ylinnä on tavallisesti valtavat joukot irtonaista maata, joka on syntynyt joko vaillinaisesti kovettuneista sedimenttikerroksista tai rapautu- misen kautta alustana olevasta kiinteästä vuoriperästä. Suomen samoinkuin lähimpäin koillisessa ja lännessä ole- vain naapurimaittemme vuoriperä muodostuu sitävastoin etu- päässä kovista kidemäisistä vuorilajeista, niinkuin graniitista, gneissistä, liuskeesta y. m., jotka ovat syntyneet maan alkuisim- pina aikoina ja ovat tavallisesti vereksiä ja rapaumattomia aina pinnalle asti, joskin ne yläosissaan ovat enemmän rikkihalkeilleet kuin syvemmällä. Tällä kiinteällä ikivanhoista vuorilajeista muo- dostuneella pohjalla sijaitsevat löyhästi päälleviskatun vaipan ta- voin jääkaudella syntyneet sora-, hieta- ja savijoukot. Kuitenkin on tämä irtonainen maalajipeite sangen ohut ja ikäänkuin reikiä täynnä, joista vuoriperä siellä täällä pistäytyy näkyville pieneh- köinä kallioina. Suomen vuoriperää muodostavista sedimenttivuorilajeista ei ole vielä milloinkaan löydetty mitään selvästi tunnettavia kivettyneitä muinaisen eläin- tai kasvikunnan jäännöksiä. Lisäksi ovat sekä sedimenttiset että eruptiiviset vuorilajit enimmäk- seen aivan toisenlaatuisia kuin vastaavat kivettymiä sisältä- viin myöhäisempiin muodostumiin kuuluvat vuorilajit. Usein on erotus siksi suuri, että on vaikea varmuudella ratkaista, ovatko edelliset syntyneet samalla tavalla kuin jälkimmäiset. Selitämme seuraavassa kartan alueella esiytyviä vuorilajeja niiden ikäjärjes- tyksen mukaan myöhäisimmistä alkaen ja pidämme samalla2 Suomen Kartasto. Karttalehti n:o 3. == Saksan, Englannin ja Ranskan pääosain geolooginen muodostus. Mainituissa maissa ovat vallitsevina kivettymiä sisältävät sedi- mentiiset vuorilajit, sellaiset kuin hietakivi, saviliuske, kalkkikivi j. n. e. Nämä ovat ilmeisesti vain kovettuneita ja hiukkasen muuttuneita hieta-, savi- ja kalkkilietekerroksia, jotka alkuaan ovat kerrostuneet meren pohjalle ja sittemmin maankuoren osit- taisen kohoamisen kautta nykyisille asemilleen joutuneet. Usein vieläkin ovat ne melkein vaakasuorissa kerroksissa toistensa päällä aivan siinä järjestyksessä, johon muinoin laskeutuivat, muodostaen tällöin sileitä tasankoja, joita vain viiltelevät virtain uurtamat uomat. Toisin paikoin ovat nämä vuorikerrokset maankuoren järkyntäin kautta kohoilleet kummuiksi ja vuori- jonoiksi, joskus myös vaihdellen maan uumenista purkautuneiden vulkaanisten eli eruptiivisten vuorilajien kanssa. Ylinnä on tavallisesti valtavat joukot irtonaista maata, joka on syntynyt joko vaillinaisesti kovettuneista sedimenttikerroksista tai rapautu- misen kautta alustana olevasta kiinteästä vuoriperästä. Suomen samoinkuin lähimpäin koillisessa ja lännessä ole- vain naapurimaittemme vuoriperä muodostuu sitävastoin etu- päässä kovista kidemäisistä vuorilajeista, niinkuin graniitista, gneissistä, liuskeesta y. m., jotka ovat syntyneet maan alkuisim- pina aikoina ja ovat tavallisesti vereksiä ja rapaumattomia aina pinnalle asti, joskin ne yläosissaan ovat enemmän rikkihalkeilleet kuin syvemmällä. Tällä kiinteällä ikivanhoista vuorilajeista muo- dostuneella pohjalla sijaitsevat löyhästi päälleviskatun vaipan ta- voin jääkaudella syntyneet sora-, hieta- ja savijoukot. Kuitenkin on tämä irtonainen maalajipeite sangen ohut ja ikäänkuin reikiä täynnä, joista vuoriperä siellä täällä pistäytyy näkyville pieneh- köinä kallioina. Suomen vuoriperää muodostavista sedimenttivuorilajeista ei ole vielä milloinkaan löydetty mitään selvästi tunnettavia kivettyneitä muinaisen eläin- tai kasvikunnan jäännöksiä. Lisäksi ovat sekä sedimenttiset että eruptiiviset vuorilajit enimmäk- seen aivan toisenlaatuisia kuin vastaavat kivettymiä sisältä- viin myöhäisempiin muodostumiin kuuluvat vuorilajit. Usein on erotus siksi suuri, että on vaikea varmuudella ratkaista, ovatko edelliset syntyneet samalla tavalla kuin jälkimmäiset. Selitämme seuraavassa kartan alueella esiytyviä vuorilajeja niiden ikäjärjes- tyksen mukaan myöhäisimmistä alkaen ja pidämme samalla --- Vuoriperä. 3 silmällä niitä asianhaaroja, jotka valaisevat vuorilajiemme muo- dostustapaa ja antavat käsityksen niistä kehitysvaiheista, joiden alaisena nykyinen Suomenmaa varhaisimmilla geoloogisilla aika- kausilla on ollut. Karttaa laadittaessa on vuoriperä ajateltu paliastuneeksi irtonaisesta maalajipeitteestä, jonka levenemistä esittää erityinen kartta (n:o 4). Vain Laatokasta länteen ja kaakkoon olevalla seudulla, jossa vuoriperää kokonaan peittävät kvartäärimuodostu- maan kuuluvat maalajit, ovat nämä kartalle merkityt. Paitsi näitä kvartäärikerrostumia esiytyy, kuten jo merk- kien selityksistä ilmenee, kartan käsittämällä alueella muodostu- mia, jotka kuuluvat paleozooiseen ja algonkiseen eli arkeozooi- seen sekä n. s. arkeiseen eli alkuvuoriryhmään. Kivettymiä sisältäviä paleozooisia vuorilajeja esiytyy Suo- menlahden ja Laatokan eteläpuolella, missä ne muodostavat miltei vaakasuoria savi-, kalkkikivi-, saviliuske-, hietakivi- y. m. kerroksia. Niiden kivettymäin nojalla, joita nämät vuorilajit sisältävät, voidaan päättää niiden kuuluvan &kambriseen, si- luuriseen, devooniseen ja kivihtili-:muodostumiin. Myöskin Suo- men pohjoispuolella on pitkin Jäämeren rannikkoa hietakivi-, saviliuske- y. m. kerrostumia (n. s. Rarpas- ja Gaisa-muodostu- mat), jotka todennäköisesti myös ovat devooninikäisiä. Siluuri- siakin kerrostumia tavataan Skandinaavian pohjoisimmassa osassa ja ne sattuvat Enontekiön luoteisimmassa kolkassa Suomen- kin rajain piiriin. ?) Siluurista kalkkikiveä esiytyy myös Ahve- nanmaalla lukuisina irtokivinä, jotka epäilemättä johtuvat saaren pohjoispuolella Pohjanlahden pohjalla olevista kerrostumista. Lopuksi on mainittava, että Suomen luonnontieteellisellä alueella on myöskin paleozoorsenikäisiä eruptiivisia vuorilajeja, nim. Kuolan niemimaan nefeliinisyenitit, jotka siellä muodostavat suurimman tunnetun näitä harvinaisia ja hauskoja vuorilajeja käsittävän alueen, sekä samaan ryhmään kuuluva Kuolajärven kankriniittisyeniitti ja Kuusamon tjoliitti (molemmat kartalla mer- kityt nefeliinisyeniittinä). Vastamainitut paleozooiset kerrostumat ovat rikkaita kivetty- neistä jäännöksistä, kun taas niitä lähinnä vanhemmista maamme algonkisista eli arkeozooisista kerrostumista ei vielä tähän asti 1) Katso sivulla 1 olevaa viittausta.Vuoriperä. 3 silmällä niitä asianhaaroja, jotka valaisevat vuorilajiemme muo- dostustapaa ja antavat käsityksen niistä kehitysvaiheista, joiden alaisena nykyinen Suomenmaa varhaisimmilla geoloogisilla aika- kausilla on ollut. Karttaa laadittaessa on vuoriperä ajateltu paliastuneeksi irtonaisesta maalajipeitteestä, jonka levenemistä esittää erityinen kartta (n:o 4). Vain Laatokasta länteen ja kaakkoon olevalla seudulla, jossa vuoriperää kokonaan peittävät kvartäärimuodostu- maan kuuluvat maalajit, ovat nämä kartalle merkityt. Paitsi näitä kvartäärikerrostumia esiytyy, kuten jo merk- kien selityksistä ilmenee, kartan käsittämällä alueella muodostu- mia, jotka kuuluvat paleozooiseen ja algonkiseen eli arkeozooi- seen sekä n. s. arkeiseen eli alkuvuoriryhmään. Kivettymiä sisältäviä paleozooisia vuorilajeja esiytyy Suo- menlahden ja Laatokan eteläpuolella, missä ne muodostavat miltei vaakasuoria savi-, kalkkikivi-, saviliuske-, hietakivi- y. m. kerroksia. Niiden kivettymäin nojalla, joita nämät vuorilajit sisältävät, voidaan päättää niiden kuuluvan &kambriseen, si- luuriseen, devooniseen ja kivihtili-:muodostumiin. Myöskin Suo- men pohjoispuolella on pitkin Jäämeren rannikkoa hietakivi-, saviliuske- y. m. kerrostumia (n. s. Rarpas- ja Gaisa-muodostu- mat), jotka todennäköisesti myös ovat devooninikäisiä. Siluuri- siakin kerrostumia tavataan Skandinaavian pohjoisimmassa osassa ja ne sattuvat Enontekiön luoteisimmassa kolkassa Suomen- kin rajain piiriin. ?) Siluurista kalkkikiveä esiytyy myös Ahve- nanmaalla lukuisina irtokivinä, jotka epäilemättä johtuvat saaren pohjoispuolella Pohjanlahden pohjalla olevista kerrostumista. Lopuksi on mainittava, että Suomen luonnontieteellisellä alueella on myöskin paleozoorsenikäisiä eruptiivisia vuorilajeja, nim. Kuolan niemimaan nefeliinisyenitit, jotka siellä muodostavat suurimman tunnetun näitä harvinaisia ja hauskoja vuorilajeja käsittävän alueen, sekä samaan ryhmään kuuluva Kuolajärven kankriniittisyeniitti ja Kuusamon tjoliitti (molemmat kartalla mer- kityt nefeliinisyeniittinä). Vastamainitut paleozooiset kerrostumat ovat rikkaita kivetty- neistä jäännöksistä, kun taas niitä lähinnä vanhemmista maamme algonkisista eli arkeozooisista kerrostumista ei vielä tähän asti 1) Katso sivulla 1 olevaa viittausta.Vuoriperä. 3 silmällä niitä asianhaaroja, jotka valaisevat vuorilajiemme muo- dostustapaa ja antavat käsityksen niistä kehitysvaiheista, joiden alaisena nykyinen Suomenmaa varhaisimmilla geoloogisilla aika- kausilla on ollut. Karttaa laadittaessa on vuoriperä ajateltu paliastuneeksi irtonaisesta maalajipeitteestä, jonka levenemistä esittää erityinen kartta (n:o 4). Vain Laatokasta länteen ja kaakkoon olevalla seudulla, jossa vuoriperää kokonaan peittävät kvartäärimuodostu- maan kuuluvat maalajit, ovat nämä kartalle merkityt. Paitsi näitä kvartäärikerrostumia esiytyy, kuten jo merk- kien selityksistä ilmenee, kartan käsittämällä alueella muodostu- mia, jotka kuuluvat paleozooiseen ja algonkiseen eli arkeozooi- seen sekä n. s. arkeiseen eli alkuvuoriryhmään. Kivettymiä sisältäviä paleozooisia vuorilajeja esiytyy Suo- menlahden ja Laatokan eteläpuolella, missä ne muodostavat miltei vaakasuoria savi-, kalkkikivi-, saviliuske-, hietakivi- y. m. kerroksia. Niiden kivettymäin nojalla, joita nämät vuorilajit sisältävät, voidaan päättää niiden kuuluvan &kambriseen, si- luuriseen, devooniseen ja kivihtili-:muodostumiin. Myöskin Suo- men pohjoispuolella on pitkin Jäämeren rannikkoa hietakivi-, saviliuske- y. m. kerrostumia (n. s. Rarpas- ja Gaisa-muodostu- mat), jotka todennäköisesti myös ovat devooninikäisiä. Siluuri- siakin kerrostumia tavataan Skandinaavian pohjoisimmassa osassa ja ne sattuvat Enontekiön luoteisimmassa kolkassa Suomen- kin rajain piiriin. ?) Siluurista kalkkikiveä esiytyy myös Ahve- nanmaalla lukuisina irtokivinä, jotka epäilemättä johtuvat saaren pohjoispuolella Pohjanlahden pohjalla olevista kerrostumista. Lopuksi on mainittava, että Suomen luonnontieteellisellä alueella on myöskin paleozoorsenikäisiä eruptiivisia vuorilajeja, nim. Kuolan niemimaan nefeliinisyenitit, jotka siellä muodostavat suurimman tunnetun näitä harvinaisia ja hauskoja vuorilajeja käsittävän alueen, sekä samaan ryhmään kuuluva Kuolajärven kankriniittisyeniitti ja Kuusamon tjoliitti (molemmat kartalla mer- kityt nefeliinisyeniittinä). Vastamainitut paleozooiset kerrostumat ovat rikkaita kivetty- neistä jäännöksistä, kun taas niitä lähinnä vanhemmista maamme algonkisista eli arkeozooisista kerrostumista ei vielä tähän asti 1) Katso sivulla 1 olevaa viittausta. --- 4 Suomen Kartasto. Karttalehti n:o 3. ole onnistuttu keksiä mitään kivettymiä. Laadultaan ovat al- gonkiset vuorilajit kuitenkin vielä sangen suuresti paleozooisten kaltaisia ja samoinkuin nämä vain vähän ensi muodostuksensa jälkeen muuttuneita. Sanottu koskee erityisesti »jotuunista» hietakiveä, jota esiytyy pienehköinä alueina Porin seudussa, Ison- joen ja Kauhajoen rajalla, Ängermanlannissa Ruotsin puolella sekä irtonaisina kivinä Laatokan saarilla ja sen länsirannalla. Länsi-Suomessa on tämä hietakivi vain yksityisinä kallioina näky- vissä ollen silloin melkein vaakasuorassa asemassa. Usein näkyy sen kertapinnoilla vielä selviä jälkiä niistä aaltoväreistä, jotka olivat kähertäneet sen meren hietapohjan, mihin tämä vuorilaji kerrostui. Punaista, usein hyvin maasälpäistä Porin hietakiveä ja vaaleata Isonjoen kvartsiittihietakiveä käytetään myllyn- kiviksi. Sekä Laatokan rannikolla että Porin seudulla kuin myös Angermanlannissa esiytyy hietakiven läheisessä yhteydessä tum- maa diabaasia, joka viimemainituilla paikoilla on n. s. oliviini- diabaasia ja tunkeutuu suurin joukoin hietakiven lävitse sekä on sen päällispeitteenäkin. Levenemisen puolesta esiytyvät vastamainittujen vuori- lajien läheisessä yhteydessä edelleen Suomelle omituiset n. s. rapakivigraniitit, jotka muodostavat useita alueita, suurimman Viipurin seudulla. Siellä vallitseva vuorilaji, n. s. viipurinrapa- kivi on punaisenruskea, porfyyrimäinen, karkearakeinen graniitti, jonka suomalainen nimi, johtuva sen ominaisuudesta ilmaston vaikutuksen kautta helposti hajautua soraksi, on päässyt yleiseen käytäntöön — ulkomaalaisessakin = tieteellisessä kirjallisuudessa. Munamaisia, porfyyrisesti erinneitä maasälpäkiteitä, jotka yleensä ovat 3—4 cm läpimittaisia, ympäröivät ohuet toisenväristä maasälpää olevat verhot, mitkä läpileikkauksissaan sileillä kallio- pinnoilla näyttävät valkeilta renkailta. Vähissä erin esiytyy alueella tavallisen graniitin näköisiä vuorilajeja. Viipurin rapa- kivigraniitti muodostaa usein taajassa sijaitsevia jyrkkiä kallioita ja halkeilee helposti säännöllisiin parallelipipeedisiin kappaleihin. Vallankin Pyterlahdessa on sitä suurin määrin louhittu rakennus- aineiksi, joita eritoten on käytetty Pietarissa, missä useimmat kivityöt ovat tästä vuorilajista tehtyjä. Uudenkaupungin ja Rauman seutujen rapakivigraniitti on osittain hyvin viipurilaisen kaltaista, mutta se ei ole juuri niin4 Suomen Kartasto. Karttalehti n:o 3. ole onnistuttu keksiä mitään kivettymiä. Laadultaan ovat al- gonkiset vuorilajit kuitenkin vielä sangen suuresti paleozooisten kaltaisia ja samoinkuin nämä vain vähän ensi muodostuksensa jälkeen muuttuneita. Sanottu koskee erityisesti »jotuunista» hietakiveä, jota esiytyy pienehköinä alueina Porin seudussa, Ison- joen ja Kauhajoen rajalla, Ängermanlannissa Ruotsin puolella sekä irtonaisina kivinä Laatokan saarilla ja sen länsirannalla. Länsi-Suomessa on tämä hietakivi vain yksityisinä kallioina näky- vissä ollen silloin melkein vaakasuorassa asemassa. Usein näkyy sen kertapinnoilla vielä selviä jälkiä niistä aaltoväreistä, jotka olivat kähertäneet sen meren hietapohjan, mihin tämä vuorilaji kerrostui. Punaista, usein hyvin maasälpäistä Porin hietakiveä ja vaaleata Isonjoen kvartsiittihietakiveä käytetään myllyn- kiviksi. Sekä Laatokan rannikolla että Porin seudulla kuin myös Angermanlannissa esiytyy hietakiven läheisessä yhteydessä tum- maa diabaasia, joka viimemainituilla paikoilla on n. s. oliviini- diabaasia ja tunkeutuu suurin joukoin hietakiven lävitse sekä on sen päällispeitteenäkin. Levenemisen puolesta esiytyvät vastamainittujen vuori- lajien läheisessä yhteydessä edelleen Suomelle omituiset n. s. rapakivigraniitit, jotka muodostavat useita alueita, suurimman Viipurin seudulla. Siellä vallitseva vuorilaji, n. s. viipurinrapa- kivi on punaisenruskea, porfyyrimäinen, karkearakeinen graniitti, jonka suomalainen nimi, johtuva sen ominaisuudesta ilmaston vaikutuksen kautta helposti hajautua soraksi, on päässyt yleiseen käytäntöön — ulkomaalaisessakin = tieteellisessä kirjallisuudessa. Munamaisia, porfyyrisesti erinneitä maasälpäkiteitä, jotka yleensä ovat 3—4 cm läpimittaisia, ympäröivät ohuet toisenväristä maasälpää olevat verhot, mitkä läpileikkauksissaan sileillä kallio- pinnoilla näyttävät valkeilta renkailta. Vähissä erin esiytyy alueella tavallisen graniitin näköisiä vuorilajeja. Viipurin rapa- kivigraniitti muodostaa usein taajassa sijaitsevia jyrkkiä kallioita ja halkeilee helposti säännöllisiin parallelipipeedisiin kappaleihin. Vallankin Pyterlahdessa on sitä suurin määrin louhittu rakennus- aineiksi, joita eritoten on käytetty Pietarissa, missä useimmat kivityöt ovat tästä vuorilajista tehtyjä. Uudenkaupungin ja Rauman seutujen rapakivigraniitti on osittain hyvin viipurilaisen kaltaista, mutta se ei ole juuri niin4 Suomen Kartasto. Karttalehti n:o 3. ole onnistuttu keksiä mitään kivettymiä. Laadultaan ovat al- gonkiset vuorilajit kuitenkin vielä sangen suuresti paleozooisten kaltaisia ja samoinkuin nämä vain vähän ensi muodostuksensa jälkeen muuttuneita. Sanottu koskee erityisesti »jotuunista» hietakiveä, jota esiytyy pienehköinä alueina Porin seudussa, Ison- joen ja Kauhajoen rajalla, Ängermanlannissa Ruotsin puolella sekä irtonaisina kivinä Laatokan saarilla ja sen länsirannalla. Länsi-Suomessa on tämä hietakivi vain yksityisinä kallioina näky- vissä ollen silloin melkein vaakasuorassa asemassa. Usein näkyy sen kertapinnoilla vielä selviä jälkiä niistä aaltoväreistä, jotka olivat kähertäneet sen meren hietapohjan, mihin tämä vuorilaji kerrostui. Punaista, usein hyvin maasälpäistä Porin hietakiveä ja vaaleata Isonjoen kvartsiittihietakiveä käytetään myllyn- kiviksi. Sekä Laatokan rannikolla että Porin seudulla kuin myös Angermanlannissa esiytyy hietakiven läheisessä yhteydessä tum- maa diabaasia, joka viimemainituilla paikoilla on n. s. oliviini- diabaasia ja tunkeutuu suurin joukoin hietakiven lävitse sekä on sen päällispeitteenäkin. Levenemisen puolesta esiytyvät vastamainittujen vuori- lajien läheisessä yhteydessä edelleen Suomelle omituiset n. s. rapakivigraniitit, jotka muodostavat useita alueita, suurimman Viipurin seudulla. Siellä vallitseva vuorilaji, n. s. viipurinrapa- kivi on punaisenruskea, porfyyrimäinen, karkearakeinen graniitti, jonka suomalainen nimi, johtuva sen ominaisuudesta ilmaston vaikutuksen kautta helposti hajautua soraksi, on päässyt yleiseen käytäntöön — ulkomaalaisessakin = tieteellisessä kirjallisuudessa. Munamaisia, porfyyrisesti erinneitä maasälpäkiteitä, jotka yleensä ovat 3—4 cm läpimittaisia, ympäröivät ohuet toisenväristä maasälpää olevat verhot, mitkä läpileikkauksissaan sileillä kallio- pinnoilla näyttävät valkeilta renkailta. Vähissä erin esiytyy alueella tavallisen graniitin näköisiä vuorilajeja. Viipurin rapa- kivigraniitti muodostaa usein taajassa sijaitsevia jyrkkiä kallioita ja halkeilee helposti säännöllisiin parallelipipeedisiin kappaleihin. Vallankin Pyterlahdessa on sitä suurin määrin louhittu rakennus- aineiksi, joita eritoten on käytetty Pietarissa, missä useimmat kivityöt ovat tästä vuorilajista tehtyjä. Uudenkaupungin ja Rauman seutujen rapakivigraniitti on osittain hyvin viipurilaisen kaltaista, mutta se ei ole juuri niin --- Vuoriperä. 5 karkearakeista eikä sillä ole yhtä selviä renkaita. Se ei myös- kään ole yhtä alttiisti rapautuvaa. Vuorilaji on täällä muuten laadulleen vaihtelevampaa kuin Viipurin alueella. — Laatokasta koilliseen olevalla alueella puuttuvat renkaat kokonaan ja vuori- lajin muodostavat pääasiassa punainen maasälpä ja pienet, hyvin kiteytyneet kvartsirakeet. Ahvenanmaalla ovat: rapakivigraniitit hienorakeisempia kuin muilla alueilla, väriltään ovat ne tumman- punaisia ja muuttuvat moniaalla kvartsiporfyyrimäisiksi vuori- lajeiksi. Vallitsevassa muunnoslajissa, n. s. ahvenanrapakivessä nähdään myös nuo luonteenomaiset vaaleat renkaat. Ahvenan- maan graniitit eivät ole helposti rapautuvia. Suursaarella Suomenlahdessa esiytyy myös suurin jou- koin tummaa Rkvartsiporfyyria, joka ilmeisesti on rapakivien muunnosvuorilaji ja kartalla samalla värillä merkitty kuin nämä- kin. Kvartsiporfyyripeitteen alustana on täällä likinnä vulkaani- nen karsta ja kerros kvartsiittikonglomeraattia ynnä kvartsiitti- hietakiveä, jotka molemmat ovat jotenkin vaakasuorassa ase- massa. Tämä kvartsiporfyyri on nähtävästi syntynyt vulkaani- sesta tahtaasta, joka sulassa tilassa on tunkeutunut maan sisus- tasta ja peitteen tavoin jähmettynyt maanpinnalle. Enimmäk- seen lienevät rapakivivuorilajit kuitenkin jähmettyneet raoissa ja onteloissa maankuoren syvemmissä osissa ja ovat niinmuodoin vasta sitte joutuneet näkyviile, kun niitä peittävät vuorilajit vähi- tellen ovat poistuneet siten, että ne aikain vieriessä ovat rapautu- neet ja virtain muassa kulkeuneet meriin. Heinolasta itään olevissa seuduissa sekä vähissä määrin muissakin paikoin tavataan rapakivialueen reunalla karkearakeisia tummia gabbromaisia diabaaseja eli labradoriitteja, jotka samoin- kuin rapakivikin luetaan algonkisiin (arkeozooisiin) muodostu- miin, mutta ovat jonkun verran rapakiveä varhaisempia, syystä että tämä lävistää niitä suonina. Mitä tulee viimeksi mainittujen vuorilajien keskinäisiin ikä- suhteisiin, niin on hietakivi rapakiveä myöhäisempi, koska se ainakin Angermanlannissa Ruotsin puolella on suorastaan tämän päälle kerrostunut, kun sitävastoin oliviinidiabaasi, kuten mai- nittu, tunkeutuu hietakiven lävitse ja on niinmuodoin purkautu- nut vasta tämän kerrostusajan jälkeen. Kaikki tähän asti kosketellut arkeozooiseen ryhmään kuulu- vat vuorilajit, jotka ovat Etelä-Suomen myöhäisimmät, ovat saman-Vuoriperä. 5 karkearakeista eikä sillä ole yhtä selviä renkaita. Se ei myös- kään ole yhtä alttiisti rapautuvaa. Vuorilaji on täällä muuten laadulleen vaihtelevampaa kuin Viipurin alueella. — Laatokasta koilliseen olevalla alueella puuttuvat renkaat kokonaan ja vuori- lajin muodostavat pääasiassa punainen maasälpä ja pienet, hyvin kiteytyneet kvartsirakeet. Ahvenanmaalla ovat: rapakivigraniitit hienorakeisempia kuin muilla alueilla, väriltään ovat ne tumman- punaisia ja muuttuvat moniaalla kvartsiporfyyrimäisiksi vuori- lajeiksi. Vallitsevassa muunnoslajissa, n. s. ahvenanrapakivessä nähdään myös nuo luonteenomaiset vaaleat renkaat. Ahvenan- maan graniitit eivät ole helposti rapautuvia. Suursaarella Suomenlahdessa esiytyy myös suurin jou- koin tummaa Rkvartsiporfyyria, joka ilmeisesti on rapakivien muunnosvuorilaji ja kartalla samalla värillä merkitty kuin nämä- kin. Kvartsiporfyyripeitteen alustana on täällä likinnä vulkaani- nen karsta ja kerros kvartsiittikonglomeraattia ynnä kvartsiitti- hietakiveä, jotka molemmat ovat jotenkin vaakasuorassa ase- massa. Tämä kvartsiporfyyri on nähtävästi syntynyt vulkaani- sesta tahtaasta, joka sulassa tilassa on tunkeutunut maan sisus- tasta ja peitteen tavoin jähmettynyt maanpinnalle. Enimmäk- seen lienevät rapakivivuorilajit kuitenkin jähmettyneet raoissa ja onteloissa maankuoren syvemmissä osissa ja ovat niinmuodoin vasta sitte joutuneet näkyviile, kun niitä peittävät vuorilajit vähi- tellen ovat poistuneet siten, että ne aikain vieriessä ovat rapautu- neet ja virtain muassa kulkeuneet meriin. Heinolasta itään olevissa seuduissa sekä vähissä määrin muissakin paikoin tavataan rapakivialueen reunalla karkearakeisia tummia gabbromaisia diabaaseja eli labradoriitteja, jotka samoin- kuin rapakivikin luetaan algonkisiin (arkeozooisiin) muodostu- miin, mutta ovat jonkun verran rapakiveä varhaisempia, syystä että tämä lävistää niitä suonina. Mitä tulee viimeksi mainittujen vuorilajien keskinäisiin ikä- suhteisiin, niin on hietakivi rapakiveä myöhäisempi, koska se ainakin Angermanlannissa Ruotsin puolella on suorastaan tämän päälle kerrostunut, kun sitävastoin oliviinidiabaasi, kuten mai- nittu, tunkeutuu hietakiven lävitse ja on niinmuodoin purkautu- nut vasta tämän kerrostusajan jälkeen. Kaikki tähän asti kosketellut arkeozooiseen ryhmään kuulu- vat vuorilajit, jotka ovat Etelä-Suomen myöhäisimmät, ovat saman-Vuoriperä. 5 karkearakeista eikä sillä ole yhtä selviä renkaita. Se ei myös- kään ole yhtä alttiisti rapautuvaa. Vuorilaji on täällä muuten laadulleen vaihtelevampaa kuin Viipurin alueella. — Laatokasta koilliseen olevalla alueella puuttuvat renkaat kokonaan ja vuori- lajin muodostavat pääasiassa punainen maasälpä ja pienet, hyvin kiteytyneet kvartsirakeet. Ahvenanmaalla ovat: rapakivigraniitit hienorakeisempia kuin muilla alueilla, väriltään ovat ne tumman- punaisia ja muuttuvat moniaalla kvartsiporfyyrimäisiksi vuori- lajeiksi. Vallitsevassa muunnoslajissa, n. s. ahvenanrapakivessä nähdään myös nuo luonteenomaiset vaaleat renkaat. Ahvenan- maan graniitit eivät ole helposti rapautuvia. Suursaarella Suomenlahdessa esiytyy myös suurin jou- koin tummaa Rkvartsiporfyyria, joka ilmeisesti on rapakivien muunnosvuorilaji ja kartalla samalla värillä merkitty kuin nämä- kin. Kvartsiporfyyripeitteen alustana on täällä likinnä vulkaani- nen karsta ja kerros kvartsiittikonglomeraattia ynnä kvartsiitti- hietakiveä, jotka molemmat ovat jotenkin vaakasuorassa ase- massa. Tämä kvartsiporfyyri on nähtävästi syntynyt vulkaani- sesta tahtaasta, joka sulassa tilassa on tunkeutunut maan sisus- tasta ja peitteen tavoin jähmettynyt maanpinnalle. Enimmäk- seen lienevät rapakivivuorilajit kuitenkin jähmettyneet raoissa ja onteloissa maankuoren syvemmissä osissa ja ovat niinmuodoin vasta sitte joutuneet näkyviile, kun niitä peittävät vuorilajit vähi- tellen ovat poistuneet siten, että ne aikain vieriessä ovat rapautu- neet ja virtain muassa kulkeuneet meriin. Heinolasta itään olevissa seuduissa sekä vähissä määrin muissakin paikoin tavataan rapakivialueen reunalla karkearakeisia tummia gabbromaisia diabaaseja eli labradoriitteja, jotka samoin- kuin rapakivikin luetaan algonkisiin (arkeozooisiin) muodostu- miin, mutta ovat jonkun verran rapakiveä varhaisempia, syystä että tämä lävistää niitä suonina. Mitä tulee viimeksi mainittujen vuorilajien keskinäisiin ikä- suhteisiin, niin on hietakivi rapakiveä myöhäisempi, koska se ainakin Angermanlannissa Ruotsin puolella on suorastaan tämän päälle kerrostunut, kun sitävastoin oliviinidiabaasi, kuten mai- nittu, tunkeutuu hietakiven lävitse ja on niinmuodoin purkautu- nut vasta tämän kerrostusajan jälkeen. Kaikki tähän asti kosketellut arkeozooiseen ryhmään kuulu- vat vuorilajit, jotka ovat Etelä-Suomen myöhäisimmät, ovat saman- --- 6 Suomen Kartasto. Karttalehti n:o 3. kaltaisia siihen nähden, etteivät ne ole paljoa liikahdelleet alku- peräisestä asemastaan eivätkä myöskään suuresti muuttuneet muodostusajastaan asti. Varhaisemmat algonkiset (arkeozooiset) eli n. s. jatuliset vuorilajit, joita erittäinkin esiytyy Suomen ja Venäjän Karjalassa sekä Pohjois-Suomessa, ovat sitävastoin olleet valtavain järkyn- täin alaisia maankuoren vetäytyessä poimuihin ja nostattaessa muinaisaikuisia vuorijonoja siinä seudussa, joka nyt on Suomen- maa. Ne kerrokset, jotka alkuaan ovat olleet vaakasuoria, ovat senvuoksi nykyään usein sangen jyrkkään kaatuvia. Näissä vuorijonojen poimutuksissa ovat myös ne vuorilajit, jotka siten joutuivat raivoisain puristusten alaisiksi, usein laadultaan niin lujasti muuttuneet, ettei aina ensi silmäyksellä ole helppo tuntea, mitä ne alkuaan ovat olleet. Jatulisten kerrostumain pääjoukon muodostaa vaalea kvarf- siitti, joka ollessaan vain verrattain heikosti muuttunut näyttää selvästi syntyneen kvartsiittihietakivestä, ja jossa joskus vieläkin voi erottaa yksityiset hietajyväset ja kerrospinnoilla usein nähdä selviä jälkiä aaltoliikkeen vaikutuksesta. Kvartsiitin kanssa esi- ytyy vähissä erin enimmäkseen vaaleanpunaista hiukan man- gaaninpitoista dolomiittista kalkkikiveä ja erästä saviliusketta, jonka parissa paikassa on havaittu sisältävän kapeita kivihiililajin ker- rostumia, »shungiittia»%, mikä laatuun katsoen on "asetettava antrasiitin ja grafiitin keskivälille. Nämä lienevät vanhimmat todelliset hiilikerrokset, joita näihin asti on maapallolla keksitty. Varsin kapeita hienorakeisen rautakiilteen kerroksia on myöskin dolomiitistä keksitty, ja kvartsiitissa ovat kaunista karkeankide- mäistä rautakiillettä sisältävät kvartsisuonet jotenkin tavallisia, mutta eivät missään murtamista kannattavia. Kvartsiitin ja sen alustana olevien graniittien rajalla esiytyy usein suurin joukoin konglomeraatteja ja breksioita, jotka ovat syntyneet alustana olevan vuoriperän rikkirapautumisen kautta siihen aikaan, jolloin kvartsiitti kerrostui. Näihin muodostumiin kerrostuneena tai muulla lailla niiden läheisessä yhteydessä esiytyy myös vähissä määrin vuolukiveä, jota monin tavoin käytetään kaikellaisiin kivitöihin. Muutamat puheenaolevista vuorilajeista sisältävät myös asbestia joko itse vuorilajissa tai erityisinä juonina, mutta tietämätöntä on vastai- seksi, voiko sillä olla teknillistä merkitystä.6 Suomen Kartasto. Karttalehti n:o 3. kaltaisia siihen nähden, etteivät ne ole paljoa liikahdelleet alku- peräisestä asemastaan eivätkä myöskään suuresti muuttuneet muodostusajastaan asti. Varhaisemmat algonkiset (arkeozooiset) eli n. s. jatuliset vuorilajit, joita erittäinkin esiytyy Suomen ja Venäjän Karjalassa sekä Pohjois-Suomessa, ovat sitävastoin olleet valtavain järkyn- täin alaisia maankuoren vetäytyessä poimuihin ja nostattaessa muinaisaikuisia vuorijonoja siinä seudussa, joka nyt on Suomen- maa. Ne kerrokset, jotka alkuaan ovat olleet vaakasuoria, ovat senvuoksi nykyään usein sangen jyrkkään kaatuvia. Näissä vuorijonojen poimutuksissa ovat myös ne vuorilajit, jotka siten joutuivat raivoisain puristusten alaisiksi, usein laadultaan niin lujasti muuttuneet, ettei aina ensi silmäyksellä ole helppo tuntea, mitä ne alkuaan ovat olleet. Jatulisten kerrostumain pääjoukon muodostaa vaalea kvarf- siitti, joka ollessaan vain verrattain heikosti muuttunut näyttää selvästi syntyneen kvartsiittihietakivestä, ja jossa joskus vieläkin voi erottaa yksityiset hietajyväset ja kerrospinnoilla usein nähdä selviä jälkiä aaltoliikkeen vaikutuksesta. Kvartsiitin kanssa esi- ytyy vähissä erin enimmäkseen vaaleanpunaista hiukan man- gaaninpitoista dolomiittista kalkkikiveä ja erästä saviliusketta, jonka parissa paikassa on havaittu sisältävän kapeita kivihiililajin ker- rostumia, »shungiittia»%, mikä laatuun katsoen on "asetettava antrasiitin ja grafiitin keskivälille. Nämä lienevät vanhimmat todelliset hiilikerrokset, joita näihin asti on maapallolla keksitty. Varsin kapeita hienorakeisen rautakiilteen kerroksia on myöskin dolomiitistä keksitty, ja kvartsiitissa ovat kaunista karkeankide- mäistä rautakiillettä sisältävät kvartsisuonet jotenkin tavallisia, mutta eivät missään murtamista kannattavia. Kvartsiitin ja sen alustana olevien graniittien rajalla esiytyy usein suurin joukoin konglomeraatteja ja breksioita, jotka ovat syntyneet alustana olevan vuoriperän rikkirapautumisen kautta siihen aikaan, jolloin kvartsiitti kerrostui. Näihin muodostumiin kerrostuneena tai muulla lailla niiden läheisessä yhteydessä esiytyy myös vähissä määrin vuolukiveä, jota monin tavoin käytetään kaikellaisiin kivitöihin. Muutamat puheenaolevista vuorilajeista sisältävät myös asbestia joko itse vuorilajissa tai erityisinä juonina, mutta tietämätöntä on vastai- seksi, voiko sillä olla teknillistä merkitystä.6 Suomen Kartasto. Karttalehti n:o 3. kaltaisia siihen nähden, etteivät ne ole paljoa liikahdelleet alku- peräisestä asemastaan eivätkä myöskään suuresti muuttuneet muodostusajastaan asti. Varhaisemmat algonkiset (arkeozooiset) eli n. s. jatuliset vuorilajit, joita erittäinkin esiytyy Suomen ja Venäjän Karjalassa sekä Pohjois-Suomessa, ovat sitävastoin olleet valtavain järkyn- täin alaisia maankuoren vetäytyessä poimuihin ja nostattaessa muinaisaikuisia vuorijonoja siinä seudussa, joka nyt on Suomen- maa. Ne kerrokset, jotka alkuaan ovat olleet vaakasuoria, ovat senvuoksi nykyään usein sangen jyrkkään kaatuvia. Näissä vuorijonojen poimutuksissa ovat myös ne vuorilajit, jotka siten joutuivat raivoisain puristusten alaisiksi, usein laadultaan niin lujasti muuttuneet, ettei aina ensi silmäyksellä ole helppo tuntea, mitä ne alkuaan ovat olleet. Jatulisten kerrostumain pääjoukon muodostaa vaalea kvarf- siitti, joka ollessaan vain verrattain heikosti muuttunut näyttää selvästi syntyneen kvartsiittihietakivestä, ja jossa joskus vieläkin voi erottaa yksityiset hietajyväset ja kerrospinnoilla usein nähdä selviä jälkiä aaltoliikkeen vaikutuksesta. Kvartsiitin kanssa esi- ytyy vähissä erin enimmäkseen vaaleanpunaista hiukan man- gaaninpitoista dolomiittista kalkkikiveä ja erästä saviliusketta, jonka parissa paikassa on havaittu sisältävän kapeita kivihiililajin ker- rostumia, »shungiittia»%, mikä laatuun katsoen on "asetettava antrasiitin ja grafiitin keskivälille. Nämä lienevät vanhimmat todelliset hiilikerrokset, joita näihin asti on maapallolla keksitty. Varsin kapeita hienorakeisen rautakiilteen kerroksia on myöskin dolomiitistä keksitty, ja kvartsiitissa ovat kaunista karkeankide- mäistä rautakiillettä sisältävät kvartsisuonet jotenkin tavallisia, mutta eivät missään murtamista kannattavia. Kvartsiitin ja sen alustana olevien graniittien rajalla esiytyy usein suurin joukoin konglomeraatteja ja breksioita, jotka ovat syntyneet alustana olevan vuoriperän rikkirapautumisen kautta siihen aikaan, jolloin kvartsiitti kerrostui. Näihin muodostumiin kerrostuneena tai muulla lailla niiden läheisessä yhteydessä esiytyy myös vähissä määrin vuolukiveä, jota monin tavoin käytetään kaikellaisiin kivitöihin. Muutamat puheenaolevista vuorilajeista sisältävät myös asbestia joko itse vuorilajissa tai erityisinä juonina, mutta tietämätöntä on vastai- seksi, voiko sillä olla teknillistä merkitystä. --- Vuoriperä. 7 Jatuliset muodostumat, joiden yhteenlaskettu vahvuus on 1,500—2,000 m, ovat maankuoren kokoonkurtistuessa lyöttäyneet poimuihin, joiden akselisuunnat Karjalassa käyvät pohjan ja luoteen välille, Pohjois-Suomessa sitävastoin melkein idästä län- teen. Vuorikerrosten kaltevuus on usein vain 30*—40", harvoin 70%:tta jyrkempi. Näitä muodostumia lävistävät dioriittiset vuorilajit, jotka niissä usein ilmautuvat kerrosmaisina juonimuodostuksina. Paitsi näitä tummanvärisiä sarvivälkkeestä rikkaita dioriitteja, jotka kemiallisen laatunsa puolesta ovat diabaasien ja peridotiittien kaltaisia ja luultavasti ovatkin metamorfoosin kautta niistä synty- neet, esiytyy myös vaaleahkoja, maasälvästä rikkaita muunnos- lajeja, jotka laadulleen lähenevät syeniittiä. Välimäellä Sortavalan pitäjässä esiytyy peridotiittimäisessä dioriittimuunnoksessa suuria kimpalemaisia joukkoja magneettista rautamalmia, jota muudan venäläinen rautatehdas suurin määrin murrattaa. Dioriittien kvartsi- ja kalkkisälpäjuonista on sekä Pielisjär- ven seudulla että Kuusamossa löydetty myös vaskikiisua, jota kuitenkaan vastaiseksi ei ole näyttänyt hyödyttävän murtaa. Jatuliset muodostumat näkyvät selvästi olevan myöhäisempiä kuin nuo suurin joukoin esiytyvät alkuvuorigraniitit, (sitävastoin ovat ne varmaan rapakivigraniitteja varhaisempia), sillä alku- vuorigraniitit eivät tunkeudu jatulisiin vuorilajeihin kosketuspai- koilla, vaan esiintyvät vierinkivinä sedimenttimuodostumain alim- missa osissa. Käy myös muutenkin selville, että graniitit ovat muodostaneet osia siitä maanpinnasta, jolle kvartsiitit kerros- tuivat. Kvartsiitti muodostaa usein korkeita hurjasti halkeilleita vuoria, jotka erittäinkin Pohjois-Suomessa ovat täpötäynnä luke- mattomia pakkasen särkemiä teräväsärmäisiä kiviä. Sellaisia kvartsiittituntureita ovat esim. Kolivaarat Pielisjär- ven rannalla, Pisavuori Nilsiässä, Nuorunen y. m. Kuusa- mon vuoret, Sallantunturi Kuolajärvellä, Pyhätunturi Sodan- kylän ja Kemijärven rajalla, Kivalon vuoret, Pisavaara y. m. Kemijoen vartiset kukkulat sekä Pallastunturi ja Ounastunturi Kittilässä (ks. korkeuskarttaa). Arkeisessa eli alkuvuori-ryhmässä, joka käsittää kaikki algonkisia vanhemmat vuorilajit, ovat vallalla graniitit ja gneissit,Vuoriperä. 7 Jatuliset muodostumat, joiden yhteenlaskettu vahvuus on 1,500—2,000 m, ovat maankuoren kokoonkurtistuessa lyöttäyneet poimuihin, joiden akselisuunnat Karjalassa käyvät pohjan ja luoteen välille, Pohjois-Suomessa sitävastoin melkein idästä län- teen. Vuorikerrosten kaltevuus on usein vain 30*—40", harvoin 70%:tta jyrkempi. Näitä muodostumia lävistävät dioriittiset vuorilajit, jotka niissä usein ilmautuvat kerrosmaisina juonimuodostuksina. Paitsi näitä tummanvärisiä sarvivälkkeestä rikkaita dioriitteja, jotka kemiallisen laatunsa puolesta ovat diabaasien ja peridotiittien kaltaisia ja luultavasti ovatkin metamorfoosin kautta niistä synty- neet, esiytyy myös vaaleahkoja, maasälvästä rikkaita muunnos- lajeja, jotka laadulleen lähenevät syeniittiä. Välimäellä Sortavalan pitäjässä esiytyy peridotiittimäisessä dioriittimuunnoksessa suuria kimpalemaisia joukkoja magneettista rautamalmia, jota muudan venäläinen rautatehdas suurin määrin murrattaa. Dioriittien kvartsi- ja kalkkisälpäjuonista on sekä Pielisjär- ven seudulla että Kuusamossa löydetty myös vaskikiisua, jota kuitenkaan vastaiseksi ei ole näyttänyt hyödyttävän murtaa. Jatuliset muodostumat näkyvät selvästi olevan myöhäisempiä kuin nuo suurin joukoin esiytyvät alkuvuorigraniitit, (sitävastoin ovat ne varmaan rapakivigraniitteja varhaisempia), sillä alku- vuorigraniitit eivät tunkeudu jatulisiin vuorilajeihin kosketuspai- koilla, vaan esiintyvät vierinkivinä sedimenttimuodostumain alim- missa osissa. Käy myös muutenkin selville, että graniitit ovat muodostaneet osia siitä maanpinnasta, jolle kvartsiitit kerros- tuivat. Kvartsiitti muodostaa usein korkeita hurjasti halkeilleita vuoria, jotka erittäinkin Pohjois-Suomessa ovat täpötäynnä luke- mattomia pakkasen särkemiä teräväsärmäisiä kiviä. Sellaisia kvartsiittituntureita ovat esim. Kolivaarat Pielisjär- ven rannalla, Pisavuori Nilsiässä, Nuorunen y. m. Kuusa- mon vuoret, Sallantunturi Kuolajärvellä, Pyhätunturi Sodan- kylän ja Kemijärven rajalla, Kivalon vuoret, Pisavaara y. m. Kemijoen vartiset kukkulat sekä Pallastunturi ja Ounastunturi Kittilässä (ks. korkeuskarttaa). Arkeisessa eli alkuvuori-ryhmässä, joka käsittää kaikki algonkisia vanhemmat vuorilajit, ovat vallalla graniitit ja gneissit,Vuoriperä. 7 Jatuliset muodostumat, joiden yhteenlaskettu vahvuus on 1,500—2,000 m, ovat maankuoren kokoonkurtistuessa lyöttäyneet poimuihin, joiden akselisuunnat Karjalassa käyvät pohjan ja luoteen välille, Pohjois-Suomessa sitävastoin melkein idästä län- teen. Vuorikerrosten kaltevuus on usein vain 30*—40", harvoin 70%:tta jyrkempi. Näitä muodostumia lävistävät dioriittiset vuorilajit, jotka niissä usein ilmautuvat kerrosmaisina juonimuodostuksina. Paitsi näitä tummanvärisiä sarvivälkkeestä rikkaita dioriitteja, jotka kemiallisen laatunsa puolesta ovat diabaasien ja peridotiittien kaltaisia ja luultavasti ovatkin metamorfoosin kautta niistä synty- neet, esiytyy myös vaaleahkoja, maasälvästä rikkaita muunnos- lajeja, jotka laadulleen lähenevät syeniittiä. Välimäellä Sortavalan pitäjässä esiytyy peridotiittimäisessä dioriittimuunnoksessa suuria kimpalemaisia joukkoja magneettista rautamalmia, jota muudan venäläinen rautatehdas suurin määrin murrattaa. Dioriittien kvartsi- ja kalkkisälpäjuonista on sekä Pielisjär- ven seudulla että Kuusamossa löydetty myös vaskikiisua, jota kuitenkaan vastaiseksi ei ole näyttänyt hyödyttävän murtaa. Jatuliset muodostumat näkyvät selvästi olevan myöhäisempiä kuin nuo suurin joukoin esiytyvät alkuvuorigraniitit, (sitävastoin ovat ne varmaan rapakivigraniitteja varhaisempia), sillä alku- vuorigraniitit eivät tunkeudu jatulisiin vuorilajeihin kosketuspai- koilla, vaan esiintyvät vierinkivinä sedimenttimuodostumain alim- missa osissa. Käy myös muutenkin selville, että graniitit ovat muodostaneet osia siitä maanpinnasta, jolle kvartsiitit kerros- tuivat. Kvartsiitti muodostaa usein korkeita hurjasti halkeilleita vuoria, jotka erittäinkin Pohjois-Suomessa ovat täpötäynnä luke- mattomia pakkasen särkemiä teräväsärmäisiä kiviä. Sellaisia kvartsiittituntureita ovat esim. Kolivaarat Pielisjär- ven rannalla, Pisavuori Nilsiässä, Nuorunen y. m. Kuusa- mon vuoret, Sallantunturi Kuolajärvellä, Pyhätunturi Sodan- kylän ja Kemijärven rajalla, Kivalon vuoret, Pisavaara y. m. Kemijoen vartiset kukkulat sekä Pallastunturi ja Ounastunturi Kittilässä (ks. korkeuskarttaa). Arkeisessa eli alkuvuori-ryhmässä, joka käsittää kaikki algonkisia vanhemmat vuorilajit, ovat vallalla graniitit ja gneissit, --- 8 Suomen Kartasto. Karttalehti n:o 3. mutta niiden kanssa vaihdellen esiytyy myös erilaisia liuske- vuorilajeja. Viimemainitut ovat useissa paikoin sen laatuisia, että niiden voi päättää alkuaan muodostuneen samalla tavalla kuin myöhäisempäin aikain sedimenttivuorilajienkin (s. o. vierinkivistä, hiedasta, savesta y. m. merenpohjalle kerrostuen), vaikka ne sittemmin ovat olleet muutoksen eli metamorfoosin alaisia, joka niille on antanut nykyisen kidemäisen muotonsa. Arkeiset graniitit ovat sitävastoin kuten nämä vuorilajit yleensä eruptiivistä alkuperää, s. 0. ne ovat ammoisina aikoina sulina juoksevina joukkoina purkautuneet maan sisustusta ja sitten kylmenneet ja jähmettyneet lähelle maanpintaa joudut- tuaan. Ne eivät liene kuitenkaan koskaan saapuneet aivan pin- nalle asti, vaan ovat saaneet kiinteän muodon jo sangen suu- ressa syvyydessä, jonka vuoksi ne ovat näkyville päässeet vain sen kautta, että päällä olevat vuorikerrokset vähitellen ovat rapautuneet ja kulkeutuneet meriin hietana, sorana ja savena. Pur- kautuessaan tunkeutuivat graniitit monin paikoin sedimenttisten vuorilajien kertasaumain väliin, ja luultavasti ovat juuri tästä syn- tynyt kuumuus ja ne liuokset, jotka sulana virtaava tahdas toi tul- lessaan, vaikuttaneet liuskeiden metamorfoosin. Missä graniittitah- das lukuisina suonina tunkeutui liuskekertain väliin, tulivat molem- mat vuorilajit usein ikäänkuin yhteenvaletuksi aineeksi, jossa kuitenkin vieläkin voi erottaa graniittimaisia suonia liuskemai- sessa perusaineessa. Nämä n. s. suonigneissit (kartalla merkityt gneissiksi) muodostavat hyvin suuren osan Suomen vuoriperästä. Samaan aikaan kuin graniitit purkautuivat, mikä tapahtui useilla eri ajanjaksoilla, tapahtui myöskin vuorijonojen poimu- tuksia, joissa sedimenttikerrokset suuresti järkähtelivät alkupe- räisestä asemastaan, niin että ne nyt useimmiten ovat kokonaan pystysuoria. Koska niinmuodoin alkuvuoreen kuuluvat sedimenttiset vuorilajit ovat olleet lujain kerroshäiriöiden, eruptiivisekoituksien ja perinjuurisen metamorfoosin alaisia, on niiden geologian sel- vittäminen varsin vaikea tehtävä, jonka vuoksi aina viime aikoi- hin asti yleisesti onkin totuttu katsomaan näitä vanhimpia vuori- lajeja kokonaan hämäräperäisiksi muodostumiksi, »maanpallon vielä selittämättömäksi hieroglyyfikirjoitukseksi». Meidän maassamme tavataan kuitenkin, kuten jo mainittiin, useissa paikoin sellaisia arkeisen ikäisiä liuskeita, joiden alku-8 Suomen Kartasto. Karttalehti n:o 3. mutta niiden kanssa vaihdellen esiytyy myös erilaisia liuske- vuorilajeja. Viimemainitut ovat useissa paikoin sen laatuisia, että niiden voi päättää alkuaan muodostuneen samalla tavalla kuin myöhäisempäin aikain sedimenttivuorilajienkin (s. o. vierinkivistä, hiedasta, savesta y. m. merenpohjalle kerrostuen), vaikka ne sittemmin ovat olleet muutoksen eli metamorfoosin alaisia, joka niille on antanut nykyisen kidemäisen muotonsa. Arkeiset graniitit ovat sitävastoin kuten nämä vuorilajit yleensä eruptiivistä alkuperää, s. 0. ne ovat ammoisina aikoina sulina juoksevina joukkoina purkautuneet maan sisustusta ja sitten kylmenneet ja jähmettyneet lähelle maanpintaa joudut- tuaan. Ne eivät liene kuitenkaan koskaan saapuneet aivan pin- nalle asti, vaan ovat saaneet kiinteän muodon jo sangen suu- ressa syvyydessä, jonka vuoksi ne ovat näkyville päässeet vain sen kautta, että päällä olevat vuorikerrokset vähitellen ovat rapautuneet ja kulkeutuneet meriin hietana, sorana ja savena. Pur- kautuessaan tunkeutuivat graniitit monin paikoin sedimenttisten vuorilajien kertasaumain väliin, ja luultavasti ovat juuri tästä syn- tynyt kuumuus ja ne liuokset, jotka sulana virtaava tahdas toi tul- lessaan, vaikuttaneet liuskeiden metamorfoosin. Missä graniittitah- das lukuisina suonina tunkeutui liuskekertain väliin, tulivat molem- mat vuorilajit usein ikäänkuin yhteenvaletuksi aineeksi, jossa kuitenkin vieläkin voi erottaa graniittimaisia suonia liuskemai- sessa perusaineessa. Nämä n. s. suonigneissit (kartalla merkityt gneissiksi) muodostavat hyvin suuren osan Suomen vuoriperästä. Samaan aikaan kuin graniitit purkautuivat, mikä tapahtui useilla eri ajanjaksoilla, tapahtui myöskin vuorijonojen poimu- tuksia, joissa sedimenttikerrokset suuresti järkähtelivät alkupe- räisestä asemastaan, niin että ne nyt useimmiten ovat kokonaan pystysuoria. Koska niinmuodoin alkuvuoreen kuuluvat sedimenttiset vuorilajit ovat olleet lujain kerroshäiriöiden, eruptiivisekoituksien ja perinjuurisen metamorfoosin alaisia, on niiden geologian sel- vittäminen varsin vaikea tehtävä, jonka vuoksi aina viime aikoi- hin asti yleisesti onkin totuttu katsomaan näitä vanhimpia vuori- lajeja kokonaan hämäräperäisiksi muodostumiksi, »maanpallon vielä selittämättömäksi hieroglyyfikirjoitukseksi». Meidän maassamme tavataan kuitenkin, kuten jo mainittiin, useissa paikoin sellaisia arkeisen ikäisiä liuskeita, joiden alku-8 Suomen Kartasto. Karttalehti n:o 3. mutta niiden kanssa vaihdellen esiytyy myös erilaisia liuske- vuorilajeja. Viimemainitut ovat useissa paikoin sen laatuisia, että niiden voi päättää alkuaan muodostuneen samalla tavalla kuin myöhäisempäin aikain sedimenttivuorilajienkin (s. o. vierinkivistä, hiedasta, savesta y. m. merenpohjalle kerrostuen), vaikka ne sittemmin ovat olleet muutoksen eli metamorfoosin alaisia, joka niille on antanut nykyisen kidemäisen muotonsa. Arkeiset graniitit ovat sitävastoin kuten nämä vuorilajit yleensä eruptiivistä alkuperää, s. 0. ne ovat ammoisina aikoina sulina juoksevina joukkoina purkautuneet maan sisustusta ja sitten kylmenneet ja jähmettyneet lähelle maanpintaa joudut- tuaan. Ne eivät liene kuitenkaan koskaan saapuneet aivan pin- nalle asti, vaan ovat saaneet kiinteän muodon jo sangen suu- ressa syvyydessä, jonka vuoksi ne ovat näkyville päässeet vain sen kautta, että päällä olevat vuorikerrokset vähitellen ovat rapautuneet ja kulkeutuneet meriin hietana, sorana ja savena. Pur- kautuessaan tunkeutuivat graniitit monin paikoin sedimenttisten vuorilajien kertasaumain väliin, ja luultavasti ovat juuri tästä syn- tynyt kuumuus ja ne liuokset, jotka sulana virtaava tahdas toi tul- lessaan, vaikuttaneet liuskeiden metamorfoosin. Missä graniittitah- das lukuisina suonina tunkeutui liuskekertain väliin, tulivat molem- mat vuorilajit usein ikäänkuin yhteenvaletuksi aineeksi, jossa kuitenkin vieläkin voi erottaa graniittimaisia suonia liuskemai- sessa perusaineessa. Nämä n. s. suonigneissit (kartalla merkityt gneissiksi) muodostavat hyvin suuren osan Suomen vuoriperästä. Samaan aikaan kuin graniitit purkautuivat, mikä tapahtui useilla eri ajanjaksoilla, tapahtui myöskin vuorijonojen poimu- tuksia, joissa sedimenttikerrokset suuresti järkähtelivät alkupe- räisestä asemastaan, niin että ne nyt useimmiten ovat kokonaan pystysuoria. Koska niinmuodoin alkuvuoreen kuuluvat sedimenttiset vuorilajit ovat olleet lujain kerroshäiriöiden, eruptiivisekoituksien ja perinjuurisen metamorfoosin alaisia, on niiden geologian sel- vittäminen varsin vaikea tehtävä, jonka vuoksi aina viime aikoi- hin asti yleisesti onkin totuttu katsomaan näitä vanhimpia vuori- lajeja kokonaan hämäräperäisiksi muodostumiksi, »maanpallon vielä selittämättömäksi hieroglyyfikirjoitukseksi». Meidän maassamme tavataan kuitenkin, kuten jo mainittiin, useissa paikoin sellaisia arkeisen ikäisiä liuskeita, joiden alku- --- Vuoriperä. 9 peräinen laatu on niin kumman hyvin säilynyt, että sen voi hel- posti selittää. Näin on erittäinkin »bottnisten» liuskemuodostu- main laita Tampereen seudulla sekä Pohjanmaalla. Täällä esiy- tyy moniaalla vielä selviä konglomeraattilinskeita hyvin säily- neine erilaatuisine vierinkivineen sekä fylliittejä eli savikiille- liuskeita, jotka metamorfoosin kautta ovat syntyneet tavallisista savista ja hietakivistä ja kyllin usein harvinaisen selvästi osotta- vat alkuperäistä hienoa kerrallisuutta y. m. aikaisimpia luonteen- piirteitä. Muut tähän kuuluvat liuskevuorilajit ovat syntyneet metamorfoosin kautta vulkaanisista vuorilajeista ja niiden kars- toista. Näihin kuuluvat myös Hämeenlinnan seudulla, Pellingissä Porvoon ulkopuolella ja Ylivieskassa esiytyvät n. s. uraliittipor- fyriitit, jotka ovat muuttuneita basaltteja eli laavavuorilajeja. Osa diabaasimaisia vuorilajeja, joita tavataan Ylivieskassa sekä ete- lämpänäkin murrosmaisina osueina graniitissa, ja jotka osaksi ovat hyvin paljon muuttuneet, osaksi sitävastoin vielä alkupe- räisen luonteensa säilyttäneet, näyttää myöskin kuuluvan samaan vuorilajimuodostumaan kuin bottniset liuskeet. Mainitut liuskeet esiytyvät Tampereen seudulla pääasialli- sesti pitkin sen valtavan graniittialueen etelärajaa, joka vähin- täin 23,000 km? laajuudelta käsittää lounaisen Suomen sisäosan. Tämä oraniitti, joka tunkeutuu bottnisiin liuskeisiin ja on niin- muodoin ijältään näitä myöhempi, on sangen vaihtelevanlaa- tuista, väriltään milloin punervaa, enimmäkseen vaaleissa vivah- duksissa, milloin harmaata tai harmaanvalkoista. Massamaiset muunnokset vaihtelevat juovaisten kanssa, mutta viimemainitut eli n. s. gneissigraniitit esiytyvät täällä kuitenkin vähemmässä määrässä. Usein ovat nämäkin graniitit porfyyrimäisiä, koskapa niissä on 2—3 cm suuruisia maasälpäkiteitä keskirakeisen perus- aineen ympäröiminä. Joskus tavataan myös vähäporfyyrisiä vuorilajeja, joiden perusaine on aivan hienorakeinen. Nämä graniitit sisältävät hyvin laajalta ympäröiväin liuskevuorilajien murto-osia: milloin erityisiä joka puolelta graniitin ympäröimiä pienehköjä alueita, milloin lukemattomia pikkukappaleita, jotka usein ovat graniitin vaikutuksesta suuresti muuttuneita ja tavan- takaa ikäänkuin siihen yhteensulaneita. Toisin paikoin taas esiytyy graniitti lukuisina suonina liuskevuorilajeissa muodostaen yllä mainittuja suonigneissejä.Vuoriperä. 9 peräinen laatu on niin kumman hyvin säilynyt, että sen voi hel- posti selittää. Näin on erittäinkin »bottnisten» liuskemuodostu- main laita Tampereen seudulla sekä Pohjanmaalla. Täällä esiy- tyy moniaalla vielä selviä konglomeraattilinskeita hyvin säily- neine erilaatuisine vierinkivineen sekä fylliittejä eli savikiille- liuskeita, jotka metamorfoosin kautta ovat syntyneet tavallisista savista ja hietakivistä ja kyllin usein harvinaisen selvästi osotta- vat alkuperäistä hienoa kerrallisuutta y. m. aikaisimpia luonteen- piirteitä. Muut tähän kuuluvat liuskevuorilajit ovat syntyneet metamorfoosin kautta vulkaanisista vuorilajeista ja niiden kars- toista. Näihin kuuluvat myös Hämeenlinnan seudulla, Pellingissä Porvoon ulkopuolella ja Ylivieskassa esiytyvät n. s. uraliittipor- fyriitit, jotka ovat muuttuneita basaltteja eli laavavuorilajeja. Osa diabaasimaisia vuorilajeja, joita tavataan Ylivieskassa sekä ete- lämpänäkin murrosmaisina osueina graniitissa, ja jotka osaksi ovat hyvin paljon muuttuneet, osaksi sitävastoin vielä alkupe- räisen luonteensa säilyttäneet, näyttää myöskin kuuluvan samaan vuorilajimuodostumaan kuin bottniset liuskeet. Mainitut liuskeet esiytyvät Tampereen seudulla pääasialli- sesti pitkin sen valtavan graniittialueen etelärajaa, joka vähin- täin 23,000 km? laajuudelta käsittää lounaisen Suomen sisäosan. Tämä oraniitti, joka tunkeutuu bottnisiin liuskeisiin ja on niin- muodoin ijältään näitä myöhempi, on sangen vaihtelevanlaa- tuista, väriltään milloin punervaa, enimmäkseen vaaleissa vivah- duksissa, milloin harmaata tai harmaanvalkoista. Massamaiset muunnokset vaihtelevat juovaisten kanssa, mutta viimemainitut eli n. s. gneissigraniitit esiytyvät täällä kuitenkin vähemmässä määrässä. Usein ovat nämäkin graniitit porfyyrimäisiä, koskapa niissä on 2—3 cm suuruisia maasälpäkiteitä keskirakeisen perus- aineen ympäröiminä. Joskus tavataan myös vähäporfyyrisiä vuorilajeja, joiden perusaine on aivan hienorakeinen. Nämä graniitit sisältävät hyvin laajalta ympäröiväin liuskevuorilajien murto-osia: milloin erityisiä joka puolelta graniitin ympäröimiä pienehköjä alueita, milloin lukemattomia pikkukappaleita, jotka usein ovat graniitin vaikutuksesta suuresti muuttuneita ja tavan- takaa ikäänkuin siihen yhteensulaneita. Toisin paikoin taas esiytyy graniitti lukuisina suonina liuskevuorilajeissa muodostaen yllä mainittuja suonigneissejä.Vuoriperä. 9 peräinen laatu on niin kumman hyvin säilynyt, että sen voi hel- posti selittää. Näin on erittäinkin »bottnisten» liuskemuodostu- main laita Tampereen seudulla sekä Pohjanmaalla. Täällä esiy- tyy moniaalla vielä selviä konglomeraattilinskeita hyvin säily- neine erilaatuisine vierinkivineen sekä fylliittejä eli savikiille- liuskeita, jotka metamorfoosin kautta ovat syntyneet tavallisista savista ja hietakivistä ja kyllin usein harvinaisen selvästi osotta- vat alkuperäistä hienoa kerrallisuutta y. m. aikaisimpia luonteen- piirteitä. Muut tähän kuuluvat liuskevuorilajit ovat syntyneet metamorfoosin kautta vulkaanisista vuorilajeista ja niiden kars- toista. Näihin kuuluvat myös Hämeenlinnan seudulla, Pellingissä Porvoon ulkopuolella ja Ylivieskassa esiytyvät n. s. uraliittipor- fyriitit, jotka ovat muuttuneita basaltteja eli laavavuorilajeja. Osa diabaasimaisia vuorilajeja, joita tavataan Ylivieskassa sekä ete- lämpänäkin murrosmaisina osueina graniitissa, ja jotka osaksi ovat hyvin paljon muuttuneet, osaksi sitävastoin vielä alkupe- räisen luonteensa säilyttäneet, näyttää myöskin kuuluvan samaan vuorilajimuodostumaan kuin bottniset liuskeet. Mainitut liuskeet esiytyvät Tampereen seudulla pääasialli- sesti pitkin sen valtavan graniittialueen etelärajaa, joka vähin- täin 23,000 km? laajuudelta käsittää lounaisen Suomen sisäosan. Tämä oraniitti, joka tunkeutuu bottnisiin liuskeisiin ja on niin- muodoin ijältään näitä myöhempi, on sangen vaihtelevanlaa- tuista, väriltään milloin punervaa, enimmäkseen vaaleissa vivah- duksissa, milloin harmaata tai harmaanvalkoista. Massamaiset muunnokset vaihtelevat juovaisten kanssa, mutta viimemainitut eli n. s. gneissigraniitit esiytyvät täällä kuitenkin vähemmässä määrässä. Usein ovat nämäkin graniitit porfyyrimäisiä, koskapa niissä on 2—3 cm suuruisia maasälpäkiteitä keskirakeisen perus- aineen ympäröiminä. Joskus tavataan myös vähäporfyyrisiä vuorilajeja, joiden perusaine on aivan hienorakeinen. Nämä graniitit sisältävät hyvin laajalta ympäröiväin liuskevuorilajien murto-osia: milloin erityisiä joka puolelta graniitin ympäröimiä pienehköjä alueita, milloin lukemattomia pikkukappaleita, jotka usein ovat graniitin vaikutuksesta suuresti muuttuneita ja tavan- takaa ikäänkuin siihen yhteensulaneita. Toisin paikoin taas esiytyy graniitti lukuisina suonina liuskevuorilajeissa muodostaen yllä mainittuja suonigneissejä. --- 10 Suomen Kartasto. Karitalehti n:o 3. Myöhempi graniitti keskialueella muodostaa enimmäkseen pyöristyneitä, mykevän muotoisia kallioita. Puhtaat muunnokset ovat hyvät louhia, sillä ne halkeilevat jotenkin säännöllisiin, kahteen suuntaan melkoisen mittaisiin paaseihin ja ovat helppoja hakata. Harmaat muunnokset ovat kauneimmat, mutta usein ruosteenkeltaisen värivivahduksen hämmentämät. Se graniitti, joka esiytyy pitkin etelärannikkoa, näyttää myös olevan postbottnisen ikäistä, sillä se tunkeutuu Tammelan ja Pellingin uraliittiporfyriitteihin. Se on täällä kuitenkin suu- reksi osaksi vallan toisen näköistä, sillä se on usein siihen määrään juovaista, että sen voi merkitä gneissigraniitiksi, ja se sisältää lisäksi jotenkin pysyväisen granaatti-määrän, joka sille antaa täpläisen näön. Paraimmat näistä punaisista muunnoksista ja osa harmaista graniiteista, jotka ovat hyvin Tampereen seudun graniittien kaltaisia. ovat kuitenkin viljalta käytettyjä sekä patsas- kiviksi että yksinkertaisiin kivitöihin. Erinomaisen kovuutensa ynnä kiinteytensä takia ovatkin ne luettavat kestävimpiin kivi- lajeihin mitä on olemassa. Myöhempiin graniitteihin kuuluvat myöskin parilta paikalta Suomesta (Virvikistä Porvoon läheltä ja Kangasniemeltä) löyde- tyt n. s. pallograniitit, jotka ovat hyvin harvinaisia ja geoloogi- sesti hauskoja vuorilajeja. Viipurin rapakivialueen koillispuolella esiytyvä punainen gneissigraniitti kuulunee lounaisrannikon graniitin yhteyteen ja olisi niinmuodoin myöskin »myöhempiin arkeisiin» graniitteihin luettava. Paitsi vallitsevaa punervaa ja juovaista muunnoslajia tavataan myös harmaita ja usein aivan massamaisia vuorilajeja. Varsinkin näitä on suurin määrin murrettu patsaskiviksi Pietariin. Myöhempien graniittien yhteydessä on usein karkeita peg- matiitteja, joissa maasälpä joskus muodostaa niin suuria kappaleita, että se voidaan erottaa muista mineraaleista ja käyttää posliiniteh- taiden tarpeihin. Sellaisia maasälpälouhoksia on erittäinkin Sorta- valassa ja Impilahdella Laatokan rannikolla, mutta myöskin Kis- kossa ja Tammelassa on pegmatiittia murrettu maasälvän takia. Laatokan pohjoisrannikon graniittivyöhyke näyttää täältä jatkuvan pohjoisluoteeseen, vaikka sen leveneminen ei ole tar- peeksi tunnettu, jotta sitä saattaisi osottaa kartalla. Niinikään on todennäköistä, että keskinen graniittialue jat- kuu kauemmas pohjoiseen päin kuin kartalla on osotettu. Myös-10 Suomen Kartasto. Karitalehti n:o 3. Myöhempi graniitti keskialueella muodostaa enimmäkseen pyöristyneitä, mykevän muotoisia kallioita. Puhtaat muunnokset ovat hyvät louhia, sillä ne halkeilevat jotenkin säännöllisiin, kahteen suuntaan melkoisen mittaisiin paaseihin ja ovat helppoja hakata. Harmaat muunnokset ovat kauneimmat, mutta usein ruosteenkeltaisen värivivahduksen hämmentämät. Se graniitti, joka esiytyy pitkin etelärannikkoa, näyttää myös olevan postbottnisen ikäistä, sillä se tunkeutuu Tammelan ja Pellingin uraliittiporfyriitteihin. Se on täällä kuitenkin suu- reksi osaksi vallan toisen näköistä, sillä se on usein siihen määrään juovaista, että sen voi merkitä gneissigraniitiksi, ja se sisältää lisäksi jotenkin pysyväisen granaatti-määrän, joka sille antaa täpläisen näön. Paraimmat näistä punaisista muunnoksista ja osa harmaista graniiteista, jotka ovat hyvin Tampereen seudun graniittien kaltaisia. ovat kuitenkin viljalta käytettyjä sekä patsas- kiviksi että yksinkertaisiin kivitöihin. Erinomaisen kovuutensa ynnä kiinteytensä takia ovatkin ne luettavat kestävimpiin kivi- lajeihin mitä on olemassa. Myöhempiin graniitteihin kuuluvat myöskin parilta paikalta Suomesta (Virvikistä Porvoon läheltä ja Kangasniemeltä) löyde- tyt n. s. pallograniitit, jotka ovat hyvin harvinaisia ja geoloogi- sesti hauskoja vuorilajeja. Viipurin rapakivialueen koillispuolella esiytyvä punainen gneissigraniitti kuulunee lounaisrannikon graniitin yhteyteen ja olisi niinmuodoin myöskin »myöhempiin arkeisiin» graniitteihin luettava. Paitsi vallitsevaa punervaa ja juovaista muunnoslajia tavataan myös harmaita ja usein aivan massamaisia vuorilajeja. Varsinkin näitä on suurin määrin murrettu patsaskiviksi Pietariin. Myöhempien graniittien yhteydessä on usein karkeita peg- matiitteja, joissa maasälpä joskus muodostaa niin suuria kappaleita, että se voidaan erottaa muista mineraaleista ja käyttää posliiniteh- taiden tarpeihin. Sellaisia maasälpälouhoksia on erittäinkin Sorta- valassa ja Impilahdella Laatokan rannikolla, mutta myöskin Kis- kossa ja Tammelassa on pegmatiittia murrettu maasälvän takia. Laatokan pohjoisrannikon graniittivyöhyke näyttää täältä jatkuvan pohjoisluoteeseen, vaikka sen leveneminen ei ole tar- peeksi tunnettu, jotta sitä saattaisi osottaa kartalla. Niinikään on todennäköistä, että keskinen graniittialue jat- kuu kauemmas pohjoiseen päin kuin kartalla on osotettu. Myös-10 Suomen Kartasto. Karitalehti n:o 3. Myöhempi graniitti keskialueella muodostaa enimmäkseen pyöristyneitä, mykevän muotoisia kallioita. Puhtaat muunnokset ovat hyvät louhia, sillä ne halkeilevat jotenkin säännöllisiin, kahteen suuntaan melkoisen mittaisiin paaseihin ja ovat helppoja hakata. Harmaat muunnokset ovat kauneimmat, mutta usein ruosteenkeltaisen värivivahduksen hämmentämät. Se graniitti, joka esiytyy pitkin etelärannikkoa, näyttää myös olevan postbottnisen ikäistä, sillä se tunkeutuu Tammelan ja Pellingin uraliittiporfyriitteihin. Se on täällä kuitenkin suu- reksi osaksi vallan toisen näköistä, sillä se on usein siihen määrään juovaista, että sen voi merkitä gneissigraniitiksi, ja se sisältää lisäksi jotenkin pysyväisen granaatti-määrän, joka sille antaa täpläisen näön. Paraimmat näistä punaisista muunnoksista ja osa harmaista graniiteista, jotka ovat hyvin Tampereen seudun graniittien kaltaisia. ovat kuitenkin viljalta käytettyjä sekä patsas- kiviksi että yksinkertaisiin kivitöihin. Erinomaisen kovuutensa ynnä kiinteytensä takia ovatkin ne luettavat kestävimpiin kivi- lajeihin mitä on olemassa. Myöhempiin graniitteihin kuuluvat myöskin parilta paikalta Suomesta (Virvikistä Porvoon läheltä ja Kangasniemeltä) löyde- tyt n. s. pallograniitit, jotka ovat hyvin harvinaisia ja geoloogi- sesti hauskoja vuorilajeja. Viipurin rapakivialueen koillispuolella esiytyvä punainen gneissigraniitti kuulunee lounaisrannikon graniitin yhteyteen ja olisi niinmuodoin myöskin »myöhempiin arkeisiin» graniitteihin luettava. Paitsi vallitsevaa punervaa ja juovaista muunnoslajia tavataan myös harmaita ja usein aivan massamaisia vuorilajeja. Varsinkin näitä on suurin määrin murrettu patsaskiviksi Pietariin. Myöhempien graniittien yhteydessä on usein karkeita peg- matiitteja, joissa maasälpä joskus muodostaa niin suuria kappaleita, että se voidaan erottaa muista mineraaleista ja käyttää posliiniteh- taiden tarpeihin. Sellaisia maasälpälouhoksia on erittäinkin Sorta- valassa ja Impilahdella Laatokan rannikolla, mutta myöskin Kis- kossa ja Tammelassa on pegmatiittia murrettu maasälvän takia. Laatokan pohjoisrannikon graniittivyöhyke näyttää täältä jatkuvan pohjoisluoteeseen, vaikka sen leveneminen ei ole tar- peeksi tunnettu, jotta sitä saattaisi osottaa kartalla. Niinikään on todennäköistä, että keskinen graniittialue jat- kuu kauemmas pohjoiseen päin kuin kartalla on osotettu. Myös- --- Vuoriperä. 11 kin maan keski- ja erittäinkin pohjoisosissa esiytyy hyvin laa- jalta myöhempiä arkeisia graniitteja. vaikka kartalla on ollut mahdotonta erottaa niitä samain seutujen varhaisemmista granii- teista, ennenkuin seikkaperäinen geolooginen tutkimus on ehti- nyt sinne saakka. Tampereen seudun bottniset liuskeet ovat, kuten mainittu, keskialueen graniitteja vanhemmat, mutta niiden eteläpuolella esiytyy vuorilajiryhmä, joka muinoin on ollut noiden sediment- tisten liuskeiden alustana, joiden kerrat nyt ovat melkein pysty- suoria, ja tässä ryhmässä tavataan toisia graniitteja, jotka eivät tunkeudu liuskeihin, vaan ovat niitä vanhempia. Nämä var- haisemmat eli prebottniset graniitit, joita myös esiytyy Vaasan läänissä ja maan muissa osissa, ovat enimmäkseen harmaan väri- siä ja yleensä selvästi liuskaisia, jotta ne voi merkitä gneissi- graniiteiksi. Tämä koskee erittäinkin tasarakeisia muunnoslajeja, porfyyrimäiset ovat paremmin asunsa säilyttäneet. Graniittien yhteydessä esiytyy usein pienehköjä alueita tummaa dioriittia, joka muuttuu peridotiitiksi ja sarvivälkekiveksi. Prebottniseen ryhmään kuuluvat luskevuorilajit ovat enim- mäkseen graniitilla vahvasti sekoitettuja, ollen silloin suonigneissin kaltaisia. Harvoin esiytyy tässä osassa maata todellisia kiille- liuskeita, sarvivälkeliuskeita j. n. e. Sitävastoin tavataan Itä-Suomessa laajoilla aloilla saman- kaltaisia liuskeita, jotka mahdollisesti kuuluvat Länsi-Suomen prebottnisten liuskeiden yhteyteen. Tämä suuri liuskevyöhyke ulottuu Laatokan pohjoisrannikolta 30—40 km levyisenä poh- joisluodetta kohti Pielisjärven ohitse. Täällä on vallitsevina fJylliittejä, kiillelinskeita, jotka usein sisältävät runsain määrin stauroliittia, andalusiittia ja granaattia, sekä sarvivälkelinskeita ja lisäksi kerrostumina muissa liuskeissa myös kuvarisiittiliusketta ja kalkkikiveä. Kalkkikiveä, joka usein on hiukan dolomiittista, on erittäinkin Ruskealassa louhittu suurin määrin osittain raken- nusaineiksi (marmoria) osaksi kalkinpolttoa varten. Muutamin paikoin on havaittu heikosti tai lujasti metamorfoseerautuneita konglomeraattiliuskeita, jotka päivänselvään todistavat, että tämä- kin liuskemuodostuma, joka nyt on metamorfoosin kautta laa- dultaan niin kovin muuttunutta, alkuaan on tavallisten sedi- menttien tavoin savesta, hiedasta, vierinkivialustoista, kalkkiliete- kerroksista j. n. e. merenpohjalle kerrostunut.Vuoriperä. 11 kin maan keski- ja erittäinkin pohjoisosissa esiytyy hyvin laa- jalta myöhempiä arkeisia graniitteja. vaikka kartalla on ollut mahdotonta erottaa niitä samain seutujen varhaisemmista granii- teista, ennenkuin seikkaperäinen geolooginen tutkimus on ehti- nyt sinne saakka. Tampereen seudun bottniset liuskeet ovat, kuten mainittu, keskialueen graniitteja vanhemmat, mutta niiden eteläpuolella esiytyy vuorilajiryhmä, joka muinoin on ollut noiden sediment- tisten liuskeiden alustana, joiden kerrat nyt ovat melkein pysty- suoria, ja tässä ryhmässä tavataan toisia graniitteja, jotka eivät tunkeudu liuskeihin, vaan ovat niitä vanhempia. Nämä var- haisemmat eli prebottniset graniitit, joita myös esiytyy Vaasan läänissä ja maan muissa osissa, ovat enimmäkseen harmaan väri- siä ja yleensä selvästi liuskaisia, jotta ne voi merkitä gneissi- graniiteiksi. Tämä koskee erittäinkin tasarakeisia muunnoslajeja, porfyyrimäiset ovat paremmin asunsa säilyttäneet. Graniittien yhteydessä esiytyy usein pienehköjä alueita tummaa dioriittia, joka muuttuu peridotiitiksi ja sarvivälkekiveksi. Prebottniseen ryhmään kuuluvat luskevuorilajit ovat enim- mäkseen graniitilla vahvasti sekoitettuja, ollen silloin suonigneissin kaltaisia. Harvoin esiytyy tässä osassa maata todellisia kiille- liuskeita, sarvivälkeliuskeita j. n. e. Sitävastoin tavataan Itä-Suomessa laajoilla aloilla saman- kaltaisia liuskeita, jotka mahdollisesti kuuluvat Länsi-Suomen prebottnisten liuskeiden yhteyteen. Tämä suuri liuskevyöhyke ulottuu Laatokan pohjoisrannikolta 30—40 km levyisenä poh- joisluodetta kohti Pielisjärven ohitse. Täällä on vallitsevina fJylliittejä, kiillelinskeita, jotka usein sisältävät runsain määrin stauroliittia, andalusiittia ja granaattia, sekä sarvivälkelinskeita ja lisäksi kerrostumina muissa liuskeissa myös kuvarisiittiliusketta ja kalkkikiveä. Kalkkikiveä, joka usein on hiukan dolomiittista, on erittäinkin Ruskealassa louhittu suurin määrin osittain raken- nusaineiksi (marmoria) osaksi kalkinpolttoa varten. Muutamin paikoin on havaittu heikosti tai lujasti metamorfoseerautuneita konglomeraattiliuskeita, jotka päivänselvään todistavat, että tämä- kin liuskemuodostuma, joka nyt on metamorfoosin kautta laa- dultaan niin kovin muuttunutta, alkuaan on tavallisten sedi- menttien tavoin savesta, hiedasta, vierinkivialustoista, kalkkiliete- kerroksista j. n. e. merenpohjalle kerrostunut.Vuoriperä. 11 kin maan keski- ja erittäinkin pohjoisosissa esiytyy hyvin laa- jalta myöhempiä arkeisia graniitteja. vaikka kartalla on ollut mahdotonta erottaa niitä samain seutujen varhaisemmista granii- teista, ennenkuin seikkaperäinen geolooginen tutkimus on ehti- nyt sinne saakka. Tampereen seudun bottniset liuskeet ovat, kuten mainittu, keskialueen graniitteja vanhemmat, mutta niiden eteläpuolella esiytyy vuorilajiryhmä, joka muinoin on ollut noiden sediment- tisten liuskeiden alustana, joiden kerrat nyt ovat melkein pysty- suoria, ja tässä ryhmässä tavataan toisia graniitteja, jotka eivät tunkeudu liuskeihin, vaan ovat niitä vanhempia. Nämä var- haisemmat eli prebottniset graniitit, joita myös esiytyy Vaasan läänissä ja maan muissa osissa, ovat enimmäkseen harmaan väri- siä ja yleensä selvästi liuskaisia, jotta ne voi merkitä gneissi- graniiteiksi. Tämä koskee erittäinkin tasarakeisia muunnoslajeja, porfyyrimäiset ovat paremmin asunsa säilyttäneet. Graniittien yhteydessä esiytyy usein pienehköjä alueita tummaa dioriittia, joka muuttuu peridotiitiksi ja sarvivälkekiveksi. Prebottniseen ryhmään kuuluvat luskevuorilajit ovat enim- mäkseen graniitilla vahvasti sekoitettuja, ollen silloin suonigneissin kaltaisia. Harvoin esiytyy tässä osassa maata todellisia kiille- liuskeita, sarvivälkeliuskeita j. n. e. Sitävastoin tavataan Itä-Suomessa laajoilla aloilla saman- kaltaisia liuskeita, jotka mahdollisesti kuuluvat Länsi-Suomen prebottnisten liuskeiden yhteyteen. Tämä suuri liuskevyöhyke ulottuu Laatokan pohjoisrannikolta 30—40 km levyisenä poh- joisluodetta kohti Pielisjärven ohitse. Täällä on vallitsevina fJylliittejä, kiillelinskeita, jotka usein sisältävät runsain määrin stauroliittia, andalusiittia ja granaattia, sekä sarvivälkelinskeita ja lisäksi kerrostumina muissa liuskeissa myös kuvarisiittiliusketta ja kalkkikiveä. Kalkkikiveä, joka usein on hiukan dolomiittista, on erittäinkin Ruskealassa louhittu suurin määrin osittain raken- nusaineiksi (marmoria) osaksi kalkinpolttoa varten. Muutamin paikoin on havaittu heikosti tai lujasti metamorfoseerautuneita konglomeraattiliuskeita, jotka päivänselvään todistavat, että tämä- kin liuskemuodostuma, joka nyt on metamorfoosin kautta laa- dultaan niin kovin muuttunutta, alkuaan on tavallisten sedi- menttien tavoin savesta, hiedasta, vierinkivialustoista, kalkkiliete- kerroksista j. n. e. merenpohjalle kerrostunut. --- 12 Suomen Kartasto. Karttalehti n:o 3. Nykyään ovat kerrat täälläkin enimmäkseen vahvasti poi- muttuneita ja käännähtäneitä, useinpa melkein kohtisuoria. Mo- nin paikoin on liuskemuodostuma näiden suurenmoisten maan kuoren järkyntäin kautta sysäytynyt myöhäisemmän »jatulisen» muodostuman päälle, jotta se nykyään näennäisesti näyttää sijaitse- van tämän muodostamalla alustalla. Lähinnä Laatokkaa olevalla seudulla tavataan liuskeen pii- rissä pienehköjä alueita punaista graniittigneissiä, joka näyttää olevan liuskemuodostuman alkuperäisenä alustana, sillä liuskeen kerrat ovat asettuneet jotenkin loivasti kaltevina tämän päälle ja liuskemuodostuman eri vuorilajit seuraavat toisiaan aina samassa kerrosjärjestyksessä. Sedimenttisten liuskeiden yhteenlaskettu vahvuus lienee vähintään 4—5,000 m. Pitkässärannassa esiytyvät näissä liuskeissa aivan niiden kosketuskohtien lähellä graniittigneissiä vastaan Suomen suurim- mat malmilöydökset. Malmi sisältää vaskikiisua, tinamalmia, lyijykiillettä ja erittäinkin suuret joukot magneettista rautamalmia, jotka kaikki lienevät syntyneet graniitteja seuranneiden kaasujen vaikutuksesta siihen kalkkikiveen, jossa ne esiytyvät. Itä-Suomen eli laatokkalaisten liuskeiden kaltaisia liuske- vuorilajeja tavataan myös usein paikoin pohjoisessa Suomessa. Lähellä Kemiä, n. s. Kalkinmaalla sisältävät ne melkoisia jouk- koja dolomiittista kalkkikiveä. Länttä kohti muuttuu Itä-Suomen liuskevyöhyke graniitti- suonien sekaantulon kautta gneisseiksi, jotka täältä eri laatuisten graniittien kanssa vaihdellen jatkuvat kautta Saimaan seutujen ja usein paikoin sisältävät kalkkikivilöydöksiä. Myöskin niissä liuskemaisissa gneisseissä, joita tavataan sekautuneina myöhempään gneissigraniittiin lounaisilla rannikko- seuduilla, esiytyy monin paikoin kidemäisen kalkkikiven kerros- tumia, jotka usein ovat hyvin puhtaita ja joita käytetään suu- ressa määrässä kalkinpolttoon. Erittäinkin ovat tässä suhteessa huomattavat kalkkikivilöydökset Paraisissa, Korpossa, Sauvossa, Kemiössä ja Finbyssä Turun saaristossa sekä Lohjalla, Mäntsä- lässä, Iitissä ja Lappeenrannassa. Kalkkikiven yhteydessä esi- ytyy Kiskossa Orijärvellä vaskikiisua ynnä lyijykiillettä, sinkki- välkettä j. n. e., joita joku aika sitte on suurin määrin mur- rettu. Myöskin magneettista rautamalmia tavataan moniaalla eteläisellä rannikkoalueella, mutta ne löydöspaikat, joita ennen12 Suomen Kartasto. Karttalehti n:o 3. Nykyään ovat kerrat täälläkin enimmäkseen vahvasti poi- muttuneita ja käännähtäneitä, useinpa melkein kohtisuoria. Mo- nin paikoin on liuskemuodostuma näiden suurenmoisten maan kuoren järkyntäin kautta sysäytynyt myöhäisemmän »jatulisen» muodostuman päälle, jotta se nykyään näennäisesti näyttää sijaitse- van tämän muodostamalla alustalla. Lähinnä Laatokkaa olevalla seudulla tavataan liuskeen pii- rissä pienehköjä alueita punaista graniittigneissiä, joka näyttää olevan liuskemuodostuman alkuperäisenä alustana, sillä liuskeen kerrat ovat asettuneet jotenkin loivasti kaltevina tämän päälle ja liuskemuodostuman eri vuorilajit seuraavat toisiaan aina samassa kerrosjärjestyksessä. Sedimenttisten liuskeiden yhteenlaskettu vahvuus lienee vähintään 4—5,000 m. Pitkässärannassa esiytyvät näissä liuskeissa aivan niiden kosketuskohtien lähellä graniittigneissiä vastaan Suomen suurim- mat malmilöydökset. Malmi sisältää vaskikiisua, tinamalmia, lyijykiillettä ja erittäinkin suuret joukot magneettista rautamalmia, jotka kaikki lienevät syntyneet graniitteja seuranneiden kaasujen vaikutuksesta siihen kalkkikiveen, jossa ne esiytyvät. Itä-Suomen eli laatokkalaisten liuskeiden kaltaisia liuske- vuorilajeja tavataan myös usein paikoin pohjoisessa Suomessa. Lähellä Kemiä, n. s. Kalkinmaalla sisältävät ne melkoisia jouk- koja dolomiittista kalkkikiveä. Länttä kohti muuttuu Itä-Suomen liuskevyöhyke graniitti- suonien sekaantulon kautta gneisseiksi, jotka täältä eri laatuisten graniittien kanssa vaihdellen jatkuvat kautta Saimaan seutujen ja usein paikoin sisältävät kalkkikivilöydöksiä. Myöskin niissä liuskemaisissa gneisseissä, joita tavataan sekautuneina myöhempään gneissigraniittiin lounaisilla rannikko- seuduilla, esiytyy monin paikoin kidemäisen kalkkikiven kerros- tumia, jotka usein ovat hyvin puhtaita ja joita käytetään suu- ressa määrässä kalkinpolttoon. Erittäinkin ovat tässä suhteessa huomattavat kalkkikivilöydökset Paraisissa, Korpossa, Sauvossa, Kemiössä ja Finbyssä Turun saaristossa sekä Lohjalla, Mäntsä- lässä, Iitissä ja Lappeenrannassa. Kalkkikiven yhteydessä esi- ytyy Kiskossa Orijärvellä vaskikiisua ynnä lyijykiillettä, sinkki- välkettä j. n. e., joita joku aika sitte on suurin määrin mur- rettu. Myöskin magneettista rautamalmia tavataan moniaalla eteläisellä rannikkoalueella, mutta ne löydöspaikat, joita ennen12 Suomen Kartasto. Karttalehti n:o 3. Nykyään ovat kerrat täälläkin enimmäkseen vahvasti poi- muttuneita ja käännähtäneitä, useinpa melkein kohtisuoria. Mo- nin paikoin on liuskemuodostuma näiden suurenmoisten maan kuoren järkyntäin kautta sysäytynyt myöhäisemmän »jatulisen» muodostuman päälle, jotta se nykyään näennäisesti näyttää sijaitse- van tämän muodostamalla alustalla. Lähinnä Laatokkaa olevalla seudulla tavataan liuskeen pii- rissä pienehköjä alueita punaista graniittigneissiä, joka näyttää olevan liuskemuodostuman alkuperäisenä alustana, sillä liuskeen kerrat ovat asettuneet jotenkin loivasti kaltevina tämän päälle ja liuskemuodostuman eri vuorilajit seuraavat toisiaan aina samassa kerrosjärjestyksessä. Sedimenttisten liuskeiden yhteenlaskettu vahvuus lienee vähintään 4—5,000 m. Pitkässärannassa esiytyvät näissä liuskeissa aivan niiden kosketuskohtien lähellä graniittigneissiä vastaan Suomen suurim- mat malmilöydökset. Malmi sisältää vaskikiisua, tinamalmia, lyijykiillettä ja erittäinkin suuret joukot magneettista rautamalmia, jotka kaikki lienevät syntyneet graniitteja seuranneiden kaasujen vaikutuksesta siihen kalkkikiveen, jossa ne esiytyvät. Itä-Suomen eli laatokkalaisten liuskeiden kaltaisia liuske- vuorilajeja tavataan myös usein paikoin pohjoisessa Suomessa. Lähellä Kemiä, n. s. Kalkinmaalla sisältävät ne melkoisia jouk- koja dolomiittista kalkkikiveä. Länttä kohti muuttuu Itä-Suomen liuskevyöhyke graniitti- suonien sekaantulon kautta gneisseiksi, jotka täältä eri laatuisten graniittien kanssa vaihdellen jatkuvat kautta Saimaan seutujen ja usein paikoin sisältävät kalkkikivilöydöksiä. Myöskin niissä liuskemaisissa gneisseissä, joita tavataan sekautuneina myöhempään gneissigraniittiin lounaisilla rannikko- seuduilla, esiytyy monin paikoin kidemäisen kalkkikiven kerros- tumia, jotka usein ovat hyvin puhtaita ja joita käytetään suu- ressa määrässä kalkinpolttoon. Erittäinkin ovat tässä suhteessa huomattavat kalkkikivilöydökset Paraisissa, Korpossa, Sauvossa, Kemiössä ja Finbyssä Turun saaristossa sekä Lohjalla, Mäntsä- lässä, Iitissä ja Lappeenrannassa. Kalkkikiven yhteydessä esi- ytyy Kiskossa Orijärvellä vaskikiisua ynnä lyijykiillettä, sinkki- välkettä j. n. e., joita joku aika sitte on suurin määrin mur- rettu. Myöskin magneettista rautamalmia tavataan moniaalla eteläisellä rannikkoalueella, mutta ne löydöspaikat, joita ennen --- Vuoriperä. 13 on murrettu, ovat nykyään kaikki muut paitsi yhtä (Kulonsuon- mäki Vihdissä) hyljätyt, syystä että saanti on ollut siksi niukkaa. Tavattoman suurissa joukoissa esiytyy samanlaista rautamalmia merenpinnan alla Jussarön saarella Uudenmaan saaristossa, missä se on syynä niihin väkeviin kompassin vetoihin, jotka täällä häi- ritsevät merenkulkijoita. Josko tällä rautamalmilla, joka näyttää olevan graniitin ympäröimää ja johon sangen runsaasti on sekoit- tunut samaa vuorilajia, tulee olemaan teknillistä merkitystä, on vielä kysymyksen alaisena. Millä tavoin ne gneissimäiset Uudenmaan ja Turun läänin liuskeet, joissa kalkkikiveä tavataan kerrostuneena, suhteutuvat maan muissa osissa esiytyviin liuskeisiin, on vielä ratkaisematta. Todennäköisesti esiytyy täällä hyvin eri-ikäisiä postbottniseen graniittiin sekoittuneita vuorilajeja. Kokonaan ratkaisematta on myös jätettävä kysymys, mikä on Lapinmaan granuliitin suhde Etelä-Suomen vuorilajeihin. Siellä tavataan paitsi tyypillistä granuliittia, joka on hienolius- kainen, hyvin maasälpäinen, melkein valkea vuorilaji siihen sirot- tautuneine lukuisine granaatteineen, myöskin muita vuorilajeja, joita lähinnä voi merkitä granaattigneissiksi, granaatinpitoiseksi gneissigraniitiksi j. n. e. Ne muuttuvat koillisessa gneissikerroilla sekoittuneiksi graniiteiksi. Kvartsisuonien joukosta, jotka granu- liitteja lävistävät, näyttää olevan etsittävä emäkallio Lapin kul- lalle, jota tähän asti kumminkin on vain jokihiedasta ja joskus harvoin kvartsivierinkivistä löydetty. Vanhimmat Suomen vuorilajit, kenties vanhimmat koko maanpallollakin, ovat todennäköisesti jo mainitut maan itäisim- mässä osassa tavattavat graniittigneissit, jotka esiytyvät osittain pienehköinä alueina liuskemuodostuman piirissä (ks. ed. sivulle) osittain suurena alueena lähellä Venäjän rajaa, ollen täällä kuiten- kin monin paikoin sekoittuneina myöhemmän ikäisillä graniiteilla. Vallitsevain punaisten muunnosten ohella tavataan harmaita, jos- kus myös sarvivälkkeenpitoisia, dioriittisia vuorilajeja. Yleensä ovat ne heikosti tai lujasti juovaisia, ominaisuus, joka kuiten- kaan ihan aina ei ole huomattavissa. Porfyyrimäisiä muunnoksia esiytyy myös, mutta ne eivät ole juuri tyypillisiä. Nämä gra- niittigneissit eivät näytä tunkeutuvan mihinkään varmasti sedi- menttistä syntyperää oleviin liuskeisiin, vaan ovat pikemmin vanhimpia kaikista Suomen alkuvuoren vuorilajeista, vieläpä niinVuoriperä. 13 on murrettu, ovat nykyään kaikki muut paitsi yhtä (Kulonsuon- mäki Vihdissä) hyljätyt, syystä että saanti on ollut siksi niukkaa. Tavattoman suurissa joukoissa esiytyy samanlaista rautamalmia merenpinnan alla Jussarön saarella Uudenmaan saaristossa, missä se on syynä niihin väkeviin kompassin vetoihin, jotka täällä häi- ritsevät merenkulkijoita. Josko tällä rautamalmilla, joka näyttää olevan graniitin ympäröimää ja johon sangen runsaasti on sekoit- tunut samaa vuorilajia, tulee olemaan teknillistä merkitystä, on vielä kysymyksen alaisena. Millä tavoin ne gneissimäiset Uudenmaan ja Turun läänin liuskeet, joissa kalkkikiveä tavataan kerrostuneena, suhteutuvat maan muissa osissa esiytyviin liuskeisiin, on vielä ratkaisematta. Todennäköisesti esiytyy täällä hyvin eri-ikäisiä postbottniseen graniittiin sekoittuneita vuorilajeja. Kokonaan ratkaisematta on myös jätettävä kysymys, mikä on Lapinmaan granuliitin suhde Etelä-Suomen vuorilajeihin. Siellä tavataan paitsi tyypillistä granuliittia, joka on hienolius- kainen, hyvin maasälpäinen, melkein valkea vuorilaji siihen sirot- tautuneine lukuisine granaatteineen, myöskin muita vuorilajeja, joita lähinnä voi merkitä granaattigneissiksi, granaatinpitoiseksi gneissigraniitiksi j. n. e. Ne muuttuvat koillisessa gneissikerroilla sekoittuneiksi graniiteiksi. Kvartsisuonien joukosta, jotka granu- liitteja lävistävät, näyttää olevan etsittävä emäkallio Lapin kul- lalle, jota tähän asti kumminkin on vain jokihiedasta ja joskus harvoin kvartsivierinkivistä löydetty. Vanhimmat Suomen vuorilajit, kenties vanhimmat koko maanpallollakin, ovat todennäköisesti jo mainitut maan itäisim- mässä osassa tavattavat graniittigneissit, jotka esiytyvät osittain pienehköinä alueina liuskemuodostuman piirissä (ks. ed. sivulle) osittain suurena alueena lähellä Venäjän rajaa, ollen täällä kuiten- kin monin paikoin sekoittuneina myöhemmän ikäisillä graniiteilla. Vallitsevain punaisten muunnosten ohella tavataan harmaita, jos- kus myös sarvivälkkeenpitoisia, dioriittisia vuorilajeja. Yleensä ovat ne heikosti tai lujasti juovaisia, ominaisuus, joka kuiten- kaan ihan aina ei ole huomattavissa. Porfyyrimäisiä muunnoksia esiytyy myös, mutta ne eivät ole juuri tyypillisiä. Nämä gra- niittigneissit eivät näytä tunkeutuvan mihinkään varmasti sedi- menttistä syntyperää oleviin liuskeisiin, vaan ovat pikemmin vanhimpia kaikista Suomen alkuvuoren vuorilajeista, vieläpä niinVuoriperä. 13 on murrettu, ovat nykyään kaikki muut paitsi yhtä (Kulonsuon- mäki Vihdissä) hyljätyt, syystä että saanti on ollut siksi niukkaa. Tavattoman suurissa joukoissa esiytyy samanlaista rautamalmia merenpinnan alla Jussarön saarella Uudenmaan saaristossa, missä se on syynä niihin väkeviin kompassin vetoihin, jotka täällä häi- ritsevät merenkulkijoita. Josko tällä rautamalmilla, joka näyttää olevan graniitin ympäröimää ja johon sangen runsaasti on sekoit- tunut samaa vuorilajia, tulee olemaan teknillistä merkitystä, on vielä kysymyksen alaisena. Millä tavoin ne gneissimäiset Uudenmaan ja Turun läänin liuskeet, joissa kalkkikiveä tavataan kerrostuneena, suhteutuvat maan muissa osissa esiytyviin liuskeisiin, on vielä ratkaisematta. Todennäköisesti esiytyy täällä hyvin eri-ikäisiä postbottniseen graniittiin sekoittuneita vuorilajeja. Kokonaan ratkaisematta on myös jätettävä kysymys, mikä on Lapinmaan granuliitin suhde Etelä-Suomen vuorilajeihin. Siellä tavataan paitsi tyypillistä granuliittia, joka on hienolius- kainen, hyvin maasälpäinen, melkein valkea vuorilaji siihen sirot- tautuneine lukuisine granaatteineen, myöskin muita vuorilajeja, joita lähinnä voi merkitä granaattigneissiksi, granaatinpitoiseksi gneissigraniitiksi j. n. e. Ne muuttuvat koillisessa gneissikerroilla sekoittuneiksi graniiteiksi. Kvartsisuonien joukosta, jotka granu- liitteja lävistävät, näyttää olevan etsittävä emäkallio Lapin kul- lalle, jota tähän asti kumminkin on vain jokihiedasta ja joskus harvoin kvartsivierinkivistä löydetty. Vanhimmat Suomen vuorilajit, kenties vanhimmat koko maanpallollakin, ovat todennäköisesti jo mainitut maan itäisim- mässä osassa tavattavat graniittigneissit, jotka esiytyvät osittain pienehköinä alueina liuskemuodostuman piirissä (ks. ed. sivulle) osittain suurena alueena lähellä Venäjän rajaa, ollen täällä kuiten- kin monin paikoin sekoittuneina myöhemmän ikäisillä graniiteilla. Vallitsevain punaisten muunnosten ohella tavataan harmaita, jos- kus myös sarvivälkkeenpitoisia, dioriittisia vuorilajeja. Yleensä ovat ne heikosti tai lujasti juovaisia, ominaisuus, joka kuiten- kaan ihan aina ei ole huomattavissa. Porfyyrimäisiä muunnoksia esiytyy myös, mutta ne eivät ole juuri tyypillisiä. Nämä gra- niittigneissit eivät näytä tunkeutuvan mihinkään varmasti sedi- menttistä syntyperää oleviin liuskeisiin, vaan ovat pikemmin vanhimpia kaikista Suomen alkuvuoren vuorilajeista, vieläpä niin --- 34 Suomen Kartasto. Karttalehti n:o 3. vanhoja, että on täysi syy pitää tätä muodostumaa jätteenä maan varhaisimmin jäähtyneestä kuoresta. Jos niin on laita, ei luonnollisesti myöskään voi löytyä mitään näitä vanhempia vuorilajeja. Joka tapauksessa on var- maa, että kaikki Suomen vuoriperää muodostavat vuorilajit ovat hyvin varhaisia, sillä ne ovat kerrostuneet merenpohjalle tai sulassa tilassa purkautuneet maan sisästä jo aikakausina, jotka ovat kambriumin takaisia — se on ajanjakso, jonka kerrostu- mista varhaisimmat selvästi tunnettavat kivettymät tähän asti ovat löydetyt. Tapaamme siis meillä vallitsevain graniittien seassa, joskin vain paloittain ja ylenmäärin muuttuneina, useiden ammoisai- kuisten sedimenttisten kerrossarjain jätteitä, jotka ovat prekam- brisen ajan pitkänpitkinä ajanjaksoina kerrostuneet maanpinnalle. Näiden muinoin maankuoren syvimpiin osiin sen poimutusliik- keiden kautta puristuneiden ja sieltä sitte päälläolevien osain hävityksen kautta uudestaan näkyville joutuneiden jätteiden laa- dusta voimme me tehdä johtopäätöksiä niistä olosuhteista, jotka ovat vallinneet maan päällä niiden kaukaisina muodostusaikoina, jotenkin samalla tavoin kuin muinaistutkija syvistä maakerrok- sista kaivamainsa muinaislöytöjen nojalla saattaa tehdä johto- päätöksiä ihmissuvun elosta esihistoriallisena aikana. Luoden yhteen ne johtopäätökset, joihin vuoriperämme kokoonpanon tutkimus meitä aiheuttaa, saamme seuraavan ku- van Suomen geoloogisesta historiasta varhaisina jopa ihan alkuisimpina aikoina. Ensin muodostuivat sulana juoksevain tahdasjoukkioiden jähmettymisen kautta Itä-Suomen graniittigneis- sit, jotka mahdollisesti ovat alkuperäisen jähmettymiskuoren osia tai joka tapauksessa hyvin varhaisen ikäisiä, ne kun nim. ovat ainakin liuskevuorilajiemme pääjoukkoa vanhempia. Tämä gra- niittipohja joutui aikain alussa rapautumisen alaiseksi ja virtaava vesi kuljetti siten syntyneet sora-, hieta- ja savijoukot vähitellen meriin luoden valtavia sedimenttijoukkoja, joista Itä-Suomen 7aa- tokkalaiset linskeet ja luultavasti muutamat muutkin liuskeet ovat lujasti muuttuneita jätteitä. Nämä sedimenttikerrokset joutuivat sitte ankarain vuorijonoinpoimutusten alaisiksi, jolloin ne osittain puristuivat syvälle maan sisään sekoittuen siellä graniittitah- taan kanssa. Tämän jälkeisenä aikana, jolloin osia maasta uudel- leen oli meren peittämänä, kerrostui taas sedimenttejä, sekoit-34 Suomen Kartasto. Karttalehti n:o 3. vanhoja, että on täysi syy pitää tätä muodostumaa jätteenä maan varhaisimmin jäähtyneestä kuoresta. Jos niin on laita, ei luonnollisesti myöskään voi löytyä mitään näitä vanhempia vuorilajeja. Joka tapauksessa on var- maa, että kaikki Suomen vuoriperää muodostavat vuorilajit ovat hyvin varhaisia, sillä ne ovat kerrostuneet merenpohjalle tai sulassa tilassa purkautuneet maan sisästä jo aikakausina, jotka ovat kambriumin takaisia — se on ajanjakso, jonka kerrostu- mista varhaisimmat selvästi tunnettavat kivettymät tähän asti ovat löydetyt. Tapaamme siis meillä vallitsevain graniittien seassa, joskin vain paloittain ja ylenmäärin muuttuneina, useiden ammoisai- kuisten sedimenttisten kerrossarjain jätteitä, jotka ovat prekam- brisen ajan pitkänpitkinä ajanjaksoina kerrostuneet maanpinnalle. Näiden muinoin maankuoren syvimpiin osiin sen poimutusliik- keiden kautta puristuneiden ja sieltä sitte päälläolevien osain hävityksen kautta uudestaan näkyville joutuneiden jätteiden laa- dusta voimme me tehdä johtopäätöksiä niistä olosuhteista, jotka ovat vallinneet maan päällä niiden kaukaisina muodostusaikoina, jotenkin samalla tavoin kuin muinaistutkija syvistä maakerrok- sista kaivamainsa muinaislöytöjen nojalla saattaa tehdä johto- päätöksiä ihmissuvun elosta esihistoriallisena aikana. Luoden yhteen ne johtopäätökset, joihin vuoriperämme kokoonpanon tutkimus meitä aiheuttaa, saamme seuraavan ku- van Suomen geoloogisesta historiasta varhaisina jopa ihan alkuisimpina aikoina. Ensin muodostuivat sulana juoksevain tahdasjoukkioiden jähmettymisen kautta Itä-Suomen graniittigneis- sit, jotka mahdollisesti ovat alkuperäisen jähmettymiskuoren osia tai joka tapauksessa hyvin varhaisen ikäisiä, ne kun nim. ovat ainakin liuskevuorilajiemme pääjoukkoa vanhempia. Tämä gra- niittipohja joutui aikain alussa rapautumisen alaiseksi ja virtaava vesi kuljetti siten syntyneet sora-, hieta- ja savijoukot vähitellen meriin luoden valtavia sedimenttijoukkoja, joista Itä-Suomen 7aa- tokkalaiset linskeet ja luultavasti muutamat muutkin liuskeet ovat lujasti muuttuneita jätteitä. Nämä sedimenttikerrokset joutuivat sitte ankarain vuorijonoinpoimutusten alaisiksi, jolloin ne osittain puristuivat syvälle maan sisään sekoittuen siellä graniittitah- taan kanssa. Tämän jälkeisenä aikana, jolloin osia maasta uudel- leen oli meren peittämänä, kerrostui taas sedimenttejä, sekoit-34 Suomen Kartasto. Karttalehti n:o 3. vanhoja, että on täysi syy pitää tätä muodostumaa jätteenä maan varhaisimmin jäähtyneestä kuoresta. Jos niin on laita, ei luonnollisesti myöskään voi löytyä mitään näitä vanhempia vuorilajeja. Joka tapauksessa on var- maa, että kaikki Suomen vuoriperää muodostavat vuorilajit ovat hyvin varhaisia, sillä ne ovat kerrostuneet merenpohjalle tai sulassa tilassa purkautuneet maan sisästä jo aikakausina, jotka ovat kambriumin takaisia — se on ajanjakso, jonka kerrostu- mista varhaisimmat selvästi tunnettavat kivettymät tähän asti ovat löydetyt. Tapaamme siis meillä vallitsevain graniittien seassa, joskin vain paloittain ja ylenmäärin muuttuneina, useiden ammoisai- kuisten sedimenttisten kerrossarjain jätteitä, jotka ovat prekam- brisen ajan pitkänpitkinä ajanjaksoina kerrostuneet maanpinnalle. Näiden muinoin maankuoren syvimpiin osiin sen poimutusliik- keiden kautta puristuneiden ja sieltä sitte päälläolevien osain hävityksen kautta uudestaan näkyville joutuneiden jätteiden laa- dusta voimme me tehdä johtopäätöksiä niistä olosuhteista, jotka ovat vallinneet maan päällä niiden kaukaisina muodostusaikoina, jotenkin samalla tavoin kuin muinaistutkija syvistä maakerrok- sista kaivamainsa muinaislöytöjen nojalla saattaa tehdä johto- päätöksiä ihmissuvun elosta esihistoriallisena aikana. Luoden yhteen ne johtopäätökset, joihin vuoriperämme kokoonpanon tutkimus meitä aiheuttaa, saamme seuraavan ku- van Suomen geoloogisesta historiasta varhaisina jopa ihan alkuisimpina aikoina. Ensin muodostuivat sulana juoksevain tahdasjoukkioiden jähmettymisen kautta Itä-Suomen graniittigneis- sit, jotka mahdollisesti ovat alkuperäisen jähmettymiskuoren osia tai joka tapauksessa hyvin varhaisen ikäisiä, ne kun nim. ovat ainakin liuskevuorilajiemme pääjoukkoa vanhempia. Tämä gra- niittipohja joutui aikain alussa rapautumisen alaiseksi ja virtaava vesi kuljetti siten syntyneet sora-, hieta- ja savijoukot vähitellen meriin luoden valtavia sedimenttijoukkoja, joista Itä-Suomen 7aa- tokkalaiset linskeet ja luultavasti muutamat muutkin liuskeet ovat lujasti muuttuneita jätteitä. Nämä sedimenttikerrokset joutuivat sitte ankarain vuorijonoinpoimutusten alaisiksi, jolloin ne osittain puristuivat syvälle maan sisään sekoittuen siellä graniittitah- taan kanssa. Tämän jälkeisenä aikana, jolloin osia maasta uudel- leen oli meren peittämänä, kerrostui taas sedimenttejä, sekoit- --- Vuoriperä. 15 tuen karstain ja eruptiivisten vuorilajien kanssa, joita silloiset Länsi-Suomen tulivuoret purkivat ilmoille. Nämä bottniset sedi- menttikerrokset joutuivat uusien poimutuksien alaisiksi, joiden yhteydessä nyt tunkeutui myös graniittijoukkoja esille. Liuskeet sitte rapautuivat pinnalta, ja juokseva vesi huuhteli suunnatto- mien aikakausien kuluessa suuren osan niistä pois, saattaen siten allaolevat graniittijoukot näkyville. Tälle liuskeiden, gneissien ja graniittien laatimalle pohjalle kerrostui yhä myöhäisempinä aikoina joukkomäärin kvartsi- hietaa, savea sekä kalkkilietettä, joita vielä tavataan säilyneinä hiukan metamorfoseeratussa muodossa jatulisina kvartsiitteina, saviliuskeina ja dolomiitteina. Sen jälkeen sattui uudelleen poimu- tuksia ja kerroshäiriöitä, joiden yhteydessä ei kuitenkaan enään niinkuin arkeisena aikana ollut graniittipurkuja. Sitävastoin pur- kautui nyt esille joukottain emäksisiä eruptiivivuorilajeja (dia- baaseja) jähmettyen sedimenttikerrosten lomiin ja sittemmin joissa- kin määrin metamorfoseerautuen näiden keralla. Tämä oli viimeinen poimutusajanjakso Suomessa. Jatulisen ajan jälkeen ei täällä ole mitään vuorijaksoja syntynyt, mutta maan vuorottaisia kohoamisia ja vajoamisia on kuitenkin vielä sittekin jatkunut. Eräällä ajanjaksolla, jolloin maa uudelleen oli meren peittämänä, kerrostuivat jotmuniset hietakivet, joista nyt enään on vain hajanaisia jätteitä jälellä. Samaan aikaan pur- kautui taaskin sulia tahdasjoukkoja, jotka osaksi tunkeutuivat aivan maanpinnalle, osaksi jähmettyivät sen rakoihin. Viimeiset eruptiivivuorilajit, jotka purkautuivat ja jähmettyivät Suomen rajain piiriin, ovat Pohjois-Suomen nefeliinisyeniitit, jotka toden- näköisesti ovat devoont- tai kivihiilikauden ikäisiä. Myöskin paleo- zooisella ajalla ja niinmuodoin jotuunisen ajan jälkeen lienee Suomi hyvin todennäköisesti ainakin osittain ollut merenpinnan alle vajonneena, mutta silloin muodostuneista kerrostumista ei löydy enään mitäkään jätteitä. Enimmäkseen on maa nimit- täin kaikkina niinä suunnattoman pitkinä aikakausina, jotka seura- sivat jotuunista, ja jolloin maapallon muissa osissa tavattavat kymmenien tuhansien metrien vahvuiset kivettymiä sisältävät kerrostumat syntyivät, ollut kohonneena merenpinnan yläpuo- lelle ja niinmuodoin rapautumisen ynnä virtaavan veden hävittä- välle vaikutukselle alttiina. Tämän kautta ovat kaikki meidän muinoiset vuorijaksomme täydellisesti hävinneet ja maanpintaVuoriperä. 15 tuen karstain ja eruptiivisten vuorilajien kanssa, joita silloiset Länsi-Suomen tulivuoret purkivat ilmoille. Nämä bottniset sedi- menttikerrokset joutuivat uusien poimutuksien alaisiksi, joiden yhteydessä nyt tunkeutui myös graniittijoukkoja esille. Liuskeet sitte rapautuivat pinnalta, ja juokseva vesi huuhteli suunnatto- mien aikakausien kuluessa suuren osan niistä pois, saattaen siten allaolevat graniittijoukot näkyville. Tälle liuskeiden, gneissien ja graniittien laatimalle pohjalle kerrostui yhä myöhäisempinä aikoina joukkomäärin kvartsi- hietaa, savea sekä kalkkilietettä, joita vielä tavataan säilyneinä hiukan metamorfoseeratussa muodossa jatulisina kvartsiitteina, saviliuskeina ja dolomiitteina. Sen jälkeen sattui uudelleen poimu- tuksia ja kerroshäiriöitä, joiden yhteydessä ei kuitenkaan enään niinkuin arkeisena aikana ollut graniittipurkuja. Sitävastoin pur- kautui nyt esille joukottain emäksisiä eruptiivivuorilajeja (dia- baaseja) jähmettyen sedimenttikerrosten lomiin ja sittemmin joissa- kin määrin metamorfoseerautuen näiden keralla. Tämä oli viimeinen poimutusajanjakso Suomessa. Jatulisen ajan jälkeen ei täällä ole mitään vuorijaksoja syntynyt, mutta maan vuorottaisia kohoamisia ja vajoamisia on kuitenkin vielä sittekin jatkunut. Eräällä ajanjaksolla, jolloin maa uudelleen oli meren peittämänä, kerrostuivat jotmuniset hietakivet, joista nyt enään on vain hajanaisia jätteitä jälellä. Samaan aikaan pur- kautui taaskin sulia tahdasjoukkoja, jotka osaksi tunkeutuivat aivan maanpinnalle, osaksi jähmettyivät sen rakoihin. Viimeiset eruptiivivuorilajit, jotka purkautuivat ja jähmettyivät Suomen rajain piiriin, ovat Pohjois-Suomen nefeliinisyeniitit, jotka toden- näköisesti ovat devoont- tai kivihiilikauden ikäisiä. Myöskin paleo- zooisella ajalla ja niinmuodoin jotuunisen ajan jälkeen lienee Suomi hyvin todennäköisesti ainakin osittain ollut merenpinnan alle vajonneena, mutta silloin muodostuneista kerrostumista ei löydy enään mitäkään jätteitä. Enimmäkseen on maa nimit- täin kaikkina niinä suunnattoman pitkinä aikakausina, jotka seura- sivat jotuunista, ja jolloin maapallon muissa osissa tavattavat kymmenien tuhansien metrien vahvuiset kivettymiä sisältävät kerrostumat syntyivät, ollut kohonneena merenpinnan yläpuo- lelle ja niinmuodoin rapautumisen ynnä virtaavan veden hävittä- välle vaikutukselle alttiina. Tämän kautta ovat kaikki meidän muinoiset vuorijaksomme täydellisesti hävinneet ja maanpintaVuoriperä. 15 tuen karstain ja eruptiivisten vuorilajien kanssa, joita silloiset Länsi-Suomen tulivuoret purkivat ilmoille. Nämä bottniset sedi- menttikerrokset joutuivat uusien poimutuksien alaisiksi, joiden yhteydessä nyt tunkeutui myös graniittijoukkoja esille. Liuskeet sitte rapautuivat pinnalta, ja juokseva vesi huuhteli suunnatto- mien aikakausien kuluessa suuren osan niistä pois, saattaen siten allaolevat graniittijoukot näkyville. Tälle liuskeiden, gneissien ja graniittien laatimalle pohjalle kerrostui yhä myöhäisempinä aikoina joukkomäärin kvartsi- hietaa, savea sekä kalkkilietettä, joita vielä tavataan säilyneinä hiukan metamorfoseeratussa muodossa jatulisina kvartsiitteina, saviliuskeina ja dolomiitteina. Sen jälkeen sattui uudelleen poimu- tuksia ja kerroshäiriöitä, joiden yhteydessä ei kuitenkaan enään niinkuin arkeisena aikana ollut graniittipurkuja. Sitävastoin pur- kautui nyt esille joukottain emäksisiä eruptiivivuorilajeja (dia- baaseja) jähmettyen sedimenttikerrosten lomiin ja sittemmin joissa- kin määrin metamorfoseerautuen näiden keralla. Tämä oli viimeinen poimutusajanjakso Suomessa. Jatulisen ajan jälkeen ei täällä ole mitään vuorijaksoja syntynyt, mutta maan vuorottaisia kohoamisia ja vajoamisia on kuitenkin vielä sittekin jatkunut. Eräällä ajanjaksolla, jolloin maa uudelleen oli meren peittämänä, kerrostuivat jotmuniset hietakivet, joista nyt enään on vain hajanaisia jätteitä jälellä. Samaan aikaan pur- kautui taaskin sulia tahdasjoukkoja, jotka osaksi tunkeutuivat aivan maanpinnalle, osaksi jähmettyivät sen rakoihin. Viimeiset eruptiivivuorilajit, jotka purkautuivat ja jähmettyivät Suomen rajain piiriin, ovat Pohjois-Suomen nefeliinisyeniitit, jotka toden- näköisesti ovat devoont- tai kivihiilikauden ikäisiä. Myöskin paleo- zooisella ajalla ja niinmuodoin jotuunisen ajan jälkeen lienee Suomi hyvin todennäköisesti ainakin osittain ollut merenpinnan alle vajonneena, mutta silloin muodostuneista kerrostumista ei löydy enään mitäkään jätteitä. Enimmäkseen on maa nimit- täin kaikkina niinä suunnattoman pitkinä aikakausina, jotka seura- sivat jotuunista, ja jolloin maapallon muissa osissa tavattavat kymmenien tuhansien metrien vahvuiset kivettymiä sisältävät kerrostumat syntyivät, ollut kohonneena merenpinnan yläpuo- lelle ja niinmuodoin rapautumisen ynnä virtaavan veden hävittä- välle vaikutukselle alttiina. Tämän kautta ovat kaikki meidän muinoiset vuorijaksomme täydellisesti hävinneet ja maanpinta --- 16 Suomen Kartasto. Karttalehti n:o 3. muuttunut ylimalkaan katsoen tasaiseksi. Ne vähät epätasai- suudet, joita täällä esiytyy ja jotka jo ovat kerrottuja korkeus- kartan (n:o 2) selityksessä, riippuvat osittain eri vuorilajien eri suuresta rapautuvaisuudesta, osittain muista vaikutuksista, jotka johtuvat n. s. jääkaudelta tai lähinnä sen edelliseltä ajalta, mutta niistä kerromme seuraavan kartan selityksessä. J. J. Sederholm.16 Suomen Kartasto. Karttalehti n:o 3. muuttunut ylimalkaan katsoen tasaiseksi. Ne vähät epätasai- suudet, joita täällä esiytyy ja jotka jo ovat kerrottuja korkeus- kartan (n:o 2) selityksessä, riippuvat osittain eri vuorilajien eri suuresta rapautuvaisuudesta, osittain muista vaikutuksista, jotka johtuvat n. s. jääkaudelta tai lähinnä sen edelliseltä ajalta, mutta niistä kerromme seuraavan kartan selityksessä. J. J. Sederholm.16 Suomen Kartasto. Karttalehti n:o 3. muuttunut ylimalkaan katsoen tasaiseksi. Ne vähät epätasai- suudet, joita täällä esiytyy ja jotka jo ovat kerrottuja korkeus- kartan (n:o 2) selityksessä, riippuvat osittain eri vuorilajien eri suuresta rapautuvaisuudesta, osittain muista vaikutuksista, jotka johtuvat n. s. jääkaudelta tai lähinnä sen edelliseltä ajalta, mutta niistä kerromme seuraavan kartan selityksessä. J. J. Sederholm. --- SUOMEN KARTASTO. KARTTALEHTI N:o 4. Irtonaiset maalajit. Vuorilajikartalla on verhona oleva irtonainen maalajipeite ajateltu kokonaan poistetuksi, kun se taas kartalla n:o 4 on yksistään kuvattuna mitään huomiota kiinnittämättä alustana ole- viin tai maapeitteen lävitse esille pistäytyviin kalliojoukkoihin. Jo ensi katsaus tälle kartalle osottaa silmiinpistävän eroa- vaisuuden rannikkoseutujen ja maan sisäosain välillä. Jälkim- mäisellä alueella ovat kiviset moreenisoramuodostumat vallitsevina kun taas suuret alat rannikkoseuduista ovat yhtenäisten savi- kerrostumain peitossa. Kummallakin alueella esiintyy monin pai- koin pitkäkkäitä hietaharjuja ja niiden yhteydessä useasti tasaisia hietakenttiä, jotka Laatokan ja Suomenlahden välisellä seudulla ja Oulun tienoissa ovat laajimmilleen levenneet. Koska juuri geoloogisesti tutkituissa maan eteläisissä osissa irtonaiset maalajit runsaimmin. vaihtelevat, ei meidän tietojemme vajanaisuus geoloogisten muodostumain levenemisestä suuriin osiin maatamme ole vaikuttanut tähän karttaan samassa määrässä kuin vuorilajikarttaan. Savikerrosten levenemisrajain määrää- misessä vallankin Pohjanmaalla ovat myös maanmittauskartat, joilla niityt ja pellot ovat osotettuina, erinomaisena apuna, koska nim. kokemus on näyttänyt, että yhtämittaisia niittylake- uksia esiytyy ainoastaan savikoilla tai savensekaisilla hietamailla. On kuitenkin huomattava, ettei suurien savitasankojen esiy- tyminen Oulujärven tienoissa ja Siikajoen varsilla ole siten käsitettävä, että nämä laajat ja yhtämittaiset kerrostumat muo- dostuisivat samoista viljavista savista kuin EteläSuomen tai Vaasan seudun savitasangot. Mutta kun mainittu seutu onSUOMEN KARTASTO. KARTTALEHTI N:o 4. Irtonaiset maalajit. Vuorilajikartalla on verhona oleva irtonainen maalajipeite ajateltu kokonaan poistetuksi, kun se taas kartalla n:o 4 on yksistään kuvattuna mitään huomiota kiinnittämättä alustana ole- viin tai maapeitteen lävitse esille pistäytyviin kalliojoukkoihin. Jo ensi katsaus tälle kartalle osottaa silmiinpistävän eroa- vaisuuden rannikkoseutujen ja maan sisäosain välillä. Jälkim- mäisellä alueella ovat kiviset moreenisoramuodostumat vallitsevina kun taas suuret alat rannikkoseuduista ovat yhtenäisten savi- kerrostumain peitossa. Kummallakin alueella esiintyy monin pai- koin pitkäkkäitä hietaharjuja ja niiden yhteydessä useasti tasaisia hietakenttiä, jotka Laatokan ja Suomenlahden välisellä seudulla ja Oulun tienoissa ovat laajimmilleen levenneet. Koska juuri geoloogisesti tutkituissa maan eteläisissä osissa irtonaiset maalajit runsaimmin. vaihtelevat, ei meidän tietojemme vajanaisuus geoloogisten muodostumain levenemisestä suuriin osiin maatamme ole vaikuttanut tähän karttaan samassa määrässä kuin vuorilajikarttaan. Savikerrosten levenemisrajain määrää- misessä vallankin Pohjanmaalla ovat myös maanmittauskartat, joilla niityt ja pellot ovat osotettuina, erinomaisena apuna, koska nim. kokemus on näyttänyt, että yhtämittaisia niittylake- uksia esiytyy ainoastaan savikoilla tai savensekaisilla hietamailla. On kuitenkin huomattava, ettei suurien savitasankojen esiy- tyminen Oulujärven tienoissa ja Siikajoen varsilla ole siten käsitettävä, että nämä laajat ja yhtämittaiset kerrostumat muo- dostuisivat samoista viljavista savista kuin EteläSuomen tai Vaasan seudun savitasangot. Mutta kun mainittu seutu onSUOMEN KARTASTO. KARTTALEHTI N:o 4. Irtonaiset maalajit. Vuorilajikartalla on verhona oleva irtonainen maalajipeite ajateltu kokonaan poistetuksi, kun se taas kartalla n:o 4 on yksistään kuvattuna mitään huomiota kiinnittämättä alustana ole- viin tai maapeitteen lävitse esille pistäytyviin kalliojoukkoihin. Jo ensi katsaus tälle kartalle osottaa silmiinpistävän eroa- vaisuuden rannikkoseutujen ja maan sisäosain välillä. Jälkim- mäisellä alueella ovat kiviset moreenisoramuodostumat vallitsevina kun taas suuret alat rannikkoseuduista ovat yhtenäisten savi- kerrostumain peitossa. Kummallakin alueella esiintyy monin pai- koin pitkäkkäitä hietaharjuja ja niiden yhteydessä useasti tasaisia hietakenttiä, jotka Laatokan ja Suomenlahden välisellä seudulla ja Oulun tienoissa ovat laajimmilleen levenneet. Koska juuri geoloogisesti tutkituissa maan eteläisissä osissa irtonaiset maalajit runsaimmin. vaihtelevat, ei meidän tietojemme vajanaisuus geoloogisten muodostumain levenemisestä suuriin osiin maatamme ole vaikuttanut tähän karttaan samassa määrässä kuin vuorilajikarttaan. Savikerrosten levenemisrajain määrää- misessä vallankin Pohjanmaalla ovat myös maanmittauskartat, joilla niityt ja pellot ovat osotettuina, erinomaisena apuna, koska nim. kokemus on näyttänyt, että yhtämittaisia niittylake- uksia esiytyy ainoastaan savikoilla tai savensekaisilla hietamailla. On kuitenkin huomattava, ettei suurien savitasankojen esiy- tyminen Oulujärven tienoissa ja Siikajoen varsilla ole siten käsitettävä, että nämä laajat ja yhtämittaiset kerrostumat muo- dostuisivat samoista viljavista savista kuin EteläSuomen tai Vaasan seudun savitasangot. Mutta kun mainittu seutu on --- 2 Suomen Kartasto. Karltalehti n:o 4. verraten tasaista ja sitä enimmäkseen peittää meressä laskeutunut, vaikkakin vain ohut savi- tai hietakerros (jota vuorostaan useissa paikoin verhoaa turve), on se kartalla kauttaaltaan merkitty saveksi. Lisäksi on mainittava, että Pohjois-Pohjanmaan jokien varrellisen hiedansekaisen saven yhteydessä esiytyy usein myös hietaa, jota kuitenkaan ei ole voitu erikseen merkitä. Lapinmaan suuri eroavaisuus Etelä-Suomeen verrattuna riippuu osaksi siitä, että irtonaiset maalajit täällä, niinkuin edem- pänä aijomme esittää, ovat syntyneet toisella tavalla kuin viime- mainitussa osassa maata, osaksi myös siitä, että Lappi on ollut vähimmin tunnettu, jonka vuoksi erikoisseikkoja ei ole osattu merkitä. Savea esiintyy, tosin niukanlaisesti, vielä Lapin keski- osissakin. Harjut eivät myöskään kokonaan puutu, vaikka ne ovat harvinaisia ylävillä seuduilla. Pari harjua ainakin on tekijä saanut tietoonsa kartan laatimisen jälkeen, nim. Kolsan- harjun, joka kaakkoissuunnassa kulkee Kuolajärven kirkon ohitse ja Tuuruharjun, joka koillissuunnassa juoksee Kaamasjoen poikki Inarissa. Myöskin Keski-Suomessa on harjujonoja vain vaillinaisesti voitu esittää tarpeellisen havaintomäärän puutteessa. Muuten on muistettava, että kartta on vain summittainen, joten tark- kaava tutkija luonnollisesti huomaa kotitienoonsa erikoisseikat epätäydellisesti esitetyiksi. Teemme nyt lyhyesti selkoa niistä tuloksista, joihin geo- logia on päässyt irtonaisten maakerrosten syntyyn ja yleensä Suomen maantieteelliseen kehitykseen nähden viimeisillä geo- loogisilla ajanvaiheilla. Kaikki Suomen irtonaiset maakerrokset ovat kvartääri- kautisia, s. o. jääkaudella tai sen jälkeen syntyneitä, ja sijaitse- vat suorastaan vanhimmista vuorilajeista muodostuneella vuori- pohjalla. Kuten jo ennen on mainittu, puuttuvat täältä nim. kaikki ne kerrostumat jotka sijaitsevat vallan varhaisten ja ihan viimeisellä maanpallon kehityskaudella syntyneiden sedimenttien välillä. Ainakin paleozooisen ajan keskivaiheilta eli tarkkaan mää- räten siluuri- ja devoonikaudelta asti näyttää nim. meidän maamme2 Suomen Kartasto. Karltalehti n:o 4. verraten tasaista ja sitä enimmäkseen peittää meressä laskeutunut, vaikkakin vain ohut savi- tai hietakerros (jota vuorostaan useissa paikoin verhoaa turve), on se kartalla kauttaaltaan merkitty saveksi. Lisäksi on mainittava, että Pohjois-Pohjanmaan jokien varrellisen hiedansekaisen saven yhteydessä esiytyy usein myös hietaa, jota kuitenkaan ei ole voitu erikseen merkitä. Lapinmaan suuri eroavaisuus Etelä-Suomeen verrattuna riippuu osaksi siitä, että irtonaiset maalajit täällä, niinkuin edem- pänä aijomme esittää, ovat syntyneet toisella tavalla kuin viime- mainitussa osassa maata, osaksi myös siitä, että Lappi on ollut vähimmin tunnettu, jonka vuoksi erikoisseikkoja ei ole osattu merkitä. Savea esiintyy, tosin niukanlaisesti, vielä Lapin keski- osissakin. Harjut eivät myöskään kokonaan puutu, vaikka ne ovat harvinaisia ylävillä seuduilla. Pari harjua ainakin on tekijä saanut tietoonsa kartan laatimisen jälkeen, nim. Kolsan- harjun, joka kaakkoissuunnassa kulkee Kuolajärven kirkon ohitse ja Tuuruharjun, joka koillissuunnassa juoksee Kaamasjoen poikki Inarissa. Myöskin Keski-Suomessa on harjujonoja vain vaillinaisesti voitu esittää tarpeellisen havaintomäärän puutteessa. Muuten on muistettava, että kartta on vain summittainen, joten tark- kaava tutkija luonnollisesti huomaa kotitienoonsa erikoisseikat epätäydellisesti esitetyiksi. Teemme nyt lyhyesti selkoa niistä tuloksista, joihin geo- logia on päässyt irtonaisten maakerrosten syntyyn ja yleensä Suomen maantieteelliseen kehitykseen nähden viimeisillä geo- loogisilla ajanvaiheilla. Kaikki Suomen irtonaiset maakerrokset ovat kvartääri- kautisia, s. o. jääkaudella tai sen jälkeen syntyneitä, ja sijaitse- vat suorastaan vanhimmista vuorilajeista muodostuneella vuori- pohjalla. Kuten jo ennen on mainittu, puuttuvat täältä nim. kaikki ne kerrostumat jotka sijaitsevat vallan varhaisten ja ihan viimeisellä maanpallon kehityskaudella syntyneiden sedimenttien välillä. Ainakin paleozooisen ajan keskivaiheilta eli tarkkaan mää- räten siluuri- ja devoonikaudelta asti näyttää nim. meidän maamme2 Suomen Kartasto. Karltalehti n:o 4. verraten tasaista ja sitä enimmäkseen peittää meressä laskeutunut, vaikkakin vain ohut savi- tai hietakerros (jota vuorostaan useissa paikoin verhoaa turve), on se kartalla kauttaaltaan merkitty saveksi. Lisäksi on mainittava, että Pohjois-Pohjanmaan jokien varrellisen hiedansekaisen saven yhteydessä esiytyy usein myös hietaa, jota kuitenkaan ei ole voitu erikseen merkitä. Lapinmaan suuri eroavaisuus Etelä-Suomeen verrattuna riippuu osaksi siitä, että irtonaiset maalajit täällä, niinkuin edem- pänä aijomme esittää, ovat syntyneet toisella tavalla kuin viime- mainitussa osassa maata, osaksi myös siitä, että Lappi on ollut vähimmin tunnettu, jonka vuoksi erikoisseikkoja ei ole osattu merkitä. Savea esiintyy, tosin niukanlaisesti, vielä Lapin keski- osissakin. Harjut eivät myöskään kokonaan puutu, vaikka ne ovat harvinaisia ylävillä seuduilla. Pari harjua ainakin on tekijä saanut tietoonsa kartan laatimisen jälkeen, nim. Kolsan- harjun, joka kaakkoissuunnassa kulkee Kuolajärven kirkon ohitse ja Tuuruharjun, joka koillissuunnassa juoksee Kaamasjoen poikki Inarissa. Myöskin Keski-Suomessa on harjujonoja vain vaillinaisesti voitu esittää tarpeellisen havaintomäärän puutteessa. Muuten on muistettava, että kartta on vain summittainen, joten tark- kaava tutkija luonnollisesti huomaa kotitienoonsa erikoisseikat epätäydellisesti esitetyiksi. Teemme nyt lyhyesti selkoa niistä tuloksista, joihin geo- logia on päässyt irtonaisten maakerrosten syntyyn ja yleensä Suomen maantieteelliseen kehitykseen nähden viimeisillä geo- loogisilla ajanvaiheilla. Kaikki Suomen irtonaiset maakerrokset ovat kvartääri- kautisia, s. o. jääkaudella tai sen jälkeen syntyneitä, ja sijaitse- vat suorastaan vanhimmista vuorilajeista muodostuneella vuori- pohjalla. Kuten jo ennen on mainittu, puuttuvat täältä nim. kaikki ne kerrostumat jotka sijaitsevat vallan varhaisten ja ihan viimeisellä maanpallon kehityskaudella syntyneiden sedimenttien välillä. Ainakin paleozooisen ajan keskivaiheilta eli tarkkaan mää- räten siluuri- ja devoonikaudelta asti näyttää nim. meidän maamme --- Irtonaiset maalajit. 3 keskeymättä olleen kohonneena merenpinnan yläpuolelle aina viimeiselle geoloogiselle ajalle eli kvartäärikaudelle saakka. Näi- den äärettömän pitkäin aikakausien kestäessä jatkui muilla jopa aivan läheisilläkin seuduilla sedimenttikerrosten muodostumista pitkin merien rannikkoja. Siellä syntyi kivihiilikauden kerrostumia, jotka monin paikoin sisältävät ihmiselle niin tärkeätä kivihiiltä. Ja näitä seurasivat permiläisen aikakauden, triaskauden ja juura- kauden kerrostumat, joissa kivettyneinä tavataan monimuotoisten matelijain ynnä ensimmäisten lintujen jäännöksiä ; sitten tuli vuoro liitukauden kerrostumille, joista on löydetty ensimmäisten lehti- puiden ja nisäkkäiden jätteitä, sekä vihdoin tertsiäärikauden ker- rostumille, joiden kivettymistä näemme silloisen eläin- ja kasvi- kunnan jo olleen sangen nykyisen kaltaisen. On selvää, että ne erilaatuiset eläin- ja kasvikunnat, jotka maanpinnalla ovat seuranneet toisiaan sen eri geoloogisina aika- kausina, ovat vallanneet kaikki silloisten mannermaiden asuttavat osat, niinmuodoin myös sen seudun, joka nyt on Suomenmaa. Mutta koska meiltä puuttuu kaikki noiden aikain sedimentti- kerrostumat, ei myöskään mitään jätteitä silloisista eläimistä ja kasveista ole meidän maastamme löydettävissä. Koska Suomi kaikkina näinä aikoina on ollut merestä ko- honneena, on se niinmuodoin taukoamatta ollut ilman ja veden vaikutukselle alttiina. Vuoriperä rapautui rikki ylisissä osissaan, jotka sen kautta kuohkenivat ja tulivat kasvullisuudelle sopiviksi. Täten muodostuneen soran kuljettivat sadepurot vähitellen vir- toihin, joiden muassa se edelleen kulkeutui ympäröiviin meriin. Virrat uurtautuivat aikaa voittaen kallioperustaan, kunnes niiden urain kaltevuus tuli niin vähäiseksi, että veden juoksu hil- jeni liiaksi voidakseen enään suorittaa mitään kuluttavaa tointa. Koska virtain sivujoet ja näiden lisävedet olivat saman kehitys- kulun alaisia, täytyi tämän takia näiden virtaverkkojen halkoile- man maan kokonaisuudessaan verkalleen vajota. Kun kuvattua kulutustointa kesti suunnattoman pitkät ajat, täytyi kaikkien suurien epätasaisuuksien siten vähitellen hävitä ja maan yhä enemmän tasoittua, kunnes siitä sukeusi, ei tosin täydellistä tasankoa, mutta n. s. peneplani eli »puolitasanko», jonka ainoina epätasaisuuksina olivat matalat harjumaiset töyränteet jokien välillä ja ne ylänteet, jotka olivat jääneet hyvin työläästi rapautu- vain vuorilajien, esim. kvartsiittien lujan vastustuksen takia.Irtonaiset maalajit. 3 keskeymättä olleen kohonneena merenpinnan yläpuolelle aina viimeiselle geoloogiselle ajalle eli kvartäärikaudelle saakka. Näi- den äärettömän pitkäin aikakausien kestäessä jatkui muilla jopa aivan läheisilläkin seuduilla sedimenttikerrosten muodostumista pitkin merien rannikkoja. Siellä syntyi kivihiilikauden kerrostumia, jotka monin paikoin sisältävät ihmiselle niin tärkeätä kivihiiltä. Ja näitä seurasivat permiläisen aikakauden, triaskauden ja juura- kauden kerrostumat, joissa kivettyneinä tavataan monimuotoisten matelijain ynnä ensimmäisten lintujen jäännöksiä ; sitten tuli vuoro liitukauden kerrostumille, joista on löydetty ensimmäisten lehti- puiden ja nisäkkäiden jätteitä, sekä vihdoin tertsiäärikauden ker- rostumille, joiden kivettymistä näemme silloisen eläin- ja kasvi- kunnan jo olleen sangen nykyisen kaltaisen. On selvää, että ne erilaatuiset eläin- ja kasvikunnat, jotka maanpinnalla ovat seuranneet toisiaan sen eri geoloogisina aika- kausina, ovat vallanneet kaikki silloisten mannermaiden asuttavat osat, niinmuodoin myös sen seudun, joka nyt on Suomenmaa. Mutta koska meiltä puuttuu kaikki noiden aikain sedimentti- kerrostumat, ei myöskään mitään jätteitä silloisista eläimistä ja kasveista ole meidän maastamme löydettävissä. Koska Suomi kaikkina näinä aikoina on ollut merestä ko- honneena, on se niinmuodoin taukoamatta ollut ilman ja veden vaikutukselle alttiina. Vuoriperä rapautui rikki ylisissä osissaan, jotka sen kautta kuohkenivat ja tulivat kasvullisuudelle sopiviksi. Täten muodostuneen soran kuljettivat sadepurot vähitellen vir- toihin, joiden muassa se edelleen kulkeutui ympäröiviin meriin. Virrat uurtautuivat aikaa voittaen kallioperustaan, kunnes niiden urain kaltevuus tuli niin vähäiseksi, että veden juoksu hil- jeni liiaksi voidakseen enään suorittaa mitään kuluttavaa tointa. Koska virtain sivujoet ja näiden lisävedet olivat saman kehitys- kulun alaisia, täytyi tämän takia näiden virtaverkkojen halkoile- man maan kokonaisuudessaan verkalleen vajota. Kun kuvattua kulutustointa kesti suunnattoman pitkät ajat, täytyi kaikkien suurien epätasaisuuksien siten vähitellen hävitä ja maan yhä enemmän tasoittua, kunnes siitä sukeusi, ei tosin täydellistä tasankoa, mutta n. s. peneplani eli »puolitasanko», jonka ainoina epätasaisuuksina olivat matalat harjumaiset töyränteet jokien välillä ja ne ylänteet, jotka olivat jääneet hyvin työläästi rapautu- vain vuorilajien, esim. kvartsiittien lujan vastustuksen takia.Irtonaiset maalajit. 3 keskeymättä olleen kohonneena merenpinnan yläpuolelle aina viimeiselle geoloogiselle ajalle eli kvartäärikaudelle saakka. Näi- den äärettömän pitkäin aikakausien kestäessä jatkui muilla jopa aivan läheisilläkin seuduilla sedimenttikerrosten muodostumista pitkin merien rannikkoja. Siellä syntyi kivihiilikauden kerrostumia, jotka monin paikoin sisältävät ihmiselle niin tärkeätä kivihiiltä. Ja näitä seurasivat permiläisen aikakauden, triaskauden ja juura- kauden kerrostumat, joissa kivettyneinä tavataan monimuotoisten matelijain ynnä ensimmäisten lintujen jäännöksiä ; sitten tuli vuoro liitukauden kerrostumille, joista on löydetty ensimmäisten lehti- puiden ja nisäkkäiden jätteitä, sekä vihdoin tertsiäärikauden ker- rostumille, joiden kivettymistä näemme silloisen eläin- ja kasvi- kunnan jo olleen sangen nykyisen kaltaisen. On selvää, että ne erilaatuiset eläin- ja kasvikunnat, jotka maanpinnalla ovat seuranneet toisiaan sen eri geoloogisina aika- kausina, ovat vallanneet kaikki silloisten mannermaiden asuttavat osat, niinmuodoin myös sen seudun, joka nyt on Suomenmaa. Mutta koska meiltä puuttuu kaikki noiden aikain sedimentti- kerrostumat, ei myöskään mitään jätteitä silloisista eläimistä ja kasveista ole meidän maastamme löydettävissä. Koska Suomi kaikkina näinä aikoina on ollut merestä ko- honneena, on se niinmuodoin taukoamatta ollut ilman ja veden vaikutukselle alttiina. Vuoriperä rapautui rikki ylisissä osissaan, jotka sen kautta kuohkenivat ja tulivat kasvullisuudelle sopiviksi. Täten muodostuneen soran kuljettivat sadepurot vähitellen vir- toihin, joiden muassa se edelleen kulkeutui ympäröiviin meriin. Virrat uurtautuivat aikaa voittaen kallioperustaan, kunnes niiden urain kaltevuus tuli niin vähäiseksi, että veden juoksu hil- jeni liiaksi voidakseen enään suorittaa mitään kuluttavaa tointa. Koska virtain sivujoet ja näiden lisävedet olivat saman kehitys- kulun alaisia, täytyi tämän takia näiden virtaverkkojen halkoile- man maan kokonaisuudessaan verkalleen vajota. Kun kuvattua kulutustointa kesti suunnattoman pitkät ajat, täytyi kaikkien suurien epätasaisuuksien siten vähitellen hävitä ja maan yhä enemmän tasoittua, kunnes siitä sukeusi, ei tosin täydellistä tasankoa, mutta n. s. peneplani eli »puolitasanko», jonka ainoina epätasaisuuksina olivat matalat harjumaiset töyränteet jokien välillä ja ne ylänteet, jotka olivat jääneet hyvin työläästi rapautu- vain vuorilajien, esim. kvartsiittien lujan vastustuksen takia. --- 4 Suomen Kartasto. Karitalehti n:o 4. Tätä tasoitustointa ovat kuitenkin aina ehkäisseet ja häirin- neet kaikki alustana olleessa vuoriperässä tapahtuneet liikahtelut. Maan eräiden osain kohoamiset ovat saaneet aikaan, että virtain- juoksut uudelleen ovat tulleet jyrkemmiksi ja niiden uurtava kyky niinmuodoin lisäytynyt. Jos taas vuoriperän haljetessa on toisella puolen tapahtunut äkkivajoaminen, on sille koh- dalle aluksi syntynyt koskia kaikkiin murtoviivan yli virtaaviin vesistöihin, kunnes epätasaisuus vähitellen on uudestaan hävinnyt. Missä taas sisämaassa on rakojen yltympäri saartamia vuori- perän osueita vajonnut, siellä on siten syntyneestä »vajotusten» ympäröimästä syvänteestä eli haudasta täytynyt tulla järvi. kunnes se on uudelleen ehtinyt täyttyä jokien kuljettamasta aineesta. Sellaisia maankuoren kohoamisia ja vajoamisia, osittain verkkaisia, osittain nopeita ja maantäräyksiin liittyneitä lienee Suomessa tapahtunut useilla niillä ajanjaksoilla, jolloin maa yhtä- mittaa oli mannermaana. Ja kerrottujen repeämisten kautta syntyi, luultavasti jo paleozooisen ajan loppupuolella, tuo jyrkkä raja Venäjän sedimenttialuetta vastaan. Mutta myöskin myö- hemmin, vieläpä tertsiäärikaudella lienee sellaisia häiriöitä usein tapahtunut. Silloin sai skandinaavilais-suomalainen ylänkö, eli se niin geoloogisessa kuin maantieteellisessä suhteessa yhte- näinen alue, jolle W. Ramsay on ehdottanut nimeä Fenno-Scan- dia, nykyiset länsi- ja pohjoisrajansa sen kautta, että ne maa- alat, jotka muinoin muodostivat sen jatkon mainittuihin ilman- suuntiin, vaipuivat alas Atlantin aaltoihin. Tästä vajoamasta lähinnä itään oleva alue eli nykyisen Skandinaavian läntinen osa lienee sitävastoin samaan aikaan kohonnut, viettäen täten verkalleen itää kohti, kun se taas Atlanttiin päin kallistui jyr- kästi. Niiden maankuoren repeämisten ja rakoilujen kautta, jotka johtuivat pohjois-atlanttisen vajoaman synnystä, muodostui pitkin rannikkoviivaa lukuisia uurtaumia, Norjan vuonot, ja äkki- jyrkänne Atlanttiin päin muuttui yhä muodolleen veden vaiku- tuksesta. On hyvin luultavaa, että Suomen pohjoisin osakin, joka maantieteellisessä suhteessa läheisesti liittyy Norjaan, sa- maan aikaan sai nykyiset vietesuhteensa näiden maankuoren liikahtelujen vaikutuksesta, ja että Pohjois-Suomen virrat, esim. Tenojoki, Utsjoki ja Ivalojoki, silloin alkoivat uurtaa uriaan kallioperustaan.4 Suomen Kartasto. Karitalehti n:o 4. Tätä tasoitustointa ovat kuitenkin aina ehkäisseet ja häirin- neet kaikki alustana olleessa vuoriperässä tapahtuneet liikahtelut. Maan eräiden osain kohoamiset ovat saaneet aikaan, että virtain- juoksut uudelleen ovat tulleet jyrkemmiksi ja niiden uurtava kyky niinmuodoin lisäytynyt. Jos taas vuoriperän haljetessa on toisella puolen tapahtunut äkkivajoaminen, on sille koh- dalle aluksi syntynyt koskia kaikkiin murtoviivan yli virtaaviin vesistöihin, kunnes epätasaisuus vähitellen on uudestaan hävinnyt. Missä taas sisämaassa on rakojen yltympäri saartamia vuori- perän osueita vajonnut, siellä on siten syntyneestä »vajotusten» ympäröimästä syvänteestä eli haudasta täytynyt tulla järvi. kunnes se on uudelleen ehtinyt täyttyä jokien kuljettamasta aineesta. Sellaisia maankuoren kohoamisia ja vajoamisia, osittain verkkaisia, osittain nopeita ja maantäräyksiin liittyneitä lienee Suomessa tapahtunut useilla niillä ajanjaksoilla, jolloin maa yhtä- mittaa oli mannermaana. Ja kerrottujen repeämisten kautta syntyi, luultavasti jo paleozooisen ajan loppupuolella, tuo jyrkkä raja Venäjän sedimenttialuetta vastaan. Mutta myöskin myö- hemmin, vieläpä tertsiäärikaudella lienee sellaisia häiriöitä usein tapahtunut. Silloin sai skandinaavilais-suomalainen ylänkö, eli se niin geoloogisessa kuin maantieteellisessä suhteessa yhte- näinen alue, jolle W. Ramsay on ehdottanut nimeä Fenno-Scan- dia, nykyiset länsi- ja pohjoisrajansa sen kautta, että ne maa- alat, jotka muinoin muodostivat sen jatkon mainittuihin ilman- suuntiin, vaipuivat alas Atlantin aaltoihin. Tästä vajoamasta lähinnä itään oleva alue eli nykyisen Skandinaavian läntinen osa lienee sitävastoin samaan aikaan kohonnut, viettäen täten verkalleen itää kohti, kun se taas Atlanttiin päin kallistui jyr- kästi. Niiden maankuoren repeämisten ja rakoilujen kautta, jotka johtuivat pohjois-atlanttisen vajoaman synnystä, muodostui pitkin rannikkoviivaa lukuisia uurtaumia, Norjan vuonot, ja äkki- jyrkänne Atlanttiin päin muuttui yhä muodolleen veden vaiku- tuksesta. On hyvin luultavaa, että Suomen pohjoisin osakin, joka maantieteellisessä suhteessa läheisesti liittyy Norjaan, sa- maan aikaan sai nykyiset vietesuhteensa näiden maankuoren liikahtelujen vaikutuksesta, ja että Pohjois-Suomen virrat, esim. Tenojoki, Utsjoki ja Ivalojoki, silloin alkoivat uurtaa uriaan kallioperustaan.4 Suomen Kartasto. Karitalehti n:o 4. Tätä tasoitustointa ovat kuitenkin aina ehkäisseet ja häirin- neet kaikki alustana olleessa vuoriperässä tapahtuneet liikahtelut. Maan eräiden osain kohoamiset ovat saaneet aikaan, että virtain- juoksut uudelleen ovat tulleet jyrkemmiksi ja niiden uurtava kyky niinmuodoin lisäytynyt. Jos taas vuoriperän haljetessa on toisella puolen tapahtunut äkkivajoaminen, on sille koh- dalle aluksi syntynyt koskia kaikkiin murtoviivan yli virtaaviin vesistöihin, kunnes epätasaisuus vähitellen on uudestaan hävinnyt. Missä taas sisämaassa on rakojen yltympäri saartamia vuori- perän osueita vajonnut, siellä on siten syntyneestä »vajotusten» ympäröimästä syvänteestä eli haudasta täytynyt tulla järvi. kunnes se on uudelleen ehtinyt täyttyä jokien kuljettamasta aineesta. Sellaisia maankuoren kohoamisia ja vajoamisia, osittain verkkaisia, osittain nopeita ja maantäräyksiin liittyneitä lienee Suomessa tapahtunut useilla niillä ajanjaksoilla, jolloin maa yhtä- mittaa oli mannermaana. Ja kerrottujen repeämisten kautta syntyi, luultavasti jo paleozooisen ajan loppupuolella, tuo jyrkkä raja Venäjän sedimenttialuetta vastaan. Mutta myöskin myö- hemmin, vieläpä tertsiäärikaudella lienee sellaisia häiriöitä usein tapahtunut. Silloin sai skandinaavilais-suomalainen ylänkö, eli se niin geoloogisessa kuin maantieteellisessä suhteessa yhte- näinen alue, jolle W. Ramsay on ehdottanut nimeä Fenno-Scan- dia, nykyiset länsi- ja pohjoisrajansa sen kautta, että ne maa- alat, jotka muinoin muodostivat sen jatkon mainittuihin ilman- suuntiin, vaipuivat alas Atlantin aaltoihin. Tästä vajoamasta lähinnä itään oleva alue eli nykyisen Skandinaavian läntinen osa lienee sitävastoin samaan aikaan kohonnut, viettäen täten verkalleen itää kohti, kun se taas Atlanttiin päin kallistui jyr- kästi. Niiden maankuoren repeämisten ja rakoilujen kautta, jotka johtuivat pohjois-atlanttisen vajoaman synnystä, muodostui pitkin rannikkoviivaa lukuisia uurtaumia, Norjan vuonot, ja äkki- jyrkänne Atlanttiin päin muuttui yhä muodolleen veden vaiku- tuksesta. On hyvin luultavaa, että Suomen pohjoisin osakin, joka maantieteellisessä suhteessa läheisesti liittyy Norjaan, sa- maan aikaan sai nykyiset vietesuhteensa näiden maankuoren liikahtelujen vaikutuksesta, ja että Pohjois-Suomen virrat, esim. Tenojoki, Utsjoki ja Ivalojoki, silloin alkoivat uurtaa uriaan kallioperustaan. --- Irtonaiset maalajit. 5 Pohjanlahteen viettävässä osassa Skandinaaviaa ja Pohjois- Suomessa esiytyy myös samankaltaisia vuoriperään uurtautuneita, vaikkakin osaksi hyvin loivia virtauomia, m. m. Tornionjoki ja Kemijoen alijuoksu, mutta Skandinaavian ja Suomen keski- ja eteläosissa tavataan vain aniharvoin mitään, jota voi pitää ennen jääkauden alkua tapahtuneena veden vaikuttamana kulu- tuksena. Nämä seudut olivat siihen aikaan todennäköisesti niin matalia ja tasaisia, ettei syviä virtauomia saattanut syntyä. Mitä Etelä-Suomeen tulee, on luultavaa, että pääjoet juoksivat pitkin niitä ylen lakeita laaksoja, joissa nyt sijaitsevat suuret järvijaksot. Jääkauden lähinnä edellisellä ajalla ei Suomi ole voinut olla niin rikas järvistä kuin nykyään, sillä vaikka kohta maan- kuoren osittaisen vajoamisen kautta järvensyvänteitä muodos- tuikin, lienevät ne jälleen pian hävinneet täyttymällä niistä hieta- joukoista, joita joet kuljettivat muassaan. Maapeitteen täytyi niinmuodoin silloin olla vahvuudeltaan hyvin epätasainen: täytty- neissä järvensyvänteissä oli se vahvin, ja korkeimmilla paikoin, mistä se perin herkästi huuhtoutui alas, oli se arvatenkin ver- rattain ohut. Tämän irtonaisen maalajipeitteen alla oleva vuori- perä oli niinmuodoin sangen kuopikas ja epätasainen; tarvittiin vain verhoavan maapeitteen poistuminen, jotta tämä kuoppai- suus ilmautuisi näkyville. Tertsiäärikaudella näyttää ainakin pohjoisen pallonpuoliskon ilmasto olleen kauttaaltaan tasalämpöistä. Runsas lehtipuukas- villisuus rehotti silloin Gröönlannissa ja Huippuvuorilla ja palmut ulottuivat pohjoista kohti ainakin nykyisen Itämeren eteläranni- kolle asti. Kvartäärikaudella alkoi kuitenkin ilmasto kiristyä muuttuen vähitellen niin kylmäksi, että Skandinaaviaa ja Suomea sekä niiden naapurimaita peitti vahva yhtenäinen maajää samoinkuin nykyään Gröönlantia ja etelänavan seutuja. Tällöin alkoi n. s. jääkausi, jolla meidän maamme geoloogismaantieteelliseen kehi- tykseen nähden on ollut niin perinpohjainen merkitys ja joka maallemme on antanut sen nykyisen luonteen. Tämä kylmä ajanjakso lienee kuitenkin ainakin kerran het- keksi keskeytynyt, jolloin ilmasto oli niin lämmin, että jää uudes- taan suli pois. Tietämätöntä on kuitenkin vastaiseksi, onko mei- dän maassamme säilynyt mitään kerrostumia jääkauden ensi osaltaIrtonaiset maalajit. 5 Pohjanlahteen viettävässä osassa Skandinaaviaa ja Pohjois- Suomessa esiytyy myös samankaltaisia vuoriperään uurtautuneita, vaikkakin osaksi hyvin loivia virtauomia, m. m. Tornionjoki ja Kemijoen alijuoksu, mutta Skandinaavian ja Suomen keski- ja eteläosissa tavataan vain aniharvoin mitään, jota voi pitää ennen jääkauden alkua tapahtuneena veden vaikuttamana kulu- tuksena. Nämä seudut olivat siihen aikaan todennäköisesti niin matalia ja tasaisia, ettei syviä virtauomia saattanut syntyä. Mitä Etelä-Suomeen tulee, on luultavaa, että pääjoet juoksivat pitkin niitä ylen lakeita laaksoja, joissa nyt sijaitsevat suuret järvijaksot. Jääkauden lähinnä edellisellä ajalla ei Suomi ole voinut olla niin rikas järvistä kuin nykyään, sillä vaikka kohta maan- kuoren osittaisen vajoamisen kautta järvensyvänteitä muodos- tuikin, lienevät ne jälleen pian hävinneet täyttymällä niistä hieta- joukoista, joita joet kuljettivat muassaan. Maapeitteen täytyi niinmuodoin silloin olla vahvuudeltaan hyvin epätasainen: täytty- neissä järvensyvänteissä oli se vahvin, ja korkeimmilla paikoin, mistä se perin herkästi huuhtoutui alas, oli se arvatenkin ver- rattain ohut. Tämän irtonaisen maalajipeitteen alla oleva vuori- perä oli niinmuodoin sangen kuopikas ja epätasainen; tarvittiin vain verhoavan maapeitteen poistuminen, jotta tämä kuoppai- suus ilmautuisi näkyville. Tertsiäärikaudella näyttää ainakin pohjoisen pallonpuoliskon ilmasto olleen kauttaaltaan tasalämpöistä. Runsas lehtipuukas- villisuus rehotti silloin Gröönlannissa ja Huippuvuorilla ja palmut ulottuivat pohjoista kohti ainakin nykyisen Itämeren eteläranni- kolle asti. Kvartäärikaudella alkoi kuitenkin ilmasto kiristyä muuttuen vähitellen niin kylmäksi, että Skandinaaviaa ja Suomea sekä niiden naapurimaita peitti vahva yhtenäinen maajää samoinkuin nykyään Gröönlantia ja etelänavan seutuja. Tällöin alkoi n. s. jääkausi, jolla meidän maamme geoloogismaantieteelliseen kehi- tykseen nähden on ollut niin perinpohjainen merkitys ja joka maallemme on antanut sen nykyisen luonteen. Tämä kylmä ajanjakso lienee kuitenkin ainakin kerran het- keksi keskeytynyt, jolloin ilmasto oli niin lämmin, että jää uudes- taan suli pois. Tietämätöntä on kuitenkin vastaiseksi, onko mei- dän maassamme säilynyt mitään kerrostumia jääkauden ensi osaltaIrtonaiset maalajit. 5 Pohjanlahteen viettävässä osassa Skandinaaviaa ja Pohjois- Suomessa esiytyy myös samankaltaisia vuoriperään uurtautuneita, vaikkakin osaksi hyvin loivia virtauomia, m. m. Tornionjoki ja Kemijoen alijuoksu, mutta Skandinaavian ja Suomen keski- ja eteläosissa tavataan vain aniharvoin mitään, jota voi pitää ennen jääkauden alkua tapahtuneena veden vaikuttamana kulu- tuksena. Nämä seudut olivat siihen aikaan todennäköisesti niin matalia ja tasaisia, ettei syviä virtauomia saattanut syntyä. Mitä Etelä-Suomeen tulee, on luultavaa, että pääjoet juoksivat pitkin niitä ylen lakeita laaksoja, joissa nyt sijaitsevat suuret järvijaksot. Jääkauden lähinnä edellisellä ajalla ei Suomi ole voinut olla niin rikas järvistä kuin nykyään, sillä vaikka kohta maan- kuoren osittaisen vajoamisen kautta järvensyvänteitä muodos- tuikin, lienevät ne jälleen pian hävinneet täyttymällä niistä hieta- joukoista, joita joet kuljettivat muassaan. Maapeitteen täytyi niinmuodoin silloin olla vahvuudeltaan hyvin epätasainen: täytty- neissä järvensyvänteissä oli se vahvin, ja korkeimmilla paikoin, mistä se perin herkästi huuhtoutui alas, oli se arvatenkin ver- rattain ohut. Tämän irtonaisen maalajipeitteen alla oleva vuori- perä oli niinmuodoin sangen kuopikas ja epätasainen; tarvittiin vain verhoavan maapeitteen poistuminen, jotta tämä kuoppai- suus ilmautuisi näkyville. Tertsiäärikaudella näyttää ainakin pohjoisen pallonpuoliskon ilmasto olleen kauttaaltaan tasalämpöistä. Runsas lehtipuukas- villisuus rehotti silloin Gröönlannissa ja Huippuvuorilla ja palmut ulottuivat pohjoista kohti ainakin nykyisen Itämeren eteläranni- kolle asti. Kvartäärikaudella alkoi kuitenkin ilmasto kiristyä muuttuen vähitellen niin kylmäksi, että Skandinaaviaa ja Suomea sekä niiden naapurimaita peitti vahva yhtenäinen maajää samoinkuin nykyään Gröönlantia ja etelänavan seutuja. Tällöin alkoi n. s. jääkausi, jolla meidän maamme geoloogismaantieteelliseen kehi- tykseen nähden on ollut niin perinpohjainen merkitys ja joka maallemme on antanut sen nykyisen luonteen. Tämä kylmä ajanjakso lienee kuitenkin ainakin kerran het- keksi keskeytynyt, jolloin ilmasto oli niin lämmin, että jää uudes- taan suli pois. Tietämätöntä on kuitenkin vastaiseksi, onko mei- dän maassamme säilynyt mitään kerrostumia jääkauden ensi osalta --- 6 Suomen Kartasto. Karttalehti n:o 4. tai sitä seuranneelta väliajalta (mahdollisesti johtuvat Suomen harvat mammutti-löydöt juuri tältä ajalta). Joka tapauksessa muodostui jääkautisten maalajiemme pääjoukko vasta jääkauden loppuosalla. Tuo valtava jääpeite sai alkunsa Skandinaavian tunturi- selänteellä ja levisi yli Suomen ja Itämeren maiden länttä, etelää ja kaakkoa kohti. Suurimman leviämisensä aikana jääkauden ensi osalla ulottui se aina Englantiin, Hollantiin, Saksaan ja Etelä-Venäjälle asti, missä nyt kaikkialla tavataan rapakivi- graniitin ja muiden helposti tunnettavien suomalaisien vuorilajien lohkoja, joita jää on kuljettanut matkassaan. Jään muassa joutuivat näet myöskin kaikki sen alla olevat sora-, savi- ja hieta- joukot ynnä vuoriperästä irtautuneet kivilohkareet hitaaseen liikkeeseen. Sen kulutuksen kautta, jota ne tällöin tekivät alustana olevaan vuoriperään, hioutui tämä sileäksi ja sen pin- taan piirtyivät ne selkeät naarmut eli n. s. uurteet, joita nähdään kallioissamme ja jotka hyvin tarkkaan viittaavat jään kulkemia suuntia sen sulamista lähinnä edellisellä ajalla. (Varhaisemmat uurteet luonnollisesti kuluivat yleensä jälleen pois). Mutta kun myös vierinkiviharjut pääasiallisesti ovat jääliikkeen suun- taisia (suurien »poikkiharjujen» suunnat ovat taas tätä vastaan kohtisuoria), voipi karttalehdestä n:o 4, jossa harjujonot ovat merkittyinä, saada käsityksen jään liikesuunnasta. Näemme siitä, että jää Suomenlahden ja Laatokan pohjoisrannikoilla yleensä on liikkunut luodepohjoisesta eteläkaakkoon. Muissa Suomen osissa on se etupäässä liikkunut luoteesta kaakkoon, paitsi muutamilla Näsijärvestä luoteeseen ja Päijänteestä itään olevilla seuduilla, joissa se on liikkunut pohjoisesta etelään, jopa viimemainitulla alueella pohjoiskoillisesta etelälounaaseen. Poh- jois-Suomessa muuttuu suunta vähitellen jotenkin suoraan län- nestä itään, ja maan pohjoisimmissa osissa on jää liikkunut lou- naasta koilliseen. Missä nyt jää verkalleen liikkuessaan kohtasi vuoriperässä ulkonevia rouhikkoja, kuluivat ja hioutuivat nämä pois, ja kalliot saivat sen kautta tuon omituisen patalakin muodon, joka niille on niin kuvaava ja joka erittäin hyvin on saaristoissamme havaittavissa. Sillä kalliosivulla, joka on ollut suoraan jään liikesuuntaa vastassa, niinmuodoin yleensä pohjoiseen, län- teen tai luoteeseen päin (»vastasivu»), näkyvät selvimmin sekä6 Suomen Kartasto. Karttalehti n:o 4. tai sitä seuranneelta väliajalta (mahdollisesti johtuvat Suomen harvat mammutti-löydöt juuri tältä ajalta). Joka tapauksessa muodostui jääkautisten maalajiemme pääjoukko vasta jääkauden loppuosalla. Tuo valtava jääpeite sai alkunsa Skandinaavian tunturi- selänteellä ja levisi yli Suomen ja Itämeren maiden länttä, etelää ja kaakkoa kohti. Suurimman leviämisensä aikana jääkauden ensi osalla ulottui se aina Englantiin, Hollantiin, Saksaan ja Etelä-Venäjälle asti, missä nyt kaikkialla tavataan rapakivi- graniitin ja muiden helposti tunnettavien suomalaisien vuorilajien lohkoja, joita jää on kuljettanut matkassaan. Jään muassa joutuivat näet myöskin kaikki sen alla olevat sora-, savi- ja hieta- joukot ynnä vuoriperästä irtautuneet kivilohkareet hitaaseen liikkeeseen. Sen kulutuksen kautta, jota ne tällöin tekivät alustana olevaan vuoriperään, hioutui tämä sileäksi ja sen pin- taan piirtyivät ne selkeät naarmut eli n. s. uurteet, joita nähdään kallioissamme ja jotka hyvin tarkkaan viittaavat jään kulkemia suuntia sen sulamista lähinnä edellisellä ajalla. (Varhaisemmat uurteet luonnollisesti kuluivat yleensä jälleen pois). Mutta kun myös vierinkiviharjut pääasiallisesti ovat jääliikkeen suun- taisia (suurien »poikkiharjujen» suunnat ovat taas tätä vastaan kohtisuoria), voipi karttalehdestä n:o 4, jossa harjujonot ovat merkittyinä, saada käsityksen jään liikesuunnasta. Näemme siitä, että jää Suomenlahden ja Laatokan pohjoisrannikoilla yleensä on liikkunut luodepohjoisesta eteläkaakkoon. Muissa Suomen osissa on se etupäässä liikkunut luoteesta kaakkoon, paitsi muutamilla Näsijärvestä luoteeseen ja Päijänteestä itään olevilla seuduilla, joissa se on liikkunut pohjoisesta etelään, jopa viimemainitulla alueella pohjoiskoillisesta etelälounaaseen. Poh- jois-Suomessa muuttuu suunta vähitellen jotenkin suoraan län- nestä itään, ja maan pohjoisimmissa osissa on jää liikkunut lou- naasta koilliseen. Missä nyt jää verkalleen liikkuessaan kohtasi vuoriperässä ulkonevia rouhikkoja, kuluivat ja hioutuivat nämä pois, ja kalliot saivat sen kautta tuon omituisen patalakin muodon, joka niille on niin kuvaava ja joka erittäin hyvin on saaristoissamme havaittavissa. Sillä kalliosivulla, joka on ollut suoraan jään liikesuuntaa vastassa, niinmuodoin yleensä pohjoiseen, län- teen tai luoteeseen päin (»vastasivu»), näkyvät selvimmin sekä6 Suomen Kartasto. Karttalehti n:o 4. tai sitä seuranneelta väliajalta (mahdollisesti johtuvat Suomen harvat mammutti-löydöt juuri tältä ajalta). Joka tapauksessa muodostui jääkautisten maalajiemme pääjoukko vasta jääkauden loppuosalla. Tuo valtava jääpeite sai alkunsa Skandinaavian tunturi- selänteellä ja levisi yli Suomen ja Itämeren maiden länttä, etelää ja kaakkoa kohti. Suurimman leviämisensä aikana jääkauden ensi osalla ulottui se aina Englantiin, Hollantiin, Saksaan ja Etelä-Venäjälle asti, missä nyt kaikkialla tavataan rapakivi- graniitin ja muiden helposti tunnettavien suomalaisien vuorilajien lohkoja, joita jää on kuljettanut matkassaan. Jään muassa joutuivat näet myöskin kaikki sen alla olevat sora-, savi- ja hieta- joukot ynnä vuoriperästä irtautuneet kivilohkareet hitaaseen liikkeeseen. Sen kulutuksen kautta, jota ne tällöin tekivät alustana olevaan vuoriperään, hioutui tämä sileäksi ja sen pin- taan piirtyivät ne selkeät naarmut eli n. s. uurteet, joita nähdään kallioissamme ja jotka hyvin tarkkaan viittaavat jään kulkemia suuntia sen sulamista lähinnä edellisellä ajalla. (Varhaisemmat uurteet luonnollisesti kuluivat yleensä jälleen pois). Mutta kun myös vierinkiviharjut pääasiallisesti ovat jääliikkeen suun- taisia (suurien »poikkiharjujen» suunnat ovat taas tätä vastaan kohtisuoria), voipi karttalehdestä n:o 4, jossa harjujonot ovat merkittyinä, saada käsityksen jään liikesuunnasta. Näemme siitä, että jää Suomenlahden ja Laatokan pohjoisrannikoilla yleensä on liikkunut luodepohjoisesta eteläkaakkoon. Muissa Suomen osissa on se etupäässä liikkunut luoteesta kaakkoon, paitsi muutamilla Näsijärvestä luoteeseen ja Päijänteestä itään olevilla seuduilla, joissa se on liikkunut pohjoisesta etelään, jopa viimemainitulla alueella pohjoiskoillisesta etelälounaaseen. Poh- jois-Suomessa muuttuu suunta vähitellen jotenkin suoraan län- nestä itään, ja maan pohjoisimmissa osissa on jää liikkunut lou- naasta koilliseen. Missä nyt jää verkalleen liikkuessaan kohtasi vuoriperässä ulkonevia rouhikkoja, kuluivat ja hioutuivat nämä pois, ja kalliot saivat sen kautta tuon omituisen patalakin muodon, joka niille on niin kuvaava ja joka erittäin hyvin on saaristoissamme havaittavissa. Sillä kalliosivulla, joka on ollut suoraan jään liikesuuntaa vastassa, niinmuodoin yleensä pohjoiseen, län- teen tai luoteeseen päin (»vastasivu»), näkyvät selvimmin sekä --- Irtonaiset maalajit. 7 uurteet että hioutuminen ja pyöristyminen, kun taas »suojasivulla» eli alla jääliikkeen pinta useimmiten on louhuinen ja rinne jyr- känlainen, syystä että jää on matkatessaan kalliosta riuhtaissut kappaleen kappaleelta, jotka siten joutuivat mukaan seuraten joko jään alla tai sen sisään jäätyneinä. Kaikki jääkauden alkaessa maanpinnalla olleet rapasora-, kivi-, hieta- ja savijoukot lienevät verrattain väleen kokonaan poiskulkeuneet, jonka vuoksi täällä ei milloinkaan löydetä jää- kauden taka-aikoina rapautuneita vuorilajeja. (Jääkauden jälkeen on rapauminen, kuten jo mainittiin, useimmiten ollut varsin vähä- pätöinen). Se seikka, että suomalaisia kiviä, niinkuin edellä on kerrottu, on siroiteltuina melkein kautta koko Venäjän ja pohjoisen Saksan, osottaa myös että suurenmoinen ainesten siirto tähän aikaan on tapahtunut. Kun niinmuodoin ennakolta esiytyvät irtonaiset sorajoukot ikäänkuin siivellä pyyhkäistiin jään vaikutuksesta, ilmautuivat silloin näkysälle ne alustana olleen vuoriperän epätasaisuudet, jotka olivat varhaisempain maankuoren liikahtelujen synnyttämiä, mutta joita ennen erivahvuinen maapeite oli salannut (vrt siv. 5), ja Suomen vuoriperän epätasainen ynnä mäkinen luonne on niin- muodoin tämän ajan tuote. Kun nyt jää verkalleen edetessään alla olevasta halkeilleesta vuoriperästä ikäänkuin poimiskeli kappaleen toisensa jälkeen, ja nämä kivilohkareet sitte jääjoukkojen suunnattoman paineen kautta hiljalleen musertuivat, muodostui muodostumistaan jään alla joukoittain moreenisoraa, joka jään sulattua jäi jäljelle vuoria verhoten tai ympäröiden. Mainittu maalaji on, kuten kartasta näkyy, Suomen laajimmin levinnyt maalaji. Sitä nimi- tetään myös murtokivisoraksi ja se muodostuu, kuten tämä nimi ilmaisee, pääasiallisesti murtuneista kivistä, s. o. suurista ja pie- nistä etupäässä teräväsärmäisistä kivensirpaleista, joita liittää yhteen hieno vuorijauhe. Missä tämä hieno, kosteassa tilassa savimainen aines on vallalla, sielläpä moreeni ulkonäöltään mil- tei muistuttaa oikeasta savesta, mutta eroaa tästä sen kautta, että se kuitenkin tavallisesti sisältää ainakin harvoja hajanaisia kivi- lohkareita (n. s. lohkaresavea). Savista ja tuiki tiukkaan sullou- nutta moreenia on n. s. pohjasärkkä, jota usein tavataan syvällä moreenisoraleikkeissä ja jota on perin vaikea kaivaa. Maan sisä- osissa, erittäinkin Savossa ja Karjalassa, on moreenisora useinIrtonaiset maalajit. 7 uurteet että hioutuminen ja pyöristyminen, kun taas »suojasivulla» eli alla jääliikkeen pinta useimmiten on louhuinen ja rinne jyr- känlainen, syystä että jää on matkatessaan kalliosta riuhtaissut kappaleen kappaleelta, jotka siten joutuivat mukaan seuraten joko jään alla tai sen sisään jäätyneinä. Kaikki jääkauden alkaessa maanpinnalla olleet rapasora-, kivi-, hieta- ja savijoukot lienevät verrattain väleen kokonaan poiskulkeuneet, jonka vuoksi täällä ei milloinkaan löydetä jää- kauden taka-aikoina rapautuneita vuorilajeja. (Jääkauden jälkeen on rapauminen, kuten jo mainittiin, useimmiten ollut varsin vähä- pätöinen). Se seikka, että suomalaisia kiviä, niinkuin edellä on kerrottu, on siroiteltuina melkein kautta koko Venäjän ja pohjoisen Saksan, osottaa myös että suurenmoinen ainesten siirto tähän aikaan on tapahtunut. Kun niinmuodoin ennakolta esiytyvät irtonaiset sorajoukot ikäänkuin siivellä pyyhkäistiin jään vaikutuksesta, ilmautuivat silloin näkysälle ne alustana olleen vuoriperän epätasaisuudet, jotka olivat varhaisempain maankuoren liikahtelujen synnyttämiä, mutta joita ennen erivahvuinen maapeite oli salannut (vrt siv. 5), ja Suomen vuoriperän epätasainen ynnä mäkinen luonne on niin- muodoin tämän ajan tuote. Kun nyt jää verkalleen edetessään alla olevasta halkeilleesta vuoriperästä ikäänkuin poimiskeli kappaleen toisensa jälkeen, ja nämä kivilohkareet sitte jääjoukkojen suunnattoman paineen kautta hiljalleen musertuivat, muodostui muodostumistaan jään alla joukoittain moreenisoraa, joka jään sulattua jäi jäljelle vuoria verhoten tai ympäröiden. Mainittu maalaji on, kuten kartasta näkyy, Suomen laajimmin levinnyt maalaji. Sitä nimi- tetään myös murtokivisoraksi ja se muodostuu, kuten tämä nimi ilmaisee, pääasiallisesti murtuneista kivistä, s. o. suurista ja pie- nistä etupäässä teräväsärmäisistä kivensirpaleista, joita liittää yhteen hieno vuorijauhe. Missä tämä hieno, kosteassa tilassa savimainen aines on vallalla, sielläpä moreeni ulkonäöltään mil- tei muistuttaa oikeasta savesta, mutta eroaa tästä sen kautta, että se kuitenkin tavallisesti sisältää ainakin harvoja hajanaisia kivi- lohkareita (n. s. lohkaresavea). Savista ja tuiki tiukkaan sullou- nutta moreenia on n. s. pohjasärkkä, jota usein tavataan syvällä moreenisoraleikkeissä ja jota on perin vaikea kaivaa. Maan sisä- osissa, erittäinkin Savossa ja Karjalassa, on moreenisora useinIrtonaiset maalajit. 7 uurteet että hioutuminen ja pyöristyminen, kun taas »suojasivulla» eli alla jääliikkeen pinta useimmiten on louhuinen ja rinne jyr- känlainen, syystä että jää on matkatessaan kalliosta riuhtaissut kappaleen kappaleelta, jotka siten joutuivat mukaan seuraten joko jään alla tai sen sisään jäätyneinä. Kaikki jääkauden alkaessa maanpinnalla olleet rapasora-, kivi-, hieta- ja savijoukot lienevät verrattain väleen kokonaan poiskulkeuneet, jonka vuoksi täällä ei milloinkaan löydetä jää- kauden taka-aikoina rapautuneita vuorilajeja. (Jääkauden jälkeen on rapauminen, kuten jo mainittiin, useimmiten ollut varsin vähä- pätöinen). Se seikka, että suomalaisia kiviä, niinkuin edellä on kerrottu, on siroiteltuina melkein kautta koko Venäjän ja pohjoisen Saksan, osottaa myös että suurenmoinen ainesten siirto tähän aikaan on tapahtunut. Kun niinmuodoin ennakolta esiytyvät irtonaiset sorajoukot ikäänkuin siivellä pyyhkäistiin jään vaikutuksesta, ilmautuivat silloin näkysälle ne alustana olleen vuoriperän epätasaisuudet, jotka olivat varhaisempain maankuoren liikahtelujen synnyttämiä, mutta joita ennen erivahvuinen maapeite oli salannut (vrt siv. 5), ja Suomen vuoriperän epätasainen ynnä mäkinen luonne on niin- muodoin tämän ajan tuote. Kun nyt jää verkalleen edetessään alla olevasta halkeilleesta vuoriperästä ikäänkuin poimiskeli kappaleen toisensa jälkeen, ja nämä kivilohkareet sitte jääjoukkojen suunnattoman paineen kautta hiljalleen musertuivat, muodostui muodostumistaan jään alla joukoittain moreenisoraa, joka jään sulattua jäi jäljelle vuoria verhoten tai ympäröiden. Mainittu maalaji on, kuten kartasta näkyy, Suomen laajimmin levinnyt maalaji. Sitä nimi- tetään myös murtokivisoraksi ja se muodostuu, kuten tämä nimi ilmaisee, pääasiallisesti murtuneista kivistä, s. o. suurista ja pie- nistä etupäässä teräväsärmäisistä kivensirpaleista, joita liittää yhteen hieno vuorijauhe. Missä tämä hieno, kosteassa tilassa savimainen aines on vallalla, sielläpä moreeni ulkonäöltään mil- tei muistuttaa oikeasta savesta, mutta eroaa tästä sen kautta, että se kuitenkin tavallisesti sisältää ainakin harvoja hajanaisia kivi- lohkareita (n. s. lohkaresavea). Savista ja tuiki tiukkaan sullou- nutta moreenia on n. s. pohjasärkkä, jota usein tavataan syvällä moreenisoraleikkeissä ja jota on perin vaikea kaivaa. Maan sisä- osissa, erittäinkin Savossa ja Karjalassa, on moreenisora usein --- 8 Suomen Kartasto. Karttalehti n:o 4. pintapuolellakin savimaista, jotenkin kivetöntä ja löyhänlaista, jonka vuoksi sitä on kutakuinkin helppo viljellä. Suuremmassa osassa maata on vallalla pintaosissaan hiedansekainen moreeni- sora, joka on tyynni kivistä ja sen vuoksi hankalaa viljellä. Suurin osa meidän metsämaistamme on juuri sellaista soraa. Hietainen moreenisora on yleensä löyhempää kuin savinen ja enimmäkseen kellertävän tai punertavan väristä. Moreeni- soran kivet ovat suuremmaksi osaksi sellaisia vuorilajeja, joita tavataan ympäristön tai sen seudun vuorissa, joka on lähinnä pohjoiseen tai länteen (s. o. siihen suuntaan, josta jää on saapunut). Moreenisora on kaikkialla likinnä vuoriperää ja niinmuo- doin vanhin meidän maalajeistamme. Ylävissä maan sisäosissa on moreenisora lähes yksinomaan vallitsevana, osittain ohuen turvepeitteen verhoamana. Myöskin rannikkoseuduilla, missä muuten savi on vallalla, tavataan sitä kaikkialla vuoria ympäröi- vänä peittimenä ja mäkien muodostajana. Keski- ja Pohjois- Savossa sekä Itä-Karjalassa on moreenisoralla, kuten jo korkeus- kartan (n:o 2) selityksessä on mainittu, omituinen pinnanmuo- dostus. Se on nimittäin järjestynyt pitkiksi ja kapeiksi, tavalli- sesti 10—15, mutta joskus 30 40 m korkuisiksi seliksi, jotka ylimalkaan ovat yhdensuuntaisia ja soukkain, useimmiten suo- peräisten laaksonotkelmien erottamia. Tämä seikka vaikuttaa suuressa määrässä maisemain yleisluonteeseen. Kaikki järviin pistäytyvät niemet sekä moreeniselkäin väliset lahdet ynnä lam- met ovat luonnollisesti myöskin samaan suuntaan pitkäkkäitä: kaikki maisemat ovat niinmuodoin ikäänkuin juovikkaita luotei- sesta kaakkoiseen, mikä selvästi ilmenee jokaisella suurem- malla näiden seutujen kartalla. Eritoten Pieksämäen seudulla sekä Korpiselässä ynnä sen lähipitäjissä pitkin Venäjän rajaa esiintyy sellaisia maisemia, jotka näyttävät ikäänkuin jättiläis- auralla kynnetyiltä. Niissä seuduissa, joissa tällaisia moreeni- selkiä eli vaaroja esiintyy, sijaitsevat talot tavallisesti vaaroilla peltojensa ja vainioidensa keskellä. Ollessaan hietaista ja sisältäessään pyöristyneitä pikku- kivosia, on moreenin silminnähtävästi täytynyt olla veden hyö- kyjen vaikutettavana, joten sora on huuhtoutunut puhtaaksi ja kivet pyöristyneet Tämä n. s. hyökysora on jo muuttumaisil- laan oikeaksi vierinkivisoraksi, joka kuten nimikin ilmaisee, on8 Suomen Kartasto. Karttalehti n:o 4. pintapuolellakin savimaista, jotenkin kivetöntä ja löyhänlaista, jonka vuoksi sitä on kutakuinkin helppo viljellä. Suuremmassa osassa maata on vallalla pintaosissaan hiedansekainen moreeni- sora, joka on tyynni kivistä ja sen vuoksi hankalaa viljellä. Suurin osa meidän metsämaistamme on juuri sellaista soraa. Hietainen moreenisora on yleensä löyhempää kuin savinen ja enimmäkseen kellertävän tai punertavan väristä. Moreeni- soran kivet ovat suuremmaksi osaksi sellaisia vuorilajeja, joita tavataan ympäristön tai sen seudun vuorissa, joka on lähinnä pohjoiseen tai länteen (s. o. siihen suuntaan, josta jää on saapunut). Moreenisora on kaikkialla likinnä vuoriperää ja niinmuo- doin vanhin meidän maalajeistamme. Ylävissä maan sisäosissa on moreenisora lähes yksinomaan vallitsevana, osittain ohuen turvepeitteen verhoamana. Myöskin rannikkoseuduilla, missä muuten savi on vallalla, tavataan sitä kaikkialla vuoria ympäröi- vänä peittimenä ja mäkien muodostajana. Keski- ja Pohjois- Savossa sekä Itä-Karjalassa on moreenisoralla, kuten jo korkeus- kartan (n:o 2) selityksessä on mainittu, omituinen pinnanmuo- dostus. Se on nimittäin järjestynyt pitkiksi ja kapeiksi, tavalli- sesti 10—15, mutta joskus 30 40 m korkuisiksi seliksi, jotka ylimalkaan ovat yhdensuuntaisia ja soukkain, useimmiten suo- peräisten laaksonotkelmien erottamia. Tämä seikka vaikuttaa suuressa määrässä maisemain yleisluonteeseen. Kaikki järviin pistäytyvät niemet sekä moreeniselkäin väliset lahdet ynnä lam- met ovat luonnollisesti myöskin samaan suuntaan pitkäkkäitä: kaikki maisemat ovat niinmuodoin ikäänkuin juovikkaita luotei- sesta kaakkoiseen, mikä selvästi ilmenee jokaisella suurem- malla näiden seutujen kartalla. Eritoten Pieksämäen seudulla sekä Korpiselässä ynnä sen lähipitäjissä pitkin Venäjän rajaa esiintyy sellaisia maisemia, jotka näyttävät ikäänkuin jättiläis- auralla kynnetyiltä. Niissä seuduissa, joissa tällaisia moreeni- selkiä eli vaaroja esiintyy, sijaitsevat talot tavallisesti vaaroilla peltojensa ja vainioidensa keskellä. Ollessaan hietaista ja sisältäessään pyöristyneitä pikku- kivosia, on moreenin silminnähtävästi täytynyt olla veden hyö- kyjen vaikutettavana, joten sora on huuhtoutunut puhtaaksi ja kivet pyöristyneet Tämä n. s. hyökysora on jo muuttumaisil- laan oikeaksi vierinkivisoraksi, joka kuten nimikin ilmaisee, on8 Suomen Kartasto. Karttalehti n:o 4. pintapuolellakin savimaista, jotenkin kivetöntä ja löyhänlaista, jonka vuoksi sitä on kutakuinkin helppo viljellä. Suuremmassa osassa maata on vallalla pintaosissaan hiedansekainen moreeni- sora, joka on tyynni kivistä ja sen vuoksi hankalaa viljellä. Suurin osa meidän metsämaistamme on juuri sellaista soraa. Hietainen moreenisora on yleensä löyhempää kuin savinen ja enimmäkseen kellertävän tai punertavan väristä. Moreeni- soran kivet ovat suuremmaksi osaksi sellaisia vuorilajeja, joita tavataan ympäristön tai sen seudun vuorissa, joka on lähinnä pohjoiseen tai länteen (s. o. siihen suuntaan, josta jää on saapunut). Moreenisora on kaikkialla likinnä vuoriperää ja niinmuo- doin vanhin meidän maalajeistamme. Ylävissä maan sisäosissa on moreenisora lähes yksinomaan vallitsevana, osittain ohuen turvepeitteen verhoamana. Myöskin rannikkoseuduilla, missä muuten savi on vallalla, tavataan sitä kaikkialla vuoria ympäröi- vänä peittimenä ja mäkien muodostajana. Keski- ja Pohjois- Savossa sekä Itä-Karjalassa on moreenisoralla, kuten jo korkeus- kartan (n:o 2) selityksessä on mainittu, omituinen pinnanmuo- dostus. Se on nimittäin järjestynyt pitkiksi ja kapeiksi, tavalli- sesti 10—15, mutta joskus 30 40 m korkuisiksi seliksi, jotka ylimalkaan ovat yhdensuuntaisia ja soukkain, useimmiten suo- peräisten laaksonotkelmien erottamia. Tämä seikka vaikuttaa suuressa määrässä maisemain yleisluonteeseen. Kaikki järviin pistäytyvät niemet sekä moreeniselkäin väliset lahdet ynnä lam- met ovat luonnollisesti myöskin samaan suuntaan pitkäkkäitä: kaikki maisemat ovat niinmuodoin ikäänkuin juovikkaita luotei- sesta kaakkoiseen, mikä selvästi ilmenee jokaisella suurem- malla näiden seutujen kartalla. Eritoten Pieksämäen seudulla sekä Korpiselässä ynnä sen lähipitäjissä pitkin Venäjän rajaa esiintyy sellaisia maisemia, jotka näyttävät ikäänkuin jättiläis- auralla kynnetyiltä. Niissä seuduissa, joissa tällaisia moreeni- selkiä eli vaaroja esiintyy, sijaitsevat talot tavallisesti vaaroilla peltojensa ja vainioidensa keskellä. Ollessaan hietaista ja sisältäessään pyöristyneitä pikku- kivosia, on moreenin silminnähtävästi täytynyt olla veden hyö- kyjen vaikutettavana, joten sora on huuhtoutunut puhtaaksi ja kivet pyöristyneet Tämä n. s. hyökysora on jo muuttumaisil- laan oikeaksi vierinkivisoraksi, joka kuten nimikin ilmaisee, on --- Irtonaiset maalajit. 9 soraa, jonka kivet vierinnän kautta kiivaasti virtaavassa vedessä ovat pyöristyneet ja hioutuneet sileiksi samalla kuin hienot pöly- mäiset ainekset ovat poishuuhtoutuneet, joten sora pääasiallisesti muodostuu pikkukivistä ja puhtaasta karkeasta sorasta. Vierin- kivisora esiytyy etupäässä pitkäkkäinä selänteinä, n. s. vierin- kiviharjuina, jotka pohjoismaille ovat eritoten ominaisia. Nimi on lyhennys vierinkivisoraharjusta eikä ole siis käsitettävä siten. että harjujen pääaineksena olisivat isot vierinkivet. Päinvastoin ovat ne usein suuremmaksi osaksi syntyneet vaihtelevankar- keasta hiedasta, sekaisin pikkukivosia sisältäväin kertain kanssa. Vierinkivisora on rapakivisoran jälkeen meidän parasta tienteko- ainettamme, jonka vuoksi myös maantiet usein seuraavat harju- jonoja, ja rautatienrakennuksissakin käytetään harjusoraa radan alustaksi. Näiden seikkain takia on harjuilla suureksi arvattava talou- dellinen merkitys. Jos meiltä puuttuisi niiden tarjoamaa oivaa tilaisuutta verraten halpain teiden laittamiseen, olisi viljelyksen edistyminen useissa kohdin ollut paljon hitaampaa. Harjut kulkevat milloin kapeina selkinä, joita joskus on monta rinnakkain, välillään useinkin veden täyttämiä hautoja ja kuoppia, milloin rivittäin tai sekavina kumpuryhmikkeinä, milloin taas laajeten leveiksi ylängöiksi ja tasangoiksi. Niitä ympäröivät sitä paitsi usein tasaiset hietatantereet. Korkeim- pia tunnettuja harjuja pohjoismaissa on Kersarinharju Kangas- alla: sen korkeus läheisen järven pinnasta on n. 80 m. Tus- kin sen matalampi on Pyynikki Tampereen lähellä ja jotenkin samaan korkeuteen kohoaa myös Hämeenkangas Jämijärvellä. Kuuluisimpia harjujamme ovat myös jyrkkä ja korkea Hattel- malanharju Hämeenlinnan lähellä ja kaunis Punkaharju Keri- mäellä, joka harju kulkee Puruveden poikki. Kumpikin on usein niin soukka ja teräväharjainen, että maantien tila juuri ja juuri jää niiden ylimmälle selänteelle. Valtavan vaikuttava suuruusmit- tainsa kautta on myös se harju, joka Säkylästä Turun läänissä ulottuu läpi Virtsanojan. Kuten jo johdatuksessa huomautettiin, ei harjuja suin- kaan puutu Lapista niin peräti, kuin kartasta katsoen saattaisi päättää, vaikka harjujonojen suunnat siellä eivät ole tarpeeksi tunnettuja. Kuolajärvellä on useita itään ja kaakkoon kulkevia samanmuotoisia harjuja kuin Etelä-Suomessa, muiden muassaIrtonaiset maalajit. 9 soraa, jonka kivet vierinnän kautta kiivaasti virtaavassa vedessä ovat pyöristyneet ja hioutuneet sileiksi samalla kuin hienot pöly- mäiset ainekset ovat poishuuhtoutuneet, joten sora pääasiallisesti muodostuu pikkukivistä ja puhtaasta karkeasta sorasta. Vierin- kivisora esiytyy etupäässä pitkäkkäinä selänteinä, n. s. vierin- kiviharjuina, jotka pohjoismaille ovat eritoten ominaisia. Nimi on lyhennys vierinkivisoraharjusta eikä ole siis käsitettävä siten. että harjujen pääaineksena olisivat isot vierinkivet. Päinvastoin ovat ne usein suuremmaksi osaksi syntyneet vaihtelevankar- keasta hiedasta, sekaisin pikkukivosia sisältäväin kertain kanssa. Vierinkivisora on rapakivisoran jälkeen meidän parasta tienteko- ainettamme, jonka vuoksi myös maantiet usein seuraavat harju- jonoja, ja rautatienrakennuksissakin käytetään harjusoraa radan alustaksi. Näiden seikkain takia on harjuilla suureksi arvattava talou- dellinen merkitys. Jos meiltä puuttuisi niiden tarjoamaa oivaa tilaisuutta verraten halpain teiden laittamiseen, olisi viljelyksen edistyminen useissa kohdin ollut paljon hitaampaa. Harjut kulkevat milloin kapeina selkinä, joita joskus on monta rinnakkain, välillään useinkin veden täyttämiä hautoja ja kuoppia, milloin rivittäin tai sekavina kumpuryhmikkeinä, milloin taas laajeten leveiksi ylängöiksi ja tasangoiksi. Niitä ympäröivät sitä paitsi usein tasaiset hietatantereet. Korkeim- pia tunnettuja harjuja pohjoismaissa on Kersarinharju Kangas- alla: sen korkeus läheisen järven pinnasta on n. 80 m. Tus- kin sen matalampi on Pyynikki Tampereen lähellä ja jotenkin samaan korkeuteen kohoaa myös Hämeenkangas Jämijärvellä. Kuuluisimpia harjujamme ovat myös jyrkkä ja korkea Hattel- malanharju Hämeenlinnan lähellä ja kaunis Punkaharju Keri- mäellä, joka harju kulkee Puruveden poikki. Kumpikin on usein niin soukka ja teräväharjainen, että maantien tila juuri ja juuri jää niiden ylimmälle selänteelle. Valtavan vaikuttava suuruusmit- tainsa kautta on myös se harju, joka Säkylästä Turun läänissä ulottuu läpi Virtsanojan. Kuten jo johdatuksessa huomautettiin, ei harjuja suin- kaan puutu Lapista niin peräti, kuin kartasta katsoen saattaisi päättää, vaikka harjujonojen suunnat siellä eivät ole tarpeeksi tunnettuja. Kuolajärvellä on useita itään ja kaakkoon kulkevia samanmuotoisia harjuja kuin Etelä-Suomessa, muiden muassaIrtonaiset maalajit. 9 soraa, jonka kivet vierinnän kautta kiivaasti virtaavassa vedessä ovat pyöristyneet ja hioutuneet sileiksi samalla kuin hienot pöly- mäiset ainekset ovat poishuuhtoutuneet, joten sora pääasiallisesti muodostuu pikkukivistä ja puhtaasta karkeasta sorasta. Vierin- kivisora esiytyy etupäässä pitkäkkäinä selänteinä, n. s. vierin- kiviharjuina, jotka pohjoismaille ovat eritoten ominaisia. Nimi on lyhennys vierinkivisoraharjusta eikä ole siis käsitettävä siten. että harjujen pääaineksena olisivat isot vierinkivet. Päinvastoin ovat ne usein suuremmaksi osaksi syntyneet vaihtelevankar- keasta hiedasta, sekaisin pikkukivosia sisältäväin kertain kanssa. Vierinkivisora on rapakivisoran jälkeen meidän parasta tienteko- ainettamme, jonka vuoksi myös maantiet usein seuraavat harju- jonoja, ja rautatienrakennuksissakin käytetään harjusoraa radan alustaksi. Näiden seikkain takia on harjuilla suureksi arvattava talou- dellinen merkitys. Jos meiltä puuttuisi niiden tarjoamaa oivaa tilaisuutta verraten halpain teiden laittamiseen, olisi viljelyksen edistyminen useissa kohdin ollut paljon hitaampaa. Harjut kulkevat milloin kapeina selkinä, joita joskus on monta rinnakkain, välillään useinkin veden täyttämiä hautoja ja kuoppia, milloin rivittäin tai sekavina kumpuryhmikkeinä, milloin taas laajeten leveiksi ylängöiksi ja tasangoiksi. Niitä ympäröivät sitä paitsi usein tasaiset hietatantereet. Korkeim- pia tunnettuja harjuja pohjoismaissa on Kersarinharju Kangas- alla: sen korkeus läheisen järven pinnasta on n. 80 m. Tus- kin sen matalampi on Pyynikki Tampereen lähellä ja jotenkin samaan korkeuteen kohoaa myös Hämeenkangas Jämijärvellä. Kuuluisimpia harjujamme ovat myös jyrkkä ja korkea Hattel- malanharju Hämeenlinnan lähellä ja kaunis Punkaharju Keri- mäellä, joka harju kulkee Puruveden poikki. Kumpikin on usein niin soukka ja teräväharjainen, että maantien tila juuri ja juuri jää niiden ylimmälle selänteelle. Valtavan vaikuttava suuruusmit- tainsa kautta on myös se harju, joka Säkylästä Turun läänissä ulottuu läpi Virtsanojan. Kuten jo johdatuksessa huomautettiin, ei harjuja suin- kaan puutu Lapista niin peräti, kuin kartasta katsoen saattaisi päättää, vaikka harjujonojen suunnat siellä eivät ole tarpeeksi tunnettuja. Kuolajärvellä on useita itään ja kaakkoon kulkevia samanmuotoisia harjuja kuin Etelä-Suomessa, muiden muassa --- 10 Suomen Kartasto. Karttalehti n:o 4. tunnettu perin valtava Kolsanharju. Lapin muissa osissa on selänmuotoisten harjujen sijasta sekavissa ryhmissä mehiläis- pesän kaltaisia kumpuja, jotka usein ilman määrättyä rajaa muut- tuvat pinnalta samannäköisiksi moreenisoramaisemiksi. Vierin- kiviharjuihin nähtävästi kuuluvia muodostumia ovat' ne suun- nattomat kasaumat isoja ja pieniä vierinkiviä, joita tavataan Pyhätunturin ynnä muiden Lapin tunturien juurilla ja joilla on oma paikkakunnallinen nimityksensä »aluskankaat». Nii- den pintamuodostus on yhtä vaihteleva kuin varsinaisten harju- jenkin. Vierinkiviharjujen syntytapa on ollut vaikeasti selitettävä arvoitus. Ainesten laatu ja järjestys osottaa niiden kerrostuneen kiivaasti virtaavaan veteen. On kuitenkin mahdotonta, että ne olisivat, kuten geoloogit aluksi olettivat, merenlaineiden luomia, sillä silloin täytyisi niiden olla joka paikassa tasakorkeudella, kun tositeossa saman harjujonon eri osat usein ovat hyvin eri korkeuksilla. Nykyään aletaan tulla yhä suurempaan yksi- mielisyyteen seuraavasta harjujen synnyn selityksestä. Suu- ren jääpeitteen sulaessa syntyi runsasvetisiä virtoja, jotka jään pinnalta pian painuivat rakojen kautta sen pohjalle ja siellä juoksivat pitkin maata jäätunneleissa ankaran hydraulisen pai- neen alaisina. Nämä sulavesivirrat ottivat mukaansa osittain alustasta lähtenyttä osittain jäähän tarttunutta soraa, pyörittäen ja puhdistaen sitä matkallaan sekä kerrostaen sen suistomuodostu- man tapaan tunnelien edustalle ynnä näiden pohjalle aivan suun seutuville, mihin se jään hävittyä jäi jäljelle pitkäkkäiksi virta- soraharjuiksi. Varsinaiset vierinkiviharjut kulkevat kautta maan kuten jo mainittiin jääliikkeen suuntaisina, kun taas n. s. porkkiharjut eli reunamoreenit ovat kohtisuorassa muita harjuja, moreeniselkiä ja uurteita vastaan. Nämä reunamoreenit ovat, niinkuin nykyään oletetaan, syntyneet siten, että sulavesivirtain kuljettama ja jää- hän tarttunut sora kerrostui jään edustalle, sen ulkopuolella aal- toilevaan mereen. Missä näihin harjuihin rautatienrakennuksissa on läpileikkeitä tehty, näyttävät ne kerrostuneen vuoroin vierin- kivisorasta vuoroin karkeasta hienosta hiedasta, joihin joskus on sijautunut moreenisoraa tai isohkokivisiä kasaumia. Suurin reunamoreeni eli n. s. Sa/pausselkä ulottuu Han- gosta Lahteen ja sieltä kaarenmoisena Karjalaan, missä se tulee10 Suomen Kartasto. Karttalehti n:o 4. tunnettu perin valtava Kolsanharju. Lapin muissa osissa on selänmuotoisten harjujen sijasta sekavissa ryhmissä mehiläis- pesän kaltaisia kumpuja, jotka usein ilman määrättyä rajaa muut- tuvat pinnalta samannäköisiksi moreenisoramaisemiksi. Vierin- kiviharjuihin nähtävästi kuuluvia muodostumia ovat' ne suun- nattomat kasaumat isoja ja pieniä vierinkiviä, joita tavataan Pyhätunturin ynnä muiden Lapin tunturien juurilla ja joilla on oma paikkakunnallinen nimityksensä »aluskankaat». Nii- den pintamuodostus on yhtä vaihteleva kuin varsinaisten harju- jenkin. Vierinkiviharjujen syntytapa on ollut vaikeasti selitettävä arvoitus. Ainesten laatu ja järjestys osottaa niiden kerrostuneen kiivaasti virtaavaan veteen. On kuitenkin mahdotonta, että ne olisivat, kuten geoloogit aluksi olettivat, merenlaineiden luomia, sillä silloin täytyisi niiden olla joka paikassa tasakorkeudella, kun tositeossa saman harjujonon eri osat usein ovat hyvin eri korkeuksilla. Nykyään aletaan tulla yhä suurempaan yksi- mielisyyteen seuraavasta harjujen synnyn selityksestä. Suu- ren jääpeitteen sulaessa syntyi runsasvetisiä virtoja, jotka jään pinnalta pian painuivat rakojen kautta sen pohjalle ja siellä juoksivat pitkin maata jäätunneleissa ankaran hydraulisen pai- neen alaisina. Nämä sulavesivirrat ottivat mukaansa osittain alustasta lähtenyttä osittain jäähän tarttunutta soraa, pyörittäen ja puhdistaen sitä matkallaan sekä kerrostaen sen suistomuodostu- man tapaan tunnelien edustalle ynnä näiden pohjalle aivan suun seutuville, mihin se jään hävittyä jäi jäljelle pitkäkkäiksi virta- soraharjuiksi. Varsinaiset vierinkiviharjut kulkevat kautta maan kuten jo mainittiin jääliikkeen suuntaisina, kun taas n. s. porkkiharjut eli reunamoreenit ovat kohtisuorassa muita harjuja, moreeniselkiä ja uurteita vastaan. Nämä reunamoreenit ovat, niinkuin nykyään oletetaan, syntyneet siten, että sulavesivirtain kuljettama ja jää- hän tarttunut sora kerrostui jään edustalle, sen ulkopuolella aal- toilevaan mereen. Missä näihin harjuihin rautatienrakennuksissa on läpileikkeitä tehty, näyttävät ne kerrostuneen vuoroin vierin- kivisorasta vuoroin karkeasta hienosta hiedasta, joihin joskus on sijautunut moreenisoraa tai isohkokivisiä kasaumia. Suurin reunamoreeni eli n. s. Sa/pausselkä ulottuu Han- gosta Lahteen ja sieltä kaarenmoisena Karjalaan, missä se tulee10 Suomen Kartasto. Karttalehti n:o 4. tunnettu perin valtava Kolsanharju. Lapin muissa osissa on selänmuotoisten harjujen sijasta sekavissa ryhmissä mehiläis- pesän kaltaisia kumpuja, jotka usein ilman määrättyä rajaa muut- tuvat pinnalta samannäköisiksi moreenisoramaisemiksi. Vierin- kiviharjuihin nähtävästi kuuluvia muodostumia ovat' ne suun- nattomat kasaumat isoja ja pieniä vierinkiviä, joita tavataan Pyhätunturin ynnä muiden Lapin tunturien juurilla ja joilla on oma paikkakunnallinen nimityksensä »aluskankaat». Nii- den pintamuodostus on yhtä vaihteleva kuin varsinaisten harju- jenkin. Vierinkiviharjujen syntytapa on ollut vaikeasti selitettävä arvoitus. Ainesten laatu ja järjestys osottaa niiden kerrostuneen kiivaasti virtaavaan veteen. On kuitenkin mahdotonta, että ne olisivat, kuten geoloogit aluksi olettivat, merenlaineiden luomia, sillä silloin täytyisi niiden olla joka paikassa tasakorkeudella, kun tositeossa saman harjujonon eri osat usein ovat hyvin eri korkeuksilla. Nykyään aletaan tulla yhä suurempaan yksi- mielisyyteen seuraavasta harjujen synnyn selityksestä. Suu- ren jääpeitteen sulaessa syntyi runsasvetisiä virtoja, jotka jään pinnalta pian painuivat rakojen kautta sen pohjalle ja siellä juoksivat pitkin maata jäätunneleissa ankaran hydraulisen pai- neen alaisina. Nämä sulavesivirrat ottivat mukaansa osittain alustasta lähtenyttä osittain jäähän tarttunutta soraa, pyörittäen ja puhdistaen sitä matkallaan sekä kerrostaen sen suistomuodostu- man tapaan tunnelien edustalle ynnä näiden pohjalle aivan suun seutuville, mihin se jään hävittyä jäi jäljelle pitkäkkäiksi virta- soraharjuiksi. Varsinaiset vierinkiviharjut kulkevat kautta maan kuten jo mainittiin jääliikkeen suuntaisina, kun taas n. s. porkkiharjut eli reunamoreenit ovat kohtisuorassa muita harjuja, moreeniselkiä ja uurteita vastaan. Nämä reunamoreenit ovat, niinkuin nykyään oletetaan, syntyneet siten, että sulavesivirtain kuljettama ja jää- hän tarttunut sora kerrostui jään edustalle, sen ulkopuolella aal- toilevaan mereen. Missä näihin harjuihin rautatienrakennuksissa on läpileikkeitä tehty, näyttävät ne kerrostuneen vuoroin vierin- kivisorasta vuoroin karkeasta hienosta hiedasta, joihin joskus on sijautunut moreenisoraa tai isohkokivisiä kasaumia. Suurin reunamoreeni eli n. s. Sa/pausselkä ulottuu Han- gosta Lahteen ja sieltä kaarenmoisena Karjalaan, missä se tulee --- Irtonaiset maalajit. 11 katkonaiseksi. Sen pohjoispuolella, 20—30 km välimatkan päässä on rinnakkaisharju, joka idässä ulottuu aina Koitereelle asti. (Viime kesäin geoloogisissa tutkimuksissa on nim. keksitty Kiih- telysvaaran kirkon seudussa muudan harjujono, joka sitoo Koite- reen läheisen reunamoreenin pohjoisen reunamoreenin pääkaa- reen. Aikaisemmin oli sen luultu kuuluvan ulomman reunamo- reenin eli Salpausselän yhteyteen). Näillä reunamoreeneilla, erittäinkin Salpausselällä on ollut suuri merkitys sen kautta, että maanteitä ja myöhempinä aikoina rautatietäkin on johdetttu niitä pitkin, hyväkseen käyttäen alueen verrattain suurta tasaisuutta ja oivallisen soran saantia. Poikkiharjut jatkuvat myöskin Ruotsin puolella ja vieläpä Norjassakin tavataan muodostumia, jotka lie- nevät kerrostuneet samaan aikaan suuren jääpeitteen reunalle. Idässä on niitä ilmisaatu Venäjän Karjalasta, missä niiden suunta ei kuitenkaan vielä ole täysin tutkittu. Jääkauden lopulla oli maa paljon matalammalla kuin nyky- ään, joten meri melkein kauttaaltaan peitti sen tulvillaan sikäli kuin jää poissulaessaan vetäytyi takaisin päin. Tarkkaava silmä tapaakin senvuoksi maassamme miltei kaikkialla jälkiä meren vaikutuksesta. Moreenisora on pinnalta virutettua, koskapa hienot ainekset ovat poishuuhtoutuneet ja suuret kivet pistäyty- vät maasta näkyville. Soramäkien rinteisiin on meri moniaalla uurtanut jyrkkiä penkereitä tai luonut niille rantavalleja, jotka muodostuvat tyrskyn pyörittelemistä ja lajittelemista kivistä tai hiedasta. Kumpiakin saattaa usein seurata kilometrittäin aivan samalla tasakorkeudella. Useissa paikoin on myös rantavalleista löydetty merisimpukkain kuoria; Kuolajärven Lapissa on tällaisia valleja sadan tai puolentoistasadan metrin korkeudella meren- pinnasta. Nämä muistot meren vaikutuksesta ovat luonnollisesti sel- vimmät niillä paikoilla, jotka meren tyrskyjen vaikuttaessa ovat olleet aukealla asemalla, kun sitävastoin sellaiset alueet, jotka merenpinnan niiden kohdalle joutuessa olivat saariston suojassa, ovat vain vähemmin huuhdeltuja. Vierimisen, sadetulvain ja viljelyksen vaikutuksesta ovat penkereet myöskin moniaalta hä- vinneet, missä niitä varmaan luulisi löytävänsä. Meren jättämiä jälkiä puuttuu kuitenkin kokonaan kor- keimmilta kukkuloilta. Siellä on pinnallakin löyhää savimaista soraa eikä tästä yleensä pistäydy näkyville mitään merentyrskynIrtonaiset maalajit. 11 katkonaiseksi. Sen pohjoispuolella, 20—30 km välimatkan päässä on rinnakkaisharju, joka idässä ulottuu aina Koitereelle asti. (Viime kesäin geoloogisissa tutkimuksissa on nim. keksitty Kiih- telysvaaran kirkon seudussa muudan harjujono, joka sitoo Koite- reen läheisen reunamoreenin pohjoisen reunamoreenin pääkaa- reen. Aikaisemmin oli sen luultu kuuluvan ulomman reunamo- reenin eli Salpausselän yhteyteen). Näillä reunamoreeneilla, erittäinkin Salpausselällä on ollut suuri merkitys sen kautta, että maanteitä ja myöhempinä aikoina rautatietäkin on johdetttu niitä pitkin, hyväkseen käyttäen alueen verrattain suurta tasaisuutta ja oivallisen soran saantia. Poikkiharjut jatkuvat myöskin Ruotsin puolella ja vieläpä Norjassakin tavataan muodostumia, jotka lie- nevät kerrostuneet samaan aikaan suuren jääpeitteen reunalle. Idässä on niitä ilmisaatu Venäjän Karjalasta, missä niiden suunta ei kuitenkaan vielä ole täysin tutkittu. Jääkauden lopulla oli maa paljon matalammalla kuin nyky- ään, joten meri melkein kauttaaltaan peitti sen tulvillaan sikäli kuin jää poissulaessaan vetäytyi takaisin päin. Tarkkaava silmä tapaakin senvuoksi maassamme miltei kaikkialla jälkiä meren vaikutuksesta. Moreenisora on pinnalta virutettua, koskapa hienot ainekset ovat poishuuhtoutuneet ja suuret kivet pistäyty- vät maasta näkyville. Soramäkien rinteisiin on meri moniaalla uurtanut jyrkkiä penkereitä tai luonut niille rantavalleja, jotka muodostuvat tyrskyn pyörittelemistä ja lajittelemista kivistä tai hiedasta. Kumpiakin saattaa usein seurata kilometrittäin aivan samalla tasakorkeudella. Useissa paikoin on myös rantavalleista löydetty merisimpukkain kuoria; Kuolajärven Lapissa on tällaisia valleja sadan tai puolentoistasadan metrin korkeudella meren- pinnasta. Nämä muistot meren vaikutuksesta ovat luonnollisesti sel- vimmät niillä paikoilla, jotka meren tyrskyjen vaikuttaessa ovat olleet aukealla asemalla, kun sitävastoin sellaiset alueet, jotka merenpinnan niiden kohdalle joutuessa olivat saariston suojassa, ovat vain vähemmin huuhdeltuja. Vierimisen, sadetulvain ja viljelyksen vaikutuksesta ovat penkereet myöskin moniaalta hä- vinneet, missä niitä varmaan luulisi löytävänsä. Meren jättämiä jälkiä puuttuu kuitenkin kokonaan kor- keimmilta kukkuloilta. Siellä on pinnallakin löyhää savimaista soraa eikä tästä yleensä pistäydy näkyville mitään merentyrskynIrtonaiset maalajit. 11 katkonaiseksi. Sen pohjoispuolella, 20—30 km välimatkan päässä on rinnakkaisharju, joka idässä ulottuu aina Koitereelle asti. (Viime kesäin geoloogisissa tutkimuksissa on nim. keksitty Kiih- telysvaaran kirkon seudussa muudan harjujono, joka sitoo Koite- reen läheisen reunamoreenin pohjoisen reunamoreenin pääkaa- reen. Aikaisemmin oli sen luultu kuuluvan ulomman reunamo- reenin eli Salpausselän yhteyteen). Näillä reunamoreeneilla, erittäinkin Salpausselällä on ollut suuri merkitys sen kautta, että maanteitä ja myöhempinä aikoina rautatietäkin on johdetttu niitä pitkin, hyväkseen käyttäen alueen verrattain suurta tasaisuutta ja oivallisen soran saantia. Poikkiharjut jatkuvat myöskin Ruotsin puolella ja vieläpä Norjassakin tavataan muodostumia, jotka lie- nevät kerrostuneet samaan aikaan suuren jääpeitteen reunalle. Idässä on niitä ilmisaatu Venäjän Karjalasta, missä niiden suunta ei kuitenkaan vielä ole täysin tutkittu. Jääkauden lopulla oli maa paljon matalammalla kuin nyky- ään, joten meri melkein kauttaaltaan peitti sen tulvillaan sikäli kuin jää poissulaessaan vetäytyi takaisin päin. Tarkkaava silmä tapaakin senvuoksi maassamme miltei kaikkialla jälkiä meren vaikutuksesta. Moreenisora on pinnalta virutettua, koskapa hienot ainekset ovat poishuuhtoutuneet ja suuret kivet pistäyty- vät maasta näkyville. Soramäkien rinteisiin on meri moniaalla uurtanut jyrkkiä penkereitä tai luonut niille rantavalleja, jotka muodostuvat tyrskyn pyörittelemistä ja lajittelemista kivistä tai hiedasta. Kumpiakin saattaa usein seurata kilometrittäin aivan samalla tasakorkeudella. Useissa paikoin on myös rantavalleista löydetty merisimpukkain kuoria; Kuolajärven Lapissa on tällaisia valleja sadan tai puolentoistasadan metrin korkeudella meren- pinnasta. Nämä muistot meren vaikutuksesta ovat luonnollisesti sel- vimmät niillä paikoilla, jotka meren tyrskyjen vaikuttaessa ovat olleet aukealla asemalla, kun sitävastoin sellaiset alueet, jotka merenpinnan niiden kohdalle joutuessa olivat saariston suojassa, ovat vain vähemmin huuhdeltuja. Vierimisen, sadetulvain ja viljelyksen vaikutuksesta ovat penkereet myöskin moniaalta hä- vinneet, missä niitä varmaan luulisi löytävänsä. Meren jättämiä jälkiä puuttuu kuitenkin kokonaan kor- keimmilta kukkuloilta. Siellä on pinnallakin löyhää savimaista soraa eikä tästä yleensä pistäydy näkyville mitään merentyrskyn --- 12 Suomen Kartasto. Karttalehti n:o 4. vapaiksi huuhtomia kiviä. Rantavalleja on siellä turha etsiä ja kallioilla on jäljellä moreenia ja irtonaisia kiviä, kun alempana ovat kaikki rotkotkin sorasta kokonaan puhtaaksi huuhdel- tuja. Monin paikoin voidaan täysin tarkkaan määrätä. missä meren vaikutuksen alaisena olleen alueen ja huuhtelematto- man maan raja on, ja siten on saatu selville, että tämä n. s. »mariiniraja» (merentyrskyn kosketusraja) maan eri osissa on hyvin eri korkeuksilla. Niinpä on se Karjalan kannaksella Viipurin ja Pietarin välillä 60—80 m:n korkeudella nykyisestä merenpinnasta; Suursaarella on se 86 m, Lahden seuduilla, missä se varsinkin Tiirismaalla on sangen selväpiirteinen, n. 150 m ja Säkylässä 139 m. Näsijärven seuduilla nousee se n. 170 m:n korkeudelle ja Etelä-Pohjanmaalla (Lauhanvuorella) n. 200 miiin. Päijänteen rannikoilla nousee se hitaasti pohjoiseen päin saa- vuttaen lopulla n. 200 m:n korkeuden. Laatokan pohjoispuolella on se 120—160 m, Pielisjärven seudulla (Kolinvaaralla) jo 200 m ja Oulujärven tienoissa mahdollisesti vähän enempikin. Aava- saksalla on se 204 m ja eteläisessä Lapissa yleensä 200 m vai- heilla; Inarin eteläpuolella on se taas vain n. 170 m. Huomaamme niinmuodoin maan olleen hyvin erilaisesti vajonneena. Keskiset osat ovat olleet syvemmälle vajonneet kuin eteläiset, ja maa sen vuoksi ikäänkuin mutkistunut. Niiden havaintojen nojalla, joita näihin asti on tehty mariinirajan asemasta ja saatavissa olevain korkeustietojen johdolla on laadittu seuraava karttaluonnos, joka osottaa meren levenemistä maan ollessa syvimmälle vajonneena. Vain pohjoisessa Lapissa ja Venäjän Karjalan rajoilla oli tähän aikaan isompia maa-aloja. Etelä-Suomessa kohosivat vain kor- keimmat kukkulat pikkusaarina ja kareina meren yläpuolelle. Leveän »Ruotsin salmen» kautta oli tämä »Baltinen jäämeri» Pohjanmeren yhteydessä ja nykyisestä Äänisen järvestä pohjoi- seen johti taas kaita salmi Vienan mereen (Äänisen salmi). Kun maa siten oli mereen vajonneena, kerrostuivat tähän nykyiset savikerroksemme pitkin rannikkoja ja vähissä määrin myös sisäjärvien rantamille (ks. karttalehteä n:o 4). Suuri osa näistä savikerrostumista, ainakin syvemmällä muodostuu n. s. kerrossavesta eli jäätikkösavesta. Tälle on omituista, kuten jo sen nimikin lausuu, sen ihka ilmeinen kerrallisuus, riippuva vuoroin vaaleista, vuoroin tum- mista pikkukerroista, joiden vahvuus vaihtelee 1 mm:n ja 1 cm:n12 Suomen Kartasto. Karttalehti n:o 4. vapaiksi huuhtomia kiviä. Rantavalleja on siellä turha etsiä ja kallioilla on jäljellä moreenia ja irtonaisia kiviä, kun alempana ovat kaikki rotkotkin sorasta kokonaan puhtaaksi huuhdel- tuja. Monin paikoin voidaan täysin tarkkaan määrätä. missä meren vaikutuksen alaisena olleen alueen ja huuhtelematto- man maan raja on, ja siten on saatu selville, että tämä n. s. »mariiniraja» (merentyrskyn kosketusraja) maan eri osissa on hyvin eri korkeuksilla. Niinpä on se Karjalan kannaksella Viipurin ja Pietarin välillä 60—80 m:n korkeudella nykyisestä merenpinnasta; Suursaarella on se 86 m, Lahden seuduilla, missä se varsinkin Tiirismaalla on sangen selväpiirteinen, n. 150 m ja Säkylässä 139 m. Näsijärven seuduilla nousee se n. 170 m:n korkeudelle ja Etelä-Pohjanmaalla (Lauhanvuorella) n. 200 miiin. Päijänteen rannikoilla nousee se hitaasti pohjoiseen päin saa- vuttaen lopulla n. 200 m:n korkeuden. Laatokan pohjoispuolella on se 120—160 m, Pielisjärven seudulla (Kolinvaaralla) jo 200 m ja Oulujärven tienoissa mahdollisesti vähän enempikin. Aava- saksalla on se 204 m ja eteläisessä Lapissa yleensä 200 m vai- heilla; Inarin eteläpuolella on se taas vain n. 170 m. Huomaamme niinmuodoin maan olleen hyvin erilaisesti vajonneena. Keskiset osat ovat olleet syvemmälle vajonneet kuin eteläiset, ja maa sen vuoksi ikäänkuin mutkistunut. Niiden havaintojen nojalla, joita näihin asti on tehty mariinirajan asemasta ja saatavissa olevain korkeustietojen johdolla on laadittu seuraava karttaluonnos, joka osottaa meren levenemistä maan ollessa syvimmälle vajonneena. Vain pohjoisessa Lapissa ja Venäjän Karjalan rajoilla oli tähän aikaan isompia maa-aloja. Etelä-Suomessa kohosivat vain kor- keimmat kukkulat pikkusaarina ja kareina meren yläpuolelle. Leveän »Ruotsin salmen» kautta oli tämä »Baltinen jäämeri» Pohjanmeren yhteydessä ja nykyisestä Äänisen järvestä pohjoi- seen johti taas kaita salmi Vienan mereen (Äänisen salmi). Kun maa siten oli mereen vajonneena, kerrostuivat tähän nykyiset savikerroksemme pitkin rannikkoja ja vähissä määrin myös sisäjärvien rantamille (ks. karttalehteä n:o 4). Suuri osa näistä savikerrostumista, ainakin syvemmällä muodostuu n. s. kerrossavesta eli jäätikkösavesta. Tälle on omituista, kuten jo sen nimikin lausuu, sen ihka ilmeinen kerrallisuus, riippuva vuoroin vaaleista, vuoroin tum- mista pikkukerroista, joiden vahvuus vaihtelee 1 mm:n ja 1 cm:n12 Suomen Kartasto. Karttalehti n:o 4. vapaiksi huuhtomia kiviä. Rantavalleja on siellä turha etsiä ja kallioilla on jäljellä moreenia ja irtonaisia kiviä, kun alempana ovat kaikki rotkotkin sorasta kokonaan puhtaaksi huuhdel- tuja. Monin paikoin voidaan täysin tarkkaan määrätä. missä meren vaikutuksen alaisena olleen alueen ja huuhtelematto- man maan raja on, ja siten on saatu selville, että tämä n. s. »mariiniraja» (merentyrskyn kosketusraja) maan eri osissa on hyvin eri korkeuksilla. Niinpä on se Karjalan kannaksella Viipurin ja Pietarin välillä 60—80 m:n korkeudella nykyisestä merenpinnasta; Suursaarella on se 86 m, Lahden seuduilla, missä se varsinkin Tiirismaalla on sangen selväpiirteinen, n. 150 m ja Säkylässä 139 m. Näsijärven seuduilla nousee se n. 170 m:n korkeudelle ja Etelä-Pohjanmaalla (Lauhanvuorella) n. 200 miiin. Päijänteen rannikoilla nousee se hitaasti pohjoiseen päin saa- vuttaen lopulla n. 200 m:n korkeuden. Laatokan pohjoispuolella on se 120—160 m, Pielisjärven seudulla (Kolinvaaralla) jo 200 m ja Oulujärven tienoissa mahdollisesti vähän enempikin. Aava- saksalla on se 204 m ja eteläisessä Lapissa yleensä 200 m vai- heilla; Inarin eteläpuolella on se taas vain n. 170 m. Huomaamme niinmuodoin maan olleen hyvin erilaisesti vajonneena. Keskiset osat ovat olleet syvemmälle vajonneet kuin eteläiset, ja maa sen vuoksi ikäänkuin mutkistunut. Niiden havaintojen nojalla, joita näihin asti on tehty mariinirajan asemasta ja saatavissa olevain korkeustietojen johdolla on laadittu seuraava karttaluonnos, joka osottaa meren levenemistä maan ollessa syvimmälle vajonneena. Vain pohjoisessa Lapissa ja Venäjän Karjalan rajoilla oli tähän aikaan isompia maa-aloja. Etelä-Suomessa kohosivat vain kor- keimmat kukkulat pikkusaarina ja kareina meren yläpuolelle. Leveän »Ruotsin salmen» kautta oli tämä »Baltinen jäämeri» Pohjanmeren yhteydessä ja nykyisestä Äänisen järvestä pohjoi- seen johti taas kaita salmi Vienan mereen (Äänisen salmi). Kun maa siten oli mereen vajonneena, kerrostuivat tähän nykyiset savikerroksemme pitkin rannikkoja ja vähissä määrin myös sisäjärvien rantamille (ks. karttalehteä n:o 4). Suuri osa näistä savikerrostumista, ainakin syvemmällä muodostuu n. s. kerrossavesta eli jäätikkösavesta. Tälle on omituista, kuten jo sen nimikin lausuu, sen ihka ilmeinen kerrallisuus, riippuva vuoroin vaaleista, vuoroin tum- mista pikkukerroista, joiden vahvuus vaihtelee 1 mm:n ja 1 cm:n --- Irtonaiset maalajit. 13 välillä. Kerrossavi halkeilee hyvin herkästi pitkin kertoja ja sitä kutsutaankin senvuoksi Uudellamaalla liuskasaveksi. Ahve- nanmaalla on se kalkinpitoista ja kutsutaan silloin kerrosmerke- Kuv. 1. Karttaluonnos osottava jääkautisen meren laajinta levenemistä Suomeen ja Skandinaaviaan. Viirutus kuvaa mertä, valkea maata; hienom- milla piirteillä on merkitty nykyiset ja karkeammilla muinaiset rantaviivat. liksi. Jäätikkösavi kerrostui suuren jääpeitteen sulaessa, aikana, jolloin maa oli kuten mainittu syvälle meren alle vajonneena. Tällöin syntyi, kuten myöskin edellä huomautettiin, joukko sula- vesivirtoja, jotka huuhtelivat: moreenisora-aineen, pyörittelivätIrtonaiset maalajit. 13 välillä. Kerrossavi halkeilee hyvin herkästi pitkin kertoja ja sitä kutsutaankin senvuoksi Uudellamaalla liuskasaveksi. Ahve- nanmaalla on se kalkinpitoista ja kutsutaan silloin kerrosmerke- Kuv. 1. Karttaluonnos osottava jääkautisen meren laajinta levenemistä Suomeen ja Skandinaaviaan. Viirutus kuvaa mertä, valkea maata; hienom- milla piirteillä on merkitty nykyiset ja karkeammilla muinaiset rantaviivat. liksi. Jäätikkösavi kerrostui suuren jääpeitteen sulaessa, aikana, jolloin maa oli kuten mainittu syvälle meren alle vajonneena. Tällöin syntyi, kuten myöskin edellä huomautettiin, joukko sula- vesivirtoja, jotka huuhtelivat: moreenisora-aineen, pyörittelivätIrtonaiset maalajit. 13 välillä. Kerrossavi halkeilee hyvin herkästi pitkin kertoja ja sitä kutsutaankin senvuoksi Uudellamaalla liuskasaveksi. Ahve- nanmaalla on se kalkinpitoista ja kutsutaan silloin kerrosmerke- Kuv. 1. Karttaluonnos osottava jääkautisen meren laajinta levenemistä Suomeen ja Skandinaaviaan. Viirutus kuvaa mertä, valkea maata; hienom- milla piirteillä on merkitty nykyiset ja karkeammilla muinaiset rantaviivat. liksi. Jäätikkösavi kerrostui suuren jääpeitteen sulaessa, aikana, jolloin maa oli kuten mainittu syvälle meren alle vajonneena. Tällöin syntyi, kuten myöskin edellä huomautettiin, joukko sula- vesivirtoja, jotka huuhtelivat: moreenisora-aineen, pyörittelivät --- 14 Suomen Kartasto. Karttalehti n:o 4. sen karkeimmat osaset ja kerrostivat ne vihdoin virtain suun seutuville, kun taas hienommat osaset kulkeutuivat mereen, joka niinmuodoin eritoten keväisin ja kesäisin täyttyi hienolla saviliet- teellä. Talvisin täytyi tietysti lietteen kuljetuksen olla paljon vähemmän, ja juuri siitä riippuvat tämän saven erilaatuiset kerrat. Vaaleat, usein myös hiedansekaisemmat osat kerrostuivat keväi- sin, runsassaviset tummat osat taas talvisin ja syksyisin, jolloin vedessä oli verraten vähän liettyneitä aineita. Nämä kerrat ovat niinmuodoin pidettävät vuosikertoina. Vahvempikertaiset savet, jotka yleensä ovat hiedansekaisia, ovat nähtävästi syntyneet sem- moisilla paikoilla, missä sedimentinlaskeutuminen oli runsasta, siis jäänreunan lähellä, ohutkertaiset taas jonkun matkan päässä siitä. Kerrossavi muuttuu usein syvemmällä hienoksi sinipunervan- harmaaksi jäätikköhiedaksi. Joskus saattaa nähdä moreenisoran kerrostuneena kerrossaven päälle, mikä riippuu siitä, että jää- peite uudestaan on liikahtanut eteenpäin alueelle, jonka se jo oli jättänyt. Muuten on kerrossavi aina, niinkuin sen pitääkin olla, varhaisemmin muodostuneen moreeni- ja vierinkivisoran päällä. Kerrossavea esiintyy näkyvillä pääasiallisesti Uudenmaan ja Varsinais-Suomen ylävämmissä osissa sekä Hämeenl'nnan ja Tampereen seuduissa, missä se nousee aina 140 m korkeudelle merenpinnasta. Lähnnä rannikkoja on se myöhempäin savi- kerrostumain peitossa. Myöskin Laatokan seudussa esiytyy kerrossavea ylävämmillä alueilla, mutta kumma kyllä sitä puuttuu melkein kokonaan Karjalan kannaksella, missä hietakerrostumat yksin vallitsevat. Niinikään rapakivialueella Viipurista lähinnä länteen tavataan kerrossavea verraten niukasti, vaikka seutu onkin siksi alavaa, jotta savella kyllä olisi ollut tilaisuutta kerrostua. Myöskin Porista pohjoiseen olevalla alavalla mutta mäkisellä seudulla on tämä savi silmiinpistävän vähän levinnyttä. Miten suurella alalla kerrossavea esiytyy Pohjanmaalla, on vaikea rat- kaista, koska pintakerrokset ovat myöhempiä savia. Syvemmissä leikkauksissa nähdään sitä kyllä kaikkialla aina Oulun seu- duille asti. On perin vaikeaa selittää tätä kerrossaven epätasaista levenemistä. Mahdollisesti oli siihen syynä se, että jäätikkö- meressä on käynyt kovia virtauksia, niin että saviliete saattoi laskeutua vain virtoja vastaan suojatuille paikoille, säännön mu-14 Suomen Kartasto. Karttalehti n:o 4. sen karkeimmat osaset ja kerrostivat ne vihdoin virtain suun seutuville, kun taas hienommat osaset kulkeutuivat mereen, joka niinmuodoin eritoten keväisin ja kesäisin täyttyi hienolla saviliet- teellä. Talvisin täytyi tietysti lietteen kuljetuksen olla paljon vähemmän, ja juuri siitä riippuvat tämän saven erilaatuiset kerrat. Vaaleat, usein myös hiedansekaisemmat osat kerrostuivat keväi- sin, runsassaviset tummat osat taas talvisin ja syksyisin, jolloin vedessä oli verraten vähän liettyneitä aineita. Nämä kerrat ovat niinmuodoin pidettävät vuosikertoina. Vahvempikertaiset savet, jotka yleensä ovat hiedansekaisia, ovat nähtävästi syntyneet sem- moisilla paikoilla, missä sedimentinlaskeutuminen oli runsasta, siis jäänreunan lähellä, ohutkertaiset taas jonkun matkan päässä siitä. Kerrossavi muuttuu usein syvemmällä hienoksi sinipunervan- harmaaksi jäätikköhiedaksi. Joskus saattaa nähdä moreenisoran kerrostuneena kerrossaven päälle, mikä riippuu siitä, että jää- peite uudestaan on liikahtanut eteenpäin alueelle, jonka se jo oli jättänyt. Muuten on kerrossavi aina, niinkuin sen pitääkin olla, varhaisemmin muodostuneen moreeni- ja vierinkivisoran päällä. Kerrossavea esiintyy näkyvillä pääasiallisesti Uudenmaan ja Varsinais-Suomen ylävämmissä osissa sekä Hämeenl'nnan ja Tampereen seuduissa, missä se nousee aina 140 m korkeudelle merenpinnasta. Lähnnä rannikkoja on se myöhempäin savi- kerrostumain peitossa. Myöskin Laatokan seudussa esiytyy kerrossavea ylävämmillä alueilla, mutta kumma kyllä sitä puuttuu melkein kokonaan Karjalan kannaksella, missä hietakerrostumat yksin vallitsevat. Niinikään rapakivialueella Viipurista lähinnä länteen tavataan kerrossavea verraten niukasti, vaikka seutu onkin siksi alavaa, jotta savella kyllä olisi ollut tilaisuutta kerrostua. Myöskin Porista pohjoiseen olevalla alavalla mutta mäkisellä seudulla on tämä savi silmiinpistävän vähän levinnyttä. Miten suurella alalla kerrossavea esiytyy Pohjanmaalla, on vaikea rat- kaista, koska pintakerrokset ovat myöhempiä savia. Syvemmissä leikkauksissa nähdään sitä kyllä kaikkialla aina Oulun seu- duille asti. On perin vaikeaa selittää tätä kerrossaven epätasaista levenemistä. Mahdollisesti oli siihen syynä se, että jäätikkö- meressä on käynyt kovia virtauksia, niin että saviliete saattoi laskeutua vain virtoja vastaan suojatuille paikoille, säännön mu-14 Suomen Kartasto. Karttalehti n:o 4. sen karkeimmat osaset ja kerrostivat ne vihdoin virtain suun seutuville, kun taas hienommat osaset kulkeutuivat mereen, joka niinmuodoin eritoten keväisin ja kesäisin täyttyi hienolla saviliet- teellä. Talvisin täytyi tietysti lietteen kuljetuksen olla paljon vähemmän, ja juuri siitä riippuvat tämän saven erilaatuiset kerrat. Vaaleat, usein myös hiedansekaisemmat osat kerrostuivat keväi- sin, runsassaviset tummat osat taas talvisin ja syksyisin, jolloin vedessä oli verraten vähän liettyneitä aineita. Nämä kerrat ovat niinmuodoin pidettävät vuosikertoina. Vahvempikertaiset savet, jotka yleensä ovat hiedansekaisia, ovat nähtävästi syntyneet sem- moisilla paikoilla, missä sedimentinlaskeutuminen oli runsasta, siis jäänreunan lähellä, ohutkertaiset taas jonkun matkan päässä siitä. Kerrossavi muuttuu usein syvemmällä hienoksi sinipunervan- harmaaksi jäätikköhiedaksi. Joskus saattaa nähdä moreenisoran kerrostuneena kerrossaven päälle, mikä riippuu siitä, että jää- peite uudestaan on liikahtanut eteenpäin alueelle, jonka se jo oli jättänyt. Muuten on kerrossavi aina, niinkuin sen pitääkin olla, varhaisemmin muodostuneen moreeni- ja vierinkivisoran päällä. Kerrossavea esiintyy näkyvillä pääasiallisesti Uudenmaan ja Varsinais-Suomen ylävämmissä osissa sekä Hämeenl'nnan ja Tampereen seuduissa, missä se nousee aina 140 m korkeudelle merenpinnasta. Lähnnä rannikkoja on se myöhempäin savi- kerrostumain peitossa. Myöskin Laatokan seudussa esiytyy kerrossavea ylävämmillä alueilla, mutta kumma kyllä sitä puuttuu melkein kokonaan Karjalan kannaksella, missä hietakerrostumat yksin vallitsevat. Niinikään rapakivialueella Viipurista lähinnä länteen tavataan kerrossavea verraten niukasti, vaikka seutu onkin siksi alavaa, jotta savella kyllä olisi ollut tilaisuutta kerrostua. Myöskin Porista pohjoiseen olevalla alavalla mutta mäkisellä seudulla on tämä savi silmiinpistävän vähän levinnyttä. Miten suurella alalla kerrossavea esiytyy Pohjanmaalla, on vaikea rat- kaista, koska pintakerrokset ovat myöhempiä savia. Syvemmissä leikkauksissa nähdään sitä kyllä kaikkialla aina Oulun seu- duille asti. On perin vaikeaa selittää tätä kerrossaven epätasaista levenemistä. Mahdollisesti oli siihen syynä se, että jäätikkö- meressä on käynyt kovia virtauksia, niin että saviliete saattoi laskeutua vain virtoja vastaan suojatuille paikoille, säännön mu- --- Irionaiset maalajit. 15 kaan siis kunkin eri seudun syvimmille kohdille. Osaksi riippuu se varmaankin myös siitä, että savi on myöhemmin huuhtoutunut pois yläviltä alueilta. Toisinaan sisältää kerrossavi kummannäköisiä merkelikon- kretioneja, n. s. Imatrankiviä, joilla kuitenkaan ei edes Imatran seudulla ole mitään yhteyttä kosken kanssa. Meillä ei siitä ole sitävastoin milloinkaan löydetty fossiileina niiden eläinlajien jäännöksiä, jotka elivät tuossa viluisessa meressä saven muo- dostusaikana. Keski-Ruotsissa on kumminkin kerrossavesta löy- detty sellaisten simpukkain kuoria, jotka nyt elävät vain napa- merissä. Erään semmoisen mukaan nimitetään »Baltista jää- mertä» myös Yoldia-mereksi. Jääkauden jälkeen alkoi maa taas vähitellen kohota. Sekä lantinen että koillinen salmi salpautui silloin, ja kun Juutinrau- maa ei vielä ollut olemassa, muuttui Itämeri valtavaksi suolatto- maksi sisäjärveksi. Tätä todistaa se seikka, että Virossa ja Got- lannissa on löydetty aukeilta paikoilta Itämeren rannikolta, mutta hyvän joukon sen nykyistä pintaa korkeammalta, rantavalleja, jotka sisältävät ainoastaan suolattomassa vedessä eläväin simpuk- kain kuoria. Kuvaavin näistä oli Ancylus fluviatilis, jonka mu- kaan tätä muinaista suolatonta mertä, suurinta kaikista tunne- tuista sisäjärvistä, on nimitetty Ancylusjärveksi. Kun tämä järvi oli laajimmilleen paisunut, oli suurin osa Etelä-Suomea sen tul- vain peittämänä, ja vain maan keskiosassa oli suurempia saaria, samalla kuin Pohjois- ja Itä-Suomen maa-alat olivat sitte Yoldia- ajan suurentuneet ja olivat nyt välittömästi Venäjän mantereen yhteydessä. Laatokka oli sitävastoin leveiden salmien kautta yhä edelleen Itämeren yhteydessä. Kun Suomen maa-alat tähän aikaan olivat niin perin vähäiset, ei juoksevalla vedellä niinmuo- doin ollut sanottavaa tilaisuutta maata huuhtelemaan. Jäätiköt olivat tällöin Skandinaaviassakin vain verrattain vähän levin- neitä, joten niin runsasta lietteenkuljetusta ei voinut tapahtua kuin kerrossaven laskeutuessa Yoldia-mereen. Mutta kun Ancy- lusajan loppuvaiheella suuremmat alat maata olivat vähitellen kohonneet merestä ja kevättulva niinmuodoin oli tilaisuudessa kuljettamaan niiltä suurempia lietemääriä, laskeutuivat nämä silloisten rannikoiden edustalle sangen vahvoina »ancylussaven» (toisin myös alemmaksi harmaaksisaveksi sanotun) kerrostumina. Tämä savi ei ole kerrallista kuten jäätikkösavi, vaan yhdenmuo-Irionaiset maalajit. 15 kaan siis kunkin eri seudun syvimmille kohdille. Osaksi riippuu se varmaankin myös siitä, että savi on myöhemmin huuhtoutunut pois yläviltä alueilta. Toisinaan sisältää kerrossavi kummannäköisiä merkelikon- kretioneja, n. s. Imatrankiviä, joilla kuitenkaan ei edes Imatran seudulla ole mitään yhteyttä kosken kanssa. Meillä ei siitä ole sitävastoin milloinkaan löydetty fossiileina niiden eläinlajien jäännöksiä, jotka elivät tuossa viluisessa meressä saven muo- dostusaikana. Keski-Ruotsissa on kumminkin kerrossavesta löy- detty sellaisten simpukkain kuoria, jotka nyt elävät vain napa- merissä. Erään semmoisen mukaan nimitetään »Baltista jää- mertä» myös Yoldia-mereksi. Jääkauden jälkeen alkoi maa taas vähitellen kohota. Sekä lantinen että koillinen salmi salpautui silloin, ja kun Juutinrau- maa ei vielä ollut olemassa, muuttui Itämeri valtavaksi suolatto- maksi sisäjärveksi. Tätä todistaa se seikka, että Virossa ja Got- lannissa on löydetty aukeilta paikoilta Itämeren rannikolta, mutta hyvän joukon sen nykyistä pintaa korkeammalta, rantavalleja, jotka sisältävät ainoastaan suolattomassa vedessä eläväin simpuk- kain kuoria. Kuvaavin näistä oli Ancylus fluviatilis, jonka mu- kaan tätä muinaista suolatonta mertä, suurinta kaikista tunne- tuista sisäjärvistä, on nimitetty Ancylusjärveksi. Kun tämä järvi oli laajimmilleen paisunut, oli suurin osa Etelä-Suomea sen tul- vain peittämänä, ja vain maan keskiosassa oli suurempia saaria, samalla kuin Pohjois- ja Itä-Suomen maa-alat olivat sitte Yoldia- ajan suurentuneet ja olivat nyt välittömästi Venäjän mantereen yhteydessä. Laatokka oli sitävastoin leveiden salmien kautta yhä edelleen Itämeren yhteydessä. Kun Suomen maa-alat tähän aikaan olivat niin perin vähäiset, ei juoksevalla vedellä niinmuo- doin ollut sanottavaa tilaisuutta maata huuhtelemaan. Jäätiköt olivat tällöin Skandinaaviassakin vain verrattain vähän levin- neitä, joten niin runsasta lietteenkuljetusta ei voinut tapahtua kuin kerrossaven laskeutuessa Yoldia-mereen. Mutta kun Ancy- lusajan loppuvaiheella suuremmat alat maata olivat vähitellen kohonneet merestä ja kevättulva niinmuodoin oli tilaisuudessa kuljettamaan niiltä suurempia lietemääriä, laskeutuivat nämä silloisten rannikoiden edustalle sangen vahvoina »ancylussaven» (toisin myös alemmaksi harmaaksisaveksi sanotun) kerrostumina. Tämä savi ei ole kerrallista kuten jäätikkösavi, vaan yhdenmuo-Irionaiset maalajit. 15 kaan siis kunkin eri seudun syvimmille kohdille. Osaksi riippuu se varmaankin myös siitä, että savi on myöhemmin huuhtoutunut pois yläviltä alueilta. Toisinaan sisältää kerrossavi kummannäköisiä merkelikon- kretioneja, n. s. Imatrankiviä, joilla kuitenkaan ei edes Imatran seudulla ole mitään yhteyttä kosken kanssa. Meillä ei siitä ole sitävastoin milloinkaan löydetty fossiileina niiden eläinlajien jäännöksiä, jotka elivät tuossa viluisessa meressä saven muo- dostusaikana. Keski-Ruotsissa on kumminkin kerrossavesta löy- detty sellaisten simpukkain kuoria, jotka nyt elävät vain napa- merissä. Erään semmoisen mukaan nimitetään »Baltista jää- mertä» myös Yoldia-mereksi. Jääkauden jälkeen alkoi maa taas vähitellen kohota. Sekä lantinen että koillinen salmi salpautui silloin, ja kun Juutinrau- maa ei vielä ollut olemassa, muuttui Itämeri valtavaksi suolatto- maksi sisäjärveksi. Tätä todistaa se seikka, että Virossa ja Got- lannissa on löydetty aukeilta paikoilta Itämeren rannikolta, mutta hyvän joukon sen nykyistä pintaa korkeammalta, rantavalleja, jotka sisältävät ainoastaan suolattomassa vedessä eläväin simpuk- kain kuoria. Kuvaavin näistä oli Ancylus fluviatilis, jonka mu- kaan tätä muinaista suolatonta mertä, suurinta kaikista tunne- tuista sisäjärvistä, on nimitetty Ancylusjärveksi. Kun tämä järvi oli laajimmilleen paisunut, oli suurin osa Etelä-Suomea sen tul- vain peittämänä, ja vain maan keskiosassa oli suurempia saaria, samalla kuin Pohjois- ja Itä-Suomen maa-alat olivat sitte Yoldia- ajan suurentuneet ja olivat nyt välittömästi Venäjän mantereen yhteydessä. Laatokka oli sitävastoin leveiden salmien kautta yhä edelleen Itämeren yhteydessä. Kun Suomen maa-alat tähän aikaan olivat niin perin vähäiset, ei juoksevalla vedellä niinmuo- doin ollut sanottavaa tilaisuutta maata huuhtelemaan. Jäätiköt olivat tällöin Skandinaaviassakin vain verrattain vähän levin- neitä, joten niin runsasta lietteenkuljetusta ei voinut tapahtua kuin kerrossaven laskeutuessa Yoldia-mereen. Mutta kun Ancy- lusajan loppuvaiheella suuremmat alat maata olivat vähitellen kohonneet merestä ja kevättulva niinmuodoin oli tilaisuudessa kuljettamaan niiltä suurempia lietemääriä, laskeutuivat nämä silloisten rannikoiden edustalle sangen vahvoina »ancylussaven» (toisin myös alemmaksi harmaaksisaveksi sanotun) kerrostumina. Tämä savi ei ole kerrallista kuten jäätikkösavi, vaan yhdenmuo- --- 16 Suomen Kartasto. Karttalehti n:o 4. toista, näennäisesti kerrostumatonta ja kuivassa tilassa omituisen kuopikasta murrospinnoiltaan. Mikroskopillinen tutkimus osottaa sen sisältävän suolattomassa vedessä eläviä pii-leviä (diatomaceita) ja joskus myös ylempien kasvien jäännöksiä. Yht'aikaa ancylussaven kanssa, kerrostui laitoon veteen luonnollisesti hietaa. Ancylusajalla jatkui maankohoamista niin kauan, kunnes maa yhteen aikaan oli hiukan korkeammalla kuin nykyään, kuten rannikoillamme tavattavat vedenalaiset penkereet todistavat. Sen jälkeen tuli taas aika, jolloin maa alkoi vajota ja meri uudelleen anastaa alaa. Silloin avautui Juutinrauman ja Belttien kautta yhteys Pohjanmereen ja vesi muuttui jälleen suolaiseksi. Tämän- aikuisissa kerrostumissa tavataan senvuoksi sellaisten eläin- ja kasvilajien jätteitä, jotka elävät suolaisessa vedessä, m. m. seuraa- vat simpukat: Cardium edule, Mytilus edulis, Tellina baltica ja Litorina litorea ynnä rudis, joiden viimemainittujen mukaan tätä suolaista mertä on nimitetty Litorinamereksi. Seinäjoelta on tämän aikuisista savikerrostumista löydetty sellaisen kampela- lajin luurangonosia, joka elää ainoastaan sangen väkeväsuolai- sessa vedessä, ja litorinasavesta löydetyt diatomaceet viittaavat niinikään paljoa suurempaan suolamäärään kuin nykyään on Itämeressä. Seuraavalla sivulla oleva karttaluonnos osottaa suunnilleen Litorinameren levenemistä Suomessa. Tähänkin aikaan oli maan- vajoaminen eritapainen. niin että Pohjanmaalla, jonka eteläosa oli melkein kokonaan tulvan peittämä, maa oli 80—100 m nykyistä merenpintaa alempana, kun se taas Etelä-Suomessa oli vain noin 50 m nykyistä alempana. Laatokka oli kahden sou- kan salmen kautta Suomen lahden yhteydessä. Litorina-ajalla olivat jo suuret sisäjärvemme Näsijärvi, Päi- jänne ja Saimaa oiemassa, jokien kautta purkaen vetensä me- reen. Kaikki nämä joet toivat muassaan runsaasti lieteainetta, vallankin senjälkeen kuin maa oli kohonnut niin paljon, että ne alkoivat uurtaa varhaisempia savikerrostumia. Siten syntyi pitkin Litorinameren rannikkoja savi- ja savensekaisia hieta- kerroksia. Suomenlahden rannikkoseutujen Zforinasavi, n. s. peltosavi, jota on ylemmäksi harmaaksisaveksikin kutsuttu, on kuten viimemainittu nimitys ilmaisee väriltään harmaata, selvää kerrallisuutta vailla ja usein perkipuhdasta.16 Suomen Kartasto. Karttalehti n:o 4. toista, näennäisesti kerrostumatonta ja kuivassa tilassa omituisen kuopikasta murrospinnoiltaan. Mikroskopillinen tutkimus osottaa sen sisältävän suolattomassa vedessä eläviä pii-leviä (diatomaceita) ja joskus myös ylempien kasvien jäännöksiä. Yht'aikaa ancylussaven kanssa, kerrostui laitoon veteen luonnollisesti hietaa. Ancylusajalla jatkui maankohoamista niin kauan, kunnes maa yhteen aikaan oli hiukan korkeammalla kuin nykyään, kuten rannikoillamme tavattavat vedenalaiset penkereet todistavat. Sen jälkeen tuli taas aika, jolloin maa alkoi vajota ja meri uudelleen anastaa alaa. Silloin avautui Juutinrauman ja Belttien kautta yhteys Pohjanmereen ja vesi muuttui jälleen suolaiseksi. Tämän- aikuisissa kerrostumissa tavataan senvuoksi sellaisten eläin- ja kasvilajien jätteitä, jotka elävät suolaisessa vedessä, m. m. seuraa- vat simpukat: Cardium edule, Mytilus edulis, Tellina baltica ja Litorina litorea ynnä rudis, joiden viimemainittujen mukaan tätä suolaista mertä on nimitetty Litorinamereksi. Seinäjoelta on tämän aikuisista savikerrostumista löydetty sellaisen kampela- lajin luurangonosia, joka elää ainoastaan sangen väkeväsuolai- sessa vedessä, ja litorinasavesta löydetyt diatomaceet viittaavat niinikään paljoa suurempaan suolamäärään kuin nykyään on Itämeressä. Seuraavalla sivulla oleva karttaluonnos osottaa suunnilleen Litorinameren levenemistä Suomessa. Tähänkin aikaan oli maan- vajoaminen eritapainen. niin että Pohjanmaalla, jonka eteläosa oli melkein kokonaan tulvan peittämä, maa oli 80—100 m nykyistä merenpintaa alempana, kun se taas Etelä-Suomessa oli vain noin 50 m nykyistä alempana. Laatokka oli kahden sou- kan salmen kautta Suomen lahden yhteydessä. Litorina-ajalla olivat jo suuret sisäjärvemme Näsijärvi, Päi- jänne ja Saimaa oiemassa, jokien kautta purkaen vetensä me- reen. Kaikki nämä joet toivat muassaan runsaasti lieteainetta, vallankin senjälkeen kuin maa oli kohonnut niin paljon, että ne alkoivat uurtaa varhaisempia savikerrostumia. Siten syntyi pitkin Litorinameren rannikkoja savi- ja savensekaisia hieta- kerroksia. Suomenlahden rannikkoseutujen Zforinasavi, n. s. peltosavi, jota on ylemmäksi harmaaksisaveksikin kutsuttu, on kuten viimemainittu nimitys ilmaisee väriltään harmaata, selvää kerrallisuutta vailla ja usein perkipuhdasta.16 Suomen Kartasto. Karttalehti n:o 4. toista, näennäisesti kerrostumatonta ja kuivassa tilassa omituisen kuopikasta murrospinnoiltaan. Mikroskopillinen tutkimus osottaa sen sisältävän suolattomassa vedessä eläviä pii-leviä (diatomaceita) ja joskus myös ylempien kasvien jäännöksiä. Yht'aikaa ancylussaven kanssa, kerrostui laitoon veteen luonnollisesti hietaa. Ancylusajalla jatkui maankohoamista niin kauan, kunnes maa yhteen aikaan oli hiukan korkeammalla kuin nykyään, kuten rannikoillamme tavattavat vedenalaiset penkereet todistavat. Sen jälkeen tuli taas aika, jolloin maa alkoi vajota ja meri uudelleen anastaa alaa. Silloin avautui Juutinrauman ja Belttien kautta yhteys Pohjanmereen ja vesi muuttui jälleen suolaiseksi. Tämän- aikuisissa kerrostumissa tavataan senvuoksi sellaisten eläin- ja kasvilajien jätteitä, jotka elävät suolaisessa vedessä, m. m. seuraa- vat simpukat: Cardium edule, Mytilus edulis, Tellina baltica ja Litorina litorea ynnä rudis, joiden viimemainittujen mukaan tätä suolaista mertä on nimitetty Litorinamereksi. Seinäjoelta on tämän aikuisista savikerrostumista löydetty sellaisen kampela- lajin luurangonosia, joka elää ainoastaan sangen väkeväsuolai- sessa vedessä, ja litorinasavesta löydetyt diatomaceet viittaavat niinikään paljoa suurempaan suolamäärään kuin nykyään on Itämeressä. Seuraavalla sivulla oleva karttaluonnos osottaa suunnilleen Litorinameren levenemistä Suomessa. Tähänkin aikaan oli maan- vajoaminen eritapainen. niin että Pohjanmaalla, jonka eteläosa oli melkein kokonaan tulvan peittämä, maa oli 80—100 m nykyistä merenpintaa alempana, kun se taas Etelä-Suomessa oli vain noin 50 m nykyistä alempana. Laatokka oli kahden sou- kan salmen kautta Suomen lahden yhteydessä. Litorina-ajalla olivat jo suuret sisäjärvemme Näsijärvi, Päi- jänne ja Saimaa oiemassa, jokien kautta purkaen vetensä me- reen. Kaikki nämä joet toivat muassaan runsaasti lieteainetta, vallankin senjälkeen kuin maa oli kohonnut niin paljon, että ne alkoivat uurtaa varhaisempia savikerrostumia. Siten syntyi pitkin Litorinameren rannikkoja savi- ja savensekaisia hieta- kerroksia. Suomenlahden rannikkoseutujen Zforinasavi, n. s. peltosavi, jota on ylemmäksi harmaaksisaveksikin kutsuttu, on kuten viimemainittu nimitys ilmaisee väriltään harmaata, selvää kerrallisuutta vailla ja usein perkipuhdasta. --- Irtonaiset maalajit. 17 Pitkin Pohjanmaan rannikkoja esiintyvä litorinasavi, joka m. m. suureksi osaksi peittää Pohjanmaan alankomaata, on taval- lisesti tuoreessa tilassaan tummaa ja tuntuvasti rikkivedylle hais- kahtavaa. Usein sisältää tämä Pohjanmaan »pikisavi» runsain mää- rin simpukan kuoria, jotka suuren kalkinpitoisuutensa takia osit- tain vaikuttanevat sen viljavuuden. Litorinasavi peittää alavilla , alueilla enimmältään ancylussaven ja kerrossaven, jonka vuoksi näitä tavataan näkyvillä pääasiallisesti ylävillä seuduilla, jotka eivät ole olleet Litorina- meren tulvehtimia. Kaikilla niillä ajan- vaiheilla, jolloin Suomi on ollut meren peittä- mänä, muodostui luon- nollisesti aivan lähelle rannikkoviivaa hietaker- roksiakin, mutta kun näissä ei yleensä ole säilynyt mitäkään elolli- sia jäännöksiä, on vaike- ata jopa muutamissa tapa- uksissa varsin mahdo- tonta erottaa eri aikoina syntyneitä hietakerrostu- mia toisistaan. Se hieta, joka jääkaudella kerros- tui vierinkiviharjujen suo- ranaiseen yhteyteen, n. s. vierinhieta, on yleensä , keskikarkeata, kellertävän tai punertavan väristä, ja missä se on häiriöiltä säilynyt, siinä näkyy usein samaa omituista »risti- kerrostusta» kuin vierinkivisorassakin. Varsinainen jäätikköhieta, joka. jääkaudella kerrostui mereen isohkon välimatkan pää- hän sulavesivirtain suilta, on kuten jo mainittiin tavallisesti sinipunervan-harmaata ja useimmiten kerrossaven peittämää. Hieno harmaankeltainen pölyhieta on joskus jäätikkösaven rin- nakkaismuodostuma. Sen jälkeen kuin maa vapautui jääpeitteestä, on luonnollisesti hiedan kerrostumista jokien suilla taukoamatta kestänyt, ja mikäli joensuu maan kohoamistaan kohotessa siirtyi Kuva 2. Kartanluonnos, joka osottaa Litorinameren tulvehtimia maa-aloja.Irtonaiset maalajit. 17 Pitkin Pohjanmaan rannikkoja esiintyvä litorinasavi, joka m. m. suureksi osaksi peittää Pohjanmaan alankomaata, on taval- lisesti tuoreessa tilassaan tummaa ja tuntuvasti rikkivedylle hais- kahtavaa. Usein sisältää tämä Pohjanmaan »pikisavi» runsain mää- rin simpukan kuoria, jotka suuren kalkinpitoisuutensa takia osit- tain vaikuttanevat sen viljavuuden. Litorinasavi peittää alavilla , alueilla enimmältään ancylussaven ja kerrossaven, jonka vuoksi näitä tavataan näkyvillä pääasiallisesti ylävillä seuduilla, jotka eivät ole olleet Litorina- meren tulvehtimia. Kaikilla niillä ajan- vaiheilla, jolloin Suomi on ollut meren peittä- mänä, muodostui luon- nollisesti aivan lähelle rannikkoviivaa hietaker- roksiakin, mutta kun näissä ei yleensä ole säilynyt mitäkään elolli- sia jäännöksiä, on vaike- ata jopa muutamissa tapa- uksissa varsin mahdo- tonta erottaa eri aikoina syntyneitä hietakerrostu- mia toisistaan. Se hieta, joka jääkaudella kerros- tui vierinkiviharjujen suo- ranaiseen yhteyteen, n. s. vierinhieta, on yleensä , keskikarkeata, kellertävän tai punertavan väristä, ja missä se on häiriöiltä säilynyt, siinä näkyy usein samaa omituista »risti- kerrostusta» kuin vierinkivisorassakin. Varsinainen jäätikköhieta, joka. jääkaudella kerrostui mereen isohkon välimatkan pää- hän sulavesivirtain suilta, on kuten jo mainittiin tavallisesti sinipunervan-harmaata ja useimmiten kerrossaven peittämää. Hieno harmaankeltainen pölyhieta on joskus jäätikkösaven rin- nakkaismuodostuma. Sen jälkeen kuin maa vapautui jääpeitteestä, on luonnollisesti hiedan kerrostumista jokien suilla taukoamatta kestänyt, ja mikäli joensuu maan kohoamistaan kohotessa siirtyi Kuva 2. Kartanluonnos, joka osottaa Litorinameren tulvehtimia maa-aloja.Irtonaiset maalajit. 17 Pitkin Pohjanmaan rannikkoja esiintyvä litorinasavi, joka m. m. suureksi osaksi peittää Pohjanmaan alankomaata, on taval- lisesti tuoreessa tilassaan tummaa ja tuntuvasti rikkivedylle hais- kahtavaa. Usein sisältää tämä Pohjanmaan »pikisavi» runsain mää- rin simpukan kuoria, jotka suuren kalkinpitoisuutensa takia osit- tain vaikuttanevat sen viljavuuden. Litorinasavi peittää alavilla , alueilla enimmältään ancylussaven ja kerrossaven, jonka vuoksi näitä tavataan näkyvillä pääasiallisesti ylävillä seuduilla, jotka eivät ole olleet Litorina- meren tulvehtimia. Kaikilla niillä ajan- vaiheilla, jolloin Suomi on ollut meren peittä- mänä, muodostui luon- nollisesti aivan lähelle rannikkoviivaa hietaker- roksiakin, mutta kun näissä ei yleensä ole säilynyt mitäkään elolli- sia jäännöksiä, on vaike- ata jopa muutamissa tapa- uksissa varsin mahdo- tonta erottaa eri aikoina syntyneitä hietakerrostu- mia toisistaan. Se hieta, joka jääkaudella kerros- tui vierinkiviharjujen suo- ranaiseen yhteyteen, n. s. vierinhieta, on yleensä , keskikarkeata, kellertävän tai punertavan väristä, ja missä se on häiriöiltä säilynyt, siinä näkyy usein samaa omituista »risti- kerrostusta» kuin vierinkivisorassakin. Varsinainen jäätikköhieta, joka. jääkaudella kerrostui mereen isohkon välimatkan pää- hän sulavesivirtain suilta, on kuten jo mainittiin tavallisesti sinipunervan-harmaata ja useimmiten kerrossaven peittämää. Hieno harmaankeltainen pölyhieta on joskus jäätikkösaven rin- nakkaismuodostuma. Sen jälkeen kuin maa vapautui jääpeitteestä, on luonnollisesti hiedan kerrostumista jokien suilla taukoamatta kestänyt, ja mikäli joensuu maan kohoamistaan kohotessa siirtyi Kuva 2. Kartanluonnos, joka osottaa Litorinameren tulvehtimia maa-aloja. --- 18 Suomen Kartasto. Karttalehti n:o 4. edemmäksi rannikkoviivan mukana, sikäli joutui hietakerrostuma- kin yhä kauemmas ulospäin, ja aikaisemmin muodostuneet joki- hietakerrostumat uurtautuivat uudelleen ja kulkeutuivat osittain pois virran muassa. Niinpä tavataan Pohjois-Suomen ja Lapin virtain varsilla joukoittain jokihietaa, joista lähteiden lähillä oleva on kerrostunut jo jääkauden viimeisellä vaiheella, likem- pänä mertä oleva taas ancylus- ja litorina-ajoilla, ja joen nykyi- sellä suulla kestää tietysti hiedan kerrostumista yhä tällä het- kelläkin. Kun vanhemman ikäiset, esim. harjuja ympäröivät hieta- kentät maan kohotessa ovat joutuneet tyrskyn tavattaville, ovat ne luonnollisesti tämän kautta tulleet muovailluiksi ja uudestaan kerrostetuiksi. Usein on myöskin tuuli muunnellut hietakenttäin muotoa kasaamalla hienon hiedan dyyneiksi eli lentohietavalleiksi. Kauniita dyynejä, jotka reunustavat Litorinameren muinaista rantaa, nähdään Karjalan kannaksella, erittäinkin Suomenlah- den puolisella rannikolla. Myöskin Raahen seudulla on saman- kaltaisia dyynimuodostumia. Paikoin tavataan aika matkan päässä nykyiseltä rannikolta, niinkuin esim. Oulujoen etelä- puolella ja Hämeenkankaalla, enemmän tai vähemmän hävinneitä lentohietavalleja. Vaikka kohta, niinkuin ylempänä huomautettiin, miltei kaikki maanpinnassa oleva hieta mariinirajan alapuolisilla seuduilla ijäl- tään on jääkauden jälkeistä siihen nähden, että se tällöin on laineiden uudestaan kerrostamaa, niin ilmautunee kuitenkin, joki- hietamuodostumia lukuunottamatta, suuria hietalakeuksia vain siellä, missä jo jääkaudella hietaa tai hietasoraa on suuremmissa joukoin löytynyt. Erittäinkin riippunee Karjalan kannaksen maaperän hietaisuus siitä, että jo jääkautiset maakerrokset, nim. moreeni- ja vierinkivisora täällä ylipäätään olivat laadultaan hietaisia. Kuten tunnettu kohoaa maa paraikaa Itämeren ympärillä olevilla seuduilla, ja nykyäänkin on kohoaminen epätasaista. Tuntuvin on maankohoaminen Merenkurkun tienoilla ja Pohjan- lahden länsirannalla, jossa se viimeisen 100 vuoden kuluessa tekee n. 1 m, kun se Etelä-Suomessa on tehnyt yleensä 45—60 cm jopa osittain vieläkin vähemmän, ja Itämerenmaakunnissa sekä Pietarin lähellä o. Maankohoaminen on Suomelle sangen painava maantieteellinen ilmiö, sillä osittain sen takia, osittain 18 Suomen Kartasto. Karttalehti n:o 4. edemmäksi rannikkoviivan mukana, sikäli joutui hietakerrostuma- kin yhä kauemmas ulospäin, ja aikaisemmin muodostuneet joki- hietakerrostumat uurtautuivat uudelleen ja kulkeutuivat osittain pois virran muassa. Niinpä tavataan Pohjois-Suomen ja Lapin virtain varsilla joukoittain jokihietaa, joista lähteiden lähillä oleva on kerrostunut jo jääkauden viimeisellä vaiheella, likem- pänä mertä oleva taas ancylus- ja litorina-ajoilla, ja joen nykyi- sellä suulla kestää tietysti hiedan kerrostumista yhä tällä het- kelläkin. Kun vanhemman ikäiset, esim. harjuja ympäröivät hieta- kentät maan kohotessa ovat joutuneet tyrskyn tavattaville, ovat ne luonnollisesti tämän kautta tulleet muovailluiksi ja uudestaan kerrostetuiksi. Usein on myöskin tuuli muunnellut hietakenttäin muotoa kasaamalla hienon hiedan dyyneiksi eli lentohietavalleiksi. Kauniita dyynejä, jotka reunustavat Litorinameren muinaista rantaa, nähdään Karjalan kannaksella, erittäinkin Suomenlah- den puolisella rannikolla. Myöskin Raahen seudulla on saman- kaltaisia dyynimuodostumia. Paikoin tavataan aika matkan päässä nykyiseltä rannikolta, niinkuin esim. Oulujoen etelä- puolella ja Hämeenkankaalla, enemmän tai vähemmän hävinneitä lentohietavalleja. Vaikka kohta, niinkuin ylempänä huomautettiin, miltei kaikki maanpinnassa oleva hieta mariinirajan alapuolisilla seuduilla ijäl- tään on jääkauden jälkeistä siihen nähden, että se tällöin on laineiden uudestaan kerrostamaa, niin ilmautunee kuitenkin, joki- hietamuodostumia lukuunottamatta, suuria hietalakeuksia vain siellä, missä jo jääkaudella hietaa tai hietasoraa on suuremmissa joukoin löytynyt. Erittäinkin riippunee Karjalan kannaksen maaperän hietaisuus siitä, että jo jääkautiset maakerrokset, nim. moreeni- ja vierinkivisora täällä ylipäätään olivat laadultaan hietaisia. Kuten tunnettu kohoaa maa paraikaa Itämeren ympärillä olevilla seuduilla, ja nykyäänkin on kohoaminen epätasaista. Tuntuvin on maankohoaminen Merenkurkun tienoilla ja Pohjan- lahden länsirannalla, jossa se viimeisen 100 vuoden kuluessa tekee n. 1 m, kun se Etelä-Suomessa on tehnyt yleensä 45—60 cm jopa osittain vieläkin vähemmän, ja Itämerenmaakunnissa sekä Pietarin lähellä o. Maankohoaminen on Suomelle sangen painava maantieteellinen ilmiö, sillä osittain sen takia, osittain 18 Suomen Kartasto. Karttalehti n:o 4. edemmäksi rannikkoviivan mukana, sikäli joutui hietakerrostuma- kin yhä kauemmas ulospäin, ja aikaisemmin muodostuneet joki- hietakerrostumat uurtautuivat uudelleen ja kulkeutuivat osittain pois virran muassa. Niinpä tavataan Pohjois-Suomen ja Lapin virtain varsilla joukoittain jokihietaa, joista lähteiden lähillä oleva on kerrostunut jo jääkauden viimeisellä vaiheella, likem- pänä mertä oleva taas ancylus- ja litorina-ajoilla, ja joen nykyi- sellä suulla kestää tietysti hiedan kerrostumista yhä tällä het- kelläkin. Kun vanhemman ikäiset, esim. harjuja ympäröivät hieta- kentät maan kohotessa ovat joutuneet tyrskyn tavattaville, ovat ne luonnollisesti tämän kautta tulleet muovailluiksi ja uudestaan kerrostetuiksi. Usein on myöskin tuuli muunnellut hietakenttäin muotoa kasaamalla hienon hiedan dyyneiksi eli lentohietavalleiksi. Kauniita dyynejä, jotka reunustavat Litorinameren muinaista rantaa, nähdään Karjalan kannaksella, erittäinkin Suomenlah- den puolisella rannikolla. Myöskin Raahen seudulla on saman- kaltaisia dyynimuodostumia. Paikoin tavataan aika matkan päässä nykyiseltä rannikolta, niinkuin esim. Oulujoen etelä- puolella ja Hämeenkankaalla, enemmän tai vähemmän hävinneitä lentohietavalleja. Vaikka kohta, niinkuin ylempänä huomautettiin, miltei kaikki maanpinnassa oleva hieta mariinirajan alapuolisilla seuduilla ijäl- tään on jääkauden jälkeistä siihen nähden, että se tällöin on laineiden uudestaan kerrostamaa, niin ilmautunee kuitenkin, joki- hietamuodostumia lukuunottamatta, suuria hietalakeuksia vain siellä, missä jo jääkaudella hietaa tai hietasoraa on suuremmissa joukoin löytynyt. Erittäinkin riippunee Karjalan kannaksen maaperän hietaisuus siitä, että jo jääkautiset maakerrokset, nim. moreeni- ja vierinkivisora täällä ylipäätään olivat laadultaan hietaisia. Kuten tunnettu kohoaa maa paraikaa Itämeren ympärillä olevilla seuduilla, ja nykyäänkin on kohoaminen epätasaista. Tuntuvin on maankohoaminen Merenkurkun tienoilla ja Pohjan- lahden länsirannalla, jossa se viimeisen 100 vuoden kuluessa tekee n. 1 m, kun se Etelä-Suomessa on tehnyt yleensä 45—60 cm jopa osittain vieläkin vähemmän, ja Itämerenmaakunnissa sekä Pietarin lähellä o. Maankohoaminen on Suomelle sangen painava maantieteellinen ilmiö, sillä osittain sen takia, osittain --- Irtonaiset maalajit. 19 yhtaikaa tapahtuvan suistomuodostuksen kautta mataloituvat lahdet ja salmet, pikkusaaret yhtyvät yhdeksi ja satamat erit- täinkin Pohjanlahden pohjoisosassa käyvät kelvottomiksi. Tietä- mätöntä on vielä, onko tätä maankohoamista kestänyt yhtä- mittaa siitä asti kuin maanvajoamista Litorinakaudella seurasi kohoaminen, vai onko se vain »heikko ja lyhytaikuinen mai- ninki noiden verrattoman laajaperäisten esihistoriallisten tasa- pinnan muutosten jälkeen», niinkuin ruotsalainen tiedemies De Geer, joka enemmän kuin kukaan muu on tutkinut näitä poh- joismaiden maantieteellisen kehityksen vaiheita, pitää oletettavana. Seurauksena maan epätasaisesta kohoamisesta on m. m. ollut, että järvet, joiden sisäpää on kohonnut enemmän kuin laskupää ovat vähitellen ikäänkuin kaltautuneet etelään päin. Näistä ja muista syistä ovat järvet senvuoksi monin paikoin muutta- neet laskuaan. Niinpä ovat Saimaan järvet muinoin laskeneet länteen päin niiden vesistöjen kautta. jotka Salpausselän ja sen pohjoisen rinnakkaisharjanteen välillä monessa mutkassa juokse- vat Kymin jokeen. Näihin vesistöihin, joita idässä erottaa aino- astaan kaita 5 m korkuinen kannas Saimaan lounaisimmasta lahdelmasta, kuuluu suuremmaksi osaksi sarja soukkia järviä (Kivijärvet) ja niitä yhdistäviä virtoja, joiden leveys ja syvyys osottavat, että täällä muinoin on juossut paljon valtavammat vesimäärät kuin nykyään. Koska maan sisäosat vähitellen koho- sivat suuremmassa määrässä kuin Saimaan eteläosaa ympäröivät tienoot, kaltautui järven vesi etelää kohti. Ehkäpä kohosi myös vanhan laskun ympäristö hiukan enemmän kuin järven kaak- koisosa. Tavalla millä hyvänsä nousi Saimaan pinta johon- kuhun aikaan, jolloin kaikki se vesi, mikä pohjoisesta päin pak- kausi, ei ehtinyt purkautumaan läntisen laskun kautta, niin kor- kealle, että sse järven kaakkoisosassa kohosi ylemmäs Salpaus- selän harjannetta ja raivasi itselleen sen irtonaisten sorajouk- kojen lävitse toisen lyhemmän tien mereen. Silloin syntyi niinmuodoin Vuoksen yläjuoksu lukuisine putouksineen, niiden joukossa Imatra, jossa vesi alussa muodosti laajan kosken, mutta vähitellen uursi itselleen ahtaan ja syvän uoman sangen halkeil- leeseen graniittiin. Lukuisat hiidenkirnut nykyisen putouksen itärannalla viittaavat vieläkin selkeästi alaa, mistä kuohut ovat käyneet sittemmin hylkäämäänsä leveää virranuomaa myöten.Irtonaiset maalajit. 19 yhtaikaa tapahtuvan suistomuodostuksen kautta mataloituvat lahdet ja salmet, pikkusaaret yhtyvät yhdeksi ja satamat erit- täinkin Pohjanlahden pohjoisosassa käyvät kelvottomiksi. Tietä- mätöntä on vielä, onko tätä maankohoamista kestänyt yhtä- mittaa siitä asti kuin maanvajoamista Litorinakaudella seurasi kohoaminen, vai onko se vain »heikko ja lyhytaikuinen mai- ninki noiden verrattoman laajaperäisten esihistoriallisten tasa- pinnan muutosten jälkeen», niinkuin ruotsalainen tiedemies De Geer, joka enemmän kuin kukaan muu on tutkinut näitä poh- joismaiden maantieteellisen kehityksen vaiheita, pitää oletettavana. Seurauksena maan epätasaisesta kohoamisesta on m. m. ollut, että järvet, joiden sisäpää on kohonnut enemmän kuin laskupää ovat vähitellen ikäänkuin kaltautuneet etelään päin. Näistä ja muista syistä ovat järvet senvuoksi monin paikoin muutta- neet laskuaan. Niinpä ovat Saimaan järvet muinoin laskeneet länteen päin niiden vesistöjen kautta. jotka Salpausselän ja sen pohjoisen rinnakkaisharjanteen välillä monessa mutkassa juokse- vat Kymin jokeen. Näihin vesistöihin, joita idässä erottaa aino- astaan kaita 5 m korkuinen kannas Saimaan lounaisimmasta lahdelmasta, kuuluu suuremmaksi osaksi sarja soukkia järviä (Kivijärvet) ja niitä yhdistäviä virtoja, joiden leveys ja syvyys osottavat, että täällä muinoin on juossut paljon valtavammat vesimäärät kuin nykyään. Koska maan sisäosat vähitellen koho- sivat suuremmassa määrässä kuin Saimaan eteläosaa ympäröivät tienoot, kaltautui järven vesi etelää kohti. Ehkäpä kohosi myös vanhan laskun ympäristö hiukan enemmän kuin järven kaak- koisosa. Tavalla millä hyvänsä nousi Saimaan pinta johon- kuhun aikaan, jolloin kaikki se vesi, mikä pohjoisesta päin pak- kausi, ei ehtinyt purkautumaan läntisen laskun kautta, niin kor- kealle, että sse järven kaakkoisosassa kohosi ylemmäs Salpaus- selän harjannetta ja raivasi itselleen sen irtonaisten sorajouk- kojen lävitse toisen lyhemmän tien mereen. Silloin syntyi niinmuodoin Vuoksen yläjuoksu lukuisine putouksineen, niiden joukossa Imatra, jossa vesi alussa muodosti laajan kosken, mutta vähitellen uursi itselleen ahtaan ja syvän uoman sangen halkeil- leeseen graniittiin. Lukuisat hiidenkirnut nykyisen putouksen itärannalla viittaavat vieläkin selkeästi alaa, mistä kuohut ovat käyneet sittemmin hylkäämäänsä leveää virranuomaa myöten.Irtonaiset maalajit. 19 yhtaikaa tapahtuvan suistomuodostuksen kautta mataloituvat lahdet ja salmet, pikkusaaret yhtyvät yhdeksi ja satamat erit- täinkin Pohjanlahden pohjoisosassa käyvät kelvottomiksi. Tietä- mätöntä on vielä, onko tätä maankohoamista kestänyt yhtä- mittaa siitä asti kuin maanvajoamista Litorinakaudella seurasi kohoaminen, vai onko se vain »heikko ja lyhytaikuinen mai- ninki noiden verrattoman laajaperäisten esihistoriallisten tasa- pinnan muutosten jälkeen», niinkuin ruotsalainen tiedemies De Geer, joka enemmän kuin kukaan muu on tutkinut näitä poh- joismaiden maantieteellisen kehityksen vaiheita, pitää oletettavana. Seurauksena maan epätasaisesta kohoamisesta on m. m. ollut, että järvet, joiden sisäpää on kohonnut enemmän kuin laskupää ovat vähitellen ikäänkuin kaltautuneet etelään päin. Näistä ja muista syistä ovat järvet senvuoksi monin paikoin muutta- neet laskuaan. Niinpä ovat Saimaan järvet muinoin laskeneet länteen päin niiden vesistöjen kautta. jotka Salpausselän ja sen pohjoisen rinnakkaisharjanteen välillä monessa mutkassa juokse- vat Kymin jokeen. Näihin vesistöihin, joita idässä erottaa aino- astaan kaita 5 m korkuinen kannas Saimaan lounaisimmasta lahdelmasta, kuuluu suuremmaksi osaksi sarja soukkia järviä (Kivijärvet) ja niitä yhdistäviä virtoja, joiden leveys ja syvyys osottavat, että täällä muinoin on juossut paljon valtavammat vesimäärät kuin nykyään. Koska maan sisäosat vähitellen koho- sivat suuremmassa määrässä kuin Saimaan eteläosaa ympäröivät tienoot, kaltautui järven vesi etelää kohti. Ehkäpä kohosi myös vanhan laskun ympäristö hiukan enemmän kuin järven kaak- koisosa. Tavalla millä hyvänsä nousi Saimaan pinta johon- kuhun aikaan, jolloin kaikki se vesi, mikä pohjoisesta päin pak- kausi, ei ehtinyt purkautumaan läntisen laskun kautta, niin kor- kealle, että sse järven kaakkoisosassa kohosi ylemmäs Salpaus- selän harjannetta ja raivasi itselleen sen irtonaisten sorajouk- kojen lävitse toisen lyhemmän tien mereen. Silloin syntyi niinmuodoin Vuoksen yläjuoksu lukuisine putouksineen, niiden joukossa Imatra, jossa vesi alussa muodosti laajan kosken, mutta vähitellen uursi itselleen ahtaan ja syvän uoman sangen halkeil- leeseen graniittiin. Lukuisat hiidenkirnut nykyisen putouksen itärannalla viittaavat vieläkin selkeästi alaa, mistä kuohut ovat käyneet sittemmin hylkäämäänsä leveää virranuomaa myöten. --- 20 Suomen Kartasto. Karttalehti n:o 4. Tähän aikaan lienee vielä se salmi, joka litorina-ajalla yh- disti Laatokan Suomen lahteen, ollut olemassa. Yhä kestäneen Laatokan ympäristöjen kohoamisen kautta, joka järven pohjois- osassa oli suurempi kuin eteläosassa, salpautui tämä salmi vii- mein, ja Laatokasta tuli sisäjärvi, jonka vesi yhdessä Saimaan veden kanssa laski Viipurin lahteen. Viipurin itäpuolella olevat virrantapaiset järvet ovat tämän muinoisen vesistön jätteitä. Kun kuitenkin Laatokan pohjoisosan ympäristöt yhä edelleen kohosivat ja maankohoaminen sen etelärannalla sen sijaan oli vähäpätöistä, kaltautui vesijoukko vähitellen aina enemmän ete- länpuoleen, kunnes se vuosi ylitse lounaaseen päin ja nykyisen Nevajoen kautta raivasi itselleen uuden tien mereen. Vuoksi juoksi tällöin Laatokkaan, eikä enään kuten ennen Laatokasta. Saimaan vedet taas, jotka aikoinaan olivat purkautuneet nykyisen Kymin- joen kautta, saapuivat tästä lähin pitkän kiertotien kautta mereen. Muut vesistöjen juoksun muutokset, niinkuin eritoten jokien haaraumiset, ovat luultavasti johtuneet kevättulvista, kun entinen juoksu on ollut jäitten tukkimana. Enemmän kuitenkin ovat Suomen vedet muuttuneet muo- doltaan tulvahiedan vaikutuksesta, joka on mataloittanut monen monta järveä, ja ennen kaikkea turpeenmuodostuksen takia. Lukemattomat matalat vesiköt erittäinkin rannikkoseuduilla, missä maanlaatu on savea, ovat toinen toisensa perään joutuneet kasvillisuuden valtoihin ja vähitellen täyttyneet turpeella, s. o. kasvijätteiden ja kemiallisesti saostettujen humus-aineiden sekoi- tuksella, jotka muodostavat n. s. liejun. Sellaisten, järvien täytty- misellä syntyneiden soiden alemmissa kerroksissa tavataan pää- asiallisesti ruo'on, kahilan y. m. vesikasvien jäännöksiä, joiden seassa usein on suon reunoilla kasvaneiden puiden jätteitä. Mikäli järvi, jossa turvetta muodostui, kävi matalammaksi, sikäli kasvoi vesikasvien sijaan saraa ja valkosammalta, joka viime- mainittu miten milloinkin mädäntyneenä on pääosana Suomen turpeessa etenkin sisämaan suunnattomissa soissa. Suuri osa soista ei ole kuitenkaan syntynyt järvensyvänteiden vähittäisen täyttymisen kautta, vaan siten, että maa on tullut vesiperäiseksi ja muuttunut rämeiköksi, siten että kasvillisuus itse on ollut ai- heena vedenseisahdukseen. Sellaisilla paikoin syntynyt turve ei tietysti sisällä vesikasvien jäännöksiä, vaan sammalta, saraa ja kostealla maalla viihtyviä puulajeja. Tämmöisiä ovat useimmat20 Suomen Kartasto. Karttalehti n:o 4. Tähän aikaan lienee vielä se salmi, joka litorina-ajalla yh- disti Laatokan Suomen lahteen, ollut olemassa. Yhä kestäneen Laatokan ympäristöjen kohoamisen kautta, joka järven pohjois- osassa oli suurempi kuin eteläosassa, salpautui tämä salmi vii- mein, ja Laatokasta tuli sisäjärvi, jonka vesi yhdessä Saimaan veden kanssa laski Viipurin lahteen. Viipurin itäpuolella olevat virrantapaiset järvet ovat tämän muinoisen vesistön jätteitä. Kun kuitenkin Laatokan pohjoisosan ympäristöt yhä edelleen kohosivat ja maankohoaminen sen etelärannalla sen sijaan oli vähäpätöistä, kaltautui vesijoukko vähitellen aina enemmän ete- länpuoleen, kunnes se vuosi ylitse lounaaseen päin ja nykyisen Nevajoen kautta raivasi itselleen uuden tien mereen. Vuoksi juoksi tällöin Laatokkaan, eikä enään kuten ennen Laatokasta. Saimaan vedet taas, jotka aikoinaan olivat purkautuneet nykyisen Kymin- joen kautta, saapuivat tästä lähin pitkän kiertotien kautta mereen. Muut vesistöjen juoksun muutokset, niinkuin eritoten jokien haaraumiset, ovat luultavasti johtuneet kevättulvista, kun entinen juoksu on ollut jäitten tukkimana. Enemmän kuitenkin ovat Suomen vedet muuttuneet muo- doltaan tulvahiedan vaikutuksesta, joka on mataloittanut monen monta järveä, ja ennen kaikkea turpeenmuodostuksen takia. Lukemattomat matalat vesiköt erittäinkin rannikkoseuduilla, missä maanlaatu on savea, ovat toinen toisensa perään joutuneet kasvillisuuden valtoihin ja vähitellen täyttyneet turpeella, s. o. kasvijätteiden ja kemiallisesti saostettujen humus-aineiden sekoi- tuksella, jotka muodostavat n. s. liejun. Sellaisten, järvien täytty- misellä syntyneiden soiden alemmissa kerroksissa tavataan pää- asiallisesti ruo'on, kahilan y. m. vesikasvien jäännöksiä, joiden seassa usein on suon reunoilla kasvaneiden puiden jätteitä. Mikäli järvi, jossa turvetta muodostui, kävi matalammaksi, sikäli kasvoi vesikasvien sijaan saraa ja valkosammalta, joka viime- mainittu miten milloinkin mädäntyneenä on pääosana Suomen turpeessa etenkin sisämaan suunnattomissa soissa. Suuri osa soista ei ole kuitenkaan syntynyt järvensyvänteiden vähittäisen täyttymisen kautta, vaan siten, että maa on tullut vesiperäiseksi ja muuttunut rämeiköksi, siten että kasvillisuus itse on ollut ai- heena vedenseisahdukseen. Sellaisilla paikoin syntynyt turve ei tietysti sisällä vesikasvien jäännöksiä, vaan sammalta, saraa ja kostealla maalla viihtyviä puulajeja. Tämmöisiä ovat useimmat20 Suomen Kartasto. Karttalehti n:o 4. Tähän aikaan lienee vielä se salmi, joka litorina-ajalla yh- disti Laatokan Suomen lahteen, ollut olemassa. Yhä kestäneen Laatokan ympäristöjen kohoamisen kautta, joka järven pohjois- osassa oli suurempi kuin eteläosassa, salpautui tämä salmi vii- mein, ja Laatokasta tuli sisäjärvi, jonka vesi yhdessä Saimaan veden kanssa laski Viipurin lahteen. Viipurin itäpuolella olevat virrantapaiset järvet ovat tämän muinoisen vesistön jätteitä. Kun kuitenkin Laatokan pohjoisosan ympäristöt yhä edelleen kohosivat ja maankohoaminen sen etelärannalla sen sijaan oli vähäpätöistä, kaltautui vesijoukko vähitellen aina enemmän ete- länpuoleen, kunnes se vuosi ylitse lounaaseen päin ja nykyisen Nevajoen kautta raivasi itselleen uuden tien mereen. Vuoksi juoksi tällöin Laatokkaan, eikä enään kuten ennen Laatokasta. Saimaan vedet taas, jotka aikoinaan olivat purkautuneet nykyisen Kymin- joen kautta, saapuivat tästä lähin pitkän kiertotien kautta mereen. Muut vesistöjen juoksun muutokset, niinkuin eritoten jokien haaraumiset, ovat luultavasti johtuneet kevättulvista, kun entinen juoksu on ollut jäitten tukkimana. Enemmän kuitenkin ovat Suomen vedet muuttuneet muo- doltaan tulvahiedan vaikutuksesta, joka on mataloittanut monen monta järveä, ja ennen kaikkea turpeenmuodostuksen takia. Lukemattomat matalat vesiköt erittäinkin rannikkoseuduilla, missä maanlaatu on savea, ovat toinen toisensa perään joutuneet kasvillisuuden valtoihin ja vähitellen täyttyneet turpeella, s. o. kasvijätteiden ja kemiallisesti saostettujen humus-aineiden sekoi- tuksella, jotka muodostavat n. s. liejun. Sellaisten, järvien täytty- misellä syntyneiden soiden alemmissa kerroksissa tavataan pää- asiallisesti ruo'on, kahilan y. m. vesikasvien jäännöksiä, joiden seassa usein on suon reunoilla kasvaneiden puiden jätteitä. Mikäli järvi, jossa turvetta muodostui, kävi matalammaksi, sikäli kasvoi vesikasvien sijaan saraa ja valkosammalta, joka viime- mainittu miten milloinkin mädäntyneenä on pääosana Suomen turpeessa etenkin sisämaan suunnattomissa soissa. Suuri osa soista ei ole kuitenkaan syntynyt järvensyvänteiden vähittäisen täyttymisen kautta, vaan siten, että maa on tullut vesiperäiseksi ja muuttunut rämeiköksi, siten että kasvillisuus itse on ollut ai- heena vedenseisahdukseen. Sellaisilla paikoin syntynyt turve ei tietysti sisällä vesikasvien jäännöksiä, vaan sammalta, saraa ja kostealla maalla viihtyviä puulajeja. Tämmöisiä ovat useimmat --- Irtonaiset maalajit. 21 Etelä-Pohjanmaan lakeuksien suurista soista. Syystä että ne ovat saattaneet syntyä vasta sitte kuin Litorinameri vetäytyi takaisin tältä seudulta. ovat ne verrattain myöhäisen ikäisiä eivätkä eri- tyisen vahvojakaan. Pohjois-Lapin suot, joita esiytyy ei vain matalissa syvänteissä tai alavilla tasangoilla vaan myös kaltevilla soramailla, ovat enimmäkseen vielä matalampia ja ainakin ylä- kerroksissaan sarakasveista syntyneitä. Etelä- ja Keski-Lapissa- kin on kuitenkin samanlaisia usein varsin valtavia rämeitä, kuin Suomen eteläosissakin. N Turve, joka käsittää noin '! s Suomen pinta-alasta, esiintyy sangen tasaisesti jakautuneena kautta koko maan. Vain muutamin paikoin Uudenmaan ja Turun läänin savimailla on sitä niin niukasti, että maanviljelijän on mahdotonta saada suomultaa sitkeän saven sekoitteeksi. Koska vallankin saviperäiset suot, jommoisia ne rannikkoseuduilla ovat enimmäksi osaksi, ovat hel- posti viljeltäviä, ja kun turvetta tulevaisuudessa vielä tultaneen käyttämään polttoaineeksekin, on Suomella soissaan tulolähde, jota näihin asti ei ole juuri sanottavassa määrässä hyväksi käy- tetty. Toisaalta on soiden runsaudesta meidän maanviljelyk- sellemme ollut se kipeästi tuntuva haitta, että niistä johtunut liika vedenhaihtuminen on ylen paljon edistänyt tuhoisain hallain syntymistä. Kun soiden muodostusta joka seudulla on kestänyt siitä asti kuin maa ensinnä kohosi merestä ja eri korkeuksilla sijaitse- vain soiden aliset osat niinmuodoin ovat eri-ikäisiä, saattaa turve- kerroksissa säilyneitä kasvijätteitä tutkimalla saada käsityk- sen sen kasvillisuuden laadusta ja vaihteluista, joka jääkauden jälkeen vähitellen on ottanut maan haltuunsa. Täydessä sopu- soinnussa niiden tulosten kanssa, joihin Suomen muiden maa- kerrosten tutkiminen on johtanut, on »mariinirajan» yläpuolella sijaitsevain soiden pohjakerroksista maan kaakkoisosassa löy- detty jätteitä kasvikunnasta, jonka laatu osottaa sen elinaikana vallinneen ilmaston vielä olleen napaseutuisen. Tämän kasvi- kunnan, jolle paju, vaivaiskoivu j. n. e. olivat kuvaavia, tunki tieltään toinen, missä mänty oli pääpuulaji. Männyn jälkeen saapui litorina-ajalla Etelä'SSuomeen tammi, jota hiukan jälkeen- päin taas kuusi alkoi ahdistaa tieltään. Näiden kasvijäännösten tutkimus näyttää samalla, että ilmasto eräällä litorina-ajan vai- heella oli vähän lämpimämpi kuin nykyään, jotta kasvit, joitaIrtonaiset maalajit. 21 Etelä-Pohjanmaan lakeuksien suurista soista. Syystä että ne ovat saattaneet syntyä vasta sitte kuin Litorinameri vetäytyi takaisin tältä seudulta. ovat ne verrattain myöhäisen ikäisiä eivätkä eri- tyisen vahvojakaan. Pohjois-Lapin suot, joita esiytyy ei vain matalissa syvänteissä tai alavilla tasangoilla vaan myös kaltevilla soramailla, ovat enimmäkseen vielä matalampia ja ainakin ylä- kerroksissaan sarakasveista syntyneitä. Etelä- ja Keski-Lapissa- kin on kuitenkin samanlaisia usein varsin valtavia rämeitä, kuin Suomen eteläosissakin. N Turve, joka käsittää noin '! s Suomen pinta-alasta, esiintyy sangen tasaisesti jakautuneena kautta koko maan. Vain muutamin paikoin Uudenmaan ja Turun läänin savimailla on sitä niin niukasti, että maanviljelijän on mahdotonta saada suomultaa sitkeän saven sekoitteeksi. Koska vallankin saviperäiset suot, jommoisia ne rannikkoseuduilla ovat enimmäksi osaksi, ovat hel- posti viljeltäviä, ja kun turvetta tulevaisuudessa vielä tultaneen käyttämään polttoaineeksekin, on Suomella soissaan tulolähde, jota näihin asti ei ole juuri sanottavassa määrässä hyväksi käy- tetty. Toisaalta on soiden runsaudesta meidän maanviljelyk- sellemme ollut se kipeästi tuntuva haitta, että niistä johtunut liika vedenhaihtuminen on ylen paljon edistänyt tuhoisain hallain syntymistä. Kun soiden muodostusta joka seudulla on kestänyt siitä asti kuin maa ensinnä kohosi merestä ja eri korkeuksilla sijaitse- vain soiden aliset osat niinmuodoin ovat eri-ikäisiä, saattaa turve- kerroksissa säilyneitä kasvijätteitä tutkimalla saada käsityk- sen sen kasvillisuuden laadusta ja vaihteluista, joka jääkauden jälkeen vähitellen on ottanut maan haltuunsa. Täydessä sopu- soinnussa niiden tulosten kanssa, joihin Suomen muiden maa- kerrosten tutkiminen on johtanut, on »mariinirajan» yläpuolella sijaitsevain soiden pohjakerroksista maan kaakkoisosassa löy- detty jätteitä kasvikunnasta, jonka laatu osottaa sen elinaikana vallinneen ilmaston vielä olleen napaseutuisen. Tämän kasvi- kunnan, jolle paju, vaivaiskoivu j. n. e. olivat kuvaavia, tunki tieltään toinen, missä mänty oli pääpuulaji. Männyn jälkeen saapui litorina-ajalla Etelä'SSuomeen tammi, jota hiukan jälkeen- päin taas kuusi alkoi ahdistaa tieltään. Näiden kasvijäännösten tutkimus näyttää samalla, että ilmasto eräällä litorina-ajan vai- heella oli vähän lämpimämpi kuin nykyään, jotta kasvit, joitaIrtonaiset maalajit. 21 Etelä-Pohjanmaan lakeuksien suurista soista. Syystä että ne ovat saattaneet syntyä vasta sitte kuin Litorinameri vetäytyi takaisin tältä seudulta. ovat ne verrattain myöhäisen ikäisiä eivätkä eri- tyisen vahvojakaan. Pohjois-Lapin suot, joita esiytyy ei vain matalissa syvänteissä tai alavilla tasangoilla vaan myös kaltevilla soramailla, ovat enimmäkseen vielä matalampia ja ainakin ylä- kerroksissaan sarakasveista syntyneitä. Etelä- ja Keski-Lapissa- kin on kuitenkin samanlaisia usein varsin valtavia rämeitä, kuin Suomen eteläosissakin. N Turve, joka käsittää noin '! s Suomen pinta-alasta, esiintyy sangen tasaisesti jakautuneena kautta koko maan. Vain muutamin paikoin Uudenmaan ja Turun läänin savimailla on sitä niin niukasti, että maanviljelijän on mahdotonta saada suomultaa sitkeän saven sekoitteeksi. Koska vallankin saviperäiset suot, jommoisia ne rannikkoseuduilla ovat enimmäksi osaksi, ovat hel- posti viljeltäviä, ja kun turvetta tulevaisuudessa vielä tultaneen käyttämään polttoaineeksekin, on Suomella soissaan tulolähde, jota näihin asti ei ole juuri sanottavassa määrässä hyväksi käy- tetty. Toisaalta on soiden runsaudesta meidän maanviljelyk- sellemme ollut se kipeästi tuntuva haitta, että niistä johtunut liika vedenhaihtuminen on ylen paljon edistänyt tuhoisain hallain syntymistä. Kun soiden muodostusta joka seudulla on kestänyt siitä asti kuin maa ensinnä kohosi merestä ja eri korkeuksilla sijaitse- vain soiden aliset osat niinmuodoin ovat eri-ikäisiä, saattaa turve- kerroksissa säilyneitä kasvijätteitä tutkimalla saada käsityk- sen sen kasvillisuuden laadusta ja vaihteluista, joka jääkauden jälkeen vähitellen on ottanut maan haltuunsa. Täydessä sopu- soinnussa niiden tulosten kanssa, joihin Suomen muiden maa- kerrosten tutkiminen on johtanut, on »mariinirajan» yläpuolella sijaitsevain soiden pohjakerroksista maan kaakkoisosassa löy- detty jätteitä kasvikunnasta, jonka laatu osottaa sen elinaikana vallinneen ilmaston vielä olleen napaseutuisen. Tämän kasvi- kunnan, jolle paju, vaivaiskoivu j. n. e. olivat kuvaavia, tunki tieltään toinen, missä mänty oli pääpuulaji. Männyn jälkeen saapui litorina-ajalla Etelä'SSuomeen tammi, jota hiukan jälkeen- päin taas kuusi alkoi ahdistaa tieltään. Näiden kasvijäännösten tutkimus näyttää samalla, että ilmasto eräällä litorina-ajan vai- heella oli vähän lämpimämpi kuin nykyään, jotta kasvit, joita --- 22 Suomen Kartasto. Karttalehti n:o 4. nyt esiintyy vain maissa, missä keskilämpömäärä on pari astetta korkeampi meidän keskilämpömääräämme, saattoivat silloin viih- tyä täällä. Omanlaisessa yhteydessä turpeenmuodostuksen kanssa on myös järvi- ja suomalmin synty, jota rahan tai korpuntapaisina palasina laskeutuu järvien ja soiden pohjalle. Veden sisältämät kas- vien mätänemisen kautta muodostuneet orgaaniset hapot ja hiili- happo tekevät nim. veden kykeneväksi liuvottamaan rautaa, ja tämä rauta saostuu sittemmin mikroskopillisten elimistöjen toi- minnan tai suoranaisen hapettumisen kautta rautaoksihydraattina eli rautahölmänä. Eläinkunta on tietysti Suomen luonnontieteellisellä alueella ollut samain vaihtelujen alainen kuin ilmasto ja kasvikunta. Ensin saapuivat tänne jääkauden lopulla sellaiset eläinlajit, jotka nykyään elävät pohjanperillä, ja sittemmin tuli ilmaston lievetessä ja maan kohotessa merestä yhä useampia Suomen nykyisistä eläin- lajeista. Huomattava omituisuus Suomen nykyiselle järvieläi- mistölle on se seikka, että monessa suuressa järvessämme esiytyy eläinlajeja, jotka oikeastaan kuuluvat Jäämerelle mutta puuttuvat Pohjanmerestä ja Atlantista. Nämä jäämerenmuodot, joihin kuuluu norppa, merihärkä ja muutamia äyriäiseläimiä, ovat nähtä- västi muinoin tulleet Yoldiamereen Äänisensalmen kautta, ja ovat siellä veden vähitellen muuttuessa suolattomaksi sovellutta- neet elintapansa uusien olosuhteiden mukaan. Kun järvet sit- temmin salpautuivat Ancylusjärvestä, saattoivat nämä lajit niin- muodoin elellä niissäkin, vaikka alkuaan olivatkin yksinomaan mereneläimiä. Inarista puuttuu tämä >reliiktinen» jäämeren eläimistö, kuten O. Nordgvist hiljattain on selville saanut, mikä seikka on siten selitettävissä, että merenlahden muuttuminen järveksi on tapahtunut niin äkkiä, että eläimet eivät ehtineet mukautua muuttuneisiin elinehtoihin. Litorinameren laajimman levenemisen aikana lienevät ensim- mäiset ihmiset saapuneet maahamme. Mutta niinkauan kuin väestö oli tyynni harvalukuinen, ja sen pääasiallisena elinkeinona oli metsästys, ei se suurin vaikuttanut maan luonteeseen. Vasta viimeisillä vuosisadoilla, kun yhä lukuisammaksi tullut maata- viljelevä väestö on ottanut maan huostaansa, alkaa ihmiskäden vaikutus tuntua luonnonkehityksissäkin. Erittäinkin rannikko- seutujen savikenttäin ojitus on omiansa ehkäisemään jopa lak-22 Suomen Kartasto. Karttalehti n:o 4. nyt esiintyy vain maissa, missä keskilämpömäärä on pari astetta korkeampi meidän keskilämpömääräämme, saattoivat silloin viih- tyä täällä. Omanlaisessa yhteydessä turpeenmuodostuksen kanssa on myös järvi- ja suomalmin synty, jota rahan tai korpuntapaisina palasina laskeutuu järvien ja soiden pohjalle. Veden sisältämät kas- vien mätänemisen kautta muodostuneet orgaaniset hapot ja hiili- happo tekevät nim. veden kykeneväksi liuvottamaan rautaa, ja tämä rauta saostuu sittemmin mikroskopillisten elimistöjen toi- minnan tai suoranaisen hapettumisen kautta rautaoksihydraattina eli rautahölmänä. Eläinkunta on tietysti Suomen luonnontieteellisellä alueella ollut samain vaihtelujen alainen kuin ilmasto ja kasvikunta. Ensin saapuivat tänne jääkauden lopulla sellaiset eläinlajit, jotka nykyään elävät pohjanperillä, ja sittemmin tuli ilmaston lievetessä ja maan kohotessa merestä yhä useampia Suomen nykyisistä eläin- lajeista. Huomattava omituisuus Suomen nykyiselle järvieläi- mistölle on se seikka, että monessa suuressa järvessämme esiytyy eläinlajeja, jotka oikeastaan kuuluvat Jäämerelle mutta puuttuvat Pohjanmerestä ja Atlantista. Nämä jäämerenmuodot, joihin kuuluu norppa, merihärkä ja muutamia äyriäiseläimiä, ovat nähtä- västi muinoin tulleet Yoldiamereen Äänisensalmen kautta, ja ovat siellä veden vähitellen muuttuessa suolattomaksi sovellutta- neet elintapansa uusien olosuhteiden mukaan. Kun järvet sit- temmin salpautuivat Ancylusjärvestä, saattoivat nämä lajit niin- muodoin elellä niissäkin, vaikka alkuaan olivatkin yksinomaan mereneläimiä. Inarista puuttuu tämä >reliiktinen» jäämeren eläimistö, kuten O. Nordgvist hiljattain on selville saanut, mikä seikka on siten selitettävissä, että merenlahden muuttuminen järveksi on tapahtunut niin äkkiä, että eläimet eivät ehtineet mukautua muuttuneisiin elinehtoihin. Litorinameren laajimman levenemisen aikana lienevät ensim- mäiset ihmiset saapuneet maahamme. Mutta niinkauan kuin väestö oli tyynni harvalukuinen, ja sen pääasiallisena elinkeinona oli metsästys, ei se suurin vaikuttanut maan luonteeseen. Vasta viimeisillä vuosisadoilla, kun yhä lukuisammaksi tullut maata- viljelevä väestö on ottanut maan huostaansa, alkaa ihmiskäden vaikutus tuntua luonnonkehityksissäkin. Erittäinkin rannikko- seutujen savikenttäin ojitus on omiansa ehkäisemään jopa lak-22 Suomen Kartasto. Karttalehti n:o 4. nyt esiintyy vain maissa, missä keskilämpömäärä on pari astetta korkeampi meidän keskilämpömääräämme, saattoivat silloin viih- tyä täällä. Omanlaisessa yhteydessä turpeenmuodostuksen kanssa on myös järvi- ja suomalmin synty, jota rahan tai korpuntapaisina palasina laskeutuu järvien ja soiden pohjalle. Veden sisältämät kas- vien mätänemisen kautta muodostuneet orgaaniset hapot ja hiili- happo tekevät nim. veden kykeneväksi liuvottamaan rautaa, ja tämä rauta saostuu sittemmin mikroskopillisten elimistöjen toi- minnan tai suoranaisen hapettumisen kautta rautaoksihydraattina eli rautahölmänä. Eläinkunta on tietysti Suomen luonnontieteellisellä alueella ollut samain vaihtelujen alainen kuin ilmasto ja kasvikunta. Ensin saapuivat tänne jääkauden lopulla sellaiset eläinlajit, jotka nykyään elävät pohjanperillä, ja sittemmin tuli ilmaston lievetessä ja maan kohotessa merestä yhä useampia Suomen nykyisistä eläin- lajeista. Huomattava omituisuus Suomen nykyiselle järvieläi- mistölle on se seikka, että monessa suuressa järvessämme esiytyy eläinlajeja, jotka oikeastaan kuuluvat Jäämerelle mutta puuttuvat Pohjanmerestä ja Atlantista. Nämä jäämerenmuodot, joihin kuuluu norppa, merihärkä ja muutamia äyriäiseläimiä, ovat nähtä- västi muinoin tulleet Yoldiamereen Äänisensalmen kautta, ja ovat siellä veden vähitellen muuttuessa suolattomaksi sovellutta- neet elintapansa uusien olosuhteiden mukaan. Kun järvet sit- temmin salpautuivat Ancylusjärvestä, saattoivat nämä lajit niin- muodoin elellä niissäkin, vaikka alkuaan olivatkin yksinomaan mereneläimiä. Inarista puuttuu tämä >reliiktinen» jäämeren eläimistö, kuten O. Nordgvist hiljattain on selville saanut, mikä seikka on siten selitettävissä, että merenlahden muuttuminen järveksi on tapahtunut niin äkkiä, että eläimet eivät ehtineet mukautua muuttuneisiin elinehtoihin. Litorinameren laajimman levenemisen aikana lienevät ensim- mäiset ihmiset saapuneet maahamme. Mutta niinkauan kuin väestö oli tyynni harvalukuinen, ja sen pääasiallisena elinkeinona oli metsästys, ei se suurin vaikuttanut maan luonteeseen. Vasta viimeisillä vuosisadoilla, kun yhä lukuisammaksi tullut maata- viljelevä väestö on ottanut maan huostaansa, alkaa ihmiskäden vaikutus tuntua luonnonkehityksissäkin. Erittäinkin rannikko- seutujen savikenttäin ojitus on omiansa ehkäisemään jopa lak- --- Irtonaiset maalajit. 23 kauttamaankin turpeenmuodostumista ja antamaan sadevedelle moninkerroin paremman tilaisuuden syövyttää maalajeja ja kul- jettaa niitä tulvan muassa mereen. Metsäin hakkuu tasoittelee myös sadesuhteita ja vedenjuoksua, ja paikoin käy ihminen suorastaan käsiksi elottoman luonnon muodosteluun järviä laske- malla, koskia perkaamalla, kanavia kaivamalla j. n. e. Vastaiseksi ovat nämä vaikutukset, vaikkakin tuntuvia, kuitenkin äärettömän vähäpätöisiä verrattuina niihin mahtaviin luonnontoimiin, jotka ammoin kadonneista ajoista täällä ovat vaikutelleet ja vuosituhansien vieriessä luoneet maan sellaiseksi kuin se tällä hetkellä meille näyttäytyy. Olemme edellisessä koettaneet pääpiirteissään kuvata tätä kehitystä ja näyttää niiden voimain sisäistä luonnetta, jotka ovat olleet isänmaamme muodostajina. Mitä tulee maan vuoriperän muodostumisaikoihin, ovat ne niin ammoisaikuisia, ja sen jälkeet sattuneet geoloogiset mullis- tukset niin lukuisia, että me saatamme vain hämärästi havaita, mitä silloin on Suomenniemellä tapahtunut (vrt. karttalehden n:o 3 selitystä), saamatta mitään ehyttä kokonaiskuvaa maantie- teellisestä kehityksestä näinä kaukaisaikoina. Vielä vaikeampaa on meidän saada selkoa noiden vaikutusten toiminnasta nyky- aikaan asti, syystä että niitä ajanjaksoja, jolloin myöhäisimmät vuorilajimme muodostuivat, seurasivat toiset, jolloin maamme keskeytymättä oli meren yläpuolelle kohonneena ja kulutukselle alttiina, mutta joiden aikaiset sedimenttikerrokset tai muut vuori- lajit ovat kaikki tyynni hävinneet, minkä vuoksi Suomen geoloo- gisissa todistuskappaleissa on arvaamaton aukko paleozooiselta ajanjaksolta aina viimeisille geoloogisille ajanvaiheille saakka. Vuoriperän laadun eroavaisuudet maan eri osissa ovat myös maantieteellisessä suhteessa aivan vähäarvoisia niihin ilmiöihin verrattuna, joihin kvartäärikauden tapahtumat johtivat. Muutamien vuorilajien ominaisuudet vaikuttivat tosin tuntuvasti maiseman luonteeseen. Kvartsiitit muodostavat etupäässä kor- keita vuoria; vallankin viipurilaiset rapakivigraniitit ja samoin myös diabaasit sitävastoin lukemattomia vähäisiä kallioita, joiden soraksi muuttunutta pintaa usein kattaa runsas kasvillisuus. Muutamilla arkeisen porfyyrigraniitin alueilla on myös rutirun-Irtonaiset maalajit. 23 kauttamaankin turpeenmuodostumista ja antamaan sadevedelle moninkerroin paremman tilaisuuden syövyttää maalajeja ja kul- jettaa niitä tulvan muassa mereen. Metsäin hakkuu tasoittelee myös sadesuhteita ja vedenjuoksua, ja paikoin käy ihminen suorastaan käsiksi elottoman luonnon muodosteluun järviä laske- malla, koskia perkaamalla, kanavia kaivamalla j. n. e. Vastaiseksi ovat nämä vaikutukset, vaikkakin tuntuvia, kuitenkin äärettömän vähäpätöisiä verrattuina niihin mahtaviin luonnontoimiin, jotka ammoin kadonneista ajoista täällä ovat vaikutelleet ja vuosituhansien vieriessä luoneet maan sellaiseksi kuin se tällä hetkellä meille näyttäytyy. Olemme edellisessä koettaneet pääpiirteissään kuvata tätä kehitystä ja näyttää niiden voimain sisäistä luonnetta, jotka ovat olleet isänmaamme muodostajina. Mitä tulee maan vuoriperän muodostumisaikoihin, ovat ne niin ammoisaikuisia, ja sen jälkeet sattuneet geoloogiset mullis- tukset niin lukuisia, että me saatamme vain hämärästi havaita, mitä silloin on Suomenniemellä tapahtunut (vrt. karttalehden n:o 3 selitystä), saamatta mitään ehyttä kokonaiskuvaa maantie- teellisestä kehityksestä näinä kaukaisaikoina. Vielä vaikeampaa on meidän saada selkoa noiden vaikutusten toiminnasta nyky- aikaan asti, syystä että niitä ajanjaksoja, jolloin myöhäisimmät vuorilajimme muodostuivat, seurasivat toiset, jolloin maamme keskeytymättä oli meren yläpuolelle kohonneena ja kulutukselle alttiina, mutta joiden aikaiset sedimenttikerrokset tai muut vuori- lajit ovat kaikki tyynni hävinneet, minkä vuoksi Suomen geoloo- gisissa todistuskappaleissa on arvaamaton aukko paleozooiselta ajanjaksolta aina viimeisille geoloogisille ajanvaiheille saakka. Vuoriperän laadun eroavaisuudet maan eri osissa ovat myös maantieteellisessä suhteessa aivan vähäarvoisia niihin ilmiöihin verrattuna, joihin kvartäärikauden tapahtumat johtivat. Muutamien vuorilajien ominaisuudet vaikuttivat tosin tuntuvasti maiseman luonteeseen. Kvartsiitit muodostavat etupäässä kor- keita vuoria; vallankin viipurilaiset rapakivigraniitit ja samoin myös diabaasit sitävastoin lukemattomia vähäisiä kallioita, joiden soraksi muuttunutta pintaa usein kattaa runsas kasvillisuus. Muutamilla arkeisen porfyyrigraniitin alueilla on myös rutirun-Irtonaiset maalajit. 23 kauttamaankin turpeenmuodostumista ja antamaan sadevedelle moninkerroin paremman tilaisuuden syövyttää maalajeja ja kul- jettaa niitä tulvan muassa mereen. Metsäin hakkuu tasoittelee myös sadesuhteita ja vedenjuoksua, ja paikoin käy ihminen suorastaan käsiksi elottoman luonnon muodosteluun järviä laske- malla, koskia perkaamalla, kanavia kaivamalla j. n. e. Vastaiseksi ovat nämä vaikutukset, vaikkakin tuntuvia, kuitenkin äärettömän vähäpätöisiä verrattuina niihin mahtaviin luonnontoimiin, jotka ammoin kadonneista ajoista täällä ovat vaikutelleet ja vuosituhansien vieriessä luoneet maan sellaiseksi kuin se tällä hetkellä meille näyttäytyy. Olemme edellisessä koettaneet pääpiirteissään kuvata tätä kehitystä ja näyttää niiden voimain sisäistä luonnetta, jotka ovat olleet isänmaamme muodostajina. Mitä tulee maan vuoriperän muodostumisaikoihin, ovat ne niin ammoisaikuisia, ja sen jälkeet sattuneet geoloogiset mullis- tukset niin lukuisia, että me saatamme vain hämärästi havaita, mitä silloin on Suomenniemellä tapahtunut (vrt. karttalehden n:o 3 selitystä), saamatta mitään ehyttä kokonaiskuvaa maantie- teellisestä kehityksestä näinä kaukaisaikoina. Vielä vaikeampaa on meidän saada selkoa noiden vaikutusten toiminnasta nyky- aikaan asti, syystä että niitä ajanjaksoja, jolloin myöhäisimmät vuorilajimme muodostuivat, seurasivat toiset, jolloin maamme keskeytymättä oli meren yläpuolelle kohonneena ja kulutukselle alttiina, mutta joiden aikaiset sedimenttikerrokset tai muut vuori- lajit ovat kaikki tyynni hävinneet, minkä vuoksi Suomen geoloo- gisissa todistuskappaleissa on arvaamaton aukko paleozooiselta ajanjaksolta aina viimeisille geoloogisille ajanvaiheille saakka. Vuoriperän laadun eroavaisuudet maan eri osissa ovat myös maantieteellisessä suhteessa aivan vähäarvoisia niihin ilmiöihin verrattuna, joihin kvartäärikauden tapahtumat johtivat. Muutamien vuorilajien ominaisuudet vaikuttivat tosin tuntuvasti maiseman luonteeseen. Kvartsiitit muodostavat etupäässä kor- keita vuoria; vallankin viipurilaiset rapakivigraniitit ja samoin myös diabaasit sitävastoin lukemattomia vähäisiä kallioita, joiden soraksi muuttunutta pintaa usein kattaa runsas kasvillisuus. Muutamilla arkeisen porfyyrigraniitin alueilla on myös rutirun- --- 24 Suomen Kartasto. Karitalehti n:o 4. saasti matalia kallioita, jotka ovat ihan täynnä irtonaisia kiviä. Niinikään ilmenee graniitti- ja liuska-alueiden eroavaisuus joissa- kin määrin maisemain luonteessa, ja vuorilajien kalkinpitoisuus saattaa toisinaan tuottaa hiukan rehevämmän kasvullisuuden kuin tavallisesti ja on niinmuodoin aiheena muutamiin seudun kasviston erilaisuuksiin. Kaikki nämä eroavaisuudet ovat kuitenkin haihtuvia niiden rinnalla, joihin on syynä kvartäärikaudella muodostuneiden maa- lajien eriävä laatu. Silloin syntyivät maan nykyiset luonnon- suhteet pakkasen ja veden vaikutuksesta — kaksi luonnonvoi- maa, jotka hallan ja tuhansien järvien kotimaa nykyäänkin pa- rahiten tuntee. Jääkaudella kautta maan verkalleen edenneet jääjoukot ovat vuoriperälle lainanneet sen nykyisen muodon ja verhonneet] sen sorapeitteellä. Meri on sen jälkeen useita kertoja peittänyt suuret osat maata tulvillaan, se on huuhdellut sorajoukot ja laatinut ne pinnalta kivisiksi, mutta se on myös peräytyessään antanut siunatuksi lahjaksi viljavat savemme, jotka nyt verhoavat rannikkoseutuja. Huomattavin maantieteellinen erotus Suomen rajain pii- rissä on kuitenkin sisämaan ja rannikkoseutujen välillä. Tar- koitamme niitä alueita sisämaassa, joilla irtonaiset maalajit (lu- kuunottamatta turvetta) ovat maajään luomia, vaikka ne tosin muutamissa tapauksissa ovat johonkin määrin olleet veden vai- kutuksen alaisia, ja niitä seutuja rannikolla, joilla meressä las- keutuneet tasaiset savi- ja hietakerrokset ovat yksin vallalla. Ei olisi vaikeaa erikoiskohdittain tarkastaessa Suomen luonnollisia maakuntia näyttää, miten oleellisessa määrässä mainitut asian- haarat määräävät niiden luonteen ja ovat edellytyksinä kasvilli- suuden, eläimistön ja väestön kehitykselle. Kun tämä kuitenkin olisi vain saman toistamista, mitä kustakin seudusta jo on edel- lisessä kuvauksessa sanottu, ja sen lisäksi vaatisi aika tilan, on meidän tyytyminen vain viittaamaan ylläkerrottuun ja kehoitta- maan vertaillen tutkimaan eri karttoja. Suomi on Euroopan vanhimpia maita vuoriperän laatuun ja siihen seikkaan nähden, että se on osa ikivanhasta manner- maasta, mutta se on samalla Euroopan nuorimpia maita nykyisen pintamuodostuksensa ja irtonaisten maalajien laatuun nähden. Useimmat muut maanpallon seudut, jotka lukemattomia aikoja ovat olleet ilmanaineiden ja erittäinkin juoksevan veden rurte-24 Suomen Kartasto. Karitalehti n:o 4. saasti matalia kallioita, jotka ovat ihan täynnä irtonaisia kiviä. Niinikään ilmenee graniitti- ja liuska-alueiden eroavaisuus joissa- kin määrin maisemain luonteessa, ja vuorilajien kalkinpitoisuus saattaa toisinaan tuottaa hiukan rehevämmän kasvullisuuden kuin tavallisesti ja on niinmuodoin aiheena muutamiin seudun kasviston erilaisuuksiin. Kaikki nämä eroavaisuudet ovat kuitenkin haihtuvia niiden rinnalla, joihin on syynä kvartäärikaudella muodostuneiden maa- lajien eriävä laatu. Silloin syntyivät maan nykyiset luonnon- suhteet pakkasen ja veden vaikutuksesta — kaksi luonnonvoi- maa, jotka hallan ja tuhansien järvien kotimaa nykyäänkin pa- rahiten tuntee. Jääkaudella kautta maan verkalleen edenneet jääjoukot ovat vuoriperälle lainanneet sen nykyisen muodon ja verhonneet] sen sorapeitteellä. Meri on sen jälkeen useita kertoja peittänyt suuret osat maata tulvillaan, se on huuhdellut sorajoukot ja laatinut ne pinnalta kivisiksi, mutta se on myös peräytyessään antanut siunatuksi lahjaksi viljavat savemme, jotka nyt verhoavat rannikkoseutuja. Huomattavin maantieteellinen erotus Suomen rajain pii- rissä on kuitenkin sisämaan ja rannikkoseutujen välillä. Tar- koitamme niitä alueita sisämaassa, joilla irtonaiset maalajit (lu- kuunottamatta turvetta) ovat maajään luomia, vaikka ne tosin muutamissa tapauksissa ovat johonkin määrin olleet veden vai- kutuksen alaisia, ja niitä seutuja rannikolla, joilla meressä las- keutuneet tasaiset savi- ja hietakerrokset ovat yksin vallalla. Ei olisi vaikeaa erikoiskohdittain tarkastaessa Suomen luonnollisia maakuntia näyttää, miten oleellisessa määrässä mainitut asian- haarat määräävät niiden luonteen ja ovat edellytyksinä kasvilli- suuden, eläimistön ja väestön kehitykselle. Kun tämä kuitenkin olisi vain saman toistamista, mitä kustakin seudusta jo on edel- lisessä kuvauksessa sanottu, ja sen lisäksi vaatisi aika tilan, on meidän tyytyminen vain viittaamaan ylläkerrottuun ja kehoitta- maan vertaillen tutkimaan eri karttoja. Suomi on Euroopan vanhimpia maita vuoriperän laatuun ja siihen seikkaan nähden, että se on osa ikivanhasta manner- maasta, mutta se on samalla Euroopan nuorimpia maita nykyisen pintamuodostuksensa ja irtonaisten maalajien laatuun nähden. Useimmat muut maanpallon seudut, jotka lukemattomia aikoja ovat olleet ilmanaineiden ja erittäinkin juoksevan veden rurte-24 Suomen Kartasto. Karitalehti n:o 4. saasti matalia kallioita, jotka ovat ihan täynnä irtonaisia kiviä. Niinikään ilmenee graniitti- ja liuska-alueiden eroavaisuus joissa- kin määrin maisemain luonteessa, ja vuorilajien kalkinpitoisuus saattaa toisinaan tuottaa hiukan rehevämmän kasvullisuuden kuin tavallisesti ja on niinmuodoin aiheena muutamiin seudun kasviston erilaisuuksiin. Kaikki nämä eroavaisuudet ovat kuitenkin haihtuvia niiden rinnalla, joihin on syynä kvartäärikaudella muodostuneiden maa- lajien eriävä laatu. Silloin syntyivät maan nykyiset luonnon- suhteet pakkasen ja veden vaikutuksesta — kaksi luonnonvoi- maa, jotka hallan ja tuhansien järvien kotimaa nykyäänkin pa- rahiten tuntee. Jääkaudella kautta maan verkalleen edenneet jääjoukot ovat vuoriperälle lainanneet sen nykyisen muodon ja verhonneet] sen sorapeitteellä. Meri on sen jälkeen useita kertoja peittänyt suuret osat maata tulvillaan, se on huuhdellut sorajoukot ja laatinut ne pinnalta kivisiksi, mutta se on myös peräytyessään antanut siunatuksi lahjaksi viljavat savemme, jotka nyt verhoavat rannikkoseutuja. Huomattavin maantieteellinen erotus Suomen rajain pii- rissä on kuitenkin sisämaan ja rannikkoseutujen välillä. Tar- koitamme niitä alueita sisämaassa, joilla irtonaiset maalajit (lu- kuunottamatta turvetta) ovat maajään luomia, vaikka ne tosin muutamissa tapauksissa ovat johonkin määrin olleet veden vai- kutuksen alaisia, ja niitä seutuja rannikolla, joilla meressä las- keutuneet tasaiset savi- ja hietakerrokset ovat yksin vallalla. Ei olisi vaikeaa erikoiskohdittain tarkastaessa Suomen luonnollisia maakuntia näyttää, miten oleellisessa määrässä mainitut asian- haarat määräävät niiden luonteen ja ovat edellytyksinä kasvilli- suuden, eläimistön ja väestön kehitykselle. Kun tämä kuitenkin olisi vain saman toistamista, mitä kustakin seudusta jo on edel- lisessä kuvauksessa sanottu, ja sen lisäksi vaatisi aika tilan, on meidän tyytyminen vain viittaamaan ylläkerrottuun ja kehoitta- maan vertaillen tutkimaan eri karttoja. Suomi on Euroopan vanhimpia maita vuoriperän laatuun ja siihen seikkaan nähden, että se on osa ikivanhasta manner- maasta, mutta se on samalla Euroopan nuorimpia maita nykyisen pintamuodostuksensa ja irtonaisten maalajien laatuun nähden. Useimmat muut maanpallon seudut, jotka lukemattomia aikoja ovat olleet ilmanaineiden ja erittäinkin juoksevan veden rurte- --- Irtonaiset maalajit. 25 levan ja muuttelevan vaikutuksen alaisina, ovat pinnanmuotoihin ja niiden kanssa läheisessä yhteydessä oleviin vesiin nähden ehtineet saavuttaa tasapaino- ja valmiustilan (vrt. s. 3) sekä yh- denlaatuisen, kasvijäännöksillä sekoitetusta maaperästä muodos- tuneen verhon, joka peittää alustana olevan vuoriperän laadun. Suomessa on maa sitävastoin pääasiassa vielä sellainen, jommoi- sena se ensiksi kohosi meren helmoista. Kallioilla on vielä se muoto ja ne naarmut, joita ne saivat jääkaudella, soramäkien muotoilu on niinikään vielä pääasiassa muuttumaton. Kosket syöksyvät kuohuen graniittikynnysten ylitse, joita niiden hur- juuskaan ei ole sanottavasti jaksanut uurtaa. Maaperä ei ole rapautumisen tai kasvillisuuden vaikutuksesta paljoakaan muuttunut, vaan on päällyskerroksissaan pääasiassa samanlaa- tuista, kuin syvemmälläkin. Kaikki on nuorta ja uutta, kaikesta saa sen vaikutuksen, kuin olisivat luonnonvoimat vasta hiljattain ryhtyneet työhönsä. Juuri senvuoksi, että Suomen maakerrokset ja pinnanmuo- dostus ovat niin myöhäisiä ja niin vähän ensi muodostusajas- taan muuttuneita, on niiden geoloogisen synnyn tutkimus niin perin tärkeätä maantieteellisessäkin suhteessa. On selvää, että geologia kaikissa suhteissa on osviittana geomorfogenialle (oppi, joka selittää maanpinnan nykyisen muodon syntyä) ja maantie- teelle yleensä. Nykyisyyttä voimme käsittää vain menneisyy- den valossa, samoinkuin päinvastoin menneisyyttä voimme se- littää vain nykyisyyteen vertailemalla. Enemmän kuin missään muualla pitää se paikkansa meidän maamme suhteen. Ei yksin maanpinnan muodostuminen jää meille käsittämättömäksi, jollemme tutustu sen maantieteelliseen kehitykseen menneinä aikoina, vaan myös kasvi- ja eläinkunnan saapuminen sekä kasvillisuuden nykyinen laatu ovat selitettävissä ainoastaan siten, että kasvi- ja eläintieteen havainnot liittyvät niihin johtopäätöksiin, joihin geologia on tullut maan aikaisem- piin vaiheisiin nähden, ja että soista ja savikerroksista löytyvät kasvi- ja eläinjätteet otetaan myöskin tutkittavaksi. Oppiessamme tuntemaan fyysillisen ja elottoman luonnon historiallista kehi- tystä, saamme me myöskin katsahtaa niihin perusehtoihin, joita inhimillinen viljelys tänne ensiksi saapuessaan kohtasi ja jotka sittemmin pääasiallisesti ovat siihen leimansa lyöneet. Eikä ainoastaan historiallisille luonnontieteille ynnä kaikille niidenIrtonaiset maalajit. 25 levan ja muuttelevan vaikutuksen alaisina, ovat pinnanmuotoihin ja niiden kanssa läheisessä yhteydessä oleviin vesiin nähden ehtineet saavuttaa tasapaino- ja valmiustilan (vrt. s. 3) sekä yh- denlaatuisen, kasvijäännöksillä sekoitetusta maaperästä muodos- tuneen verhon, joka peittää alustana olevan vuoriperän laadun. Suomessa on maa sitävastoin pääasiassa vielä sellainen, jommoi- sena se ensiksi kohosi meren helmoista. Kallioilla on vielä se muoto ja ne naarmut, joita ne saivat jääkaudella, soramäkien muotoilu on niinikään vielä pääasiassa muuttumaton. Kosket syöksyvät kuohuen graniittikynnysten ylitse, joita niiden hur- juuskaan ei ole sanottavasti jaksanut uurtaa. Maaperä ei ole rapautumisen tai kasvillisuuden vaikutuksesta paljoakaan muuttunut, vaan on päällyskerroksissaan pääasiassa samanlaa- tuista, kuin syvemmälläkin. Kaikki on nuorta ja uutta, kaikesta saa sen vaikutuksen, kuin olisivat luonnonvoimat vasta hiljattain ryhtyneet työhönsä. Juuri senvuoksi, että Suomen maakerrokset ja pinnanmuo- dostus ovat niin myöhäisiä ja niin vähän ensi muodostusajas- taan muuttuneita, on niiden geoloogisen synnyn tutkimus niin perin tärkeätä maantieteellisessäkin suhteessa. On selvää, että geologia kaikissa suhteissa on osviittana geomorfogenialle (oppi, joka selittää maanpinnan nykyisen muodon syntyä) ja maantie- teelle yleensä. Nykyisyyttä voimme käsittää vain menneisyy- den valossa, samoinkuin päinvastoin menneisyyttä voimme se- littää vain nykyisyyteen vertailemalla. Enemmän kuin missään muualla pitää se paikkansa meidän maamme suhteen. Ei yksin maanpinnan muodostuminen jää meille käsittämättömäksi, jollemme tutustu sen maantieteelliseen kehitykseen menneinä aikoina, vaan myös kasvi- ja eläinkunnan saapuminen sekä kasvillisuuden nykyinen laatu ovat selitettävissä ainoastaan siten, että kasvi- ja eläintieteen havainnot liittyvät niihin johtopäätöksiin, joihin geologia on tullut maan aikaisem- piin vaiheisiin nähden, ja että soista ja savikerroksista löytyvät kasvi- ja eläinjätteet otetaan myöskin tutkittavaksi. Oppiessamme tuntemaan fyysillisen ja elottoman luonnon historiallista kehi- tystä, saamme me myöskin katsahtaa niihin perusehtoihin, joita inhimillinen viljelys tänne ensiksi saapuessaan kohtasi ja jotka sittemmin pääasiallisesti ovat siihen leimansa lyöneet. Eikä ainoastaan historiallisille luonnontieteille ynnä kaikille niidenIrtonaiset maalajit. 25 levan ja muuttelevan vaikutuksen alaisina, ovat pinnanmuotoihin ja niiden kanssa läheisessä yhteydessä oleviin vesiin nähden ehtineet saavuttaa tasapaino- ja valmiustilan (vrt. s. 3) sekä yh- denlaatuisen, kasvijäännöksillä sekoitetusta maaperästä muodos- tuneen verhon, joka peittää alustana olevan vuoriperän laadun. Suomessa on maa sitävastoin pääasiassa vielä sellainen, jommoi- sena se ensiksi kohosi meren helmoista. Kallioilla on vielä se muoto ja ne naarmut, joita ne saivat jääkaudella, soramäkien muotoilu on niinikään vielä pääasiassa muuttumaton. Kosket syöksyvät kuohuen graniittikynnysten ylitse, joita niiden hur- juuskaan ei ole sanottavasti jaksanut uurtaa. Maaperä ei ole rapautumisen tai kasvillisuuden vaikutuksesta paljoakaan muuttunut, vaan on päällyskerroksissaan pääasiassa samanlaa- tuista, kuin syvemmälläkin. Kaikki on nuorta ja uutta, kaikesta saa sen vaikutuksen, kuin olisivat luonnonvoimat vasta hiljattain ryhtyneet työhönsä. Juuri senvuoksi, että Suomen maakerrokset ja pinnanmuo- dostus ovat niin myöhäisiä ja niin vähän ensi muodostusajas- taan muuttuneita, on niiden geoloogisen synnyn tutkimus niin perin tärkeätä maantieteellisessäkin suhteessa. On selvää, että geologia kaikissa suhteissa on osviittana geomorfogenialle (oppi, joka selittää maanpinnan nykyisen muodon syntyä) ja maantie- teelle yleensä. Nykyisyyttä voimme käsittää vain menneisyy- den valossa, samoinkuin päinvastoin menneisyyttä voimme se- littää vain nykyisyyteen vertailemalla. Enemmän kuin missään muualla pitää se paikkansa meidän maamme suhteen. Ei yksin maanpinnan muodostuminen jää meille käsittämättömäksi, jollemme tutustu sen maantieteelliseen kehitykseen menneinä aikoina, vaan myös kasvi- ja eläinkunnan saapuminen sekä kasvillisuuden nykyinen laatu ovat selitettävissä ainoastaan siten, että kasvi- ja eläintieteen havainnot liittyvät niihin johtopäätöksiin, joihin geologia on tullut maan aikaisem- piin vaiheisiin nähden, ja että soista ja savikerroksista löytyvät kasvi- ja eläinjätteet otetaan myöskin tutkittavaksi. Oppiessamme tuntemaan fyysillisen ja elottoman luonnon historiallista kehi- tystä, saamme me myöskin katsahtaa niihin perusehtoihin, joita inhimillinen viljelys tänne ensiksi saapuessaan kohtasi ja jotka sittemmin pääasiallisesti ovat siihen leimansa lyöneet. Eikä ainoastaan historiallisille luonnontieteille ynnä kaikille niiden --- 26 Suomen Kartasto. Karttalehti n:o 4. haaroille, vaan myös käytännöllisen elämän monipuolisille har- rastuksille täytyy seikkaperäisen ja järjestelmällisen tutkimuksen takaaman perinpohjaisen tiedon isäinturpeesta olla tuiki tärkeän. Tällä alalla saattaa vain tietämys meille antaa »syntysanat» ja niiden kautta päivästä päivään karttuvan herruuden luonnon ja sen voimain ylitse. J. J. Sederholm.26 Suomen Kartasto. Karttalehti n:o 4. haaroille, vaan myös käytännöllisen elämän monipuolisille har- rastuksille täytyy seikkaperäisen ja järjestelmällisen tutkimuksen takaaman perinpohjaisen tiedon isäinturpeesta olla tuiki tärkeän. Tällä alalla saattaa vain tietämys meille antaa »syntysanat» ja niiden kautta päivästä päivään karttuvan herruuden luonnon ja sen voimain ylitse. J. J. Sederholm.26 Suomen Kartasto. Karttalehti n:o 4. haaroille, vaan myös käytännöllisen elämän monipuolisille har- rastuksille täytyy seikkaperäisen ja järjestelmällisen tutkimuksen takaaman perinpohjaisen tiedon isäinturpeesta olla tuiki tärkeän. Tällä alalla saattaa vain tietämys meille antaa »syntysanat» ja niiden kautta päivästä päivään karttuvan herruuden luonnon ja sen voimain ylitse. J. J. Sederholm. --- SU OMEN KARTASTO. KARTTALEHDET N:ot 5—7, 9b. Meteorologiaa, Meteorolooginen aineisto. Suomen yliopiston perustamisajoista saakka (1640) nähdään, kotimaisen tutkimuksen alkaessa orastaa, huomion kohdistuneen maan luonnonseikkoihin, alussa hajanaisesti ja rajoittuneena yksi- tyisiin paikkoihin, myöhemmin, 1700-luvun keskivaiheilta alkaen, vähän tehokkaammin ja paremmin suunniteltuna. Ilmasto-olojen joutumisen samalla huomion esineeksi selittävät helposti ne ver- rattain epäedulliset olosuhteet, joiden alaisena tämän pohjoisen maan oli annettava väestölleen tärkein toimeentulon välineistä. maanviljelyksen tuotteet. Lopulle viime vuosisataa oli yliopisto meteoroloogisen tutki- muksen keskus, sen jälkeen aina keskipaikoille nykyistä vuosi- sataa piti Turkuun sijoitettu Suomen Talousseura tämän tieteen tutkimisesta pääasiallisen huolen. Lukuisten luonnonseikkoja koskevien muistiinpanojen joukossa aivan eri osista maata, jotka ovat mainitulta ajalta kotoisin, tavataan nimittäin myöskin moni- vuotisia havaintosarjoja puhtaasti meteoroloogisista alkeista, kuten ilmanlämmöstä, ilmanpaineesta, tuulista ja sateista, mutta aino- astaan vähäinen osa niistä on joutunut työn alaiseksi ja julkais- tuksi. Havainnot olivat tosin liian harvalukuisia ja yksityisten asemien toimiaika liian lyhyt sellaisen kokonaiskuvan saamiseksi maan ilmastosta, jommoisen nykyaikainen meteorologia pitem- piin aikakausiin ulotettujen synoptisten sovittelujensa kautta tar- joaa, mutta epäilemättä voi vastainen tutkimus, vertaamalla myö- hempien aikojen paremmin suunniteltuja havaintoja vanhempaanSU OMEN KARTASTO. KARTTALEHDET N:ot 5—7, 9b. Meteorologiaa, Meteorolooginen aineisto. Suomen yliopiston perustamisajoista saakka (1640) nähdään, kotimaisen tutkimuksen alkaessa orastaa, huomion kohdistuneen maan luonnonseikkoihin, alussa hajanaisesti ja rajoittuneena yksi- tyisiin paikkoihin, myöhemmin, 1700-luvun keskivaiheilta alkaen, vähän tehokkaammin ja paremmin suunniteltuna. Ilmasto-olojen joutumisen samalla huomion esineeksi selittävät helposti ne ver- rattain epäedulliset olosuhteet, joiden alaisena tämän pohjoisen maan oli annettava väestölleen tärkein toimeentulon välineistä. maanviljelyksen tuotteet. Lopulle viime vuosisataa oli yliopisto meteoroloogisen tutki- muksen keskus, sen jälkeen aina keskipaikoille nykyistä vuosi- sataa piti Turkuun sijoitettu Suomen Talousseura tämän tieteen tutkimisesta pääasiallisen huolen. Lukuisten luonnonseikkoja koskevien muistiinpanojen joukossa aivan eri osista maata, jotka ovat mainitulta ajalta kotoisin, tavataan nimittäin myöskin moni- vuotisia havaintosarjoja puhtaasti meteoroloogisista alkeista, kuten ilmanlämmöstä, ilmanpaineesta, tuulista ja sateista, mutta aino- astaan vähäinen osa niistä on joutunut työn alaiseksi ja julkais- tuksi. Havainnot olivat tosin liian harvalukuisia ja yksityisten asemien toimiaika liian lyhyt sellaisen kokonaiskuvan saamiseksi maan ilmastosta, jommoisen nykyaikainen meteorologia pitem- piin aikakausiin ulotettujen synoptisten sovittelujensa kautta tar- joaa, mutta epäilemättä voi vastainen tutkimus, vertaamalla myö- hempien aikojen paremmin suunniteltuja havaintoja vanhempaanSU OMEN KARTASTO. KARTTALEHDET N:ot 5—7, 9b. Meteorologiaa, Meteorolooginen aineisto. Suomen yliopiston perustamisajoista saakka (1640) nähdään, kotimaisen tutkimuksen alkaessa orastaa, huomion kohdistuneen maan luonnonseikkoihin, alussa hajanaisesti ja rajoittuneena yksi- tyisiin paikkoihin, myöhemmin, 1700-luvun keskivaiheilta alkaen, vähän tehokkaammin ja paremmin suunniteltuna. Ilmasto-olojen joutumisen samalla huomion esineeksi selittävät helposti ne ver- rattain epäedulliset olosuhteet, joiden alaisena tämän pohjoisen maan oli annettava väestölleen tärkein toimeentulon välineistä. maanviljelyksen tuotteet. Lopulle viime vuosisataa oli yliopisto meteoroloogisen tutki- muksen keskus, sen jälkeen aina keskipaikoille nykyistä vuosi- sataa piti Turkuun sijoitettu Suomen Talousseura tämän tieteen tutkimisesta pääasiallisen huolen. Lukuisten luonnonseikkoja koskevien muistiinpanojen joukossa aivan eri osista maata, jotka ovat mainitulta ajalta kotoisin, tavataan nimittäin myöskin moni- vuotisia havaintosarjoja puhtaasti meteoroloogisista alkeista, kuten ilmanlämmöstä, ilmanpaineesta, tuulista ja sateista, mutta aino- astaan vähäinen osa niistä on joutunut työn alaiseksi ja julkais- tuksi. Havainnot olivat tosin liian harvalukuisia ja yksityisten asemien toimiaika liian lyhyt sellaisen kokonaiskuvan saamiseksi maan ilmastosta, jommoisen nykyaikainen meteorologia pitem- piin aikakausiin ulotettujen synoptisten sovittelujensa kautta tar- joaa, mutta epäilemättä voi vastainen tutkimus, vertaamalla myö- hempien aikojen paremmin suunniteltuja havaintoja vanhempaan --- 2 Suomen Kartasto. Karttalehdet n:ot 5$—7, 9 b. havaintoaineistoon, tehdä tärkeitä johtopäätöksiä ilmaston vuossa- taisiin muuttumisiin nähden. Suomen Tiedeseuran perustaminen (1838) vaikutti kään- teen maan klimatologian tutkimisessa. Eräitten Seuran ete- vimpien fyysikkojen alotteesta ja avulla, heistä mainittakoon Hällström, Nervander ja Moberg, kerättiin Seuran laatiman kaavan ja määrätyn suunnitelman mukaan tehtyjä klimato- loogisia ja fenoloogisia havaintoja sekä niitä osittain valmis- teltiin. V. 1844 perusti professori Nervander yliopiston yhtey- teen Helsingissä magneettisen ja meteoroloogisen observatorion ja vuodesta 1846 lukien on Seura järjestänyt noin 100 asemaa, niiden joukossa useita puhtaasti meteoroloogisia; siitä lähtien on Seura päätehtäviensä joukossa edelleenkin pitänyt ilmasto- suhteiden tutkimisen. Meteoroloogisten havaintoasemien lukua on vähitellen lisätty. V. 1865 oli saatavina 19 jotenkin hyvästi varustetun aseman havainnot, vaikka sarjat eivät olleet täydel- lisiä (1—20 v.), 7o-luvulla oli noin 25 asemaa toimessa ja v. 1880 jätettiin myöskin yliopiston magneettinen ja meteorolooginen observatorio Seuran haltuun. Tässä observatoriossa on sen perustamisesta saakka vuorokaudet läpeensä tehty suoranaisia tuntihavaintoja meteorologian pääalkeista sekä maamagnetis- mista, tehtiinpä ensimmäisinä vuosina havaintoja joka viides minuutti. Jouduttuaan Seuran haltuun muodostui mainittu observatorio meteoroloogiseksi keskuslaitokseksi, joka sai valvottavakseen maan muut meteoroloogiset asemat ja julkaistavakseen keräyty- neen aineiston. Asemien lukua lisättiin vielä jonkun verran yli 30:n, havainnot ulotettiin useimmilla asemilla kaikkiin pääalkei- siin ja niiden tarkkuutta varmennettiin sekä ajanmukaisen koneis- ton että uusien ohjeitten ja ahkerampien tarkastusmatkojen kautta. Viimekuluneella vuosikymmenellä on noin 35 täydellistä asemaa ja viime vuosina lisäksi 15 sadeasemaa ollut toimessa. Täten on sangen laaja meteorolooginen aineisto jo saatu kerätyksi, mutta sen julkaiseminen ja käsitteleminen ei ole rahavarain niukkuuden vuoksi voinut edistyä yhtä rintaa ainesten keräytymisen kanssa, varsinkaan ajanjaksona ennen v. 1873, jolta kuitenkin varsin arvokkaita havaintosarjoja on olemassa. Helsingin observatorion vanhemmista havainnoista ovat neljän ensimmäisen vuoden (1844—4/8) täydellisesti jul-2 Suomen Kartasto. Karttalehdet n:ot 5$—7, 9 b. havaintoaineistoon, tehdä tärkeitä johtopäätöksiä ilmaston vuossa- taisiin muuttumisiin nähden. Suomen Tiedeseuran perustaminen (1838) vaikutti kään- teen maan klimatologian tutkimisessa. Eräitten Seuran ete- vimpien fyysikkojen alotteesta ja avulla, heistä mainittakoon Hällström, Nervander ja Moberg, kerättiin Seuran laatiman kaavan ja määrätyn suunnitelman mukaan tehtyjä klimato- loogisia ja fenoloogisia havaintoja sekä niitä osittain valmis- teltiin. V. 1844 perusti professori Nervander yliopiston yhtey- teen Helsingissä magneettisen ja meteoroloogisen observatorion ja vuodesta 1846 lukien on Seura järjestänyt noin 100 asemaa, niiden joukossa useita puhtaasti meteoroloogisia; siitä lähtien on Seura päätehtäviensä joukossa edelleenkin pitänyt ilmasto- suhteiden tutkimisen. Meteoroloogisten havaintoasemien lukua on vähitellen lisätty. V. 1865 oli saatavina 19 jotenkin hyvästi varustetun aseman havainnot, vaikka sarjat eivät olleet täydel- lisiä (1—20 v.), 7o-luvulla oli noin 25 asemaa toimessa ja v. 1880 jätettiin myöskin yliopiston magneettinen ja meteorolooginen observatorio Seuran haltuun. Tässä observatoriossa on sen perustamisesta saakka vuorokaudet läpeensä tehty suoranaisia tuntihavaintoja meteorologian pääalkeista sekä maamagnetis- mista, tehtiinpä ensimmäisinä vuosina havaintoja joka viides minuutti. Jouduttuaan Seuran haltuun muodostui mainittu observatorio meteoroloogiseksi keskuslaitokseksi, joka sai valvottavakseen maan muut meteoroloogiset asemat ja julkaistavakseen keräyty- neen aineiston. Asemien lukua lisättiin vielä jonkun verran yli 30:n, havainnot ulotettiin useimmilla asemilla kaikkiin pääalkei- siin ja niiden tarkkuutta varmennettiin sekä ajanmukaisen koneis- ton että uusien ohjeitten ja ahkerampien tarkastusmatkojen kautta. Viimekuluneella vuosikymmenellä on noin 35 täydellistä asemaa ja viime vuosina lisäksi 15 sadeasemaa ollut toimessa. Täten on sangen laaja meteorolooginen aineisto jo saatu kerätyksi, mutta sen julkaiseminen ja käsitteleminen ei ole rahavarain niukkuuden vuoksi voinut edistyä yhtä rintaa ainesten keräytymisen kanssa, varsinkaan ajanjaksona ennen v. 1873, jolta kuitenkin varsin arvokkaita havaintosarjoja on olemassa. Helsingin observatorion vanhemmista havainnoista ovat neljän ensimmäisen vuoden (1844—4/8) täydellisesti jul-2 Suomen Kartasto. Karttalehdet n:ot 5$—7, 9 b. havaintoaineistoon, tehdä tärkeitä johtopäätöksiä ilmaston vuossa- taisiin muuttumisiin nähden. Suomen Tiedeseuran perustaminen (1838) vaikutti kään- teen maan klimatologian tutkimisessa. Eräitten Seuran ete- vimpien fyysikkojen alotteesta ja avulla, heistä mainittakoon Hällström, Nervander ja Moberg, kerättiin Seuran laatiman kaavan ja määrätyn suunnitelman mukaan tehtyjä klimato- loogisia ja fenoloogisia havaintoja sekä niitä osittain valmis- teltiin. V. 1844 perusti professori Nervander yliopiston yhtey- teen Helsingissä magneettisen ja meteoroloogisen observatorion ja vuodesta 1846 lukien on Seura järjestänyt noin 100 asemaa, niiden joukossa useita puhtaasti meteoroloogisia; siitä lähtien on Seura päätehtäviensä joukossa edelleenkin pitänyt ilmasto- suhteiden tutkimisen. Meteoroloogisten havaintoasemien lukua on vähitellen lisätty. V. 1865 oli saatavina 19 jotenkin hyvästi varustetun aseman havainnot, vaikka sarjat eivät olleet täydel- lisiä (1—20 v.), 7o-luvulla oli noin 25 asemaa toimessa ja v. 1880 jätettiin myöskin yliopiston magneettinen ja meteorolooginen observatorio Seuran haltuun. Tässä observatoriossa on sen perustamisesta saakka vuorokaudet läpeensä tehty suoranaisia tuntihavaintoja meteorologian pääalkeista sekä maamagnetis- mista, tehtiinpä ensimmäisinä vuosina havaintoja joka viides minuutti. Jouduttuaan Seuran haltuun muodostui mainittu observatorio meteoroloogiseksi keskuslaitokseksi, joka sai valvottavakseen maan muut meteoroloogiset asemat ja julkaistavakseen keräyty- neen aineiston. Asemien lukua lisättiin vielä jonkun verran yli 30:n, havainnot ulotettiin useimmilla asemilla kaikkiin pääalkei- siin ja niiden tarkkuutta varmennettiin sekä ajanmukaisen koneis- ton että uusien ohjeitten ja ahkerampien tarkastusmatkojen kautta. Viimekuluneella vuosikymmenellä on noin 35 täydellistä asemaa ja viime vuosina lisäksi 15 sadeasemaa ollut toimessa. Täten on sangen laaja meteorolooginen aineisto jo saatu kerätyksi, mutta sen julkaiseminen ja käsitteleminen ei ole rahavarain niukkuuden vuoksi voinut edistyä yhtä rintaa ainesten keräytymisen kanssa, varsinkaan ajanjaksona ennen v. 1873, jolta kuitenkin varsin arvokkaita havaintosarjoja on olemassa. Helsingin observatorion vanhemmista havainnoista ovat neljän ensimmäisen vuoden (1844—4/8) täydellisesti jul- --- Meteorologiaa. 3 kaistut, seuraavien vuosien, vuoteen 1882 saakka, ainoastaan osittain ja yleiskatsauksien muodossa; vasta viimemainitusta vuodesta alkaen on aineisto täydellisesti painettu. Mitä muihin asemiin tulee, on vuosilta 1873—1880 lämpömäärä ja ilmanpaine sekä vuosilta 1881—1890 kaikki alkeet julkaistu. Sekä vanhem- mista että uudemmista havainnoista on kuitenkin pitkänlaisia sarjoja yksityisiä alkeita, erittäinkin lämpömäärää, julkaistu ja tar- koin käsiteltykin, sekä niitä sittemmin käytetty useiden yleiskat- sausten laatimiseen meteoroloogisten alkeiden jakautumisesta suuremmilla aloilla, mutta mitään kaikkien klimatoloogisten vai- kutinten rinnakkaista käsittelyä, sikäli kuin ne ilmautuvat Suo- men alueella, ei ole tapahtunut. Se onkin luonnollista, sillä osaksi ovat vanhat havainnot vielä julkaisematta ja niitä täytyy vielä ankarasti tarkastaa vertaamalla myöhempien aikain havain- toihin, koska käsitys tarpeellisesta tarkkuudesta sekä koneisto- kin oli toinen silloin kuin meidän päivinämme, ja osaksi tuo täy- dellisesti julkaistu aineisto, kuten vasta mainittiin, käsittää liian lyhyen ajan, nim. yhden ainoan vuosikymmenen. Meteoroloogisessa keskuslaitoksessa on viimemainitulta vuosikymmeneltä valmistettu joukko karttoja ja diagrammeja, joiden tarkoitus on olla alkuna maan ilmaston vastaiseen seikka- peräiseen esitykseen. Kartastoomme sisältyvät kartat ovat mai- nitusta kokoelmasta lainatut ja niiden tarkoituksena on kuvata muutamia tärkeimpiä maan ilmastoon vaikuttavia meteoroloogisia seikkoja. Karttoja laadittaessa en ainoastaan täysin luotettavia havaintoja käytetty. Eräiden Venäjän ja Ruotsin asemien saman- aikuisia havaintoja on otettu avuksi maan rajaseutuja käsiteltäessä. Ennenkuin ryhdymme lähemmin selittämään eri karttojen sisällystä, esitämme muutamia yleisiä näkökohtia maan ilmaston valaisemiseksi. Ilmasto. Ilmasto yleensä, s. o. ilmakehän alituisesti vaihtelevien ilmi- öiden, sään, keskitulos, riippuu etupäässä auringon säteilevästä lämmöstä. Sen paljous pintayksikköä kohti vähenee, kuten tunnettu, päiväntasaajasta napoihin päin ja tästä syystä olisi Suomen asema erittäin epäsuotuisa, elleivät erityiset seikatMeteorologiaa. 3 kaistut, seuraavien vuosien, vuoteen 1882 saakka, ainoastaan osittain ja yleiskatsauksien muodossa; vasta viimemainitusta vuodesta alkaen on aineisto täydellisesti painettu. Mitä muihin asemiin tulee, on vuosilta 1873—1880 lämpömäärä ja ilmanpaine sekä vuosilta 1881—1890 kaikki alkeet julkaistu. Sekä vanhem- mista että uudemmista havainnoista on kuitenkin pitkänlaisia sarjoja yksityisiä alkeita, erittäinkin lämpömäärää, julkaistu ja tar- koin käsiteltykin, sekä niitä sittemmin käytetty useiden yleiskat- sausten laatimiseen meteoroloogisten alkeiden jakautumisesta suuremmilla aloilla, mutta mitään kaikkien klimatoloogisten vai- kutinten rinnakkaista käsittelyä, sikäli kuin ne ilmautuvat Suo- men alueella, ei ole tapahtunut. Se onkin luonnollista, sillä osaksi ovat vanhat havainnot vielä julkaisematta ja niitä täytyy vielä ankarasti tarkastaa vertaamalla myöhempien aikain havain- toihin, koska käsitys tarpeellisesta tarkkuudesta sekä koneisto- kin oli toinen silloin kuin meidän päivinämme, ja osaksi tuo täy- dellisesti julkaistu aineisto, kuten vasta mainittiin, käsittää liian lyhyen ajan, nim. yhden ainoan vuosikymmenen. Meteoroloogisessa keskuslaitoksessa on viimemainitulta vuosikymmeneltä valmistettu joukko karttoja ja diagrammeja, joiden tarkoitus on olla alkuna maan ilmaston vastaiseen seikka- peräiseen esitykseen. Kartastoomme sisältyvät kartat ovat mai- nitusta kokoelmasta lainatut ja niiden tarkoituksena on kuvata muutamia tärkeimpiä maan ilmastoon vaikuttavia meteoroloogisia seikkoja. Karttoja laadittaessa en ainoastaan täysin luotettavia havaintoja käytetty. Eräiden Venäjän ja Ruotsin asemien saman- aikuisia havaintoja on otettu avuksi maan rajaseutuja käsiteltäessä. Ennenkuin ryhdymme lähemmin selittämään eri karttojen sisällystä, esitämme muutamia yleisiä näkökohtia maan ilmaston valaisemiseksi. Ilmasto. Ilmasto yleensä, s. o. ilmakehän alituisesti vaihtelevien ilmi- öiden, sään, keskitulos, riippuu etupäässä auringon säteilevästä lämmöstä. Sen paljous pintayksikköä kohti vähenee, kuten tunnettu, päiväntasaajasta napoihin päin ja tästä syystä olisi Suomen asema erittäin epäsuotuisa, elleivät erityiset seikatMeteorologiaa. 3 kaistut, seuraavien vuosien, vuoteen 1882 saakka, ainoastaan osittain ja yleiskatsauksien muodossa; vasta viimemainitusta vuodesta alkaen on aineisto täydellisesti painettu. Mitä muihin asemiin tulee, on vuosilta 1873—1880 lämpömäärä ja ilmanpaine sekä vuosilta 1881—1890 kaikki alkeet julkaistu. Sekä vanhem- mista että uudemmista havainnoista on kuitenkin pitkänlaisia sarjoja yksityisiä alkeita, erittäinkin lämpömäärää, julkaistu ja tar- koin käsiteltykin, sekä niitä sittemmin käytetty useiden yleiskat- sausten laatimiseen meteoroloogisten alkeiden jakautumisesta suuremmilla aloilla, mutta mitään kaikkien klimatoloogisten vai- kutinten rinnakkaista käsittelyä, sikäli kuin ne ilmautuvat Suo- men alueella, ei ole tapahtunut. Se onkin luonnollista, sillä osaksi ovat vanhat havainnot vielä julkaisematta ja niitä täytyy vielä ankarasti tarkastaa vertaamalla myöhempien aikain havain- toihin, koska käsitys tarpeellisesta tarkkuudesta sekä koneisto- kin oli toinen silloin kuin meidän päivinämme, ja osaksi tuo täy- dellisesti julkaistu aineisto, kuten vasta mainittiin, käsittää liian lyhyen ajan, nim. yhden ainoan vuosikymmenen. Meteoroloogisessa keskuslaitoksessa on viimemainitulta vuosikymmeneltä valmistettu joukko karttoja ja diagrammeja, joiden tarkoitus on olla alkuna maan ilmaston vastaiseen seikka- peräiseen esitykseen. Kartastoomme sisältyvät kartat ovat mai- nitusta kokoelmasta lainatut ja niiden tarkoituksena on kuvata muutamia tärkeimpiä maan ilmastoon vaikuttavia meteoroloogisia seikkoja. Karttoja laadittaessa en ainoastaan täysin luotettavia havaintoja käytetty. Eräiden Venäjän ja Ruotsin asemien saman- aikuisia havaintoja on otettu avuksi maan rajaseutuja käsiteltäessä. Ennenkuin ryhdymme lähemmin selittämään eri karttojen sisällystä, esitämme muutamia yleisiä näkökohtia maan ilmaston valaisemiseksi. Ilmasto. Ilmasto yleensä, s. o. ilmakehän alituisesti vaihtelevien ilmi- öiden, sään, keskitulos, riippuu etupäässä auringon säteilevästä lämmöstä. Sen paljous pintayksikköä kohti vähenee, kuten tunnettu, päiväntasaajasta napoihin päin ja tästä syystä olisi Suomen asema erittäin epäsuotuisa, elleivät erityiset seikat --- 4 Suomen Kartasto. Karttalehdet n:ot 5-—7, 9b. edistäisi säteilyn vaikutusta. Ympärillä olevalla mantereen ja me- ren jakautumisella on sangen suuri merkitys: maa-alueet omista- vat saatavat lämpöjoukot nopeammin kuin meret, mutta luovutta- vat ne myös nopeammin. Mannerilmasto on siitä syystä tun- nettu suurista lämmönvaihteluistaan niinhyvin vuoden kuin vuoro- kaudenkin kuluessa, jota vastoin pienemmät lämpömäärän muu- tokset ovat meri-ilmastolle luonteenomaisia; lämpösuhteista taas ovat muut meteoroloogiset ilmiöt mitä likimmin riippuvaisia. Suo- messa vallitsee tosin enimmäkseen mannerilmasto, johon on syynä mahtavan itäisen mantereen suuri vaikutus, mutta toiselta puolen ulottuu läntisen valtamerenkin vaikutus aina meidän seuduillemme asti. Seurauksena on ettei ilmasto leveysasteeseen katsoen ole kovinkaan ankara. Mannermaisia oloja tasoittavat sitäpaitsi Itä- meri Suomea syleilevine suurine lahtineen sekä huomattavassa määrässä myös sisämaan suuret vesistöt. Tarkastaaksemme aluksi lämpösuhteita on Suomen keskim- mäisen leveysasteen, 64:nen, keskilämpö verrattuna saman leveysasteen keskilämpöön ympäri maanpallon sangen valaiseva. Edellisen huomaamme koko vuotta kohti olevan noin 6? jälkim- mäistä korkeamman, tammikuulla kokonaista 11? korkeamman ja vielä heinäkuullakin, joka on kuukausista lämpimin, 2* kor- keamman. Mannermainen asema kohottaa jonkun verran kesän lämpöä, meren vaikutus on taas voitolla kokovuosittain, mutta erittäinkin talvella. Vaikutukseltaan keskilämpömäärään nähden on siis meri voittopuolella, mutta lämpömäärän vaihteluihin, sekä vuotuisiin että vuorokautisiin ja erittäinkin lämpömäärän äärim- mäisyyksiin katsoen, joiden amplituudit ovat verrattain suuria, voittaa mannermaa ja sama on laita useimpien muiden meteoro- loogisten ilmiöiden. Suomen keskilämpömäärä on + 2*:n ja + 3?:n välillä. Jos seurataan likipitäin + 25:n isotermia, joka Suomessa leikkaa 63:tta leveysastetta, niin tavataan sama keskilämpömäärä alhaalla Jekaterinburgin (56? pohj. lev.) ja Irkutskin (50") seuduilla, Kamtshatkan eteläisimmässä nenässä, edelleen pitkin Alaskan nientä, New-Foundlandin saarella (499), Grönlannin eteläkärjessä, Keski-Islannissa, Tromsössä (69) ja Keski-Ruotsissa Siljan-järven seuduilla. Vertailu muutamien muiden Euroopan maiden keski- lämpömäärään ei osottaudu yhtä edulliseksi. Esim. Ranskassa on keskilämpömäärä + 12, Englannissa + 10, Pohjois-Saksassa4 Suomen Kartasto. Karttalehdet n:ot 5-—7, 9b. edistäisi säteilyn vaikutusta. Ympärillä olevalla mantereen ja me- ren jakautumisella on sangen suuri merkitys: maa-alueet omista- vat saatavat lämpöjoukot nopeammin kuin meret, mutta luovutta- vat ne myös nopeammin. Mannerilmasto on siitä syystä tun- nettu suurista lämmönvaihteluistaan niinhyvin vuoden kuin vuoro- kaudenkin kuluessa, jota vastoin pienemmät lämpömäärän muu- tokset ovat meri-ilmastolle luonteenomaisia; lämpösuhteista taas ovat muut meteoroloogiset ilmiöt mitä likimmin riippuvaisia. Suo- messa vallitsee tosin enimmäkseen mannerilmasto, johon on syynä mahtavan itäisen mantereen suuri vaikutus, mutta toiselta puolen ulottuu läntisen valtamerenkin vaikutus aina meidän seuduillemme asti. Seurauksena on ettei ilmasto leveysasteeseen katsoen ole kovinkaan ankara. Mannermaisia oloja tasoittavat sitäpaitsi Itä- meri Suomea syleilevine suurine lahtineen sekä huomattavassa määrässä myös sisämaan suuret vesistöt. Tarkastaaksemme aluksi lämpösuhteita on Suomen keskim- mäisen leveysasteen, 64:nen, keskilämpö verrattuna saman leveysasteen keskilämpöön ympäri maanpallon sangen valaiseva. Edellisen huomaamme koko vuotta kohti olevan noin 6? jälkim- mäistä korkeamman, tammikuulla kokonaista 11? korkeamman ja vielä heinäkuullakin, joka on kuukausista lämpimin, 2* kor- keamman. Mannermainen asema kohottaa jonkun verran kesän lämpöä, meren vaikutus on taas voitolla kokovuosittain, mutta erittäinkin talvella. Vaikutukseltaan keskilämpömäärään nähden on siis meri voittopuolella, mutta lämpömäärän vaihteluihin, sekä vuotuisiin että vuorokautisiin ja erittäinkin lämpömäärän äärim- mäisyyksiin katsoen, joiden amplituudit ovat verrattain suuria, voittaa mannermaa ja sama on laita useimpien muiden meteoro- loogisten ilmiöiden. Suomen keskilämpömäärä on + 2*:n ja + 3?:n välillä. Jos seurataan likipitäin + 25:n isotermia, joka Suomessa leikkaa 63:tta leveysastetta, niin tavataan sama keskilämpömäärä alhaalla Jekaterinburgin (56? pohj. lev.) ja Irkutskin (50") seuduilla, Kamtshatkan eteläisimmässä nenässä, edelleen pitkin Alaskan nientä, New-Foundlandin saarella (499), Grönlannin eteläkärjessä, Keski-Islannissa, Tromsössä (69) ja Keski-Ruotsissa Siljan-järven seuduilla. Vertailu muutamien muiden Euroopan maiden keski- lämpömäärään ei osottaudu yhtä edulliseksi. Esim. Ranskassa on keskilämpömäärä + 12, Englannissa + 10, Pohjois-Saksassa4 Suomen Kartasto. Karttalehdet n:ot 5-—7, 9b. edistäisi säteilyn vaikutusta. Ympärillä olevalla mantereen ja me- ren jakautumisella on sangen suuri merkitys: maa-alueet omista- vat saatavat lämpöjoukot nopeammin kuin meret, mutta luovutta- vat ne myös nopeammin. Mannerilmasto on siitä syystä tun- nettu suurista lämmönvaihteluistaan niinhyvin vuoden kuin vuoro- kaudenkin kuluessa, jota vastoin pienemmät lämpömäärän muu- tokset ovat meri-ilmastolle luonteenomaisia; lämpösuhteista taas ovat muut meteoroloogiset ilmiöt mitä likimmin riippuvaisia. Suo- messa vallitsee tosin enimmäkseen mannerilmasto, johon on syynä mahtavan itäisen mantereen suuri vaikutus, mutta toiselta puolen ulottuu läntisen valtamerenkin vaikutus aina meidän seuduillemme asti. Seurauksena on ettei ilmasto leveysasteeseen katsoen ole kovinkaan ankara. Mannermaisia oloja tasoittavat sitäpaitsi Itä- meri Suomea syleilevine suurine lahtineen sekä huomattavassa määrässä myös sisämaan suuret vesistöt. Tarkastaaksemme aluksi lämpösuhteita on Suomen keskim- mäisen leveysasteen, 64:nen, keskilämpö verrattuna saman leveysasteen keskilämpöön ympäri maanpallon sangen valaiseva. Edellisen huomaamme koko vuotta kohti olevan noin 6? jälkim- mäistä korkeamman, tammikuulla kokonaista 11? korkeamman ja vielä heinäkuullakin, joka on kuukausista lämpimin, 2* kor- keamman. Mannermainen asema kohottaa jonkun verran kesän lämpöä, meren vaikutus on taas voitolla kokovuosittain, mutta erittäinkin talvella. Vaikutukseltaan keskilämpömäärään nähden on siis meri voittopuolella, mutta lämpömäärän vaihteluihin, sekä vuotuisiin että vuorokautisiin ja erittäinkin lämpömäärän äärim- mäisyyksiin katsoen, joiden amplituudit ovat verrattain suuria, voittaa mannermaa ja sama on laita useimpien muiden meteoro- loogisten ilmiöiden. Suomen keskilämpömäärä on + 2*:n ja + 3?:n välillä. Jos seurataan likipitäin + 25:n isotermia, joka Suomessa leikkaa 63:tta leveysastetta, niin tavataan sama keskilämpömäärä alhaalla Jekaterinburgin (56? pohj. lev.) ja Irkutskin (50") seuduilla, Kamtshatkan eteläisimmässä nenässä, edelleen pitkin Alaskan nientä, New-Foundlandin saarella (499), Grönlannin eteläkärjessä, Keski-Islannissa, Tromsössä (69) ja Keski-Ruotsissa Siljan-järven seuduilla. Vertailu muutamien muiden Euroopan maiden keski- lämpömäärään ei osottaudu yhtä edulliseksi. Esim. Ranskassa on keskilämpömäärä + 12, Englannissa + 10, Pohjois-Saksassa --- Meteorologiaa. 5 + 8, Ruotsissa ja Norjassa + 3 a + 4, Pohjois-Venäjällä +oä+t 1. Lämpömäärän jakautumiseen maan rajojen sisä- puolella palaamme karttoja selitettäessä. Syynä siihen että Suomen lämpömäärä, erittäinkin talvella, on suotuisampi, kuin mitä maan korkeasta leveysasteesta päättäisi, ei ole suorastaan Atlantin valtameren läheisyys, vaan vallitsevat länsi- ja etelätuulet, joiden muassa kulkeutuu osa mereen kertyneestä lämpövarastosta. Pohjoisosassa Atlantin merta asustaa nimittäin vuodet läpeensä pitkähköllä alalla matala ilmanpaine, minimi, kun taas etelässä, Azorien ympärillä, alituinen korkea ilmanpaine, maksimi, on vallalla, ja tämä ilmanpaineen jakautuminen synnyttää mainitut tuulet. Nämäentuudestaan lämpi- mät tuulet, jotka hivelevät suurta osaa maanosaamme, ulottuvat meidänkin seuduillemme ja kuljettavat sitäpaitsi lämpimämpää vettä eteläisistä seuduista Jäämertä kohden ja saavat tästä ve- destä lisälämpöä. Kuta kauemmas Jäämereen mainitun mini- min pääosa sijoittuu, sitä suotuisammiksi tulevat tuulet meille ja saamme silloin verrattain lauhkeat talvet, jota vastoin minimin siirtyminen lounaaseen, Islannin eteläpuolella oleviin seutuihin, saattaa itätuulet vallitseviksi, jotka suuren mannermaan puolelta puhaltaen tuovat muassaan sen alhaisen lämpömäärän, s. o. tal- vet ovat silloin meillä kovia. Vaikka sademäärä, samoin kuin lämpömääräkin, eroaa suu- resti eri vuosina, on kuitenkin sadesuhteisiin nähden meidän maamme mannermaan ja meren vaikutuksen alainen väliasema sangen edullinen. Tavallisina vuosina, jolloin koko sademäärä voi- daan keskimäärin lukea noin 500 mm:ksi, ei siitä syystä mitään vuo- denaikaa haittaa liiallinen sateisuus taikka pitkällinen kuivuus. Karttojen laatiminen. Kartat ilmoittavat (paitsi sademäärää koskevat n:o gb) vastaavien meteoroloogisten alkeiden keskiarvot kullakin lehdellä lähemmin ilmoitetun ajan kuluessa. Nämä keskiarvot ovat las- ketut eri asemien 3:sta vuorokausihavainnosta (kello 7 a. p, 2 ja 9 i. p.). Joka aseman viereen kirjoitettiin aluksi sen keskiarvo kuluneena aikana: vuonna, kuukautena eli vuoden- aikana. Saatujen lukujen kesken toimitetun interpolatsionin avulla merkittiin sitten jonkun aseman ja sen lähi-aseman väli-Meteorologiaa. 5 + 8, Ruotsissa ja Norjassa + 3 a + 4, Pohjois-Venäjällä +oä+t 1. Lämpömäärän jakautumiseen maan rajojen sisä- puolella palaamme karttoja selitettäessä. Syynä siihen että Suomen lämpömäärä, erittäinkin talvella, on suotuisampi, kuin mitä maan korkeasta leveysasteesta päättäisi, ei ole suorastaan Atlantin valtameren läheisyys, vaan vallitsevat länsi- ja etelätuulet, joiden muassa kulkeutuu osa mereen kertyneestä lämpövarastosta. Pohjoisosassa Atlantin merta asustaa nimittäin vuodet läpeensä pitkähköllä alalla matala ilmanpaine, minimi, kun taas etelässä, Azorien ympärillä, alituinen korkea ilmanpaine, maksimi, on vallalla, ja tämä ilmanpaineen jakautuminen synnyttää mainitut tuulet. Nämäentuudestaan lämpi- mät tuulet, jotka hivelevät suurta osaa maanosaamme, ulottuvat meidänkin seuduillemme ja kuljettavat sitäpaitsi lämpimämpää vettä eteläisistä seuduista Jäämertä kohden ja saavat tästä ve- destä lisälämpöä. Kuta kauemmas Jäämereen mainitun mini- min pääosa sijoittuu, sitä suotuisammiksi tulevat tuulet meille ja saamme silloin verrattain lauhkeat talvet, jota vastoin minimin siirtyminen lounaaseen, Islannin eteläpuolella oleviin seutuihin, saattaa itätuulet vallitseviksi, jotka suuren mannermaan puolelta puhaltaen tuovat muassaan sen alhaisen lämpömäärän, s. o. tal- vet ovat silloin meillä kovia. Vaikka sademäärä, samoin kuin lämpömääräkin, eroaa suu- resti eri vuosina, on kuitenkin sadesuhteisiin nähden meidän maamme mannermaan ja meren vaikutuksen alainen väliasema sangen edullinen. Tavallisina vuosina, jolloin koko sademäärä voi- daan keskimäärin lukea noin 500 mm:ksi, ei siitä syystä mitään vuo- denaikaa haittaa liiallinen sateisuus taikka pitkällinen kuivuus. Karttojen laatiminen. Kartat ilmoittavat (paitsi sademäärää koskevat n:o gb) vastaavien meteoroloogisten alkeiden keskiarvot kullakin lehdellä lähemmin ilmoitetun ajan kuluessa. Nämä keskiarvot ovat las- ketut eri asemien 3:sta vuorokausihavainnosta (kello 7 a. p, 2 ja 9 i. p.). Joka aseman viereen kirjoitettiin aluksi sen keskiarvo kuluneena aikana: vuonna, kuukautena eli vuoden- aikana. Saatujen lukujen kesken toimitetun interpolatsionin avulla merkittiin sitten jonkun aseman ja sen lähi-aseman väli-Meteorologiaa. 5 + 8, Ruotsissa ja Norjassa + 3 a + 4, Pohjois-Venäjällä +oä+t 1. Lämpömäärän jakautumiseen maan rajojen sisä- puolella palaamme karttoja selitettäessä. Syynä siihen että Suomen lämpömäärä, erittäinkin talvella, on suotuisampi, kuin mitä maan korkeasta leveysasteesta päättäisi, ei ole suorastaan Atlantin valtameren läheisyys, vaan vallitsevat länsi- ja etelätuulet, joiden muassa kulkeutuu osa mereen kertyneestä lämpövarastosta. Pohjoisosassa Atlantin merta asustaa nimittäin vuodet läpeensä pitkähköllä alalla matala ilmanpaine, minimi, kun taas etelässä, Azorien ympärillä, alituinen korkea ilmanpaine, maksimi, on vallalla, ja tämä ilmanpaineen jakautuminen synnyttää mainitut tuulet. Nämäentuudestaan lämpi- mät tuulet, jotka hivelevät suurta osaa maanosaamme, ulottuvat meidänkin seuduillemme ja kuljettavat sitäpaitsi lämpimämpää vettä eteläisistä seuduista Jäämertä kohden ja saavat tästä ve- destä lisälämpöä. Kuta kauemmas Jäämereen mainitun mini- min pääosa sijoittuu, sitä suotuisammiksi tulevat tuulet meille ja saamme silloin verrattain lauhkeat talvet, jota vastoin minimin siirtyminen lounaaseen, Islannin eteläpuolella oleviin seutuihin, saattaa itätuulet vallitseviksi, jotka suuren mannermaan puolelta puhaltaen tuovat muassaan sen alhaisen lämpömäärän, s. o. tal- vet ovat silloin meillä kovia. Vaikka sademäärä, samoin kuin lämpömääräkin, eroaa suu- resti eri vuosina, on kuitenkin sadesuhteisiin nähden meidän maamme mannermaan ja meren vaikutuksen alainen väliasema sangen edullinen. Tavallisina vuosina, jolloin koko sademäärä voi- daan keskimäärin lukea noin 500 mm:ksi, ei siitä syystä mitään vuo- denaikaa haittaa liiallinen sateisuus taikka pitkällinen kuivuus. Karttojen laatiminen. Kartat ilmoittavat (paitsi sademäärää koskevat n:o gb) vastaavien meteoroloogisten alkeiden keskiarvot kullakin lehdellä lähemmin ilmoitetun ajan kuluessa. Nämä keskiarvot ovat las- ketut eri asemien 3:sta vuorokausihavainnosta (kello 7 a. p, 2 ja 9 i. p.). Joka aseman viereen kirjoitettiin aluksi sen keskiarvo kuluneena aikana: vuonna, kuukautena eli vuoden- aikana. Saatujen lukujen kesken toimitetun interpolatsionin avulla merkittiin sitten jonkun aseman ja sen lähi-aseman väli- --- 6 Suomen Kartasto. Karttalehdet n:ot 5$—7, 9 b. selle yhdysviivalle ne pisteet, jotka vastasivat määrättyjä luku- arvoja, kuten koko asteita, puolia millimetriä j. n. e. Yhdistä- mällä suorilla viivoilla ne lähipisteet, jotka osoittivat samoja lukuja, saatiin murtoviivoja, joiden kulkemilla aloilla esitetyn alkeen arvo on suunnilleen yhtäsuuri. Nämä murtoviivat pyöris- tettiin lopuksi vapaalla kädellä. — Tuuliruusut (n:o 6b) ovat taas tehdyt seuraavaan tapaan. Joka aseman suhteen on laskettu, kuinka monta kertaa jokaista erityista tuulensuuntaa ja tyventä on kysymyksen alaisena aikana huomattu, ja saadut luvut ovat sittemmin muutetut prosentiksi kaikista havainnoista. Käyttäen pituusyksikkönä 1 mm = 2, prosenttia on prosenttiluvut sitten sovitettu suorille viivoille sitä ilmansuuntaa kohden, jolta pro- senttilukua vastaava tuuli on puhaltanut, ja siten saadut pisteet yhdistetty suorilla viivoilla. Täten syntyneen murtoviivan rajoit- tama pinta on merkitty viivoittamalla, jotta vallitsevan tuulen puoli pistäisi selvemmin näkyviin. Tyventen esiintymisen osoit- tavat ympyrät, joiden säteet mainitussa yksikössä ilmoittavat niiden prosenttiluvun. N:o 5. Isotermit. Karttalehti esittää isotermit, s. o. samaa keskilämpömäärää osoittavat viivat, vuosikymmenenä 1881—1890, erittäin joka kuu- kautta ja koko vuotta kohti. o'%n ja sitä alempain lämpö- määräin isotermit ovat piirretyt sinisiksi, o%:ta ylempien lämpö- määräin punaisiksi; jokainen täysi aste on näkyvissä. Mitään laskemista merenpinnan tasalle ei ole toimitettu, osaksi koska se joka tapauksessa on epävarmaa, osaksi koska niin korkeita ylänköjä ei maassa esiinny, että sanottavasti vaikuttaisivat iso- termien kulkuun. Käytännöllisiin tarkoituksiin soveltuvat myös todelliset havainnot paremmin kuin tasoitetut. Tarkastaessamme aluksi vuosi-isotermejä huomaamme nii- den olevan jotenkin yhdensuuntaisia ja juoksevan yleensä suun- taan ESE—-WNW. Tullen itäisen mannermaan puolelta ohjautu- vat ne siis Suomen läpi kulkiessaan jo ennen mainitun lännestä päin tulevan meren vaikutuksen vuoksi hieman pohjoista koh- den. Mitään kylmä- tai lämpökeskuksia ei siitä syystä huomata. Lisäksi näemme, että Suomen rajana lounaassa on isotermi6 Suomen Kartasto. Karttalehdet n:ot 5$—7, 9 b. selle yhdysviivalle ne pisteet, jotka vastasivat määrättyjä luku- arvoja, kuten koko asteita, puolia millimetriä j. n. e. Yhdistä- mällä suorilla viivoilla ne lähipisteet, jotka osoittivat samoja lukuja, saatiin murtoviivoja, joiden kulkemilla aloilla esitetyn alkeen arvo on suunnilleen yhtäsuuri. Nämä murtoviivat pyöris- tettiin lopuksi vapaalla kädellä. — Tuuliruusut (n:o 6b) ovat taas tehdyt seuraavaan tapaan. Joka aseman suhteen on laskettu, kuinka monta kertaa jokaista erityista tuulensuuntaa ja tyventä on kysymyksen alaisena aikana huomattu, ja saadut luvut ovat sittemmin muutetut prosentiksi kaikista havainnoista. Käyttäen pituusyksikkönä 1 mm = 2, prosenttia on prosenttiluvut sitten sovitettu suorille viivoille sitä ilmansuuntaa kohden, jolta pro- senttilukua vastaava tuuli on puhaltanut, ja siten saadut pisteet yhdistetty suorilla viivoilla. Täten syntyneen murtoviivan rajoit- tama pinta on merkitty viivoittamalla, jotta vallitsevan tuulen puoli pistäisi selvemmin näkyviin. Tyventen esiintymisen osoit- tavat ympyrät, joiden säteet mainitussa yksikössä ilmoittavat niiden prosenttiluvun. N:o 5. Isotermit. Karttalehti esittää isotermit, s. o. samaa keskilämpömäärää osoittavat viivat, vuosikymmenenä 1881—1890, erittäin joka kuu- kautta ja koko vuotta kohti. o'%n ja sitä alempain lämpö- määräin isotermit ovat piirretyt sinisiksi, o%:ta ylempien lämpö- määräin punaisiksi; jokainen täysi aste on näkyvissä. Mitään laskemista merenpinnan tasalle ei ole toimitettu, osaksi koska se joka tapauksessa on epävarmaa, osaksi koska niin korkeita ylänköjä ei maassa esiinny, että sanottavasti vaikuttaisivat iso- termien kulkuun. Käytännöllisiin tarkoituksiin soveltuvat myös todelliset havainnot paremmin kuin tasoitetut. Tarkastaessamme aluksi vuosi-isotermejä huomaamme nii- den olevan jotenkin yhdensuuntaisia ja juoksevan yleensä suun- taan ESE—-WNW. Tullen itäisen mannermaan puolelta ohjautu- vat ne siis Suomen läpi kulkiessaan jo ennen mainitun lännestä päin tulevan meren vaikutuksen vuoksi hieman pohjoista koh- den. Mitään kylmä- tai lämpökeskuksia ei siitä syystä huomata. Lisäksi näemme, että Suomen rajana lounaassa on isotermi6 Suomen Kartasto. Karttalehdet n:ot 5$—7, 9 b. selle yhdysviivalle ne pisteet, jotka vastasivat määrättyjä luku- arvoja, kuten koko asteita, puolia millimetriä j. n. e. Yhdistä- mällä suorilla viivoilla ne lähipisteet, jotka osoittivat samoja lukuja, saatiin murtoviivoja, joiden kulkemilla aloilla esitetyn alkeen arvo on suunnilleen yhtäsuuri. Nämä murtoviivat pyöris- tettiin lopuksi vapaalla kädellä. — Tuuliruusut (n:o 6b) ovat taas tehdyt seuraavaan tapaan. Joka aseman suhteen on laskettu, kuinka monta kertaa jokaista erityista tuulensuuntaa ja tyventä on kysymyksen alaisena aikana huomattu, ja saadut luvut ovat sittemmin muutetut prosentiksi kaikista havainnoista. Käyttäen pituusyksikkönä 1 mm = 2, prosenttia on prosenttiluvut sitten sovitettu suorille viivoille sitä ilmansuuntaa kohden, jolta pro- senttilukua vastaava tuuli on puhaltanut, ja siten saadut pisteet yhdistetty suorilla viivoilla. Täten syntyneen murtoviivan rajoit- tama pinta on merkitty viivoittamalla, jotta vallitsevan tuulen puoli pistäisi selvemmin näkyviin. Tyventen esiintymisen osoit- tavat ympyrät, joiden säteet mainitussa yksikössä ilmoittavat niiden prosenttiluvun. N:o 5. Isotermit. Karttalehti esittää isotermit, s. o. samaa keskilämpömäärää osoittavat viivat, vuosikymmenenä 1881—1890, erittäin joka kuu- kautta ja koko vuotta kohti. o'%n ja sitä alempain lämpö- määräin isotermit ovat piirretyt sinisiksi, o%:ta ylempien lämpö- määräin punaisiksi; jokainen täysi aste on näkyvissä. Mitään laskemista merenpinnan tasalle ei ole toimitettu, osaksi koska se joka tapauksessa on epävarmaa, osaksi koska niin korkeita ylänköjä ei maassa esiinny, että sanottavasti vaikuttaisivat iso- termien kulkuun. Käytännöllisiin tarkoituksiin soveltuvat myös todelliset havainnot paremmin kuin tasoitetut. Tarkastaessamme aluksi vuosi-isotermejä huomaamme nii- den olevan jotenkin yhdensuuntaisia ja juoksevan yleensä suun- taan ESE—-WNW. Tullen itäisen mannermaan puolelta ohjautu- vat ne siis Suomen läpi kulkiessaan jo ennen mainitun lännestä päin tulevan meren vaikutuksen vuoksi hieman pohjoista koh- den. Mitään kylmä- tai lämpökeskuksia ei siitä syystä huomata. Lisäksi näemme, että Suomen rajana lounaassa on isotermi --- Meteorologiaa. 7 + 55 ja kauimpana pohjoisessa, Inarin seuduilla, isotermi — 2", jota kuitenkaan ei ole merkitty karttaan. Jos otamme huomioon, että Utöllä ja Bogskärilla, jotka ovat Hankoniemen ja Tukholman keskivälillä sijaitsevia merenluotoja, on vuosilämpöinä + 578 ja + 5,7, voidaan vuosilämpömäärän erotuksen maan pohjoisim- man ja eteläisimmän osan välillä sanoa tekevän 8". Itärajalla, Viipurin seuduilta Inariin saakka, ei tämä erotus sitävastoin nouse 6%:tta suuremmaksi. Tästä seikasta näemme Itämeren suoranaisen vaikutuksen samoin kuin sen lahtien, erittäinkin Pohjanlahden, jonka Suomen puolisen rannikon mukana iso- termit taipuvat pohjoiseen. Ilmanlämmön jakautumisen riippuvai- suus Itämeren vesistä sitä ympäröivissä maissa selviää vielä paremmin, kun huomautamme isotermien Venäjällä jatkuvan kaakkoiseen ja Ruotsissa lounaiseen suuntaan. Yleensä muistuttavat eri kuukausien isotermit paljon vuosi- isotermejä; kylmänä vuodenaikana on taive pohjoiseen vain hiukan suurempi, lämpimänä on se pienempi, vieläpä suuntautuu eteläänkin. — Lämmön jakautumista kuvaavia ovat tammi- ja heinäkuu. Tammikuulla, joka on kylmin kuukausi, paitsi maan lounaisosassa, jossa kylmin on helmikuu, ovat isotermit lähinnä toisiaan s. o. lämpömäärän erotus maan pohjoisimman ja ete- läisimmän osan välillä on suurin, noin 13%. Kaikkialla on lämpö- määrä alla o%:n, noin — 14? Lapinmaan pohjoiskolkassa, — 1* Bogskärin seuduilla. Merenlahtien ja myöskin Laatokan manner- maahan verraten korkea lämpömäärä tulee selvästi näkyviin siinä, että isotermit näillä paikoin mutkistuvat enemmän. Heinä- kuulla, joka on lämpimin kuukausi, juoksevat isotermit hyvin säännöttömästi ja suurin erotus eri seutujen lämpömäärässä on veirattain vähäinen, ainoastaan noin 5?; me tapaamme + 12* pohjoiskulmalla, + 17? Kaakkois-Suomessa. Lämmetessään ovat merenlahdet jääneet mantereesta jälelle ja niiden vaikutus tulee näkyviin rannikkoseutujen alhaisemmassa lämpömäärässä. Löytyypä Pohjanlahden pohjoisosassa alhaisen lämpömäärän keskuskin. Muut kuukaudet ovat väliasemassa vastamainittuihin lämpö- määränrajoihin nähden. Helmi- ja maaliskuulla on isotermien sijoittumisella vielä sama luonne kuin tammikuulla. Kaikkialla vallitsevat pakkasasteet, ympäröivien merien lämmittävä vaikutus on vielä selvästi erotettavissa, mutta on vähenemään päin kutenMeteorologiaa. 7 + 55 ja kauimpana pohjoisessa, Inarin seuduilla, isotermi — 2", jota kuitenkaan ei ole merkitty karttaan. Jos otamme huomioon, että Utöllä ja Bogskärilla, jotka ovat Hankoniemen ja Tukholman keskivälillä sijaitsevia merenluotoja, on vuosilämpöinä + 578 ja + 5,7, voidaan vuosilämpömäärän erotuksen maan pohjoisim- man ja eteläisimmän osan välillä sanoa tekevän 8". Itärajalla, Viipurin seuduilta Inariin saakka, ei tämä erotus sitävastoin nouse 6%:tta suuremmaksi. Tästä seikasta näemme Itämeren suoranaisen vaikutuksen samoin kuin sen lahtien, erittäinkin Pohjanlahden, jonka Suomen puolisen rannikon mukana iso- termit taipuvat pohjoiseen. Ilmanlämmön jakautumisen riippuvai- suus Itämeren vesistä sitä ympäröivissä maissa selviää vielä paremmin, kun huomautamme isotermien Venäjällä jatkuvan kaakkoiseen ja Ruotsissa lounaiseen suuntaan. Yleensä muistuttavat eri kuukausien isotermit paljon vuosi- isotermejä; kylmänä vuodenaikana on taive pohjoiseen vain hiukan suurempi, lämpimänä on se pienempi, vieläpä suuntautuu eteläänkin. — Lämmön jakautumista kuvaavia ovat tammi- ja heinäkuu. Tammikuulla, joka on kylmin kuukausi, paitsi maan lounaisosassa, jossa kylmin on helmikuu, ovat isotermit lähinnä toisiaan s. o. lämpömäärän erotus maan pohjoisimman ja ete- läisimmän osan välillä on suurin, noin 13%. Kaikkialla on lämpö- määrä alla o%:n, noin — 14? Lapinmaan pohjoiskolkassa, — 1* Bogskärin seuduilla. Merenlahtien ja myöskin Laatokan manner- maahan verraten korkea lämpömäärä tulee selvästi näkyviin siinä, että isotermit näillä paikoin mutkistuvat enemmän. Heinä- kuulla, joka on lämpimin kuukausi, juoksevat isotermit hyvin säännöttömästi ja suurin erotus eri seutujen lämpömäärässä on veirattain vähäinen, ainoastaan noin 5?; me tapaamme + 12* pohjoiskulmalla, + 17? Kaakkois-Suomessa. Lämmetessään ovat merenlahdet jääneet mantereesta jälelle ja niiden vaikutus tulee näkyviin rannikkoseutujen alhaisemmassa lämpömäärässä. Löytyypä Pohjanlahden pohjoisosassa alhaisen lämpömäärän keskuskin. Muut kuukaudet ovat väliasemassa vastamainittuihin lämpö- määränrajoihin nähden. Helmi- ja maaliskuulla on isotermien sijoittumisella vielä sama luonne kuin tammikuulla. Kaikkialla vallitsevat pakkasasteet, ympäröivien merien lämmittävä vaikutus on vielä selvästi erotettavissa, mutta on vähenemään päin kutenMeteorologiaa. 7 + 55 ja kauimpana pohjoisessa, Inarin seuduilla, isotermi — 2", jota kuitenkaan ei ole merkitty karttaan. Jos otamme huomioon, että Utöllä ja Bogskärilla, jotka ovat Hankoniemen ja Tukholman keskivälillä sijaitsevia merenluotoja, on vuosilämpöinä + 578 ja + 5,7, voidaan vuosilämpömäärän erotuksen maan pohjoisim- man ja eteläisimmän osan välillä sanoa tekevän 8". Itärajalla, Viipurin seuduilta Inariin saakka, ei tämä erotus sitävastoin nouse 6%:tta suuremmaksi. Tästä seikasta näemme Itämeren suoranaisen vaikutuksen samoin kuin sen lahtien, erittäinkin Pohjanlahden, jonka Suomen puolisen rannikon mukana iso- termit taipuvat pohjoiseen. Ilmanlämmön jakautumisen riippuvai- suus Itämeren vesistä sitä ympäröivissä maissa selviää vielä paremmin, kun huomautamme isotermien Venäjällä jatkuvan kaakkoiseen ja Ruotsissa lounaiseen suuntaan. Yleensä muistuttavat eri kuukausien isotermit paljon vuosi- isotermejä; kylmänä vuodenaikana on taive pohjoiseen vain hiukan suurempi, lämpimänä on se pienempi, vieläpä suuntautuu eteläänkin. — Lämmön jakautumista kuvaavia ovat tammi- ja heinäkuu. Tammikuulla, joka on kylmin kuukausi, paitsi maan lounaisosassa, jossa kylmin on helmikuu, ovat isotermit lähinnä toisiaan s. o. lämpömäärän erotus maan pohjoisimman ja ete- läisimmän osan välillä on suurin, noin 13%. Kaikkialla on lämpö- määrä alla o%:n, noin — 14? Lapinmaan pohjoiskolkassa, — 1* Bogskärin seuduilla. Merenlahtien ja myöskin Laatokan manner- maahan verraten korkea lämpömäärä tulee selvästi näkyviin siinä, että isotermit näillä paikoin mutkistuvat enemmän. Heinä- kuulla, joka on lämpimin kuukausi, juoksevat isotermit hyvin säännöttömästi ja suurin erotus eri seutujen lämpömäärässä on veirattain vähäinen, ainoastaan noin 5?; me tapaamme + 12* pohjoiskulmalla, + 17? Kaakkois-Suomessa. Lämmetessään ovat merenlahdet jääneet mantereesta jälelle ja niiden vaikutus tulee näkyviin rannikkoseutujen alhaisemmassa lämpömäärässä. Löytyypä Pohjanlahden pohjoisosassa alhaisen lämpömäärän keskuskin. Muut kuukaudet ovat väliasemassa vastamainittuihin lämpö- määränrajoihin nähden. Helmi- ja maaliskuulla on isotermien sijoittumisella vielä sama luonne kuin tammikuulla. Kaikkialla vallitsevat pakkasasteet, ympäröivien merien lämmittävä vaikutus on vielä selvästi erotettavissa, mutta on vähenemään päin kuten --- 8 Suomen Kartasto. Karttalehdet n:ot $—7, 9 b. lämpömäärän erotuksetkin. Huhtikuulla, jolloin o%n isotermi on siirtynyt 64:teen leveysasteeseen asti, tulee mantereen lämpiä- minen jo näkyviin, heikko lämpömaksimi sijaitsee Etelä-Suomen keskiosassa, heikko minimi heti sen eteläpuolella Suomenlah- dessa ja jäähtynyt Pohjanlahti painaa isotermit mutkille etelää kohti. Touko- ja kesäkuulla pääsee mannermaaluonne voitolle, lämpö lisääntyy nopeasti ja suurien lahtien jäähdyttävä vaikutus esiintyy yhä selvemmin rannikoilla. Heinäkuusta lähtien ovat vaihdokset suunnilleen vastakkaisia kuin äsken selitetyt, jo syys- kuulla on mannermaan jäähtyminen huomattava ja lokakuulla, joka lämmönjakautumiseltaan on enimmän kokovuotisen kaltai- nen, alkavat kylmä-asteet tunkeutua pohjoisesta päin. Erotus ylimmän ja alimman kuukautis-keskiarvon välillä maan eri osissa on mannermaisen aseman vuoksi sangen suuri, mutta suuria eriäväisyyksiä ilmenee tässä suhteessa. Sodankylän Lapissa nousee tämä erotus 27*:een, Keski-Suomessa 64:lla leveys- asteella 23%een rannikolla ja 26%een maan itärajalla; ja pitkin etelärannikkoa kasvaa se lännestä itään 18 :sta 25%:een saakka. N:o 64a. Isobarit. Ilmanpaineen jakautuminen ajanjaksona 1886—1890 on ku- vattu sellaisena kuin se ilmestyy keskimäärin koko vuotta ja eri vuodenaikoja kohti. Talveksi on luettu kuukausista joulu-, tammi- ja helmikuu, kevääksi maalis-, huhti- ja toukokuu, kesäksi kesä-, heinä- ja elokuu ja syksyksi syys-, loka- ja marraskuu. Yhtäläistä ilmanpainetta osoittavat viivat, n. k. isobarit, on ve- detty jokaista puolta millimetriä kohti ja perustuvat ne havain- toihin, jotka on laskettu merenpinnan tasalle. Huolimatta suurista vuorokautisista muutoksista, joiden alaisena ilmanpaine, kuten tunnettu, erittäinkin sään vaihtuessa on, on keski-isobarien juoksu jotenkin tasainen. Yhdensuuntai- sesti vaikka eri määrässä polveillen kulkevat ne enimmäkseen W-—E:n ja S—N:n välisiin suuntiin. Niiden absoluuttiarvo ei paljon eroa normaalista, 760 mm:stä, mutta mannermaaluonne näyttäytyy kuitenkin korkeammassa ilmanpaineessa 757—763 mm talvisin ja alhaisemmassa 755—757 kesäisin.8 Suomen Kartasto. Karttalehdet n:ot $—7, 9 b. lämpömäärän erotuksetkin. Huhtikuulla, jolloin o%n isotermi on siirtynyt 64:teen leveysasteeseen asti, tulee mantereen lämpiä- minen jo näkyviin, heikko lämpömaksimi sijaitsee Etelä-Suomen keskiosassa, heikko minimi heti sen eteläpuolella Suomenlah- dessa ja jäähtynyt Pohjanlahti painaa isotermit mutkille etelää kohti. Touko- ja kesäkuulla pääsee mannermaaluonne voitolle, lämpö lisääntyy nopeasti ja suurien lahtien jäähdyttävä vaikutus esiintyy yhä selvemmin rannikoilla. Heinäkuusta lähtien ovat vaihdokset suunnilleen vastakkaisia kuin äsken selitetyt, jo syys- kuulla on mannermaan jäähtyminen huomattava ja lokakuulla, joka lämmönjakautumiseltaan on enimmän kokovuotisen kaltai- nen, alkavat kylmä-asteet tunkeutua pohjoisesta päin. Erotus ylimmän ja alimman kuukautis-keskiarvon välillä maan eri osissa on mannermaisen aseman vuoksi sangen suuri, mutta suuria eriäväisyyksiä ilmenee tässä suhteessa. Sodankylän Lapissa nousee tämä erotus 27*:een, Keski-Suomessa 64:lla leveys- asteella 23%een rannikolla ja 26%een maan itärajalla; ja pitkin etelärannikkoa kasvaa se lännestä itään 18 :sta 25%:een saakka. N:o 64a. Isobarit. Ilmanpaineen jakautuminen ajanjaksona 1886—1890 on ku- vattu sellaisena kuin se ilmestyy keskimäärin koko vuotta ja eri vuodenaikoja kohti. Talveksi on luettu kuukausista joulu-, tammi- ja helmikuu, kevääksi maalis-, huhti- ja toukokuu, kesäksi kesä-, heinä- ja elokuu ja syksyksi syys-, loka- ja marraskuu. Yhtäläistä ilmanpainetta osoittavat viivat, n. k. isobarit, on ve- detty jokaista puolta millimetriä kohti ja perustuvat ne havain- toihin, jotka on laskettu merenpinnan tasalle. Huolimatta suurista vuorokautisista muutoksista, joiden alaisena ilmanpaine, kuten tunnettu, erittäinkin sään vaihtuessa on, on keski-isobarien juoksu jotenkin tasainen. Yhdensuuntai- sesti vaikka eri määrässä polveillen kulkevat ne enimmäkseen W-—E:n ja S—N:n välisiin suuntiin. Niiden absoluuttiarvo ei paljon eroa normaalista, 760 mm:stä, mutta mannermaaluonne näyttäytyy kuitenkin korkeammassa ilmanpaineessa 757—763 mm talvisin ja alhaisemmassa 755—757 kesäisin.8 Suomen Kartasto. Karttalehdet n:ot $—7, 9 b. lämpömäärän erotuksetkin. Huhtikuulla, jolloin o%n isotermi on siirtynyt 64:teen leveysasteeseen asti, tulee mantereen lämpiä- minen jo näkyviin, heikko lämpömaksimi sijaitsee Etelä-Suomen keskiosassa, heikko minimi heti sen eteläpuolella Suomenlah- dessa ja jäähtynyt Pohjanlahti painaa isotermit mutkille etelää kohti. Touko- ja kesäkuulla pääsee mannermaaluonne voitolle, lämpö lisääntyy nopeasti ja suurien lahtien jäähdyttävä vaikutus esiintyy yhä selvemmin rannikoilla. Heinäkuusta lähtien ovat vaihdokset suunnilleen vastakkaisia kuin äsken selitetyt, jo syys- kuulla on mannermaan jäähtyminen huomattava ja lokakuulla, joka lämmönjakautumiseltaan on enimmän kokovuotisen kaltai- nen, alkavat kylmä-asteet tunkeutua pohjoisesta päin. Erotus ylimmän ja alimman kuukautis-keskiarvon välillä maan eri osissa on mannermaisen aseman vuoksi sangen suuri, mutta suuria eriäväisyyksiä ilmenee tässä suhteessa. Sodankylän Lapissa nousee tämä erotus 27*:een, Keski-Suomessa 64:lla leveys- asteella 23%een rannikolla ja 26%een maan itärajalla; ja pitkin etelärannikkoa kasvaa se lännestä itään 18 :sta 25%:een saakka. N:o 64a. Isobarit. Ilmanpaineen jakautuminen ajanjaksona 1886—1890 on ku- vattu sellaisena kuin se ilmestyy keskimäärin koko vuotta ja eri vuodenaikoja kohti. Talveksi on luettu kuukausista joulu-, tammi- ja helmikuu, kevääksi maalis-, huhti- ja toukokuu, kesäksi kesä-, heinä- ja elokuu ja syksyksi syys-, loka- ja marraskuu. Yhtäläistä ilmanpainetta osoittavat viivat, n. k. isobarit, on ve- detty jokaista puolta millimetriä kohti ja perustuvat ne havain- toihin, jotka on laskettu merenpinnan tasalle. Huolimatta suurista vuorokautisista muutoksista, joiden alaisena ilmanpaine, kuten tunnettu, erittäinkin sään vaihtuessa on, on keski-isobarien juoksu jotenkin tasainen. Yhdensuuntai- sesti vaikka eri määrässä polveillen kulkevat ne enimmäkseen W-—E:n ja S—N:n välisiin suuntiin. Niiden absoluuttiarvo ei paljon eroa normaalista, 760 mm:stä, mutta mannermaaluonne näyttäytyy kuitenkin korkeammassa ilmanpaineessa 757—763 mm talvisin ja alhaisemmassa 755—757 kesäisin. --- Meteorologiaa. 9 Tarkastaessamme vuosi-isobareja tapaamme arvoja 756:n ja 760:n mm:n väliltä. Meidän seutumme ovat niinmuodoin mel- kein keskellä vaihde-alaa ennen mainitun alhaisen ilmanpai- neen välillä pohjoisella Atlantin valtamerellä ja suuren korkea- paine-alueen välillä Itä-Aasian mantereella. Tästä ilmanpaineen jakautumisesta seuraa, että yleensä lounais- ja etelätuulet ovat vallitsevia. Keväällä ja kesällä ilmaantuu mannermaan vaikutus hyvin huomattavasti alhaisen ilmanpaineen kaakkoon antautuvien polvien kautta, syksyllä ja hiukan talvellakin korkean ilman- paineen vastakkais-suuntaisten polvien kautta. Lähinnä toisiaan ovat isobarit talvella, etinnä kesällä ja tämän mukaisesti on tuulenvoima suurin talvella ja pienin ke- sällä. Paineen vähän nopeampi vaihtuminen suuremmasta vä- hemmäksi syksyllä kuin keväällä, saatikka kesällä, synnyttää tunnetut syysmyrskyt. N:o 6b. Tuuliruusut. Tuuliruusujen laatiminen on jo ennen (siv. 6) selitetty. — Ne noudattavat pääpiirteissään koko tarkasti vastikään esitettyä ilmanpaineen jakautumista sen tunnetun lain mukaan, että tuuli pohjoisella pallonpuoliskolla puhaltaa korkeamman ilmanpaineen puolelta alhaisempaa kohti, poiketen oikealle. Rannikko, joka mutkistuu pohjois-eteläisestä suunnasta länsi-itäiseen suuntaan, Laatokka kaakkois-rajalla sekä laajat vesistöt sisämaassa ovat vaikuttimia, jotka synnyttävät joukon muunnoksia tuulioloissa, mitkä muuten riippuvat isobarien sijoittumisesta ja maan maan- tieteellisestä asemasta. Yleensä ovat, kuten jo mainittu, lounais- ja etelätuulet kaik- kina vuodenaikoina vallitsevia. Lounainen on vallalla pitkin rannikkoja, pohjoiseen Vaasan ja Oulun väliseutuihin, itään Hel- singin seutuihin asti. Pohjoisemmissa sekä sisämaan seuduissa, samoin Sortavalassa ovat etelätuulet luvultaan voitolla. Tästä yleisestä säännöstä ilmaantuva poikkeus on etupäässä se, että luode- ja pohjoistuulet jonakin lämpimänä vuodenaikana, enim- mäkseen keväisin ja kesäisin, esiintyvät lukuisammin kuin etelä- tuulet viimemainituilla tienoilla sekä länsirannikolla Pohjanlahden kapeimmalla kohdalla (Vaasassa). Näillä tuulilla on usein seura- laisinaan lukuisasti ilmestyviä yöhalloja. Pohjoistuulet esiintyvätMeteorologiaa. 9 Tarkastaessamme vuosi-isobareja tapaamme arvoja 756:n ja 760:n mm:n väliltä. Meidän seutumme ovat niinmuodoin mel- kein keskellä vaihde-alaa ennen mainitun alhaisen ilmanpai- neen välillä pohjoisella Atlantin valtamerellä ja suuren korkea- paine-alueen välillä Itä-Aasian mantereella. Tästä ilmanpaineen jakautumisesta seuraa, että yleensä lounais- ja etelätuulet ovat vallitsevia. Keväällä ja kesällä ilmaantuu mannermaan vaikutus hyvin huomattavasti alhaisen ilmanpaineen kaakkoon antautuvien polvien kautta, syksyllä ja hiukan talvellakin korkean ilman- paineen vastakkais-suuntaisten polvien kautta. Lähinnä toisiaan ovat isobarit talvella, etinnä kesällä ja tämän mukaisesti on tuulenvoima suurin talvella ja pienin ke- sällä. Paineen vähän nopeampi vaihtuminen suuremmasta vä- hemmäksi syksyllä kuin keväällä, saatikka kesällä, synnyttää tunnetut syysmyrskyt. N:o 6b. Tuuliruusut. Tuuliruusujen laatiminen on jo ennen (siv. 6) selitetty. — Ne noudattavat pääpiirteissään koko tarkasti vastikään esitettyä ilmanpaineen jakautumista sen tunnetun lain mukaan, että tuuli pohjoisella pallonpuoliskolla puhaltaa korkeamman ilmanpaineen puolelta alhaisempaa kohti, poiketen oikealle. Rannikko, joka mutkistuu pohjois-eteläisestä suunnasta länsi-itäiseen suuntaan, Laatokka kaakkois-rajalla sekä laajat vesistöt sisämaassa ovat vaikuttimia, jotka synnyttävät joukon muunnoksia tuulioloissa, mitkä muuten riippuvat isobarien sijoittumisesta ja maan maan- tieteellisestä asemasta. Yleensä ovat, kuten jo mainittu, lounais- ja etelätuulet kaik- kina vuodenaikoina vallitsevia. Lounainen on vallalla pitkin rannikkoja, pohjoiseen Vaasan ja Oulun väliseutuihin, itään Hel- singin seutuihin asti. Pohjoisemmissa sekä sisämaan seuduissa, samoin Sortavalassa ovat etelätuulet luvultaan voitolla. Tästä yleisestä säännöstä ilmaantuva poikkeus on etupäässä se, että luode- ja pohjoistuulet jonakin lämpimänä vuodenaikana, enim- mäkseen keväisin ja kesäisin, esiintyvät lukuisammin kuin etelä- tuulet viimemainituilla tienoilla sekä länsirannikolla Pohjanlahden kapeimmalla kohdalla (Vaasassa). Näillä tuulilla on usein seura- laisinaan lukuisasti ilmestyviä yöhalloja. Pohjoistuulet esiintyvätMeteorologiaa. 9 Tarkastaessamme vuosi-isobareja tapaamme arvoja 756:n ja 760:n mm:n väliltä. Meidän seutumme ovat niinmuodoin mel- kein keskellä vaihde-alaa ennen mainitun alhaisen ilmanpai- neen välillä pohjoisella Atlantin valtamerellä ja suuren korkea- paine-alueen välillä Itä-Aasian mantereella. Tästä ilmanpaineen jakautumisesta seuraa, että yleensä lounais- ja etelätuulet ovat vallitsevia. Keväällä ja kesällä ilmaantuu mannermaan vaikutus hyvin huomattavasti alhaisen ilmanpaineen kaakkoon antautuvien polvien kautta, syksyllä ja hiukan talvellakin korkean ilman- paineen vastakkais-suuntaisten polvien kautta. Lähinnä toisiaan ovat isobarit talvella, etinnä kesällä ja tämän mukaisesti on tuulenvoima suurin talvella ja pienin ke- sällä. Paineen vähän nopeampi vaihtuminen suuremmasta vä- hemmäksi syksyllä kuin keväällä, saatikka kesällä, synnyttää tunnetut syysmyrskyt. N:o 6b. Tuuliruusut. Tuuliruusujen laatiminen on jo ennen (siv. 6) selitetty. — Ne noudattavat pääpiirteissään koko tarkasti vastikään esitettyä ilmanpaineen jakautumista sen tunnetun lain mukaan, että tuuli pohjoisella pallonpuoliskolla puhaltaa korkeamman ilmanpaineen puolelta alhaisempaa kohti, poiketen oikealle. Rannikko, joka mutkistuu pohjois-eteläisestä suunnasta länsi-itäiseen suuntaan, Laatokka kaakkois-rajalla sekä laajat vesistöt sisämaassa ovat vaikuttimia, jotka synnyttävät joukon muunnoksia tuulioloissa, mitkä muuten riippuvat isobarien sijoittumisesta ja maan maan- tieteellisestä asemasta. Yleensä ovat, kuten jo mainittu, lounais- ja etelätuulet kaik- kina vuodenaikoina vallitsevia. Lounainen on vallalla pitkin rannikkoja, pohjoiseen Vaasan ja Oulun väliseutuihin, itään Hel- singin seutuihin asti. Pohjoisemmissa sekä sisämaan seuduissa, samoin Sortavalassa ovat etelätuulet luvultaan voitolla. Tästä yleisestä säännöstä ilmaantuva poikkeus on etupäässä se, että luode- ja pohjoistuulet jonakin lämpimänä vuodenaikana, enim- mäkseen keväisin ja kesäisin, esiintyvät lukuisammin kuin etelä- tuulet viimemainituilla tienoilla sekä länsirannikolla Pohjanlahden kapeimmalla kohdalla (Vaasassa). Näillä tuulilla on usein seura- laisinaan lukuisasti ilmestyviä yöhalloja. Pohjoistuulet esiintyvät --- 10 Suomen Kartasto. Karttalehdet n:ot $—7, 9 b. muuten useimmin rannikoillakin kesäisin ja harvimmin talvella. Poikkeuksena tästä on kuitenkin etelärannikko (Helsinki), jolla pohjoistuulet ovat harvinaisimpia kesällä, milloin rannikon län- nestä itään kulkevasta suunnasta riippuva etelämonsuuni pyrkii voimaan. Myös Sortavalassa Laatokan pohjoisrannalla asustaa kesäisin selvästi huomattava etelämonsuuni. Mantereella kesän kuluessa lämpiävät ilmajoukot synnyttävät samoin länsirannikolla länsimonsuunin: länsituulet ovat siellä nimittäin kesäisin lukui- sampia, kuin minään muuna vuodenaikana. Mitä ympyröissä esitettyyn tyvenprosenttiin tulee, näyttää se ensi silmäyksellä suunnattoman suurelta. Seikka ei kuiten- kaan enää kummastuta, kun mainitsemme, että tuulen voima on arvosteltu Beaufortin asteikon mukaan, jossa tuulennopeus 0—2 metriä sekunnissa merkitään tyveneksi. N:o 7 a. Vuorokausien lukumäärä vuodessa, joina keskilämpömäärä oli korkeampi kuin O, 5", 107, 15? ja 20? O. Karttalehdelle n:o 5 olemme kuvanneet lämpömäärän jakau- tumisen yksinkertaisen keskiarvo-laskun valossa. Käsillä olevalla ja seuraavalla lehdellä on käsitelty ilman lämpömäärän vaihte- luita vuosikymmenenä 1881—1890. Vuorokausihavaintojen keskiarvon on oletettu edustavan keskilämpömäärää. Kartasta, joka esittää keskilämpömäärältään o?:ta korkeam- pien vuorokausien lukua, näkyy, että vuorokausiluku-viivoilla on taipumus mukaantua rannikkojen suuntaan. Kajaanista, 64 :n pai- koilta pohj. lev., Turun ja Hankoniemen väliseen rannikkoseutuun, noin s:n leveysasteen matkalla, muuttuu ilmasto niin suuresti, että lämpömäärältään o%:ta korkeampien vuorokausien luku edel- lisessä paikassa on 60 pienempi kuin jälkimmäisissä seuduissa; toisin sanoin, talvea kestää Kajaanissa 2 kuukautta kauemmin kuin Turussa ja Hankoniemessä. Hankoniemen talvisataman ja Bogskärin lyhyellä välimatkalla lyhenee talvi saman käsityksen mukaan 25 vuorokautta. Jos kysymyksenalaisten karttain avulla tahtoo tietää, kuinka monta vuorokautta jonkun paikan keski-10 Suomen Kartasto. Karttalehdet n:ot $—7, 9 b. muuten useimmin rannikoillakin kesäisin ja harvimmin talvella. Poikkeuksena tästä on kuitenkin etelärannikko (Helsinki), jolla pohjoistuulet ovat harvinaisimpia kesällä, milloin rannikon län- nestä itään kulkevasta suunnasta riippuva etelämonsuuni pyrkii voimaan. Myös Sortavalassa Laatokan pohjoisrannalla asustaa kesäisin selvästi huomattava etelämonsuuni. Mantereella kesän kuluessa lämpiävät ilmajoukot synnyttävät samoin länsirannikolla länsimonsuunin: länsituulet ovat siellä nimittäin kesäisin lukui- sampia, kuin minään muuna vuodenaikana. Mitä ympyröissä esitettyyn tyvenprosenttiin tulee, näyttää se ensi silmäyksellä suunnattoman suurelta. Seikka ei kuiten- kaan enää kummastuta, kun mainitsemme, että tuulen voima on arvosteltu Beaufortin asteikon mukaan, jossa tuulennopeus 0—2 metriä sekunnissa merkitään tyveneksi. N:o 7 a. Vuorokausien lukumäärä vuodessa, joina keskilämpömäärä oli korkeampi kuin O, 5", 107, 15? ja 20? O. Karttalehdelle n:o 5 olemme kuvanneet lämpömäärän jakau- tumisen yksinkertaisen keskiarvo-laskun valossa. Käsillä olevalla ja seuraavalla lehdellä on käsitelty ilman lämpömäärän vaihte- luita vuosikymmenenä 1881—1890. Vuorokausihavaintojen keskiarvon on oletettu edustavan keskilämpömäärää. Kartasta, joka esittää keskilämpömäärältään o?:ta korkeam- pien vuorokausien lukua, näkyy, että vuorokausiluku-viivoilla on taipumus mukaantua rannikkojen suuntaan. Kajaanista, 64 :n pai- koilta pohj. lev., Turun ja Hankoniemen väliseen rannikkoseutuun, noin s:n leveysasteen matkalla, muuttuu ilmasto niin suuresti, että lämpömäärältään o%:ta korkeampien vuorokausien luku edel- lisessä paikassa on 60 pienempi kuin jälkimmäisissä seuduissa; toisin sanoin, talvea kestää Kajaanissa 2 kuukautta kauemmin kuin Turussa ja Hankoniemessä. Hankoniemen talvisataman ja Bogskärin lyhyellä välimatkalla lyhenee talvi saman käsityksen mukaan 25 vuorokautta. Jos kysymyksenalaisten karttain avulla tahtoo tietää, kuinka monta vuorokautta jonkun paikan keski-10 Suomen Kartasto. Karttalehdet n:ot $—7, 9 b. muuten useimmin rannikoillakin kesäisin ja harvimmin talvella. Poikkeuksena tästä on kuitenkin etelärannikko (Helsinki), jolla pohjoistuulet ovat harvinaisimpia kesällä, milloin rannikon län- nestä itään kulkevasta suunnasta riippuva etelämonsuuni pyrkii voimaan. Myös Sortavalassa Laatokan pohjoisrannalla asustaa kesäisin selvästi huomattava etelämonsuuni. Mantereella kesän kuluessa lämpiävät ilmajoukot synnyttävät samoin länsirannikolla länsimonsuunin: länsituulet ovat siellä nimittäin kesäisin lukui- sampia, kuin minään muuna vuodenaikana. Mitä ympyröissä esitettyyn tyvenprosenttiin tulee, näyttää se ensi silmäyksellä suunnattoman suurelta. Seikka ei kuiten- kaan enää kummastuta, kun mainitsemme, että tuulen voima on arvosteltu Beaufortin asteikon mukaan, jossa tuulennopeus 0—2 metriä sekunnissa merkitään tyveneksi. N:o 7 a. Vuorokausien lukumäärä vuodessa, joina keskilämpömäärä oli korkeampi kuin O, 5", 107, 15? ja 20? O. Karttalehdelle n:o 5 olemme kuvanneet lämpömäärän jakau- tumisen yksinkertaisen keskiarvo-laskun valossa. Käsillä olevalla ja seuraavalla lehdellä on käsitelty ilman lämpömäärän vaihte- luita vuosikymmenenä 1881—1890. Vuorokausihavaintojen keskiarvon on oletettu edustavan keskilämpömäärää. Kartasta, joka esittää keskilämpömäärältään o?:ta korkeam- pien vuorokausien lukua, näkyy, että vuorokausiluku-viivoilla on taipumus mukaantua rannikkojen suuntaan. Kajaanista, 64 :n pai- koilta pohj. lev., Turun ja Hankoniemen väliseen rannikkoseutuun, noin s:n leveysasteen matkalla, muuttuu ilmasto niin suuresti, että lämpömäärältään o%:ta korkeampien vuorokausien luku edel- lisessä paikassa on 60 pienempi kuin jälkimmäisissä seuduissa; toisin sanoin, talvea kestää Kajaanissa 2 kuukautta kauemmin kuin Turussa ja Hankoniemessä. Hankoniemen talvisataman ja Bogskärin lyhyellä välimatkalla lyhenee talvi saman käsityksen mukaan 25 vuorokautta. Jos kysymyksenalaisten karttain avulla tahtoo tietää, kuinka monta vuorokautta jonkun paikan keski- --- Meteorologiaa. 11 lämpömäärä kuuluu johonkin ryhmistä 0?—5?, 5—10* j. n. e. sekä yli 20? on menettely seuraava. Helsingissä on keskimäärin 7 vuorokaudella vuosittain 20%ta korkeampi keskilämpö, 15*%:ta lämpimämpien vuorokausien luku siellä on 60, siis tulee 53 vuorokautta lämpömäärä-ryhmään 15*—20% Samoin näemme, että 63 vuorokauden keskilämpömäärä on 10*%:sta 15%:een, 50 vuorokauden 5*—10*, 77 vuorokauden 0*—5* sekä lopuksi 115 vuorokauden, lähes 4 kuukauden, keskilämpömäärä alle o?. Näi- den lukujen summa on 365. Huomiota ansaitsee, mihin keskisuuntaan vuorokausien luku määrättyine keskilämpömäärineen vähenee. Se on vuorokausien luvulle, joina lämpöm. oli korkeampi kuin of: SW—NE. N » , 5 SSW-NNE » » > 100; SSE-NNW » » » 15%: SE-NW > » » 20. ESE-WNW. Lämmön lähde on siis selvästi talvella meri, kesällä Itä- Euroopan mannermaa ja puheenalaisten suuntien kääntyminen käy vastapäivään lämpömäärän noustessa. N:o 7 b. Korkeimman ja alhaisimman lämpö- määrän erotus kuukausittain. Erään toisen puolen ilman lämpömäärän vaihteluita kuvaavat nämä kartat, nimittäin kuukausiamplituudiksi kutsutun, s. o. erotuksen kuukauden kuluessa havaitun korkeimman ja alhaisim- man lämpömäärän välillä Kun maksimi- ja minimi-lämpö- määrät kysymyksenalaisena aikana ainoastaan poikkeuksittain ovat olleet havainnon esineinä ja saatavissa olevat havainnot muutenkin ovat sangen epäluotettavia, on tyydytty korkeimman ja alhaisimman arvon etsimiseen kutakin kuuta kohti vuoro- kausihavaintojen joukosta sekä sitten otettu keskiarvo kumman- kin ryhmän 10 muistiinpanosta: erotukset täten saatujen keski- maksimien ja keski-minimien välillä ovat saaneet käydä kuu- kausien keskiamplituudista. Viimemainitut ovat täten menetellen tulleet jonkun verran pienemmiksi, kuin maksimi- ja mini- mi-termometrejä käyttäen. Kuukausien keskiamplituudit on sit- ten otettu kolmittain vuodenaikojen mukaan, samaa kuukausi-Meteorologiaa. 11 lämpömäärä kuuluu johonkin ryhmistä 0?—5?, 5—10* j. n. e. sekä yli 20? on menettely seuraava. Helsingissä on keskimäärin 7 vuorokaudella vuosittain 20%ta korkeampi keskilämpö, 15*%:ta lämpimämpien vuorokausien luku siellä on 60, siis tulee 53 vuorokautta lämpömäärä-ryhmään 15*—20% Samoin näemme, että 63 vuorokauden keskilämpömäärä on 10*%:sta 15%:een, 50 vuorokauden 5*—10*, 77 vuorokauden 0*—5* sekä lopuksi 115 vuorokauden, lähes 4 kuukauden, keskilämpömäärä alle o?. Näi- den lukujen summa on 365. Huomiota ansaitsee, mihin keskisuuntaan vuorokausien luku määrättyine keskilämpömäärineen vähenee. Se on vuorokausien luvulle, joina lämpöm. oli korkeampi kuin of: SW—NE. N » , 5 SSW-NNE » » > 100; SSE-NNW » » » 15%: SE-NW > » » 20. ESE-WNW. Lämmön lähde on siis selvästi talvella meri, kesällä Itä- Euroopan mannermaa ja puheenalaisten suuntien kääntyminen käy vastapäivään lämpömäärän noustessa. N:o 7 b. Korkeimman ja alhaisimman lämpö- määrän erotus kuukausittain. Erään toisen puolen ilman lämpömäärän vaihteluita kuvaavat nämä kartat, nimittäin kuukausiamplituudiksi kutsutun, s. o. erotuksen kuukauden kuluessa havaitun korkeimman ja alhaisim- man lämpömäärän välillä Kun maksimi- ja minimi-lämpö- määrät kysymyksenalaisena aikana ainoastaan poikkeuksittain ovat olleet havainnon esineinä ja saatavissa olevat havainnot muutenkin ovat sangen epäluotettavia, on tyydytty korkeimman ja alhaisimman arvon etsimiseen kutakin kuuta kohti vuoro- kausihavaintojen joukosta sekä sitten otettu keskiarvo kumman- kin ryhmän 10 muistiinpanosta: erotukset täten saatujen keski- maksimien ja keski-minimien välillä ovat saaneet käydä kuu- kausien keskiamplituudista. Viimemainitut ovat täten menetellen tulleet jonkun verran pienemmiksi, kuin maksimi- ja mini- mi-termometrejä käyttäen. Kuukausien keskiamplituudit on sit- ten otettu kolmittain vuodenaikojen mukaan, samaa kuukausi-Meteorologiaa. 11 lämpömäärä kuuluu johonkin ryhmistä 0?—5?, 5—10* j. n. e. sekä yli 20? on menettely seuraava. Helsingissä on keskimäärin 7 vuorokaudella vuosittain 20%ta korkeampi keskilämpö, 15*%:ta lämpimämpien vuorokausien luku siellä on 60, siis tulee 53 vuorokautta lämpömäärä-ryhmään 15*—20% Samoin näemme, että 63 vuorokauden keskilämpömäärä on 10*%:sta 15%:een, 50 vuorokauden 5*—10*, 77 vuorokauden 0*—5* sekä lopuksi 115 vuorokauden, lähes 4 kuukauden, keskilämpömäärä alle o?. Näi- den lukujen summa on 365. Huomiota ansaitsee, mihin keskisuuntaan vuorokausien luku määrättyine keskilämpömäärineen vähenee. Se on vuorokausien luvulle, joina lämpöm. oli korkeampi kuin of: SW—NE. N » , 5 SSW-NNE » » > 100; SSE-NNW » » » 15%: SE-NW > » » 20. ESE-WNW. Lämmön lähde on siis selvästi talvella meri, kesällä Itä- Euroopan mannermaa ja puheenalaisten suuntien kääntyminen käy vastapäivään lämpömäärän noustessa. N:o 7 b. Korkeimman ja alhaisimman lämpö- määrän erotus kuukausittain. Erään toisen puolen ilman lämpömäärän vaihteluita kuvaavat nämä kartat, nimittäin kuukausiamplituudiksi kutsutun, s. o. erotuksen kuukauden kuluessa havaitun korkeimman ja alhaisim- man lämpömäärän välillä Kun maksimi- ja minimi-lämpö- määrät kysymyksenalaisena aikana ainoastaan poikkeuksittain ovat olleet havainnon esineinä ja saatavissa olevat havainnot muutenkin ovat sangen epäluotettavia, on tyydytty korkeimman ja alhaisimman arvon etsimiseen kutakin kuuta kohti vuoro- kausihavaintojen joukosta sekä sitten otettu keskiarvo kumman- kin ryhmän 10 muistiinpanosta: erotukset täten saatujen keski- maksimien ja keski-minimien välillä ovat saaneet käydä kuu- kausien keskiamplituudista. Viimemainitut ovat täten menetellen tulleet jonkun verran pienemmiksi, kuin maksimi- ja mini- mi-termometrejä käyttäen. Kuukausien keskiamplituudit on sit- ten otettu kolmittain vuodenaikojen mukaan, samaa kuukausi- --- 12 Suomen Kartasto. Karttalehdet n:ot $—7, 9b. ryhmitystä noudattaen kuin isobareissa käytettiin, ja on keski- arvo näiden kuukausien keskiamplituudista saanut käydä vastaa- van vuodenajan keskiamplituudista. Lopuksi on keskiarvoa kaikkien kuukausien keskiamplituudeista pidetty vuoden keski- amplituudina. Karttaviivat näyttävät amplituudit täysissä asteissa. Vuosi- ja vuodenaika-amplituudien välillä tapaamme suuren yhtäläisyyden viivain ryhmittymiseen nähden. Sisämaassa ovat amplituudit kaikkialla suurimmat ja pienenevät sitä nopeammin, kuta likemmäs rannikkoja lähestytään. Pienimmät ovat ne me- rillä, joilla mainitut viivat muodostavat pitkiä mutkia (Suomen- lahti ja Laatokka), jopa sulkeutuvat soikioiksikin, nim. Pohjan- lahdella erikseen sen pohjoisen ja erikseen sen eteläisen altaan kohdalla. Nämä seikat johtuvat jälleen mantereen ja meren jo usein viitatusta eroavaisuudesta saatavien lämpöjoukkojen erilai- seen omistamis- ja luovuttamiskykyyn katsoen. Poikkeuksen sanotusta seikasta sisämaassa tekee seutu laajan Saimaan-vesis- tön ja sen pohjoisesta tulevien lisävesien ympärillä (suunnilleen Lappeenrannan ja Kuopion välillä), jossa merivaikutus, tosin hei- kon heikko, mutta sentään huomattava, ilmestyy amplituudien pienenemisessä lähiympäristöön verraten. Kuukausiamplituudista, sellaisena kuin se esiintyy keski- määrin vuoden kaikkia kuukausia kohti, mainittakoon, että se vaihtelee rajoissa 1113? lounaisilla merillä ja 23? maan itä- ja pohjoisosissa. Suurimmat erilaisuudet tavataan taaskin, kuten lämpömäärän jakautumisessakin, talvella, jolloin kuukausi- amplituudit vaihtelevat 11*—13?:sta 28?—230*:een, pienimmät ke- sällä, jolloin amplituudit vaihtelevat 10?—12?:sta 18 :een. Tässä suhteessa ovat kevät- ja syyskuukaudet jälleen väliasemassa, sillä niiden keskiamplituudit vaihtelevat, edellisten 13 —15?:sta 25”:een, jälkimmäisten 11*—12"sta 20*%:een. N:o 9b. Vuotuinen sademäärä vuosina 1894 ja 1895. Tässä julkaistut kaksi karttaa sademäärästä ja sen jakau- tumisesta Suomessa ovat ensimmäiset, jotka kuvaavat niitä seikka- peräisemmin. Isohyetit, samaa sademäärää kuvaavat viivat, ovat vedetyt joka so:ttä millimetriä kohti. V:n 1894 kartta perustuu12 Suomen Kartasto. Karttalehdet n:ot $—7, 9b. ryhmitystä noudattaen kuin isobareissa käytettiin, ja on keski- arvo näiden kuukausien keskiamplituudista saanut käydä vastaa- van vuodenajan keskiamplituudista. Lopuksi on keskiarvoa kaikkien kuukausien keskiamplituudeista pidetty vuoden keski- amplituudina. Karttaviivat näyttävät amplituudit täysissä asteissa. Vuosi- ja vuodenaika-amplituudien välillä tapaamme suuren yhtäläisyyden viivain ryhmittymiseen nähden. Sisämaassa ovat amplituudit kaikkialla suurimmat ja pienenevät sitä nopeammin, kuta likemmäs rannikkoja lähestytään. Pienimmät ovat ne me- rillä, joilla mainitut viivat muodostavat pitkiä mutkia (Suomen- lahti ja Laatokka), jopa sulkeutuvat soikioiksikin, nim. Pohjan- lahdella erikseen sen pohjoisen ja erikseen sen eteläisen altaan kohdalla. Nämä seikat johtuvat jälleen mantereen ja meren jo usein viitatusta eroavaisuudesta saatavien lämpöjoukkojen erilai- seen omistamis- ja luovuttamiskykyyn katsoen. Poikkeuksen sanotusta seikasta sisämaassa tekee seutu laajan Saimaan-vesis- tön ja sen pohjoisesta tulevien lisävesien ympärillä (suunnilleen Lappeenrannan ja Kuopion välillä), jossa merivaikutus, tosin hei- kon heikko, mutta sentään huomattava, ilmestyy amplituudien pienenemisessä lähiympäristöön verraten. Kuukausiamplituudista, sellaisena kuin se esiintyy keski- määrin vuoden kaikkia kuukausia kohti, mainittakoon, että se vaihtelee rajoissa 1113? lounaisilla merillä ja 23? maan itä- ja pohjoisosissa. Suurimmat erilaisuudet tavataan taaskin, kuten lämpömäärän jakautumisessakin, talvella, jolloin kuukausi- amplituudit vaihtelevat 11*—13?:sta 28?—230*:een, pienimmät ke- sällä, jolloin amplituudit vaihtelevat 10?—12?:sta 18 :een. Tässä suhteessa ovat kevät- ja syyskuukaudet jälleen väliasemassa, sillä niiden keskiamplituudit vaihtelevat, edellisten 13 —15?:sta 25”:een, jälkimmäisten 11*—12"sta 20*%:een. N:o 9b. Vuotuinen sademäärä vuosina 1894 ja 1895. Tässä julkaistut kaksi karttaa sademäärästä ja sen jakau- tumisesta Suomessa ovat ensimmäiset, jotka kuvaavat niitä seikka- peräisemmin. Isohyetit, samaa sademäärää kuvaavat viivat, ovat vedetyt joka so:ttä millimetriä kohti. V:n 1894 kartta perustuu12 Suomen Kartasto. Karttalehdet n:ot $—7, 9b. ryhmitystä noudattaen kuin isobareissa käytettiin, ja on keski- arvo näiden kuukausien keskiamplituudista saanut käydä vastaa- van vuodenajan keskiamplituudista. Lopuksi on keskiarvoa kaikkien kuukausien keskiamplituudeista pidetty vuoden keski- amplituudina. Karttaviivat näyttävät amplituudit täysissä asteissa. Vuosi- ja vuodenaika-amplituudien välillä tapaamme suuren yhtäläisyyden viivain ryhmittymiseen nähden. Sisämaassa ovat amplituudit kaikkialla suurimmat ja pienenevät sitä nopeammin, kuta likemmäs rannikkoja lähestytään. Pienimmät ovat ne me- rillä, joilla mainitut viivat muodostavat pitkiä mutkia (Suomen- lahti ja Laatokka), jopa sulkeutuvat soikioiksikin, nim. Pohjan- lahdella erikseen sen pohjoisen ja erikseen sen eteläisen altaan kohdalla. Nämä seikat johtuvat jälleen mantereen ja meren jo usein viitatusta eroavaisuudesta saatavien lämpöjoukkojen erilai- seen omistamis- ja luovuttamiskykyyn katsoen. Poikkeuksen sanotusta seikasta sisämaassa tekee seutu laajan Saimaan-vesis- tön ja sen pohjoisesta tulevien lisävesien ympärillä (suunnilleen Lappeenrannan ja Kuopion välillä), jossa merivaikutus, tosin hei- kon heikko, mutta sentään huomattava, ilmestyy amplituudien pienenemisessä lähiympäristöön verraten. Kuukausiamplituudista, sellaisena kuin se esiintyy keski- määrin vuoden kaikkia kuukausia kohti, mainittakoon, että se vaihtelee rajoissa 1113? lounaisilla merillä ja 23? maan itä- ja pohjoisosissa. Suurimmat erilaisuudet tavataan taaskin, kuten lämpömäärän jakautumisessakin, talvella, jolloin kuukausi- amplituudit vaihtelevat 11*—13?:sta 28?—230*:een, pienimmät ke- sällä, jolloin amplituudit vaihtelevat 10?—12?:sta 18 :een. Tässä suhteessa ovat kevät- ja syyskuukaudet jälleen väliasemassa, sillä niiden keskiamplituudit vaihtelevat, edellisten 13 —15?:sta 25”:een, jälkimmäisten 11*—12"sta 20*%:een. N:o 9b. Vuotuinen sademäärä vuosina 1894 ja 1895. Tässä julkaistut kaksi karttaa sademäärästä ja sen jakau- tumisesta Suomessa ovat ensimmäiset, jotka kuvaavat niitä seikka- peräisemmin. Isohyetit, samaa sademäärää kuvaavat viivat, ovat vedetyt joka so:ttä millimetriä kohti. V:n 1894 kartta perustuu --- Meteorologiaa. 13 71, v:n 1895 kartta 62 aseman tiedonantoihin, jotkut asemat Ruotsin itärannikolla sekä Suomeen rajoittuvissa Venäjän kuvernemen- teissä niihin luettuina. Vaikka tietojen luku, joihin kartat perustu- vat, on siis verrattain vähäinen, esiintyvät kuitenkin sateisempien ja vähempisateisten seutujen rajat siksi selvästi, että niistä voi- daan tehdä muutamia hauskoja päätelmiä. Ensin kiintyy huomioon koko Etelä-Suomen käsittävä runsaan sademäärän keskus sekä Suomen- ja Pohjanlahden vie- reiset vähäsateiset seudut, joista jälkimmäinen on jakautunut kahteen keskukseen. Sama ero mantereen ja meren sadesei- koissa ilmaantuu Laatokan alueella. Puheenalaisen erilaisuuden vuoksi ovat kaarreviivat vetäyneet hyvin lähekkäin rannikoilla, erittäinkin etelärannikolla ja Oulun tienoilla. Yleensä pienenee sademäärä tasaisesti pohjoista kohti, paitsi Keski-Suomen länsi- osassa, joka verrattain kärsii sateen vähyyttä; näiden seutu- jen isohyetit juoksevat ulkopuolella merellä sijaitsevasta sade- minimistä. Mitä sademäärän paljouteen tulee, oli se kumpanakin vuonna joukon suurempi normaalia, ainakin etelärannikon seuduilla. Vuonna 1895 oli sademäärä siellä 20 ä 40 prosenttia suurempi tavallista. Liitämme lopuksi vielä muutamia tietoja sademäärän vuo- tuisesta jakautumisesta. Sen suhteen on tunnettua että runsaim- mat sateet sisämaassa sattuvat kesäksi, mutta rannikolla sitä- vastoin syksyksi. kuten on laita Pohjanmeren seuduilla. Sekä sisämaassa että rannikolla on joko heinä- tahi elokuu se kuu- kausista, jonka sademäärä on suurin kaikista. Ainoastaan maan lounaisin rannikkoalue ja sen edustalla oleva saaristo ovat sade- määrän vuotuiseen jakautumiseen nähden siinä kohden Länsi- Euroopan, Norjan y. m. maiden kaltaisia, että lokakuu on run- sassateisin kuukausi. Vähin sademäärä melkein poikkeuksetta koko maassa tulee kuukausista helmikuun osalle. Sisämaassa on kuitenkin huhtikuukin hyvin vähäsateinen, jopa Helsingissä, vaikka se on rannikolla, vähäsateisin kaikista. Toukokuun sade- määrä on rannikkoseuduilla huomattavan suuri, jota vastoin kesä- kuu on yhtä merkittävä sademääränsä niukkuudesta. Suomen sisämaassa ei kuitenkaan tätä viimemainittua omituisuutta il- maannu.Meteorologiaa. 13 71, v:n 1895 kartta 62 aseman tiedonantoihin, jotkut asemat Ruotsin itärannikolla sekä Suomeen rajoittuvissa Venäjän kuvernemen- teissä niihin luettuina. Vaikka tietojen luku, joihin kartat perustu- vat, on siis verrattain vähäinen, esiintyvät kuitenkin sateisempien ja vähempisateisten seutujen rajat siksi selvästi, että niistä voi- daan tehdä muutamia hauskoja päätelmiä. Ensin kiintyy huomioon koko Etelä-Suomen käsittävä runsaan sademäärän keskus sekä Suomen- ja Pohjanlahden vie- reiset vähäsateiset seudut, joista jälkimmäinen on jakautunut kahteen keskukseen. Sama ero mantereen ja meren sadesei- koissa ilmaantuu Laatokan alueella. Puheenalaisen erilaisuuden vuoksi ovat kaarreviivat vetäyneet hyvin lähekkäin rannikoilla, erittäinkin etelärannikolla ja Oulun tienoilla. Yleensä pienenee sademäärä tasaisesti pohjoista kohti, paitsi Keski-Suomen länsi- osassa, joka verrattain kärsii sateen vähyyttä; näiden seutu- jen isohyetit juoksevat ulkopuolella merellä sijaitsevasta sade- minimistä. Mitä sademäärän paljouteen tulee, oli se kumpanakin vuonna joukon suurempi normaalia, ainakin etelärannikon seuduilla. Vuonna 1895 oli sademäärä siellä 20 ä 40 prosenttia suurempi tavallista. Liitämme lopuksi vielä muutamia tietoja sademäärän vuo- tuisesta jakautumisesta. Sen suhteen on tunnettua että runsaim- mat sateet sisämaassa sattuvat kesäksi, mutta rannikolla sitä- vastoin syksyksi. kuten on laita Pohjanmeren seuduilla. Sekä sisämaassa että rannikolla on joko heinä- tahi elokuu se kuu- kausista, jonka sademäärä on suurin kaikista. Ainoastaan maan lounaisin rannikkoalue ja sen edustalla oleva saaristo ovat sade- määrän vuotuiseen jakautumiseen nähden siinä kohden Länsi- Euroopan, Norjan y. m. maiden kaltaisia, että lokakuu on run- sassateisin kuukausi. Vähin sademäärä melkein poikkeuksetta koko maassa tulee kuukausista helmikuun osalle. Sisämaassa on kuitenkin huhtikuukin hyvin vähäsateinen, jopa Helsingissä, vaikka se on rannikolla, vähäsateisin kaikista. Toukokuun sade- määrä on rannikkoseuduilla huomattavan suuri, jota vastoin kesä- kuu on yhtä merkittävä sademääränsä niukkuudesta. Suomen sisämaassa ei kuitenkaan tätä viimemainittua omituisuutta il- maannu.Meteorologiaa. 13 71, v:n 1895 kartta 62 aseman tiedonantoihin, jotkut asemat Ruotsin itärannikolla sekä Suomeen rajoittuvissa Venäjän kuvernemen- teissä niihin luettuina. Vaikka tietojen luku, joihin kartat perustu- vat, on siis verrattain vähäinen, esiintyvät kuitenkin sateisempien ja vähempisateisten seutujen rajat siksi selvästi, että niistä voi- daan tehdä muutamia hauskoja päätelmiä. Ensin kiintyy huomioon koko Etelä-Suomen käsittävä runsaan sademäärän keskus sekä Suomen- ja Pohjanlahden vie- reiset vähäsateiset seudut, joista jälkimmäinen on jakautunut kahteen keskukseen. Sama ero mantereen ja meren sadesei- koissa ilmaantuu Laatokan alueella. Puheenalaisen erilaisuuden vuoksi ovat kaarreviivat vetäyneet hyvin lähekkäin rannikoilla, erittäinkin etelärannikolla ja Oulun tienoilla. Yleensä pienenee sademäärä tasaisesti pohjoista kohti, paitsi Keski-Suomen länsi- osassa, joka verrattain kärsii sateen vähyyttä; näiden seutu- jen isohyetit juoksevat ulkopuolella merellä sijaitsevasta sade- minimistä. Mitä sademäärän paljouteen tulee, oli se kumpanakin vuonna joukon suurempi normaalia, ainakin etelärannikon seuduilla. Vuonna 1895 oli sademäärä siellä 20 ä 40 prosenttia suurempi tavallista. Liitämme lopuksi vielä muutamia tietoja sademäärän vuo- tuisesta jakautumisesta. Sen suhteen on tunnettua että runsaim- mat sateet sisämaassa sattuvat kesäksi, mutta rannikolla sitä- vastoin syksyksi. kuten on laita Pohjanmeren seuduilla. Sekä sisämaassa että rannikolla on joko heinä- tahi elokuu se kuu- kausista, jonka sademäärä on suurin kaikista. Ainoastaan maan lounaisin rannikkoalue ja sen edustalla oleva saaristo ovat sade- määrän vuotuiseen jakautumiseen nähden siinä kohden Länsi- Euroopan, Norjan y. m. maiden kaltaisia, että lokakuu on run- sassateisin kuukausi. Vähin sademäärä melkein poikkeuksetta koko maassa tulee kuukausista helmikuun osalle. Sisämaassa on kuitenkin huhtikuukin hyvin vähäsateinen, jopa Helsingissä, vaikka se on rannikolla, vähäsateisin kaikista. Toukokuun sade- määrä on rannikkoseuduilla huomattavan suuri, jota vastoin kesä- kuu on yhtä merkittävä sademääränsä niukkuudesta. Suomen sisämaassa ei kuitenkaan tätä viimemainittua omituisuutta il- maannu. --- 14 Suomen Kartasto. Karttalehdet n:ot 5—7, 9b. Kansainvälisen sopimuksen mukaan N merkitsee pohjaa, E itää, S etelää ja W länttä. Näistä johtuu helposti NE = koil- linen, SE == kaakko, SW = lounas, NW = luode, sekä NNE = pohjan ja koillisen välinen suunta j. n. e. Ernst Biese.14 Suomen Kartasto. Karttalehdet n:ot 5—7, 9b. Kansainvälisen sopimuksen mukaan N merkitsee pohjaa, E itää, S etelää ja W länttä. Näistä johtuu helposti NE = koil- linen, SE == kaakko, SW = lounas, NW = luode, sekä NNE = pohjan ja koillisen välinen suunta j. n. e. Ernst Biese.14 Suomen Kartasto. Karttalehdet n:ot 5—7, 9b. Kansainvälisen sopimuksen mukaan N merkitsee pohjaa, E itää, S etelää ja W länttä. Näistä johtuu helposti NE = koil- linen, SE == kaakko, SW = lounas, NW = luode, sekä NNE = pohjan ja koillisen välinen suunta j. n. e. Ernst Biese. --- SUOMEN KARTASTO. KARTTALEHDET N:ot 8 ja 9a. Lumipeitteen paksuus. Vaikka lumipeite kaikissa pohjoisissa maissa melkoisesti vaikuttaa luontoon ja ihmisen talouteen, ja se samalla on huo- mattava eri seutujen meteoroloogisten olojen ilmaisija, on se aikaisemmin ollut havaintojen esineenä, merkillistä kyllä, aino- astaan lumen ensi tuloon ja sen sulamiseen sekä satunnaisiin, tavattoman runsaisiin lumisateisiin nähden. Vasta 1880-luvun myöhemmällä puoliskolla ruvettiin Keski-Euroopassa tekemään säännöllisiä havainnoita lumipeitteen paksuudesta ja muista omi- naisuuksista. Suomessa lumen syvyyttä tutkitaan joka viikko, sitte talven 1890—091, jolloin tutkimukset pantiin alkuun Suomen Maantie- teellisen Seuran toimesta. Ensimmäisenä talvena saatiin muistiin- panoja 165 kaikkialla ympäri maata olevasta paikasta, seuraavana talvena yli 300 ja sittemmin vuosittain noin 500 paikkakun- nalta. Havainnoita tehneet henkilöt ovat kaikensäätyisiä ja mai- nitsemista ansaitsee, että sangen suuri määrä havainnoita on saapunut rahvaanmiehiltä, talonpojilta, mökkiläisiltä y. m.; kaikki ovat ottaneet osaa asianharrastuksesta ja ilman mitään korvausta. Postilähetykset ovat kulkeneet vapaakirjeinä. Havainnot on tehty, lähetetyn painetun ohjelman mukaan, joka lauvantaiaamu. *) Ne ovat yleensä koskeneet lumisuhteita *) Sittenkuin Seura oli alottanut havaintosarjansa, rupesi Helsingin Meteorolooginen Keskuslaitos teettämään joka päivä lumenpaksuuden ha- vainnoita muutamilla paikkakunnilla. Nämä on sovittanut ja järjestänyt maist. A. Heinrichs.SUOMEN KARTASTO. KARTTALEHDET N:ot 8 ja 9a. Lumipeitteen paksuus. Vaikka lumipeite kaikissa pohjoisissa maissa melkoisesti vaikuttaa luontoon ja ihmisen talouteen, ja se samalla on huo- mattava eri seutujen meteoroloogisten olojen ilmaisija, on se aikaisemmin ollut havaintojen esineenä, merkillistä kyllä, aino- astaan lumen ensi tuloon ja sen sulamiseen sekä satunnaisiin, tavattoman runsaisiin lumisateisiin nähden. Vasta 1880-luvun myöhemmällä puoliskolla ruvettiin Keski-Euroopassa tekemään säännöllisiä havainnoita lumipeitteen paksuudesta ja muista omi- naisuuksista. Suomessa lumen syvyyttä tutkitaan joka viikko, sitte talven 1890—091, jolloin tutkimukset pantiin alkuun Suomen Maantie- teellisen Seuran toimesta. Ensimmäisenä talvena saatiin muistiin- panoja 165 kaikkialla ympäri maata olevasta paikasta, seuraavana talvena yli 300 ja sittemmin vuosittain noin 500 paikkakun- nalta. Havainnoita tehneet henkilöt ovat kaikensäätyisiä ja mai- nitsemista ansaitsee, että sangen suuri määrä havainnoita on saapunut rahvaanmiehiltä, talonpojilta, mökkiläisiltä y. m.; kaikki ovat ottaneet osaa asianharrastuksesta ja ilman mitään korvausta. Postilähetykset ovat kulkeneet vapaakirjeinä. Havainnot on tehty, lähetetyn painetun ohjelman mukaan, joka lauvantaiaamu. *) Ne ovat yleensä koskeneet lumisuhteita *) Sittenkuin Seura oli alottanut havaintosarjansa, rupesi Helsingin Meteorolooginen Keskuslaitos teettämään joka päivä lumenpaksuuden ha- vainnoita muutamilla paikkakunnilla. Nämä on sovittanut ja järjestänyt maist. A. Heinrichs.SUOMEN KARTASTO. KARTTALEHDET N:ot 8 ja 9a. Lumipeitteen paksuus. Vaikka lumipeite kaikissa pohjoisissa maissa melkoisesti vaikuttaa luontoon ja ihmisen talouteen, ja se samalla on huo- mattava eri seutujen meteoroloogisten olojen ilmaisija, on se aikaisemmin ollut havaintojen esineenä, merkillistä kyllä, aino- astaan lumen ensi tuloon ja sen sulamiseen sekä satunnaisiin, tavattoman runsaisiin lumisateisiin nähden. Vasta 1880-luvun myöhemmällä puoliskolla ruvettiin Keski-Euroopassa tekemään säännöllisiä havainnoita lumipeitteen paksuudesta ja muista omi- naisuuksista. Suomessa lumen syvyyttä tutkitaan joka viikko, sitte talven 1890—091, jolloin tutkimukset pantiin alkuun Suomen Maantie- teellisen Seuran toimesta. Ensimmäisenä talvena saatiin muistiin- panoja 165 kaikkialla ympäri maata olevasta paikasta, seuraavana talvena yli 300 ja sittemmin vuosittain noin 500 paikkakun- nalta. Havainnoita tehneet henkilöt ovat kaikensäätyisiä ja mai- nitsemista ansaitsee, että sangen suuri määrä havainnoita on saapunut rahvaanmiehiltä, talonpojilta, mökkiläisiltä y. m.; kaikki ovat ottaneet osaa asianharrastuksesta ja ilman mitään korvausta. Postilähetykset ovat kulkeneet vapaakirjeinä. Havainnot on tehty, lähetetyn painetun ohjelman mukaan, joka lauvantaiaamu. *) Ne ovat yleensä koskeneet lumisuhteita *) Sittenkuin Seura oli alottanut havaintosarjansa, rupesi Helsingin Meteorolooginen Keskuslaitos teettämään joka päivä lumenpaksuuden ha- vainnoita muutamilla paikkakunnilla. Nämä on sovittanut ja järjestänyt maist. A. Heinrichs. --- 2 Suomen Kartasto. Karttalehdet n:ot 8 ja 9a. pienenlaisilla, aukeilla paikoilla, jotka ovat rakennusten, metsän t. m. s. suojassa. Kahden ensimmäisen talven havainnot on järjestänyt ja valmistanut allekirjoittanut ja tulokset on julaistu Fenniassa. Koska kolmannen talven, 1892—1893, lumisuhteet voidaan katsoa olleen jotenkin tavallisuuden mukaisia, soveltuu tämä vuosi kuvaamaan kartastossa lumenpaksuuden vaihdoksia maas- ' samme. Lehdellä n:o 8 on peitteenpaksuus merkitty eri väreillä, jotka karttoihin painetun väriasteikon mukaan vastaavat kukin 15 cm:n korkeuksia. Yleinen ensi lumentulo oli 14—16 piinä lokakuuta, jolloin muutaman päivän kestävä lumipeite muodostui yli suurimman osan maata. Lokakuun 29 p:n karttaan kuvattu lumipeite syntyi melkein koko maan yli 23—24 piinä lokakuuta käyneestä lumi- sateesta. Satanut lumi kuitenkin suli kohta eteläosasta maata, ja lokakuun viimeisinä päivinä maan pohjoisistakin osista, niin että maa melkein kaikkialla oli paljaana marraskuun alku- puoliskolla. Yleisiä, vaikkakin vähälumisia sateita sattui marras- kuun 19—24 piinä, joiden lumien jätteitä on yli melkein koko maan tasaisesti leviävä marraskuun 29 p:n lumipeite. Tämäkin lumi suli melkein kaikkialta marraskuun lopulla. Pysyväinen lumipeite satoi joulukuun alussa. Joulukuun 24 p:nä on lunta 15—30 cm:n paksuudelta, paitsi Saimaan ja Kallaveden ympäristöissä, rannikolla Loviisasta Poriin saakka ynnä paikoitellen siellä täällä, missä lunta on vain 1—15 cm, sekä maan luoteiskulmassa, jossa lumipeite vahvenee Tornion ja Sodankylän seutuvilta Enontekiöön päin 30:stä 75:een cmiiin. Tammikuun 21 p:nä on lumipeite kaikkialla kasvanut pak- suudelleen, niin että se nyt Enontekiössä on 75—90 cm, Sodan- kylässä ja Inarissa 45—60 cm, Pohjanmaalla ylimalkaan 30—45 cm, samoin Etelä-Savossa ja Etelä-Karjalassa sekä Uudellamaalla ja Varsinais-Suomen itäosissa, mutta Pohjois-Karjalassa ja Poh- jois-Savossa ynnä suurimmassa osassa Hämettä ja Satakuntaa ainoastaan 15—30 cm. Helmikuun 18 p:nä on lumipeite yhä vahvennut ja on suurimmassa osassa maata 45—60 cm syvä, Enontekiössä ja lä- hinnä Venäjän rajaa Laatokan ja Suomenlahden välisellä alalla 75—90 cm, Inarissa ja suurimmassa osassa Etelä-Karjalaa ja Länsi-Uudellamaalla 60—75 cm. Ohuempi (30—45 cm) on lumi-2 Suomen Kartasto. Karttalehdet n:ot 8 ja 9a. pienenlaisilla, aukeilla paikoilla, jotka ovat rakennusten, metsän t. m. s. suojassa. Kahden ensimmäisen talven havainnot on järjestänyt ja valmistanut allekirjoittanut ja tulokset on julaistu Fenniassa. Koska kolmannen talven, 1892—1893, lumisuhteet voidaan katsoa olleen jotenkin tavallisuuden mukaisia, soveltuu tämä vuosi kuvaamaan kartastossa lumenpaksuuden vaihdoksia maas- ' samme. Lehdellä n:o 8 on peitteenpaksuus merkitty eri väreillä, jotka karttoihin painetun väriasteikon mukaan vastaavat kukin 15 cm:n korkeuksia. Yleinen ensi lumentulo oli 14—16 piinä lokakuuta, jolloin muutaman päivän kestävä lumipeite muodostui yli suurimman osan maata. Lokakuun 29 p:n karttaan kuvattu lumipeite syntyi melkein koko maan yli 23—24 piinä lokakuuta käyneestä lumi- sateesta. Satanut lumi kuitenkin suli kohta eteläosasta maata, ja lokakuun viimeisinä päivinä maan pohjoisistakin osista, niin että maa melkein kaikkialla oli paljaana marraskuun alku- puoliskolla. Yleisiä, vaikkakin vähälumisia sateita sattui marras- kuun 19—24 piinä, joiden lumien jätteitä on yli melkein koko maan tasaisesti leviävä marraskuun 29 p:n lumipeite. Tämäkin lumi suli melkein kaikkialta marraskuun lopulla. Pysyväinen lumipeite satoi joulukuun alussa. Joulukuun 24 p:nä on lunta 15—30 cm:n paksuudelta, paitsi Saimaan ja Kallaveden ympäristöissä, rannikolla Loviisasta Poriin saakka ynnä paikoitellen siellä täällä, missä lunta on vain 1—15 cm, sekä maan luoteiskulmassa, jossa lumipeite vahvenee Tornion ja Sodankylän seutuvilta Enontekiöön päin 30:stä 75:een cmiiin. Tammikuun 21 p:nä on lumipeite kaikkialla kasvanut pak- suudelleen, niin että se nyt Enontekiössä on 75—90 cm, Sodan- kylässä ja Inarissa 45—60 cm, Pohjanmaalla ylimalkaan 30—45 cm, samoin Etelä-Savossa ja Etelä-Karjalassa sekä Uudellamaalla ja Varsinais-Suomen itäosissa, mutta Pohjois-Karjalassa ja Poh- jois-Savossa ynnä suurimmassa osassa Hämettä ja Satakuntaa ainoastaan 15—30 cm. Helmikuun 18 p:nä on lumipeite yhä vahvennut ja on suurimmassa osassa maata 45—60 cm syvä, Enontekiössä ja lä- hinnä Venäjän rajaa Laatokan ja Suomenlahden välisellä alalla 75—90 cm, Inarissa ja suurimmassa osassa Etelä-Karjalaa ja Länsi-Uudellamaalla 60—75 cm. Ohuempi (30—45 cm) on lumi-2 Suomen Kartasto. Karttalehdet n:ot 8 ja 9a. pienenlaisilla, aukeilla paikoilla, jotka ovat rakennusten, metsän t. m. s. suojassa. Kahden ensimmäisen talven havainnot on järjestänyt ja valmistanut allekirjoittanut ja tulokset on julaistu Fenniassa. Koska kolmannen talven, 1892—1893, lumisuhteet voidaan katsoa olleen jotenkin tavallisuuden mukaisia, soveltuu tämä vuosi kuvaamaan kartastossa lumenpaksuuden vaihdoksia maas- ' samme. Lehdellä n:o 8 on peitteenpaksuus merkitty eri väreillä, jotka karttoihin painetun väriasteikon mukaan vastaavat kukin 15 cm:n korkeuksia. Yleinen ensi lumentulo oli 14—16 piinä lokakuuta, jolloin muutaman päivän kestävä lumipeite muodostui yli suurimman osan maata. Lokakuun 29 p:n karttaan kuvattu lumipeite syntyi melkein koko maan yli 23—24 piinä lokakuuta käyneestä lumi- sateesta. Satanut lumi kuitenkin suli kohta eteläosasta maata, ja lokakuun viimeisinä päivinä maan pohjoisistakin osista, niin että maa melkein kaikkialla oli paljaana marraskuun alku- puoliskolla. Yleisiä, vaikkakin vähälumisia sateita sattui marras- kuun 19—24 piinä, joiden lumien jätteitä on yli melkein koko maan tasaisesti leviävä marraskuun 29 p:n lumipeite. Tämäkin lumi suli melkein kaikkialta marraskuun lopulla. Pysyväinen lumipeite satoi joulukuun alussa. Joulukuun 24 p:nä on lunta 15—30 cm:n paksuudelta, paitsi Saimaan ja Kallaveden ympäristöissä, rannikolla Loviisasta Poriin saakka ynnä paikoitellen siellä täällä, missä lunta on vain 1—15 cm, sekä maan luoteiskulmassa, jossa lumipeite vahvenee Tornion ja Sodankylän seutuvilta Enontekiöön päin 30:stä 75:een cmiiin. Tammikuun 21 p:nä on lumipeite kaikkialla kasvanut pak- suudelleen, niin että se nyt Enontekiössä on 75—90 cm, Sodan- kylässä ja Inarissa 45—60 cm, Pohjanmaalla ylimalkaan 30—45 cm, samoin Etelä-Savossa ja Etelä-Karjalassa sekä Uudellamaalla ja Varsinais-Suomen itäosissa, mutta Pohjois-Karjalassa ja Poh- jois-Savossa ynnä suurimmassa osassa Hämettä ja Satakuntaa ainoastaan 15—30 cm. Helmikuun 18 p:nä on lumipeite yhä vahvennut ja on suurimmassa osassa maata 45—60 cm syvä, Enontekiössä ja lä- hinnä Venäjän rajaa Laatokan ja Suomenlahden välisellä alalla 75—90 cm, Inarissa ja suurimmassa osassa Etelä-Karjalaa ja Länsi-Uudellamaalla 60—75 cm. Ohuempi (30—45 cm) on lumi- --- Lumipeitteen paksuus. 3 peite vain Pohjanlahden rannikkoa pitkin Oulusta Kokkolaan ja Vaasasta Närpiöön sekä sisämaassa Jepualta Kokemäelle, Tisal- mella, Kaavissa ja Nilsiässä, Ristiinassa, Mäntyharjussa ja Harto- lassa ynnä vielä muutamilla pienemmillä alueilla siellä täällä. Maaliskuun 18 p:n lumikarttaa voidaan pitää tämäntalvisen korkeimman lumimäärän ilmaisijana. Lumen yleinen vahvuus on nyt 60—75 cm. Paksumpi lumikerros, 75—90 cm, on seuraa- vissa seuduissa: Kittilässä ja Enontekiössä, Itä- ja Etelä-Karja- lassa (Nurmeksesta Salmiin ja Tohmajärveltä Haminaan ja Vii- purin seuduille), suurella alalla maan sydämessä, — peittäen Vaasan läänin itäosan sekä Mikkelin ja Kuopion läänin länsi- osat, -— jonka keskessä korkeampi lumiharjanne kulkee lännestä itään (yli go cm; Konginkankaalla 115 cm), sekä vihdoin Ika- lisissa (104 cm), Parkanossa ja Isollajoella; paikoittain nousee lumi 90 cm:stä ylikin (Nurmeksessa 100, Kontiolahdella 100, Sal- missa 93, Joutsenossa 98, Rautjärvellä 140, Heinävedellä 94 cm). Ohuempi (45—60 cm) on lumipeite taas pitkin Pohjanlahden rannikkoa Oulusta Kokkolaan, Pirttikylästä itäänpäin Ätsäriin, Raumalta ja Uudestakaupungista itäänpäin Hämeenlinnaan ja Kär- kölään sekä sieltä lounaaseen Hangon—-Hyvinkään rautatielle, Lahden, Heinolan, Mäntyharjun ja Ristiinan seuduilla, pitkin rannikkoa Turusta Tammisaareen ynnä Porvoosta Kymiin. Ahve- nanmaalla, jossa lumipeite koko talven on ohut, on sen paksuus nytkin yleensä vain 30—45 cm. Huhtikuun 15 pinä jo näyttäytyy kevään vaikutusta siinä että lumipeite melkein kaikkialla on ohennut yhden tai kahden asteikonasteen verran. Lapin luoteiskulmassa vain se pysyy 75—90 cm paksuna. Muutoin on lunta Oulun ja Kajaanin poh- joispuolella 45—60 cm, näistä paikkakunnista etelään yleensä 30—45 cm, mutta lounaispuolella Pietarsaaresta Kymiin kulkevaa viivaa sitävastoin ainoastaan 1—30 cm. Paljasta on maa muuta- min paikoin (Kurikassa, Ilmajoella ynnä eri paikkakunnilla Turun ja Uudenmaan lääneissä). Viimeisessä kartassa (toukokuun 13 piltä) näkyy lumipeit- teen jäännökset. Pohjois-Pohjanmaalla (Kajaanista ja Oulusta pohjoiseen) on 1—60 cm:n lami (enin Enontekiössä); samaten on Kuopion läänin enin osa ynnä Viipurin läänin pohjoinen ja Mikkelin läänin itäinen osa vielä lumen peitossa (yleensä 1—15 cm). Muualla on maa paljaana.Lumipeitteen paksuus. 3 peite vain Pohjanlahden rannikkoa pitkin Oulusta Kokkolaan ja Vaasasta Närpiöön sekä sisämaassa Jepualta Kokemäelle, Tisal- mella, Kaavissa ja Nilsiässä, Ristiinassa, Mäntyharjussa ja Harto- lassa ynnä vielä muutamilla pienemmillä alueilla siellä täällä. Maaliskuun 18 p:n lumikarttaa voidaan pitää tämäntalvisen korkeimman lumimäärän ilmaisijana. Lumen yleinen vahvuus on nyt 60—75 cm. Paksumpi lumikerros, 75—90 cm, on seuraa- vissa seuduissa: Kittilässä ja Enontekiössä, Itä- ja Etelä-Karja- lassa (Nurmeksesta Salmiin ja Tohmajärveltä Haminaan ja Vii- purin seuduille), suurella alalla maan sydämessä, — peittäen Vaasan läänin itäosan sekä Mikkelin ja Kuopion läänin länsi- osat, -— jonka keskessä korkeampi lumiharjanne kulkee lännestä itään (yli go cm; Konginkankaalla 115 cm), sekä vihdoin Ika- lisissa (104 cm), Parkanossa ja Isollajoella; paikoittain nousee lumi 90 cm:stä ylikin (Nurmeksessa 100, Kontiolahdella 100, Sal- missa 93, Joutsenossa 98, Rautjärvellä 140, Heinävedellä 94 cm). Ohuempi (45—60 cm) on lumipeite taas pitkin Pohjanlahden rannikkoa Oulusta Kokkolaan, Pirttikylästä itäänpäin Ätsäriin, Raumalta ja Uudestakaupungista itäänpäin Hämeenlinnaan ja Kär- kölään sekä sieltä lounaaseen Hangon—-Hyvinkään rautatielle, Lahden, Heinolan, Mäntyharjun ja Ristiinan seuduilla, pitkin rannikkoa Turusta Tammisaareen ynnä Porvoosta Kymiin. Ahve- nanmaalla, jossa lumipeite koko talven on ohut, on sen paksuus nytkin yleensä vain 30—45 cm. Huhtikuun 15 pinä jo näyttäytyy kevään vaikutusta siinä että lumipeite melkein kaikkialla on ohennut yhden tai kahden asteikonasteen verran. Lapin luoteiskulmassa vain se pysyy 75—90 cm paksuna. Muutoin on lunta Oulun ja Kajaanin poh- joispuolella 45—60 cm, näistä paikkakunnista etelään yleensä 30—45 cm, mutta lounaispuolella Pietarsaaresta Kymiin kulkevaa viivaa sitävastoin ainoastaan 1—30 cm. Paljasta on maa muuta- min paikoin (Kurikassa, Ilmajoella ynnä eri paikkakunnilla Turun ja Uudenmaan lääneissä). Viimeisessä kartassa (toukokuun 13 piltä) näkyy lumipeit- teen jäännökset. Pohjois-Pohjanmaalla (Kajaanista ja Oulusta pohjoiseen) on 1—60 cm:n lami (enin Enontekiössä); samaten on Kuopion läänin enin osa ynnä Viipurin läänin pohjoinen ja Mikkelin läänin itäinen osa vielä lumen peitossa (yleensä 1—15 cm). Muualla on maa paljaana.Lumipeitteen paksuus. 3 peite vain Pohjanlahden rannikkoa pitkin Oulusta Kokkolaan ja Vaasasta Närpiöön sekä sisämaassa Jepualta Kokemäelle, Tisal- mella, Kaavissa ja Nilsiässä, Ristiinassa, Mäntyharjussa ja Harto- lassa ynnä vielä muutamilla pienemmillä alueilla siellä täällä. Maaliskuun 18 p:n lumikarttaa voidaan pitää tämäntalvisen korkeimman lumimäärän ilmaisijana. Lumen yleinen vahvuus on nyt 60—75 cm. Paksumpi lumikerros, 75—90 cm, on seuraa- vissa seuduissa: Kittilässä ja Enontekiössä, Itä- ja Etelä-Karja- lassa (Nurmeksesta Salmiin ja Tohmajärveltä Haminaan ja Vii- purin seuduille), suurella alalla maan sydämessä, — peittäen Vaasan läänin itäosan sekä Mikkelin ja Kuopion läänin länsi- osat, -— jonka keskessä korkeampi lumiharjanne kulkee lännestä itään (yli go cm; Konginkankaalla 115 cm), sekä vihdoin Ika- lisissa (104 cm), Parkanossa ja Isollajoella; paikoittain nousee lumi 90 cm:stä ylikin (Nurmeksessa 100, Kontiolahdella 100, Sal- missa 93, Joutsenossa 98, Rautjärvellä 140, Heinävedellä 94 cm). Ohuempi (45—60 cm) on lumipeite taas pitkin Pohjanlahden rannikkoa Oulusta Kokkolaan, Pirttikylästä itäänpäin Ätsäriin, Raumalta ja Uudestakaupungista itäänpäin Hämeenlinnaan ja Kär- kölään sekä sieltä lounaaseen Hangon—-Hyvinkään rautatielle, Lahden, Heinolan, Mäntyharjun ja Ristiinan seuduilla, pitkin rannikkoa Turusta Tammisaareen ynnä Porvoosta Kymiin. Ahve- nanmaalla, jossa lumipeite koko talven on ohut, on sen paksuus nytkin yleensä vain 30—45 cm. Huhtikuun 15 pinä jo näyttäytyy kevään vaikutusta siinä että lumipeite melkein kaikkialla on ohennut yhden tai kahden asteikonasteen verran. Lapin luoteiskulmassa vain se pysyy 75—90 cm paksuna. Muutoin on lunta Oulun ja Kajaanin poh- joispuolella 45—60 cm, näistä paikkakunnista etelään yleensä 30—45 cm, mutta lounaispuolella Pietarsaaresta Kymiin kulkevaa viivaa sitävastoin ainoastaan 1—30 cm. Paljasta on maa muuta- min paikoin (Kurikassa, Ilmajoella ynnä eri paikkakunnilla Turun ja Uudenmaan lääneissä). Viimeisessä kartassa (toukokuun 13 piltä) näkyy lumipeit- teen jäännökset. Pohjois-Pohjanmaalla (Kajaanista ja Oulusta pohjoiseen) on 1—60 cm:n lami (enin Enontekiössä); samaten on Kuopion läänin enin osa ynnä Viipurin läänin pohjoinen ja Mikkelin läänin itäinen osa vielä lumen peitossa (yleensä 1—15 cm). Muualla on maa paljaana. --- 4 . Suomen Kartasto. Karttalehdet n:ot 8 ja 9a. Toukokuun = toisella puoliskolla lumi häviää kokonaan. Sankkojen metsien peitossa, jossa lunta yleensä on runsaammin kuin aukealla maalla, se pysyy kauemmin. Lehden n:o ga kartat ovat laaditut toisen suunnitelman mukaan. Niissä näet näkyy /umen koko paksuus (koko lumen- korkeus), joka on laskettu niin, että ensimmäiseen mitattuun lumen- korkeuteen on lisätty lumipeitteen kaikkr, koko talven aikana karttuneet Jsämäärät. Siten laskettu koko lumenkorkeus on suu- rempi kuin kerralta mitattu korkeimman lumipeitteen paksuus, koska lumi talven kuluessa painuu. Siksi kaikki näiden karttojen värit ovat saaneet lähinnä korkeamman astearvon; vihreä esim. merkitsee siis näissä 60—75 cm (edellisissä kartoissa 45—60 cm). Suoranaisesti tehdyistä lumen tiheyden mittauksista (grammaa m3:ssä) on havaittu 10 cm:n koko lumenkorkeuden vastaavan 18,6 mm vedenkorkeutta. Tämän mukaan on koko 1890—1891 talven lumentulon arvo keskimäärin 109 mm, ja 1891—1892 talven 148 mm vettä. Näiden karttojen mukaan on lumen määrä hyvin suuri sillä alalla, joka ulottuu Pohjanlahden pohjois-osasta itäänpäin Venä- jän rajaan, etelään noin Jyväskylän tienoille ja kaakkoon Laato- kan pohjoisrantaan. Yleensä ovat myöskin seuraavat paikka- kunnat huomattavan lumirikkaita: Viipurin läänin kaakkoisosa, Vaasan ja Turun läänin koillisosat ynnä Helsingin ja Porvoon välinen alue. Lapin havainto-paikkakunnista ilmoitettu lumen- paljous on keskinkertaisen suuri (75 cm:iin asti) kahtena edelli- senä talvena, mutta koko lumenkorkeus on suuri kahtena viime talvena. Verrattain vähän on lunta pitkin Pohjanlahden ran- nikkoa Oulusta Turkuun sekä Saimaan ja Päijänteen välimailla. Koko lumenkorkeuden kartta on tietysti suuressa määrin sen näköinen, joka näyttää lumipeitteen suurinta korkeutta tal- ven kuluessa. Sen huomaa vertaamalla 1892— 1893 talven karttaa v:n 1893 maaliskuun 18:n päivän lumenpaksuuden karttaan. A. FE. Sundell.4 . Suomen Kartasto. Karttalehdet n:ot 8 ja 9a. Toukokuun = toisella puoliskolla lumi häviää kokonaan. Sankkojen metsien peitossa, jossa lunta yleensä on runsaammin kuin aukealla maalla, se pysyy kauemmin. Lehden n:o ga kartat ovat laaditut toisen suunnitelman mukaan. Niissä näet näkyy /umen koko paksuus (koko lumen- korkeus), joka on laskettu niin, että ensimmäiseen mitattuun lumen- korkeuteen on lisätty lumipeitteen kaikkr, koko talven aikana karttuneet Jsämäärät. Siten laskettu koko lumenkorkeus on suu- rempi kuin kerralta mitattu korkeimman lumipeitteen paksuus, koska lumi talven kuluessa painuu. Siksi kaikki näiden karttojen värit ovat saaneet lähinnä korkeamman astearvon; vihreä esim. merkitsee siis näissä 60—75 cm (edellisissä kartoissa 45—60 cm). Suoranaisesti tehdyistä lumen tiheyden mittauksista (grammaa m3:ssä) on havaittu 10 cm:n koko lumenkorkeuden vastaavan 18,6 mm vedenkorkeutta. Tämän mukaan on koko 1890—1891 talven lumentulon arvo keskimäärin 109 mm, ja 1891—1892 talven 148 mm vettä. Näiden karttojen mukaan on lumen määrä hyvin suuri sillä alalla, joka ulottuu Pohjanlahden pohjois-osasta itäänpäin Venä- jän rajaan, etelään noin Jyväskylän tienoille ja kaakkoon Laato- kan pohjoisrantaan. Yleensä ovat myöskin seuraavat paikka- kunnat huomattavan lumirikkaita: Viipurin läänin kaakkoisosa, Vaasan ja Turun läänin koillisosat ynnä Helsingin ja Porvoon välinen alue. Lapin havainto-paikkakunnista ilmoitettu lumen- paljous on keskinkertaisen suuri (75 cm:iin asti) kahtena edelli- senä talvena, mutta koko lumenkorkeus on suuri kahtena viime talvena. Verrattain vähän on lunta pitkin Pohjanlahden ran- nikkoa Oulusta Turkuun sekä Saimaan ja Päijänteen välimailla. Koko lumenkorkeuden kartta on tietysti suuressa määrin sen näköinen, joka näyttää lumipeitteen suurinta korkeutta tal- ven kuluessa. Sen huomaa vertaamalla 1892— 1893 talven karttaa v:n 1893 maaliskuun 18:n päivän lumenpaksuuden karttaan. A. FE. Sundell.4 . Suomen Kartasto. Karttalehdet n:ot 8 ja 9a. Toukokuun = toisella puoliskolla lumi häviää kokonaan. Sankkojen metsien peitossa, jossa lunta yleensä on runsaammin kuin aukealla maalla, se pysyy kauemmin. Lehden n:o ga kartat ovat laaditut toisen suunnitelman mukaan. Niissä näet näkyy /umen koko paksuus (koko lumen- korkeus), joka on laskettu niin, että ensimmäiseen mitattuun lumen- korkeuteen on lisätty lumipeitteen kaikkr, koko talven aikana karttuneet Jsämäärät. Siten laskettu koko lumenkorkeus on suu- rempi kuin kerralta mitattu korkeimman lumipeitteen paksuus, koska lumi talven kuluessa painuu. Siksi kaikki näiden karttojen värit ovat saaneet lähinnä korkeamman astearvon; vihreä esim. merkitsee siis näissä 60—75 cm (edellisissä kartoissa 45—60 cm). Suoranaisesti tehdyistä lumen tiheyden mittauksista (grammaa m3:ssä) on havaittu 10 cm:n koko lumenkorkeuden vastaavan 18,6 mm vedenkorkeutta. Tämän mukaan on koko 1890—1891 talven lumentulon arvo keskimäärin 109 mm, ja 1891—1892 talven 148 mm vettä. Näiden karttojen mukaan on lumen määrä hyvin suuri sillä alalla, joka ulottuu Pohjanlahden pohjois-osasta itäänpäin Venä- jän rajaan, etelään noin Jyväskylän tienoille ja kaakkoon Laato- kan pohjoisrantaan. Yleensä ovat myöskin seuraavat paikka- kunnat huomattavan lumirikkaita: Viipurin läänin kaakkoisosa, Vaasan ja Turun läänin koillisosat ynnä Helsingin ja Porvoon välinen alue. Lapin havainto-paikkakunnista ilmoitettu lumen- paljous on keskinkertaisen suuri (75 cm:iin asti) kahtena edelli- senä talvena, mutta koko lumenkorkeus on suuri kahtena viime talvena. Verrattain vähän on lunta pitkin Pohjanlahden ran- nikkoa Oulusta Turkuun sekä Saimaan ja Päijänteen välimailla. Koko lumenkorkeuden kartta on tietysti suuressa määrin sen näköinen, joka näyttää lumipeitteen suurinta korkeutta tal- ven kuluessa. Sen huomaa vertaamalla 1892— 1893 talven karttaa v:n 1893 maaliskuun 18:n päivän lumenpaksuuden karttaan. A. FE. Sundell. --- SUOMEN KARTASTO. KARTTALEHTI N:o 10a. Kesähallat. Kuvaavana piirteenä Suomen maanviljelyksen tuhatvuoti- sesta taistelusta mahtavia luonnonvoimia vastaan ovat erityisesti huomattavia nuo vaihtelevien väliaikojen perästä, mutta silti yhtä varmasti uudistuvat kesähallojen tuottamat vahingot. Maassa, jossa kasvukauden pituus lähenee lyhintä mahdollista, minkä ajalla viljelyskasvit vielä voivat tuleentua, ilmenevät tilapäiset, suuret lämpömäärän alenemiset verrattain paljoa vaikuttavampina, kuin missä kesä on pitempi ja lämpimämpi kuin meillä. Tämä Suo- men maanviljelyksen kehityksessä aika ajoin tehoava vaikutin onkin sitä laatua, että sen ilmenemistä, levenemisalaa ja voimaa lienee hallaseuduilla pakostakin pidetty alituisen huomion esi- neenä aina siitä saakka kuin ensimmäinen peltotilkku maassamme kylvettiin. Jokaista uutisasutusta alettaessa on paikan hallan- arkuus ollut mitä tärkeinnä seikkana joko sitä sitten jo alusta pitäin on voitu suunnilleen arvioida, tahi se vasta useinkin kalliisti ostetusta kokemuksesta on tullut tunnetuksi. Fallan pelko lieneekin miltei kaikkialla. ainakin asutuksen ensi vaiheiden aikana, ratkaisevasti vaikuttanut asutustapaan. Se yleisesti tunnettu seikka, että vanhimmat talot, etenkin sisä- maassa, aina mikäli mahdollista ovat saaneet paikkansa vaaro- jen ja mäkien kukkuloille, selviää luonnollisella tavalla perustajan halusta mahdollisuuden mukaan suojata taloa ympäröiviä peltoja kesähallojen hävityksiltä. Että kasvava viljelys, varttuipa se sitten alaltaan tai voima- peräisyydeltään, on omiaan yhä enemmän poistamaan hallan- vaaraa, sitä ei tarvinne tässä enempää selvitellä, kuin toistakaanSUOMEN KARTASTO. KARTTALEHTI N:o 10a. Kesähallat. Kuvaavana piirteenä Suomen maanviljelyksen tuhatvuoti- sesta taistelusta mahtavia luonnonvoimia vastaan ovat erityisesti huomattavia nuo vaihtelevien väliaikojen perästä, mutta silti yhtä varmasti uudistuvat kesähallojen tuottamat vahingot. Maassa, jossa kasvukauden pituus lähenee lyhintä mahdollista, minkä ajalla viljelyskasvit vielä voivat tuleentua, ilmenevät tilapäiset, suuret lämpömäärän alenemiset verrattain paljoa vaikuttavampina, kuin missä kesä on pitempi ja lämpimämpi kuin meillä. Tämä Suo- men maanviljelyksen kehityksessä aika ajoin tehoava vaikutin onkin sitä laatua, että sen ilmenemistä, levenemisalaa ja voimaa lienee hallaseuduilla pakostakin pidetty alituisen huomion esi- neenä aina siitä saakka kuin ensimmäinen peltotilkku maassamme kylvettiin. Jokaista uutisasutusta alettaessa on paikan hallan- arkuus ollut mitä tärkeinnä seikkana joko sitä sitten jo alusta pitäin on voitu suunnilleen arvioida, tahi se vasta useinkin kalliisti ostetusta kokemuksesta on tullut tunnetuksi. Fallan pelko lieneekin miltei kaikkialla. ainakin asutuksen ensi vaiheiden aikana, ratkaisevasti vaikuttanut asutustapaan. Se yleisesti tunnettu seikka, että vanhimmat talot, etenkin sisä- maassa, aina mikäli mahdollista ovat saaneet paikkansa vaaro- jen ja mäkien kukkuloille, selviää luonnollisella tavalla perustajan halusta mahdollisuuden mukaan suojata taloa ympäröiviä peltoja kesähallojen hävityksiltä. Että kasvava viljelys, varttuipa se sitten alaltaan tai voima- peräisyydeltään, on omiaan yhä enemmän poistamaan hallan- vaaraa, sitä ei tarvinne tässä enempää selvitellä, kuin toistakaanSUOMEN KARTASTO. KARTTALEHTI N:o 10a. Kesähallat. Kuvaavana piirteenä Suomen maanviljelyksen tuhatvuoti- sesta taistelusta mahtavia luonnonvoimia vastaan ovat erityisesti huomattavia nuo vaihtelevien väliaikojen perästä, mutta silti yhtä varmasti uudistuvat kesähallojen tuottamat vahingot. Maassa, jossa kasvukauden pituus lähenee lyhintä mahdollista, minkä ajalla viljelyskasvit vielä voivat tuleentua, ilmenevät tilapäiset, suuret lämpömäärän alenemiset verrattain paljoa vaikuttavampina, kuin missä kesä on pitempi ja lämpimämpi kuin meillä. Tämä Suo- men maanviljelyksen kehityksessä aika ajoin tehoava vaikutin onkin sitä laatua, että sen ilmenemistä, levenemisalaa ja voimaa lienee hallaseuduilla pakostakin pidetty alituisen huomion esi- neenä aina siitä saakka kuin ensimmäinen peltotilkku maassamme kylvettiin. Jokaista uutisasutusta alettaessa on paikan hallan- arkuus ollut mitä tärkeinnä seikkana joko sitä sitten jo alusta pitäin on voitu suunnilleen arvioida, tahi se vasta useinkin kalliisti ostetusta kokemuksesta on tullut tunnetuksi. Fallan pelko lieneekin miltei kaikkialla. ainakin asutuksen ensi vaiheiden aikana, ratkaisevasti vaikuttanut asutustapaan. Se yleisesti tunnettu seikka, että vanhimmat talot, etenkin sisä- maassa, aina mikäli mahdollista ovat saaneet paikkansa vaaro- jen ja mäkien kukkuloille, selviää luonnollisella tavalla perustajan halusta mahdollisuuden mukaan suojata taloa ympäröiviä peltoja kesähallojen hävityksiltä. Että kasvava viljelys, varttuipa se sitten alaltaan tai voima- peräisyydeltään, on omiaan yhä enemmän poistamaan hallan- vaaraa, sitä ei tarvinne tässä enempää selvitellä, kuin toistakaan --- 2 Suomen Kartasto. Karttalehti n:o 10a. tosiseikkaa, että nimittäin hallanvahinkojen vaara on huomattavasti vähentynyt, sikäli kuin tuo niin tärkeä siirtyminen viljanviljele- misestä heinäntuotantoon on ennättänyt täydellisemmin tapahtua. Kuitenkaan ei voitane kieltää, että sangen suuria osia maastamme yhä vielä on alttiina tavan takaa uudistuvalle hallan- vaaralle, ja paikkakuntia on, missä tuon peljätyn tuhoojan vie- railut pikemmin ovat sääntönä kuin poikkeuksena. Varmaa on myöskin, että paraitenkin suojatuilla paikkakunnilla olot poikkeus- tapauksissa käyvät niin epäsuotuisiksi, että hallanvahingot tulevat hyvinkin tuntuviksi. Aikakirjat kertovat useammasta kuin yhdestä hallayöstä. jonka tuhoisat seuraukset ovat olleet todellisia kansallisonnetto- muuksia. Hallavuodet 1696 ja 1867 (vertaa kuolevaisuuden kaari- viivaa karttalehdellä n:o 14) ovat kovimpia kansaamme kohdan- neita koettelemuksia. Ja jos vastedes ei enää liene syytä peljätä niin vaikeita tapauksia, on meidän siitä vähemmin kiittäminen suoranaista hallanvaaran vähentymistä kuin sitä välillistä suojaa, jonka on luonut monipuolisempien ansiokeinojen mahdollisuus ja ennen aavistamaton kulkuneuvojemme kehitys. Siitä pitkästä kokemusten sarjasta huolimatta, joka on kart- tunut, lienee kuitenkin tarkka, tilastollismaantieteellinen tutkimus Suomen hallailmiöstä nykyjään tuskin tehtävissä. Ne tiedon- annot, joita tässä suhteessa epäilemättä voisi saada kokoon ar- kistojen säilöistä ja vielä runsaammin uudempien aikojen sanoma- lehti-kirjallisuudesta, lienevät yleensä liian ylimalkaisia tahi liian satunnaista tai paikallista laatua, saattaakseen houkutella ainakaan kartograafiseen esittämiseen. Muutamien vuosien ajalla on tosin koottu tietoja sattu- neista halloista ja niiden laajuudesta Suomen Maantieteellisen Seuran toimesta sangen laajaperäisen ja yhtenäisen ohjelman mukaan. Vuosien 1892—094 ajalta saadut, satojen vapaaehtoisten havainnoitsijain hartaan yhteistoiminnan kautta syntyneet tiedon- annot on allekirjoittanut sovittanut yhteen ja julkaissut »Fenniassa» (8, 10, 12). Paitsi että tämän tutkimuksen käsittämä ajanjakso on vielä liian lyhyt, vaikeuttaa suuressa määrin näiden, ku- ten mahdollisesti löytyväin vanhempienkin ainesten, yhteensovi- tusta tilastollisten keskilukujen saavuttamiseksi se seikka, että puuttuu helposti käytettävää, johdonmukaista ja tarkoitukseensa suunnilleen sopivaa asteikkoa hallan ankaruuden määräämiseksi.2 Suomen Kartasto. Karttalehti n:o 10a. tosiseikkaa, että nimittäin hallanvahinkojen vaara on huomattavasti vähentynyt, sikäli kuin tuo niin tärkeä siirtyminen viljanviljele- misestä heinäntuotantoon on ennättänyt täydellisemmin tapahtua. Kuitenkaan ei voitane kieltää, että sangen suuria osia maastamme yhä vielä on alttiina tavan takaa uudistuvalle hallan- vaaralle, ja paikkakuntia on, missä tuon peljätyn tuhoojan vie- railut pikemmin ovat sääntönä kuin poikkeuksena. Varmaa on myöskin, että paraitenkin suojatuilla paikkakunnilla olot poikkeus- tapauksissa käyvät niin epäsuotuisiksi, että hallanvahingot tulevat hyvinkin tuntuviksi. Aikakirjat kertovat useammasta kuin yhdestä hallayöstä. jonka tuhoisat seuraukset ovat olleet todellisia kansallisonnetto- muuksia. Hallavuodet 1696 ja 1867 (vertaa kuolevaisuuden kaari- viivaa karttalehdellä n:o 14) ovat kovimpia kansaamme kohdan- neita koettelemuksia. Ja jos vastedes ei enää liene syytä peljätä niin vaikeita tapauksia, on meidän siitä vähemmin kiittäminen suoranaista hallanvaaran vähentymistä kuin sitä välillistä suojaa, jonka on luonut monipuolisempien ansiokeinojen mahdollisuus ja ennen aavistamaton kulkuneuvojemme kehitys. Siitä pitkästä kokemusten sarjasta huolimatta, joka on kart- tunut, lienee kuitenkin tarkka, tilastollismaantieteellinen tutkimus Suomen hallailmiöstä nykyjään tuskin tehtävissä. Ne tiedon- annot, joita tässä suhteessa epäilemättä voisi saada kokoon ar- kistojen säilöistä ja vielä runsaammin uudempien aikojen sanoma- lehti-kirjallisuudesta, lienevät yleensä liian ylimalkaisia tahi liian satunnaista tai paikallista laatua, saattaakseen houkutella ainakaan kartograafiseen esittämiseen. Muutamien vuosien ajalla on tosin koottu tietoja sattu- neista halloista ja niiden laajuudesta Suomen Maantieteellisen Seuran toimesta sangen laajaperäisen ja yhtenäisen ohjelman mukaan. Vuosien 1892—094 ajalta saadut, satojen vapaaehtoisten havainnoitsijain hartaan yhteistoiminnan kautta syntyneet tiedon- annot on allekirjoittanut sovittanut yhteen ja julkaissut »Fenniassa» (8, 10, 12). Paitsi että tämän tutkimuksen käsittämä ajanjakso on vielä liian lyhyt, vaikeuttaa suuressa määrin näiden, ku- ten mahdollisesti löytyväin vanhempienkin ainesten, yhteensovi- tusta tilastollisten keskilukujen saavuttamiseksi se seikka, että puuttuu helposti käytettävää, johdonmukaista ja tarkoitukseensa suunnilleen sopivaa asteikkoa hallan ankaruuden määräämiseksi.2 Suomen Kartasto. Karttalehti n:o 10a. tosiseikkaa, että nimittäin hallanvahinkojen vaara on huomattavasti vähentynyt, sikäli kuin tuo niin tärkeä siirtyminen viljanviljele- misestä heinäntuotantoon on ennättänyt täydellisemmin tapahtua. Kuitenkaan ei voitane kieltää, että sangen suuria osia maastamme yhä vielä on alttiina tavan takaa uudistuvalle hallan- vaaralle, ja paikkakuntia on, missä tuon peljätyn tuhoojan vie- railut pikemmin ovat sääntönä kuin poikkeuksena. Varmaa on myöskin, että paraitenkin suojatuilla paikkakunnilla olot poikkeus- tapauksissa käyvät niin epäsuotuisiksi, että hallanvahingot tulevat hyvinkin tuntuviksi. Aikakirjat kertovat useammasta kuin yhdestä hallayöstä. jonka tuhoisat seuraukset ovat olleet todellisia kansallisonnetto- muuksia. Hallavuodet 1696 ja 1867 (vertaa kuolevaisuuden kaari- viivaa karttalehdellä n:o 14) ovat kovimpia kansaamme kohdan- neita koettelemuksia. Ja jos vastedes ei enää liene syytä peljätä niin vaikeita tapauksia, on meidän siitä vähemmin kiittäminen suoranaista hallanvaaran vähentymistä kuin sitä välillistä suojaa, jonka on luonut monipuolisempien ansiokeinojen mahdollisuus ja ennen aavistamaton kulkuneuvojemme kehitys. Siitä pitkästä kokemusten sarjasta huolimatta, joka on kart- tunut, lienee kuitenkin tarkka, tilastollismaantieteellinen tutkimus Suomen hallailmiöstä nykyjään tuskin tehtävissä. Ne tiedon- annot, joita tässä suhteessa epäilemättä voisi saada kokoon ar- kistojen säilöistä ja vielä runsaammin uudempien aikojen sanoma- lehti-kirjallisuudesta, lienevät yleensä liian ylimalkaisia tahi liian satunnaista tai paikallista laatua, saattaakseen houkutella ainakaan kartograafiseen esittämiseen. Muutamien vuosien ajalla on tosin koottu tietoja sattu- neista halloista ja niiden laajuudesta Suomen Maantieteellisen Seuran toimesta sangen laajaperäisen ja yhtenäisen ohjelman mukaan. Vuosien 1892—094 ajalta saadut, satojen vapaaehtoisten havainnoitsijain hartaan yhteistoiminnan kautta syntyneet tiedon- annot on allekirjoittanut sovittanut yhteen ja julkaissut »Fenniassa» (8, 10, 12). Paitsi että tämän tutkimuksen käsittämä ajanjakso on vielä liian lyhyt, vaikeuttaa suuressa määrin näiden, ku- ten mahdollisesti löytyväin vanhempienkin ainesten, yhteensovi- tusta tilastollisten keskilukujen saavuttamiseksi se seikka, että puuttuu helposti käytettävää, johdonmukaista ja tarkoitukseensa suunnilleen sopivaa asteikkoa hallan ankaruuden määräämiseksi. --- Kesähallat. 3 Helppoa on niinikään älytä, että hallan merkityksen arvioiminen eri tapauksissa vie sangen erilaisiin tuloksiin aina sen mukaan mikäli sitä arvostellaan fysikaaliselta, kasvitieteelliseltä tai talou- delliselta kannalta. Vaikka siis koko hallailmiön täysin tarkka esittäminen ei vielä ole voinut tulla kysymykseen, on kuitenkin näyttänyt ole- van tämän kartaston suunnitelman mukaista esittää tämän maal- lemme niin tärkeän ilmiön valaisemiseksi karttaluonnoksia eri- tyisistä merkittävämmistä tapauksista, joita voidaan pitää tärkeim- pien meillä ilmenevien kesähalla-muotojen tyyppeinä. Kaikki tähän otetut 8 erityiskarttaa ovat ennen, vaikka tosin vähän toisessa muodossa, olleet julkaistuina yllämainituissa »Fennian» vihkoissa, missä niinikään lähempi selonteko näissä hallatapauksissa syntyneistä vahingoista ja silloin vallinneista yleisistä ilmastosuhteista on luettavana. Toisin kuin noissa varhemmin julkaistuissa kartoissa on näissä otettu käytäntöön kolmiportainen väriasteikko hallan ankaruuden määräämiseksi. Asteikon määräämiseksi on käytetty kaikkialla viljellyn peru- nan varsissa heti ilmeneviä ja silmäänpistäviä ka/lanvahingoita, joita myöskin useimmat lähettäjät tiedonannoissaan tarkimmin ilmoittavat. Ainoastaan aikaisia keväthalloja, jotka kyllä saatta- vat olla turmiollisia erittäinkin touoille, ei saata arvioida käyttä- mällä tätä mitta-asteikkoa. — Vaaleinta värivivahdusta (punaista) on käytetty, missä perunanvarret vain vähemmässä määrässä ja eniten alavilla mailla ovat vioittuneet; viljalajit lienevät silloin yleensä jääneet hallalta koskematta. Keskimmäinen värivivahdus (sininen) merkitsee seutuja, joilla perunanvarret hallanaremmilla paikoilla miten milloinkin täydellisesti ovat paleltuneet ja suojai- sessakin asemassa enimmiten tuntuvasti vioittuneet; viljalajit eivät tällöin yleensä ole säilyneet vikaantumatta, kuitenkin niin, että hävityksen suuruus on riippunut siitä, miten edistyneitä viljalajit milloinkin ovat olleet. Tummin väri (sinipunainen) vih- doin merkitsee perin hävittävää hallaa, nimittäin että perunan- varret joka paikasta ovat paleltuneet (tai poikkeuksittain jää- neet vihanniksi lähinnä maanpintaa); viljalajit ovat tällöin kai- keti aina vioittuneet, välistä jyvät kerrassaan turmeltuneet. Yleensä voitanee sanoa, että lievintä hallanastetta vastaa lämpömäärän aleneminen 1? ja 2%een alle o, kovinta vähintäin 4? ja s”:een alle jäätymispisteen, kovimmin jäähtyneillä paikoilla.Kesähallat. 3 Helppoa on niinikään älytä, että hallan merkityksen arvioiminen eri tapauksissa vie sangen erilaisiin tuloksiin aina sen mukaan mikäli sitä arvostellaan fysikaaliselta, kasvitieteelliseltä tai talou- delliselta kannalta. Vaikka siis koko hallailmiön täysin tarkka esittäminen ei vielä ole voinut tulla kysymykseen, on kuitenkin näyttänyt ole- van tämän kartaston suunnitelman mukaista esittää tämän maal- lemme niin tärkeän ilmiön valaisemiseksi karttaluonnoksia eri- tyisistä merkittävämmistä tapauksista, joita voidaan pitää tärkeim- pien meillä ilmenevien kesähalla-muotojen tyyppeinä. Kaikki tähän otetut 8 erityiskarttaa ovat ennen, vaikka tosin vähän toisessa muodossa, olleet julkaistuina yllämainituissa »Fennian» vihkoissa, missä niinikään lähempi selonteko näissä hallatapauksissa syntyneistä vahingoista ja silloin vallinneista yleisistä ilmastosuhteista on luettavana. Toisin kuin noissa varhemmin julkaistuissa kartoissa on näissä otettu käytäntöön kolmiportainen väriasteikko hallan ankaruuden määräämiseksi. Asteikon määräämiseksi on käytetty kaikkialla viljellyn peru- nan varsissa heti ilmeneviä ja silmäänpistäviä ka/lanvahingoita, joita myöskin useimmat lähettäjät tiedonannoissaan tarkimmin ilmoittavat. Ainoastaan aikaisia keväthalloja, jotka kyllä saatta- vat olla turmiollisia erittäinkin touoille, ei saata arvioida käyttä- mällä tätä mitta-asteikkoa. — Vaaleinta värivivahdusta (punaista) on käytetty, missä perunanvarret vain vähemmässä määrässä ja eniten alavilla mailla ovat vioittuneet; viljalajit lienevät silloin yleensä jääneet hallalta koskematta. Keskimmäinen värivivahdus (sininen) merkitsee seutuja, joilla perunanvarret hallanaremmilla paikoilla miten milloinkin täydellisesti ovat paleltuneet ja suojai- sessakin asemassa enimmiten tuntuvasti vioittuneet; viljalajit eivät tällöin yleensä ole säilyneet vikaantumatta, kuitenkin niin, että hävityksen suuruus on riippunut siitä, miten edistyneitä viljalajit milloinkin ovat olleet. Tummin väri (sinipunainen) vih- doin merkitsee perin hävittävää hallaa, nimittäin että perunan- varret joka paikasta ovat paleltuneet (tai poikkeuksittain jää- neet vihanniksi lähinnä maanpintaa); viljalajit ovat tällöin kai- keti aina vioittuneet, välistä jyvät kerrassaan turmeltuneet. Yleensä voitanee sanoa, että lievintä hallanastetta vastaa lämpömäärän aleneminen 1? ja 2%een alle o, kovinta vähintäin 4? ja s”:een alle jäätymispisteen, kovimmin jäähtyneillä paikoilla.Kesähallat. 3 Helppoa on niinikään älytä, että hallan merkityksen arvioiminen eri tapauksissa vie sangen erilaisiin tuloksiin aina sen mukaan mikäli sitä arvostellaan fysikaaliselta, kasvitieteelliseltä tai talou- delliselta kannalta. Vaikka siis koko hallailmiön täysin tarkka esittäminen ei vielä ole voinut tulla kysymykseen, on kuitenkin näyttänyt ole- van tämän kartaston suunnitelman mukaista esittää tämän maal- lemme niin tärkeän ilmiön valaisemiseksi karttaluonnoksia eri- tyisistä merkittävämmistä tapauksista, joita voidaan pitää tärkeim- pien meillä ilmenevien kesähalla-muotojen tyyppeinä. Kaikki tähän otetut 8 erityiskarttaa ovat ennen, vaikka tosin vähän toisessa muodossa, olleet julkaistuina yllämainituissa »Fennian» vihkoissa, missä niinikään lähempi selonteko näissä hallatapauksissa syntyneistä vahingoista ja silloin vallinneista yleisistä ilmastosuhteista on luettavana. Toisin kuin noissa varhemmin julkaistuissa kartoissa on näissä otettu käytäntöön kolmiportainen väriasteikko hallan ankaruuden määräämiseksi. Asteikon määräämiseksi on käytetty kaikkialla viljellyn peru- nan varsissa heti ilmeneviä ja silmäänpistäviä ka/lanvahingoita, joita myöskin useimmat lähettäjät tiedonannoissaan tarkimmin ilmoittavat. Ainoastaan aikaisia keväthalloja, jotka kyllä saatta- vat olla turmiollisia erittäinkin touoille, ei saata arvioida käyttä- mällä tätä mitta-asteikkoa. — Vaaleinta värivivahdusta (punaista) on käytetty, missä perunanvarret vain vähemmässä määrässä ja eniten alavilla mailla ovat vioittuneet; viljalajit lienevät silloin yleensä jääneet hallalta koskematta. Keskimmäinen värivivahdus (sininen) merkitsee seutuja, joilla perunanvarret hallanaremmilla paikoilla miten milloinkin täydellisesti ovat paleltuneet ja suojai- sessakin asemassa enimmiten tuntuvasti vioittuneet; viljalajit eivät tällöin yleensä ole säilyneet vikaantumatta, kuitenkin niin, että hävityksen suuruus on riippunut siitä, miten edistyneitä viljalajit milloinkin ovat olleet. Tummin väri (sinipunainen) vih- doin merkitsee perin hävittävää hallaa, nimittäin että perunan- varret joka paikasta ovat paleltuneet (tai poikkeuksittain jää- neet vihanniksi lähinnä maanpintaa); viljalajit ovat tällöin kai- keti aina vioittuneet, välistä jyvät kerrassaan turmeltuneet. Yleensä voitanee sanoa, että lievintä hallanastetta vastaa lämpömäärän aleneminen 1? ja 2%een alle o, kovinta vähintäin 4? ja s”:een alle jäätymispisteen, kovimmin jäähtyneillä paikoilla. --- 4 Suomen Kartasto. Karttalehti n:o 10a. Tässä täytyy kuitenkin huomauttaa, että määrätystä lämpömää- rästä ei voida odottaa aina samaa hallanvahinkoa kasvillisuu- delle, koska saman kasvin hallanarkuus on riippuvainen muista- kin seikoista ja koska se on suurempi sateen jälkeen tahi kas- teen eli sadeveden peittäessä lehtiä. Kartalle vedetyistä isobareista (vertaa karttalehteä n:o 6) merkitsevät pilkutetut viivat ilmanpainetta k:lo g illalla ennen hallaa, ehjät viivat ilmanpainetta k:lo 7 aamulla sen jälkeen. Kohtalon oikusta sattui vuosi 1892, jolloin Suomen Maan- tieteellinen Seura aloitti tutkimuksensa, olemaan vaikeimpia hallavuosia, mitä pitkiin alkoihin maamme on saanut kestää. Jo kesäkuun 12—14 pinä oli suuressa osassa Suomea jotenkin kova halla, joka kuitenkaan, kasvullisuuden ollessa kehityk- sensä alussa, ei tuottanut sen suurempia vahinkoja. Kesä oli tavattoman sateinen ja kylmä, niin että viljat vain hitaasti kyp- syivät. Elokuun 1—5 päivinä kävi.suurimmassa osassa maata paikoittain kova halla, joka etenkin Pohjanmaalla hävitti, paitsi perunanvarsia, myöskin rukiin suoviljelyksillä, joissa se juuri oli jyväntekoansa alkamassa. Halla uudistui Pohjois- ja Itä Suomessa elokuun 18 pinä jotenkin ankarana. mutta pahin onnettomuus tuli yöllä syyskuun 1:stä päivää vastaan, jolloin oli laajin ja turmiollisin halla, mikä vuoden 1867 jälkeen maatamme on koh- dannut. Ruis vahingoittui pahasti jo Enossa, Pihtiputaalla ja Ala- vudella ja pohjoisempana se vain paikoitellen pelastui täydelli- sestä häviöstä; etelämpänä oltiin ruista korjaamassa, ja vahinko oli täällä pienempi. Pohjois-Suomessa niin tärkeä ohra oli tuskin missään vielä ehtinyt kypsyä ja koko Pohjanmaalla, Pohjois-Hämeessä, -Savossa ja -Karjalassa tuli täydellinen kato tästä viljalajista. Vähemmin tosin vioittui kaura, mutta peru- nasta, jonka kasvua edelliset kylmät olivat hidastuttaneet, tuli nyt melkein täydellinen kato hallan käymissä seuduissa. 1892--93:en talvi oli erittäin runsasluminen ja merkillinen pitkällisestä, aivan tavattoman ankarasta kylmyydestään. Meren ja järvien jäät tulivat tästä syystä erittäin vahvoiksi ja viivytti- vät suuressa määrin kevään tuloa. Kun siis ensimmäinen kova keväthalla sattui kesäkuun 17 pinä, ei vielä ollut paljoa otet- tavaa. Sitä turmiollisemmaksi tuli suuri halla heinäkuun 14:nnen päivän vastaisena yönä, joka koko Keski-Suomessa sangen tuntu- vasti vahingoitti heilimöivää ruista ja hävitti perunamaat vähem-4 Suomen Kartasto. Karttalehti n:o 10a. Tässä täytyy kuitenkin huomauttaa, että määrätystä lämpömää- rästä ei voida odottaa aina samaa hallanvahinkoa kasvillisuu- delle, koska saman kasvin hallanarkuus on riippuvainen muista- kin seikoista ja koska se on suurempi sateen jälkeen tahi kas- teen eli sadeveden peittäessä lehtiä. Kartalle vedetyistä isobareista (vertaa karttalehteä n:o 6) merkitsevät pilkutetut viivat ilmanpainetta k:lo g illalla ennen hallaa, ehjät viivat ilmanpainetta k:lo 7 aamulla sen jälkeen. Kohtalon oikusta sattui vuosi 1892, jolloin Suomen Maan- tieteellinen Seura aloitti tutkimuksensa, olemaan vaikeimpia hallavuosia, mitä pitkiin alkoihin maamme on saanut kestää. Jo kesäkuun 12—14 pinä oli suuressa osassa Suomea jotenkin kova halla, joka kuitenkaan, kasvullisuuden ollessa kehityk- sensä alussa, ei tuottanut sen suurempia vahinkoja. Kesä oli tavattoman sateinen ja kylmä, niin että viljat vain hitaasti kyp- syivät. Elokuun 1—5 päivinä kävi.suurimmassa osassa maata paikoittain kova halla, joka etenkin Pohjanmaalla hävitti, paitsi perunanvarsia, myöskin rukiin suoviljelyksillä, joissa se juuri oli jyväntekoansa alkamassa. Halla uudistui Pohjois- ja Itä Suomessa elokuun 18 pinä jotenkin ankarana. mutta pahin onnettomuus tuli yöllä syyskuun 1:stä päivää vastaan, jolloin oli laajin ja turmiollisin halla, mikä vuoden 1867 jälkeen maatamme on koh- dannut. Ruis vahingoittui pahasti jo Enossa, Pihtiputaalla ja Ala- vudella ja pohjoisempana se vain paikoitellen pelastui täydelli- sestä häviöstä; etelämpänä oltiin ruista korjaamassa, ja vahinko oli täällä pienempi. Pohjois-Suomessa niin tärkeä ohra oli tuskin missään vielä ehtinyt kypsyä ja koko Pohjanmaalla, Pohjois-Hämeessä, -Savossa ja -Karjalassa tuli täydellinen kato tästä viljalajista. Vähemmin tosin vioittui kaura, mutta peru- nasta, jonka kasvua edelliset kylmät olivat hidastuttaneet, tuli nyt melkein täydellinen kato hallan käymissä seuduissa. 1892--93:en talvi oli erittäin runsasluminen ja merkillinen pitkällisestä, aivan tavattoman ankarasta kylmyydestään. Meren ja järvien jäät tulivat tästä syystä erittäin vahvoiksi ja viivytti- vät suuressa määrin kevään tuloa. Kun siis ensimmäinen kova keväthalla sattui kesäkuun 17 pinä, ei vielä ollut paljoa otet- tavaa. Sitä turmiollisemmaksi tuli suuri halla heinäkuun 14:nnen päivän vastaisena yönä, joka koko Keski-Suomessa sangen tuntu- vasti vahingoitti heilimöivää ruista ja hävitti perunamaat vähem-4 Suomen Kartasto. Karttalehti n:o 10a. Tässä täytyy kuitenkin huomauttaa, että määrätystä lämpömää- rästä ei voida odottaa aina samaa hallanvahinkoa kasvillisuu- delle, koska saman kasvin hallanarkuus on riippuvainen muista- kin seikoista ja koska se on suurempi sateen jälkeen tahi kas- teen eli sadeveden peittäessä lehtiä. Kartalle vedetyistä isobareista (vertaa karttalehteä n:o 6) merkitsevät pilkutetut viivat ilmanpainetta k:lo g illalla ennen hallaa, ehjät viivat ilmanpainetta k:lo 7 aamulla sen jälkeen. Kohtalon oikusta sattui vuosi 1892, jolloin Suomen Maan- tieteellinen Seura aloitti tutkimuksensa, olemaan vaikeimpia hallavuosia, mitä pitkiin alkoihin maamme on saanut kestää. Jo kesäkuun 12—14 pinä oli suuressa osassa Suomea jotenkin kova halla, joka kuitenkaan, kasvullisuuden ollessa kehityk- sensä alussa, ei tuottanut sen suurempia vahinkoja. Kesä oli tavattoman sateinen ja kylmä, niin että viljat vain hitaasti kyp- syivät. Elokuun 1—5 päivinä kävi.suurimmassa osassa maata paikoittain kova halla, joka etenkin Pohjanmaalla hävitti, paitsi perunanvarsia, myöskin rukiin suoviljelyksillä, joissa se juuri oli jyväntekoansa alkamassa. Halla uudistui Pohjois- ja Itä Suomessa elokuun 18 pinä jotenkin ankarana. mutta pahin onnettomuus tuli yöllä syyskuun 1:stä päivää vastaan, jolloin oli laajin ja turmiollisin halla, mikä vuoden 1867 jälkeen maatamme on koh- dannut. Ruis vahingoittui pahasti jo Enossa, Pihtiputaalla ja Ala- vudella ja pohjoisempana se vain paikoitellen pelastui täydelli- sestä häviöstä; etelämpänä oltiin ruista korjaamassa, ja vahinko oli täällä pienempi. Pohjois-Suomessa niin tärkeä ohra oli tuskin missään vielä ehtinyt kypsyä ja koko Pohjanmaalla, Pohjois-Hämeessä, -Savossa ja -Karjalassa tuli täydellinen kato tästä viljalajista. Vähemmin tosin vioittui kaura, mutta peru- nasta, jonka kasvua edelliset kylmät olivat hidastuttaneet, tuli nyt melkein täydellinen kato hallan käymissä seuduissa. 1892--93:en talvi oli erittäin runsasluminen ja merkillinen pitkällisestä, aivan tavattoman ankarasta kylmyydestään. Meren ja järvien jäät tulivat tästä syystä erittäin vahvoiksi ja viivytti- vät suuressa määrin kevään tuloa. Kun siis ensimmäinen kova keväthalla sattui kesäkuun 17 pinä, ei vielä ollut paljoa otet- tavaa. Sitä turmiollisemmaksi tuli suuri halla heinäkuun 14:nnen päivän vastaisena yönä, joka koko Keski-Suomessa sangen tuntu- vasti vahingoitti heilimöivää ruista ja hävitti perunamaat vähem- --- Kesähallat. 5 minkin hallanaroilla mailla. Miesmuistiin ei liene näin laajalle ulottuvaa hallanhävitystä sattunut juuri sydänkesän ollessa lämpi- mimmillään. — Elokuun 13 pinä alkoi taas merkillinen seitsen- päiväinen hallakausi; suurin vahinko tuli yöllä vasten elokuun 14:ttä päivää. Ohrat paleltuivat tällöin taas miten missäkin perin- pohjin pohjoisimmassa Suomessa ynnä Kajaanin alueella ja kärsivät tuntuvasti vielä Etelä-Pohjanmaallakin. Vielä enemmän vahingoittuivat perunat, jotka Lounais-Suomessakin sangen ylei- sesti keskeytyivät kasvussaan. Myöskin 1894 vuoden kesällä on hallavuosien sarjassa huomattava sijansa ja täydentää sekin puolestaan sitä hallan- vahinkojen muotojen mallijoukkoa, joka on tehnyt molem- mat edelliset vuodet niin surullisen kuuluisiksi. Päinvastoin kuin niinä vuosina, tuli 1894 vuoden kevät tavattoman aikaiseen, vähintäin kuukautta ennen edellistä. Lämpömäärä oli touko- kuun alulla paljon yli tavallisen; kasvillisuus pääsi vauhtiin; tuomi kukki aina Sotkamossa saakka; ruis tähki Lounais- ja Etelä-Suomessa. Tuli kuitenkin käänne toukokuun 18 p., jolloin ankaralla lumisateella alkoi Satakunnassa, Pohjois-Hämeessä ja Etelä-Pohjanmaalla kymmenpäiväinen hallakausi, mikä vaihtelevan kovana raivosi suurimmassa osassa Suomea. Useissa paikoin jäätyi juokseviakin vesiä öisin; Uudellamaalla, Turun seuduissa ja Satakunnassa ruis harventui suuressa määrin, kukalla olevat hedelmäpuut kärsivät yhtä paljon ja sangen suuria tuhoja kärsivät useimmat metsäpuut, joilta halla riisti suureksi osaksi niiden lehti- ja havupuvun (koivu, haapa, leppä, pihlaja, kuusi). Niittykasvitkin (apila ja tähkäheinä eli timotei) vioittuivat arve- luttavasti, jota vastoin touot ja peruna vielä olivat siksi kehityk- sensä alussa, etteivät kärsineet kovempia vaurioita. — Nämä melkoiset vahingot syntyivät, kuten mainittu, pitemmän ajan kuluessa, eikä niitä siis voida lukea minkään määrätyn päivän syyksi: hallan kartallinen kuvaaminen on tässä tapauksessa jätetty tekemättä pääasiallisesti siitä syystä, että lämpömäärän aleneminen epäilemättä oli yhtä suuri, ellei suurempikin Keski- ja Pohjois-Suomessa kuin etelämpänä, vaikkakin taloudelliset tappiot pääasiallisesti tulivat tuntumaan täällä, missä kasvullisuus jo oli enemmän kehittynyttä. Mainitsemista ansaitseva hallayö sattui vielä samana vuonna heinäkuun 4 pinä, jolloin etenkin Etelä- ja Keski-PohjanmaallaKesähallat. 5 minkin hallanaroilla mailla. Miesmuistiin ei liene näin laajalle ulottuvaa hallanhävitystä sattunut juuri sydänkesän ollessa lämpi- mimmillään. — Elokuun 13 pinä alkoi taas merkillinen seitsen- päiväinen hallakausi; suurin vahinko tuli yöllä vasten elokuun 14:ttä päivää. Ohrat paleltuivat tällöin taas miten missäkin perin- pohjin pohjoisimmassa Suomessa ynnä Kajaanin alueella ja kärsivät tuntuvasti vielä Etelä-Pohjanmaallakin. Vielä enemmän vahingoittuivat perunat, jotka Lounais-Suomessakin sangen ylei- sesti keskeytyivät kasvussaan. Myöskin 1894 vuoden kesällä on hallavuosien sarjassa huomattava sijansa ja täydentää sekin puolestaan sitä hallan- vahinkojen muotojen mallijoukkoa, joka on tehnyt molem- mat edelliset vuodet niin surullisen kuuluisiksi. Päinvastoin kuin niinä vuosina, tuli 1894 vuoden kevät tavattoman aikaiseen, vähintäin kuukautta ennen edellistä. Lämpömäärä oli touko- kuun alulla paljon yli tavallisen; kasvillisuus pääsi vauhtiin; tuomi kukki aina Sotkamossa saakka; ruis tähki Lounais- ja Etelä-Suomessa. Tuli kuitenkin käänne toukokuun 18 p., jolloin ankaralla lumisateella alkoi Satakunnassa, Pohjois-Hämeessä ja Etelä-Pohjanmaalla kymmenpäiväinen hallakausi, mikä vaihtelevan kovana raivosi suurimmassa osassa Suomea. Useissa paikoin jäätyi juokseviakin vesiä öisin; Uudellamaalla, Turun seuduissa ja Satakunnassa ruis harventui suuressa määrin, kukalla olevat hedelmäpuut kärsivät yhtä paljon ja sangen suuria tuhoja kärsivät useimmat metsäpuut, joilta halla riisti suureksi osaksi niiden lehti- ja havupuvun (koivu, haapa, leppä, pihlaja, kuusi). Niittykasvitkin (apila ja tähkäheinä eli timotei) vioittuivat arve- luttavasti, jota vastoin touot ja peruna vielä olivat siksi kehityk- sensä alussa, etteivät kärsineet kovempia vaurioita. — Nämä melkoiset vahingot syntyivät, kuten mainittu, pitemmän ajan kuluessa, eikä niitä siis voida lukea minkään määrätyn päivän syyksi: hallan kartallinen kuvaaminen on tässä tapauksessa jätetty tekemättä pääasiallisesti siitä syystä, että lämpömäärän aleneminen epäilemättä oli yhtä suuri, ellei suurempikin Keski- ja Pohjois-Suomessa kuin etelämpänä, vaikkakin taloudelliset tappiot pääasiallisesti tulivat tuntumaan täällä, missä kasvullisuus jo oli enemmän kehittynyttä. Mainitsemista ansaitseva hallayö sattui vielä samana vuonna heinäkuun 4 pinä, jolloin etenkin Etelä- ja Keski-PohjanmaallaKesähallat. 5 minkin hallanaroilla mailla. Miesmuistiin ei liene näin laajalle ulottuvaa hallanhävitystä sattunut juuri sydänkesän ollessa lämpi- mimmillään. — Elokuun 13 pinä alkoi taas merkillinen seitsen- päiväinen hallakausi; suurin vahinko tuli yöllä vasten elokuun 14:ttä päivää. Ohrat paleltuivat tällöin taas miten missäkin perin- pohjin pohjoisimmassa Suomessa ynnä Kajaanin alueella ja kärsivät tuntuvasti vielä Etelä-Pohjanmaallakin. Vielä enemmän vahingoittuivat perunat, jotka Lounais-Suomessakin sangen ylei- sesti keskeytyivät kasvussaan. Myöskin 1894 vuoden kesällä on hallavuosien sarjassa huomattava sijansa ja täydentää sekin puolestaan sitä hallan- vahinkojen muotojen mallijoukkoa, joka on tehnyt molem- mat edelliset vuodet niin surullisen kuuluisiksi. Päinvastoin kuin niinä vuosina, tuli 1894 vuoden kevät tavattoman aikaiseen, vähintäin kuukautta ennen edellistä. Lämpömäärä oli touko- kuun alulla paljon yli tavallisen; kasvillisuus pääsi vauhtiin; tuomi kukki aina Sotkamossa saakka; ruis tähki Lounais- ja Etelä-Suomessa. Tuli kuitenkin käänne toukokuun 18 p., jolloin ankaralla lumisateella alkoi Satakunnassa, Pohjois-Hämeessä ja Etelä-Pohjanmaalla kymmenpäiväinen hallakausi, mikä vaihtelevan kovana raivosi suurimmassa osassa Suomea. Useissa paikoin jäätyi juokseviakin vesiä öisin; Uudellamaalla, Turun seuduissa ja Satakunnassa ruis harventui suuressa määrin, kukalla olevat hedelmäpuut kärsivät yhtä paljon ja sangen suuria tuhoja kärsivät useimmat metsäpuut, joilta halla riisti suureksi osaksi niiden lehti- ja havupuvun (koivu, haapa, leppä, pihlaja, kuusi). Niittykasvitkin (apila ja tähkäheinä eli timotei) vioittuivat arve- luttavasti, jota vastoin touot ja peruna vielä olivat siksi kehityk- sensä alussa, etteivät kärsineet kovempia vaurioita. — Nämä melkoiset vahingot syntyivät, kuten mainittu, pitemmän ajan kuluessa, eikä niitä siis voida lukea minkään määrätyn päivän syyksi: hallan kartallinen kuvaaminen on tässä tapauksessa jätetty tekemättä pääasiallisesti siitä syystä, että lämpömäärän aleneminen epäilemättä oli yhtä suuri, ellei suurempikin Keski- ja Pohjois-Suomessa kuin etelämpänä, vaikkakin taloudelliset tappiot pääasiallisesti tulivat tuntumaan täällä, missä kasvullisuus jo oli enemmän kehittynyttä. Mainitsemista ansaitseva hallayö sattui vielä samana vuonna heinäkuun 4 pinä, jolloin etenkin Etelä- ja Keski-Pohjanmaalla --- 6 Suomen Kartasto. Karttalehti n:o 10a. ruis melkoisesti vioittui suoviljelyksillä ja perunamaat mus- tuivat. Kesiltä 1895--98 on onneksi karttunut verrattain pieniä lisiä hallojen luonnon ja syiden tutkimukseen Suomessa, mutta suuremmassa määrin ne ilmaantuvat taas tänä kesänä (1899), ja näyttävät muodostuneen turmiota tuottaviksi. Ei liene tavatonta, että niin häviötä tuottavaa ja silmiin- pistävää ilmiötä kuin hallanvahinkoa, vielä liioitellaan. Se on niin luonnollista eikä liene sielutieteelliseltäkään kannalta vaikeata selittää. Asiaan vaikuttavien olosuhteiden tarkempi tunteminen näyttää kuitenkin, että halla sangen usein ja taval- lisesti juuri ankarimmissa tapauksissaan on vain yksityiskohta kokonaisesta sarjasta ilmastollisesti epäsuotuisia vaikuttimia, joista muut tehokkaasti valmistavat ja vahvistavat hallaonnetto- muutta. Esimerkkinä mainittakoon ankarin edellä kerrotuista tapauksista, syysk. 1 p. 1892; kylmä ja kostea kesä oli sinä vuonna niin myöhästyttänyt viljakasvien kehitystä, ettei aina- kaan pohjoisimmassa Suomessa ollut mitään toiveita niiden joutumisesta, joskin halla vielä jonkun aikaa olisi viivytellyt. Toiselta puolen ei ole jätettävä huomioon ottamatta, että pellolla suorastaan havaittava hallanvahinko ei likimaillekaan ilmaise koko sen taloudellisen tappion määrää, jonka hallayö on tuottanut. Suoranaisen tappion rinnalle näet nousee usein hy- vinkin tuntuva välillinen vahinko, joka tavallisimmin ja selvim- min esiintyy soveliaan ja ajoissa käytettävissä olevan siemen- viljan puutteena. Tämä epäkohta on meillä tähän saakka osot- tautunut ainaiseksi hallavuosien seuralaiseksi. Sen vaikutus, jonka määrää lienee miltei mahdotonta arvata, ulettuu siten ainakin yli seuraavan vuoden, kenties kauemmaksikin tulevaisuuteen. Sen vastustaminen ja mikäli mahdollista poistaminen, on vielä ratkaisematon tehtävä, jonka suoritus luonnollisesti olisi omiaan lieventämään ei yksin yöhallojen, vaan ylimalkaan vaikeampien katojen seurauksia. A. Osw. Kihlman.6 Suomen Kartasto. Karttalehti n:o 10a. ruis melkoisesti vioittui suoviljelyksillä ja perunamaat mus- tuivat. Kesiltä 1895--98 on onneksi karttunut verrattain pieniä lisiä hallojen luonnon ja syiden tutkimukseen Suomessa, mutta suuremmassa määrin ne ilmaantuvat taas tänä kesänä (1899), ja näyttävät muodostuneen turmiota tuottaviksi. Ei liene tavatonta, että niin häviötä tuottavaa ja silmiin- pistävää ilmiötä kuin hallanvahinkoa, vielä liioitellaan. Se on niin luonnollista eikä liene sielutieteelliseltäkään kannalta vaikeata selittää. Asiaan vaikuttavien olosuhteiden tarkempi tunteminen näyttää kuitenkin, että halla sangen usein ja taval- lisesti juuri ankarimmissa tapauksissaan on vain yksityiskohta kokonaisesta sarjasta ilmastollisesti epäsuotuisia vaikuttimia, joista muut tehokkaasti valmistavat ja vahvistavat hallaonnetto- muutta. Esimerkkinä mainittakoon ankarin edellä kerrotuista tapauksista, syysk. 1 p. 1892; kylmä ja kostea kesä oli sinä vuonna niin myöhästyttänyt viljakasvien kehitystä, ettei aina- kaan pohjoisimmassa Suomessa ollut mitään toiveita niiden joutumisesta, joskin halla vielä jonkun aikaa olisi viivytellyt. Toiselta puolen ei ole jätettävä huomioon ottamatta, että pellolla suorastaan havaittava hallanvahinko ei likimaillekaan ilmaise koko sen taloudellisen tappion määrää, jonka hallayö on tuottanut. Suoranaisen tappion rinnalle näet nousee usein hy- vinkin tuntuva välillinen vahinko, joka tavallisimmin ja selvim- min esiintyy soveliaan ja ajoissa käytettävissä olevan siemen- viljan puutteena. Tämä epäkohta on meillä tähän saakka osot- tautunut ainaiseksi hallavuosien seuralaiseksi. Sen vaikutus, jonka määrää lienee miltei mahdotonta arvata, ulettuu siten ainakin yli seuraavan vuoden, kenties kauemmaksikin tulevaisuuteen. Sen vastustaminen ja mikäli mahdollista poistaminen, on vielä ratkaisematon tehtävä, jonka suoritus luonnollisesti olisi omiaan lieventämään ei yksin yöhallojen, vaan ylimalkaan vaikeampien katojen seurauksia. A. Osw. Kihlman.6 Suomen Kartasto. Karttalehti n:o 10a. ruis melkoisesti vioittui suoviljelyksillä ja perunamaat mus- tuivat. Kesiltä 1895--98 on onneksi karttunut verrattain pieniä lisiä hallojen luonnon ja syiden tutkimukseen Suomessa, mutta suuremmassa määrin ne ilmaantuvat taas tänä kesänä (1899), ja näyttävät muodostuneen turmiota tuottaviksi. Ei liene tavatonta, että niin häviötä tuottavaa ja silmiin- pistävää ilmiötä kuin hallanvahinkoa, vielä liioitellaan. Se on niin luonnollista eikä liene sielutieteelliseltäkään kannalta vaikeata selittää. Asiaan vaikuttavien olosuhteiden tarkempi tunteminen näyttää kuitenkin, että halla sangen usein ja taval- lisesti juuri ankarimmissa tapauksissaan on vain yksityiskohta kokonaisesta sarjasta ilmastollisesti epäsuotuisia vaikuttimia, joista muut tehokkaasti valmistavat ja vahvistavat hallaonnetto- muutta. Esimerkkinä mainittakoon ankarin edellä kerrotuista tapauksista, syysk. 1 p. 1892; kylmä ja kostea kesä oli sinä vuonna niin myöhästyttänyt viljakasvien kehitystä, ettei aina- kaan pohjoisimmassa Suomessa ollut mitään toiveita niiden joutumisesta, joskin halla vielä jonkun aikaa olisi viivytellyt. Toiselta puolen ei ole jätettävä huomioon ottamatta, että pellolla suorastaan havaittava hallanvahinko ei likimaillekaan ilmaise koko sen taloudellisen tappion määrää, jonka hallayö on tuottanut. Suoranaisen tappion rinnalle näet nousee usein hy- vinkin tuntuva välillinen vahinko, joka tavallisimmin ja selvim- min esiintyy soveliaan ja ajoissa käytettävissä olevan siemen- viljan puutteena. Tämä epäkohta on meillä tähän saakka osot- tautunut ainaiseksi hallavuosien seuralaiseksi. Sen vaikutus, jonka määrää lienee miltei mahdotonta arvata, ulettuu siten ainakin yli seuraavan vuoden, kenties kauemmaksikin tulevaisuuteen. Sen vastustaminen ja mikäli mahdollista poistaminen, on vielä ratkaisematon tehtävä, jonka suoritus luonnollisesti olisi omiaan lieventämään ei yksin yöhallojen, vaan ylimalkaan vaikeampien katojen seurauksia. A. Osw. Kihlman. --- SUOMEN KARTASTO. —KARTTALEHTI N:o 10b. Putkilokasvit. Maamme itäisellä rajalla on luonnontieteellisessä suhteessa verrattain vähäinen merkitys. Samallaisia mäkisiä, metsäisiä ja järvirikkaita seutuja tavataan sen kummallakin puolella. Samoja maajään hiomia ja uurtamia alkuvuoren kallionkukkuloita kohoo meillä kuin Venäjän Karjalassakin siellä täällä yli lujaan sullotun moreenisoran. Kasvistokin on pääpiirteissään yhtäläinen. Idempänä muuttuu maa. Venäläis-siperialainen lakeus on muodostunut nuoremmista, pääasiallisesti vaakasuorista vuori- lajeista ja kerrostumista, joihin joet ovat uurtaneet ahtaita, jyrkkä- rinteisiä ja mutkittelevia laaksoja. Useat Siperialle omituiset kasvit, niinkuin lehti- ja pichtakuusi, valko- ja vasupaju (Salix alba ja S. viminalis), Spiraa chamadrifolia, Atragene y. m., viih- tyvät jotenkin kaukana lännessäkin Uraalinselänteestä ja paina- vat kasvistoon oudon leiman. Jo kauan ovat luonnontutkijat olleetkin yhtä mieltä siitä, että Suomen luonnontieteellisen alueen raja on haettava Suomen valtiollista rajaa? idempänä. Vaikka asiaa ei vielä voida pitää yksityiskohtia myöten ratkaistuna, on kuitenkin varmaa, ettei lopullinen rajalinja tule kulkemaan kovin kaukana siitä pääsuun- nasta, joka sille jo tämän vuosisadan alkupuoliskolla ehdotettiin, nimittäin pitkin Syväriä yli Äänisjärven, Uikujokea myöten ja Vienanmeren poikki (Solovetskin saaristo ei kuulu Karjalaan, vaan Venäjään). Tämä rajaviiva ei perustu yksinomaan nykyisiin oloihin, vaan on, mikäli tiedetään, ikivanhaa geoloogista juurta, sillä pääpiirteissään se seuraa sen suuren skandinaavilais-suomalaisenSUOMEN KARTASTO. —KARTTALEHTI N:o 10b. Putkilokasvit. Maamme itäisellä rajalla on luonnontieteellisessä suhteessa verrattain vähäinen merkitys. Samallaisia mäkisiä, metsäisiä ja järvirikkaita seutuja tavataan sen kummallakin puolella. Samoja maajään hiomia ja uurtamia alkuvuoren kallionkukkuloita kohoo meillä kuin Venäjän Karjalassakin siellä täällä yli lujaan sullotun moreenisoran. Kasvistokin on pääpiirteissään yhtäläinen. Idempänä muuttuu maa. Venäläis-siperialainen lakeus on muodostunut nuoremmista, pääasiallisesti vaakasuorista vuori- lajeista ja kerrostumista, joihin joet ovat uurtaneet ahtaita, jyrkkä- rinteisiä ja mutkittelevia laaksoja. Useat Siperialle omituiset kasvit, niinkuin lehti- ja pichtakuusi, valko- ja vasupaju (Salix alba ja S. viminalis), Spiraa chamadrifolia, Atragene y. m., viih- tyvät jotenkin kaukana lännessäkin Uraalinselänteestä ja paina- vat kasvistoon oudon leiman. Jo kauan ovat luonnontutkijat olleetkin yhtä mieltä siitä, että Suomen luonnontieteellisen alueen raja on haettava Suomen valtiollista rajaa? idempänä. Vaikka asiaa ei vielä voida pitää yksityiskohtia myöten ratkaistuna, on kuitenkin varmaa, ettei lopullinen rajalinja tule kulkemaan kovin kaukana siitä pääsuun- nasta, joka sille jo tämän vuosisadan alkupuoliskolla ehdotettiin, nimittäin pitkin Syväriä yli Äänisjärven, Uikujokea myöten ja Vienanmeren poikki (Solovetskin saaristo ei kuulu Karjalaan, vaan Venäjään). Tämä rajaviiva ei perustu yksinomaan nykyisiin oloihin, vaan on, mikäli tiedetään, ikivanhaa geoloogista juurta, sillä pääpiirteissään se seuraa sen suuren skandinaavilais-suomalaisenSUOMEN KARTASTO. —KARTTALEHTI N:o 10b. Putkilokasvit. Maamme itäisellä rajalla on luonnontieteellisessä suhteessa verrattain vähäinen merkitys. Samallaisia mäkisiä, metsäisiä ja järvirikkaita seutuja tavataan sen kummallakin puolella. Samoja maajään hiomia ja uurtamia alkuvuoren kallionkukkuloita kohoo meillä kuin Venäjän Karjalassakin siellä täällä yli lujaan sullotun moreenisoran. Kasvistokin on pääpiirteissään yhtäläinen. Idempänä muuttuu maa. Venäläis-siperialainen lakeus on muodostunut nuoremmista, pääasiallisesti vaakasuorista vuori- lajeista ja kerrostumista, joihin joet ovat uurtaneet ahtaita, jyrkkä- rinteisiä ja mutkittelevia laaksoja. Useat Siperialle omituiset kasvit, niinkuin lehti- ja pichtakuusi, valko- ja vasupaju (Salix alba ja S. viminalis), Spiraa chamadrifolia, Atragene y. m., viih- tyvät jotenkin kaukana lännessäkin Uraalinselänteestä ja paina- vat kasvistoon oudon leiman. Jo kauan ovat luonnontutkijat olleetkin yhtä mieltä siitä, että Suomen luonnontieteellisen alueen raja on haettava Suomen valtiollista rajaa? idempänä. Vaikka asiaa ei vielä voida pitää yksityiskohtia myöten ratkaistuna, on kuitenkin varmaa, ettei lopullinen rajalinja tule kulkemaan kovin kaukana siitä pääsuun- nasta, joka sille jo tämän vuosisadan alkupuoliskolla ehdotettiin, nimittäin pitkin Syväriä yli Äänisjärven, Uikujokea myöten ja Vienanmeren poikki (Solovetskin saaristo ei kuulu Karjalaan, vaan Venäjään). Tämä rajaviiva ei perustu yksinomaan nykyisiin oloihin, vaan on, mikäli tiedetään, ikivanhaa geoloogista juurta, sillä pääpiirteissään se seuraa sen suuren skandinaavilais-suomalaisen --- 2 Suomen Kartasto. Karttalehti n:o 10 b. alueen reunaa, jossa korkeussuhteiden vaihtumiset eli toisin sanoen maan ja meren suhteellisen ulottumisen muutokset ovat olleet huomattavan suuria jäänjälkeisellä ajalla. Poiketen muista kartoista tämä tilastollinen esitys siis kä- sittää, paitse Suomen Suuriruhtinaanmaan, myöskin Venäjän La- pin ja Venäjän Karjalan, jotka nyt puheena olevassa suhteessa ovat miltei, yhtä tarkoin tunnetut, kuin useimmat Suomenkin maakunnista. Helpomman yleiskatsauksen saavuttamiseksi on koko alue jaettu 28 piiriin eli maakuntaan,!) paitsi Enontekiön Lappia, joka luonnontieteellisesti sopivimmin yhdistetään lähinnä ympä- rillä oleviin Skandinaavian seutuihin. Lähtökohtana on tässä jaossa ollut vanhat historialliset maakunnat, joista lohkomalla ja, missä tarpeellista on ollut, myöskin paloittelemalla on koe- tettu muodostaa mikäli mahdollista luontaisia, yhtenäisiä alueita. Paitsi kasvipeitteen aineksia, joilla kasvimaantieteellisessä kar- tassa luonnollisesti on ollut ratkaisuvalta rajoja määrättäessä, missä vain riittävän tarkkoja niitä koskevia tietoja on ollut saa- tavissa, on myöskin fyysilliset ja ilmastolliset eroavaisuudet mi- käli mahdollista otettu huomioon. Kartan numerot ovat laaditut niiden tietojen perustuksella, jotka olivat käytettävissä kesäkuulla 1897. Putkilokasveja las- kettiin silloin koko alueellamme olevan 1132 eri lajia, jolloin keltanot (Hieracium) tietysti on käsitelty jotenkin kollektiivisesti ja ainoastaan tärkeimmät ja paraiten tunnetut muodot otettu lukuun; sitävastoin on muutamia tavallisimpia kasvihybriidejä, jotka luonnossa usein esiintyvät lajin tavalla (esim. Nuphar luteum > pumilum, Salix) aurita > myrtilloides, Betula nana > odorata, Carex canescens >< norvegica) tässäkin pysytetty lajin arvossa. Vaikeaa lienee sanoa, missä määrin tähän karttaan mer- kityt numerot vastaisten löytöjen ja tutkimuksien kautta ehkä saattavat muuttua. Useat Etelä-Suomen maakunnat (Varsinais- Suomi, Uusimaa, Etelä-Häme, Karjalan Kannas) ovat siksi tar- koin tutkitut, että niistä tuskin muuta, kuin ani harvoja uusia lajilöytöjä enää lienee odotettavissa. Muista maakunnista ei ole 1) Vert. Herbarium Musei fennici. Toinen painos, I. 1889, mistä maa- kuntajako muuttumatta on otettu tähän.2 Suomen Kartasto. Karttalehti n:o 10 b. alueen reunaa, jossa korkeussuhteiden vaihtumiset eli toisin sanoen maan ja meren suhteellisen ulottumisen muutokset ovat olleet huomattavan suuria jäänjälkeisellä ajalla. Poiketen muista kartoista tämä tilastollinen esitys siis kä- sittää, paitse Suomen Suuriruhtinaanmaan, myöskin Venäjän La- pin ja Venäjän Karjalan, jotka nyt puheena olevassa suhteessa ovat miltei, yhtä tarkoin tunnetut, kuin useimmat Suomenkin maakunnista. Helpomman yleiskatsauksen saavuttamiseksi on koko alue jaettu 28 piiriin eli maakuntaan,!) paitsi Enontekiön Lappia, joka luonnontieteellisesti sopivimmin yhdistetään lähinnä ympä- rillä oleviin Skandinaavian seutuihin. Lähtökohtana on tässä jaossa ollut vanhat historialliset maakunnat, joista lohkomalla ja, missä tarpeellista on ollut, myöskin paloittelemalla on koe- tettu muodostaa mikäli mahdollista luontaisia, yhtenäisiä alueita. Paitsi kasvipeitteen aineksia, joilla kasvimaantieteellisessä kar- tassa luonnollisesti on ollut ratkaisuvalta rajoja määrättäessä, missä vain riittävän tarkkoja niitä koskevia tietoja on ollut saa- tavissa, on myöskin fyysilliset ja ilmastolliset eroavaisuudet mi- käli mahdollista otettu huomioon. Kartan numerot ovat laaditut niiden tietojen perustuksella, jotka olivat käytettävissä kesäkuulla 1897. Putkilokasveja las- kettiin silloin koko alueellamme olevan 1132 eri lajia, jolloin keltanot (Hieracium) tietysti on käsitelty jotenkin kollektiivisesti ja ainoastaan tärkeimmät ja paraiten tunnetut muodot otettu lukuun; sitävastoin on muutamia tavallisimpia kasvihybriidejä, jotka luonnossa usein esiintyvät lajin tavalla (esim. Nuphar luteum > pumilum, Salix) aurita > myrtilloides, Betula nana > odorata, Carex canescens >< norvegica) tässäkin pysytetty lajin arvossa. Vaikeaa lienee sanoa, missä määrin tähän karttaan mer- kityt numerot vastaisten löytöjen ja tutkimuksien kautta ehkä saattavat muuttua. Useat Etelä-Suomen maakunnat (Varsinais- Suomi, Uusimaa, Etelä-Häme, Karjalan Kannas) ovat siksi tar- koin tutkitut, että niistä tuskin muuta, kuin ani harvoja uusia lajilöytöjä enää lienee odotettavissa. Muista maakunnista ei ole 1) Vert. Herbarium Musei fennici. Toinen painos, I. 1889, mistä maa- kuntajako muuttumatta on otettu tähän.2 Suomen Kartasto. Karttalehti n:o 10 b. alueen reunaa, jossa korkeussuhteiden vaihtumiset eli toisin sanoen maan ja meren suhteellisen ulottumisen muutokset ovat olleet huomattavan suuria jäänjälkeisellä ajalla. Poiketen muista kartoista tämä tilastollinen esitys siis kä- sittää, paitse Suomen Suuriruhtinaanmaan, myöskin Venäjän La- pin ja Venäjän Karjalan, jotka nyt puheena olevassa suhteessa ovat miltei, yhtä tarkoin tunnetut, kuin useimmat Suomenkin maakunnista. Helpomman yleiskatsauksen saavuttamiseksi on koko alue jaettu 28 piiriin eli maakuntaan,!) paitsi Enontekiön Lappia, joka luonnontieteellisesti sopivimmin yhdistetään lähinnä ympä- rillä oleviin Skandinaavian seutuihin. Lähtökohtana on tässä jaossa ollut vanhat historialliset maakunnat, joista lohkomalla ja, missä tarpeellista on ollut, myöskin paloittelemalla on koe- tettu muodostaa mikäli mahdollista luontaisia, yhtenäisiä alueita. Paitsi kasvipeitteen aineksia, joilla kasvimaantieteellisessä kar- tassa luonnollisesti on ollut ratkaisuvalta rajoja määrättäessä, missä vain riittävän tarkkoja niitä koskevia tietoja on ollut saa- tavissa, on myöskin fyysilliset ja ilmastolliset eroavaisuudet mi- käli mahdollista otettu huomioon. Kartan numerot ovat laaditut niiden tietojen perustuksella, jotka olivat käytettävissä kesäkuulla 1897. Putkilokasveja las- kettiin silloin koko alueellamme olevan 1132 eri lajia, jolloin keltanot (Hieracium) tietysti on käsitelty jotenkin kollektiivisesti ja ainoastaan tärkeimmät ja paraiten tunnetut muodot otettu lukuun; sitävastoin on muutamia tavallisimpia kasvihybriidejä, jotka luonnossa usein esiintyvät lajin tavalla (esim. Nuphar luteum > pumilum, Salix) aurita > myrtilloides, Betula nana > odorata, Carex canescens >< norvegica) tässäkin pysytetty lajin arvossa. Vaikeaa lienee sanoa, missä määrin tähän karttaan mer- kityt numerot vastaisten löytöjen ja tutkimuksien kautta ehkä saattavat muuttua. Useat Etelä-Suomen maakunnat (Varsinais- Suomi, Uusimaa, Etelä-Häme, Karjalan Kannas) ovat siksi tar- koin tutkitut, että niistä tuskin muuta, kuin ani harvoja uusia lajilöytöjä enää lienee odotettavissa. Muista maakunnista ei ole 1) Vert. Herbarium Musei fennici. Toinen painos, I. 1889, mistä maa- kuntajako muuttumatta on otettu tähän. --- Putkilokasvil. je yhtään, jonka alalla ei jo useampaan kertaan olisi toimitettu varsi- naisia kasvitieteellisiä tutkimuksia, usein hyvinkin seikkaperäistä laatua, ja monessa maakunnassa löytyy pienempiä aloja, jotka ovat yhtä tarkkaan tutkituita, kuin yllämainitut eteläiset maa- kunnat. ?) Toiselta puolen on muistettava, että koko kasvistolle uusia lajia vielä joka vuosi löydetään. Mikäli edeltäpäin voi arvata, tulee putkilokasvien lukumäärä tuntuvammin kohoamaan toisissa maakunnissa, esim. Aunuksen Karjalassa, Pohjois-Karjalassa, Etelä-Savossa, Satakunnassa, Kajaanissa ja Varsugan Lapissa, mutta useimmat muistakin maakunnista vaativat vielä paljon tutkimista, ennenkuin niitä voi pitää tyydyttävästi tunnettuina. Asiain näin ollen voisi kenties pitää tämmöisen tilastokar- tan julkaisemista ennenaikaisena ja sitä se tietysti onkin, jos siltä vaaditaan pysyväisiä, lopullisia numeroita. Mutta kun mel- koisempia epätasaisuuksia yksityisten maakuntien tuntemisessa tuskin enää on olemassa, sittenkuin viime vuosina myöskin Ve- näjän Karjalan pohjoisosat ovat olleet huolellisen tutkimuksen alaisina, on syytä otaksua, että ne aukot, jotka epäilemättä vielä ovat olemassa, kuitenkin jo ovat supistuneet siksi pieniksi, ettei- vät enää voi tämmöistä vertailua sanottavasti häiritä. Asian selvitykseksi mainittakoon vielä, että tätä nykyä olisi' ainesten puutteellisuuden ja epätasaisuuden vuoksi kerras- saan mahdotonta toimittaa tällaista tilastoa esim. sammalista, jotka kuitenkin putkilokasvien jälkeen ovat paraiten tunnettu suurempi kasviryhmä meillä. Kaiken väärinymmärtämisen välttämiseksi lienee vielä tar- peen huomauttaa, että kunkin maakunnan kasvistoa ei suinkaan ole ajateltava tasaisesti eli samansuhteisesti levinneeksi yli sen koko alan. Puhumattakaan siitä, että joka maakunnassa on koko joukko lajeja, joita on tavattu ainoastaan muutamasta harvasta paikasta, löytyy välistä pienempiä alueita, jotka kasvistoonsa nähden kokonaan poikkeavat maakunnan pääosasta. Niinpä esim. 1) Esimerkkeinä mainittakoon: Useat paikat Ahvenanmaalla, Karkku ja Pirkkala Satakunnassa, Vaasan ja Kuopion tienoot, Paanajärven seutu Kuusamossa, Kuolan, Kannanlahden ja Ponoin ympäristöt" Venäjän Lapissa.Putkilokasvil. je yhtään, jonka alalla ei jo useampaan kertaan olisi toimitettu varsi- naisia kasvitieteellisiä tutkimuksia, usein hyvinkin seikkaperäistä laatua, ja monessa maakunnassa löytyy pienempiä aloja, jotka ovat yhtä tarkkaan tutkituita, kuin yllämainitut eteläiset maa- kunnat. ?) Toiselta puolen on muistettava, että koko kasvistolle uusia lajia vielä joka vuosi löydetään. Mikäli edeltäpäin voi arvata, tulee putkilokasvien lukumäärä tuntuvammin kohoamaan toisissa maakunnissa, esim. Aunuksen Karjalassa, Pohjois-Karjalassa, Etelä-Savossa, Satakunnassa, Kajaanissa ja Varsugan Lapissa, mutta useimmat muistakin maakunnista vaativat vielä paljon tutkimista, ennenkuin niitä voi pitää tyydyttävästi tunnettuina. Asiain näin ollen voisi kenties pitää tämmöisen tilastokar- tan julkaisemista ennenaikaisena ja sitä se tietysti onkin, jos siltä vaaditaan pysyväisiä, lopullisia numeroita. Mutta kun mel- koisempia epätasaisuuksia yksityisten maakuntien tuntemisessa tuskin enää on olemassa, sittenkuin viime vuosina myöskin Ve- näjän Karjalan pohjoisosat ovat olleet huolellisen tutkimuksen alaisina, on syytä otaksua, että ne aukot, jotka epäilemättä vielä ovat olemassa, kuitenkin jo ovat supistuneet siksi pieniksi, ettei- vät enää voi tämmöistä vertailua sanottavasti häiritä. Asian selvitykseksi mainittakoon vielä, että tätä nykyä olisi' ainesten puutteellisuuden ja epätasaisuuden vuoksi kerras- saan mahdotonta toimittaa tällaista tilastoa esim. sammalista, jotka kuitenkin putkilokasvien jälkeen ovat paraiten tunnettu suurempi kasviryhmä meillä. Kaiken väärinymmärtämisen välttämiseksi lienee vielä tar- peen huomauttaa, että kunkin maakunnan kasvistoa ei suinkaan ole ajateltava tasaisesti eli samansuhteisesti levinneeksi yli sen koko alan. Puhumattakaan siitä, että joka maakunnassa on koko joukko lajeja, joita on tavattu ainoastaan muutamasta harvasta paikasta, löytyy välistä pienempiä alueita, jotka kasvistoonsa nähden kokonaan poikkeavat maakunnan pääosasta. Niinpä esim. 1) Esimerkkeinä mainittakoon: Useat paikat Ahvenanmaalla, Karkku ja Pirkkala Satakunnassa, Vaasan ja Kuopion tienoot, Paanajärven seutu Kuusamossa, Kuolan, Kannanlahden ja Ponoin ympäristöt" Venäjän Lapissa.Putkilokasvil. je yhtään, jonka alalla ei jo useampaan kertaan olisi toimitettu varsi- naisia kasvitieteellisiä tutkimuksia, usein hyvinkin seikkaperäistä laatua, ja monessa maakunnassa löytyy pienempiä aloja, jotka ovat yhtä tarkkaan tutkituita, kuin yllämainitut eteläiset maa- kunnat. ?) Toiselta puolen on muistettava, että koko kasvistolle uusia lajia vielä joka vuosi löydetään. Mikäli edeltäpäin voi arvata, tulee putkilokasvien lukumäärä tuntuvammin kohoamaan toisissa maakunnissa, esim. Aunuksen Karjalassa, Pohjois-Karjalassa, Etelä-Savossa, Satakunnassa, Kajaanissa ja Varsugan Lapissa, mutta useimmat muistakin maakunnista vaativat vielä paljon tutkimista, ennenkuin niitä voi pitää tyydyttävästi tunnettuina. Asiain näin ollen voisi kenties pitää tämmöisen tilastokar- tan julkaisemista ennenaikaisena ja sitä se tietysti onkin, jos siltä vaaditaan pysyväisiä, lopullisia numeroita. Mutta kun mel- koisempia epätasaisuuksia yksityisten maakuntien tuntemisessa tuskin enää on olemassa, sittenkuin viime vuosina myöskin Ve- näjän Karjalan pohjoisosat ovat olleet huolellisen tutkimuksen alaisina, on syytä otaksua, että ne aukot, jotka epäilemättä vielä ovat olemassa, kuitenkin jo ovat supistuneet siksi pieniksi, ettei- vät enää voi tämmöistä vertailua sanottavasti häiritä. Asian selvitykseksi mainittakoon vielä, että tätä nykyä olisi' ainesten puutteellisuuden ja epätasaisuuden vuoksi kerras- saan mahdotonta toimittaa tällaista tilastoa esim. sammalista, jotka kuitenkin putkilokasvien jälkeen ovat paraiten tunnettu suurempi kasviryhmä meillä. Kaiken väärinymmärtämisen välttämiseksi lienee vielä tar- peen huomauttaa, että kunkin maakunnan kasvistoa ei suinkaan ole ajateltava tasaisesti eli samansuhteisesti levinneeksi yli sen koko alan. Puhumattakaan siitä, että joka maakunnassa on koko joukko lajeja, joita on tavattu ainoastaan muutamasta harvasta paikasta, löytyy välistä pienempiä alueita, jotka kasvistoonsa nähden kokonaan poikkeavat maakunnan pääosasta. Niinpä esim. 1) Esimerkkeinä mainittakoon: Useat paikat Ahvenanmaalla, Karkku ja Pirkkala Satakunnassa, Vaasan ja Kuopion tienoot, Paanajärven seutu Kuusamossa, Kuolan, Kannanlahden ja Ponoin ympäristöt" Venäjän Lapissa. --- 4 Suomen Kartasto. Karitalehti n:o 10 b. Äänisjärven Karjalan lajirikkaus ilmenee yksinomaan tämän maa- kunnan itäisessä, pienemmässä puoliskossa, kun taas läntinen sisäosa on kasvillisuudeltaan yksitoikkoinen ja lajeista köyhä. Kaikkialla on niinikään rannikkolieve enemmän tai vähemmän poikkeavainen saman maakunnan sisämaista, vaikkakin kokonaan jätetään lukuunottamatta alempana mainitut varsinaiset suolak- kolajit. Kartassa merkitsevät punaiset (tai valkoiset) numerot kunkin maakunnan koko kasvimäärää. Asiallisempaan vertailuun on sen ohessa pyritty eroittamalla pois suolakko- ja varsinaiset tunturikasvit, jotka monesta maakunnasta puuttuvat, syystä ettei niissä ole näille omituisia kasvupaikkoja. Täten saadut nume- rot ovat karttaan merkityt mustalla. Seuraavat ovat siis Suomen luonnontieteellisen alueen kasvitieteelliset maakunnat ynnä niistä tunnettujen putkilokas- vien lukumäärät: Putkilo- Suolakkokasvit Merkki Suomalainen nimi. Een | FO iti Al — Ahvenanmaa . . 2. 744 700 Ab. —VarsinaissSuomi . . . 0 0. 752 TLI N. Uusimaa . J J L IT 677 Ka. Etelä-Karjala . . . < < 0.00 651 619 Ik. — Karjalan Kannas . . . . . . 664 645 St. Satakunta i < 0 624 597 Ta, EteläHäme. . . . < < 0 0 635 635 Tb. PohjoisHäme . . . . . < . 475 475 Sa Etelä-Savo < . < < 0 584 584 Sb. PohjoisSavo . . . . 0 0.00 523 523 KI. — Laatokan Karjala . . . . . . 651 651 Kb. Pohjois-Karjala . . . . . .< 508 508 OL — Aunuksen Karjala . . . . . 575 575 On. Äänisjärven Karjala . . . . . 603 603 Oa. Suupohja. < 00 503 480 Om. Keskipohjanmaa . . . . . . = 471 442 Ob. Peräpohja . < < 00000 508 4784 Suomen Kartasto. Karitalehti n:o 10 b. Äänisjärven Karjalan lajirikkaus ilmenee yksinomaan tämän maa- kunnan itäisessä, pienemmässä puoliskossa, kun taas läntinen sisäosa on kasvillisuudeltaan yksitoikkoinen ja lajeista köyhä. Kaikkialla on niinikään rannikkolieve enemmän tai vähemmän poikkeavainen saman maakunnan sisämaista, vaikkakin kokonaan jätetään lukuunottamatta alempana mainitut varsinaiset suolak- kolajit. Kartassa merkitsevät punaiset (tai valkoiset) numerot kunkin maakunnan koko kasvimäärää. Asiallisempaan vertailuun on sen ohessa pyritty eroittamalla pois suolakko- ja varsinaiset tunturikasvit, jotka monesta maakunnasta puuttuvat, syystä ettei niissä ole näille omituisia kasvupaikkoja. Täten saadut nume- rot ovat karttaan merkityt mustalla. Seuraavat ovat siis Suomen luonnontieteellisen alueen kasvitieteelliset maakunnat ynnä niistä tunnettujen putkilokas- vien lukumäärät: Putkilo- Suolakkokasvit Merkki Suomalainen nimi. Een | FO iti Al — Ahvenanmaa . . 2. 744 700 Ab. —VarsinaissSuomi . . . 0 0. 752 TLI N. Uusimaa . J J L IT 677 Ka. Etelä-Karjala . . . < < 0.00 651 619 Ik. — Karjalan Kannas . . . . . . 664 645 St. Satakunta i < 0 624 597 Ta, EteläHäme. . . . < < 0 0 635 635 Tb. PohjoisHäme . . . . . < . 475 475 Sa Etelä-Savo < . < < 0 584 584 Sb. PohjoisSavo . . . . 0 0.00 523 523 KI. — Laatokan Karjala . . . . . . 651 651 Kb. Pohjois-Karjala . . . . . .< 508 508 OL — Aunuksen Karjala . . . . . 575 575 On. Äänisjärven Karjala . . . . . 603 603 Oa. Suupohja. < 00 503 480 Om. Keskipohjanmaa . . . . . . = 471 442 Ob. Peräpohja . < < 00000 508 4784 Suomen Kartasto. Karitalehti n:o 10 b. Äänisjärven Karjalan lajirikkaus ilmenee yksinomaan tämän maa- kunnan itäisessä, pienemmässä puoliskossa, kun taas läntinen sisäosa on kasvillisuudeltaan yksitoikkoinen ja lajeista köyhä. Kaikkialla on niinikään rannikkolieve enemmän tai vähemmän poikkeavainen saman maakunnan sisämaista, vaikkakin kokonaan jätetään lukuunottamatta alempana mainitut varsinaiset suolak- kolajit. Kartassa merkitsevät punaiset (tai valkoiset) numerot kunkin maakunnan koko kasvimäärää. Asiallisempaan vertailuun on sen ohessa pyritty eroittamalla pois suolakko- ja varsinaiset tunturikasvit, jotka monesta maakunnasta puuttuvat, syystä ettei niissä ole näille omituisia kasvupaikkoja. Täten saadut nume- rot ovat karttaan merkityt mustalla. Seuraavat ovat siis Suomen luonnontieteellisen alueen kasvitieteelliset maakunnat ynnä niistä tunnettujen putkilokas- vien lukumäärät: Putkilo- Suolakkokasvit Merkki Suomalainen nimi. Een | FO iti Al — Ahvenanmaa . . 2. 744 700 Ab. —VarsinaissSuomi . . . 0 0. 752 TLI N. Uusimaa . J J L IT 677 Ka. Etelä-Karjala . . . < < 0.00 651 619 Ik. — Karjalan Kannas . . . . . . 664 645 St. Satakunta i < 0 624 597 Ta, EteläHäme. . . . < < 0 0 635 635 Tb. PohjoisHäme . . . . . < . 475 475 Sa Etelä-Savo < . < < 0 584 584 Sb. PohjoisSavo . . . . 0 0.00 523 523 KI. — Laatokan Karjala . . . . . . 651 651 Kb. Pohjois-Karjala . . . . . .< 508 508 OL — Aunuksen Karjala . . . . . 575 575 On. Äänisjärven Karjala . . . . . 603 603 Oa. Suupohja. < 00 503 480 Om. Keskipohjanmaa . . . . . . = 471 442 Ob. Peräpohja . < < 00000 508 478 --- Putkilokasvit. Ok. Kajaani Ks. Kuusamo. Kp. Vienan Karjala Kk. Kieretin Karjala Lk. Kemin Lappi Li. — Inarin Lappi Im. Imanteron Lappi Lv. —Varsugan Lappi Lt. Tuloman Lappi Lm. Muurmannin Lappi Lp. Ponoin Lappi Suolakko- eli seuraavat 61 lajia: Juncus balticus Triglochin maritimum Scirpus rufus Sc. maritimus Sc. Tabernamontani Heleocharis uniglumis Carex norvegica glareosa pseudohelvola maritima salina distans extensa Deschampsia bottnica Atropis distans Elymus arenarius Najas marina Potamogeton pectinatus Ruppia rostellata R. brachypus R. spiralis nannaa 5 417 417 421 407 SI 479 438 406 400 368 413 340 485 398 385 347 385 312 318 251 364 280. merenrantakasveiksi on tässä luettu Zannichellia polycarpa Z. pedicellata Zostera marina Polygonum Rayi Silene maritima S. viscosa Spergularia canina Ammodenia peploides Stellaria humifusa Sagina maritima Suzeda maritima Salsola kali Salicornia herbacea Atriplex hastata A. litoralis Ranunculus marinus Cochlearia arctica C. anglica C. danica Isatis tinctoria Crambe maritima Cakile maritima Archangelica litoralis Haloscias scoticum Hippopha&s rhamnoides Lathyrus maritimus Trifolium fragiferum Glaux maritima Samolus Valerandi Primula sibirica Armeria elongata A. sibirica Mertensia maritima Odontites Ilitoralis Euphrasia bottnica Plantago maritima Erythrea litoralis E. pulchella Aster tripolium Taraxacum palustre Muutamia näistä lajeista on kuitenkin poikkeustapauksissa . tavattu muuallakin, kuin merenrannikolla; niin on esim. Potamogeton pectinatus tavattu Pohjois-Savossa. » Laatokan ja Äänisjärven rar Lathyrus maritimus » noilla.Putkilokasvit. Ok. Kajaani Ks. Kuusamo. Kp. Vienan Karjala Kk. Kieretin Karjala Lk. Kemin Lappi Li. — Inarin Lappi Im. Imanteron Lappi Lv. —Varsugan Lappi Lt. Tuloman Lappi Lm. Muurmannin Lappi Lp. Ponoin Lappi Suolakko- eli seuraavat 61 lajia: Juncus balticus Triglochin maritimum Scirpus rufus Sc. maritimus Sc. Tabernamontani Heleocharis uniglumis Carex norvegica glareosa pseudohelvola maritima salina distans extensa Deschampsia bottnica Atropis distans Elymus arenarius Najas marina Potamogeton pectinatus Ruppia rostellata R. brachypus R. spiralis nannaa 5 417 417 421 407 SI 479 438 406 400 368 413 340 485 398 385 347 385 312 318 251 364 280. merenrantakasveiksi on tässä luettu Zannichellia polycarpa Z. pedicellata Zostera marina Polygonum Rayi Silene maritima S. viscosa Spergularia canina Ammodenia peploides Stellaria humifusa Sagina maritima Suzeda maritima Salsola kali Salicornia herbacea Atriplex hastata A. litoralis Ranunculus marinus Cochlearia arctica C. anglica C. danica Isatis tinctoria Crambe maritima Cakile maritima Archangelica litoralis Haloscias scoticum Hippopha&s rhamnoides Lathyrus maritimus Trifolium fragiferum Glaux maritima Samolus Valerandi Primula sibirica Armeria elongata A. sibirica Mertensia maritima Odontites Ilitoralis Euphrasia bottnica Plantago maritima Erythrea litoralis E. pulchella Aster tripolium Taraxacum palustre Muutamia näistä lajeista on kuitenkin poikkeustapauksissa . tavattu muuallakin, kuin merenrannikolla; niin on esim. Potamogeton pectinatus tavattu Pohjois-Savossa. » Laatokan ja Äänisjärven rar Lathyrus maritimus » noilla.Putkilokasvit. Ok. Kajaani Ks. Kuusamo. Kp. Vienan Karjala Kk. Kieretin Karjala Lk. Kemin Lappi Li. — Inarin Lappi Im. Imanteron Lappi Lv. —Varsugan Lappi Lt. Tuloman Lappi Lm. Muurmannin Lappi Lp. Ponoin Lappi Suolakko- eli seuraavat 61 lajia: Juncus balticus Triglochin maritimum Scirpus rufus Sc. maritimus Sc. Tabernamontani Heleocharis uniglumis Carex norvegica glareosa pseudohelvola maritima salina distans extensa Deschampsia bottnica Atropis distans Elymus arenarius Najas marina Potamogeton pectinatus Ruppia rostellata R. brachypus R. spiralis nannaa 5 417 417 421 407 SI 479 438 406 400 368 413 340 485 398 385 347 385 312 318 251 364 280. merenrantakasveiksi on tässä luettu Zannichellia polycarpa Z. pedicellata Zostera marina Polygonum Rayi Silene maritima S. viscosa Spergularia canina Ammodenia peploides Stellaria humifusa Sagina maritima Suzeda maritima Salsola kali Salicornia herbacea Atriplex hastata A. litoralis Ranunculus marinus Cochlearia arctica C. anglica C. danica Isatis tinctoria Crambe maritima Cakile maritima Archangelica litoralis Haloscias scoticum Hippopha&s rhamnoides Lathyrus maritimus Trifolium fragiferum Glaux maritima Samolus Valerandi Primula sibirica Armeria elongata A. sibirica Mertensia maritima Odontites Ilitoralis Euphrasia bottnica Plantago maritima Erythrea litoralis E. pulchella Aster tripolium Taraxacum palustre Muutamia näistä lajeista on kuitenkin poikkeustapauksissa . tavattu muuallakin, kuin merenrannikolla; niin on esim. Potamogeton pectinatus tavattu Pohjois-Savossa. » Laatokan ja Äänisjärven rar Lathyrus maritimus » noilla. --- 6 Suomen Kartasto. Karttalehti n:o 10 b. Elymus arenarius tavattu Laatokan ja Äänisjärven rannoilla sekä Kemin Lapissa. Atropis distans » — Pohjois-Savossa, Kajaanissa ja Äänis- järven Karjalassa. Punaiset numerot merkitsevät meriveden suolapitoisuutta paino-promilleissä eli -tuhannesosissa. Omituisuutena huomaute- taan, että kun suolakkokasvien lukumäärä Suomenlahden rantaa pitkin suhteellisesti vähenee veden suoläpitoisuuden kanssa, nä- kyy se sitä vastoin Pohjanlahden rantaa myöten jossain määrin, vaikkakaan ei säännöllisesti, enenevän. Puiden ja pensaitten luetteloon ei ole otettu pienimpiä pajulajeja (Salx myrtilloides, repens y. m.) eikä tavallisia varpu- kasveja (kanervaa y. m.); tähän kuuluu siis seuraavat 58 lajia: Betula verrucosa S. lanata Sorbus fennica B. odorata S. Lapponum S. aucuparia B. intermedia S. glauca Cratagus monogyna B. nana S. myrsinites Cotoneaster integerrima!) Alnus glutinosa S. aurita x myrtilloides Rosa glauca A. incana S. Lapponum x myrtil- R. coriifolia Corylus avellana loides R. villosa Overcus pedunculata — Ulmus effusa R. cinnamomea Myrica gale U. montana R. acicularis Populus tremula Tilia ulmifolia Prunus spinosa Salix pentandra Acer platanoides Pr. padus S. triandra Rhamnus frangula Fraxinus excelsior S. acutifolia Rh. cathartica Viburnum opulus S. caprea Ribes rubrum Lonicera xylosteum S. cinerea R. nigrum L. ceerulea S. aurita R. alpinum Pinus silvestris S. vagans Daphne mezereum Picea excelsa S. nigricans Hippopha&s rhamnoides Juniperus communis S. phylicifolia Malus silvestris Taxus baccata. S. hastata Sorbus scandica 1) Tähän on luettu myöskin C. nigra ja C. uniflora.6 Suomen Kartasto. Karttalehti n:o 10 b. Elymus arenarius tavattu Laatokan ja Äänisjärven rannoilla sekä Kemin Lapissa. Atropis distans » — Pohjois-Savossa, Kajaanissa ja Äänis- järven Karjalassa. Punaiset numerot merkitsevät meriveden suolapitoisuutta paino-promilleissä eli -tuhannesosissa. Omituisuutena huomaute- taan, että kun suolakkokasvien lukumäärä Suomenlahden rantaa pitkin suhteellisesti vähenee veden suoläpitoisuuden kanssa, nä- kyy se sitä vastoin Pohjanlahden rantaa myöten jossain määrin, vaikkakaan ei säännöllisesti, enenevän. Puiden ja pensaitten luetteloon ei ole otettu pienimpiä pajulajeja (Salx myrtilloides, repens y. m.) eikä tavallisia varpu- kasveja (kanervaa y. m.); tähän kuuluu siis seuraavat 58 lajia: Betula verrucosa S. lanata Sorbus fennica B. odorata S. Lapponum S. aucuparia B. intermedia S. glauca Cratagus monogyna B. nana S. myrsinites Cotoneaster integerrima!) Alnus glutinosa S. aurita x myrtilloides Rosa glauca A. incana S. Lapponum x myrtil- R. coriifolia Corylus avellana loides R. villosa Overcus pedunculata — Ulmus effusa R. cinnamomea Myrica gale U. montana R. acicularis Populus tremula Tilia ulmifolia Prunus spinosa Salix pentandra Acer platanoides Pr. padus S. triandra Rhamnus frangula Fraxinus excelsior S. acutifolia Rh. cathartica Viburnum opulus S. caprea Ribes rubrum Lonicera xylosteum S. cinerea R. nigrum L. ceerulea S. aurita R. alpinum Pinus silvestris S. vagans Daphne mezereum Picea excelsa S. nigricans Hippopha&s rhamnoides Juniperus communis S. phylicifolia Malus silvestris Taxus baccata. S. hastata Sorbus scandica 1) Tähän on luettu myöskin C. nigra ja C. uniflora.6 Suomen Kartasto. Karttalehti n:o 10 b. Elymus arenarius tavattu Laatokan ja Äänisjärven rannoilla sekä Kemin Lapissa. Atropis distans » — Pohjois-Savossa, Kajaanissa ja Äänis- järven Karjalassa. Punaiset numerot merkitsevät meriveden suolapitoisuutta paino-promilleissä eli -tuhannesosissa. Omituisuutena huomaute- taan, että kun suolakkokasvien lukumäärä Suomenlahden rantaa pitkin suhteellisesti vähenee veden suoläpitoisuuden kanssa, nä- kyy se sitä vastoin Pohjanlahden rantaa myöten jossain määrin, vaikkakaan ei säännöllisesti, enenevän. Puiden ja pensaitten luetteloon ei ole otettu pienimpiä pajulajeja (Salx myrtilloides, repens y. m.) eikä tavallisia varpu- kasveja (kanervaa y. m.); tähän kuuluu siis seuraavat 58 lajia: Betula verrucosa S. lanata Sorbus fennica B. odorata S. Lapponum S. aucuparia B. intermedia S. glauca Cratagus monogyna B. nana S. myrsinites Cotoneaster integerrima!) Alnus glutinosa S. aurita x myrtilloides Rosa glauca A. incana S. Lapponum x myrtil- R. coriifolia Corylus avellana loides R. villosa Overcus pedunculata — Ulmus effusa R. cinnamomea Myrica gale U. montana R. acicularis Populus tremula Tilia ulmifolia Prunus spinosa Salix pentandra Acer platanoides Pr. padus S. triandra Rhamnus frangula Fraxinus excelsior S. acutifolia Rh. cathartica Viburnum opulus S. caprea Ribes rubrum Lonicera xylosteum S. cinerea R. nigrum L. ceerulea S. aurita R. alpinum Pinus silvestris S. vagans Daphne mezereum Picea excelsa S. nigricans Hippopha&s rhamnoides Juniperus communis S. phylicifolia Malus silvestris Taxus baccata. S. hastata Sorbus scandica 1) Tähän on luettu myöskin C. nigra ja C. uniflora. --- Putkilokasvil. Tunturikasvien joukkoon on luettu seuraavat 89 lajia: Cryptogramme crispa Athyrium alpestre Juncus arcticus J. castaneus Luzula parviflora L. Wahlenbergii L. arcuata L. spicata Uncinia microglochin Carex parallela rupestris incurva lagopina helvola rigida atrata ustulata . pedata Hierochlo& alpina Phippsia algida Deschampsia alpina Trisetum subspicatum Poa canisia Arctophila fulva Gymnadenia albida Salix arctica S. herbacea S. rotundifolia S. polaris S. reticulata nnnnnnna Oxyria digyna Koenigia islandica Silene acaulis Melandrium apetalum M. affine Sagina saxatilis S. nivalis Alsine stricta A. biflora Arenaria ciliata Cerastium trigynum Thalictrum alpinum Ranunculus glacialis R. Pallasii R. pygmaeus R. nivalis Papaver nudicaule Arabis alpina Cardamine bellidifolia Draba hirta D. alpina Eutrema Edwardsii Viola biflora Rhodiola rosea Saxifraga stellaris hieraciifolia cernua rivularis aizoides oppositifolia vnnnn Epilobium lactiflorum E. anagallidifolium Dryas octopetala Potentilla nivea Sibbaldia procumbens Alchemilla alpina Astragalus oroboides Andromeda hypnoides A. tetragona Loiseleuria procumbens Phyllodoce carulea Arctostaphylos alpina Diapensia lapponica Eritrichium villosym Veronica alpina V. saxatilis Pedicularis sudetica Castilleja pallida Gentiana tenella G. nivalis Pleurogyne rotata Polemonium humile Gnaphalium supinum Chrysanthemum arcticum Pyrethrum bipinnatum Arnica alpina Taraxacum nivale Hieracium alpinum H. fuliginosum. Monet näistä kasveista leviävät varsinkin jokilaaksoja myö- ten kauas varsinaisen tunturiseudun (regto alpina) ulkopuolel- lekin. Hyvin harvinaisissa poikkeustapauksissa tavataan sitä- paitse yksi ja toinen näistä kasveista semmoisissakin maakun- nissa, joissa tunturiseutua ei ensinkään löydy. Niin on esim. Cryptogramme crispa tavattu Ahvenanmaalla. » = Laatokan Karjalassa. Draba hirta Polemonium humile » Äänisjärven rannalla. Arvattavasti tämmöiset löydöt ovat pidettävät jäännöksinä (>relikteinä») siltä ajalta, jolloin tunturikasvisto oli levinnyt paljoa etelämmäksi, silloisen maajäätikön reunan läheisyyteen.Putkilokasvil. Tunturikasvien joukkoon on luettu seuraavat 89 lajia: Cryptogramme crispa Athyrium alpestre Juncus arcticus J. castaneus Luzula parviflora L. Wahlenbergii L. arcuata L. spicata Uncinia microglochin Carex parallela rupestris incurva lagopina helvola rigida atrata ustulata . pedata Hierochlo& alpina Phippsia algida Deschampsia alpina Trisetum subspicatum Poa canisia Arctophila fulva Gymnadenia albida Salix arctica S. herbacea S. rotundifolia S. polaris S. reticulata nnnnnnna Oxyria digyna Koenigia islandica Silene acaulis Melandrium apetalum M. affine Sagina saxatilis S. nivalis Alsine stricta A. biflora Arenaria ciliata Cerastium trigynum Thalictrum alpinum Ranunculus glacialis R. Pallasii R. pygmaeus R. nivalis Papaver nudicaule Arabis alpina Cardamine bellidifolia Draba hirta D. alpina Eutrema Edwardsii Viola biflora Rhodiola rosea Saxifraga stellaris hieraciifolia cernua rivularis aizoides oppositifolia vnnnn Epilobium lactiflorum E. anagallidifolium Dryas octopetala Potentilla nivea Sibbaldia procumbens Alchemilla alpina Astragalus oroboides Andromeda hypnoides A. tetragona Loiseleuria procumbens Phyllodoce carulea Arctostaphylos alpina Diapensia lapponica Eritrichium villosym Veronica alpina V. saxatilis Pedicularis sudetica Castilleja pallida Gentiana tenella G. nivalis Pleurogyne rotata Polemonium humile Gnaphalium supinum Chrysanthemum arcticum Pyrethrum bipinnatum Arnica alpina Taraxacum nivale Hieracium alpinum H. fuliginosum. Monet näistä kasveista leviävät varsinkin jokilaaksoja myö- ten kauas varsinaisen tunturiseudun (regto alpina) ulkopuolel- lekin. Hyvin harvinaisissa poikkeustapauksissa tavataan sitä- paitse yksi ja toinen näistä kasveista semmoisissakin maakun- nissa, joissa tunturiseutua ei ensinkään löydy. Niin on esim. Cryptogramme crispa tavattu Ahvenanmaalla. » = Laatokan Karjalassa. Draba hirta Polemonium humile » Äänisjärven rannalla. Arvattavasti tämmöiset löydöt ovat pidettävät jäännöksinä (>relikteinä») siltä ajalta, jolloin tunturikasvisto oli levinnyt paljoa etelämmäksi, silloisen maajäätikön reunan läheisyyteen.Putkilokasvil. Tunturikasvien joukkoon on luettu seuraavat 89 lajia: Cryptogramme crispa Athyrium alpestre Juncus arcticus J. castaneus Luzula parviflora L. Wahlenbergii L. arcuata L. spicata Uncinia microglochin Carex parallela rupestris incurva lagopina helvola rigida atrata ustulata . pedata Hierochlo& alpina Phippsia algida Deschampsia alpina Trisetum subspicatum Poa canisia Arctophila fulva Gymnadenia albida Salix arctica S. herbacea S. rotundifolia S. polaris S. reticulata nnnnnnna Oxyria digyna Koenigia islandica Silene acaulis Melandrium apetalum M. affine Sagina saxatilis S. nivalis Alsine stricta A. biflora Arenaria ciliata Cerastium trigynum Thalictrum alpinum Ranunculus glacialis R. Pallasii R. pygmaeus R. nivalis Papaver nudicaule Arabis alpina Cardamine bellidifolia Draba hirta D. alpina Eutrema Edwardsii Viola biflora Rhodiola rosea Saxifraga stellaris hieraciifolia cernua rivularis aizoides oppositifolia vnnnn Epilobium lactiflorum E. anagallidifolium Dryas octopetala Potentilla nivea Sibbaldia procumbens Alchemilla alpina Astragalus oroboides Andromeda hypnoides A. tetragona Loiseleuria procumbens Phyllodoce carulea Arctostaphylos alpina Diapensia lapponica Eritrichium villosym Veronica alpina V. saxatilis Pedicularis sudetica Castilleja pallida Gentiana tenella G. nivalis Pleurogyne rotata Polemonium humile Gnaphalium supinum Chrysanthemum arcticum Pyrethrum bipinnatum Arnica alpina Taraxacum nivale Hieracium alpinum H. fuliginosum. Monet näistä kasveista leviävät varsinkin jokilaaksoja myö- ten kauas varsinaisen tunturiseudun (regto alpina) ulkopuolel- lekin. Hyvin harvinaisissa poikkeustapauksissa tavataan sitä- paitse yksi ja toinen näistä kasveista semmoisissakin maakun- nissa, joissa tunturiseutua ei ensinkään löydy. Niin on esim. Cryptogramme crispa tavattu Ahvenanmaalla. » = Laatokan Karjalassa. Draba hirta Polemonium humile » Äänisjärven rannalla. Arvattavasti tämmöiset löydöt ovat pidettävät jäännöksinä (>relikteinä») siltä ajalta, jolloin tunturikasvisto oli levinnyt paljoa etelämmäksi, silloisen maajäätikön reunan läheisyyteen. --- 8 Suomen Kartasto. Karttalehti n:o 10 b. Koska useimmat vesikasvit ovat laajalti levinneet, on katsottu alueen jakamista seitsemään yhdensuuntaiseen vyöhyk- keeseen niitä varten riittäväksi; näiden rajat esiintyvät muissa kartoissa pääpiirteissään yhtyneinä maakuntain rajoihin: ainoas- taan pohjoisin vyöhyke on muodostettu jäämeren rannikkoseu- duista ottamatta huomioon maakuntien rajoja. Tähän ryhmään on luettu seuraavat 76 lajia, useimmat omituisia vedenalaisesta tai vedessä kelluvasta kasvamistavas- taan; pienempänä ryhmänä ovat kaisla- tai ruokomaiset lajit (Phragmites, Scirpus, Butomus, Typha, Glyceria agvatica, Sco- Tochloa), jotka mahdollisesti voisi laskea suokasvullisuuteenkin, mutta jotka, esiintyessään selvästi vedenasukkaina, kuitenkin on merkitty tähän vesikasvien joukkoon. Iso&tes lacustris Potamog. pralongus Ranunculus circinatus I. echinospora P. perfoliatus Nuphar luteum Sparganium natans P. lucens N. intermedium Sp. affine P. nitens N. pumilum Typha latifolia P. gramineus Nymphaa alba 1) T. an, ustifolia P. Wolfgangii N. tetragona Lemna minor P. crispus Subularia agvatica L. trisulca P. zosterifolius Elatine alsinastrum Spirodela polyrrhiza P. pusillus E hydropiper Scirpus lacustris P. obtusifolius E. triandra Sc. Tabernaemontani P. Friesii Callitriche vernalis Phragmites communis — P. rutilus C. polymorpha Scolochloa arundinacea P. pectinatus C. autumnalis Glyceria agvatica P. vaginatus Myriophyllum spicatum Sagittaria sagittifolia P. filiformis M. verticillatum Butomus umbellatus Ruppia rostellata M alternifolium Hydrocharis morsus = R. brachypus Hippuitis vulgaris rane R. spiralis Ceratophyllum demersum Stratiotes aloides Zannichellia polycarpa —Utricularia vulgaris Najas marina Z. pedicellata U. intermedia N minor Zcstera marina U. ochroleuca N flexilis Polygonum amphibium U. minor Potamogeton natans Ranunculus flammula — Lobe ia Dortmanna P. sparganifolius R. marinus Petasites laevigatus. P. polvgonifolius R. agvatilis P. rufescens R. heterophyllus 1) Käsittää sekä N. a/ban että N. candidan. A. Osw. Kihlman.8 Suomen Kartasto. Karttalehti n:o 10 b. Koska useimmat vesikasvit ovat laajalti levinneet, on katsottu alueen jakamista seitsemään yhdensuuntaiseen vyöhyk- keeseen niitä varten riittäväksi; näiden rajat esiintyvät muissa kartoissa pääpiirteissään yhtyneinä maakuntain rajoihin: ainoas- taan pohjoisin vyöhyke on muodostettu jäämeren rannikkoseu- duista ottamatta huomioon maakuntien rajoja. Tähän ryhmään on luettu seuraavat 76 lajia, useimmat omituisia vedenalaisesta tai vedessä kelluvasta kasvamistavas- taan; pienempänä ryhmänä ovat kaisla- tai ruokomaiset lajit (Phragmites, Scirpus, Butomus, Typha, Glyceria agvatica, Sco- Tochloa), jotka mahdollisesti voisi laskea suokasvullisuuteenkin, mutta jotka, esiintyessään selvästi vedenasukkaina, kuitenkin on merkitty tähän vesikasvien joukkoon. Iso&tes lacustris Potamog. pralongus Ranunculus circinatus I. echinospora P. perfoliatus Nuphar luteum Sparganium natans P. lucens N. intermedium Sp. affine P. nitens N. pumilum Typha latifolia P. gramineus Nymphaa alba 1) T. an, ustifolia P. Wolfgangii N. tetragona Lemna minor P. crispus Subularia agvatica L. trisulca P. zosterifolius Elatine alsinastrum Spirodela polyrrhiza P. pusillus E hydropiper Scirpus lacustris P. obtusifolius E. triandra Sc. Tabernaemontani P. Friesii Callitriche vernalis Phragmites communis — P. rutilus C. polymorpha Scolochloa arundinacea P. pectinatus C. autumnalis Glyceria agvatica P. vaginatus Myriophyllum spicatum Sagittaria sagittifolia P. filiformis M. verticillatum Butomus umbellatus Ruppia rostellata M alternifolium Hydrocharis morsus = R. brachypus Hippuitis vulgaris rane R. spiralis Ceratophyllum demersum Stratiotes aloides Zannichellia polycarpa —Utricularia vulgaris Najas marina Z. pedicellata U. intermedia N minor Zcstera marina U. ochroleuca N flexilis Polygonum amphibium U. minor Potamogeton natans Ranunculus flammula — Lobe ia Dortmanna P. sparganifolius R. marinus Petasites laevigatus. P. polvgonifolius R. agvatilis P. rufescens R. heterophyllus 1) Käsittää sekä N. a/ban että N. candidan. A. Osw. Kihlman.8 Suomen Kartasto. Karttalehti n:o 10 b. Koska useimmat vesikasvit ovat laajalti levinneet, on katsottu alueen jakamista seitsemään yhdensuuntaiseen vyöhyk- keeseen niitä varten riittäväksi; näiden rajat esiintyvät muissa kartoissa pääpiirteissään yhtyneinä maakuntain rajoihin: ainoas- taan pohjoisin vyöhyke on muodostettu jäämeren rannikkoseu- duista ottamatta huomioon maakuntien rajoja. Tähän ryhmään on luettu seuraavat 76 lajia, useimmat omituisia vedenalaisesta tai vedessä kelluvasta kasvamistavas- taan; pienempänä ryhmänä ovat kaisla- tai ruokomaiset lajit (Phragmites, Scirpus, Butomus, Typha, Glyceria agvatica, Sco- Tochloa), jotka mahdollisesti voisi laskea suokasvullisuuteenkin, mutta jotka, esiintyessään selvästi vedenasukkaina, kuitenkin on merkitty tähän vesikasvien joukkoon. Iso&tes lacustris Potamog. pralongus Ranunculus circinatus I. echinospora P. perfoliatus Nuphar luteum Sparganium natans P. lucens N. intermedium Sp. affine P. nitens N. pumilum Typha latifolia P. gramineus Nymphaa alba 1) T. an, ustifolia P. Wolfgangii N. tetragona Lemna minor P. crispus Subularia agvatica L. trisulca P. zosterifolius Elatine alsinastrum Spirodela polyrrhiza P. pusillus E hydropiper Scirpus lacustris P. obtusifolius E. triandra Sc. Tabernaemontani P. Friesii Callitriche vernalis Phragmites communis — P. rutilus C. polymorpha Scolochloa arundinacea P. pectinatus C. autumnalis Glyceria agvatica P. vaginatus Myriophyllum spicatum Sagittaria sagittifolia P. filiformis M. verticillatum Butomus umbellatus Ruppia rostellata M alternifolium Hydrocharis morsus = R. brachypus Hippuitis vulgaris rane R. spiralis Ceratophyllum demersum Stratiotes aloides Zannichellia polycarpa —Utricularia vulgaris Najas marina Z. pedicellata U. intermedia N minor Zcstera marina U. ochroleuca N flexilis Polygonum amphibium U. minor Potamogeton natans Ranunculus flammula — Lobe ia Dortmanna P. sparganifolius R. marinus Petasites laevigatus. P. polvgonifolius R. agvatilis P. rufescens R. heterophyllus 1) Käsittää sekä N. a/ban että N. candidan. A. Osw. Kihlman. --- SUOMEN KARTASTO. KARTTALEHTI N:o lla. Puukasvit. Suomen tärkeimpien puukasvien levenemistä on jo aikai- semmin. esim. Ignatiuksen »Suomen Maantieteessä», koetettu esittää käyttämällä samaa menettelytapaa kuin tässä. Verraten mainittuun teokseen on lajien lukumäärä kuitenkin näissä kah- dessa yleiskatsauskartassa enemmän kuin kaksi kertaa suurempi ja rajaviivat ovat yksityiskohtaisemmin laaditut niihin merkitse- mällä todellisuudessa tunnetut löytöpaikat; sitä paitsi on erityistä huomiota pantu niiden metsiämuodostavien puulajien pohjois- rajoihin, jotka määräävät Lapin kasvivyöhykkeet. Koska Suomen Metsänhoitoyhdistyksen »Meddelanden» sar- jassa (14:s osa) löytyy laajempia tiedonantoja tässä käsiteltyjen lajien levenemisestä, jonka ohessa muutkin maassamme kasvavat puut, pensaat ja varpukasvit siellä lyhyesti mainitaan, lienee tarpeellista näitten karttojen ja niiden tarkoituksen selitykseksi huomauttaa ainoastaan seuraavaa. Jos yksityisten lajien pohjoisrajat olisi tahdottu ihan tark- kaan esittää, olisi ollut välttämätöntä karttaan merkitä paljon enemmän löytöpaikkoja kuin mitä nyt on tapahtunut. Mutta puhumattakaan siitä. että nykyiset tietomme kasvien levenemi- sestä Suomessa ovat vielä siksi vaillinaisia, että tämä toisinaan olisi ollut mahdotonta tehdä, olisi sen kautta myöskin aivan toisenlainen ja paljoa kalliimpi graafinen asu tullut tarpeelli- seksi, jotta kartoista olisi saatu tyydyttävän selviä. Karttojen »raja- viivat» ovat siis yhdistyslinjoja kunkin lajin äärimmäisten löytö- paikkojen välillä, mikäli nämä tätä nykyä ovat tunnetut. Siis ei linjan rajoittamaa aluetta ole siten käsitettävä, että kysymyk-SUOMEN KARTASTO. KARTTALEHTI N:o lla. Puukasvit. Suomen tärkeimpien puukasvien levenemistä on jo aikai- semmin. esim. Ignatiuksen »Suomen Maantieteessä», koetettu esittää käyttämällä samaa menettelytapaa kuin tässä. Verraten mainittuun teokseen on lajien lukumäärä kuitenkin näissä kah- dessa yleiskatsauskartassa enemmän kuin kaksi kertaa suurempi ja rajaviivat ovat yksityiskohtaisemmin laaditut niihin merkitse- mällä todellisuudessa tunnetut löytöpaikat; sitä paitsi on erityistä huomiota pantu niiden metsiämuodostavien puulajien pohjois- rajoihin, jotka määräävät Lapin kasvivyöhykkeet. Koska Suomen Metsänhoitoyhdistyksen »Meddelanden» sar- jassa (14:s osa) löytyy laajempia tiedonantoja tässä käsiteltyjen lajien levenemisestä, jonka ohessa muutkin maassamme kasvavat puut, pensaat ja varpukasvit siellä lyhyesti mainitaan, lienee tarpeellista näitten karttojen ja niiden tarkoituksen selitykseksi huomauttaa ainoastaan seuraavaa. Jos yksityisten lajien pohjoisrajat olisi tahdottu ihan tark- kaan esittää, olisi ollut välttämätöntä karttaan merkitä paljon enemmän löytöpaikkoja kuin mitä nyt on tapahtunut. Mutta puhumattakaan siitä. että nykyiset tietomme kasvien levenemi- sestä Suomessa ovat vielä siksi vaillinaisia, että tämä toisinaan olisi ollut mahdotonta tehdä, olisi sen kautta myöskin aivan toisenlainen ja paljoa kalliimpi graafinen asu tullut tarpeelli- seksi, jotta kartoista olisi saatu tyydyttävän selviä. Karttojen »raja- viivat» ovat siis yhdistyslinjoja kunkin lajin äärimmäisten löytö- paikkojen välillä, mikäli nämä tätä nykyä ovat tunnetut. Siis ei linjan rajoittamaa aluetta ole siten käsitettävä, että kysymyk-SUOMEN KARTASTO. KARTTALEHTI N:o lla. Puukasvit. Suomen tärkeimpien puukasvien levenemistä on jo aikai- semmin. esim. Ignatiuksen »Suomen Maantieteessä», koetettu esittää käyttämällä samaa menettelytapaa kuin tässä. Verraten mainittuun teokseen on lajien lukumäärä kuitenkin näissä kah- dessa yleiskatsauskartassa enemmän kuin kaksi kertaa suurempi ja rajaviivat ovat yksityiskohtaisemmin laaditut niihin merkitse- mällä todellisuudessa tunnetut löytöpaikat; sitä paitsi on erityistä huomiota pantu niiden metsiämuodostavien puulajien pohjois- rajoihin, jotka määräävät Lapin kasvivyöhykkeet. Koska Suomen Metsänhoitoyhdistyksen »Meddelanden» sar- jassa (14:s osa) löytyy laajempia tiedonantoja tässä käsiteltyjen lajien levenemisestä, jonka ohessa muutkin maassamme kasvavat puut, pensaat ja varpukasvit siellä lyhyesti mainitaan, lienee tarpeellista näitten karttojen ja niiden tarkoituksen selitykseksi huomauttaa ainoastaan seuraavaa. Jos yksityisten lajien pohjoisrajat olisi tahdottu ihan tark- kaan esittää, olisi ollut välttämätöntä karttaan merkitä paljon enemmän löytöpaikkoja kuin mitä nyt on tapahtunut. Mutta puhumattakaan siitä. että nykyiset tietomme kasvien levenemi- sestä Suomessa ovat vielä siksi vaillinaisia, että tämä toisinaan olisi ollut mahdotonta tehdä, olisi sen kautta myöskin aivan toisenlainen ja paljoa kalliimpi graafinen asu tullut tarpeelli- seksi, jotta kartoista olisi saatu tyydyttävän selviä. Karttojen »raja- viivat» ovat siis yhdistyslinjoja kunkin lajin äärimmäisten löytö- paikkojen välillä, mikäli nämä tätä nykyä ovat tunnetut. Siis ei linjan rajoittamaa aluetta ole siten käsitettävä, että kysymyk- --- 2 Suomen Kariasto. Karlttalehti n:o 11a. sessä oleva laji siinä olisi tasaisesti tahi yhtämittaisesti levinnyt. Useissa tapauksissa linja päinvastoin koskettaa vain ihan yksi- näisiä löytöpaikkoja sen alueen ulkopuolella, missä laji ylei- semmin esiintyy, tahi se rajoittaa ainoastaan kapean, vaikka tosin yhtäjaksoisen alueen, esim. jonkun vesijakson varret, joiden kummallakin syrjäpuolella laji ehkä kokonaan puuttuu. Tilan niukkuuden vuoksi emme kajoa yksityisseikkoihin, mutta tarkkaava lukija saattaa useissa tapauksissa jotakuinkin arvostella rajalinjojen laatua pitämällä silmällä, kuinka pitkät kul- loinkin ovat värillisillä pilkuilla osotettujen, todellisten löytö- paikkojen välit. Missä nämä välit ovat suhteellisesti suuret (esim. tervalepän, heisipuun) saattaa vastaisista tutkimuksista pikemmin odottaa tuntuvaa rajalinjan oikaisua, kuin missä löytö- paikat ovat tiheässä (esim. tammen). 1) Useimmat tässä esitetyt lajit tapaavat Suomessa levenemi- sensä pohjoisen tahi koillisen rajan. Poikkeuksena ovat ainoastaan virnapaju (Sa/ix glauca), jonka raja on eteläinen, ja vaivero (Andromeda calyculata), joka pääasiassa on itäinen kasvi. Muutamia pienempiä oikaisuja karttaan on tehty asian- omaisissa paikoissa yllämainitussa Metsänhoitoyhdistyksen »Med- delanden» teoksessa. Tässä ansaitsee ehkä mainitsemista että mäntyvyöhykkeen vihreä väri Enontekiön itäosassa ulottuu hiu- kan liika kauaksi pohjoiseen, sillä tämä vyöhyke loppuu tietysti jo yksityisinä esiintyvien mäntypuitten eteläpuolella. Vielä vä- hempi merkitys on sillä, että pajatin typograafisista syistä on sijoitettu puulajien joukkoon. 1) Useimpien lajien leveneminen ei vielä ole tyydyttävän tarkkaan tunnettu ja toiselta puolen on uusien tiedonantojen kerääminen useinkin verrattain helppo. Tämmöisiä tietoja ottaa yliopiston kasvitieteellinen mu- seo kiitollisuudella vastaan ja niitä pidetään siellä asianomaisten ammatti- miesten käytettävissä. A. Osw. Kihlman.2 Suomen Kariasto. Karlttalehti n:o 11a. sessä oleva laji siinä olisi tasaisesti tahi yhtämittaisesti levinnyt. Useissa tapauksissa linja päinvastoin koskettaa vain ihan yksi- näisiä löytöpaikkoja sen alueen ulkopuolella, missä laji ylei- semmin esiintyy, tahi se rajoittaa ainoastaan kapean, vaikka tosin yhtäjaksoisen alueen, esim. jonkun vesijakson varret, joiden kummallakin syrjäpuolella laji ehkä kokonaan puuttuu. Tilan niukkuuden vuoksi emme kajoa yksityisseikkoihin, mutta tarkkaava lukija saattaa useissa tapauksissa jotakuinkin arvostella rajalinjojen laatua pitämällä silmällä, kuinka pitkät kul- loinkin ovat värillisillä pilkuilla osotettujen, todellisten löytö- paikkojen välit. Missä nämä välit ovat suhteellisesti suuret (esim. tervalepän, heisipuun) saattaa vastaisista tutkimuksista pikemmin odottaa tuntuvaa rajalinjan oikaisua, kuin missä löytö- paikat ovat tiheässä (esim. tammen). 1) Useimmat tässä esitetyt lajit tapaavat Suomessa levenemi- sensä pohjoisen tahi koillisen rajan. Poikkeuksena ovat ainoastaan virnapaju (Sa/ix glauca), jonka raja on eteläinen, ja vaivero (Andromeda calyculata), joka pääasiassa on itäinen kasvi. Muutamia pienempiä oikaisuja karttaan on tehty asian- omaisissa paikoissa yllämainitussa Metsänhoitoyhdistyksen »Med- delanden» teoksessa. Tässä ansaitsee ehkä mainitsemista että mäntyvyöhykkeen vihreä väri Enontekiön itäosassa ulottuu hiu- kan liika kauaksi pohjoiseen, sillä tämä vyöhyke loppuu tietysti jo yksityisinä esiintyvien mäntypuitten eteläpuolella. Vielä vä- hempi merkitys on sillä, että pajatin typograafisista syistä on sijoitettu puulajien joukkoon. 1) Useimpien lajien leveneminen ei vielä ole tyydyttävän tarkkaan tunnettu ja toiselta puolen on uusien tiedonantojen kerääminen useinkin verrattain helppo. Tämmöisiä tietoja ottaa yliopiston kasvitieteellinen mu- seo kiitollisuudella vastaan ja niitä pidetään siellä asianomaisten ammatti- miesten käytettävissä. A. Osw. Kihlman.2 Suomen Kariasto. Karlttalehti n:o 11a. sessä oleva laji siinä olisi tasaisesti tahi yhtämittaisesti levinnyt. Useissa tapauksissa linja päinvastoin koskettaa vain ihan yksi- näisiä löytöpaikkoja sen alueen ulkopuolella, missä laji ylei- semmin esiintyy, tahi se rajoittaa ainoastaan kapean, vaikka tosin yhtäjaksoisen alueen, esim. jonkun vesijakson varret, joiden kummallakin syrjäpuolella laji ehkä kokonaan puuttuu. Tilan niukkuuden vuoksi emme kajoa yksityisseikkoihin, mutta tarkkaava lukija saattaa useissa tapauksissa jotakuinkin arvostella rajalinjojen laatua pitämällä silmällä, kuinka pitkät kul- loinkin ovat värillisillä pilkuilla osotettujen, todellisten löytö- paikkojen välit. Missä nämä välit ovat suhteellisesti suuret (esim. tervalepän, heisipuun) saattaa vastaisista tutkimuksista pikemmin odottaa tuntuvaa rajalinjan oikaisua, kuin missä löytö- paikat ovat tiheässä (esim. tammen). 1) Useimmat tässä esitetyt lajit tapaavat Suomessa levenemi- sensä pohjoisen tahi koillisen rajan. Poikkeuksena ovat ainoastaan virnapaju (Sa/ix glauca), jonka raja on eteläinen, ja vaivero (Andromeda calyculata), joka pääasiassa on itäinen kasvi. Muutamia pienempiä oikaisuja karttaan on tehty asian- omaisissa paikoissa yllämainitussa Metsänhoitoyhdistyksen »Med- delanden» teoksessa. Tässä ansaitsee ehkä mainitsemista että mäntyvyöhykkeen vihreä väri Enontekiön itäosassa ulottuu hiu- kan liika kauaksi pohjoiseen, sillä tämä vyöhyke loppuu tietysti jo yksityisinä esiintyvien mäntypuitten eteläpuolella. Vielä vä- hempi merkitys on sillä, että pajatin typograafisista syistä on sijoitettu puulajien joukkoon. 1) Useimpien lajien leveneminen ei vielä ole tyydyttävän tarkkaan tunnettu ja toiselta puolen on uusien tiedonantojen kerääminen useinkin verrattain helppo. Tämmöisiä tietoja ottaa yliopiston kasvitieteellinen mu- seo kiitollisuudella vastaan ja niitä pidetään siellä asianomaisten ammatti- miesten käytettävissä. A. Osw. Kihlman. --- SUOMEN KARTASTO. KARTTALEHTI N:o 11b. Viljelyskasvit. Viljalajien viljeleminen. Suomen —viljalajeista ulottuu okran viljelys yli suurimman osan maata. Sitä viljellään näet niin kaukana pohjoisessa, kuin varsinaista maanviljelystä yleensä harjoitetaan. -Sen likimainen pohjoisraja on merkitty kappaleen pohjoispuolelle 68% Tätä viivaa lähinnä eteläpuolella olevista seuduista sopii sanoa, että jos niissä viljellään jotakin viljalajia pelloissa, niin se viljalaji on ohra. Että ohraraja Lapin läntisissä osissa ei ulotu niin kauvas pohjoiseen kuin Inarin järven puolella, johtuu siitä, että noissa tunturiseuduissa ei ole vakinaisia asukkaita, jotka maanvilje- lystä harjoittaisivat. Vielä pohjoisempana kartalle vedettyä rajaa kylvetään tätä viljalajia mustalla pisteellä osotetun Järvenpään kruununmajatalon luona Tshuolisjärven rannalla, missä maja- talon isäntä on hyvällä menestyksellä viljellyt ohraa pienessä aitauksessa. Tämä on pohjoisin paikka Suomessa, missä mitään viljalajia on viljelty. Kappaleen eteläpuolella 68 näemme keltaisen, pilkutetun rajaviivan ja hiukan etelämpänä yhtäjaksoisen samanvärisen vii- van. Kumpikin tarkoittaa ruista. Yhtäjaksoinen viiva osottaa rukiin yleisen viljelyksen likimaista pohjoisrajaa, s. o. tämän viivan eteläpuolella viljellään ruista enemmässä tai vähemmässä määrässä kaikilla tiloilla koko maassa. Viivan pohjoispuolella käyvät ruispellot yhä pienemmiksi ja yhä harvinaisemmiksi pil- kutettuun viivaan saakka, missä ne kokonaan loppuvat. Vielä pohjoisempana on muutamin paikoin viljelty vähissä määrinSUOMEN KARTASTO. KARTTALEHTI N:o 11b. Viljelyskasvit. Viljalajien viljeleminen. Suomen —viljalajeista ulottuu okran viljelys yli suurimman osan maata. Sitä viljellään näet niin kaukana pohjoisessa, kuin varsinaista maanviljelystä yleensä harjoitetaan. -Sen likimainen pohjoisraja on merkitty kappaleen pohjoispuolelle 68% Tätä viivaa lähinnä eteläpuolella olevista seuduista sopii sanoa, että jos niissä viljellään jotakin viljalajia pelloissa, niin se viljalaji on ohra. Että ohraraja Lapin läntisissä osissa ei ulotu niin kauvas pohjoiseen kuin Inarin järven puolella, johtuu siitä, että noissa tunturiseuduissa ei ole vakinaisia asukkaita, jotka maanvilje- lystä harjoittaisivat. Vielä pohjoisempana kartalle vedettyä rajaa kylvetään tätä viljalajia mustalla pisteellä osotetun Järvenpään kruununmajatalon luona Tshuolisjärven rannalla, missä maja- talon isäntä on hyvällä menestyksellä viljellyt ohraa pienessä aitauksessa. Tämä on pohjoisin paikka Suomessa, missä mitään viljalajia on viljelty. Kappaleen eteläpuolella 68 näemme keltaisen, pilkutetun rajaviivan ja hiukan etelämpänä yhtäjaksoisen samanvärisen vii- van. Kumpikin tarkoittaa ruista. Yhtäjaksoinen viiva osottaa rukiin yleisen viljelyksen likimaista pohjoisrajaa, s. o. tämän viivan eteläpuolella viljellään ruista enemmässä tai vähemmässä määrässä kaikilla tiloilla koko maassa. Viivan pohjoispuolella käyvät ruispellot yhä pienemmiksi ja yhä harvinaisemmiksi pil- kutettuun viivaan saakka, missä ne kokonaan loppuvat. Vielä pohjoisempana on muutamin paikoin viljelty vähissä määrinSUOMEN KARTASTO. KARTTALEHTI N:o 11b. Viljelyskasvit. Viljalajien viljeleminen. Suomen —viljalajeista ulottuu okran viljelys yli suurimman osan maata. Sitä viljellään näet niin kaukana pohjoisessa, kuin varsinaista maanviljelystä yleensä harjoitetaan. -Sen likimainen pohjoisraja on merkitty kappaleen pohjoispuolelle 68% Tätä viivaa lähinnä eteläpuolella olevista seuduista sopii sanoa, että jos niissä viljellään jotakin viljalajia pelloissa, niin se viljalaji on ohra. Että ohraraja Lapin läntisissä osissa ei ulotu niin kauvas pohjoiseen kuin Inarin järven puolella, johtuu siitä, että noissa tunturiseuduissa ei ole vakinaisia asukkaita, jotka maanvilje- lystä harjoittaisivat. Vielä pohjoisempana kartalle vedettyä rajaa kylvetään tätä viljalajia mustalla pisteellä osotetun Järvenpään kruununmajatalon luona Tshuolisjärven rannalla, missä maja- talon isäntä on hyvällä menestyksellä viljellyt ohraa pienessä aitauksessa. Tämä on pohjoisin paikka Suomessa, missä mitään viljalajia on viljelty. Kappaleen eteläpuolella 68 näemme keltaisen, pilkutetun rajaviivan ja hiukan etelämpänä yhtäjaksoisen samanvärisen vii- van. Kumpikin tarkoittaa ruista. Yhtäjaksoinen viiva osottaa rukiin yleisen viljelyksen likimaista pohjoisrajaa, s. o. tämän viivan eteläpuolella viljellään ruista enemmässä tai vähemmässä määrässä kaikilla tiloilla koko maassa. Viivan pohjoispuolella käyvät ruispellot yhä pienemmiksi ja yhä harvinaisemmiksi pil- kutettuun viivaan saakka, missä ne kokonaan loppuvat. Vielä pohjoisempana on muutamin paikoin viljelty vähissä määrin --- 2 Suomen Kartasto. Karitalehti n:o 11 b. ruista; niinpä keltaisella pisteellä osotetulla Toivoniemen nimis- miehenvirkatalolla Inarissa. Yhtäjaksoinen ruisraja kallistuu jyr- kästi etelään Tornion joen puolella. Tämä ei johdu ensinkään siitä, että maan länsirajan puoleiset seudut olisivat vähemmin viljeltyjä tahi vähemmin soveliaita viljelykseen, kuin itäisemmät, vaan perustuu siihen, että Tornion jokilaaksossa ovat hyvät kulku- keinot, joten siellä voidaan helposti saada ruista etelästä päin, jota vastoin tämä on vaikeampaa Kemijärven ja Kuolajärven asuk- kaille, jotka senvuoksi itse viljelevät puheenaolevaa viljalajia. Pohjanmaan pohjoisosassa on myöskin kauran raja, yhtä- jaksoinen vihreä viiva, joka osottaa, kuinka kaukana pohjoisessa tätä viljalajia yleisesti viljellään, ja samanvärinen pilkutettu viiva, joka näyttää, kuinka kauas kauranviljelys yleensä ulottuu. Muu- tamat yksinäiset paikat (Kittilä, Muonio), karttaan merkityt vih- reillä pisteillä. ovat tämän viljalajin viljelyksen pohjoisimmat etuvartiot; mutta näin kaukana pohjoisessa kaura ainoastaan poikkeustapauksittain kypsyy ja siis tavallisesti leikataan vih- reänä. — Pilkutettu kauraraja alenee hiukan itäänpäin. Tähän taasen on osittain syynä se, että Kajaanin-seutu on ylänkömaata, joka ei yleensä sovellu kauranviljelykselle, osittain eräs etu, joka Pohjanmaalla on Pohjois-Savoon ja Pohjois-Karjalaan ver- raten, nimittäin paremmat kulkuvuorot (Oulun rautatie), johon vielä tulee lisäksi väestön suurempi valppaus ja yritteliäisyys läntisessä osassa Suomea. Tämän vuoksi on meijeritoimi edis- tynyt enemmän Pohjanmaalla kuin idempänä, ja kun kaura on tärkeätä väkirehua karjalle, on myös kauranviljelys näillä seu- duilla tullut yleisemmäksi kuin Itä-Suomessa. Ei ole epäilemis- täkään, etteikö kauraraja Itä-Suomessakin siirry pohjoisemmaksi. kun rautatieverkko saadaan ulotetuksi kauemmaksi pohjoiseen. Vielä on jäljellä yksi viljalaji, veknä. Sen viljelys Suo- messa on hyvin vähäpätöinen niissäkin osissa maata, missä sitä enimmän viljellään. Kartta osottaa, että yleinen vehnänviljelys rajoittuu kaikkein lounaisimpaan osaan maata; täällä tavataan vehnäpeltoja, jospa pieniäkin, melkein joka talossa. Se vehnä- laji, joka täällä viljellään, on n. s. syysvehnää. Vehnänviljelyk- sen rajoittumiseen tälle pienelle alueelle on pääasiallisena syynä se, että tämä viljalaji on kaikista Suomessa viljellyistä arin ja että juuri tämä maan lounainen kulma on ilmastollisessa suh- teessa edullisin osa maata. Myöskin ulkopuolella kartalle mer-2 Suomen Kartasto. Karitalehti n:o 11 b. ruista; niinpä keltaisella pisteellä osotetulla Toivoniemen nimis- miehenvirkatalolla Inarissa. Yhtäjaksoinen ruisraja kallistuu jyr- kästi etelään Tornion joen puolella. Tämä ei johdu ensinkään siitä, että maan länsirajan puoleiset seudut olisivat vähemmin viljeltyjä tahi vähemmin soveliaita viljelykseen, kuin itäisemmät, vaan perustuu siihen, että Tornion jokilaaksossa ovat hyvät kulku- keinot, joten siellä voidaan helposti saada ruista etelästä päin, jota vastoin tämä on vaikeampaa Kemijärven ja Kuolajärven asuk- kaille, jotka senvuoksi itse viljelevät puheenaolevaa viljalajia. Pohjanmaan pohjoisosassa on myöskin kauran raja, yhtä- jaksoinen vihreä viiva, joka osottaa, kuinka kaukana pohjoisessa tätä viljalajia yleisesti viljellään, ja samanvärinen pilkutettu viiva, joka näyttää, kuinka kauas kauranviljelys yleensä ulottuu. Muu- tamat yksinäiset paikat (Kittilä, Muonio), karttaan merkityt vih- reillä pisteillä. ovat tämän viljalajin viljelyksen pohjoisimmat etuvartiot; mutta näin kaukana pohjoisessa kaura ainoastaan poikkeustapauksittain kypsyy ja siis tavallisesti leikataan vih- reänä. — Pilkutettu kauraraja alenee hiukan itäänpäin. Tähän taasen on osittain syynä se, että Kajaanin-seutu on ylänkömaata, joka ei yleensä sovellu kauranviljelykselle, osittain eräs etu, joka Pohjanmaalla on Pohjois-Savoon ja Pohjois-Karjalaan ver- raten, nimittäin paremmat kulkuvuorot (Oulun rautatie), johon vielä tulee lisäksi väestön suurempi valppaus ja yritteliäisyys läntisessä osassa Suomea. Tämän vuoksi on meijeritoimi edis- tynyt enemmän Pohjanmaalla kuin idempänä, ja kun kaura on tärkeätä väkirehua karjalle, on myös kauranviljelys näillä seu- duilla tullut yleisemmäksi kuin Itä-Suomessa. Ei ole epäilemis- täkään, etteikö kauraraja Itä-Suomessakin siirry pohjoisemmaksi. kun rautatieverkko saadaan ulotetuksi kauemmaksi pohjoiseen. Vielä on jäljellä yksi viljalaji, veknä. Sen viljelys Suo- messa on hyvin vähäpätöinen niissäkin osissa maata, missä sitä enimmän viljellään. Kartta osottaa, että yleinen vehnänviljelys rajoittuu kaikkein lounaisimpaan osaan maata; täällä tavataan vehnäpeltoja, jospa pieniäkin, melkein joka talossa. Se vehnä- laji, joka täällä viljellään, on n. s. syysvehnää. Vehnänviljelyk- sen rajoittumiseen tälle pienelle alueelle on pääasiallisena syynä se, että tämä viljalaji on kaikista Suomessa viljellyistä arin ja että juuri tämä maan lounainen kulma on ilmastollisessa suh- teessa edullisin osa maata. Myöskin ulkopuolella kartalle mer-2 Suomen Kartasto. Karitalehti n:o 11 b. ruista; niinpä keltaisella pisteellä osotetulla Toivoniemen nimis- miehenvirkatalolla Inarissa. Yhtäjaksoinen ruisraja kallistuu jyr- kästi etelään Tornion joen puolella. Tämä ei johdu ensinkään siitä, että maan länsirajan puoleiset seudut olisivat vähemmin viljeltyjä tahi vähemmin soveliaita viljelykseen, kuin itäisemmät, vaan perustuu siihen, että Tornion jokilaaksossa ovat hyvät kulku- keinot, joten siellä voidaan helposti saada ruista etelästä päin, jota vastoin tämä on vaikeampaa Kemijärven ja Kuolajärven asuk- kaille, jotka senvuoksi itse viljelevät puheenaolevaa viljalajia. Pohjanmaan pohjoisosassa on myöskin kauran raja, yhtä- jaksoinen vihreä viiva, joka osottaa, kuinka kaukana pohjoisessa tätä viljalajia yleisesti viljellään, ja samanvärinen pilkutettu viiva, joka näyttää, kuinka kauas kauranviljelys yleensä ulottuu. Muu- tamat yksinäiset paikat (Kittilä, Muonio), karttaan merkityt vih- reillä pisteillä. ovat tämän viljalajin viljelyksen pohjoisimmat etuvartiot; mutta näin kaukana pohjoisessa kaura ainoastaan poikkeustapauksittain kypsyy ja siis tavallisesti leikataan vih- reänä. — Pilkutettu kauraraja alenee hiukan itäänpäin. Tähän taasen on osittain syynä se, että Kajaanin-seutu on ylänkömaata, joka ei yleensä sovellu kauranviljelykselle, osittain eräs etu, joka Pohjanmaalla on Pohjois-Savoon ja Pohjois-Karjalaan ver- raten, nimittäin paremmat kulkuvuorot (Oulun rautatie), johon vielä tulee lisäksi väestön suurempi valppaus ja yritteliäisyys läntisessä osassa Suomea. Tämän vuoksi on meijeritoimi edis- tynyt enemmän Pohjanmaalla kuin idempänä, ja kun kaura on tärkeätä väkirehua karjalle, on myös kauranviljelys näillä seu- duilla tullut yleisemmäksi kuin Itä-Suomessa. Ei ole epäilemis- täkään, etteikö kauraraja Itä-Suomessakin siirry pohjoisemmaksi. kun rautatieverkko saadaan ulotetuksi kauemmaksi pohjoiseen. Vielä on jäljellä yksi viljalaji, veknä. Sen viljelys Suo- messa on hyvin vähäpätöinen niissäkin osissa maata, missä sitä enimmän viljellään. Kartta osottaa, että yleinen vehnänviljelys rajoittuu kaikkein lounaisimpaan osaan maata; täällä tavataan vehnäpeltoja, jospa pieniäkin, melkein joka talossa. Se vehnä- laji, joka täällä viljellään, on n. s. syysvehnää. Vehnänviljelyk- sen rajoittumiseen tälle pienelle alueelle on pääasiallisena syynä se, että tämä viljalaji on kaikista Suomessa viljellyistä arin ja että juuri tämä maan lounainen kulma on ilmastollisessa suh- teessa edullisin osa maata. Myöskin ulkopuolella kartalle mer- --- Viljelyskasvilt. 3 kittyä aluetta viljellään vehnää monin paikoin maassamme, vaikka hyvin vähässä määrässä. Sekä syys- että kevätviljaa viljellään, edellistä enemmän läntisessä Suomessa aina Keski-Pohjanmaalle saakka (noin 64”), kevätvehnää taasen itäisemmissä osissa maata, pohjoisimpana Oulussa. Lisäksi nähdään kartalla kaskenviljelyksen raja. Tämä vil- jelystapa on, niinkuin näkyy, pääasiallisesti käytännössä itäisissä osissa maata. Rajaviiva ei osota jyrkkää lakkaamista. Kaskia poltetaan kyllä lännempänäkin sitä, mutta ei missään yleisesti ja suuressa määrin, enimmän ehkä niillä autioilla metsämailla, missä Uusimaa, Varsinais-Suomi ja Häme yhtyvät. Toisaalta on itä- puolella kaskirajaa. varsinkin etelässä, seutuja, missä kaskeami- nen on paikoin jo melkein kokonaan lakannut. Ylimalkaan voinee kuitenkin sanoa, että itäpuolella tätä rajaa kaskeaminen on maantapana, länsipuolella taasen melkein merkitystä vailla. Sillä alueella, missä kaskenpolttoa vielä harjoitetaan, viljel- lään myöskin faffaria. Se kylvetään melkein aina kaskiin, ja sen viljelys on melkein kokonaan tuntematon niissä osissa maata, missä kaskenviljelys ei ole käytännössä. Lopuksi on karttaan vedetty viiva Uudestakaarlebyystä— Kuopioon —Käkisalmelle— Viipuriin osottamaan, kuinka kaukana pohjoisessa ja idässä heinäpeltoja jo käytetään. Heinänviljelys, jota eivät tunteneet meidän esi-isämme alkuperäisine maanvil- jelystapoinensa, kuuluu myöhempään, järkiperäisen maanvilje- lyksen kehityskauteen, ja siihen, harjoitetaanko sitä vaiko ei, voi jotenkin varmaan perustaa arvostelunsa maanviljelyksen yleisestä kannasta paikkakunnalla. Tämä raja muuttuu alituisesti ja lienee nyt jo vedettävä idemmäksi, kuin 1893, jota vuotta se tarkoittaa. Viljelyskasveja. Tällä kartalla on koetettu näyttää, kuinka tärkeimmät vil- jelyskasvit, paitsi viljalajeja, ovat maassamme levinneet. Kaik- kein tärkeimmälle niistä, perunalle, ei ole mitään rajaa merkitty, sillä sen viljeleminen ulottuu yli koko maan, kaikkiin pohjoi- simpiin perukkoihin saakka, eikä ole taloa tahi torppaakaan, missä ei tätä juurikasvia viljeltäisi. Yhtä laajalle on levinnyt myöskin nauris; mutta sitä viljellään paljoa vähemmän kuin ennen, enimmäkseen Itä-Suomen kaskissa.Viljelyskasvilt. 3 kittyä aluetta viljellään vehnää monin paikoin maassamme, vaikka hyvin vähässä määrässä. Sekä syys- että kevätviljaa viljellään, edellistä enemmän läntisessä Suomessa aina Keski-Pohjanmaalle saakka (noin 64”), kevätvehnää taasen itäisemmissä osissa maata, pohjoisimpana Oulussa. Lisäksi nähdään kartalla kaskenviljelyksen raja. Tämä vil- jelystapa on, niinkuin näkyy, pääasiallisesti käytännössä itäisissä osissa maata. Rajaviiva ei osota jyrkkää lakkaamista. Kaskia poltetaan kyllä lännempänäkin sitä, mutta ei missään yleisesti ja suuressa määrin, enimmän ehkä niillä autioilla metsämailla, missä Uusimaa, Varsinais-Suomi ja Häme yhtyvät. Toisaalta on itä- puolella kaskirajaa. varsinkin etelässä, seutuja, missä kaskeami- nen on paikoin jo melkein kokonaan lakannut. Ylimalkaan voinee kuitenkin sanoa, että itäpuolella tätä rajaa kaskeaminen on maantapana, länsipuolella taasen melkein merkitystä vailla. Sillä alueella, missä kaskenpolttoa vielä harjoitetaan, viljel- lään myöskin faffaria. Se kylvetään melkein aina kaskiin, ja sen viljelys on melkein kokonaan tuntematon niissä osissa maata, missä kaskenviljelys ei ole käytännössä. Lopuksi on karttaan vedetty viiva Uudestakaarlebyystä— Kuopioon —Käkisalmelle— Viipuriin osottamaan, kuinka kaukana pohjoisessa ja idässä heinäpeltoja jo käytetään. Heinänviljelys, jota eivät tunteneet meidän esi-isämme alkuperäisine maanvil- jelystapoinensa, kuuluu myöhempään, järkiperäisen maanvilje- lyksen kehityskauteen, ja siihen, harjoitetaanko sitä vaiko ei, voi jotenkin varmaan perustaa arvostelunsa maanviljelyksen yleisestä kannasta paikkakunnalla. Tämä raja muuttuu alituisesti ja lienee nyt jo vedettävä idemmäksi, kuin 1893, jota vuotta se tarkoittaa. Viljelyskasveja. Tällä kartalla on koetettu näyttää, kuinka tärkeimmät vil- jelyskasvit, paitsi viljalajeja, ovat maassamme levinneet. Kaik- kein tärkeimmälle niistä, perunalle, ei ole mitään rajaa merkitty, sillä sen viljeleminen ulottuu yli koko maan, kaikkiin pohjoi- simpiin perukkoihin saakka, eikä ole taloa tahi torppaakaan, missä ei tätä juurikasvia viljeltäisi. Yhtä laajalle on levinnyt myöskin nauris; mutta sitä viljellään paljoa vähemmän kuin ennen, enimmäkseen Itä-Suomen kaskissa.Viljelyskasvilt. 3 kittyä aluetta viljellään vehnää monin paikoin maassamme, vaikka hyvin vähässä määrässä. Sekä syys- että kevätviljaa viljellään, edellistä enemmän läntisessä Suomessa aina Keski-Pohjanmaalle saakka (noin 64”), kevätvehnää taasen itäisemmissä osissa maata, pohjoisimpana Oulussa. Lisäksi nähdään kartalla kaskenviljelyksen raja. Tämä vil- jelystapa on, niinkuin näkyy, pääasiallisesti käytännössä itäisissä osissa maata. Rajaviiva ei osota jyrkkää lakkaamista. Kaskia poltetaan kyllä lännempänäkin sitä, mutta ei missään yleisesti ja suuressa määrin, enimmän ehkä niillä autioilla metsämailla, missä Uusimaa, Varsinais-Suomi ja Häme yhtyvät. Toisaalta on itä- puolella kaskirajaa. varsinkin etelässä, seutuja, missä kaskeami- nen on paikoin jo melkein kokonaan lakannut. Ylimalkaan voinee kuitenkin sanoa, että itäpuolella tätä rajaa kaskeaminen on maantapana, länsipuolella taasen melkein merkitystä vailla. Sillä alueella, missä kaskenpolttoa vielä harjoitetaan, viljel- lään myöskin faffaria. Se kylvetään melkein aina kaskiin, ja sen viljelys on melkein kokonaan tuntematon niissä osissa maata, missä kaskenviljelys ei ole käytännössä. Lopuksi on karttaan vedetty viiva Uudestakaarlebyystä— Kuopioon —Käkisalmelle— Viipuriin osottamaan, kuinka kaukana pohjoisessa ja idässä heinäpeltoja jo käytetään. Heinänviljelys, jota eivät tunteneet meidän esi-isämme alkuperäisine maanvil- jelystapoinensa, kuuluu myöhempään, järkiperäisen maanvilje- lyksen kehityskauteen, ja siihen, harjoitetaanko sitä vaiko ei, voi jotenkin varmaan perustaa arvostelunsa maanviljelyksen yleisestä kannasta paikkakunnalla. Tämä raja muuttuu alituisesti ja lienee nyt jo vedettävä idemmäksi, kuin 1893, jota vuotta se tarkoittaa. Viljelyskasveja. Tällä kartalla on koetettu näyttää, kuinka tärkeimmät vil- jelyskasvit, paitsi viljalajeja, ovat maassamme levinneet. Kaik- kein tärkeimmälle niistä, perunalle, ei ole mitään rajaa merkitty, sillä sen viljeleminen ulottuu yli koko maan, kaikkiin pohjoi- simpiin perukkoihin saakka, eikä ole taloa tahi torppaakaan, missä ei tätä juurikasvia viljeltäisi. Yhtä laajalle on levinnyt myöskin nauris; mutta sitä viljellään paljoa vähemmän kuin ennen, enimmäkseen Itä-Suomen kaskissa. --- 4 Suomen Kartasto. Karttalehti n:o 11 b. Toinen tärkeä juurikasvi on /anttu. Sen yleisen viljelemi- sen rajaa osotetaan kartalla keltaisella viivalla, joka alkaa noin 62 :lta. Tämän viivan eteläpuolella viljelevät lanttua yleisesti sekä herrasväki että talonpoikainen väestö paikoin jotenkin suurissa- kin pelloissa, sekä ihmisenravinnoksi että karjanrehuksi. Jota enemmän etääntyy tästä rajasta pohjoista kohden, sitä pienem- miksi ja harvinaisemmiksi käyvät lanttumaat, mutta viljelys me- nestyy vielä erinomaisen hyvin. Haapavedellä, vieläpä Tornios- sakin on oltu tyytyväisiä satoon. Mutta pohjoisessa käy vilje- lys epävarmaksi. Voi sentään jo arvata, että Ouluun saakka lantun viljelyksellä on hyvä tulevaisuus. Tärkeitä peltokasveja ovat myös herneet; niiden viljelys ei ole vielä. enempää kuin lantunkaan, päässyt leviämään maassa siinä määrässä, kuin se ansaitsisi ja kuin se epäilemättä tulee tekemään. Yleisen herneenviljelyksen raja, joka kartalle on mer- kitty punaisella, pilkutetulla viivalla, käy hyvin epäsäännöllisesti, mikä ei johdu luonnonpakosta, vaan kaikenlaisista satunnaisista seikoista, niinkuin pohjalaisen väestön vanhoillisuudesta ravinto- aineihin nähden, maanviljelyksen alhaisesta kannasta Itä-Suo- messa, erittäinkin Karjalan Kannaksella y. m. Herneitä ei mis- sään viljellä suuressa määrin. Pohjoispuolella vedettyä rajaa herneitä viljelee melkein ainoastaan herrasväki puutarhoissaan. Se menestyy hyvin Oulun seuduille saakka, missä viljelys käy epävarmaksi; mutta on aina Lapissa saakka jo monin paikoin viljelty sokeriherneitä. Omituinen on &aalin yleisen viljelemisen leviäminen mei- dän maassa. Tämä kasvi näet, ynnä tattari, ovat ainoat vilje- lyskasvit, jotka selvästi ovat idästä päin tulleesta vaikutuksesta saavuttaneet nykyisen leviämisensä. "Vihreä viiva kartalla osot- taa, että kaalia pääasiallisesti viljellään Kaakkois-Suomessa, mi- hin käyttö silminnähtävästi on tullut Venäjältä, jossa, niin- kuin tiedetään, kaalia hyvin yleisesti viljellään. Sitä viljel- lään kyllä koko Suomessa, aina Ouluun saakka, ja hyvällä me- nestykselläkin, mutta kuitenkin on ainoastaan tässä kaakkoisessa kulmassa sen viljeleminen yleisesti levinnyt koko väestön kes- kuuteen: muuten sitä käyttää melkein ainoastaan herrasväki. Epäilemättä kaali vielä leviää yli koko maan 65 :seen saakka. Kahden kehruuskasvin, hampun ja pellavan, pohjoisraja esiintyy selvästi noin 64%:en seuduilla. Hamppua viljellään hyvin4 Suomen Kartasto. Karttalehti n:o 11 b. Toinen tärkeä juurikasvi on /anttu. Sen yleisen viljelemi- sen rajaa osotetaan kartalla keltaisella viivalla, joka alkaa noin 62 :lta. Tämän viivan eteläpuolella viljelevät lanttua yleisesti sekä herrasväki että talonpoikainen väestö paikoin jotenkin suurissa- kin pelloissa, sekä ihmisenravinnoksi että karjanrehuksi. Jota enemmän etääntyy tästä rajasta pohjoista kohden, sitä pienem- miksi ja harvinaisemmiksi käyvät lanttumaat, mutta viljelys me- nestyy vielä erinomaisen hyvin. Haapavedellä, vieläpä Tornios- sakin on oltu tyytyväisiä satoon. Mutta pohjoisessa käy vilje- lys epävarmaksi. Voi sentään jo arvata, että Ouluun saakka lantun viljelyksellä on hyvä tulevaisuus. Tärkeitä peltokasveja ovat myös herneet; niiden viljelys ei ole vielä. enempää kuin lantunkaan, päässyt leviämään maassa siinä määrässä, kuin se ansaitsisi ja kuin se epäilemättä tulee tekemään. Yleisen herneenviljelyksen raja, joka kartalle on mer- kitty punaisella, pilkutetulla viivalla, käy hyvin epäsäännöllisesti, mikä ei johdu luonnonpakosta, vaan kaikenlaisista satunnaisista seikoista, niinkuin pohjalaisen väestön vanhoillisuudesta ravinto- aineihin nähden, maanviljelyksen alhaisesta kannasta Itä-Suo- messa, erittäinkin Karjalan Kannaksella y. m. Herneitä ei mis- sään viljellä suuressa määrin. Pohjoispuolella vedettyä rajaa herneitä viljelee melkein ainoastaan herrasväki puutarhoissaan. Se menestyy hyvin Oulun seuduille saakka, missä viljelys käy epävarmaksi; mutta on aina Lapissa saakka jo monin paikoin viljelty sokeriherneitä. Omituinen on &aalin yleisen viljelemisen leviäminen mei- dän maassa. Tämä kasvi näet, ynnä tattari, ovat ainoat vilje- lyskasvit, jotka selvästi ovat idästä päin tulleesta vaikutuksesta saavuttaneet nykyisen leviämisensä. "Vihreä viiva kartalla osot- taa, että kaalia pääasiallisesti viljellään Kaakkois-Suomessa, mi- hin käyttö silminnähtävästi on tullut Venäjältä, jossa, niin- kuin tiedetään, kaalia hyvin yleisesti viljellään. Sitä viljel- lään kyllä koko Suomessa, aina Ouluun saakka, ja hyvällä me- nestykselläkin, mutta kuitenkin on ainoastaan tässä kaakkoisessa kulmassa sen viljeleminen yleisesti levinnyt koko väestön kes- kuuteen: muuten sitä käyttää melkein ainoastaan herrasväki. Epäilemättä kaali vielä leviää yli koko maan 65 :seen saakka. Kahden kehruuskasvin, hampun ja pellavan, pohjoisraja esiintyy selvästi noin 64%:en seuduilla. Hamppua viljellään hyvin4 Suomen Kartasto. Karttalehti n:o 11 b. Toinen tärkeä juurikasvi on /anttu. Sen yleisen viljelemi- sen rajaa osotetaan kartalla keltaisella viivalla, joka alkaa noin 62 :lta. Tämän viivan eteläpuolella viljelevät lanttua yleisesti sekä herrasväki että talonpoikainen väestö paikoin jotenkin suurissa- kin pelloissa, sekä ihmisenravinnoksi että karjanrehuksi. Jota enemmän etääntyy tästä rajasta pohjoista kohden, sitä pienem- miksi ja harvinaisemmiksi käyvät lanttumaat, mutta viljelys me- nestyy vielä erinomaisen hyvin. Haapavedellä, vieläpä Tornios- sakin on oltu tyytyväisiä satoon. Mutta pohjoisessa käy vilje- lys epävarmaksi. Voi sentään jo arvata, että Ouluun saakka lantun viljelyksellä on hyvä tulevaisuus. Tärkeitä peltokasveja ovat myös herneet; niiden viljelys ei ole vielä. enempää kuin lantunkaan, päässyt leviämään maassa siinä määrässä, kuin se ansaitsisi ja kuin se epäilemättä tulee tekemään. Yleisen herneenviljelyksen raja, joka kartalle on mer- kitty punaisella, pilkutetulla viivalla, käy hyvin epäsäännöllisesti, mikä ei johdu luonnonpakosta, vaan kaikenlaisista satunnaisista seikoista, niinkuin pohjalaisen väestön vanhoillisuudesta ravinto- aineihin nähden, maanviljelyksen alhaisesta kannasta Itä-Suo- messa, erittäinkin Karjalan Kannaksella y. m. Herneitä ei mis- sään viljellä suuressa määrin. Pohjoispuolella vedettyä rajaa herneitä viljelee melkein ainoastaan herrasväki puutarhoissaan. Se menestyy hyvin Oulun seuduille saakka, missä viljelys käy epävarmaksi; mutta on aina Lapissa saakka jo monin paikoin viljelty sokeriherneitä. Omituinen on &aalin yleisen viljelemisen leviäminen mei- dän maassa. Tämä kasvi näet, ynnä tattari, ovat ainoat vilje- lyskasvit, jotka selvästi ovat idästä päin tulleesta vaikutuksesta saavuttaneet nykyisen leviämisensä. "Vihreä viiva kartalla osot- taa, että kaalia pääasiallisesti viljellään Kaakkois-Suomessa, mi- hin käyttö silminnähtävästi on tullut Venäjältä, jossa, niin- kuin tiedetään, kaalia hyvin yleisesti viljellään. Sitä viljel- lään kyllä koko Suomessa, aina Ouluun saakka, ja hyvällä me- nestykselläkin, mutta kuitenkin on ainoastaan tässä kaakkoisessa kulmassa sen viljeleminen yleisesti levinnyt koko väestön kes- kuuteen: muuten sitä käyttää melkein ainoastaan herrasväki. Epäilemättä kaali vielä leviää yli koko maan 65 :seen saakka. Kahden kehruuskasvin, hampun ja pellavan, pohjoisraja esiintyy selvästi noin 64%:en seuduilla. Hamppua viljellään hyvin --- Viljelyskasvit. . 5 vähän Etelä- ja Lounais-Suomessa, eteläpuolella Viipurin—-Porin välistä viivaa ei melkein ensinkään, mutta sisäosissa maata vielä hyvin yleisesti, vaikka vähissä määrin, kotitarpeiksi aina kartalle vedettyyn rajaan asti ja muutamissa yksinäisissä paikoissa sen pohjoispuolellakin, tuskin sentään Oulua pohjoisempana. Ham- punviljelys on kuitenkin vähentynyt ja vähenee arvatenkin yhä eteenkinpäin, kun helpommaksi käy venäläisen hampun saanti, sillä tämä on erittäin hyvää ja halpaa. Pe/lavaa ei viljellä aina yhtä kaukana pohjoisessa kuin hamppua, vaan ainoastaan Vaasan leveysasteelle saakka, poikkeuksittain joskus pohjoisempanakin, Raahen seuduille saakka. Enimmäkseen viljellään sitä vähissä erin kotitarpeeksi, suurissa määrin kuitenkin Etelä-Hämeessä, joka varustaa Tampereen pellavatehtaan raaka-aineella. Yleensä on myöskin pellavanviljelys vähenemään päin, minkä voi var- sinkin havaita kaupunkien lähistössä, jossa on helppo saada val- miita pellavatavaroita. Puutarhanviljelys on meidän maassa alkanut Turun seu- duilla, jonne sen 1600-luvulla toivat maahan muuttaneet ruotsa- laiset ja' saksalaiset ja missä ilmasto paremmin kuin muualla soveltuu sille. Täältä se on levinnyt askel askeleelta talonpoi- kaispiireissä sekä myös loitommalle maan eri osiin siirtyneen herrasväen kautta. Meidän aikoina, jolloin liike eri maanpaik- kojen kesken on helppoa ja vilkasta, voi puutarhanviljelys hel- pommin kuin ennen levitä syrjäisiinkin seutuihin. ja eri tahoilta kuuluukin, että harrastus siihen on herännyt. Luultavasti ei se aika ole kaukana, jolloin puutarhoja tavataan melkein koko maassa sekä herras- että talonpoikaistiloilla. Selvän todisteen tämän hienomman viljelyslajin länsimaisesta alkuperästä Suo- messa tapaamme vielä siinä seikassa, että rahvaalla on paljoa useammin Länsi- kuin Itä-Suomessa asuntonsa vieressä oma puutarhatilkku tahi istutettuja koristuspensaita (ruusuja, syree- nejä) tahi -kukkia. Selvästi näkee sen myöskin omenapuun ny- kyisestä leviämisestä maassamme. Ainoastaan lounaisessa kul- massa, miten kartalla osotetaan, on omenanviljelys yleinen: siellä on omenapuita melkein joka talossa ja myöskin torpissa on niitä usein istutettuna. Tämän rajan toisella puolella alkaa kar- talle merkitsemätön alue, joka ulottuu noin 62%:lle, mihin aluee- seen omenapuiden viljelys rajoittuu herrastaloissa ja missä se vielä varsin hyvin menestyy. Pohjoispuolella 62? on puu harvinai-Viljelyskasvit. . 5 vähän Etelä- ja Lounais-Suomessa, eteläpuolella Viipurin—-Porin välistä viivaa ei melkein ensinkään, mutta sisäosissa maata vielä hyvin yleisesti, vaikka vähissä määrin, kotitarpeiksi aina kartalle vedettyyn rajaan asti ja muutamissa yksinäisissä paikoissa sen pohjoispuolellakin, tuskin sentään Oulua pohjoisempana. Ham- punviljelys on kuitenkin vähentynyt ja vähenee arvatenkin yhä eteenkinpäin, kun helpommaksi käy venäläisen hampun saanti, sillä tämä on erittäin hyvää ja halpaa. Pe/lavaa ei viljellä aina yhtä kaukana pohjoisessa kuin hamppua, vaan ainoastaan Vaasan leveysasteelle saakka, poikkeuksittain joskus pohjoisempanakin, Raahen seuduille saakka. Enimmäkseen viljellään sitä vähissä erin kotitarpeeksi, suurissa määrin kuitenkin Etelä-Hämeessä, joka varustaa Tampereen pellavatehtaan raaka-aineella. Yleensä on myöskin pellavanviljelys vähenemään päin, minkä voi var- sinkin havaita kaupunkien lähistössä, jossa on helppo saada val- miita pellavatavaroita. Puutarhanviljelys on meidän maassa alkanut Turun seu- duilla, jonne sen 1600-luvulla toivat maahan muuttaneet ruotsa- laiset ja' saksalaiset ja missä ilmasto paremmin kuin muualla soveltuu sille. Täältä se on levinnyt askel askeleelta talonpoi- kaispiireissä sekä myös loitommalle maan eri osiin siirtyneen herrasväen kautta. Meidän aikoina, jolloin liike eri maanpaik- kojen kesken on helppoa ja vilkasta, voi puutarhanviljelys hel- pommin kuin ennen levitä syrjäisiinkin seutuihin. ja eri tahoilta kuuluukin, että harrastus siihen on herännyt. Luultavasti ei se aika ole kaukana, jolloin puutarhoja tavataan melkein koko maassa sekä herras- että talonpoikaistiloilla. Selvän todisteen tämän hienomman viljelyslajin länsimaisesta alkuperästä Suo- messa tapaamme vielä siinä seikassa, että rahvaalla on paljoa useammin Länsi- kuin Itä-Suomessa asuntonsa vieressä oma puutarhatilkku tahi istutettuja koristuspensaita (ruusuja, syree- nejä) tahi -kukkia. Selvästi näkee sen myöskin omenapuun ny- kyisestä leviämisestä maassamme. Ainoastaan lounaisessa kul- massa, miten kartalla osotetaan, on omenanviljelys yleinen: siellä on omenapuita melkein joka talossa ja myöskin torpissa on niitä usein istutettuna. Tämän rajan toisella puolella alkaa kar- talle merkitsemätön alue, joka ulottuu noin 62%:lle, mihin aluee- seen omenapuiden viljelys rajoittuu herrastaloissa ja missä se vielä varsin hyvin menestyy. Pohjoispuolella 62? on puu harvinai-Viljelyskasvit. . 5 vähän Etelä- ja Lounais-Suomessa, eteläpuolella Viipurin—-Porin välistä viivaa ei melkein ensinkään, mutta sisäosissa maata vielä hyvin yleisesti, vaikka vähissä määrin, kotitarpeiksi aina kartalle vedettyyn rajaan asti ja muutamissa yksinäisissä paikoissa sen pohjoispuolellakin, tuskin sentään Oulua pohjoisempana. Ham- punviljelys on kuitenkin vähentynyt ja vähenee arvatenkin yhä eteenkinpäin, kun helpommaksi käy venäläisen hampun saanti, sillä tämä on erittäin hyvää ja halpaa. Pe/lavaa ei viljellä aina yhtä kaukana pohjoisessa kuin hamppua, vaan ainoastaan Vaasan leveysasteelle saakka, poikkeuksittain joskus pohjoisempanakin, Raahen seuduille saakka. Enimmäkseen viljellään sitä vähissä erin kotitarpeeksi, suurissa määrin kuitenkin Etelä-Hämeessä, joka varustaa Tampereen pellavatehtaan raaka-aineella. Yleensä on myöskin pellavanviljelys vähenemään päin, minkä voi var- sinkin havaita kaupunkien lähistössä, jossa on helppo saada val- miita pellavatavaroita. Puutarhanviljelys on meidän maassa alkanut Turun seu- duilla, jonne sen 1600-luvulla toivat maahan muuttaneet ruotsa- laiset ja' saksalaiset ja missä ilmasto paremmin kuin muualla soveltuu sille. Täältä se on levinnyt askel askeleelta talonpoi- kaispiireissä sekä myös loitommalle maan eri osiin siirtyneen herrasväen kautta. Meidän aikoina, jolloin liike eri maanpaik- kojen kesken on helppoa ja vilkasta, voi puutarhanviljelys hel- pommin kuin ennen levitä syrjäisiinkin seutuihin. ja eri tahoilta kuuluukin, että harrastus siihen on herännyt. Luultavasti ei se aika ole kaukana, jolloin puutarhoja tavataan melkein koko maassa sekä herras- että talonpoikaistiloilla. Selvän todisteen tämän hienomman viljelyslajin länsimaisesta alkuperästä Suo- messa tapaamme vielä siinä seikassa, että rahvaalla on paljoa useammin Länsi- kuin Itä-Suomessa asuntonsa vieressä oma puutarhatilkku tahi istutettuja koristuspensaita (ruusuja, syree- nejä) tahi -kukkia. Selvästi näkee sen myöskin omenapuun ny- kyisestä leviämisestä maassamme. Ainoastaan lounaisessa kul- massa, miten kartalla osotetaan, on omenanviljelys yleinen: siellä on omenapuita melkein joka talossa ja myöskin torpissa on niitä usein istutettuna. Tämän rajan toisella puolella alkaa kar- talle merkitsemätön alue, joka ulottuu noin 62%:lle, mihin aluee- seen omenapuiden viljelys rajoittuu herrastaloissa ja missä se vielä varsin hyvin menestyy. Pohjoispuolella 62? on puu harvinai- --- 6 Suomen Kartasto. Karttalehti n:o 11 b. nen, ja sitä viljelee ainoastaan herrasväki koetteeksi. Kypsiä hedelmiä, vaikka ei juuri suuria eikä erityisen hyvänmakuisia, saadaan kuitenkin vielä Uudessakaarlebyyssä, ja senvuoksi on luultavaa, että tämä puu vähitellen pääsee yleiseksi 63 :lle saakka. On kuitenkin huomattava, että sekä sen istutus että hoito vaa- tivat suurempaa huolta, kuin tavallisesti otaksutaan. Toinen kasvi, joka samoin kuin omenakin on levinnyt lounaisesta ja jo ehtinyt kappaleen matkaa etemmäksi sisämaahan, on karviais- marjapensas. Kartalle merkityllä alueella viljellään sitä ylei- sesti. Sen ulkopuolella se käy yhä harvinaisemmaksi jota poh- joisemmaksi ja idemmäksi tullaan ja noin 64*%:en paikoilla käy viljelys epävarmaksi. Tämän leveysasteen eteläpuolella se var- maan vastaisuudessa pääsee yhtä yleiseksi, kuin se nykyään on lounaisessa Suomessa. Fredr. Elfving.6 Suomen Kartasto. Karttalehti n:o 11 b. nen, ja sitä viljelee ainoastaan herrasväki koetteeksi. Kypsiä hedelmiä, vaikka ei juuri suuria eikä erityisen hyvänmakuisia, saadaan kuitenkin vielä Uudessakaarlebyyssä, ja senvuoksi on luultavaa, että tämä puu vähitellen pääsee yleiseksi 63 :lle saakka. On kuitenkin huomattava, että sekä sen istutus että hoito vaa- tivat suurempaa huolta, kuin tavallisesti otaksutaan. Toinen kasvi, joka samoin kuin omenakin on levinnyt lounaisesta ja jo ehtinyt kappaleen matkaa etemmäksi sisämaahan, on karviais- marjapensas. Kartalle merkityllä alueella viljellään sitä ylei- sesti. Sen ulkopuolella se käy yhä harvinaisemmaksi jota poh- joisemmaksi ja idemmäksi tullaan ja noin 64*%:en paikoilla käy viljelys epävarmaksi. Tämän leveysasteen eteläpuolella se var- maan vastaisuudessa pääsee yhtä yleiseksi, kuin se nykyään on lounaisessa Suomessa. Fredr. Elfving.6 Suomen Kartasto. Karttalehti n:o 11 b. nen, ja sitä viljelee ainoastaan herrasväki koetteeksi. Kypsiä hedelmiä, vaikka ei juuri suuria eikä erityisen hyvänmakuisia, saadaan kuitenkin vielä Uudessakaarlebyyssä, ja senvuoksi on luultavaa, että tämä puu vähitellen pääsee yleiseksi 63 :lle saakka. On kuitenkin huomattava, että sekä sen istutus että hoito vaa- tivat suurempaa huolta, kuin tavallisesti otaksutaan. Toinen kasvi, joka samoin kuin omenakin on levinnyt lounaisesta ja jo ehtinyt kappaleen matkaa etemmäksi sisämaahan, on karviais- marjapensas. Kartalle merkityllä alueella viljellään sitä ylei- sesti. Sen ulkopuolella se käy yhä harvinaisemmaksi jota poh- joisemmaksi ja idemmäksi tullaan ja noin 64*%:en paikoilla käy viljelys epävarmaksi. Tämän leveysasteen eteläpuolella se var- maan vastaisuudessa pääsee yhtä yleiseksi, kuin se nykyään on lounaisessa Suomessa. Fredr. Elfving. --- SUOMEN KARTASTO. KARTTALEHDET N:ot 12 ja 13. Metsät. Kuten koko pohjolassa on Suomessakin määrättömien aika- kausien kuluessa metsällä ollut mitä tärkein tehtävä luonnon taloudessa, ja aina esihistoriallisista ajoista asti se on määrää- västi vaikuttanut ihmis-asutuksen leviämistapaan näillä mailla sekä koko maan talouteen. Tästä metsän suuresta merkityksestä huolimatta on vasta myöhempinä aikoina meillä ryhdytty sitä perinpohjaisesti tutkimaan. Jo tästäkin syystä ovat nykyjään saatavissa olevat havainnot riittämättömiä perinpohjaiselle met- siemme tutkimukselle. Tässä yhteydessä se sitä vähemmin saattaa tulla kysymykseen, kun Kartaston karttojen mittakaava ja tekstille tuleva vähäinen tila jo sinänsä estävät yksityiskoh- tiin syventymästä. Molempien — karttojen ') täydennykseksi esitämme tässä kuitenkin lyhyeen katsauksen. Johdatukseksi tehtyämme selkoa Suomen wetstämuodostavista puulajeista ja kosketeltuamme niiden tuloa alueellemme, esitämme muutamia tietoja maan yksityismet- sistä, sitten kruunun- ja pappis-virkatalojen metsistä ja viimein yhtenäisistä kruununmetsistä. Puulajit. Suomen tärkeimmät metsiä muodostavat puulajit ovat: petäjä, kuusi, koivu, harmaaleppä ja haapa. Muista puu- lajeista on tervaleppä merkityksessä ensimmäinen ja lähenee sekä alansa laajuuteen että runsauteensa nähden enin varsinaisia metsiämuodostavia puulajeja. Muut lajit esiintyvät osaksi vain miten milloinkin runsaana lisänä metsän päälajien kasvustoissa, niink. tuomi, pihlaja, raita, halava ja Etelä-Suomessa ruotsin- ja 1) Nämä kartat ovat jäljennyksiä Metsänhoitohallituksen hallussa ole- vista alkuperäisistä kartoista; virkatalot on merkitty kirjoittajan johdolla laadi- tun karttateoksen mukaan, josta kartasta niinikään Kartaston karttaa n:o 13 on täydennetty.SUOMEN KARTASTO. KARTTALEHDET N:ot 12 ja 13. Metsät. Kuten koko pohjolassa on Suomessakin määrättömien aika- kausien kuluessa metsällä ollut mitä tärkein tehtävä luonnon taloudessa, ja aina esihistoriallisista ajoista asti se on määrää- västi vaikuttanut ihmis-asutuksen leviämistapaan näillä mailla sekä koko maan talouteen. Tästä metsän suuresta merkityksestä huolimatta on vasta myöhempinä aikoina meillä ryhdytty sitä perinpohjaisesti tutkimaan. Jo tästäkin syystä ovat nykyjään saatavissa olevat havainnot riittämättömiä perinpohjaiselle met- siemme tutkimukselle. Tässä yhteydessä se sitä vähemmin saattaa tulla kysymykseen, kun Kartaston karttojen mittakaava ja tekstille tuleva vähäinen tila jo sinänsä estävät yksityiskoh- tiin syventymästä. Molempien — karttojen ') täydennykseksi esitämme tässä kuitenkin lyhyeen katsauksen. Johdatukseksi tehtyämme selkoa Suomen wetstämuodostavista puulajeista ja kosketeltuamme niiden tuloa alueellemme, esitämme muutamia tietoja maan yksityismet- sistä, sitten kruunun- ja pappis-virkatalojen metsistä ja viimein yhtenäisistä kruununmetsistä. Puulajit. Suomen tärkeimmät metsiä muodostavat puulajit ovat: petäjä, kuusi, koivu, harmaaleppä ja haapa. Muista puu- lajeista on tervaleppä merkityksessä ensimmäinen ja lähenee sekä alansa laajuuteen että runsauteensa nähden enin varsinaisia metsiämuodostavia puulajeja. Muut lajit esiintyvät osaksi vain miten milloinkin runsaana lisänä metsän päälajien kasvustoissa, niink. tuomi, pihlaja, raita, halava ja Etelä-Suomessa ruotsin- ja 1) Nämä kartat ovat jäljennyksiä Metsänhoitohallituksen hallussa ole- vista alkuperäisistä kartoista; virkatalot on merkitty kirjoittajan johdolla laadi- tun karttateoksen mukaan, josta kartasta niinikään Kartaston karttaa n:o 13 on täydennetty.SUOMEN KARTASTO. KARTTALEHDET N:ot 12 ja 13. Metsät. Kuten koko pohjolassa on Suomessakin määrättömien aika- kausien kuluessa metsällä ollut mitä tärkein tehtävä luonnon taloudessa, ja aina esihistoriallisista ajoista asti se on määrää- västi vaikuttanut ihmis-asutuksen leviämistapaan näillä mailla sekä koko maan talouteen. Tästä metsän suuresta merkityksestä huolimatta on vasta myöhempinä aikoina meillä ryhdytty sitä perinpohjaisesti tutkimaan. Jo tästäkin syystä ovat nykyjään saatavissa olevat havainnot riittämättömiä perinpohjaiselle met- siemme tutkimukselle. Tässä yhteydessä se sitä vähemmin saattaa tulla kysymykseen, kun Kartaston karttojen mittakaava ja tekstille tuleva vähäinen tila jo sinänsä estävät yksityiskoh- tiin syventymästä. Molempien — karttojen ') täydennykseksi esitämme tässä kuitenkin lyhyeen katsauksen. Johdatukseksi tehtyämme selkoa Suomen wetstämuodostavista puulajeista ja kosketeltuamme niiden tuloa alueellemme, esitämme muutamia tietoja maan yksityismet- sistä, sitten kruunun- ja pappis-virkatalojen metsistä ja viimein yhtenäisistä kruununmetsistä. Puulajit. Suomen tärkeimmät metsiä muodostavat puulajit ovat: petäjä, kuusi, koivu, harmaaleppä ja haapa. Muista puu- lajeista on tervaleppä merkityksessä ensimmäinen ja lähenee sekä alansa laajuuteen että runsauteensa nähden enin varsinaisia metsiämuodostavia puulajeja. Muut lajit esiintyvät osaksi vain miten milloinkin runsaana lisänä metsän päälajien kasvustoissa, niink. tuomi, pihlaja, raita, halava ja Etelä-Suomessa ruotsin- ja 1) Nämä kartat ovat jäljennyksiä Metsänhoitohallituksen hallussa ole- vista alkuperäisistä kartoista; virkatalot on merkitty kirjoittajan johdolla laadi- tun karttateoksen mukaan, josta kartasta niinikään Kartaston karttaa n:o 13 on täydennetty. --- 2 Suomen Kartasto. Karttalehdet n:ot 12 ja 13. suomenpihlaja, omena, vaahtera ja jalava, osittain vähäisinä kas- vustoina, tavallisesti hyvinkin pieninä, niink. tammi, niinipuu ja saarni. Eri puulajien leveneminen on pääpiirteissään esitetty kartta- lehdellä n:o 11a, johon ei kuitenkaan tuomen, pihlajan, har- maanlepän, haavan, raidan ja halavan levenemistä ole erityisesti voitu merkitä syystä, että näiden alat pääasiassa yhtyvät koivun alueeseen. Niinhyvin tuomi kuin raita ja halavakin loppuvat tosin yleensä jo varsinaisen koivuvyöhykkeen alemmassa osassa, mutta näiden ja koivun vaakasuoran levenemisen ero on kuiten- kin niin vähäinen, ettei sitä saada selvästi esiintymään näin pienimittaisessa kartassa. Sitävastoin sekä haapa että pihlaja nousevat surkastuneina, jalankorkuisina kasvustoina joskus koivu- metsän rajasta ylikin. Maamme varsinaisista metsiämuodostavista puulajeista on petäjä (Pinus silvestris L.) selvästi valtalajina eteläisimmältä rannikolta alkaen aina kauas Inarin Lappiin, jossa sitä harva- kasvuisina kasvustoina tavataan vielä idässä Näätäjoella ja län- nessä Tenojoen vartta pitkin Outakoskelle saakka; myöskin Utsjoen yläjuoksun laaksossa on yhtenäistä, vaikkakin harvaa petäjämetsää (noin 69? 50' p. lev.) ja vielä lähellä Utsjoen yhty- mistä Tenojokeen (69? 55') on yksinäisiä, kitukasvuisia petäjiä. — Tunturien rinteitä nousee petäjämetsä Etelä-Inarissa 360—370 m yli merenpinnan, ja yksinäisiä, pensasmaisia yksilöitä tavataan vielä noin 100 m ylempänä. Pohjoisemmassa petäjävyöhyk- keen raja alenee jokseenkin nopeasti ja se on Peldoaivilla ja lähituntureilla noin 100 m ja Utsjoen laaksossa enemmän kuin 200 m alempana kuin Ivalojoella. ?) Muuten on olemassa paljon ilmoituksia, että petäjä on ennen aikaan ulottunut pohjoisempaan kuin nykyjään, seikka joka on sopusoinnussa Ruotsin olojen kanssa. Tämä petäjän- rajan siirtyminen taaksepäin on kenties osittain yleisten ilmaston- muutoksien seuraus, mutta on näytetty toteen sellaisen ilmiön tapahtuneen myöskin verrattain lyhyellä historiallisella ajalla, 1 Huolellisesti tehtyjä yhteensovitelmia petäjän ja kuusen levene- mistä Suomessa koskevasta kirjallisuudesta tapaamme Hj. Hjeltin teoksessa Conspectus florae fennicae (Acta Soc. pro Fauna & Flora fenn. Vol. V) sekä eräässä H. R. Sandbergin matkakertomuksessa (Finska Forstförenin- gens Meddelanden, 15, 1899).2 Suomen Kartasto. Karttalehdet n:ot 12 ja 13. suomenpihlaja, omena, vaahtera ja jalava, osittain vähäisinä kas- vustoina, tavallisesti hyvinkin pieninä, niink. tammi, niinipuu ja saarni. Eri puulajien leveneminen on pääpiirteissään esitetty kartta- lehdellä n:o 11a, johon ei kuitenkaan tuomen, pihlajan, har- maanlepän, haavan, raidan ja halavan levenemistä ole erityisesti voitu merkitä syystä, että näiden alat pääasiassa yhtyvät koivun alueeseen. Niinhyvin tuomi kuin raita ja halavakin loppuvat tosin yleensä jo varsinaisen koivuvyöhykkeen alemmassa osassa, mutta näiden ja koivun vaakasuoran levenemisen ero on kuiten- kin niin vähäinen, ettei sitä saada selvästi esiintymään näin pienimittaisessa kartassa. Sitävastoin sekä haapa että pihlaja nousevat surkastuneina, jalankorkuisina kasvustoina joskus koivu- metsän rajasta ylikin. Maamme varsinaisista metsiämuodostavista puulajeista on petäjä (Pinus silvestris L.) selvästi valtalajina eteläisimmältä rannikolta alkaen aina kauas Inarin Lappiin, jossa sitä harva- kasvuisina kasvustoina tavataan vielä idässä Näätäjoella ja län- nessä Tenojoen vartta pitkin Outakoskelle saakka; myöskin Utsjoen yläjuoksun laaksossa on yhtenäistä, vaikkakin harvaa petäjämetsää (noin 69? 50' p. lev.) ja vielä lähellä Utsjoen yhty- mistä Tenojokeen (69? 55') on yksinäisiä, kitukasvuisia petäjiä. — Tunturien rinteitä nousee petäjämetsä Etelä-Inarissa 360—370 m yli merenpinnan, ja yksinäisiä, pensasmaisia yksilöitä tavataan vielä noin 100 m ylempänä. Pohjoisemmassa petäjävyöhyk- keen raja alenee jokseenkin nopeasti ja se on Peldoaivilla ja lähituntureilla noin 100 m ja Utsjoen laaksossa enemmän kuin 200 m alempana kuin Ivalojoella. ?) Muuten on olemassa paljon ilmoituksia, että petäjä on ennen aikaan ulottunut pohjoisempaan kuin nykyjään, seikka joka on sopusoinnussa Ruotsin olojen kanssa. Tämä petäjän- rajan siirtyminen taaksepäin on kenties osittain yleisten ilmaston- muutoksien seuraus, mutta on näytetty toteen sellaisen ilmiön tapahtuneen myöskin verrattain lyhyellä historiallisella ajalla, 1 Huolellisesti tehtyjä yhteensovitelmia petäjän ja kuusen levene- mistä Suomessa koskevasta kirjallisuudesta tapaamme Hj. Hjeltin teoksessa Conspectus florae fennicae (Acta Soc. pro Fauna & Flora fenn. Vol. V) sekä eräässä H. R. Sandbergin matkakertomuksessa (Finska Forstförenin- gens Meddelanden, 15, 1899).2 Suomen Kartasto. Karttalehdet n:ot 12 ja 13. suomenpihlaja, omena, vaahtera ja jalava, osittain vähäisinä kas- vustoina, tavallisesti hyvinkin pieninä, niink. tammi, niinipuu ja saarni. Eri puulajien leveneminen on pääpiirteissään esitetty kartta- lehdellä n:o 11a, johon ei kuitenkaan tuomen, pihlajan, har- maanlepän, haavan, raidan ja halavan levenemistä ole erityisesti voitu merkitä syystä, että näiden alat pääasiassa yhtyvät koivun alueeseen. Niinhyvin tuomi kuin raita ja halavakin loppuvat tosin yleensä jo varsinaisen koivuvyöhykkeen alemmassa osassa, mutta näiden ja koivun vaakasuoran levenemisen ero on kuiten- kin niin vähäinen, ettei sitä saada selvästi esiintymään näin pienimittaisessa kartassa. Sitävastoin sekä haapa että pihlaja nousevat surkastuneina, jalankorkuisina kasvustoina joskus koivu- metsän rajasta ylikin. Maamme varsinaisista metsiämuodostavista puulajeista on petäjä (Pinus silvestris L.) selvästi valtalajina eteläisimmältä rannikolta alkaen aina kauas Inarin Lappiin, jossa sitä harva- kasvuisina kasvustoina tavataan vielä idässä Näätäjoella ja län- nessä Tenojoen vartta pitkin Outakoskelle saakka; myöskin Utsjoen yläjuoksun laaksossa on yhtenäistä, vaikkakin harvaa petäjämetsää (noin 69? 50' p. lev.) ja vielä lähellä Utsjoen yhty- mistä Tenojokeen (69? 55') on yksinäisiä, kitukasvuisia petäjiä. — Tunturien rinteitä nousee petäjämetsä Etelä-Inarissa 360—370 m yli merenpinnan, ja yksinäisiä, pensasmaisia yksilöitä tavataan vielä noin 100 m ylempänä. Pohjoisemmassa petäjävyöhyk- keen raja alenee jokseenkin nopeasti ja se on Peldoaivilla ja lähituntureilla noin 100 m ja Utsjoen laaksossa enemmän kuin 200 m alempana kuin Ivalojoella. ?) Muuten on olemassa paljon ilmoituksia, että petäjä on ennen aikaan ulottunut pohjoisempaan kuin nykyjään, seikka joka on sopusoinnussa Ruotsin olojen kanssa. Tämä petäjän- rajan siirtyminen taaksepäin on kenties osittain yleisten ilmaston- muutoksien seuraus, mutta on näytetty toteen sellaisen ilmiön tapahtuneen myöskin verrattain lyhyellä historiallisella ajalla, 1 Huolellisesti tehtyjä yhteensovitelmia petäjän ja kuusen levene- mistä Suomessa koskevasta kirjallisuudesta tapaamme Hj. Hjeltin teoksessa Conspectus florae fennicae (Acta Soc. pro Fauna & Flora fenn. Vol. V) sekä eräässä H. R. Sandbergin matkakertomuksessa (Finska Forstförenin- gens Meddelanden, 15, 1899). --- Metsät. 3 luultavasti rajujen kulovalkeiden sekä tunnottoman metsänhaas- kauksen seurauksena, niinpä esim. Varankivuonon seuduissa, Tenojoen varsilla, Inarin ja Utsjoen välisillä matalilla tuntureilla. Petäjä viihtyy paraiten hikevillä murtokivimailla. etenkin jos ne ovat vähin saviperäisiä; se on kuitenkin sangen vaati- maton sekä ilmastoon että maanlaatuun nähden ja sitä kasvaa siitä syystä mitä erilaisimmilla kasvupaikoilla, kuten karuilla hietikkökankailla, melkein paljailla kallioilla ja vuorilla, märillä rämeillä ja muilla vesiperäisillä mailla. Se vaatii kuitenkin suuressa määrin valoa ja karisuttaa pian ne oksat, jotka kasvu- ajalla joutuvat varjoon: tästä syystä se sankoissa kasvustoissa tai muitten puulajien kanssa sekaisin kasvaessaan kohoo kau- niiksi, pyöreärunkoiseksi, oksattomaksi hongaksi, jonka sitkeä, helppoveistoinen, pihkaisa ja siksi kestävä puuaine on saattanut tämän puulajin niin halutuksi ja moneen tarpeeseen melkein välttämättömäksi ei yksin meillä, vaan koko Euroopassa, jopa, viime aikoina valtamerentakaisissakin maissa. Pohjoismaista petäjä- eli honkapuuta pitävät asiantuntijat sen lujuuden ja ver- rattain oksattoman laadun vuoksi etevämpänä kuin Keski-Euroo- pan tuottamaa puutta. Maailmanmarkkinoilla maksettuun hintaan nähden ovat Suomen petäjätuotteet yleensä saaneet väistyä sekä Ruotsin viennin edestä, koska lajittelu siellä on ollut huo- lellisempaa jo tarkempaa kuin meillä, että myöskin Pohjois- Venäjän viennin edestä, missä se seikka, että metsiä on verrat- tain runsaasti, on aina viime aikoihin saakka tehnyt mahdolli- seksi ylen tarkan ja vientimiehelle edullisen lajituspuun vali- koimisen. Petäjän kasvamissuhteista tehdyt laskut näyttävät, että se kohtuullisen hyvässä metsämaassa ja muuten säännöllisissä oloissa tarvitsee varttuakseen rakennushirreksi, jonka läpimitta 7 m:n korkeudella on 20 cm, tarvitsee keskimäärin: eteläisimmässä Suomessa, 60*—61* p. lev., 82 vuotta keskisessä » , 62*—63? » » 105 » pohjoisessa » , 65—66? » » 131 » sekä varttuakseen sahatukiksi, jonka läpimitta samalla korkeu- della on 25 cm, keskimäärin: eteläisimmässä Suomessa, 60*—61? p. lev. 111 vuotta keskisessä » , 622—637? » » 142 » pohjoisessa » , 65*—66? » » 175 »Metsät. 3 luultavasti rajujen kulovalkeiden sekä tunnottoman metsänhaas- kauksen seurauksena, niinpä esim. Varankivuonon seuduissa, Tenojoen varsilla, Inarin ja Utsjoen välisillä matalilla tuntureilla. Petäjä viihtyy paraiten hikevillä murtokivimailla. etenkin jos ne ovat vähin saviperäisiä; se on kuitenkin sangen vaati- maton sekä ilmastoon että maanlaatuun nähden ja sitä kasvaa siitä syystä mitä erilaisimmilla kasvupaikoilla, kuten karuilla hietikkökankailla, melkein paljailla kallioilla ja vuorilla, märillä rämeillä ja muilla vesiperäisillä mailla. Se vaatii kuitenkin suuressa määrin valoa ja karisuttaa pian ne oksat, jotka kasvu- ajalla joutuvat varjoon: tästä syystä se sankoissa kasvustoissa tai muitten puulajien kanssa sekaisin kasvaessaan kohoo kau- niiksi, pyöreärunkoiseksi, oksattomaksi hongaksi, jonka sitkeä, helppoveistoinen, pihkaisa ja siksi kestävä puuaine on saattanut tämän puulajin niin halutuksi ja moneen tarpeeseen melkein välttämättömäksi ei yksin meillä, vaan koko Euroopassa, jopa, viime aikoina valtamerentakaisissakin maissa. Pohjoismaista petäjä- eli honkapuuta pitävät asiantuntijat sen lujuuden ja ver- rattain oksattoman laadun vuoksi etevämpänä kuin Keski-Euroo- pan tuottamaa puutta. Maailmanmarkkinoilla maksettuun hintaan nähden ovat Suomen petäjätuotteet yleensä saaneet väistyä sekä Ruotsin viennin edestä, koska lajittelu siellä on ollut huo- lellisempaa jo tarkempaa kuin meillä, että myöskin Pohjois- Venäjän viennin edestä, missä se seikka, että metsiä on verrat- tain runsaasti, on aina viime aikoihin saakka tehnyt mahdolli- seksi ylen tarkan ja vientimiehelle edullisen lajituspuun vali- koimisen. Petäjän kasvamissuhteista tehdyt laskut näyttävät, että se kohtuullisen hyvässä metsämaassa ja muuten säännöllisissä oloissa tarvitsee varttuakseen rakennushirreksi, jonka läpimitta 7 m:n korkeudella on 20 cm, tarvitsee keskimäärin: eteläisimmässä Suomessa, 60*—61* p. lev., 82 vuotta keskisessä » , 62*—63? » » 105 » pohjoisessa » , 65—66? » » 131 » sekä varttuakseen sahatukiksi, jonka läpimitta samalla korkeu- della on 25 cm, keskimäärin: eteläisimmässä Suomessa, 60*—61? p. lev. 111 vuotta keskisessä » , 622—637? » » 142 » pohjoisessa » , 65*—66? » » 175 »Metsät. 3 luultavasti rajujen kulovalkeiden sekä tunnottoman metsänhaas- kauksen seurauksena, niinpä esim. Varankivuonon seuduissa, Tenojoen varsilla, Inarin ja Utsjoen välisillä matalilla tuntureilla. Petäjä viihtyy paraiten hikevillä murtokivimailla. etenkin jos ne ovat vähin saviperäisiä; se on kuitenkin sangen vaati- maton sekä ilmastoon että maanlaatuun nähden ja sitä kasvaa siitä syystä mitä erilaisimmilla kasvupaikoilla, kuten karuilla hietikkökankailla, melkein paljailla kallioilla ja vuorilla, märillä rämeillä ja muilla vesiperäisillä mailla. Se vaatii kuitenkin suuressa määrin valoa ja karisuttaa pian ne oksat, jotka kasvu- ajalla joutuvat varjoon: tästä syystä se sankoissa kasvustoissa tai muitten puulajien kanssa sekaisin kasvaessaan kohoo kau- niiksi, pyöreärunkoiseksi, oksattomaksi hongaksi, jonka sitkeä, helppoveistoinen, pihkaisa ja siksi kestävä puuaine on saattanut tämän puulajin niin halutuksi ja moneen tarpeeseen melkein välttämättömäksi ei yksin meillä, vaan koko Euroopassa, jopa, viime aikoina valtamerentakaisissakin maissa. Pohjoismaista petäjä- eli honkapuuta pitävät asiantuntijat sen lujuuden ja ver- rattain oksattoman laadun vuoksi etevämpänä kuin Keski-Euroo- pan tuottamaa puutta. Maailmanmarkkinoilla maksettuun hintaan nähden ovat Suomen petäjätuotteet yleensä saaneet väistyä sekä Ruotsin viennin edestä, koska lajittelu siellä on ollut huo- lellisempaa jo tarkempaa kuin meillä, että myöskin Pohjois- Venäjän viennin edestä, missä se seikka, että metsiä on verrat- tain runsaasti, on aina viime aikoihin saakka tehnyt mahdolli- seksi ylen tarkan ja vientimiehelle edullisen lajituspuun vali- koimisen. Petäjän kasvamissuhteista tehdyt laskut näyttävät, että se kohtuullisen hyvässä metsämaassa ja muuten säännöllisissä oloissa tarvitsee varttuakseen rakennushirreksi, jonka läpimitta 7 m:n korkeudella on 20 cm, tarvitsee keskimäärin: eteläisimmässä Suomessa, 60*—61* p. lev., 82 vuotta keskisessä » , 62*—63? » » 105 » pohjoisessa » , 65—66? » » 131 » sekä varttuakseen sahatukiksi, jonka läpimitta samalla korkeu- della on 25 cm, keskimäärin: eteläisimmässä Suomessa, 60*—61? p. lev. 111 vuotta keskisessä » , 622—637? » » 142 » pohjoisessa » , 65*—66? » » 175 » --- 4 Suomen Kartasto. Karttalehdet n:ot 12 ja 13. Petäjäpuitten korkeus kasvuhelpoisella maalla tiheissä kas- vustoissa on keskimäärin: 100 vin ijässä 160 v:n ijässä Etelä-Suomessa 60* 30' p. lev. saakka — 25 m 26,7 m Keski-— » 64? p. lev. saakka 21,4 » 23,2 » Pohjois- » 18,4 » 20,3 » Eräs korkeimpia meidän maassamme tunnettuja petäjiä kaadettiin Tuusulan pitäjässä ja se oli 35,6 m pitkä; vielä Ivalojoen laaksossa on poikkeuksittain tavattu aina 30 m korkuisia puita, vaikka 200—250 vuotiset hongat noilla mailla tavallisesti ovat vain 12—J4 m pituisia. Kuusi (Picea excelsa Link.) on petäjän jäljestä Suomen tär- kein puulaji ja vetää sille vertoja ankaran ilmaston kestämisen kyvyssä. Eräissä osissa maata, esim. Vaasan läänin rannikko- pitäjissä, monissa paikoin Lounais-Suomessa, suurissa osissa Kuusamoa ja Pudasjärveä, on kuusi selvästi vallemmalla kuin petäjä. Enontekiössä kuusi loppuu kappaleen matkaa Ounas- tunturista pohjoiseen ja Inarissa sitä tavataan Ivalojoen laakson pohjoispuolella yleensä vain hajanaisina, vähäisinä kasvustoina ja yksinäisinä puina; sellaisia kasvaa vielä lähellä Nitshijärveä (69 15—20' p. lev.) sekä Paatsjoen vartta pitkin vielä vähän pohjoisemmassa eli 69 27 p. lev. Kuusi siis loppuu Suomen Lapissa kappaleen matkaa etelämpänä kuin petäjä, mutta käy Venäjän Lapissa ja Pohjois-Venäjällä yleensä petäjää etemmäksi pohjoista kohti. Myöskin niiden tunturien rinteitä, joiden lähistössä kuusimetsää on, nousee kuusi miltei yhtä korkealle kuin petäjä; joskus, esim. Pallastuntureilla, korkeammallekin. Hammasurolla, Ivalojoen pohjoispuolella, on havaittu yksinäinen kuusipensas vielä 424 m meren pintaa ylempänä. Kehittyäkseen täysimääräisesti vaatii kuusi hedelmällisem- pää maata ja varsinkin enemmän kosteutta kuin petäjä. Sitä- vastoin se viihtyy jokseenkin hyvin syvässäkin siimeksessä ja niin ollen se säännöllisesti tunkeutuu muiden puulajien kasvus- toihin, etenkin sellaiseen petäjämetsään, missä maaperä ei ole aivan kuivaa ja kovaa. Vanhempina aikoina petäjän levenemistä suosivat nuo silloin kovin yleiset, laajalla raivoavat kulovalkeat ja suuressa määrin harjoitettu kaskenpoltto, jota vastoin tätä nykyä päinvastaista vaikutusta alkaa näkyä metsissämme nyt tavaksi tulleen hajahakkuun seurauksena. 4 Suomen Kartasto. Karttalehdet n:ot 12 ja 13. Petäjäpuitten korkeus kasvuhelpoisella maalla tiheissä kas- vustoissa on keskimäärin: 100 vin ijässä 160 v:n ijässä Etelä-Suomessa 60* 30' p. lev. saakka — 25 m 26,7 m Keski-— » 64? p. lev. saakka 21,4 » 23,2 » Pohjois- » 18,4 » 20,3 » Eräs korkeimpia meidän maassamme tunnettuja petäjiä kaadettiin Tuusulan pitäjässä ja se oli 35,6 m pitkä; vielä Ivalojoen laaksossa on poikkeuksittain tavattu aina 30 m korkuisia puita, vaikka 200—250 vuotiset hongat noilla mailla tavallisesti ovat vain 12—J4 m pituisia. Kuusi (Picea excelsa Link.) on petäjän jäljestä Suomen tär- kein puulaji ja vetää sille vertoja ankaran ilmaston kestämisen kyvyssä. Eräissä osissa maata, esim. Vaasan läänin rannikko- pitäjissä, monissa paikoin Lounais-Suomessa, suurissa osissa Kuusamoa ja Pudasjärveä, on kuusi selvästi vallemmalla kuin petäjä. Enontekiössä kuusi loppuu kappaleen matkaa Ounas- tunturista pohjoiseen ja Inarissa sitä tavataan Ivalojoen laakson pohjoispuolella yleensä vain hajanaisina, vähäisinä kasvustoina ja yksinäisinä puina; sellaisia kasvaa vielä lähellä Nitshijärveä (69 15—20' p. lev.) sekä Paatsjoen vartta pitkin vielä vähän pohjoisemmassa eli 69 27 p. lev. Kuusi siis loppuu Suomen Lapissa kappaleen matkaa etelämpänä kuin petäjä, mutta käy Venäjän Lapissa ja Pohjois-Venäjällä yleensä petäjää etemmäksi pohjoista kohti. Myöskin niiden tunturien rinteitä, joiden lähistössä kuusimetsää on, nousee kuusi miltei yhtä korkealle kuin petäjä; joskus, esim. Pallastuntureilla, korkeammallekin. Hammasurolla, Ivalojoen pohjoispuolella, on havaittu yksinäinen kuusipensas vielä 424 m meren pintaa ylempänä. Kehittyäkseen täysimääräisesti vaatii kuusi hedelmällisem- pää maata ja varsinkin enemmän kosteutta kuin petäjä. Sitä- vastoin se viihtyy jokseenkin hyvin syvässäkin siimeksessä ja niin ollen se säännöllisesti tunkeutuu muiden puulajien kasvus- toihin, etenkin sellaiseen petäjämetsään, missä maaperä ei ole aivan kuivaa ja kovaa. Vanhempina aikoina petäjän levenemistä suosivat nuo silloin kovin yleiset, laajalla raivoavat kulovalkeat ja suuressa määrin harjoitettu kaskenpoltto, jota vastoin tätä nykyä päinvastaista vaikutusta alkaa näkyä metsissämme nyt tavaksi tulleen hajahakkuun seurauksena. 4 Suomen Kartasto. Karttalehdet n:ot 12 ja 13. Petäjäpuitten korkeus kasvuhelpoisella maalla tiheissä kas- vustoissa on keskimäärin: 100 vin ijässä 160 v:n ijässä Etelä-Suomessa 60* 30' p. lev. saakka — 25 m 26,7 m Keski-— » 64? p. lev. saakka 21,4 » 23,2 » Pohjois- » 18,4 » 20,3 » Eräs korkeimpia meidän maassamme tunnettuja petäjiä kaadettiin Tuusulan pitäjässä ja se oli 35,6 m pitkä; vielä Ivalojoen laaksossa on poikkeuksittain tavattu aina 30 m korkuisia puita, vaikka 200—250 vuotiset hongat noilla mailla tavallisesti ovat vain 12—J4 m pituisia. Kuusi (Picea excelsa Link.) on petäjän jäljestä Suomen tär- kein puulaji ja vetää sille vertoja ankaran ilmaston kestämisen kyvyssä. Eräissä osissa maata, esim. Vaasan läänin rannikko- pitäjissä, monissa paikoin Lounais-Suomessa, suurissa osissa Kuusamoa ja Pudasjärveä, on kuusi selvästi vallemmalla kuin petäjä. Enontekiössä kuusi loppuu kappaleen matkaa Ounas- tunturista pohjoiseen ja Inarissa sitä tavataan Ivalojoen laakson pohjoispuolella yleensä vain hajanaisina, vähäisinä kasvustoina ja yksinäisinä puina; sellaisia kasvaa vielä lähellä Nitshijärveä (69 15—20' p. lev.) sekä Paatsjoen vartta pitkin vielä vähän pohjoisemmassa eli 69 27 p. lev. Kuusi siis loppuu Suomen Lapissa kappaleen matkaa etelämpänä kuin petäjä, mutta käy Venäjän Lapissa ja Pohjois-Venäjällä yleensä petäjää etemmäksi pohjoista kohti. Myöskin niiden tunturien rinteitä, joiden lähistössä kuusimetsää on, nousee kuusi miltei yhtä korkealle kuin petäjä; joskus, esim. Pallastuntureilla, korkeammallekin. Hammasurolla, Ivalojoen pohjoispuolella, on havaittu yksinäinen kuusipensas vielä 424 m meren pintaa ylempänä. Kehittyäkseen täysimääräisesti vaatii kuusi hedelmällisem- pää maata ja varsinkin enemmän kosteutta kuin petäjä. Sitä- vastoin se viihtyy jokseenkin hyvin syvässäkin siimeksessä ja niin ollen se säännöllisesti tunkeutuu muiden puulajien kasvus- toihin, etenkin sellaiseen petäjämetsään, missä maaperä ei ole aivan kuivaa ja kovaa. Vanhempina aikoina petäjän levenemistä suosivat nuo silloin kovin yleiset, laajalla raivoavat kulovalkeat ja suuressa määrin harjoitettu kaskenpoltto, jota vastoin tätä nykyä päinvastaista vaikutusta alkaa näkyä metsissämme nyt tavaksi tulleen hajahakkuun seurauksena. --- Metsät. 5 Kuusta on maassamme useampia muunnoksia ja poikkeavia muotoja, esim. pyöreäpäisistä käpysuomuistaan tunnettavat muun- nokset medioxima ja obovata, riippakuusi, käärmekuusi, vaivais- maisia ja vaaleahavuisia muotoja j. n. e. Maailmanmarkkinoilla maksetaan kuusipuusta useimmiten vähän vähemmän kuin samanmittaisesta petäjätavarasta; 209 o:n ero on sangen yleinen. Suunnattoman, yhä kasvavan menekin on kuusi saanut viime vuosikymmeninä äkkiä kukoistukseen nousseen paperi- ja puumassateollisuuden raaka-aineksena, johon kelpaavat pienimittaiset puut. Kuusi kasvaa paksuudelleen yleensä hiukan hitaammin kuin petäjä. Varttuakseen rungoltaan 20 ja 25 cm:n läpimittaiseksi 7 m:n korkeudessa kuusi tarvitsee tavallisen hyvässä metsämaassa keskimäärin: 20 cm läpimitaten 25 cm läpimitaten Etelä-Suomessa (60*—62") 96 vuotta 116 vuotta Keski-— » (62 —65 ) 123 » 153 » Pohjois- » (65 —67) 162 » 202 » Kuusi kasvaa pituudelleen yleensä sekä nopeammin että lopullisesti korkeammaksi kuin petäjä. Tavallisen hyvillä metsä- mailla Etelä-Suomessa ovat tasavuotisten suljettujen kasvustojen puut 100 vuoden ijässä keskimäärin 25,5 m ja 160 vuotiaina 30 m korkeita. Tiettävästi korkein Suomessa kasvanut puu oli eräs Evossa hikevällä murtokivisoralla kasvava kuusi, joka oli 141 jalkaa (41,9 m) korkea; 35—36 m:n korkuiset kuuset ovat jo Etelä-Suomessakin harvinaisia. Vielä ylhäällä pohjolassa kuusi vetää vertoja petäjälle korkeuskasvussa. Pohjois-rajalla, lä- hellä Ounastunturia on kuusi vielä 181 m korkea; usein on täällä sen lehvästö huomattavan hoikka ja lieriömäinen, välistä monilatvainenkin. Kuusen vanhetessa se tulee tavallisesti sydänlahoksi paljoa aikaisemmin kuin petäjä. EteläSuomessa eivät vanhanpuoleiset kuusimetsät useimmiten ole 130—150 vuotta vanhempia ja 350 vuotta vanhempia puita tuskin saa nähdä Etelä-Suomessa, missä petäjiä on tavattu 500-vuotisia ja vanhempiakin. Luultavasti estää kirves kuusia pääsemästä korkeampaan ikään, sillä Lapissa on havaittu ikivanhoja, onttorunkoisia kuusia, jotka aivan var- maan ovat yli 500 vuotta vanhoja.Metsät. 5 Kuusta on maassamme useampia muunnoksia ja poikkeavia muotoja, esim. pyöreäpäisistä käpysuomuistaan tunnettavat muun- nokset medioxima ja obovata, riippakuusi, käärmekuusi, vaivais- maisia ja vaaleahavuisia muotoja j. n. e. Maailmanmarkkinoilla maksetaan kuusipuusta useimmiten vähän vähemmän kuin samanmittaisesta petäjätavarasta; 209 o:n ero on sangen yleinen. Suunnattoman, yhä kasvavan menekin on kuusi saanut viime vuosikymmeninä äkkiä kukoistukseen nousseen paperi- ja puumassateollisuuden raaka-aineksena, johon kelpaavat pienimittaiset puut. Kuusi kasvaa paksuudelleen yleensä hiukan hitaammin kuin petäjä. Varttuakseen rungoltaan 20 ja 25 cm:n läpimittaiseksi 7 m:n korkeudessa kuusi tarvitsee tavallisen hyvässä metsämaassa keskimäärin: 20 cm läpimitaten 25 cm läpimitaten Etelä-Suomessa (60*—62") 96 vuotta 116 vuotta Keski-— » (62 —65 ) 123 » 153 » Pohjois- » (65 —67) 162 » 202 » Kuusi kasvaa pituudelleen yleensä sekä nopeammin että lopullisesti korkeammaksi kuin petäjä. Tavallisen hyvillä metsä- mailla Etelä-Suomessa ovat tasavuotisten suljettujen kasvustojen puut 100 vuoden ijässä keskimäärin 25,5 m ja 160 vuotiaina 30 m korkeita. Tiettävästi korkein Suomessa kasvanut puu oli eräs Evossa hikevällä murtokivisoralla kasvava kuusi, joka oli 141 jalkaa (41,9 m) korkea; 35—36 m:n korkuiset kuuset ovat jo Etelä-Suomessakin harvinaisia. Vielä ylhäällä pohjolassa kuusi vetää vertoja petäjälle korkeuskasvussa. Pohjois-rajalla, lä- hellä Ounastunturia on kuusi vielä 181 m korkea; usein on täällä sen lehvästö huomattavan hoikka ja lieriömäinen, välistä monilatvainenkin. Kuusen vanhetessa se tulee tavallisesti sydänlahoksi paljoa aikaisemmin kuin petäjä. EteläSuomessa eivät vanhanpuoleiset kuusimetsät useimmiten ole 130—150 vuotta vanhempia ja 350 vuotta vanhempia puita tuskin saa nähdä Etelä-Suomessa, missä petäjiä on tavattu 500-vuotisia ja vanhempiakin. Luultavasti estää kirves kuusia pääsemästä korkeampaan ikään, sillä Lapissa on havaittu ikivanhoja, onttorunkoisia kuusia, jotka aivan var- maan ovat yli 500 vuotta vanhoja.Metsät. 5 Kuusta on maassamme useampia muunnoksia ja poikkeavia muotoja, esim. pyöreäpäisistä käpysuomuistaan tunnettavat muun- nokset medioxima ja obovata, riippakuusi, käärmekuusi, vaivais- maisia ja vaaleahavuisia muotoja j. n. e. Maailmanmarkkinoilla maksetaan kuusipuusta useimmiten vähän vähemmän kuin samanmittaisesta petäjätavarasta; 209 o:n ero on sangen yleinen. Suunnattoman, yhä kasvavan menekin on kuusi saanut viime vuosikymmeninä äkkiä kukoistukseen nousseen paperi- ja puumassateollisuuden raaka-aineksena, johon kelpaavat pienimittaiset puut. Kuusi kasvaa paksuudelleen yleensä hiukan hitaammin kuin petäjä. Varttuakseen rungoltaan 20 ja 25 cm:n läpimittaiseksi 7 m:n korkeudessa kuusi tarvitsee tavallisen hyvässä metsämaassa keskimäärin: 20 cm läpimitaten 25 cm läpimitaten Etelä-Suomessa (60*—62") 96 vuotta 116 vuotta Keski-— » (62 —65 ) 123 » 153 » Pohjois- » (65 —67) 162 » 202 » Kuusi kasvaa pituudelleen yleensä sekä nopeammin että lopullisesti korkeammaksi kuin petäjä. Tavallisen hyvillä metsä- mailla Etelä-Suomessa ovat tasavuotisten suljettujen kasvustojen puut 100 vuoden ijässä keskimäärin 25,5 m ja 160 vuotiaina 30 m korkeita. Tiettävästi korkein Suomessa kasvanut puu oli eräs Evossa hikevällä murtokivisoralla kasvava kuusi, joka oli 141 jalkaa (41,9 m) korkea; 35—36 m:n korkuiset kuuset ovat jo Etelä-Suomessakin harvinaisia. Vielä ylhäällä pohjolassa kuusi vetää vertoja petäjälle korkeuskasvussa. Pohjois-rajalla, lä- hellä Ounastunturia on kuusi vielä 181 m korkea; usein on täällä sen lehvästö huomattavan hoikka ja lieriömäinen, välistä monilatvainenkin. Kuusen vanhetessa se tulee tavallisesti sydänlahoksi paljoa aikaisemmin kuin petäjä. EteläSuomessa eivät vanhanpuoleiset kuusimetsät useimmiten ole 130—150 vuotta vanhempia ja 350 vuotta vanhempia puita tuskin saa nähdä Etelä-Suomessa, missä petäjiä on tavattu 500-vuotisia ja vanhempiakin. Luultavasti estää kirves kuusia pääsemästä korkeampaan ikään, sillä Lapissa on havaittu ikivanhoja, onttorunkoisia kuusia, jotka aivan var- maan ovat yli 500 vuotta vanhoja. --- 6 Suomen Kartasto. Karttalehdet n:ot 12 ja 13. Koivua on kaksi toisilleen jokseenkin läheistä lajia: raudus- koivu (Betula verrucosa Ehrh.) ja suokko- eli hieskoivu (B. odo- rata Bechst.); paitse niitä on kaikenlaisia sekamuotoja ynnä varpukasveihin kuuluva vaivaiskoivu (B. nana). Koivu on pää- lajina lehtimetsissämme ja on siis Suomen tärkein lehtipuu. Yli suurimman osan maata on hieskoivu valtalajina; se on myöskin mitä kasvupaikkaan ja ilmastoon tulee vähemmin vaatelias kuin rauduskoivu, ja esiintyykin esim. vesiperäisellä maalla melkein yksistään. Pohjois-Suomessa hieskoivu tulee yhä enemmän valta- lajiksi ja muodostaa yksin tuon meillä jotakuinkin laajan n. k. Lapin koivuvyöhykkeen yläpuolella petäjärajaa. Tämä koivu- vyöhyke ulottuu tunturirinteitä ylös tavallisesti 100—150 m:n kohtisuoran matkan; sen puut ovat 2,5—3,5 m:n korkuisia, usein juuresta lähtien monirunkoisia, lehdet pieniä, nahkeita, kuperia; yksityiset rungot eivät yleensä ole 100 vuotta van- hempia. Myöskin paljaalla tunturilla tavataan yleisesti hieskoivu maata pitkin luikertavana varpuna, esim. pitkin koko Jäämeren rannikkoa ja Peldoaivi-tuntureilla 540 m:n korkeudelle saakka. Etelämpänä tämä laji kasvaa keskikokoiseksi puuksi, jolla on valkea, sileä kuori (tuohi) ja hiukan tönkästi ulospäin siir- rottavat oksat. Rauduskoivu on suurissa osissa eteläistä ja lounaista saa- ristoa täydelleen voitolla hieskoivusta, vieläpä eräillä pienem- millä aloilla melkein yksinomaisesti esiintyvä. Koko Etelä- ja Keski-Suomessa se on yleinen ja myöskin, vaikkakin vähem- missä määrin, metsikköjä muodostava. Pohjois-Suomessa se tulee yhä harvinaisemmaksi, mutta sitä on tavattu vielä Paats- joen laaksossa. Sen kuori tavallisesti jo nuorena halkeilee, oksat ovat notkeita, usein rennosti riippuvia, lehdet nahkeita ja pihkaisia (siksi tehdään kylpyvihtoja yksistään tästä lajista). Puistoissa ja istutuksissa suositaan rauduskoivua sen suurem- man kestävyyden, sekä vartevamman ja komeamman ulkonäön vuoksi. Taloudellisesti on kumpikin laji jokseenkin yhtä arvokas ja ne tuottavat enimmän hyödyn erinomaisena polttopuuna, jota paitse niiden luja, sitkeä puu on saanut laajaperäistä käy- täntöä huone- ja talouskaluteollisuudessa. Tuohta on jo am- moin käytetty kattamiseen sekä kaikenmoiseen pieneen käsi- teollisuuteen (ennen vanhaan etenkin »virsuiksi»). Viime aikoina6 Suomen Kartasto. Karttalehdet n:ot 12 ja 13. Koivua on kaksi toisilleen jokseenkin läheistä lajia: raudus- koivu (Betula verrucosa Ehrh.) ja suokko- eli hieskoivu (B. odo- rata Bechst.); paitse niitä on kaikenlaisia sekamuotoja ynnä varpukasveihin kuuluva vaivaiskoivu (B. nana). Koivu on pää- lajina lehtimetsissämme ja on siis Suomen tärkein lehtipuu. Yli suurimman osan maata on hieskoivu valtalajina; se on myöskin mitä kasvupaikkaan ja ilmastoon tulee vähemmin vaatelias kuin rauduskoivu, ja esiintyykin esim. vesiperäisellä maalla melkein yksistään. Pohjois-Suomessa hieskoivu tulee yhä enemmän valta- lajiksi ja muodostaa yksin tuon meillä jotakuinkin laajan n. k. Lapin koivuvyöhykkeen yläpuolella petäjärajaa. Tämä koivu- vyöhyke ulottuu tunturirinteitä ylös tavallisesti 100—150 m:n kohtisuoran matkan; sen puut ovat 2,5—3,5 m:n korkuisia, usein juuresta lähtien monirunkoisia, lehdet pieniä, nahkeita, kuperia; yksityiset rungot eivät yleensä ole 100 vuotta van- hempia. Myöskin paljaalla tunturilla tavataan yleisesti hieskoivu maata pitkin luikertavana varpuna, esim. pitkin koko Jäämeren rannikkoa ja Peldoaivi-tuntureilla 540 m:n korkeudelle saakka. Etelämpänä tämä laji kasvaa keskikokoiseksi puuksi, jolla on valkea, sileä kuori (tuohi) ja hiukan tönkästi ulospäin siir- rottavat oksat. Rauduskoivu on suurissa osissa eteläistä ja lounaista saa- ristoa täydelleen voitolla hieskoivusta, vieläpä eräillä pienem- millä aloilla melkein yksinomaisesti esiintyvä. Koko Etelä- ja Keski-Suomessa se on yleinen ja myöskin, vaikkakin vähem- missä määrin, metsikköjä muodostava. Pohjois-Suomessa se tulee yhä harvinaisemmaksi, mutta sitä on tavattu vielä Paats- joen laaksossa. Sen kuori tavallisesti jo nuorena halkeilee, oksat ovat notkeita, usein rennosti riippuvia, lehdet nahkeita ja pihkaisia (siksi tehdään kylpyvihtoja yksistään tästä lajista). Puistoissa ja istutuksissa suositaan rauduskoivua sen suurem- man kestävyyden, sekä vartevamman ja komeamman ulkonäön vuoksi. Taloudellisesti on kumpikin laji jokseenkin yhtä arvokas ja ne tuottavat enimmän hyödyn erinomaisena polttopuuna, jota paitse niiden luja, sitkeä puu on saanut laajaperäistä käy- täntöä huone- ja talouskaluteollisuudessa. Tuohta on jo am- moin käytetty kattamiseen sekä kaikenmoiseen pieneen käsi- teollisuuteen (ennen vanhaan etenkin »virsuiksi»). Viime aikoina6 Suomen Kartasto. Karttalehdet n:ot 12 ja 13. Koivua on kaksi toisilleen jokseenkin läheistä lajia: raudus- koivu (Betula verrucosa Ehrh.) ja suokko- eli hieskoivu (B. odo- rata Bechst.); paitse niitä on kaikenlaisia sekamuotoja ynnä varpukasveihin kuuluva vaivaiskoivu (B. nana). Koivu on pää- lajina lehtimetsissämme ja on siis Suomen tärkein lehtipuu. Yli suurimman osan maata on hieskoivu valtalajina; se on myöskin mitä kasvupaikkaan ja ilmastoon tulee vähemmin vaatelias kuin rauduskoivu, ja esiintyykin esim. vesiperäisellä maalla melkein yksistään. Pohjois-Suomessa hieskoivu tulee yhä enemmän valta- lajiksi ja muodostaa yksin tuon meillä jotakuinkin laajan n. k. Lapin koivuvyöhykkeen yläpuolella petäjärajaa. Tämä koivu- vyöhyke ulottuu tunturirinteitä ylös tavallisesti 100—150 m:n kohtisuoran matkan; sen puut ovat 2,5—3,5 m:n korkuisia, usein juuresta lähtien monirunkoisia, lehdet pieniä, nahkeita, kuperia; yksityiset rungot eivät yleensä ole 100 vuotta van- hempia. Myöskin paljaalla tunturilla tavataan yleisesti hieskoivu maata pitkin luikertavana varpuna, esim. pitkin koko Jäämeren rannikkoa ja Peldoaivi-tuntureilla 540 m:n korkeudelle saakka. Etelämpänä tämä laji kasvaa keskikokoiseksi puuksi, jolla on valkea, sileä kuori (tuohi) ja hiukan tönkästi ulospäin siir- rottavat oksat. Rauduskoivu on suurissa osissa eteläistä ja lounaista saa- ristoa täydelleen voitolla hieskoivusta, vieläpä eräillä pienem- millä aloilla melkein yksinomaisesti esiintyvä. Koko Etelä- ja Keski-Suomessa se on yleinen ja myöskin, vaikkakin vähem- missä määrin, metsikköjä muodostava. Pohjois-Suomessa se tulee yhä harvinaisemmaksi, mutta sitä on tavattu vielä Paats- joen laaksossa. Sen kuori tavallisesti jo nuorena halkeilee, oksat ovat notkeita, usein rennosti riippuvia, lehdet nahkeita ja pihkaisia (siksi tehdään kylpyvihtoja yksistään tästä lajista). Puistoissa ja istutuksissa suositaan rauduskoivua sen suurem- man kestävyyden, sekä vartevamman ja komeamman ulkonäön vuoksi. Taloudellisesti on kumpikin laji jokseenkin yhtä arvokas ja ne tuottavat enimmän hyödyn erinomaisena polttopuuna, jota paitse niiden luja, sitkeä puu on saanut laajaperäistä käy- täntöä huone- ja talouskaluteollisuudessa. Tuohta on jo am- moin käytetty kattamiseen sekä kaikenmoiseen pieneen käsi- teollisuuteen (ennen vanhaan etenkin »virsuiksi»). Viime aikoina --- Metsät. 7 on koivu saanut viennissäkin merkitystä rihmarullain y. m. (»sgvares») teollisuudessa. Leppää on meillä myöskin kaksi lajia, tervaleppä (4/ns glutinosa) ja harmaaleppä (A. incana). Edellinen muodostaa Etelä-Suomessa metsikköjä hikevällä suomaalla, mutta esiintyy tavallisesti miten milloinkin runsaasti kapealla vyöhykkeellä vesis- töjen varsilla ja merenrannikkoa pitkin. Se vähenee runsaudel- taan pikemmin sisämaassa kuin rannikolla. missä se vielä on yleinen Kokkolan seudulla ja ulettuu lijoelle saakka (65* 27); sisämaassa on tervaleppä jo 63 :lta ylöspäin harvinaisempi, mutta sitä löytyy vielä Kärsämäellä ja Sotkamossa asti. Harmaaleppä peittää etenkin Keski- ja Itä-Suomessa mel- koisia aloja, tavallisesti vanhoja kaskimaita ja maatumia, ja se kotiutuu muutenkin helposti karjanlaitumille ja ahoille; Suomen- lahden ja Itämeren saaristoissa sitä on vain sattumalta, mutta se esiintyy joukoittain jo jonkun kilometrin päässä rannikolta. Pohjoisessa sitä on, vaikkakin surkastuneena ja melkoista harvi- naisemmin, melkein yhtä etäällä kuin hieskoivua. Se ei kos- kaan tule tervalepän kokoiseksi, se pysytteleihe kernaasti pen- saanmuotoisena ja sitä käytetään pääasiallisesti lehdentekoon, polttopuiksi ja pehkuiksi. Tammella (Overcus pedunculata Ehrh.) on vapaan leviä- misensä pohjoisraja jo eteläisimmässä Suomessa. Se esiintyy yleensä vain harvoin metsikköjä muodostavana, parhaasta päästä sitä tavataan hajallaan muitten puitten seassa tahi pienissä ryh- missä. Se pysytteleikse enimmältä lähellä rannikkoa; huomat- tavin poikkeus tästä on sen esiintyminen Lohjan vesistön tie- noilla; itäänpäin Porvoosta on suuri aukko sen leviämisessä, vaan se näyttäytyy sitten taas Viipurinlahden seuduilla ja Karjalan kannaksen eteläosassa. Metsäpuuna on siis tammella meillä vähäinen merkitys: mahdollisesti se ennen on ollut laajemmalle levinnyt kuin nykyaikoina; siihen viittaa m. m. eräs luultavasti itsestään kasvanut puu Kalvolassa. Helsingistä länteenpäin olevassa seudussa kuuluu tammea vielä menneellä vuosisadalla kasvaneen suuremmissa määrin ja sitä on tavattu maatuneena- kin, vaikka toistaiseksi vain sangen läheltä nykyistä levenemis- alaansa. Istutettuna tammi kasvaa vielä Kuopion tienoilla lähes 13 m korkeaksi; Oulussa se vain pensastuu, mutta vielä Tor- niossa se on suojatussa paikassa monta vuotta säilynyt. Vala- mossa on luonnon kylvämiä tammentaimia havaittu.Metsät. 7 on koivu saanut viennissäkin merkitystä rihmarullain y. m. (»sgvares») teollisuudessa. Leppää on meillä myöskin kaksi lajia, tervaleppä (4/ns glutinosa) ja harmaaleppä (A. incana). Edellinen muodostaa Etelä-Suomessa metsikköjä hikevällä suomaalla, mutta esiintyy tavallisesti miten milloinkin runsaasti kapealla vyöhykkeellä vesis- töjen varsilla ja merenrannikkoa pitkin. Se vähenee runsaudel- taan pikemmin sisämaassa kuin rannikolla. missä se vielä on yleinen Kokkolan seudulla ja ulettuu lijoelle saakka (65* 27); sisämaassa on tervaleppä jo 63 :lta ylöspäin harvinaisempi, mutta sitä löytyy vielä Kärsämäellä ja Sotkamossa asti. Harmaaleppä peittää etenkin Keski- ja Itä-Suomessa mel- koisia aloja, tavallisesti vanhoja kaskimaita ja maatumia, ja se kotiutuu muutenkin helposti karjanlaitumille ja ahoille; Suomen- lahden ja Itämeren saaristoissa sitä on vain sattumalta, mutta se esiintyy joukoittain jo jonkun kilometrin päässä rannikolta. Pohjoisessa sitä on, vaikkakin surkastuneena ja melkoista harvi- naisemmin, melkein yhtä etäällä kuin hieskoivua. Se ei kos- kaan tule tervalepän kokoiseksi, se pysytteleihe kernaasti pen- saanmuotoisena ja sitä käytetään pääasiallisesti lehdentekoon, polttopuiksi ja pehkuiksi. Tammella (Overcus pedunculata Ehrh.) on vapaan leviä- misensä pohjoisraja jo eteläisimmässä Suomessa. Se esiintyy yleensä vain harvoin metsikköjä muodostavana, parhaasta päästä sitä tavataan hajallaan muitten puitten seassa tahi pienissä ryh- missä. Se pysytteleikse enimmältä lähellä rannikkoa; huomat- tavin poikkeus tästä on sen esiintyminen Lohjan vesistön tie- noilla; itäänpäin Porvoosta on suuri aukko sen leviämisessä, vaan se näyttäytyy sitten taas Viipurinlahden seuduilla ja Karjalan kannaksen eteläosassa. Metsäpuuna on siis tammella meillä vähäinen merkitys: mahdollisesti se ennen on ollut laajemmalle levinnyt kuin nykyaikoina; siihen viittaa m. m. eräs luultavasti itsestään kasvanut puu Kalvolassa. Helsingistä länteenpäin olevassa seudussa kuuluu tammea vielä menneellä vuosisadalla kasvaneen suuremmissa määrin ja sitä on tavattu maatuneena- kin, vaikka toistaiseksi vain sangen läheltä nykyistä levenemis- alaansa. Istutettuna tammi kasvaa vielä Kuopion tienoilla lähes 13 m korkeaksi; Oulussa se vain pensastuu, mutta vielä Tor- niossa se on suojatussa paikassa monta vuotta säilynyt. Vala- mossa on luonnon kylvämiä tammentaimia havaittu.Metsät. 7 on koivu saanut viennissäkin merkitystä rihmarullain y. m. (»sgvares») teollisuudessa. Leppää on meillä myöskin kaksi lajia, tervaleppä (4/ns glutinosa) ja harmaaleppä (A. incana). Edellinen muodostaa Etelä-Suomessa metsikköjä hikevällä suomaalla, mutta esiintyy tavallisesti miten milloinkin runsaasti kapealla vyöhykkeellä vesis- töjen varsilla ja merenrannikkoa pitkin. Se vähenee runsaudel- taan pikemmin sisämaassa kuin rannikolla. missä se vielä on yleinen Kokkolan seudulla ja ulettuu lijoelle saakka (65* 27); sisämaassa on tervaleppä jo 63 :lta ylöspäin harvinaisempi, mutta sitä löytyy vielä Kärsämäellä ja Sotkamossa asti. Harmaaleppä peittää etenkin Keski- ja Itä-Suomessa mel- koisia aloja, tavallisesti vanhoja kaskimaita ja maatumia, ja se kotiutuu muutenkin helposti karjanlaitumille ja ahoille; Suomen- lahden ja Itämeren saaristoissa sitä on vain sattumalta, mutta se esiintyy joukoittain jo jonkun kilometrin päässä rannikolta. Pohjoisessa sitä on, vaikkakin surkastuneena ja melkoista harvi- naisemmin, melkein yhtä etäällä kuin hieskoivua. Se ei kos- kaan tule tervalepän kokoiseksi, se pysytteleihe kernaasti pen- saanmuotoisena ja sitä käytetään pääasiallisesti lehdentekoon, polttopuiksi ja pehkuiksi. Tammella (Overcus pedunculata Ehrh.) on vapaan leviä- misensä pohjoisraja jo eteläisimmässä Suomessa. Se esiintyy yleensä vain harvoin metsikköjä muodostavana, parhaasta päästä sitä tavataan hajallaan muitten puitten seassa tahi pienissä ryh- missä. Se pysytteleikse enimmältä lähellä rannikkoa; huomat- tavin poikkeus tästä on sen esiintyminen Lohjan vesistön tie- noilla; itäänpäin Porvoosta on suuri aukko sen leviämisessä, vaan se näyttäytyy sitten taas Viipurinlahden seuduilla ja Karjalan kannaksen eteläosassa. Metsäpuuna on siis tammella meillä vähäinen merkitys: mahdollisesti se ennen on ollut laajemmalle levinnyt kuin nykyaikoina; siihen viittaa m. m. eräs luultavasti itsestään kasvanut puu Kalvolassa. Helsingistä länteenpäin olevassa seudussa kuuluu tammea vielä menneellä vuosisadalla kasvaneen suuremmissa määrin ja sitä on tavattu maatuneena- kin, vaikka toistaiseksi vain sangen läheltä nykyistä levenemis- alaansa. Istutettuna tammi kasvaa vielä Kuopion tienoilla lähes 13 m korkeaksi; Oulussa se vain pensastuu, mutta vielä Tor- niossa se on suojatussa paikassa monta vuotta säilynyt. Vala- mossa on luonnon kylvämiä tammentaimia havaittu. --- 8 Suomen Kartasto. Karttalehdet n:ot 12 ja 13. Vanhempi Ruotsin lainlaadinta katsoi tammen, kasvoipa se sitte vaikka yksityisenkin maalla, regaleksi, pääasiallisesti kaiketi sotalaivaston tammipuutarpeiden tyydyttämiseksi. Koi- tuiko tästä säädännöstä tammelle toivottua suojelusta, sitä voi- daan kuitenkin syystä epäillä. Haapa (Populus tremula L.) on yleinen metsäpuu, joka menee pohjoiseen jokseenkin yhtä kauas kuin koivu, mutta har- voin esiintyy sekoittumattomina metsikköinä. Sillä ei myöskään ole mainittavaa taloudellista merkitystä. Vaikka se hyvin menes- tyäksensä vaatii hikevää ja jokseenkin. voimaperäistä maanlaatua, tavataan sangen usein laihoilla kangasmailla tiheässä kitukas- vuisia haavan-vesoja. Sen valkeata, pehmyttä puuta käytetään joissakin määrin puuastioiksi ja se on erityisesti haluttua raaka- aineeksi tulitikkuteollisuudessa sekä sitä tarkoitusta varten vienti- tavaraksikin. Näitten kotimaisten puulajien jälkeen kannattaa mainita eräs ulkomainen, Siperian lehtikuusi (Larix sidirica Led.), joka näyttää soveltuvan kotiutettavaksi meidän metsiimme. Suurin viljelemällä kasvatettu tämän puulajin metsä on, omituista kyllä, Suomessa. V. 1738 perustettiin Venäjän meriministerion toi- mesta Uudenkirkon pitäjään lähelle Venäjän rajaa 100 ha laaja puisto, josta noin 20 ha kasvaa tätä lehtikuusilajia, muu ala petäjää ja kuusta. Sikäläisiä lehtikuusia on 8—9,000 ja ne ovat erittäin kauniskasvuisia, tavattoman suorarunkoisia ja mel- kein oksattomia 18—24 m:n korkeuteen. Mittauksista on käynyt selville, että nämä puut jo go vuoden ijällä ovat saatta- neet olla 35 m:n korkuisia ja 46 cm:n läpimittaisia rinnan- korkeudelta. Muutoin tätä puulajia viljellään vain siellä täällä yksinäisenä tai pienissä ryhmissä; se viihtyy hyvin vielä Simossa (65 45" p. lev.), mutta Inarissa se jää vaivaismuotoiseksi. Euroopalainen lehtikuusi taas tuotiin noin 50 vuotta takaperin Lounais-Suomeen. Pichtakuusi menestyy hyvin vielä Inarissa, cembrapetäjä taas jää siellä luikertavaksi, mutta viihtyy vielä Tornion pitäjässä. Se puukasvillisuus, joka nykyään on Suomessa vallitse- vana, on verrattain nuorta juurta; se on saanut alkunsa kvar- täärikauden loppuajalla, jäänjälkeisellä kaudella (vertaa kartan n:o 4 tekstiä). Arktisen kasvillisuuden edeltämänä, jonka muodos-8 Suomen Kartasto. Karttalehdet n:ot 12 ja 13. Vanhempi Ruotsin lainlaadinta katsoi tammen, kasvoipa se sitte vaikka yksityisenkin maalla, regaleksi, pääasiallisesti kaiketi sotalaivaston tammipuutarpeiden tyydyttämiseksi. Koi- tuiko tästä säädännöstä tammelle toivottua suojelusta, sitä voi- daan kuitenkin syystä epäillä. Haapa (Populus tremula L.) on yleinen metsäpuu, joka menee pohjoiseen jokseenkin yhtä kauas kuin koivu, mutta har- voin esiintyy sekoittumattomina metsikköinä. Sillä ei myöskään ole mainittavaa taloudellista merkitystä. Vaikka se hyvin menes- tyäksensä vaatii hikevää ja jokseenkin. voimaperäistä maanlaatua, tavataan sangen usein laihoilla kangasmailla tiheässä kitukas- vuisia haavan-vesoja. Sen valkeata, pehmyttä puuta käytetään joissakin määrin puuastioiksi ja se on erityisesti haluttua raaka- aineeksi tulitikkuteollisuudessa sekä sitä tarkoitusta varten vienti- tavaraksikin. Näitten kotimaisten puulajien jälkeen kannattaa mainita eräs ulkomainen, Siperian lehtikuusi (Larix sidirica Led.), joka näyttää soveltuvan kotiutettavaksi meidän metsiimme. Suurin viljelemällä kasvatettu tämän puulajin metsä on, omituista kyllä, Suomessa. V. 1738 perustettiin Venäjän meriministerion toi- mesta Uudenkirkon pitäjään lähelle Venäjän rajaa 100 ha laaja puisto, josta noin 20 ha kasvaa tätä lehtikuusilajia, muu ala petäjää ja kuusta. Sikäläisiä lehtikuusia on 8—9,000 ja ne ovat erittäin kauniskasvuisia, tavattoman suorarunkoisia ja mel- kein oksattomia 18—24 m:n korkeuteen. Mittauksista on käynyt selville, että nämä puut jo go vuoden ijällä ovat saatta- neet olla 35 m:n korkuisia ja 46 cm:n läpimittaisia rinnan- korkeudelta. Muutoin tätä puulajia viljellään vain siellä täällä yksinäisenä tai pienissä ryhmissä; se viihtyy hyvin vielä Simossa (65 45" p. lev.), mutta Inarissa se jää vaivaismuotoiseksi. Euroopalainen lehtikuusi taas tuotiin noin 50 vuotta takaperin Lounais-Suomeen. Pichtakuusi menestyy hyvin vielä Inarissa, cembrapetäjä taas jää siellä luikertavaksi, mutta viihtyy vielä Tornion pitäjässä. Se puukasvillisuus, joka nykyään on Suomessa vallitse- vana, on verrattain nuorta juurta; se on saanut alkunsa kvar- täärikauden loppuajalla, jäänjälkeisellä kaudella (vertaa kartan n:o 4 tekstiä). Arktisen kasvillisuuden edeltämänä, jonka muodos-8 Suomen Kartasto. Karttalehdet n:ot 12 ja 13. Vanhempi Ruotsin lainlaadinta katsoi tammen, kasvoipa se sitte vaikka yksityisenkin maalla, regaleksi, pääasiallisesti kaiketi sotalaivaston tammipuutarpeiden tyydyttämiseksi. Koi- tuiko tästä säädännöstä tammelle toivottua suojelusta, sitä voi- daan kuitenkin syystä epäillä. Haapa (Populus tremula L.) on yleinen metsäpuu, joka menee pohjoiseen jokseenkin yhtä kauas kuin koivu, mutta har- voin esiintyy sekoittumattomina metsikköinä. Sillä ei myöskään ole mainittavaa taloudellista merkitystä. Vaikka se hyvin menes- tyäksensä vaatii hikevää ja jokseenkin. voimaperäistä maanlaatua, tavataan sangen usein laihoilla kangasmailla tiheässä kitukas- vuisia haavan-vesoja. Sen valkeata, pehmyttä puuta käytetään joissakin määrin puuastioiksi ja se on erityisesti haluttua raaka- aineeksi tulitikkuteollisuudessa sekä sitä tarkoitusta varten vienti- tavaraksikin. Näitten kotimaisten puulajien jälkeen kannattaa mainita eräs ulkomainen, Siperian lehtikuusi (Larix sidirica Led.), joka näyttää soveltuvan kotiutettavaksi meidän metsiimme. Suurin viljelemällä kasvatettu tämän puulajin metsä on, omituista kyllä, Suomessa. V. 1738 perustettiin Venäjän meriministerion toi- mesta Uudenkirkon pitäjään lähelle Venäjän rajaa 100 ha laaja puisto, josta noin 20 ha kasvaa tätä lehtikuusilajia, muu ala petäjää ja kuusta. Sikäläisiä lehtikuusia on 8—9,000 ja ne ovat erittäin kauniskasvuisia, tavattoman suorarunkoisia ja mel- kein oksattomia 18—24 m:n korkeuteen. Mittauksista on käynyt selville, että nämä puut jo go vuoden ijällä ovat saatta- neet olla 35 m:n korkuisia ja 46 cm:n läpimittaisia rinnan- korkeudelta. Muutoin tätä puulajia viljellään vain siellä täällä yksinäisenä tai pienissä ryhmissä; se viihtyy hyvin vielä Simossa (65 45" p. lev.), mutta Inarissa se jää vaivaismuotoiseksi. Euroopalainen lehtikuusi taas tuotiin noin 50 vuotta takaperin Lounais-Suomeen. Pichtakuusi menestyy hyvin vielä Inarissa, cembrapetäjä taas jää siellä luikertavaksi, mutta viihtyy vielä Tornion pitäjässä. Se puukasvillisuus, joka nykyään on Suomessa vallitse- vana, on verrattain nuorta juurta; se on saanut alkunsa kvar- täärikauden loppuajalla, jäänjälkeisellä kaudella (vertaa kartan n:o 4 tekstiä). Arktisen kasvillisuuden edeltämänä, jonka muodos- --- Metsät. 9 tivat muiden muassa lapinvuokko (Dryas), tunturipaju (Salix polaris) ja vaivaiskoivu. vaelsi n. s. Ancylus-ajan alulla koivu (B. odorata) niihin osiin maata, jotka jo kohosivat merenpinnasta ylös. Sitä seurasi luultavasti kohta jäljessä haapa, sekä myö- hemmin, mikäli ilmasto yhä muodostui suotuisammaksi, petäjä, joka kaikesta päättäen oli valtalajina Ancylusajan enimmän osan. Muita puulajia, jotka huomattavasti olisivat kyenneet kilpailemaan petäjän kanssa, ei näyttäytynyt ennenkuin tammi Ancylusajan loppupuolella vaelsi maahan ja alkoi eteläisimmässä Suomessa muodostaa metsikköjä. Muut puulajit, jotka luultavasti tällä ajalla siirtyivät maahan (vaahtera, saarni, jalava, niinipuu, leppä ja pähkinä) tuskin milloinkaan lienevät melkoisemmin ottaneet osaa metsien muodostamiseen. Luultavasti paljoa myöhemmin on maahamme kuusi siirty- nyt, joka lienee tullut meille idästä ja täältä sitten vaeltanut yli Merenkurkun Skandinaviaan. Se asteettainen ilmaston parane- minen, joka täällä on vallinnut jääkauden jälkeen, nousi huip- puunsa luultavasti jo n. s. Litorina-ajan keskivaiheilla ja moni seikka, etenkin jo huomautettu petäjän ja tammen rajan siirty- minen taaksepäin osottaa, että maan yhä edelleen kohotessa ja meriveden suolamäärän vähetessä on näiden ilmiöiden kanssa rinnan syntynyt nyt jo huomattava, vaikka kenties itsessään vähäpätöinen lämpösuhteiden huononeminen. Ylläolevasta Suomen puulajeia koskevasta esityksestä on kirjoittaja kiitollisuuden velassa prof. 4. Osw. Kihlmaw'ille. Hä- nen apunsa ja huomautuksensa ovat tekijälle olleet suurenarvoiset. Yksityismetsät. Tilusjako on ollut maamme kehitykselle tärkeimpiä toi- menpiteitä. Ensimmäiset maanjakoa koskevat työt suoritettiin enemmän kuin 200 vuotta takaperin, mutta ne rajoittuivat pelto- ja niittymaiden jakoon. Viime vuosisadan keskivaiheilta alkaen on metsiäkin ruvettu jakamaan ja nykyjään käsittää n. k. isojako kaikki kolme tiluslajia. Jaossa manttaaliinpannut metsät ovat maan yksityismetsät. Niitä hallitsee maanomistaja täydellä vallalla niinkuin peltojaan ja niittyjäänkin, kuitenkin niillä rajoituksilla, joita laki on mää- rännyt metsänhaaskuun ehkäisemiseksi.Metsät. 9 tivat muiden muassa lapinvuokko (Dryas), tunturipaju (Salix polaris) ja vaivaiskoivu. vaelsi n. s. Ancylus-ajan alulla koivu (B. odorata) niihin osiin maata, jotka jo kohosivat merenpinnasta ylös. Sitä seurasi luultavasti kohta jäljessä haapa, sekä myö- hemmin, mikäli ilmasto yhä muodostui suotuisammaksi, petäjä, joka kaikesta päättäen oli valtalajina Ancylusajan enimmän osan. Muita puulajia, jotka huomattavasti olisivat kyenneet kilpailemaan petäjän kanssa, ei näyttäytynyt ennenkuin tammi Ancylusajan loppupuolella vaelsi maahan ja alkoi eteläisimmässä Suomessa muodostaa metsikköjä. Muut puulajit, jotka luultavasti tällä ajalla siirtyivät maahan (vaahtera, saarni, jalava, niinipuu, leppä ja pähkinä) tuskin milloinkaan lienevät melkoisemmin ottaneet osaa metsien muodostamiseen. Luultavasti paljoa myöhemmin on maahamme kuusi siirty- nyt, joka lienee tullut meille idästä ja täältä sitten vaeltanut yli Merenkurkun Skandinaviaan. Se asteettainen ilmaston parane- minen, joka täällä on vallinnut jääkauden jälkeen, nousi huip- puunsa luultavasti jo n. s. Litorina-ajan keskivaiheilla ja moni seikka, etenkin jo huomautettu petäjän ja tammen rajan siirty- minen taaksepäin osottaa, että maan yhä edelleen kohotessa ja meriveden suolamäärän vähetessä on näiden ilmiöiden kanssa rinnan syntynyt nyt jo huomattava, vaikka kenties itsessään vähäpätöinen lämpösuhteiden huononeminen. Ylläolevasta Suomen puulajeia koskevasta esityksestä on kirjoittaja kiitollisuuden velassa prof. 4. Osw. Kihlmaw'ille. Hä- nen apunsa ja huomautuksensa ovat tekijälle olleet suurenarvoiset. Yksityismetsät. Tilusjako on ollut maamme kehitykselle tärkeimpiä toi- menpiteitä. Ensimmäiset maanjakoa koskevat työt suoritettiin enemmän kuin 200 vuotta takaperin, mutta ne rajoittuivat pelto- ja niittymaiden jakoon. Viime vuosisadan keskivaiheilta alkaen on metsiäkin ruvettu jakamaan ja nykyjään käsittää n. k. isojako kaikki kolme tiluslajia. Jaossa manttaaliinpannut metsät ovat maan yksityismetsät. Niitä hallitsee maanomistaja täydellä vallalla niinkuin peltojaan ja niittyjäänkin, kuitenkin niillä rajoituksilla, joita laki on mää- rännyt metsänhaaskuun ehkäisemiseksi.Metsät. 9 tivat muiden muassa lapinvuokko (Dryas), tunturipaju (Salix polaris) ja vaivaiskoivu. vaelsi n. s. Ancylus-ajan alulla koivu (B. odorata) niihin osiin maata, jotka jo kohosivat merenpinnasta ylös. Sitä seurasi luultavasti kohta jäljessä haapa, sekä myö- hemmin, mikäli ilmasto yhä muodostui suotuisammaksi, petäjä, joka kaikesta päättäen oli valtalajina Ancylusajan enimmän osan. Muita puulajia, jotka huomattavasti olisivat kyenneet kilpailemaan petäjän kanssa, ei näyttäytynyt ennenkuin tammi Ancylusajan loppupuolella vaelsi maahan ja alkoi eteläisimmässä Suomessa muodostaa metsikköjä. Muut puulajit, jotka luultavasti tällä ajalla siirtyivät maahan (vaahtera, saarni, jalava, niinipuu, leppä ja pähkinä) tuskin milloinkaan lienevät melkoisemmin ottaneet osaa metsien muodostamiseen. Luultavasti paljoa myöhemmin on maahamme kuusi siirty- nyt, joka lienee tullut meille idästä ja täältä sitten vaeltanut yli Merenkurkun Skandinaviaan. Se asteettainen ilmaston parane- minen, joka täällä on vallinnut jääkauden jälkeen, nousi huip- puunsa luultavasti jo n. s. Litorina-ajan keskivaiheilla ja moni seikka, etenkin jo huomautettu petäjän ja tammen rajan siirty- minen taaksepäin osottaa, että maan yhä edelleen kohotessa ja meriveden suolamäärän vähetessä on näiden ilmiöiden kanssa rinnan syntynyt nyt jo huomattava, vaikka kenties itsessään vähäpätöinen lämpösuhteiden huononeminen. Ylläolevasta Suomen puulajeia koskevasta esityksestä on kirjoittaja kiitollisuuden velassa prof. 4. Osw. Kihlmaw'ille. Hä- nen apunsa ja huomautuksensa ovat tekijälle olleet suurenarvoiset. Yksityismetsät. Tilusjako on ollut maamme kehitykselle tärkeimpiä toi- menpiteitä. Ensimmäiset maanjakoa koskevat työt suoritettiin enemmän kuin 200 vuotta takaperin, mutta ne rajoittuivat pelto- ja niittymaiden jakoon. Viime vuosisadan keskivaiheilta alkaen on metsiäkin ruvettu jakamaan ja nykyjään käsittää n. k. isojako kaikki kolme tiluslajia. Jaossa manttaaliinpannut metsät ovat maan yksityismetsät. Niitä hallitsee maanomistaja täydellä vallalla niinkuin peltojaan ja niittyjäänkin, kuitenkin niillä rajoituksilla, joita laki on mää- rännyt metsänhaaskuun ehkäisemiseksi. --- 10 Suomen Kartasto. Karttalehdet n:ot 12 ja 13. Se vapaa omistusoikeus, jota maanomistaja Suomessa aina on nauttinut, onkin vaikuttanut, maan yleensä laihasta maa- perästä ja kylmästä, pohjoisesta asemasta huolimatta, että maan- viljelys on voinut syntyä ja kehittyä sille kannalle, millä se nykyään on. Tässä kehityksessä on ollut melkoisena apuna maan runsaat metsävarat, niistä kun on riittänyt puuta sekä kotitar- peeksi, että myytäväksikin. Sitäpaitsi on metsällä erittäinkin kaski- viljelyksessä ja tervanpoltossa ollut tärkeä tehtävä. Vaikka nämä viljelystavat ovatkin liian metsää haaskaavia nykyaikana hyväk- syttäviksi, ovat ne kuitenkin ennen muinoin tuottaneet toimeen- tuloa maamme asujamille; puolueettoman arvostelun täytyy siis tunnustaa niitten aikanaan olleen mitä tärkeimpiä. Etenkin on kaskenpoltolla, joka on vallinnut koko maassa, ollut huomiota ansaitseva tehtävä maamme viljelyksen kehityshistoriassa. Kaskenpoltto. Vanhimpina aikoina ja vielä kristinuskon tullessa maahan: oli suomalaisten maanviljelys pääasiallisesti kaskenviljelystä. Vähitellen se kyllä syrjäytymistään syrjäytyi, mutta oli vielä viime vuosisadan alussa yleisimpänä maanviljele- mis-tapana suurimmassa osassa maata. Vuosisadan lopulla oli kuitenkin tuo viljelystapa sekä Uudenmaan että Turun ja Po- rin lääneistä melkein hävinnyt. 1850-luvulla ja lähinnä seuraa- valla ajalla väheni kaskenviljelys vielä enemmän, etenkin Hä- meen läänissä; mutta yhtäkaikki sitä harjoitetaan vielä nytkin, vuosisatamme lopussa, sangen laajalti eri osissa maata, enin kuitenkin Viipurin, Mikkelin ja Kuopion läänien itäosissa. Kaskenviljelys-oloja kuvaava katsaus, johon numerot koottiin maamme kaskenviljelystä valaisevaa karttaa varten Viipurin näyt- telyyn v. 1887, on liitetty seuraavalle sivulle. Tästä näkyy, että v. 1887 kaskea vielä viljeltiin 124 kun- nassa, joiden yhteinen pinta-ala on 101,317 km. Ryhmään 1— 59okuuluu 19863 km? eli 5,99 o maan pinta-alasta » 6—10» =» = 42.035 » » 12,9» —» » » 1I—15» =» —9,081 » » 2,7» —» » » 16—20 » » 8,302 » » 25» » » 21—25» » 8,667 » » 2,6» » » » 26—30 » » 6,263 » 1,9 » » » » 31—38 » » 6,206 » » 1,9» » » Yhteensä 101,317 km? eli 309 o maan pinta-alasta10 Suomen Kartasto. Karttalehdet n:ot 12 ja 13. Se vapaa omistusoikeus, jota maanomistaja Suomessa aina on nauttinut, onkin vaikuttanut, maan yleensä laihasta maa- perästä ja kylmästä, pohjoisesta asemasta huolimatta, että maan- viljelys on voinut syntyä ja kehittyä sille kannalle, millä se nykyään on. Tässä kehityksessä on ollut melkoisena apuna maan runsaat metsävarat, niistä kun on riittänyt puuta sekä kotitar- peeksi, että myytäväksikin. Sitäpaitsi on metsällä erittäinkin kaski- viljelyksessä ja tervanpoltossa ollut tärkeä tehtävä. Vaikka nämä viljelystavat ovatkin liian metsää haaskaavia nykyaikana hyväk- syttäviksi, ovat ne kuitenkin ennen muinoin tuottaneet toimeen- tuloa maamme asujamille; puolueettoman arvostelun täytyy siis tunnustaa niitten aikanaan olleen mitä tärkeimpiä. Etenkin on kaskenpoltolla, joka on vallinnut koko maassa, ollut huomiota ansaitseva tehtävä maamme viljelyksen kehityshistoriassa. Kaskenpoltto. Vanhimpina aikoina ja vielä kristinuskon tullessa maahan: oli suomalaisten maanviljelys pääasiallisesti kaskenviljelystä. Vähitellen se kyllä syrjäytymistään syrjäytyi, mutta oli vielä viime vuosisadan alussa yleisimpänä maanviljele- mis-tapana suurimmassa osassa maata. Vuosisadan lopulla oli kuitenkin tuo viljelystapa sekä Uudenmaan että Turun ja Po- rin lääneistä melkein hävinnyt. 1850-luvulla ja lähinnä seuraa- valla ajalla väheni kaskenviljelys vielä enemmän, etenkin Hä- meen läänissä; mutta yhtäkaikki sitä harjoitetaan vielä nytkin, vuosisatamme lopussa, sangen laajalti eri osissa maata, enin kuitenkin Viipurin, Mikkelin ja Kuopion läänien itäosissa. Kaskenviljelys-oloja kuvaava katsaus, johon numerot koottiin maamme kaskenviljelystä valaisevaa karttaa varten Viipurin näyt- telyyn v. 1887, on liitetty seuraavalle sivulle. Tästä näkyy, että v. 1887 kaskea vielä viljeltiin 124 kun- nassa, joiden yhteinen pinta-ala on 101,317 km. Ryhmään 1— 59okuuluu 19863 km? eli 5,99 o maan pinta-alasta » 6—10» =» = 42.035 » » 12,9» —» » » 1I—15» =» —9,081 » » 2,7» —» » » 16—20 » » 8,302 » » 25» » » 21—25» » 8,667 » » 2,6» » » » 26—30 » » 6,263 » 1,9 » » » » 31—38 » » 6,206 » » 1,9» » » Yhteensä 101,317 km? eli 309 o maan pinta-alasta10 Suomen Kartasto. Karttalehdet n:ot 12 ja 13. Se vapaa omistusoikeus, jota maanomistaja Suomessa aina on nauttinut, onkin vaikuttanut, maan yleensä laihasta maa- perästä ja kylmästä, pohjoisesta asemasta huolimatta, että maan- viljelys on voinut syntyä ja kehittyä sille kannalle, millä se nykyään on. Tässä kehityksessä on ollut melkoisena apuna maan runsaat metsävarat, niistä kun on riittänyt puuta sekä kotitar- peeksi, että myytäväksikin. Sitäpaitsi on metsällä erittäinkin kaski- viljelyksessä ja tervanpoltossa ollut tärkeä tehtävä. Vaikka nämä viljelystavat ovatkin liian metsää haaskaavia nykyaikana hyväk- syttäviksi, ovat ne kuitenkin ennen muinoin tuottaneet toimeen- tuloa maamme asujamille; puolueettoman arvostelun täytyy siis tunnustaa niitten aikanaan olleen mitä tärkeimpiä. Etenkin on kaskenpoltolla, joka on vallinnut koko maassa, ollut huomiota ansaitseva tehtävä maamme viljelyksen kehityshistoriassa. Kaskenpoltto. Vanhimpina aikoina ja vielä kristinuskon tullessa maahan: oli suomalaisten maanviljelys pääasiallisesti kaskenviljelystä. Vähitellen se kyllä syrjäytymistään syrjäytyi, mutta oli vielä viime vuosisadan alussa yleisimpänä maanviljele- mis-tapana suurimmassa osassa maata. Vuosisadan lopulla oli kuitenkin tuo viljelystapa sekä Uudenmaan että Turun ja Po- rin lääneistä melkein hävinnyt. 1850-luvulla ja lähinnä seuraa- valla ajalla väheni kaskenviljelys vielä enemmän, etenkin Hä- meen läänissä; mutta yhtäkaikki sitä harjoitetaan vielä nytkin, vuosisatamme lopussa, sangen laajalti eri osissa maata, enin kuitenkin Viipurin, Mikkelin ja Kuopion läänien itäosissa. Kaskenviljelys-oloja kuvaava katsaus, johon numerot koottiin maamme kaskenviljelystä valaisevaa karttaa varten Viipurin näyt- telyyn v. 1887, on liitetty seuraavalle sivulle. Tästä näkyy, että v. 1887 kaskea vielä viljeltiin 124 kun- nassa, joiden yhteinen pinta-ala on 101,317 km. Ryhmään 1— 59okuuluu 19863 km? eli 5,99 o maan pinta-alasta » 6—10» =» = 42.035 » » 12,9» —» » » 1I—15» =» —9,081 » » 2,7» —» » » 16—20 » » 8,302 » » 25» » » 21—25» » 8,667 » » 2,6» » » » 26—30 » » 6,263 » 1,9 » » » » 31—38 » » 6,206 » » 1,9» » » Yhteensä 101,317 km? eli 309 o maan pinta-alasta --- 11 Metsät. | v81 | |90a'9 ja | oa'o |11] 2098 6| 2088 9] [1806 6 | leg6'a7 jo] le98'61 28] FSUIIIJA 9 T = |of==| = = 9 9206 |7 - | "1 04 unmno €8 |TI = — N . . 07 2E9L 16 [€ 1631 |" * « KSTIN 001 | GE gett |& [a jossa [s |eiji1ax |e |stjaea9 7 loa.691;2 jo |os 6eliet eii 688. [1]: > + uordon yy 96 0ö [6 7091 |& |01:006'1 % | 8EIT o IE 067, 1 [6 178G1 |& PP,109 L 6 PI 8 T F s VIIDAN 09 | 97 [111290€ [1 |9 [a26'1 |e Jotisto'g | ja 08]1 11 |r isae 11 |6 1606% |r |3a. 6004 1a1]* + < und 09 | 91 1118€6'T |< |oglse6' 11]? + < VIILUEH] - - — « Uogelunanj 11 | L — LITS6T 12 * ESSIUPP] ULeUIUopnnN | EI E EI E EI S E) E S ax |E(%| 3£ [ES] g£ E]9] 2£ [515] sa |EJE 24% BIS sä 5 2 ä | SI e > s" a a K z UDIJUNA VUDIAIJIOIJIA VOYSTY E JIUREI E £ L 9 — v € = N E i = 0/0 9€ 1€ | 090€ 92 | 09Sz 1 | 0907—91 | 0oS1 11 0/01 9 0/9 S 1 VISIYSEÄ UHNEES PISEIPPU Uoloja UoMIelloy 11 Metsät. | v81 | |90a'9 ja | oa'o |11] 2098 6| 2088 9] [1806 6 | leg6'a7 jo] le98'61 28] FSUIIIJA 9 T = |of==| = = 9 9206 |7 - | "1 04 unmno €8 |TI = — N . . 07 2E9L 16 [€ 1631 |" * « KSTIN 001 | GE gett |& [a jossa [s |eiji1ax |e |stjaea9 7 loa.691;2 jo |os 6eliet eii 688. [1]: > + uordon yy 96 0ö [6 7091 |& |01:006'1 % | 8EIT o IE 067, 1 [6 178G1 |& PP,109 L 6 PI 8 T F s VIIDAN 09 | 97 [111290€ [1 |9 [a26'1 |e Jotisto'g | ja 08]1 11 |r isae 11 |6 1606% |r |3a. 6004 1a1]* + < und 09 | 91 1118€6'T |< |oglse6' 11]? + < VIILUEH] - - — « Uogelunanj 11 | L — LITS6T 12 * ESSIUPP] ULeUIUopnnN | EI E EI E EI S E) E S ax |E(%| 3£ [ES] g£ E]9] 2£ [515] sa |EJE 24% BIS sä 5 2 ä | SI e > s" a a K z UDIJUNA VUDIAIJIOIJIA VOYSTY E JIUREI E £ L 9 — v € = N E i = 0/0 9€ 1€ | 090€ 92 | 09Sz 1 | 0907—91 | 0oS1 11 0/01 9 0/9 S 1 VISIYSEÄ UHNEES PISEIPPU Uoloja UoMIelloy 11 Metsät. | v81 | |90a'9 ja | oa'o |11] 2098 6| 2088 9] [1806 6 | leg6'a7 jo] le98'61 28] FSUIIIJA 9 T = |of==| = = 9 9206 |7 - | "1 04 unmno €8 |TI = — N . . 07 2E9L 16 [€ 1631 |" * « KSTIN 001 | GE gett |& [a jossa [s |eiji1ax |e |stjaea9 7 loa.691;2 jo |os 6eliet eii 688. [1]: > + uordon yy 96 0ö [6 7091 |& |01:006'1 % | 8EIT o IE 067, 1 [6 178G1 |& PP,109 L 6 PI 8 T F s VIIDAN 09 | 97 [111290€ [1 |9 [a26'1 |e Jotisto'g | ja 08]1 11 |r isae 11 |6 1606% |r |3a. 6004 1a1]* + < und 09 | 91 1118€6'T |< |oglse6' 11]? + < VIILUEH] - - — « Uogelunanj 11 | L — LITS6T 12 * ESSIUPP] ULeUIUopnnN | EI E EI E EI S E) E S ax |E(%| 3£ [ES] g£ E]9] 2£ [515] sa |EJE 24% BIS sä 5 2 ä | SI e > s" a a K z UDIJUNA VUDIAIJIOIJIA VOYSTY E JIUREI E £ L 9 — v € = N E i = 0/0 9€ 1€ | 090€ 92 | 09Sz 1 | 0907—91 | 0oS1 11 0/01 9 0/9 S 1 VISIYSEÄ UHNEES PISEIPPU Uoloja UoMIelloy --- 12 Suomen Kartasto. Karttalehdet n:ot 12 ja 13. Jos sarekkeet 1 ja 2 jätetään lukuun ottamatta, koska ne käsittävät vain 1—109o suuruisia määriä koko sadosta, niin tämä ala kuitenkin supistuu sangen paljon eli 11,89 o:ksi maan koko pinta-alasta. Niin yleinen viljelystapa, kuin kaskenpoltto on ollut, on luonnollisesti kehittynyt eri muodoiksi. Tavallisimmat näistä ovat:!) 1) kuhta, 2) tavallinen kaski, 3) reiskamaa, 4) pykälikkö- maa ja 5) nauriskaski. Yhteistä neljässä ensimmäisessä vil- jelysmuodossa on lyhyesti se. että metsä kaadetaan määrätyltä alalta ja poltetaan, minkä jälkeen maa karhitaan ja siihen kylve- tään viljaa. Viides muoto eli nauriskaski eroaa muista pää- asiallisesti siinä, että se raadetaan kulovalkean hävittämälle kuiva- peräiselle maalle, josta palanut metsä kaadetaan, minkä jälkeen maahan kylvetään nauriinsiementä. Kolominen. Kuten kaskenviljelys, niin on tervan valmista- minenkin kolotusta metsästä ollut tunnettu maassa ikimuistoisista ajoista. Suuressa määrin harjoitettiin tervanpolttoa jo 16, 17 ja 18:nnella vuosisadalla. Tällä vuosisadalla ja etenkin sen viime vuosikymmenillä ovat olot kuitenkin huomattavasti muuttuneet, etenkin siinä että kolotun metsän asemesta nyttemmin sangen yleisesti käytetään kantoja ja juuria kaadetun honkametsän jäl- jeltä. Kuinka yleistä tervaspuiden kolominen vielä vuonna 1887 maassa oli, näkyy seuraavista numeroista, jotka on koottu sa- maan tarkoitukseen kuin edellinenkin taulu. Kolometsän viljelys vähenemässä yleistä, < - ä = S Selä : E J KAanit an hanan EC|T8 vasan = om % 35 — kuntain ala eE kuntan ala sf x 5 SE yhteensä a vI teensä (IHI E m" km?:ssä. s 9. km?2:ssä. s = a EI Uudenmaan läänissä | 1 589 5 | — — — 1 5 Turun ja Porin » 5 1,918 81 — — 5 8 Hämeen » 9 5,916 33] — - — 9 33 Viipurin » 7 3,554 10 | — == — 7 10 Mikkelin » $— == Kuopion » 1 2,555 7 | — — — 1 7 Vaasan » 19 12,889 34 | — — — 19 34 Oulun » 8 10,814 7 25,884 17 13 20 Yhteensä | 50 — 38235 —| 5 — 25884 — 55 — 1) Katso: Grofenfelt, G. Det primitiva jordbrukets metoder i Finland under den historiska tiden. Helsinki, 1899.12 Suomen Kartasto. Karttalehdet n:ot 12 ja 13. Jos sarekkeet 1 ja 2 jätetään lukuun ottamatta, koska ne käsittävät vain 1—109o suuruisia määriä koko sadosta, niin tämä ala kuitenkin supistuu sangen paljon eli 11,89 o:ksi maan koko pinta-alasta. Niin yleinen viljelystapa, kuin kaskenpoltto on ollut, on luonnollisesti kehittynyt eri muodoiksi. Tavallisimmat näistä ovat:!) 1) kuhta, 2) tavallinen kaski, 3) reiskamaa, 4) pykälikkö- maa ja 5) nauriskaski. Yhteistä neljässä ensimmäisessä vil- jelysmuodossa on lyhyesti se. että metsä kaadetaan määrätyltä alalta ja poltetaan, minkä jälkeen maa karhitaan ja siihen kylve- tään viljaa. Viides muoto eli nauriskaski eroaa muista pää- asiallisesti siinä, että se raadetaan kulovalkean hävittämälle kuiva- peräiselle maalle, josta palanut metsä kaadetaan, minkä jälkeen maahan kylvetään nauriinsiementä. Kolominen. Kuten kaskenviljelys, niin on tervan valmista- minenkin kolotusta metsästä ollut tunnettu maassa ikimuistoisista ajoista. Suuressa määrin harjoitettiin tervanpolttoa jo 16, 17 ja 18:nnella vuosisadalla. Tällä vuosisadalla ja etenkin sen viime vuosikymmenillä ovat olot kuitenkin huomattavasti muuttuneet, etenkin siinä että kolotun metsän asemesta nyttemmin sangen yleisesti käytetään kantoja ja juuria kaadetun honkametsän jäl- jeltä. Kuinka yleistä tervaspuiden kolominen vielä vuonna 1887 maassa oli, näkyy seuraavista numeroista, jotka on koottu sa- maan tarkoitukseen kuin edellinenkin taulu. Kolometsän viljelys vähenemässä yleistä, < - ä = S Selä : E J KAanit an hanan EC|T8 vasan = om % 35 — kuntain ala eE kuntan ala sf x 5 SE yhteensä a vI teensä (IHI E m" km?:ssä. s 9. km?2:ssä. s = a EI Uudenmaan läänissä | 1 589 5 | — — — 1 5 Turun ja Porin » 5 1,918 81 — — 5 8 Hämeen » 9 5,916 33] — - — 9 33 Viipurin » 7 3,554 10 | — == — 7 10 Mikkelin » $— == Kuopion » 1 2,555 7 | — — — 1 7 Vaasan » 19 12,889 34 | — — — 19 34 Oulun » 8 10,814 7 25,884 17 13 20 Yhteensä | 50 — 38235 —| 5 — 25884 — 55 — 1) Katso: Grofenfelt, G. Det primitiva jordbrukets metoder i Finland under den historiska tiden. Helsinki, 1899.12 Suomen Kartasto. Karttalehdet n:ot 12 ja 13. Jos sarekkeet 1 ja 2 jätetään lukuun ottamatta, koska ne käsittävät vain 1—109o suuruisia määriä koko sadosta, niin tämä ala kuitenkin supistuu sangen paljon eli 11,89 o:ksi maan koko pinta-alasta. Niin yleinen viljelystapa, kuin kaskenpoltto on ollut, on luonnollisesti kehittynyt eri muodoiksi. Tavallisimmat näistä ovat:!) 1) kuhta, 2) tavallinen kaski, 3) reiskamaa, 4) pykälikkö- maa ja 5) nauriskaski. Yhteistä neljässä ensimmäisessä vil- jelysmuodossa on lyhyesti se. että metsä kaadetaan määrätyltä alalta ja poltetaan, minkä jälkeen maa karhitaan ja siihen kylve- tään viljaa. Viides muoto eli nauriskaski eroaa muista pää- asiallisesti siinä, että se raadetaan kulovalkean hävittämälle kuiva- peräiselle maalle, josta palanut metsä kaadetaan, minkä jälkeen maahan kylvetään nauriinsiementä. Kolominen. Kuten kaskenviljelys, niin on tervan valmista- minenkin kolotusta metsästä ollut tunnettu maassa ikimuistoisista ajoista. Suuressa määrin harjoitettiin tervanpolttoa jo 16, 17 ja 18:nnella vuosisadalla. Tällä vuosisadalla ja etenkin sen viime vuosikymmenillä ovat olot kuitenkin huomattavasti muuttuneet, etenkin siinä että kolotun metsän asemesta nyttemmin sangen yleisesti käytetään kantoja ja juuria kaadetun honkametsän jäl- jeltä. Kuinka yleistä tervaspuiden kolominen vielä vuonna 1887 maassa oli, näkyy seuraavista numeroista, jotka on koottu sa- maan tarkoitukseen kuin edellinenkin taulu. Kolometsän viljelys vähenemässä yleistä, < - ä = S Selä : E J KAanit an hanan EC|T8 vasan = om % 35 — kuntain ala eE kuntan ala sf x 5 SE yhteensä a vI teensä (IHI E m" km?:ssä. s 9. km?2:ssä. s = a EI Uudenmaan läänissä | 1 589 5 | — — — 1 5 Turun ja Porin » 5 1,918 81 — — 5 8 Hämeen » 9 5,916 33] — - — 9 33 Viipurin » 7 3,554 10 | — == — 7 10 Mikkelin » $— == Kuopion » 1 2,555 7 | — — — 1 7 Vaasan » 19 12,889 34 | — — — 19 34 Oulun » 8 10,814 7 25,884 17 13 20 Yhteensä | 50 — 38235 —| 5 — 25884 — 55 — 1) Katso: Grofenfelt, G. Det primitiva jordbrukets metoder i Finland under den historiska tiden. Helsinki, 1899. --- Metsät. 13 Kolomisviljelystä siis tavattiin vielä 1887 55 kunnassa eli siellä täällä alalla, jonka laajuus on 1990 maan pinta-alasta, mutta yleisesti sitä harjoitettiin vain 5 kunnassa, joiden laajuus on 890 maan koko pinta-alasta. Kolomisella tahdotaan synnyttää pihkaista puuta tervan- polttoa varten. Mänty, jota tähän tarkoitukseen yksinomaan käytetään, kuoritaan aikaiseen keväällä sen jälttyessä, jolloin kuori helposti irtaantuu, miehen korkeudelta alas aina tyveen saakka, paitsi kapeaa kuorikaistaletta, joka jätetään pohjoispuo- lelle ylläpitämään puuta elossa ja kasvussa. Toisena ja kolman- tena vuonna jatketaan kuorimista ylöspäin samalla lailla, kuitenkin niin, että kolmannella kuorimalla ei enää jätetä mitään kaista- letta, vaan poistetaan nekin kuorenkaistaleet, jotka ensi ja toi- sessa kuorimisessa jätettiin. Näiden kolmen vuoden kuluttua kaadetaan kolottu metsä ja puut pilkotaan pieniksi sälöiksi ja "pinotaan sitten miiluun kuivaltaan tislattaviksi. Kulovalkeat. Kuten muissakin pohjoisissa maissa, missä väki- luku on vähäinen ja metsävarat runsaita, vuosittain riehuu suu- ria metsänpaloja, niin on Suomessakin joka vuosi raivonnut kulovaikeita, usein ankariakin. Ne vahingot, joita- metsämme siten ovat kärsineet, ovat olleet suuria, etenkin kuivina kesinä, jolloin tuli välistä on hävittänyt kymmenienkin km%:ien aloja, tuottaen tappioita. joiden määriä vielä 30—40 vuotta takaperin voitiin arvioida miljooniin markkoihin. Myöhemmin on kuiten- kin melkoinen muutos parempaan päin tapahtunut, johon eten- kin ovat vaikuttaneet paremmat kulkuneuvot, metsäntuotteiden suuresti noussut arvo ja kansansivistyksen edistyminen. Kun edellä viitattua asiain menoa on jatkunut läpi vuosi- satojen, ovat metsämme siitä tietysti saaneet aivan toisenlaisen leiman kuin mikä niillä luonnostaan on ollut. Niinpä esim. voi- daan varmuudella sanoa, että kaskenpoltto ynnä kulovalkeat melkoisessa määrin ovat estäneet kuusen leviämistä, samalla kuin ne ovat edistäneet koivun, haavan ja harmaanlepän leviä- mistä maassa. Koivunsiemen, joka helposti kulkee tuulen mu- kana, ilmestyy aina äsken poltettuun maahan ja itää siinä; mutta toiselta puolen ei koivu ole niin kestävä kuin petäjä ja kuusi. Tämä näkyy m. m. kauniin koivikon kohotessa hikevästä, hyvästä maaperästä, sillä jo 30, 40 vuoden ijässä sellainen met- sikkö harventuu ja silloin siihen ilmestyy tavallisesti kuusiaMetsät. 13 Kolomisviljelystä siis tavattiin vielä 1887 55 kunnassa eli siellä täällä alalla, jonka laajuus on 1990 maan pinta-alasta, mutta yleisesti sitä harjoitettiin vain 5 kunnassa, joiden laajuus on 890 maan koko pinta-alasta. Kolomisella tahdotaan synnyttää pihkaista puuta tervan- polttoa varten. Mänty, jota tähän tarkoitukseen yksinomaan käytetään, kuoritaan aikaiseen keväällä sen jälttyessä, jolloin kuori helposti irtaantuu, miehen korkeudelta alas aina tyveen saakka, paitsi kapeaa kuorikaistaletta, joka jätetään pohjoispuo- lelle ylläpitämään puuta elossa ja kasvussa. Toisena ja kolman- tena vuonna jatketaan kuorimista ylöspäin samalla lailla, kuitenkin niin, että kolmannella kuorimalla ei enää jätetä mitään kaista- letta, vaan poistetaan nekin kuorenkaistaleet, jotka ensi ja toi- sessa kuorimisessa jätettiin. Näiden kolmen vuoden kuluttua kaadetaan kolottu metsä ja puut pilkotaan pieniksi sälöiksi ja "pinotaan sitten miiluun kuivaltaan tislattaviksi. Kulovalkeat. Kuten muissakin pohjoisissa maissa, missä väki- luku on vähäinen ja metsävarat runsaita, vuosittain riehuu suu- ria metsänpaloja, niin on Suomessakin joka vuosi raivonnut kulovaikeita, usein ankariakin. Ne vahingot, joita- metsämme siten ovat kärsineet, ovat olleet suuria, etenkin kuivina kesinä, jolloin tuli välistä on hävittänyt kymmenienkin km%:ien aloja, tuottaen tappioita. joiden määriä vielä 30—40 vuotta takaperin voitiin arvioida miljooniin markkoihin. Myöhemmin on kuiten- kin melkoinen muutos parempaan päin tapahtunut, johon eten- kin ovat vaikuttaneet paremmat kulkuneuvot, metsäntuotteiden suuresti noussut arvo ja kansansivistyksen edistyminen. Kun edellä viitattua asiain menoa on jatkunut läpi vuosi- satojen, ovat metsämme siitä tietysti saaneet aivan toisenlaisen leiman kuin mikä niillä luonnostaan on ollut. Niinpä esim. voi- daan varmuudella sanoa, että kaskenpoltto ynnä kulovalkeat melkoisessa määrin ovat estäneet kuusen leviämistä, samalla kuin ne ovat edistäneet koivun, haavan ja harmaanlepän leviä- mistä maassa. Koivunsiemen, joka helposti kulkee tuulen mu- kana, ilmestyy aina äsken poltettuun maahan ja itää siinä; mutta toiselta puolen ei koivu ole niin kestävä kuin petäjä ja kuusi. Tämä näkyy m. m. kauniin koivikon kohotessa hikevästä, hyvästä maaperästä, sillä jo 30, 40 vuoden ijässä sellainen met- sikkö harventuu ja silloin siihen ilmestyy tavallisesti kuusiaMetsät. 13 Kolomisviljelystä siis tavattiin vielä 1887 55 kunnassa eli siellä täällä alalla, jonka laajuus on 1990 maan pinta-alasta, mutta yleisesti sitä harjoitettiin vain 5 kunnassa, joiden laajuus on 890 maan koko pinta-alasta. Kolomisella tahdotaan synnyttää pihkaista puuta tervan- polttoa varten. Mänty, jota tähän tarkoitukseen yksinomaan käytetään, kuoritaan aikaiseen keväällä sen jälttyessä, jolloin kuori helposti irtaantuu, miehen korkeudelta alas aina tyveen saakka, paitsi kapeaa kuorikaistaletta, joka jätetään pohjoispuo- lelle ylläpitämään puuta elossa ja kasvussa. Toisena ja kolman- tena vuonna jatketaan kuorimista ylöspäin samalla lailla, kuitenkin niin, että kolmannella kuorimalla ei enää jätetä mitään kaista- letta, vaan poistetaan nekin kuorenkaistaleet, jotka ensi ja toi- sessa kuorimisessa jätettiin. Näiden kolmen vuoden kuluttua kaadetaan kolottu metsä ja puut pilkotaan pieniksi sälöiksi ja "pinotaan sitten miiluun kuivaltaan tislattaviksi. Kulovalkeat. Kuten muissakin pohjoisissa maissa, missä väki- luku on vähäinen ja metsävarat runsaita, vuosittain riehuu suu- ria metsänpaloja, niin on Suomessakin joka vuosi raivonnut kulovaikeita, usein ankariakin. Ne vahingot, joita- metsämme siten ovat kärsineet, ovat olleet suuria, etenkin kuivina kesinä, jolloin tuli välistä on hävittänyt kymmenienkin km%:ien aloja, tuottaen tappioita. joiden määriä vielä 30—40 vuotta takaperin voitiin arvioida miljooniin markkoihin. Myöhemmin on kuiten- kin melkoinen muutos parempaan päin tapahtunut, johon eten- kin ovat vaikuttaneet paremmat kulkuneuvot, metsäntuotteiden suuresti noussut arvo ja kansansivistyksen edistyminen. Kun edellä viitattua asiain menoa on jatkunut läpi vuosi- satojen, ovat metsämme siitä tietysti saaneet aivan toisenlaisen leiman kuin mikä niillä luonnostaan on ollut. Niinpä esim. voi- daan varmuudella sanoa, että kaskenpoltto ynnä kulovalkeat melkoisessa määrin ovat estäneet kuusen leviämistä, samalla kuin ne ovat edistäneet koivun, haavan ja harmaanlepän leviä- mistä maassa. Koivunsiemen, joka helposti kulkee tuulen mu- kana, ilmestyy aina äsken poltettuun maahan ja itää siinä; mutta toiselta puolen ei koivu ole niin kestävä kuin petäjä ja kuusi. Tämä näkyy m. m. kauniin koivikon kohotessa hikevästä, hyvästä maaperästä, sillä jo 30, 40 vuoden ijässä sellainen met- sikkö harventuu ja silloin siihen ilmestyy tavallisesti kuusia --- 14 Suomen Karitasto. Karttalehdet n:ot 12 ja 13. aukkoihin. Siten syntynyt aluskuusikko, joka aina on kau- nista ja rehevää kasvultaan, pääseekin kohta, epäilemättä jo muu- - taman kymmenkunnan vuoden kuluttua koivusta niin täydellisesti voitolle, että 80—100 vuoden kuluttua tuskin yhtäkään koivua siinä enää on tavattavissa. Samoin käy metsikköjen, jotka uudistuksessa ovat olleet petäjän sekaisia tai petäjän ja kuusen sekaisia. Vielä vähemmän vastustuskykyä kuin koivulla näyttää haavalla olevan. Sekin on sangen taipuvainen anastamaan hal- tuunsa maaperää heti palon jälkeen, mutta jo 20 vuoden kuluessa ilmestyy tavallisesti havupuiden taimia; ja usein kyllä petäjä, vaikkei se yleensä siedä varjostusta, viihtyy sangen hyvin haa- van varjossa. 30—4o vuodessa haavat, etenkin jos maaperä on kuivanpuoleista, jo ovat vähentyneet niin, että niistä tuskin yksityisiäkään on nähtävissä. — Harmaanlepän laita taas on melkein päinvastainen, jos ei katsota sen esiintymistä maatumis- paikoilla. Se näet saattaa vanhalla kaskimaalla menestyä 80— 100 vuotta puhtaina kasvustoina, väistymättä melkoisemmassa määrin yhdenkään muun puulajin tieltä. Siihen taisteluun, jota näin käyvät meidän puulajimme, ottaa usein menestyksellä osaa eräs varpukasvikin, kanerva. Silläkin on kyky pitää vallassaan kerran anastamansa paikka, ja se leviää mielellään kaikkialle, missä vain on sille soveliasta maaperää. Meillä kanerva ei kuitenkaan ole päässyt sellaiseen ylivaltaan kuin esim. Tanskassa ja muualla Länsi-Euroopassa. Sillä vaikutuksella, mikä kolomistavalla on ollut meidän metsiimme, ei yleensä ole ollut muuta merkitystä kuin että van- han metsän sijaan on noussut nuorta ja keski-ikäistä, riippuen siitä väliajasta, jonka kuluttua kolominen on uudistettu. Tämän viljelystavan tuloksia ei muussa saata verrata kaskiviljelyksen tuottamiin, kuin siinä että kummankin jälkeen nousee hyvin tiheitä metsikköjä, jotka siis eivät tarvitse muita toimenpiteitä kuin suojelemista, jotta aikaa myöten varttuisivat arvokkaiksi metsiksi. Niiden = taistelujen seuraukset, joita Suomessa puulajit ovat käyneet ja vastedes tulevat käymään, käyvät siis jokseen- kin siihen suuntaan, että mikäli kaskenpoltto ja kulovalkeat vähenevät, sikäli lehtimetsä väistyy ja havumetsä anastaa sen sijat. Havupuista taas petäjä aluksi jäänee yhä vallitsevaksi ; mutta mikäli maa hikevystyy ja ruokamultaa kertyy, sikäli kuusi14 Suomen Karitasto. Karttalehdet n:ot 12 ja 13. aukkoihin. Siten syntynyt aluskuusikko, joka aina on kau- nista ja rehevää kasvultaan, pääseekin kohta, epäilemättä jo muu- - taman kymmenkunnan vuoden kuluttua koivusta niin täydellisesti voitolle, että 80—100 vuoden kuluttua tuskin yhtäkään koivua siinä enää on tavattavissa. Samoin käy metsikköjen, jotka uudistuksessa ovat olleet petäjän sekaisia tai petäjän ja kuusen sekaisia. Vielä vähemmän vastustuskykyä kuin koivulla näyttää haavalla olevan. Sekin on sangen taipuvainen anastamaan hal- tuunsa maaperää heti palon jälkeen, mutta jo 20 vuoden kuluessa ilmestyy tavallisesti havupuiden taimia; ja usein kyllä petäjä, vaikkei se yleensä siedä varjostusta, viihtyy sangen hyvin haa- van varjossa. 30—4o vuodessa haavat, etenkin jos maaperä on kuivanpuoleista, jo ovat vähentyneet niin, että niistä tuskin yksityisiäkään on nähtävissä. — Harmaanlepän laita taas on melkein päinvastainen, jos ei katsota sen esiintymistä maatumis- paikoilla. Se näet saattaa vanhalla kaskimaalla menestyä 80— 100 vuotta puhtaina kasvustoina, väistymättä melkoisemmassa määrin yhdenkään muun puulajin tieltä. Siihen taisteluun, jota näin käyvät meidän puulajimme, ottaa usein menestyksellä osaa eräs varpukasvikin, kanerva. Silläkin on kyky pitää vallassaan kerran anastamansa paikka, ja se leviää mielellään kaikkialle, missä vain on sille soveliasta maaperää. Meillä kanerva ei kuitenkaan ole päässyt sellaiseen ylivaltaan kuin esim. Tanskassa ja muualla Länsi-Euroopassa. Sillä vaikutuksella, mikä kolomistavalla on ollut meidän metsiimme, ei yleensä ole ollut muuta merkitystä kuin että van- han metsän sijaan on noussut nuorta ja keski-ikäistä, riippuen siitä väliajasta, jonka kuluttua kolominen on uudistettu. Tämän viljelystavan tuloksia ei muussa saata verrata kaskiviljelyksen tuottamiin, kuin siinä että kummankin jälkeen nousee hyvin tiheitä metsikköjä, jotka siis eivät tarvitse muita toimenpiteitä kuin suojelemista, jotta aikaa myöten varttuisivat arvokkaiksi metsiksi. Niiden = taistelujen seuraukset, joita Suomessa puulajit ovat käyneet ja vastedes tulevat käymään, käyvät siis jokseen- kin siihen suuntaan, että mikäli kaskenpoltto ja kulovalkeat vähenevät, sikäli lehtimetsä väistyy ja havumetsä anastaa sen sijat. Havupuista taas petäjä aluksi jäänee yhä vallitsevaksi ; mutta mikäli maa hikevystyy ja ruokamultaa kertyy, sikäli kuusi14 Suomen Karitasto. Karttalehdet n:ot 12 ja 13. aukkoihin. Siten syntynyt aluskuusikko, joka aina on kau- nista ja rehevää kasvultaan, pääseekin kohta, epäilemättä jo muu- - taman kymmenkunnan vuoden kuluttua koivusta niin täydellisesti voitolle, että 80—100 vuoden kuluttua tuskin yhtäkään koivua siinä enää on tavattavissa. Samoin käy metsikköjen, jotka uudistuksessa ovat olleet petäjän sekaisia tai petäjän ja kuusen sekaisia. Vielä vähemmän vastustuskykyä kuin koivulla näyttää haavalla olevan. Sekin on sangen taipuvainen anastamaan hal- tuunsa maaperää heti palon jälkeen, mutta jo 20 vuoden kuluessa ilmestyy tavallisesti havupuiden taimia; ja usein kyllä petäjä, vaikkei se yleensä siedä varjostusta, viihtyy sangen hyvin haa- van varjossa. 30—4o vuodessa haavat, etenkin jos maaperä on kuivanpuoleista, jo ovat vähentyneet niin, että niistä tuskin yksityisiäkään on nähtävissä. — Harmaanlepän laita taas on melkein päinvastainen, jos ei katsota sen esiintymistä maatumis- paikoilla. Se näet saattaa vanhalla kaskimaalla menestyä 80— 100 vuotta puhtaina kasvustoina, väistymättä melkoisemmassa määrin yhdenkään muun puulajin tieltä. Siihen taisteluun, jota näin käyvät meidän puulajimme, ottaa usein menestyksellä osaa eräs varpukasvikin, kanerva. Silläkin on kyky pitää vallassaan kerran anastamansa paikka, ja se leviää mielellään kaikkialle, missä vain on sille soveliasta maaperää. Meillä kanerva ei kuitenkaan ole päässyt sellaiseen ylivaltaan kuin esim. Tanskassa ja muualla Länsi-Euroopassa. Sillä vaikutuksella, mikä kolomistavalla on ollut meidän metsiimme, ei yleensä ole ollut muuta merkitystä kuin että van- han metsän sijaan on noussut nuorta ja keski-ikäistä, riippuen siitä väliajasta, jonka kuluttua kolominen on uudistettu. Tämän viljelystavan tuloksia ei muussa saata verrata kaskiviljelyksen tuottamiin, kuin siinä että kummankin jälkeen nousee hyvin tiheitä metsikköjä, jotka siis eivät tarvitse muita toimenpiteitä kuin suojelemista, jotta aikaa myöten varttuisivat arvokkaiksi metsiksi. Niiden = taistelujen seuraukset, joita Suomessa puulajit ovat käyneet ja vastedes tulevat käymään, käyvät siis jokseen- kin siihen suuntaan, että mikäli kaskenpoltto ja kulovalkeat vähenevät, sikäli lehtimetsä väistyy ja havumetsä anastaa sen sijat. Havupuista taas petäjä aluksi jäänee yhä vallitsevaksi ; mutta mikäli maa hikevystyy ja ruokamultaa kertyy, sikäli kuusi --- Metsät. 15 tulee leviämään petäjän kustannuksella ja, ellei ihmisen toimen- piteitä oteta lukuun, kenties lopuksi jäämään maan vallitsevaksi lajiksi. Metsävarat. Ne viljelystavat, joita yllä on lähemmin käsi- telty, ovat tietysti vähentäneet sekä metsän koko puumäärää, että myöskin suurempia tukkipuita. Kartaston lehdellä n:o 13 on pääpiirteissä tehty yleiskuvaus maan metsäsuhteista sellaisina kuin ne nykyjään ovat. Kartan tummanvihreä väri merkitsee metsää, jossa on run- saasti, paitse kaikenlaista pientä ja keskikokoista puuta, myös- kin isoja tukkipuita, joiksi tavallisesti luetaan rinnankorkeudelta vähintäin 30 cm:n läpimittaiset sahatukit. Sen kokoisia arvopuita ei kuitenkaan enää tavata yleiseen suuremmilla, yhtenäisillä aloilla, paitsi kruununmetsissä (katso näitä seikkoja etempänä kirjoituk- sessamme ja kartalla n:o 12). Yksityismetsissäkin näitä arvo- puita on enemmän kuin kartta osottaa, mutta koska sellaiset isoja tukkipuita kasvavat metsät ovat hajallaan siellä täällä, ei niitä kaikissa tapauksissa ole voitu tätä kokoa olevaan karttaan erityi- sesti merkitä. Sellaisia on muutamissa pitäjissä eteläisimmässä osassa maata, kuten Kiskossa, Suomusjärvellä, Karjalohjalla, Pohjassa, Tenholassa ja Bromarvissa. Niin on laita suurten vesis- töjemmekin ympäristöissä, mistä suurin osa sisämaan saha- tukeista uitetaan jokia myöten alas jokisuille, siellä sahattaviksi. Seuraavassa taulussa on merkitty niiden sahatukkien luku- määrät, jotka v. 1897 ovat laskeneet alas suuria jokia, sekä kuinka monta sahatukkia keskimäärin on tarvittu yhtä lankku- standardia varten, ynnä jokien suilla olevien suurien sahojen lukumäärä. Nämä tiedot on suosiollisesti antanut intendentti K. E. Palmen. Sahatukkien luku- — Sahapölkkvä N 1997 märät. standardia kohti. Sijura sahoja Tornionjoki . . 0.0. 192,000 29 1 Kemijoki . . < < 0.0. 557,066 27 3 Oulujoki < e. 317.168 24 3 Kokemäenjoki . . . . . 2,000,000 36 8 Kymijoki < . < 0.0. 2,258,936 33 9 Pielisjoki . . < e. 821,658 42 3 Tähän tulee lisäksi, että Kymijokea alas on sitäpaitsi ui- tettu 980,318 massa- ja polttopuun runkoa. Sen ohella on huomat-Metsät. 15 tulee leviämään petäjän kustannuksella ja, ellei ihmisen toimen- piteitä oteta lukuun, kenties lopuksi jäämään maan vallitsevaksi lajiksi. Metsävarat. Ne viljelystavat, joita yllä on lähemmin käsi- telty, ovat tietysti vähentäneet sekä metsän koko puumäärää, että myöskin suurempia tukkipuita. Kartaston lehdellä n:o 13 on pääpiirteissä tehty yleiskuvaus maan metsäsuhteista sellaisina kuin ne nykyjään ovat. Kartan tummanvihreä väri merkitsee metsää, jossa on run- saasti, paitse kaikenlaista pientä ja keskikokoista puuta, myös- kin isoja tukkipuita, joiksi tavallisesti luetaan rinnankorkeudelta vähintäin 30 cm:n läpimittaiset sahatukit. Sen kokoisia arvopuita ei kuitenkaan enää tavata yleiseen suuremmilla, yhtenäisillä aloilla, paitsi kruununmetsissä (katso näitä seikkoja etempänä kirjoituk- sessamme ja kartalla n:o 12). Yksityismetsissäkin näitä arvo- puita on enemmän kuin kartta osottaa, mutta koska sellaiset isoja tukkipuita kasvavat metsät ovat hajallaan siellä täällä, ei niitä kaikissa tapauksissa ole voitu tätä kokoa olevaan karttaan erityi- sesti merkitä. Sellaisia on muutamissa pitäjissä eteläisimmässä osassa maata, kuten Kiskossa, Suomusjärvellä, Karjalohjalla, Pohjassa, Tenholassa ja Bromarvissa. Niin on laita suurten vesis- töjemmekin ympäristöissä, mistä suurin osa sisämaan saha- tukeista uitetaan jokia myöten alas jokisuille, siellä sahattaviksi. Seuraavassa taulussa on merkitty niiden sahatukkien luku- määrät, jotka v. 1897 ovat laskeneet alas suuria jokia, sekä kuinka monta sahatukkia keskimäärin on tarvittu yhtä lankku- standardia varten, ynnä jokien suilla olevien suurien sahojen lukumäärä. Nämä tiedot on suosiollisesti antanut intendentti K. E. Palmen. Sahatukkien luku- — Sahapölkkvä N 1997 märät. standardia kohti. Sijura sahoja Tornionjoki . . 0.0. 192,000 29 1 Kemijoki . . < < 0.0. 557,066 27 3 Oulujoki < e. 317.168 24 3 Kokemäenjoki . . . . . 2,000,000 36 8 Kymijoki < . < 0.0. 2,258,936 33 9 Pielisjoki . . < e. 821,658 42 3 Tähän tulee lisäksi, että Kymijokea alas on sitäpaitsi ui- tettu 980,318 massa- ja polttopuun runkoa. Sen ohella on huomat-Metsät. 15 tulee leviämään petäjän kustannuksella ja, ellei ihmisen toimen- piteitä oteta lukuun, kenties lopuksi jäämään maan vallitsevaksi lajiksi. Metsävarat. Ne viljelystavat, joita yllä on lähemmin käsi- telty, ovat tietysti vähentäneet sekä metsän koko puumäärää, että myöskin suurempia tukkipuita. Kartaston lehdellä n:o 13 on pääpiirteissä tehty yleiskuvaus maan metsäsuhteista sellaisina kuin ne nykyjään ovat. Kartan tummanvihreä väri merkitsee metsää, jossa on run- saasti, paitse kaikenlaista pientä ja keskikokoista puuta, myös- kin isoja tukkipuita, joiksi tavallisesti luetaan rinnankorkeudelta vähintäin 30 cm:n läpimittaiset sahatukit. Sen kokoisia arvopuita ei kuitenkaan enää tavata yleiseen suuremmilla, yhtenäisillä aloilla, paitsi kruununmetsissä (katso näitä seikkoja etempänä kirjoituk- sessamme ja kartalla n:o 12). Yksityismetsissäkin näitä arvo- puita on enemmän kuin kartta osottaa, mutta koska sellaiset isoja tukkipuita kasvavat metsät ovat hajallaan siellä täällä, ei niitä kaikissa tapauksissa ole voitu tätä kokoa olevaan karttaan erityi- sesti merkitä. Sellaisia on muutamissa pitäjissä eteläisimmässä osassa maata, kuten Kiskossa, Suomusjärvellä, Karjalohjalla, Pohjassa, Tenholassa ja Bromarvissa. Niin on laita suurten vesis- töjemmekin ympäristöissä, mistä suurin osa sisämaan saha- tukeista uitetaan jokia myöten alas jokisuille, siellä sahattaviksi. Seuraavassa taulussa on merkitty niiden sahatukkien luku- määrät, jotka v. 1897 ovat laskeneet alas suuria jokia, sekä kuinka monta sahatukkia keskimäärin on tarvittu yhtä lankku- standardia varten, ynnä jokien suilla olevien suurien sahojen lukumäärä. Nämä tiedot on suosiollisesti antanut intendentti K. E. Palmen. Sahatukkien luku- — Sahapölkkvä N 1997 märät. standardia kohti. Sijura sahoja Tornionjoki . . 0.0. 192,000 29 1 Kemijoki . . < < 0.0. 557,066 27 3 Oulujoki < e. 317.168 24 3 Kokemäenjoki . . . . . 2,000,000 36 8 Kymijoki < . < 0.0. 2,258,936 33 9 Pielisjoki . . < e. 821,658 42 3 Tähän tulee lisäksi, että Kymijokea alas on sitäpaitsi ui- tettu 980,318 massa- ja polttopuun runkoa. Sen ohella on huomat- --- 16 Suomen Kartasto. Karttalehdet n:ot 12 ja 13. tava, että joku vähempi osa Pielisjokea myöten uitetuista puista tulee Venäjän Karjalan metsäseuduilta ja lasketaan tänne Lieksan- jokea myöten, sekä että osa Pielisjokea alas tulevista puista kuljetetaan Saimaalle asti ja siirretään sieltä Kymijoelle, josta ne viedään Kotkaan sahattavaksi. Saimaalle kokoontuu sen laajojen vesistöjen varsilta jonkin verran isojakin sahatukkia, mutta yleensä on sellaisia puita näillä mailla jo harvassa, syystä että koko alueella kaskea vielä sangen yleisesti viljellään, vaikkakin se monin paikoin jo on melkoisesti vähenemään päin. Ylläesitetystä näkyy, että isot puut ovat tuntuvasti vähene- mässä maamme metsistä, ja tarkemmaksi selitykseksi missä suh- teessa tätä kehitystä on jatkunut, julkaisemme seuraavat nimi- merkki M. M:n Hufvudstadsbladetissa helmik. 2 p. 1899 esittä- mät laskutulokset vuosien 1889—1896 ajalta. V. 1889 tarvittiin 33,9 tukkipuuta standardia kohti. » 1890 » 36,3 » » » » 1801 » 36 de » » » » I 892 » 38,0 » » » » 1893 » 381 » » » 1894 » 38,5 » » » » 1895 » 39,0 » » » » 1896 » 40,0 » » » Vuonna 1897 on laskettu tämän lukumäärän olevan 42 kappaletta. Toisen luokan metsäksi, joka kartalle on merkitty vähän vaaleammalla vihreällä värillä, on luettu sellainen metsä, jossa vielä on saha- ja rakennuspuita ei yksin kotitarpeiksi, vaan myytä- väksikin. Nämä metsät ovat valtametsiä maassa ja niistä lähtee vielä melkoisesti puuta vientiä ja teollisuutta varten, etenkin kun viime aikoina sahat ovat ruvenneet käyttämään pienikokoisia puita, vain 15 cm:n läpimittaisia noin 5 m:n korkeudessa. Sellaisen metsän jalostamiseksi on osaksi sisämaahan, osaksi rannikoille perustettu paljon sekä vesi- että höyrysahoja (katso kartan n:o 24. tekstiä). Tähän luokkaan kuuluvista metsistä hankitaan nyt- temmin kuusipuuta suurissa määrin sekä kotimaista paperiteolli- suutta, että pyöreänä tavarana ulkomaistakin varten.16 Suomen Kartasto. Karttalehdet n:ot 12 ja 13. tava, että joku vähempi osa Pielisjokea myöten uitetuista puista tulee Venäjän Karjalan metsäseuduilta ja lasketaan tänne Lieksan- jokea myöten, sekä että osa Pielisjokea alas tulevista puista kuljetetaan Saimaalle asti ja siirretään sieltä Kymijoelle, josta ne viedään Kotkaan sahattavaksi. Saimaalle kokoontuu sen laajojen vesistöjen varsilta jonkin verran isojakin sahatukkia, mutta yleensä on sellaisia puita näillä mailla jo harvassa, syystä että koko alueella kaskea vielä sangen yleisesti viljellään, vaikkakin se monin paikoin jo on melkoisesti vähenemään päin. Ylläesitetystä näkyy, että isot puut ovat tuntuvasti vähene- mässä maamme metsistä, ja tarkemmaksi selitykseksi missä suh- teessa tätä kehitystä on jatkunut, julkaisemme seuraavat nimi- merkki M. M:n Hufvudstadsbladetissa helmik. 2 p. 1899 esittä- mät laskutulokset vuosien 1889—1896 ajalta. V. 1889 tarvittiin 33,9 tukkipuuta standardia kohti. » 1890 » 36,3 » » » » 1801 » 36 de » » » » I 892 » 38,0 » » » » 1893 » 381 » » » 1894 » 38,5 » » » » 1895 » 39,0 » » » » 1896 » 40,0 » » » Vuonna 1897 on laskettu tämän lukumäärän olevan 42 kappaletta. Toisen luokan metsäksi, joka kartalle on merkitty vähän vaaleammalla vihreällä värillä, on luettu sellainen metsä, jossa vielä on saha- ja rakennuspuita ei yksin kotitarpeiksi, vaan myytä- väksikin. Nämä metsät ovat valtametsiä maassa ja niistä lähtee vielä melkoisesti puuta vientiä ja teollisuutta varten, etenkin kun viime aikoina sahat ovat ruvenneet käyttämään pienikokoisia puita, vain 15 cm:n läpimittaisia noin 5 m:n korkeudessa. Sellaisen metsän jalostamiseksi on osaksi sisämaahan, osaksi rannikoille perustettu paljon sekä vesi- että höyrysahoja (katso kartan n:o 24. tekstiä). Tähän luokkaan kuuluvista metsistä hankitaan nyt- temmin kuusipuuta suurissa määrin sekä kotimaista paperiteolli- suutta, että pyöreänä tavarana ulkomaistakin varten.16 Suomen Kartasto. Karttalehdet n:ot 12 ja 13. tava, että joku vähempi osa Pielisjokea myöten uitetuista puista tulee Venäjän Karjalan metsäseuduilta ja lasketaan tänne Lieksan- jokea myöten, sekä että osa Pielisjokea alas tulevista puista kuljetetaan Saimaalle asti ja siirretään sieltä Kymijoelle, josta ne viedään Kotkaan sahattavaksi. Saimaalle kokoontuu sen laajojen vesistöjen varsilta jonkin verran isojakin sahatukkia, mutta yleensä on sellaisia puita näillä mailla jo harvassa, syystä että koko alueella kaskea vielä sangen yleisesti viljellään, vaikkakin se monin paikoin jo on melkoisesti vähenemään päin. Ylläesitetystä näkyy, että isot puut ovat tuntuvasti vähene- mässä maamme metsistä, ja tarkemmaksi selitykseksi missä suh- teessa tätä kehitystä on jatkunut, julkaisemme seuraavat nimi- merkki M. M:n Hufvudstadsbladetissa helmik. 2 p. 1899 esittä- mät laskutulokset vuosien 1889—1896 ajalta. V. 1889 tarvittiin 33,9 tukkipuuta standardia kohti. » 1890 » 36,3 » » » » 1801 » 36 de » » » » I 892 » 38,0 » » » » 1893 » 381 » » » 1894 » 38,5 » » » » 1895 » 39,0 » » » » 1896 » 40,0 » » » Vuonna 1897 on laskettu tämän lukumäärän olevan 42 kappaletta. Toisen luokan metsäksi, joka kartalle on merkitty vähän vaaleammalla vihreällä värillä, on luettu sellainen metsä, jossa vielä on saha- ja rakennuspuita ei yksin kotitarpeiksi, vaan myytä- väksikin. Nämä metsät ovat valtametsiä maassa ja niistä lähtee vielä melkoisesti puuta vientiä ja teollisuutta varten, etenkin kun viime aikoina sahat ovat ruvenneet käyttämään pienikokoisia puita, vain 15 cm:n läpimittaisia noin 5 m:n korkeudessa. Sellaisen metsän jalostamiseksi on osaksi sisämaahan, osaksi rannikoille perustettu paljon sekä vesi- että höyrysahoja (katso kartan n:o 24. tekstiä). Tähän luokkaan kuuluvista metsistä hankitaan nyt- temmin kuusipuuta suurissa määrin sekä kotimaista paperiteolli- suutta, että pyöreänä tavarana ulkomaistakin varten. --- Metsät. 17 Kolmas kartassa oleva vihreä väri, joka on vielä vähän vaaleampi kuin äskenmainittu, merkitsee metsää, missä saha- ja rakennuspuut osaksi ovat lopussa, osaksi monin paikoin jo tuntuvasti vähenemässä, jota vastoin polttopuiksi, aidaksiksi y. m. kelpaavaa tarvepuuta ylimalkaan vielä on. Muutamissa tähän kuuluvissa seuduissa on sangen vaikeaakin saada tämä tarve täytetyksi, esim. koko Limingan pitäjässä, missä metsän ovat hävittäneet tavan takaa uudistuneet kulovalkeat, pienemmillä tiloilla Saimaan vesistön varsilla, missä taas liiallisuuteen asti on kaskenpolttoa harjoitettu, sekä pienillä tiloilla maan lounais- osassa j. n. e. Tähän luokkaan kuuluvista seuduista vienti yleensä on pienin paitse Viipurin läänissä, mistä suuret määrät polttopuita, sekä koivu- että havupuuhalkoja, viedään Pietariin ja »piittapropsia» ja »sguares»ia ulkomaille, ynnä Uudenkaupun- gin ja Rauman seuduilla, mistä parruja ja lehtereitä viedään ulko- maille. Neljäs värilaji, kartan vaaleanvihreä viivoitus, merkitsee tuntureita ja muita alastomia maa-aloja. Sellaisia maita on Suo- messa verrattain vähän, jos ei oteta lukuun pohjoisimpia tun- turiseutuja, missä puukasvillisuus jo pohjoisen aseman vuoksi loppuu tahi muuttuu vaivaismuotoiseksi. Muissa osissa maata tosin myöskin löytyy paljaita maita, mutta ne ovat yleensä niin vähäalaisia, että niitä ei ole voitu saada näkymään kartalla, paitse muutamissa poikkeustapauksissa. Niin on esim. Kumlingin pitäjä lounaisessa saaristossa miltei kokonaan metsätöntä. Maan sydämessä on m. m. Hämeenkangas Kankaanpään pitäjässä mer- killisimpiä metsättömiä aloja, sillä se on jo niin vanhaa kanerva- kangasta, ettei se enää luonnollisella tavalla metsity. Hämeen- kankaalla yritetyt petäjänsiemenkylvöt eivät ole onnistuneet pa- remmin kuin että taimia on noussut ja kasvanut hiukan yli ka- nervan päiden, mutta sitte kuolleet hyönteisten ja sienien tuotta- mista vahingoista. Vienti (vertaa karttalehteä n:o 254 ja sen tekstiä). Puu- tavaroita on ammoisista ajoista asti viety maasta, sillä jo eräässä asetuksessa vilta 1559 säädetään m. m. eräille puutavaroille vientitulli. Lieneekö siihen vaikuttanut metsien säilyttämisen huoli vai muut syyt, ei lähemmin tunneta, mutta todelli suudessa näyttää puutavarain vienti enemmän kuin mikään muu synnyttäneen metsien hävittämisen pelkoa. Niinpä lausuttiinMetsät. 17 Kolmas kartassa oleva vihreä väri, joka on vielä vähän vaaleampi kuin äskenmainittu, merkitsee metsää, missä saha- ja rakennuspuut osaksi ovat lopussa, osaksi monin paikoin jo tuntuvasti vähenemässä, jota vastoin polttopuiksi, aidaksiksi y. m. kelpaavaa tarvepuuta ylimalkaan vielä on. Muutamissa tähän kuuluvissa seuduissa on sangen vaikeaakin saada tämä tarve täytetyksi, esim. koko Limingan pitäjässä, missä metsän ovat hävittäneet tavan takaa uudistuneet kulovalkeat, pienemmillä tiloilla Saimaan vesistön varsilla, missä taas liiallisuuteen asti on kaskenpolttoa harjoitettu, sekä pienillä tiloilla maan lounais- osassa j. n. e. Tähän luokkaan kuuluvista seuduista vienti yleensä on pienin paitse Viipurin läänissä, mistä suuret määrät polttopuita, sekä koivu- että havupuuhalkoja, viedään Pietariin ja »piittapropsia» ja »sguares»ia ulkomaille, ynnä Uudenkaupun- gin ja Rauman seuduilla, mistä parruja ja lehtereitä viedään ulko- maille. Neljäs värilaji, kartan vaaleanvihreä viivoitus, merkitsee tuntureita ja muita alastomia maa-aloja. Sellaisia maita on Suo- messa verrattain vähän, jos ei oteta lukuun pohjoisimpia tun- turiseutuja, missä puukasvillisuus jo pohjoisen aseman vuoksi loppuu tahi muuttuu vaivaismuotoiseksi. Muissa osissa maata tosin myöskin löytyy paljaita maita, mutta ne ovat yleensä niin vähäalaisia, että niitä ei ole voitu saada näkymään kartalla, paitse muutamissa poikkeustapauksissa. Niin on esim. Kumlingin pitäjä lounaisessa saaristossa miltei kokonaan metsätöntä. Maan sydämessä on m. m. Hämeenkangas Kankaanpään pitäjässä mer- killisimpiä metsättömiä aloja, sillä se on jo niin vanhaa kanerva- kangasta, ettei se enää luonnollisella tavalla metsity. Hämeen- kankaalla yritetyt petäjänsiemenkylvöt eivät ole onnistuneet pa- remmin kuin että taimia on noussut ja kasvanut hiukan yli ka- nervan päiden, mutta sitte kuolleet hyönteisten ja sienien tuotta- mista vahingoista. Vienti (vertaa karttalehteä n:o 254 ja sen tekstiä). Puu- tavaroita on ammoisista ajoista asti viety maasta, sillä jo eräässä asetuksessa vilta 1559 säädetään m. m. eräille puutavaroille vientitulli. Lieneekö siihen vaikuttanut metsien säilyttämisen huoli vai muut syyt, ei lähemmin tunneta, mutta todelli suudessa näyttää puutavarain vienti enemmän kuin mikään muu synnyttäneen metsien hävittämisen pelkoa. Niinpä lausuttiinMetsät. 17 Kolmas kartassa oleva vihreä väri, joka on vielä vähän vaaleampi kuin äskenmainittu, merkitsee metsää, missä saha- ja rakennuspuut osaksi ovat lopussa, osaksi monin paikoin jo tuntuvasti vähenemässä, jota vastoin polttopuiksi, aidaksiksi y. m. kelpaavaa tarvepuuta ylimalkaan vielä on. Muutamissa tähän kuuluvissa seuduissa on sangen vaikeaakin saada tämä tarve täytetyksi, esim. koko Limingan pitäjässä, missä metsän ovat hävittäneet tavan takaa uudistuneet kulovalkeat, pienemmillä tiloilla Saimaan vesistön varsilla, missä taas liiallisuuteen asti on kaskenpolttoa harjoitettu, sekä pienillä tiloilla maan lounais- osassa j. n. e. Tähän luokkaan kuuluvista seuduista vienti yleensä on pienin paitse Viipurin läänissä, mistä suuret määrät polttopuita, sekä koivu- että havupuuhalkoja, viedään Pietariin ja »piittapropsia» ja »sguares»ia ulkomaille, ynnä Uudenkaupun- gin ja Rauman seuduilla, mistä parruja ja lehtereitä viedään ulko- maille. Neljäs värilaji, kartan vaaleanvihreä viivoitus, merkitsee tuntureita ja muita alastomia maa-aloja. Sellaisia maita on Suo- messa verrattain vähän, jos ei oteta lukuun pohjoisimpia tun- turiseutuja, missä puukasvillisuus jo pohjoisen aseman vuoksi loppuu tahi muuttuu vaivaismuotoiseksi. Muissa osissa maata tosin myöskin löytyy paljaita maita, mutta ne ovat yleensä niin vähäalaisia, että niitä ei ole voitu saada näkymään kartalla, paitse muutamissa poikkeustapauksissa. Niin on esim. Kumlingin pitäjä lounaisessa saaristossa miltei kokonaan metsätöntä. Maan sydämessä on m. m. Hämeenkangas Kankaanpään pitäjässä mer- killisimpiä metsättömiä aloja, sillä se on jo niin vanhaa kanerva- kangasta, ettei se enää luonnollisella tavalla metsity. Hämeen- kankaalla yritetyt petäjänsiemenkylvöt eivät ole onnistuneet pa- remmin kuin että taimia on noussut ja kasvanut hiukan yli ka- nervan päiden, mutta sitte kuolleet hyönteisten ja sienien tuotta- mista vahingoista. Vienti (vertaa karttalehteä n:o 254 ja sen tekstiä). Puu- tavaroita on ammoisista ajoista asti viety maasta, sillä jo eräässä asetuksessa vilta 1559 säädetään m. m. eräille puutavaroille vientitulli. Lieneekö siihen vaikuttanut metsien säilyttämisen huoli vai muut syyt, ei lähemmin tunneta, mutta todelli suudessa näyttää puutavarain vienti enemmän kuin mikään muu synnyttäneen metsien hävittämisen pelkoa. Niinpä lausuttiin --- 18 Suomen Kartasto. Karttalehdet n:ot 12 ja 13. viime vuosisadan lopulla suurta pelkoa Uudenkaupungin ja Rauman seutujen metsien häviämisestä, syystä että siellä oli jo pitkiä aikoja harjoitettu metsänhakkuuta parrujen ja leh- terien vientiä varten. Tämä valitus, joka sittemmin joksikin aikaa taukosi, nousi uudessa ja yleisemmässä muodossa 1870 luvun alulla, heti Ranskan-Saksan sodan jälkeen, jolloin kaiken- laisia metsäntuotteita ainakin eteläosasta maata äkkiä aljettiin kysellä aivan arvaamattomassa määrin, mikä saattoi hallituk- sen v. 1873 asettamaan komitean tutkimaan, hävitettiinkö metsiä kuten pelättiin, vai eikö. Samanlainen pelko, että metsät häviäi- sivät, syntyi tämänkin vuosikymmenen alussa sen johdosta, että puutavarain hinnat taas nopeasti kohosivat, nousivatpa korkeammiksi kuin koskaan ennen, mikä erittäin tuli näkyviin pienen puutavaran kuten piittapropsin y. m. hinnoissa. Puutavarainvienti on siis kysymys, joka on saanut osak- seen paljon huomiota ja syystä kyllä, koska maamme puuta- varastaan on saanut ja yhä vielä saa suurimmat tulonsa. Nämä tulot tekivät esim. v. 1897 kokonaista 82,160,000 markkaa, eli lähes puolet Suomen koko viennin arvosta. ja siitä tuli lankku- jen, battensien ja lautain osalle 64,867,000 mk. Metsiemme hoidosta puhuttaessa on tunnustettava, ettei vienti yksin ensi sijassa niitä hävitä. Vaikkakin se on korkealle kehittynyt, ei vaaraa olisi tarjona, jos vain parempi ja enem- män järjestetty metsien hoito tulisi yleisemmäksi kuin tähän saakka. - Tämä selviää m. m. verratessa toisiinsa kotitarpeiksi, sisämai- sessa teollisuudessa ja vientiin y. m. käytettyä määrää toiselta puolen ja metsän vuotuista kasvamista toiselta puolen. Ne menekkimäärät, jotka tässä julaistaan, on hyväntahtoisesti ilmoit- tanut yksityismetsä-komitea, joka on vv. 1897 ja 1898 tehnyt matkoja maassa ja näillä matkoilla m. m. koonnut osan näistä erityisnumeroista. Puutavaran menekki on laskettu mb:issä kiintein mitoin: Kotimaassa: kotitarpeiksi. maalaisväestö —13.285,600 » kaupunkiväestö . 797,700 » tervapuita . . . 44,700 teollisuuteen: polttopuita. . 1,779,300 » paperimassa-, sel- luloosa- y. m. puita 208,20018 Suomen Kartasto. Karttalehdet n:ot 12 ja 13. viime vuosisadan lopulla suurta pelkoa Uudenkaupungin ja Rauman seutujen metsien häviämisestä, syystä että siellä oli jo pitkiä aikoja harjoitettu metsänhakkuuta parrujen ja leh- terien vientiä varten. Tämä valitus, joka sittemmin joksikin aikaa taukosi, nousi uudessa ja yleisemmässä muodossa 1870 luvun alulla, heti Ranskan-Saksan sodan jälkeen, jolloin kaiken- laisia metsäntuotteita ainakin eteläosasta maata äkkiä aljettiin kysellä aivan arvaamattomassa määrin, mikä saattoi hallituk- sen v. 1873 asettamaan komitean tutkimaan, hävitettiinkö metsiä kuten pelättiin, vai eikö. Samanlainen pelko, että metsät häviäi- sivät, syntyi tämänkin vuosikymmenen alussa sen johdosta, että puutavarain hinnat taas nopeasti kohosivat, nousivatpa korkeammiksi kuin koskaan ennen, mikä erittäin tuli näkyviin pienen puutavaran kuten piittapropsin y. m. hinnoissa. Puutavarainvienti on siis kysymys, joka on saanut osak- seen paljon huomiota ja syystä kyllä, koska maamme puuta- varastaan on saanut ja yhä vielä saa suurimmat tulonsa. Nämä tulot tekivät esim. v. 1897 kokonaista 82,160,000 markkaa, eli lähes puolet Suomen koko viennin arvosta. ja siitä tuli lankku- jen, battensien ja lautain osalle 64,867,000 mk. Metsiemme hoidosta puhuttaessa on tunnustettava, ettei vienti yksin ensi sijassa niitä hävitä. Vaikkakin se on korkealle kehittynyt, ei vaaraa olisi tarjona, jos vain parempi ja enem- män järjestetty metsien hoito tulisi yleisemmäksi kuin tähän saakka. - Tämä selviää m. m. verratessa toisiinsa kotitarpeiksi, sisämai- sessa teollisuudessa ja vientiin y. m. käytettyä määrää toiselta puolen ja metsän vuotuista kasvamista toiselta puolen. Ne menekkimäärät, jotka tässä julaistaan, on hyväntahtoisesti ilmoit- tanut yksityismetsä-komitea, joka on vv. 1897 ja 1898 tehnyt matkoja maassa ja näillä matkoilla m. m. koonnut osan näistä erityisnumeroista. Puutavaran menekki on laskettu mb:issä kiintein mitoin: Kotimaassa: kotitarpeiksi. maalaisväestö —13.285,600 » kaupunkiväestö . 797,700 » tervapuita . . . 44,700 teollisuuteen: polttopuita. . 1,779,300 » paperimassa-, sel- luloosa- y. m. puita 208,20018 Suomen Kartasto. Karttalehdet n:ot 12 ja 13. viime vuosisadan lopulla suurta pelkoa Uudenkaupungin ja Rauman seutujen metsien häviämisestä, syystä että siellä oli jo pitkiä aikoja harjoitettu metsänhakkuuta parrujen ja leh- terien vientiä varten. Tämä valitus, joka sittemmin joksikin aikaa taukosi, nousi uudessa ja yleisemmässä muodossa 1870 luvun alulla, heti Ranskan-Saksan sodan jälkeen, jolloin kaiken- laisia metsäntuotteita ainakin eteläosasta maata äkkiä aljettiin kysellä aivan arvaamattomassa määrin, mikä saattoi hallituk- sen v. 1873 asettamaan komitean tutkimaan, hävitettiinkö metsiä kuten pelättiin, vai eikö. Samanlainen pelko, että metsät häviäi- sivät, syntyi tämänkin vuosikymmenen alussa sen johdosta, että puutavarain hinnat taas nopeasti kohosivat, nousivatpa korkeammiksi kuin koskaan ennen, mikä erittäin tuli näkyviin pienen puutavaran kuten piittapropsin y. m. hinnoissa. Puutavarainvienti on siis kysymys, joka on saanut osak- seen paljon huomiota ja syystä kyllä, koska maamme puuta- varastaan on saanut ja yhä vielä saa suurimmat tulonsa. Nämä tulot tekivät esim. v. 1897 kokonaista 82,160,000 markkaa, eli lähes puolet Suomen koko viennin arvosta. ja siitä tuli lankku- jen, battensien ja lautain osalle 64,867,000 mk. Metsiemme hoidosta puhuttaessa on tunnustettava, ettei vienti yksin ensi sijassa niitä hävitä. Vaikkakin se on korkealle kehittynyt, ei vaaraa olisi tarjona, jos vain parempi ja enem- män järjestetty metsien hoito tulisi yleisemmäksi kuin tähän saakka. - Tämä selviää m. m. verratessa toisiinsa kotitarpeiksi, sisämai- sessa teollisuudessa ja vientiin y. m. käytettyä määrää toiselta puolen ja metsän vuotuista kasvamista toiselta puolen. Ne menekkimäärät, jotka tässä julaistaan, on hyväntahtoisesti ilmoit- tanut yksityismetsä-komitea, joka on vv. 1897 ja 1898 tehnyt matkoja maassa ja näillä matkoilla m. m. koonnut osan näistä erityisnumeroista. Puutavaran menekki on laskettu mb:issä kiintein mitoin: Kotimaassa: kotitarpeiksi. maalaisväestö —13.285,600 » kaupunkiväestö . 797,700 » tervapuita . . . 44,700 teollisuuteen: polttopuita. . 1,779,300 » paperimassa-, sel- luloosa- y. m. puita 208,200 --- Metsät. 19 . teollisuuteen: rullapuita . . . 80,700 » sälepuita . . , 2,000 sähkö- ja telefoonitolppia . . 6,700 rautatien ratapölkkyjä . . . 94,400 rautateiden polttopuita . . . 329,400 höyrylaivojen polttopuita . . 178.000 16,806,700 Vienniksi: — sahatuotteita, joista on vähen- netty kruununmetsistä otetut puutavarat eo LL 1,748,400 hirsiä < < < 0000 311,300 propsia ja massapuita . . 511,300 polttopuita =. . . < 0 477.400 haapaa y. m. J L. 11,500 kaikenlaista veistopuuta . . 6,000 tervanpolttopuita . . . . 291.400 3.357.300. Yhteensä 20,164,000. Vuotuinen lisäkasvu, jonka keskimäärin voi otaksua 2 m3 hehtaaria kohti, nousee, kun maan kuiva, kasvuisa metsämaa on laskettu 9,680,000 ha (katso s. 23), 19.360.000 m5:ksi. Näistä numeroista siis käy ilmi, että jos ainoastaan kuiva eli paras metsämaa otetaan lukuun, syntyy vuotuinen 804,000 m3:n puute. Koska tämä puute kuitenkin voidaan täyttää met- sittyneiltä soilta ja muilta vähemmin kasvavilta mailta saadulla tavaralla. joilla lisäkasvu osittain on jokseenkin hyvä, voitanee otaksua, että maan yksityismetsät eivät vielä yleisesti katsoen kärsi liikahakkausta, mutta kyllä mitä yksityisiin seutuihin tulee. Yksityismetsien hoito on siis nykyään ylen huomiota ansaitseva kysymys. Toiselta puolen ei myöskään saata otaksua, että vienti, joskin isommat puut hakataan loppuun, huomattavasti vähenisi, niin kauan kuin pienimittaista puuta vielä on saatavissa. On näet puutavarateollisuudessa nähty, kuten yleensäkin teollisuuden alalla, että jos puutetta on syntynyt tavarasta, jota on katsottu välttämättömäksi, on taito tullut avuksi ja keksinyt keinoja puut- teen poistamiseksi. Niinpä voidaan nykyään tulla toimeen ilman isomittaista puutavaraa monessa tapauksessa, jossa sitä ennen käy- tettiin. Esimerkkinä voidaan mainita, että laattialaudoiksi, ikku-Metsät. 19 . teollisuuteen: rullapuita . . . 80,700 » sälepuita . . , 2,000 sähkö- ja telefoonitolppia . . 6,700 rautatien ratapölkkyjä . . . 94,400 rautateiden polttopuita . . . 329,400 höyrylaivojen polttopuita . . 178.000 16,806,700 Vienniksi: — sahatuotteita, joista on vähen- netty kruununmetsistä otetut puutavarat eo LL 1,748,400 hirsiä < < < 0000 311,300 propsia ja massapuita . . 511,300 polttopuita =. . . < 0 477.400 haapaa y. m. J L. 11,500 kaikenlaista veistopuuta . . 6,000 tervanpolttopuita . . . . 291.400 3.357.300. Yhteensä 20,164,000. Vuotuinen lisäkasvu, jonka keskimäärin voi otaksua 2 m3 hehtaaria kohti, nousee, kun maan kuiva, kasvuisa metsämaa on laskettu 9,680,000 ha (katso s. 23), 19.360.000 m5:ksi. Näistä numeroista siis käy ilmi, että jos ainoastaan kuiva eli paras metsämaa otetaan lukuun, syntyy vuotuinen 804,000 m3:n puute. Koska tämä puute kuitenkin voidaan täyttää met- sittyneiltä soilta ja muilta vähemmin kasvavilta mailta saadulla tavaralla. joilla lisäkasvu osittain on jokseenkin hyvä, voitanee otaksua, että maan yksityismetsät eivät vielä yleisesti katsoen kärsi liikahakkausta, mutta kyllä mitä yksityisiin seutuihin tulee. Yksityismetsien hoito on siis nykyään ylen huomiota ansaitseva kysymys. Toiselta puolen ei myöskään saata otaksua, että vienti, joskin isommat puut hakataan loppuun, huomattavasti vähenisi, niin kauan kuin pienimittaista puuta vielä on saatavissa. On näet puutavarateollisuudessa nähty, kuten yleensäkin teollisuuden alalla, että jos puutetta on syntynyt tavarasta, jota on katsottu välttämättömäksi, on taito tullut avuksi ja keksinyt keinoja puut- teen poistamiseksi. Niinpä voidaan nykyään tulla toimeen ilman isomittaista puutavaraa monessa tapauksessa, jossa sitä ennen käy- tettiin. Esimerkkinä voidaan mainita, että laattialaudoiksi, ikku-Metsät. 19 . teollisuuteen: rullapuita . . . 80,700 » sälepuita . . , 2,000 sähkö- ja telefoonitolppia . . 6,700 rautatien ratapölkkyjä . . . 94,400 rautateiden polttopuita . . . 329,400 höyrylaivojen polttopuita . . 178.000 16,806,700 Vienniksi: — sahatuotteita, joista on vähen- netty kruununmetsistä otetut puutavarat eo LL 1,748,400 hirsiä < < < 0000 311,300 propsia ja massapuita . . 511,300 polttopuita =. . . < 0 477.400 haapaa y. m. J L. 11,500 kaikenlaista veistopuuta . . 6,000 tervanpolttopuita . . . . 291.400 3.357.300. Yhteensä 20,164,000. Vuotuinen lisäkasvu, jonka keskimäärin voi otaksua 2 m3 hehtaaria kohti, nousee, kun maan kuiva, kasvuisa metsämaa on laskettu 9,680,000 ha (katso s. 23), 19.360.000 m5:ksi. Näistä numeroista siis käy ilmi, että jos ainoastaan kuiva eli paras metsämaa otetaan lukuun, syntyy vuotuinen 804,000 m3:n puute. Koska tämä puute kuitenkin voidaan täyttää met- sittyneiltä soilta ja muilta vähemmin kasvavilta mailta saadulla tavaralla. joilla lisäkasvu osittain on jokseenkin hyvä, voitanee otaksua, että maan yksityismetsät eivät vielä yleisesti katsoen kärsi liikahakkausta, mutta kyllä mitä yksityisiin seutuihin tulee. Yksityismetsien hoito on siis nykyään ylen huomiota ansaitseva kysymys. Toiselta puolen ei myöskään saata otaksua, että vienti, joskin isommat puut hakataan loppuun, huomattavasti vähenisi, niin kauan kuin pienimittaista puuta vielä on saatavissa. On näet puutavarateollisuudessa nähty, kuten yleensäkin teollisuuden alalla, että jos puutetta on syntynyt tavarasta, jota on katsottu välttämättömäksi, on taito tullut avuksi ja keksinyt keinoja puut- teen poistamiseksi. Niinpä voidaan nykyään tulla toimeen ilman isomittaista puutavaraa monessa tapauksessa, jossa sitä ennen käy- tettiin. Esimerkkinä voidaan mainita, että laattialaudoiksi, ikku- --- . 20 Suomen Kartasto. Karttalehdet n:ot 12 ja 13. nanpieliksi, oviksi y. m. vielä äskettäisin käytettiin vain iso- mittaisia lankkuja ja lautoja, jota vastoin nyt niiden sijassa, joskaan ei kokonaan, niin kuitenkin suureksi osaksi käytetään useammista pienempimittaisista kokoonliitettyjä lautoja. Tämän johdosta pysyy 3>2!'/2 engl. tuumainen sahattu tavara hin- nassa, koska nämä kaksi mittaa vastavat 6>< 21/2 engl. tuumaista lankkua. Metsänhoito. Vielä 30 vuotta takaperin ei yleensä voinut huomata, että mainittavampaa huolta olisi pidetty maamme yksi- tyismetsistä, sillä siihen aikaan käytettiin isomittaista ja arvo- kasta puuainesta pienimpiinkiin kotoisiin tarpeisiin; sitävastoin saivat tuulenkaatamat ja hakatun metsän latvukset jäädä metsään mätänemään ja kulovalkeat saivat usein esteettä raivota, etenkin maan pohjoisissa osissa. Alote parempaan päin tehtiin kuitenkin 1850-luvun alulla, jolloin » Väliaikainen metsänhoitovirasto» perustettiin (katso tästä kruununmetsien käsittelyssä). Erinäisten suurempain tilain ja teh- taidenhaltijat ryhtyivät silloin toimenpiteisiin jakaakseen metsänsä järjestettyä metsänhoitoa varten. Mutta kun pienimittaista puu- tavaraa ei mennyt kaupaksi, luovuttiin suunnitelmista jo 10 vuo- dessa ja palattiin entiseen järjestystä puuttuvaan harsistamiseeen. Mutta jo 1870-luvun keskivälillä, eli heti äsken mainitse- mamme puutavarain kallistumisen jälkeen, syntyi suuri muutos, joka ensiksi ilmeni maan eteläosassa ja vähitellen levisi muihin- kin seutuihin. Siitä alkaen näet ei enää käytetä rakennuspuiksi isommanmittaista puutavaraa kuin mitä on tarpeen, ja muiksi koti- tarpeiksi, kuten polttopuiksi y. m. ei käytetä etunenässä pystyä, parempaa metsää, vaan otetaan siihen tarpeeseen tuulenkin kaatamia y. m. Sellainen huolenpito metsistä ei kuitenkaan ole päässyt vallalle myyntiin nähden. Kiusaus on tässä suhteessa ollut maamme tilallisille liian suuri ja vaikea kestettäväksi, kun heille täten on ollut tarjona keino helpoittaa kyllinkin raskasta ja vai- valloista työtään. Metsänmyynti sai usein aikaan todellista metsänhävitystä ja myyntiä on senvuoksi usein moitittu hyvällä syyllä, joskin toiselta puolen on myönnettävä, että täten hankitut pääomat ovat osaltaan edistäneet meikäläistä maanviljelystä ja teollisuutta. Maanviljelijän taloudellista tilaa saattaa näet nykyään yleensä pitää hyvänä, eli ainakin palioa turvallisempana kuin 30 vuotta sitten.. 20 Suomen Kartasto. Karttalehdet n:ot 12 ja 13. nanpieliksi, oviksi y. m. vielä äskettäisin käytettiin vain iso- mittaisia lankkuja ja lautoja, jota vastoin nyt niiden sijassa, joskaan ei kokonaan, niin kuitenkin suureksi osaksi käytetään useammista pienempimittaisista kokoonliitettyjä lautoja. Tämän johdosta pysyy 3>2!'/2 engl. tuumainen sahattu tavara hin- nassa, koska nämä kaksi mittaa vastavat 6>< 21/2 engl. tuumaista lankkua. Metsänhoito. Vielä 30 vuotta takaperin ei yleensä voinut huomata, että mainittavampaa huolta olisi pidetty maamme yksi- tyismetsistä, sillä siihen aikaan käytettiin isomittaista ja arvo- kasta puuainesta pienimpiinkiin kotoisiin tarpeisiin; sitävastoin saivat tuulenkaatamat ja hakatun metsän latvukset jäädä metsään mätänemään ja kulovalkeat saivat usein esteettä raivota, etenkin maan pohjoisissa osissa. Alote parempaan päin tehtiin kuitenkin 1850-luvun alulla, jolloin » Väliaikainen metsänhoitovirasto» perustettiin (katso tästä kruununmetsien käsittelyssä). Erinäisten suurempain tilain ja teh- taidenhaltijat ryhtyivät silloin toimenpiteisiin jakaakseen metsänsä järjestettyä metsänhoitoa varten. Mutta kun pienimittaista puu- tavaraa ei mennyt kaupaksi, luovuttiin suunnitelmista jo 10 vuo- dessa ja palattiin entiseen järjestystä puuttuvaan harsistamiseeen. Mutta jo 1870-luvun keskivälillä, eli heti äsken mainitse- mamme puutavarain kallistumisen jälkeen, syntyi suuri muutos, joka ensiksi ilmeni maan eteläosassa ja vähitellen levisi muihin- kin seutuihin. Siitä alkaen näet ei enää käytetä rakennuspuiksi isommanmittaista puutavaraa kuin mitä on tarpeen, ja muiksi koti- tarpeiksi, kuten polttopuiksi y. m. ei käytetä etunenässä pystyä, parempaa metsää, vaan otetaan siihen tarpeeseen tuulenkin kaatamia y. m. Sellainen huolenpito metsistä ei kuitenkaan ole päässyt vallalle myyntiin nähden. Kiusaus on tässä suhteessa ollut maamme tilallisille liian suuri ja vaikea kestettäväksi, kun heille täten on ollut tarjona keino helpoittaa kyllinkin raskasta ja vai- valloista työtään. Metsänmyynti sai usein aikaan todellista metsänhävitystä ja myyntiä on senvuoksi usein moitittu hyvällä syyllä, joskin toiselta puolen on myönnettävä, että täten hankitut pääomat ovat osaltaan edistäneet meikäläistä maanviljelystä ja teollisuutta. Maanviljelijän taloudellista tilaa saattaa näet nykyään yleensä pitää hyvänä, eli ainakin palioa turvallisempana kuin 30 vuotta sitten.. 20 Suomen Kartasto. Karttalehdet n:ot 12 ja 13. nanpieliksi, oviksi y. m. vielä äskettäisin käytettiin vain iso- mittaisia lankkuja ja lautoja, jota vastoin nyt niiden sijassa, joskaan ei kokonaan, niin kuitenkin suureksi osaksi käytetään useammista pienempimittaisista kokoonliitettyjä lautoja. Tämän johdosta pysyy 3>2!'/2 engl. tuumainen sahattu tavara hin- nassa, koska nämä kaksi mittaa vastavat 6>< 21/2 engl. tuumaista lankkua. Metsänhoito. Vielä 30 vuotta takaperin ei yleensä voinut huomata, että mainittavampaa huolta olisi pidetty maamme yksi- tyismetsistä, sillä siihen aikaan käytettiin isomittaista ja arvo- kasta puuainesta pienimpiinkiin kotoisiin tarpeisiin; sitävastoin saivat tuulenkaatamat ja hakatun metsän latvukset jäädä metsään mätänemään ja kulovalkeat saivat usein esteettä raivota, etenkin maan pohjoisissa osissa. Alote parempaan päin tehtiin kuitenkin 1850-luvun alulla, jolloin » Väliaikainen metsänhoitovirasto» perustettiin (katso tästä kruununmetsien käsittelyssä). Erinäisten suurempain tilain ja teh- taidenhaltijat ryhtyivät silloin toimenpiteisiin jakaakseen metsänsä järjestettyä metsänhoitoa varten. Mutta kun pienimittaista puu- tavaraa ei mennyt kaupaksi, luovuttiin suunnitelmista jo 10 vuo- dessa ja palattiin entiseen järjestystä puuttuvaan harsistamiseeen. Mutta jo 1870-luvun keskivälillä, eli heti äsken mainitse- mamme puutavarain kallistumisen jälkeen, syntyi suuri muutos, joka ensiksi ilmeni maan eteläosassa ja vähitellen levisi muihin- kin seutuihin. Siitä alkaen näet ei enää käytetä rakennuspuiksi isommanmittaista puutavaraa kuin mitä on tarpeen, ja muiksi koti- tarpeiksi, kuten polttopuiksi y. m. ei käytetä etunenässä pystyä, parempaa metsää, vaan otetaan siihen tarpeeseen tuulenkin kaatamia y. m. Sellainen huolenpito metsistä ei kuitenkaan ole päässyt vallalle myyntiin nähden. Kiusaus on tässä suhteessa ollut maamme tilallisille liian suuri ja vaikea kestettäväksi, kun heille täten on ollut tarjona keino helpoittaa kyllinkin raskasta ja vai- valloista työtään. Metsänmyynti sai usein aikaan todellista metsänhävitystä ja myyntiä on senvuoksi usein moitittu hyvällä syyllä, joskin toiselta puolen on myönnettävä, että täten hankitut pääomat ovat osaltaan edistäneet meikäläistä maanviljelystä ja teollisuutta. Maanviljelijän taloudellista tilaa saattaa näet nykyään yleensä pitää hyvänä, eli ainakin palioa turvallisempana kuin 30 vuotta sitten. --- Metsät. 21 Sitä kevytmielisyyttä, millä metsiä. etenkin tämän vuosi- kymmenen kuluessa, usein on myyty, ei kuitenkaan ajan pitkään saattanut kestää herättämättä järkevän maanviljelijän ja muiden ajattelevain huomiota; sillä metsiä ei enää kaadettu vain osit- tain niinkuin kaski- ja kolomisviljelyksessä tehdään, vaan tilan koko metsä on säälimättä myyty ja hakattu aina pienimittaisia piittapropsia myöten. Kun tätä moitittavaa asiantilaa jonkun aikaa oli kestänyt, otti talonpoikaissääty asian puheeksi ja anoi 1894 vuoden valtiopäivillä, että toimeen ryhdyttäisiin asian tutki- miseksi sekä että selville otettaisiin, onko metsälaki syyskuun 3 piltä v. 1886 nayttäytynyt soveliaaksi vai kaipaisiko se kenties muutoksia. Se komitea, n. k. yksityismetsä-komitea, jonka tämän johdosta hallitus vuoden 1896 lopulla asetti, ehdottaa m. m, että kunnallishallitukselle, eli oikeammin kunnan asettamalle eri- tyiselle lautakunnalle uskottaisiin huolenpito siitä, että lakeja noudatetaan. Lautakuntien toimenpiteitä valvomaan taas asetet- taisiin erityisiä metsävirkamiehiä j. n. e. Metsälakien noudattamisen valvonta on meillä tähän saakka ollut uskottu maalaispoliiseille. On kuitenkin käynyt selville, että senlainen tarkastus laajoilla maa-aloillamme ei ole ollut, tahi kenties oikeammin, ei ole voinut olla kyllin vaikut- tavaa laatua estääkseen metsänhävitystä, ja tästä syystä vii- meisinä aikoina onkin ryhdytty toisenlaisiin toimenpiteisiin, jotka ovat tarkoittaneet yksityisen metsänhoidon suoranaista edistä- mistä. Muun muassa on tätä tarkoitusta varten, ohjesäännön mukaan 21 piltä maaliskuuta 1878 ollut toimessa kaksi met- sänhoidonneuvojaa, ja samaan suuntaan on mainittuna vuonna syntynyt Suomen Metsänhoitoyhdistyskin työskennellyt. Tämä yhdistys on toimittanut julkaisuja ja lähettänyt kiertäviä istuttajia, alussa yhden, sittemmin kaksi. Tänä vuonna on hallitus toistai- seksi myöntänyt Maanviljelyshallitukselle vuotuisen 50,000 mk:n määrärahan jaettavaksi eri maanviljelysseuroille metsänhoidon edistämiseksi, ynnä lisännyt Suomen Metsänhoitoyhdistykselle jo aikaisemmin myönnetyn määrärahan 4,500 markalla. Yksityismetsät ovat siis viimeisinä aikoina olleet suurem- man huomion alaisina kuin koskaan ennen. Tämä kysymys onkin siksi laajaperäinen ja maan koko kehitykseen vaikuttava, että on pidettävä suurena onnettomuutena, ellei se nyt jo saa osakseen kylliksi huomiota eikä kaikkia tarjolla olevia keinoja käytetäMetsät. 21 Sitä kevytmielisyyttä, millä metsiä. etenkin tämän vuosi- kymmenen kuluessa, usein on myyty, ei kuitenkaan ajan pitkään saattanut kestää herättämättä järkevän maanviljelijän ja muiden ajattelevain huomiota; sillä metsiä ei enää kaadettu vain osit- tain niinkuin kaski- ja kolomisviljelyksessä tehdään, vaan tilan koko metsä on säälimättä myyty ja hakattu aina pienimittaisia piittapropsia myöten. Kun tätä moitittavaa asiantilaa jonkun aikaa oli kestänyt, otti talonpoikaissääty asian puheeksi ja anoi 1894 vuoden valtiopäivillä, että toimeen ryhdyttäisiin asian tutki- miseksi sekä että selville otettaisiin, onko metsälaki syyskuun 3 piltä v. 1886 nayttäytynyt soveliaaksi vai kaipaisiko se kenties muutoksia. Se komitea, n. k. yksityismetsä-komitea, jonka tämän johdosta hallitus vuoden 1896 lopulla asetti, ehdottaa m. m, että kunnallishallitukselle, eli oikeammin kunnan asettamalle eri- tyiselle lautakunnalle uskottaisiin huolenpito siitä, että lakeja noudatetaan. Lautakuntien toimenpiteitä valvomaan taas asetet- taisiin erityisiä metsävirkamiehiä j. n. e. Metsälakien noudattamisen valvonta on meillä tähän saakka ollut uskottu maalaispoliiseille. On kuitenkin käynyt selville, että senlainen tarkastus laajoilla maa-aloillamme ei ole ollut, tahi kenties oikeammin, ei ole voinut olla kyllin vaikut- tavaa laatua estääkseen metsänhävitystä, ja tästä syystä vii- meisinä aikoina onkin ryhdytty toisenlaisiin toimenpiteisiin, jotka ovat tarkoittaneet yksityisen metsänhoidon suoranaista edistä- mistä. Muun muassa on tätä tarkoitusta varten, ohjesäännön mukaan 21 piltä maaliskuuta 1878 ollut toimessa kaksi met- sänhoidonneuvojaa, ja samaan suuntaan on mainittuna vuonna syntynyt Suomen Metsänhoitoyhdistyskin työskennellyt. Tämä yhdistys on toimittanut julkaisuja ja lähettänyt kiertäviä istuttajia, alussa yhden, sittemmin kaksi. Tänä vuonna on hallitus toistai- seksi myöntänyt Maanviljelyshallitukselle vuotuisen 50,000 mk:n määrärahan jaettavaksi eri maanviljelysseuroille metsänhoidon edistämiseksi, ynnä lisännyt Suomen Metsänhoitoyhdistykselle jo aikaisemmin myönnetyn määrärahan 4,500 markalla. Yksityismetsät ovat siis viimeisinä aikoina olleet suurem- man huomion alaisina kuin koskaan ennen. Tämä kysymys onkin siksi laajaperäinen ja maan koko kehitykseen vaikuttava, että on pidettävä suurena onnettomuutena, ellei se nyt jo saa osakseen kylliksi huomiota eikä kaikkia tarjolla olevia keinoja käytetäMetsät. 21 Sitä kevytmielisyyttä, millä metsiä. etenkin tämän vuosi- kymmenen kuluessa, usein on myyty, ei kuitenkaan ajan pitkään saattanut kestää herättämättä järkevän maanviljelijän ja muiden ajattelevain huomiota; sillä metsiä ei enää kaadettu vain osit- tain niinkuin kaski- ja kolomisviljelyksessä tehdään, vaan tilan koko metsä on säälimättä myyty ja hakattu aina pienimittaisia piittapropsia myöten. Kun tätä moitittavaa asiantilaa jonkun aikaa oli kestänyt, otti talonpoikaissääty asian puheeksi ja anoi 1894 vuoden valtiopäivillä, että toimeen ryhdyttäisiin asian tutki- miseksi sekä että selville otettaisiin, onko metsälaki syyskuun 3 piltä v. 1886 nayttäytynyt soveliaaksi vai kaipaisiko se kenties muutoksia. Se komitea, n. k. yksityismetsä-komitea, jonka tämän johdosta hallitus vuoden 1896 lopulla asetti, ehdottaa m. m, että kunnallishallitukselle, eli oikeammin kunnan asettamalle eri- tyiselle lautakunnalle uskottaisiin huolenpito siitä, että lakeja noudatetaan. Lautakuntien toimenpiteitä valvomaan taas asetet- taisiin erityisiä metsävirkamiehiä j. n. e. Metsälakien noudattamisen valvonta on meillä tähän saakka ollut uskottu maalaispoliiseille. On kuitenkin käynyt selville, että senlainen tarkastus laajoilla maa-aloillamme ei ole ollut, tahi kenties oikeammin, ei ole voinut olla kyllin vaikut- tavaa laatua estääkseen metsänhävitystä, ja tästä syystä vii- meisinä aikoina onkin ryhdytty toisenlaisiin toimenpiteisiin, jotka ovat tarkoittaneet yksityisen metsänhoidon suoranaista edistä- mistä. Muun muassa on tätä tarkoitusta varten, ohjesäännön mukaan 21 piltä maaliskuuta 1878 ollut toimessa kaksi met- sänhoidonneuvojaa, ja samaan suuntaan on mainittuna vuonna syntynyt Suomen Metsänhoitoyhdistyskin työskennellyt. Tämä yhdistys on toimittanut julkaisuja ja lähettänyt kiertäviä istuttajia, alussa yhden, sittemmin kaksi. Tänä vuonna on hallitus toistai- seksi myöntänyt Maanviljelyshallitukselle vuotuisen 50,000 mk:n määrärahan jaettavaksi eri maanviljelysseuroille metsänhoidon edistämiseksi, ynnä lisännyt Suomen Metsänhoitoyhdistykselle jo aikaisemmin myönnetyn määrärahan 4,500 markalla. Yksityismetsät ovat siis viimeisinä aikoina olleet suurem- man huomion alaisina kuin koskaan ennen. Tämä kysymys onkin siksi laajaperäinen ja maan koko kehitykseen vaikuttava, että on pidettävä suurena onnettomuutena, ellei se nyt jo saa osakseen kylliksi huomiota eikä kaikkia tarjolla olevia keinoja käytetä --- 22 Suomen Kartasto. Karitalehdet n:ot 12 ja 13. metsänhoidon edistämiseksi. Paraimpia keinoja tässä suhteessa epäilemättä olisi se, joka jo mainittiin, nimittäin että kunnalle siir- rettäisiin edesvastuu metsälain noudattamisesta. Sillä se kunnan johtavien miesten siveellinen vaikutusvalta, jonka alaiseksi valis- tuksen kohotessa kansa yhä enemmän joutuisi, varmaankin takaisi, ettei metsää hävitettäisi, vaan päinvastoin hoidettaisiin, joskaan ei täysin mallikelpoisesti, niin kuitenkin moitteettomasti, yksi- tyisten ja koko maan eduksi. Saadaksemme selville yksityismaan laajuuden maassamme ja erittäinkin kasvukykyisen metsämaan pinta-alan, olemme Met- sänhoitohallituksen insinöörin A. Sivenin Suomen Metsänhoito- yhdistyksen julkaisun (»Meddelanden ) XI nidoksessa painatta- man tilustilaston ja Metsänhoitohallituksen kertomuksen mukaan vuodelta 1897 laatineet allaolevan taulun: a = Kruunun ,& Eä > SE] Yhteensä Läänit. VIET 7 3E] metsä = B5 Daan piste ha P= ha Pg ha z ä Uudenmaan . . 1,124,650 95,96] 37,225 3,18] 7,612 0,61 2,513 0,22] 1,172,000] Turun ja Porin . 2,126.494 90:69] 62,635 2,67] 1,773 Owl 153.998 6:57] 2,344.900] Hämeen. . . . 1, 906; 086 91,79] 59 750 2,88] 5,274 0,25] —105,490 5,0sl 2,076,600 Viipurin. . . . 3,237,954 9240] 5,426 0,16] 11,784 0,341 —249,936 7,10] 3,504,100] Mikkelin. . . . 2170237 95,60] 42245 1,8] 18,362 Os] — 39,156 1,78] 2,270,000] Kuopion. . . . 3; 755,623 87,61] 10,907 0,25 493 0,01] —519,377 12,12] 4,286,400 Vaasan . . . . 3, 558, 121 88:53 50,528 1,25] 9,866 0,25] —400,485 9,97] 4,019,000] Oulun . . . . 3,984,186 24,01] 14,8020,09| — — [/|12,565,112 75,99]16,564, 100] N [NÄ E 2. ZE 25 ZE CE] E E ES E Yhteensä 21,863,351 60,31] 283,518 0,78] 55,164 0,15|14,035,067 38,73/36,237, 100 Ylläoleviin pinta-aloihin ei ole luettu Suomen osaa Laa- tokasta, joka on 801,400 hehtaaria laaja. Se yksityismaa, joka ylempänä on laskettu 21,863.351 hafksi, on todellisuudessa noin 200,000 ha pienempi, riippuen siitä, että, kun 56 kruunun- ja 576 kirkollisen-virkatalon metsät erityisistä syistä vielä ovat jaka- matta, erikoistietoja näistä puuttuu.22 Suomen Kartasto. Karitalehdet n:ot 12 ja 13. metsänhoidon edistämiseksi. Paraimpia keinoja tässä suhteessa epäilemättä olisi se, joka jo mainittiin, nimittäin että kunnalle siir- rettäisiin edesvastuu metsälain noudattamisesta. Sillä se kunnan johtavien miesten siveellinen vaikutusvalta, jonka alaiseksi valis- tuksen kohotessa kansa yhä enemmän joutuisi, varmaankin takaisi, ettei metsää hävitettäisi, vaan päinvastoin hoidettaisiin, joskaan ei täysin mallikelpoisesti, niin kuitenkin moitteettomasti, yksi- tyisten ja koko maan eduksi. Saadaksemme selville yksityismaan laajuuden maassamme ja erittäinkin kasvukykyisen metsämaan pinta-alan, olemme Met- sänhoitohallituksen insinöörin A. Sivenin Suomen Metsänhoito- yhdistyksen julkaisun (»Meddelanden ) XI nidoksessa painatta- man tilustilaston ja Metsänhoitohallituksen kertomuksen mukaan vuodelta 1897 laatineet allaolevan taulun: a = Kruunun ,& Eä > SE] Yhteensä Läänit. VIET 7 3E] metsä = B5 Daan piste ha P= ha Pg ha z ä Uudenmaan . . 1,124,650 95,96] 37,225 3,18] 7,612 0,61 2,513 0,22] 1,172,000] Turun ja Porin . 2,126.494 90:69] 62,635 2,67] 1,773 Owl 153.998 6:57] 2,344.900] Hämeen. . . . 1, 906; 086 91,79] 59 750 2,88] 5,274 0,25] —105,490 5,0sl 2,076,600 Viipurin. . . . 3,237,954 9240] 5,426 0,16] 11,784 0,341 —249,936 7,10] 3,504,100] Mikkelin. . . . 2170237 95,60] 42245 1,8] 18,362 Os] — 39,156 1,78] 2,270,000] Kuopion. . . . 3; 755,623 87,61] 10,907 0,25 493 0,01] —519,377 12,12] 4,286,400 Vaasan . . . . 3, 558, 121 88:53 50,528 1,25] 9,866 0,25] —400,485 9,97] 4,019,000] Oulun . . . . 3,984,186 24,01] 14,8020,09| — — [/|12,565,112 75,99]16,564, 100] N [NÄ E 2. ZE 25 ZE CE] E E ES E Yhteensä 21,863,351 60,31] 283,518 0,78] 55,164 0,15|14,035,067 38,73/36,237, 100 Ylläoleviin pinta-aloihin ei ole luettu Suomen osaa Laa- tokasta, joka on 801,400 hehtaaria laaja. Se yksityismaa, joka ylempänä on laskettu 21,863.351 hafksi, on todellisuudessa noin 200,000 ha pienempi, riippuen siitä, että, kun 56 kruunun- ja 576 kirkollisen-virkatalon metsät erityisistä syistä vielä ovat jaka- matta, erikoistietoja näistä puuttuu.22 Suomen Kartasto. Karitalehdet n:ot 12 ja 13. metsänhoidon edistämiseksi. Paraimpia keinoja tässä suhteessa epäilemättä olisi se, joka jo mainittiin, nimittäin että kunnalle siir- rettäisiin edesvastuu metsälain noudattamisesta. Sillä se kunnan johtavien miesten siveellinen vaikutusvalta, jonka alaiseksi valis- tuksen kohotessa kansa yhä enemmän joutuisi, varmaankin takaisi, ettei metsää hävitettäisi, vaan päinvastoin hoidettaisiin, joskaan ei täysin mallikelpoisesti, niin kuitenkin moitteettomasti, yksi- tyisten ja koko maan eduksi. Saadaksemme selville yksityismaan laajuuden maassamme ja erittäinkin kasvukykyisen metsämaan pinta-alan, olemme Met- sänhoitohallituksen insinöörin A. Sivenin Suomen Metsänhoito- yhdistyksen julkaisun (»Meddelanden ) XI nidoksessa painatta- man tilustilaston ja Metsänhoitohallituksen kertomuksen mukaan vuodelta 1897 laatineet allaolevan taulun: a = Kruunun ,& Eä > SE] Yhteensä Läänit. VIET 7 3E] metsä = B5 Daan piste ha P= ha Pg ha z ä Uudenmaan . . 1,124,650 95,96] 37,225 3,18] 7,612 0,61 2,513 0,22] 1,172,000] Turun ja Porin . 2,126.494 90:69] 62,635 2,67] 1,773 Owl 153.998 6:57] 2,344.900] Hämeen. . . . 1, 906; 086 91,79] 59 750 2,88] 5,274 0,25] —105,490 5,0sl 2,076,600 Viipurin. . . . 3,237,954 9240] 5,426 0,16] 11,784 0,341 —249,936 7,10] 3,504,100] Mikkelin. . . . 2170237 95,60] 42245 1,8] 18,362 Os] — 39,156 1,78] 2,270,000] Kuopion. . . . 3; 755,623 87,61] 10,907 0,25 493 0,01] —519,377 12,12] 4,286,400 Vaasan . . . . 3, 558, 121 88:53 50,528 1,25] 9,866 0,25] —400,485 9,97] 4,019,000] Oulun . . . . 3,984,186 24,01] 14,8020,09| — — [/|12,565,112 75,99]16,564, 100] N [NÄ E 2. ZE 25 ZE CE] E E ES E Yhteensä 21,863,351 60,31] 283,518 0,78] 55,164 0,15|14,035,067 38,73/36,237, 100 Ylläoleviin pinta-aloihin ei ole luettu Suomen osaa Laa- tokasta, joka on 801,400 hehtaaria laaja. Se yksityismaa, joka ylempänä on laskettu 21,863.351 hafksi, on todellisuudessa noin 200,000 ha pienempi, riippuen siitä, että, kun 56 kruunun- ja 576 kirkollisen-virkatalon metsät erityisistä syistä vielä ovat jaka- matta, erikoistietoja näistä puuttuu. --- Metsät. * 23 Yksityismaasta on: vä i saa = Vuoria, rä- Viljeltyä — Luonnon- Kuivaamet- Metsäisiä meitä vesiä Yhteensä Läänit. maata niittyä sämaata soita jm ha ha ha ha ha W Uudenmaan . 127,377 186,253 618,511 16,126 —176,753 1,125,020] Turun ja Po- rin. . . . 237,528 316,197 1,018,361 = 50,086 504377 2,126,494] Hämeen . . 123,743 244329 926587 = 78,757 532,500 1,905,716 Viipurin . . 155,170 290,912 1,548,184 358.673 885,015 3,237,954 Mikkelin . . 96,150 229194 832,645 212,023 800,225 2,170,237 Kuopion . . 117135 299.115 1,435836 =471,987 1,431,550 3,755,623 Vaasan =. . 194348 354557 1,320,225 256,859 1,432,132 3,558,121 Oulun . . . =. 85420 —372,680 1,980,140 —348,498 1,197,448 3,984,186 Yhteensä 1,136,866 2,293,237 9,680,289 1,792,959 6,960,000 21,863,351 Yksityismaasta on siis: Viljeltyä maata i «< L 5.20 YO. Luonnonniittyä < < LL 10,49 » Kuivaperäistä metsämaata . . . . . . . . 44,28 » Metsäisiä soita = «< L 0,20 Vuoria, rämeitä, vesiä y., m. . . 0 < 2 000. 31,83 » Yhteensä 100,00 %0. Muist. Tässä julkaistun maan koko pinta-alan arvion (päät- tyvä 1890-luvun alulla) ja karttalehden n:o 1 tekstissä löytyväin tietojen ero johtuu etupäässä eroavaisuudesta veden pinta-alan laskemisessa. Kruununvirkatalojen metsät. Kuten yksityismetsät, niin on kruunun päätalojen sekä sotilas- ja siviilikunnan virkatalojen alle kuuluvat metsät isossa- jaossa joutuneet manttaaliin pannun maan kirjoihin. Nämä valtion tilukset, joita kutsutaan kruununvirkataloiksi, eivät muussa eroa isossajaossa syntyneistä yksityistiloista kuin omistusoikeuteen nähden. Valtion omistusoikeus on vanha, sillä se johtaa juurensa Kaarle XI:n ajoilta, eli vuoden 1680 ja niitä seuraavilla valtio- päivillä tehdystä reduktsionipäätöksestä, joka m. m. peruutti valtiolle kaikki aatelille läänityksinä lahjoitetut tilat.Metsät. * 23 Yksityismaasta on: vä i saa = Vuoria, rä- Viljeltyä — Luonnon- Kuivaamet- Metsäisiä meitä vesiä Yhteensä Läänit. maata niittyä sämaata soita jm ha ha ha ha ha W Uudenmaan . 127,377 186,253 618,511 16,126 —176,753 1,125,020] Turun ja Po- rin. . . . 237,528 316,197 1,018,361 = 50,086 504377 2,126,494] Hämeen . . 123,743 244329 926587 = 78,757 532,500 1,905,716 Viipurin . . 155,170 290,912 1,548,184 358.673 885,015 3,237,954 Mikkelin . . 96,150 229194 832,645 212,023 800,225 2,170,237 Kuopion . . 117135 299.115 1,435836 =471,987 1,431,550 3,755,623 Vaasan =. . 194348 354557 1,320,225 256,859 1,432,132 3,558,121 Oulun . . . =. 85420 —372,680 1,980,140 —348,498 1,197,448 3,984,186 Yhteensä 1,136,866 2,293,237 9,680,289 1,792,959 6,960,000 21,863,351 Yksityismaasta on siis: Viljeltyä maata i «< L 5.20 YO. Luonnonniittyä < < LL 10,49 » Kuivaperäistä metsämaata . . . . . . . . 44,28 » Metsäisiä soita = «< L 0,20 Vuoria, rämeitä, vesiä y., m. . . 0 < 2 000. 31,83 » Yhteensä 100,00 %0. Muist. Tässä julkaistun maan koko pinta-alan arvion (päät- tyvä 1890-luvun alulla) ja karttalehden n:o 1 tekstissä löytyväin tietojen ero johtuu etupäässä eroavaisuudesta veden pinta-alan laskemisessa. Kruununvirkatalojen metsät. Kuten yksityismetsät, niin on kruunun päätalojen sekä sotilas- ja siviilikunnan virkatalojen alle kuuluvat metsät isossa- jaossa joutuneet manttaaliin pannun maan kirjoihin. Nämä valtion tilukset, joita kutsutaan kruununvirkataloiksi, eivät muussa eroa isossajaossa syntyneistä yksityistiloista kuin omistusoikeuteen nähden. Valtion omistusoikeus on vanha, sillä se johtaa juurensa Kaarle XI:n ajoilta, eli vuoden 1680 ja niitä seuraavilla valtio- päivillä tehdystä reduktsionipäätöksestä, joka m. m. peruutti valtiolle kaikki aatelille läänityksinä lahjoitetut tilat.Metsät. * 23 Yksityismaasta on: vä i saa = Vuoria, rä- Viljeltyä — Luonnon- Kuivaamet- Metsäisiä meitä vesiä Yhteensä Läänit. maata niittyä sämaata soita jm ha ha ha ha ha W Uudenmaan . 127,377 186,253 618,511 16,126 —176,753 1,125,020] Turun ja Po- rin. . . . 237,528 316,197 1,018,361 = 50,086 504377 2,126,494] Hämeen . . 123,743 244329 926587 = 78,757 532,500 1,905,716 Viipurin . . 155,170 290,912 1,548,184 358.673 885,015 3,237,954 Mikkelin . . 96,150 229194 832,645 212,023 800,225 2,170,237 Kuopion . . 117135 299.115 1,435836 =471,987 1,431,550 3,755,623 Vaasan =. . 194348 354557 1,320,225 256,859 1,432,132 3,558,121 Oulun . . . =. 85420 —372,680 1,980,140 —348,498 1,197,448 3,984,186 Yhteensä 1,136,866 2,293,237 9,680,289 1,792,959 6,960,000 21,863,351 Yksityismaasta on siis: Viljeltyä maata i «< L 5.20 YO. Luonnonniittyä < < LL 10,49 » Kuivaperäistä metsämaata . . . . . . . . 44,28 » Metsäisiä soita = «< L 0,20 Vuoria, rämeitä, vesiä y., m. . . 0 < 2 000. 31,83 » Yhteensä 100,00 %0. Muist. Tässä julkaistun maan koko pinta-alan arvion (päät- tyvä 1890-luvun alulla) ja karttalehden n:o 1 tekstissä löytyväin tietojen ero johtuu etupäässä eroavaisuudesta veden pinta-alan laskemisessa. Kruununvirkatalojen metsät. Kuten yksityismetsät, niin on kruunun päätalojen sekä sotilas- ja siviilikunnan virkatalojen alle kuuluvat metsät isossa- jaossa joutuneet manttaaliin pannun maan kirjoihin. Nämä valtion tilukset, joita kutsutaan kruununvirkataloiksi, eivät muussa eroa isossajaossa syntyneistä yksityistiloista kuin omistusoikeuteen nähden. Valtion omistusoikeus on vanha, sillä se johtaa juurensa Kaarle XI:n ajoilta, eli vuoden 1680 ja niitä seuraavilla valtio- päivillä tehdystä reduktsionipäätöksestä, joka m. m. peruutti valtiolle kaikki aatelille läänityksinä lahjoitetut tilat. --- 24 ' Suomen Kartasto. Karttalehdet n:ot 12 ja 13. Näistä tiloista ovat n. k. sotilasvirkatalot, joita on enin, olleet koko Suomen sotaväen päällystön ja alipäällystön asun- toina ja palkkataloina niin kauan kuin ruotuväkilaitos oli voi- massa. Kun ruotuväki lakkautettiin, palautettiin virkatalot har- voja poikkeustapauksia lukuunottamatta valtiolle, ja nykyjään ne kaikki, samaten kuin päätalot ja suurin osa siviilivirkataloja sekä viime aikoina syntyneet lahjoitusmaiden emätilat, ovat anne- tut vuokralle valtion hyväksi. K. asetuksessa 25 p:iltä syyskuuta 1863 säädetään näistä virkataloista, että metsänhoitovirkamiehellä on teetettävä hoito- suunnitelma jokaista metsää varten; asianomaisesti vahvistettua suunnitelmaa on vuokraajan noudatettava oikeudella mielensä mukaan käyttää sitä metsää, joka suunnitelman mukaisesti saattaa liietä myytäväksi. Näiden tilojen hallinto on uskottu maan kuvernööreille ja erityisille virkatalojentarkastajille, jota vastoin metsänjakotöitä toimittamaan ja niitä valvomaan on mää- rätty metsänhoitovirkamiehiä. Vaikka kyllä töitä on joudutettu, jää kuitenkin erityisistä syistä, m. m. isonjaonjärjestelyjen vuoksi, niiden loppuunsaattaminen tulevaisuuden tehtäväksi. Tätä asetusta annettaessa on, paitse sitä tuloa, minkä vuokra kruunulle toisi, ollut tarkoituksena, että virkatalot tulevaisuu- dessa kehittyisivät mallitaloiksi. Tämä aate onkin toteutunut siinä määrin, että näillä tiloilla toimeenpantu etevämpi metsän- hoito ynnä metsänhoidonneuvojain toiminta on ollut päävaikutti- mena niissä yhä enemmin esiintyvissä pyrkimyksissä, joiden tarkoituksena on saada maamme yksityismetsienkin hoito parem- malle kannalle. Vähitellen saavutetun kokemuksen johdolla on virkatalojen metsien hoitoa paljon parannettu, niin että sitä nykyisin voidaan pitää sangen hyvin järjestettynä ja huokeana. Huhtikuun 26 pinä 1871 määrättiin virkatalojentarkastajan kelpaavaisuuden ehdoksi sekä maanviljelyksen että metsänhoidon tunteminen. Vuodesta 1876 on metsänhoitohallituksessa ollut erityinen virka- mies virkatalojen metsäasioiden hoitoa varten, ja vuodesta 1891 alkaen toimittaa 3 virkatalojen metsänhoitajaa metsänjaon ja tar- kastustyöt. Suuri merkitys metsänhoidon vastaiseen kehitykseen nähden vihdoin on määräyksellä 26 p:ltä lokakuuta 1896, jossa säädetään asetettavaksi metsänistuttaja kuhunkin maan kymme- nestä virkatalojentarkastaja-piiristä.24 ' Suomen Kartasto. Karttalehdet n:ot 12 ja 13. Näistä tiloista ovat n. k. sotilasvirkatalot, joita on enin, olleet koko Suomen sotaväen päällystön ja alipäällystön asun- toina ja palkkataloina niin kauan kuin ruotuväkilaitos oli voi- massa. Kun ruotuväki lakkautettiin, palautettiin virkatalot har- voja poikkeustapauksia lukuunottamatta valtiolle, ja nykyjään ne kaikki, samaten kuin päätalot ja suurin osa siviilivirkataloja sekä viime aikoina syntyneet lahjoitusmaiden emätilat, ovat anne- tut vuokralle valtion hyväksi. K. asetuksessa 25 p:iltä syyskuuta 1863 säädetään näistä virkataloista, että metsänhoitovirkamiehellä on teetettävä hoito- suunnitelma jokaista metsää varten; asianomaisesti vahvistettua suunnitelmaa on vuokraajan noudatettava oikeudella mielensä mukaan käyttää sitä metsää, joka suunnitelman mukaisesti saattaa liietä myytäväksi. Näiden tilojen hallinto on uskottu maan kuvernööreille ja erityisille virkatalojentarkastajille, jota vastoin metsänjakotöitä toimittamaan ja niitä valvomaan on mää- rätty metsänhoitovirkamiehiä. Vaikka kyllä töitä on joudutettu, jää kuitenkin erityisistä syistä, m. m. isonjaonjärjestelyjen vuoksi, niiden loppuunsaattaminen tulevaisuuden tehtäväksi. Tätä asetusta annettaessa on, paitse sitä tuloa, minkä vuokra kruunulle toisi, ollut tarkoituksena, että virkatalot tulevaisuu- dessa kehittyisivät mallitaloiksi. Tämä aate onkin toteutunut siinä määrin, että näillä tiloilla toimeenpantu etevämpi metsän- hoito ynnä metsänhoidonneuvojain toiminta on ollut päävaikutti- mena niissä yhä enemmin esiintyvissä pyrkimyksissä, joiden tarkoituksena on saada maamme yksityismetsienkin hoito parem- malle kannalle. Vähitellen saavutetun kokemuksen johdolla on virkatalojen metsien hoitoa paljon parannettu, niin että sitä nykyisin voidaan pitää sangen hyvin järjestettynä ja huokeana. Huhtikuun 26 pinä 1871 määrättiin virkatalojentarkastajan kelpaavaisuuden ehdoksi sekä maanviljelyksen että metsänhoidon tunteminen. Vuodesta 1876 on metsänhoitohallituksessa ollut erityinen virka- mies virkatalojen metsäasioiden hoitoa varten, ja vuodesta 1891 alkaen toimittaa 3 virkatalojen metsänhoitajaa metsänjaon ja tar- kastustyöt. Suuri merkitys metsänhoidon vastaiseen kehitykseen nähden vihdoin on määräyksellä 26 p:ltä lokakuuta 1896, jossa säädetään asetettavaksi metsänistuttaja kuhunkin maan kymme- nestä virkatalojentarkastaja-piiristä.24 ' Suomen Kartasto. Karttalehdet n:ot 12 ja 13. Näistä tiloista ovat n. k. sotilasvirkatalot, joita on enin, olleet koko Suomen sotaväen päällystön ja alipäällystön asun- toina ja palkkataloina niin kauan kuin ruotuväkilaitos oli voi- massa. Kun ruotuväki lakkautettiin, palautettiin virkatalot har- voja poikkeustapauksia lukuunottamatta valtiolle, ja nykyjään ne kaikki, samaten kuin päätalot ja suurin osa siviilivirkataloja sekä viime aikoina syntyneet lahjoitusmaiden emätilat, ovat anne- tut vuokralle valtion hyväksi. K. asetuksessa 25 p:iltä syyskuuta 1863 säädetään näistä virkataloista, että metsänhoitovirkamiehellä on teetettävä hoito- suunnitelma jokaista metsää varten; asianomaisesti vahvistettua suunnitelmaa on vuokraajan noudatettava oikeudella mielensä mukaan käyttää sitä metsää, joka suunnitelman mukaisesti saattaa liietä myytäväksi. Näiden tilojen hallinto on uskottu maan kuvernööreille ja erityisille virkatalojentarkastajille, jota vastoin metsänjakotöitä toimittamaan ja niitä valvomaan on mää- rätty metsänhoitovirkamiehiä. Vaikka kyllä töitä on joudutettu, jää kuitenkin erityisistä syistä, m. m. isonjaonjärjestelyjen vuoksi, niiden loppuunsaattaminen tulevaisuuden tehtäväksi. Tätä asetusta annettaessa on, paitse sitä tuloa, minkä vuokra kruunulle toisi, ollut tarkoituksena, että virkatalot tulevaisuu- dessa kehittyisivät mallitaloiksi. Tämä aate onkin toteutunut siinä määrin, että näillä tiloilla toimeenpantu etevämpi metsän- hoito ynnä metsänhoidonneuvojain toiminta on ollut päävaikutti- mena niissä yhä enemmin esiintyvissä pyrkimyksissä, joiden tarkoituksena on saada maamme yksityismetsienkin hoito parem- malle kannalle. Vähitellen saavutetun kokemuksen johdolla on virkatalojen metsien hoitoa paljon parannettu, niin että sitä nykyisin voidaan pitää sangen hyvin järjestettynä ja huokeana. Huhtikuun 26 pinä 1871 määrättiin virkatalojentarkastajan kelpaavaisuuden ehdoksi sekä maanviljelyksen että metsänhoidon tunteminen. Vuodesta 1876 on metsänhoitohallituksessa ollut erityinen virka- mies virkatalojen metsäasioiden hoitoa varten, ja vuodesta 1891 alkaen toimittaa 3 virkatalojen metsänhoitajaa metsänjaon ja tar- kastustyöt. Suuri merkitys metsänhoidon vastaiseen kehitykseen nähden vihdoin on määräyksellä 26 p:ltä lokakuuta 1896, jossa säädetään asetettavaksi metsänistuttaja kuhunkin maan kymme- nestä virkatalojentarkastaja-piiristä. --- Metsät. 25 Metsänhoidon edistämistä on erityisesti auttanut n. s. virka- talojen puistojen lohkaiseminen. Jo hallintokauden alussa oli saatu kokea, että suuret metsät, etenkin jos olivat hajallaan ja kaukana toisistaan olevia palstoja, eivät soveltuneet virkatalojen vuokraajain hoidettaviksi, sillä heillä ei aina ollut sitä hallinto- kykyä, jota siinä toimessa tarvittiin. Tämän epäkohdan poista- miseksi on valtio lohkaisuttanut erilleen sellaiset metsäpalstat ja asettanut ne erityisen valvonnan alaisiksi, missä niin on voi- nut tapahtua vuokraajan suostumuksella tahi muutoin, esim. vuokraajan vaihdossa. Nämä metsät ovat kuitenkin yhä edel- leen asianomaisen = virkatalojentarkastajan hoidannan alaisia. Siten valtio on sekä saattanut vapauttaa vuokraajan sangen vastuunalaisesta tehtävästä, että vielä lisäksi päässyt itse nautti- maan etuja, joita asetukset eivät suoranaisesti ole edellyttäneet. Toisen ylimääräisen tulon on valtio hankkinut itselleen hakkautta- malla vuokraajan hakkuualueen ulkopuolella olevia yli-ikäisiä metsiä, jotka olisivat menettäneet arvonsa ennen vakinaisen hakkuun aikaa. Nämä ylimääräiset puunmyynnit alkoivat v. 1874 ja ovat tuottaneet valtiolle yhteensä noin 3,000,000 markkaa. Paikallista hallintoa hoitavat, kuten jo mainittu, virka- talojentarkastajat. Näitä oli vuoteen 1894 saakka 13, mutta siitä lähtien 10. Sotilasvirkatalojen hoidon ylin valvonta oli vuosina 1863—838 K. Senaatin Sotilasasiain toimituskunnan päälliköllä, mutta nyttemmin on Kamaritoimituskunnan päällikön ylinnä valvottava kaikkien kruununvirkatalojen hoitoa. Aikaisemman järjestelmän oli aiheuttanut se seikka, että sotilasvirkatalojen tulot menevät Sotilaslaitokseen, mutta kaikkien muiden valtion maatilojen tulot yleiseen valtionrahastoon. Tähän eroon nähden onkin sotilas- ja siviilivirkatalot mer- kitty kartaston lehdelle n:o 12 eri värisiksi, edelliset vihreiksi, jälkimmäiset karmiinipunaisiksi. Kaikki nämä tilat ovat siirretyt eräästä mittakaavassa 1:100,000 laaditusta kruununvirkatalojen yleiskatsauskartasta; ne ovat merkityt pisteillä, paitsi n. s. virka- talojenpuistoja, jotka ovat merkityt kolmioilla. Koska näitä ei vielä ole muun luontoisia kuin sotilasvirkatalojen metsiä, niin nekin kaikki ovat vihreitä. Tässä esitetyistä syistä on laadittu eri tilustilastot sotilas- ja siviilivirkataloista; ne selvenevät seuraavista tauluista.Metsät. 25 Metsänhoidon edistämistä on erityisesti auttanut n. s. virka- talojen puistojen lohkaiseminen. Jo hallintokauden alussa oli saatu kokea, että suuret metsät, etenkin jos olivat hajallaan ja kaukana toisistaan olevia palstoja, eivät soveltuneet virkatalojen vuokraajain hoidettaviksi, sillä heillä ei aina ollut sitä hallinto- kykyä, jota siinä toimessa tarvittiin. Tämän epäkohdan poista- miseksi on valtio lohkaisuttanut erilleen sellaiset metsäpalstat ja asettanut ne erityisen valvonnan alaisiksi, missä niin on voi- nut tapahtua vuokraajan suostumuksella tahi muutoin, esim. vuokraajan vaihdossa. Nämä metsät ovat kuitenkin yhä edel- leen asianomaisen = virkatalojentarkastajan hoidannan alaisia. Siten valtio on sekä saattanut vapauttaa vuokraajan sangen vastuunalaisesta tehtävästä, että vielä lisäksi päässyt itse nautti- maan etuja, joita asetukset eivät suoranaisesti ole edellyttäneet. Toisen ylimääräisen tulon on valtio hankkinut itselleen hakkautta- malla vuokraajan hakkuualueen ulkopuolella olevia yli-ikäisiä metsiä, jotka olisivat menettäneet arvonsa ennen vakinaisen hakkuun aikaa. Nämä ylimääräiset puunmyynnit alkoivat v. 1874 ja ovat tuottaneet valtiolle yhteensä noin 3,000,000 markkaa. Paikallista hallintoa hoitavat, kuten jo mainittu, virka- talojentarkastajat. Näitä oli vuoteen 1894 saakka 13, mutta siitä lähtien 10. Sotilasvirkatalojen hoidon ylin valvonta oli vuosina 1863—838 K. Senaatin Sotilasasiain toimituskunnan päälliköllä, mutta nyttemmin on Kamaritoimituskunnan päällikön ylinnä valvottava kaikkien kruununvirkatalojen hoitoa. Aikaisemman järjestelmän oli aiheuttanut se seikka, että sotilasvirkatalojen tulot menevät Sotilaslaitokseen, mutta kaikkien muiden valtion maatilojen tulot yleiseen valtionrahastoon. Tähän eroon nähden onkin sotilas- ja siviilivirkatalot mer- kitty kartaston lehdelle n:o 12 eri värisiksi, edelliset vihreiksi, jälkimmäiset karmiinipunaisiksi. Kaikki nämä tilat ovat siirretyt eräästä mittakaavassa 1:100,000 laaditusta kruununvirkatalojen yleiskatsauskartasta; ne ovat merkityt pisteillä, paitsi n. s. virka- talojenpuistoja, jotka ovat merkityt kolmioilla. Koska näitä ei vielä ole muun luontoisia kuin sotilasvirkatalojen metsiä, niin nekin kaikki ovat vihreitä. Tässä esitetyistä syistä on laadittu eri tilustilastot sotilas- ja siviilivirkataloista; ne selvenevät seuraavista tauluista.Metsät. 25 Metsänhoidon edistämistä on erityisesti auttanut n. s. virka- talojen puistojen lohkaiseminen. Jo hallintokauden alussa oli saatu kokea, että suuret metsät, etenkin jos olivat hajallaan ja kaukana toisistaan olevia palstoja, eivät soveltuneet virkatalojen vuokraajain hoidettaviksi, sillä heillä ei aina ollut sitä hallinto- kykyä, jota siinä toimessa tarvittiin. Tämän epäkohdan poista- miseksi on valtio lohkaisuttanut erilleen sellaiset metsäpalstat ja asettanut ne erityisen valvonnan alaisiksi, missä niin on voi- nut tapahtua vuokraajan suostumuksella tahi muutoin, esim. vuokraajan vaihdossa. Nämä metsät ovat kuitenkin yhä edel- leen asianomaisen = virkatalojentarkastajan hoidannan alaisia. Siten valtio on sekä saattanut vapauttaa vuokraajan sangen vastuunalaisesta tehtävästä, että vielä lisäksi päässyt itse nautti- maan etuja, joita asetukset eivät suoranaisesti ole edellyttäneet. Toisen ylimääräisen tulon on valtio hankkinut itselleen hakkautta- malla vuokraajan hakkuualueen ulkopuolella olevia yli-ikäisiä metsiä, jotka olisivat menettäneet arvonsa ennen vakinaisen hakkuun aikaa. Nämä ylimääräiset puunmyynnit alkoivat v. 1874 ja ovat tuottaneet valtiolle yhteensä noin 3,000,000 markkaa. Paikallista hallintoa hoitavat, kuten jo mainittu, virka- talojentarkastajat. Näitä oli vuoteen 1894 saakka 13, mutta siitä lähtien 10. Sotilasvirkatalojen hoidon ylin valvonta oli vuosina 1863—838 K. Senaatin Sotilasasiain toimituskunnan päälliköllä, mutta nyttemmin on Kamaritoimituskunnan päällikön ylinnä valvottava kaikkien kruununvirkatalojen hoitoa. Aikaisemman järjestelmän oli aiheuttanut se seikka, että sotilasvirkatalojen tulot menevät Sotilaslaitokseen, mutta kaikkien muiden valtion maatilojen tulot yleiseen valtionrahastoon. Tähän eroon nähden onkin sotilas- ja siviilivirkatalot mer- kitty kartaston lehdelle n:o 12 eri värisiksi, edelliset vihreiksi, jälkimmäiset karmiinipunaisiksi. Kaikki nämä tilat ovat siirretyt eräästä mittakaavassa 1:100,000 laaditusta kruununvirkatalojen yleiskatsauskartasta; ne ovat merkityt pisteillä, paitsi n. s. virka- talojenpuistoja, jotka ovat merkityt kolmioilla. Koska näitä ei vielä ole muun luontoisia kuin sotilasvirkatalojen metsiä, niin nekin kaikki ovat vihreitä. Tässä esitetyistä syistä on laadittu eri tilustilastot sotilas- ja siviilivirkataloista; ne selvenevät seuraavista tauluista. --- 26 Suomen Kartasto. Karttalehdet n:ot 12 ja 13. a) Sotilasvirkataloja. n = ” - EE 35 s Mesiä s s s a mo mos < s mos k 7 60 m m m s 3106 Yhteensä 100,0? 0. Ylläolevan virkatalo-tilaston yhteiskatsaus. x gx A Siitä. E 3E E a < = EE o = 2 = EI = E a» S «2 < = | TY 20 X=” s Po xc = 8 E 3 pu 5 30 PHS Pg, p v p E > [A 3 EI Pn =D TE = z > S EE E. MI E < = K Bn [8 K: 2 KS) E Pp H: E E) Sotilasvirkataloja. .[303 50,313 151,807 33,801 21,020 4,960 261,901] 88,258 14472 13 Siviili- » 52 4,564 11335 4,192 1,125 201 21,617| 6,788 — — Kirkollis- — » 98 9,535 31,840 7,942 3,867 2,180 55,164/ 21088 -— — Yhteensä [953 64,212 195,182 45,935 26,012 7,341 338,682] 116,129 14472 13 Virkatalojen yhteenlasketusta tilusalueesta, 338,682 ha, on:28 Suomen Kartasto. Karitalehdet n:ot 12 ja 13. Kaikkiaan on pappisvirkataloja 674 ja näistä on, alla ole- van tilaston mukaan, 98 virkatalon metsät jaetut järjestetylle metsänhoidolle. 1 uofoisind Läänit. v euroupa v( vos VIAPASTI R vy "ww k vu VITLIPSIDU VITvWsAJaljIa vu LILEWESIDW EISIRJIÄLAINY ennoef vloasu teona | w FISDÄ w FSUVIIUA MYTKTSIN E E Uudenmaan . .[23 2,081 2,356 811 299 66 7,613] 2462 — — Turun ja Porin .| 5 675 663 257 173 4 1,772 425 — — Hämeen. . . .|21 1,066 3,058 494 204 452 5,274| 2746 — — Viipurin. . . .[20 1,488 7,060 1,747 747 742 11,784| 5090 — — Mikkelin. . . .|20 2,727 11252 2,514 1,092 777 18362] 6501 — = -— Kuopion. . . | 2 129 299 = 57 T — 493] 134 — | Vaasan 2 . . .[ 7 1,169 5,152 2,062 1,345 138 9,866] 37994 — — Oulun E — — M S= sn Yhteensä |98 9,335 81,840 7,942 3,867 2,180 55,164/21083 — — Edellä mainitusta tilus-alasta, 55,164 ha, on: Viljelysmaita « «< «ss L 16,92 00. Kuivaperäistä metsämaata . . . . . . . . 57,72 » Metsää kasvavia soita ja rämeitä . . . . . < < < 14,40 » Vuoria, nevoja y. m. « «< ss 7,01 > Mesiä s s s a mo mos < s mos k 7 60 m m m s 3106 Yhteensä 100,0? 0. Ylläolevan virkatalo-tilaston yhteiskatsaus. x gx A Siitä. E 3E E a < = EE o = 2 = EI = E a» S «2 < = | TY 20 X=” s Po xc = 8 E 3 pu 5 30 PHS Pg, p v p E > [A 3 EI Pn =D TE = z > S EE E. MI E < = K Bn [8 K: 2 KS) E Pp H: E E) Sotilasvirkataloja. .[303 50,313 151,807 33,801 21,020 4,960 261,901] 88,258 14472 13 Siviili- » 52 4,564 11335 4,192 1,125 201 21,617| 6,788 — — Kirkollis- — » 98 9,535 31,840 7,942 3,867 2,180 55,164/ 21088 -— — Yhteensä [953 64,212 195,182 45,935 26,012 7,341 338,682] 116,129 14472 13 Virkatalojen yhteenlasketusta tilusalueesta, 338,682 ha, on:28 Suomen Kartasto. Karitalehdet n:ot 12 ja 13. Kaikkiaan on pappisvirkataloja 674 ja näistä on, alla ole- van tilaston mukaan, 98 virkatalon metsät jaetut järjestetylle metsänhoidolle. 1 uofoisind Läänit. v euroupa v( vos VIAPASTI R vy "ww k vu VITLIPSIDU VITvWsAJaljIa vu LILEWESIDW EISIRJIÄLAINY ennoef vloasu teona | w FISDÄ w FSUVIIUA MYTKTSIN E E Uudenmaan . .[23 2,081 2,356 811 299 66 7,613] 2462 — — Turun ja Porin .| 5 675 663 257 173 4 1,772 425 — — Hämeen. . . .|21 1,066 3,058 494 204 452 5,274| 2746 — — Viipurin. . . .[20 1,488 7,060 1,747 747 742 11,784| 5090 — — Mikkelin. . . .|20 2,727 11252 2,514 1,092 777 18362] 6501 — = -— Kuopion. . . | 2 129 299 = 57 T — 493] 134 — | Vaasan 2 . . .[ 7 1,169 5,152 2,062 1,345 138 9,866] 37994 — — Oulun E — — M S= sn Yhteensä |98 9,335 81,840 7,942 3,867 2,180 55,164/21083 — — Edellä mainitusta tilus-alasta, 55,164 ha, on: Viljelysmaita « «< «ss L 16,92 00. Kuivaperäistä metsämaata . . . . . . . . 57,72 » Metsää kasvavia soita ja rämeitä . . . . . < < < 14,40 » Vuoria, nevoja y. m. « «< ss 7,01 > Mesiä s s s a mo mos < s mos k 7 60 m m m s 3106 Yhteensä 100,0? 0. Ylläolevan virkatalo-tilaston yhteiskatsaus. x gx A Siitä. E 3E E a < = EE o = 2 = EI = E a» S «2 < = | TY 20 X=” s Po xc = 8 E 3 pu 5 30 PHS Pg, p v p E > [A 3 EI Pn =D TE = z > S EE E. MI E < = K Bn [8 K: 2 KS) E Pp H: E E) Sotilasvirkataloja. .[303 50,313 151,807 33,801 21,020 4,960 261,901] 88,258 14472 13 Siviili- » 52 4,564 11335 4,192 1,125 201 21,617| 6,788 — — Kirkollis- — » 98 9,535 31,840 7,942 3,867 2,180 55,164/ 21088 -— — Yhteensä [953 64,212 195,182 45,935 26,012 7,341 338,682] 116,129 14472 13 Virkatalojen yhteenlasketusta tilusalueesta, 338,682 ha, on: --- Metsät. 29 Viljelysmaitä < < LL 18,9600. Kulvaperäistä metsämaata . . . . . . . . 57,63» Metsää kasvavia soita ja rämeitä . . . . . . . < 13,56 Vuoria, nevoja yy. m. s 7,68 Vesiä < n L 2,17 Yhteensä 100,00 %o. Muist. Jos taas metsätalouteen käytetty maa-ala erikseen otetaan huomioon, havaitaan sen nousevan 34,27 %o:iin eli suun- nilleen 1/s:een koko yhteenlasketusta tilusalasta. Kruununmetsät. Niissä isoissajaoissa, joita on maassamme toimitettu, on sitä periaatetta noudatettu, että kaikki metsämaa, jota jakoa teh- dessä ei ole voitu antaa tiloille, on jäävä jakamatta ja liika- maana pidätettävä valtiolle, jolla on oikeus mielensä mukaan sitä käyttää. Tätä oikeutta valtio yleensä onkin käyttänyt ja sen kautta saavuttanut itselleen sangen huomattavan valtionomaisuuden. Aluksi tätä hoitivat kuvernöörit kruununpalvelijain avulla, mutta koska tällä hallinnolla metsiä ei voitu tarpeenmukaisesti hoitaa ja tehdä valtiolle tuottaviksi. vaan ne päinvastoin joutuivat alt- tiiksi kaikenlaiselle hävitykselle, osaksi kulovalkeain, osaksi haas- kailemisen kautta, katsoi hallitus tarpeelliseksi ryhtyä järjestämään asiaa toiselle kannalle. Aluksi perustettiin tämän johdosta, ju- listuksella 14 piltä tammikuuta 1851, väliaikainen metsänhoito- virasto maahamme, ja tämän mukaan määrättiin joka lääniin lääninmetsänhoitaja ja apulainen hänelle. He saivat m. m. tehtä- väkseen kuvernöörien valvonnan alaisina pitää huolta siitä, että uutta metsäasetusta g p:ltä syyskuuta 1851 asianmukaisesti nou- datettiin. Tämän määräyksen ohessa oli julistuksessa säädetty, että maan kruununmetsien erottaminen ja määrittäminen oli maan- mittaus-ylihallituksen tehtävä, minkä johdosta tämä ylihallitus sai uuden nimen Maanmittauksen ja metsänhoidon ylihallitus sekä virkamiehistönsä lisäksi ylitirehtöörinapulaisen metsäasi- oiden käsittelyä varten sekä 8 alimetsänhoitajaa kruununmet-Metsät. 29 Viljelysmaitä < < LL 18,9600. Kulvaperäistä metsämaata . . . . . . . . 57,63» Metsää kasvavia soita ja rämeitä . . . . . . . < 13,56 Vuoria, nevoja yy. m. s 7,68 Vesiä < n L 2,17 Yhteensä 100,00 %o. Muist. Jos taas metsätalouteen käytetty maa-ala erikseen otetaan huomioon, havaitaan sen nousevan 34,27 %o:iin eli suun- nilleen 1/s:een koko yhteenlasketusta tilusalasta. Kruununmetsät. Niissä isoissajaoissa, joita on maassamme toimitettu, on sitä periaatetta noudatettu, että kaikki metsämaa, jota jakoa teh- dessä ei ole voitu antaa tiloille, on jäävä jakamatta ja liika- maana pidätettävä valtiolle, jolla on oikeus mielensä mukaan sitä käyttää. Tätä oikeutta valtio yleensä onkin käyttänyt ja sen kautta saavuttanut itselleen sangen huomattavan valtionomaisuuden. Aluksi tätä hoitivat kuvernöörit kruununpalvelijain avulla, mutta koska tällä hallinnolla metsiä ei voitu tarpeenmukaisesti hoitaa ja tehdä valtiolle tuottaviksi. vaan ne päinvastoin joutuivat alt- tiiksi kaikenlaiselle hävitykselle, osaksi kulovalkeain, osaksi haas- kailemisen kautta, katsoi hallitus tarpeelliseksi ryhtyä järjestämään asiaa toiselle kannalle. Aluksi perustettiin tämän johdosta, ju- listuksella 14 piltä tammikuuta 1851, väliaikainen metsänhoito- virasto maahamme, ja tämän mukaan määrättiin joka lääniin lääninmetsänhoitaja ja apulainen hänelle. He saivat m. m. tehtä- väkseen kuvernöörien valvonnan alaisina pitää huolta siitä, että uutta metsäasetusta g p:ltä syyskuuta 1851 asianmukaisesti nou- datettiin. Tämän määräyksen ohessa oli julistuksessa säädetty, että maan kruununmetsien erottaminen ja määrittäminen oli maan- mittaus-ylihallituksen tehtävä, minkä johdosta tämä ylihallitus sai uuden nimen Maanmittauksen ja metsänhoidon ylihallitus sekä virkamiehistönsä lisäksi ylitirehtöörinapulaisen metsäasi- oiden käsittelyä varten sekä 8 alimetsänhoitajaa kruununmet-Metsät. 29 Viljelysmaitä < < LL 18,9600. Kulvaperäistä metsämaata . . . . . . . . 57,63» Metsää kasvavia soita ja rämeitä . . . . . . . < 13,56 Vuoria, nevoja yy. m. s 7,68 Vesiä < n L 2,17 Yhteensä 100,00 %o. Muist. Jos taas metsätalouteen käytetty maa-ala erikseen otetaan huomioon, havaitaan sen nousevan 34,27 %o:iin eli suun- nilleen 1/s:een koko yhteenlasketusta tilusalasta. Kruununmetsät. Niissä isoissajaoissa, joita on maassamme toimitettu, on sitä periaatetta noudatettu, että kaikki metsämaa, jota jakoa teh- dessä ei ole voitu antaa tiloille, on jäävä jakamatta ja liika- maana pidätettävä valtiolle, jolla on oikeus mielensä mukaan sitä käyttää. Tätä oikeutta valtio yleensä onkin käyttänyt ja sen kautta saavuttanut itselleen sangen huomattavan valtionomaisuuden. Aluksi tätä hoitivat kuvernöörit kruununpalvelijain avulla, mutta koska tällä hallinnolla metsiä ei voitu tarpeenmukaisesti hoitaa ja tehdä valtiolle tuottaviksi. vaan ne päinvastoin joutuivat alt- tiiksi kaikenlaiselle hävitykselle, osaksi kulovalkeain, osaksi haas- kailemisen kautta, katsoi hallitus tarpeelliseksi ryhtyä järjestämään asiaa toiselle kannalle. Aluksi perustettiin tämän johdosta, ju- listuksella 14 piltä tammikuuta 1851, väliaikainen metsänhoito- virasto maahamme, ja tämän mukaan määrättiin joka lääniin lääninmetsänhoitaja ja apulainen hänelle. He saivat m. m. tehtä- väkseen kuvernöörien valvonnan alaisina pitää huolta siitä, että uutta metsäasetusta g p:ltä syyskuuta 1851 asianmukaisesti nou- datettiin. Tämän määräyksen ohessa oli julistuksessa säädetty, että maan kruununmetsien erottaminen ja määrittäminen oli maan- mittaus-ylihallituksen tehtävä, minkä johdosta tämä ylihallitus sai uuden nimen Maanmittauksen ja metsänhoidon ylihallitus sekä virkamiehistönsä lisäksi ylitirehtöörinapulaisen metsäasi- oiden käsittelyä varten sekä 8 alimetsänhoitajaa kruununmet- --- 30 Suomen Kartasto. Karitalehdet n:ot 12 ja 13. sien mittaamista, kruununpuistojen erottamista y. m. varten. Tämän julistuksen kautta siis järjestettiin maahamme ensimmäi- nen metsänhoitovirasto. Vanhempina aikoina, 1600- ja 1700-luvuilla, oli tosin Lou- nais-Suomessa jo Jahtipalveluskunta, joka oli Ruotsin Valta- kunnan-jahtimestarin käskynalainen. Kuninkaan kirjeellä 19 p:ltä marraskuuta 1613 määrättiin näet ensimmäinen jahtimestari Ahvenanmaalle, joka siihen aikaan oli kruununpuistona ja jota hoidettiin etupäässä hirvenmetsästystä varten; mutta K. Majesteetin päätöksellä talonpoikaisen rahvaan yksityisen vali- tuksen johdosta lakkasi Ahvenanmaa v. 1762 olemasta kruunun- puistona. Samaan aikaan kuin jahtimiehistö palveli Ahvenan- maalla, lienee koko 11,500 ha:n suuruinen yhteismaa-alue, johon kuului Nousiaisten, Maskun, Vahdon, Raision ja Räntämäen pi- täjien yhteismaita, ollut valtion omana ja sen hallinta järjestet- tynä jahtipalveluston avulla. N Maamme metsänhoitoasian edelleen kehittämistä varten, erittäinkin aijottua vakituista metsänhoitovirastoa järjestämään, kutsui hallitus ulkomaisen metsänhoitomiehen, Saksenin Tha- randin metsänhoito- ja maanviljelysakatemian johtajan, ylimetsä- neuvos, vapaaherra Edmund von Berg'in antamaan neuvoja ja ohjeita asiassa. Hankittuansa tarpeellisia tietoja maan eri osiin tekemillänsä matkoilla, laati hän elokuussa 1858 kertomuksen toimistansa sekä ehdotuksen vakituisen metsänhoitoviraston jär- jestämisestä maahamme. Tämä ehdotus tulikin sittemmin pää- asiassa olemaan perustuksena julistukselle 7 p:ltä toukokuuta 1859 sekä ohjesäännölle 15 p:ltä samaa kuuta, jotka säännökset koskevat Suomen kruununmetsien hoitoa ja hallintoa varten jär- jestettävää metsänhoitovirastoa. Tätä julistusta ja ohjesääntöä tervehdittiin yleisesti maalle tärkeänä toimenpiteenä, vaikkapa ensi alun määräykset havait- tiinkin monessa suhteessa aivan mahdottomiksi toteuttaa, esim. siinä kohden että tarkastuspiiri ei saisi olla suurempi kuin 150,000 tynnyrin-alaa (75,000 ha) eikä hoitopiiri 50,000 tynnyrin-alaa (25,000 ha) laajempi. Maaliskuun 10 ja huhtikuun 15 p:nä 1859 ilmestyi tärkeitä säädöksiä edellämainittua asiaa läheisesti koskevassa kysymyk- sessä, nimittäin Metsänopiston perustamisesta ja sen sijoitta- misesta Evon kruununmetsään. Opisto avattiin kuitenkin vasta30 Suomen Kartasto. Karitalehdet n:ot 12 ja 13. sien mittaamista, kruununpuistojen erottamista y. m. varten. Tämän julistuksen kautta siis järjestettiin maahamme ensimmäi- nen metsänhoitovirasto. Vanhempina aikoina, 1600- ja 1700-luvuilla, oli tosin Lou- nais-Suomessa jo Jahtipalveluskunta, joka oli Ruotsin Valta- kunnan-jahtimestarin käskynalainen. Kuninkaan kirjeellä 19 p:ltä marraskuuta 1613 määrättiin näet ensimmäinen jahtimestari Ahvenanmaalle, joka siihen aikaan oli kruununpuistona ja jota hoidettiin etupäässä hirvenmetsästystä varten; mutta K. Majesteetin päätöksellä talonpoikaisen rahvaan yksityisen vali- tuksen johdosta lakkasi Ahvenanmaa v. 1762 olemasta kruunun- puistona. Samaan aikaan kuin jahtimiehistö palveli Ahvenan- maalla, lienee koko 11,500 ha:n suuruinen yhteismaa-alue, johon kuului Nousiaisten, Maskun, Vahdon, Raision ja Räntämäen pi- täjien yhteismaita, ollut valtion omana ja sen hallinta järjestet- tynä jahtipalveluston avulla. N Maamme metsänhoitoasian edelleen kehittämistä varten, erittäinkin aijottua vakituista metsänhoitovirastoa järjestämään, kutsui hallitus ulkomaisen metsänhoitomiehen, Saksenin Tha- randin metsänhoito- ja maanviljelysakatemian johtajan, ylimetsä- neuvos, vapaaherra Edmund von Berg'in antamaan neuvoja ja ohjeita asiassa. Hankittuansa tarpeellisia tietoja maan eri osiin tekemillänsä matkoilla, laati hän elokuussa 1858 kertomuksen toimistansa sekä ehdotuksen vakituisen metsänhoitoviraston jär- jestämisestä maahamme. Tämä ehdotus tulikin sittemmin pää- asiassa olemaan perustuksena julistukselle 7 p:ltä toukokuuta 1859 sekä ohjesäännölle 15 p:ltä samaa kuuta, jotka säännökset koskevat Suomen kruununmetsien hoitoa ja hallintoa varten jär- jestettävää metsänhoitovirastoa. Tätä julistusta ja ohjesääntöä tervehdittiin yleisesti maalle tärkeänä toimenpiteenä, vaikkapa ensi alun määräykset havait- tiinkin monessa suhteessa aivan mahdottomiksi toteuttaa, esim. siinä kohden että tarkastuspiiri ei saisi olla suurempi kuin 150,000 tynnyrin-alaa (75,000 ha) eikä hoitopiiri 50,000 tynnyrin-alaa (25,000 ha) laajempi. Maaliskuun 10 ja huhtikuun 15 p:nä 1859 ilmestyi tärkeitä säädöksiä edellämainittua asiaa läheisesti koskevassa kysymyk- sessä, nimittäin Metsänopiston perustamisesta ja sen sijoitta- misesta Evon kruununmetsään. Opisto avattiin kuitenkin vasta30 Suomen Kartasto. Karitalehdet n:ot 12 ja 13. sien mittaamista, kruununpuistojen erottamista y. m. varten. Tämän julistuksen kautta siis järjestettiin maahamme ensimmäi- nen metsänhoitovirasto. Vanhempina aikoina, 1600- ja 1700-luvuilla, oli tosin Lou- nais-Suomessa jo Jahtipalveluskunta, joka oli Ruotsin Valta- kunnan-jahtimestarin käskynalainen. Kuninkaan kirjeellä 19 p:ltä marraskuuta 1613 määrättiin näet ensimmäinen jahtimestari Ahvenanmaalle, joka siihen aikaan oli kruununpuistona ja jota hoidettiin etupäässä hirvenmetsästystä varten; mutta K. Majesteetin päätöksellä talonpoikaisen rahvaan yksityisen vali- tuksen johdosta lakkasi Ahvenanmaa v. 1762 olemasta kruunun- puistona. Samaan aikaan kuin jahtimiehistö palveli Ahvenan- maalla, lienee koko 11,500 ha:n suuruinen yhteismaa-alue, johon kuului Nousiaisten, Maskun, Vahdon, Raision ja Räntämäen pi- täjien yhteismaita, ollut valtion omana ja sen hallinta järjestet- tynä jahtipalveluston avulla. N Maamme metsänhoitoasian edelleen kehittämistä varten, erittäinkin aijottua vakituista metsänhoitovirastoa järjestämään, kutsui hallitus ulkomaisen metsänhoitomiehen, Saksenin Tha- randin metsänhoito- ja maanviljelysakatemian johtajan, ylimetsä- neuvos, vapaaherra Edmund von Berg'in antamaan neuvoja ja ohjeita asiassa. Hankittuansa tarpeellisia tietoja maan eri osiin tekemillänsä matkoilla, laati hän elokuussa 1858 kertomuksen toimistansa sekä ehdotuksen vakituisen metsänhoitoviraston jär- jestämisestä maahamme. Tämä ehdotus tulikin sittemmin pää- asiassa olemaan perustuksena julistukselle 7 p:ltä toukokuuta 1859 sekä ohjesäännölle 15 p:ltä samaa kuuta, jotka säännökset koskevat Suomen kruununmetsien hoitoa ja hallintoa varten jär- jestettävää metsänhoitovirastoa. Tätä julistusta ja ohjesääntöä tervehdittiin yleisesti maalle tärkeänä toimenpiteenä, vaikkapa ensi alun määräykset havait- tiinkin monessa suhteessa aivan mahdottomiksi toteuttaa, esim. siinä kohden että tarkastuspiiri ei saisi olla suurempi kuin 150,000 tynnyrin-alaa (75,000 ha) eikä hoitopiiri 50,000 tynnyrin-alaa (25,000 ha) laajempi. Maaliskuun 10 ja huhtikuun 15 p:nä 1859 ilmestyi tärkeitä säädöksiä edellämainittua asiaa läheisesti koskevassa kysymyk- sessä, nimittäin Metsänopiston perustamisesta ja sen sijoitta- misesta Evon kruununmetsään. Opisto avattiin kuitenkin vasta --- Metsät. 31 v. 1862, ja sen opettajakuntaan tuli kuulumaan johtaja, kolme lehtoria, metsänhoitaja ja piirustuksenopettaja. Se kehityskulku, johon asia alun pitäin joutui, antoi pian aiheen metsänhoidon erottamiseen maanmittauksen ja metsän- hoidon ylihallituksesta ja erityisen Metsänhoitohallituksen perusta- miseen. Tämä tapahtui keis. asetuksella 1 p:ltä elokuuta 1863, jonka mukaan mainitun hallituksen päällikkönä on ylitirehtööri, jolla yksin on päätösvalta kaikissa esille tulevissa asioissa. Niistä laajaperäisistä asioista, joita metsähallinnon heti oli otettava käsiteltäväkseen, antoivat monet, etenkin kaikki kruunun- maan asukasoikeutta koskevat, aihetta valituksiin, sillä useimmat asukkaat olivat asettuneet kruununmaille, mikä uutisasukkaaksi mikä mökkiläiseksi tahi mäkitupalaiseksi, hankkimatta erityistä oikeutta siihen. Valituksia tuotiin esille jo 1863—1864 vuosien valtiopäivilläkin ja seurauksena oli, että hallitus v. 1865 asetti kolmimiehisen komisionin; tutkimaan kaikkia tähän kuuluvia kysymyksiä. Komisioni, joka vv. 1865, 1866, 1867 ja 1868 teki matkoja kruununmetsiin, lähemmin tutustuakseen valituksien oikeutukseen, laati joka vuodelta erityisen kertomuksen, mutta antoi sitäpaitsi v. 1872 lopullisen lausunnon ja ehdotuksen kruununmetsien vastaisen hallinnon järjestämisestä. Tässä lopullisessa lausunnossa ehdotettiin toimenpiteitä, jotta mainittujen asukkaiden oikeutettu omistusoikeus heidän viljelykselle raivaamaansa maahan turvattaisiin. Muutenkin kävi lausunto siihen suuntaan, että kaikkialla, missä sopivaa viljelys- maata on riittävästi tarjolla, olisi viljelystä sallittava, olipa sitten maa mitattua tai mittaamatonta; kysymykseen, kuinka kruunun- metsiä olisi hoidettava ja millä tavoin niiden tuotteita edullisim- min saatettava valtiota ja yksityisiä hyödyttäväksi, vastattiin, että kruununmetsien hoito vastedes kuten tähänkin saakka olisi uskottava metsänhoitovirkamiehistölle, johon kuuluisi tieteelli- sesti ja metsänhoidollisesti oppinut ylimetsänhoitaja, metsän- hoitajia y. m. Metsänmyyntiin nähden ehdotettiin, että pysyt- täisiin entisessä tavassa myydä tukit huutokaupalla, sillä muutok- sella kuitenkin, että metsänhoitaja saisi vähin erin myydä eri- näisiä vähemmänarvoisia metsäntuotteita. Kuten ylempänä jo on mainittu, oli 1870-luvun alkupuolella tapahtunut puutavarainhintojen suuri kohoaminen synnyttänyt metsänhävittämisiä siellä täällä maan eteläosissa ja aiheuttanutMetsät. 31 v. 1862, ja sen opettajakuntaan tuli kuulumaan johtaja, kolme lehtoria, metsänhoitaja ja piirustuksenopettaja. Se kehityskulku, johon asia alun pitäin joutui, antoi pian aiheen metsänhoidon erottamiseen maanmittauksen ja metsän- hoidon ylihallituksesta ja erityisen Metsänhoitohallituksen perusta- miseen. Tämä tapahtui keis. asetuksella 1 p:ltä elokuuta 1863, jonka mukaan mainitun hallituksen päällikkönä on ylitirehtööri, jolla yksin on päätösvalta kaikissa esille tulevissa asioissa. Niistä laajaperäisistä asioista, joita metsähallinnon heti oli otettava käsiteltäväkseen, antoivat monet, etenkin kaikki kruunun- maan asukasoikeutta koskevat, aihetta valituksiin, sillä useimmat asukkaat olivat asettuneet kruununmaille, mikä uutisasukkaaksi mikä mökkiläiseksi tahi mäkitupalaiseksi, hankkimatta erityistä oikeutta siihen. Valituksia tuotiin esille jo 1863—1864 vuosien valtiopäivilläkin ja seurauksena oli, että hallitus v. 1865 asetti kolmimiehisen komisionin; tutkimaan kaikkia tähän kuuluvia kysymyksiä. Komisioni, joka vv. 1865, 1866, 1867 ja 1868 teki matkoja kruununmetsiin, lähemmin tutustuakseen valituksien oikeutukseen, laati joka vuodelta erityisen kertomuksen, mutta antoi sitäpaitsi v. 1872 lopullisen lausunnon ja ehdotuksen kruununmetsien vastaisen hallinnon järjestämisestä. Tässä lopullisessa lausunnossa ehdotettiin toimenpiteitä, jotta mainittujen asukkaiden oikeutettu omistusoikeus heidän viljelykselle raivaamaansa maahan turvattaisiin. Muutenkin kävi lausunto siihen suuntaan, että kaikkialla, missä sopivaa viljelys- maata on riittävästi tarjolla, olisi viljelystä sallittava, olipa sitten maa mitattua tai mittaamatonta; kysymykseen, kuinka kruunun- metsiä olisi hoidettava ja millä tavoin niiden tuotteita edullisim- min saatettava valtiota ja yksityisiä hyödyttäväksi, vastattiin, että kruununmetsien hoito vastedes kuten tähänkin saakka olisi uskottava metsänhoitovirkamiehistölle, johon kuuluisi tieteelli- sesti ja metsänhoidollisesti oppinut ylimetsänhoitaja, metsän- hoitajia y. m. Metsänmyyntiin nähden ehdotettiin, että pysyt- täisiin entisessä tavassa myydä tukit huutokaupalla, sillä muutok- sella kuitenkin, että metsänhoitaja saisi vähin erin myydä eri- näisiä vähemmänarvoisia metsäntuotteita. Kuten ylempänä jo on mainittu, oli 1870-luvun alkupuolella tapahtunut puutavarainhintojen suuri kohoaminen synnyttänyt metsänhävittämisiä siellä täällä maan eteläosissa ja aiheuttanutMetsät. 31 v. 1862, ja sen opettajakuntaan tuli kuulumaan johtaja, kolme lehtoria, metsänhoitaja ja piirustuksenopettaja. Se kehityskulku, johon asia alun pitäin joutui, antoi pian aiheen metsänhoidon erottamiseen maanmittauksen ja metsän- hoidon ylihallituksesta ja erityisen Metsänhoitohallituksen perusta- miseen. Tämä tapahtui keis. asetuksella 1 p:ltä elokuuta 1863, jonka mukaan mainitun hallituksen päällikkönä on ylitirehtööri, jolla yksin on päätösvalta kaikissa esille tulevissa asioissa. Niistä laajaperäisistä asioista, joita metsähallinnon heti oli otettava käsiteltäväkseen, antoivat monet, etenkin kaikki kruunun- maan asukasoikeutta koskevat, aihetta valituksiin, sillä useimmat asukkaat olivat asettuneet kruununmaille, mikä uutisasukkaaksi mikä mökkiläiseksi tahi mäkitupalaiseksi, hankkimatta erityistä oikeutta siihen. Valituksia tuotiin esille jo 1863—1864 vuosien valtiopäivilläkin ja seurauksena oli, että hallitus v. 1865 asetti kolmimiehisen komisionin; tutkimaan kaikkia tähän kuuluvia kysymyksiä. Komisioni, joka vv. 1865, 1866, 1867 ja 1868 teki matkoja kruununmetsiin, lähemmin tutustuakseen valituksien oikeutukseen, laati joka vuodelta erityisen kertomuksen, mutta antoi sitäpaitsi v. 1872 lopullisen lausunnon ja ehdotuksen kruununmetsien vastaisen hallinnon järjestämisestä. Tässä lopullisessa lausunnossa ehdotettiin toimenpiteitä, jotta mainittujen asukkaiden oikeutettu omistusoikeus heidän viljelykselle raivaamaansa maahan turvattaisiin. Muutenkin kävi lausunto siihen suuntaan, että kaikkialla, missä sopivaa viljelys- maata on riittävästi tarjolla, olisi viljelystä sallittava, olipa sitten maa mitattua tai mittaamatonta; kysymykseen, kuinka kruunun- metsiä olisi hoidettava ja millä tavoin niiden tuotteita edullisim- min saatettava valtiota ja yksityisiä hyödyttäväksi, vastattiin, että kruununmetsien hoito vastedes kuten tähänkin saakka olisi uskottava metsänhoitovirkamiehistölle, johon kuuluisi tieteelli- sesti ja metsänhoidollisesti oppinut ylimetsänhoitaja, metsän- hoitajia y. m. Metsänmyyntiin nähden ehdotettiin, että pysyt- täisiin entisessä tavassa myydä tukit huutokaupalla, sillä muutok- sella kuitenkin, että metsänhoitaja saisi vähin erin myydä eri- näisiä vähemmänarvoisia metsäntuotteita. Kuten ylempänä jo on mainittu, oli 1870-luvun alkupuolella tapahtunut puutavarainhintojen suuri kohoaminen synnyttänyt metsänhävittämisiä siellä täällä maan eteläosissa ja aiheuttanut --- 32 Suomen Kartasto. Karttalehdei n:ot 12 ja 13. hallitusta v. 1873 asettamaan komitean tutkimaan oloja ja laati- maan ehdotusta asiassa. Tässä ehdotuksessa, jonka komitea v. 1874 antoi, esitettiin muun muassa kruununmetsien enentämistä soveliaissa paikoissa, etupääässä suurempialaisilla harjanteilla ja ylängöillä maan keski- ja eteläosassa, sekä näiden metsien saatta- mista metsänhoidollisen hallinnon alaisiksi. Kun hallituskin katsoi tämän toimenpiteen hyödylliseksi, ryhdyttiin heti ostamaan soveliaita maa-aloja. Näitä ostoja, joita tehtiin pääasiallisesti Turun ja Porin, Hämeen, Mikkelin ja Vaasan lääneissä, jatkettiin kuluvan vuosikymmenen alulle asti, jolloin niistä kokonaan lakattiin. Paitsi mainittua kahta lajia kruununmetsiä on vielä kol- mannenkin laatuisia, jotka ovat syntyneet lunastetuista lahjoitus- maista Viipurin ja Mikkelin lääneissä. Lahjoitusmailla tarkoite- taan niitä lukuisia Kaakkois-Suomen maatiloja, joita Uuden- kaupungin rauhan v. 1721 (toisia Turun rauhan v. 1743) ja vuoden 1811 välisellä ajalla. jolloin tämä maankulma oli venä- läisenä kuvernementtinä, Venäjän hallitsijat antoivat läänityksiksi yksityisille henkilöille. Erityisten asetusten kautta olivat nämä tilat, eli hovitilat kuten niitä myöskin kutsuttiin, perustuslain säännöksiä vastaan muuttaneet luontoansa ja niillä asuva väestö siten menettänyt perinnöllisen omistusoikeuden maahansa, joten näiden tilojen asukkaat oikeudetta joutuivat ahneitten tilanomistajien ja tunnotto- mien kartanonvoutien mielivallan uhreiksi. Tämä epäkohta ei jäänyt hallitukselta huomaamatta, minkä johdosta vuosien 1863 ja 1867 valtiopäivillä valtiosäädyille annettiin esityksiä, että Suo- men valtiolaitos lunastaisi lahjoitusmaat. Kun valtiosäädyt pää- asiassa hyväksyivät nämä esitykset, valtuutettiin hallitus pane- maan toimeen lunastuksen, osittain valtionvarain säästöillä, osit- tain 12 miljoonan markan suuruisella kuoletuslainalla. Lampuo- deille myönnettiin sitten oikeus perinnöksiostolla hankkia itsel- leen täysi omistusoikeus asumiinsa tiloihin, suorittamalla kuole- tusmaksuilla valtiolle lunastussumman. ') Näitä tiloja lunastet- taessa on valtiokin, missä on näyttänyt sopivan, lunastanut itsel- leen suurenlaisia metsäaloja, ja nämä ovat mainitsemamme kol- mas laji kruununmetsiä. 1) Katso »Donationsgods» (kirj. A. J. L.) teoksessa »Nordisk Familjebok».32 Suomen Kartasto. Karttalehdei n:ot 12 ja 13. hallitusta v. 1873 asettamaan komitean tutkimaan oloja ja laati- maan ehdotusta asiassa. Tässä ehdotuksessa, jonka komitea v. 1874 antoi, esitettiin muun muassa kruununmetsien enentämistä soveliaissa paikoissa, etupääässä suurempialaisilla harjanteilla ja ylängöillä maan keski- ja eteläosassa, sekä näiden metsien saatta- mista metsänhoidollisen hallinnon alaisiksi. Kun hallituskin katsoi tämän toimenpiteen hyödylliseksi, ryhdyttiin heti ostamaan soveliaita maa-aloja. Näitä ostoja, joita tehtiin pääasiallisesti Turun ja Porin, Hämeen, Mikkelin ja Vaasan lääneissä, jatkettiin kuluvan vuosikymmenen alulle asti, jolloin niistä kokonaan lakattiin. Paitsi mainittua kahta lajia kruununmetsiä on vielä kol- mannenkin laatuisia, jotka ovat syntyneet lunastetuista lahjoitus- maista Viipurin ja Mikkelin lääneissä. Lahjoitusmailla tarkoite- taan niitä lukuisia Kaakkois-Suomen maatiloja, joita Uuden- kaupungin rauhan v. 1721 (toisia Turun rauhan v. 1743) ja vuoden 1811 välisellä ajalla. jolloin tämä maankulma oli venä- läisenä kuvernementtinä, Venäjän hallitsijat antoivat läänityksiksi yksityisille henkilöille. Erityisten asetusten kautta olivat nämä tilat, eli hovitilat kuten niitä myöskin kutsuttiin, perustuslain säännöksiä vastaan muuttaneet luontoansa ja niillä asuva väestö siten menettänyt perinnöllisen omistusoikeuden maahansa, joten näiden tilojen asukkaat oikeudetta joutuivat ahneitten tilanomistajien ja tunnotto- mien kartanonvoutien mielivallan uhreiksi. Tämä epäkohta ei jäänyt hallitukselta huomaamatta, minkä johdosta vuosien 1863 ja 1867 valtiopäivillä valtiosäädyille annettiin esityksiä, että Suo- men valtiolaitos lunastaisi lahjoitusmaat. Kun valtiosäädyt pää- asiassa hyväksyivät nämä esitykset, valtuutettiin hallitus pane- maan toimeen lunastuksen, osittain valtionvarain säästöillä, osit- tain 12 miljoonan markan suuruisella kuoletuslainalla. Lampuo- deille myönnettiin sitten oikeus perinnöksiostolla hankkia itsel- leen täysi omistusoikeus asumiinsa tiloihin, suorittamalla kuole- tusmaksuilla valtiolle lunastussumman. ') Näitä tiloja lunastet- taessa on valtiokin, missä on näyttänyt sopivan, lunastanut itsel- leen suurenlaisia metsäaloja, ja nämä ovat mainitsemamme kol- mas laji kruununmetsiä. 1) Katso »Donationsgods» (kirj. A. J. L.) teoksessa »Nordisk Familjebok».32 Suomen Kartasto. Karttalehdei n:ot 12 ja 13. hallitusta v. 1873 asettamaan komitean tutkimaan oloja ja laati- maan ehdotusta asiassa. Tässä ehdotuksessa, jonka komitea v. 1874 antoi, esitettiin muun muassa kruununmetsien enentämistä soveliaissa paikoissa, etupääässä suurempialaisilla harjanteilla ja ylängöillä maan keski- ja eteläosassa, sekä näiden metsien saatta- mista metsänhoidollisen hallinnon alaisiksi. Kun hallituskin katsoi tämän toimenpiteen hyödylliseksi, ryhdyttiin heti ostamaan soveliaita maa-aloja. Näitä ostoja, joita tehtiin pääasiallisesti Turun ja Porin, Hämeen, Mikkelin ja Vaasan lääneissä, jatkettiin kuluvan vuosikymmenen alulle asti, jolloin niistä kokonaan lakattiin. Paitsi mainittua kahta lajia kruununmetsiä on vielä kol- mannenkin laatuisia, jotka ovat syntyneet lunastetuista lahjoitus- maista Viipurin ja Mikkelin lääneissä. Lahjoitusmailla tarkoite- taan niitä lukuisia Kaakkois-Suomen maatiloja, joita Uuden- kaupungin rauhan v. 1721 (toisia Turun rauhan v. 1743) ja vuoden 1811 välisellä ajalla. jolloin tämä maankulma oli venä- läisenä kuvernementtinä, Venäjän hallitsijat antoivat läänityksiksi yksityisille henkilöille. Erityisten asetusten kautta olivat nämä tilat, eli hovitilat kuten niitä myöskin kutsuttiin, perustuslain säännöksiä vastaan muuttaneet luontoansa ja niillä asuva väestö siten menettänyt perinnöllisen omistusoikeuden maahansa, joten näiden tilojen asukkaat oikeudetta joutuivat ahneitten tilanomistajien ja tunnotto- mien kartanonvoutien mielivallan uhreiksi. Tämä epäkohta ei jäänyt hallitukselta huomaamatta, minkä johdosta vuosien 1863 ja 1867 valtiopäivillä valtiosäädyille annettiin esityksiä, että Suo- men valtiolaitos lunastaisi lahjoitusmaat. Kun valtiosäädyt pää- asiassa hyväksyivät nämä esitykset, valtuutettiin hallitus pane- maan toimeen lunastuksen, osittain valtionvarain säästöillä, osit- tain 12 miljoonan markan suuruisella kuoletuslainalla. Lampuo- deille myönnettiin sitten oikeus perinnöksiostolla hankkia itsel- leen täysi omistusoikeus asumiinsa tiloihin, suorittamalla kuole- tusmaksuilla valtiolle lunastussumman. ') Näitä tiloja lunastet- taessa on valtiokin, missä on näyttänyt sopivan, lunastanut itsel- leen suurenlaisia metsäaloja, ja nämä ovat mainitsemamme kol- mas laji kruununmetsiä. 1) Katso »Donationsgods» (kirj. A. J. L.) teoksessa »Nordisk Familjebok». --- Metsät. 33 Asian valaisemiseksi julkaisemme seuraavan supistuksen K. Senaatin valtionvaraintoimituskunnan kertomuksesta viilta 1891—1893- Lunastettuja, perinnöksimyytyjä lahjoitusmaita. Pinta-ala hehtaareissa. Tilojen Ortokinin luku- — Lampuoti- — Hovitiloja aamnuns yhteensä määrä. tiloja, jä. U Yhteensä. | ja. ym puistoja. Markkaa. — Piä, 52 307,611 4,817 33,939 346,383 8,769,275 — 61 Lunastettuja, mutta vielä perinnöksi myymättömiä lahjoitusmaita. Tiä Pinta-ala hehtaareissa. Ostohinta ilojen N hicensä luku- Lampuoti- Hovitiloja Kruunun- eensä- määrä, tiloja, m egen Yhteensä. N Jan yh m puistoja. Markkaa. — Piiä 13 511,710 6,833 138,307 655,850 | 8,524,195 — 60 Jälkimmäisistä tiloista on vuoden 1893 jälkeen osa myyty perinnöksi, esim. Korpiselän tila, suuruudeltaan 109.445 ha. Kaikkia niitä metsiä, jotka täten on erotettu emätiloista, hoidetaan toistaiseksi valtion hyväksi, mutta osa niistä voi kuiten- kin tulevaisuudessa joutua valtion hallusta pois, koska Senaatti julistaessaan nämä metsät kruununpuistoiksi on m. m. määrännyt, että tilojen asukkailla 5 vuoden kuluessa lunastushinnan kuole- tuksen päätyttyä on oikeus samanlaisilla takaisinmaksu-ehdoilla lunastaa itselleen kruununpuistoksi julistettu metsä ja perustaa siitä yhteismetsiä; metsät saadaan lunastaa siitä hinnasta, mistä valtio ne on ottanut, kuitenkin vähentämällä hinnasta sen raha- määrän, minkä verran näistä metsistä valtiolle tulleet tulot ovat suuremmat kuin samanaikuiset menot. Puheenalaisia metsiä on alaltaan 30,256 ha. Kruununmetsäin eri lajit ovat osotetut kartaston lehdellä n:o 12 tummemmalla ja vaaleammalla vihreällä värillä. Jälkim- mäinen merkitsee niitä osia maata, joissa isojakotyöt eivät vielä ole saatetut loppuun (esim. Lapissa). Hoito ja vartioiminen. Kruununmetsien paikallinen hoito on uskottu seitsemälle ylimetsänhoitajalle ja 49 heidän alai- selleen metsänhoitajalle eli alueenhoitajalle. Sitäpaitsi on avusta-Metsät. 33 Asian valaisemiseksi julkaisemme seuraavan supistuksen K. Senaatin valtionvaraintoimituskunnan kertomuksesta viilta 1891—1893- Lunastettuja, perinnöksimyytyjä lahjoitusmaita. Pinta-ala hehtaareissa. Tilojen Ortokinin luku- — Lampuoti- — Hovitiloja aamnuns yhteensä määrä. tiloja, jä. U Yhteensä. | ja. ym puistoja. Markkaa. — Piä, 52 307,611 4,817 33,939 346,383 8,769,275 — 61 Lunastettuja, mutta vielä perinnöksi myymättömiä lahjoitusmaita. Tiä Pinta-ala hehtaareissa. Ostohinta ilojen N hicensä luku- Lampuoti- Hovitiloja Kruunun- eensä- määrä, tiloja, m egen Yhteensä. N Jan yh m puistoja. Markkaa. — Piiä 13 511,710 6,833 138,307 655,850 | 8,524,195 — 60 Jälkimmäisistä tiloista on vuoden 1893 jälkeen osa myyty perinnöksi, esim. Korpiselän tila, suuruudeltaan 109.445 ha. Kaikkia niitä metsiä, jotka täten on erotettu emätiloista, hoidetaan toistaiseksi valtion hyväksi, mutta osa niistä voi kuiten- kin tulevaisuudessa joutua valtion hallusta pois, koska Senaatti julistaessaan nämä metsät kruununpuistoiksi on m. m. määrännyt, että tilojen asukkailla 5 vuoden kuluessa lunastushinnan kuole- tuksen päätyttyä on oikeus samanlaisilla takaisinmaksu-ehdoilla lunastaa itselleen kruununpuistoksi julistettu metsä ja perustaa siitä yhteismetsiä; metsät saadaan lunastaa siitä hinnasta, mistä valtio ne on ottanut, kuitenkin vähentämällä hinnasta sen raha- määrän, minkä verran näistä metsistä valtiolle tulleet tulot ovat suuremmat kuin samanaikuiset menot. Puheenalaisia metsiä on alaltaan 30,256 ha. Kruununmetsäin eri lajit ovat osotetut kartaston lehdellä n:o 12 tummemmalla ja vaaleammalla vihreällä värillä. Jälkim- mäinen merkitsee niitä osia maata, joissa isojakotyöt eivät vielä ole saatetut loppuun (esim. Lapissa). Hoito ja vartioiminen. Kruununmetsien paikallinen hoito on uskottu seitsemälle ylimetsänhoitajalle ja 49 heidän alai- selleen metsänhoitajalle eli alueenhoitajalle. Sitäpaitsi on avusta-Metsät. 33 Asian valaisemiseksi julkaisemme seuraavan supistuksen K. Senaatin valtionvaraintoimituskunnan kertomuksesta viilta 1891—1893- Lunastettuja, perinnöksimyytyjä lahjoitusmaita. Pinta-ala hehtaareissa. Tilojen Ortokinin luku- — Lampuoti- — Hovitiloja aamnuns yhteensä määrä. tiloja, jä. U Yhteensä. | ja. ym puistoja. Markkaa. — Piä, 52 307,611 4,817 33,939 346,383 8,769,275 — 61 Lunastettuja, mutta vielä perinnöksi myymättömiä lahjoitusmaita. Tiä Pinta-ala hehtaareissa. Ostohinta ilojen N hicensä luku- Lampuoti- Hovitiloja Kruunun- eensä- määrä, tiloja, m egen Yhteensä. N Jan yh m puistoja. Markkaa. — Piiä 13 511,710 6,833 138,307 655,850 | 8,524,195 — 60 Jälkimmäisistä tiloista on vuoden 1893 jälkeen osa myyty perinnöksi, esim. Korpiselän tila, suuruudeltaan 109.445 ha. Kaikkia niitä metsiä, jotka täten on erotettu emätiloista, hoidetaan toistaiseksi valtion hyväksi, mutta osa niistä voi kuiten- kin tulevaisuudessa joutua valtion hallusta pois, koska Senaatti julistaessaan nämä metsät kruununpuistoiksi on m. m. määrännyt, että tilojen asukkailla 5 vuoden kuluessa lunastushinnan kuole- tuksen päätyttyä on oikeus samanlaisilla takaisinmaksu-ehdoilla lunastaa itselleen kruununpuistoksi julistettu metsä ja perustaa siitä yhteismetsiä; metsät saadaan lunastaa siitä hinnasta, mistä valtio ne on ottanut, kuitenkin vähentämällä hinnasta sen raha- määrän, minkä verran näistä metsistä valtiolle tulleet tulot ovat suuremmat kuin samanaikuiset menot. Puheenalaisia metsiä on alaltaan 30,256 ha. Kruununmetsäin eri lajit ovat osotetut kartaston lehdellä n:o 12 tummemmalla ja vaaleammalla vihreällä värillä. Jälkim- mäinen merkitsee niitä osia maata, joissa isojakotyöt eivät vielä ole saatetut loppuun (esim. Lapissa). Hoito ja vartioiminen. Kruununmetsien paikallinen hoito on uskottu seitsemälle ylimetsänhoitajalle ja 49 heidän alai- selleen metsänhoitajalle eli alueenhoitajalle. Sitäpaitsi on avusta- --- 34 Suomen Kartasto. Karttalehdet n:ot 12 ja 13. jiksi eli apulaisiksi asetettu Oulun läänin metsänhoitajille 29 metsänpäällysmiestä ja 3 apulaismetsänhoitajaa, joista 2 toimii Oulun ja 1 Viipurin läänissä. Kruununmetsäin vartioimiseksi on asetettu 702 vakinaista ja 75 ylimääräistä metsänvartijaa eli yhteensä 777. 6 p:stä huhti- kuuta 1876 alkaen on Evon metsäopistossa olemassa metsän- vartijain opettamista varten metsänvartijakoulu, jonka oppikurssi on kaksivuotinen. Kruununmetsien = hallinnon tulokset näkyvät tarkemmin niistä tilastollisista tiedoista, joita insinööri Alb. Siven ja metsän- hoitaja Rob. Svanström ovat julaisseet Suomen Metsänhoito- yhdistyksen »Meddelanden» sarjan XV nidoksessa ja jotka käsittävät vuosikymmenet 1864—73, 1874—83 ja 1884—93. Näistä tiedoista (sivulla 115) tehty yhteiskatsaus sisältää seuraavaa: Mitä menoihin tulee, on suoranainen menomäärä 700 ha metsämaata kohti näinä vuosikymmeninä tosin kohonnut (6: 73, * 9! 14, 10! 40 Smk), mutta laskettuna prosenteissa kaikista tuloista sitävastoin alennut (111,36, 50,8, 36,8? o). Metsänhoito-virka- miesten palkat ovat samaa laskutapaa käyttäen alenneet (72,00, 26,81, 22,89 0), samoin vartioimiskustannukset (22,03, 13,31, 7,1? 0). Tulot taas, laskettuina samojen suhdeperusteiden mukaan, ovat enentyneet (s: 98, 18: 18, 28: 25 Smk), ja samoin myöskin met- sistä vietyjen sahapuiden lukumäärä (4,13, 8,78, 11,74 kpl). Rais- kattujen isomittaisten puiden lukumäärä on vaihdellut (0.37, 0,288, 0,119 kpl), samoin kulojen laajuus (0.192, 0,209, 0,058 ha), joka on riippunut vuosien 1868 ja 1879 tavattoman kuivista kesistä. Mitä kruununmaiden asuttamisen kehittymiseen tulee, sel- viää yhteiskatsauksista, että kruununmetsätorppien lukumäärä vä- heni ensi vuosikymmenen nälkävuosina ja sittemmin monien torp- pien muuttuessa uudistaloiksi; mutta sittemmin ne taas ovat lisään- tyneet uusien torppain perustamisen kautta, 1,699:stä 2.340:een (vuonna 1893) sekä vielä myöhemmin 2,716 torppaan v. 1897. Metsätalous. Niissä laajoissa metsissä, jotka ovat valtion hoidossa, ei yleensä ole voitu käyttää muuta taloustapaa kuin täysi-ikäisen metsän myyntiä. Alussa tämän täysi-ikäisen met- sän arvioivat alueenhoitajat, mutta sittemmin havaittiin, että se arvioiminen oli liian alhainen, mistä syystä vuonna 1881 kaksi metsäkonduktööriä määrättiin toimittamaan suurempaa tarkkuutta34 Suomen Kartasto. Karttalehdet n:ot 12 ja 13. jiksi eli apulaisiksi asetettu Oulun läänin metsänhoitajille 29 metsänpäällysmiestä ja 3 apulaismetsänhoitajaa, joista 2 toimii Oulun ja 1 Viipurin läänissä. Kruununmetsäin vartioimiseksi on asetettu 702 vakinaista ja 75 ylimääräistä metsänvartijaa eli yhteensä 777. 6 p:stä huhti- kuuta 1876 alkaen on Evon metsäopistossa olemassa metsän- vartijain opettamista varten metsänvartijakoulu, jonka oppikurssi on kaksivuotinen. Kruununmetsien = hallinnon tulokset näkyvät tarkemmin niistä tilastollisista tiedoista, joita insinööri Alb. Siven ja metsän- hoitaja Rob. Svanström ovat julaisseet Suomen Metsänhoito- yhdistyksen »Meddelanden» sarjan XV nidoksessa ja jotka käsittävät vuosikymmenet 1864—73, 1874—83 ja 1884—93. Näistä tiedoista (sivulla 115) tehty yhteiskatsaus sisältää seuraavaa: Mitä menoihin tulee, on suoranainen menomäärä 700 ha metsämaata kohti näinä vuosikymmeninä tosin kohonnut (6: 73, * 9! 14, 10! 40 Smk), mutta laskettuna prosenteissa kaikista tuloista sitävastoin alennut (111,36, 50,8, 36,8? o). Metsänhoito-virka- miesten palkat ovat samaa laskutapaa käyttäen alenneet (72,00, 26,81, 22,89 0), samoin vartioimiskustannukset (22,03, 13,31, 7,1? 0). Tulot taas, laskettuina samojen suhdeperusteiden mukaan, ovat enentyneet (s: 98, 18: 18, 28: 25 Smk), ja samoin myöskin met- sistä vietyjen sahapuiden lukumäärä (4,13, 8,78, 11,74 kpl). Rais- kattujen isomittaisten puiden lukumäärä on vaihdellut (0.37, 0,288, 0,119 kpl), samoin kulojen laajuus (0.192, 0,209, 0,058 ha), joka on riippunut vuosien 1868 ja 1879 tavattoman kuivista kesistä. Mitä kruununmaiden asuttamisen kehittymiseen tulee, sel- viää yhteiskatsauksista, että kruununmetsätorppien lukumäärä vä- heni ensi vuosikymmenen nälkävuosina ja sittemmin monien torp- pien muuttuessa uudistaloiksi; mutta sittemmin ne taas ovat lisään- tyneet uusien torppain perustamisen kautta, 1,699:stä 2.340:een (vuonna 1893) sekä vielä myöhemmin 2,716 torppaan v. 1897. Metsätalous. Niissä laajoissa metsissä, jotka ovat valtion hoidossa, ei yleensä ole voitu käyttää muuta taloustapaa kuin täysi-ikäisen metsän myyntiä. Alussa tämän täysi-ikäisen met- sän arvioivat alueenhoitajat, mutta sittemmin havaittiin, että se arvioiminen oli liian alhainen, mistä syystä vuonna 1881 kaksi metsäkonduktööriä määrättiin toimittamaan suurempaa tarkkuutta34 Suomen Kartasto. Karttalehdet n:ot 12 ja 13. jiksi eli apulaisiksi asetettu Oulun läänin metsänhoitajille 29 metsänpäällysmiestä ja 3 apulaismetsänhoitajaa, joista 2 toimii Oulun ja 1 Viipurin läänissä. Kruununmetsäin vartioimiseksi on asetettu 702 vakinaista ja 75 ylimääräistä metsänvartijaa eli yhteensä 777. 6 p:stä huhti- kuuta 1876 alkaen on Evon metsäopistossa olemassa metsän- vartijain opettamista varten metsänvartijakoulu, jonka oppikurssi on kaksivuotinen. Kruununmetsien = hallinnon tulokset näkyvät tarkemmin niistä tilastollisista tiedoista, joita insinööri Alb. Siven ja metsän- hoitaja Rob. Svanström ovat julaisseet Suomen Metsänhoito- yhdistyksen »Meddelanden» sarjan XV nidoksessa ja jotka käsittävät vuosikymmenet 1864—73, 1874—83 ja 1884—93. Näistä tiedoista (sivulla 115) tehty yhteiskatsaus sisältää seuraavaa: Mitä menoihin tulee, on suoranainen menomäärä 700 ha metsämaata kohti näinä vuosikymmeninä tosin kohonnut (6: 73, * 9! 14, 10! 40 Smk), mutta laskettuna prosenteissa kaikista tuloista sitävastoin alennut (111,36, 50,8, 36,8? o). Metsänhoito-virka- miesten palkat ovat samaa laskutapaa käyttäen alenneet (72,00, 26,81, 22,89 0), samoin vartioimiskustannukset (22,03, 13,31, 7,1? 0). Tulot taas, laskettuina samojen suhdeperusteiden mukaan, ovat enentyneet (s: 98, 18: 18, 28: 25 Smk), ja samoin myöskin met- sistä vietyjen sahapuiden lukumäärä (4,13, 8,78, 11,74 kpl). Rais- kattujen isomittaisten puiden lukumäärä on vaihdellut (0.37, 0,288, 0,119 kpl), samoin kulojen laajuus (0.192, 0,209, 0,058 ha), joka on riippunut vuosien 1868 ja 1879 tavattoman kuivista kesistä. Mitä kruununmaiden asuttamisen kehittymiseen tulee, sel- viää yhteiskatsauksista, että kruununmetsätorppien lukumäärä vä- heni ensi vuosikymmenen nälkävuosina ja sittemmin monien torp- pien muuttuessa uudistaloiksi; mutta sittemmin ne taas ovat lisään- tyneet uusien torppain perustamisen kautta, 1,699:stä 2.340:een (vuonna 1893) sekä vielä myöhemmin 2,716 torppaan v. 1897. Metsätalous. Niissä laajoissa metsissä, jotka ovat valtion hoidossa, ei yleensä ole voitu käyttää muuta taloustapaa kuin täysi-ikäisen metsän myyntiä. Alussa tämän täysi-ikäisen met- sän arvioivat alueenhoitajat, mutta sittemmin havaittiin, että se arvioiminen oli liian alhainen, mistä syystä vuonna 1881 kaksi metsäkonduktööriä määrättiin toimittamaan suurempaa tarkkuutta --- Metsät. 35 vaativia arvioimisia. Nämä saivat vuonna 1883 metsänarvos- telijan nimen ja samalla kun heidät siirrettiin ylimääräiselle palkkaussäännölle, lisättiin heidän lukumääränsä neljäksi. Töiden jouduttamiseksi on viime vuosina ollut lisäksi määrätty muuta- mia muitakin metsänhoitomiehiä. Metsänhoitohallituksen kerto- muksen mukaan vuodelta 1897 oli kertomuksen vuonna arvioituja isoja sahapuita 20,542,262 ja 26,704,681 vähän pienempimittaista sahapuuta, jolloin ei ole otettu laskuun jo kaadettuja ja luettuja puita. Se puisto, missä metsänhoitoa on vahvistetun ohjelman mukaan tarkimmin toteutettu, on Evon kruununpuisto. Siellä on paitsi muita viljelyskokeita, viime aikoina tehty monenlaisten ulkomaisten puulajien siemenkylvöjä, kuten pichtakuusen. sembra- petäjän, strobuspetäjän, Douglaskuusen ja Siperian lehtikuusen (Larix sibirica). Sitäpaitsi oli kertomuksen vuonna eri hoito- alueissa kylvetty taimilavoihin viimemainitun puulajin siemeniä yhteensä 5012 kg. Tämä siemen oli hankittu keisarikunnan pohjoisten kuvernementtien valtiontilusten hallituksilta. Vaikka tarkempaa metsänhoitoa, kuten mainittu, vain poik- keuksittain on harjoitettu, on se kuitenkin ollut päämääränä, johon on vähitellen pyritty. Nyt kuluvan vuoden alusta on siten hallitus myöntänyt varoja neljän ylimääräisen metsänhoitovirka- miehen palkkaamiseksi, joiden tulee laatia metsänhoitosuunnitelmia senlaisia kruununpuistoja varten, joista voi toivoa menekkiä vähempimittaisellekin puutavaralle. Sahausliike. Teollisuushallituksen laskelman johdolla on. metsänhoitohallitus ilmoittanut, että 1897 olisi maamme 464 sahalaitoksessa sahattu 19,800,000 sahapuuta, sekä että kruunun- metsistä mainittuna vuonna olisi niitä saatu 947,309 kappaletta, joista 20 otaksutaan tuottaneen standardin lankkuja. Koko sahaustuotteiden vientimäärään, jota metsähallitus myöskin on tarkastanut, olisivat kruununmetsät v. 1897 antaneet 10,90. Tulot. Tulot myydyistä metsäntuotteista, vuokrista, torpan- veroista y. m. tekivät metsänhoitohallituksen ilmoituksen mukaan v. 1897 2,250,665 markkaa 68 p:iä. Jos tästä vähennetään hoito-, vartioimis-, päivätyö- ja muut menot, jotka nousevat 645,947 markkaan 59 piin, olisi vuoden puhdas tulo siis noussut 1,604,718 markkaan 9 piin. Tämä tulokysymys, kuten eräät muutkin kruununmetsien hallintoa koskevat kysymykset, on ly-Metsät. 35 vaativia arvioimisia. Nämä saivat vuonna 1883 metsänarvos- telijan nimen ja samalla kun heidät siirrettiin ylimääräiselle palkkaussäännölle, lisättiin heidän lukumääränsä neljäksi. Töiden jouduttamiseksi on viime vuosina ollut lisäksi määrätty muuta- mia muitakin metsänhoitomiehiä. Metsänhoitohallituksen kerto- muksen mukaan vuodelta 1897 oli kertomuksen vuonna arvioituja isoja sahapuita 20,542,262 ja 26,704,681 vähän pienempimittaista sahapuuta, jolloin ei ole otettu laskuun jo kaadettuja ja luettuja puita. Se puisto, missä metsänhoitoa on vahvistetun ohjelman mukaan tarkimmin toteutettu, on Evon kruununpuisto. Siellä on paitsi muita viljelyskokeita, viime aikoina tehty monenlaisten ulkomaisten puulajien siemenkylvöjä, kuten pichtakuusen. sembra- petäjän, strobuspetäjän, Douglaskuusen ja Siperian lehtikuusen (Larix sibirica). Sitäpaitsi oli kertomuksen vuonna eri hoito- alueissa kylvetty taimilavoihin viimemainitun puulajin siemeniä yhteensä 5012 kg. Tämä siemen oli hankittu keisarikunnan pohjoisten kuvernementtien valtiontilusten hallituksilta. Vaikka tarkempaa metsänhoitoa, kuten mainittu, vain poik- keuksittain on harjoitettu, on se kuitenkin ollut päämääränä, johon on vähitellen pyritty. Nyt kuluvan vuoden alusta on siten hallitus myöntänyt varoja neljän ylimääräisen metsänhoitovirka- miehen palkkaamiseksi, joiden tulee laatia metsänhoitosuunnitelmia senlaisia kruununpuistoja varten, joista voi toivoa menekkiä vähempimittaisellekin puutavaralle. Sahausliike. Teollisuushallituksen laskelman johdolla on. metsänhoitohallitus ilmoittanut, että 1897 olisi maamme 464 sahalaitoksessa sahattu 19,800,000 sahapuuta, sekä että kruunun- metsistä mainittuna vuonna olisi niitä saatu 947,309 kappaletta, joista 20 otaksutaan tuottaneen standardin lankkuja. Koko sahaustuotteiden vientimäärään, jota metsähallitus myöskin on tarkastanut, olisivat kruununmetsät v. 1897 antaneet 10,90. Tulot. Tulot myydyistä metsäntuotteista, vuokrista, torpan- veroista y. m. tekivät metsänhoitohallituksen ilmoituksen mukaan v. 1897 2,250,665 markkaa 68 p:iä. Jos tästä vähennetään hoito-, vartioimis-, päivätyö- ja muut menot, jotka nousevat 645,947 markkaan 59 piin, olisi vuoden puhdas tulo siis noussut 1,604,718 markkaan 9 piin. Tämä tulokysymys, kuten eräät muutkin kruununmetsien hallintoa koskevat kysymykset, on ly-Metsät. 35 vaativia arvioimisia. Nämä saivat vuonna 1883 metsänarvos- telijan nimen ja samalla kun heidät siirrettiin ylimääräiselle palkkaussäännölle, lisättiin heidän lukumääränsä neljäksi. Töiden jouduttamiseksi on viime vuosina ollut lisäksi määrätty muuta- mia muitakin metsänhoitomiehiä. Metsänhoitohallituksen kerto- muksen mukaan vuodelta 1897 oli kertomuksen vuonna arvioituja isoja sahapuita 20,542,262 ja 26,704,681 vähän pienempimittaista sahapuuta, jolloin ei ole otettu laskuun jo kaadettuja ja luettuja puita. Se puisto, missä metsänhoitoa on vahvistetun ohjelman mukaan tarkimmin toteutettu, on Evon kruununpuisto. Siellä on paitsi muita viljelyskokeita, viime aikoina tehty monenlaisten ulkomaisten puulajien siemenkylvöjä, kuten pichtakuusen. sembra- petäjän, strobuspetäjän, Douglaskuusen ja Siperian lehtikuusen (Larix sibirica). Sitäpaitsi oli kertomuksen vuonna eri hoito- alueissa kylvetty taimilavoihin viimemainitun puulajin siemeniä yhteensä 5012 kg. Tämä siemen oli hankittu keisarikunnan pohjoisten kuvernementtien valtiontilusten hallituksilta. Vaikka tarkempaa metsänhoitoa, kuten mainittu, vain poik- keuksittain on harjoitettu, on se kuitenkin ollut päämääränä, johon on vähitellen pyritty. Nyt kuluvan vuoden alusta on siten hallitus myöntänyt varoja neljän ylimääräisen metsänhoitovirka- miehen palkkaamiseksi, joiden tulee laatia metsänhoitosuunnitelmia senlaisia kruununpuistoja varten, joista voi toivoa menekkiä vähempimittaisellekin puutavaralle. Sahausliike. Teollisuushallituksen laskelman johdolla on. metsänhoitohallitus ilmoittanut, että 1897 olisi maamme 464 sahalaitoksessa sahattu 19,800,000 sahapuuta, sekä että kruunun- metsistä mainittuna vuonna olisi niitä saatu 947,309 kappaletta, joista 20 otaksutaan tuottaneen standardin lankkuja. Koko sahaustuotteiden vientimäärään, jota metsähallitus myöskin on tarkastanut, olisivat kruununmetsät v. 1897 antaneet 10,90. Tulot. Tulot myydyistä metsäntuotteista, vuokrista, torpan- veroista y. m. tekivät metsänhoitohallituksen ilmoituksen mukaan v. 1897 2,250,665 markkaa 68 p:iä. Jos tästä vähennetään hoito-, vartioimis-, päivätyö- ja muut menot, jotka nousevat 645,947 markkaan 59 piin, olisi vuoden puhdas tulo siis noussut 1,604,718 markkaan 9 piin. Tämä tulokysymys, kuten eräät muutkin kruununmetsien hallintoa koskevat kysymykset, on ly- --- 36 Suomen Kartasto. Karttalehdet n:ot 12 ja 13. kätty erääseen komiteaan tarkemmin harkittavaksi. Tämän komi- tean nimi on kruununmetsäkomitea erotukseksi ennen mainitusta yksityismetsäkomiteasta. Samoin kuin edellä, yksityisiä ja virkatalojen metsiä käsitel- täessä niin tässäkin annamme tilastollisia tietoja kruununmetsistä, metsänhoitohallituksen kertomuksen mukaan vuodelta 1897. Kuiva- Soita, ne- Niistä Viljelss- = peräistä — voja, vuo- — vupena; —Kruunun- Läänit: maita metsä- ia; vesii eensä puistoksi ha maata vm. 45 julistettu ha N ha ha Uudenmaan . 20 1,548 945 2.513 1,733 Turun ja Porin 7,455 77,018 69,525 153,998 — 132,734 Hämeen 2,224 67,145 36,121 105,490 60,393 Viipurin 1,903 148,056 98,977 248,936 — 241,373 Mikkelin 412 26,123 12,621 39,156 6,853 Kuopion 3,611 254,906 260,860 519,377 — 271,917 Vaasan 6,767 210,422 183,296 400,485 18,967 Oulun 12,760 — 4,527,775 —8,024577 12,565,112 228,921 Yhteensä 35,152 65,312,993 8,686,922 14,035,067 = 962,891 Edellämainituista kruununmetsistä, 14.035,067 ha, on: Viljelysmaita e. 0,25 0. Kuivaperäistä metsämaata 37,85 Soita, nevoja, vuoria, vesiä y. m. 61,9 Yhteensä 100,00 %0. Yhteiskatsaus koko maan maatilus-tilastoon, Laatokan järvi poisluettuna. Viljelvsmaita Kuivaperäistä Soita, nevoja, vuoria, vesä Yhteensä hä: metsämaata y. m. maan pinta-ala ha "ha ha Yksityismaata. . . 3,430,103 9,680,289 — 8,752,959 — 21,863,351 Virkatalyjen tiluksia 64,212 195,182 79,288 338,682 K ruununmetsiä 35,152 5,312,993 8.686,922 14,035,067 Yhteensä = 3,529,467 15,188,464 17,519,169 36,237,100 Maan pinta-alasta, 36,237,100 ha, on: Peltoja, niittyjä ja muita viljelysmaita 9,74 9 0. Kuivaperäistä kasvavaa metsämaata 41,92 » Soita, nevoja, vuoria, vesiä y. m.. 48.31 » * Yhteensä 100.00 %o.36 Suomen Kartasto. Karttalehdet n:ot 12 ja 13. kätty erääseen komiteaan tarkemmin harkittavaksi. Tämän komi- tean nimi on kruununmetsäkomitea erotukseksi ennen mainitusta yksityismetsäkomiteasta. Samoin kuin edellä, yksityisiä ja virkatalojen metsiä käsitel- täessä niin tässäkin annamme tilastollisia tietoja kruununmetsistä, metsänhoitohallituksen kertomuksen mukaan vuodelta 1897. Kuiva- Soita, ne- Niistä Viljelss- = peräistä — voja, vuo- — vupena; —Kruunun- Läänit: maita metsä- ia; vesii eensä puistoksi ha maata vm. 45 julistettu ha N ha ha Uudenmaan . 20 1,548 945 2.513 1,733 Turun ja Porin 7,455 77,018 69,525 153,998 — 132,734 Hämeen 2,224 67,145 36,121 105,490 60,393 Viipurin 1,903 148,056 98,977 248,936 — 241,373 Mikkelin 412 26,123 12,621 39,156 6,853 Kuopion 3,611 254,906 260,860 519,377 — 271,917 Vaasan 6,767 210,422 183,296 400,485 18,967 Oulun 12,760 — 4,527,775 —8,024577 12,565,112 228,921 Yhteensä 35,152 65,312,993 8,686,922 14,035,067 = 962,891 Edellämainituista kruununmetsistä, 14.035,067 ha, on: Viljelysmaita e. 0,25 0. Kuivaperäistä metsämaata 37,85 Soita, nevoja, vuoria, vesiä y. m. 61,9 Yhteensä 100,00 %0. Yhteiskatsaus koko maan maatilus-tilastoon, Laatokan järvi poisluettuna. Viljelvsmaita Kuivaperäistä Soita, nevoja, vuoria, vesä Yhteensä hä: metsämaata y. m. maan pinta-ala ha "ha ha Yksityismaata. . . 3,430,103 9,680,289 — 8,752,959 — 21,863,351 Virkatalyjen tiluksia 64,212 195,182 79,288 338,682 K ruununmetsiä 35,152 5,312,993 8.686,922 14,035,067 Yhteensä = 3,529,467 15,188,464 17,519,169 36,237,100 Maan pinta-alasta, 36,237,100 ha, on: Peltoja, niittyjä ja muita viljelysmaita 9,74 9 0. Kuivaperäistä kasvavaa metsämaata 41,92 » Soita, nevoja, vuoria, vesiä y. m.. 48.31 » * Yhteensä 100.00 %o.36 Suomen Kartasto. Karttalehdet n:ot 12 ja 13. kätty erääseen komiteaan tarkemmin harkittavaksi. Tämän komi- tean nimi on kruununmetsäkomitea erotukseksi ennen mainitusta yksityismetsäkomiteasta. Samoin kuin edellä, yksityisiä ja virkatalojen metsiä käsitel- täessä niin tässäkin annamme tilastollisia tietoja kruununmetsistä, metsänhoitohallituksen kertomuksen mukaan vuodelta 1897. Kuiva- Soita, ne- Niistä Viljelss- = peräistä — voja, vuo- — vupena; —Kruunun- Läänit: maita metsä- ia; vesii eensä puistoksi ha maata vm. 45 julistettu ha N ha ha Uudenmaan . 20 1,548 945 2.513 1,733 Turun ja Porin 7,455 77,018 69,525 153,998 — 132,734 Hämeen 2,224 67,145 36,121 105,490 60,393 Viipurin 1,903 148,056 98,977 248,936 — 241,373 Mikkelin 412 26,123 12,621 39,156 6,853 Kuopion 3,611 254,906 260,860 519,377 — 271,917 Vaasan 6,767 210,422 183,296 400,485 18,967 Oulun 12,760 — 4,527,775 —8,024577 12,565,112 228,921 Yhteensä 35,152 65,312,993 8,686,922 14,035,067 = 962,891 Edellämainituista kruununmetsistä, 14.035,067 ha, on: Viljelysmaita e. 0,25 0. Kuivaperäistä metsämaata 37,85 Soita, nevoja, vuoria, vesiä y. m. 61,9 Yhteensä 100,00 %0. Yhteiskatsaus koko maan maatilus-tilastoon, Laatokan järvi poisluettuna. Viljelvsmaita Kuivaperäistä Soita, nevoja, vuoria, vesä Yhteensä hä: metsämaata y. m. maan pinta-ala ha "ha ha Yksityismaata. . . 3,430,103 9,680,289 — 8,752,959 — 21,863,351 Virkatalyjen tiluksia 64,212 195,182 79,288 338,682 K ruununmetsiä 35,152 5,312,993 8.686,922 14,035,067 Yhteensä = 3,529,467 15,188,464 17,519,169 36,237,100 Maan pinta-alasta, 36,237,100 ha, on: Peltoja, niittyjä ja muita viljelysmaita 9,74 9 0. Kuivaperäistä kasvavaa metsämaata 41,92 » Soita, nevoja, vuoria, vesiä y. m.. 48.31 » * Yhteensä 100.00 %o. --- Metsät. 37 Ylläluetelluista numeroista selviää m. m, että kuivaperäistä, kasvavaa metsämaata kruununmetsissä ei ole enempää kuin 37,8 00. Tämä määrä on kuitenkin luultavasti liian alhainen, mikä riippuu varmaankin siitä. että kun ylimalkaisesti arvioitu vuori- ala on laskettu arvottoman maan sarekkeeseen, ei tarpeellista huomiota ole pantu siihen seikkaan, että mamme vuorisissa seu- duissa ei tavata varsinaisia nevoja, vaan ainoastaan pienenlaisia, kaitoja, ylänteiden välisiä vesiperäisiä notkoja, ja että vuoret todellisuudessa ovat vähempialaisia, kuin miksi niitä tähän saakka on arvioitu. Sellaista otaksumista puoltaa insinööri A. Siven'in 1894 laatima tilustilasto, koska sen mukaan kuivaperäinen, kasvul- linen metsämaa nousee 46,9? o:iin koko maan pinta-alasta (katso Suomen Metsänhoitoyhdistyksen »Meddelanden», XI nidos). Sa- moin lienee, virkatalojen tilastosta päättäen, yksityismetsäin ala arvioitu liian vähäiseksi; mutta koska virkataloja yleensä on var- sinaisissa viljelysseuduissa, missä m. m. nevamaat ovat alaltaan pienempiä kuin erämaissa, on kuitenkin syytä otaksua, että yksi- tyisen kuivaperäisen metsämaan ala on hiukan pienempi, joskaan ei täysin niin pieni, kuin numerot osottavat. Jos ottaa huomioon molemmat nämä seikat, sekä myöskin sen, että yksityismaan viljelysmaita ja luonnonniittyjä osottavia numeroita kentiesi pitäisi vähän korottaa, niin esiintyisi lopputulos suunnilleen seuraavanlaisena: Viljelysmaita ja luonnonniittyyä . . .« < < < < . . 10%. Kuivaperäistä kasvullista metsämaata . . . . 47 » Metsäisiä soita, vuori- ja arvottomia maita . . . . . 33» Yhteensä 100,00. E. Th. Sallmen.Metsät. 37 Ylläluetelluista numeroista selviää m. m, että kuivaperäistä, kasvavaa metsämaata kruununmetsissä ei ole enempää kuin 37,8 00. Tämä määrä on kuitenkin luultavasti liian alhainen, mikä riippuu varmaankin siitä. että kun ylimalkaisesti arvioitu vuori- ala on laskettu arvottoman maan sarekkeeseen, ei tarpeellista huomiota ole pantu siihen seikkaan, että mamme vuorisissa seu- duissa ei tavata varsinaisia nevoja, vaan ainoastaan pienenlaisia, kaitoja, ylänteiden välisiä vesiperäisiä notkoja, ja että vuoret todellisuudessa ovat vähempialaisia, kuin miksi niitä tähän saakka on arvioitu. Sellaista otaksumista puoltaa insinööri A. Siven'in 1894 laatima tilustilasto, koska sen mukaan kuivaperäinen, kasvul- linen metsämaa nousee 46,9? o:iin koko maan pinta-alasta (katso Suomen Metsänhoitoyhdistyksen »Meddelanden», XI nidos). Sa- moin lienee, virkatalojen tilastosta päättäen, yksityismetsäin ala arvioitu liian vähäiseksi; mutta koska virkataloja yleensä on var- sinaisissa viljelysseuduissa, missä m. m. nevamaat ovat alaltaan pienempiä kuin erämaissa, on kuitenkin syytä otaksua, että yksi- tyisen kuivaperäisen metsämaan ala on hiukan pienempi, joskaan ei täysin niin pieni, kuin numerot osottavat. Jos ottaa huomioon molemmat nämä seikat, sekä myöskin sen, että yksityismaan viljelysmaita ja luonnonniittyjä osottavia numeroita kentiesi pitäisi vähän korottaa, niin esiintyisi lopputulos suunnilleen seuraavanlaisena: Viljelysmaita ja luonnonniittyyä . . .« < < < < . . 10%. Kuivaperäistä kasvullista metsämaata . . . . 47 » Metsäisiä soita, vuori- ja arvottomia maita . . . . . 33» Yhteensä 100,00. E. Th. Sallmen.Metsät. 37 Ylläluetelluista numeroista selviää m. m, että kuivaperäistä, kasvavaa metsämaata kruununmetsissä ei ole enempää kuin 37,8 00. Tämä määrä on kuitenkin luultavasti liian alhainen, mikä riippuu varmaankin siitä. että kun ylimalkaisesti arvioitu vuori- ala on laskettu arvottoman maan sarekkeeseen, ei tarpeellista huomiota ole pantu siihen seikkaan, että mamme vuorisissa seu- duissa ei tavata varsinaisia nevoja, vaan ainoastaan pienenlaisia, kaitoja, ylänteiden välisiä vesiperäisiä notkoja, ja että vuoret todellisuudessa ovat vähempialaisia, kuin miksi niitä tähän saakka on arvioitu. Sellaista otaksumista puoltaa insinööri A. Siven'in 1894 laatima tilustilasto, koska sen mukaan kuivaperäinen, kasvul- linen metsämaa nousee 46,9? o:iin koko maan pinta-alasta (katso Suomen Metsänhoitoyhdistyksen »Meddelanden», XI nidos). Sa- moin lienee, virkatalojen tilastosta päättäen, yksityismetsäin ala arvioitu liian vähäiseksi; mutta koska virkataloja yleensä on var- sinaisissa viljelysseuduissa, missä m. m. nevamaat ovat alaltaan pienempiä kuin erämaissa, on kuitenkin syytä otaksua, että yksi- tyisen kuivaperäisen metsämaan ala on hiukan pienempi, joskaan ei täysin niin pieni, kuin numerot osottavat. Jos ottaa huomioon molemmat nämä seikat, sekä myöskin sen, että yksityismaan viljelysmaita ja luonnonniittyjä osottavia numeroita kentiesi pitäisi vähän korottaa, niin esiintyisi lopputulos suunnilleen seuraavanlaisena: Viljelysmaita ja luonnonniittyyä . . .« < < < < . . 10%. Kuivaperäistä kasvullista metsämaata . . . . 47 » Metsäisiä soita, vuori- ja arvottomia maita . . . . . 33» Yhteensä 100,00. E. Th. Sallmen. --- --- SUOMEN KARTASTO. KARTTALEHDET N:ot 14—18. Väestötilasto. Jo v:n 1686 kirkkolaki velvoitti Ruotsin ja Suomen papis- toa pitämään eräänlaisia luetteloja väestöstä. Ne ovat ensimmäi- set jonkin verran täydelliset ja luotettavat lähteet Suomen väestötilastoon. Kauan aikaa kuitenkin pysyivät nämä tiedot kirkonarkistojen kätköissä joutumatta korkeampien viranomais- ten tietoon; eivätkä ne myöskään tulleet minkään valmistuksen alaisiksi. Mutta 1749 päätettiin Ruotsin Tiedeakatemian ehdo- tuksesta, että papiston oli säännöllisesti annettava aikajaksollisia tietoja väestöstä säädetyn kaavan mukaan, ja että niiden tulok- set oli aika ajoittain koottava taulumuotoon. Nämä taulut ovat kahta laatua: 1) tauluja väestön tilasta — s. o. luvusta, sukupuolesta, siviilisäädystä (naimattomista, naineista, leskimiehistä, leskivaimoista ja erotetuista), ijästä, syn- tymäpaikasta, äidinkielestä, sivistysmäärästä, ruumiinvioista y. m. — laadittiin aluksi joka vuosi vuoteen 1751 saakka, sitten joka kolmas vuosi vuoteen 1775, sitten joka viides vuosi vuoteen 1880 ja nykyään joka kymmenes vuosi (niinä vuosina, jotka päättyvät o:lla). 2) Toinen taululaji käsittää väkiluvun muu- tokset — vihityt, syntyneet, kuolleet, sisään ja poismuuttaneet. Nämä taulut laaditaan vuosittain. Taulujen kokoonsovittamista varten perustettiin 1756 Ruotsille ja Suomelle yhteinen n. s. tabellikomisiooni. Suomen erottua Ruotsista annettiin tabelli- laitoksen hoito Keisarillisen Hallitus-Konseljin (sitten Keisarilli- sen Senaatin) Kamari- ja Tilintekotoimituskunnalle. V. 1812 pantiin tabellilaitos voimaan silloin muun Suomen yhteyteen palautetussa Viipurin läänissä, ja vista 1830 pitäin käsittää seSUOMEN KARTASTO. KARTTALEHDET N:ot 14—18. Väestötilasto. Jo v:n 1686 kirkkolaki velvoitti Ruotsin ja Suomen papis- toa pitämään eräänlaisia luetteloja väestöstä. Ne ovat ensimmäi- set jonkin verran täydelliset ja luotettavat lähteet Suomen väestötilastoon. Kauan aikaa kuitenkin pysyivät nämä tiedot kirkonarkistojen kätköissä joutumatta korkeampien viranomais- ten tietoon; eivätkä ne myöskään tulleet minkään valmistuksen alaisiksi. Mutta 1749 päätettiin Ruotsin Tiedeakatemian ehdo- tuksesta, että papiston oli säännöllisesti annettava aikajaksollisia tietoja väestöstä säädetyn kaavan mukaan, ja että niiden tulok- set oli aika ajoittain koottava taulumuotoon. Nämä taulut ovat kahta laatua: 1) tauluja väestön tilasta — s. o. luvusta, sukupuolesta, siviilisäädystä (naimattomista, naineista, leskimiehistä, leskivaimoista ja erotetuista), ijästä, syn- tymäpaikasta, äidinkielestä, sivistysmäärästä, ruumiinvioista y. m. — laadittiin aluksi joka vuosi vuoteen 1751 saakka, sitten joka kolmas vuosi vuoteen 1775, sitten joka viides vuosi vuoteen 1880 ja nykyään joka kymmenes vuosi (niinä vuosina, jotka päättyvät o:lla). 2) Toinen taululaji käsittää väkiluvun muu- tokset — vihityt, syntyneet, kuolleet, sisään ja poismuuttaneet. Nämä taulut laaditaan vuosittain. Taulujen kokoonsovittamista varten perustettiin 1756 Ruotsille ja Suomelle yhteinen n. s. tabellikomisiooni. Suomen erottua Ruotsista annettiin tabelli- laitoksen hoito Keisarillisen Hallitus-Konseljin (sitten Keisarilli- sen Senaatin) Kamari- ja Tilintekotoimituskunnalle. V. 1812 pantiin tabellilaitos voimaan silloin muun Suomen yhteyteen palautetussa Viipurin läänissä, ja vista 1830 pitäin käsittää seSUOMEN KARTASTO. KARTTALEHDET N:ot 14—18. Väestötilasto. Jo v:n 1686 kirkkolaki velvoitti Ruotsin ja Suomen papis- toa pitämään eräänlaisia luetteloja väestöstä. Ne ovat ensimmäi- set jonkin verran täydelliset ja luotettavat lähteet Suomen väestötilastoon. Kauan aikaa kuitenkin pysyivät nämä tiedot kirkonarkistojen kätköissä joutumatta korkeampien viranomais- ten tietoon; eivätkä ne myöskään tulleet minkään valmistuksen alaisiksi. Mutta 1749 päätettiin Ruotsin Tiedeakatemian ehdo- tuksesta, että papiston oli säännöllisesti annettava aikajaksollisia tietoja väestöstä säädetyn kaavan mukaan, ja että niiden tulok- set oli aika ajoittain koottava taulumuotoon. Nämä taulut ovat kahta laatua: 1) tauluja väestön tilasta — s. o. luvusta, sukupuolesta, siviilisäädystä (naimattomista, naineista, leskimiehistä, leskivaimoista ja erotetuista), ijästä, syn- tymäpaikasta, äidinkielestä, sivistysmäärästä, ruumiinvioista y. m. — laadittiin aluksi joka vuosi vuoteen 1751 saakka, sitten joka kolmas vuosi vuoteen 1775, sitten joka viides vuosi vuoteen 1880 ja nykyään joka kymmenes vuosi (niinä vuosina, jotka päättyvät o:lla). 2) Toinen taululaji käsittää väkiluvun muu- tokset — vihityt, syntyneet, kuolleet, sisään ja poismuuttaneet. Nämä taulut laaditaan vuosittain. Taulujen kokoonsovittamista varten perustettiin 1756 Ruotsille ja Suomelle yhteinen n. s. tabellikomisiooni. Suomen erottua Ruotsista annettiin tabelli- laitoksen hoito Keisarillisen Hallitus-Konseljin (sitten Keisarilli- sen Senaatin) Kamari- ja Tilintekotoimituskunnalle. V. 1812 pantiin tabellilaitos voimaan silloin muun Suomen yhteyteen palautetussa Viipurin läänissä, ja vista 1830 pitäin käsittää se --- 2 Suomen Kartasto. Karttalehdet n:ot 14—1 . myöskin maan kreikkalais-venäläiset ja roomalais-katoliset seura- kunnat. V. 1865 perustettiin Suomen väliaikainen ti/astollinen toi- misto, joka v. 1870 tuli pysyväksi; v. 1884 se järjestettiin uu- delleen ja sai silloin nimekseen Suomen Tilastollinen Keskus- toimisto. Kaavat tietojen antamista varten pysyivät lähimmittäin muuttumattomina aikajaksona 1749—1877. V. 1878 tehtiin ne täydellisemmiksi ja yksityiskohtaisemmiksi. Näitä tietoja voidaan yleensä pitää jotenkin luotetta- vina. Mutta näillä on sen ohessa toinenkin, suuri tieteellinen arvo. Eivät mitkään muut maat paitsi Ruotsi ja Suomi voi näet osottaa niin pitkää jaksoa säännöllisiä havaintoja väestö- tilaston alalta. Alussa ei julaistu tabellikomisioonin saamia tu- loksia; niitä pikemmin pidettiin valtiosalaisuutena. Vuodesta 1832 julaistiin päätulokset virallisessa lehdessä »Finlands All- männa Tidning.» Tilastollisen Toimiston perustamisen jälkeen on väestötietoja julaistu eri sarjana nimellä: »Lisiä Suomen vi- ralliseen Tilastoon», jota 29 vihkoa on ilmestynyt. Tilastollinen Toimisto on sen lisäksi (v:sta 1879 alkaen) julaissut 20 nidettä »Suomen Tilastollista Vuosikirjaa», joka sisältää tietoja myös- kin väestöstä. Viimeinen — 29:s — vihko Toimiston julkaisuja sisältää yhteiskatsauksen väestön tilaa koskeviin tietoihin vuosilta 1750— 1890. Toinen nide, joka piakkoin on painovalmis, sisältää tiedot väkiluvun muutoksista samana aikajaksona. Tästä teoksesta ovat alempana esitetyt tiedot otetut. Mutta niin tarkat ja valaisevat kuin taulut lienevätkin ammattimiehille, eivät ne kuitenkaan ole havainnollisia. Jotta ne saataisiin näkyvämmiksi ja helppotajui- semmiksi, on ne esitetty kuvina lehdillä n:ot 14—18 Suomen Kartastossa. Sekä allaolevain taulujen että kuvioiden parem- maksi ymmärtämiseksi lienevät muutamat selitykset tarpeen- vaatimat.2 Suomen Kartasto. Karttalehdet n:ot 14—1 . myöskin maan kreikkalais-venäläiset ja roomalais-katoliset seura- kunnat. V. 1865 perustettiin Suomen väliaikainen ti/astollinen toi- misto, joka v. 1870 tuli pysyväksi; v. 1884 se järjestettiin uu- delleen ja sai silloin nimekseen Suomen Tilastollinen Keskus- toimisto. Kaavat tietojen antamista varten pysyivät lähimmittäin muuttumattomina aikajaksona 1749—1877. V. 1878 tehtiin ne täydellisemmiksi ja yksityiskohtaisemmiksi. Näitä tietoja voidaan yleensä pitää jotenkin luotetta- vina. Mutta näillä on sen ohessa toinenkin, suuri tieteellinen arvo. Eivät mitkään muut maat paitsi Ruotsi ja Suomi voi näet osottaa niin pitkää jaksoa säännöllisiä havaintoja väestö- tilaston alalta. Alussa ei julaistu tabellikomisioonin saamia tu- loksia; niitä pikemmin pidettiin valtiosalaisuutena. Vuodesta 1832 julaistiin päätulokset virallisessa lehdessä »Finlands All- männa Tidning.» Tilastollisen Toimiston perustamisen jälkeen on väestötietoja julaistu eri sarjana nimellä: »Lisiä Suomen vi- ralliseen Tilastoon», jota 29 vihkoa on ilmestynyt. Tilastollinen Toimisto on sen lisäksi (v:sta 1879 alkaen) julaissut 20 nidettä »Suomen Tilastollista Vuosikirjaa», joka sisältää tietoja myös- kin väestöstä. Viimeinen — 29:s — vihko Toimiston julkaisuja sisältää yhteiskatsauksen väestön tilaa koskeviin tietoihin vuosilta 1750— 1890. Toinen nide, joka piakkoin on painovalmis, sisältää tiedot väkiluvun muutoksista samana aikajaksona. Tästä teoksesta ovat alempana esitetyt tiedot otetut. Mutta niin tarkat ja valaisevat kuin taulut lienevätkin ammattimiehille, eivät ne kuitenkaan ole havainnollisia. Jotta ne saataisiin näkyvämmiksi ja helppotajui- semmiksi, on ne esitetty kuvina lehdillä n:ot 14—18 Suomen Kartastossa. Sekä allaolevain taulujen että kuvioiden parem- maksi ymmärtämiseksi lienevät muutamat selitykset tarpeen- vaatimat.2 Suomen Kartasto. Karttalehdet n:ot 14—1 . myöskin maan kreikkalais-venäläiset ja roomalais-katoliset seura- kunnat. V. 1865 perustettiin Suomen väliaikainen ti/astollinen toi- misto, joka v. 1870 tuli pysyväksi; v. 1884 se järjestettiin uu- delleen ja sai silloin nimekseen Suomen Tilastollinen Keskus- toimisto. Kaavat tietojen antamista varten pysyivät lähimmittäin muuttumattomina aikajaksona 1749—1877. V. 1878 tehtiin ne täydellisemmiksi ja yksityiskohtaisemmiksi. Näitä tietoja voidaan yleensä pitää jotenkin luotetta- vina. Mutta näillä on sen ohessa toinenkin, suuri tieteellinen arvo. Eivät mitkään muut maat paitsi Ruotsi ja Suomi voi näet osottaa niin pitkää jaksoa säännöllisiä havaintoja väestö- tilaston alalta. Alussa ei julaistu tabellikomisioonin saamia tu- loksia; niitä pikemmin pidettiin valtiosalaisuutena. Vuodesta 1832 julaistiin päätulokset virallisessa lehdessä »Finlands All- männa Tidning.» Tilastollisen Toimiston perustamisen jälkeen on väestötietoja julaistu eri sarjana nimellä: »Lisiä Suomen vi- ralliseen Tilastoon», jota 29 vihkoa on ilmestynyt. Tilastollinen Toimisto on sen lisäksi (v:sta 1879 alkaen) julaissut 20 nidettä »Suomen Tilastollista Vuosikirjaa», joka sisältää tietoja myös- kin väestöstä. Viimeinen — 29:s — vihko Toimiston julkaisuja sisältää yhteiskatsauksen väestön tilaa koskeviin tietoihin vuosilta 1750— 1890. Toinen nide, joka piakkoin on painovalmis, sisältää tiedot väkiluvun muutoksista samana aikajaksona. Tästä teoksesta ovat alempana esitetyt tiedot otetut. Mutta niin tarkat ja valaisevat kuin taulut lienevätkin ammattimiehille, eivät ne kuitenkaan ole havainnollisia. Jotta ne saataisiin näkyvämmiksi ja helppotajui- semmiksi, on ne esitetty kuvina lehdillä n:ot 14—18 Suomen Kartastossa. Sekä allaolevain taulujen että kuvioiden parem- maksi ymmärtämiseksi lienevät muutamat selitykset tarpeen- vaatimat. --- Väestötilasto. 3 Taulu N:o 1. Suomen väkiluku allamainittujen kalenterivuosien lopulla. Muist. Väkiluku väenlaskuvuosilta on painettu lihavilla numeroilla. Vuodet. Mp *) — Vp. *) — Msp.*) Vuodet Mp. | Vp. Msp. | 1751 — 205,002 224910 429912] — 1793 — 359.285 381718 741.003 1752 — 209.019 228614 437,633] 1794 = 365,288 387,084 —752,372 1753 — 213,185 232,142 445,397| 1795 = 875178 895,653 770831 1754 — 215,819 234822 450.141] 1796 = 381.157 402.369 —783,526 1755 —219,667 238.171 457,838| 1797 = 389220 410921 —800,141 17561) 222.076 240.486 462.562] 1798 = 393,727 417.799 813.526 17571) —226,867 244524 470,891| — 1799 — 400,044 422559 —822,603 17581) 228.956 247,055 476,011| 1800 = 405019 427.640 832659 17591) —232,343 250,567 482910] 1801 = 412832 436,074 848906 17601) 236401 254.666 491,067| 1802 — 420.465 444230 —864.695 17611) —241,710 259,723 501,433] 18032) 421928 446258 868186 17621) 245861 263159 509,020] 1804 = 428367 453,396 881.763 17631) 247.730 268,962 511692] 18051) 436605 461759 98364 1764 — 251,551 266,710 518261] 18061) 438.968 466,639 —905,607 1765 — 255,464 269.755 525,219| = 18071? 438,643 468.144 —906,787 1766 — 259088 273.008 532091] — 18081) 421837 452.935 874772 1767 — 261.793 275,961 537,754| 18091) 411.045 443.740 854785 1768 — 265,985 280.518 546,503] 1810 = 414149 449152 863.301 1769 — 269378 284325 553703] 18114 506173 347,201 1,053,374 1770 — 273,344 287.640 560,984| 1812 513.840 555421 1,069.261 1771 — 277,584 291,426 569010] 1813 = 518292 560,040 1,078,332 1772 — 282951 295.894 578,145| 1814 = 520843 562,387 1,083,230 1773 — 287,331 301,106 588437] 1815 = 527024 568.933 1,095.957 1774 — 293.410 306,981 600,391] 1816 = 536,042 578,663 1,114.705 1775 — 298.322 811823 G10,145| 1817 —545,211 588115 1,133,326 1776 — 301430 314968 616448] 1818 = 553,640 597,014 1,150,654 1777 — 304683 317.902 622585| 1819 = 559857 602.791 1,162,648 1778 — 310,762 324,042 634804| 1820 = 567.178 610368 1.177,546 1779 —.318,194 331375 649569| 1821 = 578179 621.739 1,199.918 1780 — 325.409 938478 663887| 1892 = 582849 626880 1,209,729 1781 — 326,601 339.307 665,908| 1823 = 592846 636,922 1,229,768 1782 — 329,582 341998 671,580| 1824 = 599,642 643,559 1,243,201 1783 — 329772 342.305 672,077| 1825 = 607421 651.730 1259151 1784 — 332.885 345.479 678,364| 1826 = 614921 659,823 1,274744 1785 — 833.356 316,040 679396| 18927 — 624595 669,537 1,294132 1786 — 337,740 352.270 690,010| 1828 = 635.166 680,613 1,315.779 1787 — 343.414 359,549 702963] 1829 = 643.264 688.764 1,332.028 1788 1) —343,540 362,730 706,270| = 18305) 663,621 708456 1,372.077 17891) —341,831 363.257 705,088| 1831 = 668,600 713.301 1,381,901 17901) — 340.923 364700 705.623] 1832 = 669190 714275 1.383.465 1791 — 341,508 365,058 706,566| 18335) 658659 703.165 1,361,82 1750 — 200,648 220,894 421537| 1792 — 350,050 373219 —723,269 *) Taulussa merkitsee: Mp. — Miehenpuolia. Vp. — Vaimonpuolia, Msp. — Molemmat sukupuolet. 1) Sotavuosi. ?) Kulkutautivuosi. 3) Koleeravuosi. 4) Viipurin läänin yhdistämisen kautta muuhun Suomeen 8! 12 1811 tuli lisäksi 185,000 henkeä. 5) 25,202 henkeä kreikkalais-venäläisen uskon tunnustajia laskettiin silloin ensi kerran väkilukuun.Väestötilasto. 3 Taulu N:o 1. Suomen väkiluku allamainittujen kalenterivuosien lopulla. Muist. Väkiluku väenlaskuvuosilta on painettu lihavilla numeroilla. Vuodet. Mp *) — Vp. *) — Msp.*) Vuodet Mp. | Vp. Msp. | 1751 — 205,002 224910 429912] — 1793 — 359.285 381718 741.003 1752 — 209.019 228614 437,633] 1794 = 365,288 387,084 —752,372 1753 — 213,185 232,142 445,397| 1795 = 875178 895,653 770831 1754 — 215,819 234822 450.141] 1796 = 381.157 402.369 —783,526 1755 —219,667 238.171 457,838| 1797 = 389220 410921 —800,141 17561) 222.076 240.486 462.562] 1798 = 393,727 417.799 813.526 17571) —226,867 244524 470,891| — 1799 — 400,044 422559 —822,603 17581) 228.956 247,055 476,011| 1800 = 405019 427.640 832659 17591) —232,343 250,567 482910] 1801 = 412832 436,074 848906 17601) 236401 254.666 491,067| 1802 — 420.465 444230 —864.695 17611) —241,710 259,723 501,433] 18032) 421928 446258 868186 17621) 245861 263159 509,020] 1804 = 428367 453,396 881.763 17631) 247.730 268,962 511692] 18051) 436605 461759 98364 1764 — 251,551 266,710 518261] 18061) 438.968 466,639 —905,607 1765 — 255,464 269.755 525,219| = 18071? 438,643 468.144 —906,787 1766 — 259088 273.008 532091] — 18081) 421837 452.935 874772 1767 — 261.793 275,961 537,754| 18091) 411.045 443.740 854785 1768 — 265,985 280.518 546,503] 1810 = 414149 449152 863.301 1769 — 269378 284325 553703] 18114 506173 347,201 1,053,374 1770 — 273,344 287.640 560,984| 1812 513.840 555421 1,069.261 1771 — 277,584 291,426 569010] 1813 = 518292 560,040 1,078,332 1772 — 282951 295.894 578,145| 1814 = 520843 562,387 1,083,230 1773 — 287,331 301,106 588437] 1815 = 527024 568.933 1,095.957 1774 — 293.410 306,981 600,391] 1816 = 536,042 578,663 1,114.705 1775 — 298.322 811823 G10,145| 1817 —545,211 588115 1,133,326 1776 — 301430 314968 616448] 1818 = 553,640 597,014 1,150,654 1777 — 304683 317.902 622585| 1819 = 559857 602.791 1,162,648 1778 — 310,762 324,042 634804| 1820 = 567.178 610368 1.177,546 1779 —.318,194 331375 649569| 1821 = 578179 621.739 1,199.918 1780 — 325.409 938478 663887| 1892 = 582849 626880 1,209,729 1781 — 326,601 339.307 665,908| 1823 = 592846 636,922 1,229,768 1782 — 329,582 341998 671,580| 1824 = 599,642 643,559 1,243,201 1783 — 329772 342.305 672,077| 1825 = 607421 651.730 1259151 1784 — 332.885 345.479 678,364| 1826 = 614921 659,823 1,274744 1785 — 833.356 316,040 679396| 18927 — 624595 669,537 1,294132 1786 — 337,740 352.270 690,010| 1828 = 635.166 680,613 1,315.779 1787 — 343.414 359,549 702963] 1829 = 643.264 688.764 1,332.028 1788 1) —343,540 362,730 706,270| = 18305) 663,621 708456 1,372.077 17891) —341,831 363.257 705,088| 1831 = 668,600 713.301 1,381,901 17901) — 340.923 364700 705.623] 1832 = 669190 714275 1.383.465 1791 — 341,508 365,058 706,566| 18335) 658659 703.165 1,361,82 1750 — 200,648 220,894 421537| 1792 — 350,050 373219 —723,269 *) Taulussa merkitsee: Mp. — Miehenpuolia. Vp. — Vaimonpuolia, Msp. — Molemmat sukupuolet. 1) Sotavuosi. ?) Kulkutautivuosi. 3) Koleeravuosi. 4) Viipurin läänin yhdistämisen kautta muuhun Suomeen 8! 12 1811 tuli lisäksi 185,000 henkeä. 5) 25,202 henkeä kreikkalais-venäläisen uskon tunnustajia laskettiin silloin ensi kerran väkilukuun.Väestötilasto. 3 Taulu N:o 1. Suomen väkiluku allamainittujen kalenterivuosien lopulla. Muist. Väkiluku väenlaskuvuosilta on painettu lihavilla numeroilla. Vuodet. Mp *) — Vp. *) — Msp.*) Vuodet Mp. | Vp. Msp. | 1751 — 205,002 224910 429912] — 1793 — 359.285 381718 741.003 1752 — 209.019 228614 437,633] 1794 = 365,288 387,084 —752,372 1753 — 213,185 232,142 445,397| 1795 = 875178 895,653 770831 1754 — 215,819 234822 450.141] 1796 = 381.157 402.369 —783,526 1755 —219,667 238.171 457,838| 1797 = 389220 410921 —800,141 17561) 222.076 240.486 462.562] 1798 = 393,727 417.799 813.526 17571) —226,867 244524 470,891| — 1799 — 400,044 422559 —822,603 17581) 228.956 247,055 476,011| 1800 = 405019 427.640 832659 17591) —232,343 250,567 482910] 1801 = 412832 436,074 848906 17601) 236401 254.666 491,067| 1802 — 420.465 444230 —864.695 17611) —241,710 259,723 501,433] 18032) 421928 446258 868186 17621) 245861 263159 509,020] 1804 = 428367 453,396 881.763 17631) 247.730 268,962 511692] 18051) 436605 461759 98364 1764 — 251,551 266,710 518261] 18061) 438.968 466,639 —905,607 1765 — 255,464 269.755 525,219| = 18071? 438,643 468.144 —906,787 1766 — 259088 273.008 532091] — 18081) 421837 452.935 874772 1767 — 261.793 275,961 537,754| 18091) 411.045 443.740 854785 1768 — 265,985 280.518 546,503] 1810 = 414149 449152 863.301 1769 — 269378 284325 553703] 18114 506173 347,201 1,053,374 1770 — 273,344 287.640 560,984| 1812 513.840 555421 1,069.261 1771 — 277,584 291,426 569010] 1813 = 518292 560,040 1,078,332 1772 — 282951 295.894 578,145| 1814 = 520843 562,387 1,083,230 1773 — 287,331 301,106 588437] 1815 = 527024 568.933 1,095.957 1774 — 293.410 306,981 600,391] 1816 = 536,042 578,663 1,114.705 1775 — 298.322 811823 G10,145| 1817 —545,211 588115 1,133,326 1776 — 301430 314968 616448] 1818 = 553,640 597,014 1,150,654 1777 — 304683 317.902 622585| 1819 = 559857 602.791 1,162,648 1778 — 310,762 324,042 634804| 1820 = 567.178 610368 1.177,546 1779 —.318,194 331375 649569| 1821 = 578179 621.739 1,199.918 1780 — 325.409 938478 663887| 1892 = 582849 626880 1,209,729 1781 — 326,601 339.307 665,908| 1823 = 592846 636,922 1,229,768 1782 — 329,582 341998 671,580| 1824 = 599,642 643,559 1,243,201 1783 — 329772 342.305 672,077| 1825 = 607421 651.730 1259151 1784 — 332.885 345.479 678,364| 1826 = 614921 659,823 1,274744 1785 — 833.356 316,040 679396| 18927 — 624595 669,537 1,294132 1786 — 337,740 352.270 690,010| 1828 = 635.166 680,613 1,315.779 1787 — 343.414 359,549 702963] 1829 = 643.264 688.764 1,332.028 1788 1) —343,540 362,730 706,270| = 18305) 663,621 708456 1,372.077 17891) —341,831 363.257 705,088| 1831 = 668,600 713.301 1,381,901 17901) — 340.923 364700 705.623] 1832 = 669190 714275 1.383.465 1791 — 341,508 365,058 706,566| 18335) 658659 703.165 1,361,82 1750 — 200,648 220,894 421537| 1792 — 350,050 373219 —723,269 *) Taulussa merkitsee: Mp. — Miehenpuolia. Vp. — Vaimonpuolia, Msp. — Molemmat sukupuolet. 1) Sotavuosi. ?) Kulkutautivuosi. 3) Koleeravuosi. 4) Viipurin läänin yhdistämisen kautta muuhun Suomeen 8! 12 1811 tuli lisäksi 185,000 henkeä. 5) 25,202 henkeä kreikkalais-venäläisen uskon tunnustajia laskettiin silloin ensi kerran väkilukuun. --- Suomen Kartasto. Karttalehdet n:ot 14—18. —1n=,|.-""-—11211rN—1T.——1=15D"8"": "K." Vuodet, — Mp Vp. Msp. Vuodet. Mp vp Msp. 1834 667,772 712.070 1,379,842 1863 875,512 —921,909 1,797,421 1835 674,6S2 719,045 1,393,727 1864 890,845 — 936,136 1,826,981 18363) 673,957 718.410 1,392,367| 1865 = 898974 914271 1813245] 1837 676,115 720,525 1,396,610 1866 896,523 —940,983 1,537,506 1838 682,620 726,825 1,409,4145 1867 2) 890,290 —933,908 1,824,198| 1839 691,679 736,125 1,427,804 1868 2) 838,859 888.679 1,727,538| 1840 700,307 745,319 1,445,626 1869 845,420 —894,140 1,739,560| 1841 708,986 754,085 1,463,071 1870 860,425 — 908,314 1,768,769) 1842 720,598 765.538 1,486,136 1871 878,401 —.925,414 1,803,845] 1843 731,062 775,948 1,507,010 1872 891,291 —940,320 1,834,611 1844 741,178 786,365 1,527,543 1873 907,534 —952,442 1,859,976| 1845 — 751,80S 796416 1,547,724| 1874 = 921.010 965,107 1,886,117 1846 758,197 802,853 1,561,050 1875 934728 — 977.919 1,912.647 1847 — 767,029 811.407 1,578.436| 1876 = 949.208 993.443 1,942,656] 1848 — 777,378 821.901 1,599279| 1877 == 963133 1,008.298 1,971,431 1849 — 785,129 832,722 1,620851| 1878 == 975,320 1,019253 1,994,573 1850 796,217 S10,69S 1,636.915 1879 994,419 1,038.250 2,032,669] 1851 — 806,077 851.533 1,657,610| 1880 —1,008243 1,052,539 2,060.782 1852 808,074 854,716 1,662,790 1881 1,019,517 1,063,126 2,082,643; 1853 810,549 858,642 1,669,191 1882 1,035,165 1,078,137 2,113,302 18541) 818.163 867,325 1,695,488 1883 1,051,790 1,094,605 2,146,395 18551) 818.867 869,838 1,688 705 1884 1,069,125 1,111,422 2.180,547 1856 820,639 872,641 1,693,283 1885 1,083,562 1,124,956 2,208,518 1857 821,432 872,965 1,694,447 1886 1,098,837 1,139,735 2.238,572; 1858 828,174 873,600 1,706,774 1887 1,119,149 1,158,991 2,278,140| 1859 833,063 887,889 1,725,957 1888 1,137,722 1,176,457 2,314.179] 1860 849,015 897,710 1,746,725 1889 1,155,088 1,192,614 2,347,702 1861 861,419 909,194 1,770,643 1890 1,171,541 1,205,599 2,380,110 1862 — 869488 916.706 1,786,194 Väkiluku. Muutamilta vuosilta on väkiluku ilmoitettu sel- laisena kuin se suorastaan on saatu kirkonkirjoista. Näiltä vuo- silta on edelläolevassa taulussa painettu Zihavilla kirjak- keilla. Välivuosilta on väkiluku laskettu siten että edellisen väenlaskuvuoden väkilukuun perättäisesti on lisätty syntyneit- ten tai kuolleitten liikamäärä seuraavilta vuosilta; kun summa ei ole sopinut yhteen seuraavan väenlaskuvuoden kanssa, on erotus jaettu tasaisesti kaikille välivuosille. Eri vuosien väkiluku on havainnollisesti esitetty ensimmäi- sessä kuviossa kartaston lehdella n:o 14. Väärä viiva, joka esittää väkilukua, on saatu siten että on vaakasuoralle viivalle asetettu keskenään yhtä suuria kappaleita, joista kukin esittää 1 vuotta; näillä on alapuolella otsakkeet 1750:stä 1890:een. Kustakin 2) Nälkävuosi. 1) Sotavuosi. 3) Koleeravuosi.Suomen Kartasto. Karttalehdet n:ot 14—18. —1n=,|.-""-—11211rN—1T.——1=15D"8"": "K." Vuodet, — Mp Vp. Msp. Vuodet. Mp vp Msp. 1834 667,772 712.070 1,379,842 1863 875,512 —921,909 1,797,421 1835 674,6S2 719,045 1,393,727 1864 890,845 — 936,136 1,826,981 18363) 673,957 718.410 1,392,367| 1865 = 898974 914271 1813245] 1837 676,115 720,525 1,396,610 1866 896,523 —940,983 1,537,506 1838 682,620 726,825 1,409,4145 1867 2) 890,290 —933,908 1,824,198| 1839 691,679 736,125 1,427,804 1868 2) 838,859 888.679 1,727,538| 1840 700,307 745,319 1,445,626 1869 845,420 —894,140 1,739,560| 1841 708,986 754,085 1,463,071 1870 860,425 — 908,314 1,768,769) 1842 720,598 765.538 1,486,136 1871 878,401 —.925,414 1,803,845] 1843 731,062 775,948 1,507,010 1872 891,291 —940,320 1,834,611 1844 741,178 786,365 1,527,543 1873 907,534 —952,442 1,859,976| 1845 — 751,80S 796416 1,547,724| 1874 = 921.010 965,107 1,886,117 1846 758,197 802,853 1,561,050 1875 934728 — 977.919 1,912.647 1847 — 767,029 811.407 1,578.436| 1876 = 949.208 993.443 1,942,656] 1848 — 777,378 821.901 1,599279| 1877 == 963133 1,008.298 1,971,431 1849 — 785,129 832,722 1,620851| 1878 == 975,320 1,019253 1,994,573 1850 796,217 S10,69S 1,636.915 1879 994,419 1,038.250 2,032,669] 1851 — 806,077 851.533 1,657,610| 1880 —1,008243 1,052,539 2,060.782 1852 808,074 854,716 1,662,790 1881 1,019,517 1,063,126 2,082,643; 1853 810,549 858,642 1,669,191 1882 1,035,165 1,078,137 2,113,302 18541) 818.163 867,325 1,695,488 1883 1,051,790 1,094,605 2,146,395 18551) 818.867 869,838 1,688 705 1884 1,069,125 1,111,422 2.180,547 1856 820,639 872,641 1,693,283 1885 1,083,562 1,124,956 2,208,518 1857 821,432 872,965 1,694,447 1886 1,098,837 1,139,735 2.238,572; 1858 828,174 873,600 1,706,774 1887 1,119,149 1,158,991 2,278,140| 1859 833,063 887,889 1,725,957 1888 1,137,722 1,176,457 2,314.179] 1860 849,015 897,710 1,746,725 1889 1,155,088 1,192,614 2,347,702 1861 861,419 909,194 1,770,643 1890 1,171,541 1,205,599 2,380,110 1862 — 869488 916.706 1,786,194 Väkiluku. Muutamilta vuosilta on väkiluku ilmoitettu sel- laisena kuin se suorastaan on saatu kirkonkirjoista. Näiltä vuo- silta on edelläolevassa taulussa painettu Zihavilla kirjak- keilla. Välivuosilta on väkiluku laskettu siten että edellisen väenlaskuvuoden väkilukuun perättäisesti on lisätty syntyneit- ten tai kuolleitten liikamäärä seuraavilta vuosilta; kun summa ei ole sopinut yhteen seuraavan väenlaskuvuoden kanssa, on erotus jaettu tasaisesti kaikille välivuosille. Eri vuosien väkiluku on havainnollisesti esitetty ensimmäi- sessä kuviossa kartaston lehdella n:o 14. Väärä viiva, joka esittää väkilukua, on saatu siten että on vaakasuoralle viivalle asetettu keskenään yhtä suuria kappaleita, joista kukin esittää 1 vuotta; näillä on alapuolella otsakkeet 1750:stä 1890:een. Kustakin 2) Nälkävuosi. 1) Sotavuosi. 3) Koleeravuosi.Suomen Kartasto. Karttalehdet n:ot 14—18. —1n=,|.-""-—11211rN—1T.——1=15D"8"": "K." Vuodet, — Mp Vp. Msp. Vuodet. Mp vp Msp. 1834 667,772 712.070 1,379,842 1863 875,512 —921,909 1,797,421 1835 674,6S2 719,045 1,393,727 1864 890,845 — 936,136 1,826,981 18363) 673,957 718.410 1,392,367| 1865 = 898974 914271 1813245] 1837 676,115 720,525 1,396,610 1866 896,523 —940,983 1,537,506 1838 682,620 726,825 1,409,4145 1867 2) 890,290 —933,908 1,824,198| 1839 691,679 736,125 1,427,804 1868 2) 838,859 888.679 1,727,538| 1840 700,307 745,319 1,445,626 1869 845,420 —894,140 1,739,560| 1841 708,986 754,085 1,463,071 1870 860,425 — 908,314 1,768,769) 1842 720,598 765.538 1,486,136 1871 878,401 —.925,414 1,803,845] 1843 731,062 775,948 1,507,010 1872 891,291 —940,320 1,834,611 1844 741,178 786,365 1,527,543 1873 907,534 —952,442 1,859,976| 1845 — 751,80S 796416 1,547,724| 1874 = 921.010 965,107 1,886,117 1846 758,197 802,853 1,561,050 1875 934728 — 977.919 1,912.647 1847 — 767,029 811.407 1,578.436| 1876 = 949.208 993.443 1,942,656] 1848 — 777,378 821.901 1,599279| 1877 == 963133 1,008.298 1,971,431 1849 — 785,129 832,722 1,620851| 1878 == 975,320 1,019253 1,994,573 1850 796,217 S10,69S 1,636.915 1879 994,419 1,038.250 2,032,669] 1851 — 806,077 851.533 1,657,610| 1880 —1,008243 1,052,539 2,060.782 1852 808,074 854,716 1,662,790 1881 1,019,517 1,063,126 2,082,643; 1853 810,549 858,642 1,669,191 1882 1,035,165 1,078,137 2,113,302 18541) 818.163 867,325 1,695,488 1883 1,051,790 1,094,605 2,146,395 18551) 818.867 869,838 1,688 705 1884 1,069,125 1,111,422 2.180,547 1856 820,639 872,641 1,693,283 1885 1,083,562 1,124,956 2,208,518 1857 821,432 872,965 1,694,447 1886 1,098,837 1,139,735 2.238,572; 1858 828,174 873,600 1,706,774 1887 1,119,149 1,158,991 2,278,140| 1859 833,063 887,889 1,725,957 1888 1,137,722 1,176,457 2,314.179] 1860 849,015 897,710 1,746,725 1889 1,155,088 1,192,614 2,347,702 1861 861,419 909,194 1,770,643 1890 1,171,541 1,205,599 2,380,110 1862 — 869488 916.706 1,786,194 Väkiluku. Muutamilta vuosilta on väkiluku ilmoitettu sel- laisena kuin se suorastaan on saatu kirkonkirjoista. Näiltä vuo- silta on edelläolevassa taulussa painettu Zihavilla kirjak- keilla. Välivuosilta on väkiluku laskettu siten että edellisen väenlaskuvuoden väkilukuun perättäisesti on lisätty syntyneit- ten tai kuolleitten liikamäärä seuraavilta vuosilta; kun summa ei ole sopinut yhteen seuraavan väenlaskuvuoden kanssa, on erotus jaettu tasaisesti kaikille välivuosille. Eri vuosien väkiluku on havainnollisesti esitetty ensimmäi- sessä kuviossa kartaston lehdella n:o 14. Väärä viiva, joka esittää väkilukua, on saatu siten että on vaakasuoralle viivalle asetettu keskenään yhtä suuria kappaleita, joista kukin esittää 1 vuotta; näillä on alapuolella otsakkeet 1750:stä 1890:een. Kustakin 2) Nälkävuosi. 1) Sotavuosi. 3) Koleeravuosi. --- Väestötilasto. 5 jakopisteestä on vedetty kohtisuoria viivoja, joihin on merkitty niin suuret kappaleet, jotka vastaavat väkilukua puheenaolevana vuonna. Näiden kohtisuorain viivain mittakaava on merkitty ku- vion kummallekin puolelle. Vihdoin on näiden kohtisuorain vii- vain pääpisteet yhdistetty käyrällä viivalla, jonka yleneminen tai aleneminen osottaa väkiluvun lisääntymistä tai vähentymistä eri vuosina. Käyrä viiva kuviossa osottaa yleensä varsin tasaista väki- luvun lisäystä. Syyt, joiden vuoksi väkiluku muutamina vuosina on lisääntynyt (1811, 1830) tai vähentynyt (1789, 1808, 1809, 1833, 1836, 1867, 1868) on ilmaistu taulun n:o 1 muistutuksissa. Taulu N:o 2. Suomen pinta-ala, maata. 1750 oli Suomen pinta-ala 235,376 km?. 1773 tuli lisäksi Sodankylä, Kittilä, Utsjoki ja Inari, yht. 46,979 km". 1809 tuli lisäksi Ylitornio, Turtola, Kolari, Alatornio, Ka- runki ja Tornion kaupunki, Muonio ja Enontekiö, yht. 18,180 km?. 1811 tuli lisäksi Viipurin lääni, yht. 31,423 km?. 1864 luovutettiin Venäjälle Rajajoki, yht. 14 km?. Siten oli maan pinta-ala: 1750—1772 « < < < < «0. 235.376 km?. 17733—18009 « « < 2 LL 282,355 » 1810—1811 0 J 0 0 0. 300,535 » 1812—1864 . . . « 0. 331,958 » 1865—1890 « «0 0. 331,944 » Taulu N:o 3. Suomen väentiheys. Vuodet 3Z| Vuodet. EE] Vuodet. Vuodet. 2] Vuodet. $Z| Vuodet. 35 1750 18 | 1756 2,0| 1762 2,2| 1768 2,8] 1774 21] 1780 24 1751 18| 1757 20| 1763 22] 1769 24] 1775 22 1781 24 1752 19| 1758 20| 1764 22| 1770 24/| 1776 22] 1782 24 1753 19| 1759 21] 1765 22| 1771 24| 1777 22] 1783 24 1754 19| 1760 21] 1766 2,3| 1772 25] 1778 22 1784 2a 1755 20] 1761 21] 1767 23| 1778 2a/| 1779 23] 1785 24Väestötilasto. 5 jakopisteestä on vedetty kohtisuoria viivoja, joihin on merkitty niin suuret kappaleet, jotka vastaavat väkilukua puheenaolevana vuonna. Näiden kohtisuorain viivain mittakaava on merkitty ku- vion kummallekin puolelle. Vihdoin on näiden kohtisuorain vii- vain pääpisteet yhdistetty käyrällä viivalla, jonka yleneminen tai aleneminen osottaa väkiluvun lisääntymistä tai vähentymistä eri vuosina. Käyrä viiva kuviossa osottaa yleensä varsin tasaista väki- luvun lisäystä. Syyt, joiden vuoksi väkiluku muutamina vuosina on lisääntynyt (1811, 1830) tai vähentynyt (1789, 1808, 1809, 1833, 1836, 1867, 1868) on ilmaistu taulun n:o 1 muistutuksissa. Taulu N:o 2. Suomen pinta-ala, maata. 1750 oli Suomen pinta-ala 235,376 km?. 1773 tuli lisäksi Sodankylä, Kittilä, Utsjoki ja Inari, yht. 46,979 km". 1809 tuli lisäksi Ylitornio, Turtola, Kolari, Alatornio, Ka- runki ja Tornion kaupunki, Muonio ja Enontekiö, yht. 18,180 km?. 1811 tuli lisäksi Viipurin lääni, yht. 31,423 km?. 1864 luovutettiin Venäjälle Rajajoki, yht. 14 km?. Siten oli maan pinta-ala: 1750—1772 « < < < < «0. 235.376 km?. 17733—18009 « « < 2 LL 282,355 » 1810—1811 0 J 0 0 0. 300,535 » 1812—1864 . . . « 0. 331,958 » 1865—1890 « «0 0. 331,944 » Taulu N:o 3. Suomen väentiheys. Vuodet 3Z| Vuodet. EE] Vuodet. Vuodet. 2] Vuodet. $Z| Vuodet. 35 1750 18 | 1756 2,0| 1762 2,2| 1768 2,8] 1774 21] 1780 24 1751 18| 1757 20| 1763 22] 1769 24] 1775 22 1781 24 1752 19| 1758 20| 1764 22| 1770 24/| 1776 22] 1782 24 1753 19| 1759 21] 1765 22| 1771 24| 1777 22] 1783 24 1754 19| 1760 21] 1766 2,3| 1772 25] 1778 22 1784 2a 1755 20] 1761 21] 1767 23| 1778 2a/| 1779 23] 1785 24Väestötilasto. 5 jakopisteestä on vedetty kohtisuoria viivoja, joihin on merkitty niin suuret kappaleet, jotka vastaavat väkilukua puheenaolevana vuonna. Näiden kohtisuorain viivain mittakaava on merkitty ku- vion kummallekin puolelle. Vihdoin on näiden kohtisuorain vii- vain pääpisteet yhdistetty käyrällä viivalla, jonka yleneminen tai aleneminen osottaa väkiluvun lisääntymistä tai vähentymistä eri vuosina. Käyrä viiva kuviossa osottaa yleensä varsin tasaista väki- luvun lisäystä. Syyt, joiden vuoksi väkiluku muutamina vuosina on lisääntynyt (1811, 1830) tai vähentynyt (1789, 1808, 1809, 1833, 1836, 1867, 1868) on ilmaistu taulun n:o 1 muistutuksissa. Taulu N:o 2. Suomen pinta-ala, maata. 1750 oli Suomen pinta-ala 235,376 km?. 1773 tuli lisäksi Sodankylä, Kittilä, Utsjoki ja Inari, yht. 46,979 km". 1809 tuli lisäksi Ylitornio, Turtola, Kolari, Alatornio, Ka- runki ja Tornion kaupunki, Muonio ja Enontekiö, yht. 18,180 km?. 1811 tuli lisäksi Viipurin lääni, yht. 31,423 km?. 1864 luovutettiin Venäjälle Rajajoki, yht. 14 km?. Siten oli maan pinta-ala: 1750—1772 « < < < < «0. 235.376 km?. 17733—18009 « « < 2 LL 282,355 » 1810—1811 0 J 0 0 0. 300,535 » 1812—1864 . . . « 0. 331,958 » 1865—1890 « «0 0. 331,944 » Taulu N:o 3. Suomen väentiheys. Vuodet 3Z| Vuodet. EE] Vuodet. Vuodet. 2] Vuodet. $Z| Vuodet. 35 1750 18 | 1756 2,0| 1762 2,2| 1768 2,8] 1774 21] 1780 24 1751 18| 1757 20| 1763 22] 1769 24] 1775 22 1781 24 1752 19| 1758 20| 1764 22| 1770 24/| 1776 22] 1782 24 1753 19| 1759 21] 1765 22| 1771 24| 1777 22] 1783 24 1754 19| 1760 21] 1766 2,3| 1772 25] 1778 22 1784 2a 1755 20] 1761 21] 1767 23| 1778 2a/| 1779 23] 1785 24 --- 6 Suomen Kartasto. Karttalehdet n:ot 14—18. 1786 24/ 1804 3,1] 1822 3e| 1840 4,41 1858 5,| 1876 5, 1787 25| 1805 3,2| 1823 3,7| 1841 4,4] 1859 5,2] 1877 5, 1788 25| 1806 3,2] 1824 3,7| 1842 45] 1860 5,| 1878 6,0 1789 2,5| 1807 3,2| 1825 3,s| 1843 4,5| 1861 5,3| 187961 1790 —2,5| 1808 3,1| 1826 3,s| 1844 4,6] 1862 5,4| 1880 | 6, 1791 —2,5| 1809 2,8| 1827 3,9| 1845 47| 1863 5,4| 1881 | 6,3 1792 —2,6] 1810 2,9| 1828 40] 1846 47| 1864 5,/| 1882| 64 1793 2,6] 1811 3,»| 1829 4,0/| 1847 48| 1865 5,6| 1883 | 6,5 1794 —2,7| 1812 3,2] 1830 4,1] 1848 4s| 1866 5,5] 1984 | 6,6 1795 —2,7| 1813 3,2] 1831, 4,2] 1849 4,9] 1967 5,5] 1885 | 6,7 1796 —=2,8[f 1814 35] 1832 42] 1850 4,5] 1868 5,2] 1886 | 6,7 1797 —28| 1815 33| 1833 41| 1851 5,0] 1869 5,2] 1887 | 69 1798 2,9] 1816 3,4] 18931 4,>| 1852 5,| 1870 5,3| 1888 | 7,0 1799 2,9] 1917 3,4] 1835 42] 1853 5,0 1871 5,4] 1889|71 19500 —2,9] 1818 35| 1836 42/ 1854 5,1] 1872 5,5/ 1890|72 1801 —3,0| 1819 3,5| 1837 4.2] 1855 5,1/ 1873 5,6 1802 3,1| 1820 3,| 1838 42| 1856 5,1| 1874 5, 1803 3,1| 1821 3e| 1839 4,8] 1857 5,1/| 1875 55 Väentiheys. Väentiheydellä ymmärretään sitä asukkaitten lukumäärää, joka tulee jonkun pinta-alan yksikön osalle, kun asukkaitten otaksutaan tasaisesti jakautuvan tälle pinta-alalle. Tässä osotettu väentiheys eri vuosina on saatu siten, että on jaettu väkiluku sille neliökilometrien luvulle, joka taulussa n:o 2 on osotettu eri vuosille. Käyräviiva on vedetty niinkuin ensim- mäisessä kuviossa. Syyt väentiheyden vähentymiseen eräinä vuosina tai sen suureen lisääntymiseen v. 1811 nähdään taulun nio 1 viitteissä ja taulun n:o 2 muistutuksessa, sekä kartaston lehden n:o 14 ala- reunassa. Väentiheys on, kuten luonnollista onkin, ylikanteensa melkoisesti lisääntynyt koko aikajakson kuluessa. Taulu N:o 4. Avioliittojen lukumäärä kutakin 10,000 henkilöä kohden väkiluvun keskimäärästä. > > > > = =. a E. & & & E 2E Bi Ei 5 Vuodet. 253.| Vuodet. ES | Vuodet E] Vuodet Vuodet. ES 3 EI EE 3 E E E E E Ea E X E i E E 1751 109| 1754 99 | 1757 80 | 1760 98| 1763 80| 1766 78 1752 101| 1755 94| 1758 89j 1761 84| 1764 83| 1767 78 175395] 1756 85| 1759 98| 1762 80| 1765 81| 1768 896 Suomen Kartasto. Karttalehdet n:ot 14—18. 1786 24/ 1804 3,1] 1822 3e| 1840 4,41 1858 5,| 1876 5, 1787 25| 1805 3,2| 1823 3,7| 1841 4,4] 1859 5,2] 1877 5, 1788 25| 1806 3,2] 1824 3,7| 1842 45] 1860 5,| 1878 6,0 1789 2,5| 1807 3,2| 1825 3,s| 1843 4,5| 1861 5,3| 187961 1790 —2,5| 1808 3,1| 1826 3,s| 1844 4,6] 1862 5,4| 1880 | 6, 1791 —2,5| 1809 2,8| 1827 3,9| 1845 47| 1863 5,4| 1881 | 6,3 1792 —2,6] 1810 2,9| 1828 40] 1846 47| 1864 5,/| 1882| 64 1793 2,6] 1811 3,»| 1829 4,0/| 1847 48| 1865 5,6| 1883 | 6,5 1794 —2,7| 1812 3,2] 1830 4,1] 1848 4s| 1866 5,5] 1984 | 6,6 1795 —2,7| 1813 3,2] 1831, 4,2] 1849 4,9] 1967 5,5] 1885 | 6,7 1796 —=2,8[f 1814 35] 1832 42] 1850 4,5] 1868 5,2] 1886 | 6,7 1797 —28| 1815 33| 1833 41| 1851 5,0] 1869 5,2] 1887 | 69 1798 2,9] 1816 3,4] 18931 4,>| 1852 5,| 1870 5,3| 1888 | 7,0 1799 2,9] 1917 3,4] 1835 42] 1853 5,0 1871 5,4] 1889|71 19500 —2,9] 1818 35| 1836 42/ 1854 5,1] 1872 5,5/ 1890|72 1801 —3,0| 1819 3,5| 1837 4.2] 1855 5,1/ 1873 5,6 1802 3,1| 1820 3,| 1838 42| 1856 5,1| 1874 5, 1803 3,1| 1821 3e| 1839 4,8] 1857 5,1/| 1875 55 Väentiheys. Väentiheydellä ymmärretään sitä asukkaitten lukumäärää, joka tulee jonkun pinta-alan yksikön osalle, kun asukkaitten otaksutaan tasaisesti jakautuvan tälle pinta-alalle. Tässä osotettu väentiheys eri vuosina on saatu siten, että on jaettu väkiluku sille neliökilometrien luvulle, joka taulussa n:o 2 on osotettu eri vuosille. Käyräviiva on vedetty niinkuin ensim- mäisessä kuviossa. Syyt väentiheyden vähentymiseen eräinä vuosina tai sen suureen lisääntymiseen v. 1811 nähdään taulun nio 1 viitteissä ja taulun n:o 2 muistutuksessa, sekä kartaston lehden n:o 14 ala- reunassa. Väentiheys on, kuten luonnollista onkin, ylikanteensa melkoisesti lisääntynyt koko aikajakson kuluessa. Taulu N:o 4. Avioliittojen lukumäärä kutakin 10,000 henkilöä kohden väkiluvun keskimäärästä. > > > > = =. a E. & & & E 2E Bi Ei 5 Vuodet. 253.| Vuodet. ES | Vuodet E] Vuodet Vuodet. ES 3 EI EE 3 E E E E E Ea E X E i E E 1751 109| 1754 99 | 1757 80 | 1760 98| 1763 80| 1766 78 1752 101| 1755 94| 1758 89j 1761 84| 1764 83| 1767 78 175395] 1756 85| 1759 98| 1762 80| 1765 81| 1768 896 Suomen Kartasto. Karttalehdet n:ot 14—18. 1786 24/ 1804 3,1] 1822 3e| 1840 4,41 1858 5,| 1876 5, 1787 25| 1805 3,2| 1823 3,7| 1841 4,4] 1859 5,2] 1877 5, 1788 25| 1806 3,2] 1824 3,7| 1842 45] 1860 5,| 1878 6,0 1789 2,5| 1807 3,2| 1825 3,s| 1843 4,5| 1861 5,3| 187961 1790 —2,5| 1808 3,1| 1826 3,s| 1844 4,6] 1862 5,4| 1880 | 6, 1791 —2,5| 1809 2,8| 1827 3,9| 1845 47| 1863 5,4| 1881 | 6,3 1792 —2,6] 1810 2,9| 1828 40] 1846 47| 1864 5,/| 1882| 64 1793 2,6] 1811 3,»| 1829 4,0/| 1847 48| 1865 5,6| 1883 | 6,5 1794 —2,7| 1812 3,2] 1830 4,1] 1848 4s| 1866 5,5] 1984 | 6,6 1795 —2,7| 1813 3,2] 1831, 4,2] 1849 4,9] 1967 5,5] 1885 | 6,7 1796 —=2,8[f 1814 35] 1832 42] 1850 4,5] 1868 5,2] 1886 | 6,7 1797 —28| 1815 33| 1833 41| 1851 5,0] 1869 5,2] 1887 | 69 1798 2,9] 1816 3,4] 18931 4,>| 1852 5,| 1870 5,3| 1888 | 7,0 1799 2,9] 1917 3,4] 1835 42] 1853 5,0 1871 5,4] 1889|71 19500 —2,9] 1818 35| 1836 42/ 1854 5,1] 1872 5,5/ 1890|72 1801 —3,0| 1819 3,5| 1837 4.2] 1855 5,1/ 1873 5,6 1802 3,1| 1820 3,| 1838 42| 1856 5,1| 1874 5, 1803 3,1| 1821 3e| 1839 4,8] 1857 5,1/| 1875 55 Väentiheys. Väentiheydellä ymmärretään sitä asukkaitten lukumäärää, joka tulee jonkun pinta-alan yksikön osalle, kun asukkaitten otaksutaan tasaisesti jakautuvan tälle pinta-alalle. Tässä osotettu väentiheys eri vuosina on saatu siten, että on jaettu väkiluku sille neliökilometrien luvulle, joka taulussa n:o 2 on osotettu eri vuosille. Käyräviiva on vedetty niinkuin ensim- mäisessä kuviossa. Syyt väentiheyden vähentymiseen eräinä vuosina tai sen suureen lisääntymiseen v. 1811 nähdään taulun nio 1 viitteissä ja taulun n:o 2 muistutuksessa, sekä kartaston lehden n:o 14 ala- reunassa. Väentiheys on, kuten luonnollista onkin, ylikanteensa melkoisesti lisääntynyt koko aikajakson kuluessa. Taulu N:o 4. Avioliittojen lukumäärä kutakin 10,000 henkilöä kohden väkiluvun keskimäärästä. > > > > = =. a E. & & & E 2E Bi Ei 5 Vuodet. 253.| Vuodet. ES | Vuodet E] Vuodet Vuodet. ES 3 EI EE 3 E E E E E Ea E X E i E E 1751 109| 1754 99 | 1757 80 | 1760 98| 1763 80| 1766 78 1752 101| 1755 94| 1758 89j 1761 84| 1764 83| 1767 78 175395] 1756 85| 1759 98| 1762 80| 1765 81| 1768 89 --- Väestötilasto. Vuodet. 1769 1770 1771 1772 1773 1774 1775 1776 1777 1778 1779 1780 1781 1782 1783 1784 1785 1786 1787 1788 1789 1790 1791. 1792 1793 1794 1795 1796 1797 1798 1799 1800 1801 1802 1803 1804 1805 1806 1807 1808 1809 1810 94 117 112 97 93 79 84 82 76 17 82 79 73 77 79 80 76 66 50 87 118 1811 1812 1813 1814 1815 1816 1817 1818 1819 1820 1821 1822 1823 1824 1825 1826 1827 1828 1829 1830 1831 91 81 75 83 87 89 86 86 76 93 95 81 88 86 82 83 91 90 83 76 86 1832 1833 1834 1835 1836 1837 1838 1839 1840 1841 1842 1843 1844 1845 1346 1847 1848 1849 1850 1851 1852 65 | 1853 63 | 1954 76 | 1855 70 | 1856 65 | 1857 73 | 1858 71 | 1859 77 | 1860 78 | 1861 80 | 1862 83 | 1863 81 | 1864 81 | 1865 76 | 1866 74 | 1867 81 | 1868 93 | 1869 86 | 1870 81 | 1871 83 | 1872 72 | 1873 "Paku 99 102 97 87 85 1874 1875 1876 1877 1878 1879 1880 1881 1882 1883 1884 1885 1886 1887 1888 1889 1890 Avioliittojen lukumäärä 10,000 henkeä kohden keskimää- räisestä väkiluvusta on yleensä aikajakson kuluessa vähentynyt. Yltyneen alentumisen syyt riippuvat useimmissa tapauksissa myöskin taulun n:o 1 viitteissä mainituista seikoista (sodista, katovuosista, kulkutaudeista). Lukumäärän nopea lisääntyminen sitävastoin osottaa esiintyessään parantuneita taloudellisia oloja. Vuodet 1750 1751 1752 1753 1754 Taulu N:o 5. Suhde sukupuolten välillä Suomessa. nyoy +dww 000i1 nyni «dA 1,101 1,097 1,094 1,089 1,086 Vaimonpuolten luku 1,000 miehenpuolta kohti. Vuodet 1755 1756 1757 1758 1759 By0y dur 000'T nänn "dA 1,084 1,083] 1,080 1,079) 1,078 Vuodet. 1760 1761 1762 1763 1764 1yöy "din 000'1 ny] "dA 1,077 1,075 1,070] 1,066 1,060 Vuodet 1765 1766 1767 1768 1769 140) dur 000*t NYNT "AA < E S a ja 1,056] 1770 1,054] 1771 1,054 1772 1,055] 1773 1,055] 1774 myö du 000*1 mn] "JA 1,052 1,050 1,048 1,048] 1,046 Vuodet , 1775 1776 1777 1778 1779 Väestötilasto. Vuodet. 1769 1770 1771 1772 1773 1774 1775 1776 1777 1778 1779 1780 1781 1782 1783 1784 1785 1786 1787 1788 1789 1790 1791. 1792 1793 1794 1795 1796 1797 1798 1799 1800 1801 1802 1803 1804 1805 1806 1807 1808 1809 1810 94 117 112 97 93 79 84 82 76 17 82 79 73 77 79 80 76 66 50 87 118 1811 1812 1813 1814 1815 1816 1817 1818 1819 1820 1821 1822 1823 1824 1825 1826 1827 1828 1829 1830 1831 91 81 75 83 87 89 86 86 76 93 95 81 88 86 82 83 91 90 83 76 86 1832 1833 1834 1835 1836 1837 1838 1839 1840 1841 1842 1843 1844 1845 1346 1847 1848 1849 1850 1851 1852 65 | 1853 63 | 1954 76 | 1855 70 | 1856 65 | 1857 73 | 1858 71 | 1859 77 | 1860 78 | 1861 80 | 1862 83 | 1863 81 | 1864 81 | 1865 76 | 1866 74 | 1867 81 | 1868 93 | 1869 86 | 1870 81 | 1871 83 | 1872 72 | 1873 "Paku 99 102 97 87 85 1874 1875 1876 1877 1878 1879 1880 1881 1882 1883 1884 1885 1886 1887 1888 1889 1890 Avioliittojen lukumäärä 10,000 henkeä kohden keskimää- räisestä väkiluvusta on yleensä aikajakson kuluessa vähentynyt. Yltyneen alentumisen syyt riippuvat useimmissa tapauksissa myöskin taulun n:o 1 viitteissä mainituista seikoista (sodista, katovuosista, kulkutaudeista). Lukumäärän nopea lisääntyminen sitävastoin osottaa esiintyessään parantuneita taloudellisia oloja. Vuodet 1750 1751 1752 1753 1754 Taulu N:o 5. Suhde sukupuolten välillä Suomessa. nyoy +dww 000i1 nyni «dA 1,101 1,097 1,094 1,089 1,086 Vaimonpuolten luku 1,000 miehenpuolta kohti. Vuodet 1755 1756 1757 1758 1759 By0y dur 000'T nänn "dA 1,084 1,083] 1,080 1,079) 1,078 Vuodet. 1760 1761 1762 1763 1764 1yöy "din 000'1 ny] "dA 1,077 1,075 1,070] 1,066 1,060 Vuodet 1765 1766 1767 1768 1769 140) dur 000*t NYNT "AA < E S a ja 1,056] 1770 1,054] 1771 1,054 1772 1,055] 1773 1,055] 1774 myö du 000*1 mn] "JA 1,052 1,050 1,048 1,048] 1,046 Vuodet , 1775 1776 1777 1778 1779 Väestötilasto. Vuodet. 1769 1770 1771 1772 1773 1774 1775 1776 1777 1778 1779 1780 1781 1782 1783 1784 1785 1786 1787 1788 1789 1790 1791. 1792 1793 1794 1795 1796 1797 1798 1799 1800 1801 1802 1803 1804 1805 1806 1807 1808 1809 1810 94 117 112 97 93 79 84 82 76 17 82 79 73 77 79 80 76 66 50 87 118 1811 1812 1813 1814 1815 1816 1817 1818 1819 1820 1821 1822 1823 1824 1825 1826 1827 1828 1829 1830 1831 91 81 75 83 87 89 86 86 76 93 95 81 88 86 82 83 91 90 83 76 86 1832 1833 1834 1835 1836 1837 1838 1839 1840 1841 1842 1843 1844 1845 1346 1847 1848 1849 1850 1851 1852 65 | 1853 63 | 1954 76 | 1855 70 | 1856 65 | 1857 73 | 1858 71 | 1859 77 | 1860 78 | 1861 80 | 1862 83 | 1863 81 | 1864 81 | 1865 76 | 1866 74 | 1867 81 | 1868 93 | 1869 86 | 1870 81 | 1871 83 | 1872 72 | 1873 "Paku 99 102 97 87 85 1874 1875 1876 1877 1878 1879 1880 1881 1882 1883 1884 1885 1886 1887 1888 1889 1890 Avioliittojen lukumäärä 10,000 henkeä kohden keskimää- räisestä väkiluvusta on yleensä aikajakson kuluessa vähentynyt. Yltyneen alentumisen syyt riippuvat useimmissa tapauksissa myöskin taulun n:o 1 viitteissä mainituista seikoista (sodista, katovuosista, kulkutaudeista). Lukumäärän nopea lisääntyminen sitävastoin osottaa esiintyessään parantuneita taloudellisia oloja. Vuodet 1750 1751 1752 1753 1754 Taulu N:o 5. Suhde sukupuolten välillä Suomessa. nyoy +dww 000i1 nyni «dA 1,101 1,097 1,094 1,089 1,086 Vaimonpuolten luku 1,000 miehenpuolta kohti. Vuodet 1755 1756 1757 1758 1759 By0y dur 000'T nänn "dA 1,084 1,083] 1,080 1,079) 1,078 Vuodet. 1760 1761 1762 1763 1764 1yöy "din 000'1 ny] "dA 1,077 1,075 1,070] 1,066 1,060 Vuodet 1765 1766 1767 1768 1769 140) dur 000*t NYNT "AA < E S a ja 1,056] 1770 1,054] 1771 1,054 1772 1,055] 1773 1,055] 1774 myö du 000*1 mn] "JA 1,052 1,050 1,048 1,048] 1,046 Vuodet , 1775 1776 1777 1778 1779 --- 8 Suomen Kartasto. Karttalehdet n:ot 14—18. < < = < < ER 27 EI EN EN S. = KS v - [< Vuodet. 5 Z | Vuodet 5 Z | Vuodet. E Z | Vuodet. 5 = |Vaodet. EE Vuodet. P% BR) E] = ESN 3 3 3 3 3 1780 1.040] 1799 1,056] 1818 1,078] 1837 1,066| 1856 1,063| 1875 1781 1,039] 1800 1,056 1819 1,077/ 1838 1,065] 1857 1,063] 1876 1782 1,038] 1801 1:056 1820 1,076/ 1839 1,064] 1858 1,061] 1877 1783 1,038| 1802 1:057 1821 1,075| 1840 1,064] 1859 1,059] 1878 1784 1,038| 1803 1,058 1822 1,076] 1841 1,064] 1860 1,057] 1879 1785 1,038] 1804 1, 1058] 1823 1,074] 1842 1,062] 1861 1,055] 1880 1786 1,043] 1805 1,058] 1824 1,073] 1843 1,061] 1862 1,054] 1881 1787 1,047| 1806 1,063 1825 1,073] 1844 1,061] 1863 1,053] 1882 1788 1,056] 1807 i 1067 1826 1,073] 1845 1,060] 1964 1,051] 1883 1789 1,063] 1808 1,074] 1827 1,072/ 1846 1,059] 1865 1,050] 1884 1790 1,070] 1809 1:080] 1828 1,072] 1847 1,059] 1866 1,050] 1885 1791 1,070] 1810 1,085] 1829 1,071]1848 1,057] 1867 1,049] 1886 1792 1,066| 1811 1,081] 1830 1,069 1849 1.057] 1869 1,059] 1887 1793 1,062] 1812 1,081] 1831 1,067] 1850 1,056] 1869 1,058] 1888 1794 1,060] 1813 1,081/ 1832 1 1067 1851 1,056] 1870 1,056] 1889 1795 1,055] 1814 1,0S0| 1833 1.068 1852 1,058] 1871 1,054] 1890 1796 1,056] 1815 1,080] 1834 1,066; 1853 1,059] 1872 1,051 1797 1,056] 1816 1,080] 1835 1,066 1854 1,060] 1873 1,049 1798 1,056| 1817 1,079] 1936 1,066] 1855 1,062] 1874 1,048 "PYY dur 00041 nyni dA 1,046 1,047 1,047 1,045 1,044 1,044] 1,043 1,042 1,041 1,040 1,038 1,037 1,036 1,034 1,032 1,032 Sukupuolen keskinäinen suhde osottaa aikajakson kuluessa yleensä; niiden jatkuvaa pyrkimystä lähestyä toisiansa, minkä vuoksi myöskin vastaava käyrä viiva pyrkii alenemaan. tamin paikoin taipuu se kuitenkin takaisin ylöspäin; se riippuu taulun n:o 1 viitteissä mainituista syistä. Muu- Taulu N:o 6. Syntyneitä, kuolleita ja todellinen väenlisäys %o0:ssa. Vuodet. 1751 1752 1753 1754 1755 1756 1757 1758 1759 1760 1761 1762 "mIvuAuAS 2,46 2,63 2 361 EY 3,07 3,63 2,62 2. 395 281 2,79 2,83 2,96 1763 1764 1765 1766 1767 1768 1769 1770 1771 1772 1773 1774 "mV Luis 4,30 4,10 4,57 3.1 4,29 2,97 4,15 2,86 4,07 2,91 4,29 2,58 4,09 | 3,02 3,80 | 2,61 3,76 | 2,39 3,79 | 2,15 4,03 2.15 Vuodet 1775 1776 1777 1778 1779 1780 1781 1782 1783 1784 1785 1786 "PIVUAIUAS "eaDII0n 3] 2.19 2,51 3,12 2,53 3,03 2,63 *SÄYSIT8 Suomen Kartasto. Karttalehdet n:ot 14—18. < < = < < ER 27 EI EN EN S. = KS v - [< Vuodet. 5 Z | Vuodet 5 Z | Vuodet. E Z | Vuodet. 5 = |Vaodet. EE Vuodet. P% BR) E] = ESN 3 3 3 3 3 1780 1.040] 1799 1,056] 1818 1,078] 1837 1,066| 1856 1,063| 1875 1781 1,039] 1800 1,056 1819 1,077/ 1838 1,065] 1857 1,063] 1876 1782 1,038] 1801 1:056 1820 1,076/ 1839 1,064] 1858 1,061] 1877 1783 1,038| 1802 1:057 1821 1,075| 1840 1,064] 1859 1,059] 1878 1784 1,038| 1803 1,058 1822 1,076] 1841 1,064] 1860 1,057] 1879 1785 1,038] 1804 1, 1058] 1823 1,074] 1842 1,062] 1861 1,055] 1880 1786 1,043] 1805 1,058] 1824 1,073] 1843 1,061] 1862 1,054] 1881 1787 1,047| 1806 1,063 1825 1,073] 1844 1,061] 1863 1,053] 1882 1788 1,056] 1807 i 1067 1826 1,073] 1845 1,060] 1964 1,051] 1883 1789 1,063] 1808 1,074] 1827 1,072/ 1846 1,059] 1865 1,050] 1884 1790 1,070] 1809 1:080] 1828 1,072] 1847 1,059] 1866 1,050] 1885 1791 1,070] 1810 1,085] 1829 1,071]1848 1,057] 1867 1,049] 1886 1792 1,066| 1811 1,081] 1830 1,069 1849 1.057] 1869 1,059] 1887 1793 1,062] 1812 1,081] 1831 1,067] 1850 1,056] 1869 1,058] 1888 1794 1,060] 1813 1,081/ 1832 1 1067 1851 1,056] 1870 1,056] 1889 1795 1,055] 1814 1,0S0| 1833 1.068 1852 1,058] 1871 1,054] 1890 1796 1,056] 1815 1,080] 1834 1,066; 1853 1,059] 1872 1,051 1797 1,056] 1816 1,080] 1835 1,066 1854 1,060] 1873 1,049 1798 1,056| 1817 1,079] 1936 1,066] 1855 1,062] 1874 1,048 "PYY dur 00041 nyni dA 1,046 1,047 1,047 1,045 1,044 1,044] 1,043 1,042 1,041 1,040 1,038 1,037 1,036 1,034 1,032 1,032 Sukupuolen keskinäinen suhde osottaa aikajakson kuluessa yleensä; niiden jatkuvaa pyrkimystä lähestyä toisiansa, minkä vuoksi myöskin vastaava käyrä viiva pyrkii alenemaan. tamin paikoin taipuu se kuitenkin takaisin ylöspäin; se riippuu taulun n:o 1 viitteissä mainituista syistä. Muu- Taulu N:o 6. Syntyneitä, kuolleita ja todellinen väenlisäys %o0:ssa. Vuodet. 1751 1752 1753 1754 1755 1756 1757 1758 1759 1760 1761 1762 "mIvuAuAS 2,46 2,63 2 361 EY 3,07 3,63 2,62 2. 395 281 2,79 2,83 2,96 1763 1764 1765 1766 1767 1768 1769 1770 1771 1772 1773 1774 "mV Luis 4,30 4,10 4,57 3.1 4,29 2,97 4,15 2,86 4,07 2,91 4,29 2,58 4,09 | 3,02 3,80 | 2,61 3,76 | 2,39 3,79 | 2,15 4,03 2.15 Vuodet 1775 1776 1777 1778 1779 1780 1781 1782 1783 1784 1785 1786 "PIVUAIUAS "eaDII0n 3] 2.19 2,51 3,12 2,53 3,03 2,63 *SÄYSIT8 Suomen Kartasto. Karttalehdet n:ot 14—18. < < = < < ER 27 EI EN EN S. = KS v - [< Vuodet. 5 Z | Vuodet 5 Z | Vuodet. E Z | Vuodet. 5 = |Vaodet. EE Vuodet. P% BR) E] = ESN 3 3 3 3 3 1780 1.040] 1799 1,056] 1818 1,078] 1837 1,066| 1856 1,063| 1875 1781 1,039] 1800 1,056 1819 1,077/ 1838 1,065] 1857 1,063] 1876 1782 1,038] 1801 1:056 1820 1,076/ 1839 1,064] 1858 1,061] 1877 1783 1,038| 1802 1:057 1821 1,075| 1840 1,064] 1859 1,059] 1878 1784 1,038| 1803 1,058 1822 1,076] 1841 1,064] 1860 1,057] 1879 1785 1,038] 1804 1, 1058] 1823 1,074] 1842 1,062] 1861 1,055] 1880 1786 1,043] 1805 1,058] 1824 1,073] 1843 1,061] 1862 1,054] 1881 1787 1,047| 1806 1,063 1825 1,073] 1844 1,061] 1863 1,053] 1882 1788 1,056] 1807 i 1067 1826 1,073] 1845 1,060] 1964 1,051] 1883 1789 1,063] 1808 1,074] 1827 1,072/ 1846 1,059] 1865 1,050] 1884 1790 1,070] 1809 1:080] 1828 1,072] 1847 1,059] 1866 1,050] 1885 1791 1,070] 1810 1,085] 1829 1,071]1848 1,057] 1867 1,049] 1886 1792 1,066| 1811 1,081] 1830 1,069 1849 1.057] 1869 1,059] 1887 1793 1,062] 1812 1,081] 1831 1,067] 1850 1,056] 1869 1,058] 1888 1794 1,060] 1813 1,081/ 1832 1 1067 1851 1,056] 1870 1,056] 1889 1795 1,055] 1814 1,0S0| 1833 1.068 1852 1,058] 1871 1,054] 1890 1796 1,056] 1815 1,080] 1834 1,066; 1853 1,059] 1872 1,051 1797 1,056] 1816 1,080] 1835 1,066 1854 1,060] 1873 1,049 1798 1,056| 1817 1,079] 1936 1,066] 1855 1,062] 1874 1,048 "PYY dur 00041 nyni dA 1,046 1,047 1,047 1,045 1,044 1,044] 1,043 1,042 1,041 1,040 1,038 1,037 1,036 1,034 1,032 1,032 Sukupuolen keskinäinen suhde osottaa aikajakson kuluessa yleensä; niiden jatkuvaa pyrkimystä lähestyä toisiansa, minkä vuoksi myöskin vastaava käyrä viiva pyrkii alenemaan. tamin paikoin taipuu se kuitenkin takaisin ylöspäin; se riippuu taulun n:o 1 viitteissä mainituista syistä. Muu- Taulu N:o 6. Syntyneitä, kuolleita ja todellinen väenlisäys %o0:ssa. Vuodet. 1751 1752 1753 1754 1755 1756 1757 1758 1759 1760 1761 1762 "mIvuAuAS 2,46 2,63 2 361 EY 3,07 3,63 2,62 2. 395 281 2,79 2,83 2,96 1763 1764 1765 1766 1767 1768 1769 1770 1771 1772 1773 1774 "mV Luis 4,30 4,10 4,57 3.1 4,29 2,97 4,15 2,86 4,07 2,91 4,29 2,58 4,09 | 3,02 3,80 | 2,61 3,76 | 2,39 3,79 | 2,15 4,03 2.15 Vuodet 1775 1776 1777 1778 1779 1780 1781 1782 1783 1784 1785 1786 "PIVUAIUAS "eaDII0n 3] 2.19 2,51 3,12 2,53 3,03 2,63 *SÄYSIT --- Väestötilasto. N) vuode. % = E | Vuodet % E | vuode. 3 = £ 1787 4,01 2,37 1,88| 1822 3,56 2,78 Os2] 1857 3,8 0,07 1788 — 3,61 3,38 o; 47 | 1823 — 4,083 2,2 1,6] 1858 3,65| 2,97 0,78 1789 3,42 3,77 - 0,17 1824 3,78 2,73 1,09] 1859 3:58 2:50 1,13 1790 — 3,7 3,1 0,08] 1825 3,85 2,61 12] 1860 3,64] 2,48 1,0 1791 3,60 4,09 0,13] 1826 3,76 215 52 124] 1861 3,78| 2,38 1,37 1792 4,22 2,50 2,36 1827 — 3,67 2, 15 1,52| 1862 23,73 2,81 0,8 1793 — 4,38 256 2,4| 1828 3,93 2,% 1,67 | 18963 3,63 296 0,63 1794 — 4,4 3,20 153| 1829 3,87 2,63 1,238] 1864 23,93 2,6 1,64 1795 — 4,1 2,36 2,45] 1830 3,66 2,54 1,11] 1865 23,42 2,9 0,9 1796 3, 97 2,34 164] 1831 3,52 2,855 0,72| 1866 3:20 3,36 —0,31 1797 4 12 2,02 2,2] 1832 3,45 3,38 0,1] 1867 3,3 3,81 0,7 1798 3:86 2,20 1,67] 1833 3,02 4.64 1,56] 1868 2,4 7,76 -5,3 1799 3,87 2,76 1,12] 1834 3,66 2.39 1,32] 1869 23,37 2,52 0,70 1800 — 3,76 2,55 1,22| 1835 3,18 2,47 101] 1870 3,63 1,82 1,68 1801 3,95 2,18 1,95| 1836 3; 11 3,19 0,10] 1871 3,8 1,79 1,98 1802 — 3,92 2,23 1,86] 1837 3116 24 0,31] 1872 3,61 1,97 1,71 1803 — 3,56 3,31 0,0| 1838 3,18 225 -0.82| 1873 3,7 2,36 1,38 1804 — 3.1 2,50 1,56 | 1839 = 3,37 2,06 1,0] 1874 3,79 2, 1,4 1805 3,4 2.12 1,883] 1840 3; 47 22 1,255] 1875 366 2,29 1,41 1806 — 3,57 2,19 Os1| 1841 3.40 224 12| 1876 3,67 2,19 1,7 1807 — 3,62 2.92 0; 13| 1842 3,72 2,19 1,58| 1877 3,2 2,42 1,48 1808 — 3,04 6,05 3; ,53| 1843 3,58 2,> 1,4] 1878 3,54 2,4 1,7 1809 — 2; ;86 5,92 3:68 1844 — 3,50 2,18 1,36| 1879 3,78 1,95 1,91 1810 405 2,46 100| 1845 3,57 2,99 1,332| 1880 3,65 2,39 1,38 1811 3,64 3,08 0,59/| 1846 3,32 2,51 Os8j 1881 3,50 2,0 1,0 1812 3,89 2,4 151 1847 = 3,39 2:38 11] 1882 23,63 2,23 1,7 1813 3,56 2.73 O0,85| 1848 3,65 2,8 1,32| 1883 3,9 2,08 1,7 1814 — 3,67 3,4 0,45] 1819 3, 2,45 135| 1884 3,61 2,09 1,59 1815 — 3,75 2,60 1,17| 1850 3,57 2,63 O,99[ 18895 3,42 2,20 1,98 1816 388 2,4 1,71| 1851 3.82 2,7 1,26] 1886 3,53 22 1,36 1817 3.9 2,4 1,67| 1852 3,50 3,0 0; 31| 1887 3,62 1,99 1,77 1818 — 3,85 2,8 1,53/ 1853 23,51 2,98 0,38 1888 — 3,19 1,98 1,58 1819 — 3,61 2,7 1Loös| 1854 3,75 2,59 Os| 1889 3,4 1,96 1,4 1820 — 3,66 2,8 1,28| 1855 3,58 3, 0,9] 1890 3,9 1,9 1,38 1821 4 14 229 1,9] 1856 3,63 3,4 0,27 Syntyneitten lukumäärä on aikajakson kuluessa suhteelli- sesti vähentynyt. Suuremmat vähenemiset, jotka ovat eräinä vuo- sina sattuneet, saavat suureksi osaksi selityksensä taulun n:o 1 viitteissä mainituista seikoista. Sellaisten vähenemisten jälkeen on tavallisesti huomattavana suurempi virtaus vastakkaiseen suuntaan. Samoin on kuolleitten suhteellinen lukumäärä vähentynyt. Syyt, jotka muutamina vuosina ovat aikaansaaneet suuremman kuolevaisuuden, näkyvät selvästi kuviosta. Väestön lisääntyminen Suomessa riippuu pääasiallisesti syntyneitten ja kuolleitten välisuhteesta. Mutta siihen vaikut- taa myös luo- ja poismuuttojen suhde, minkä vuoksi se ei aina ole sama kuin syntyneitten liikamäärä kuolleitten yli.Väestötilasto. N) vuode. % = E | Vuodet % E | vuode. 3 = £ 1787 4,01 2,37 1,88| 1822 3,56 2,78 Os2] 1857 3,8 0,07 1788 — 3,61 3,38 o; 47 | 1823 — 4,083 2,2 1,6] 1858 3,65| 2,97 0,78 1789 3,42 3,77 - 0,17 1824 3,78 2,73 1,09] 1859 3:58 2:50 1,13 1790 — 3,7 3,1 0,08] 1825 3,85 2,61 12] 1860 3,64] 2,48 1,0 1791 3,60 4,09 0,13] 1826 3,76 215 52 124] 1861 3,78| 2,38 1,37 1792 4,22 2,50 2,36 1827 — 3,67 2, 15 1,52| 1862 23,73 2,81 0,8 1793 — 4,38 256 2,4| 1828 3,93 2,% 1,67 | 18963 3,63 296 0,63 1794 — 4,4 3,20 153| 1829 3,87 2,63 1,238] 1864 23,93 2,6 1,64 1795 — 4,1 2,36 2,45] 1830 3,66 2,54 1,11] 1865 23,42 2,9 0,9 1796 3, 97 2,34 164] 1831 3,52 2,855 0,72| 1866 3:20 3,36 —0,31 1797 4 12 2,02 2,2] 1832 3,45 3,38 0,1] 1867 3,3 3,81 0,7 1798 3:86 2,20 1,67] 1833 3,02 4.64 1,56] 1868 2,4 7,76 -5,3 1799 3,87 2,76 1,12] 1834 3,66 2.39 1,32] 1869 23,37 2,52 0,70 1800 — 3,76 2,55 1,22| 1835 3,18 2,47 101] 1870 3,63 1,82 1,68 1801 3,95 2,18 1,95| 1836 3; 11 3,19 0,10] 1871 3,8 1,79 1,98 1802 — 3,92 2,23 1,86] 1837 3116 24 0,31] 1872 3,61 1,97 1,71 1803 — 3,56 3,31 0,0| 1838 3,18 225 -0.82| 1873 3,7 2,36 1,38 1804 — 3.1 2,50 1,56 | 1839 = 3,37 2,06 1,0] 1874 3,79 2, 1,4 1805 3,4 2.12 1,883] 1840 3; 47 22 1,255] 1875 366 2,29 1,41 1806 — 3,57 2,19 Os1| 1841 3.40 224 12| 1876 3,67 2,19 1,7 1807 — 3,62 2.92 0; 13| 1842 3,72 2,19 1,58| 1877 3,2 2,42 1,48 1808 — 3,04 6,05 3; ,53| 1843 3,58 2,> 1,4] 1878 3,54 2,4 1,7 1809 — 2; ;86 5,92 3:68 1844 — 3,50 2,18 1,36| 1879 3,78 1,95 1,91 1810 405 2,46 100| 1845 3,57 2,99 1,332| 1880 3,65 2,39 1,38 1811 3,64 3,08 0,59/| 1846 3,32 2,51 Os8j 1881 3,50 2,0 1,0 1812 3,89 2,4 151 1847 = 3,39 2:38 11] 1882 23,63 2,23 1,7 1813 3,56 2.73 O0,85| 1848 3,65 2,8 1,32| 1883 3,9 2,08 1,7 1814 — 3,67 3,4 0,45] 1819 3, 2,45 135| 1884 3,61 2,09 1,59 1815 — 3,75 2,60 1,17| 1850 3,57 2,63 O,99[ 18895 3,42 2,20 1,98 1816 388 2,4 1,71| 1851 3.82 2,7 1,26] 1886 3,53 22 1,36 1817 3.9 2,4 1,67| 1852 3,50 3,0 0; 31| 1887 3,62 1,99 1,77 1818 — 3,85 2,8 1,53/ 1853 23,51 2,98 0,38 1888 — 3,19 1,98 1,58 1819 — 3,61 2,7 1Loös| 1854 3,75 2,59 Os| 1889 3,4 1,96 1,4 1820 — 3,66 2,8 1,28| 1855 3,58 3, 0,9] 1890 3,9 1,9 1,38 1821 4 14 229 1,9] 1856 3,63 3,4 0,27 Syntyneitten lukumäärä on aikajakson kuluessa suhteelli- sesti vähentynyt. Suuremmat vähenemiset, jotka ovat eräinä vuo- sina sattuneet, saavat suureksi osaksi selityksensä taulun n:o 1 viitteissä mainituista seikoista. Sellaisten vähenemisten jälkeen on tavallisesti huomattavana suurempi virtaus vastakkaiseen suuntaan. Samoin on kuolleitten suhteellinen lukumäärä vähentynyt. Syyt, jotka muutamina vuosina ovat aikaansaaneet suuremman kuolevaisuuden, näkyvät selvästi kuviosta. Väestön lisääntyminen Suomessa riippuu pääasiallisesti syntyneitten ja kuolleitten välisuhteesta. Mutta siihen vaikut- taa myös luo- ja poismuuttojen suhde, minkä vuoksi se ei aina ole sama kuin syntyneitten liikamäärä kuolleitten yli.Väestötilasto. N) vuode. % = E | Vuodet % E | vuode. 3 = £ 1787 4,01 2,37 1,88| 1822 3,56 2,78 Os2] 1857 3,8 0,07 1788 — 3,61 3,38 o; 47 | 1823 — 4,083 2,2 1,6] 1858 3,65| 2,97 0,78 1789 3,42 3,77 - 0,17 1824 3,78 2,73 1,09] 1859 3:58 2:50 1,13 1790 — 3,7 3,1 0,08] 1825 3,85 2,61 12] 1860 3,64] 2,48 1,0 1791 3,60 4,09 0,13] 1826 3,76 215 52 124] 1861 3,78| 2,38 1,37 1792 4,22 2,50 2,36 1827 — 3,67 2, 15 1,52| 1862 23,73 2,81 0,8 1793 — 4,38 256 2,4| 1828 3,93 2,% 1,67 | 18963 3,63 296 0,63 1794 — 4,4 3,20 153| 1829 3,87 2,63 1,238] 1864 23,93 2,6 1,64 1795 — 4,1 2,36 2,45] 1830 3,66 2,54 1,11] 1865 23,42 2,9 0,9 1796 3, 97 2,34 164] 1831 3,52 2,855 0,72| 1866 3:20 3,36 —0,31 1797 4 12 2,02 2,2] 1832 3,45 3,38 0,1] 1867 3,3 3,81 0,7 1798 3:86 2,20 1,67] 1833 3,02 4.64 1,56] 1868 2,4 7,76 -5,3 1799 3,87 2,76 1,12] 1834 3,66 2.39 1,32] 1869 23,37 2,52 0,70 1800 — 3,76 2,55 1,22| 1835 3,18 2,47 101] 1870 3,63 1,82 1,68 1801 3,95 2,18 1,95| 1836 3; 11 3,19 0,10] 1871 3,8 1,79 1,98 1802 — 3,92 2,23 1,86] 1837 3116 24 0,31] 1872 3,61 1,97 1,71 1803 — 3,56 3,31 0,0| 1838 3,18 225 -0.82| 1873 3,7 2,36 1,38 1804 — 3.1 2,50 1,56 | 1839 = 3,37 2,06 1,0] 1874 3,79 2, 1,4 1805 3,4 2.12 1,883] 1840 3; 47 22 1,255] 1875 366 2,29 1,41 1806 — 3,57 2,19 Os1| 1841 3.40 224 12| 1876 3,67 2,19 1,7 1807 — 3,62 2.92 0; 13| 1842 3,72 2,19 1,58| 1877 3,2 2,42 1,48 1808 — 3,04 6,05 3; ,53| 1843 3,58 2,> 1,4] 1878 3,54 2,4 1,7 1809 — 2; ;86 5,92 3:68 1844 — 3,50 2,18 1,36| 1879 3,78 1,95 1,91 1810 405 2,46 100| 1845 3,57 2,99 1,332| 1880 3,65 2,39 1,38 1811 3,64 3,08 0,59/| 1846 3,32 2,51 Os8j 1881 3,50 2,0 1,0 1812 3,89 2,4 151 1847 = 3,39 2:38 11] 1882 23,63 2,23 1,7 1813 3,56 2.73 O0,85| 1848 3,65 2,8 1,32| 1883 3,9 2,08 1,7 1814 — 3,67 3,4 0,45] 1819 3, 2,45 135| 1884 3,61 2,09 1,59 1815 — 3,75 2,60 1,17| 1850 3,57 2,63 O,99[ 18895 3,42 2,20 1,98 1816 388 2,4 1,71| 1851 3.82 2,7 1,26] 1886 3,53 22 1,36 1817 3.9 2,4 1,67| 1852 3,50 3,0 0; 31| 1887 3,62 1,99 1,77 1818 — 3,85 2,8 1,53/ 1853 23,51 2,98 0,38 1888 — 3,19 1,98 1,58 1819 — 3,61 2,7 1Loös| 1854 3,75 2,59 Os| 1889 3,4 1,96 1,4 1820 — 3,66 2,8 1,28| 1855 3,58 3, 0,9] 1890 3,9 1,9 1,38 1821 4 14 229 1,9] 1856 3,63 3,4 0,27 Syntyneitten lukumäärä on aikajakson kuluessa suhteelli- sesti vähentynyt. Suuremmat vähenemiset, jotka ovat eräinä vuo- sina sattuneet, saavat suureksi osaksi selityksensä taulun n:o 1 viitteissä mainituista seikoista. Sellaisten vähenemisten jälkeen on tavallisesti huomattavana suurempi virtaus vastakkaiseen suuntaan. Samoin on kuolleitten suhteellinen lukumäärä vähentynyt. Syyt, jotka muutamina vuosina ovat aikaansaaneet suuremman kuolevaisuuden, näkyvät selvästi kuviosta. Väestön lisääntyminen Suomessa riippuu pääasiallisesti syntyneitten ja kuolleitten välisuhteesta. Mutta siihen vaikut- taa myös luo- ja poismuuttojen suhde, minkä vuoksi se ei aina ole sama kuin syntyneitten liikamäärä kuolleitten yli. --- 10 Suomen Kartasto. Karttalehdet n:ot 14 18. Taulu N:o 7. Väestö sukupuolen ja ijän mukaan. * 17 51. 1775. 1800. Ikä, vuotta. Mp. Vp. Msp. Mp. Vp. Msp. Mp. Vp. Msp. 0— 5 805 828 1,633 769 —786 1,555] 766 764 1,530 5—10 530 542 1,072| 571 577| 1,148] 551 558 1,109 10—15 512 502 1,014] 552 543] 1,095/ 486 498 984 15—20 472 504 976| 501 495 996| 454 469 923 20—25 447 496 943 | 431 456 887 | 432 456 888 25—30 358 — 381 739| 369 399 768] 388 = 407 795 30—35 266 = 287 553| 327 337 664| 356 380 1736 35—40 235 253 488| 281 303 584| 311 335 646 40—45 229 — 261 490| 270 = 295 565| 279 300 579 45—50 196 = 219 415] 226 239) 465| 230 = 255 485 50—55 218 — 254 472 182 191 ! 373 186 209 395 55—60 132 161 293 119 135 254 139 160 299 60—65 126 180 306 106 122 228] 112 131 243 65 70 93 130 223 71 88 159 82 100 182 70 75 74 118 192 54 72 126 53 64 117 75—80 34 — 51 sa| 35 —43 78] 26 32 58 80—85 26 — 42 68| 15 19 34 9 13 22 85—90 8 13 21 7 8 15 3 4 7 90— 7 10 17] —3 3 6 1 1 2 ——T—7"nrnn—") 0 100 4,768 3,232 10,000 | 4,889 5,111 10,000| 4,864 5,136 10,000 Koko maa. Kaupungit, Maaseutu. Ikä, vuotta Mp. — Vp. — Msp. | Mp. — Vp. Msp. | Mp. Vp = Msp. 1825. 0— 5 726 738 1,464] 605 6142 1,247 733 743 1,476 5—10 535 542 1,077] 389 = 415 804] 543 550 1,093 10 15 486 494 980| 358 372 730| 493 501 994 15—20 413 428 841 388 379 767| 415 430 845 20 25 441 — 466 907| 560 569 1,129] 434 460 894 25 30 412 430 842] 534 550 1,0814| 405 424 829 30—35 370 —.390 760| 497 501 998| 363 384 747 35—40 301 328 629] 341 388 729| 299 325 624 40—45 278 — 310 588| 294 375 669| 278 306 584 45—50 240 — 272 512] 233 321 554| 240 270 510 50—55 194 — 224 418 169 — 246 415 196 = 222 418 55 60 157 189 346| 121 201 322| 159 188 347 60—65 116 148 264 87 159 246 117 148 265 65—70 79 107 186 43 104 147 81 107 188 70 75 46 63 109 31 68 99 46 63 109 75 80 21 30 51 13 24 37 21 31 52 80—85 7 12 19 4 11 15 7 12 19 85 90 2 4 6 1 5 6 PÄ 3 5 90— — 1 1 1 1 2 — 1 1 0—100 | 4,824 5,176 10,000| 4,669 5,331 10,000[ 4,832 5,168 10,00010 Suomen Kartasto. Karttalehdet n:ot 14 18. Taulu N:o 7. Väestö sukupuolen ja ijän mukaan. * 17 51. 1775. 1800. Ikä, vuotta. Mp. Vp. Msp. Mp. Vp. Msp. Mp. Vp. Msp. 0— 5 805 828 1,633 769 —786 1,555] 766 764 1,530 5—10 530 542 1,072| 571 577| 1,148] 551 558 1,109 10—15 512 502 1,014] 552 543] 1,095/ 486 498 984 15—20 472 504 976| 501 495 996| 454 469 923 20—25 447 496 943 | 431 456 887 | 432 456 888 25—30 358 — 381 739| 369 399 768] 388 = 407 795 30—35 266 = 287 553| 327 337 664| 356 380 1736 35—40 235 253 488| 281 303 584| 311 335 646 40—45 229 — 261 490| 270 = 295 565| 279 300 579 45—50 196 = 219 415] 226 239) 465| 230 = 255 485 50—55 218 — 254 472 182 191 ! 373 186 209 395 55—60 132 161 293 119 135 254 139 160 299 60—65 126 180 306 106 122 228] 112 131 243 65 70 93 130 223 71 88 159 82 100 182 70 75 74 118 192 54 72 126 53 64 117 75—80 34 — 51 sa| 35 —43 78] 26 32 58 80—85 26 — 42 68| 15 19 34 9 13 22 85—90 8 13 21 7 8 15 3 4 7 90— 7 10 17] —3 3 6 1 1 2 ——T—7"nrnn—") 0 100 4,768 3,232 10,000 | 4,889 5,111 10,000| 4,864 5,136 10,000 Koko maa. Kaupungit, Maaseutu. Ikä, vuotta Mp. — Vp. — Msp. | Mp. — Vp. Msp. | Mp. Vp = Msp. 1825. 0— 5 726 738 1,464] 605 6142 1,247 733 743 1,476 5—10 535 542 1,077] 389 = 415 804] 543 550 1,093 10 15 486 494 980| 358 372 730| 493 501 994 15—20 413 428 841 388 379 767| 415 430 845 20 25 441 — 466 907| 560 569 1,129] 434 460 894 25 30 412 430 842] 534 550 1,0814| 405 424 829 30—35 370 —.390 760| 497 501 998| 363 384 747 35—40 301 328 629] 341 388 729| 299 325 624 40—45 278 — 310 588| 294 375 669| 278 306 584 45—50 240 — 272 512] 233 321 554| 240 270 510 50—55 194 — 224 418 169 — 246 415 196 = 222 418 55 60 157 189 346| 121 201 322| 159 188 347 60—65 116 148 264 87 159 246 117 148 265 65—70 79 107 186 43 104 147 81 107 188 70 75 46 63 109 31 68 99 46 63 109 75 80 21 30 51 13 24 37 21 31 52 80—85 7 12 19 4 11 15 7 12 19 85 90 2 4 6 1 5 6 PÄ 3 5 90— — 1 1 1 1 2 — 1 1 0—100 | 4,824 5,176 10,000| 4,669 5,331 10,000[ 4,832 5,168 10,00010 Suomen Kartasto. Karttalehdet n:ot 14 18. Taulu N:o 7. Väestö sukupuolen ja ijän mukaan. * 17 51. 1775. 1800. Ikä, vuotta. Mp. Vp. Msp. Mp. Vp. Msp. Mp. Vp. Msp. 0— 5 805 828 1,633 769 —786 1,555] 766 764 1,530 5—10 530 542 1,072| 571 577| 1,148] 551 558 1,109 10—15 512 502 1,014] 552 543] 1,095/ 486 498 984 15—20 472 504 976| 501 495 996| 454 469 923 20—25 447 496 943 | 431 456 887 | 432 456 888 25—30 358 — 381 739| 369 399 768] 388 = 407 795 30—35 266 = 287 553| 327 337 664| 356 380 1736 35—40 235 253 488| 281 303 584| 311 335 646 40—45 229 — 261 490| 270 = 295 565| 279 300 579 45—50 196 = 219 415] 226 239) 465| 230 = 255 485 50—55 218 — 254 472 182 191 ! 373 186 209 395 55—60 132 161 293 119 135 254 139 160 299 60—65 126 180 306 106 122 228] 112 131 243 65 70 93 130 223 71 88 159 82 100 182 70 75 74 118 192 54 72 126 53 64 117 75—80 34 — 51 sa| 35 —43 78] 26 32 58 80—85 26 — 42 68| 15 19 34 9 13 22 85—90 8 13 21 7 8 15 3 4 7 90— 7 10 17] —3 3 6 1 1 2 ——T—7"nrnn—") 0 100 4,768 3,232 10,000 | 4,889 5,111 10,000| 4,864 5,136 10,000 Koko maa. Kaupungit, Maaseutu. Ikä, vuotta Mp. — Vp. — Msp. | Mp. — Vp. Msp. | Mp. Vp = Msp. 1825. 0— 5 726 738 1,464] 605 6142 1,247 733 743 1,476 5—10 535 542 1,077] 389 = 415 804] 543 550 1,093 10 15 486 494 980| 358 372 730| 493 501 994 15—20 413 428 841 388 379 767| 415 430 845 20 25 441 — 466 907| 560 569 1,129] 434 460 894 25 30 412 430 842] 534 550 1,0814| 405 424 829 30—35 370 —.390 760| 497 501 998| 363 384 747 35—40 301 328 629] 341 388 729| 299 325 624 40—45 278 — 310 588| 294 375 669| 278 306 584 45—50 240 — 272 512] 233 321 554| 240 270 510 50—55 194 — 224 418 169 — 246 415 196 = 222 418 55 60 157 189 346| 121 201 322| 159 188 347 60—65 116 148 264 87 159 246 117 148 265 65—70 79 107 186 43 104 147 81 107 188 70 75 46 63 109 31 68 99 46 63 109 75 80 21 30 51 13 24 37 21 31 52 80—85 7 12 19 4 11 15 7 12 19 85 90 2 4 6 1 5 6 PÄ 3 5 90— — 1 1 1 1 2 — 1 1 0—100 | 4,824 5,176 10,000| 4,669 5,331 10,000[ 4,832 5,168 10,000 --- Väestötilasto. 11 Koko maa. Kaupungit. Maaseutu. Ikä, vuotta. Mp. Vp. = Msp. Mp. Vp. Msp. Mp. Vp. Msp. 1850. 0— 5 698 — 697 1,395] 583 584 1,167 705 —705 1,410 5—10 553 553 1106/ 389 392 781 564 564 1,128 10—15 472 490 952] 346 351 697 | 481 489 970 15 20 435 — 443 878| 511 = 432 943] 430 444 874 20—25 440 — 453 893] 681 528 1,209] 424 447 871 25—30 414 — 424 838] 666 548 12141 397 415 812 30—35 368 = 379 747 | 521 449 970| 358 374 732 35—40 302 319 621] 365 336 701 299 — 317 616 40—45 244 262 506| 264 292 556| 242 260 502 45—50 246 — 268 514| 231 268 + 499] 247 268 515 50—55 220 — 246 466| 176 258 434| 223| 245 468 55 60 175 — 204 379 | 125 185 310] 179| 205 384 60—65 118 148 266 73 134 207 121| 149 270 65 70 85 116 201 45 100 145 88 117 205 70—75 55 81 136 30 70 100 57 81 138 75—80 26 41 67 13 31 44 27 41 68 80 85 9 17 26 5 12 17 10 17 27 85—90 2 5 7 1 4 5 3 5 8 90— 1 1 2 — 1 1 1 1 2 0—100 | 4,863 5,137 10,000| 5,025 4,975 10,000| 4,856 5,144 10,000 1865. 0— 5 720 — 712 1,432] 622 612 1,234| 727 719 1,446 5—10 535 533 1,068|/ 396 388 784] 544 544 1,088 10—15 498 499 997| 389 382 771 506 507 1,013 15—20 458 — 467 925| 485 479 964| 457 466 923 20—25 431 443 874| 546 558 1,104/] 423 435 858 25—30 368 = 382 750] 519 515 1,034] 357 373 730 30 —35 327 346 673| 454 465 919! 319 337 656 35 40 323 341 664| 381 420 801 319 —335 654 4:)—45 293 312 605[ 304 340 641] 293 310 603 45—50 251 270 521 237 287 524] 252 268 520 50—55 199 — 219 418 157 213 370| 201 220 421 55—60 147 172 319 117 186 303 149 171 320 60—65 134 162 296 81 152 233 138 162 300 65—70 98 124 222 50 —107 157 102 125 227 70—75 59 80 139 26 65 91 61 82 143 75—80 24 37 61 11 34 45 25 37 62 80—85 9 17 26 4 13 17 10 16 26 85—90 3 5 8 1 3 4 3 5 8 90 — 1 1 2 = 1 1 1 1 2 0—100 [ 4,878 5,122 10,000| 4,780 5,220 10,000| 4,887 5,113 10,000Väestötilasto. 11 Koko maa. Kaupungit. Maaseutu. Ikä, vuotta. Mp. Vp. = Msp. Mp. Vp. Msp. Mp. Vp. Msp. 1850. 0— 5 698 — 697 1,395] 583 584 1,167 705 —705 1,410 5—10 553 553 1106/ 389 392 781 564 564 1,128 10—15 472 490 952] 346 351 697 | 481 489 970 15 20 435 — 443 878| 511 = 432 943] 430 444 874 20—25 440 — 453 893] 681 528 1,209] 424 447 871 25—30 414 — 424 838] 666 548 12141 397 415 812 30—35 368 = 379 747 | 521 449 970| 358 374 732 35—40 302 319 621] 365 336 701 299 — 317 616 40—45 244 262 506| 264 292 556| 242 260 502 45—50 246 — 268 514| 231 268 + 499] 247 268 515 50—55 220 — 246 466| 176 258 434| 223| 245 468 55 60 175 — 204 379 | 125 185 310] 179| 205 384 60—65 118 148 266 73 134 207 121| 149 270 65 70 85 116 201 45 100 145 88 117 205 70—75 55 81 136 30 70 100 57 81 138 75—80 26 41 67 13 31 44 27 41 68 80 85 9 17 26 5 12 17 10 17 27 85—90 2 5 7 1 4 5 3 5 8 90— 1 1 2 — 1 1 1 1 2 0—100 | 4,863 5,137 10,000| 5,025 4,975 10,000| 4,856 5,144 10,000 1865. 0— 5 720 — 712 1,432] 622 612 1,234| 727 719 1,446 5—10 535 533 1,068|/ 396 388 784] 544 544 1,088 10—15 498 499 997| 389 382 771 506 507 1,013 15—20 458 — 467 925| 485 479 964| 457 466 923 20—25 431 443 874| 546 558 1,104/] 423 435 858 25—30 368 = 382 750] 519 515 1,034] 357 373 730 30 —35 327 346 673| 454 465 919! 319 337 656 35 40 323 341 664| 381 420 801 319 —335 654 4:)—45 293 312 605[ 304 340 641] 293 310 603 45—50 251 270 521 237 287 524] 252 268 520 50—55 199 — 219 418 157 213 370| 201 220 421 55—60 147 172 319 117 186 303 149 171 320 60—65 134 162 296 81 152 233 138 162 300 65—70 98 124 222 50 —107 157 102 125 227 70—75 59 80 139 26 65 91 61 82 143 75—80 24 37 61 11 34 45 25 37 62 80—85 9 17 26 4 13 17 10 16 26 85—90 3 5 8 1 3 4 3 5 8 90 — 1 1 2 = 1 1 1 1 2 0—100 [ 4,878 5,122 10,000| 4,780 5,220 10,000| 4,887 5,113 10,000Väestötilasto. 11 Koko maa. Kaupungit. Maaseutu. Ikä, vuotta. Mp. Vp. = Msp. Mp. Vp. Msp. Mp. Vp. Msp. 1850. 0— 5 698 — 697 1,395] 583 584 1,167 705 —705 1,410 5—10 553 553 1106/ 389 392 781 564 564 1,128 10—15 472 490 952] 346 351 697 | 481 489 970 15 20 435 — 443 878| 511 = 432 943] 430 444 874 20—25 440 — 453 893] 681 528 1,209] 424 447 871 25—30 414 — 424 838] 666 548 12141 397 415 812 30—35 368 = 379 747 | 521 449 970| 358 374 732 35—40 302 319 621] 365 336 701 299 — 317 616 40—45 244 262 506| 264 292 556| 242 260 502 45—50 246 — 268 514| 231 268 + 499] 247 268 515 50—55 220 — 246 466| 176 258 434| 223| 245 468 55 60 175 — 204 379 | 125 185 310] 179| 205 384 60—65 118 148 266 73 134 207 121| 149 270 65 70 85 116 201 45 100 145 88 117 205 70—75 55 81 136 30 70 100 57 81 138 75—80 26 41 67 13 31 44 27 41 68 80 85 9 17 26 5 12 17 10 17 27 85—90 2 5 7 1 4 5 3 5 8 90— 1 1 2 — 1 1 1 1 2 0—100 | 4,863 5,137 10,000| 5,025 4,975 10,000| 4,856 5,144 10,000 1865. 0— 5 720 — 712 1,432] 622 612 1,234| 727 719 1,446 5—10 535 533 1,068|/ 396 388 784] 544 544 1,088 10—15 498 499 997| 389 382 771 506 507 1,013 15—20 458 — 467 925| 485 479 964| 457 466 923 20—25 431 443 874| 546 558 1,104/] 423 435 858 25—30 368 = 382 750] 519 515 1,034] 357 373 730 30 —35 327 346 673| 454 465 919! 319 337 656 35 40 323 341 664| 381 420 801 319 —335 654 4:)—45 293 312 605[ 304 340 641] 293 310 603 45—50 251 270 521 237 287 524] 252 268 520 50—55 199 — 219 418 157 213 370| 201 220 421 55—60 147 172 319 117 186 303 149 171 320 60—65 134 162 296 81 152 233 138 162 300 65—70 98 124 222 50 —107 157 102 125 227 70—75 59 80 139 26 65 91 61 82 143 75—80 24 37 61 11 34 45 25 37 62 80—85 9 17 26 4 13 17 10 16 26 85—90 3 5 8 1 3 4 3 5 8 90 — 1 1 2 = 1 1 1 1 2 0—100 [ 4,878 5,122 10,000| 4,780 5,220 10,000| 4,887 5,113 10,000 --- 12 Suomen Kartasto. Karttalehdet n:ot 14—18. Koko maa. Kaupungit. Maaseutu. Ikä, vuotta Mp. — Vp. — Msp. Mp. — Vp. — Msp. Mp. — Vp. — Msp. 1870. 0— 5 634 = 629 1,263] 546 528] 1,074| 641 637 1,278 5—10 557 —.556 1,113|/ 430 423 853] 567 567 1,134 10—15 507 — 505 1,012] 401 390 791] 516 514 1,030 15—20 483 491 974| 433 = 457 890| 487 493 980 20—25 442 458 900| 546 584 1,130| 434 447 881 25—30 411 428 839| 349 553 1,102] 400 417 817 30—35 350 —.368 718| 449 —456 905/ 342 361 703 35—40 301 324 625| 365 393 758| 296 318 614 40—45 292 315 607| 306 366 672| 291 311 602 45—50 252 = 277 529| 254 313 567 | 252 274 526 50 55 209 —. 236 445] 184 251 435| 211 235 446 55—60 152 182 334| 108 176 284| 156 182 338 60—65 105 132 237 77 132 209| 108 132 240 65—70 84 109 193 48 107 155 87 109 196 70 75 52 72 124 26 72 98 54 72 126 75—80 24 37 61 12 43 55 25 37 62 80—85 7 12 19 3 13 16 8 12 20 85 90 2 4 6 1 4 5 2 4 6 90— — 1 1 — 1 1 — 1 1 0—100 | 4,864 5,136 10,000| 4,738 5,262 10,000| 4,877 5,123 10,000 1875. 0— 5 722 714 1,436| 523 498 1,021 739 732 1,471 5—10 499 —.493 992| 420 = 402 822| 506 501 1,007 10—15 509 —.509| 1,018|/ 415 = 407 822] 517 518 1,035 15—20 462 463 925| 480 — 463 943| 460 463 923 20—25 441 447 858 | 584 552 1,136] 429 438 867 25-30 395 — 407 802| 566 547 1,113| 380 395 775 30—35 368 = 382 750| 474 = 472 9461 359 375 734 35 40 310 326 636| 372 395 767 | 305 320 625 40 45 266 286 552] 288 345 633| 264 281 545 45 50 249 — 271 520| 231 318 549] 250 268 518 50—55 216 — 242 458| 182 = 245 427 | 219 242 461 55 60 168 197 365| 112 193 305 173 197 370 60 65 118 146 264 73 128 201 122 147 269 65 70 74 96 170 40 92 132 77 96 173 70 75 52 74 126 24 75 99 55 73 128 75—80 27 39 66 12 44 56 28 39 67 80 85 9 16 25 5 16 21 9 16 25 85—90 2 4 6 1 5 6 2 4 6 90— — 1 1 — 1 1 = 1 1 -—1""1m3s—.—j""" 0—100 | 4,887 5,113 10,000| 4,802 5,198 10,000[ 4,894 5,106 10,00012 Suomen Kartasto. Karttalehdet n:ot 14—18. Koko maa. Kaupungit. Maaseutu. Ikä, vuotta Mp. — Vp. — Msp. Mp. — Vp. — Msp. Mp. — Vp. — Msp. 1870. 0— 5 634 = 629 1,263] 546 528] 1,074| 641 637 1,278 5—10 557 —.556 1,113|/ 430 423 853] 567 567 1,134 10—15 507 — 505 1,012] 401 390 791] 516 514 1,030 15—20 483 491 974| 433 = 457 890| 487 493 980 20—25 442 458 900| 546 584 1,130| 434 447 881 25—30 411 428 839| 349 553 1,102] 400 417 817 30—35 350 —.368 718| 449 —456 905/ 342 361 703 35—40 301 324 625| 365 393 758| 296 318 614 40—45 292 315 607| 306 366 672| 291 311 602 45—50 252 = 277 529| 254 313 567 | 252 274 526 50 55 209 —. 236 445] 184 251 435| 211 235 446 55—60 152 182 334| 108 176 284| 156 182 338 60—65 105 132 237 77 132 209| 108 132 240 65—70 84 109 193 48 107 155 87 109 196 70 75 52 72 124 26 72 98 54 72 126 75—80 24 37 61 12 43 55 25 37 62 80—85 7 12 19 3 13 16 8 12 20 85 90 2 4 6 1 4 5 2 4 6 90— — 1 1 — 1 1 — 1 1 0—100 | 4,864 5,136 10,000| 4,738 5,262 10,000| 4,877 5,123 10,000 1875. 0— 5 722 714 1,436| 523 498 1,021 739 732 1,471 5—10 499 —.493 992| 420 = 402 822| 506 501 1,007 10—15 509 —.509| 1,018|/ 415 = 407 822] 517 518 1,035 15—20 462 463 925| 480 — 463 943| 460 463 923 20—25 441 447 858 | 584 552 1,136] 429 438 867 25-30 395 — 407 802| 566 547 1,113| 380 395 775 30—35 368 = 382 750| 474 = 472 9461 359 375 734 35 40 310 326 636| 372 395 767 | 305 320 625 40 45 266 286 552] 288 345 633| 264 281 545 45 50 249 — 271 520| 231 318 549] 250 268 518 50—55 216 — 242 458| 182 = 245 427 | 219 242 461 55 60 168 197 365| 112 193 305 173 197 370 60 65 118 146 264 73 128 201 122 147 269 65 70 74 96 170 40 92 132 77 96 173 70 75 52 74 126 24 75 99 55 73 128 75—80 27 39 66 12 44 56 28 39 67 80 85 9 16 25 5 16 21 9 16 25 85—90 2 4 6 1 5 6 2 4 6 90— — 1 1 — 1 1 = 1 1 -—1""1m3s—.—j""" 0—100 | 4,887 5,113 10,000| 4,802 5,198 10,000[ 4,894 5,106 10,00012 Suomen Kartasto. Karttalehdet n:ot 14—18. Koko maa. Kaupungit. Maaseutu. Ikä, vuotta Mp. — Vp. — Msp. Mp. — Vp. — Msp. Mp. — Vp. — Msp. 1870. 0— 5 634 = 629 1,263] 546 528] 1,074| 641 637 1,278 5—10 557 —.556 1,113|/ 430 423 853] 567 567 1,134 10—15 507 — 505 1,012] 401 390 791] 516 514 1,030 15—20 483 491 974| 433 = 457 890| 487 493 980 20—25 442 458 900| 546 584 1,130| 434 447 881 25—30 411 428 839| 349 553 1,102] 400 417 817 30—35 350 —.368 718| 449 —456 905/ 342 361 703 35—40 301 324 625| 365 393 758| 296 318 614 40—45 292 315 607| 306 366 672| 291 311 602 45—50 252 = 277 529| 254 313 567 | 252 274 526 50 55 209 —. 236 445] 184 251 435| 211 235 446 55—60 152 182 334| 108 176 284| 156 182 338 60—65 105 132 237 77 132 209| 108 132 240 65—70 84 109 193 48 107 155 87 109 196 70 75 52 72 124 26 72 98 54 72 126 75—80 24 37 61 12 43 55 25 37 62 80—85 7 12 19 3 13 16 8 12 20 85 90 2 4 6 1 4 5 2 4 6 90— — 1 1 — 1 1 — 1 1 0—100 | 4,864 5,136 10,000| 4,738 5,262 10,000| 4,877 5,123 10,000 1875. 0— 5 722 714 1,436| 523 498 1,021 739 732 1,471 5—10 499 —.493 992| 420 = 402 822| 506 501 1,007 10—15 509 —.509| 1,018|/ 415 = 407 822] 517 518 1,035 15—20 462 463 925| 480 — 463 943| 460 463 923 20—25 441 447 858 | 584 552 1,136] 429 438 867 25-30 395 — 407 802| 566 547 1,113| 380 395 775 30—35 368 = 382 750| 474 = 472 9461 359 375 734 35 40 310 326 636| 372 395 767 | 305 320 625 40 45 266 286 552] 288 345 633| 264 281 545 45 50 249 — 271 520| 231 318 549] 250 268 518 50—55 216 — 242 458| 182 = 245 427 | 219 242 461 55 60 168 197 365| 112 193 305 173 197 370 60 65 118 146 264 73 128 201 122 147 269 65 70 74 96 170 40 92 132 77 96 173 70 75 52 74 126 24 75 99 55 73 128 75—80 27 39 66 12 44 56 28 39 67 80 85 9 16 25 5 16 21 9 16 25 85—90 2 4 6 1 5 6 2 4 6 90— — 1 1 — 1 1 = 1 1 -—1""1m3s—.—j""" 0—100 | 4,887 5,113 10,000| 4,802 5,198 10,000[ 4,894 5,106 10,000 --- Väesiötilasto. 13 Koko maa. Kaupungit. Maaseutu. Ikä, vuotta. Mp. — Vp Msp. | Mp. = Vp. — Msp. Mp. = Vp. — Msp. 1880. 0— 5 707 695 1,402 524 509 —.1,033 724 712 1,436 5—10 584 580 — 1,164 407 396 803 600 597 1,197 10—15 449 445 894 370 358 728 456 453 909 15—20 467 468 935 443 460 903 469 468 937 20—25 423 424 847 587 562 1,149 403 411 819 25—30 396 403 799 523 550 1,073 384 390 774 30—35 349 366 715 448 492 940 341 354 695 35 40 327 344 671 391 442 833 321 335 656 40 45 272 288 560 303 354 657 269 282 551 45—50 225 244 469 234 283 517 224 241 465 50 55 212 239 451 179 261 440 216 236 452 55—60 178 206 384 144 213 357 181 206 387 60 65 134 164 298 86 157 243 138 165 303 65 70 86 112 198 50 97 147 89 113 202 70 75 45 64 109 24 61 85 47 64 111 75—80 26 41 67 12 43 55 28 41 69 80—85 10 17 27 6 20 26 11 16 27 85—90 2 6 8 1 7 8 3 5 8 90— 1 1 2 1 2 3 1 4 2 0—100 | 4,893 5,107] 10,000| 4,733 5,267 10,000[ 4,910 5,090 10,000 1890. 0— 5 687 677 — 1,364 544 533 1,077 703 692 1,395 5—10 584 579 — 1,163 443 435 878 600 594 1,194 10—15 528 523 1,051 410 404 814 541 536 1,077 15—20 482 477 959 419 451 870 499 479 963 20 25 371 369 740 442 494 936 363 355 718 25—30 379 382 761 507 542 1,049 365 364 729 30—35 334 338 672 449 480 929 322 322 644 35 40 313 321 634 382 415 797 306 310 616 40—45 275 289 564 319 361 680 270 281 551 45—50 251 269 520 255 319 574 250 264 514 50 55 202 223 425 187 252 439 204 220 424 55—60 161 183 344 157 192 329 164 182 346 60—65 140 168 308 93 159 252 145 169 314 65 70 105 131 236 64 115 179 110 133 243 70—75 64 85 149 34 74 108 63 86 154 75 80 30 43 73 15 38 53 32 43 75 80 85 10 16 26 6 17 23 11 16 27 85—90 3 6 9 2 7 E) 3 6 9 90— 1 1 2 1 3 4 1 1 2 0 100 4,920 5,080 10,000 | 4,709 5,291 10,000| 4,947 5,053 10,000Väesiötilasto. 13 Koko maa. Kaupungit. Maaseutu. Ikä, vuotta. Mp. — Vp Msp. | Mp. = Vp. — Msp. Mp. = Vp. — Msp. 1880. 0— 5 707 695 1,402 524 509 —.1,033 724 712 1,436 5—10 584 580 — 1,164 407 396 803 600 597 1,197 10—15 449 445 894 370 358 728 456 453 909 15—20 467 468 935 443 460 903 469 468 937 20—25 423 424 847 587 562 1,149 403 411 819 25—30 396 403 799 523 550 1,073 384 390 774 30—35 349 366 715 448 492 940 341 354 695 35 40 327 344 671 391 442 833 321 335 656 40 45 272 288 560 303 354 657 269 282 551 45—50 225 244 469 234 283 517 224 241 465 50 55 212 239 451 179 261 440 216 236 452 55—60 178 206 384 144 213 357 181 206 387 60 65 134 164 298 86 157 243 138 165 303 65 70 86 112 198 50 97 147 89 113 202 70 75 45 64 109 24 61 85 47 64 111 75—80 26 41 67 12 43 55 28 41 69 80—85 10 17 27 6 20 26 11 16 27 85—90 2 6 8 1 7 8 3 5 8 90— 1 1 2 1 2 3 1 4 2 0—100 | 4,893 5,107] 10,000| 4,733 5,267 10,000[ 4,910 5,090 10,000 1890. 0— 5 687 677 — 1,364 544 533 1,077 703 692 1,395 5—10 584 579 — 1,163 443 435 878 600 594 1,194 10—15 528 523 1,051 410 404 814 541 536 1,077 15—20 482 477 959 419 451 870 499 479 963 20 25 371 369 740 442 494 936 363 355 718 25—30 379 382 761 507 542 1,049 365 364 729 30—35 334 338 672 449 480 929 322 322 644 35 40 313 321 634 382 415 797 306 310 616 40—45 275 289 564 319 361 680 270 281 551 45—50 251 269 520 255 319 574 250 264 514 50 55 202 223 425 187 252 439 204 220 424 55—60 161 183 344 157 192 329 164 182 346 60—65 140 168 308 93 159 252 145 169 314 65 70 105 131 236 64 115 179 110 133 243 70—75 64 85 149 34 74 108 63 86 154 75 80 30 43 73 15 38 53 32 43 75 80 85 10 16 26 6 17 23 11 16 27 85—90 3 6 9 2 7 E) 3 6 9 90— 1 1 2 1 3 4 1 1 2 0 100 4,920 5,080 10,000 | 4,709 5,291 10,000| 4,947 5,053 10,000Väesiötilasto. 13 Koko maa. Kaupungit. Maaseutu. Ikä, vuotta. Mp. — Vp Msp. | Mp. = Vp. — Msp. Mp. = Vp. — Msp. 1880. 0— 5 707 695 1,402 524 509 —.1,033 724 712 1,436 5—10 584 580 — 1,164 407 396 803 600 597 1,197 10—15 449 445 894 370 358 728 456 453 909 15—20 467 468 935 443 460 903 469 468 937 20—25 423 424 847 587 562 1,149 403 411 819 25—30 396 403 799 523 550 1,073 384 390 774 30—35 349 366 715 448 492 940 341 354 695 35 40 327 344 671 391 442 833 321 335 656 40 45 272 288 560 303 354 657 269 282 551 45—50 225 244 469 234 283 517 224 241 465 50 55 212 239 451 179 261 440 216 236 452 55—60 178 206 384 144 213 357 181 206 387 60 65 134 164 298 86 157 243 138 165 303 65 70 86 112 198 50 97 147 89 113 202 70 75 45 64 109 24 61 85 47 64 111 75—80 26 41 67 12 43 55 28 41 69 80—85 10 17 27 6 20 26 11 16 27 85—90 2 6 8 1 7 8 3 5 8 90— 1 1 2 1 2 3 1 4 2 0—100 | 4,893 5,107] 10,000| 4,733 5,267 10,000[ 4,910 5,090 10,000 1890. 0— 5 687 677 — 1,364 544 533 1,077 703 692 1,395 5—10 584 579 — 1,163 443 435 878 600 594 1,194 10—15 528 523 1,051 410 404 814 541 536 1,077 15—20 482 477 959 419 451 870 499 479 963 20 25 371 369 740 442 494 936 363 355 718 25—30 379 382 761 507 542 1,049 365 364 729 30—35 334 338 672 449 480 929 322 322 644 35 40 313 321 634 382 415 797 306 310 616 40—45 275 289 564 319 361 680 270 281 551 45—50 251 269 520 255 319 574 250 264 514 50 55 202 223 425 187 252 439 204 220 424 55—60 161 183 344 157 192 329 164 182 346 60—65 140 168 308 93 159 252 145 169 314 65 70 105 131 236 64 115 179 110 133 243 70—75 64 85 149 34 74 108 63 86 154 75 80 30 43 73 15 38 53 32 43 75 80 85 10 16 26 6 17 23 11 16 27 85—90 3 6 9 2 7 E) 3 6 9 90— 1 1 2 1 3 4 1 1 2 0 100 4,920 5,080 10,000 | 4,709 5,291 10,000| 4,947 5,053 10,000 --- 14 Suomen Kartasto. Karttalehdet n:ot 14—18. Kärtaston lehdillä n:ot 15 ja 16 on väestö muutamina ajan- kohtina csitetty sukupuolen ja ijän mukaan. Jakamisen lähtö- kohdaksi on otettu 10,000 henkeä kumpaakin sukupuolta. Oi- keittain pitäisi kunkin kuvion olla kolmion näköinen. Mutta muutamissa kolmioissa on leikkeitä muutamien ikäluokkien koh- dalla. Että nämä ikäluokat ovat pienempiä kuin lähinnä olevat korkeammat ikäluokat, riippuu taulun n:o 1 viitteissä ilmaistuista syistä. Jos esim. otamme vuosina 1866—1870 syntyneet, jotka 1870 olivat alimpana portaana ikäkaudessa o—5 vuotta, niin oli niiden lukumäärä niin vähäinen, että tavallisen kuolevaisuus- vähentymisen jälkeen heidän portaansa 1875 ikäasteella 5—10 vuotta oli vähempi kuin ikäluokka 10—15; 1880 olivat samat vuosikkaat, 10—15 vuotta, vähemmät kuin lähinnä edelliset 15— 20 vuotta; 1890 olivat samaiset vuosikkaat 20—25 vuotta van- hoja j. n. e. Vuosina 1806—1810 (Suomen sota) syntyneet te- kevät v. 1825 leikkeen ikäluokkaan 15—20 vuotta, 1850 ikä- asteeseen 40—45 vuotta; koleeravuosina 1833 syntyneet tekevät 1850 leikkeen ikäluokkaan 15—20 vuotta j. n. e. Tämä muistutus ei kuitenkaan pidä paikkaansa kaupunkien kuvioissa. Sillä syy siihen, että niissä monet 20 vuotta van- hemmat ikäluokat ovat suuremmat kuin muutamat alemmat, on siinä, että juuri niissä ikämäärissä muuttamiset maaseuduilta kau- punkeihin ovat lukuisat. Taulu N:o 8. Väestö siviilisäädyn ja sukupuolen mukaan %o:ssa. Miehenpuolia. Vaimonpuolia. sä Leskiä ; Leskiä Vuodet. Nämättö — yatseia, ja Nänettö amet; ja mia. erotettuja. mia erotettuja. %/0, %o. 1751 58,92 39,09 1,99 55,50 35,1 8,79 1775 62,13 35,41 2,46 59,4 33,98 6,88 1800 61,14 36,4 2,62 58,40 34,32 7,28 1825 60,20 36,53 3,27 57,60 34,13 8,27 1850 61,41 35,12 3,4 58,41 33,31 8,28 1865 61,34 34,9 3,70 58,47 33,30 8,23 1870 62,07 33,68 4,25 58,70 31,% 9,34 1875 61,81 34,38 3,78 58,61 32,88 8,51 1880 62,06 34,75 3,19 58,21 33,37 8,42 1890 62,66 34,2 3,08 58,79 33,4 7,97 Sekä taulu että vastaava kuvio lehdellä n:o 16 osottavat, että naimattomain ja leskimiesten suhteellinen lukumäärä on vä- hentynyt. Leskivaimojen suhteellinen lukumäärä on pysynyt suunnilleen muuttumattomana.14 Suomen Kartasto. Karttalehdet n:ot 14—18. Kärtaston lehdillä n:ot 15 ja 16 on väestö muutamina ajan- kohtina csitetty sukupuolen ja ijän mukaan. Jakamisen lähtö- kohdaksi on otettu 10,000 henkeä kumpaakin sukupuolta. Oi- keittain pitäisi kunkin kuvion olla kolmion näköinen. Mutta muutamissa kolmioissa on leikkeitä muutamien ikäluokkien koh- dalla. Että nämä ikäluokat ovat pienempiä kuin lähinnä olevat korkeammat ikäluokat, riippuu taulun n:o 1 viitteissä ilmaistuista syistä. Jos esim. otamme vuosina 1866—1870 syntyneet, jotka 1870 olivat alimpana portaana ikäkaudessa o—5 vuotta, niin oli niiden lukumäärä niin vähäinen, että tavallisen kuolevaisuus- vähentymisen jälkeen heidän portaansa 1875 ikäasteella 5—10 vuotta oli vähempi kuin ikäluokka 10—15; 1880 olivat samat vuosikkaat, 10—15 vuotta, vähemmät kuin lähinnä edelliset 15— 20 vuotta; 1890 olivat samaiset vuosikkaat 20—25 vuotta van- hoja j. n. e. Vuosina 1806—1810 (Suomen sota) syntyneet te- kevät v. 1825 leikkeen ikäluokkaan 15—20 vuotta, 1850 ikä- asteeseen 40—45 vuotta; koleeravuosina 1833 syntyneet tekevät 1850 leikkeen ikäluokkaan 15—20 vuotta j. n. e. Tämä muistutus ei kuitenkaan pidä paikkaansa kaupunkien kuvioissa. Sillä syy siihen, että niissä monet 20 vuotta van- hemmat ikäluokat ovat suuremmat kuin muutamat alemmat, on siinä, että juuri niissä ikämäärissä muuttamiset maaseuduilta kau- punkeihin ovat lukuisat. Taulu N:o 8. Väestö siviilisäädyn ja sukupuolen mukaan %o:ssa. Miehenpuolia. Vaimonpuolia. sä Leskiä ; Leskiä Vuodet. Nämättö — yatseia, ja Nänettö amet; ja mia. erotettuja. mia erotettuja. %/0, %o. 1751 58,92 39,09 1,99 55,50 35,1 8,79 1775 62,13 35,41 2,46 59,4 33,98 6,88 1800 61,14 36,4 2,62 58,40 34,32 7,28 1825 60,20 36,53 3,27 57,60 34,13 8,27 1850 61,41 35,12 3,4 58,41 33,31 8,28 1865 61,34 34,9 3,70 58,47 33,30 8,23 1870 62,07 33,68 4,25 58,70 31,% 9,34 1875 61,81 34,38 3,78 58,61 32,88 8,51 1880 62,06 34,75 3,19 58,21 33,37 8,42 1890 62,66 34,2 3,08 58,79 33,4 7,97 Sekä taulu että vastaava kuvio lehdellä n:o 16 osottavat, että naimattomain ja leskimiesten suhteellinen lukumäärä on vä- hentynyt. Leskivaimojen suhteellinen lukumäärä on pysynyt suunnilleen muuttumattomana.14 Suomen Kartasto. Karttalehdet n:ot 14—18. Kärtaston lehdillä n:ot 15 ja 16 on väestö muutamina ajan- kohtina csitetty sukupuolen ja ijän mukaan. Jakamisen lähtö- kohdaksi on otettu 10,000 henkeä kumpaakin sukupuolta. Oi- keittain pitäisi kunkin kuvion olla kolmion näköinen. Mutta muutamissa kolmioissa on leikkeitä muutamien ikäluokkien koh- dalla. Että nämä ikäluokat ovat pienempiä kuin lähinnä olevat korkeammat ikäluokat, riippuu taulun n:o 1 viitteissä ilmaistuista syistä. Jos esim. otamme vuosina 1866—1870 syntyneet, jotka 1870 olivat alimpana portaana ikäkaudessa o—5 vuotta, niin oli niiden lukumäärä niin vähäinen, että tavallisen kuolevaisuus- vähentymisen jälkeen heidän portaansa 1875 ikäasteella 5—10 vuotta oli vähempi kuin ikäluokka 10—15; 1880 olivat samat vuosikkaat, 10—15 vuotta, vähemmät kuin lähinnä edelliset 15— 20 vuotta; 1890 olivat samaiset vuosikkaat 20—25 vuotta van- hoja j. n. e. Vuosina 1806—1810 (Suomen sota) syntyneet te- kevät v. 1825 leikkeen ikäluokkaan 15—20 vuotta, 1850 ikä- asteeseen 40—45 vuotta; koleeravuosina 1833 syntyneet tekevät 1850 leikkeen ikäluokkaan 15—20 vuotta j. n. e. Tämä muistutus ei kuitenkaan pidä paikkaansa kaupunkien kuvioissa. Sillä syy siihen, että niissä monet 20 vuotta van- hemmat ikäluokat ovat suuremmat kuin muutamat alemmat, on siinä, että juuri niissä ikämäärissä muuttamiset maaseuduilta kau- punkeihin ovat lukuisat. Taulu N:o 8. Väestö siviilisäädyn ja sukupuolen mukaan %o:ssa. Miehenpuolia. Vaimonpuolia. sä Leskiä ; Leskiä Vuodet. Nämättö — yatseia, ja Nänettö amet; ja mia. erotettuja. mia erotettuja. %/0, %o. 1751 58,92 39,09 1,99 55,50 35,1 8,79 1775 62,13 35,41 2,46 59,4 33,98 6,88 1800 61,14 36,4 2,62 58,40 34,32 7,28 1825 60,20 36,53 3,27 57,60 34,13 8,27 1850 61,41 35,12 3,4 58,41 33,31 8,28 1865 61,34 34,9 3,70 58,47 33,30 8,23 1870 62,07 33,68 4,25 58,70 31,% 9,34 1875 61,81 34,38 3,78 58,61 32,88 8,51 1880 62,06 34,75 3,19 58,21 33,37 8,42 1890 62,66 34,2 3,08 58,79 33,4 7,97 Sekä taulu että vastaava kuvio lehdellä n:o 16 osottavat, että naimattomain ja leskimiesten suhteellinen lukumäärä on vä- hentynyt. Leskivaimojen suhteellinen lukumäärä on pysynyt suunnilleen muuttumattomana. --- Väestötilasto. 15 Taulu N:o 9. Väestö siviilisäädyn, sukupuolen ja ijän mukaan. Miehenpuolia. Vaimonpuolia. [A z ” Ikä, vuotta. H E 5 9 E g MES E s 08 E E E Esi O5 E EJ E ö E E = EJ ö 5 5 [a 5 5 Ea 1880. 0— 5 707 — — 707 695 — — 695 5—10 584 — — 584 580 — — 580 10—15 449 — — 449 445 — — 445 15—20 465 2 — 467 450 18 — 268 20—25 354 68 1 423 286 136 2 424 25—30 195 198 3 396 158 239 6 403 30—35 97 247 5 349 98 257 11 366 35—40 |- 59 261 7 327 68 257 19 344 40—45 37 226 9 272 47 214 27 288 45—50 25 189 11 225 36 173 35 244 50 55 20 175 17 212 32 155 52 239 55— 60 17 141 20 178 27 116 63 206 60 65 12 99 23 134 21 75 68 164 65 70 8 56 22 86 14 39 59 112 70 75 4 25 16 45 8 16 40 64 75—80 2 11 13 26 5 7 29 41 80—85 I 3 6 10 2 2 13 17 85—90 — — 2 2 1 — 5 6 90 —95 | 95 — 100 — — 1 1 — — 1 1 100— [J Yhteensä 3,036 1,701 156 4.893 2,973 1,704 430 — 5,107 1890. 0— 5 687 - — — 687] — 677 < — — 677 5—10 584 — — 584 579 — — 579 10 —15 528 — — 528 523 — 523 15 - 20 480 2 — 492 458 19 — 477 20 25 312 - 58 N 371 250 117 2 369 25—30 188 188 3 379 146 230 6 382 30-35 98 232 4 334 87 241 10 338 35—40 62 244 7 313 64 241 16 321 40 45 41 225 9 275 50 216 23 289 45—50 31 209 11 251 40 195 34 269 50—55 22 167 13 202 31 150 42 223 55— 60 16 129 16 161 24 110 49 183 60—65 13 105 22 140 21 85 62 168 65—70 10 72 23 105 16 52 63 131 70—75 6 37 21 64 11 24 50 85 75 80 3 14 13 30 5 8 30 43 80—85 1 3 6 10 2 2 12 16 85—90 — 1 2 3 1 5 6 90 95 | 95—100 — — 1 1 — — 1: 1 100—— |) Yhteensä | 3,082 1,686 = 152 4,920] 2985 1,690 = 405 5,080Väestötilasto. 15 Taulu N:o 9. Väestö siviilisäädyn, sukupuolen ja ijän mukaan. Miehenpuolia. Vaimonpuolia. [A z ” Ikä, vuotta. H E 5 9 E g MES E s 08 E E E Esi O5 E EJ E ö E E = EJ ö 5 5 [a 5 5 Ea 1880. 0— 5 707 — — 707 695 — — 695 5—10 584 — — 584 580 — — 580 10—15 449 — — 449 445 — — 445 15—20 465 2 — 467 450 18 — 268 20—25 354 68 1 423 286 136 2 424 25—30 195 198 3 396 158 239 6 403 30—35 97 247 5 349 98 257 11 366 35—40 |- 59 261 7 327 68 257 19 344 40—45 37 226 9 272 47 214 27 288 45—50 25 189 11 225 36 173 35 244 50 55 20 175 17 212 32 155 52 239 55— 60 17 141 20 178 27 116 63 206 60 65 12 99 23 134 21 75 68 164 65 70 8 56 22 86 14 39 59 112 70 75 4 25 16 45 8 16 40 64 75—80 2 11 13 26 5 7 29 41 80—85 I 3 6 10 2 2 13 17 85—90 — — 2 2 1 — 5 6 90 —95 | 95 — 100 — — 1 1 — — 1 1 100— [J Yhteensä 3,036 1,701 156 4.893 2,973 1,704 430 — 5,107 1890. 0— 5 687 - — — 687] — 677 < — — 677 5—10 584 — — 584 579 — — 579 10 —15 528 — — 528 523 — 523 15 - 20 480 2 — 492 458 19 — 477 20 25 312 - 58 N 371 250 117 2 369 25—30 188 188 3 379 146 230 6 382 30-35 98 232 4 334 87 241 10 338 35—40 62 244 7 313 64 241 16 321 40 45 41 225 9 275 50 216 23 289 45—50 31 209 11 251 40 195 34 269 50—55 22 167 13 202 31 150 42 223 55— 60 16 129 16 161 24 110 49 183 60—65 13 105 22 140 21 85 62 168 65—70 10 72 23 105 16 52 63 131 70—75 6 37 21 64 11 24 50 85 75 80 3 14 13 30 5 8 30 43 80—85 1 3 6 10 2 2 12 16 85—90 — 1 2 3 1 5 6 90 95 | 95—100 — — 1 1 — — 1: 1 100—— |) Yhteensä | 3,082 1,686 = 152 4,920] 2985 1,690 = 405 5,080Väestötilasto. 15 Taulu N:o 9. Väestö siviilisäädyn, sukupuolen ja ijän mukaan. Miehenpuolia. Vaimonpuolia. [A z ” Ikä, vuotta. H E 5 9 E g MES E s 08 E E E Esi O5 E EJ E ö E E = EJ ö 5 5 [a 5 5 Ea 1880. 0— 5 707 — — 707 695 — — 695 5—10 584 — — 584 580 — — 580 10—15 449 — — 449 445 — — 445 15—20 465 2 — 467 450 18 — 268 20—25 354 68 1 423 286 136 2 424 25—30 195 198 3 396 158 239 6 403 30—35 97 247 5 349 98 257 11 366 35—40 |- 59 261 7 327 68 257 19 344 40—45 37 226 9 272 47 214 27 288 45—50 25 189 11 225 36 173 35 244 50 55 20 175 17 212 32 155 52 239 55— 60 17 141 20 178 27 116 63 206 60 65 12 99 23 134 21 75 68 164 65 70 8 56 22 86 14 39 59 112 70 75 4 25 16 45 8 16 40 64 75—80 2 11 13 26 5 7 29 41 80—85 I 3 6 10 2 2 13 17 85—90 — — 2 2 1 — 5 6 90 —95 | 95 — 100 — — 1 1 — — 1 1 100— [J Yhteensä 3,036 1,701 156 4.893 2,973 1,704 430 — 5,107 1890. 0— 5 687 - — — 687] — 677 < — — 677 5—10 584 — — 584 579 — — 579 10 —15 528 — — 528 523 — 523 15 - 20 480 2 — 492 458 19 — 477 20 25 312 - 58 N 371 250 117 2 369 25—30 188 188 3 379 146 230 6 382 30-35 98 232 4 334 87 241 10 338 35—40 62 244 7 313 64 241 16 321 40 45 41 225 9 275 50 216 23 289 45—50 31 209 11 251 40 195 34 269 50—55 22 167 13 202 31 150 42 223 55— 60 16 129 16 161 24 110 49 183 60—65 13 105 22 140 21 85 62 168 65—70 10 72 23 105 16 52 63 131 70—75 6 37 21 64 11 24 50 85 75 80 3 14 13 30 5 8 30 43 80—85 1 3 6 10 2 2 12 16 85—90 — 1 2 3 1 5 6 90 95 | 95—100 — — 1 1 — — 1: 1 100—— |) Yhteensä | 3,082 1,686 = 152 4,920] 2985 1,690 = 405 5,080 --- 16 Suomen Kartasto. Karitalehdet n:ot 14—18. Kuvista näkyy että naimattomain lukumäärä lapsuudesta korkeimpiin ikäluokkiin yhäti vähenee, osiksi kuolemantapausten kautta, osiksi avioliittojen kautta, alkaen 15—20 vuodesta. Siitä lähtien sitävastoin lisääntyy naimisissa olevain, leskimiesten ja leskivaimojen lukumäärä aina määräikään saakka, kunnes lukui- sammiksi käyväin kuolemantapausten vuoksi niiden lukumäärä vähitellen vähenee korkeammissa ikäluokissa. Taulu N:o 10. Läänien väkiluku. 31/12 1890. N 96 koko maan väki- Läänit. Väkiluku. luvusta. Uudenmaan < J J hk. 239,456 10,06 Turun ja Porin . . < 0 0.0. 395,474 16,62 Hämeen . < < L. 257,851 10,84 Viipurin = «< x s = =o ja a % 351,600 14,77 Mikkelin . . « < e. 180,920 7,60 Kuopion < J le. 290,654 12,21 Vaasan 0 n. 417,192 17,52 Oulun x k x s 8 miowoso& 4 * —246,993 10,38 Koko maa 2,380,140 100,00 Taulu N:o 11. Läänien pinta-ala. 31/12 1890. N Pinta-ala Og koko maan Läänit km?. pinta-alasta. Uudenmaan i < L. 11,131 3,35 Turun ja Porin . . . s x 5 23,136 6,97 Hämieth s « x = % 8 s e & G 17,959 5,41 Viipurin . < < hl. 31,409 9,16 Mikkelin . < < o e. 17,275 5 Kuopion . < s. 35,746 N 10,77 Vaasan i L. 38,309 11,54 Oulun J e. 156,979 47,29 Koko maa 331,944 100,0016 Suomen Kartasto. Karitalehdet n:ot 14—18. Kuvista näkyy että naimattomain lukumäärä lapsuudesta korkeimpiin ikäluokkiin yhäti vähenee, osiksi kuolemantapausten kautta, osiksi avioliittojen kautta, alkaen 15—20 vuodesta. Siitä lähtien sitävastoin lisääntyy naimisissa olevain, leskimiesten ja leskivaimojen lukumäärä aina määräikään saakka, kunnes lukui- sammiksi käyväin kuolemantapausten vuoksi niiden lukumäärä vähitellen vähenee korkeammissa ikäluokissa. Taulu N:o 10. Läänien väkiluku. 31/12 1890. N 96 koko maan väki- Läänit. Väkiluku. luvusta. Uudenmaan < J J hk. 239,456 10,06 Turun ja Porin . . < 0 0.0. 395,474 16,62 Hämeen . < < L. 257,851 10,84 Viipurin = «< x s = =o ja a % 351,600 14,77 Mikkelin . . « < e. 180,920 7,60 Kuopion < J le. 290,654 12,21 Vaasan 0 n. 417,192 17,52 Oulun x k x s 8 miowoso& 4 * —246,993 10,38 Koko maa 2,380,140 100,00 Taulu N:o 11. Läänien pinta-ala. 31/12 1890. N Pinta-ala Og koko maan Läänit km?. pinta-alasta. Uudenmaan i < L. 11,131 3,35 Turun ja Porin . . . s x 5 23,136 6,97 Hämieth s « x = % 8 s e & G 17,959 5,41 Viipurin . < < hl. 31,409 9,16 Mikkelin . < < o e. 17,275 5 Kuopion . < s. 35,746 N 10,77 Vaasan i L. 38,309 11,54 Oulun J e. 156,979 47,29 Koko maa 331,944 100,0016 Suomen Kartasto. Karitalehdet n:ot 14—18. Kuvista näkyy että naimattomain lukumäärä lapsuudesta korkeimpiin ikäluokkiin yhäti vähenee, osiksi kuolemantapausten kautta, osiksi avioliittojen kautta, alkaen 15—20 vuodesta. Siitä lähtien sitävastoin lisääntyy naimisissa olevain, leskimiesten ja leskivaimojen lukumäärä aina määräikään saakka, kunnes lukui- sammiksi käyväin kuolemantapausten vuoksi niiden lukumäärä vähitellen vähenee korkeammissa ikäluokissa. Taulu N:o 10. Läänien väkiluku. 31/12 1890. N 96 koko maan väki- Läänit. Väkiluku. luvusta. Uudenmaan < J J hk. 239,456 10,06 Turun ja Porin . . < 0 0.0. 395,474 16,62 Hämeen . < < L. 257,851 10,84 Viipurin = «< x s = =o ja a % 351,600 14,77 Mikkelin . . « < e. 180,920 7,60 Kuopion < J le. 290,654 12,21 Vaasan 0 n. 417,192 17,52 Oulun x k x s 8 miowoso& 4 * —246,993 10,38 Koko maa 2,380,140 100,00 Taulu N:o 11. Läänien pinta-ala. 31/12 1890. N Pinta-ala Og koko maan Läänit km?. pinta-alasta. Uudenmaan i < L. 11,131 3,35 Turun ja Porin . . . s x 5 23,136 6,97 Hämieth s « x = % 8 s e & G 17,959 5,41 Viipurin . < < hl. 31,409 9,16 Mikkelin . < < o e. 17,275 5 Kuopion . < s. 35,746 N 10,77 Vaasan i L. 38,309 11,54 Oulun J e. 156,979 47,29 Koko maa 331,944 100,00 --- Väestötilasto. 17 Taulu N:o 12. Väentiheys, 31/12 1890. Läänit Henkilöä km2lla. Uudenmaan. « L. 21,5 Turun ja Porin « < L. 17,1 Hämeen möx w a a www W 4 s ko RS mo 6 144 ViIDUTIN 4 x & = a k» koOMOR < kok Room in 112 Mikkelin . « < < se 10,5 TÄHOPÄON » k ww em a a sk k Oa KOR ww 8,1 Vaasan L n L. 10,9 Oulun < e. 16 Koko maa 73 Väentiheyskarttaan — karttalehteen n:o 17 — nähden on tehtävä seuraavat huomautukset: 1) Suurin on väentiheys maan lounaisessa ja eteläisessä osassa, sekä Pohjanmaan rannikkoseudulla; kuta kauemmaksi itään ja pohjoiseen, sitä vähemmäksi se käy; 2) Vähin on väentiheys Lapissa. Vaalea vyöhyke ulettuu alas aina Oulujärvelle saakka, missä se jakautuu kahteen haa- raan: toinen kulkee lounaista kohti Porin seudulle päin, toinen kaakkoiseen pitkin Venäjän rajaa; 3) Maan lounaisesta osasta kulkee koilliseen suuntaan Jy- väskylän ja Kuopion kautta aina Oulun läänin rajalle saakka tiheämmin asuttu vyöhyke, jonka kumman puolen on harvempi väestö. Samanlainen vyöhyke kulkee Venäjän rajalta Pietarin luoteispuolelta, Laatokan rannikon, Sortavalan ja Joensuun kautta yhtyen edelliseen vyöhykkeeseen Kuopion itäpuolella. Nämä vyöhykkeet osottavat kaiken todennäköisyyden mukaan niitä teitä, joita pitkin rannikkoseuduilta tulevat siirtolaisvirrat aikain ku- luessa ovat asuttaneet maan sisäosat.Väestötilasto. 17 Taulu N:o 12. Väentiheys, 31/12 1890. Läänit Henkilöä km2lla. Uudenmaan. « L. 21,5 Turun ja Porin « < L. 17,1 Hämeen möx w a a www W 4 s ko RS mo 6 144 ViIDUTIN 4 x & = a k» koOMOR < kok Room in 112 Mikkelin . « < < se 10,5 TÄHOPÄON » k ww em a a sk k Oa KOR ww 8,1 Vaasan L n L. 10,9 Oulun < e. 16 Koko maa 73 Väentiheyskarttaan — karttalehteen n:o 17 — nähden on tehtävä seuraavat huomautukset: 1) Suurin on väentiheys maan lounaisessa ja eteläisessä osassa, sekä Pohjanmaan rannikkoseudulla; kuta kauemmaksi itään ja pohjoiseen, sitä vähemmäksi se käy; 2) Vähin on väentiheys Lapissa. Vaalea vyöhyke ulettuu alas aina Oulujärvelle saakka, missä se jakautuu kahteen haa- raan: toinen kulkee lounaista kohti Porin seudulle päin, toinen kaakkoiseen pitkin Venäjän rajaa; 3) Maan lounaisesta osasta kulkee koilliseen suuntaan Jy- väskylän ja Kuopion kautta aina Oulun läänin rajalle saakka tiheämmin asuttu vyöhyke, jonka kumman puolen on harvempi väestö. Samanlainen vyöhyke kulkee Venäjän rajalta Pietarin luoteispuolelta, Laatokan rannikon, Sortavalan ja Joensuun kautta yhtyen edelliseen vyöhykkeeseen Kuopion itäpuolella. Nämä vyöhykkeet osottavat kaiken todennäköisyyden mukaan niitä teitä, joita pitkin rannikkoseuduilta tulevat siirtolaisvirrat aikain ku- luessa ovat asuttaneet maan sisäosat.Väestötilasto. 17 Taulu N:o 12. Väentiheys, 31/12 1890. Läänit Henkilöä km2lla. Uudenmaan. « L. 21,5 Turun ja Porin « < L. 17,1 Hämeen möx w a a www W 4 s ko RS mo 6 144 ViIDUTIN 4 x & = a k» koOMOR < kok Room in 112 Mikkelin . « < < se 10,5 TÄHOPÄON » k ww em a a sk k Oa KOR ww 8,1 Vaasan L n L. 10,9 Oulun < e. 16 Koko maa 73 Väentiheyskarttaan — karttalehteen n:o 17 — nähden on tehtävä seuraavat huomautukset: 1) Suurin on väentiheys maan lounaisessa ja eteläisessä osassa, sekä Pohjanmaan rannikkoseudulla; kuta kauemmaksi itään ja pohjoiseen, sitä vähemmäksi se käy; 2) Vähin on väentiheys Lapissa. Vaalea vyöhyke ulettuu alas aina Oulujärvelle saakka, missä se jakautuu kahteen haa- raan: toinen kulkee lounaista kohti Porin seudulle päin, toinen kaakkoiseen pitkin Venäjän rajaa; 3) Maan lounaisesta osasta kulkee koilliseen suuntaan Jy- väskylän ja Kuopion kautta aina Oulun läänin rajalle saakka tiheämmin asuttu vyöhyke, jonka kumman puolen on harvempi väestö. Samanlainen vyöhyke kulkee Venäjän rajalta Pietarin luoteispuolelta, Laatokan rannikon, Sortavalan ja Joensuun kautta yhtyen edelliseen vyöhykkeeseen Kuopion itäpuolella. Nämä vyöhykkeet osottavat kaiken todennäköisyyden mukaan niitä teitä, joita pitkin rannikkoseuduilta tulevat siirtolaisvirrat aikain ku- luessa ovat asuttaneet maan sisäosat. --- 18 Suomen Kartasto. Karttalehdet n:ot 14-18. Taulo N:o 13. Väestö kaupungeissa ja maaseudulla. Vuodet Kaupungit. Maaseutu 0/0 ] 1805 5,50 94,50 1810 4,73 95,27 x 1820 5,38 94,62 =) 1830 5,58 9442 a 1840 5,85 94.15 s 1850 6,44 93,56 D 1860 6,32 93,68 af 1870 7,4 92,56 1880 8,41 91,59 1890 9,89 90,11 Läänit. Uudenmaan ] 30,0 70,00 Turun ja Porin . 124 87,55 Hämeen | 9,61 90,39 Viipurin 8,89 YL Mikkelin 1990 2 97,04 Kuopion 4,03 95,97 Vaasan . 5,26 94,74 Oulun 7,78 92,27 Kuviosta näkyy, että kaupunkilaisväestö verrattuna maa- laisväestöön on vähitellen enentynyt vista 1805 viteen 1890. Syynä tähän ovat lukuisat muutot maaseuduilta kaupunkeihin. Muist. Kuvioihin nähden lehdellä n:o 18 on huomautettava, että suorakulmioiden korkeudet, jotka merkitsevät eri vuosia, tai koko maata, kaupunkeja, maaseutuja ja läänejä y. m., vas- taavat ehdotonta väkilukua kussakin tällaisessa osassa ilmoitet- tuna aikana. Jälkimmäiseen tauluun n:o 13 kuuluvaan kuvioon on pu- jahtanut ikävä virhe. Neljällä viimeisellä läänillä on nimittäin oleva sama leveys kuin vastaavilla lääneillä seuraavissa kuvioissa. Prosenttiluvut pysyvät kuitenkin muuttumattomina.18 Suomen Kartasto. Karttalehdet n:ot 14-18. Taulo N:o 13. Väestö kaupungeissa ja maaseudulla. Vuodet Kaupungit. Maaseutu 0/0 ] 1805 5,50 94,50 1810 4,73 95,27 x 1820 5,38 94,62 =) 1830 5,58 9442 a 1840 5,85 94.15 s 1850 6,44 93,56 D 1860 6,32 93,68 af 1870 7,4 92,56 1880 8,41 91,59 1890 9,89 90,11 Läänit. Uudenmaan ] 30,0 70,00 Turun ja Porin . 124 87,55 Hämeen | 9,61 90,39 Viipurin 8,89 YL Mikkelin 1990 2 97,04 Kuopion 4,03 95,97 Vaasan . 5,26 94,74 Oulun 7,78 92,27 Kuviosta näkyy, että kaupunkilaisväestö verrattuna maa- laisväestöön on vähitellen enentynyt vista 1805 viteen 1890. Syynä tähän ovat lukuisat muutot maaseuduilta kaupunkeihin. Muist. Kuvioihin nähden lehdellä n:o 18 on huomautettava, että suorakulmioiden korkeudet, jotka merkitsevät eri vuosia, tai koko maata, kaupunkeja, maaseutuja ja läänejä y. m., vas- taavat ehdotonta väkilukua kussakin tällaisessa osassa ilmoitet- tuna aikana. Jälkimmäiseen tauluun n:o 13 kuuluvaan kuvioon on pu- jahtanut ikävä virhe. Neljällä viimeisellä läänillä on nimittäin oleva sama leveys kuin vastaavilla lääneillä seuraavissa kuvioissa. Prosenttiluvut pysyvät kuitenkin muuttumattomina.18 Suomen Kartasto. Karttalehdet n:ot 14-18. Taulo N:o 13. Väestö kaupungeissa ja maaseudulla. Vuodet Kaupungit. Maaseutu 0/0 ] 1805 5,50 94,50 1810 4,73 95,27 x 1820 5,38 94,62 =) 1830 5,58 9442 a 1840 5,85 94.15 s 1850 6,44 93,56 D 1860 6,32 93,68 af 1870 7,4 92,56 1880 8,41 91,59 1890 9,89 90,11 Läänit. Uudenmaan ] 30,0 70,00 Turun ja Porin . 124 87,55 Hämeen | 9,61 90,39 Viipurin 8,89 YL Mikkelin 1990 2 97,04 Kuopion 4,03 95,97 Vaasan . 5,26 94,74 Oulun 7,78 92,27 Kuviosta näkyy, että kaupunkilaisväestö verrattuna maa- laisväestöön on vähitellen enentynyt vista 1805 viteen 1890. Syynä tähän ovat lukuisat muutot maaseuduilta kaupunkeihin. Muist. Kuvioihin nähden lehdellä n:o 18 on huomautettava, että suorakulmioiden korkeudet, jotka merkitsevät eri vuosia, tai koko maata, kaupunkeja, maaseutuja ja läänejä y. m., vas- taavat ehdotonta väkilukua kussakin tällaisessa osassa ilmoitet- tuna aikana. Jälkimmäiseen tauluun n:o 13 kuuluvaan kuvioon on pu- jahtanut ikävä virhe. Neljällä viimeisellä läänillä on nimittäin oleva sama leveys kuin vastaavilla lääneillä seuraavissa kuvioissa. Prosenttiluvut pysyvät kuitenkin muuttumattomina. --- Väestötilasto. 19 Taulu N:o 14. Väestö äidinkielen mukaan. 1890, Suomeapu- Ruotsiapu- | Molempia kie- huvia. huvia. liä puhuvia. %/0 Koko maa . s. 86,07 13,56 0,37 Kaupungit Ma g € k ömoxs s 64,14 33,37 2,49 Maaseutu i 1 88,48 11,38 0,14 Läänit Uudenmaan « J J 51,4 47 88 0.88 Turun ja Porin . . 0.0.0. 83,63 16,27 0,10 Hämeen < L L. 98,65 1,33 0,02 Viipurin = s s = g » wo wsoa % 96,16 28 1,40 Mikkelin . < < < hk. 99,02 0,92 0,06 Kuopion . < J le. 99,50 0,46 0.04 Mäaaäsän 4 x = s = s 8 a 6 69,66 30,31 0,03 Oulun: s < « = koaowomo xo € 98,65 0,88 0,47 Taulu N:o 15. Väestö uskontunnustuksen mukaan. 1890. iysens Kreikkalais- Roomalais- Luterilaisia. venäläisiä. = — katolisia 0/0 Koko maa . J L. 98.08 1,9 0,02 Kaupungit 4 < < L. 97,74 2,07 0,19 Maaseutu i 0 lh L. 98,12 1,88 — Läänit Uudenmaan J L. 99,37 0.51 0,12 Turun ja Porin . . < < 0.0. 99,91 0,09 — Hämeen . < J k. 100.00 — — Viipurin . < < e. 90,19 9,7 0,05 Mikkelin . < < J se. 99,9 0,10 — Kuopion « < k. 96,94 3,06 — Vaasan = = s 30 a koa mon 99,96 0,04 — Oulun . 100,00 — Taulu N:o 16. Sokeita, kuuromykkiä ja mielenvikaisia. 1890. Sokeita. Kuuromykkiä, | Mielenvikaisia. 100,000 henkilöä kohti. Koko maa < s LL. 155 116 271 Kaupungit < s. 79 67 221 Maaseutu 2 J VL. 164 122 277 Miehenpuolia . . < < < 00.0. 113 139 299 Vaimonpuolia < e. 196 102 244Väestötilasto. 19 Taulu N:o 14. Väestö äidinkielen mukaan. 1890, Suomeapu- Ruotsiapu- | Molempia kie- huvia. huvia. liä puhuvia. %/0 Koko maa . s. 86,07 13,56 0,37 Kaupungit Ma g € k ömoxs s 64,14 33,37 2,49 Maaseutu i 1 88,48 11,38 0,14 Läänit Uudenmaan « J J 51,4 47 88 0.88 Turun ja Porin . . 0.0.0. 83,63 16,27 0,10 Hämeen < L L. 98,65 1,33 0,02 Viipurin = s s = g » wo wsoa % 96,16 28 1,40 Mikkelin . < < < hk. 99,02 0,92 0,06 Kuopion . < J le. 99,50 0,46 0.04 Mäaaäsän 4 x = s = s 8 a 6 69,66 30,31 0,03 Oulun: s < « = koaowomo xo € 98,65 0,88 0,47 Taulu N:o 15. Väestö uskontunnustuksen mukaan. 1890. iysens Kreikkalais- Roomalais- Luterilaisia. venäläisiä. = — katolisia 0/0 Koko maa . J L. 98.08 1,9 0,02 Kaupungit 4 < < L. 97,74 2,07 0,19 Maaseutu i 0 lh L. 98,12 1,88 — Läänit Uudenmaan J L. 99,37 0.51 0,12 Turun ja Porin . . < < 0.0. 99,91 0,09 — Hämeen . < J k. 100.00 — — Viipurin . < < e. 90,19 9,7 0,05 Mikkelin . < < J se. 99,9 0,10 — Kuopion « < k. 96,94 3,06 — Vaasan = = s 30 a koa mon 99,96 0,04 — Oulun . 100,00 — Taulu N:o 16. Sokeita, kuuromykkiä ja mielenvikaisia. 1890. Sokeita. Kuuromykkiä, | Mielenvikaisia. 100,000 henkilöä kohti. Koko maa < s LL. 155 116 271 Kaupungit < s. 79 67 221 Maaseutu 2 J VL. 164 122 277 Miehenpuolia . . < < < 00.0. 113 139 299 Vaimonpuolia < e. 196 102 244Väestötilasto. 19 Taulu N:o 14. Väestö äidinkielen mukaan. 1890, Suomeapu- Ruotsiapu- | Molempia kie- huvia. huvia. liä puhuvia. %/0 Koko maa . s. 86,07 13,56 0,37 Kaupungit Ma g € k ömoxs s 64,14 33,37 2,49 Maaseutu i 1 88,48 11,38 0,14 Läänit Uudenmaan « J J 51,4 47 88 0.88 Turun ja Porin . . 0.0.0. 83,63 16,27 0,10 Hämeen < L L. 98,65 1,33 0,02 Viipurin = s s = g » wo wsoa % 96,16 28 1,40 Mikkelin . < < < hk. 99,02 0,92 0,06 Kuopion . < J le. 99,50 0,46 0.04 Mäaaäsän 4 x = s = s 8 a 6 69,66 30,31 0,03 Oulun: s < « = koaowomo xo € 98,65 0,88 0,47 Taulu N:o 15. Väestö uskontunnustuksen mukaan. 1890. iysens Kreikkalais- Roomalais- Luterilaisia. venäläisiä. = — katolisia 0/0 Koko maa . J L. 98.08 1,9 0,02 Kaupungit 4 < < L. 97,74 2,07 0,19 Maaseutu i 0 lh L. 98,12 1,88 — Läänit Uudenmaan J L. 99,37 0.51 0,12 Turun ja Porin . . < < 0.0. 99,91 0,09 — Hämeen . < J k. 100.00 — — Viipurin . < < e. 90,19 9,7 0,05 Mikkelin . < < J se. 99,9 0,10 — Kuopion « < k. 96,94 3,06 — Vaasan = = s 30 a koa mon 99,96 0,04 — Oulun . 100,00 — Taulu N:o 16. Sokeita, kuuromykkiä ja mielenvikaisia. 1890. Sokeita. Kuuromykkiä, | Mielenvikaisia. 100,000 henkilöä kohti. Koko maa < s LL. 155 116 271 Kaupungit < s. 79 67 221 Maaseutu 2 J VL. 164 122 277 Miehenpuolia . . < < < 00.0. 113 139 299 Vaimonpuolia < e. 196 102 244 --- * 20 Suomen Kartasto. Karttalehdet n:ot 14—18. Taulu N:o 17. 10 vuotta vanhempi väestö sivistyksen mukaan. 1890 N K N Henkilöt, joista. toisia. taitoisia. = Suurempi sivistys. %o Koko maa . 21 75,4 20,5 2,0 Kaupungit . 0,8 349 511 13,2 Maaseutu N 2,3 80,1 16,9 0,7 Läänit. N Uudenmaan n 0,6 56,7 35,2 7,5 Turun ja Porin . kä 73,3 23,6 2,6 Hämeen . 0,7 78,0 19,9 14 Viipurin . 6,1 T24 19.9 1,6 Mikkelin . 13 811 16,5 11 Kuopion . 4,3 75,7 19,3 0,7 Vaasan (083 83,1 13,0 14 Oulun N 21 81,3 15,8 0,8 Suomeapuhuvia . 2,2 79,7 17,5 0,6 Ruotsiapuhuvia . Ole G 0,4 61,5 28,7 94 Taulu N:o 18. Väestö ammatin mukaan. 1890. Maanviljelijöitä : - 74,75? 0 Valtion virkoja ja vapaita elinkeinoja 2,86 ., Teollisuus . 8,00 ,, Kauppa . 1,3 ,, Kulkulaitokset 2,11 ,, Muut elinkeinot . 0. N : 4,36 ,, Ilman määrättyä tahi ilman elinkeinoa. 6,69 , 100 %/0, Taulu N:o 19. Väestö syntymäpaikan mukaan. 1890. Toisessa Samassa — kunnassa — Toisessa Suomen ul- kunnassa samaa lää- — läänissä, — kopuolella syntyneet. niä 00 Koko maa . 82,% 12,19 4,97 0,58 Kaupungit . 419 30,23 22,93 2,55 Maaseutu N 86,42 10,22 3,0 - 0,36 Läänit. Uudenmaan 67.19 16,22 15,53 1,06 Turun ja Porin . 74,35 21,68 3,57 0,40 Hämeen . 75,97 16,53 7,31 0,19 Viipurin . 86,5 5,65 5,98 1,42 Mikkelin 90,51 6.2 3,0 0,1 Kuopion . 90,17 6,98 2,50 0,35 Vaasan 86,2 11,00 2,38 0,36 Oulun 87,30 10,42 1,0 0,48 Miehenpuolia . 83.25 11,32 4,4 039 Vaimonpuolia 81,29 13,04 5.10 0,57* 20 Suomen Kartasto. Karttalehdet n:ot 14—18. Taulu N:o 17. 10 vuotta vanhempi väestö sivistyksen mukaan. 1890 N K N Henkilöt, joista. toisia. taitoisia. = Suurempi sivistys. %o Koko maa . 21 75,4 20,5 2,0 Kaupungit . 0,8 349 511 13,2 Maaseutu N 2,3 80,1 16,9 0,7 Läänit. N Uudenmaan n 0,6 56,7 35,2 7,5 Turun ja Porin . kä 73,3 23,6 2,6 Hämeen . 0,7 78,0 19,9 14 Viipurin . 6,1 T24 19.9 1,6 Mikkelin . 13 811 16,5 11 Kuopion . 4,3 75,7 19,3 0,7 Vaasan (083 83,1 13,0 14 Oulun N 21 81,3 15,8 0,8 Suomeapuhuvia . 2,2 79,7 17,5 0,6 Ruotsiapuhuvia . Ole G 0,4 61,5 28,7 94 Taulu N:o 18. Väestö ammatin mukaan. 1890. Maanviljelijöitä : - 74,75? 0 Valtion virkoja ja vapaita elinkeinoja 2,86 ., Teollisuus . 8,00 ,, Kauppa . 1,3 ,, Kulkulaitokset 2,11 ,, Muut elinkeinot . 0. N : 4,36 ,, Ilman määrättyä tahi ilman elinkeinoa. 6,69 , 100 %/0, Taulu N:o 19. Väestö syntymäpaikan mukaan. 1890. Toisessa Samassa — kunnassa — Toisessa Suomen ul- kunnassa samaa lää- — läänissä, — kopuolella syntyneet. niä 00 Koko maa . 82,% 12,19 4,97 0,58 Kaupungit . 419 30,23 22,93 2,55 Maaseutu N 86,42 10,22 3,0 - 0,36 Läänit. Uudenmaan 67.19 16,22 15,53 1,06 Turun ja Porin . 74,35 21,68 3,57 0,40 Hämeen . 75,97 16,53 7,31 0,19 Viipurin . 86,5 5,65 5,98 1,42 Mikkelin 90,51 6.2 3,0 0,1 Kuopion . 90,17 6,98 2,50 0,35 Vaasan 86,2 11,00 2,38 0,36 Oulun 87,30 10,42 1,0 0,48 Miehenpuolia . 83.25 11,32 4,4 039 Vaimonpuolia 81,29 13,04 5.10 0,57* 20 Suomen Kartasto. Karttalehdet n:ot 14—18. Taulu N:o 17. 10 vuotta vanhempi väestö sivistyksen mukaan. 1890 N K N Henkilöt, joista. toisia. taitoisia. = Suurempi sivistys. %o Koko maa . 21 75,4 20,5 2,0 Kaupungit . 0,8 349 511 13,2 Maaseutu N 2,3 80,1 16,9 0,7 Läänit. N Uudenmaan n 0,6 56,7 35,2 7,5 Turun ja Porin . kä 73,3 23,6 2,6 Hämeen . 0,7 78,0 19,9 14 Viipurin . 6,1 T24 19.9 1,6 Mikkelin . 13 811 16,5 11 Kuopion . 4,3 75,7 19,3 0,7 Vaasan (083 83,1 13,0 14 Oulun N 21 81,3 15,8 0,8 Suomeapuhuvia . 2,2 79,7 17,5 0,6 Ruotsiapuhuvia . Ole G 0,4 61,5 28,7 94 Taulu N:o 18. Väestö ammatin mukaan. 1890. Maanviljelijöitä : - 74,75? 0 Valtion virkoja ja vapaita elinkeinoja 2,86 ., Teollisuus . 8,00 ,, Kauppa . 1,3 ,, Kulkulaitokset 2,11 ,, Muut elinkeinot . 0. N : 4,36 ,, Ilman määrättyä tahi ilman elinkeinoa. 6,69 , 100 %/0, Taulu N:o 19. Väestö syntymäpaikan mukaan. 1890. Toisessa Samassa — kunnassa — Toisessa Suomen ul- kunnassa samaa lää- — läänissä, — kopuolella syntyneet. niä 00 Koko maa . 82,% 12,19 4,97 0,58 Kaupungit . 419 30,23 22,93 2,55 Maaseutu N 86,42 10,22 3,0 - 0,36 Läänit. Uudenmaan 67.19 16,22 15,53 1,06 Turun ja Porin . 74,35 21,68 3,57 0,40 Hämeen . 75,97 16,53 7,31 0,19 Viipurin . 86,5 5,65 5,98 1,42 Mikkelin 90,51 6.2 3,0 0,1 Kuopion . 90,17 6,98 2,50 0,35 Vaasan 86,2 11,00 2,38 0,36 Oulun 87,30 10,42 1,0 0,48 Miehenpuolia . 83.25 11,32 4,4 039 Vaimonpuolia 81,29 13,04 5.10 0,57 --- Väestötilasto. 21 Sekä taulusta että vastaavasta kuviosta näkyy selvästi, kuinka vähäinen on yleensä väestön taipumus muuttamaan syn- tymäseudultaan, ja kuinka Suomen väestöön melkein yksinomaan kuuluu maassa syntyneitä henkilöitä. Taulu N:o 20. Väestö yhteiskunnallisen säädyn mukaan. 1890. Ritaristo ja aateli =. «< < < sn 0,12 % Pappis- ja opettajasääty < < 0 s 0,26 ,, Porvarissääty «< < L 311), Talonpoikaissääty = < < < ls. 2645, Kaikki muut < < L 0,86), Taaulu N:o 21. Valtiopäivillä edustettuja tahi edustamattomia. 1890. jopaivi Valtiopäivill mia. 0 Koko maa < J L k KL. 29,6 70,4 Kaupungit + + < 4 aa k a a sa 0 33,3 66.7 Maaseutu < VL. 29,3 70,7 Läänit. Uudenmaan . < kse. 24,2 75,8 Turun ja Porin i . < 2 e. 17,6 82,4 Hämeen x « joa komox % a» Ws 5 17,3 82,7 Viipurin J ke. 48,5 51,5 Mikkelin « < < L. 28,8 71,2 Kuopion < 0.0. kos mom x ; 29,4 70,6 Vaasan . o k k k L. 31,8 68,2 Oulun «ke. 38,5 61,5 Syynä siihen että Viipurin läänissä suhteellisesti on niin suuri luku valtiopäivillä edustettuja henkilöitä, on siinä, että ta- lot täällä yleensä ovat pienemmät kuin muissa osissa maata, jonka kautta myöskin maanomistajain lukumäärä, joilla kaikilla on edustusoikeus, tulee suureksi. A. Boxström.Väestötilasto. 21 Sekä taulusta että vastaavasta kuviosta näkyy selvästi, kuinka vähäinen on yleensä väestön taipumus muuttamaan syn- tymäseudultaan, ja kuinka Suomen väestöön melkein yksinomaan kuuluu maassa syntyneitä henkilöitä. Taulu N:o 20. Väestö yhteiskunnallisen säädyn mukaan. 1890. Ritaristo ja aateli =. «< < < sn 0,12 % Pappis- ja opettajasääty < < 0 s 0,26 ,, Porvarissääty «< < L 311), Talonpoikaissääty = < < < ls. 2645, Kaikki muut < < L 0,86), Taaulu N:o 21. Valtiopäivillä edustettuja tahi edustamattomia. 1890. jopaivi Valtiopäivill mia. 0 Koko maa < J L k KL. 29,6 70,4 Kaupungit + + < 4 aa k a a sa 0 33,3 66.7 Maaseutu < VL. 29,3 70,7 Läänit. Uudenmaan . < kse. 24,2 75,8 Turun ja Porin i . < 2 e. 17,6 82,4 Hämeen x « joa komox % a» Ws 5 17,3 82,7 Viipurin J ke. 48,5 51,5 Mikkelin « < < L. 28,8 71,2 Kuopion < 0.0. kos mom x ; 29,4 70,6 Vaasan . o k k k L. 31,8 68,2 Oulun «ke. 38,5 61,5 Syynä siihen että Viipurin läänissä suhteellisesti on niin suuri luku valtiopäivillä edustettuja henkilöitä, on siinä, että ta- lot täällä yleensä ovat pienemmät kuin muissa osissa maata, jonka kautta myöskin maanomistajain lukumäärä, joilla kaikilla on edustusoikeus, tulee suureksi. A. Boxström.Väestötilasto. 21 Sekä taulusta että vastaavasta kuviosta näkyy selvästi, kuinka vähäinen on yleensä väestön taipumus muuttamaan syn- tymäseudultaan, ja kuinka Suomen väestöön melkein yksinomaan kuuluu maassa syntyneitä henkilöitä. Taulu N:o 20. Väestö yhteiskunnallisen säädyn mukaan. 1890. Ritaristo ja aateli =. «< < < sn 0,12 % Pappis- ja opettajasääty < < 0 s 0,26 ,, Porvarissääty «< < L 311), Talonpoikaissääty = < < < ls. 2645, Kaikki muut < < L 0,86), Taaulu N:o 21. Valtiopäivillä edustettuja tahi edustamattomia. 1890. jopaivi Valtiopäivill mia. 0 Koko maa < J L k KL. 29,6 70,4 Kaupungit + + < 4 aa k a a sa 0 33,3 66.7 Maaseutu < VL. 29,3 70,7 Läänit. Uudenmaan . < kse. 24,2 75,8 Turun ja Porin i . < 2 e. 17,6 82,4 Hämeen x « joa komox % a» Ws 5 17,3 82,7 Viipurin J ke. 48,5 51,5 Mikkelin « < < L. 28,8 71,2 Kuopion < 0.0. kos mom x ; 29,4 70,6 Vaasan . o k k k L. 31,8 68,2 Oulun «ke. 38,5 61,5 Syynä siihen että Viipurin läänissä suhteellisesti on niin suuri luku valtiopäivillä edustettuja henkilöitä, on siinä, että ta- lot täällä yleensä ovat pienemmät kuin muissa osissa maata, jonka kautta myöskin maanomistajain lukumäärä, joilla kaikilla on edustusoikeus, tulee suureksi. A. Boxström. --- --- SUOMEN KARTASTO. (KARTTALEHTI N:o 19. Kansansivistystoimi. Kun jättää lukuunottamatta pohjoisen, hyvin harvaan asu- tun puoliskon maata, näyttää silmäys kartalle n:o 19, esittävä »kouluja maaseudulla», osottavan kansakouluja olevan sangen lukuisasti ja tiheässä. Mutta kun katsoo tarkemmin, niin huo- maa, että verraten tiheämpi ryhmitys kansakouluja esiintyy pää- asiallisesti vyöhykkeenä pitkin rannikkoa, toisin paikoin leveäm- pänä, toisin paikoin kapeampana, toisinaan kutistuen kokoon. pohjan perukoilla supistuen kapeaksi rannikkokaistaleeksi. Muu- alla esiintyy yhdenjaksoisia, tiheähköjä ryhmiä ainoastaan muutamissa suurissa jokilaaksoissa ja muutamien keskusjärvien rannikkovierillä, sekä, edullisista luonnonsuhteista riippumatta, pitkin maan vanhinta rautatielinjaa, Helsingin Hämeenlinnan rataa. Siis seuraavat kansakoulut, niinkuin jo edeltäkin päin voi olettaa, muun viljelyksen tavallisia pääreittejä. Kun kääntää katseensa mainituista suuremmista tahi pienemmistä vanhoista viljelysvyöhykkeistä avariin sisäosiin maata, niin jo pikaisinkin sil- mäys ilmaisee, että kansakoulut siellä »huutavat toisiansa» penin- kulmain pitkäin välimatkain päässä toisistansa. Ja kuinka alhai- seksi arvanneekin väestöntiheyden, käsittää enemmittä laskuitta, että kansakouluja ainakin kaikissa noissa sisämaan seuduissa on liian vähän, jotta ne todella voisivat saada kansansivistyksen »yleiseksi». Mutta sama päätelmä pitää paikkansa myöskin ran- nikkoseutuihin ja koko maahan nähden. Jo kansakoulu-käsite sisältää sen, että kaikilla on tilaisuus päästä kouluun. Siihen aikaan, jonka oloja karttamme esittää, nim. lukuvuonna 1896—097, ei kansakoulujen luku (1,403) maaseudulla ollut kuitenkaan senSUOMEN KARTASTO. (KARTTALEHTI N:o 19. Kansansivistystoimi. Kun jättää lukuunottamatta pohjoisen, hyvin harvaan asu- tun puoliskon maata, näyttää silmäys kartalle n:o 19, esittävä »kouluja maaseudulla», osottavan kansakouluja olevan sangen lukuisasti ja tiheässä. Mutta kun katsoo tarkemmin, niin huo- maa, että verraten tiheämpi ryhmitys kansakouluja esiintyy pää- asiallisesti vyöhykkeenä pitkin rannikkoa, toisin paikoin leveäm- pänä, toisin paikoin kapeampana, toisinaan kutistuen kokoon. pohjan perukoilla supistuen kapeaksi rannikkokaistaleeksi. Muu- alla esiintyy yhdenjaksoisia, tiheähköjä ryhmiä ainoastaan muutamissa suurissa jokilaaksoissa ja muutamien keskusjärvien rannikkovierillä, sekä, edullisista luonnonsuhteista riippumatta, pitkin maan vanhinta rautatielinjaa, Helsingin Hämeenlinnan rataa. Siis seuraavat kansakoulut, niinkuin jo edeltäkin päin voi olettaa, muun viljelyksen tavallisia pääreittejä. Kun kääntää katseensa mainituista suuremmista tahi pienemmistä vanhoista viljelysvyöhykkeistä avariin sisäosiin maata, niin jo pikaisinkin sil- mäys ilmaisee, että kansakoulut siellä »huutavat toisiansa» penin- kulmain pitkäin välimatkain päässä toisistansa. Ja kuinka alhai- seksi arvanneekin väestöntiheyden, käsittää enemmittä laskuitta, että kansakouluja ainakin kaikissa noissa sisämaan seuduissa on liian vähän, jotta ne todella voisivat saada kansansivistyksen »yleiseksi». Mutta sama päätelmä pitää paikkansa myöskin ran- nikkoseutuihin ja koko maahan nähden. Jo kansakoulu-käsite sisältää sen, että kaikilla on tilaisuus päästä kouluun. Siihen aikaan, jonka oloja karttamme esittää, nim. lukuvuonna 1896—097, ei kansakoulujen luku (1,403) maaseudulla ollut kuitenkaan senSUOMEN KARTASTO. (KARTTALEHTI N:o 19. Kansansivistystoimi. Kun jättää lukuunottamatta pohjoisen, hyvin harvaan asu- tun puoliskon maata, näyttää silmäys kartalle n:o 19, esittävä »kouluja maaseudulla», osottavan kansakouluja olevan sangen lukuisasti ja tiheässä. Mutta kun katsoo tarkemmin, niin huo- maa, että verraten tiheämpi ryhmitys kansakouluja esiintyy pää- asiallisesti vyöhykkeenä pitkin rannikkoa, toisin paikoin leveäm- pänä, toisin paikoin kapeampana, toisinaan kutistuen kokoon. pohjan perukoilla supistuen kapeaksi rannikkokaistaleeksi. Muu- alla esiintyy yhdenjaksoisia, tiheähköjä ryhmiä ainoastaan muutamissa suurissa jokilaaksoissa ja muutamien keskusjärvien rannikkovierillä, sekä, edullisista luonnonsuhteista riippumatta, pitkin maan vanhinta rautatielinjaa, Helsingin Hämeenlinnan rataa. Siis seuraavat kansakoulut, niinkuin jo edeltäkin päin voi olettaa, muun viljelyksen tavallisia pääreittejä. Kun kääntää katseensa mainituista suuremmista tahi pienemmistä vanhoista viljelysvyöhykkeistä avariin sisäosiin maata, niin jo pikaisinkin sil- mäys ilmaisee, että kansakoulut siellä »huutavat toisiansa» penin- kulmain pitkäin välimatkain päässä toisistansa. Ja kuinka alhai- seksi arvanneekin väestöntiheyden, käsittää enemmittä laskuitta, että kansakouluja ainakin kaikissa noissa sisämaan seuduissa on liian vähän, jotta ne todella voisivat saada kansansivistyksen »yleiseksi». Mutta sama päätelmä pitää paikkansa myöskin ran- nikkoseutuihin ja koko maahan nähden. Jo kansakoulu-käsite sisältää sen, että kaikilla on tilaisuus päästä kouluun. Siihen aikaan, jonka oloja karttamme esittää, nim. lukuvuonna 1896—097, ei kansakoulujen luku (1,403) maaseudulla ollut kuitenkaan sen --- 2 Suomen Kartasto. Karttalehti n:o 19. suurempi, kuin että koko maata kohden laskien tuli kansakoulu noin 1,850 hengelle. Tavallisen laskun mukaan pitäisi kuitenkin tätä henkilömäärää kohden olla kolme kansakoulua, jotta voi- taisiin tarjota jokaiselle kouluikäiselle lapselle tilaisuus käydä koulua. Suomen kansakoulukartalla, joka esittäisi niitä oloja, mihin on kansakoulujen sijoitukseen nähden pyrittävä, tulisi siis kouluja olla ainakin kolme kertaa tiheämmässä kuin tällä kartalla. Ryhdyttäköönpä tämän tarkoitusperän saavuttamiseksi mihin ponnistuksiin tahansa, niin tuskin sitä täydellisesti saavutetaan vähemmässä ajassa kuin parissa vuosikymmenessä. Tämä tule- vaisuuden toivo voisi olla hyvinkin masentava, jollei onneksi olisi myöskin muita seikkoja vaariinotettavana arvostellessa yleistä kansansivistystä Suomessa. Kansansivistyskäsitteen ensimmäisenä ja pääasiallisena koh- tana tulee näet olla kansan lukemiskyky, yleinen lukutaito. Mutta tämä taito ei ole Suomessa yksinomaisesti kansakoulujen varassa, jotka päinvastoin edellyttävät oppilaiden vastaanotet- taessa olevan lukutaitoisia. Luonnollisesti kansakoulun läpi- käynyt hyötyy enemmän kaikesta, mitä hän lukee, kuin sellai- nen, joka osaa lukea, mutta on ilman mainittavia alkutietoja. Mutta aikana, jolloin kansainen, kaikkia ihmisellisen tietämyksen aloja käsittävä kirjallisuus leviää halvasta hinnasta jokaiseen kotiin, ja jolloin sanomalehtien lukemisen halu on käynyt yleiseksi, on suorastaan yleisellä lukutaidollakin suuri merkitys kansan- sivistyksessä. Siis ei ole kartalla näkyviä kansakoulupiirien — välimatkoja pidettävä suorastaan pimeinä, vaan ainoastaan verrannollisesti. tummempina kuin se alue, jota kansakoulu valaisee. Luonnollisesti ei voinut tulla kysymykseenkään koettaa opettaa kansaa lukemaan, ennenkuin oli olemassa kansankielellä painettua kirjallisuutta. Keskipaikoilla 1500-lukua painettiin ensim- mäiset suomenkieliset kirjat, ja samoilta ajoilta voi laskea alka- neen ponnistusten opettaa kansaa lukemaan sisältä. Tämä työ kulki käsikädessä uskonpuhdistuksen toimeenpanon kanssa, ja papiston tehtäväksi tuli opettaa kansalle tuo uusi taito. Muita kirjoja kuin uskonnollisia ei yleensä ollut pitkiin aikoihin, eikä lukemisen opetuksen tarkoituksena myöskään ollut muu, kuin että itsekukin voisi oppia kristinopinkappaleensa lukemalla kat-2 Suomen Kartasto. Karttalehti n:o 19. suurempi, kuin että koko maata kohden laskien tuli kansakoulu noin 1,850 hengelle. Tavallisen laskun mukaan pitäisi kuitenkin tätä henkilömäärää kohden olla kolme kansakoulua, jotta voi- taisiin tarjota jokaiselle kouluikäiselle lapselle tilaisuus käydä koulua. Suomen kansakoulukartalla, joka esittäisi niitä oloja, mihin on kansakoulujen sijoitukseen nähden pyrittävä, tulisi siis kouluja olla ainakin kolme kertaa tiheämmässä kuin tällä kartalla. Ryhdyttäköönpä tämän tarkoitusperän saavuttamiseksi mihin ponnistuksiin tahansa, niin tuskin sitä täydellisesti saavutetaan vähemmässä ajassa kuin parissa vuosikymmenessä. Tämä tule- vaisuuden toivo voisi olla hyvinkin masentava, jollei onneksi olisi myöskin muita seikkoja vaariinotettavana arvostellessa yleistä kansansivistystä Suomessa. Kansansivistyskäsitteen ensimmäisenä ja pääasiallisena koh- tana tulee näet olla kansan lukemiskyky, yleinen lukutaito. Mutta tämä taito ei ole Suomessa yksinomaisesti kansakoulujen varassa, jotka päinvastoin edellyttävät oppilaiden vastaanotet- taessa olevan lukutaitoisia. Luonnollisesti kansakoulun läpi- käynyt hyötyy enemmän kaikesta, mitä hän lukee, kuin sellai- nen, joka osaa lukea, mutta on ilman mainittavia alkutietoja. Mutta aikana, jolloin kansainen, kaikkia ihmisellisen tietämyksen aloja käsittävä kirjallisuus leviää halvasta hinnasta jokaiseen kotiin, ja jolloin sanomalehtien lukemisen halu on käynyt yleiseksi, on suorastaan yleisellä lukutaidollakin suuri merkitys kansan- sivistyksessä. Siis ei ole kartalla näkyviä kansakoulupiirien — välimatkoja pidettävä suorastaan pimeinä, vaan ainoastaan verrannollisesti. tummempina kuin se alue, jota kansakoulu valaisee. Luonnollisesti ei voinut tulla kysymykseenkään koettaa opettaa kansaa lukemaan, ennenkuin oli olemassa kansankielellä painettua kirjallisuutta. Keskipaikoilla 1500-lukua painettiin ensim- mäiset suomenkieliset kirjat, ja samoilta ajoilta voi laskea alka- neen ponnistusten opettaa kansaa lukemaan sisältä. Tämä työ kulki käsikädessä uskonpuhdistuksen toimeenpanon kanssa, ja papiston tehtäväksi tuli opettaa kansalle tuo uusi taito. Muita kirjoja kuin uskonnollisia ei yleensä ollut pitkiin aikoihin, eikä lukemisen opetuksen tarkoituksena myöskään ollut muu, kuin että itsekukin voisi oppia kristinopinkappaleensa lukemalla kat-2 Suomen Kartasto. Karttalehti n:o 19. suurempi, kuin että koko maata kohden laskien tuli kansakoulu noin 1,850 hengelle. Tavallisen laskun mukaan pitäisi kuitenkin tätä henkilömäärää kohden olla kolme kansakoulua, jotta voi- taisiin tarjota jokaiselle kouluikäiselle lapselle tilaisuus käydä koulua. Suomen kansakoulukartalla, joka esittäisi niitä oloja, mihin on kansakoulujen sijoitukseen nähden pyrittävä, tulisi siis kouluja olla ainakin kolme kertaa tiheämmässä kuin tällä kartalla. Ryhdyttäköönpä tämän tarkoitusperän saavuttamiseksi mihin ponnistuksiin tahansa, niin tuskin sitä täydellisesti saavutetaan vähemmässä ajassa kuin parissa vuosikymmenessä. Tämä tule- vaisuuden toivo voisi olla hyvinkin masentava, jollei onneksi olisi myöskin muita seikkoja vaariinotettavana arvostellessa yleistä kansansivistystä Suomessa. Kansansivistyskäsitteen ensimmäisenä ja pääasiallisena koh- tana tulee näet olla kansan lukemiskyky, yleinen lukutaito. Mutta tämä taito ei ole Suomessa yksinomaisesti kansakoulujen varassa, jotka päinvastoin edellyttävät oppilaiden vastaanotet- taessa olevan lukutaitoisia. Luonnollisesti kansakoulun läpi- käynyt hyötyy enemmän kaikesta, mitä hän lukee, kuin sellai- nen, joka osaa lukea, mutta on ilman mainittavia alkutietoja. Mutta aikana, jolloin kansainen, kaikkia ihmisellisen tietämyksen aloja käsittävä kirjallisuus leviää halvasta hinnasta jokaiseen kotiin, ja jolloin sanomalehtien lukemisen halu on käynyt yleiseksi, on suorastaan yleisellä lukutaidollakin suuri merkitys kansan- sivistyksessä. Siis ei ole kartalla näkyviä kansakoulupiirien — välimatkoja pidettävä suorastaan pimeinä, vaan ainoastaan verrannollisesti. tummempina kuin se alue, jota kansakoulu valaisee. Luonnollisesti ei voinut tulla kysymykseenkään koettaa opettaa kansaa lukemaan, ennenkuin oli olemassa kansankielellä painettua kirjallisuutta. Keskipaikoilla 1500-lukua painettiin ensim- mäiset suomenkieliset kirjat, ja samoilta ajoilta voi laskea alka- neen ponnistusten opettaa kansaa lukemaan sisältä. Tämä työ kulki käsikädessä uskonpuhdistuksen toimeenpanon kanssa, ja papiston tehtäväksi tuli opettaa kansalle tuo uusi taito. Muita kirjoja kuin uskonnollisia ei yleensä ollut pitkiin aikoihin, eikä lukemisen opetuksen tarkoituksena myöskään ollut muu, kuin että itsekukin voisi oppia kristinopinkappaleensa lukemalla kat- --- Kansansivistystoimi. 3 kismusta, virsikirjaa ja raamattua. Muita apulaisia lukemisen ja katkismuksen opetuksessa ei papistolla ollut kuin lukkari, jonka pääasiallisena tehtävänä vanhoina aikoina oli juuri lastenopetus. Mutta alituisesti teroitettiin vanhempien mieliin, että heidän, jos itse osasivat lukea, oli pantava lapsensa ja holhokkinsa luke- maan, ja laimiinlyöntiä sekä leväperäisyyttä tässä asiassa rangaistiin sakoilla. Paljon kului aikaa, ennenkuin talonpoikainen väestö näin oli yleisesti päässyt lukutaitoon, mutta kaikesta päättäen oli 1600-luvun lopulla, s. o. Isonvihan edellä, lukutaito kansas- samme jotenkin yleinen ja hyvä, sekä varmaan parempi, kuin se sitten oli useina vuosikymmeninä Isonvihan jälkeen. Siksipä voitiin 1686 v:n kirkkolaissa säätää m. m., ettei kukaan päässyt ripille ja Herran ehtoolliselle, joka ei voinut tehdä selkoa kristin- opin kappaleista, ja ettei kukaan saanut mennä kihloihin, joka ei osannut lukea Lutherin katkismusta eikä ollut käynyt ehtool- lisella. Sama kirkkolaki sisältää säädöksen, että ehtoolliselle saa kirjallisestikin ilmoittautua, josta voisi olettaa kirjoitustaitoakin kansassa tähän aikaan olleen, mutta jos sitä olikin, niin oli se varmaan hyvin harvinainen, sillä vielä sata vuotta myöhemmin, nim. 1700-luvun lopulla, oli pitäjänkoulumestareitakin, jotka eivät olleet kirjoitustaitoisia, ja toivomuksena lausutaan 1768, että ku- kin pitäjänkoulun oppilas osaisi piirtää ainakin nimensä ja vai- monpuoliset nimensä alkukirjaimet, »koska talonpoikakin tar- vitsee sitä monissa tilaisuuksissa». . Mainittuja pitäjänkouluja oli vähitellen perustettu ja pitäjän- koulumestareja otettu, kun havaittiin, ettei papisto yksinänsä lukkarien avulla enää voinut hoitaa ainoaa silloin esiintyvää kansanopetusta. Aluksi olivat nämä »koulumestarit» ainoastaan sallittuja muutamissa paikoissa, sitten koko valtakunnassa; vih- doin, kun katsottiin heidän vaikutuksestaan olleen »siunattua hyötyä», ilmestyi 1762 suoranainen käsky, »että niissä pai- koissa, missä seurakuntain laajuus sitä vaatii, eivätkä lukkarit voi, kirkkolain mukaisesti, asianomaisella tavalla hoitaa pitäjien lasten opetusta, tulee seurakuntien pitää huoli sellaisten lasten- opettajain ottamisesta,. Opettaja muutti, kiersi, kylästä kylään viipyen lyhyen ajan kussakin paikassa. Siten syntyivät meidän kiertokoulut, jotka sitten ovat käyneet yhä lukuisammiksi, ja joi- hin viime aikoina on ruvettu erityisesti valmistamaan mies- ja naisopettajia, samalla kuin on koetettu järjestää itse koulut parem-Kansansivistystoimi. 3 kismusta, virsikirjaa ja raamattua. Muita apulaisia lukemisen ja katkismuksen opetuksessa ei papistolla ollut kuin lukkari, jonka pääasiallisena tehtävänä vanhoina aikoina oli juuri lastenopetus. Mutta alituisesti teroitettiin vanhempien mieliin, että heidän, jos itse osasivat lukea, oli pantava lapsensa ja holhokkinsa luke- maan, ja laimiinlyöntiä sekä leväperäisyyttä tässä asiassa rangaistiin sakoilla. Paljon kului aikaa, ennenkuin talonpoikainen väestö näin oli yleisesti päässyt lukutaitoon, mutta kaikesta päättäen oli 1600-luvun lopulla, s. o. Isonvihan edellä, lukutaito kansas- samme jotenkin yleinen ja hyvä, sekä varmaan parempi, kuin se sitten oli useina vuosikymmeninä Isonvihan jälkeen. Siksipä voitiin 1686 v:n kirkkolaissa säätää m. m., ettei kukaan päässyt ripille ja Herran ehtoolliselle, joka ei voinut tehdä selkoa kristin- opin kappaleista, ja ettei kukaan saanut mennä kihloihin, joka ei osannut lukea Lutherin katkismusta eikä ollut käynyt ehtool- lisella. Sama kirkkolaki sisältää säädöksen, että ehtoolliselle saa kirjallisestikin ilmoittautua, josta voisi olettaa kirjoitustaitoakin kansassa tähän aikaan olleen, mutta jos sitä olikin, niin oli se varmaan hyvin harvinainen, sillä vielä sata vuotta myöhemmin, nim. 1700-luvun lopulla, oli pitäjänkoulumestareitakin, jotka eivät olleet kirjoitustaitoisia, ja toivomuksena lausutaan 1768, että ku- kin pitäjänkoulun oppilas osaisi piirtää ainakin nimensä ja vai- monpuoliset nimensä alkukirjaimet, »koska talonpoikakin tar- vitsee sitä monissa tilaisuuksissa». . Mainittuja pitäjänkouluja oli vähitellen perustettu ja pitäjän- koulumestareja otettu, kun havaittiin, ettei papisto yksinänsä lukkarien avulla enää voinut hoitaa ainoaa silloin esiintyvää kansanopetusta. Aluksi olivat nämä »koulumestarit» ainoastaan sallittuja muutamissa paikoissa, sitten koko valtakunnassa; vih- doin, kun katsottiin heidän vaikutuksestaan olleen »siunattua hyötyä», ilmestyi 1762 suoranainen käsky, »että niissä pai- koissa, missä seurakuntain laajuus sitä vaatii, eivätkä lukkarit voi, kirkkolain mukaisesti, asianomaisella tavalla hoitaa pitäjien lasten opetusta, tulee seurakuntien pitää huoli sellaisten lasten- opettajain ottamisesta,. Opettaja muutti, kiersi, kylästä kylään viipyen lyhyen ajan kussakin paikassa. Siten syntyivät meidän kiertokoulut, jotka sitten ovat käyneet yhä lukuisammiksi, ja joi- hin viime aikoina on ruvettu erityisesti valmistamaan mies- ja naisopettajia, samalla kuin on koetettu järjestää itse koulut parem-Kansansivistystoimi. 3 kismusta, virsikirjaa ja raamattua. Muita apulaisia lukemisen ja katkismuksen opetuksessa ei papistolla ollut kuin lukkari, jonka pääasiallisena tehtävänä vanhoina aikoina oli juuri lastenopetus. Mutta alituisesti teroitettiin vanhempien mieliin, että heidän, jos itse osasivat lukea, oli pantava lapsensa ja holhokkinsa luke- maan, ja laimiinlyöntiä sekä leväperäisyyttä tässä asiassa rangaistiin sakoilla. Paljon kului aikaa, ennenkuin talonpoikainen väestö näin oli yleisesti päässyt lukutaitoon, mutta kaikesta päättäen oli 1600-luvun lopulla, s. o. Isonvihan edellä, lukutaito kansas- samme jotenkin yleinen ja hyvä, sekä varmaan parempi, kuin se sitten oli useina vuosikymmeninä Isonvihan jälkeen. Siksipä voitiin 1686 v:n kirkkolaissa säätää m. m., ettei kukaan päässyt ripille ja Herran ehtoolliselle, joka ei voinut tehdä selkoa kristin- opin kappaleista, ja ettei kukaan saanut mennä kihloihin, joka ei osannut lukea Lutherin katkismusta eikä ollut käynyt ehtool- lisella. Sama kirkkolaki sisältää säädöksen, että ehtoolliselle saa kirjallisestikin ilmoittautua, josta voisi olettaa kirjoitustaitoakin kansassa tähän aikaan olleen, mutta jos sitä olikin, niin oli se varmaan hyvin harvinainen, sillä vielä sata vuotta myöhemmin, nim. 1700-luvun lopulla, oli pitäjänkoulumestareitakin, jotka eivät olleet kirjoitustaitoisia, ja toivomuksena lausutaan 1768, että ku- kin pitäjänkoulun oppilas osaisi piirtää ainakin nimensä ja vai- monpuoliset nimensä alkukirjaimet, »koska talonpoikakin tar- vitsee sitä monissa tilaisuuksissa». . Mainittuja pitäjänkouluja oli vähitellen perustettu ja pitäjän- koulumestareja otettu, kun havaittiin, ettei papisto yksinänsä lukkarien avulla enää voinut hoitaa ainoaa silloin esiintyvää kansanopetusta. Aluksi olivat nämä »koulumestarit» ainoastaan sallittuja muutamissa paikoissa, sitten koko valtakunnassa; vih- doin, kun katsottiin heidän vaikutuksestaan olleen »siunattua hyötyä», ilmestyi 1762 suoranainen käsky, »että niissä pai- koissa, missä seurakuntain laajuus sitä vaatii, eivätkä lukkarit voi, kirkkolain mukaisesti, asianomaisella tavalla hoitaa pitäjien lasten opetusta, tulee seurakuntien pitää huoli sellaisten lasten- opettajain ottamisesta,. Opettaja muutti, kiersi, kylästä kylään viipyen lyhyen ajan kussakin paikassa. Siten syntyivät meidän kiertokoulut, jotka sitten ovat käyneet yhä lukuisammiksi, ja joi- hin viime aikoina on ruvettu erityisesti valmistamaan mies- ja naisopettajia, samalla kuin on koetettu järjestää itse koulut parem- --- 4 Suomen Kartasto. Karttalehti n:o 19. min ja saada niiden toiminta tehokkaammaksi siten, että anne- taan niiden toimia hiukan pitemmän ajan, 4—6 viikkoa, kussakin paikassa. Muita kouluja tätä yleistä ja ensimmäistä, yksinomaisesti uskonnollista kansanopetusta varten ei ole yleensä ollut, ja kun Suomen uusi kirkkolaki 1869 hyväksyttiin, ei siinäkään ollut mitään määräyksiä erityisistä kouluista tätä tarkoitusta varten. Pääkohtana tässä opetuksessa on ollut kotiopetus, perustuva van- hemmille nimenomaan säädettyyn velvollisuuteen »ahkerasti vaatia lapsiansa oppimaan lukemaan sisältä kirjaa sekä kristinopin kappaleita». Koulut, kiertokoulutkin, ovat syntyneet ainoastaan hätävaraksi. Sen sijaan on vanhoista ajoista alkaen määrätty pidettäväksi erityisiä kirkollisia kuulusteluja, jotta papit voisivat tutkia sekä vanhempien että nuorempien seurakunnan jäsenten lukutaitoa ja katkismuksen tuntemista ynnä kristinopin käsitystä. Kotikuulustelut, kinkerit |. lukusijat säädettiin nykyiseen järjes- tykseensä jo 1726, mutta eivät näytä vielä koko viime vuosi- sadalla oikein vakaantuneen. Erityistä rippikoulua niille, jotka ensi kerran lasketaan ehtoolliselle, mainitaan 1700-luvulla pikem- min poikkeuksena kuin sääntönä, ja se oli vielä tämän vuosi- sadan alkupuoliskolla usein ainoastaan muutaman päivän koulun- pito kymmenille tahi sadoille oppilaille, jotka olivat yhdellä kertaa koolla. * Edellisessä on tehty selkoa siitä, mikä on ollut ja yhä on Suomessa ainoa kansanopetus, joka on pakollinen kaikille. Viimeisten virallisten tietojen mukaan, jotka ilmaisevat oloja 1 pinä toukokuuta 1896, oli maan evankelis-lutherilaisissa seura- kunnissa 7—15 vuotisia lapsia 449,915, joista 9,455 oli joko luonnonvikojen tahi muiden syiden vuoksi kaiken opetuksen puutteessa. Muut olivat saaneet yleistä kirjallista ja uskonnollista opetusta. Opettamattomista oli kuitenkin enempi kuin puolet vielä alle kymmenen vuoden ijässä. Kreikkalais-venäläisten seurakuntain 7,763 mainitun ikäisestä lapsesta oli 2,321 ilman kaikkea opetusta. Kiertokouluissa opetettiin tähän aikaan 192,832 lasta. — Jonkunmoisen käsityksen siitä, miten yleisen £irjoitus- taidon laita on, saapi siitä seikasta, että tunnetun suuren kansa- laisadressin alle, johon ainoastaan täysikasvuiset ja kirjoitustai- toiset saivat panna nimensä, kirjoitti keväällä v. 1899 enempi kuin viidesosa koko väestöstä.4 Suomen Kartasto. Karttalehti n:o 19. min ja saada niiden toiminta tehokkaammaksi siten, että anne- taan niiden toimia hiukan pitemmän ajan, 4—6 viikkoa, kussakin paikassa. Muita kouluja tätä yleistä ja ensimmäistä, yksinomaisesti uskonnollista kansanopetusta varten ei ole yleensä ollut, ja kun Suomen uusi kirkkolaki 1869 hyväksyttiin, ei siinäkään ollut mitään määräyksiä erityisistä kouluista tätä tarkoitusta varten. Pääkohtana tässä opetuksessa on ollut kotiopetus, perustuva van- hemmille nimenomaan säädettyyn velvollisuuteen »ahkerasti vaatia lapsiansa oppimaan lukemaan sisältä kirjaa sekä kristinopin kappaleita». Koulut, kiertokoulutkin, ovat syntyneet ainoastaan hätävaraksi. Sen sijaan on vanhoista ajoista alkaen määrätty pidettäväksi erityisiä kirkollisia kuulusteluja, jotta papit voisivat tutkia sekä vanhempien että nuorempien seurakunnan jäsenten lukutaitoa ja katkismuksen tuntemista ynnä kristinopin käsitystä. Kotikuulustelut, kinkerit |. lukusijat säädettiin nykyiseen järjes- tykseensä jo 1726, mutta eivät näytä vielä koko viime vuosi- sadalla oikein vakaantuneen. Erityistä rippikoulua niille, jotka ensi kerran lasketaan ehtoolliselle, mainitaan 1700-luvulla pikem- min poikkeuksena kuin sääntönä, ja se oli vielä tämän vuosi- sadan alkupuoliskolla usein ainoastaan muutaman päivän koulun- pito kymmenille tahi sadoille oppilaille, jotka olivat yhdellä kertaa koolla. * Edellisessä on tehty selkoa siitä, mikä on ollut ja yhä on Suomessa ainoa kansanopetus, joka on pakollinen kaikille. Viimeisten virallisten tietojen mukaan, jotka ilmaisevat oloja 1 pinä toukokuuta 1896, oli maan evankelis-lutherilaisissa seura- kunnissa 7—15 vuotisia lapsia 449,915, joista 9,455 oli joko luonnonvikojen tahi muiden syiden vuoksi kaiken opetuksen puutteessa. Muut olivat saaneet yleistä kirjallista ja uskonnollista opetusta. Opettamattomista oli kuitenkin enempi kuin puolet vielä alle kymmenen vuoden ijässä. Kreikkalais-venäläisten seurakuntain 7,763 mainitun ikäisestä lapsesta oli 2,321 ilman kaikkea opetusta. Kiertokouluissa opetettiin tähän aikaan 192,832 lasta. — Jonkunmoisen käsityksen siitä, miten yleisen £irjoitus- taidon laita on, saapi siitä seikasta, että tunnetun suuren kansa- laisadressin alle, johon ainoastaan täysikasvuiset ja kirjoitustai- toiset saivat panna nimensä, kirjoitti keväällä v. 1899 enempi kuin viidesosa koko väestöstä.4 Suomen Kartasto. Karttalehti n:o 19. min ja saada niiden toiminta tehokkaammaksi siten, että anne- taan niiden toimia hiukan pitemmän ajan, 4—6 viikkoa, kussakin paikassa. Muita kouluja tätä yleistä ja ensimmäistä, yksinomaisesti uskonnollista kansanopetusta varten ei ole yleensä ollut, ja kun Suomen uusi kirkkolaki 1869 hyväksyttiin, ei siinäkään ollut mitään määräyksiä erityisistä kouluista tätä tarkoitusta varten. Pääkohtana tässä opetuksessa on ollut kotiopetus, perustuva van- hemmille nimenomaan säädettyyn velvollisuuteen »ahkerasti vaatia lapsiansa oppimaan lukemaan sisältä kirjaa sekä kristinopin kappaleita». Koulut, kiertokoulutkin, ovat syntyneet ainoastaan hätävaraksi. Sen sijaan on vanhoista ajoista alkaen määrätty pidettäväksi erityisiä kirkollisia kuulusteluja, jotta papit voisivat tutkia sekä vanhempien että nuorempien seurakunnan jäsenten lukutaitoa ja katkismuksen tuntemista ynnä kristinopin käsitystä. Kotikuulustelut, kinkerit |. lukusijat säädettiin nykyiseen järjes- tykseensä jo 1726, mutta eivät näytä vielä koko viime vuosi- sadalla oikein vakaantuneen. Erityistä rippikoulua niille, jotka ensi kerran lasketaan ehtoolliselle, mainitaan 1700-luvulla pikem- min poikkeuksena kuin sääntönä, ja se oli vielä tämän vuosi- sadan alkupuoliskolla usein ainoastaan muutaman päivän koulun- pito kymmenille tahi sadoille oppilaille, jotka olivat yhdellä kertaa koolla. * Edellisessä on tehty selkoa siitä, mikä on ollut ja yhä on Suomessa ainoa kansanopetus, joka on pakollinen kaikille. Viimeisten virallisten tietojen mukaan, jotka ilmaisevat oloja 1 pinä toukokuuta 1896, oli maan evankelis-lutherilaisissa seura- kunnissa 7—15 vuotisia lapsia 449,915, joista 9,455 oli joko luonnonvikojen tahi muiden syiden vuoksi kaiken opetuksen puutteessa. Muut olivat saaneet yleistä kirjallista ja uskonnollista opetusta. Opettamattomista oli kuitenkin enempi kuin puolet vielä alle kymmenen vuoden ijässä. Kreikkalais-venäläisten seurakuntain 7,763 mainitun ikäisestä lapsesta oli 2,321 ilman kaikkea opetusta. Kiertokouluissa opetettiin tähän aikaan 192,832 lasta. — Jonkunmoisen käsityksen siitä, miten yleisen £irjoitus- taidon laita on, saapi siitä seikasta, että tunnetun suuren kansa- laisadressin alle, johon ainoastaan täysikasvuiset ja kirjoitustai- toiset saivat panna nimensä, kirjoitti keväällä v. 1899 enempi kuin viidesosa koko väestöstä. --- Kansansivistystoimi. 5 Täten kuvattu yleinen ja kirkollinen opetus on pohjana uudemmanaikaiselle kansanopetukselle, nim. kansakouluopetuk- selle, johon nyt siirrymme. Ne suuret liikkeet kasvatus- ja opetustoimen alalla, joita Euroopassa tapahtui 1700-luvun jälkipuoliskolla, ehtivät varsin myöhään Suomeen. Vasta lopulla mainittua vuosisataa ruvetaan sitä mielipidettä silloin tällöin lausumaan ja levittämään, että kansanopetuksen pitäisi ja että se voisi käsittää muitakin, kuin uskontoa ja sen yhteydessä olevia aineita. Yksityisen henkilön testamenttisäädöksen kautta syntyivät tämän vuosisadan alulla Tampereen tienoilla nuo lahjoittajan mukaan kutsutut Ahlmanin koulut, joiden tarkoituksena oli antaa opetusta »ei ainoastaan sisäluvussa ja kristinopissa sekä, kun sitä pyydettiin, kirjoitta- misessä ja laskemisessa, vaan myöskin järkiperäisen maatalou- den tärkeimmissä kohdissa», ja 1811 v:n jälkeen perustettiin niitä mainitulla seudulla 6—7 pitäjään, joissa ja joiden kesken ne kiersivät. Näiden koulujen merkitys ei ole kuitenkaan niin suu- resti siinä, että niistä tuli jonkinlaisia kansakouluja, vaan pikem- min siinä, että silloisiin oloihin nähden vilkas keskustelu syntyi parhaasta tavasta järjestää niitä. Tämän keskustelun kuluessa esiintyi näet ensi kerran meidän maassa lausuntoja, joissa ku- vastuvat ne uudet kasvatus- ja opetusaatteet ja erittäinkin kansan- opetusaatteet, joihin muissa Euroopan maissa oli jo tultu, pää- asiallisesti jalon sveitsiläisen reformaattorin Pestalozzin pyrintöjen johdosta. Kun siis meidänkin maassa oli vähitellen ruvettu ajattelemaan todellisia sivistyskouluja talonpoikaiselle väestölle ja koko kansalle, saatiin täällä oppia tuntemaan n. s. vuoro- opetuskouluja (Turussa ja Helsingissä ja muutamissa muissa paikoissa), joita tavallisesti kutsutaan perustajainsa, englantilaisten Bellin ja Lancasterin mukaan, ja päästiin täten toivomaan sitä mahdollisuutta, että myöskin kansan syviä rivejä voitaisiin opettaa kouluissa. Aika oli suotuisa tämän ja muiden sentapaisten uusien aatteiden vastaanottamiselle, sillä monenlaisia henkisiä liikkeitä liikkui samaan aikaan suomalaisessa yhteiskunnassa, ja siksi ilmeneekin 1840-luvulla meidän maassa jo jotenkin yleinen ja voimakas todellisien kansakoulujen toivomus. Uusi aika al- koi Suomessakin itämaisen sodan ja Aleksanteri 1/:n valta-istui- melle nousun jälkeen, ja tuossa historiallisessa senaatinistunnossa 24 p. maaliskuuta 1856, jossa keisari oli puheenjohtajana, nou-Kansansivistystoimi. 5 Täten kuvattu yleinen ja kirkollinen opetus on pohjana uudemmanaikaiselle kansanopetukselle, nim. kansakouluopetuk- selle, johon nyt siirrymme. Ne suuret liikkeet kasvatus- ja opetustoimen alalla, joita Euroopassa tapahtui 1700-luvun jälkipuoliskolla, ehtivät varsin myöhään Suomeen. Vasta lopulla mainittua vuosisataa ruvetaan sitä mielipidettä silloin tällöin lausumaan ja levittämään, että kansanopetuksen pitäisi ja että se voisi käsittää muitakin, kuin uskontoa ja sen yhteydessä olevia aineita. Yksityisen henkilön testamenttisäädöksen kautta syntyivät tämän vuosisadan alulla Tampereen tienoilla nuo lahjoittajan mukaan kutsutut Ahlmanin koulut, joiden tarkoituksena oli antaa opetusta »ei ainoastaan sisäluvussa ja kristinopissa sekä, kun sitä pyydettiin, kirjoitta- misessä ja laskemisessa, vaan myöskin järkiperäisen maatalou- den tärkeimmissä kohdissa», ja 1811 v:n jälkeen perustettiin niitä mainitulla seudulla 6—7 pitäjään, joissa ja joiden kesken ne kiersivät. Näiden koulujen merkitys ei ole kuitenkaan niin suu- resti siinä, että niistä tuli jonkinlaisia kansakouluja, vaan pikem- min siinä, että silloisiin oloihin nähden vilkas keskustelu syntyi parhaasta tavasta järjestää niitä. Tämän keskustelun kuluessa esiintyi näet ensi kerran meidän maassa lausuntoja, joissa ku- vastuvat ne uudet kasvatus- ja opetusaatteet ja erittäinkin kansan- opetusaatteet, joihin muissa Euroopan maissa oli jo tultu, pää- asiallisesti jalon sveitsiläisen reformaattorin Pestalozzin pyrintöjen johdosta. Kun siis meidänkin maassa oli vähitellen ruvettu ajattelemaan todellisia sivistyskouluja talonpoikaiselle väestölle ja koko kansalle, saatiin täällä oppia tuntemaan n. s. vuoro- opetuskouluja (Turussa ja Helsingissä ja muutamissa muissa paikoissa), joita tavallisesti kutsutaan perustajainsa, englantilaisten Bellin ja Lancasterin mukaan, ja päästiin täten toivomaan sitä mahdollisuutta, että myöskin kansan syviä rivejä voitaisiin opettaa kouluissa. Aika oli suotuisa tämän ja muiden sentapaisten uusien aatteiden vastaanottamiselle, sillä monenlaisia henkisiä liikkeitä liikkui samaan aikaan suomalaisessa yhteiskunnassa, ja siksi ilmeneekin 1840-luvulla meidän maassa jo jotenkin yleinen ja voimakas todellisien kansakoulujen toivomus. Uusi aika al- koi Suomessakin itämaisen sodan ja Aleksanteri 1/:n valta-istui- melle nousun jälkeen, ja tuossa historiallisessa senaatinistunnossa 24 p. maaliskuuta 1856, jossa keisari oli puheenjohtajana, nou-Kansansivistystoimi. 5 Täten kuvattu yleinen ja kirkollinen opetus on pohjana uudemmanaikaiselle kansanopetukselle, nim. kansakouluopetuk- selle, johon nyt siirrymme. Ne suuret liikkeet kasvatus- ja opetustoimen alalla, joita Euroopassa tapahtui 1700-luvun jälkipuoliskolla, ehtivät varsin myöhään Suomeen. Vasta lopulla mainittua vuosisataa ruvetaan sitä mielipidettä silloin tällöin lausumaan ja levittämään, että kansanopetuksen pitäisi ja että se voisi käsittää muitakin, kuin uskontoa ja sen yhteydessä olevia aineita. Yksityisen henkilön testamenttisäädöksen kautta syntyivät tämän vuosisadan alulla Tampereen tienoilla nuo lahjoittajan mukaan kutsutut Ahlmanin koulut, joiden tarkoituksena oli antaa opetusta »ei ainoastaan sisäluvussa ja kristinopissa sekä, kun sitä pyydettiin, kirjoitta- misessä ja laskemisessa, vaan myöskin järkiperäisen maatalou- den tärkeimmissä kohdissa», ja 1811 v:n jälkeen perustettiin niitä mainitulla seudulla 6—7 pitäjään, joissa ja joiden kesken ne kiersivät. Näiden koulujen merkitys ei ole kuitenkaan niin suu- resti siinä, että niistä tuli jonkinlaisia kansakouluja, vaan pikem- min siinä, että silloisiin oloihin nähden vilkas keskustelu syntyi parhaasta tavasta järjestää niitä. Tämän keskustelun kuluessa esiintyi näet ensi kerran meidän maassa lausuntoja, joissa ku- vastuvat ne uudet kasvatus- ja opetusaatteet ja erittäinkin kansan- opetusaatteet, joihin muissa Euroopan maissa oli jo tultu, pää- asiallisesti jalon sveitsiläisen reformaattorin Pestalozzin pyrintöjen johdosta. Kun siis meidänkin maassa oli vähitellen ruvettu ajattelemaan todellisia sivistyskouluja talonpoikaiselle väestölle ja koko kansalle, saatiin täällä oppia tuntemaan n. s. vuoro- opetuskouluja (Turussa ja Helsingissä ja muutamissa muissa paikoissa), joita tavallisesti kutsutaan perustajainsa, englantilaisten Bellin ja Lancasterin mukaan, ja päästiin täten toivomaan sitä mahdollisuutta, että myöskin kansan syviä rivejä voitaisiin opettaa kouluissa. Aika oli suotuisa tämän ja muiden sentapaisten uusien aatteiden vastaanottamiselle, sillä monenlaisia henkisiä liikkeitä liikkui samaan aikaan suomalaisessa yhteiskunnassa, ja siksi ilmeneekin 1840-luvulla meidän maassa jo jotenkin yleinen ja voimakas todellisien kansakoulujen toivomus. Uusi aika al- koi Suomessakin itämaisen sodan ja Aleksanteri 1/:n valta-istui- melle nousun jälkeen, ja tuossa historiallisessa senaatinistunnossa 24 p. maaliskuuta 1856, jossa keisari oli puheenjohtajana, nou- --- 6 Suomen Kartasto. Karttalehti n:o 19. datti hän maan valistuneen yleisen mielipiteen toivomusta, kun hän keskimmäisenä niistä viidestä suuresta uudistushankkeesta, jotka hän silloin pani alkuun, antoi senaatille toimeksi »tehdä ehdotus, kuinka koulujen järjestämistä kansansivistystä varten maalaiskunnissa olisi helpoitettava». Mainitusta päivästä ja tilaisuudesta johtuu Suomen kansa- koulutoimen alku. Ne tutkimukset, keskustelut ja valmistavat toimenpiteet, joihin ryhdyttiin uuden ja maalle niin perin tär- keän kysymyksen onnellista ratkaisua varten, veivät vielä koko- naisen vuosikymmenen ajan. Sitten kuin kansanopetuksen jär- jestämisen perusteet oli vahvistettu kuulutuksella 1858 sekä se mies, jolle uuden asian järjestäminen lähimmin uskottiin, entinen Pietarin suomalaisten koulujen tarkastaja, pastori Uno Cygnus, oli nimitetty Suomen kansakoulujen ylitarkastajaksi, ja Jyväs- kylässä 1863 avattu yhdistetty seminaari mies- ja naisopettajain valmistamista varten suomenkielisiin kansakouluihin, annettiin 11 pinä toukokuuta 1866 se »Asetus kansakoulutoimen järjestämi- sestä Suomen suuriruhtinanmaassa», jonka kautta tämän tärkeän asian vastainen muodostus tuli laillisesti vahvistetuksi ja taatuksi. Tähän aikaan oli maassa jo parikymmentä senlaista koulua, joita voidaan lukea kansakouluiksi, mutta vasta sitten kuin 1867 aljettiin seminaarista vuosittain laskea kasvatusopillisesti sivisty- neitä mies- ja naisopettajia, on kansakoululiike Suomessa päässyt oikealle, tasaiselle tolalle. Viimemainitusta vuodesta lähtien esitämme tässä kultakin kymmenenneltä lukuvuodelta muutamia tietoja, jotka näyttävät kuinka kansakoulujen leviäminen on lisääntynyt niinä kolmena vuosikymmenenä, jotka Suomen kansakoulutoimella tähän asti ovat takanansa. On huomattava, ettei tänä ajanjaksona ole ollut mitään pakkoa perustaa ja ylläpitää kansakouluja, vaan on koko kehitys tapahtunut vapaaehtoisuuden pohjalla. Kiinteä kansakoulu oli: lukuvuonna 1877—78 213 maalaiskunnassa, joiden koko luku 466 » 1887—88 383 » » » » 471 » 1897—98 456 » » » » 469 Enemmän kuin yksi kansakoulu oli: lukuvuonna 1877—78 50,17 %o:lla » 1887—88 51,7 %o:lla » 1897—98 67,5 %/o:lla | koko luvusta kuntia, joissa oli | kansakoulu.6 Suomen Kartasto. Karttalehti n:o 19. datti hän maan valistuneen yleisen mielipiteen toivomusta, kun hän keskimmäisenä niistä viidestä suuresta uudistushankkeesta, jotka hän silloin pani alkuun, antoi senaatille toimeksi »tehdä ehdotus, kuinka koulujen järjestämistä kansansivistystä varten maalaiskunnissa olisi helpoitettava». Mainitusta päivästä ja tilaisuudesta johtuu Suomen kansa- koulutoimen alku. Ne tutkimukset, keskustelut ja valmistavat toimenpiteet, joihin ryhdyttiin uuden ja maalle niin perin tär- keän kysymyksen onnellista ratkaisua varten, veivät vielä koko- naisen vuosikymmenen ajan. Sitten kuin kansanopetuksen jär- jestämisen perusteet oli vahvistettu kuulutuksella 1858 sekä se mies, jolle uuden asian järjestäminen lähimmin uskottiin, entinen Pietarin suomalaisten koulujen tarkastaja, pastori Uno Cygnus, oli nimitetty Suomen kansakoulujen ylitarkastajaksi, ja Jyväs- kylässä 1863 avattu yhdistetty seminaari mies- ja naisopettajain valmistamista varten suomenkielisiin kansakouluihin, annettiin 11 pinä toukokuuta 1866 se »Asetus kansakoulutoimen järjestämi- sestä Suomen suuriruhtinanmaassa», jonka kautta tämän tärkeän asian vastainen muodostus tuli laillisesti vahvistetuksi ja taatuksi. Tähän aikaan oli maassa jo parikymmentä senlaista koulua, joita voidaan lukea kansakouluiksi, mutta vasta sitten kuin 1867 aljettiin seminaarista vuosittain laskea kasvatusopillisesti sivisty- neitä mies- ja naisopettajia, on kansakoululiike Suomessa päässyt oikealle, tasaiselle tolalle. Viimemainitusta vuodesta lähtien esitämme tässä kultakin kymmenenneltä lukuvuodelta muutamia tietoja, jotka näyttävät kuinka kansakoulujen leviäminen on lisääntynyt niinä kolmena vuosikymmenenä, jotka Suomen kansakoulutoimella tähän asti ovat takanansa. On huomattava, ettei tänä ajanjaksona ole ollut mitään pakkoa perustaa ja ylläpitää kansakouluja, vaan on koko kehitys tapahtunut vapaaehtoisuuden pohjalla. Kiinteä kansakoulu oli: lukuvuonna 1877—78 213 maalaiskunnassa, joiden koko luku 466 » 1887—88 383 » » » » 471 » 1897—98 456 » » » » 469 Enemmän kuin yksi kansakoulu oli: lukuvuonna 1877—78 50,17 %o:lla » 1887—88 51,7 %o:lla » 1897—98 67,5 %/o:lla | koko luvusta kuntia, joissa oli | kansakoulu.6 Suomen Kartasto. Karttalehti n:o 19. datti hän maan valistuneen yleisen mielipiteen toivomusta, kun hän keskimmäisenä niistä viidestä suuresta uudistushankkeesta, jotka hän silloin pani alkuun, antoi senaatille toimeksi »tehdä ehdotus, kuinka koulujen järjestämistä kansansivistystä varten maalaiskunnissa olisi helpoitettava». Mainitusta päivästä ja tilaisuudesta johtuu Suomen kansa- koulutoimen alku. Ne tutkimukset, keskustelut ja valmistavat toimenpiteet, joihin ryhdyttiin uuden ja maalle niin perin tär- keän kysymyksen onnellista ratkaisua varten, veivät vielä koko- naisen vuosikymmenen ajan. Sitten kuin kansanopetuksen jär- jestämisen perusteet oli vahvistettu kuulutuksella 1858 sekä se mies, jolle uuden asian järjestäminen lähimmin uskottiin, entinen Pietarin suomalaisten koulujen tarkastaja, pastori Uno Cygnus, oli nimitetty Suomen kansakoulujen ylitarkastajaksi, ja Jyväs- kylässä 1863 avattu yhdistetty seminaari mies- ja naisopettajain valmistamista varten suomenkielisiin kansakouluihin, annettiin 11 pinä toukokuuta 1866 se »Asetus kansakoulutoimen järjestämi- sestä Suomen suuriruhtinanmaassa», jonka kautta tämän tärkeän asian vastainen muodostus tuli laillisesti vahvistetuksi ja taatuksi. Tähän aikaan oli maassa jo parikymmentä senlaista koulua, joita voidaan lukea kansakouluiksi, mutta vasta sitten kuin 1867 aljettiin seminaarista vuosittain laskea kasvatusopillisesti sivisty- neitä mies- ja naisopettajia, on kansakoululiike Suomessa päässyt oikealle, tasaiselle tolalle. Viimemainitusta vuodesta lähtien esitämme tässä kultakin kymmenenneltä lukuvuodelta muutamia tietoja, jotka näyttävät kuinka kansakoulujen leviäminen on lisääntynyt niinä kolmena vuosikymmenenä, jotka Suomen kansakoulutoimella tähän asti ovat takanansa. On huomattava, ettei tänä ajanjaksona ole ollut mitään pakkoa perustaa ja ylläpitää kansakouluja, vaan on koko kehitys tapahtunut vapaaehtoisuuden pohjalla. Kiinteä kansakoulu oli: lukuvuonna 1877—78 213 maalaiskunnassa, joiden koko luku 466 » 1887—88 383 » » » » 471 » 1897—98 456 » » » » 469 Enemmän kuin yksi kansakoulu oli: lukuvuonna 1877—78 50,17 %o:lla » 1887—88 51,7 %o:lla » 1897—98 67,5 %/o:lla | koko luvusta kuntia, joissa oli | kansakoulu. --- Kansansivistystoimi. 7 Lukuvuonna 1877—78 oli suurin lukumäärä kouluja kun- nassa 6 (2 kunnassa); 1887—88 taasen 8 (1 kunnassa, 7 oli 3 kunnassa, 6 oli 4 kunnassa j. n. e.); 1897—98 vihdoin 18 (1 kun- nassa, 16 oli 3 kunnassa, 14 oli 2 kunnassa j. n. e.). Kansakoulujen luku maalla oli: koko luku poikakouluja tyttökouluja yhteiskouluja 187778 - - - 357 96 89 172 18867—88 . . . 755 157 152 466 1897—98 . . . 1,510 153 151 1,206, josta näkyy, että yhteiskoulujen luku 1877—78 oli 48,2%o, 1887—88 taasen 58,7 %% sekä 1897—98 jo 79,99 o kaikista kansa- kouluista maaseudulla. Opettajakunta oli: 1877—78 miesopettajia 211 naisopettajia 152 yhteensä 363 1887—88 » 459 » 318 —» 777 1897—98 » 876 » 830 » 1,706 Tähän ovat luetut ainoastaan ne mies- ja naisopettajat, joille on myönnetty tavallinen valtionapu, mikä nykyään on 800 markkaa mies- ja 600 markkaa naisopettajalle, korotuksinensa 20 vuodessa lisääntyen 5o%o. Viimemainittuna lukuvuonna oli maan kansakoulujen palveluksessa sitäpaitsi 723 henkilöä, osit- tain käsitöiden opettajina, osittain muuten tilapäisinä apulaisina. Kelpoisuusehdot täyttäneelle käsityönopettajattarelle maksaa valtio palkka-apua 50 markkaa, ja veistonopettajalle korkeintaan 75 markkaa vuodessa. Lukuvuonna 1897—98 oli maalaiskansakoulujen opettajis- tosta 1,227 seminaarin päästötutkinnon suorittaneita, jota vastoin 479 ei ollut sitä tutkintoa suorittanut. Tämä seikka viittaa nykyään vallitsevaan opettajapuutteeseen, joka pakottaa vastai- seksi käyttämään v. t. opettajina joukon ei vielä täysin haku- kelpoisia henkilöitä. Oppilasluku oli: 1877—78 poikia 7,824 tyttöjä 5,623 yhteensä 13,447 1887—88 =» 16414 » = 11,932 » 28,346 1897-98 » 37,30 » 30924 » 68,654. Keskimäärin tuli 1877—78 kutakin koulua kohden 38 oppi- lasta, 1887—88 yhtä monta ja 1897—98 taasen kutakin koulua kohden 45, kutakin opettajaa kohden 40 oppilasta.Kansansivistystoimi. 7 Lukuvuonna 1877—78 oli suurin lukumäärä kouluja kun- nassa 6 (2 kunnassa); 1887—88 taasen 8 (1 kunnassa, 7 oli 3 kunnassa, 6 oli 4 kunnassa j. n. e.); 1897—98 vihdoin 18 (1 kun- nassa, 16 oli 3 kunnassa, 14 oli 2 kunnassa j. n. e.). Kansakoulujen luku maalla oli: koko luku poikakouluja tyttökouluja yhteiskouluja 187778 - - - 357 96 89 172 18867—88 . . . 755 157 152 466 1897—98 . . . 1,510 153 151 1,206, josta näkyy, että yhteiskoulujen luku 1877—78 oli 48,2%o, 1887—88 taasen 58,7 %% sekä 1897—98 jo 79,99 o kaikista kansa- kouluista maaseudulla. Opettajakunta oli: 1877—78 miesopettajia 211 naisopettajia 152 yhteensä 363 1887—88 » 459 » 318 —» 777 1897—98 » 876 » 830 » 1,706 Tähän ovat luetut ainoastaan ne mies- ja naisopettajat, joille on myönnetty tavallinen valtionapu, mikä nykyään on 800 markkaa mies- ja 600 markkaa naisopettajalle, korotuksinensa 20 vuodessa lisääntyen 5o%o. Viimemainittuna lukuvuonna oli maan kansakoulujen palveluksessa sitäpaitsi 723 henkilöä, osit- tain käsitöiden opettajina, osittain muuten tilapäisinä apulaisina. Kelpoisuusehdot täyttäneelle käsityönopettajattarelle maksaa valtio palkka-apua 50 markkaa, ja veistonopettajalle korkeintaan 75 markkaa vuodessa. Lukuvuonna 1897—98 oli maalaiskansakoulujen opettajis- tosta 1,227 seminaarin päästötutkinnon suorittaneita, jota vastoin 479 ei ollut sitä tutkintoa suorittanut. Tämä seikka viittaa nykyään vallitsevaan opettajapuutteeseen, joka pakottaa vastai- seksi käyttämään v. t. opettajina joukon ei vielä täysin haku- kelpoisia henkilöitä. Oppilasluku oli: 1877—78 poikia 7,824 tyttöjä 5,623 yhteensä 13,447 1887—88 =» 16414 » = 11,932 » 28,346 1897-98 » 37,30 » 30924 » 68,654. Keskimäärin tuli 1877—78 kutakin koulua kohden 38 oppi- lasta, 1887—88 yhtä monta ja 1897—98 taasen kutakin koulua kohden 45, kutakin opettajaa kohden 40 oppilasta.Kansansivistystoimi. 7 Lukuvuonna 1877—78 oli suurin lukumäärä kouluja kun- nassa 6 (2 kunnassa); 1887—88 taasen 8 (1 kunnassa, 7 oli 3 kunnassa, 6 oli 4 kunnassa j. n. e.); 1897—98 vihdoin 18 (1 kun- nassa, 16 oli 3 kunnassa, 14 oli 2 kunnassa j. n. e.). Kansakoulujen luku maalla oli: koko luku poikakouluja tyttökouluja yhteiskouluja 187778 - - - 357 96 89 172 18867—88 . . . 755 157 152 466 1897—98 . . . 1,510 153 151 1,206, josta näkyy, että yhteiskoulujen luku 1877—78 oli 48,2%o, 1887—88 taasen 58,7 %% sekä 1897—98 jo 79,99 o kaikista kansa- kouluista maaseudulla. Opettajakunta oli: 1877—78 miesopettajia 211 naisopettajia 152 yhteensä 363 1887—88 » 459 » 318 —» 777 1897—98 » 876 » 830 » 1,706 Tähän ovat luetut ainoastaan ne mies- ja naisopettajat, joille on myönnetty tavallinen valtionapu, mikä nykyään on 800 markkaa mies- ja 600 markkaa naisopettajalle, korotuksinensa 20 vuodessa lisääntyen 5o%o. Viimemainittuna lukuvuonna oli maan kansakoulujen palveluksessa sitäpaitsi 723 henkilöä, osit- tain käsitöiden opettajina, osittain muuten tilapäisinä apulaisina. Kelpoisuusehdot täyttäneelle käsityönopettajattarelle maksaa valtio palkka-apua 50 markkaa, ja veistonopettajalle korkeintaan 75 markkaa vuodessa. Lukuvuonna 1897—98 oli maalaiskansakoulujen opettajis- tosta 1,227 seminaarin päästötutkinnon suorittaneita, jota vastoin 479 ei ollut sitä tutkintoa suorittanut. Tämä seikka viittaa nykyään vallitsevaan opettajapuutteeseen, joka pakottaa vastai- seksi käyttämään v. t. opettajina joukon ei vielä täysin haku- kelpoisia henkilöitä. Oppilasluku oli: 1877—78 poikia 7,824 tyttöjä 5,623 yhteensä 13,447 1887—88 =» 16414 » = 11,932 » 28,346 1897-98 » 37,30 » 30924 » 68,654. Keskimäärin tuli 1877—78 kutakin koulua kohden 38 oppi- lasta, 1887—88 yhtä monta ja 1897—98 taasen kutakin koulua kohden 45, kutakin opettajaa kohden 40 oppilasta. --- 8 Suomen Kartasto. Karitalehti n:o 19. Opettajain valmistamista varten kansakouluihin on, paitsi Jyväskylässä, seuraavissa kaupungeissa ja seuraavina aikoina avattu seminaareja, joissa, samoin kuin Jyväskylässäkin, on neli- vuotinen oppikausi ja joihin on yhdistetty malli- eli harjoitus- koulu: Tammisaaressa 1871 ruotsinkielisiä naisopettajia varten, Uudessakarlebyssä 1873 ruotsinkielisiä miesopettajia varten, Sortavalassa 1880 yhdistetty seminaari suomenkielisiä mies- ja naisopettajia varten, Raumalla 1896 suomenkielisiä mies- ja Raa- hessa sam. v. suomenkielisiä naisopettajia varten. Syksyllä 1899 avattiin jälleen Heinolassa seminaari suomenkielisiä naisopettajia varten ja syksyllä 1900 tulee maan pohjoisosaa varten, paikassa, jota ei vielä ole lopullisesti määrätty, avattavaksi seminaari suomenkielisiä miesopettajia varten. Neljään ensinmainittuun seminaariin on yhdistetty sisäoppilaslaitos. Molemmissa yhdiste- tyissä seminaareissa, jotka ovat maan suurimpia, on järjestetty erityinen osasto mies- ja erityinen naisoppilaita varten. Koko oppilasluku seminaareissa oli lukuvuonna 1897—98 yhteensä 878, joista 407 mies- ja 471 naisoppilasta. Mallikouluissa ope- tettiin sinä vuonna 879 lasta. Viime vuonna alkoi Suomen kansakoulutoimelle uusi ajan- jakso. Toukok. 24 pinä 1898 annettu asetus säätää näet, että kolmen vuoden kuluessa tästä lähtien tulee kaikkien maalais- kuntien jakaa alueensa sellaisiin piireihin, että minkä mahdollista kaikki lapset voivat käydä kansakoulua, ilman että heillä yleensä on pitempi kuin korkeintaan 5 kilometrin matka kouluun. Niin pian kuin piirijako on suoritettu, voi kukin piiri vaatia, että kunta perustaa siihen kansakoulun, jos kansakouluijässä (9—16 v.) olevien lasten* lukumäärä on 30. Tämä on ensimmäinen ja niinkuin näkyy varsin lievä kansakoulupakon muoto Suomessa. Yleistä oppipakkoa — eli velvoitusta kaikkien kouluijässä ole- vien lasten suorittaa täydellinen kansakoulukurssi — ei sitä- vastoin voida vielä ajatella. Suomen faupungeille, joiden kansakoulutoimesta tässä ei ole ensinkään ollut puhe, sisältää jo 1866 v:n kansakouluasetus sen velvoituksen, että niiden on perustettava ja ylläpidettävä kansakouluja siinä määrässä, että kaikki ne lapset, jotka eivät kotonaan tahi koulussa saa vastaavaa tahi laveampaa opetusta, tulevat opetetuiksi kahdeksannesta neljänteentoista ikävuoteensa saakka. Täten säädetty järjestys onkin nyt melkein täydelli-8 Suomen Kartasto. Karitalehti n:o 19. Opettajain valmistamista varten kansakouluihin on, paitsi Jyväskylässä, seuraavissa kaupungeissa ja seuraavina aikoina avattu seminaareja, joissa, samoin kuin Jyväskylässäkin, on neli- vuotinen oppikausi ja joihin on yhdistetty malli- eli harjoitus- koulu: Tammisaaressa 1871 ruotsinkielisiä naisopettajia varten, Uudessakarlebyssä 1873 ruotsinkielisiä miesopettajia varten, Sortavalassa 1880 yhdistetty seminaari suomenkielisiä mies- ja naisopettajia varten, Raumalla 1896 suomenkielisiä mies- ja Raa- hessa sam. v. suomenkielisiä naisopettajia varten. Syksyllä 1899 avattiin jälleen Heinolassa seminaari suomenkielisiä naisopettajia varten ja syksyllä 1900 tulee maan pohjoisosaa varten, paikassa, jota ei vielä ole lopullisesti määrätty, avattavaksi seminaari suomenkielisiä miesopettajia varten. Neljään ensinmainittuun seminaariin on yhdistetty sisäoppilaslaitos. Molemmissa yhdiste- tyissä seminaareissa, jotka ovat maan suurimpia, on järjestetty erityinen osasto mies- ja erityinen naisoppilaita varten. Koko oppilasluku seminaareissa oli lukuvuonna 1897—98 yhteensä 878, joista 407 mies- ja 471 naisoppilasta. Mallikouluissa ope- tettiin sinä vuonna 879 lasta. Viime vuonna alkoi Suomen kansakoulutoimelle uusi ajan- jakso. Toukok. 24 pinä 1898 annettu asetus säätää näet, että kolmen vuoden kuluessa tästä lähtien tulee kaikkien maalais- kuntien jakaa alueensa sellaisiin piireihin, että minkä mahdollista kaikki lapset voivat käydä kansakoulua, ilman että heillä yleensä on pitempi kuin korkeintaan 5 kilometrin matka kouluun. Niin pian kuin piirijako on suoritettu, voi kukin piiri vaatia, että kunta perustaa siihen kansakoulun, jos kansakouluijässä (9—16 v.) olevien lasten* lukumäärä on 30. Tämä on ensimmäinen ja niinkuin näkyy varsin lievä kansakoulupakon muoto Suomessa. Yleistä oppipakkoa — eli velvoitusta kaikkien kouluijässä ole- vien lasten suorittaa täydellinen kansakoulukurssi — ei sitä- vastoin voida vielä ajatella. Suomen faupungeille, joiden kansakoulutoimesta tässä ei ole ensinkään ollut puhe, sisältää jo 1866 v:n kansakouluasetus sen velvoituksen, että niiden on perustettava ja ylläpidettävä kansakouluja siinä määrässä, että kaikki ne lapset, jotka eivät kotonaan tahi koulussa saa vastaavaa tahi laveampaa opetusta, tulevat opetetuiksi kahdeksannesta neljänteentoista ikävuoteensa saakka. Täten säädetty järjestys onkin nyt melkein täydelli-8 Suomen Kartasto. Karitalehti n:o 19. Opettajain valmistamista varten kansakouluihin on, paitsi Jyväskylässä, seuraavissa kaupungeissa ja seuraavina aikoina avattu seminaareja, joissa, samoin kuin Jyväskylässäkin, on neli- vuotinen oppikausi ja joihin on yhdistetty malli- eli harjoitus- koulu: Tammisaaressa 1871 ruotsinkielisiä naisopettajia varten, Uudessakarlebyssä 1873 ruotsinkielisiä miesopettajia varten, Sortavalassa 1880 yhdistetty seminaari suomenkielisiä mies- ja naisopettajia varten, Raumalla 1896 suomenkielisiä mies- ja Raa- hessa sam. v. suomenkielisiä naisopettajia varten. Syksyllä 1899 avattiin jälleen Heinolassa seminaari suomenkielisiä naisopettajia varten ja syksyllä 1900 tulee maan pohjoisosaa varten, paikassa, jota ei vielä ole lopullisesti määrätty, avattavaksi seminaari suomenkielisiä miesopettajia varten. Neljään ensinmainittuun seminaariin on yhdistetty sisäoppilaslaitos. Molemmissa yhdiste- tyissä seminaareissa, jotka ovat maan suurimpia, on järjestetty erityinen osasto mies- ja erityinen naisoppilaita varten. Koko oppilasluku seminaareissa oli lukuvuonna 1897—98 yhteensä 878, joista 407 mies- ja 471 naisoppilasta. Mallikouluissa ope- tettiin sinä vuonna 879 lasta. Viime vuonna alkoi Suomen kansakoulutoimelle uusi ajan- jakso. Toukok. 24 pinä 1898 annettu asetus säätää näet, että kolmen vuoden kuluessa tästä lähtien tulee kaikkien maalais- kuntien jakaa alueensa sellaisiin piireihin, että minkä mahdollista kaikki lapset voivat käydä kansakoulua, ilman että heillä yleensä on pitempi kuin korkeintaan 5 kilometrin matka kouluun. Niin pian kuin piirijako on suoritettu, voi kukin piiri vaatia, että kunta perustaa siihen kansakoulun, jos kansakouluijässä (9—16 v.) olevien lasten* lukumäärä on 30. Tämä on ensimmäinen ja niinkuin näkyy varsin lievä kansakoulupakon muoto Suomessa. Yleistä oppipakkoa — eli velvoitusta kaikkien kouluijässä ole- vien lasten suorittaa täydellinen kansakoulukurssi — ei sitä- vastoin voida vielä ajatella. Suomen faupungeille, joiden kansakoulutoimesta tässä ei ole ensinkään ollut puhe, sisältää jo 1866 v:n kansakouluasetus sen velvoituksen, että niiden on perustettava ja ylläpidettävä kansakouluja siinä määrässä, että kaikki ne lapset, jotka eivät kotonaan tahi koulussa saa vastaavaa tahi laveampaa opetusta, tulevat opetetuiksi kahdeksannesta neljänteentoista ikävuoteensa saakka. Täten säädetty järjestys onkin nyt melkein täydelli- --- Kansansivistystoimi. 9 sesti pantu voimaan. Lukuvuonna 1897—98 kävi kaikissa kau- pungeissa yhteensä (seminaarien mallikoulut lukuunotettuina) 12.516 poikaa ja 12,871 tyttöä, kaikkiaan siis 25,387 lasta. Opet- tajakuntaa oli 213 mies- ja 571 naisopettajaa, yhteensä 784 henkeä. Kaupungit saavat kansakouluillensa valtionapua, joka vastaa 2590 eräistä laissa määrätyistä kansakoulumenoista. Koko kansakoulutoimen smenosääntö tekee tänä vuonna (1899) 2,291,840 markkaa, jotka menevät suostuntavaroista, joista siis säädyillä on määräämisvalta. Tähän tulee kuitenkin lisäksi eri erissä, pääasiallisesti seminaareja ja kansakoulujen tarkastusta varten maaseudulla — tätä varten on maa jaettu 16 tarkastus- piiriin, joissa ovat varta vasten palkatut tarkastajat — hiukan yli 700,000 markkaa. Tasaisissa luvuissa lausuttuna tekee siis valtion apuraha kansakoulutoimelle nykyään ainakin 3 miljoonaa markkaa vuodessa. Kuntain suoranaiset menot samaan tarkoi- tukseen ovat varmaan hiukan suuremmat. Noin kymmenkunta vuotta sitten sai Suomen kansakoulu- toimi vapaaehtoisen lisäyksen. Tarve hankkia talonpoikaiselle varttuneemmalle nuorisolle tilaisuutta edelleen kehittyä sivistyk- sessä, antoi aiheen perustaa kansanopistoja, etupäässä tanska- laisen mallin mukaan. Alkupuolella 1800-lukua perustettiin niitä joka vuosi eri osiin maata ja saivat ne vilkasta kannatusta rah- vaan puolelta. Niitä ylläpidettiin kokonaan vapaaehtoisella avus- tuksella. Vaikka valtiopäivät puolestansa ovat moneen kertaan myöntäneet valtionapua, on sitä tähän asti saatu kansanopistoille ainoastaan siinä tapauksessa, että ne ovat muodostaneet ohjel- mansa etupäässä käytännölliseksi ja ovat esiintyneet n. s. isäntä- ja emäntäkouluina tahi yhdistäneet itseensä tämän nimisiä kou- luja, minkä useimmat kansanopistot ovat taloudellisista syistä tehneetkin. Edelleenkin tulee kuitenkin suurin osa niiden yllä- pitokustannuksia vapaaehtoisina apurahoina kannattajilta. Vuo- den menoarvio sellaista laitosta varten tekee keskimäärin 7— 8,000 markkaa. Opettajakuntana on tavallisesti johtaja, yksi mies- ja yksi naisopettaja. Kaikissa näissä opistoissa, joiden yksivuotinen oppijakso tavallisesti kestää talvipuolen vuotta, marraskuun 1 pistä toukokuun 1 piään, käy yhtäaikaa mies- ja Kansansivistystoimi. 9 sesti pantu voimaan. Lukuvuonna 1897—98 kävi kaikissa kau- pungeissa yhteensä (seminaarien mallikoulut lukuunotettuina) 12.516 poikaa ja 12,871 tyttöä, kaikkiaan siis 25,387 lasta. Opet- tajakuntaa oli 213 mies- ja 571 naisopettajaa, yhteensä 784 henkeä. Kaupungit saavat kansakouluillensa valtionapua, joka vastaa 2590 eräistä laissa määrätyistä kansakoulumenoista. Koko kansakoulutoimen smenosääntö tekee tänä vuonna (1899) 2,291,840 markkaa, jotka menevät suostuntavaroista, joista siis säädyillä on määräämisvalta. Tähän tulee kuitenkin lisäksi eri erissä, pääasiallisesti seminaareja ja kansakoulujen tarkastusta varten maaseudulla — tätä varten on maa jaettu 16 tarkastus- piiriin, joissa ovat varta vasten palkatut tarkastajat — hiukan yli 700,000 markkaa. Tasaisissa luvuissa lausuttuna tekee siis valtion apuraha kansakoulutoimelle nykyään ainakin 3 miljoonaa markkaa vuodessa. Kuntain suoranaiset menot samaan tarkoi- tukseen ovat varmaan hiukan suuremmat. Noin kymmenkunta vuotta sitten sai Suomen kansakoulu- toimi vapaaehtoisen lisäyksen. Tarve hankkia talonpoikaiselle varttuneemmalle nuorisolle tilaisuutta edelleen kehittyä sivistyk- sessä, antoi aiheen perustaa kansanopistoja, etupäässä tanska- laisen mallin mukaan. Alkupuolella 1800-lukua perustettiin niitä joka vuosi eri osiin maata ja saivat ne vilkasta kannatusta rah- vaan puolelta. Niitä ylläpidettiin kokonaan vapaaehtoisella avus- tuksella. Vaikka valtiopäivät puolestansa ovat moneen kertaan myöntäneet valtionapua, on sitä tähän asti saatu kansanopistoille ainoastaan siinä tapauksessa, että ne ovat muodostaneet ohjel- mansa etupäässä käytännölliseksi ja ovat esiintyneet n. s. isäntä- ja emäntäkouluina tahi yhdistäneet itseensä tämän nimisiä kou- luja, minkä useimmat kansanopistot ovat taloudellisista syistä tehneetkin. Edelleenkin tulee kuitenkin suurin osa niiden yllä- pitokustannuksia vapaaehtoisina apurahoina kannattajilta. Vuo- den menoarvio sellaista laitosta varten tekee keskimäärin 7— 8,000 markkaa. Opettajakuntana on tavallisesti johtaja, yksi mies- ja yksi naisopettaja. Kaikissa näissä opistoissa, joiden yksivuotinen oppijakso tavallisesti kestää talvipuolen vuotta, marraskuun 1 pistä toukokuun 1 piään, käy yhtäaikaa mies- ja Kansansivistystoimi. 9 sesti pantu voimaan. Lukuvuonna 1897—98 kävi kaikissa kau- pungeissa yhteensä (seminaarien mallikoulut lukuunotettuina) 12.516 poikaa ja 12,871 tyttöä, kaikkiaan siis 25,387 lasta. Opet- tajakuntaa oli 213 mies- ja 571 naisopettajaa, yhteensä 784 henkeä. Kaupungit saavat kansakouluillensa valtionapua, joka vastaa 2590 eräistä laissa määrätyistä kansakoulumenoista. Koko kansakoulutoimen smenosääntö tekee tänä vuonna (1899) 2,291,840 markkaa, jotka menevät suostuntavaroista, joista siis säädyillä on määräämisvalta. Tähän tulee kuitenkin lisäksi eri erissä, pääasiallisesti seminaareja ja kansakoulujen tarkastusta varten maaseudulla — tätä varten on maa jaettu 16 tarkastus- piiriin, joissa ovat varta vasten palkatut tarkastajat — hiukan yli 700,000 markkaa. Tasaisissa luvuissa lausuttuna tekee siis valtion apuraha kansakoulutoimelle nykyään ainakin 3 miljoonaa markkaa vuodessa. Kuntain suoranaiset menot samaan tarkoi- tukseen ovat varmaan hiukan suuremmat. Noin kymmenkunta vuotta sitten sai Suomen kansakoulu- toimi vapaaehtoisen lisäyksen. Tarve hankkia talonpoikaiselle varttuneemmalle nuorisolle tilaisuutta edelleen kehittyä sivistyk- sessä, antoi aiheen perustaa kansanopistoja, etupäässä tanska- laisen mallin mukaan. Alkupuolella 1800-lukua perustettiin niitä joka vuosi eri osiin maata ja saivat ne vilkasta kannatusta rah- vaan puolelta. Niitä ylläpidettiin kokonaan vapaaehtoisella avus- tuksella. Vaikka valtiopäivät puolestansa ovat moneen kertaan myöntäneet valtionapua, on sitä tähän asti saatu kansanopistoille ainoastaan siinä tapauksessa, että ne ovat muodostaneet ohjel- mansa etupäässä käytännölliseksi ja ovat esiintyneet n. s. isäntä- ja emäntäkouluina tahi yhdistäneet itseensä tämän nimisiä kou- luja, minkä useimmat kansanopistot ovat taloudellisista syistä tehneetkin. Edelleenkin tulee kuitenkin suurin osa niiden yllä- pitokustannuksia vapaaehtoisina apurahoina kannattajilta. Vuo- den menoarvio sellaista laitosta varten tekee keskimäärin 7— 8,000 markkaa. Opettajakuntana on tavallisesti johtaja, yksi mies- ja yksi naisopettaja. Kaikissa näissä opistoissa, joiden yksivuotinen oppijakso tavallisesti kestää talvipuolen vuotta, marraskuun 1 pistä toukokuun 1 piään, käy yhtäaikaa mies- ja --- 10 Suomen Kartasto. Karttalehti n:o 19. naisoppilaita. Oppilasluku on, mikäli tähänastisista vaillinai- sista ilmoituksista on voitu laskea, ollut noin 800 vuodessa. Nykyään on 21 kansanopistoa maassa, jakautuen eri maa- kuntiin seuraavasti: Varsinais-Suomessa: Ahvenanmaalla (ruotsa- lainen), Paraisissa (ruotsalainen) ja Huittisissa (suomalainen), jotapaitsi kuluneena syksynä on avattu suomalainen Turun seudulla; Uudellamaalla: Porvoossa, Espoossa ja Inkoossa (Vestankvarnissa, ei karttaan merkitty), kaikki ruotsalaisia, Ky- missä ja Vihdissä (suomalaisia). Pohjanmaalla: Kruunubyssä (ruotsalainen). Ilmajoella, Haapavedellä ja Limingassa (suoma- laisia), jotapaitsi piakkoin perustettanee ruotsalainen eteläiselle Pohjanmaalle; Hämeessä: Kangasalla (ei kartalle merkitty), Sääks- mäellä, Lahdessa ja Laukaassa (kaikki suomalaisia); Savossa: Maaningalla ja Joroisissa (suomalaisia), sekä Karjalassa: Viro- lahdella, Uudellakirkolla ja Kontiolahdella (suomalaisia). Kansanopistot edellyttävät kansakoulujen toimintaa ja liitty- vät, varsinaisen talonpoikaisen kansan kehittämiseen ja kohotta- miseen nähden, samaan yleiseen kansansivistystyöhön, jota kansa- koulutkin suorittavat. G. Lönnbeck.10 Suomen Kartasto. Karttalehti n:o 19. naisoppilaita. Oppilasluku on, mikäli tähänastisista vaillinai- sista ilmoituksista on voitu laskea, ollut noin 800 vuodessa. Nykyään on 21 kansanopistoa maassa, jakautuen eri maa- kuntiin seuraavasti: Varsinais-Suomessa: Ahvenanmaalla (ruotsa- lainen), Paraisissa (ruotsalainen) ja Huittisissa (suomalainen), jotapaitsi kuluneena syksynä on avattu suomalainen Turun seudulla; Uudellamaalla: Porvoossa, Espoossa ja Inkoossa (Vestankvarnissa, ei karttaan merkitty), kaikki ruotsalaisia, Ky- missä ja Vihdissä (suomalaisia). Pohjanmaalla: Kruunubyssä (ruotsalainen). Ilmajoella, Haapavedellä ja Limingassa (suoma- laisia), jotapaitsi piakkoin perustettanee ruotsalainen eteläiselle Pohjanmaalle; Hämeessä: Kangasalla (ei kartalle merkitty), Sääks- mäellä, Lahdessa ja Laukaassa (kaikki suomalaisia); Savossa: Maaningalla ja Joroisissa (suomalaisia), sekä Karjalassa: Viro- lahdella, Uudellakirkolla ja Kontiolahdella (suomalaisia). Kansanopistot edellyttävät kansakoulujen toimintaa ja liitty- vät, varsinaisen talonpoikaisen kansan kehittämiseen ja kohotta- miseen nähden, samaan yleiseen kansansivistystyöhön, jota kansa- koulutkin suorittavat. G. Lönnbeck.10 Suomen Kartasto. Karttalehti n:o 19. naisoppilaita. Oppilasluku on, mikäli tähänastisista vaillinai- sista ilmoituksista on voitu laskea, ollut noin 800 vuodessa. Nykyään on 21 kansanopistoa maassa, jakautuen eri maa- kuntiin seuraavasti: Varsinais-Suomessa: Ahvenanmaalla (ruotsa- lainen), Paraisissa (ruotsalainen) ja Huittisissa (suomalainen), jotapaitsi kuluneena syksynä on avattu suomalainen Turun seudulla; Uudellamaalla: Porvoossa, Espoossa ja Inkoossa (Vestankvarnissa, ei karttaan merkitty), kaikki ruotsalaisia, Ky- missä ja Vihdissä (suomalaisia). Pohjanmaalla: Kruunubyssä (ruotsalainen). Ilmajoella, Haapavedellä ja Limingassa (suoma- laisia), jotapaitsi piakkoin perustettanee ruotsalainen eteläiselle Pohjanmaalle; Hämeessä: Kangasalla (ei kartalle merkitty), Sääks- mäellä, Lahdessa ja Laukaassa (kaikki suomalaisia); Savossa: Maaningalla ja Joroisissa (suomalaisia), sekä Karjalassa: Viro- lahdella, Uudellakirkolla ja Kontiolahdella (suomalaisia). Kansanopistot edellyttävät kansakoulujen toimintaa ja liitty- vät, varsinaisen talonpoikaisen kansan kehittämiseen ja kohotta- miseen nähden, samaan yleiseen kansansivistystyöhön, jota kansa- koulutkin suorittavat. G. Lönnbeck. --- SUOMEN KARTASTO. KARTTALEHDET N:ot 20 ja 21. Maanviljelystilasto. Kartat lehdillä 20 ja 21 ovat tarkoitetut valaisemaan sato- oloja, hevosten ja nautakarjan määrää sekä voinvientiä eri kun- nista ulkomaille ja muihin kuntiin. Ainekset, joiden nojalla kaksi edellistä lajia karttoja on tehty, on eversti Max Alfthan'in pyynnöstä antanut Tilastollinen toimisto, ja sisältävät ne kustakin kunnasta tiedon ohran, kauran, rukiin ja perunan sadosta vv. 1893—1895, kultakin vuodelta erikseen, sekä hevosten ja nautakarjan luvusta 1895 v:n lopussa. Voinvientikartan ainekset koskevat vitta 1896. Ne on ke- rännyt Maanviljelyshallitus lähettämällä kyselykaavoja sopiviksi katsotuille henkilöille, jotka ovat ilmoittaneet, montako kg voita vietiin kunnasta ulkomaille tahi toiseen kuntaan. Katsomme velvollisuudeksemme huomauttaa, että Tilastol- lisen toimiston antamia aineksia käsitellessä on kylläkin usein havaittu, että ne alkutiedot, joita kunnallislautakuntain esimiehet ovat koonneet, ovat epäluotettavia ja vaillinaisia. Laadituissa kartoissa saattaa sentähden kylläkin olla virheitä eräissä yksi- tyiskohdissa, mutta yleisissä piirteissä voi niiden katsoa antavan hyvän kuvan tosioloista. Olisi toivottavaa, että henkilöt, jotka tarkemmin tutkivat karttoja, hyväntahtoisesti lähettäisivät Suomen Maantieteelliselle Seuralle ilmoituksia mahdollisesti havaituista virheistä. Sato-oloja sekä hevosten ja nautakarjan lukumäärää koske- vien karttojen valmistamisessa on menetelty siten, että kusta- kin kunnasta on laskettu vuotuinen keskisato eri viljalajeista ja perunoista. Siten saadut luvut, samoin kuin myös nautakarjanSUOMEN KARTASTO. KARTTALEHDET N:ot 20 ja 21. Maanviljelystilasto. Kartat lehdillä 20 ja 21 ovat tarkoitetut valaisemaan sato- oloja, hevosten ja nautakarjan määrää sekä voinvientiä eri kun- nista ulkomaille ja muihin kuntiin. Ainekset, joiden nojalla kaksi edellistä lajia karttoja on tehty, on eversti Max Alfthan'in pyynnöstä antanut Tilastollinen toimisto, ja sisältävät ne kustakin kunnasta tiedon ohran, kauran, rukiin ja perunan sadosta vv. 1893—1895, kultakin vuodelta erikseen, sekä hevosten ja nautakarjan luvusta 1895 v:n lopussa. Voinvientikartan ainekset koskevat vitta 1896. Ne on ke- rännyt Maanviljelyshallitus lähettämällä kyselykaavoja sopiviksi katsotuille henkilöille, jotka ovat ilmoittaneet, montako kg voita vietiin kunnasta ulkomaille tahi toiseen kuntaan. Katsomme velvollisuudeksemme huomauttaa, että Tilastol- lisen toimiston antamia aineksia käsitellessä on kylläkin usein havaittu, että ne alkutiedot, joita kunnallislautakuntain esimiehet ovat koonneet, ovat epäluotettavia ja vaillinaisia. Laadituissa kartoissa saattaa sentähden kylläkin olla virheitä eräissä yksi- tyiskohdissa, mutta yleisissä piirteissä voi niiden katsoa antavan hyvän kuvan tosioloista. Olisi toivottavaa, että henkilöt, jotka tarkemmin tutkivat karttoja, hyväntahtoisesti lähettäisivät Suomen Maantieteelliselle Seuralle ilmoituksia mahdollisesti havaituista virheistä. Sato-oloja sekä hevosten ja nautakarjan lukumäärää koske- vien karttojen valmistamisessa on menetelty siten, että kusta- kin kunnasta on laskettu vuotuinen keskisato eri viljalajeista ja perunoista. Siten saadut luvut, samoin kuin myös nautakarjanSUOMEN KARTASTO. KARTTALEHDET N:ot 20 ja 21. Maanviljelystilasto. Kartat lehdillä 20 ja 21 ovat tarkoitetut valaisemaan sato- oloja, hevosten ja nautakarjan määrää sekä voinvientiä eri kun- nista ulkomaille ja muihin kuntiin. Ainekset, joiden nojalla kaksi edellistä lajia karttoja on tehty, on eversti Max Alfthan'in pyynnöstä antanut Tilastollinen toimisto, ja sisältävät ne kustakin kunnasta tiedon ohran, kauran, rukiin ja perunan sadosta vv. 1893—1895, kultakin vuodelta erikseen, sekä hevosten ja nautakarjan luvusta 1895 v:n lopussa. Voinvientikartan ainekset koskevat vitta 1896. Ne on ke- rännyt Maanviljelyshallitus lähettämällä kyselykaavoja sopiviksi katsotuille henkilöille, jotka ovat ilmoittaneet, montako kg voita vietiin kunnasta ulkomaille tahi toiseen kuntaan. Katsomme velvollisuudeksemme huomauttaa, että Tilastol- lisen toimiston antamia aineksia käsitellessä on kylläkin usein havaittu, että ne alkutiedot, joita kunnallislautakuntain esimiehet ovat koonneet, ovat epäluotettavia ja vaillinaisia. Laadituissa kartoissa saattaa sentähden kylläkin olla virheitä eräissä yksi- tyiskohdissa, mutta yleisissä piirteissä voi niiden katsoa antavan hyvän kuvan tosioloista. Olisi toivottavaa, että henkilöt, jotka tarkemmin tutkivat karttoja, hyväntahtoisesti lähettäisivät Suomen Maantieteelliselle Seuralle ilmoituksia mahdollisesti havaituista virheistä. Sato-oloja sekä hevosten ja nautakarjan lukumäärää koske- vien karttojen valmistamisessa on menetelty siten, että kusta- kin kunnasta on laskettu vuotuinen keskisato eri viljalajeista ja perunoista. Siten saadut luvut, samoin kuin myös nautakarjan --- 2 Suomen Kartasto. Karttalehdet n:ot 20 ja 21. lukumäärä vuonna 1895 sekä vientivoin määrä 1896 on sitten jaettu a) kutakin kunnan asukasta kohden ja b) kutakin km:iä kohden kunnan alueesta. Sitäpaitsi on laskettu, kuinka monta prosenttia kussakin kunnassa eri viljalajeista, ohrasta, kaurasta ja rukiista, saatu sato on saman kunnan koko viljasadosta, sii- hen luettuna myöskin vehnä ja sekavilja, joka viimemainittu on jaettu tasan ohran ja kauran osalle. !) Kunnat on sitten, saatujen lukujen perustuksella, jaettu sopiviin ryhmiin, niin että esim. ruismäärään nähden, mikä on korjattu asukasta kohden, on alim- paan ryhmään koottu ne kunnat, joissa sato on noussut korkein- taan 1 hl:aan, toiseen ryhmään ne kunnat, joissa sato on ollut 1—1,5 hl j. n. e. Kuhunkin ryhmään kuuluvat kunnat on kar- talla merkitty yhtä voimakkaalla värillä; kartan mittakaava on kuitenkin pakottanut muuttamaan muutamia kuntia lähinnä ylem- pään tahi alempaan luokkaan. Värivivahdusten merkitys on osotettu kartan vasemmalla puolella ylhäällä. Tummemmat värit merkitsevät runsaampaa, vaaleammat taasen vähempää satoa tahi määrää henkeä tahi km?:iä kohden. Kartat valaisevat siis havainnollisesti niitä oloja, joita ovat tarkoitetut selittämään. Lähempi selitys kartoista lienee kuitenkin paikallaan ja käsittelemme seuraavassa yhdessä niitä kolmea karttaa, jotka koskevat samoja viljalajeja, ohraa, kauraa tahi ruista. Ohra. (Kartat V, VIL, X) Kartta X, jossa on esitetty, kuinka monta prosenttia kussa- kin kunnassa korjattu ohramäärä on saman kunnan koko vilja- sadosta, näyttää selvästi, että ohranviljelyksen merkitys kasvaa pohjoiseen päin tullessa. Eteläisimmässä Suomessa ei tämän viljalajin sato ole edes täyteen 1090 koko viljasadosta, mutta Pohjois-Pohjanmaalla enemmän kuin puolet, Lapissa kerrassaan yli 70% siitä. Kaikkein pohjoisimmassa osassa Lappia, Uts- joella, ei viljaa korjata ensinkään ja samoin on laita myöskin pohjoisessa osassa sitä maakaistaletta, joka luoteessa pistäytyy Ruotsin ja Norjan väliin. Kartalla esiintyy tämä viljelemätön Muonion seutu kuitenkin viljaatuottavana, sillä kuntia ei ole sen enempää jaettu alueihin. Lisääntyminen etelästä pohjoiseen 1) Kartat III, IX, X ja XIII on laatinut prof. Fredr. Elfving.2 Suomen Kartasto. Karttalehdet n:ot 20 ja 21. lukumäärä vuonna 1895 sekä vientivoin määrä 1896 on sitten jaettu a) kutakin kunnan asukasta kohden ja b) kutakin km:iä kohden kunnan alueesta. Sitäpaitsi on laskettu, kuinka monta prosenttia kussakin kunnassa eri viljalajeista, ohrasta, kaurasta ja rukiista, saatu sato on saman kunnan koko viljasadosta, sii- hen luettuna myöskin vehnä ja sekavilja, joka viimemainittu on jaettu tasan ohran ja kauran osalle. !) Kunnat on sitten, saatujen lukujen perustuksella, jaettu sopiviin ryhmiin, niin että esim. ruismäärään nähden, mikä on korjattu asukasta kohden, on alim- paan ryhmään koottu ne kunnat, joissa sato on noussut korkein- taan 1 hl:aan, toiseen ryhmään ne kunnat, joissa sato on ollut 1—1,5 hl j. n. e. Kuhunkin ryhmään kuuluvat kunnat on kar- talla merkitty yhtä voimakkaalla värillä; kartan mittakaava on kuitenkin pakottanut muuttamaan muutamia kuntia lähinnä ylem- pään tahi alempaan luokkaan. Värivivahdusten merkitys on osotettu kartan vasemmalla puolella ylhäällä. Tummemmat värit merkitsevät runsaampaa, vaaleammat taasen vähempää satoa tahi määrää henkeä tahi km?:iä kohden. Kartat valaisevat siis havainnollisesti niitä oloja, joita ovat tarkoitetut selittämään. Lähempi selitys kartoista lienee kuitenkin paikallaan ja käsittelemme seuraavassa yhdessä niitä kolmea karttaa, jotka koskevat samoja viljalajeja, ohraa, kauraa tahi ruista. Ohra. (Kartat V, VIL, X) Kartta X, jossa on esitetty, kuinka monta prosenttia kussa- kin kunnassa korjattu ohramäärä on saman kunnan koko vilja- sadosta, näyttää selvästi, että ohranviljelyksen merkitys kasvaa pohjoiseen päin tullessa. Eteläisimmässä Suomessa ei tämän viljalajin sato ole edes täyteen 1090 koko viljasadosta, mutta Pohjois-Pohjanmaalla enemmän kuin puolet, Lapissa kerrassaan yli 70% siitä. Kaikkein pohjoisimmassa osassa Lappia, Uts- joella, ei viljaa korjata ensinkään ja samoin on laita myöskin pohjoisessa osassa sitä maakaistaletta, joka luoteessa pistäytyy Ruotsin ja Norjan väliin. Kartalla esiintyy tämä viljelemätön Muonion seutu kuitenkin viljaatuottavana, sillä kuntia ei ole sen enempää jaettu alueihin. Lisääntyminen etelästä pohjoiseen 1) Kartat III, IX, X ja XIII on laatinut prof. Fredr. Elfving.2 Suomen Kartasto. Karttalehdet n:ot 20 ja 21. lukumäärä vuonna 1895 sekä vientivoin määrä 1896 on sitten jaettu a) kutakin kunnan asukasta kohden ja b) kutakin km:iä kohden kunnan alueesta. Sitäpaitsi on laskettu, kuinka monta prosenttia kussakin kunnassa eri viljalajeista, ohrasta, kaurasta ja rukiista, saatu sato on saman kunnan koko viljasadosta, sii- hen luettuna myöskin vehnä ja sekavilja, joka viimemainittu on jaettu tasan ohran ja kauran osalle. !) Kunnat on sitten, saatujen lukujen perustuksella, jaettu sopiviin ryhmiin, niin että esim. ruismäärään nähden, mikä on korjattu asukasta kohden, on alim- paan ryhmään koottu ne kunnat, joissa sato on noussut korkein- taan 1 hl:aan, toiseen ryhmään ne kunnat, joissa sato on ollut 1—1,5 hl j. n. e. Kuhunkin ryhmään kuuluvat kunnat on kar- talla merkitty yhtä voimakkaalla värillä; kartan mittakaava on kuitenkin pakottanut muuttamaan muutamia kuntia lähinnä ylem- pään tahi alempaan luokkaan. Värivivahdusten merkitys on osotettu kartan vasemmalla puolella ylhäällä. Tummemmat värit merkitsevät runsaampaa, vaaleammat taasen vähempää satoa tahi määrää henkeä tahi km?:iä kohden. Kartat valaisevat siis havainnollisesti niitä oloja, joita ovat tarkoitetut selittämään. Lähempi selitys kartoista lienee kuitenkin paikallaan ja käsittelemme seuraavassa yhdessä niitä kolmea karttaa, jotka koskevat samoja viljalajeja, ohraa, kauraa tahi ruista. Ohra. (Kartat V, VIL, X) Kartta X, jossa on esitetty, kuinka monta prosenttia kussa- kin kunnassa korjattu ohramäärä on saman kunnan koko vilja- sadosta, näyttää selvästi, että ohranviljelyksen merkitys kasvaa pohjoiseen päin tullessa. Eteläisimmässä Suomessa ei tämän viljalajin sato ole edes täyteen 1090 koko viljasadosta, mutta Pohjois-Pohjanmaalla enemmän kuin puolet, Lapissa kerrassaan yli 70% siitä. Kaikkein pohjoisimmassa osassa Lappia, Uts- joella, ei viljaa korjata ensinkään ja samoin on laita myöskin pohjoisessa osassa sitä maakaistaletta, joka luoteessa pistäytyy Ruotsin ja Norjan väliin. Kartalla esiintyy tämä viljelemätön Muonion seutu kuitenkin viljaatuottavana, sillä kuntia ei ole sen enempää jaettu alueihin. Lisääntyminen etelästä pohjoiseen 1) Kartat III, IX, X ja XIII on laatinut prof. Fredr. Elfving. --- Maanviljelystilasto. 3 tapahtuu hyvin tasaisesti, niinkuin pohjoista kohden yhä tum- menevat värit osottavat. Tätä ei ole tietysti kuitenkaan käsi- tettävä niin, että Lapissa saadaan koko määrään katsoen enem- män ohraa, kuin muissa osissa maata. Kartasta VII näkyy, että näissä pohjoisissa seuduissa ohrasato km?:iä kohden on pienempi kuin etelässä, ja etenkin melkoista pienempi kuin Kristiinan- kaupungin ja Oulun välisellä rannikolla. Mutta jos katsoo ohra- satoa asukasta kohden, niin näyttää kartta V, että se Lapissa on ylimalkaan suurempi kuin eteläisessä osassa maata, ja samoin näkyy ohrasato asukasta kohden siinä osassa maata, joka on Vaasan leveysasteen pohjoispuolella, olevan suurempi kuin etelämpänä. Voitanee vielä viitata siihen, että kartat V ja VII toisiinsa verrattuina osottavat melkoista suurempia eroavaisuuksia, kuin vastaavat kartat muista viljalajeista (katso esim. karttoja VI ja VIID. Seuraavaan tauluun olemme koonneet ohran sato-oloja koskevat tiedot läänittäin. Ohrasato 1893—1895 Läänit Vuotuinen 0) koko hl km?iä hl asukasta keskisato hl. — viljasadosta. kohaen — SOhden maalaiä- Uudenmaan =. . - 67,208 5,3 6,07 0,38 Turun ja Porin . . 337,236 12,5 14,60 0,94 Hämeen . . . ... 164,923 10,5 9,10 0,68 Viipurin . < . . . 173,576 11,8 ,55 0,51 Mikkelin . . . . . 133,308 14,3 7,70 0,74 Kuopion . . 0.0. 331,241 30,7 9,28 1,17 Vaasan 0.0. 504,293 21,8 13, 1,29 Oulun . 1.0. 376,810 59,6 2,10 1,67 Koko maa | 2,088,595 17,4 6,30 0,95 Taulusta näkyy, että ohrasato on sekä %o:na koko vilja- sadosta että myös asukasta kohden laskettuna suurempi kol- messa pohjoisessa läänissä, kuin eteläisemmissä. Sato km?:iä kohden on suurin Turun ja Porin sekä Vaasan lääneissä.Maanviljelystilasto. 3 tapahtuu hyvin tasaisesti, niinkuin pohjoista kohden yhä tum- menevat värit osottavat. Tätä ei ole tietysti kuitenkaan käsi- tettävä niin, että Lapissa saadaan koko määrään katsoen enem- män ohraa, kuin muissa osissa maata. Kartasta VII näkyy, että näissä pohjoisissa seuduissa ohrasato km?:iä kohden on pienempi kuin etelässä, ja etenkin melkoista pienempi kuin Kristiinan- kaupungin ja Oulun välisellä rannikolla. Mutta jos katsoo ohra- satoa asukasta kohden, niin näyttää kartta V, että se Lapissa on ylimalkaan suurempi kuin eteläisessä osassa maata, ja samoin näkyy ohrasato asukasta kohden siinä osassa maata, joka on Vaasan leveysasteen pohjoispuolella, olevan suurempi kuin etelämpänä. Voitanee vielä viitata siihen, että kartat V ja VII toisiinsa verrattuina osottavat melkoista suurempia eroavaisuuksia, kuin vastaavat kartat muista viljalajeista (katso esim. karttoja VI ja VIID. Seuraavaan tauluun olemme koonneet ohran sato-oloja koskevat tiedot läänittäin. Ohrasato 1893—1895 Läänit Vuotuinen 0) koko hl km?iä hl asukasta keskisato hl. — viljasadosta. kohaen — SOhden maalaiä- Uudenmaan =. . - 67,208 5,3 6,07 0,38 Turun ja Porin . . 337,236 12,5 14,60 0,94 Hämeen . . . ... 164,923 10,5 9,10 0,68 Viipurin . < . . . 173,576 11,8 ,55 0,51 Mikkelin . . . . . 133,308 14,3 7,70 0,74 Kuopion . . 0.0. 331,241 30,7 9,28 1,17 Vaasan 0.0. 504,293 21,8 13, 1,29 Oulun . 1.0. 376,810 59,6 2,10 1,67 Koko maa | 2,088,595 17,4 6,30 0,95 Taulusta näkyy, että ohrasato on sekä %o:na koko vilja- sadosta että myös asukasta kohden laskettuna suurempi kol- messa pohjoisessa läänissä, kuin eteläisemmissä. Sato km?:iä kohden on suurin Turun ja Porin sekä Vaasan lääneissä.Maanviljelystilasto. 3 tapahtuu hyvin tasaisesti, niinkuin pohjoista kohden yhä tum- menevat värit osottavat. Tätä ei ole tietysti kuitenkaan käsi- tettävä niin, että Lapissa saadaan koko määrään katsoen enem- män ohraa, kuin muissa osissa maata. Kartasta VII näkyy, että näissä pohjoisissa seuduissa ohrasato km?:iä kohden on pienempi kuin etelässä, ja etenkin melkoista pienempi kuin Kristiinan- kaupungin ja Oulun välisellä rannikolla. Mutta jos katsoo ohra- satoa asukasta kohden, niin näyttää kartta V, että se Lapissa on ylimalkaan suurempi kuin eteläisessä osassa maata, ja samoin näkyy ohrasato asukasta kohden siinä osassa maata, joka on Vaasan leveysasteen pohjoispuolella, olevan suurempi kuin etelämpänä. Voitanee vielä viitata siihen, että kartat V ja VII toisiinsa verrattuina osottavat melkoista suurempia eroavaisuuksia, kuin vastaavat kartat muista viljalajeista (katso esim. karttoja VI ja VIID. Seuraavaan tauluun olemme koonneet ohran sato-oloja koskevat tiedot läänittäin. Ohrasato 1893—1895 Läänit Vuotuinen 0) koko hl km?iä hl asukasta keskisato hl. — viljasadosta. kohaen — SOhden maalaiä- Uudenmaan =. . - 67,208 5,3 6,07 0,38 Turun ja Porin . . 337,236 12,5 14,60 0,94 Hämeen . . . ... 164,923 10,5 9,10 0,68 Viipurin . < . . . 173,576 11,8 ,55 0,51 Mikkelin . . . . . 133,308 14,3 7,70 0,74 Kuopion . . 0.0. 331,241 30,7 9,28 1,17 Vaasan 0.0. 504,293 21,8 13, 1,29 Oulun . 1.0. 376,810 59,6 2,10 1,67 Koko maa | 2,088,595 17,4 6,30 0,95 Taulusta näkyy, että ohrasato on sekä %o:na koko vilja- sadosta että myös asukasta kohden laskettuna suurempi kol- messa pohjoisessa läänissä, kuin eteläisemmissä. Sato km?:iä kohden on suurin Turun ja Porin sekä Vaasan lääneissä. --- 4 Suomen Kartasto. Karttalehdet n:ot 20 ja 21. Kaura. (Kartat VI, VIII ja XIII). Silmäys karttaan XIII osottaa, että kauranviljelyksen laita on aivan päinvastainen kuin ohran. Etelä-Suomessa on kaura pääviljalajina, jonka sato on enemmän kuin puolet koko vilja- sadosta, mutta jota pohjoisemmaksi tullaan, sitä enemmän me- nettää kaura merkitystänsä rukiin ja ohran rinnalla. Vielä Etelä- Pohjanmaalla tavataan hyvin huomattavia kauravainioita äsket- täin viljelykseen otetuilla, laajoilla nevamailla, mutta pohjoisem- pana viljelys vähenee, niin että kaurasato suuressa osassa Oulun lääniä ei ole edes 10% läänin koko viljasadosta. Pohjoispuo- lella 68? ja itäisessä Lapissa (Kuolajärvellä) ei kauraa ensinkään korjata. Nämä kolme kaurasadon karttaa ovat pääpiirteiltään hyvin yhtäläisiä, jospa kohta kartta XIII on yleensä tummempi. Niissä seuduissa, missä kaurasato asukasta kohden on suurempi, on se tavallisesti myöskin suurempi km?:iä kohden. Kaurasato 1893—1895. Läänit. hl asukasta Vuotuinen Op koko — hlkm%iä — kohden keskisato hl. viljasadosta. kohden. = maalais- väestöä, Uudenmaan . . . 0.0. 742,458 58,8 67,0 4,20 Turun ja Porin. . . . . . 1,489,064 54,2 645 4,15 Hämeen a + < aa x a a 868,092 54,0 48,3 3,60 Viipurin « e. 838,243 55,7 26,6 2,47 Mikkelin . . < < e. 489,411 46,3 28,3 2,78 Kuopion i J L. 293,243 27,4 8,2 1,04 Vaasan . < 2 0 0 L 1,024,273 41,3 26,7 261 Oulun < 1 e. 55.002 8,8 0,35 0,24 Koko maa = 5,799,786 47,6 17,5 2,64 Niinkuin näkyy, on kauranviljelys parhain Uudenmaan ja Turun ja Porin lääneissä, joista viimemainitussa keskilukuja hiukan polkevat ne pienet määrät, mitä sitä viljellään Ahvenan- maalla ja läänin pohjoisimmassa osassa. Samoin esiintyy huo- mattavammin lounainen osa Vaasan lääniä kauranviljelykseen nähden. Tästä seudusta sekä Turun ympäristökunnista kauraa pääasiallisesti viedäänkin ulkomaille.4 Suomen Kartasto. Karttalehdet n:ot 20 ja 21. Kaura. (Kartat VI, VIII ja XIII). Silmäys karttaan XIII osottaa, että kauranviljelyksen laita on aivan päinvastainen kuin ohran. Etelä-Suomessa on kaura pääviljalajina, jonka sato on enemmän kuin puolet koko vilja- sadosta, mutta jota pohjoisemmaksi tullaan, sitä enemmän me- nettää kaura merkitystänsä rukiin ja ohran rinnalla. Vielä Etelä- Pohjanmaalla tavataan hyvin huomattavia kauravainioita äsket- täin viljelykseen otetuilla, laajoilla nevamailla, mutta pohjoisem- pana viljelys vähenee, niin että kaurasato suuressa osassa Oulun lääniä ei ole edes 10% läänin koko viljasadosta. Pohjoispuo- lella 68? ja itäisessä Lapissa (Kuolajärvellä) ei kauraa ensinkään korjata. Nämä kolme kaurasadon karttaa ovat pääpiirteiltään hyvin yhtäläisiä, jospa kohta kartta XIII on yleensä tummempi. Niissä seuduissa, missä kaurasato asukasta kohden on suurempi, on se tavallisesti myöskin suurempi km?:iä kohden. Kaurasato 1893—1895. Läänit. hl asukasta Vuotuinen Op koko — hlkm%iä — kohden keskisato hl. viljasadosta. kohden. = maalais- väestöä, Uudenmaan . . . 0.0. 742,458 58,8 67,0 4,20 Turun ja Porin. . . . . . 1,489,064 54,2 645 4,15 Hämeen a + < aa x a a 868,092 54,0 48,3 3,60 Viipurin « e. 838,243 55,7 26,6 2,47 Mikkelin . . < < e. 489,411 46,3 28,3 2,78 Kuopion i J L. 293,243 27,4 8,2 1,04 Vaasan . < 2 0 0 L 1,024,273 41,3 26,7 261 Oulun < 1 e. 55.002 8,8 0,35 0,24 Koko maa = 5,799,786 47,6 17,5 2,64 Niinkuin näkyy, on kauranviljelys parhain Uudenmaan ja Turun ja Porin lääneissä, joista viimemainitussa keskilukuja hiukan polkevat ne pienet määrät, mitä sitä viljellään Ahvenan- maalla ja läänin pohjoisimmassa osassa. Samoin esiintyy huo- mattavammin lounainen osa Vaasan lääniä kauranviljelykseen nähden. Tästä seudusta sekä Turun ympäristökunnista kauraa pääasiallisesti viedäänkin ulkomaille.4 Suomen Kartasto. Karttalehdet n:ot 20 ja 21. Kaura. (Kartat VI, VIII ja XIII). Silmäys karttaan XIII osottaa, että kauranviljelyksen laita on aivan päinvastainen kuin ohran. Etelä-Suomessa on kaura pääviljalajina, jonka sato on enemmän kuin puolet koko vilja- sadosta, mutta jota pohjoisemmaksi tullaan, sitä enemmän me- nettää kaura merkitystänsä rukiin ja ohran rinnalla. Vielä Etelä- Pohjanmaalla tavataan hyvin huomattavia kauravainioita äsket- täin viljelykseen otetuilla, laajoilla nevamailla, mutta pohjoisem- pana viljelys vähenee, niin että kaurasato suuressa osassa Oulun lääniä ei ole edes 10% läänin koko viljasadosta. Pohjoispuo- lella 68? ja itäisessä Lapissa (Kuolajärvellä) ei kauraa ensinkään korjata. Nämä kolme kaurasadon karttaa ovat pääpiirteiltään hyvin yhtäläisiä, jospa kohta kartta XIII on yleensä tummempi. Niissä seuduissa, missä kaurasato asukasta kohden on suurempi, on se tavallisesti myöskin suurempi km?:iä kohden. Kaurasato 1893—1895. Läänit. hl asukasta Vuotuinen Op koko — hlkm%iä — kohden keskisato hl. viljasadosta. kohden. = maalais- väestöä, Uudenmaan . . . 0.0. 742,458 58,8 67,0 4,20 Turun ja Porin. . . . . . 1,489,064 54,2 645 4,15 Hämeen a + < aa x a a 868,092 54,0 48,3 3,60 Viipurin « e. 838,243 55,7 26,6 2,47 Mikkelin . . < < e. 489,411 46,3 28,3 2,78 Kuopion i J L. 293,243 27,4 8,2 1,04 Vaasan . < 2 0 0 L 1,024,273 41,3 26,7 261 Oulun < 1 e. 55.002 8,8 0,35 0,24 Koko maa = 5,799,786 47,6 17,5 2,64 Niinkuin näkyy, on kauranviljelys parhain Uudenmaan ja Turun ja Porin lääneissä, joista viimemainitussa keskilukuja hiukan polkevat ne pienet määrät, mitä sitä viljellään Ahvenan- maalla ja läänin pohjoisimmassa osassa. Samoin esiintyy huo- mattavammin lounainen osa Vaasan lääniä kauranviljelykseen nähden. Tästä seudusta sekä Turun ympäristökunnista kauraa pääasiallisesti viedäänkin ulkomaille. --- Maanviljelystilasto. 5 Ruis. (Kartat II, IV, IX). Kartasta IX näkee, ettei ruissadosta koko viljasatoon verra- ten voi saada niin selvää sääntöä, kuin ohrasta ja kaurasta. Tosin on rukiinviljelys hyvin vähäpätöinen Lapissa, missä se tuskin ulottuu pohjoispuolelle 68? — sitä vähäistä satoa, mikä Inarissa saadaan, kannattaa tuskin mainita —, mutta se ei lisäänny alituisesti tästä pohjoisrajasta eteläänpäin, niinkuin tekisi mieli olettaa. Ainoa, mitä voi sanoa, on, että tätä viljalajia viljellään sisäosissa maata verraten enemmän kuin rannikkoseuduilla. Ruissadon vaihtelut asukasta ja km?%iä kohden näkyvät kartoista II ja IV. Sato asukasta kohden vaihtelee vähemmän kuin ohra- ja kaurasato. Ruissato km?:iä kohden johtuu siis pääasiallisesti väestöntiheydestä, jonka vuoksi myöskin kartta IV pääpiirteiltään on yhtäläinen kuin väestöntiheyskartta. Ruissato 1893—1895. Läänit. hl asukasta Vuotuinen Og koko — hl km%iä — kohden keskisato hl. viljasadosta. kohden. maalais- väestöä. Uudenmaan . . J < 0.0. 442,342 34,4 39,8 2,50 Turun ja Porin . . . . . 885,709 32,2 38,3 2,47 Hämeen J 2 0.0. 570,905 35,4 31,7 2,37 Viipurin «< e. 485,143 324 15,5 1,43 Mikkelin . . . < 0.0. = 439.236 393 23,4 2,45 Kuopion . . Roa oa wn 469,208 41,7 13,1 1,66 Vaasan « m «o a v kokomowW 780,713 33,9 20,3 2,00 Oulun < J 1 L. 202,173 31,6 1.8 0,89 Koko maa —4,975,429 346 12,9 1,9 Ruissato lausuttuna 9 o:ssa koko viljasadosta vaihtelee aino- astaan hyvin vähän eri lääneissä, mutta on kuitenkin, kuten jo huomautettiin, kolmessa läänissä sisäosassa maata hiukan suu- rempi, kuin rannikkolääneissä. Mainittava määrä ruista viedään maasta ainoastaan Vaasan läänin lounaisesta osasta. Sato-olojen vaihtelut ajanjaksolla 1866—1895. Kolmen yllämainitun viljalajin viljelys perustuu osittain il- mastoon, osittain yleisiin taloudellisiin ja historiallisiin oloihin. Ohraa on ensimmäiseksi viljelty, ja se soveltuukin parhaitenMaanviljelystilasto. 5 Ruis. (Kartat II, IV, IX). Kartasta IX näkee, ettei ruissadosta koko viljasatoon verra- ten voi saada niin selvää sääntöä, kuin ohrasta ja kaurasta. Tosin on rukiinviljelys hyvin vähäpätöinen Lapissa, missä se tuskin ulottuu pohjoispuolelle 68? — sitä vähäistä satoa, mikä Inarissa saadaan, kannattaa tuskin mainita —, mutta se ei lisäänny alituisesti tästä pohjoisrajasta eteläänpäin, niinkuin tekisi mieli olettaa. Ainoa, mitä voi sanoa, on, että tätä viljalajia viljellään sisäosissa maata verraten enemmän kuin rannikkoseuduilla. Ruissadon vaihtelut asukasta ja km?%iä kohden näkyvät kartoista II ja IV. Sato asukasta kohden vaihtelee vähemmän kuin ohra- ja kaurasato. Ruissato km?:iä kohden johtuu siis pääasiallisesti väestöntiheydestä, jonka vuoksi myöskin kartta IV pääpiirteiltään on yhtäläinen kuin väestöntiheyskartta. Ruissato 1893—1895. Läänit. hl asukasta Vuotuinen Og koko — hl km%iä — kohden keskisato hl. viljasadosta. kohden. maalais- väestöä. Uudenmaan . . J < 0.0. 442,342 34,4 39,8 2,50 Turun ja Porin . . . . . 885,709 32,2 38,3 2,47 Hämeen J 2 0.0. 570,905 35,4 31,7 2,37 Viipurin «< e. 485,143 324 15,5 1,43 Mikkelin . . . < 0.0. = 439.236 393 23,4 2,45 Kuopion . . Roa oa wn 469,208 41,7 13,1 1,66 Vaasan « m «o a v kokomowW 780,713 33,9 20,3 2,00 Oulun < J 1 L. 202,173 31,6 1.8 0,89 Koko maa —4,975,429 346 12,9 1,9 Ruissato lausuttuna 9 o:ssa koko viljasadosta vaihtelee aino- astaan hyvin vähän eri lääneissä, mutta on kuitenkin, kuten jo huomautettiin, kolmessa läänissä sisäosassa maata hiukan suu- rempi, kuin rannikkolääneissä. Mainittava määrä ruista viedään maasta ainoastaan Vaasan läänin lounaisesta osasta. Sato-olojen vaihtelut ajanjaksolla 1866—1895. Kolmen yllämainitun viljalajin viljelys perustuu osittain il- mastoon, osittain yleisiin taloudellisiin ja historiallisiin oloihin. Ohraa on ensimmäiseksi viljelty, ja se soveltuukin parhaitenMaanviljelystilasto. 5 Ruis. (Kartat II, IV, IX). Kartasta IX näkee, ettei ruissadosta koko viljasatoon verra- ten voi saada niin selvää sääntöä, kuin ohrasta ja kaurasta. Tosin on rukiinviljelys hyvin vähäpätöinen Lapissa, missä se tuskin ulottuu pohjoispuolelle 68? — sitä vähäistä satoa, mikä Inarissa saadaan, kannattaa tuskin mainita —, mutta se ei lisäänny alituisesti tästä pohjoisrajasta eteläänpäin, niinkuin tekisi mieli olettaa. Ainoa, mitä voi sanoa, on, että tätä viljalajia viljellään sisäosissa maata verraten enemmän kuin rannikkoseuduilla. Ruissadon vaihtelut asukasta ja km?%iä kohden näkyvät kartoista II ja IV. Sato asukasta kohden vaihtelee vähemmän kuin ohra- ja kaurasato. Ruissato km?:iä kohden johtuu siis pääasiallisesti väestöntiheydestä, jonka vuoksi myöskin kartta IV pääpiirteiltään on yhtäläinen kuin väestöntiheyskartta. Ruissato 1893—1895. Läänit. hl asukasta Vuotuinen Og koko — hl km%iä — kohden keskisato hl. viljasadosta. kohden. maalais- väestöä. Uudenmaan . . J < 0.0. 442,342 34,4 39,8 2,50 Turun ja Porin . . . . . 885,709 32,2 38,3 2,47 Hämeen J 2 0.0. 570,905 35,4 31,7 2,37 Viipurin «< e. 485,143 324 15,5 1,43 Mikkelin . . . < 0.0. = 439.236 393 23,4 2,45 Kuopion . . Roa oa wn 469,208 41,7 13,1 1,66 Vaasan « m «o a v kokomowW 780,713 33,9 20,3 2,00 Oulun < J 1 L. 202,173 31,6 1.8 0,89 Koko maa —4,975,429 346 12,9 1,9 Ruissato lausuttuna 9 o:ssa koko viljasadosta vaihtelee aino- astaan hyvin vähän eri lääneissä, mutta on kuitenkin, kuten jo huomautettiin, kolmessa läänissä sisäosassa maata hiukan suu- rempi, kuin rannikkolääneissä. Mainittava määrä ruista viedään maasta ainoastaan Vaasan läänin lounaisesta osasta. Sato-olojen vaihtelut ajanjaksolla 1866—1895. Kolmen yllämainitun viljalajin viljelys perustuu osittain il- mastoon, osittain yleisiin taloudellisiin ja historiallisiin oloihin. Ohraa on ensimmäiseksi viljelty, ja se soveltuukin parhaiten --- 6 Suomen Kartasto. Karitalehdet n:ot 20 ja 21. Pohjois-Suomen lyhyelle kesälle: se antaa siellä varmemman sadon kuin sekä ruis että kaura. Vielä noin 64 :lla ohra on tärkein viljalaji, mutta jota etelämmäksi tullaan, sitä enemmän kasvaa mahdollisuus menestyksellä viljellä molempia toisia vilja- lajeja. Keski-Suomessa ne kilpailevat keskenänsä, etelä-osassa maata on kaura vienyt rukiista voiton. Vielä joku vuosikymmen sitten oli ruis maan tärkein viljalaji, mutta kaura on meijeri- liikkeen kehittyessä ja hinnan laskiessa syrjäyttänyt sen. Tämä muutos on alkanut rannikkoseuduilla ja on niissä, varsinkin Etelä-Suomessa, ehtinyt edemmäksi kuin sisäosissa maata. Ahve- nanmaalla viljellään kuitenkin vielä etupäässä ruista, joka viljalaji täällä on 65,7%0 koko viljasadosta, kaura ainoastaan 30,7? o siitä. Lähemmin valaistaksemme, kuinka kaura on vähitellen syrjäyttänyt sekä rukiin että ohran, olemme ajanjaksolta 1866— 1895, 30 vuodelta, koonneet satotiedot eri lääneistä ja kultakin viisivuotiskaudelta laskeneet, kuinka monta prosenttia kussakin läänissä saatu ruis-, kaura- ja ohrasato on läänin koko vilja- sadosta. Siten saatujen prosenttilukujen avulla on, tavallisen esitystavan mukaisesti, kutakin lääniä ja koko maata kohden vedetty murtoviivoja (katso kuv. 1), jotka selvästi kuvastavat sato-olojen vaihteluita. Niinpä näkyy esim. Uudenmaan lääniä koskevista viivoista, että kaurasato ajanjaksolla 1866—1870 oli 3790 läänin koko viljasadosta, mutta on vähitellen lisääntynyt, niin että se ajan- jaksolla 1891—1895 teki noin 56, %o, jota vastoin ruis oli sa- malla ajalla alentunut 52,5 %o:sta 389 o:iin. Viivain keskinäinen asema osottaa, että kolmena ensimmäisenä viisivuotiskautena 1866—70, 1871—175 ja 1876—80 ruis oli päävilialajina, vaan kol- mena jälkimmäisenä viisivuotiskautena kaura oli sivuuttanut rukiin. Myöskin ohra menettää vähitellen merkitystänsä, viiva laskee yhtä mittaa ja on alentunut 10,59 o:sta 5,39 oiiin. Viivain mer- kitys lienee nyt lukijalle selvänä. Yleiseä ominaisuutena kunkin läänin ja koko maan vii- voilla on se, että kauranviiva nousee, toiset kaksi viivaa laske- vat. Ainoastaan kahdessa läänissä, Kuopion ja Oulun, kulkee kauranviiva kokonaan rukiin- ja ohranviivan alapuolella, muissa lääneissä ja koko maassa on kauranviiva kohonnut toisen tahi molempien toisten viivain yläpuolelle. Aika, jolloin kauranviiva leikkasi rukiinviivan, on hiukan eroavainen eri lääneissä, mutta6 Suomen Kartasto. Karitalehdet n:ot 20 ja 21. Pohjois-Suomen lyhyelle kesälle: se antaa siellä varmemman sadon kuin sekä ruis että kaura. Vielä noin 64 :lla ohra on tärkein viljalaji, mutta jota etelämmäksi tullaan, sitä enemmän kasvaa mahdollisuus menestyksellä viljellä molempia toisia vilja- lajeja. Keski-Suomessa ne kilpailevat keskenänsä, etelä-osassa maata on kaura vienyt rukiista voiton. Vielä joku vuosikymmen sitten oli ruis maan tärkein viljalaji, mutta kaura on meijeri- liikkeen kehittyessä ja hinnan laskiessa syrjäyttänyt sen. Tämä muutos on alkanut rannikkoseuduilla ja on niissä, varsinkin Etelä-Suomessa, ehtinyt edemmäksi kuin sisäosissa maata. Ahve- nanmaalla viljellään kuitenkin vielä etupäässä ruista, joka viljalaji täällä on 65,7%0 koko viljasadosta, kaura ainoastaan 30,7? o siitä. Lähemmin valaistaksemme, kuinka kaura on vähitellen syrjäyttänyt sekä rukiin että ohran, olemme ajanjaksolta 1866— 1895, 30 vuodelta, koonneet satotiedot eri lääneistä ja kultakin viisivuotiskaudelta laskeneet, kuinka monta prosenttia kussakin läänissä saatu ruis-, kaura- ja ohrasato on läänin koko vilja- sadosta. Siten saatujen prosenttilukujen avulla on, tavallisen esitystavan mukaisesti, kutakin lääniä ja koko maata kohden vedetty murtoviivoja (katso kuv. 1), jotka selvästi kuvastavat sato-olojen vaihteluita. Niinpä näkyy esim. Uudenmaan lääniä koskevista viivoista, että kaurasato ajanjaksolla 1866—1870 oli 3790 läänin koko viljasadosta, mutta on vähitellen lisääntynyt, niin että se ajan- jaksolla 1891—1895 teki noin 56, %o, jota vastoin ruis oli sa- malla ajalla alentunut 52,5 %o:sta 389 o:iin. Viivain keskinäinen asema osottaa, että kolmena ensimmäisenä viisivuotiskautena 1866—70, 1871—175 ja 1876—80 ruis oli päävilialajina, vaan kol- mena jälkimmäisenä viisivuotiskautena kaura oli sivuuttanut rukiin. Myöskin ohra menettää vähitellen merkitystänsä, viiva laskee yhtä mittaa ja on alentunut 10,59 o:sta 5,39 oiiin. Viivain mer- kitys lienee nyt lukijalle selvänä. Yleiseä ominaisuutena kunkin läänin ja koko maan vii- voilla on se, että kauranviiva nousee, toiset kaksi viivaa laske- vat. Ainoastaan kahdessa läänissä, Kuopion ja Oulun, kulkee kauranviiva kokonaan rukiin- ja ohranviivan alapuolella, muissa lääneissä ja koko maassa on kauranviiva kohonnut toisen tahi molempien toisten viivain yläpuolelle. Aika, jolloin kauranviiva leikkasi rukiinviivan, on hiukan eroavainen eri lääneissä, mutta6 Suomen Kartasto. Karitalehdet n:ot 20 ja 21. Pohjois-Suomen lyhyelle kesälle: se antaa siellä varmemman sadon kuin sekä ruis että kaura. Vielä noin 64 :lla ohra on tärkein viljalaji, mutta jota etelämmäksi tullaan, sitä enemmän kasvaa mahdollisuus menestyksellä viljellä molempia toisia vilja- lajeja. Keski-Suomessa ne kilpailevat keskenänsä, etelä-osassa maata on kaura vienyt rukiista voiton. Vielä joku vuosikymmen sitten oli ruis maan tärkein viljalaji, mutta kaura on meijeri- liikkeen kehittyessä ja hinnan laskiessa syrjäyttänyt sen. Tämä muutos on alkanut rannikkoseuduilla ja on niissä, varsinkin Etelä-Suomessa, ehtinyt edemmäksi kuin sisäosissa maata. Ahve- nanmaalla viljellään kuitenkin vielä etupäässä ruista, joka viljalaji täällä on 65,7%0 koko viljasadosta, kaura ainoastaan 30,7? o siitä. Lähemmin valaistaksemme, kuinka kaura on vähitellen syrjäyttänyt sekä rukiin että ohran, olemme ajanjaksolta 1866— 1895, 30 vuodelta, koonneet satotiedot eri lääneistä ja kultakin viisivuotiskaudelta laskeneet, kuinka monta prosenttia kussakin läänissä saatu ruis-, kaura- ja ohrasato on läänin koko vilja- sadosta. Siten saatujen prosenttilukujen avulla on, tavallisen esitystavan mukaisesti, kutakin lääniä ja koko maata kohden vedetty murtoviivoja (katso kuv. 1), jotka selvästi kuvastavat sato-olojen vaihteluita. Niinpä näkyy esim. Uudenmaan lääniä koskevista viivoista, että kaurasato ajanjaksolla 1866—1870 oli 3790 läänin koko viljasadosta, mutta on vähitellen lisääntynyt, niin että se ajan- jaksolla 1891—1895 teki noin 56, %o, jota vastoin ruis oli sa- malla ajalla alentunut 52,5 %o:sta 389 o:iin. Viivain keskinäinen asema osottaa, että kolmena ensimmäisenä viisivuotiskautena 1866—70, 1871—175 ja 1876—80 ruis oli päävilialajina, vaan kol- mena jälkimmäisenä viisivuotiskautena kaura oli sivuuttanut rukiin. Myöskin ohra menettää vähitellen merkitystänsä, viiva laskee yhtä mittaa ja on alentunut 10,59 o:sta 5,39 oiiin. Viivain mer- kitys lienee nyt lukijalle selvänä. Yleiseä ominaisuutena kunkin läänin ja koko maan vii- voilla on se, että kauranviiva nousee, toiset kaksi viivaa laske- vat. Ainoastaan kahdessa läänissä, Kuopion ja Oulun, kulkee kauranviiva kokonaan rukiin- ja ohranviivan alapuolella, muissa lääneissä ja koko maassa on kauranviiva kohonnut toisen tahi molempien toisten viivain yläpuolelle. Aika, jolloin kauranviiva leikkasi rukiinviivan, on hiukan eroavainen eri lääneissä, mutta --- Maanviljelystilasto. 1 näkee sentään, että kahdessa sisemmässä läänissä, Hämeen ja Mikkelin, on kauranviljelys voittanut rukiinviljelyksen myöhem- min, kuin pitkin rannikkoa olevissa lääneissä. Puheenaolevan ajanjakson alussa viljeltiin koko maassa yhteensä enimmän ruista (489 o), sitä lähinnä ohraa (27,79 o) ja sitten kauraa (24,3 %). Ajanjakson lopussa on kaura ensi sijalla (47 * 0), on sivuuttanut sekä rukiin että ohran, joiden prosentti- luvut ovat nyt ainoastaan 36,4 ja 16,4. Sopii huomattaa, että Vaasan läänin viivat ovat kulkeneet melkein samoin kuin koko maan viivat. Kauranviiva siinäkin leikkaa toiset viivat ja kohoaa viimeisenä viisivuotiskautena melkein yhtä korkealle (45.2 %), kuin koko maan kauranviiva (47,2 %), joten tätä lääniä voi pitää normaalilääninä koko maa- han verraten. Kuopion läänissä on kolmen viljalajin järjestys sama 30- vuotiskauden lopussa kuin alussakin, nimittäin: ruis, ohra ja kaura. Ohran- ja kauranviivat ovat kuitenkin melkoisesti lähesty- neet toisiansa ja 1896 vuoden satotiedoista näkyy, että ne 1895 ja 1896 välillä ovat leikanneet toisensa (kaura 28,5 %0, ohra 27,39 o vuonna 1896). Myöskin rukiin- ja kauranviivat lähentelevät toisi- ansa, mutta luultavasti kuluu vielä muutamia vuosia, ennenkuin ne yhtyvät. Oulun läänissä kulkee ohranviiva molempain toisten ylä- puolella, aleten samoin kuin rukiinviivakin, jota vastoin kauran- viiva nousee. Seuraavassa taulussa ovat ne numerot, joiden nojalla viivat on vedetty. Satoluku prosenteissa koko viljasadosta. 1866—1870 | 1871—1875 | 1876—1880 | 1881—1985 | 1986—189) | 1891—1895 5 = EX 1E=] E Ea n FS x raamit |2gflägilä sälä vilä siljä g a s 3/2 35 sx|2 s Ele s s|% 5 31% 3 5 si 5ls = gsls 5 els 5 55 5 sis 5 5 2 2 225 = 210 = 212 = 212 = < 5,85 0,431 >< 5,0 asukasta kohden, mikä luku sopii yhteen satotietojen nojalla lasketun satomäärän kanssa asukasta kohden v. 1895 (katso kuv. 2). sella sadon vuonna 1895 laskea > 43 = 5,4 hliksi12 Suomen Kartasto. Karttalehdet n:ot 20 ja 21. ja ohralle. Kuvioon otettu pilkutettu viiva osottaa kolmen vilja- lajin satojyvän keskilukua. Myöskin perunaa varten on viiva vedetty. Kuvioita täydentää allaoleva taulu, johon on otettu keski- määräisen satojyvän lisääntyminen (+) tahi väheneminen (--) koko 30 vuotiskaudella. Keskimääräisen satojyvän lisääntyminen (+) tai vähentyminen (—) ajanjaksolla 1866—1895. Läänit. Rukiista. — Ohrasta. — Kaurasta, | KESK — Perunoita, Uudenmaan . . . . +1,% + 0,5 + 0,45 + 0,80 + 0,06 Turun ja Porin . . . +0,% + 0,0 0,9 0,50 + 0,9 Hämeen . . . . . . +2,0 + 1,65 + 1,0 + 19 + 0,56 Viipurin . . . . . . +150 + 1,6 + 1,45 + 1,3 + 2,27 Mikkelin . < . < < . +060 + 0,60 + 12 + 0,80 + 0.88 Kuopion . . . 0.0. 0,70 0,20 0,50 0,40 + 0,48 Vaasan . . 2 0.0. 0,9 0,45 0,00 0,10 + 1,20 Oulun 2. +0,10 — 0,65 — 0,65 — 0, + 0,54 Koko maa '+1,06 + 0,2 + 1,3 + 0,85 + 1,05 Silmäys kuvioihin näyttää, että viivat ylimalkaan nousevat oikealle päin, s. o. että keskimääräinen satojyvä on kasvanut. Ainoastaan Kuopion ja Oulun lääneissä viivat laskevat, joka lienee jossakin määrin vaikuttanut siihen, että sato asukasta koh- den näissä lääneissä on vähentynyt (siv. 10). Lukija tarkastel- koon itse lähemmin viivoja. Keskimääräinen satojyvä hl:n kylvöstä oli v. 1866 koko maassa 5 hl, v. 1895 5,85 hl; lisäännys on siis o,s5 hl. Jos otak- summe, että siemenmäärä ha:ia kohden on sama, että peltoala asukasta kohden 1866 oli o,431 ha ja 1895 teki 0,461 ha sekä että sato 1866 oli 4,3 hl asukasta kohden, niin voi tämän perustuk- 0,461 >< 5,85 0,431 >< 5,0 asukasta kohden, mikä luku sopii yhteen satotietojen nojalla lasketun satomäärän kanssa asukasta kohden v. 1895 (katso kuv. 2). sella sadon vuonna 1895 laskea > 43 = 5,4 hliksi12 Suomen Kartasto. Karttalehdet n:ot 20 ja 21. ja ohralle. Kuvioon otettu pilkutettu viiva osottaa kolmen vilja- lajin satojyvän keskilukua. Myöskin perunaa varten on viiva vedetty. Kuvioita täydentää allaoleva taulu, johon on otettu keski- määräisen satojyvän lisääntyminen (+) tahi väheneminen (--) koko 30 vuotiskaudella. Keskimääräisen satojyvän lisääntyminen (+) tai vähentyminen (—) ajanjaksolla 1866—1895. Läänit. Rukiista. — Ohrasta. — Kaurasta, | KESK — Perunoita, Uudenmaan . . . . +1,% + 0,5 + 0,45 + 0,80 + 0,06 Turun ja Porin . . . +0,% + 0,0 0,9 0,50 + 0,9 Hämeen . . . . . . +2,0 + 1,65 + 1,0 + 19 + 0,56 Viipurin . . . . . . +150 + 1,6 + 1,45 + 1,3 + 2,27 Mikkelin . < . < < . +060 + 0,60 + 12 + 0,80 + 0.88 Kuopion . . . 0.0. 0,70 0,20 0,50 0,40 + 0,48 Vaasan . . 2 0.0. 0,9 0,45 0,00 0,10 + 1,20 Oulun 2. +0,10 — 0,65 — 0,65 — 0, + 0,54 Koko maa '+1,06 + 0,2 + 1,3 + 0,85 + 1,05 Silmäys kuvioihin näyttää, että viivat ylimalkaan nousevat oikealle päin, s. o. että keskimääräinen satojyvä on kasvanut. Ainoastaan Kuopion ja Oulun lääneissä viivat laskevat, joka lienee jossakin määrin vaikuttanut siihen, että sato asukasta koh- den näissä lääneissä on vähentynyt (siv. 10). Lukija tarkastel- koon itse lähemmin viivoja. Keskimääräinen satojyvä hl:n kylvöstä oli v. 1866 koko maassa 5 hl, v. 1895 5,85 hl; lisäännys on siis o,s5 hl. Jos otak- summe, että siemenmäärä ha:ia kohden on sama, että peltoala asukasta kohden 1866 oli o,431 ha ja 1895 teki 0,461 ha sekä että sato 1866 oli 4,3 hl asukasta kohden, niin voi tämän perustuk- 0,461 >< 5,85 0,431 >< 5,0 asukasta kohden, mikä luku sopii yhteen satotietojen nojalla lasketun satomäärän kanssa asukasta kohden v. 1895 (katso kuv. 2). sella sadon vuonna 1895 laskea > 43 = 5,4 hliksi --- Maanviljelystilasto. 13 On luonnollista, että todellisen sadon ja peltoalan sekä keskimääräisen satojyvän tietojen nojalla lasketun sadon täsmäl- linen yhtäpitäväisyys on satunnainen, mutta tämä yhtäläisyys näyttää kuitenkin osottavan, että alkutiedot ylimalkaan ovat jota- kuinkin luotettavat. Siitä seikasta, että keskisato asukasta kohden maalaisv. 30-vuotiskaudella on kasvanut 1,1 (0,69 hl asukasta kohden koko väestöstä), voisi ehkä olettaa, että viljantuonti olisi vastaavassa määrässä vähentynyt. Niin ei kuitenkaan ole laita. Asiata valaisevat seuraavat numerotiedot viljan viennin ja tuonnin ero- tuksesta muutettuina kg:iksi jauhoja. Vv. 1866—1870 256,084,000 kg vastaava 28,8 kg vuod. asuk. kohd. koko väest. » 1871—1875 299,356,000 » » 30,6 » » » » » » » 1876—1880 315,428,000 » » 314» —» » » » » » 1881—1885 350,370,000 » » 31,8 » » » » » » » 1886—1890 331,142,000 » 28,6 » » » » » » » 1891—1895 789,090,000 » » 64,2 » » » » » » Yli oman tuotannon menevä kulutus oli siis jotenkin tasai- nen 1866—1890, mutta on 5-vuotiskaudella 1891—1895 kasvanut melkein kaksinkertaiseksi. Tuonnin lisääntyminen johtuu osit- tain 1892 katovuodesta, mutta suuremmaksi osaksi kuitenkin kulutuksen lisääntymisestä. Tuonnin ja viennin tiedoista vv. 1893—1895 näkyy, että väestön ravintoon vuosittain kului noin 4,4 hl viljaa asukasta kohden, eli likimain o,5 hl (vastaava noin 17 milj. markkaa) enem- män kuin ennen katsottiin tarvittavan. Peruna. (Kartta XIV). Kartta XIV näyttää, millainen perunasato on vv. 1893— 1895 ollut km%iä kohden eri osissa maata. Sato on, kuten näkyy, suurin rannikoilla ja vähenee maan sisäosiin päin. Poh- joispuolella 62? 30"ia on kartta kauttaaltaan vaaleamman värinen. Seuraavaan tauluun panemme tiedot läänittäin.Maanviljelystilasto. 13 On luonnollista, että todellisen sadon ja peltoalan sekä keskimääräisen satojyvän tietojen nojalla lasketun sadon täsmäl- linen yhtäpitäväisyys on satunnainen, mutta tämä yhtäläisyys näyttää kuitenkin osottavan, että alkutiedot ylimalkaan ovat jota- kuinkin luotettavat. Siitä seikasta, että keskisato asukasta kohden maalaisv. 30-vuotiskaudella on kasvanut 1,1 (0,69 hl asukasta kohden koko väestöstä), voisi ehkä olettaa, että viljantuonti olisi vastaavassa määrässä vähentynyt. Niin ei kuitenkaan ole laita. Asiata valaisevat seuraavat numerotiedot viljan viennin ja tuonnin ero- tuksesta muutettuina kg:iksi jauhoja. Vv. 1866—1870 256,084,000 kg vastaava 28,8 kg vuod. asuk. kohd. koko väest. » 1871—1875 299,356,000 » » 30,6 » » » » » » » 1876—1880 315,428,000 » » 314» —» » » » » » 1881—1885 350,370,000 » » 31,8 » » » » » » » 1886—1890 331,142,000 » 28,6 » » » » » » » 1891—1895 789,090,000 » » 64,2 » » » » » » Yli oman tuotannon menevä kulutus oli siis jotenkin tasai- nen 1866—1890, mutta on 5-vuotiskaudella 1891—1895 kasvanut melkein kaksinkertaiseksi. Tuonnin lisääntyminen johtuu osit- tain 1892 katovuodesta, mutta suuremmaksi osaksi kuitenkin kulutuksen lisääntymisestä. Tuonnin ja viennin tiedoista vv. 1893—1895 näkyy, että väestön ravintoon vuosittain kului noin 4,4 hl viljaa asukasta kohden, eli likimain o,5 hl (vastaava noin 17 milj. markkaa) enem- män kuin ennen katsottiin tarvittavan. Peruna. (Kartta XIV). Kartta XIV näyttää, millainen perunasato on vv. 1893— 1895 ollut km%iä kohden eri osissa maata. Sato on, kuten näkyy, suurin rannikoilla ja vähenee maan sisäosiin päin. Poh- joispuolella 62? 30"ia on kartta kauttaaltaan vaaleamman värinen. Seuraavaan tauluun panemme tiedot läänittäin.Maanviljelystilasto. 13 On luonnollista, että todellisen sadon ja peltoalan sekä keskimääräisen satojyvän tietojen nojalla lasketun sadon täsmäl- linen yhtäpitäväisyys on satunnainen, mutta tämä yhtäläisyys näyttää kuitenkin osottavan, että alkutiedot ylimalkaan ovat jota- kuinkin luotettavat. Siitä seikasta, että keskisato asukasta kohden maalaisv. 30-vuotiskaudella on kasvanut 1,1 (0,69 hl asukasta kohden koko väestöstä), voisi ehkä olettaa, että viljantuonti olisi vastaavassa määrässä vähentynyt. Niin ei kuitenkaan ole laita. Asiata valaisevat seuraavat numerotiedot viljan viennin ja tuonnin ero- tuksesta muutettuina kg:iksi jauhoja. Vv. 1866—1870 256,084,000 kg vastaava 28,8 kg vuod. asuk. kohd. koko väest. » 1871—1875 299,356,000 » » 30,6 » » » » » » » 1876—1880 315,428,000 » » 314» —» » » » » » 1881—1885 350,370,000 » » 31,8 » » » » » » » 1886—1890 331,142,000 » 28,6 » » » » » » » 1891—1895 789,090,000 » » 64,2 » » » » » » Yli oman tuotannon menevä kulutus oli siis jotenkin tasai- nen 1866—1890, mutta on 5-vuotiskaudella 1891—1895 kasvanut melkein kaksinkertaiseksi. Tuonnin lisääntyminen johtuu osit- tain 1892 katovuodesta, mutta suuremmaksi osaksi kuitenkin kulutuksen lisääntymisestä. Tuonnin ja viennin tiedoista vv. 1893—1895 näkyy, että väestön ravintoon vuosittain kului noin 4,4 hl viljaa asukasta kohden, eli likimain o,5 hl (vastaava noin 17 milj. markkaa) enem- män kuin ennen katsottiin tarvittavan. Peruna. (Kartta XIV). Kartta XIV näyttää, millainen perunasato on vv. 1893— 1895 ollut km%iä kohden eri osissa maata. Sato on, kuten näkyy, suurin rannikoilla ja vähenee maan sisäosiin päin. Poh- joispuolella 62? 30"ia on kartta kauttaaltaan vaaleamman värinen. Seuraavaan tauluun panemme tiedot läänittäin. --- 14 Suomen Kartasto. Karttalehdet n:ot 20 ja 21. Perunasato 1893—1895 käänit vuotuinen keskisato — hl km2iä = hl asuk. koh- | kohden. den maalaisv. Uudenmaan .% 00.0. 595,590 53,7 3,37 Turun ja Porin . . . . . . 996,886 43,1 2,77 Hämeen J 0 k. 650,832 36.2 2,70 Viipurin «< < e. 632,463 20,2 1,86 Mikkelin < 0.0. 437,072 25,3 2.4 Kuopion < L. 654,406 18,3 2,32 Vaasan < J le. 1,229,016 32,0 3,15 Oulun < < ko wo ea 338,599 2,16 1,51 Koko maa 5,534,864 16,7 2,51 Suurin sato sekä km?iä että asukasta kohden on Uuden- maan läänissä. Taulun viimeinen sareke osottaa, kuinka suuri merkitys perunanviljelyksellä on maalle. Sato on keskimäärin 2,51 hl asukasta kohden maalaisv. ja on se eri lääneissä tasaisempi kuin mistään viljalajista. Kuvioihin 2 ja 3 olemme panneet viivan, joka koskee perunaa. Viivaa vetäessä on meillä Uudenmaan, Mikkelin. Kuopion, Vaa- san ja Oulun lääneistä ollut käytettävänä tietoja sadosta koko 30-vuotiskaudelta, paitsi vuosilta 1876 ja 1877; muista lääneistä on tietoja ainoastaan vv. 1878—1895. Koko maata koskevan viivan olemme arvion mukaan vetäneet koko 30-vuotiskaudelle. Kuvioista ja siv. 10 olevasta taulusta näkyy, että peruna- sato asukasta kohden maalaisv. on kasvanut kaikissa lääneissä, paitsi Oulun läänissä, missä sato on pysynyt melkein paikallaan. Suurin on lisäys ollut Mikkelin ja Viipurin lääneissä (noin 1,4 hl vv. 1878—1895). Koko maassa on 30 vuodessa lisäännys 0,80 hl. Keskimääräinen satoluku hl:n kylvöstä (katso kuv. 3 ja taulua siv. 12) on niinikään lisääntynyt kaikissa lääneissä. Vii- purin läänissä lisäännys tekee 2.27 hl, mikä luku meistä tuntuu kuitenkin hiukan epätodenmukaiselta. Koko maassa on sato lisääntynyt 1,05 hl.14 Suomen Kartasto. Karttalehdet n:ot 20 ja 21. Perunasato 1893—1895 käänit vuotuinen keskisato — hl km2iä = hl asuk. koh- | kohden. den maalaisv. Uudenmaan .% 00.0. 595,590 53,7 3,37 Turun ja Porin . . . . . . 996,886 43,1 2,77 Hämeen J 0 k. 650,832 36.2 2,70 Viipurin «< < e. 632,463 20,2 1,86 Mikkelin < 0.0. 437,072 25,3 2.4 Kuopion < L. 654,406 18,3 2,32 Vaasan < J le. 1,229,016 32,0 3,15 Oulun < < ko wo ea 338,599 2,16 1,51 Koko maa 5,534,864 16,7 2,51 Suurin sato sekä km?iä että asukasta kohden on Uuden- maan läänissä. Taulun viimeinen sareke osottaa, kuinka suuri merkitys perunanviljelyksellä on maalle. Sato on keskimäärin 2,51 hl asukasta kohden maalaisv. ja on se eri lääneissä tasaisempi kuin mistään viljalajista. Kuvioihin 2 ja 3 olemme panneet viivan, joka koskee perunaa. Viivaa vetäessä on meillä Uudenmaan, Mikkelin. Kuopion, Vaa- san ja Oulun lääneistä ollut käytettävänä tietoja sadosta koko 30-vuotiskaudelta, paitsi vuosilta 1876 ja 1877; muista lääneistä on tietoja ainoastaan vv. 1878—1895. Koko maata koskevan viivan olemme arvion mukaan vetäneet koko 30-vuotiskaudelle. Kuvioista ja siv. 10 olevasta taulusta näkyy, että peruna- sato asukasta kohden maalaisv. on kasvanut kaikissa lääneissä, paitsi Oulun läänissä, missä sato on pysynyt melkein paikallaan. Suurin on lisäys ollut Mikkelin ja Viipurin lääneissä (noin 1,4 hl vv. 1878—1895). Koko maassa on 30 vuodessa lisäännys 0,80 hl. Keskimääräinen satoluku hl:n kylvöstä (katso kuv. 3 ja taulua siv. 12) on niinikään lisääntynyt kaikissa lääneissä. Vii- purin läänissä lisäännys tekee 2.27 hl, mikä luku meistä tuntuu kuitenkin hiukan epätodenmukaiselta. Koko maassa on sato lisääntynyt 1,05 hl.14 Suomen Kartasto. Karttalehdet n:ot 20 ja 21. Perunasato 1893—1895 käänit vuotuinen keskisato — hl km2iä = hl asuk. koh- | kohden. den maalaisv. Uudenmaan .% 00.0. 595,590 53,7 3,37 Turun ja Porin . . . . . . 996,886 43,1 2,77 Hämeen J 0 k. 650,832 36.2 2,70 Viipurin «< < e. 632,463 20,2 1,86 Mikkelin < 0.0. 437,072 25,3 2.4 Kuopion < L. 654,406 18,3 2,32 Vaasan < J le. 1,229,016 32,0 3,15 Oulun < < ko wo ea 338,599 2,16 1,51 Koko maa 5,534,864 16,7 2,51 Suurin sato sekä km?iä että asukasta kohden on Uuden- maan läänissä. Taulun viimeinen sareke osottaa, kuinka suuri merkitys perunanviljelyksellä on maalle. Sato on keskimäärin 2,51 hl asukasta kohden maalaisv. ja on se eri lääneissä tasaisempi kuin mistään viljalajista. Kuvioihin 2 ja 3 olemme panneet viivan, joka koskee perunaa. Viivaa vetäessä on meillä Uudenmaan, Mikkelin. Kuopion, Vaa- san ja Oulun lääneistä ollut käytettävänä tietoja sadosta koko 30-vuotiskaudelta, paitsi vuosilta 1876 ja 1877; muista lääneistä on tietoja ainoastaan vv. 1878—1895. Koko maata koskevan viivan olemme arvion mukaan vetäneet koko 30-vuotiskaudelle. Kuvioista ja siv. 10 olevasta taulusta näkyy, että peruna- sato asukasta kohden maalaisv. on kasvanut kaikissa lääneissä, paitsi Oulun läänissä, missä sato on pysynyt melkein paikallaan. Suurin on lisäys ollut Mikkelin ja Viipurin lääneissä (noin 1,4 hl vv. 1878—1895). Koko maassa on 30 vuodessa lisäännys 0,80 hl. Keskimääräinen satoluku hl:n kylvöstä (katso kuv. 3 ja taulua siv. 12) on niinikään lisääntynyt kaikissa lääneissä. Vii- purin läänissä lisäännys tekee 2.27 hl, mikä luku meistä tuntuu kuitenkin hiukan epätodenmukaiselta. Koko maassa on sato lisääntynyt 1,05 hl. --- Maanviljelystilasto. 15 Kuntain voinvienti ulkomaille tahi toiseen kuntaan v. 1896. (Kartta XVI). Ainekset tähän karttaan on, niinkuin jo mainittiin, kerännyt Maanviljelyshallitus. Kyselykaavoihin tuli vastaus 406 kunnasta; 48 kunnasta jäi tulematta. Käsitellessämme tätä vaillinaista aineistoa, menettelimme siten, että kunnat, jo ennen mainitulla tavalla, ryhmiteltiin, 1—8, jonka jälkeen suurelle karttalehdelle, kunkin kunnan paikalle, mistä tieto oli saatu, pantiin numero, joka osotti, mihin ryh- mään kunta kuului; ne kunnat taasen, mistä ei tietoa oltu saatu, jätettiin ilman numeroa. Jos nyt siten tehdyllä kartalla nume- roimatonta kuntaa missä ympäröivät toiset kunnat, joilla kaikilla oli sama numero, esim. 3, niin pantiin tällekin kunnalle numero 3. Jos taasen senlaista kuntaa ympäröi eri ryhmiin kuuluvia kuntia, niin määrättiin sen ryhmä neuvottelemalla henkilöiden kanssa, jotka tunsivat kunnan oloja. Seuraavaan tauluun otamme läänittäin kuntien luvun, joista vastaus on tullut, sekä'ilmoitetun vientivoin yhteenlasketun mää- rän, samoinkuin myös niiden kuntain luvun, joista voimäärä on arvioitu. Kiana Kiloa vientivoita Läänit. leg W = | * E | FE Ps 3? ja 255 Uudenmaan. . .| 31 7 850,804 — 202,350 1,053,154 945 5,% Turun ja Porin .| 102 11 | 2,642527 = 227,150 2,969,677 1240 8, Hämeen . . . .| 40 7 | 1,475,049 — 130,475 1,605,524 89,0 6,61 Viipurin . . . .| 45 7 | 1,328,932 — 141,700 1,470,632 46, = 4,32 Mikkelin . . . .| 22 3 | 1,527,893 — 251,125 1,779,018 103,0 99% Kuopion . . . .| 31 0 | 2,893,043 — 2,893,043 81,0 10,2 Vaasan . . . .| 78 6 | 3,020,230 — 160,450 3,180,680 83,0 8,14 Oulun... 57 —7 | 2.106,933 —130,475 2,287,408 142 99 Koko maa| 406 — 48 |15,845,411 1,243,725 17,089136 51,5 78 Kun taulusta näkee, että arvioitu voimäärä on ainoastaan 7.2 % koko voimäärästä, niin osottaa se, ettei mainittavaa tark- kuuden puutetta ole kartalle tullut virheellisen arvioimisen kautta.Maanviljelystilasto. 15 Kuntain voinvienti ulkomaille tahi toiseen kuntaan v. 1896. (Kartta XVI). Ainekset tähän karttaan on, niinkuin jo mainittiin, kerännyt Maanviljelyshallitus. Kyselykaavoihin tuli vastaus 406 kunnasta; 48 kunnasta jäi tulematta. Käsitellessämme tätä vaillinaista aineistoa, menettelimme siten, että kunnat, jo ennen mainitulla tavalla, ryhmiteltiin, 1—8, jonka jälkeen suurelle karttalehdelle, kunkin kunnan paikalle, mistä tieto oli saatu, pantiin numero, joka osotti, mihin ryh- mään kunta kuului; ne kunnat taasen, mistä ei tietoa oltu saatu, jätettiin ilman numeroa. Jos nyt siten tehdyllä kartalla nume- roimatonta kuntaa missä ympäröivät toiset kunnat, joilla kaikilla oli sama numero, esim. 3, niin pantiin tällekin kunnalle numero 3. Jos taasen senlaista kuntaa ympäröi eri ryhmiin kuuluvia kuntia, niin määrättiin sen ryhmä neuvottelemalla henkilöiden kanssa, jotka tunsivat kunnan oloja. Seuraavaan tauluun otamme läänittäin kuntien luvun, joista vastaus on tullut, sekä'ilmoitetun vientivoin yhteenlasketun mää- rän, samoinkuin myös niiden kuntain luvun, joista voimäärä on arvioitu. Kiana Kiloa vientivoita Läänit. leg W = | * E | FE Ps 3? ja 255 Uudenmaan. . .| 31 7 850,804 — 202,350 1,053,154 945 5,% Turun ja Porin .| 102 11 | 2,642527 = 227,150 2,969,677 1240 8, Hämeen . . . .| 40 7 | 1,475,049 — 130,475 1,605,524 89,0 6,61 Viipurin . . . .| 45 7 | 1,328,932 — 141,700 1,470,632 46, = 4,32 Mikkelin . . . .| 22 3 | 1,527,893 — 251,125 1,779,018 103,0 99% Kuopion . . . .| 31 0 | 2,893,043 — 2,893,043 81,0 10,2 Vaasan . . . .| 78 6 | 3,020,230 — 160,450 3,180,680 83,0 8,14 Oulun... 57 —7 | 2.106,933 —130,475 2,287,408 142 99 Koko maa| 406 — 48 |15,845,411 1,243,725 17,089136 51,5 78 Kun taulusta näkee, että arvioitu voimäärä on ainoastaan 7.2 % koko voimäärästä, niin osottaa se, ettei mainittavaa tark- kuuden puutetta ole kartalle tullut virheellisen arvioimisen kautta.Maanviljelystilasto. 15 Kuntain voinvienti ulkomaille tahi toiseen kuntaan v. 1896. (Kartta XVI). Ainekset tähän karttaan on, niinkuin jo mainittiin, kerännyt Maanviljelyshallitus. Kyselykaavoihin tuli vastaus 406 kunnasta; 48 kunnasta jäi tulematta. Käsitellessämme tätä vaillinaista aineistoa, menettelimme siten, että kunnat, jo ennen mainitulla tavalla, ryhmiteltiin, 1—8, jonka jälkeen suurelle karttalehdelle, kunkin kunnan paikalle, mistä tieto oli saatu, pantiin numero, joka osotti, mihin ryh- mään kunta kuului; ne kunnat taasen, mistä ei tietoa oltu saatu, jätettiin ilman numeroa. Jos nyt siten tehdyllä kartalla nume- roimatonta kuntaa missä ympäröivät toiset kunnat, joilla kaikilla oli sama numero, esim. 3, niin pantiin tällekin kunnalle numero 3. Jos taasen senlaista kuntaa ympäröi eri ryhmiin kuuluvia kuntia, niin määrättiin sen ryhmä neuvottelemalla henkilöiden kanssa, jotka tunsivat kunnan oloja. Seuraavaan tauluun otamme läänittäin kuntien luvun, joista vastaus on tullut, sekä'ilmoitetun vientivoin yhteenlasketun mää- rän, samoinkuin myös niiden kuntain luvun, joista voimäärä on arvioitu. Kiana Kiloa vientivoita Läänit. leg W = | * E | FE Ps 3? ja 255 Uudenmaan. . .| 31 7 850,804 — 202,350 1,053,154 945 5,% Turun ja Porin .| 102 11 | 2,642527 = 227,150 2,969,677 1240 8, Hämeen . . . .| 40 7 | 1,475,049 — 130,475 1,605,524 89,0 6,61 Viipurin . . . .| 45 7 | 1,328,932 — 141,700 1,470,632 46, = 4,32 Mikkelin . . . .| 22 3 | 1,527,893 — 251,125 1,779,018 103,0 99% Kuopion . . . .| 31 0 | 2,893,043 — 2,893,043 81,0 10,2 Vaasan . . . .| 78 6 | 3,020,230 — 160,450 3,180,680 83,0 8,14 Oulun... 57 —7 | 2.106,933 —130,475 2,287,408 142 99 Koko maa| 406 — 48 |15,845,411 1,243,725 17,089136 51,5 78 Kun taulusta näkee, että arvioitu voimäärä on ainoastaan 7.2 % koko voimäärästä, niin osottaa se, ettei mainittavaa tark- kuuden puutetta ole kartalle tullut virheellisen arvioimisen kautta. --- 16 Suomen Kartasto. Karttalehdet n:ot 20 ja 31. Vaikeampi on saada selville annettujen tietojen tarkkuutta. Etteivät ne ole liian alhaisia, näyttää osottavan se seikka, että koko summa, 17,089,136 kg, johon olemme tulleet, on 4,078,799 kg suurempi kuin 1896 ulkomaille viedyn voin määrä, joka oli 13,010,337 kg. Ylijäämä noin 4 milj. kg olisi se määrä, mikä on viety kunnasta toiseen. Tämä luku tuntuu meistä suurelta vientimäärään verraten, mutta emme ole mitenkään vieneet tar- kastaa sitä. Mutta olivatpa luvut liian suuria tahi liian pieniä, niin on vakaumuksemme, että niiden nojalla tehty kartta kuiten- kin antaa hyvän kuvan voinviennistä ja siten myös voinvalmis- tuksesta eri osissa maata. Kartta näyttää, millainen voinviennin suhde on pinta-alaan. Tilanpuute ei ole sallinut meidän esittää karttaa, joka olisi osot- tanut viennin asukasta kohden. Edellisen taulun viimeinen sareke voi kuitenkin jossakin määrin korvata karttaa. Kartassa esiintyy etelä-'osa maata, suuri osa Viipurin lääniä ja itäinen osa Uudenmaan lääniä vaalean värisenä. Uudenmaan lääniin nähden on tähän asianlaitaan syynä se, että suuria määriä voita ja maitoa lähetetään Helsinkiin. Ettei lääni kuiten- kaan ole erittäin alhaisella sijalla taulun viimeisen edellisessä sarekkeessa, riippuu siitä, että se on kauttaaltaan viljeltyä ja tiheästi asuttua, mutta voinviennissä asukasta kohden taulun viimeisessä sarekkeessa tämä lääni on alhaisella sijalla ja pal- joa alempana koko maan keskilukua. Viipurin lääni, missä meijeritoimi alkoi aikaisemmin kuin läntisessä osassa maata, on nyt pidettävä huonoimpana koko maassa. Vienti km?:ltä on tosin suurempi kuin Oulun läänissä, mutta on kuitenkin ainoastaan noin puolet muiden läänien keski- viennistä. Asukasta kohden laskettuna on Viipurin läänien vienti- numero myöskin ainoastan puolet muiden läänien keskiluvusta. Alimpaan sarekkeeseen joutuu kokonaista 13 pitäjää, mutta esim. Oulun läänissä on ainoastaan 5 pitäjää samassa sarekkeessa. Kuopion, Mikkelin ja Oulun lääneissä näkyy vienti asu- kasta kohden olevan suurin eli noin 10 kg. Sopii huomauttaa, että Oulun läänissä suurempi luku pitäjiä joutuu korkeimpaan luokkaan (yli 20 kg asukasta kohden), kuin missään muussa läänissä. Jos otaksuu voi-kg:n hinnaksi 2 mk ja 1 hl jyviä keski- määrin 10 mk:si, niin on vientivoin arvo Oulun läänissä noin16 Suomen Kartasto. Karttalehdet n:ot 20 ja 31. Vaikeampi on saada selville annettujen tietojen tarkkuutta. Etteivät ne ole liian alhaisia, näyttää osottavan se seikka, että koko summa, 17,089,136 kg, johon olemme tulleet, on 4,078,799 kg suurempi kuin 1896 ulkomaille viedyn voin määrä, joka oli 13,010,337 kg. Ylijäämä noin 4 milj. kg olisi se määrä, mikä on viety kunnasta toiseen. Tämä luku tuntuu meistä suurelta vientimäärään verraten, mutta emme ole mitenkään vieneet tar- kastaa sitä. Mutta olivatpa luvut liian suuria tahi liian pieniä, niin on vakaumuksemme, että niiden nojalla tehty kartta kuiten- kin antaa hyvän kuvan voinviennistä ja siten myös voinvalmis- tuksesta eri osissa maata. Kartta näyttää, millainen voinviennin suhde on pinta-alaan. Tilanpuute ei ole sallinut meidän esittää karttaa, joka olisi osot- tanut viennin asukasta kohden. Edellisen taulun viimeinen sareke voi kuitenkin jossakin määrin korvata karttaa. Kartassa esiintyy etelä-'osa maata, suuri osa Viipurin lääniä ja itäinen osa Uudenmaan lääniä vaalean värisenä. Uudenmaan lääniin nähden on tähän asianlaitaan syynä se, että suuria määriä voita ja maitoa lähetetään Helsinkiin. Ettei lääni kuiten- kaan ole erittäin alhaisella sijalla taulun viimeisen edellisessä sarekkeessa, riippuu siitä, että se on kauttaaltaan viljeltyä ja tiheästi asuttua, mutta voinviennissä asukasta kohden taulun viimeisessä sarekkeessa tämä lääni on alhaisella sijalla ja pal- joa alempana koko maan keskilukua. Viipurin lääni, missä meijeritoimi alkoi aikaisemmin kuin läntisessä osassa maata, on nyt pidettävä huonoimpana koko maassa. Vienti km?:ltä on tosin suurempi kuin Oulun läänissä, mutta on kuitenkin ainoastaan noin puolet muiden läänien keski- viennistä. Asukasta kohden laskettuna on Viipurin läänien vienti- numero myöskin ainoastan puolet muiden läänien keskiluvusta. Alimpaan sarekkeeseen joutuu kokonaista 13 pitäjää, mutta esim. Oulun läänissä on ainoastaan 5 pitäjää samassa sarekkeessa. Kuopion, Mikkelin ja Oulun lääneissä näkyy vienti asu- kasta kohden olevan suurin eli noin 10 kg. Sopii huomauttaa, että Oulun läänissä suurempi luku pitäjiä joutuu korkeimpaan luokkaan (yli 20 kg asukasta kohden), kuin missään muussa läänissä. Jos otaksuu voi-kg:n hinnaksi 2 mk ja 1 hl jyviä keski- määrin 10 mk:si, niin on vientivoin arvo Oulun läänissä noin16 Suomen Kartasto. Karttalehdet n:ot 20 ja 31. Vaikeampi on saada selville annettujen tietojen tarkkuutta. Etteivät ne ole liian alhaisia, näyttää osottavan se seikka, että koko summa, 17,089,136 kg, johon olemme tulleet, on 4,078,799 kg suurempi kuin 1896 ulkomaille viedyn voin määrä, joka oli 13,010,337 kg. Ylijäämä noin 4 milj. kg olisi se määrä, mikä on viety kunnasta toiseen. Tämä luku tuntuu meistä suurelta vientimäärään verraten, mutta emme ole mitenkään vieneet tar- kastaa sitä. Mutta olivatpa luvut liian suuria tahi liian pieniä, niin on vakaumuksemme, että niiden nojalla tehty kartta kuiten- kin antaa hyvän kuvan voinviennistä ja siten myös voinvalmis- tuksesta eri osissa maata. Kartta näyttää, millainen voinviennin suhde on pinta-alaan. Tilanpuute ei ole sallinut meidän esittää karttaa, joka olisi osot- tanut viennin asukasta kohden. Edellisen taulun viimeinen sareke voi kuitenkin jossakin määrin korvata karttaa. Kartassa esiintyy etelä-'osa maata, suuri osa Viipurin lääniä ja itäinen osa Uudenmaan lääniä vaalean värisenä. Uudenmaan lääniin nähden on tähän asianlaitaan syynä se, että suuria määriä voita ja maitoa lähetetään Helsinkiin. Ettei lääni kuiten- kaan ole erittäin alhaisella sijalla taulun viimeisen edellisessä sarekkeessa, riippuu siitä, että se on kauttaaltaan viljeltyä ja tiheästi asuttua, mutta voinviennissä asukasta kohden taulun viimeisessä sarekkeessa tämä lääni on alhaisella sijalla ja pal- joa alempana koko maan keskilukua. Viipurin lääni, missä meijeritoimi alkoi aikaisemmin kuin läntisessä osassa maata, on nyt pidettävä huonoimpana koko maassa. Vienti km?:ltä on tosin suurempi kuin Oulun läänissä, mutta on kuitenkin ainoastaan noin puolet muiden läänien keski- viennistä. Asukasta kohden laskettuna on Viipurin läänien vienti- numero myöskin ainoastan puolet muiden läänien keskiluvusta. Alimpaan sarekkeeseen joutuu kokonaista 13 pitäjää, mutta esim. Oulun läänissä on ainoastaan 5 pitäjää samassa sarekkeessa. Kuopion, Mikkelin ja Oulun lääneissä näkyy vienti asu- kasta kohden olevan suurin eli noin 10 kg. Sopii huomauttaa, että Oulun läänissä suurempi luku pitäjiä joutuu korkeimpaan luokkaan (yli 20 kg asukasta kohden), kuin missään muussa läänissä. Jos otaksuu voi-kg:n hinnaksi 2 mk ja 1 hl jyviä keski- määrin 10 mk:si, niin on vientivoin arvo Oulun läänissä noin --- Maanviljely stilasto. 17 20 mk asukasta kohden maalaisv. ja viljasadon arvo 2,82 >< 10 = 28,20 mk asukasta kohden maalaisv. Huomioonottaen sen, että melkoisen määrän voita kuluttavat läänin omat asukkaat, näkee, että meijeritoimi on taloudellisesti yhtä tärkeä sille lää- nille, kuin koko viljanviljelys. Niinkuin jo mainittiin, oli Suomen voinvienti ulkomaille 1896 noin 13 milj. kg eli likimain 6 kg asukasta kohden maa- laisv. ja 39,2 kg km?:lle. Ruotsista vietiin v. 1897 23.800,000 kg, joka tekee 5,4 kg asukasta kohden maalaisv. ja 56 kg km?:lle. Viennissä asukasta kohden olemme me siis hiukan edellä Ruotsia. Tanskassa oli 1896 vienti 61 milj. kg eli 38 kg asukasta kohden maalaisv. ja 1,590 kg km?:lle. Ainoastaan kahdessa Suomen pi- täjässä vienti asukasta kohden oli suurempi kuin Tanskan vien- nin keskiluku, nimittäin Teuvalla Vaasan läänissä, mikä pitäjä voi näyttää kokonaisen 60,1 kg:n viennin asukasta kohden (937 km£:ille), sekä Tyrnävällä Oulun läänissä, 39,2 kg asukasta kohden. Voinviennin kehitystä vv. 1865—1894 käsitellään erikseen myöhemmin (katso karttalehteä 25 c), eikä sitä enää tässä oteta puheeksi. Nautakarja. (Kartat XI, XII). Laskiessa nautakarjan lukua on kaupungeissa oleva nauta- karja jätetty luvusta pois ja hieho sekä mullikka laskettu puo- leksi täysi-ikäistä elukkaa. Jako on toimitettu 100 asukasta koh- den maalaisv. ja km?:lle. Nautakarjan luku eri lääneissä näkyy seuraavasta taulusta: N Väestön Lä M mät koko lukumäärä UEU 100 aku kmiä| tiheys. maaseuduilla. "sk kohd jo ohden, maalaisv. Uudenmaan . . 0.0. 104,661 60 9,50 21 Turun ja Porin . . . . . 191,565 54 8,30 17 Hämeen i J L. 141,862 59 7,90 14 Viipurin «< e. 165,873 49 5,08 11 Mikkelin « < < < 0.0. 127,343 71 7,35 10 Kuopion < L. 165,355 59 4,62 8 Vaasan . J hl. 217.942 56 5,70 11 Oulun = < s i ss a 0 6 134,464 60 0,86 1,5 Koko maa| 1.249,075 57 3,76Maanviljely stilasto. 17 20 mk asukasta kohden maalaisv. ja viljasadon arvo 2,82 >< 10 = 28,20 mk asukasta kohden maalaisv. Huomioonottaen sen, että melkoisen määrän voita kuluttavat läänin omat asukkaat, näkee, että meijeritoimi on taloudellisesti yhtä tärkeä sille lää- nille, kuin koko viljanviljelys. Niinkuin jo mainittiin, oli Suomen voinvienti ulkomaille 1896 noin 13 milj. kg eli likimain 6 kg asukasta kohden maa- laisv. ja 39,2 kg km?:lle. Ruotsista vietiin v. 1897 23.800,000 kg, joka tekee 5,4 kg asukasta kohden maalaisv. ja 56 kg km?:lle. Viennissä asukasta kohden olemme me siis hiukan edellä Ruotsia. Tanskassa oli 1896 vienti 61 milj. kg eli 38 kg asukasta kohden maalaisv. ja 1,590 kg km?:lle. Ainoastaan kahdessa Suomen pi- täjässä vienti asukasta kohden oli suurempi kuin Tanskan vien- nin keskiluku, nimittäin Teuvalla Vaasan läänissä, mikä pitäjä voi näyttää kokonaisen 60,1 kg:n viennin asukasta kohden (937 km£:ille), sekä Tyrnävällä Oulun läänissä, 39,2 kg asukasta kohden. Voinviennin kehitystä vv. 1865—1894 käsitellään erikseen myöhemmin (katso karttalehteä 25 c), eikä sitä enää tässä oteta puheeksi. Nautakarja. (Kartat XI, XII). Laskiessa nautakarjan lukua on kaupungeissa oleva nauta- karja jätetty luvusta pois ja hieho sekä mullikka laskettu puo- leksi täysi-ikäistä elukkaa. Jako on toimitettu 100 asukasta koh- den maalaisv. ja km?:lle. Nautakarjan luku eri lääneissä näkyy seuraavasta taulusta: N Väestön Lä M mät koko lukumäärä UEU 100 aku kmiä| tiheys. maaseuduilla. "sk kohd jo ohden, maalaisv. Uudenmaan . . 0.0. 104,661 60 9,50 21 Turun ja Porin . . . . . 191,565 54 8,30 17 Hämeen i J L. 141,862 59 7,90 14 Viipurin «< e. 165,873 49 5,08 11 Mikkelin « < < < 0.0. 127,343 71 7,35 10 Kuopion < L. 165,355 59 4,62 8 Vaasan . J hl. 217.942 56 5,70 11 Oulun = < s i ss a 0 6 134,464 60 0,86 1,5 Koko maa| 1.249,075 57 3,76Maanviljely stilasto. 17 20 mk asukasta kohden maalaisv. ja viljasadon arvo 2,82 >< 10 = 28,20 mk asukasta kohden maalaisv. Huomioonottaen sen, että melkoisen määrän voita kuluttavat läänin omat asukkaat, näkee, että meijeritoimi on taloudellisesti yhtä tärkeä sille lää- nille, kuin koko viljanviljelys. Niinkuin jo mainittiin, oli Suomen voinvienti ulkomaille 1896 noin 13 milj. kg eli likimain 6 kg asukasta kohden maa- laisv. ja 39,2 kg km?:lle. Ruotsista vietiin v. 1897 23.800,000 kg, joka tekee 5,4 kg asukasta kohden maalaisv. ja 56 kg km?:lle. Viennissä asukasta kohden olemme me siis hiukan edellä Ruotsia. Tanskassa oli 1896 vienti 61 milj. kg eli 38 kg asukasta kohden maalaisv. ja 1,590 kg km?:lle. Ainoastaan kahdessa Suomen pi- täjässä vienti asukasta kohden oli suurempi kuin Tanskan vien- nin keskiluku, nimittäin Teuvalla Vaasan läänissä, mikä pitäjä voi näyttää kokonaisen 60,1 kg:n viennin asukasta kohden (937 km£:ille), sekä Tyrnävällä Oulun läänissä, 39,2 kg asukasta kohden. Voinviennin kehitystä vv. 1865—1894 käsitellään erikseen myöhemmin (katso karttalehteä 25 c), eikä sitä enää tässä oteta puheeksi. Nautakarja. (Kartat XI, XII). Laskiessa nautakarjan lukua on kaupungeissa oleva nauta- karja jätetty luvusta pois ja hieho sekä mullikka laskettu puo- leksi täysi-ikäistä elukkaa. Jako on toimitettu 100 asukasta koh- den maalaisv. ja km?:lle. Nautakarjan luku eri lääneissä näkyy seuraavasta taulusta: N Väestön Lä M mät koko lukumäärä UEU 100 aku kmiä| tiheys. maaseuduilla. "sk kohd jo ohden, maalaisv. Uudenmaan . . 0.0. 104,661 60 9,50 21 Turun ja Porin . . . . . 191,565 54 8,30 17 Hämeen i J L. 141,862 59 7,90 14 Viipurin «< e. 165,873 49 5,08 11 Mikkelin « < < < 0.0. 127,343 71 7,35 10 Kuopion < L. 165,355 59 4,62 8 Vaasan . J hl. 217.942 56 5,70 11 Oulun = < s i ss a 0 6 134,464 60 0,86 1,5 Koko maa| 1.249,075 57 3,76 --- 18 Suomen Kartasto. Karttalehdet n:ot 20 ja 21. Kartasta XI, joka osottaa jakautumisen 100 asukasta koh- den, näkyy, että ne asteet, jotka vastaavat 50—69 ja 60—70 nautaeläintä 100 asuk. kohden, ovat enimmän levinneet: ne kä- sittävät enemmän kuin puolen kaikista kunnista, 267 koko lu- vusta 471, ja ulottuvat aina pohjoiseen osaan Lappia. Tum- mimmat värit tavataan etupäässä Mikkelin läänissä, jossa kaikki pitäjät, paitsi 4, ovat kolmessa ylimmässä luokassa, jonka vuoksi myöskin läänin keskiluku, 71 nautaeläintä 100 asukasta kohden, on melkoisesti suurempi, kuin muiden läänien vastaava luku. Viipurin läänin kunnat jakautuvat varsin tasaisesti neljään alim- paan luokkaan ja keskiluku, 49 nautaa 100 asukasta kohden, on tuntuvasti pienempi. kuin muiden läänien luku. Kuudessa muussa läänissä, keskiluku 100 asukasta kohden vaihtelee ai- noastaan vähän, on 54 ja 60 välillä Huomiota herättää se, ettei Oulun lääni ole poikkeuksena, mutta se sopii siihen tulok- seen, jonka olemme ennen saaneet, että näet voinvienti asukas- lukuun nähden on tässä läänissä yhtä suuri, kuin siinä suhteessa enimmän edistyneissä muissa lääneissä. Suoranaista vertailua nautakarjan luvun ja viedyn voin määrän välillä ei tietysti voi tehdä, sillä vaariin on otettava myöskin lääneissä itsessään ta- pahtuva kulutus, mutta jossakin määrin on kuitenkin saavutettu yhtäläisyys takeena alkutietojen oikeudesta. Kun nautakarjan luku 100 asukasta kohden on likimain yhtäläinen kuudessa läänissä, kun se Mikkelin läänissä on ylä- ja Viipurin läänissä alapuolella koko maan keskilukua/ niin joh- tuu siitä, että kartta XII, joka osottaa nautakarjan lukua km?:lle, pääpiirteiltään on samannäköinen kuin maan väestöntiheyttä, s. o. asukaslukua km?%:llä esittävä kartta, se vain eroa, että Mikkelin lääni on kauttaaltaan tummempi, Viipurin lääni taasen vaaleampi kartalla XII kuin väestöntiheyskartalla. Helpottaak- semme vertailua läänien kesken olemme taulun 2 viimeiseen sarekkeeseen ottaneet asukasluvun km?:llä. Mitä suurempi väes- töntiheys on, sitä suurempi on myös nautakarjan luku km?:lle. Kaksi mainittua lääniä on kuitenkin poikkeuksena. Selvemmin kuin missään muussa niitä karttoja, jotka esit- tavät jakautumista km%:lle, näkyy siis tässä tuo väestöntiheys- kartassa mainittu vaalea vyöhyke, joka ulottuu Lapista Oulu- järvelle, missä se hajautuu lounaaseen Porin tienoille ja kaak- koon pitkin Venäjän rajaa menevään haaraan.18 Suomen Kartasto. Karttalehdet n:ot 20 ja 21. Kartasta XI, joka osottaa jakautumisen 100 asukasta koh- den, näkyy, että ne asteet, jotka vastaavat 50—69 ja 60—70 nautaeläintä 100 asuk. kohden, ovat enimmän levinneet: ne kä- sittävät enemmän kuin puolen kaikista kunnista, 267 koko lu- vusta 471, ja ulottuvat aina pohjoiseen osaan Lappia. Tum- mimmat värit tavataan etupäässä Mikkelin läänissä, jossa kaikki pitäjät, paitsi 4, ovat kolmessa ylimmässä luokassa, jonka vuoksi myöskin läänin keskiluku, 71 nautaeläintä 100 asukasta kohden, on melkoisesti suurempi, kuin muiden läänien vastaava luku. Viipurin läänin kunnat jakautuvat varsin tasaisesti neljään alim- paan luokkaan ja keskiluku, 49 nautaa 100 asukasta kohden, on tuntuvasti pienempi. kuin muiden läänien luku. Kuudessa muussa läänissä, keskiluku 100 asukasta kohden vaihtelee ai- noastaan vähän, on 54 ja 60 välillä Huomiota herättää se, ettei Oulun lääni ole poikkeuksena, mutta se sopii siihen tulok- seen, jonka olemme ennen saaneet, että näet voinvienti asukas- lukuun nähden on tässä läänissä yhtä suuri, kuin siinä suhteessa enimmän edistyneissä muissa lääneissä. Suoranaista vertailua nautakarjan luvun ja viedyn voin määrän välillä ei tietysti voi tehdä, sillä vaariin on otettava myöskin lääneissä itsessään ta- pahtuva kulutus, mutta jossakin määrin on kuitenkin saavutettu yhtäläisyys takeena alkutietojen oikeudesta. Kun nautakarjan luku 100 asukasta kohden on likimain yhtäläinen kuudessa läänissä, kun se Mikkelin läänissä on ylä- ja Viipurin läänissä alapuolella koko maan keskilukua/ niin joh- tuu siitä, että kartta XII, joka osottaa nautakarjan lukua km?:lle, pääpiirteiltään on samannäköinen kuin maan väestöntiheyttä, s. o. asukaslukua km?%:llä esittävä kartta, se vain eroa, että Mikkelin lääni on kauttaaltaan tummempi, Viipurin lääni taasen vaaleampi kartalla XII kuin väestöntiheyskartalla. Helpottaak- semme vertailua läänien kesken olemme taulun 2 viimeiseen sarekkeeseen ottaneet asukasluvun km?:llä. Mitä suurempi väes- töntiheys on, sitä suurempi on myös nautakarjan luku km?:lle. Kaksi mainittua lääniä on kuitenkin poikkeuksena. Selvemmin kuin missään muussa niitä karttoja, jotka esit- tavät jakautumista km%:lle, näkyy siis tässä tuo väestöntiheys- kartassa mainittu vaalea vyöhyke, joka ulottuu Lapista Oulu- järvelle, missä se hajautuu lounaaseen Porin tienoille ja kaak- koon pitkin Venäjän rajaa menevään haaraan.18 Suomen Kartasto. Karttalehdet n:ot 20 ja 21. Kartasta XI, joka osottaa jakautumisen 100 asukasta koh- den, näkyy, että ne asteet, jotka vastaavat 50—69 ja 60—70 nautaeläintä 100 asuk. kohden, ovat enimmän levinneet: ne kä- sittävät enemmän kuin puolen kaikista kunnista, 267 koko lu- vusta 471, ja ulottuvat aina pohjoiseen osaan Lappia. Tum- mimmat värit tavataan etupäässä Mikkelin läänissä, jossa kaikki pitäjät, paitsi 4, ovat kolmessa ylimmässä luokassa, jonka vuoksi myöskin läänin keskiluku, 71 nautaeläintä 100 asukasta kohden, on melkoisesti suurempi, kuin muiden läänien vastaava luku. Viipurin läänin kunnat jakautuvat varsin tasaisesti neljään alim- paan luokkaan ja keskiluku, 49 nautaa 100 asukasta kohden, on tuntuvasti pienempi. kuin muiden läänien luku. Kuudessa muussa läänissä, keskiluku 100 asukasta kohden vaihtelee ai- noastaan vähän, on 54 ja 60 välillä Huomiota herättää se, ettei Oulun lääni ole poikkeuksena, mutta se sopii siihen tulok- seen, jonka olemme ennen saaneet, että näet voinvienti asukas- lukuun nähden on tässä läänissä yhtä suuri, kuin siinä suhteessa enimmän edistyneissä muissa lääneissä. Suoranaista vertailua nautakarjan luvun ja viedyn voin määrän välillä ei tietysti voi tehdä, sillä vaariin on otettava myöskin lääneissä itsessään ta- pahtuva kulutus, mutta jossakin määrin on kuitenkin saavutettu yhtäläisyys takeena alkutietojen oikeudesta. Kun nautakarjan luku 100 asukasta kohden on likimain yhtäläinen kuudessa läänissä, kun se Mikkelin läänissä on ylä- ja Viipurin läänissä alapuolella koko maan keskilukua/ niin joh- tuu siitä, että kartta XII, joka osottaa nautakarjan lukua km?:lle, pääpiirteiltään on samannäköinen kuin maan väestöntiheyttä, s. o. asukaslukua km?%:llä esittävä kartta, se vain eroa, että Mikkelin lääni on kauttaaltaan tummempi, Viipurin lääni taasen vaaleampi kartalla XII kuin väestöntiheyskartalla. Helpottaak- semme vertailua läänien kesken olemme taulun 2 viimeiseen sarekkeeseen ottaneet asukasluvun km?:llä. Mitä suurempi väes- töntiheys on, sitä suurempi on myös nautakarjan luku km?:lle. Kaksi mainittua lääniä on kuitenkin poikkeuksena. Selvemmin kuin missään muussa niitä karttoja, jotka esit- tavät jakautumista km%:lle, näkyy siis tässä tuo väestöntiheys- kartassa mainittu vaalea vyöhyke, joka ulottuu Lapista Oulu- järvelle, missä se hajautuu lounaaseen Porin tienoille ja kaak- koon pitkin Venäjän rajaa menevään haaraan. --- Maanviljelystilasto. 19 Hevoset. (Kartta XV). Laatiessa karttaa, joka näyttää hevosten jakautumisen km?:lle, on otettu lukuun ainoastaan maaseudun hevoset; varsa on laskettu /4 hevoseksi. Niinkuin ennenkin, panemme tähän- kin taulun, jossa esiintyy läänittäin hevosten jakautuminen sekä km?:lle että 100 asukasta kohden. Hevosia v. 1895 Läänit koko Juka 100 asuk. kohi kmiä kohden. maaseuduilla. | den maalaisv. Uudenmaan . . < 0.0. 27,844 15,7 2,51 Turun ja Porin . . . . . . 50,116 14,0 2,16 Hämeen. . < o... 36,784 151 2,04 Viipurin. < < < e. 39,310 11,7 * 1,5 Mikkelin . < 2 e. 22,422 12,5 1,30 Kuopion. < e 28,656 10,2 0,81 Vääsän «sos sowoa koa a 46,162 11,8 1,2 Oulun < 0 e. 21,585 9.6 0,14 Koko maa | 272,879 12,4 0,82 Taulusta näkyy, että hevosten luku 100 asukasta kohden ei vaihtele erittäin paljon eri lääneissä. Keskimäärin on 100 asukasta kohden noin 12 hevosta. Suurin lukumäärä asukas- lukuun nähden tavataan Uudenmaan ja Hämeen lääneissä, pie- nin Oulun läänissä. Hevosten lukumäärä km?:lle esitetään kartassa XV, joka pääpiirteiltään on väestöntiheyskartan näköinen, se vain eroa, että Uudenmaan, Hämeen sekä Turun ja Porin läänit ovat ver- raten tummemmat kuin väestöntiheyskartalla. Karjamäärän vaihtelut ajanjaksolla 1870—1895. Tutkiaksemme, onko nautakarjan luku maassa lisääntynyt samassa määrässä kuin maaseudun väkiluku, olemme ajanjaksoa 1870—1895 varten joka viidenneltä vuodelta jakaneet täysi-ikäis- ten nautaeläinten ja vasikkain koko Juvun sekä hevosten ja var- sain koko luvun maalaisväestön lukumäärää kohden, ja siten saatujen lukujen avulla vetäneet kaarreviivoja, jotka näyttävätMaanviljelystilasto. 19 Hevoset. (Kartta XV). Laatiessa karttaa, joka näyttää hevosten jakautumisen km?:lle, on otettu lukuun ainoastaan maaseudun hevoset; varsa on laskettu /4 hevoseksi. Niinkuin ennenkin, panemme tähän- kin taulun, jossa esiintyy läänittäin hevosten jakautuminen sekä km?:lle että 100 asukasta kohden. Hevosia v. 1895 Läänit koko Juka 100 asuk. kohi kmiä kohden. maaseuduilla. | den maalaisv. Uudenmaan . . < 0.0. 27,844 15,7 2,51 Turun ja Porin . . . . . . 50,116 14,0 2,16 Hämeen. . < o... 36,784 151 2,04 Viipurin. < < < e. 39,310 11,7 * 1,5 Mikkelin . < 2 e. 22,422 12,5 1,30 Kuopion. < e 28,656 10,2 0,81 Vääsän «sos sowoa koa a 46,162 11,8 1,2 Oulun < 0 e. 21,585 9.6 0,14 Koko maa | 272,879 12,4 0,82 Taulusta näkyy, että hevosten luku 100 asukasta kohden ei vaihtele erittäin paljon eri lääneissä. Keskimäärin on 100 asukasta kohden noin 12 hevosta. Suurin lukumäärä asukas- lukuun nähden tavataan Uudenmaan ja Hämeen lääneissä, pie- nin Oulun läänissä. Hevosten lukumäärä km?:lle esitetään kartassa XV, joka pääpiirteiltään on väestöntiheyskartan näköinen, se vain eroa, että Uudenmaan, Hämeen sekä Turun ja Porin läänit ovat ver- raten tummemmat kuin väestöntiheyskartalla. Karjamäärän vaihtelut ajanjaksolla 1870—1895. Tutkiaksemme, onko nautakarjan luku maassa lisääntynyt samassa määrässä kuin maaseudun väkiluku, olemme ajanjaksoa 1870—1895 varten joka viidenneltä vuodelta jakaneet täysi-ikäis- ten nautaeläinten ja vasikkain koko Juvun sekä hevosten ja var- sain koko luvun maalaisväestön lukumäärää kohden, ja siten saatujen lukujen avulla vetäneet kaarreviivoja, jotka näyttävätMaanviljelystilasto. 19 Hevoset. (Kartta XV). Laatiessa karttaa, joka näyttää hevosten jakautumisen km?:lle, on otettu lukuun ainoastaan maaseudun hevoset; varsa on laskettu /4 hevoseksi. Niinkuin ennenkin, panemme tähän- kin taulun, jossa esiintyy läänittäin hevosten jakautuminen sekä km?:lle että 100 asukasta kohden. Hevosia v. 1895 Läänit koko Juka 100 asuk. kohi kmiä kohden. maaseuduilla. | den maalaisv. Uudenmaan . . < 0.0. 27,844 15,7 2,51 Turun ja Porin . . . . . . 50,116 14,0 2,16 Hämeen. . < o... 36,784 151 2,04 Viipurin. < < < e. 39,310 11,7 * 1,5 Mikkelin . < 2 e. 22,422 12,5 1,30 Kuopion. < e 28,656 10,2 0,81 Vääsän «sos sowoa koa a 46,162 11,8 1,2 Oulun < 0 e. 21,585 9.6 0,14 Koko maa | 272,879 12,4 0,82 Taulusta näkyy, että hevosten luku 100 asukasta kohden ei vaihtele erittäin paljon eri lääneissä. Keskimäärin on 100 asukasta kohden noin 12 hevosta. Suurin lukumäärä asukas- lukuun nähden tavataan Uudenmaan ja Hämeen lääneissä, pie- nin Oulun läänissä. Hevosten lukumäärä km?:lle esitetään kartassa XV, joka pääpiirteiltään on väestöntiheyskartan näköinen, se vain eroa, että Uudenmaan, Hämeen sekä Turun ja Porin läänit ovat ver- raten tummemmat kuin väestöntiheyskartalla. Karjamäärän vaihtelut ajanjaksolla 1870—1895. Tutkiaksemme, onko nautakarjan luku maassa lisääntynyt samassa määrässä kuin maaseudun väkiluku, olemme ajanjaksoa 1870—1895 varten joka viidenneltä vuodelta jakaneet täysi-ikäis- ten nautaeläinten ja vasikkain koko Juvun sekä hevosten ja var- sain koko luvun maalaisväestön lukumäärää kohden, ja siten saatujen lukujen avulla vetäneet kaarreviivoja, jotka näyttävät --- 20 Suomen Kartasto. Karttalehdet n:ot 20 ja 21. karjamäärän vaihtelua asukasmäärää kohden eri lääneissä ja koko maassa. Myöskin lampaita ja sikoja varten on samanlaisia kaarreviivoja vedetty (kuv. 4). Koska ei kuvissa synny mi- tään epäselvyyttä, annamme mielemmin olla kaarreviivat sellaisi- naan tasoittamatta, miksi ne ovat numerojen mukaan tulleet. Nautakarjaviivan tuntuva nousu muutamissa lääneissä v. 1875 johtunee virheellisistä tiedoista. Samoin näyttävät ylimmät kaarreviivat Hämeen läänissä epätodenmukaisilta. Viivat osottavat, että nautakarjan luku, pieniä vaihteluita huomioon ottamatta, on kasvanut melkein samassa suhteessa, kuin maalaisväestön luku. Poikkeuksena on Hämeen lääni, minkä viiva laskee, sekä Mikkelin ja Viipurin läänit, joiden viivat nou- sevat, joten siis siellä nautakarjan luku on lisääntynyt nopeam- min kuin väestön. Hevosten luku on hiukan alentunut väkilukuun nähden. Poikkeuksena on ainoastaan Turun ja Porin lääni, jonka viiva ei nouse eikä laske. Lampaista huomautamme niiden verraten suurta lukua Turun ja Porin, Vaasan ja Oulun lääneissä. Pienin lukumäärä on Kuopion läänissä. Useimpain läänien ja koko maan viivat alenevat hiukkasen. Sikojen luku on hiukkasen laskemaan päin. Omituista on, että kuitenkin sikojen vienti viime 15 vuonna on melkoisesti vähentynyt. Se arvioitiin 1884 lähes 1.200,000 miksi, mutta laski sitten äkkiä, eikä ollut 1894 kuin 150,000 m:kan arvoinen. Vertauksen vuoksi mainittakoon, että Tanskasta 1895 vietiin eläviä sikoja 14,500,000 m:kan arvosta ja sitäpaitsi sianlihaa ja silavaa 52,700,000 m:kan arvosta. Sovitettu nautakarja. Voidaksemme verrata eri läänien kotieläinmääriä toisiinsa esitämme vielä yhden taulun, johon on v:lta 1895 otettu n. s. »sovitetun nautakarjan» jakautuminen km%ille ja maalaisväes- tön luvulle. Laskussa otetaan yksiköksi täysikasvuinen nauta- eläin, jonka arvo katsotaan olevan = ! 2 täysikasvuista hevosta == 2 varsaa = 2 vasikkaa ja hiehoa = 8 lammasta = 3 sikaa.20 Suomen Kartasto. Karttalehdet n:ot 20 ja 21. karjamäärän vaihtelua asukasmäärää kohden eri lääneissä ja koko maassa. Myöskin lampaita ja sikoja varten on samanlaisia kaarreviivoja vedetty (kuv. 4). Koska ei kuvissa synny mi- tään epäselvyyttä, annamme mielemmin olla kaarreviivat sellaisi- naan tasoittamatta, miksi ne ovat numerojen mukaan tulleet. Nautakarjaviivan tuntuva nousu muutamissa lääneissä v. 1875 johtunee virheellisistä tiedoista. Samoin näyttävät ylimmät kaarreviivat Hämeen läänissä epätodenmukaisilta. Viivat osottavat, että nautakarjan luku, pieniä vaihteluita huomioon ottamatta, on kasvanut melkein samassa suhteessa, kuin maalaisväestön luku. Poikkeuksena on Hämeen lääni, minkä viiva laskee, sekä Mikkelin ja Viipurin läänit, joiden viivat nou- sevat, joten siis siellä nautakarjan luku on lisääntynyt nopeam- min kuin väestön. Hevosten luku on hiukan alentunut väkilukuun nähden. Poikkeuksena on ainoastaan Turun ja Porin lääni, jonka viiva ei nouse eikä laske. Lampaista huomautamme niiden verraten suurta lukua Turun ja Porin, Vaasan ja Oulun lääneissä. Pienin lukumäärä on Kuopion läänissä. Useimpain läänien ja koko maan viivat alenevat hiukkasen. Sikojen luku on hiukkasen laskemaan päin. Omituista on, että kuitenkin sikojen vienti viime 15 vuonna on melkoisesti vähentynyt. Se arvioitiin 1884 lähes 1.200,000 miksi, mutta laski sitten äkkiä, eikä ollut 1894 kuin 150,000 m:kan arvoinen. Vertauksen vuoksi mainittakoon, että Tanskasta 1895 vietiin eläviä sikoja 14,500,000 m:kan arvosta ja sitäpaitsi sianlihaa ja silavaa 52,700,000 m:kan arvosta. Sovitettu nautakarja. Voidaksemme verrata eri läänien kotieläinmääriä toisiinsa esitämme vielä yhden taulun, johon on v:lta 1895 otettu n. s. »sovitetun nautakarjan» jakautuminen km%ille ja maalaisväes- tön luvulle. Laskussa otetaan yksiköksi täysikasvuinen nauta- eläin, jonka arvo katsotaan olevan = ! 2 täysikasvuista hevosta == 2 varsaa = 2 vasikkaa ja hiehoa = 8 lammasta = 3 sikaa.20 Suomen Kartasto. Karttalehdet n:ot 20 ja 21. karjamäärän vaihtelua asukasmäärää kohden eri lääneissä ja koko maassa. Myöskin lampaita ja sikoja varten on samanlaisia kaarreviivoja vedetty (kuv. 4). Koska ei kuvissa synny mi- tään epäselvyyttä, annamme mielemmin olla kaarreviivat sellaisi- naan tasoittamatta, miksi ne ovat numerojen mukaan tulleet. Nautakarjaviivan tuntuva nousu muutamissa lääneissä v. 1875 johtunee virheellisistä tiedoista. Samoin näyttävät ylimmät kaarreviivat Hämeen läänissä epätodenmukaisilta. Viivat osottavat, että nautakarjan luku, pieniä vaihteluita huomioon ottamatta, on kasvanut melkein samassa suhteessa, kuin maalaisväestön luku. Poikkeuksena on Hämeen lääni, minkä viiva laskee, sekä Mikkelin ja Viipurin läänit, joiden viivat nou- sevat, joten siis siellä nautakarjan luku on lisääntynyt nopeam- min kuin väestön. Hevosten luku on hiukan alentunut väkilukuun nähden. Poikkeuksena on ainoastaan Turun ja Porin lääni, jonka viiva ei nouse eikä laske. Lampaista huomautamme niiden verraten suurta lukua Turun ja Porin, Vaasan ja Oulun lääneissä. Pienin lukumäärä on Kuopion läänissä. Useimpain läänien ja koko maan viivat alenevat hiukkasen. Sikojen luku on hiukkasen laskemaan päin. Omituista on, että kuitenkin sikojen vienti viime 15 vuonna on melkoisesti vähentynyt. Se arvioitiin 1884 lähes 1.200,000 miksi, mutta laski sitten äkkiä, eikä ollut 1894 kuin 150,000 m:kan arvoinen. Vertauksen vuoksi mainittakoon, että Tanskasta 1895 vietiin eläviä sikoja 14,500,000 m:kan arvosta ja sitäpaitsi sianlihaa ja silavaa 52,700,000 m:kan arvosta. Sovitettu nautakarja. Voidaksemme verrata eri läänien kotieläinmääriä toisiinsa esitämme vielä yhden taulun, johon on v:lta 1895 otettu n. s. »sovitetun nautakarjan» jakautuminen km%ille ja maalaisväes- tön luvulle. Laskussa otetaan yksiköksi täysikasvuinen nauta- eläin, jonka arvo katsotaan olevan = ! 2 täysikasvuista hevosta == 2 varsaa = 2 vasikkaa ja hiehoa = 8 lammasta = 3 sikaa. --- Maanviljely stilasio. 21 Sovitettu nautakarja 1895 Läänit. luku. 100 asuk Koho anaiä kohden. den maalaisv. Uudenmaan i. . < 0. 179,639 107 16,1 Turun ja Porin . . . . . 331,226 92 14,3 Hämeen , < J k e. 237.320 98 13,2 Viipurin. < < oe. 278.631 82 8,9 Mikkelin, < < < 0.0. 192,374 109 111 Kuopion. < Le. 244,738 87 6,9 Vaasan 0 LL 353,168 90 9,2 Oulun < e. 195,411 87 12 Koko maa| — 2,012,507 92 61 Taulun viimeisestä sarekkeesta näkee, että sovitettu nauta- karjaluku ei vaihtele erittäin paljon eri lääneissä. Mikkelin ja Uudenmaan läänit ovat eri sijalla, Viipurin lääni viimeisellä. Keskimäärin tulee kutakin maan asukasta kohden likimain yksi sovitettu nautaeläin, vastaava täysikasvuisen nautaeläimen arvoa, sekä kuusi sovitettua nautaeläintä jokaiselle km? ille. E. R. Neovius.Maanviljely stilasio. 21 Sovitettu nautakarja 1895 Läänit. luku. 100 asuk Koho anaiä kohden. den maalaisv. Uudenmaan i. . < 0. 179,639 107 16,1 Turun ja Porin . . . . . 331,226 92 14,3 Hämeen , < J k e. 237.320 98 13,2 Viipurin. < < oe. 278.631 82 8,9 Mikkelin, < < < 0.0. 192,374 109 111 Kuopion. < Le. 244,738 87 6,9 Vaasan 0 LL 353,168 90 9,2 Oulun < e. 195,411 87 12 Koko maa| — 2,012,507 92 61 Taulun viimeisestä sarekkeesta näkee, että sovitettu nauta- karjaluku ei vaihtele erittäin paljon eri lääneissä. Mikkelin ja Uudenmaan läänit ovat eri sijalla, Viipurin lääni viimeisellä. Keskimäärin tulee kutakin maan asukasta kohden likimain yksi sovitettu nautaeläin, vastaava täysikasvuisen nautaeläimen arvoa, sekä kuusi sovitettua nautaeläintä jokaiselle km? ille. E. R. Neovius.Maanviljely stilasio. 21 Sovitettu nautakarja 1895 Läänit. luku. 100 asuk Koho anaiä kohden. den maalaisv. Uudenmaan i. . < 0. 179,639 107 16,1 Turun ja Porin . . . . . 331,226 92 14,3 Hämeen , < J k e. 237.320 98 13,2 Viipurin. < < oe. 278.631 82 8,9 Mikkelin, < < < 0.0. 192,374 109 111 Kuopion. < Le. 244,738 87 6,9 Vaasan 0 LL 353,168 90 9,2 Oulun < e. 195,411 87 12 Koko maa| — 2,012,507 92 61 Taulun viimeisestä sarekkeesta näkee, että sovitettu nauta- karjaluku ei vaihtele erittäin paljon eri lääneissä. Mikkelin ja Uudenmaan läänit ovat eri sijalla, Viipurin lääni viimeisellä. Keskimäärin tulee kutakin maan asukasta kohden likimain yksi sovitettu nautaeläin, vastaava täysikasvuisen nautaeläimen arvoa, sekä kuusi sovitettua nautaeläintä jokaiselle km? ille. E. R. Neovius. --- --- Kuw.1. Ruis-, Ohra- ja Kaura-sato Y%:ina koko sadosta. Uudenmaan lääni. Turun ja Porin lääni. Hämeen lääni. 70 % 70 % 60 %/a 1 N 60% ] Maan JE i 50", K 1 509, 40%, a - N => 30% 30 %o 20 %9 N N N [- 20% 10 % MEN | i, o |]10% o. o 0%o | 0% Viipurin lääni. Mikkelin lääni. Kuopion lääni. 70% 70% o [-! H N 60% A AA) 50% 50% 40%, N T R R | 409 äi] a SN SW K | 20% 20% — H a ät jomman = e i = 10% o 9 | 10% 00%, Wi L | 00, Vaasan lääni. Oulun lääni. Koko maa. 70 o N T T Ii 70% 60%! 60 % 50%, 50 % = K 400, 400, 30% R 3005 20% 1 Ke) 2096 10% 10 % 00, 00, 1866-70 71-75 76-80 81-85 86-90 91-45 1866-70 71-75 76-80 81-85 86-90 91-95 1866-70 71-75 76-80 81-85 86-90 91-95 R=Ruis. 0=0hra. K =Kaura.Kuw.1. Ruis-, Ohra- ja Kaura-sato Y%:ina koko sadosta. Uudenmaan lääni. Turun ja Porin lääni. Hämeen lääni. 70 % 70 % 60 %/a 1 N 60% ] Maan JE i 50", K 1 509, 40%, a - N => 30% 30 %o 20 %9 N N N [- 20% 10 % MEN | i, o |]10% o. o 0%o | 0% Viipurin lääni. Mikkelin lääni. Kuopion lääni. 70% 70% o [-! H N 60% A AA) 50% 50% 40%, N T R R | 409 äi] a SN SW K | 20% 20% — H a ät jomman = e i = 10% o 9 | 10% 00%, Wi L | 00, Vaasan lääni. Oulun lääni. Koko maa. 70 o N T T Ii 70% 60%! 60 % 50%, 50 % = K 400, 400, 30% R 3005 20% 1 Ke) 2096 10% 10 % 00, 00, 1866-70 71-75 76-80 81-85 86-90 91-45 1866-70 71-75 76-80 81-85 86-90 91-95 1866-70 71-75 76-80 81-85 86-90 91-95 R=Ruis. 0=0hra. K =Kaura.Kuw.1. Ruis-, Ohra- ja Kaura-sato Y%:ina koko sadosta. Uudenmaan lääni. Turun ja Porin lääni. Hämeen lääni. 70 % 70 % 60 %/a 1 N 60% ] Maan JE i 50", K 1 509, 40%, a - N => 30% 30 %o 20 %9 N N N [- 20% 10 % MEN | i, o |]10% o. o 0%o | 0% Viipurin lääni. Mikkelin lääni. Kuopion lääni. 70% 70% o [-! H N 60% A AA) 50% 50% 40%, N T R R | 409 äi] a SN SW K | 20% 20% — H a ät jomman = e i = 10% o 9 | 10% 00%, Wi L | 00, Vaasan lääni. Oulun lääni. Koko maa. 70 o N T T Ii 70% 60%! 60 % 50%, 50 % = K 400, 400, 30% R 3005 20% 1 Ke) 2096 10% 10 % 00, 00, 1866-70 71-75 76-80 81-85 86-90 91-45 1866-70 71-75 76-80 81-85 86-90 91-95 1866-70 71-75 76-80 81-85 86-90 91-95 R=Ruis. 0=0hra. K =Kaura. --- --- Kuw. 2. Sato asukasta kohden maalaisväestöä. r 1 Uudenmaan lääni. Turun ja Porin lääni. Hämeen lääni. | I it ; 48 [ Jkok: dA dA, = 1 L = "Kok. l i i 6 AA L + N 3 R = 1 : : l E - Jo -— o 6 | Viipurin lääni. Mikkelin lääni. Kuopion lääni. 8 i 8 "0 N + 7 l 7 jä a i A am iii 6 i Kok-i 6 [1 L = - - - 6 Kok. ö 4 NNN N NNN 4 4 dA - i Kok. 3 a, 3 | K. R | |. | 5 2 2 jam s == 8 kä — R H o 1 l = 1 : — o N O e— [i 0 L 1 [a Vaasan lääni. Oulun lääni. Koko maa. 8 - 8 7 | I L J = N 7 6 |. 1 un N 6 — == Kok: ö 5 4 [ alli " = 4 s «Kok. =] | E : 2 R 2 = KA 1 lo+1 o v Di [ |!!! = 0 1866 71 76 81 86 91 96 1866 71 76 81 86 91 98 1866 71 76 81 86 91 96 R=Riuis. 0=0Ohra. K =Kaura. P=-Perunat. Kok. = Koko viljasato.Kuw. 2. Sato asukasta kohden maalaisväestöä. r 1 Uudenmaan lääni. Turun ja Porin lääni. Hämeen lääni. | I it ; 48 [ Jkok: dA dA, = 1 L = "Kok. l i i 6 AA L + N 3 R = 1 : : l E - Jo -— o 6 | Viipurin lääni. Mikkelin lääni. Kuopion lääni. 8 i 8 "0 N + 7 l 7 jä a i A am iii 6 i Kok-i 6 [1 L = - - - 6 Kok. ö 4 NNN N NNN 4 4 dA - i Kok. 3 a, 3 | K. R | |. | 5 2 2 jam s == 8 kä — R H o 1 l = 1 : — o N O e— [i 0 L 1 [a Vaasan lääni. Oulun lääni. Koko maa. 8 - 8 7 | I L J = N 7 6 |. 1 un N 6 — == Kok: ö 5 4 [ alli " = 4 s «Kok. =] | E : 2 R 2 = KA 1 lo+1 o v Di [ |!!! = 0 1866 71 76 81 86 91 96 1866 71 76 81 86 91 98 1866 71 76 81 86 91 96 R=Riuis. 0=0Ohra. K =Kaura. P=-Perunat. Kok. = Koko viljasato.Kuw. 2. Sato asukasta kohden maalaisväestöä. r 1 Uudenmaan lääni. Turun ja Porin lääni. Hämeen lääni. | I it ; 48 [ Jkok: dA dA, = 1 L = "Kok. l i i 6 AA L + N 3 R = 1 : : l E - Jo -— o 6 | Viipurin lääni. Mikkelin lääni. Kuopion lääni. 8 i 8 "0 N + 7 l 7 jä a i A am iii 6 i Kok-i 6 [1 L = - - - 6 Kok. ö 4 NNN N NNN 4 4 dA - i Kok. 3 a, 3 | K. R | |. | 5 2 2 jam s == 8 kä — R H o 1 l = 1 : — o N O e— [i 0 L 1 [a Vaasan lääni. Oulun lääni. Koko maa. 8 - 8 7 | I L J = N 7 6 |. 1 un N 6 — == Kok: ö 5 4 [ alli " = 4 s «Kok. =] | E : 2 R 2 = KA 1 lo+1 o v Di [ |!!! = 0 1866 71 76 81 86 91 96 1866 71 76 81 86 91 98 1866 71 76 81 86 91 96 R=Riuis. 0=0Ohra. K =Kaura. P=-Perunat. Kok. = Koko viljasato. --- --- kw. 3 — Keskisato yhden hl:n kylvöstä. Uudenmaan lääni. Turun ja Porin lääni. Hämeen lääni. 8 — 8 ] N 8 jä 3 2 T 2 1 — = + 1 Viipurin lääni. Mikkelin lääni. Kuopion lääni. : 8 R 7 [jalo --- maalaisväestöä. Uudenmaan lääni. Turun ja Porin lääni. Hämeen lääni. 70 R 60 Je 50 40 30 20 10 80 Viipurin lääni. Mikkelin lääni. Kuopion lääni, 70 60 50 40 30 2 10 Ta | OTL 80 Vaasan lääni. Oulun lääni. Koko maa. 70 60 50 40 + 30 20 H jm W iw H , <: aN it 85 90 9 1870 75 80 85 90 9 1870 75 80 85 90 N = Nautakarjaa. L —=Lampaita. H= Hevosia. S= Sikoja. kä 30 60 50 40 30 20 10 [3 70 50 40 10 70 50 40 20 10 maalaisväestöä. Uudenmaan lääni. Turun ja Porin lääni. Hämeen lääni. 70 R 60 Je 50 40 30 20 10 80 Viipurin lääni. Mikkelin lääni. Kuopion lääni, 70 60 50 40 30 2 10 Ta | OTL 80 Vaasan lääni. Oulun lääni. Koko maa. 70 60 50 40 + 30 20 H jm W iw H , <: aN it 85 90 9 1870 75 80 85 90 9 1870 75 80 85 90 N = Nautakarjaa. L —=Lampaita. H= Hevosia. S= Sikoja. kä 30 60 50 40 30 20 10 [3 70 50 40 10 70 50 40 20 10 maalaisväestöä. Uudenmaan lääni. Turun ja Porin lääni. Hämeen lääni. 70 R 60 Je 50 40 30 20 10 80 Viipurin lääni. Mikkelin lääni. Kuopion lääni, 70 60 50 40 30 2 10 Ta | OTL 80 Vaasan lääni. Oulun lääni. Koko maa. 70 60 50 40 + 30 20 H jm W iw H , <: aN it 85 90 9 1870 75 80 85 90 9 1870 75 80 85 90 N = Nautakarjaa. L —=Lampaita. H= Hevosia. S= Sikoja. kä 30 60 50 40 30 20 10 [3 70 50 40 10 70 50 40 20 10 --- --- SUOMEN KARTASTO. —KARTTALEHTI N:o 22. Kosket. 1880-luvun jälkimmäisellä puoliskolla laadittiin silloisen kulkulaitospäällikön vapaaherra G. v. A/fthanin toimesta, — hän jo nuorempina vuosinaan oli harrastanut Suomen hydrografiaa, — siinä virastossa, jonka toimena on suorittaa maan vesiraken- nuksia ja muita kulkulaitostöitä (Tie- ja vesirakennusten yli- hallituksessa), »Luettelo ja kertomus Suomessa löytyvistä suu- remmista vesistöistä, vesireiteistä sekä suuremmista vesiputouk- sista ja koskista, joihin teollisuuslaitoksia jo on perustettu». Tässä luettelossa oli ilmoitettu myöskin koskien putouskorkeus ja voimamäärä hevosvoimissa arvioituna. Tämä teos, jonka perustuksena oli eri vesistöpiireistä varta vasten vaaditut tiedon- annot, julaistiin painosta v. 1889, mutta sitä on sittemmin Tie- ja vesirakennusten ylihallituksessa täydennelty ja oikaistu mikäli luotettavampia tiedonantoja on saatu. On näet luonnollista. että kun vesistöjen vesimäärä eri vuodenaikoina tuntuvasti vaihtelee, sen vesivoimakin sitä myöten muuttuu. Ainoastaan perinpohjai- sesti tutkimalla kutakin koskea erittäin voidaan tarkalleen mää- rätä kosken koko voimamäärä (luonnollisten hevosvoimain määrä) sekä se osa siitä, mikä voidaan käyttää teollisuuden palveluk- seen (käytettävät hevosvoimat). Kuitenkin on näihin saakka vain muutamaa meidän vesistöistämme tutkittu tässä suhteessa. Nykyään olemassa olevaa maamme koskien vesivoiman arvio- laskua ei siis suinkaan voida pitää täysin oikeana; se koskee ainoastaan luonnollisia hevosvoimia, toisin sanoen, se on mää- rätty ottamalla laskuun koko putouskorkeus ja tarkoittaa mo- nissa tapauksissa tulvaveden aikana vallitsevaa tilaa. Vaikka siis käsillä olevat numerot ovatkin sangen epäluotettavia, ovatSUOMEN KARTASTO. —KARTTALEHTI N:o 22. Kosket. 1880-luvun jälkimmäisellä puoliskolla laadittiin silloisen kulkulaitospäällikön vapaaherra G. v. A/fthanin toimesta, — hän jo nuorempina vuosinaan oli harrastanut Suomen hydrografiaa, — siinä virastossa, jonka toimena on suorittaa maan vesiraken- nuksia ja muita kulkulaitostöitä (Tie- ja vesirakennusten yli- hallituksessa), »Luettelo ja kertomus Suomessa löytyvistä suu- remmista vesistöistä, vesireiteistä sekä suuremmista vesiputouk- sista ja koskista, joihin teollisuuslaitoksia jo on perustettu». Tässä luettelossa oli ilmoitettu myöskin koskien putouskorkeus ja voimamäärä hevosvoimissa arvioituna. Tämä teos, jonka perustuksena oli eri vesistöpiireistä varta vasten vaaditut tiedon- annot, julaistiin painosta v. 1889, mutta sitä on sittemmin Tie- ja vesirakennusten ylihallituksessa täydennelty ja oikaistu mikäli luotettavampia tiedonantoja on saatu. On näet luonnollista. että kun vesistöjen vesimäärä eri vuodenaikoina tuntuvasti vaihtelee, sen vesivoimakin sitä myöten muuttuu. Ainoastaan perinpohjai- sesti tutkimalla kutakin koskea erittäin voidaan tarkalleen mää- rätä kosken koko voimamäärä (luonnollisten hevosvoimain määrä) sekä se osa siitä, mikä voidaan käyttää teollisuuden palveluk- seen (käytettävät hevosvoimat). Kuitenkin on näihin saakka vain muutamaa meidän vesistöistämme tutkittu tässä suhteessa. Nykyään olemassa olevaa maamme koskien vesivoiman arvio- laskua ei siis suinkaan voida pitää täysin oikeana; se koskee ainoastaan luonnollisia hevosvoimia, toisin sanoen, se on mää- rätty ottamalla laskuun koko putouskorkeus ja tarkoittaa mo- nissa tapauksissa tulvaveden aikana vallitsevaa tilaa. Vaikka siis käsillä olevat numerot ovatkin sangen epäluotettavia, ovatSUOMEN KARTASTO. —KARTTALEHTI N:o 22. Kosket. 1880-luvun jälkimmäisellä puoliskolla laadittiin silloisen kulkulaitospäällikön vapaaherra G. v. A/fthanin toimesta, — hän jo nuorempina vuosinaan oli harrastanut Suomen hydrografiaa, — siinä virastossa, jonka toimena on suorittaa maan vesiraken- nuksia ja muita kulkulaitostöitä (Tie- ja vesirakennusten yli- hallituksessa), »Luettelo ja kertomus Suomessa löytyvistä suu- remmista vesistöistä, vesireiteistä sekä suuremmista vesiputouk- sista ja koskista, joihin teollisuuslaitoksia jo on perustettu». Tässä luettelossa oli ilmoitettu myöskin koskien putouskorkeus ja voimamäärä hevosvoimissa arvioituna. Tämä teos, jonka perustuksena oli eri vesistöpiireistä varta vasten vaaditut tiedon- annot, julaistiin painosta v. 1889, mutta sitä on sittemmin Tie- ja vesirakennusten ylihallituksessa täydennelty ja oikaistu mikäli luotettavampia tiedonantoja on saatu. On näet luonnollista. että kun vesistöjen vesimäärä eri vuodenaikoina tuntuvasti vaihtelee, sen vesivoimakin sitä myöten muuttuu. Ainoastaan perinpohjai- sesti tutkimalla kutakin koskea erittäin voidaan tarkalleen mää- rätä kosken koko voimamäärä (luonnollisten hevosvoimain määrä) sekä se osa siitä, mikä voidaan käyttää teollisuuden palveluk- seen (käytettävät hevosvoimat). Kuitenkin on näihin saakka vain muutamaa meidän vesistöistämme tutkittu tässä suhteessa. Nykyään olemassa olevaa maamme koskien vesivoiman arvio- laskua ei siis suinkaan voida pitää täysin oikeana; se koskee ainoastaan luonnollisia hevosvoimia, toisin sanoen, se on mää- rätty ottamalla laskuun koko putouskorkeus ja tarkoittaa mo- nissa tapauksissa tulvaveden aikana vallitsevaa tilaa. Vaikka siis käsillä olevat numerot ovatkin sangen epäluotettavia, ovat --- 2 Suomen Kartasto. Karitalehti n:o 22. ne kuitenkin ainoat nykyään saatavissa olevat ja antavat paitsi tietoja putouskorkeudesta kaikissa tapauksissa ylimalkaisen käsi- tyksen koskiemme suuruudesta. Viimeksimainitun täydennetyn luettelon maan koskista on senaattori O. Bergbom suosiollisesti jättänyt käytettäväksi Suo- men Kartaston karttaa n:oa 22 varten, joka on laadittu pro- fessori E. R. Neoviuksen johdolla. Kartalla on esitetty 700 koskea, jotka alempana seuraavassa luettelossa ovat luetellut numerojärjestyksessä sekä merkityt karttaan vastaavilla, mus- talla painetuilla numeroilla. Kosken paikka on siinä, missä ve- sistöä leikkaa suora, punainen viiva; viivan pituus kuvaa putouk- sen korkeutta siten, että kaksi millimetriä vastaa metrin putousta. Missä koskien vesivoima on suunnilleen arvioitu, on se merkitty luetteloon, sekä punaisilla numeroilla karttaan. Yleiskatsauk- sen helpoittamiseksi on väkevämmät kosket — 1,000 hevos- voimaisista alkaen — merkitty karttaan vihreillä renkailla, joi- den pinta-ala on suhteellinen hevosvoimain lukumäärään. Jos kanava tai huomattavampi teollisuuslaitos kosken ääressä löytyy, on se mainittu luettelossa heti kosken nimen jäl- keen. Muuten viittamme siihen tekstiin, joka seuraa etempänä maamme kulkulaitoksia ja teollisuutta esittäväin karttain (n:ot 27 sekä 23 ja 24) selityksenä. Ennenkuin ryhdytään karttaa lähemmin tarkastamaan, on huomautettava kahta silmiinpistävää puutteellisuutta, joita on ollut mahdoton välttää: Maamme pohjoisimmassa osassa, Lapissa, on koskia mer- kitty joko ainoastaan jokien alajuoksuihin, tahi (Jäämereen laske- viin jokiin y. m.) ei ensinkään, vaikka kaikki Lapin joet ovat kauttaaltaan melkein täynnä koskia. Syy tähän puutteellisuuteen on se, että koskia lueteltaessa on pidetty silmällä maan kulku- neuvoja ja teollisuutta, joista ei kumpainenkaan Lapissa vielä ole noussut minkäänlaiselle kehitysasteelle. Koskia, joiden putous on yhtä metriä matalampi, ei lainkaan ole voitu merkitä karttaan sen pienen mittakaavan vuoksi. Niillä tuskin onkaan, ainakaan nykyhetkellä, mitään käytännöllistä merkitystä eivätkä ne ympäristöilleenkään anna erityistä leimaa. Muutamia koskia on jätetty merkitsemättä, kun niiden paikkaa ei ole voitu määrätä, ja toisia on luetteloon merkitty numeroi- matta karttalehden painosta valmistumisen jälkeen.2 Suomen Kartasto. Karitalehti n:o 22. ne kuitenkin ainoat nykyään saatavissa olevat ja antavat paitsi tietoja putouskorkeudesta kaikissa tapauksissa ylimalkaisen käsi- tyksen koskiemme suuruudesta. Viimeksimainitun täydennetyn luettelon maan koskista on senaattori O. Bergbom suosiollisesti jättänyt käytettäväksi Suo- men Kartaston karttaa n:oa 22 varten, joka on laadittu pro- fessori E. R. Neoviuksen johdolla. Kartalla on esitetty 700 koskea, jotka alempana seuraavassa luettelossa ovat luetellut numerojärjestyksessä sekä merkityt karttaan vastaavilla, mus- talla painetuilla numeroilla. Kosken paikka on siinä, missä ve- sistöä leikkaa suora, punainen viiva; viivan pituus kuvaa putouk- sen korkeutta siten, että kaksi millimetriä vastaa metrin putousta. Missä koskien vesivoima on suunnilleen arvioitu, on se merkitty luetteloon, sekä punaisilla numeroilla karttaan. Yleiskatsauk- sen helpoittamiseksi on väkevämmät kosket — 1,000 hevos- voimaisista alkaen — merkitty karttaan vihreillä renkailla, joi- den pinta-ala on suhteellinen hevosvoimain lukumäärään. Jos kanava tai huomattavampi teollisuuslaitos kosken ääressä löytyy, on se mainittu luettelossa heti kosken nimen jäl- keen. Muuten viittamme siihen tekstiin, joka seuraa etempänä maamme kulkulaitoksia ja teollisuutta esittäväin karttain (n:ot 27 sekä 23 ja 24) selityksenä. Ennenkuin ryhdytään karttaa lähemmin tarkastamaan, on huomautettava kahta silmiinpistävää puutteellisuutta, joita on ollut mahdoton välttää: Maamme pohjoisimmassa osassa, Lapissa, on koskia mer- kitty joko ainoastaan jokien alajuoksuihin, tahi (Jäämereen laske- viin jokiin y. m.) ei ensinkään, vaikka kaikki Lapin joet ovat kauttaaltaan melkein täynnä koskia. Syy tähän puutteellisuuteen on se, että koskia lueteltaessa on pidetty silmällä maan kulku- neuvoja ja teollisuutta, joista ei kumpainenkaan Lapissa vielä ole noussut minkäänlaiselle kehitysasteelle. Koskia, joiden putous on yhtä metriä matalampi, ei lainkaan ole voitu merkitä karttaan sen pienen mittakaavan vuoksi. Niillä tuskin onkaan, ainakaan nykyhetkellä, mitään käytännöllistä merkitystä eivätkä ne ympäristöilleenkään anna erityistä leimaa. Muutamia koskia on jätetty merkitsemättä, kun niiden paikkaa ei ole voitu määrätä, ja toisia on luetteloon merkitty numeroi- matta karttalehden painosta valmistumisen jälkeen.2 Suomen Kartasto. Karitalehti n:o 22. ne kuitenkin ainoat nykyään saatavissa olevat ja antavat paitsi tietoja putouskorkeudesta kaikissa tapauksissa ylimalkaisen käsi- tyksen koskiemme suuruudesta. Viimeksimainitun täydennetyn luettelon maan koskista on senaattori O. Bergbom suosiollisesti jättänyt käytettäväksi Suo- men Kartaston karttaa n:oa 22 varten, joka on laadittu pro- fessori E. R. Neoviuksen johdolla. Kartalla on esitetty 700 koskea, jotka alempana seuraavassa luettelossa ovat luetellut numerojärjestyksessä sekä merkityt karttaan vastaavilla, mus- talla painetuilla numeroilla. Kosken paikka on siinä, missä ve- sistöä leikkaa suora, punainen viiva; viivan pituus kuvaa putouk- sen korkeutta siten, että kaksi millimetriä vastaa metrin putousta. Missä koskien vesivoima on suunnilleen arvioitu, on se merkitty luetteloon, sekä punaisilla numeroilla karttaan. Yleiskatsauk- sen helpoittamiseksi on väkevämmät kosket — 1,000 hevos- voimaisista alkaen — merkitty karttaan vihreillä renkailla, joi- den pinta-ala on suhteellinen hevosvoimain lukumäärään. Jos kanava tai huomattavampi teollisuuslaitos kosken ääressä löytyy, on se mainittu luettelossa heti kosken nimen jäl- keen. Muuten viittamme siihen tekstiin, joka seuraa etempänä maamme kulkulaitoksia ja teollisuutta esittäväin karttain (n:ot 27 sekä 23 ja 24) selityksenä. Ennenkuin ryhdytään karttaa lähemmin tarkastamaan, on huomautettava kahta silmiinpistävää puutteellisuutta, joita on ollut mahdoton välttää: Maamme pohjoisimmassa osassa, Lapissa, on koskia mer- kitty joko ainoastaan jokien alajuoksuihin, tahi (Jäämereen laske- viin jokiin y. m.) ei ensinkään, vaikka kaikki Lapin joet ovat kauttaaltaan melkein täynnä koskia. Syy tähän puutteellisuuteen on se, että koskia lueteltaessa on pidetty silmällä maan kulku- neuvoja ja teollisuutta, joista ei kumpainenkaan Lapissa vielä ole noussut minkäänlaiselle kehitysasteelle. Koskia, joiden putous on yhtä metriä matalampi, ei lainkaan ole voitu merkitä karttaan sen pienen mittakaavan vuoksi. Niillä tuskin onkaan, ainakaan nykyhetkellä, mitään käytännöllistä merkitystä eivätkä ne ympäristöilleenkään anna erityistä leimaa. Muutamia koskia on jätetty merkitsemättä, kun niiden paikkaa ei ole voitu määrätä, ja toisia on luetteloon merkitty numeroi- matta karttalehden painosta valmistumisen jälkeen. --- Kosket. 3 Suomen koskien kartta antaa etsimättä aihetta mietelmiin maan vesistöistä yleensä ja niiden luonnonlaadusta, sitä ker- naammin kuin ei yksikään maa koko maailmassa vedä vertoja »tuhatjärvien maalle» vesistöjen runsauteen nähden. Alkusyy tähän vedenpaljouteen selviää, kun tarkkaavasti tutkistelee Suo- men korkeussuhteita (kartta n:o 2) ja maan geoloogista raken- netta. Vuoriperä (kartta n:o 3) on melkein veden läpäisemätön, suu- ressa määrin rapautumaton sekä pinnaltaan säännöttömän murtei- nen. Se ei nouse sanottavan korkealle maan sisäosissa: Etelä- Hämeessä, Savossa ja Karjalassa 795—150 m yli merenpinnan. Siitä pohjoiseen se kohoo jotenkin epätasaisesti 150—200 miiin. Kuusamossa ja Lapissa se nousee melkoista korkeammalle, nim. 200—500 miiin; ja vihdoin seuraavat sitte korkeammat tunturit. Saariselän tunturiseudun tuolla puolen maa jälleen alenee Ina- rin syvänteeseen. Vuoriperän peittävät irtonaiset maalajit (kartta n:o 4) yleensä ohuesti, mutta kuitenkin usein salvaten järviä. Monin paikoin kulkee harjuja, joilla eri seuduissa on omanlaa- tuiset suuntansa. Suomen- ja Pohjanlahden rannikkomailla on 50—100 kilometrin levyisellä vyöhykkeellä irtain maa tasaisesti kerrostunutta savea ja hietaa; niiden väliköt samoinkuin sisä- maat ja koko Pohjois-Suomen peittää taasen moreenisora. Maan- pinta on siten rannikkoalueella tullut jokseenkin tasaisesti me- reen päin viettäväksi, mutta Etelä- ja Keski-Suomen sisäosissa pääasiassa verrattain tasalakeaksi, joskin yksityiskohdittain ylen epätasaiseksi. Pohjois-Suomi taas kohoo kohoomistaan sisä- maahan päin, vaikkakin epätasaisesti, aina tunturiseutuun saakka (500—800 m). Näiden korkeussuhteiden vaikutuksesta kokoontuu sade vesistöiksi, jotka eri seuduissa ovat sangen erilaisia luonteeltaan. Rannikkoalueella sade juoksee vedenjakajilta suoraa päätä mereen lukuisina puroina, jokina ja pienempinä virtoina, jotka irtaimeen maakerrokseen ovat kaivaneet laaksoväyliä. Rannikko- vyöhykkeellä ei sen vähäiseen leveyteen nähden, 50-—-70—140 km vedenjakajaan saakka (150—200 m yli merenpinnan), saata syntyä sen pitempiä vesijaksoja. Jokaisen vesijakson sade- alue on vähäinen, pari kolme tuhatta, enintäin 5,000 km? (La- puanjoki, Siikajoki ja Kyrönjoki), eikä Pohjanmaan kaikkien pikkujokien ala ole yhteensä suurempi kuin Tornionjoen yksi-Kosket. 3 Suomen koskien kartta antaa etsimättä aihetta mietelmiin maan vesistöistä yleensä ja niiden luonnonlaadusta, sitä ker- naammin kuin ei yksikään maa koko maailmassa vedä vertoja »tuhatjärvien maalle» vesistöjen runsauteen nähden. Alkusyy tähän vedenpaljouteen selviää, kun tarkkaavasti tutkistelee Suo- men korkeussuhteita (kartta n:o 2) ja maan geoloogista raken- netta. Vuoriperä (kartta n:o 3) on melkein veden läpäisemätön, suu- ressa määrin rapautumaton sekä pinnaltaan säännöttömän murtei- nen. Se ei nouse sanottavan korkealle maan sisäosissa: Etelä- Hämeessä, Savossa ja Karjalassa 795—150 m yli merenpinnan. Siitä pohjoiseen se kohoo jotenkin epätasaisesti 150—200 miiin. Kuusamossa ja Lapissa se nousee melkoista korkeammalle, nim. 200—500 miiin; ja vihdoin seuraavat sitte korkeammat tunturit. Saariselän tunturiseudun tuolla puolen maa jälleen alenee Ina- rin syvänteeseen. Vuoriperän peittävät irtonaiset maalajit (kartta n:o 4) yleensä ohuesti, mutta kuitenkin usein salvaten järviä. Monin paikoin kulkee harjuja, joilla eri seuduissa on omanlaa- tuiset suuntansa. Suomen- ja Pohjanlahden rannikkomailla on 50—100 kilometrin levyisellä vyöhykkeellä irtain maa tasaisesti kerrostunutta savea ja hietaa; niiden väliköt samoinkuin sisä- maat ja koko Pohjois-Suomen peittää taasen moreenisora. Maan- pinta on siten rannikkoalueella tullut jokseenkin tasaisesti me- reen päin viettäväksi, mutta Etelä- ja Keski-Suomen sisäosissa pääasiassa verrattain tasalakeaksi, joskin yksityiskohdittain ylen epätasaiseksi. Pohjois-Suomi taas kohoo kohoomistaan sisä- maahan päin, vaikkakin epätasaisesti, aina tunturiseutuun saakka (500—800 m). Näiden korkeussuhteiden vaikutuksesta kokoontuu sade vesistöiksi, jotka eri seuduissa ovat sangen erilaisia luonteeltaan. Rannikkoalueella sade juoksee vedenjakajilta suoraa päätä mereen lukuisina puroina, jokina ja pienempinä virtoina, jotka irtaimeen maakerrokseen ovat kaivaneet laaksoväyliä. Rannikko- vyöhykkeellä ei sen vähäiseen leveyteen nähden, 50-—-70—140 km vedenjakajaan saakka (150—200 m yli merenpinnan), saata syntyä sen pitempiä vesijaksoja. Jokaisen vesijakson sade- alue on vähäinen, pari kolme tuhatta, enintäin 5,000 km? (La- puanjoki, Siikajoki ja Kyrönjoki), eikä Pohjanmaan kaikkien pikkujokien ala ole yhteensä suurempi kuin Tornionjoen yksi-Kosket. 3 Suomen koskien kartta antaa etsimättä aihetta mietelmiin maan vesistöistä yleensä ja niiden luonnonlaadusta, sitä ker- naammin kuin ei yksikään maa koko maailmassa vedä vertoja »tuhatjärvien maalle» vesistöjen runsauteen nähden. Alkusyy tähän vedenpaljouteen selviää, kun tarkkaavasti tutkistelee Suo- men korkeussuhteita (kartta n:o 2) ja maan geoloogista raken- netta. Vuoriperä (kartta n:o 3) on melkein veden läpäisemätön, suu- ressa määrin rapautumaton sekä pinnaltaan säännöttömän murtei- nen. Se ei nouse sanottavan korkealle maan sisäosissa: Etelä- Hämeessä, Savossa ja Karjalassa 795—150 m yli merenpinnan. Siitä pohjoiseen se kohoo jotenkin epätasaisesti 150—200 miiin. Kuusamossa ja Lapissa se nousee melkoista korkeammalle, nim. 200—500 miiin; ja vihdoin seuraavat sitte korkeammat tunturit. Saariselän tunturiseudun tuolla puolen maa jälleen alenee Ina- rin syvänteeseen. Vuoriperän peittävät irtonaiset maalajit (kartta n:o 4) yleensä ohuesti, mutta kuitenkin usein salvaten järviä. Monin paikoin kulkee harjuja, joilla eri seuduissa on omanlaa- tuiset suuntansa. Suomen- ja Pohjanlahden rannikkomailla on 50—100 kilometrin levyisellä vyöhykkeellä irtain maa tasaisesti kerrostunutta savea ja hietaa; niiden väliköt samoinkuin sisä- maat ja koko Pohjois-Suomen peittää taasen moreenisora. Maan- pinta on siten rannikkoalueella tullut jokseenkin tasaisesti me- reen päin viettäväksi, mutta Etelä- ja Keski-Suomen sisäosissa pääasiassa verrattain tasalakeaksi, joskin yksityiskohdittain ylen epätasaiseksi. Pohjois-Suomi taas kohoo kohoomistaan sisä- maahan päin, vaikkakin epätasaisesti, aina tunturiseutuun saakka (500—800 m). Näiden korkeussuhteiden vaikutuksesta kokoontuu sade vesistöiksi, jotka eri seuduissa ovat sangen erilaisia luonteeltaan. Rannikkoalueella sade juoksee vedenjakajilta suoraa päätä mereen lukuisina puroina, jokina ja pienempinä virtoina, jotka irtaimeen maakerrokseen ovat kaivaneet laaksoväyliä. Rannikko- vyöhykkeellä ei sen vähäiseen leveyteen nähden, 50-—-70—140 km vedenjakajaan saakka (150—200 m yli merenpinnan), saata syntyä sen pitempiä vesijaksoja. Jokaisen vesijakson sade- alue on vähäinen, pari kolme tuhatta, enintäin 5,000 km? (La- puanjoki, Siikajoki ja Kyrönjoki), eikä Pohjanmaan kaikkien pikkujokien ala ole yhteensä suurempi kuin Tornionjoen yksi- --- 4 Suomen Kartasto. Karttalehti n:o 22. nään tahi Kokemäenjoen. Sateentulokin on Pohjanlahden ranta- seuduilla säännöllisesti vähäisempi kuin sisämaassa (katso kart- toja n:ot 8 ja 9). Kaiken tämän vuoksi on kustakin joesta virtaava vesimäärä ainoastaan vähäinen. Mutta se on sitäpaitsi eri suuri eri vuodenaikoina. Lumensulamisesta (kartta n:o 8) syntyy suuri kevättulva jo toukokuulla, mutta kesällä on vettä hyvin niukalta. Suurimman ja pienimmän vesimäärän suhde on muutamissa virroissa sangen epätasainen, mutta useimmissa ne suhteutuvat toisiinsa osapuilleen kuin 10—8—7: 1, mikä suhde asettuu tasaisemmaksi niissä virroissa, joilla kauempana latvoil- laan on järvisäiliö, kuten esim. Pyhäjoella, Lestijoella, Ähtävän- joella. Tästä seuraa, että suuremmat sateet sangen pian syn- nyttävät virroissa tilapäisiä tulvia. Niin viettävää rinnettä juoksevat joet, kuin nämä, ovat luon- nollisesti läpi läpeensä koskisia. Varsinaisia vesiputouksia on Suomessa vain poikkeuksittain, mutta rajuja koskia on nyt pu- heena olevalla alueella sitä runsaammin; 15 peninkulman pitui- sessa Pyhäjoessa esimerkiksi lasketaan olevan 67 koskea. Ve- neellä kulkeminen ei siksi ole mahdollista kaikkialla eikä kaikkina aikoina. Koskien putouskorkeus on usein melkoinen, 5—10— 20 jopa 25 m; onpa Kyrönjokeen laskevassa Jalasjoessa 3 km pitkässä koskisarjassa, jolla on yhteisnimenä Pitkäkoski (n:o 295), 35 /s m:n putouskorkeus, joten se on toinen järjestyksessä kai- kista alla luetelluista koskista. Esittämämme seikat vaikuttavat, että kaikkien rannikkoalueen omien jokien vesivoima, putous- korkeudesta huolimatta, on verrattain mitätön: hevosvoimaa sata tahi pari, useasti 2—500, paikoitellen 500—1,000 (n:ot 145, 167, 169, 198, 220, 228, 260, 278, 282, 286, 289, 437, 443, 506, 510, 658, 659, 673, 688, 690, 697), tahi poikkeustiloissa yli 1,000 hv. (n:ot 133, 257, 292, 500, 501, 507, 698), ja aivan yksityisissä tapauksissa siitäkin yli (295 Pitkäkoski, arvioitu 2,220 hv., toisen laskun mukaan, luultavasti vedenvähyyden aikana tehdyn, on se vain 617; 694 Ruhankoski 4,500). Rannikkoalueella on kaksi vesijaksoa, jotka poikkeavat mainituista. Ne ovat Lohjan ja Jänisjärven vesistöt. Niitä saamme etempänä erityisesti tarkastella. Enimmät äsken esitetyt luonnonominaisuudet, jotka ovat ominaisia rannikkoalueen omille joille, tavataan myöskin suu- rissa Pohjan joissa, sillä eroavaisuudella kuitenkin, että nämä4 Suomen Kartasto. Karttalehti n:o 22. nään tahi Kokemäenjoen. Sateentulokin on Pohjanlahden ranta- seuduilla säännöllisesti vähäisempi kuin sisämaassa (katso kart- toja n:ot 8 ja 9). Kaiken tämän vuoksi on kustakin joesta virtaava vesimäärä ainoastaan vähäinen. Mutta se on sitäpaitsi eri suuri eri vuodenaikoina. Lumensulamisesta (kartta n:o 8) syntyy suuri kevättulva jo toukokuulla, mutta kesällä on vettä hyvin niukalta. Suurimman ja pienimmän vesimäärän suhde on muutamissa virroissa sangen epätasainen, mutta useimmissa ne suhteutuvat toisiinsa osapuilleen kuin 10—8—7: 1, mikä suhde asettuu tasaisemmaksi niissä virroissa, joilla kauempana latvoil- laan on järvisäiliö, kuten esim. Pyhäjoella, Lestijoella, Ähtävän- joella. Tästä seuraa, että suuremmat sateet sangen pian syn- nyttävät virroissa tilapäisiä tulvia. Niin viettävää rinnettä juoksevat joet, kuin nämä, ovat luon- nollisesti läpi läpeensä koskisia. Varsinaisia vesiputouksia on Suomessa vain poikkeuksittain, mutta rajuja koskia on nyt pu- heena olevalla alueella sitä runsaammin; 15 peninkulman pitui- sessa Pyhäjoessa esimerkiksi lasketaan olevan 67 koskea. Ve- neellä kulkeminen ei siksi ole mahdollista kaikkialla eikä kaikkina aikoina. Koskien putouskorkeus on usein melkoinen, 5—10— 20 jopa 25 m; onpa Kyrönjokeen laskevassa Jalasjoessa 3 km pitkässä koskisarjassa, jolla on yhteisnimenä Pitkäkoski (n:o 295), 35 /s m:n putouskorkeus, joten se on toinen järjestyksessä kai- kista alla luetelluista koskista. Esittämämme seikat vaikuttavat, että kaikkien rannikkoalueen omien jokien vesivoima, putous- korkeudesta huolimatta, on verrattain mitätön: hevosvoimaa sata tahi pari, useasti 2—500, paikoitellen 500—1,000 (n:ot 145, 167, 169, 198, 220, 228, 260, 278, 282, 286, 289, 437, 443, 506, 510, 658, 659, 673, 688, 690, 697), tahi poikkeustiloissa yli 1,000 hv. (n:ot 133, 257, 292, 500, 501, 507, 698), ja aivan yksityisissä tapauksissa siitäkin yli (295 Pitkäkoski, arvioitu 2,220 hv., toisen laskun mukaan, luultavasti vedenvähyyden aikana tehdyn, on se vain 617; 694 Ruhankoski 4,500). Rannikkoalueella on kaksi vesijaksoa, jotka poikkeavat mainituista. Ne ovat Lohjan ja Jänisjärven vesistöt. Niitä saamme etempänä erityisesti tarkastella. Enimmät äsken esitetyt luonnonominaisuudet, jotka ovat ominaisia rannikkoalueen omille joille, tavataan myöskin suu- rissa Pohjan joissa, sillä eroavaisuudella kuitenkin, että nämä4 Suomen Kartasto. Karttalehti n:o 22. nään tahi Kokemäenjoen. Sateentulokin on Pohjanlahden ranta- seuduilla säännöllisesti vähäisempi kuin sisämaassa (katso kart- toja n:ot 8 ja 9). Kaiken tämän vuoksi on kustakin joesta virtaava vesimäärä ainoastaan vähäinen. Mutta se on sitäpaitsi eri suuri eri vuodenaikoina. Lumensulamisesta (kartta n:o 8) syntyy suuri kevättulva jo toukokuulla, mutta kesällä on vettä hyvin niukalta. Suurimman ja pienimmän vesimäärän suhde on muutamissa virroissa sangen epätasainen, mutta useimmissa ne suhteutuvat toisiinsa osapuilleen kuin 10—8—7: 1, mikä suhde asettuu tasaisemmaksi niissä virroissa, joilla kauempana latvoil- laan on järvisäiliö, kuten esim. Pyhäjoella, Lestijoella, Ähtävän- joella. Tästä seuraa, että suuremmat sateet sangen pian syn- nyttävät virroissa tilapäisiä tulvia. Niin viettävää rinnettä juoksevat joet, kuin nämä, ovat luon- nollisesti läpi läpeensä koskisia. Varsinaisia vesiputouksia on Suomessa vain poikkeuksittain, mutta rajuja koskia on nyt pu- heena olevalla alueella sitä runsaammin; 15 peninkulman pitui- sessa Pyhäjoessa esimerkiksi lasketaan olevan 67 koskea. Ve- neellä kulkeminen ei siksi ole mahdollista kaikkialla eikä kaikkina aikoina. Koskien putouskorkeus on usein melkoinen, 5—10— 20 jopa 25 m; onpa Kyrönjokeen laskevassa Jalasjoessa 3 km pitkässä koskisarjassa, jolla on yhteisnimenä Pitkäkoski (n:o 295), 35 /s m:n putouskorkeus, joten se on toinen järjestyksessä kai- kista alla luetelluista koskista. Esittämämme seikat vaikuttavat, että kaikkien rannikkoalueen omien jokien vesivoima, putous- korkeudesta huolimatta, on verrattain mitätön: hevosvoimaa sata tahi pari, useasti 2—500, paikoitellen 500—1,000 (n:ot 145, 167, 169, 198, 220, 228, 260, 278, 282, 286, 289, 437, 443, 506, 510, 658, 659, 673, 688, 690, 697), tahi poikkeustiloissa yli 1,000 hv. (n:ot 133, 257, 292, 500, 501, 507, 698), ja aivan yksityisissä tapauksissa siitäkin yli (295 Pitkäkoski, arvioitu 2,220 hv., toisen laskun mukaan, luultavasti vedenvähyyden aikana tehdyn, on se vain 617; 694 Ruhankoski 4,500). Rannikkoalueella on kaksi vesijaksoa, jotka poikkeavat mainituista. Ne ovat Lohjan ja Jänisjärven vesistöt. Niitä saamme etempänä erityisesti tarkastella. Enimmät äsken esitetyt luonnonominaisuudet, jotka ovat ominaisia rannikkoalueen omille joille, tavataan myöskin suu- rissa Pohjan joissa, sillä eroavaisuudella kuitenkin, että nämä --- Kosket. 5 ovat kooltaan valtavia. Ne ovat edellisiä 3—4 kertaa pitempiä ja niiden lähteetkin ovat 3—4 kertaa korkeammalla, 335—450 m merenpintaa ylempänä. Sentähden on luonnollista, että Tornion-, Kemi- ja Iijoet ovat pitkin matkojaan täynnä koskia, — ensin- mainitussa on laskettu 192 koskea 45 peninkulmalla. Putous- korkeus on yleensä jokseenkin sama kuin pienempien jokien koskissa, mutta sadealue ja samalla vedenpaljous on kymmen- kertainen. Pienin alue on Iijoella, vähän laajempi kuin 9,500 km?; Tornionjoen ala sitävastoin on lähes 34,000 ja Kemijoen 53.000 km? Niissäkin on vedenpaljous vaihteleva eri vuoden- aikojen mukaan. Iijoki purkaa suustaan valtavan kevättulvan aikana noin 2,400 m3 sekunnissa, mutta sateisinakin kesinä mel- koista vähemmän kuin 300 ja muutaman viikon poudan jälkeen ainoastaan 53 m3, kunnes rankka sade taas saa sen paisumaan. Kemijoen 2,600 m3 sekunnissa tavallisella vedenkorkeudella antaa käsityksen sen mahtavasta vedenpaljoudesta korkeimmalla kevät- tulvalla; tämä määrä vähenee kuitenkin alavedellä ! 2o tai ! 10:ksi ja joenpinta laskee lähes 6—9 metriä. Tässäkin siis ilmenee suurempien = säiliöjärvien puute joen alajuoksulla. Joissakin määrin tätä korvaa Kemi- ja Tornionjoelle se, että niiden lähde- vedet ovat ylhäällä tunturiseudussa, jossa lumi alkaa sulaa vasta myöhään. Mainituissa kolmessa joessa löytyy siis koskia, joiden voima on laskettava kymmentuhansiin hevosvoimiin. Useissa koskissa etenkin Iijoessa on 5—10—20,000 hv; seitsemässä (n:ot 2, 3, 4, 5, 6. 9, 11) on kussakin 30—50,000 hv, viidessä (n:ot 1, 7, 13, 14, 99) on vielä enemmän eli aina 72,000 ja kolmessa (n:ot 8, 10, 98) aina 116—133,000 hv:aan asti. Vielä on meidän puhuttava eräistä maallemme erityisesti ominaisesta vesistöryhmästä, nim. sisämaan vesistöistä, jotka mitoiltaan usein ovat viimeksi selitettyjen jokien kaltaisia, vaan luonnoltaan kokonaan eroavat sekä niistä että rannikkoseudun pikkujoista. Eräitä maamme alueita reunustavat joka taholla veden- jakajat ja sade kokoontuu niin ollen alueen laaksopohjiin, joita paikoitellen salpaavat matalat vuoriperä- tai soraharjanne-kyn- nykset. Täten syntyy lukemattomia järviä, jotka ovat toisiinsa yhdistettyjä salmilla tai lyhyillä virroilla. Zmarinjärvi on siten aika lukuisain pienempien eri tahoilta juoksevien lisävesien pää-Kosket. 5 ovat kooltaan valtavia. Ne ovat edellisiä 3—4 kertaa pitempiä ja niiden lähteetkin ovat 3—4 kertaa korkeammalla, 335—450 m merenpintaa ylempänä. Sentähden on luonnollista, että Tornion-, Kemi- ja Iijoet ovat pitkin matkojaan täynnä koskia, — ensin- mainitussa on laskettu 192 koskea 45 peninkulmalla. Putous- korkeus on yleensä jokseenkin sama kuin pienempien jokien koskissa, mutta sadealue ja samalla vedenpaljous on kymmen- kertainen. Pienin alue on Iijoella, vähän laajempi kuin 9,500 km?; Tornionjoen ala sitävastoin on lähes 34,000 ja Kemijoen 53.000 km? Niissäkin on vedenpaljous vaihteleva eri vuoden- aikojen mukaan. Iijoki purkaa suustaan valtavan kevättulvan aikana noin 2,400 m3 sekunnissa, mutta sateisinakin kesinä mel- koista vähemmän kuin 300 ja muutaman viikon poudan jälkeen ainoastaan 53 m3, kunnes rankka sade taas saa sen paisumaan. Kemijoen 2,600 m3 sekunnissa tavallisella vedenkorkeudella antaa käsityksen sen mahtavasta vedenpaljoudesta korkeimmalla kevät- tulvalla; tämä määrä vähenee kuitenkin alavedellä ! 2o tai ! 10:ksi ja joenpinta laskee lähes 6—9 metriä. Tässäkin siis ilmenee suurempien = säiliöjärvien puute joen alajuoksulla. Joissakin määrin tätä korvaa Kemi- ja Tornionjoelle se, että niiden lähde- vedet ovat ylhäällä tunturiseudussa, jossa lumi alkaa sulaa vasta myöhään. Mainituissa kolmessa joessa löytyy siis koskia, joiden voima on laskettava kymmentuhansiin hevosvoimiin. Useissa koskissa etenkin Iijoessa on 5—10—20,000 hv; seitsemässä (n:ot 2, 3, 4, 5, 6. 9, 11) on kussakin 30—50,000 hv, viidessä (n:ot 1, 7, 13, 14, 99) on vielä enemmän eli aina 72,000 ja kolmessa (n:ot 8, 10, 98) aina 116—133,000 hv:aan asti. Vielä on meidän puhuttava eräistä maallemme erityisesti ominaisesta vesistöryhmästä, nim. sisämaan vesistöistä, jotka mitoiltaan usein ovat viimeksi selitettyjen jokien kaltaisia, vaan luonnoltaan kokonaan eroavat sekä niistä että rannikkoseudun pikkujoista. Eräitä maamme alueita reunustavat joka taholla veden- jakajat ja sade kokoontuu niin ollen alueen laaksopohjiin, joita paikoitellen salpaavat matalat vuoriperä- tai soraharjanne-kyn- nykset. Täten syntyy lukemattomia järviä, jotka ovat toisiinsa yhdistettyjä salmilla tai lyhyillä virroilla. Zmarinjärvi on siten aika lukuisain pienempien eri tahoilta juoksevien lisävesien pää-Kosket. 5 ovat kooltaan valtavia. Ne ovat edellisiä 3—4 kertaa pitempiä ja niiden lähteetkin ovat 3—4 kertaa korkeammalla, 335—450 m merenpintaa ylempänä. Sentähden on luonnollista, että Tornion-, Kemi- ja Iijoet ovat pitkin matkojaan täynnä koskia, — ensin- mainitussa on laskettu 192 koskea 45 peninkulmalla. Putous- korkeus on yleensä jokseenkin sama kuin pienempien jokien koskissa, mutta sadealue ja samalla vedenpaljous on kymmen- kertainen. Pienin alue on Iijoella, vähän laajempi kuin 9,500 km?; Tornionjoen ala sitävastoin on lähes 34,000 ja Kemijoen 53.000 km? Niissäkin on vedenpaljous vaihteleva eri vuoden- aikojen mukaan. Iijoki purkaa suustaan valtavan kevättulvan aikana noin 2,400 m3 sekunnissa, mutta sateisinakin kesinä mel- koista vähemmän kuin 300 ja muutaman viikon poudan jälkeen ainoastaan 53 m3, kunnes rankka sade taas saa sen paisumaan. Kemijoen 2,600 m3 sekunnissa tavallisella vedenkorkeudella antaa käsityksen sen mahtavasta vedenpaljoudesta korkeimmalla kevät- tulvalla; tämä määrä vähenee kuitenkin alavedellä ! 2o tai ! 10:ksi ja joenpinta laskee lähes 6—9 metriä. Tässäkin siis ilmenee suurempien = säiliöjärvien puute joen alajuoksulla. Joissakin määrin tätä korvaa Kemi- ja Tornionjoelle se, että niiden lähde- vedet ovat ylhäällä tunturiseudussa, jossa lumi alkaa sulaa vasta myöhään. Mainituissa kolmessa joessa löytyy siis koskia, joiden voima on laskettava kymmentuhansiin hevosvoimiin. Useissa koskissa etenkin Iijoessa on 5—10—20,000 hv; seitsemässä (n:ot 2, 3, 4, 5, 6. 9, 11) on kussakin 30—50,000 hv, viidessä (n:ot 1, 7, 13, 14, 99) on vielä enemmän eli aina 72,000 ja kolmessa (n:ot 8, 10, 98) aina 116—133,000 hv:aan asti. Vielä on meidän puhuttava eräistä maallemme erityisesti ominaisesta vesistöryhmästä, nim. sisämaan vesistöistä, jotka mitoiltaan usein ovat viimeksi selitettyjen jokien kaltaisia, vaan luonnoltaan kokonaan eroavat sekä niistä että rannikkoseudun pikkujoista. Eräitä maamme alueita reunustavat joka taholla veden- jakajat ja sade kokoontuu niin ollen alueen laaksopohjiin, joita paikoitellen salpaavat matalat vuoriperä- tai soraharjanne-kyn- nykset. Täten syntyy lukemattomia järviä, jotka ovat toisiinsa yhdistettyjä salmilla tai lyhyillä virroilla. Zmarinjärvi on siten aika lukuisain pienempien eri tahoilta juoksevien lisävesien pää- --- 6 Suomen Kartasto. Karttalehti n:o 22. syvänne, ja Oulujärvi kokoilee pitkänlaisia reittejä koillisesta ja idästä. Etelä-Suomen sisämaassa, jonka rajana (katso kor- keuskarttaa n:o 2) pohjoisessa ja luoteessa on Maanselkä, län- nessä useampia harjanteita ja pitkin sen koko eteläistä äärtä Salpausselkä, on etelän puolella sellaisia altaita Näsijärvi vie- märijärvineen, ja Pärjänne omineen, joihin yhtyy myöskin Puula- vesi, sekä vihdoin Saimaa. Lisävesiä nämä altaat saavat eri tahoilta: Näsijärveen niitä laskee sen pohjoispuolisista seuduista, ja kaakostakin yhtyy vesiä sen viemäriin; Päijänteeseen tulee lisäreittejä pohjoisesta ja Saimaaseen osaksi pohjoisesta, osaksi koillisesta, sekä itärajan ja Venäjän-Karjalan selänteeltä. Näistä lisävesistä enimmät tulevat suoraan ylävämmiltä seuduilta ja ovat senvuoksi koskisia. Kartassa helposti huomaa nämä koski- seudut, jotka osittain vastaavat rannikkoalueen samantapaisia seutuja; muita suuremmat ovat Jyväskylän pohjoispuolella ole- vat kosket. Mutta yhtä silmiinpistävää on, että melkoisissa osissa Etelä-Hämettä. suurimmassa osassa Savoa sekä länti- sessä Karjalassa ei löydy koskia melkein ensinkään, (idässä ei niitä ole merkitty, missä olisikin). Juuri tämän alan melkein täyttävätkin nuo suuret, monihaaraiset altaat, ja itsestään on selvää, että näin ollen ei jää kyllin suurta maa-alaa, mihin jokia voisi syntyäkään. Ne vähäiset juoksevat vedet, joita näillä seuduin on, voivat tehdä vain pieniä koskia, joissa kenties on jonkunmoinen putouskorkeus, mutta ei pysyväistä vedentuloa. Ainoat suuremmat kosket, mitä tällä järvialueella tavataan, ovat reittien järvien välisiä portaita. Laivat pääsevät siitä syystä kulkemaan enemmän kuin 300 km Lauritsalasta (76 m meren- pintaa korkeammalla) aina lisalmeen asti (85 m), tarvitsematta kanavasulkujen kautta sivuuttaa useampia kuin kolme koskea (Taipaleen, Konnuksen ja Viannon kanavat). Heti kun pääsyvänteen vesi on päässyt aluetta rajoittavan tokeen poikki, se luontuu samaan säännönmukaiseen kulkuun kuin rannikkoalueen pienet virrat. Mutta kun viimemainitut vasta tässä vedenjakajan juurella syntyvät, ovat Paatsjoki, Oulu- joki, Kokemäenjoki, Kymi ja Vuoksi siinä jo mahtavia ja vesi- rikkaita, ne kun ovat saaneet syntynsä laajoilta sadealueilta ja suurista varastosäiliöistä. Ne tekevätkin rannikkoalueen poikki virratessaan yhtä väkeviä koskia kuin Lapin joet alajuoksuillaan tahi vielä mahtavampiakin; mutta ne ovat kestävämpiä kuin ne pitämään runsasta vettä halki koko vuoden.6 Suomen Kartasto. Karttalehti n:o 22. syvänne, ja Oulujärvi kokoilee pitkänlaisia reittejä koillisesta ja idästä. Etelä-Suomen sisämaassa, jonka rajana (katso kor- keuskarttaa n:o 2) pohjoisessa ja luoteessa on Maanselkä, län- nessä useampia harjanteita ja pitkin sen koko eteläistä äärtä Salpausselkä, on etelän puolella sellaisia altaita Näsijärvi vie- märijärvineen, ja Pärjänne omineen, joihin yhtyy myöskin Puula- vesi, sekä vihdoin Saimaa. Lisävesiä nämä altaat saavat eri tahoilta: Näsijärveen niitä laskee sen pohjoispuolisista seuduista, ja kaakostakin yhtyy vesiä sen viemäriin; Päijänteeseen tulee lisäreittejä pohjoisesta ja Saimaaseen osaksi pohjoisesta, osaksi koillisesta, sekä itärajan ja Venäjän-Karjalan selänteeltä. Näistä lisävesistä enimmät tulevat suoraan ylävämmiltä seuduilta ja ovat senvuoksi koskisia. Kartassa helposti huomaa nämä koski- seudut, jotka osittain vastaavat rannikkoalueen samantapaisia seutuja; muita suuremmat ovat Jyväskylän pohjoispuolella ole- vat kosket. Mutta yhtä silmiinpistävää on, että melkoisissa osissa Etelä-Hämettä. suurimmassa osassa Savoa sekä länti- sessä Karjalassa ei löydy koskia melkein ensinkään, (idässä ei niitä ole merkitty, missä olisikin). Juuri tämän alan melkein täyttävätkin nuo suuret, monihaaraiset altaat, ja itsestään on selvää, että näin ollen ei jää kyllin suurta maa-alaa, mihin jokia voisi syntyäkään. Ne vähäiset juoksevat vedet, joita näillä seuduin on, voivat tehdä vain pieniä koskia, joissa kenties on jonkunmoinen putouskorkeus, mutta ei pysyväistä vedentuloa. Ainoat suuremmat kosket, mitä tällä järvialueella tavataan, ovat reittien järvien välisiä portaita. Laivat pääsevät siitä syystä kulkemaan enemmän kuin 300 km Lauritsalasta (76 m meren- pintaa korkeammalla) aina lisalmeen asti (85 m), tarvitsematta kanavasulkujen kautta sivuuttaa useampia kuin kolme koskea (Taipaleen, Konnuksen ja Viannon kanavat). Heti kun pääsyvänteen vesi on päässyt aluetta rajoittavan tokeen poikki, se luontuu samaan säännönmukaiseen kulkuun kuin rannikkoalueen pienet virrat. Mutta kun viimemainitut vasta tässä vedenjakajan juurella syntyvät, ovat Paatsjoki, Oulu- joki, Kokemäenjoki, Kymi ja Vuoksi siinä jo mahtavia ja vesi- rikkaita, ne kun ovat saaneet syntynsä laajoilta sadealueilta ja suurista varastosäiliöistä. Ne tekevätkin rannikkoalueen poikki virratessaan yhtä väkeviä koskia kuin Lapin joet alajuoksuillaan tahi vielä mahtavampiakin; mutta ne ovat kestävämpiä kuin ne pitämään runsasta vettä halki koko vuoden.6 Suomen Kartasto. Karttalehti n:o 22. syvänne, ja Oulujärvi kokoilee pitkänlaisia reittejä koillisesta ja idästä. Etelä-Suomen sisämaassa, jonka rajana (katso kor- keuskarttaa n:o 2) pohjoisessa ja luoteessa on Maanselkä, län- nessä useampia harjanteita ja pitkin sen koko eteläistä äärtä Salpausselkä, on etelän puolella sellaisia altaita Näsijärvi vie- märijärvineen, ja Pärjänne omineen, joihin yhtyy myöskin Puula- vesi, sekä vihdoin Saimaa. Lisävesiä nämä altaat saavat eri tahoilta: Näsijärveen niitä laskee sen pohjoispuolisista seuduista, ja kaakostakin yhtyy vesiä sen viemäriin; Päijänteeseen tulee lisäreittejä pohjoisesta ja Saimaaseen osaksi pohjoisesta, osaksi koillisesta, sekä itärajan ja Venäjän-Karjalan selänteeltä. Näistä lisävesistä enimmät tulevat suoraan ylävämmiltä seuduilta ja ovat senvuoksi koskisia. Kartassa helposti huomaa nämä koski- seudut, jotka osittain vastaavat rannikkoalueen samantapaisia seutuja; muita suuremmat ovat Jyväskylän pohjoispuolella ole- vat kosket. Mutta yhtä silmiinpistävää on, että melkoisissa osissa Etelä-Hämettä. suurimmassa osassa Savoa sekä länti- sessä Karjalassa ei löydy koskia melkein ensinkään, (idässä ei niitä ole merkitty, missä olisikin). Juuri tämän alan melkein täyttävätkin nuo suuret, monihaaraiset altaat, ja itsestään on selvää, että näin ollen ei jää kyllin suurta maa-alaa, mihin jokia voisi syntyäkään. Ne vähäiset juoksevat vedet, joita näillä seuduin on, voivat tehdä vain pieniä koskia, joissa kenties on jonkunmoinen putouskorkeus, mutta ei pysyväistä vedentuloa. Ainoat suuremmat kosket, mitä tällä järvialueella tavataan, ovat reittien järvien välisiä portaita. Laivat pääsevät siitä syystä kulkemaan enemmän kuin 300 km Lauritsalasta (76 m meren- pintaa korkeammalla) aina lisalmeen asti (85 m), tarvitsematta kanavasulkujen kautta sivuuttaa useampia kuin kolme koskea (Taipaleen, Konnuksen ja Viannon kanavat). Heti kun pääsyvänteen vesi on päässyt aluetta rajoittavan tokeen poikki, se luontuu samaan säännönmukaiseen kulkuun kuin rannikkoalueen pienet virrat. Mutta kun viimemainitut vasta tässä vedenjakajan juurella syntyvät, ovat Paatsjoki, Oulu- joki, Kokemäenjoki, Kymi ja Vuoksi siinä jo mahtavia ja vesi- rikkaita, ne kun ovat saaneet syntynsä laajoilta sadealueilta ja suurista varastosäiliöistä. Ne tekevätkin rannikkoalueen poikki virratessaan yhtä väkeviä koskia kuin Lapin joet alajuoksuillaan tahi vielä mahtavampiakin; mutta ne ovat kestävämpiä kuin ne pitämään runsasta vettä halki koko vuoden. --- Kosket. 7 Jo edellä mainittiin, että rannikkoalueella on kaksi pie- nempää vesisäiliötä, Lohjanjärvi ja Jänisjärvi, jotka luonnoltaan ovat rannikkoalueen virroista poikkeavia; ne näet ovat järvi- reittejä, vaikka vähempi-alaisia kuin sisämaan suuret vesistöt. Erittäisesti on kuitenkin Jänisjärven sadealue suurehko ja muo- dostaa se huomattavan altaan. Sen viemärillä, Jänis- eli Läskelän- joella, jolla on jyrkkä lasku, on siitä syystä monta 1—6,000 hv:n, vieläpä kaksi 11—13.000 hv:nkin koskea. Etelä-Suomen suurista vesistöjoista on Kokemäenjoessa jokseenkin saman verran väkeviä koskia, vaikka ne ovat har- vemmassa; monessa niistä on parin tuhannen hv:n, kahdessa 10—12,000 hv:n väkevyys. Kymijoki taas on melkoista voi- makkaampi, sillä sen koskissa ei ole vain 4,000 ja 12,000 hv:n väkisiä, vaan neljä 24—38,000 hv:nkin väkistä koskea. Vielä mahtavampia voimia panee liikkeeseen Vuoksi, jonka suurimmat kosket nekin pauhaavat kymmenin tuhansin hevosvoimin: nel- jällä (n:ot 641, 642, 646, 652) on yli 30.000 hv, kahdella (n:ot 645, 648) yli 40,000 ja yhdellä (n:o 640) 52,600 hv. Kuului- sassa Imatrassa (n:o 643) lopuksi on yli 117.000 hv:n väkevyys ja se on siinä kohden ensimmäinen kaikista Etelä-Suomen kos- kista (kaikki arvioidut vähänveden mukaan). Suurivoimaisin kaikista meidän joistamme on Oulujoki. Jo sen itäisissä lisävesissä, Kajaanin reitissä, on ennen Oulu- järveen laskua pari koskea (n:ot 122, 123), jotka ovat yhtä väkeviä kuin Kokemäenjoen voimallisimmat kosket, 10—12,000 hv; ja että koillinen (Emäjoen) reitti on vieläkin rajumpi, sen todistavat toinen toistaan seuraavat kosket (n:ot 116, 114, 111), joiden voima on mainitun suuruinen, ja kaksi vieläkin voimak- kaampaa (n:ot 112, 121), nim. noin 27,000 hv. Mutta jättiläis- voimansa osottaa Oulujoki vasta lähdettyänsä valtasäiliöstään. Siellä on kolmella koskella (n:ot 106, 108, 109) 30—40,000 hv:n väkevyys; ja vertaistaan vailla ovat Niskakoski (n:o 110), 157,800 hv (alivedellä 75,000 hv), ja Pyhäkoski (n:o 107), jolla tiettävästi on suurin voima kaikista Suomen koskista, 292,000 (alimmalla vedellä 139,000 hv), ja samalla suurin putouskorkeus koko maassa, nim. 58 m. On kuitenkin myönnettävä, että nämä jättiläis- kosket oikeastaan ovat useamman, vähäisten suvantojen erotta- man kosken ryhmityksiä, joten niiden pituuskin venyy toisen 8, toisen 14 kmiksi. Ja hevosvoimista puhuen jo edellä huomau-Kosket. 7 Jo edellä mainittiin, että rannikkoalueella on kaksi pie- nempää vesisäiliötä, Lohjanjärvi ja Jänisjärvi, jotka luonnoltaan ovat rannikkoalueen virroista poikkeavia; ne näet ovat järvi- reittejä, vaikka vähempi-alaisia kuin sisämaan suuret vesistöt. Erittäisesti on kuitenkin Jänisjärven sadealue suurehko ja muo- dostaa se huomattavan altaan. Sen viemärillä, Jänis- eli Läskelän- joella, jolla on jyrkkä lasku, on siitä syystä monta 1—6,000 hv:n, vieläpä kaksi 11—13.000 hv:nkin koskea. Etelä-Suomen suurista vesistöjoista on Kokemäenjoessa jokseenkin saman verran väkeviä koskia, vaikka ne ovat har- vemmassa; monessa niistä on parin tuhannen hv:n, kahdessa 10—12,000 hv:n väkevyys. Kymijoki taas on melkoista voi- makkaampi, sillä sen koskissa ei ole vain 4,000 ja 12,000 hv:n väkisiä, vaan neljä 24—38,000 hv:nkin väkistä koskea. Vielä mahtavampia voimia panee liikkeeseen Vuoksi, jonka suurimmat kosket nekin pauhaavat kymmenin tuhansin hevosvoimin: nel- jällä (n:ot 641, 642, 646, 652) on yli 30.000 hv, kahdella (n:ot 645, 648) yli 40,000 ja yhdellä (n:o 640) 52,600 hv. Kuului- sassa Imatrassa (n:o 643) lopuksi on yli 117.000 hv:n väkevyys ja se on siinä kohden ensimmäinen kaikista Etelä-Suomen kos- kista (kaikki arvioidut vähänveden mukaan). Suurivoimaisin kaikista meidän joistamme on Oulujoki. Jo sen itäisissä lisävesissä, Kajaanin reitissä, on ennen Oulu- järveen laskua pari koskea (n:ot 122, 123), jotka ovat yhtä väkeviä kuin Kokemäenjoen voimallisimmat kosket, 10—12,000 hv; ja että koillinen (Emäjoen) reitti on vieläkin rajumpi, sen todistavat toinen toistaan seuraavat kosket (n:ot 116, 114, 111), joiden voima on mainitun suuruinen, ja kaksi vieläkin voimak- kaampaa (n:ot 112, 121), nim. noin 27,000 hv. Mutta jättiläis- voimansa osottaa Oulujoki vasta lähdettyänsä valtasäiliöstään. Siellä on kolmella koskella (n:ot 106, 108, 109) 30—40,000 hv:n väkevyys; ja vertaistaan vailla ovat Niskakoski (n:o 110), 157,800 hv (alivedellä 75,000 hv), ja Pyhäkoski (n:o 107), jolla tiettävästi on suurin voima kaikista Suomen koskista, 292,000 (alimmalla vedellä 139,000 hv), ja samalla suurin putouskorkeus koko maassa, nim. 58 m. On kuitenkin myönnettävä, että nämä jättiläis- kosket oikeastaan ovat useamman, vähäisten suvantojen erotta- man kosken ryhmityksiä, joten niiden pituuskin venyy toisen 8, toisen 14 kmiksi. Ja hevosvoimista puhuen jo edellä huomau-Kosket. 7 Jo edellä mainittiin, että rannikkoalueella on kaksi pie- nempää vesisäiliötä, Lohjanjärvi ja Jänisjärvi, jotka luonnoltaan ovat rannikkoalueen virroista poikkeavia; ne näet ovat järvi- reittejä, vaikka vähempi-alaisia kuin sisämaan suuret vesistöt. Erittäisesti on kuitenkin Jänisjärven sadealue suurehko ja muo- dostaa se huomattavan altaan. Sen viemärillä, Jänis- eli Läskelän- joella, jolla on jyrkkä lasku, on siitä syystä monta 1—6,000 hv:n, vieläpä kaksi 11—13.000 hv:nkin koskea. Etelä-Suomen suurista vesistöjoista on Kokemäenjoessa jokseenkin saman verran väkeviä koskia, vaikka ne ovat har- vemmassa; monessa niistä on parin tuhannen hv:n, kahdessa 10—12,000 hv:n väkevyys. Kymijoki taas on melkoista voi- makkaampi, sillä sen koskissa ei ole vain 4,000 ja 12,000 hv:n väkisiä, vaan neljä 24—38,000 hv:nkin väkistä koskea. Vielä mahtavampia voimia panee liikkeeseen Vuoksi, jonka suurimmat kosket nekin pauhaavat kymmenin tuhansin hevosvoimin: nel- jällä (n:ot 641, 642, 646, 652) on yli 30.000 hv, kahdella (n:ot 645, 648) yli 40,000 ja yhdellä (n:o 640) 52,600 hv. Kuului- sassa Imatrassa (n:o 643) lopuksi on yli 117.000 hv:n väkevyys ja se on siinä kohden ensimmäinen kaikista Etelä-Suomen kos- kista (kaikki arvioidut vähänveden mukaan). Suurivoimaisin kaikista meidän joistamme on Oulujoki. Jo sen itäisissä lisävesissä, Kajaanin reitissä, on ennen Oulu- järveen laskua pari koskea (n:ot 122, 123), jotka ovat yhtä väkeviä kuin Kokemäenjoen voimallisimmat kosket, 10—12,000 hv; ja että koillinen (Emäjoen) reitti on vieläkin rajumpi, sen todistavat toinen toistaan seuraavat kosket (n:ot 116, 114, 111), joiden voima on mainitun suuruinen, ja kaksi vieläkin voimak- kaampaa (n:ot 112, 121), nim. noin 27,000 hv. Mutta jättiläis- voimansa osottaa Oulujoki vasta lähdettyänsä valtasäiliöstään. Siellä on kolmella koskella (n:ot 106, 108, 109) 30—40,000 hv:n väkevyys; ja vertaistaan vailla ovat Niskakoski (n:o 110), 157,800 hv (alivedellä 75,000 hv), ja Pyhäkoski (n:o 107), jolla tiettävästi on suurin voima kaikista Suomen koskista, 292,000 (alimmalla vedellä 139,000 hv), ja samalla suurin putouskorkeus koko maassa, nim. 58 m. On kuitenkin myönnettävä, että nämä jättiläis- kosket oikeastaan ovat useamman, vähäisten suvantojen erotta- man kosken ryhmityksiä, joten niiden pituuskin venyy toisen 8, toisen 14 kmiksi. Ja hevosvoimista puhuen jo edellä huomau- --- 8 Suomen Kartasto. Karttalehti n:o 22. timme, että pitkin matkaa olemme puhuneet vain luonnollisista hevosvoimista, jotka ovat virroillemme luonteenomaisia. Montako hevosvoimaa taas voidaan saattaa käytäntöön teollisuuden palve- luksessa, on toinen kysymys, jonka ratkaisu on riippuvainen paikallisista suhteista. Niinpä on insinööri K. Lindberg arvioinut Niskakoskessa olevan kaikkiaan vain 25,780 käyttökelpoista he- vosvoimaa; ja enintä osaa Pohjois-Suomen väkevimpiä koskia tuskin ensinkään voitanee käyttää, koska niissä syntyy jääsohjoa ja pohjajäätä. Myöskin järvireittien synnyttämien koskirikasten laskuväy- läin voima on veden paljoudessa, eikä suurissa korkeuksissa, sillä siinä suhteessa vievät useat pienempien virtojen kosket niistä voi- ton. Joskin vain sivumennen muistutamme Jänisjärven viemärin laskevan 63 m? sekunnissa keskikorkealla vedellä, niin täytynee kuitenkin myöntää Kokemäenjoen vesimäärän, 105 m3 sekun- nissa alaveden ja 420 m3 yläveden aikana, jo jotakin merkitse- vän; ja saman vertainen on Kymijoki, jonka vesimäärä keski- korkeuden aikana on 300 m3. Vuoksi puolestaan laskee ala- veden aikana noin 475 m3 sekunnissa ja tulvan aikana 790 m?. Oulujoesta alasmenevä vesimäärä vihdoin on arvioitu 180 m3:ksi alaveden, 920 m3:ksi tulvaveden aikana. Siten on tässä vesistöryhmässä vesimäärän suhde nousuveden ja alaveden ai- kana suunnilleen kuin 5—4—3—2 1, jopa Vuoksessa ainoastaan 1,66 1 1. Sisävesistöjen eri järvet ovat eriluontoisia veden korkeu- den vaihtelevaisuuteen ja korkeimman tulvaveden aikaan näh- den, aina sen mukaan kuinka etäällä järvi on vesistön alkuläh- teiltä. Kaikilla lähdealueilla samoin kuin virroissakin tapahtuu näet kevättulva aikaiseen, jo toukokuulla, riippuen lumen sulamisesta. Tulva on pian ylimmillään, noin 24 p:nä toukokuuta, ja tämän korkeuden ja alhaisimman vesimäärän (huhtikuulla) välillä on suuri ero; niinpä se esim. pohjoisimman Savon reiteissä (lisal- messa) on 15—3 m3. Mutta jo Kallavedessä nousee vesi kor- keimmilleen vasta kesäkuulla ja vuoden ylimmän ja alimman vesimäärän ero on vain 11—1,2 m, ja Saimaassa, joka alkaa ko- hota toukokuun alusta, vesi hitaasti nousee noin !/2 m (keski- määrä on vain o, m) tuonne elok. 8 päivään saakka, jolloin veden saa sanoa olevan korkeimmilleen ja josta alkaen veden- pinta taas rupee alenemaan. Eri vuosina on kuitenkin veden8 Suomen Kartasto. Karttalehti n:o 22. timme, että pitkin matkaa olemme puhuneet vain luonnollisista hevosvoimista, jotka ovat virroillemme luonteenomaisia. Montako hevosvoimaa taas voidaan saattaa käytäntöön teollisuuden palve- luksessa, on toinen kysymys, jonka ratkaisu on riippuvainen paikallisista suhteista. Niinpä on insinööri K. Lindberg arvioinut Niskakoskessa olevan kaikkiaan vain 25,780 käyttökelpoista he- vosvoimaa; ja enintä osaa Pohjois-Suomen väkevimpiä koskia tuskin ensinkään voitanee käyttää, koska niissä syntyy jääsohjoa ja pohjajäätä. Myöskin järvireittien synnyttämien koskirikasten laskuväy- läin voima on veden paljoudessa, eikä suurissa korkeuksissa, sillä siinä suhteessa vievät useat pienempien virtojen kosket niistä voi- ton. Joskin vain sivumennen muistutamme Jänisjärven viemärin laskevan 63 m? sekunnissa keskikorkealla vedellä, niin täytynee kuitenkin myöntää Kokemäenjoen vesimäärän, 105 m3 sekun- nissa alaveden ja 420 m3 yläveden aikana, jo jotakin merkitse- vän; ja saman vertainen on Kymijoki, jonka vesimäärä keski- korkeuden aikana on 300 m3. Vuoksi puolestaan laskee ala- veden aikana noin 475 m3 sekunnissa ja tulvan aikana 790 m?. Oulujoesta alasmenevä vesimäärä vihdoin on arvioitu 180 m3:ksi alaveden, 920 m3:ksi tulvaveden aikana. Siten on tässä vesistöryhmässä vesimäärän suhde nousuveden ja alaveden ai- kana suunnilleen kuin 5—4—3—2 1, jopa Vuoksessa ainoastaan 1,66 1 1. Sisävesistöjen eri järvet ovat eriluontoisia veden korkeu- den vaihtelevaisuuteen ja korkeimman tulvaveden aikaan näh- den, aina sen mukaan kuinka etäällä järvi on vesistön alkuläh- teiltä. Kaikilla lähdealueilla samoin kuin virroissakin tapahtuu näet kevättulva aikaiseen, jo toukokuulla, riippuen lumen sulamisesta. Tulva on pian ylimmillään, noin 24 p:nä toukokuuta, ja tämän korkeuden ja alhaisimman vesimäärän (huhtikuulla) välillä on suuri ero; niinpä se esim. pohjoisimman Savon reiteissä (lisal- messa) on 15—3 m3. Mutta jo Kallavedessä nousee vesi kor- keimmilleen vasta kesäkuulla ja vuoden ylimmän ja alimman vesimäärän ero on vain 11—1,2 m, ja Saimaassa, joka alkaa ko- hota toukokuun alusta, vesi hitaasti nousee noin !/2 m (keski- määrä on vain o, m) tuonne elok. 8 päivään saakka, jolloin veden saa sanoa olevan korkeimmilleen ja josta alkaen veden- pinta taas rupee alenemaan. Eri vuosina on kuitenkin veden8 Suomen Kartasto. Karttalehti n:o 22. timme, että pitkin matkaa olemme puhuneet vain luonnollisista hevosvoimista, jotka ovat virroillemme luonteenomaisia. Montako hevosvoimaa taas voidaan saattaa käytäntöön teollisuuden palve- luksessa, on toinen kysymys, jonka ratkaisu on riippuvainen paikallisista suhteista. Niinpä on insinööri K. Lindberg arvioinut Niskakoskessa olevan kaikkiaan vain 25,780 käyttökelpoista he- vosvoimaa; ja enintä osaa Pohjois-Suomen väkevimpiä koskia tuskin ensinkään voitanee käyttää, koska niissä syntyy jääsohjoa ja pohjajäätä. Myöskin järvireittien synnyttämien koskirikasten laskuväy- läin voima on veden paljoudessa, eikä suurissa korkeuksissa, sillä siinä suhteessa vievät useat pienempien virtojen kosket niistä voi- ton. Joskin vain sivumennen muistutamme Jänisjärven viemärin laskevan 63 m? sekunnissa keskikorkealla vedellä, niin täytynee kuitenkin myöntää Kokemäenjoen vesimäärän, 105 m3 sekun- nissa alaveden ja 420 m3 yläveden aikana, jo jotakin merkitse- vän; ja saman vertainen on Kymijoki, jonka vesimäärä keski- korkeuden aikana on 300 m3. Vuoksi puolestaan laskee ala- veden aikana noin 475 m3 sekunnissa ja tulvan aikana 790 m?. Oulujoesta alasmenevä vesimäärä vihdoin on arvioitu 180 m3:ksi alaveden, 920 m3:ksi tulvaveden aikana. Siten on tässä vesistöryhmässä vesimäärän suhde nousuveden ja alaveden ai- kana suunnilleen kuin 5—4—3—2 1, jopa Vuoksessa ainoastaan 1,66 1 1. Sisävesistöjen eri järvet ovat eriluontoisia veden korkeu- den vaihtelevaisuuteen ja korkeimman tulvaveden aikaan näh- den, aina sen mukaan kuinka etäällä järvi on vesistön alkuläh- teiltä. Kaikilla lähdealueilla samoin kuin virroissakin tapahtuu näet kevättulva aikaiseen, jo toukokuulla, riippuen lumen sulamisesta. Tulva on pian ylimmillään, noin 24 p:nä toukokuuta, ja tämän korkeuden ja alhaisimman vesimäärän (huhtikuulla) välillä on suuri ero; niinpä se esim. pohjoisimman Savon reiteissä (lisal- messa) on 15—3 m3. Mutta jo Kallavedessä nousee vesi kor- keimmilleen vasta kesäkuulla ja vuoden ylimmän ja alimman vesimäärän ero on vain 11—1,2 m, ja Saimaassa, joka alkaa ko- hota toukokuun alusta, vesi hitaasti nousee noin !/2 m (keski- määrä on vain o, m) tuonne elok. 8 päivään saakka, jolloin veden saa sanoa olevan korkeimmilleen ja josta alkaen veden- pinta taas rupee alenemaan. Eri vuosina on kuitenkin veden --- Kosket. 9 keskikorkeus erilainen. Laatokka vihdoin alkaa nousta jo maa- liskuussa (Venäjän puolelta eteläisemmiltä seuduilta tulevien lisä- vesien vaikutuksesta) ja saavuttaa korkeimman määränsä samaan aikaan kuin Saimaa. Järvireiteissä etenee siis kevättulva suun- nattoman paljon hitaammin kuin virroissa ja joissa. Ne kolme vesistöryhmää, joita tässä on kutakin käsitelty erikseen, eivät tietysti todellisuudessa ole aivan jyrkästi eri- laisia. Huomautimme jo, että Iijoki on Pohjanmaan pikkuvir- tain ja Lapin suurten jokien välimuoto; viimemainitut ovat tosi- teossa samanlaisten pienten virtain, sivujokien, yhdistyksiä. Mel- kein kaikille näille on omituista juuri koskien lukuisuus. Aivan yhtä koskisia ovat ne lukuisat pienet purot, joet ja virrat, jotka purkavat vetensä maan sisäreittien järviin. Myöskin sisäjärviin nähden on ryhmien välillä välitysmuo- toja. Moni rannikkovirta tokeentuu jossakin kohden juoksuansa ja muodostaa pienen vesisäiliön. Jos se on suurempi ja siihen laskee useampia lisävesiä, on sitä pidettävä vesistönä, vaikka se olisikin alueella, joka muutoin on luonteeltaan jokialue (Lohjan- järvi, Jänisjärvi). Ja kuten koskikkaiden sivujokien yhtymästä syntyy joki, niin pienempien vesireittien yhtymisestä syntyvät nuo niin merkilliset suomalaiset vesistömme, jotka itse ovat koskia melkein kokonaan vailla, mutta joiden koskiset viemärijoet am- mentavat rikkaista varastoista ja juuri siten saavat muista joista niin poikkeavan luonteen, suuremman tasaisuutensa. Maamme pintasuhteista siis riippuu tuo maan eri osille niin luonteenomainen ilmiö, joko koski- fahi järvirikkaus. Kum- paisetkin luovat ympäristöönsä eri ulkonäön. Pienissä virta- vesissä olevat kosket ilmaisevat eloisuutta, huimuutta, häilyväi- syyttä, vaan paikoin voimaakin; jokien pääuomien suuret, hur- jasti syöksyvät kosket ovat valtavan, uhkamielisen ja kukista- mattoman luonnonvoiman ilmauksia, joka hillittömästi yltyy rai- voon, mutta aika ajoin väsyy raukeaksi. Järvireitit vihdoin alkavat samanlaisina huimina lähdepuroina ja imevät voimaa laveilta alueilta, mutta ne muodostuvat tyveniksi kulkureiteiksi, ne edustavat säästynyttä, koottua voimaa; ajallansa niidenkin voima ilmestyy valtavana, mutta samalla tasaisesti kestävänä vuoden umpeen. Yleiskatsauksen vuoksi on edullista tällä tavoin jakaa ve- sistömme luonteenmukaisiin ryhmiin, vaikkakin niissä on sellai-Kosket. 9 keskikorkeus erilainen. Laatokka vihdoin alkaa nousta jo maa- liskuussa (Venäjän puolelta eteläisemmiltä seuduilta tulevien lisä- vesien vaikutuksesta) ja saavuttaa korkeimman määränsä samaan aikaan kuin Saimaa. Järvireiteissä etenee siis kevättulva suun- nattoman paljon hitaammin kuin virroissa ja joissa. Ne kolme vesistöryhmää, joita tässä on kutakin käsitelty erikseen, eivät tietysti todellisuudessa ole aivan jyrkästi eri- laisia. Huomautimme jo, että Iijoki on Pohjanmaan pikkuvir- tain ja Lapin suurten jokien välimuoto; viimemainitut ovat tosi- teossa samanlaisten pienten virtain, sivujokien, yhdistyksiä. Mel- kein kaikille näille on omituista juuri koskien lukuisuus. Aivan yhtä koskisia ovat ne lukuisat pienet purot, joet ja virrat, jotka purkavat vetensä maan sisäreittien järviin. Myöskin sisäjärviin nähden on ryhmien välillä välitysmuo- toja. Moni rannikkovirta tokeentuu jossakin kohden juoksuansa ja muodostaa pienen vesisäiliön. Jos se on suurempi ja siihen laskee useampia lisävesiä, on sitä pidettävä vesistönä, vaikka se olisikin alueella, joka muutoin on luonteeltaan jokialue (Lohjan- järvi, Jänisjärvi). Ja kuten koskikkaiden sivujokien yhtymästä syntyy joki, niin pienempien vesireittien yhtymisestä syntyvät nuo niin merkilliset suomalaiset vesistömme, jotka itse ovat koskia melkein kokonaan vailla, mutta joiden koskiset viemärijoet am- mentavat rikkaista varastoista ja juuri siten saavat muista joista niin poikkeavan luonteen, suuremman tasaisuutensa. Maamme pintasuhteista siis riippuu tuo maan eri osille niin luonteenomainen ilmiö, joko koski- fahi järvirikkaus. Kum- paisetkin luovat ympäristöönsä eri ulkonäön. Pienissä virta- vesissä olevat kosket ilmaisevat eloisuutta, huimuutta, häilyväi- syyttä, vaan paikoin voimaakin; jokien pääuomien suuret, hur- jasti syöksyvät kosket ovat valtavan, uhkamielisen ja kukista- mattoman luonnonvoiman ilmauksia, joka hillittömästi yltyy rai- voon, mutta aika ajoin väsyy raukeaksi. Järvireitit vihdoin alkavat samanlaisina huimina lähdepuroina ja imevät voimaa laveilta alueilta, mutta ne muodostuvat tyveniksi kulkureiteiksi, ne edustavat säästynyttä, koottua voimaa; ajallansa niidenkin voima ilmestyy valtavana, mutta samalla tasaisesti kestävänä vuoden umpeen. Yleiskatsauksen vuoksi on edullista tällä tavoin jakaa ve- sistömme luonteenmukaisiin ryhmiin, vaikkakin niissä on sellai-Kosket. 9 keskikorkeus erilainen. Laatokka vihdoin alkaa nousta jo maa- liskuussa (Venäjän puolelta eteläisemmiltä seuduilta tulevien lisä- vesien vaikutuksesta) ja saavuttaa korkeimman määränsä samaan aikaan kuin Saimaa. Järvireiteissä etenee siis kevättulva suun- nattoman paljon hitaammin kuin virroissa ja joissa. Ne kolme vesistöryhmää, joita tässä on kutakin käsitelty erikseen, eivät tietysti todellisuudessa ole aivan jyrkästi eri- laisia. Huomautimme jo, että Iijoki on Pohjanmaan pikkuvir- tain ja Lapin suurten jokien välimuoto; viimemainitut ovat tosi- teossa samanlaisten pienten virtain, sivujokien, yhdistyksiä. Mel- kein kaikille näille on omituista juuri koskien lukuisuus. Aivan yhtä koskisia ovat ne lukuisat pienet purot, joet ja virrat, jotka purkavat vetensä maan sisäreittien järviin. Myöskin sisäjärviin nähden on ryhmien välillä välitysmuo- toja. Moni rannikkovirta tokeentuu jossakin kohden juoksuansa ja muodostaa pienen vesisäiliön. Jos se on suurempi ja siihen laskee useampia lisävesiä, on sitä pidettävä vesistönä, vaikka se olisikin alueella, joka muutoin on luonteeltaan jokialue (Lohjan- järvi, Jänisjärvi). Ja kuten koskikkaiden sivujokien yhtymästä syntyy joki, niin pienempien vesireittien yhtymisestä syntyvät nuo niin merkilliset suomalaiset vesistömme, jotka itse ovat koskia melkein kokonaan vailla, mutta joiden koskiset viemärijoet am- mentavat rikkaista varastoista ja juuri siten saavat muista joista niin poikkeavan luonteen, suuremman tasaisuutensa. Maamme pintasuhteista siis riippuu tuo maan eri osille niin luonteenomainen ilmiö, joko koski- fahi järvirikkaus. Kum- paisetkin luovat ympäristöönsä eri ulkonäön. Pienissä virta- vesissä olevat kosket ilmaisevat eloisuutta, huimuutta, häilyväi- syyttä, vaan paikoin voimaakin; jokien pääuomien suuret, hur- jasti syöksyvät kosket ovat valtavan, uhkamielisen ja kukista- mattoman luonnonvoiman ilmauksia, joka hillittömästi yltyy rai- voon, mutta aika ajoin väsyy raukeaksi. Järvireitit vihdoin alkavat samanlaisina huimina lähdepuroina ja imevät voimaa laveilta alueilta, mutta ne muodostuvat tyveniksi kulkureiteiksi, ne edustavat säästynyttä, koottua voimaa; ajallansa niidenkin voima ilmestyy valtavana, mutta samalla tasaisesti kestävänä vuoden umpeen. Yleiskatsauksen vuoksi on edullista tällä tavoin jakaa ve- sistömme luonteenmukaisiin ryhmiin, vaikkakin niissä on sellai- --- 10 Suomen Kartasto. Karttalehti n:o 22. siakin, jotka todellisuudessa joko kokonaan tahi osittain ovat ryhmien keskivälillä. Mutta välitysmuotoja eri ryhmien välillä huomaa tarkas- taessa vesistöjä ja koskia aivan toiseltakin kannalta, historialli- sen kehityksen kannalta. Sillä vesistöt, kuten muukaan luonto, eivät aina ole olleet senlaisia kuin nyt ovat, eivätkä ainaiseksi jää samanlaisiksi. Koski, joka on järven laskuna, voi näet uurtaa tieltään tokeet juurta myöten, tahi saattavat irtaimet maakerrokset muualla ympäristössä pettää; kummassakin tapauksessa järven pinta laskeutuu. Jäljelle jää jakso pikkujärviä, joita virtapaikat yhdistävät, ja nämä yhä syvemmäksi syövät uomaa. Järvireitti saattaa siten muuttua koskiseksi tai suvantoiseksi joeksi. Ta- vattuaan vuoriperän, joka meillä usein pistää näkyville, voi vesi sittemmin vain perin hitaasti kalvaa uomaansa syvemmäksi ja siten muuttaa muotoaan. Järvirikkautemme on siitä syystä turvattu pitkiksi ajoiksi eteenpäin. Yhtäkaikki nämä vesireitit ovat vähittäin tapahtuvain muu- tosten alaisia, joita aiheuttavat aivan toiset syyt kuin virran voima kaivautua irtaimeen maahan tai kalvaa uraansa syvem- mäksi vuoriperään. Itse vuoriperä on näet menneinä geoloo- gisina aikakausina noussut tahi laskenut eri lailla eri seuduilla ja Suomi on vielä tänäkin päivänä epätasaisesti kohoamassa (katso kartan n:o 4 tekstiä); tämä synnyttää muodon muutoksia vesisyvänteissäkin. On esim. voitu näyttää toteen, että kerrotun maankohoa- misen johdosta Saimaa muinaisella geoloogisella aikakaudella purki runsaat vesivaransa lounatta kohti, molempien Salpaus- selän harjanteiden välistä alannetta myöten, ja että se silloin laski yhdessä Päijänteen ja Ruotsalaisen kanssa Kymin kautta. Maankohoaminen sittemmin salpasi tämän laskun ja idempänä syntyi Imatra, joka yksin otti viedäkseen vedet. mutta aluksi vesi laski Viipurinlahteen. Tänne virtasi silloin Laatokkakin poispäin nykyisiltä Käkisalmen seuduilta, siis Vuoksea myöten. Mutta kun maankohoamisen jatkuessa nykyisen Vuoksen keski- seudut vähitellen salpautuivat, alkoi Saimaa-Imatra kierrättää vesiään 7zakaisin Käkisalmeen ja Laatokkaan. Tämän sisämeren10 Suomen Kartasto. Karttalehti n:o 22. siakin, jotka todellisuudessa joko kokonaan tahi osittain ovat ryhmien keskivälillä. Mutta välitysmuotoja eri ryhmien välillä huomaa tarkas- taessa vesistöjä ja koskia aivan toiseltakin kannalta, historialli- sen kehityksen kannalta. Sillä vesistöt, kuten muukaan luonto, eivät aina ole olleet senlaisia kuin nyt ovat, eivätkä ainaiseksi jää samanlaisiksi. Koski, joka on järven laskuna, voi näet uurtaa tieltään tokeet juurta myöten, tahi saattavat irtaimet maakerrokset muualla ympäristössä pettää; kummassakin tapauksessa järven pinta laskeutuu. Jäljelle jää jakso pikkujärviä, joita virtapaikat yhdistävät, ja nämä yhä syvemmäksi syövät uomaa. Järvireitti saattaa siten muuttua koskiseksi tai suvantoiseksi joeksi. Ta- vattuaan vuoriperän, joka meillä usein pistää näkyville, voi vesi sittemmin vain perin hitaasti kalvaa uomaansa syvemmäksi ja siten muuttaa muotoaan. Järvirikkautemme on siitä syystä turvattu pitkiksi ajoiksi eteenpäin. Yhtäkaikki nämä vesireitit ovat vähittäin tapahtuvain muu- tosten alaisia, joita aiheuttavat aivan toiset syyt kuin virran voima kaivautua irtaimeen maahan tai kalvaa uraansa syvem- mäksi vuoriperään. Itse vuoriperä on näet menneinä geoloo- gisina aikakausina noussut tahi laskenut eri lailla eri seuduilla ja Suomi on vielä tänäkin päivänä epätasaisesti kohoamassa (katso kartan n:o 4 tekstiä); tämä synnyttää muodon muutoksia vesisyvänteissäkin. On esim. voitu näyttää toteen, että kerrotun maankohoa- misen johdosta Saimaa muinaisella geoloogisella aikakaudella purki runsaat vesivaransa lounatta kohti, molempien Salpaus- selän harjanteiden välistä alannetta myöten, ja että se silloin laski yhdessä Päijänteen ja Ruotsalaisen kanssa Kymin kautta. Maankohoaminen sittemmin salpasi tämän laskun ja idempänä syntyi Imatra, joka yksin otti viedäkseen vedet. mutta aluksi vesi laski Viipurinlahteen. Tänne virtasi silloin Laatokkakin poispäin nykyisiltä Käkisalmen seuduilta, siis Vuoksea myöten. Mutta kun maankohoamisen jatkuessa nykyisen Vuoksen keski- seudut vähitellen salpautuivat, alkoi Saimaa-Imatra kierrättää vesiään 7zakaisin Käkisalmeen ja Laatokkaan. Tämän sisämeren10 Suomen Kartasto. Karttalehti n:o 22. siakin, jotka todellisuudessa joko kokonaan tahi osittain ovat ryhmien keskivälillä. Mutta välitysmuotoja eri ryhmien välillä huomaa tarkas- taessa vesistöjä ja koskia aivan toiseltakin kannalta, historialli- sen kehityksen kannalta. Sillä vesistöt, kuten muukaan luonto, eivät aina ole olleet senlaisia kuin nyt ovat, eivätkä ainaiseksi jää samanlaisiksi. Koski, joka on järven laskuna, voi näet uurtaa tieltään tokeet juurta myöten, tahi saattavat irtaimet maakerrokset muualla ympäristössä pettää; kummassakin tapauksessa järven pinta laskeutuu. Jäljelle jää jakso pikkujärviä, joita virtapaikat yhdistävät, ja nämä yhä syvemmäksi syövät uomaa. Järvireitti saattaa siten muuttua koskiseksi tai suvantoiseksi joeksi. Ta- vattuaan vuoriperän, joka meillä usein pistää näkyville, voi vesi sittemmin vain perin hitaasti kalvaa uomaansa syvemmäksi ja siten muuttaa muotoaan. Järvirikkautemme on siitä syystä turvattu pitkiksi ajoiksi eteenpäin. Yhtäkaikki nämä vesireitit ovat vähittäin tapahtuvain muu- tosten alaisia, joita aiheuttavat aivan toiset syyt kuin virran voima kaivautua irtaimeen maahan tai kalvaa uraansa syvem- mäksi vuoriperään. Itse vuoriperä on näet menneinä geoloo- gisina aikakausina noussut tahi laskenut eri lailla eri seuduilla ja Suomi on vielä tänäkin päivänä epätasaisesti kohoamassa (katso kartan n:o 4 tekstiä); tämä synnyttää muodon muutoksia vesisyvänteissäkin. On esim. voitu näyttää toteen, että kerrotun maankohoa- misen johdosta Saimaa muinaisella geoloogisella aikakaudella purki runsaat vesivaransa lounatta kohti, molempien Salpaus- selän harjanteiden välistä alannetta myöten, ja että se silloin laski yhdessä Päijänteen ja Ruotsalaisen kanssa Kymin kautta. Maankohoaminen sittemmin salpasi tämän laskun ja idempänä syntyi Imatra, joka yksin otti viedäkseen vedet. mutta aluksi vesi laski Viipurinlahteen. Tänne virtasi silloin Laatokkakin poispäin nykyisiltä Käkisalmen seuduilta, siis Vuoksea myöten. Mutta kun maankohoamisen jatkuessa nykyisen Vuoksen keski- seudut vähitellen salpautuivat, alkoi Saimaa-Imatra kierrättää vesiään 7zakaisin Käkisalmeen ja Laatokkaan. Tämän sisämeren --- Kosket. 11 pohjoinen osa kohosi sekin niin, eftä sen eteläiset rannikot, joihin ei kohoaminen ulottunut, joutuivat tulvilleen ja Laatokan vedet siellä uursivat itselleen uuden laskun muodostaen Neva- joen. Myöskin Imatra on jonkun verran siirtänyt uomaansa itse vuoriperässä ja uurtautunut syvempään, niinkuin todistavat sen nyttemmin kuivuneella vasemmalla ranta-alueella löytyvät lukui- sat hiidenkirnut. Jos Vuoksen ylimpien koskien uoma vielä kaivautuisi melkoisesti syvemmäksi, niin se silminnähtävästi saisi aikaan muutoksia koko Saimaan pinnassa aina Varkauteen ja Joensuuhun saakka; rantain muoto ja vedensyvyyskin melkoi- sesti muuttuisi ja koko Itä-Suomi saisi tuntea sen vaikutusta. Historiallisellakin ajalla on muutoksia tapahtunut koskissa ja vesistöissä. Niinpä Kyrösjärvi Ikaalisissa laski aikaisemmin kaakkoon päin Lavajärven kautta, mutta noin 1600 tahi kenties aikaisemmin sen vesi murtautui etelään Kyröskosken kautta. Vuoteen 1604 Längelmävesi purkautui Sarsankoskesta Roinee- seen, mutta silloin tuo järvi avasi itselleen uudesta koskesta, Iharista, tien Pälkäneenveteen; ja vuonna 1830 Längelmä- vesi taas palasi Roineeseen siten että erästä kanavaa kai- vettaessa vesi mursi itselleen uuden laskun Kaivannosta. Sa- manlaisista syistä Suvanto v. 1818 mursi sen kapean kannaksen, joka erotti sen Laatokasta, ja sen pinta laskeutui tämän joh- dosta yli 7 m, kun taas Suvannon entinen lasku Kiviniemen kautta Vuokseen joutui kuiville. Mutta 1850-luvulla kaivettiin sama Kiviniemen kannas puhki uuden laskuväylän saamiseksi Vuokselle, jonka pinta siten aleni 2'/2 m ja jonka entinen lasku- haara Räisälän kautta Käkisalmeen tuntuvasti pieneni. Höytiäi- sellä lopuksi oli luonnollinen laskunsa Viinijärven kautta Ori- veteen, mutta elokuun 3 ja 4 piän välisenä yönä 1859 aiheutti viisi vuotta aikaisemmin alotettu kanavankaivanto murtautumi- sen; 207 m levyinen virranuoma avautui suorastaan Pyhäselkään koillisella Saimaan reitillä ja Höytiäisen pinta aleni sen kautta kokonaista 7/2 m. Kaikissa tämänlaisissa tapauksissa on vesi puhkaissut irtaimia maakerroksia. Tunnettua on, että juuri maamme runsaat vesistöt ovat olleet valtateinä sen sisäosien asuttamisessa. Kuljettiin »erämaa- han» aluksi metsästämään ja kalastamaan, sittemmin uutisasuk- kaiksi, ja kosket noustiin joko sauvomalla veneitä rantoja pitkin tahi vetämällä ne taipaleen poikki. Myötävirtaan taas opittiinKosket. 11 pohjoinen osa kohosi sekin niin, eftä sen eteläiset rannikot, joihin ei kohoaminen ulottunut, joutuivat tulvilleen ja Laatokan vedet siellä uursivat itselleen uuden laskun muodostaen Neva- joen. Myöskin Imatra on jonkun verran siirtänyt uomaansa itse vuoriperässä ja uurtautunut syvempään, niinkuin todistavat sen nyttemmin kuivuneella vasemmalla ranta-alueella löytyvät lukui- sat hiidenkirnut. Jos Vuoksen ylimpien koskien uoma vielä kaivautuisi melkoisesti syvemmäksi, niin se silminnähtävästi saisi aikaan muutoksia koko Saimaan pinnassa aina Varkauteen ja Joensuuhun saakka; rantain muoto ja vedensyvyyskin melkoi- sesti muuttuisi ja koko Itä-Suomi saisi tuntea sen vaikutusta. Historiallisellakin ajalla on muutoksia tapahtunut koskissa ja vesistöissä. Niinpä Kyrösjärvi Ikaalisissa laski aikaisemmin kaakkoon päin Lavajärven kautta, mutta noin 1600 tahi kenties aikaisemmin sen vesi murtautui etelään Kyröskosken kautta. Vuoteen 1604 Längelmävesi purkautui Sarsankoskesta Roinee- seen, mutta silloin tuo järvi avasi itselleen uudesta koskesta, Iharista, tien Pälkäneenveteen; ja vuonna 1830 Längelmä- vesi taas palasi Roineeseen siten että erästä kanavaa kai- vettaessa vesi mursi itselleen uuden laskun Kaivannosta. Sa- manlaisista syistä Suvanto v. 1818 mursi sen kapean kannaksen, joka erotti sen Laatokasta, ja sen pinta laskeutui tämän joh- dosta yli 7 m, kun taas Suvannon entinen lasku Kiviniemen kautta Vuokseen joutui kuiville. Mutta 1850-luvulla kaivettiin sama Kiviniemen kannas puhki uuden laskuväylän saamiseksi Vuokselle, jonka pinta siten aleni 2'/2 m ja jonka entinen lasku- haara Räisälän kautta Käkisalmeen tuntuvasti pieneni. Höytiäi- sellä lopuksi oli luonnollinen laskunsa Viinijärven kautta Ori- veteen, mutta elokuun 3 ja 4 piän välisenä yönä 1859 aiheutti viisi vuotta aikaisemmin alotettu kanavankaivanto murtautumi- sen; 207 m levyinen virranuoma avautui suorastaan Pyhäselkään koillisella Saimaan reitillä ja Höytiäisen pinta aleni sen kautta kokonaista 7/2 m. Kaikissa tämänlaisissa tapauksissa on vesi puhkaissut irtaimia maakerroksia. Tunnettua on, että juuri maamme runsaat vesistöt ovat olleet valtateinä sen sisäosien asuttamisessa. Kuljettiin »erämaa- han» aluksi metsästämään ja kalastamaan, sittemmin uutisasuk- kaiksi, ja kosket noustiin joko sauvomalla veneitä rantoja pitkin tahi vetämällä ne taipaleen poikki. Myötävirtaan taas opittiinKosket. 11 pohjoinen osa kohosi sekin niin, eftä sen eteläiset rannikot, joihin ei kohoaminen ulottunut, joutuivat tulvilleen ja Laatokan vedet siellä uursivat itselleen uuden laskun muodostaen Neva- joen. Myöskin Imatra on jonkun verran siirtänyt uomaansa itse vuoriperässä ja uurtautunut syvempään, niinkuin todistavat sen nyttemmin kuivuneella vasemmalla ranta-alueella löytyvät lukui- sat hiidenkirnut. Jos Vuoksen ylimpien koskien uoma vielä kaivautuisi melkoisesti syvemmäksi, niin se silminnähtävästi saisi aikaan muutoksia koko Saimaan pinnassa aina Varkauteen ja Joensuuhun saakka; rantain muoto ja vedensyvyyskin melkoi- sesti muuttuisi ja koko Itä-Suomi saisi tuntea sen vaikutusta. Historiallisellakin ajalla on muutoksia tapahtunut koskissa ja vesistöissä. Niinpä Kyrösjärvi Ikaalisissa laski aikaisemmin kaakkoon päin Lavajärven kautta, mutta noin 1600 tahi kenties aikaisemmin sen vesi murtautui etelään Kyröskosken kautta. Vuoteen 1604 Längelmävesi purkautui Sarsankoskesta Roinee- seen, mutta silloin tuo järvi avasi itselleen uudesta koskesta, Iharista, tien Pälkäneenveteen; ja vuonna 1830 Längelmä- vesi taas palasi Roineeseen siten että erästä kanavaa kai- vettaessa vesi mursi itselleen uuden laskun Kaivannosta. Sa- manlaisista syistä Suvanto v. 1818 mursi sen kapean kannaksen, joka erotti sen Laatokasta, ja sen pinta laskeutui tämän joh- dosta yli 7 m, kun taas Suvannon entinen lasku Kiviniemen kautta Vuokseen joutui kuiville. Mutta 1850-luvulla kaivettiin sama Kiviniemen kannas puhki uuden laskuväylän saamiseksi Vuokselle, jonka pinta siten aleni 2'/2 m ja jonka entinen lasku- haara Räisälän kautta Käkisalmeen tuntuvasti pieneni. Höytiäi- sellä lopuksi oli luonnollinen laskunsa Viinijärven kautta Ori- veteen, mutta elokuun 3 ja 4 piän välisenä yönä 1859 aiheutti viisi vuotta aikaisemmin alotettu kanavankaivanto murtautumi- sen; 207 m levyinen virranuoma avautui suorastaan Pyhäselkään koillisella Saimaan reitillä ja Höytiäisen pinta aleni sen kautta kokonaista 7/2 m. Kaikissa tämänlaisissa tapauksissa on vesi puhkaissut irtaimia maakerroksia. Tunnettua on, että juuri maamme runsaat vesistöt ovat olleet valtateinä sen sisäosien asuttamisessa. Kuljettiin »erämaa- han» aluksi metsästämään ja kalastamaan, sittemmin uutisasuk- kaiksi, ja kosket noustiin joko sauvomalla veneitä rantoja pitkin tahi vetämällä ne taipaleen poikki. Myötävirtaan taas opittiin --- 12 Suomen Kartasto. Karttalehti n:o 22. vähitellen keksityitä veneväyliä myöten laskemaan täydellä sou- dulla. Koskia on siten laskettu Suomessa ikimuistoisista ajoista asti, ja eräissä seuduissa on rahvas oppinut erinomaisen taita- vasti laskemaan kuormaveneitä kokeneiden koskenlaskijain joh- dolla sellaisistakin koskista, jotka tottumattomasta näyttäisivät mahdottomilta kulkea. Erityisiä venemuotoja on sisävesillä ke- hittynyt ja seuduissa, missä liike on vilkasta, esim. Oulujoella, jossa tervankuljetus on melkoinen, painaa koski ja koskielämä leimansa koko seutuun. Sangen suuri merkitys on koskilla ammoisista ajoista ollut kalastukseen nähden. Lohi ja siika nousevat aika ajoin jokia ylös kutemaan sisävesissä. Niitä pyydetään osaksi nuotalla, osaksi padoilla, joita rahvas rakentaa ja pitää kunnossa. Kos- kissa kala kulkee etupäässä rantavedessä, koska kosken keski- väylä usein on liian vuolas; rantapadot voi siis näissä rakentaa lyhemmät. Tällaisia Pohjois-Suomen ominaisia kalanpyydyksiä näkee senvuoksi etenkin koskien rannoilla. Ja kuohuvimpain koskien alla, lähempänä jokisuita, on useimmiten mitä antavim- pia nuotta-apajia. Näistäkin syistä on koskien merkitys suuri, etenkin Pohjois-Suomen elämässä. Ne vaivaloisuudet, joita koskenlaskuissa ja nousuissa ei voida välttää. tulivat kuitenkin jo entisinäkin aikoina yhä tuntuvam- miksi, mikäli asutus tiheni ja maanviljelys voitti alaa. Siitä syystä on jo vuosisatoja sitten koeteltu helpottaa liikettä perkaamalla koskia, jonka työn rahvas itse toimitti. Laajempien töitten suun- nitelmia syntyi vasta 1500-luvun alussa. Ensimmäinen suuri suun- nitelma ei tavoitellut sen vähempää kuin Vuoksen lukuisien koskien välttämistä yhdistämällä Saimaan vedet suoraan Viipurinlahteen. Eerik Tuurenpoika Bjelke ollessansa vv. 1499—1511 Viipurin ja Savonlinnan isäntänä teetätti kaivantotöitä Lauritsalan tie- noilla (»Vanha kaivanto»); ja Pontus De la Gardiekin lienee 1500-luvun lopulla ollut samoissa yrityksissä (»Uusi 1. Pontuksen kaivanto»); tämän jälkeen Kaarle IX jatkoi vähän työtä vv. 1607—8; vielä Pietari Brahekin nosti hereille saman hankkeen 1630-luvun loppupuolella. Vapauden ajalla pääsi vesiteitten kysymys uuteen vauhtiin, mutta Suomen silloinen luonnoton kaakkoisraja saattoi kaikki suunnitelmat kierolle kannalle. Fi näet saattanut enään tulla kysymykseenkään Saimaan yhdistäminen Suomenlahteen Venä-12 Suomen Kartasto. Karttalehti n:o 22. vähitellen keksityitä veneväyliä myöten laskemaan täydellä sou- dulla. Koskia on siten laskettu Suomessa ikimuistoisista ajoista asti, ja eräissä seuduissa on rahvas oppinut erinomaisen taita- vasti laskemaan kuormaveneitä kokeneiden koskenlaskijain joh- dolla sellaisistakin koskista, jotka tottumattomasta näyttäisivät mahdottomilta kulkea. Erityisiä venemuotoja on sisävesillä ke- hittynyt ja seuduissa, missä liike on vilkasta, esim. Oulujoella, jossa tervankuljetus on melkoinen, painaa koski ja koskielämä leimansa koko seutuun. Sangen suuri merkitys on koskilla ammoisista ajoista ollut kalastukseen nähden. Lohi ja siika nousevat aika ajoin jokia ylös kutemaan sisävesissä. Niitä pyydetään osaksi nuotalla, osaksi padoilla, joita rahvas rakentaa ja pitää kunnossa. Kos- kissa kala kulkee etupäässä rantavedessä, koska kosken keski- väylä usein on liian vuolas; rantapadot voi siis näissä rakentaa lyhemmät. Tällaisia Pohjois-Suomen ominaisia kalanpyydyksiä näkee senvuoksi etenkin koskien rannoilla. Ja kuohuvimpain koskien alla, lähempänä jokisuita, on useimmiten mitä antavim- pia nuotta-apajia. Näistäkin syistä on koskien merkitys suuri, etenkin Pohjois-Suomen elämässä. Ne vaivaloisuudet, joita koskenlaskuissa ja nousuissa ei voida välttää. tulivat kuitenkin jo entisinäkin aikoina yhä tuntuvam- miksi, mikäli asutus tiheni ja maanviljelys voitti alaa. Siitä syystä on jo vuosisatoja sitten koeteltu helpottaa liikettä perkaamalla koskia, jonka työn rahvas itse toimitti. Laajempien töitten suun- nitelmia syntyi vasta 1500-luvun alussa. Ensimmäinen suuri suun- nitelma ei tavoitellut sen vähempää kuin Vuoksen lukuisien koskien välttämistä yhdistämällä Saimaan vedet suoraan Viipurinlahteen. Eerik Tuurenpoika Bjelke ollessansa vv. 1499—1511 Viipurin ja Savonlinnan isäntänä teetätti kaivantotöitä Lauritsalan tie- noilla (»Vanha kaivanto»); ja Pontus De la Gardiekin lienee 1500-luvun lopulla ollut samoissa yrityksissä (»Uusi 1. Pontuksen kaivanto»); tämän jälkeen Kaarle IX jatkoi vähän työtä vv. 1607—8; vielä Pietari Brahekin nosti hereille saman hankkeen 1630-luvun loppupuolella. Vapauden ajalla pääsi vesiteitten kysymys uuteen vauhtiin, mutta Suomen silloinen luonnoton kaakkoisraja saattoi kaikki suunnitelmat kierolle kannalle. Fi näet saattanut enään tulla kysymykseenkään Saimaan yhdistäminen Suomenlahteen Venä-12 Suomen Kartasto. Karttalehti n:o 22. vähitellen keksityitä veneväyliä myöten laskemaan täydellä sou- dulla. Koskia on siten laskettu Suomessa ikimuistoisista ajoista asti, ja eräissä seuduissa on rahvas oppinut erinomaisen taita- vasti laskemaan kuormaveneitä kokeneiden koskenlaskijain joh- dolla sellaisistakin koskista, jotka tottumattomasta näyttäisivät mahdottomilta kulkea. Erityisiä venemuotoja on sisävesillä ke- hittynyt ja seuduissa, missä liike on vilkasta, esim. Oulujoella, jossa tervankuljetus on melkoinen, painaa koski ja koskielämä leimansa koko seutuun. Sangen suuri merkitys on koskilla ammoisista ajoista ollut kalastukseen nähden. Lohi ja siika nousevat aika ajoin jokia ylös kutemaan sisävesissä. Niitä pyydetään osaksi nuotalla, osaksi padoilla, joita rahvas rakentaa ja pitää kunnossa. Kos- kissa kala kulkee etupäässä rantavedessä, koska kosken keski- väylä usein on liian vuolas; rantapadot voi siis näissä rakentaa lyhemmät. Tällaisia Pohjois-Suomen ominaisia kalanpyydyksiä näkee senvuoksi etenkin koskien rannoilla. Ja kuohuvimpain koskien alla, lähempänä jokisuita, on useimmiten mitä antavim- pia nuotta-apajia. Näistäkin syistä on koskien merkitys suuri, etenkin Pohjois-Suomen elämässä. Ne vaivaloisuudet, joita koskenlaskuissa ja nousuissa ei voida välttää. tulivat kuitenkin jo entisinäkin aikoina yhä tuntuvam- miksi, mikäli asutus tiheni ja maanviljelys voitti alaa. Siitä syystä on jo vuosisatoja sitten koeteltu helpottaa liikettä perkaamalla koskia, jonka työn rahvas itse toimitti. Laajempien töitten suun- nitelmia syntyi vasta 1500-luvun alussa. Ensimmäinen suuri suun- nitelma ei tavoitellut sen vähempää kuin Vuoksen lukuisien koskien välttämistä yhdistämällä Saimaan vedet suoraan Viipurinlahteen. Eerik Tuurenpoika Bjelke ollessansa vv. 1499—1511 Viipurin ja Savonlinnan isäntänä teetätti kaivantotöitä Lauritsalan tie- noilla (»Vanha kaivanto»); ja Pontus De la Gardiekin lienee 1500-luvun lopulla ollut samoissa yrityksissä (»Uusi 1. Pontuksen kaivanto»); tämän jälkeen Kaarle IX jatkoi vähän työtä vv. 1607—8; vielä Pietari Brahekin nosti hereille saman hankkeen 1630-luvun loppupuolella. Vapauden ajalla pääsi vesiteitten kysymys uuteen vauhtiin, mutta Suomen silloinen luonnoton kaakkoisraja saattoi kaikki suunnitelmat kierolle kannalle. Fi näet saattanut enään tulla kysymykseenkään Saimaan yhdistäminen Suomenlahteen Venä- --- Koskei. 13 jän alueen kautta. Sen sijaan tutkittiin, varsinkin vv. 1725—27, voisiko yhdistää Päijännettä Kokemäenjokeen, ja tästä kulku- väylästä tehtiin v. 1733 karttojakin, jotka kuitenkaan eivät pe- rustuneet kunnollisiin punnituksiin. Pohjoiset Savo-Karjalan ve- sistöt taas aijottiin yhdistää Pohjanmaan jokien kanssa. Näitä suunnitelmia ynnä soiden kuivattamista ja tulvien ehkäisemistä varten suoritettiin paljon töitä monessa Pohjanmaan joessa. Kun sittemmin Suomi 1700-luvun keskivaiheilla sai oman maanmit- tausvirkamiehistön, sai se tehtäväkseen, paitse varsinaisia töi- tään, pitää huolta myöskin koskenperkauksista. Useat Pohjan- maan joista siten tehtiin kulkukelpoisiksi jonkun matkaa, esim. v. 1755 Kyrön- ja Oulujoki 14 peninkulman matkalla; ja vv. 1757—62 perattiin suuri määrä Kokemäenjoen koskia sekä Pyhä- joen veneväylä 15 peninkulman pituudelta. Näiden töiden suo- rittamisesta on etenkin Samuli Chydeniuksella ja Jaakko Stenius nuoremmalla suuret ansiot. Kaikkiin töihin otti rahvaskin va- paaehtoisesti osaa. 1770-luvullakin työskenneltiin Kokemäenjoen vesistön lisävesissä. Lopuksi on mainittava, että vuosisadan viimeisinä vuosina koetettiin saada näille pyrinnöille lujempi pohja perustamalla v. 1799 erityinen Suomessa toimitettavain koskenperkausten johtokunta, sekä käyttämällä sotaväkeä näissä töissä. Sen seisauksen jälkeen, jonka 1808 vuoden sota pakostakin synnytti, jatkettiin työtä uuden v. 1816 asetetun johtokunnan johdolla. Virastoa laajennettiin aikaa myöten ja se sai v. 1821 avuksensa Suomen koskenperkauskunta-nimisen sotilaalliseen ta- paan järjestetyn laitoksen, joka v. 1837 järjestettiin uudestaan ja sai sitten nimekseen Tte- ja vesikulkulaitosten insinöörikunta. Näiden virastojen valvonnalla on perkauksia toimitettu melkein kaikissa Pohjanmaan joissa, Kokemäenjoen vesistöissä, Päijän- teen pohjoisissa lisävesissä, Kymijoessa ja Saimaan vesistöissä, minkä lisäksi vv. 1844—56 tuo jo 1500-luvulla aijottu Saimaan ja Viipurinlahden yhdistys Saimaan kanavassa toteutui. Koskenperkausten johtokunta muutettiin v. 1860 Tie- ja vesikulkulaitosten ylihallitukseksi, ja saman alaiseksi yhdistettiin Insinöörikuntakin, joka muutettiin siviilikunnaksi v.-1869. Koko virasto järjestettiin uudelleen 1887 nykyiseksi Tte- ja vesiraken- nusten ylihallitukseksi. Tälle virastolle on uskottu rautateiden ja vesikulkuneuvojen rakentaminen, koskenperkaukset, uittoväy-Koskei. 13 jän alueen kautta. Sen sijaan tutkittiin, varsinkin vv. 1725—27, voisiko yhdistää Päijännettä Kokemäenjokeen, ja tästä kulku- väylästä tehtiin v. 1733 karttojakin, jotka kuitenkaan eivät pe- rustuneet kunnollisiin punnituksiin. Pohjoiset Savo-Karjalan ve- sistöt taas aijottiin yhdistää Pohjanmaan jokien kanssa. Näitä suunnitelmia ynnä soiden kuivattamista ja tulvien ehkäisemistä varten suoritettiin paljon töitä monessa Pohjanmaan joessa. Kun sittemmin Suomi 1700-luvun keskivaiheilla sai oman maanmit- tausvirkamiehistön, sai se tehtäväkseen, paitse varsinaisia töi- tään, pitää huolta myöskin koskenperkauksista. Useat Pohjan- maan joista siten tehtiin kulkukelpoisiksi jonkun matkaa, esim. v. 1755 Kyrön- ja Oulujoki 14 peninkulman matkalla; ja vv. 1757—62 perattiin suuri määrä Kokemäenjoen koskia sekä Pyhä- joen veneväylä 15 peninkulman pituudelta. Näiden töiden suo- rittamisesta on etenkin Samuli Chydeniuksella ja Jaakko Stenius nuoremmalla suuret ansiot. Kaikkiin töihin otti rahvaskin va- paaehtoisesti osaa. 1770-luvullakin työskenneltiin Kokemäenjoen vesistön lisävesissä. Lopuksi on mainittava, että vuosisadan viimeisinä vuosina koetettiin saada näille pyrinnöille lujempi pohja perustamalla v. 1799 erityinen Suomessa toimitettavain koskenperkausten johtokunta, sekä käyttämällä sotaväkeä näissä töissä. Sen seisauksen jälkeen, jonka 1808 vuoden sota pakostakin synnytti, jatkettiin työtä uuden v. 1816 asetetun johtokunnan johdolla. Virastoa laajennettiin aikaa myöten ja se sai v. 1821 avuksensa Suomen koskenperkauskunta-nimisen sotilaalliseen ta- paan järjestetyn laitoksen, joka v. 1837 järjestettiin uudestaan ja sai sitten nimekseen Tte- ja vesikulkulaitosten insinöörikunta. Näiden virastojen valvonnalla on perkauksia toimitettu melkein kaikissa Pohjanmaan joissa, Kokemäenjoen vesistöissä, Päijän- teen pohjoisissa lisävesissä, Kymijoessa ja Saimaan vesistöissä, minkä lisäksi vv. 1844—56 tuo jo 1500-luvulla aijottu Saimaan ja Viipurinlahden yhdistys Saimaan kanavassa toteutui. Koskenperkausten johtokunta muutettiin v. 1860 Tie- ja vesikulkulaitosten ylihallitukseksi, ja saman alaiseksi yhdistettiin Insinöörikuntakin, joka muutettiin siviilikunnaksi v.-1869. Koko virasto järjestettiin uudelleen 1887 nykyiseksi Tte- ja vesiraken- nusten ylihallitukseksi. Tälle virastolle on uskottu rautateiden ja vesikulkuneuvojen rakentaminen, koskenperkaukset, uittoväy-Koskei. 13 jän alueen kautta. Sen sijaan tutkittiin, varsinkin vv. 1725—27, voisiko yhdistää Päijännettä Kokemäenjokeen, ja tästä kulku- väylästä tehtiin v. 1733 karttojakin, jotka kuitenkaan eivät pe- rustuneet kunnollisiin punnituksiin. Pohjoiset Savo-Karjalan ve- sistöt taas aijottiin yhdistää Pohjanmaan jokien kanssa. Näitä suunnitelmia ynnä soiden kuivattamista ja tulvien ehkäisemistä varten suoritettiin paljon töitä monessa Pohjanmaan joessa. Kun sittemmin Suomi 1700-luvun keskivaiheilla sai oman maanmit- tausvirkamiehistön, sai se tehtäväkseen, paitse varsinaisia töi- tään, pitää huolta myöskin koskenperkauksista. Useat Pohjan- maan joista siten tehtiin kulkukelpoisiksi jonkun matkaa, esim. v. 1755 Kyrön- ja Oulujoki 14 peninkulman matkalla; ja vv. 1757—62 perattiin suuri määrä Kokemäenjoen koskia sekä Pyhä- joen veneväylä 15 peninkulman pituudelta. Näiden töiden suo- rittamisesta on etenkin Samuli Chydeniuksella ja Jaakko Stenius nuoremmalla suuret ansiot. Kaikkiin töihin otti rahvaskin va- paaehtoisesti osaa. 1770-luvullakin työskenneltiin Kokemäenjoen vesistön lisävesissä. Lopuksi on mainittava, että vuosisadan viimeisinä vuosina koetettiin saada näille pyrinnöille lujempi pohja perustamalla v. 1799 erityinen Suomessa toimitettavain koskenperkausten johtokunta, sekä käyttämällä sotaväkeä näissä töissä. Sen seisauksen jälkeen, jonka 1808 vuoden sota pakostakin synnytti, jatkettiin työtä uuden v. 1816 asetetun johtokunnan johdolla. Virastoa laajennettiin aikaa myöten ja se sai v. 1821 avuksensa Suomen koskenperkauskunta-nimisen sotilaalliseen ta- paan järjestetyn laitoksen, joka v. 1837 järjestettiin uudestaan ja sai sitten nimekseen Tte- ja vesikulkulaitosten insinöörikunta. Näiden virastojen valvonnalla on perkauksia toimitettu melkein kaikissa Pohjanmaan joissa, Kokemäenjoen vesistöissä, Päijän- teen pohjoisissa lisävesissä, Kymijoessa ja Saimaan vesistöissä, minkä lisäksi vv. 1844—56 tuo jo 1500-luvulla aijottu Saimaan ja Viipurinlahden yhdistys Saimaan kanavassa toteutui. Koskenperkausten johtokunta muutettiin v. 1860 Tie- ja vesikulkulaitosten ylihallitukseksi, ja saman alaiseksi yhdistettiin Insinöörikuntakin, joka muutettiin siviilikunnaksi v.-1869. Koko virasto järjestettiin uudelleen 1887 nykyiseksi Tte- ja vesiraken- nusten ylihallitukseksi. Tälle virastolle on uskottu rautateiden ja vesikulkuneuvojen rakentaminen, koskenperkaukset, uittoväy- --- 14 Suomen Kartasto. Karltalehti n:o 22. lät, järvenlaskemiset ja vesiperäisten maitten kuivattaminen. Tätä varten on maamme jaettu kuuteen piiriin, joista kutakin johtaa piiri-insinööri tarpeellisen insinöörimäärän avulla. Kuten jo johdatuksessa mainittiin, on mainittu virasto laa- tinut maamme koskien luettelon, joka on ollut kartan ja tässä esitetyn selityksen pohjana. Tästä katsauksesta on käynyt selville, että maamme kos- killa, jotka kai alati säilyttävät asemansa luonnon omassa talou- dessa, on kuitenkin täkäläisessä inhimillisessä viljelyksessä ollut sangen erilainen merkitys eri aikakausina. Alkuansa ne olivat vain esteeksi vesitietä ylöspäin kulkiessa, kuten ne Lapin erä- mailla ovat vielä tälläkin hetkellä. Mutta niiden tuottama haitta on vähentynyt mikäli on koskia perattu tai ryhdytty maanteillä välittämään yleistä liikettä Kuitenkin on vasta viime aikojen teknillisten keinojen kehittyminen tehnyt mahdolliseksi poistaa ne haitat, joita koskista on vesikululle; rakentamalla lukuisia sulullisia kanavia tuli näet mahdolliseksi kuljettaa lastissa ole- via laivoja koskista ohi. Siten on sekä tehty liike mahdolliseksi monella sisävesistöjemme reitillä että myöskin laajin vesistömme yhdistetty mereen. Kanaville on tosin vuoroonsa kasvanut voi- tolliseksi kilpailijaksi meidän päiviemme parannettu maakulku- neuvo, rautatiet; mutta järvi- ja koskirikkaassa maassamme tu- levat kanavat kuitenkin alati säilyttämään tärkeän aseman sekä tehokkaasti avustamaan rautatieliikennettä. Toiselta puolen on koskia otettu suorastaan viljelyksen palvelukseen eri teollisuustarkoituksia varten. Ikimuistoisista ajoista asti on vesivoimaa käytetty myllyissä ja myöhemmin sa- hoissa ja rautatehtaissa. Aikaisemmin käytettiin tähän tarkoi- tukseen etenkin pienempiä putouksia joko ainoastaan tulvan- aikana tahi rakentamalla toesulkuja koko vuodeksi. Mikäli teol- lisuutemme on kehittynyt, onkin suurempien koskien vesivoimaa ruvettu yhä enemmän käyttämään ja suurenmoisia vesitehdaslai- toksia tavataan nyttemmin kaikissa suuremmissa vesistöissämme. Etenkin käytetään voimaa melkoisessa määrässä siinä teollisuu- den haarassa, joka maallemme on luonnollisin, nim. puumassa- ja paperiteollisuudessa, mutta huomattavassa määrässä myöskin kutoma- ja sahausteollisuudessa.14 Suomen Kartasto. Karltalehti n:o 22. lät, järvenlaskemiset ja vesiperäisten maitten kuivattaminen. Tätä varten on maamme jaettu kuuteen piiriin, joista kutakin johtaa piiri-insinööri tarpeellisen insinöörimäärän avulla. Kuten jo johdatuksessa mainittiin, on mainittu virasto laa- tinut maamme koskien luettelon, joka on ollut kartan ja tässä esitetyn selityksen pohjana. Tästä katsauksesta on käynyt selville, että maamme kos- killa, jotka kai alati säilyttävät asemansa luonnon omassa talou- dessa, on kuitenkin täkäläisessä inhimillisessä viljelyksessä ollut sangen erilainen merkitys eri aikakausina. Alkuansa ne olivat vain esteeksi vesitietä ylöspäin kulkiessa, kuten ne Lapin erä- mailla ovat vielä tälläkin hetkellä. Mutta niiden tuottama haitta on vähentynyt mikäli on koskia perattu tai ryhdytty maanteillä välittämään yleistä liikettä Kuitenkin on vasta viime aikojen teknillisten keinojen kehittyminen tehnyt mahdolliseksi poistaa ne haitat, joita koskista on vesikululle; rakentamalla lukuisia sulullisia kanavia tuli näet mahdolliseksi kuljettaa lastissa ole- via laivoja koskista ohi. Siten on sekä tehty liike mahdolliseksi monella sisävesistöjemme reitillä että myöskin laajin vesistömme yhdistetty mereen. Kanaville on tosin vuoroonsa kasvanut voi- tolliseksi kilpailijaksi meidän päiviemme parannettu maakulku- neuvo, rautatiet; mutta järvi- ja koskirikkaassa maassamme tu- levat kanavat kuitenkin alati säilyttämään tärkeän aseman sekä tehokkaasti avustamaan rautatieliikennettä. Toiselta puolen on koskia otettu suorastaan viljelyksen palvelukseen eri teollisuustarkoituksia varten. Ikimuistoisista ajoista asti on vesivoimaa käytetty myllyissä ja myöhemmin sa- hoissa ja rautatehtaissa. Aikaisemmin käytettiin tähän tarkoi- tukseen etenkin pienempiä putouksia joko ainoastaan tulvan- aikana tahi rakentamalla toesulkuja koko vuodeksi. Mikäli teol- lisuutemme on kehittynyt, onkin suurempien koskien vesivoimaa ruvettu yhä enemmän käyttämään ja suurenmoisia vesitehdaslai- toksia tavataan nyttemmin kaikissa suuremmissa vesistöissämme. Etenkin käytetään voimaa melkoisessa määrässä siinä teollisuu- den haarassa, joka maallemme on luonnollisin, nim. puumassa- ja paperiteollisuudessa, mutta huomattavassa määrässä myöskin kutoma- ja sahausteollisuudessa.14 Suomen Kartasto. Karltalehti n:o 22. lät, järvenlaskemiset ja vesiperäisten maitten kuivattaminen. Tätä varten on maamme jaettu kuuteen piiriin, joista kutakin johtaa piiri-insinööri tarpeellisen insinöörimäärän avulla. Kuten jo johdatuksessa mainittiin, on mainittu virasto laa- tinut maamme koskien luettelon, joka on ollut kartan ja tässä esitetyn selityksen pohjana. Tästä katsauksesta on käynyt selville, että maamme kos- killa, jotka kai alati säilyttävät asemansa luonnon omassa talou- dessa, on kuitenkin täkäläisessä inhimillisessä viljelyksessä ollut sangen erilainen merkitys eri aikakausina. Alkuansa ne olivat vain esteeksi vesitietä ylöspäin kulkiessa, kuten ne Lapin erä- mailla ovat vielä tälläkin hetkellä. Mutta niiden tuottama haitta on vähentynyt mikäli on koskia perattu tai ryhdytty maanteillä välittämään yleistä liikettä Kuitenkin on vasta viime aikojen teknillisten keinojen kehittyminen tehnyt mahdolliseksi poistaa ne haitat, joita koskista on vesikululle; rakentamalla lukuisia sulullisia kanavia tuli näet mahdolliseksi kuljettaa lastissa ole- via laivoja koskista ohi. Siten on sekä tehty liike mahdolliseksi monella sisävesistöjemme reitillä että myöskin laajin vesistömme yhdistetty mereen. Kanaville on tosin vuoroonsa kasvanut voi- tolliseksi kilpailijaksi meidän päiviemme parannettu maakulku- neuvo, rautatiet; mutta järvi- ja koskirikkaassa maassamme tu- levat kanavat kuitenkin alati säilyttämään tärkeän aseman sekä tehokkaasti avustamaan rautatieliikennettä. Toiselta puolen on koskia otettu suorastaan viljelyksen palvelukseen eri teollisuustarkoituksia varten. Ikimuistoisista ajoista asti on vesivoimaa käytetty myllyissä ja myöhemmin sa- hoissa ja rautatehtaissa. Aikaisemmin käytettiin tähän tarkoi- tukseen etenkin pienempiä putouksia joko ainoastaan tulvan- aikana tahi rakentamalla toesulkuja koko vuodeksi. Mikäli teol- lisuutemme on kehittynyt, onkin suurempien koskien vesivoimaa ruvettu yhä enemmän käyttämään ja suurenmoisia vesitehdaslai- toksia tavataan nyttemmin kaikissa suuremmissa vesistöissämme. Etenkin käytetään voimaa melkoisessa määrässä siinä teollisuu- den haarassa, joka maallemme on luonnollisin, nim. puumassa- ja paperiteollisuudessa, mutta huomattavassa määrässä myöskin kutoma- ja sahausteollisuudessa. --- Koskei. 15 Vielä suurempaan käytäntöön on Suomen koskien vesi- voima pääsevä läheisessä tulevaisuudessa, kun sähkövoiman siirto pitkien matkojen päästä tulee yleisempään käytäntöön. Niistä on silloin koituva yleisemmän varallisuuden lähde kor- keammalle kehittyneen teollisuuden pohjalla. Ensinnä Vuoksen vesivoimavarat tullevat nostamaan Kaakkois-Suomen tärkeim- mäksi maamme teollisuuskeskustaksi. Kanavoimistöitten ja vesistöjen järjestelyjen jatkaminen tulee tasaannuttamaan vesireittien pintoja ja siten hyödyttämään vesikulkulaitoksia. Siten tulevat samat salpaukset ja niiden syn- nyttämät kosket, jotka ennen olivat vain esteeksi liikkeelle, vastedes, viisaasti käytettyinä, olemaan sille hyödyllisiä — aivan niinkuin aarniometsä etäisessä entisyydessä oli maanviljelyksen suurin vihollinen, mutta nykyajan huolellisesti hoidettu metsä on pohjana maanviljelyksen kukoistukseen. Ja samaten voi- daan — niin toivomme — noita maanviljelykselle muinoin niin tuhoisia tulvia, jotka vielä tänäkin päivänä paikka paikoin ja ajoittain ovat niin turmiollisia, melkoisesti torjua sopivasti järjes- tämällä tulvaviemäreitä. Kenties nekin kerran tulevat viljelyksen edistäjiksi; sillä jos paikkoihin, missä ympäristön olosuhteet niin myöntävät, voitaisiin rakentaa sopivia johtoja joko luonnon ve- sistöistä tahi sulun avulla kootuista säiliöistä ja siten hankkia järkiperäistä kastelemista osalle viljelyksistämme, niin ne tulisi- vat riippumattomiksi kovastakin kuivuudesta. Suomen vesirik- kaus silloin uudelta puolelta tulisi käytetyksi ja joutuisi palvele- maan sen pääelinkeinoa, maanviljelystä. J. A. Palmen.Koskei. 15 Vielä suurempaan käytäntöön on Suomen koskien vesi- voima pääsevä läheisessä tulevaisuudessa, kun sähkövoiman siirto pitkien matkojen päästä tulee yleisempään käytäntöön. Niistä on silloin koituva yleisemmän varallisuuden lähde kor- keammalle kehittyneen teollisuuden pohjalla. Ensinnä Vuoksen vesivoimavarat tullevat nostamaan Kaakkois-Suomen tärkeim- mäksi maamme teollisuuskeskustaksi. Kanavoimistöitten ja vesistöjen järjestelyjen jatkaminen tulee tasaannuttamaan vesireittien pintoja ja siten hyödyttämään vesikulkulaitoksia. Siten tulevat samat salpaukset ja niiden syn- nyttämät kosket, jotka ennen olivat vain esteeksi liikkeelle, vastedes, viisaasti käytettyinä, olemaan sille hyödyllisiä — aivan niinkuin aarniometsä etäisessä entisyydessä oli maanviljelyksen suurin vihollinen, mutta nykyajan huolellisesti hoidettu metsä on pohjana maanviljelyksen kukoistukseen. Ja samaten voi- daan — niin toivomme — noita maanviljelykselle muinoin niin tuhoisia tulvia, jotka vielä tänäkin päivänä paikka paikoin ja ajoittain ovat niin turmiollisia, melkoisesti torjua sopivasti järjes- tämällä tulvaviemäreitä. Kenties nekin kerran tulevat viljelyksen edistäjiksi; sillä jos paikkoihin, missä ympäristön olosuhteet niin myöntävät, voitaisiin rakentaa sopivia johtoja joko luonnon ve- sistöistä tahi sulun avulla kootuista säiliöistä ja siten hankkia järkiperäistä kastelemista osalle viljelyksistämme, niin ne tulisi- vat riippumattomiksi kovastakin kuivuudesta. Suomen vesirik- kaus silloin uudelta puolelta tulisi käytetyksi ja joutuisi palvele- maan sen pääelinkeinoa, maanviljelystä. J. A. Palmen.Koskei. 15 Vielä suurempaan käytäntöön on Suomen koskien vesi- voima pääsevä läheisessä tulevaisuudessa, kun sähkövoiman siirto pitkien matkojen päästä tulee yleisempään käytäntöön. Niistä on silloin koituva yleisemmän varallisuuden lähde kor- keammalle kehittyneen teollisuuden pohjalla. Ensinnä Vuoksen vesivoimavarat tullevat nostamaan Kaakkois-Suomen tärkeim- mäksi maamme teollisuuskeskustaksi. Kanavoimistöitten ja vesistöjen järjestelyjen jatkaminen tulee tasaannuttamaan vesireittien pintoja ja siten hyödyttämään vesikulkulaitoksia. Siten tulevat samat salpaukset ja niiden syn- nyttämät kosket, jotka ennen olivat vain esteeksi liikkeelle, vastedes, viisaasti käytettyinä, olemaan sille hyödyllisiä — aivan niinkuin aarniometsä etäisessä entisyydessä oli maanviljelyksen suurin vihollinen, mutta nykyajan huolellisesti hoidettu metsä on pohjana maanviljelyksen kukoistukseen. Ja samaten voi- daan — niin toivomme — noita maanviljelykselle muinoin niin tuhoisia tulvia, jotka vielä tänäkin päivänä paikka paikoin ja ajoittain ovat niin turmiollisia, melkoisesti torjua sopivasti järjes- tämällä tulvaviemäreitä. Kenties nekin kerran tulevat viljelyksen edistäjiksi; sillä jos paikkoihin, missä ympäristön olosuhteet niin myöntävät, voitaisiin rakentaa sopivia johtoja joko luonnon ve- sistöistä tahi sulun avulla kootuista säiliöistä ja siten hankkia järkiperäistä kastelemista osalle viljelyksistämme, niin ne tulisi- vat riippumattomiksi kovastakin kuivuudesta. Suomen vesirik- kaus silloin uudelta puolelta tulisi käytetyksi ja joutuisi palvele- maan sen pääelinkeinoa, maanviljelystä. J. A. Palmen. --- 00 04 OU LL N H 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 25 16 Suomen Kartasto. Karttalehti n:o 22. Luettelo kartalle n:o 22 merkityistä koskista. Pohjanlahteen laskevia vesijaksoja. Muonionjoki. "yLyoW SIIDY1ON -sn03ng Lappea ja Ääverkoski . 8.6 Tornionjoki. Jaapakoski 99. Hietasenkoski 3,6 Jarhoiskoski . 41 Valkiakoski . 5,7 Korppikoski . 3,7 Kattilakoski 8,0 Vuoentokoski 15,8 Matkakoski . . 51 Jylhä- eli Kukkolankoski 13,8 Kemijoki. Taivalkoski 6,0 Osauskoski 255 Narkauskoski 6,2 Petäjäkoski 6,9 Ounaskoski 2,0 Ounasjoki. Perilänkoski . 3,9 Kuivakoski 1,1 Pallaskoski 3,4 Rautusköngäskoski 2,6 Jalkakoski TMolkonköngäs) N S Lohikoski . 2,4 Marraskoski . 5,8 Aapiskoski 2,4 | | Kemihaara. | Vanttauskoski 2,7 Juotaskoski . 1,8 Sepsänkoski . 1,5 Hevos- voimain luku 72,50 33,000 30,000 34,250 48,250 31,000 67.500 133,250 43,250 116,250 50,000 21,000 52,500 57,500 16,500 13,500 9,000 7,500 N:o 26 27] 28 29 30 31 32 33 34 35 37 39 40 41 42 43 44 45 47 49 50 51 52 53 54 55 57 59 lijoki sivuhaaroineen. Erinäisiä sivujokia. Isokiven juurikkakoski . Sauonjuurikkakoski Niskakoski Tiviönkoski —. Louhi- Parilankoski. NNN Vääräkoski-Petäjäkoski . Iso-Pikku Laakakoski Niska-Runttikoski . Kuienniva-Hammas-Kur- kikoski . . Yli-ala-Soivion-Pousuniva Pousukoski-Nyyrösniva . Livonjoki. Iso Köngäskoski . Väärä Saarikoski . Hanhikoski Korpikoski Peurakosket . Hillinkoski Ruo-Posonkoski Rytinkoski ; Puomi- ja Saarikoski . Vääräkoski . Iso Ruuhikoski . Saarakoski . Alempi-Ylempi koski . . Seitenoikiakoski. Viisioikiakoski . . Kello-Raakkukoski =. . Alempi-Ylempi — Louhi- koski . N . Saarikoski. . Ala-Yli- Karjalankoski. Kilsikosket . . Pölkkänä-Kuusenkoski Saari-Väänkoski E Musta Jämeikkökoski. . Pitkäkoski . * Lehmi- kou SNDJL1OY kd] 2,0 1,3 1,3 14 1,7 2,0 15 9,8 2,4 3,0 2,5 2,3 1,0 1,0 1,9 7,5 1,8 6,6 2,0 1,1 1,1 1,0 3,5 9,1 6,2 a 3,2 1,9 1,1 3,8 20,3 3,7 3,6 9,8 16,9 Tekstin alussa olevia muistutuksia sekä kartan merkkien selitystä huomautetaan. MENNNNNNKNNN 1111 III IT]00 04 OU LL N H 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 25 16 Suomen Kartasto. Karttalehti n:o 22. Luettelo kartalle n:o 22 merkityistä koskista. Pohjanlahteen laskevia vesijaksoja. Muonionjoki. "yLyoW SIIDY1ON -sn03ng Lappea ja Ääverkoski . 8.6 Tornionjoki. Jaapakoski 99. Hietasenkoski 3,6 Jarhoiskoski . 41 Valkiakoski . 5,7 Korppikoski . 3,7 Kattilakoski 8,0 Vuoentokoski 15,8 Matkakoski . . 51 Jylhä- eli Kukkolankoski 13,8 Kemijoki. Taivalkoski 6,0 Osauskoski 255 Narkauskoski 6,2 Petäjäkoski 6,9 Ounaskoski 2,0 Ounasjoki. Perilänkoski . 3,9 Kuivakoski 1,1 Pallaskoski 3,4 Rautusköngäskoski 2,6 Jalkakoski TMolkonköngäs) N S Lohikoski . 2,4 Marraskoski . 5,8 Aapiskoski 2,4 | | Kemihaara. | Vanttauskoski 2,7 Juotaskoski . 1,8 Sepsänkoski . 1,5 Hevos- voimain luku 72,50 33,000 30,000 34,250 48,250 31,000 67.500 133,250 43,250 116,250 50,000 21,000 52,500 57,500 16,500 13,500 9,000 7,500 N:o 26 27] 28 29 30 31 32 33 34 35 37 39 40 41 42 43 44 45 47 49 50 51 52 53 54 55 57 59 lijoki sivuhaaroineen. Erinäisiä sivujokia. Isokiven juurikkakoski . Sauonjuurikkakoski Niskakoski Tiviönkoski —. Louhi- Parilankoski. NNN Vääräkoski-Petäjäkoski . Iso-Pikku Laakakoski Niska-Runttikoski . Kuienniva-Hammas-Kur- kikoski . . Yli-ala-Soivion-Pousuniva Pousukoski-Nyyrösniva . Livonjoki. Iso Köngäskoski . Väärä Saarikoski . Hanhikoski Korpikoski Peurakosket . Hillinkoski Ruo-Posonkoski Rytinkoski ; Puomi- ja Saarikoski . Vääräkoski . Iso Ruuhikoski . Saarakoski . Alempi-Ylempi koski . . Seitenoikiakoski. Viisioikiakoski . . Kello-Raakkukoski =. . Alempi-Ylempi — Louhi- koski . N . Saarikoski. . Ala-Yli- Karjalankoski. Kilsikosket . . Pölkkänä-Kuusenkoski Saari-Väänkoski E Musta Jämeikkökoski. . Pitkäkoski . * Lehmi- kou SNDJL1OY kd] 2,0 1,3 1,3 14 1,7 2,0 15 9,8 2,4 3,0 2,5 2,3 1,0 1,0 1,9 7,5 1,8 6,6 2,0 1,1 1,1 1,0 3,5 9,1 6,2 a 3,2 1,9 1,1 3,8 20,3 3,7 3,6 9,8 16,9 Tekstin alussa olevia muistutuksia sekä kartan merkkien selitystä huomautetaan. MENNNNNNKNNN 1111 III IT]00 04 OU LL N H 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 25 16 Suomen Kartasto. Karttalehti n:o 22. Luettelo kartalle n:o 22 merkityistä koskista. Pohjanlahteen laskevia vesijaksoja. Muonionjoki. "yLyoW SIIDY1ON -sn03ng Lappea ja Ääverkoski . 8.6 Tornionjoki. Jaapakoski 99. Hietasenkoski 3,6 Jarhoiskoski . 41 Valkiakoski . 5,7 Korppikoski . 3,7 Kattilakoski 8,0 Vuoentokoski 15,8 Matkakoski . . 51 Jylhä- eli Kukkolankoski 13,8 Kemijoki. Taivalkoski 6,0 Osauskoski 255 Narkauskoski 6,2 Petäjäkoski 6,9 Ounaskoski 2,0 Ounasjoki. Perilänkoski . 3,9 Kuivakoski 1,1 Pallaskoski 3,4 Rautusköngäskoski 2,6 Jalkakoski TMolkonköngäs) N S Lohikoski . 2,4 Marraskoski . 5,8 Aapiskoski 2,4 | | Kemihaara. | Vanttauskoski 2,7 Juotaskoski . 1,8 Sepsänkoski . 1,5 Hevos- voimain luku 72,50 33,000 30,000 34,250 48,250 31,000 67.500 133,250 43,250 116,250 50,000 21,000 52,500 57,500 16,500 13,500 9,000 7,500 N:o 26 27] 28 29 30 31 32 33 34 35 37 39 40 41 42 43 44 45 47 49 50 51 52 53 54 55 57 59 lijoki sivuhaaroineen. Erinäisiä sivujokia. Isokiven juurikkakoski . Sauonjuurikkakoski Niskakoski Tiviönkoski —. Louhi- Parilankoski. NNN Vääräkoski-Petäjäkoski . Iso-Pikku Laakakoski Niska-Runttikoski . Kuienniva-Hammas-Kur- kikoski . . Yli-ala-Soivion-Pousuniva Pousukoski-Nyyrösniva . Livonjoki. Iso Köngäskoski . Väärä Saarikoski . Hanhikoski Korpikoski Peurakosket . Hillinkoski Ruo-Posonkoski Rytinkoski ; Puomi- ja Saarikoski . Vääräkoski . Iso Ruuhikoski . Saarakoski . Alempi-Ylempi koski . . Seitenoikiakoski. Viisioikiakoski . . Kello-Raakkukoski =. . Alempi-Ylempi — Louhi- koski . N . Saarikoski. . Ala-Yli- Karjalankoski. Kilsikosket . . Pölkkänä-Kuusenkoski Saari-Väänkoski E Musta Jämeikkökoski. . Pitkäkoski . * Lehmi- kou SNDJL1OY kd] 2,0 1,3 1,3 14 1,7 2,0 15 9,8 2,4 3,0 2,5 2,3 1,0 1,0 1,9 7,5 1,8 6,6 2,0 1,1 1,1 1,0 3,5 9,1 6,2 a 3,2 1,9 1,1 3,8 20,3 3,7 3,6 9,8 16,9 Tekstin alussa olevia muistutuksia sekä kartan merkkien selitystä huomautetaan. MENNNNNNKNNN 1111 III IT] --- 91 92 93 94 95 97 100 107 102 103 104 105 17 Kostonjoki. Kuurenkoski . . Ala-Ylä- Siikakoski . Susikoski, Laahaniva. Kuttikoski . Hammaskoski Koitikoski . . . Kypärä- Rääpyskoski . a Kauppi-Pyörrekoski . Korpuankoski Vääräkoski 5 Ulmajankoski, niva Ruuti-Niskakoski Korvuanjoki. Kurenkoski Murenuskoski Petäjäkoski Kiukuankoski Louhikoski =. . Mylly-Hurukoski Kuurna-Taivalkoski (a- lempi) N Seimi-Taivalkoski (ylem- Pi) . sirkiken Kartukosli 5 Kiukua-Purkajakoski . Kitusenkoski . Jaurakkakoski Akkokoski . Korpikoski Tenämäkoski . Suolikoski . Tijoki. Taivalkoski Taivalkosken saha. Turvakkokoski . Pirikoski 5 Jurmunkoski . Kellokoski. . Yli-Kurkikoski . Ala-Kurkikoski . Vuormaskoski Vauhukoski . . Pahka- -Haapakoski . Purkajakoski . Väura-koski 5 Maalismaakoski . Ikkokoski . . . Raasakkakoski . Merikoski . . . Helsinginkoski . 71 51 1,9 3,0 3,7 31 13,1 15,2 72 1,9 2,8 1,6 4,6 6,0 35 2,5 6,6 6,7 3,8 9,5 2,5 8,3 5 25 333 14,9 6,7 3,6 59 3,0 2,2 Hevos- voimain | N:o. luku. KIITTI I IT. LIITT] 5,000 5,000 3,000 7,000 6,000 20,000 15,200 18,500 9,000 123,000 55,000 14,700 24,800 13,200 21,000 11,000 8,000 106 107 108 109 110 111 112 113 114 115 116 117 118 119 120 121 Oulujoki syrjäjokineen. Oulujoki. Merikoski . strömin nahkatehdas. Pyhäkoski . Sotkakoski . Ahmaskoski . Niskakoski Emäjoki. Leppikoski Seitenoikiakoski Siittikoski . Aittokoski . Haarakoski Pitkäkoski . Pystykoski =. . Kyynespääkoski Patokoski . Jalokoski . . Vuokkikoski . Ylivuokkijoki. Siikakoski . Kuusikoski —. Jokilammen Niskakoski . Lipas-Isokiven-Patokoski Kanto-Saari-Peteisenk. . Paskokoski-Niskakoski Vääräkaivoskoski . Piispajoki. Laukkasenkoski Hossanjoki. Kokko-Raanionkoski . Yläjoki. Alakoski . . Kuikkakoski . Pystykoski Kuusikoski . Kiukuankoski Haapakoski . Saapaskoski . Saarikoski-Paasokoski Palokoski . [aN E8S Hevos- SRS voimain KI-K7 luku. EK 7,7 38,800 57,8 292,000 6,0 30,500 7,0 35,100 31,2 157,800 6,1 10,200 15,8 26,600 1,8 3,100 7,2 12,100 3,6 6,100 6,7 11,300 2,6 — 4,500 2,5 4,200 54 9,100 4,8 8,100 16,1 27,100 15 — 32 Eu 28 — 77 — 16,0 = — 171 — 17 — 11 — 3,7 EN 23 — 15 — 17 — 47 — 62 — 26 — 31 — 3,3 En 1,6 =91 92 93 94 95 97 100 107 102 103 104 105 17 Kostonjoki. Kuurenkoski . . Ala-Ylä- Siikakoski . Susikoski, Laahaniva. Kuttikoski . Hammaskoski Koitikoski . . . Kypärä- Rääpyskoski . a Kauppi-Pyörrekoski . Korpuankoski Vääräkoski 5 Ulmajankoski, niva Ruuti-Niskakoski Korvuanjoki. Kurenkoski Murenuskoski Petäjäkoski Kiukuankoski Louhikoski =. . Mylly-Hurukoski Kuurna-Taivalkoski (a- lempi) N Seimi-Taivalkoski (ylem- Pi) . sirkiken Kartukosli 5 Kiukua-Purkajakoski . Kitusenkoski . Jaurakkakoski Akkokoski . Korpikoski Tenämäkoski . Suolikoski . Tijoki. Taivalkoski Taivalkosken saha. Turvakkokoski . Pirikoski 5 Jurmunkoski . Kellokoski. . Yli-Kurkikoski . Ala-Kurkikoski . Vuormaskoski Vauhukoski . . Pahka- -Haapakoski . Purkajakoski . Väura-koski 5 Maalismaakoski . Ikkokoski . . . Raasakkakoski . Merikoski . . . Helsinginkoski . 71 51 1,9 3,0 3,7 31 13,1 15,2 72 1,9 2,8 1,6 4,6 6,0 35 2,5 6,6 6,7 3,8 9,5 2,5 8,3 5 25 333 14,9 6,7 3,6 59 3,0 2,2 Hevos- voimain | N:o. luku. KIITTI I IT. LIITT] 5,000 5,000 3,000 7,000 6,000 20,000 15,200 18,500 9,000 123,000 55,000 14,700 24,800 13,200 21,000 11,000 8,000 106 107 108 109 110 111 112 113 114 115 116 117 118 119 120 121 Oulujoki syrjäjokineen. Oulujoki. Merikoski . strömin nahkatehdas. Pyhäkoski . Sotkakoski . Ahmaskoski . Niskakoski Emäjoki. Leppikoski Seitenoikiakoski Siittikoski . Aittokoski . Haarakoski Pitkäkoski . Pystykoski =. . Kyynespääkoski Patokoski . Jalokoski . . Vuokkikoski . Ylivuokkijoki. Siikakoski . Kuusikoski —. Jokilammen Niskakoski . Lipas-Isokiven-Patokoski Kanto-Saari-Peteisenk. . Paskokoski-Niskakoski Vääräkaivoskoski . Piispajoki. Laukkasenkoski Hossanjoki. Kokko-Raanionkoski . Yläjoki. Alakoski . . Kuikkakoski . Pystykoski Kuusikoski . Kiukuankoski Haapakoski . Saapaskoski . Saarikoski-Paasokoski Palokoski . [aN E8S Hevos- SRS voimain KI-K7 luku. EK 7,7 38,800 57,8 292,000 6,0 30,500 7,0 35,100 31,2 157,800 6,1 10,200 15,8 26,600 1,8 3,100 7,2 12,100 3,6 6,100 6,7 11,300 2,6 — 4,500 2,5 4,200 54 9,100 4,8 8,100 16,1 27,100 15 — 32 Eu 28 — 77 — 16,0 = — 171 — 17 — 11 — 3,7 EN 23 — 15 — 17 — 47 — 62 — 26 — 31 — 3,3 En 1,6 =91 92 93 94 95 97 100 107 102 103 104 105 17 Kostonjoki. Kuurenkoski . . Ala-Ylä- Siikakoski . Susikoski, Laahaniva. Kuttikoski . Hammaskoski Koitikoski . . . Kypärä- Rääpyskoski . a Kauppi-Pyörrekoski . Korpuankoski Vääräkoski 5 Ulmajankoski, niva Ruuti-Niskakoski Korvuanjoki. Kurenkoski Murenuskoski Petäjäkoski Kiukuankoski Louhikoski =. . Mylly-Hurukoski Kuurna-Taivalkoski (a- lempi) N Seimi-Taivalkoski (ylem- Pi) . sirkiken Kartukosli 5 Kiukua-Purkajakoski . Kitusenkoski . Jaurakkakoski Akkokoski . Korpikoski Tenämäkoski . Suolikoski . Tijoki. Taivalkoski Taivalkosken saha. Turvakkokoski . Pirikoski 5 Jurmunkoski . Kellokoski. . Yli-Kurkikoski . Ala-Kurkikoski . Vuormaskoski Vauhukoski . . Pahka- -Haapakoski . Purkajakoski . Väura-koski 5 Maalismaakoski . Ikkokoski . . . Raasakkakoski . Merikoski . . . Helsinginkoski . 71 51 1,9 3,0 3,7 31 13,1 15,2 72 1,9 2,8 1,6 4,6 6,0 35 2,5 6,6 6,7 3,8 9,5 2,5 8,3 5 25 333 14,9 6,7 3,6 59 3,0 2,2 Hevos- voimain | N:o. luku. KIITTI I IT. LIITT] 5,000 5,000 3,000 7,000 6,000 20,000 15,200 18,500 9,000 123,000 55,000 14,700 24,800 13,200 21,000 11,000 8,000 106 107 108 109 110 111 112 113 114 115 116 117 118 119 120 121 Oulujoki syrjäjokineen. Oulujoki. Merikoski . strömin nahkatehdas. Pyhäkoski . Sotkakoski . Ahmaskoski . Niskakoski Emäjoki. Leppikoski Seitenoikiakoski Siittikoski . Aittokoski . Haarakoski Pitkäkoski . Pystykoski =. . Kyynespääkoski Patokoski . Jalokoski . . Vuokkikoski . Ylivuokkijoki. Siikakoski . Kuusikoski —. Jokilammen Niskakoski . Lipas-Isokiven-Patokoski Kanto-Saari-Peteisenk. . Paskokoski-Niskakoski Vääräkaivoskoski . Piispajoki. Laukkasenkoski Hossanjoki. Kokko-Raanionkoski . Yläjoki. Alakoski . . Kuikkakoski . Pystykoski Kuusikoski . Kiukuankoski Haapakoski . Saapaskoski . Saarikoski-Paasokoski Palokoski . [aN E8S Hevos- SRS voimain KI-K7 luku. EK 7,7 38,800 57,8 292,000 6,0 30,500 7,0 35,100 31,2 157,800 6,1 10,200 15,8 26,600 1,8 3,100 7,2 12,100 3,6 6,100 6,7 11,300 2,6 — 4,500 2,5 4,200 54 9,100 4,8 8,100 16,1 27,100 15 — 32 Eu 28 — 77 — 16,0 = — 171 — 17 — 11 — 3,7 EN 23 — 15 — 17 — 47 — 62 — 26 — 31 — 3,3 En 1,6 = --- 18 Suomen Kartasto. Karltalehti n:o 22. si Hevos- E SE Hevos- N:o voimain | N:o. SK8 voimain luku. EZZ luku Kajaaninjoki. Siikajoki. 122 Ämmäkoski 5,3 12,600|132 Merikoski eli Patokoski 6,2 420 Ämmän kanava. 133 Kaijankoski eli Ankerioi- 123 Koivukoski 5 10,500 Koivukosken kanava. o & Kirk koski 245 1,650 124 Kuurnakoski ja Kallio- 134 1 0KaNt 30 => koski s 3:00 135 PIN, N 2,2 150 EE s 35 ; ö 13 uukinkoski . 2,6 180 125 Petäjäkoski 2,3 6,600 137 Hytinkoski . . m 130 . 138 Porkka | ja Vähäkoski. 22 75 Jormasjoki. 139 Heikkilänkoski 2,7 90 N a: 140 Koskenkoski . mi sn s 2,9 100 Joensuunjoki . 78 — |141 Kaijankoski eli Saari- N N koski N NEIN 2,8 100 Tipasjoki. 142 Vuomakoski eli Kallioi- — Maijaniva . . ko TEE tos 8,6 290 — Vereheitoksekä N i Sa 143 Pihkakoski 76 260 — Louhikoski 83 — 144 Myllykoski A 8a — Pungankoski . 4,6 — — —Välikoski 24 — Pyhäjoki. a 145 pv N 9,8 990 ntojoki. 14 alosenkoski. . 1,5 150 - N 147 Kitinpraminkoski 1,7 180 126 Siikakoski + 15 — 148 Kelakosket 2,5 250 127 Kalliokoski 2,4 149 Petäjäkoski 1,3 130 128 Suittuakoski 7,3 150 Kuljunkoski 21 = 220 129 Katermakoski 338 — 151 Vääräkoski 3,7 380 152 Hirsikoski. 1,9 200 Vieksinjoki. 153 Hirvoskoski . 1,4 100 i 154 Oulaistenkoski 65 440 — Kuurtajakoski . 2,6 155 Matkakoski 5,3 = 360 — Niva- Konappikoski. 14 — 156 Salonkoski 1,6 110 157 Mieluskoski 1,6 110 Lammasjoki. 158 Haapakoski 3,6 250 Ta j 159 Luonuankoski 3,3 220 130 Saarikoski. . 19 160 Kattilakoski . 1,4 50 131 Pajakkakoski. 22 — |161 Myllylänkoski 11 40 162 Ruhakoski . . 2,1 o Lentuanjoki. 163 U N i 133 — 450 — Pieni Lentuankoski 1,6 a a N N E 1 = = Pumi a — [166 Kupposkoski 1,4 50 — —Vuontienkoski 14 — Kalajoki. — Korpikoski . . 1,0 — 169 Tilviskoski . 126 — Haapa- Vääräkoski . 10 — |1j0 Käännänkoski 22 — Kattilakoski*. . 12 —— 171 Haapakoski . . 8,3 — Kämärä Laukkukoski. 2,7 172 Alavieskakoski . 84 — Pystö-Vääräkoski 16 — |173 Juurikoski. 5,7 — Poro-Nurrokoski 8,7 174 Hannunkoski. 5,0 — Kalastenkoski 33 — [175 Raudaskoski . 3,418 Suomen Kartasto. Karltalehti n:o 22. si Hevos- E SE Hevos- N:o voimain | N:o. SK8 voimain luku. EZZ luku Kajaaninjoki. Siikajoki. 122 Ämmäkoski 5,3 12,600|132 Merikoski eli Patokoski 6,2 420 Ämmän kanava. 133 Kaijankoski eli Ankerioi- 123 Koivukoski 5 10,500 Koivukosken kanava. o & Kirk koski 245 1,650 124 Kuurnakoski ja Kallio- 134 1 0KaNt 30 => koski s 3:00 135 PIN, N 2,2 150 EE s 35 ; ö 13 uukinkoski . 2,6 180 125 Petäjäkoski 2,3 6,600 137 Hytinkoski . . m 130 . 138 Porkka | ja Vähäkoski. 22 75 Jormasjoki. 139 Heikkilänkoski 2,7 90 N a: 140 Koskenkoski . mi sn s 2,9 100 Joensuunjoki . 78 — |141 Kaijankoski eli Saari- N N koski N NEIN 2,8 100 Tipasjoki. 142 Vuomakoski eli Kallioi- — Maijaniva . . ko TEE tos 8,6 290 — Vereheitoksekä N i Sa 143 Pihkakoski 76 260 — Louhikoski 83 — 144 Myllykoski A 8a — Pungankoski . 4,6 — — —Välikoski 24 — Pyhäjoki. a 145 pv N 9,8 990 ntojoki. 14 alosenkoski. . 1,5 150 - N 147 Kitinpraminkoski 1,7 180 126 Siikakoski + 15 — 148 Kelakosket 2,5 250 127 Kalliokoski 2,4 149 Petäjäkoski 1,3 130 128 Suittuakoski 7,3 150 Kuljunkoski 21 = 220 129 Katermakoski 338 — 151 Vääräkoski 3,7 380 152 Hirsikoski. 1,9 200 Vieksinjoki. 153 Hirvoskoski . 1,4 100 i 154 Oulaistenkoski 65 440 — Kuurtajakoski . 2,6 155 Matkakoski 5,3 = 360 — Niva- Konappikoski. 14 — 156 Salonkoski 1,6 110 157 Mieluskoski 1,6 110 Lammasjoki. 158 Haapakoski 3,6 250 Ta j 159 Luonuankoski 3,3 220 130 Saarikoski. . 19 160 Kattilakoski . 1,4 50 131 Pajakkakoski. 22 — |161 Myllylänkoski 11 40 162 Ruhakoski . . 2,1 o Lentuanjoki. 163 U N i 133 — 450 — Pieni Lentuankoski 1,6 a a N N E 1 = = Pumi a — [166 Kupposkoski 1,4 50 — —Vuontienkoski 14 — Kalajoki. — Korpikoski . . 1,0 — 169 Tilviskoski . 126 — Haapa- Vääräkoski . 10 — |1j0 Käännänkoski 22 — Kattilakoski*. . 12 —— 171 Haapakoski . . 8,3 — Kämärä Laukkukoski. 2,7 172 Alavieskakoski . 84 — Pystö-Vääräkoski 16 — |173 Juurikoski. 5,7 — Poro-Nurrokoski 8,7 174 Hannunkoski. 5,0 — Kalastenkoski 33 — [175 Raudaskoski . 3,418 Suomen Kartasto. Karltalehti n:o 22. si Hevos- E SE Hevos- N:o voimain | N:o. SK8 voimain luku. EZZ luku Kajaaninjoki. Siikajoki. 122 Ämmäkoski 5,3 12,600|132 Merikoski eli Patokoski 6,2 420 Ämmän kanava. 133 Kaijankoski eli Ankerioi- 123 Koivukoski 5 10,500 Koivukosken kanava. o & Kirk koski 245 1,650 124 Kuurnakoski ja Kallio- 134 1 0KaNt 30 => koski s 3:00 135 PIN, N 2,2 150 EE s 35 ; ö 13 uukinkoski . 2,6 180 125 Petäjäkoski 2,3 6,600 137 Hytinkoski . . m 130 . 138 Porkka | ja Vähäkoski. 22 75 Jormasjoki. 139 Heikkilänkoski 2,7 90 N a: 140 Koskenkoski . mi sn s 2,9 100 Joensuunjoki . 78 — |141 Kaijankoski eli Saari- N N koski N NEIN 2,8 100 Tipasjoki. 142 Vuomakoski eli Kallioi- — Maijaniva . . ko TEE tos 8,6 290 — Vereheitoksekä N i Sa 143 Pihkakoski 76 260 — Louhikoski 83 — 144 Myllykoski A 8a — Pungankoski . 4,6 — — —Välikoski 24 — Pyhäjoki. a 145 pv N 9,8 990 ntojoki. 14 alosenkoski. . 1,5 150 - N 147 Kitinpraminkoski 1,7 180 126 Siikakoski + 15 — 148 Kelakosket 2,5 250 127 Kalliokoski 2,4 149 Petäjäkoski 1,3 130 128 Suittuakoski 7,3 150 Kuljunkoski 21 = 220 129 Katermakoski 338 — 151 Vääräkoski 3,7 380 152 Hirsikoski. 1,9 200 Vieksinjoki. 153 Hirvoskoski . 1,4 100 i 154 Oulaistenkoski 65 440 — Kuurtajakoski . 2,6 155 Matkakoski 5,3 = 360 — Niva- Konappikoski. 14 — 156 Salonkoski 1,6 110 157 Mieluskoski 1,6 110 Lammasjoki. 158 Haapakoski 3,6 250 Ta j 159 Luonuankoski 3,3 220 130 Saarikoski. . 19 160 Kattilakoski . 1,4 50 131 Pajakkakoski. 22 — |161 Myllylänkoski 11 40 162 Ruhakoski . . 2,1 o Lentuanjoki. 163 U N i 133 — 450 — Pieni Lentuankoski 1,6 a a N N E 1 = = Pumi a — [166 Kupposkoski 1,4 50 — —Vuontienkoski 14 — Kalajoki. — Korpikoski . . 1,0 — 169 Tilviskoski . 126 — Haapa- Vääräkoski . 10 — |1j0 Käännänkoski 22 — Kattilakoski*. . 12 —— 171 Haapakoski . . 8,3 — Kämärä Laukkukoski. 2,7 172 Alavieskakoski . 84 — Pystö-Vääräkoski 16 — |173 Juurikoski. 5,7 — Poro-Nurrokoski 8,7 174 Hannunkoski. 5,0 — Kalastenkoski 33 — [175 Raudaskoski . 3,4 --- 177 178 179 80 181 182 183 184 186 187 188 Padinginkoski Autiokoski Jämsänkoski . Haapakoski Riuttakoski Jyrkkäkoski . Kypäräkoski . Korpikoski Niinikoski . . Räisälänkoski Lestijoki. Pohjoinen haara. Raumankoski Hillilänkoski . Sämpilänkoski . . Hankosenmyllykosket Tomujoki. Saverankoski |Eirvimyllynkoski Myllykoski |Täpionkoski Keltamäenkoski Pirtti- 1. Myllykoski Niskakoski —. N Pitkäsenkoski . Kuusistonkoski . Petäjäkoski . Tokolankoski. Kattilankoski . Pesorankoski, koski . Järväjänkoski Korpelankoski Luolasaarenkoski Polvikoski . . Ala-Riuttasenkoski" Yli s:n Kallisenkoski . Pajakoski . . Aholankosket —. Syvänpuronkoski Lumikoski . Sykäräinen Hirvikoski . Tormikoski Kalliokoski . Murenankoski . . Pirttikoski ja Paukakoski I Ojalan- 2,8 14 2,0 2,2 7,7 1,5 35 133 1,3 1,0 15 51 1,3 2,1 11,3 2,4 137 1,3 4,2 54 9,8 6,8 34 4,9 42 4,0 2,5 2,6 15 Hevos- voimain luku. 90 190 200 55 7o 130 00 400 150 116 225 300 500 359 170 250 200 140 50 N:o. 213 214 215 216 217 218 219 220 221 222 223 224 225 226 227 228 229 230 231 232 233 234 235 236 237 238 239 240 241 242 243 244 245 246 247 248 249 250 251 252 Kokkolanjoki. Kokkolanjoki. Liljebergsfors . . Storfors ja Haapakoski . Lahnakoski Murikfors . Tastfors Kaitfors . Riipfors Seikfors Vetelinjoki. Kattilakoski . . Ojalan ja Mankkilankoski Vääräkoski s 8 Pirttikoski . . . Kenttolankoski . Järvelänkoski Varelankoski . Dunkersfors . Karjalankoski . Heikkilänkoski . Perhonjoki. Pulkkilankosket. . . Seppäkoski, Kalliokoski Hittikoski NIUE Petäjäkoski Ähtävänjoki. Herrfors Längfors Pävallsfors Gersfors Pörsfors =. Varnulfors . Storbergsfors Finholmsfors . Björkfors x Sagkvarnsfors Esakoski . Storhasafors . Gensfors Ähtävänjoki. Juurikoski . Heinäkoski Kattilakoski Girsfors —. Hankikoski Sirppikoski Koskifors . ESD Hevos- 578 voimain EU luku. 1,4 144 3,0 300 2,7 270 2,6 = 261 2,0 = 204 22 225 25 — 456 64 645 1,3 84 3,6 = 120 1,4 92 22 150 18 = 120 1,4 — 1,3 N 1,0 68 58 390 9,3 626 7,6 = 225 21 0 1,8 60 9,0 = 300 20 — 215 20 — 215 14 138 13 129 2,0 — 204 25 — 255 15 147 2,0 — 204 24 246 31 — 312 17 —168 1,4 141 1,0 — 102 2,2 185 1,4 120 1,6 135 1,6 — 106 22 150 1,9 60 1,9 60177 178 179 80 181 182 183 184 186 187 188 Padinginkoski Autiokoski Jämsänkoski . Haapakoski Riuttakoski Jyrkkäkoski . Kypäräkoski . Korpikoski Niinikoski . . Räisälänkoski Lestijoki. Pohjoinen haara. Raumankoski Hillilänkoski . Sämpilänkoski . . Hankosenmyllykosket Tomujoki. Saverankoski |Eirvimyllynkoski Myllykoski |Täpionkoski Keltamäenkoski Pirtti- 1. Myllykoski Niskakoski —. N Pitkäsenkoski . Kuusistonkoski . Petäjäkoski . Tokolankoski. Kattilankoski . Pesorankoski, koski . Järväjänkoski Korpelankoski Luolasaarenkoski Polvikoski . . Ala-Riuttasenkoski" Yli s:n Kallisenkoski . Pajakoski . . Aholankosket —. Syvänpuronkoski Lumikoski . Sykäräinen Hirvikoski . Tormikoski Kalliokoski . Murenankoski . . Pirttikoski ja Paukakoski I Ojalan- 2,8 14 2,0 2,2 7,7 1,5 35 133 1,3 1,0 15 51 1,3 2,1 11,3 2,4 137 1,3 4,2 54 9,8 6,8 34 4,9 42 4,0 2,5 2,6 15 Hevos- voimain luku. 90 190 200 55 7o 130 00 400 150 116 225 300 500 359 170 250 200 140 50 N:o. 213 214 215 216 217 218 219 220 221 222 223 224 225 226 227 228 229 230 231 232 233 234 235 236 237 238 239 240 241 242 243 244 245 246 247 248 249 250 251 252 Kokkolanjoki. Kokkolanjoki. Liljebergsfors . . Storfors ja Haapakoski . Lahnakoski Murikfors . Tastfors Kaitfors . Riipfors Seikfors Vetelinjoki. Kattilakoski . . Ojalan ja Mankkilankoski Vääräkoski s 8 Pirttikoski . . . Kenttolankoski . Järvelänkoski Varelankoski . Dunkersfors . Karjalankoski . Heikkilänkoski . Perhonjoki. Pulkkilankosket. . . Seppäkoski, Kalliokoski Hittikoski NIUE Petäjäkoski Ähtävänjoki. Herrfors Längfors Pävallsfors Gersfors Pörsfors =. Varnulfors . Storbergsfors Finholmsfors . Björkfors x Sagkvarnsfors Esakoski . Storhasafors . Gensfors Ähtävänjoki. Juurikoski . Heinäkoski Kattilakoski Girsfors —. Hankikoski Sirppikoski Koskifors . ESD Hevos- 578 voimain EU luku. 1,4 144 3,0 300 2,7 270 2,6 = 261 2,0 = 204 22 225 25 — 456 64 645 1,3 84 3,6 = 120 1,4 92 22 150 18 = 120 1,4 — 1,3 N 1,0 68 58 390 9,3 626 7,6 = 225 21 0 1,8 60 9,0 = 300 20 — 215 20 — 215 14 138 13 129 2,0 — 204 25 — 255 15 147 2,0 — 204 24 246 31 — 312 17 —168 1,4 141 1,0 — 102 2,2 185 1,4 120 1,6 135 1,6 — 106 22 150 1,9 60 1,9 60177 178 179 80 181 182 183 184 186 187 188 Padinginkoski Autiokoski Jämsänkoski . Haapakoski Riuttakoski Jyrkkäkoski . Kypäräkoski . Korpikoski Niinikoski . . Räisälänkoski Lestijoki. Pohjoinen haara. Raumankoski Hillilänkoski . Sämpilänkoski . . Hankosenmyllykosket Tomujoki. Saverankoski |Eirvimyllynkoski Myllykoski |Täpionkoski Keltamäenkoski Pirtti- 1. Myllykoski Niskakoski —. N Pitkäsenkoski . Kuusistonkoski . Petäjäkoski . Tokolankoski. Kattilankoski . Pesorankoski, koski . Järväjänkoski Korpelankoski Luolasaarenkoski Polvikoski . . Ala-Riuttasenkoski" Yli s:n Kallisenkoski . Pajakoski . . Aholankosket —. Syvänpuronkoski Lumikoski . Sykäräinen Hirvikoski . Tormikoski Kalliokoski . Murenankoski . . Pirttikoski ja Paukakoski I Ojalan- 2,8 14 2,0 2,2 7,7 1,5 35 133 1,3 1,0 15 51 1,3 2,1 11,3 2,4 137 1,3 4,2 54 9,8 6,8 34 4,9 42 4,0 2,5 2,6 15 Hevos- voimain luku. 90 190 200 55 7o 130 00 400 150 116 225 300 500 359 170 250 200 140 50 N:o. 213 214 215 216 217 218 219 220 221 222 223 224 225 226 227 228 229 230 231 232 233 234 235 236 237 238 239 240 241 242 243 244 245 246 247 248 249 250 251 252 Kokkolanjoki. Kokkolanjoki. Liljebergsfors . . Storfors ja Haapakoski . Lahnakoski Murikfors . Tastfors Kaitfors . Riipfors Seikfors Vetelinjoki. Kattilakoski . . Ojalan ja Mankkilankoski Vääräkoski s 8 Pirttikoski . . . Kenttolankoski . Järvelänkoski Varelankoski . Dunkersfors . Karjalankoski . Heikkilänkoski . Perhonjoki. Pulkkilankosket. . . Seppäkoski, Kalliokoski Hittikoski NIUE Petäjäkoski Ähtävänjoki. Herrfors Längfors Pävallsfors Gersfors Pörsfors =. Varnulfors . Storbergsfors Finholmsfors . Björkfors x Sagkvarnsfors Esakoski . Storhasafors . Gensfors Ähtävänjoki. Juurikoski . Heinäkoski Kattilakoski Girsfors —. Hankikoski Sirppikoski Koskifors . ESD Hevos- 578 voimain EU luku. 1,4 144 3,0 300 2,7 270 2,6 = 261 2,0 = 204 22 225 25 — 456 64 645 1,3 84 3,6 = 120 1,4 92 22 150 18 = 120 1,4 — 1,3 N 1,0 68 58 390 9,3 626 7,6 = 225 21 0 1,8 60 9,0 = 300 20 — 215 20 — 215 14 138 13 129 2,0 — 204 25 — 255 15 147 2,0 — 204 24 246 31 — 312 17 —168 1,4 141 1,0 — 102 2,2 185 1,4 120 1,6 135 1,6 — 106 22 150 1,9 60 1,9 60 --- 20 Suomen Kartasto. Karitalehti n:o 22. Hevos- Hevos- N:o voimain | N:o. voimain luku. luku. Kurejoki. 253 Sorvarinkoski 1,7 87 |285 Käykänkoski . 14 230 254 Turpelankoski 98 — 495 [286 Kirkonkoski . . 3,7 620 255 Viitasaarenkoski 4,3 — 215 |287 Suonostenkoski . 15 260 256 Granfors 1,6 81 |288 Kyyränkoski . 1,9 = 320 289 Kylänpääkoski 42 712 290 Korpelankoski 1,0 — 175 Lapuanjoki. 257 Uudenkaarleb.kaup.koski 5,5 1,104 Orismalanjoki. 258 Gasängs fors. 5 1,3 240 N N a 259 Haraldstors 14 = 240 [291 Orisperin tehtaan koski = 10,7 48 Orisperin kankirautatehdas. Pohjoinen haara. PIPININ N N Seinäjoki. 260 Palofors, Tollikko ja Jun- N garan kosket . + 098 — 990 [292 Seinäjoen tehtaan kosket — 16,0 1,107 Eteläinen haara. Ilmajoki. 261 Mörnarsfors . 3,5 = 384 |293 Västilänkoski 22 154 a. H = Jällakehrautehdas. 262 Ruoskoski. . 1,3 = 120 "Oki 263 Kieponkoski . 48 486 Kauhajoki. 294 Jyllinkoski. 12,0 — 411 Lapuanjoki. NN 264 Mattilankoski. 1,0 = 210 Jalasjoki. 265 Huhtalankoski . . 42 = 284 |205 Pitkäkoski. . . 35; 3 2,220 266 Kuokkaoja ja Vääksyn 296 Myllykylänkoski 6,7 229 kosket . 1,8 122 267 Koveronkoski 1,6 106 268 Lankilankoski 3,0 = 202 Karvianjoki. 269 Houruköoski . 6,3 = 422 N ASIOI 270 Topparinkoski 1,7 — 114 |297 ÄAmmäkoski 30 — 271 Hakolankoski 2,0 134 |298 Myllykoski. 68 — 272 Mäkelänkoski 6,9 460 |299 Vahokoski. 15 — 273 Kantokoski . 2,8 188 [300 Jyllinkoski. 483 — 274 Paasikankoski 3,6 240 |301 Patokoski . 15 — 275 Sarvikonkoski 3,6 183 |302 Honkakoski 12 — 276 Palomäenkoski . 2,1 105 |303 Lankoski . 21 — 277 Karsinakoski . 97 | 489 |304 Haapakoski 59 — 305 Myllykoski 10 — Kyrönjoki sivujokineen 306 Veneskoski 25 Yrong J N 307 Kuivakoski 1,8 Kyrönjoki. 308 Leppäkoski 12 278 Voitbyn ja Boskarin 25 | 510 |399 Vääräkoski 15 kosket . 310 Kynäskoski 3,6 279 Kolkinkoski 5 1,3 270 280 Merikaarron koski 18 | 368 koki 281 Perkkiönkoski 11 | 214 Pomarkun jokihaara. 282 Hiirikoski . . 39 | 723 |311 Iso-Längelmäkoski. 24 — 283 Hypäjänkoski 18 | 330 |312 Pitkäkoski. 490 — 284 Pappilankoski 15 | 250 [313 Kylänkoski 14 —20 Suomen Kartasto. Karitalehti n:o 22. Hevos- Hevos- N:o voimain | N:o. voimain luku. luku. Kurejoki. 253 Sorvarinkoski 1,7 87 |285 Käykänkoski . 14 230 254 Turpelankoski 98 — 495 [286 Kirkonkoski . . 3,7 620 255 Viitasaarenkoski 4,3 — 215 |287 Suonostenkoski . 15 260 256 Granfors 1,6 81 |288 Kyyränkoski . 1,9 = 320 289 Kylänpääkoski 42 712 290 Korpelankoski 1,0 — 175 Lapuanjoki. 257 Uudenkaarleb.kaup.koski 5,5 1,104 Orismalanjoki. 258 Gasängs fors. 5 1,3 240 N N a 259 Haraldstors 14 = 240 [291 Orisperin tehtaan koski = 10,7 48 Orisperin kankirautatehdas. Pohjoinen haara. PIPININ N N Seinäjoki. 260 Palofors, Tollikko ja Jun- N garan kosket . + 098 — 990 [292 Seinäjoen tehtaan kosket — 16,0 1,107 Eteläinen haara. Ilmajoki. 261 Mörnarsfors . 3,5 = 384 |293 Västilänkoski 22 154 a. H = Jällakehrautehdas. 262 Ruoskoski. . 1,3 = 120 "Oki 263 Kieponkoski . 48 486 Kauhajoki. 294 Jyllinkoski. 12,0 — 411 Lapuanjoki. NN 264 Mattilankoski. 1,0 = 210 Jalasjoki. 265 Huhtalankoski . . 42 = 284 |205 Pitkäkoski. . . 35; 3 2,220 266 Kuokkaoja ja Vääksyn 296 Myllykylänkoski 6,7 229 kosket . 1,8 122 267 Koveronkoski 1,6 106 268 Lankilankoski 3,0 = 202 Karvianjoki. 269 Houruköoski . 6,3 = 422 N ASIOI 270 Topparinkoski 1,7 — 114 |297 ÄAmmäkoski 30 — 271 Hakolankoski 2,0 134 |298 Myllykoski. 68 — 272 Mäkelänkoski 6,9 460 |299 Vahokoski. 15 — 273 Kantokoski . 2,8 188 [300 Jyllinkoski. 483 — 274 Paasikankoski 3,6 240 |301 Patokoski . 15 — 275 Sarvikonkoski 3,6 183 |302 Honkakoski 12 — 276 Palomäenkoski . 2,1 105 |303 Lankoski . 21 — 277 Karsinakoski . 97 | 489 |304 Haapakoski 59 — 305 Myllykoski 10 — Kyrönjoki sivujokineen 306 Veneskoski 25 Yrong J N 307 Kuivakoski 1,8 Kyrönjoki. 308 Leppäkoski 12 278 Voitbyn ja Boskarin 25 | 510 |399 Vääräkoski 15 kosket . 310 Kynäskoski 3,6 279 Kolkinkoski 5 1,3 270 280 Merikaarron koski 18 | 368 koki 281 Perkkiönkoski 11 | 214 Pomarkun jokihaara. 282 Hiirikoski . . 39 | 723 |311 Iso-Längelmäkoski. 24 — 283 Hypäjänkoski 18 | 330 |312 Pitkäkoski. 490 — 284 Pappilankoski 15 | 250 [313 Kylänkoski 14 —20 Suomen Kartasto. Karitalehti n:o 22. Hevos- Hevos- N:o voimain | N:o. voimain luku. luku. Kurejoki. 253 Sorvarinkoski 1,7 87 |285 Käykänkoski . 14 230 254 Turpelankoski 98 — 495 [286 Kirkonkoski . . 3,7 620 255 Viitasaarenkoski 4,3 — 215 |287 Suonostenkoski . 15 260 256 Granfors 1,6 81 |288 Kyyränkoski . 1,9 = 320 289 Kylänpääkoski 42 712 290 Korpelankoski 1,0 — 175 Lapuanjoki. 257 Uudenkaarleb.kaup.koski 5,5 1,104 Orismalanjoki. 258 Gasängs fors. 5 1,3 240 N N a 259 Haraldstors 14 = 240 [291 Orisperin tehtaan koski = 10,7 48 Orisperin kankirautatehdas. Pohjoinen haara. PIPININ N N Seinäjoki. 260 Palofors, Tollikko ja Jun- N garan kosket . + 098 — 990 [292 Seinäjoen tehtaan kosket — 16,0 1,107 Eteläinen haara. Ilmajoki. 261 Mörnarsfors . 3,5 = 384 |293 Västilänkoski 22 154 a. H = Jällakehrautehdas. 262 Ruoskoski. . 1,3 = 120 "Oki 263 Kieponkoski . 48 486 Kauhajoki. 294 Jyllinkoski. 12,0 — 411 Lapuanjoki. NN 264 Mattilankoski. 1,0 = 210 Jalasjoki. 265 Huhtalankoski . . 42 = 284 |205 Pitkäkoski. . . 35; 3 2,220 266 Kuokkaoja ja Vääksyn 296 Myllykylänkoski 6,7 229 kosket . 1,8 122 267 Koveronkoski 1,6 106 268 Lankilankoski 3,0 = 202 Karvianjoki. 269 Houruköoski . 6,3 = 422 N ASIOI 270 Topparinkoski 1,7 — 114 |297 ÄAmmäkoski 30 — 271 Hakolankoski 2,0 134 |298 Myllykoski. 68 — 272 Mäkelänkoski 6,9 460 |299 Vahokoski. 15 — 273 Kantokoski . 2,8 188 [300 Jyllinkoski. 483 — 274 Paasikankoski 3,6 240 |301 Patokoski . 15 — 275 Sarvikonkoski 3,6 183 |302 Honkakoski 12 — 276 Palomäenkoski . 2,1 105 |303 Lankoski . 21 — 277 Karsinakoski . 97 | 489 |304 Haapakoski 59 — 305 Myllykoski 10 — Kyrönjoki sivujokineen 306 Veneskoski 25 Yrong J N 307 Kuivakoski 1,8 Kyrönjoki. 308 Leppäkoski 12 278 Voitbyn ja Boskarin 25 | 510 |399 Vääräkoski 15 kosket . 310 Kynäskoski 3,6 279 Kolkinkoski 5 1,3 270 280 Merikaarron koski 18 | 368 koki 281 Perkkiönkoski 11 | 214 Pomarkun jokihaara. 282 Hiirikoski . . 39 | 723 |311 Iso-Längelmäkoski. 24 — 283 Hypäjänkoski 18 | 330 |312 Pitkäkoski. 490 — 284 Pappilankoski 15 | 250 [313 Kylänkoski 14 — --- 314 315 316 317 318 319 320 321 322 323 324 325 326 327 328 329 330 331 332 333 334 335 336 337 354 355 Kosket. Merikarvian joki- haara. Koivukoski Pitkäkoski. . . Luotomyllykoski Vääräkoski Puukoski . Länttäkoski Bolsbäck . Tiinikoski . Kylänkoski Karijärven haara (Lassilanjoki). Susikoski . Myllykoski Lammin jokihaara. Lamminkoski Myllykoski Isokoski . Kutikoski . Storfors. Noormarkun joki- haara. Kuusikoski . ... Vanha Sahakoski . . . Makkarakoski eli Noor- markun koski Noormarkun rautatehdas Sahakoski . . Paratiisinkoski Näsijärven vesistö. Ätsärin reitti, Ylinen, keskinen ja alinen Inhankoski . 8 € Inhan väkinaulatehdas Ryö- tön puuhiomo Yli-Ala-Killinkoski . Virtan vil akehruutehdas. Ala-Pylkkäänkoski. Viinamäenkoski . Makkarakoski PLou SUDIAY1OY -s1"01ng 74 1,8 1,8 2,1 25 3,0 2,1 1,3 3,3 1,7 2,4 15 45 42 58 30 32 5,9 1,3 22,4 2,3 6,6 17,9 Hevos- voimain | N:o. luku. 100 500 120 120 140 170 200 140 100 40 25 75 0 485 420 270 500 110 1,850 405 338 339 340 341 342 343 352 353 356 357 358 Pihlajaveden reitti. Pihlaistenkoski . Vääräkoski 4 Vääräkosken puuhiomo. Reinikankoski Vehmaskoski Kitusenkoski . Kotalankoski . Multian ja Keuruun reitit. Myllykoski. Saarikoski . 6 Väärämikonkoski Korkeakoski . Ruokokoski Antelankoski Riistakoski Vääräkoski Kalmakoski Mäntänkoski . e 1 Mäntän puuhiomo ja paperi- tehdas. Vilppulankoski . Puuhiomo. Näsijärvi. Tammerkoski PU Puuvilla-, pellava- ja villa- kutomoita, puuhiomo ja pa- peritehdas sekä konepaja. Vanajaveden vesistö. Längelmäveden reitti. Valkiakoski Valkiakosken kanava, puu- hiomo ja paperitehdas. Juuvan haarareitti Län- gelmäveteen. Niot 354, 355 kuuluvat Ätsärin reittiin, katso 335—337-) Korkeakoski, ylinen . S:n alinen Haapaniemenkoski 359 361 katso 349—350- 5,2 180 1,3 50 12 — 1,8 — 15 49 1,9 52 10,2 — 42 — 2,6 — 95 80 7,4 65 5,9 50 3, 56 5,0 94 2,4 94 6,0 3,000 2,3 154 18,1 10,000 45 = 980 14,6 190 45 60 48 15314 315 316 317 318 319 320 321 322 323 324 325 326 327 328 329 330 331 332 333 334 335 336 337 354 355 Kosket. Merikarvian joki- haara. Koivukoski Pitkäkoski. . . Luotomyllykoski Vääräkoski Puukoski . Länttäkoski Bolsbäck . Tiinikoski . Kylänkoski Karijärven haara (Lassilanjoki). Susikoski . Myllykoski Lammin jokihaara. Lamminkoski Myllykoski Isokoski . Kutikoski . Storfors. Noormarkun joki- haara. Kuusikoski . ... Vanha Sahakoski . . . Makkarakoski eli Noor- markun koski Noormarkun rautatehdas Sahakoski . . Paratiisinkoski Näsijärven vesistö. Ätsärin reitti, Ylinen, keskinen ja alinen Inhankoski . 8 € Inhan väkinaulatehdas Ryö- tön puuhiomo Yli-Ala-Killinkoski . Virtan vil akehruutehdas. Ala-Pylkkäänkoski. Viinamäenkoski . Makkarakoski PLou SUDIAY1OY -s1"01ng 74 1,8 1,8 2,1 25 3,0 2,1 1,3 3,3 1,7 2,4 15 45 42 58 30 32 5,9 1,3 22,4 2,3 6,6 17,9 Hevos- voimain | N:o. luku. 100 500 120 120 140 170 200 140 100 40 25 75 0 485 420 270 500 110 1,850 405 338 339 340 341 342 343 352 353 356 357 358 Pihlajaveden reitti. Pihlaistenkoski . Vääräkoski 4 Vääräkosken puuhiomo. Reinikankoski Vehmaskoski Kitusenkoski . Kotalankoski . Multian ja Keuruun reitit. Myllykoski. Saarikoski . 6 Väärämikonkoski Korkeakoski . Ruokokoski Antelankoski Riistakoski Vääräkoski Kalmakoski Mäntänkoski . e 1 Mäntän puuhiomo ja paperi- tehdas. Vilppulankoski . Puuhiomo. Näsijärvi. Tammerkoski PU Puuvilla-, pellava- ja villa- kutomoita, puuhiomo ja pa- peritehdas sekä konepaja. Vanajaveden vesistö. Längelmäveden reitti. Valkiakoski Valkiakosken kanava, puu- hiomo ja paperitehdas. Juuvan haarareitti Län- gelmäveteen. Niot 354, 355 kuuluvat Ätsärin reittiin, katso 335—337-) Korkeakoski, ylinen . S:n alinen Haapaniemenkoski 359 361 katso 349—350- 5,2 180 1,3 50 12 — 1,8 — 15 49 1,9 52 10,2 — 42 — 2,6 — 95 80 7,4 65 5,9 50 3, 56 5,0 94 2,4 94 6,0 3,000 2,3 154 18,1 10,000 45 = 980 14,6 190 45 60 48 15314 315 316 317 318 319 320 321 322 323 324 325 326 327 328 329 330 331 332 333 334 335 336 337 354 355 Kosket. Merikarvian joki- haara. Koivukoski Pitkäkoski. . . Luotomyllykoski Vääräkoski Puukoski . Länttäkoski Bolsbäck . Tiinikoski . Kylänkoski Karijärven haara (Lassilanjoki). Susikoski . Myllykoski Lammin jokihaara. Lamminkoski Myllykoski Isokoski . Kutikoski . Storfors. Noormarkun joki- haara. Kuusikoski . ... Vanha Sahakoski . . . Makkarakoski eli Noor- markun koski Noormarkun rautatehdas Sahakoski . . Paratiisinkoski Näsijärven vesistö. Ätsärin reitti, Ylinen, keskinen ja alinen Inhankoski . 8 € Inhan väkinaulatehdas Ryö- tön puuhiomo Yli-Ala-Killinkoski . Virtan vil akehruutehdas. Ala-Pylkkäänkoski. Viinamäenkoski . Makkarakoski PLou SUDIAY1OY -s1"01ng 74 1,8 1,8 2,1 25 3,0 2,1 1,3 3,3 1,7 2,4 15 45 42 58 30 32 5,9 1,3 22,4 2,3 6,6 17,9 Hevos- voimain | N:o. luku. 100 500 120 120 140 170 200 140 100 40 25 75 0 485 420 270 500 110 1,850 405 338 339 340 341 342 343 352 353 356 357 358 Pihlajaveden reitti. Pihlaistenkoski . Vääräkoski 4 Vääräkosken puuhiomo. Reinikankoski Vehmaskoski Kitusenkoski . Kotalankoski . Multian ja Keuruun reitit. Myllykoski. Saarikoski . 6 Väärämikonkoski Korkeakoski . Ruokokoski Antelankoski Riistakoski Vääräkoski Kalmakoski Mäntänkoski . e 1 Mäntän puuhiomo ja paperi- tehdas. Vilppulankoski . Puuhiomo. Näsijärvi. Tammerkoski PU Puuvilla-, pellava- ja villa- kutomoita, puuhiomo ja pa- peritehdas sekä konepaja. Vanajaveden vesistö. Längelmäveden reitti. Valkiakoski Valkiakosken kanava, puu- hiomo ja paperitehdas. Juuvan haarareitti Län- gelmäveteen. Niot 354, 355 kuuluvat Ätsärin reittiin, katso 335—337-) Korkeakoski, ylinen . S:n alinen Haapaniemenkoski 359 361 katso 349—350- 5,2 180 1,3 50 12 — 1,8 — 15 49 1,9 52 10,2 — 42 — 2,6 — 95 80 7,4 65 5,9 50 3, 56 5,0 94 2,4 94 6,0 3,000 2,3 154 18,1 10,000 45 = 980 14,6 190 45 60 48 15 --- 22 Suomen Kartasto. Karttalehti n:o 22. 362 363 364 367 368 379 371 372 373 374 376 377 378 379 380 381 382 383 384 385 86 387 Reitti Koskelta ja Kärkö- lästä Vanajaveteen ja sieltä Pyhäjärveen. Torikoski . Porraskoski Lamminkoski. Kosken verkatehdas. 365, 366 katso alemp Vihavuodenkoski Padasjoen ja Lammin reitit Mallasveteen. Kasniemenkoski Porraskoski * Hyrkkälänjoki. Ylinen Vanhakoski Alinen s:n Hyrkkälänkoski . Ylinenkoski Alinenkoski Teurajoki. Hankalankoski . Myllykylänkoski. Puujoki. Varunankoski Leppäkoski Isojoki. Vanhakoski Nummenkoski Kaartjoki. Topenonkoski Pyyntiönkoski Hakonkoski Rengonjoki. Vuohiniemenkoski . Vahteristonkoski Hiittakoski. . Kuittilankoski Muurilankoski Huikalonkoski Nevilänkoski . know SIDJION saoang | 2,0 4,0 55 2,0 31 15 83 1,3 2,1 2,1 5,2 2,2 1,0 1,8 1,9 31 2,2 2,1 1,6 1,8 Hevos- voimain luku. 106 214 59 14 50 25 5 150 N:o. 390 391 392 393 389 394 395 396 397 398 399 400 401 402 403 404 405 Viralanjoki. Kolkankoski . Reitti Urjalasta Konhon- selkään. Honkolanjoki. Nokorinkoski . Papukoski . . Viialankoski . Vanajavesi-Pyhä- järvi. Kuokkalankoski . Lempoisten kanava. Kokemäenjoki lisä- haaroineen. Emäkoski . Nokian puuniomo ja paperi- tehdas Tyrväänkoski Hartolankoski Talunkoski Äetsankoski . Meskalankoski Saukonkoski . Harolankoski . Kolsinkoski Pahrinkoski Havinginkoski . Suomenkylänkoski Pirkkalankoski Lammaistenkoski Parkanon haara Tarsiajärvestä Kyrösjärveen. Parkanon haara. Koskelankoski Pitkäkoski . Jyrkkäkoski Käenkoski . Kairoskoski . Haapasenkoski . Viinikkakoski Turpaistenkoski. Jyllinjoen haara. Salamankoski Jyllinkoski . "RILnow sNIJ1OY snomg 2,1 1,8 33 11,9 11 2,4 1,1 1,7 2,1 2,4 2,4 1,5 2,1 2,3 76 4:5 7,7 2,1 1,8 ;2 41 5,0 1,6 2,0 3,3 Hevos- voimain luku. 100 220 12,000 1,300 2,800 1.300 2,000 2,500 952 3,200 2,300 3,100 10,200 6,200 40 7022 Suomen Kartasto. Karttalehti n:o 22. 362 363 364 367 368 379 371 372 373 374 376 377 378 379 380 381 382 383 384 385 86 387 Reitti Koskelta ja Kärkö- lästä Vanajaveteen ja sieltä Pyhäjärveen. Torikoski . Porraskoski Lamminkoski. Kosken verkatehdas. 365, 366 katso alemp Vihavuodenkoski Padasjoen ja Lammin reitit Mallasveteen. Kasniemenkoski Porraskoski * Hyrkkälänjoki. Ylinen Vanhakoski Alinen s:n Hyrkkälänkoski . Ylinenkoski Alinenkoski Teurajoki. Hankalankoski . Myllykylänkoski. Puujoki. Varunankoski Leppäkoski Isojoki. Vanhakoski Nummenkoski Kaartjoki. Topenonkoski Pyyntiönkoski Hakonkoski Rengonjoki. Vuohiniemenkoski . Vahteristonkoski Hiittakoski. . Kuittilankoski Muurilankoski Huikalonkoski Nevilänkoski . know SIDJION saoang | 2,0 4,0 55 2,0 31 15 83 1,3 2,1 2,1 5,2 2,2 1,0 1,8 1,9 31 2,2 2,1 1,6 1,8 Hevos- voimain luku. 106 214 59 14 50 25 5 150 N:o. 390 391 392 393 389 394 395 396 397 398 399 400 401 402 403 404 405 Viralanjoki. Kolkankoski . Reitti Urjalasta Konhon- selkään. Honkolanjoki. Nokorinkoski . Papukoski . . Viialankoski . Vanajavesi-Pyhä- järvi. Kuokkalankoski . Lempoisten kanava. Kokemäenjoki lisä- haaroineen. Emäkoski . Nokian puuniomo ja paperi- tehdas Tyrväänkoski Hartolankoski Talunkoski Äetsankoski . Meskalankoski Saukonkoski . Harolankoski . Kolsinkoski Pahrinkoski Havinginkoski . Suomenkylänkoski Pirkkalankoski Lammaistenkoski Parkanon haara Tarsiajärvestä Kyrösjärveen. Parkanon haara. Koskelankoski Pitkäkoski . Jyrkkäkoski Käenkoski . Kairoskoski . Haapasenkoski . Viinikkakoski Turpaistenkoski. Jyllinjoen haara. Salamankoski Jyllinkoski . "RILnow sNIJ1OY snomg 2,1 1,8 33 11,9 11 2,4 1,1 1,7 2,1 2,4 2,4 1,5 2,1 2,3 76 4:5 7,7 2,1 1,8 ;2 41 5,0 1,6 2,0 3,3 Hevos- voimain luku. 100 220 12,000 1,300 2,800 1.300 2,000 2,500 952 3,200 2,300 3,100 10,200 6,200 40 7022 Suomen Kartasto. Karttalehti n:o 22. 362 363 364 367 368 379 371 372 373 374 376 377 378 379 380 381 382 383 384 385 86 387 Reitti Koskelta ja Kärkö- lästä Vanajaveteen ja sieltä Pyhäjärveen. Torikoski . Porraskoski Lamminkoski. Kosken verkatehdas. 365, 366 katso alemp Vihavuodenkoski Padasjoen ja Lammin reitit Mallasveteen. Kasniemenkoski Porraskoski * Hyrkkälänjoki. Ylinen Vanhakoski Alinen s:n Hyrkkälänkoski . Ylinenkoski Alinenkoski Teurajoki. Hankalankoski . Myllykylänkoski. Puujoki. Varunankoski Leppäkoski Isojoki. Vanhakoski Nummenkoski Kaartjoki. Topenonkoski Pyyntiönkoski Hakonkoski Rengonjoki. Vuohiniemenkoski . Vahteristonkoski Hiittakoski. . Kuittilankoski Muurilankoski Huikalonkoski Nevilänkoski . know SIDJION saoang | 2,0 4,0 55 2,0 31 15 83 1,3 2,1 2,1 5,2 2,2 1,0 1,8 1,9 31 2,2 2,1 1,6 1,8 Hevos- voimain luku. 106 214 59 14 50 25 5 150 N:o. 390 391 392 393 389 394 395 396 397 398 399 400 401 402 403 404 405 Viralanjoki. Kolkankoski . Reitti Urjalasta Konhon- selkään. Honkolanjoki. Nokorinkoski . Papukoski . . Viialankoski . Vanajavesi-Pyhä- järvi. Kuokkalankoski . Lempoisten kanava. Kokemäenjoki lisä- haaroineen. Emäkoski . Nokian puuniomo ja paperi- tehdas Tyrväänkoski Hartolankoski Talunkoski Äetsankoski . Meskalankoski Saukonkoski . Harolankoski . Kolsinkoski Pahrinkoski Havinginkoski . Suomenkylänkoski Pirkkalankoski Lammaistenkoski Parkanon haara Tarsiajärvestä Kyrösjärveen. Parkanon haara. Koskelankoski Pitkäkoski . Jyrkkäkoski Käenkoski . Kairoskoski . Haapasenkoski . Viinikkakoski Turpaistenkoski. Jyllinjoen haara. Salamankoski Jyllinkoski . "RILnow sNIJ1OY snomg 2,1 1,8 33 11,9 11 2,4 1,1 1,7 2,1 2,4 2,4 1,5 2,1 2,3 76 4:5 7,7 2,1 1,8 ;2 41 5,0 1,6 2,0 3,3 Hevos- voimain luku. 100 220 12,000 1,300 2,800 1.300 2,000 2,500 952 3,200 2,300 3,100 10,200 6,200 40 70 --- 417 418 419 420 421 422 423 424 426 427 428 429 430 431 432 433 434 435 436 Pa 5xö 54 Kalliokoski =. . . 156 Pitkäkoski. <. . . . 36 Särkikoski. . . . 0. = 2,8 Kyröskoski 20,3 Kyröskosken — puuhiomo ja paperitehdas. Siuronkoski . . . . . 25 Suodenniemen— Sääksjärven haara. Märkätaipaleenkoski . .| 6, Yli-Kiikoiskoski. . . .| 2, Sääkskoski . . . . .| 25 Kullaan eli Harjun- pään haara. Ylinen, Keskinen ja Lei- neperin koski . . .! 853 Fredriksforsin | masuuni ja manufaktuuritehdas. Solan tehtaan koski . .| 356 Kaasmarkun koski. . .| 3,0 Kaasmarkun verkatehdas — | Härpökoski . . . . . 1,5 Ylistenjoki. Harsinkoski . . . 0. = 21 Munkinkoski . . . . . 31 Lammaskoski . . . . 2,7 Pesurinkoski . 13,6 Loimijoki. Turpakoski . . 0 0. 477 Ylinen ja Alinen Kuhalan koski. 2 0 42 Forssan puuvillatehdas. Ylinen ja Alinen Jokiois- ten koski < . 0 0. 9,0 Jokioisten naulatehdas. Vesikoski < . < 2 0. 3,0 Vesikosken naulatehdas. Hirvikoski. . . . . . 46 Loimaan naulatehdas. Korkeakoski . . . 0 . = 25 Koijoki. Vanhamyllykoski . . . 3,7 Koenperäkoski . . 0 . = 42 Hevos- voimain | N:o. luku. 39 100 Jo 3,100 400 150 100 280 120 100 50 14 91 420 100 59 437 438 439 449 441 442 443 444 445 440 447 448 449 450 451 452 453 454 455 456 457 458 459 60 461 Pyhäjoki— Eurajoki. Kankarinkoski Kivikoski ni Kauttuankoski, ylinen Kauttuan rautatehdas. Kauttuankoski, alinen Eurakoski . Kukankoski Paneliankoski Saharikoski . Pappilankoski Lapin- eli Hinnerjoki. Pitkäkoski . Kirkkokoski Karsinankoski Lapinkoski Myllykoski =. Lappjoenkoski Laitilanjoki. Hautistenkoski Männäistenkoski Laajoki. Heiniönkoski . Karjalankoski . Isomyllynkoski . Knuutinkoski . Juvankoski Karjakoski. Korvensuunkoski Hurulankoski . Myllykoski. . Lujalankoski . Mynäjoki. Rankankoski . Raimelankoski . Jyrkkälänkoski . Nihdaistenkoski . Kupolankoski . Tarvaistenkoski . Helaistenkoski Tervastenkoski . Sorrinkoski . Vuoksinkoski Killankoski Sahakoski . 2,6 31 14 923 52 2,6 22 2,3 25 2,1 2,1 3,8 3,1 2,5 7,0 2,4 2,3 1,4 5.6 2,6 1,2 1,6 1,6 15 2,3 1,8 51 2,4 2,3 TA Hevos- voimain luku. 400 300 320 330 750 20 10 110 70 35 40 40.417 418 419 420 421 422 423 424 426 427 428 429 430 431 432 433 434 435 436 Pa 5xö 54 Kalliokoski =. . . 156 Pitkäkoski. <. . . . 36 Särkikoski. . . . 0. = 2,8 Kyröskoski 20,3 Kyröskosken — puuhiomo ja paperitehdas. Siuronkoski . . . . . 25 Suodenniemen— Sääksjärven haara. Märkätaipaleenkoski . .| 6, Yli-Kiikoiskoski. . . .| 2, Sääkskoski . . . . .| 25 Kullaan eli Harjun- pään haara. Ylinen, Keskinen ja Lei- neperin koski . . .! 853 Fredriksforsin | masuuni ja manufaktuuritehdas. Solan tehtaan koski . .| 356 Kaasmarkun koski. . .| 3,0 Kaasmarkun verkatehdas — | Härpökoski . . . . . 1,5 Ylistenjoki. Harsinkoski . . . 0. = 21 Munkinkoski . . . . . 31 Lammaskoski . . . . 2,7 Pesurinkoski . 13,6 Loimijoki. Turpakoski . . 0 0. 477 Ylinen ja Alinen Kuhalan koski. 2 0 42 Forssan puuvillatehdas. Ylinen ja Alinen Jokiois- ten koski < . 0 0. 9,0 Jokioisten naulatehdas. Vesikoski < . < 2 0. 3,0 Vesikosken naulatehdas. Hirvikoski. . . . . . 46 Loimaan naulatehdas. Korkeakoski . . . 0 . = 25 Koijoki. Vanhamyllykoski . . . 3,7 Koenperäkoski . . 0 . = 42 Hevos- voimain | N:o. luku. 39 100 Jo 3,100 400 150 100 280 120 100 50 14 91 420 100 59 437 438 439 449 441 442 443 444 445 440 447 448 449 450 451 452 453 454 455 456 457 458 459 60 461 Pyhäjoki— Eurajoki. Kankarinkoski Kivikoski ni Kauttuankoski, ylinen Kauttuan rautatehdas. Kauttuankoski, alinen Eurakoski . Kukankoski Paneliankoski Saharikoski . Pappilankoski Lapin- eli Hinnerjoki. Pitkäkoski . Kirkkokoski Karsinankoski Lapinkoski Myllykoski =. Lappjoenkoski Laitilanjoki. Hautistenkoski Männäistenkoski Laajoki. Heiniönkoski . Karjalankoski . Isomyllynkoski . Knuutinkoski . Juvankoski Karjakoski. Korvensuunkoski Hurulankoski . Myllykoski. . Lujalankoski . Mynäjoki. Rankankoski . Raimelankoski . Jyrkkälänkoski . Nihdaistenkoski . Kupolankoski . Tarvaistenkoski . Helaistenkoski Tervastenkoski . Sorrinkoski . Vuoksinkoski Killankoski Sahakoski . 2,6 31 14 923 52 2,6 22 2,3 25 2,1 2,1 3,8 3,1 2,5 7,0 2,4 2,3 1,4 5.6 2,6 1,2 1,6 1,6 15 2,3 1,8 51 2,4 2,3 TA Hevos- voimain luku. 400 300 320 330 750 20 10 110 70 35 40 40.417 418 419 420 421 422 423 424 426 427 428 429 430 431 432 433 434 435 436 Pa 5xö 54 Kalliokoski =. . . 156 Pitkäkoski. <. . . . 36 Särkikoski. . . . 0. = 2,8 Kyröskoski 20,3 Kyröskosken — puuhiomo ja paperitehdas. Siuronkoski . . . . . 25 Suodenniemen— Sääksjärven haara. Märkätaipaleenkoski . .| 6, Yli-Kiikoiskoski. . . .| 2, Sääkskoski . . . . .| 25 Kullaan eli Harjun- pään haara. Ylinen, Keskinen ja Lei- neperin koski . . .! 853 Fredriksforsin | masuuni ja manufaktuuritehdas. Solan tehtaan koski . .| 356 Kaasmarkun koski. . .| 3,0 Kaasmarkun verkatehdas — | Härpökoski . . . . . 1,5 Ylistenjoki. Harsinkoski . . . 0. = 21 Munkinkoski . . . . . 31 Lammaskoski . . . . 2,7 Pesurinkoski . 13,6 Loimijoki. Turpakoski . . 0 0. 477 Ylinen ja Alinen Kuhalan koski. 2 0 42 Forssan puuvillatehdas. Ylinen ja Alinen Jokiois- ten koski < . 0 0. 9,0 Jokioisten naulatehdas. Vesikoski < . < 2 0. 3,0 Vesikosken naulatehdas. Hirvikoski. . . . . . 46 Loimaan naulatehdas. Korkeakoski . . . 0 . = 25 Koijoki. Vanhamyllykoski . . . 3,7 Koenperäkoski . . 0 . = 42 Hevos- voimain | N:o. luku. 39 100 Jo 3,100 400 150 100 280 120 100 50 14 91 420 100 59 437 438 439 449 441 442 443 444 445 440 447 448 449 450 451 452 453 454 455 456 457 458 459 60 461 Pyhäjoki— Eurajoki. Kankarinkoski Kivikoski ni Kauttuankoski, ylinen Kauttuan rautatehdas. Kauttuankoski, alinen Eurakoski . Kukankoski Paneliankoski Saharikoski . Pappilankoski Lapin- eli Hinnerjoki. Pitkäkoski . Kirkkokoski Karsinankoski Lapinkoski Myllykoski =. Lappjoenkoski Laitilanjoki. Hautistenkoski Männäistenkoski Laajoki. Heiniönkoski . Karjalankoski . Isomyllynkoski . Knuutinkoski . Juvankoski Karjakoski. Korvensuunkoski Hurulankoski . Myllykoski. . Lujalankoski . Mynäjoki. Rankankoski . Raimelankoski . Jyrkkälänkoski . Nihdaistenkoski . Kupolankoski . Tarvaistenkoski . Helaistenkoski Tervastenkoski . Sorrinkoski . Vuoksinkoski Killankoski Sahakoski . 2,6 31 14 923 52 2,6 22 2,3 25 2,1 2,1 3,8 3,1 2,5 7,0 2,4 2,3 1,4 5.6 2,6 1,2 1,6 1,6 15 2,3 1,8 51 2,4 2,3 TA Hevos- voimain luku. 400 300 320 330 750 20 10 110 70 35 40 40. --- 24 Suomen Kartasto. Karttalehti n:o 22. N:o 470 472 472 473 474 J 475 471 478 479 481 482 483 484 485 86 66 Leinakkalankoski . . .| Itämereen laskevat vesistöt. Aurajoki. Kolkkistenkoski Riihikoski . . Hypäiskoski . Leppäkoski Nautelankoski Lakonkoski Moisionkoski . Hallistenkoski Paimionjoki. Hovinrinnankoski . Kosken koski Tuimalankoski Rajalankoski . Ingoistenkoski uvankoski Juntolankoski Halikonjoki. Viialankoski . Uskelanjoki. Luukkolankoski Lautelankoski Perttelinkoski Hirvelänkoski Kärkelänkoski Nokkakoski Yrjönkoski =. Kaukolankoski Perniänjoki. Moljankoski Sahakoski . Kurkijoki. Juvankoski s a Juvankosken pahvitehdas. kLnou SUIN -sn0Ing 1,8 3,0 35 1,6 2,6 17,1 1,4 2,4 3,6 1,8 2,4 9,9 1,7 1,3 73? 4 2,5 2,4 2,5 21 1,5 2,1 1,9 35 21) Hevos- voimain | N:o luku. 25 40 529 20 35 230 20 35 50 40 55 238 210 210 30 35 30 30 25 28 40 35 0 TL 492 493 494 495 496 497 498 499 500 501 502 503 504 Suomenlahteen laske- vät vesistöt. Lohjanjärven vesistö. * Kiskonjoen haara Lohjanjärveen. Näsin virta Herankoski . Pitkäojankoski Oinalankoski . Pusulanjoen haara Lohjanjärveen. Myllykoski. Juankoski . Karjaanjoen haara Hiidenveteen. Kivistönkoski —. Karkkilankoski . Karkkilan rautatehdas Nyhkylänkoski Vattolan puuhiomo. Nahkiankoski . Pitkälänkoski . Vihdinjoen reitti Hiidenveden kautta Lohjanjärveen. Haimokoski Karjaanjoki. Ylinen, Keskinen ja Ali- nen Mustionkoski Mustion tnlitehdas. Pinjaistenkoski . Pinjaisten rautatehdas. Aminnen koski . Am'nneforsin rautatehdas Fiskarinjoki. Anskuun ylinen ja alinen koski . i % Anskuun verkatehdas Kvarnbyn koski - PSX Hevos- SRS voimain EEÄ luku. E 7,8 180 46 15 11,5 = 100 43 — 35 10 11,4 — 190 43 113 7,8 208 4,0 106 95 = 252 3,7 [o 65 = 300 8,8 1,020 6,7 1,800 3,6 439 10,4 = 200 74 15024 Suomen Kartasto. Karttalehti n:o 22. N:o 470 472 472 473 474 J 475 471 478 479 481 482 483 484 485 86 66 Leinakkalankoski . . .| Itämereen laskevat vesistöt. Aurajoki. Kolkkistenkoski Riihikoski . . Hypäiskoski . Leppäkoski Nautelankoski Lakonkoski Moisionkoski . Hallistenkoski Paimionjoki. Hovinrinnankoski . Kosken koski Tuimalankoski Rajalankoski . Ingoistenkoski uvankoski Juntolankoski Halikonjoki. Viialankoski . Uskelanjoki. Luukkolankoski Lautelankoski Perttelinkoski Hirvelänkoski Kärkelänkoski Nokkakoski Yrjönkoski =. Kaukolankoski Perniänjoki. Moljankoski Sahakoski . Kurkijoki. Juvankoski s a Juvankosken pahvitehdas. kLnou SUIN -sn0Ing 1,8 3,0 35 1,6 2,6 17,1 1,4 2,4 3,6 1,8 2,4 9,9 1,7 1,3 73? 4 2,5 2,4 2,5 21 1,5 2,1 1,9 35 21) Hevos- voimain | N:o luku. 25 40 529 20 35 230 20 35 50 40 55 238 210 210 30 35 30 30 25 28 40 35 0 TL 492 493 494 495 496 497 498 499 500 501 502 503 504 Suomenlahteen laske- vät vesistöt. Lohjanjärven vesistö. * Kiskonjoen haara Lohjanjärveen. Näsin virta Herankoski . Pitkäojankoski Oinalankoski . Pusulanjoen haara Lohjanjärveen. Myllykoski. Juankoski . Karjaanjoen haara Hiidenveteen. Kivistönkoski —. Karkkilankoski . Karkkilan rautatehdas Nyhkylänkoski Vattolan puuhiomo. Nahkiankoski . Pitkälänkoski . Vihdinjoen reitti Hiidenveden kautta Lohjanjärveen. Haimokoski Karjaanjoki. Ylinen, Keskinen ja Ali- nen Mustionkoski Mustion tnlitehdas. Pinjaistenkoski . Pinjaisten rautatehdas. Aminnen koski . Am'nneforsin rautatehdas Fiskarinjoki. Anskuun ylinen ja alinen koski . i % Anskuun verkatehdas Kvarnbyn koski - PSX Hevos- SRS voimain EEÄ luku. E 7,8 180 46 15 11,5 = 100 43 — 35 10 11,4 — 190 43 113 7,8 208 4,0 106 95 = 252 3,7 [o 65 = 300 8,8 1,020 6,7 1,800 3,6 439 10,4 = 200 74 15024 Suomen Kartasto. Karttalehti n:o 22. N:o 470 472 472 473 474 J 475 471 478 479 481 482 483 484 485 86 66 Leinakkalankoski . . .| Itämereen laskevat vesistöt. Aurajoki. Kolkkistenkoski Riihikoski . . Hypäiskoski . Leppäkoski Nautelankoski Lakonkoski Moisionkoski . Hallistenkoski Paimionjoki. Hovinrinnankoski . Kosken koski Tuimalankoski Rajalankoski . Ingoistenkoski uvankoski Juntolankoski Halikonjoki. Viialankoski . Uskelanjoki. Luukkolankoski Lautelankoski Perttelinkoski Hirvelänkoski Kärkelänkoski Nokkakoski Yrjönkoski =. Kaukolankoski Perniänjoki. Moljankoski Sahakoski . Kurkijoki. Juvankoski s a Juvankosken pahvitehdas. kLnou SUIN -sn0Ing 1,8 3,0 35 1,6 2,6 17,1 1,4 2,4 3,6 1,8 2,4 9,9 1,7 1,3 73? 4 2,5 2,4 2,5 21 1,5 2,1 1,9 35 21) Hevos- voimain | N:o luku. 25 40 529 20 35 230 20 35 50 40 55 238 210 210 30 35 30 30 25 28 40 35 0 TL 492 493 494 495 496 497 498 499 500 501 502 503 504 Suomenlahteen laske- vät vesistöt. Lohjanjärven vesistö. * Kiskonjoen haara Lohjanjärveen. Näsin virta Herankoski . Pitkäojankoski Oinalankoski . Pusulanjoen haara Lohjanjärveen. Myllykoski. Juankoski . Karjaanjoen haara Hiidenveteen. Kivistönkoski —. Karkkilankoski . Karkkilan rautatehdas Nyhkylänkoski Vattolan puuhiomo. Nahkiankoski . Pitkälänkoski . Vihdinjoen reitti Hiidenveden kautta Lohjanjärveen. Haimokoski Karjaanjoki. Ylinen, Keskinen ja Ali- nen Mustionkoski Mustion tnlitehdas. Pinjaistenkoski . Pinjaisten rautatehdas. Aminnen koski . Am'nneforsin rautatehdas Fiskarinjoki. Anskuun ylinen ja alinen koski . i % Anskuun verkatehdas Kvarnbyn koski - PSX Hevos- SRS voimain EEÄ luku. E 7,8 180 46 15 11,5 = 100 43 — 35 10 11,4 — 190 43 113 7,8 208 4,0 106 95 = 252 3,7 [o 65 = 300 8,8 1,020 6,7 1,800 3,6 439 10,4 = 200 74 150 --- ä — |, |.—nnÖ, nn... Suomen Kartasto. Karttalehti n:o 22. v 19] No. — 505 511 512 513 514 575 516 517 8 519 520 521 522 523 524 525 526 527 528 Ählsvikin puro. Valsverksfallet ' Kopparhammarfallet Fiskarin rautatehdas ja hieno- tactehdas. Vantaanjoki. Vanhankaupungin koski H:gin vesijohtolaitos Vantaan eli Kvarnbackan koski . . . Königstedtin koski. Myllykoski Nukarinkoski N Keravanjoki. Kellokoski . Kellokosken rautatehdas, Mäntsälän eli Svartsän j. Kirveskoski Porvoonjoki. Strömsbergin koski Tönnönkoski . Vääräkoski . Virenojankoski . Forsbyn eli Pernajanjoki. | Forsbynkoski Forsbyn saha. Kuuskoski — . Säfträskin koski N Umpelankoski . . . .i Sahakoski . Kekkokoski . Seppälänkoski Porlominkoski Lapiokoski eli Kinttulan- oski e Pokkarin eli Taasionjoki. Holmgärdin koski . Langtorsen Harsbölen koski Pokkar storfors . FLOW SNIFIOY NUINJ 13,4 11,3 523 1,8 3.6 36 3,0 3,3 45 51 30 2,7 3,0 2,8 3,0 31 2,7 3,9 53 1,5 2,4 Hevos- voimain luku. 270 1,000 1.200 160 380 880 140 100 35 34 353 200 175 164 156 160 175 150 20 10 12 N:o. 529 530 531 532 533 534 535 536 537 538 539 540 541 542 543 544 545 546 547 548 549 Päijänteen vesistö. Päijänteen koillinen reitti. Vesistö Pielavedestä Päijänteeseen. Alinen Äyskoski Kolun kanava. Konnekoski Siikakoski . Kellankoski Simunankoski . . Ylinen Kuhankoski Alinen s:n Alinen Haapakoski Kerkonkoskenvesistö Vesannonjärvestä Niinijärveen. Kerkonkoski . Päijänteen pohjoinen reitti. Vesistö Kivijärvestä Saarijärveen. Kannonkoski . Potmokoski Hilmokoski =. . Huopanankoski . Mämmikoski . Äänekoski Puuhiomo ja pahvitehdas. Lujakoski . K apeenkoski N Kuusankoski . Vesistö Muurais- järvestä Keite- leeseen. Myllykoski. Kärnäkoski . . . . . Kellonkoski FLVW KIVA 10Y -snoing | 3,0 9,8 1,0 21,8 71 71 1,0 15 42 1,0 42 1,5 Hevos- voimain luku. 650 240 250 800 759 1,600 4,000 3,900 5,000 2,000 1,220 1,300 1,850 5,200 220 320ä — |, |.—nnÖ, nn... Suomen Kartasto. Karttalehti n:o 22. v 19] No. — 505 511 512 513 514 575 516 517 8 519 520 521 522 523 524 525 526 527 528 Ählsvikin puro. Valsverksfallet ' Kopparhammarfallet Fiskarin rautatehdas ja hieno- tactehdas. Vantaanjoki. Vanhankaupungin koski H:gin vesijohtolaitos Vantaan eli Kvarnbackan koski . . . Königstedtin koski. Myllykoski Nukarinkoski N Keravanjoki. Kellokoski . Kellokosken rautatehdas, Mäntsälän eli Svartsän j. Kirveskoski Porvoonjoki. Strömsbergin koski Tönnönkoski . Vääräkoski . Virenojankoski . Forsbyn eli Pernajanjoki. | Forsbynkoski Forsbyn saha. Kuuskoski — . Säfträskin koski N Umpelankoski . . . .i Sahakoski . Kekkokoski . Seppälänkoski Porlominkoski Lapiokoski eli Kinttulan- oski e Pokkarin eli Taasionjoki. Holmgärdin koski . Langtorsen Harsbölen koski Pokkar storfors . FLOW SNIFIOY NUINJ 13,4 11,3 523 1,8 3.6 36 3,0 3,3 45 51 30 2,7 3,0 2,8 3,0 31 2,7 3,9 53 1,5 2,4 Hevos- voimain luku. 270 1,000 1.200 160 380 880 140 100 35 34 353 200 175 164 156 160 175 150 20 10 12 N:o. 529 530 531 532 533 534 535 536 537 538 539 540 541 542 543 544 545 546 547 548 549 Päijänteen vesistö. Päijänteen koillinen reitti. Vesistö Pielavedestä Päijänteeseen. Alinen Äyskoski Kolun kanava. Konnekoski Siikakoski . Kellankoski Simunankoski . . Ylinen Kuhankoski Alinen s:n Alinen Haapakoski Kerkonkoskenvesistö Vesannonjärvestä Niinijärveen. Kerkonkoski . Päijänteen pohjoinen reitti. Vesistö Kivijärvestä Saarijärveen. Kannonkoski . Potmokoski Hilmokoski =. . Huopanankoski . Mämmikoski . Äänekoski Puuhiomo ja pahvitehdas. Lujakoski . K apeenkoski N Kuusankoski . Vesistö Muurais- järvestä Keite- leeseen. Myllykoski. Kärnäkoski . . . . . Kellonkoski FLVW KIVA 10Y -snoing | 3,0 9,8 1,0 21,8 71 71 1,0 15 42 1,0 42 1,5 Hevos- voimain luku. 650 240 250 800 759 1,600 4,000 3,900 5,000 2,000 1,220 1,300 1,850 5,200 220 320ä — |, |.—nnÖ, nn... Suomen Kartasto. Karttalehti n:o 22. v 19] No. — 505 511 512 513 514 575 516 517 8 519 520 521 522 523 524 525 526 527 528 Ählsvikin puro. Valsverksfallet ' Kopparhammarfallet Fiskarin rautatehdas ja hieno- tactehdas. Vantaanjoki. Vanhankaupungin koski H:gin vesijohtolaitos Vantaan eli Kvarnbackan koski . . . Königstedtin koski. Myllykoski Nukarinkoski N Keravanjoki. Kellokoski . Kellokosken rautatehdas, Mäntsälän eli Svartsän j. Kirveskoski Porvoonjoki. Strömsbergin koski Tönnönkoski . Vääräkoski . Virenojankoski . Forsbyn eli Pernajanjoki. | Forsbynkoski Forsbyn saha. Kuuskoski — . Säfträskin koski N Umpelankoski . . . .i Sahakoski . Kekkokoski . Seppälänkoski Porlominkoski Lapiokoski eli Kinttulan- oski e Pokkarin eli Taasionjoki. Holmgärdin koski . Langtorsen Harsbölen koski Pokkar storfors . FLOW SNIFIOY NUINJ 13,4 11,3 523 1,8 3.6 36 3,0 3,3 45 51 30 2,7 3,0 2,8 3,0 31 2,7 3,9 53 1,5 2,4 Hevos- voimain luku. 270 1,000 1.200 160 380 880 140 100 35 34 353 200 175 164 156 160 175 150 20 10 12 N:o. 529 530 531 532 533 534 535 536 537 538 539 540 541 542 543 544 545 546 547 548 549 Päijänteen vesistö. Päijänteen koillinen reitti. Vesistö Pielavedestä Päijänteeseen. Alinen Äyskoski Kolun kanava. Konnekoski Siikakoski . Kellankoski Simunankoski . . Ylinen Kuhankoski Alinen s:n Alinen Haapakoski Kerkonkoskenvesistö Vesannonjärvestä Niinijärveen. Kerkonkoski . Päijänteen pohjoinen reitti. Vesistö Kivijärvestä Saarijärveen. Kannonkoski . Potmokoski Hilmokoski =. . Huopanankoski . Mämmikoski . Äänekoski Puuhiomo ja pahvitehdas. Lujakoski . K apeenkoski N Kuusankoski . Vesistö Muurais- järvestä Keite- leeseen. Myllykoski. Kärnäkoski . . . . . Kellonkoski FLVW KIVA 10Y -snoing | 3,0 9,8 1,0 21,8 71 71 1,0 15 42 1,0 42 1,5 Hevos- voimain luku. 650 240 250 800 759 1,600 4,000 3,900 5,000 2,000 1,220 1,300 1,850 5,200 220 320 --- 26 Suomen Kartasto. Karttalehti n:o 22. N:o. | 550 551 552 553 554 555 556 557 558 559 560 561 562 563 564 565 567 Vesistö Elämäjär- vestä Putaanjokeen. Elämäistenkoski Korteiskoski . Saanikoski. Päijänteen luoteinen vesistö. Vesistö Kyyjärvestä Kuhnamonjärveen. Pitkäkoski . Kimingin rautatehdas Rahikoski . Kalmakoski Haapakoski Muittarinkoski . Yli Riekkokoski Ala s:n Leuhukoski . Korkeakoski . Summakoski . Aittokoski . Hietamaankoski . Yli Naarakoski . Vesistö Karankajär- vestä Hepolammin- järveen. Karankakoski Vesistö Pyhäjär- vestä Saarijärveen. Ylinen Pyhäkoski . Vesistö Kotajärvestä Jyväsjärveen. Tikkakoski Konepaja. Kivikoski Tammenkoski Lohikoski . Kankaan paperitehdas. | kINoW SNDYL0N SNOIN J 2,1 6,2 2,4 3,8 11,7 3,6 19 1,4 1,4 2,1 1,8 3,0 1,6 1,8 7,8 15 3.8 17 42 44 3,6 12,8 Hevos- voimain luku 40 160 8—100] N:o. 569 570 571 572 573 574 Vesistö Myllyjär- vestä Padasjokeen. Arrakosken kolme koskea Arrakosken rautatehdas. Vierunkoski . 23 Vierun rautatehdas, manufak- tuuritehdas. Vesistö Jämsän- järvestä Päijän- teeseen. Koskensaaren 6 koskea Koskensaaren — rautatehdas, manufaktuuripaja. Jämsänkoski . 5 0 Jämsänkosken selluloosatehd. ja paperitehdas. Vesistö Pihlaja- järvesta Päijän- teeseen. Pihlajakoski Vääksynjoki eli vesistö Vesijärvestä Päijänteeseen. Vääksyn myllykoski . Vesijärven kanava. Vesistö Suontien- järvestä, Jääsjärvestä ja Nuoramoisten jär- vistä Päijänteeseen. Hottilankoski . . . Olkkolan myllykoski . Virtoiskoski a Vesistö Rutajärvestä Päijänteeseen. Rutakoski . , , , PINVW SIN9Y10Y -sn03ng 17,8 2,4 22,0 1133 45 2,1 2,1 45 9,0 Hevos- voimain luku. 1,100 1,200 30 39 140 150 320 12026 Suomen Kartasto. Karttalehti n:o 22. N:o. | 550 551 552 553 554 555 556 557 558 559 560 561 562 563 564 565 567 Vesistö Elämäjär- vestä Putaanjokeen. Elämäistenkoski Korteiskoski . Saanikoski. Päijänteen luoteinen vesistö. Vesistö Kyyjärvestä Kuhnamonjärveen. Pitkäkoski . Kimingin rautatehdas Rahikoski . Kalmakoski Haapakoski Muittarinkoski . Yli Riekkokoski Ala s:n Leuhukoski . Korkeakoski . Summakoski . Aittokoski . Hietamaankoski . Yli Naarakoski . Vesistö Karankajär- vestä Hepolammin- järveen. Karankakoski Vesistö Pyhäjär- vestä Saarijärveen. Ylinen Pyhäkoski . Vesistö Kotajärvestä Jyväsjärveen. Tikkakoski Konepaja. Kivikoski Tammenkoski Lohikoski . Kankaan paperitehdas. | kINoW SNDYL0N SNOIN J 2,1 6,2 2,4 3,8 11,7 3,6 19 1,4 1,4 2,1 1,8 3,0 1,6 1,8 7,8 15 3.8 17 42 44 3,6 12,8 Hevos- voimain luku 40 160 8—100] N:o. 569 570 571 572 573 574 Vesistö Myllyjär- vestä Padasjokeen. Arrakosken kolme koskea Arrakosken rautatehdas. Vierunkoski . 23 Vierun rautatehdas, manufak- tuuritehdas. Vesistö Jämsän- järvestä Päijän- teeseen. Koskensaaren 6 koskea Koskensaaren — rautatehdas, manufaktuuripaja. Jämsänkoski . 5 0 Jämsänkosken selluloosatehd. ja paperitehdas. Vesistö Pihlaja- järvesta Päijän- teeseen. Pihlajakoski Vääksynjoki eli vesistö Vesijärvestä Päijänteeseen. Vääksyn myllykoski . Vesijärven kanava. Vesistö Suontien- järvestä, Jääsjärvestä ja Nuoramoisten jär- vistä Päijänteeseen. Hottilankoski . . . Olkkolan myllykoski . Virtoiskoski a Vesistö Rutajärvestä Päijänteeseen. Rutakoski . , , , PINVW SIN9Y10Y -sn03ng 17,8 2,4 22,0 1133 45 2,1 2,1 45 9,0 Hevos- voimain luku. 1,100 1,200 30 39 140 150 320 12026 Suomen Kartasto. Karttalehti n:o 22. N:o. | 550 551 552 553 554 555 556 557 558 559 560 561 562 563 564 565 567 Vesistö Elämäjär- vestä Putaanjokeen. Elämäistenkoski Korteiskoski . Saanikoski. Päijänteen luoteinen vesistö. Vesistö Kyyjärvestä Kuhnamonjärveen. Pitkäkoski . Kimingin rautatehdas Rahikoski . Kalmakoski Haapakoski Muittarinkoski . Yli Riekkokoski Ala s:n Leuhukoski . Korkeakoski . Summakoski . Aittokoski . Hietamaankoski . Yli Naarakoski . Vesistö Karankajär- vestä Hepolammin- järveen. Karankakoski Vesistö Pyhäjär- vestä Saarijärveen. Ylinen Pyhäkoski . Vesistö Kotajärvestä Jyväsjärveen. Tikkakoski Konepaja. Kivikoski Tammenkoski Lohikoski . Kankaan paperitehdas. | kINoW SNDYL0N SNOIN J 2,1 6,2 2,4 3,8 11,7 3,6 19 1,4 1,4 2,1 1,8 3,0 1,6 1,8 7,8 15 3.8 17 42 44 3,6 12,8 Hevos- voimain luku 40 160 8—100] N:o. 569 570 571 572 573 574 Vesistö Myllyjär- vestä Padasjokeen. Arrakosken kolme koskea Arrakosken rautatehdas. Vierunkoski . 23 Vierun rautatehdas, manufak- tuuritehdas. Vesistö Jämsän- järvestä Päijän- teeseen. Koskensaaren 6 koskea Koskensaaren — rautatehdas, manufaktuuripaja. Jämsänkoski . 5 0 Jämsänkosken selluloosatehd. ja paperitehdas. Vesistö Pihlaja- järvesta Päijän- teeseen. Pihlajakoski Vääksynjoki eli vesistö Vesijärvestä Päijänteeseen. Vääksyn myllykoski . Vesijärven kanava. Vesistö Suontien- järvestä, Jääsjärvestä ja Nuoramoisten jär- vistä Päijänteeseen. Hottilankoski . . . Olkkolan myllykoski . Virtoiskoski a Vesistö Rutajärvestä Päijänteeseen. Rutakoski . , , , PINVW SIN9Y10Y -sn03ng 17,8 2,4 22,0 1133 45 2,1 2,1 45 9,0 Hevos- voimain luku. 1,100 1,200 30 39 140 150 320 120 --- Kosket. 575 576 577 578 579 590 591 592 593 594 595 596 597 598 599 Päijänteen lasku Kymistä. Läntinen suuhaara. | Pieni Ahvenkoski . Strömfors . N Strömforsin rautatehdas Klosarönkoski Kuuskoski . Päskoski Itäinen suuhaara ja pääjoki. Myllyk ylänkoski (Langin- koski) =... Pihkonkoski . [R osesd! Koivukoski Korkeakoski . Karhulan puuhiomo. Osalankoski Petäjäkoski Ahviskoski Anjalankoski Inkeroisten puuhiomo. Ummeljoen koski . . . Ummeljoen ja Myllykosken puuhiomo, Keltistenkoski Kuusankoski . Kymin ja Kuusankosken pa: peritehtaat, Kyöperilänkoski Voikaan puuhiomo. Kalkkistenkoski Kalkkisten kanava. Reitti Pieksämäen pitäjästä Kymiin. Porsaskoski Läsäkoski . Hirvensalmi . Kanava. Ripatinkoski . Voikoski . . 0. . Siikakoski . . . . . Verlankoski . Verlankosken puuhiomo. 610 612 613 614 615 616 617 618 H TP Hevos- 388 voimain | N:o. E; & luku. 33 — 35 = 3,8 — 35 = 35 — 3,6 — 51 — 37 — 7,7 = 2,600 2,1 00 21 00 3,0 —12,000 95 38400 5 —26,400 5,9 24,000 94 37800 6,8 — 15 = 4,000 3,3 68 1.8 73 45 760 3,9 512 2,4 499 2,4 650 5,8 1,845 619 Reitti Kivijärvestä Kymiin. Kannuskoski . n Kannuskosken puuhiomo. Summanjoki. Turpankoski . Koskenkoski . Rittakoski . Keisarinkoski Ruotilankoski Sahakoski . Karlankoski . . Metsäkylänkoski Ylinen Laurikoski . Rajankoski . . Silmunkoski (Sippula) Vehkajoki. Vanhamyllynkoski . Vadermanjoki. Mattilankoski . Urpalanjoki. Rainikoski . Rakkolanjoki. Nurmenkoski Kapakankoski Kinterinkoski Kinterin puuhiomo. Juustilanjärven vedet. Juustilankoski Kavantkoski .*'. Rapukoski (Lyykylä) . Suurperonkoski. . Myllykoski (Perojoki) Peron naulatehdas. Vääräkoski Vammeljoki. Raivolankoski Lintulankoski 255 Hevos- EXS voimain Eä = luku. E 4? 90 3,9 50 2,0 — 1,8 40 2,6 — 48 100 2,8 — 1,7 — 2,7 65 1,8 43 6,0 = 200 8,5 57 45 352 25 = 200 1,6 10 1,5 46 3,9 — 2,4 — 1,9 —.234 2,1 93 5,1 221 2,5 39 6,1 195 2,7 13Kosket. 575 576 577 578 579 590 591 592 593 594 595 596 597 598 599 Päijänteen lasku Kymistä. Läntinen suuhaara. | Pieni Ahvenkoski . Strömfors . N Strömforsin rautatehdas Klosarönkoski Kuuskoski . Päskoski Itäinen suuhaara ja pääjoki. Myllyk ylänkoski (Langin- koski) =... Pihkonkoski . [R osesd! Koivukoski Korkeakoski . Karhulan puuhiomo. Osalankoski Petäjäkoski Ahviskoski Anjalankoski Inkeroisten puuhiomo. Ummeljoen koski . . . Ummeljoen ja Myllykosken puuhiomo, Keltistenkoski Kuusankoski . Kymin ja Kuusankosken pa: peritehtaat, Kyöperilänkoski Voikaan puuhiomo. Kalkkistenkoski Kalkkisten kanava. Reitti Pieksämäen pitäjästä Kymiin. Porsaskoski Läsäkoski . Hirvensalmi . Kanava. Ripatinkoski . Voikoski . . 0. . Siikakoski . . . . . Verlankoski . Verlankosken puuhiomo. 610 612 613 614 615 616 617 618 H TP Hevos- 388 voimain | N:o. E; & luku. 33 — 35 = 3,8 — 35 = 35 — 3,6 — 51 — 37 — 7,7 = 2,600 2,1 00 21 00 3,0 —12,000 95 38400 5 —26,400 5,9 24,000 94 37800 6,8 — 15 = 4,000 3,3 68 1.8 73 45 760 3,9 512 2,4 499 2,4 650 5,8 1,845 619 Reitti Kivijärvestä Kymiin. Kannuskoski . n Kannuskosken puuhiomo. Summanjoki. Turpankoski . Koskenkoski . Rittakoski . Keisarinkoski Ruotilankoski Sahakoski . Karlankoski . . Metsäkylänkoski Ylinen Laurikoski . Rajankoski . . Silmunkoski (Sippula) Vehkajoki. Vanhamyllynkoski . Vadermanjoki. Mattilankoski . Urpalanjoki. Rainikoski . Rakkolanjoki. Nurmenkoski Kapakankoski Kinterinkoski Kinterin puuhiomo. Juustilanjärven vedet. Juustilankoski Kavantkoski .*'. Rapukoski (Lyykylä) . Suurperonkoski. . Myllykoski (Perojoki) Peron naulatehdas. Vääräkoski Vammeljoki. Raivolankoski Lintulankoski 255 Hevos- EXS voimain Eä = luku. E 4? 90 3,9 50 2,0 — 1,8 40 2,6 — 48 100 2,8 — 1,7 — 2,7 65 1,8 43 6,0 = 200 8,5 57 45 352 25 = 200 1,6 10 1,5 46 3,9 — 2,4 — 1,9 —.234 2,1 93 5,1 221 2,5 39 6,1 195 2,7 13Kosket. 575 576 577 578 579 590 591 592 593 594 595 596 597 598 599 Päijänteen lasku Kymistä. Läntinen suuhaara. | Pieni Ahvenkoski . Strömfors . N Strömforsin rautatehdas Klosarönkoski Kuuskoski . Päskoski Itäinen suuhaara ja pääjoki. Myllyk ylänkoski (Langin- koski) =... Pihkonkoski . [R osesd! Koivukoski Korkeakoski . Karhulan puuhiomo. Osalankoski Petäjäkoski Ahviskoski Anjalankoski Inkeroisten puuhiomo. Ummeljoen koski . . . Ummeljoen ja Myllykosken puuhiomo, Keltistenkoski Kuusankoski . Kymin ja Kuusankosken pa: peritehtaat, Kyöperilänkoski Voikaan puuhiomo. Kalkkistenkoski Kalkkisten kanava. Reitti Pieksämäen pitäjästä Kymiin. Porsaskoski Läsäkoski . Hirvensalmi . Kanava. Ripatinkoski . Voikoski . . 0. . Siikakoski . . . . . Verlankoski . Verlankosken puuhiomo. 610 612 613 614 615 616 617 618 H TP Hevos- 388 voimain | N:o. E; & luku. 33 — 35 = 3,8 — 35 = 35 — 3,6 — 51 — 37 — 7,7 = 2,600 2,1 00 21 00 3,0 —12,000 95 38400 5 —26,400 5,9 24,000 94 37800 6,8 — 15 = 4,000 3,3 68 1.8 73 45 760 3,9 512 2,4 499 2,4 650 5,8 1,845 619 Reitti Kivijärvestä Kymiin. Kannuskoski . n Kannuskosken puuhiomo. Summanjoki. Turpankoski . Koskenkoski . Rittakoski . Keisarinkoski Ruotilankoski Sahakoski . Karlankoski . . Metsäkylänkoski Ylinen Laurikoski . Rajankoski . . Silmunkoski (Sippula) Vehkajoki. Vanhamyllynkoski . Vadermanjoki. Mattilankoski . Urpalanjoki. Rainikoski . Rakkolanjoki. Nurmenkoski Kapakankoski Kinterinkoski Kinterin puuhiomo. Juustilanjärven vedet. Juustilankoski Kavantkoski .*'. Rapukoski (Lyykylä) . Suurperonkoski. . Myllykoski (Perojoki) Peron naulatehdas. Vääräkoski Vammeljoki. Raivolankoski Lintulankoski 255 Hevos- EXS voimain Eä = luku. E 4? 90 3,9 50 2,0 — 1,8 40 2,6 — 48 100 2,8 — 1,7 — 2,7 65 1,8 43 6,0 = 200 8,5 57 45 352 25 = 200 1,6 10 1,5 46 3,9 — 2,4 — 1,9 —.234 2,1 93 5,1 221 2,5 39 6,1 195 2,7 13 --- 28 Suomen Kartasto. Karttalehti n:o 22. EI 5T Hevos- E 57 Hevos- N:o. 578 voimain | N:o. BKS voimain EE luku. Pielisjoki EEG luku. I Saimaan vesistö. I — 16 JO Pielisen kanava. lisalmen ja Kallaveden 629 Häihänkoski 1,0 — reitit. Häihän kanava. N N 630 Kaltimonkoski < 49 — 620 Viannonkoski 2,7 — Kaltimon kanava. Puuhiomo 621 Konnuskoski . 1,9 — ja pahvitehdas. Konnuksen kanava. 631 Nesterinsaarenkoski . . 158 — 622 Varkaudenkoski. . . . 5,3 7,000 Nesterinsaaren kanava. Taipaleen kanava. Varkauden 632 Saapaskoski 1,3 — rautatehdas, konepaja ja saha. Saapaskosken kanava. 633 Kuurnakoski . 24 — Kuurnan kanava. Nilsiän reitti. 634 Utrankoski N 1,8 = N Utran kanava. Sahoja. 623 Lastakoski . . . . 2,1 = Kaavin reitti. Koillinen Saimaa ja sen J lisävedet. 624 Palokinkoski . 5,1 340 mos 625 Karvionkoski. 11 72 Pyhäjärvi. Karvion kanava Siikakoski VT — Siikakoski, < < 2 0 — — = 0! 26 = 180 Siikakosken villakehruutehd, 27 < Upansossi 12 = [635 Puhoksenkoski 3,7 — Puhoksen konepaja. Pielisen reitti. 628 Kuokkastenkoski 4,3 — Luoteinen Saimaa. Kuokkastenkosken rautatehd. N kosk toust N — Sorsakosken 3 putousta 1,8 = 3,000 = Pankakoski Eu uu Sorsakosken hienotaetehdas. N v Rauta- ja terästehdas, N N N — —Kuivansikoski — — ; N ; 636 Enonkoski. . . . 4,3 63 Keskimmäinen Koita- 3 Enonkoskenvaaha: - joki. i — Möhkönkoski =. . . 3,4 540— "o Möhkön rautatehdas. 900 Eteläinen Saimaa eli | — Jaaniskoski. ks 0] — — 1,400 Lapvesi. — Niemiskoski . — 1,100 637| Suinijoen koski. 2,0 27 638 | Lasinkoski. 3,4 57 Rairereenjaki 639 | Inkilänkoski 25] —34 — Hiiskoski . . . < < | — 500 — veäkoski . — 600 E si Leveä Vuoksi ja sen syrjäjoet. Lauritsala Viipuri: Saimaan kanava. Ylinen Koitajoki. Vuoksi. — än io... — 600 : ; Mäntykoski 25 640 | Niskakoski. en ix 8,4 52,600 — Kalliokoski . 0. - —= 2000 641 | Tainionkoski 51 31,400 — Kuusamonkoski . — 6,100 Tainionkosken puuhiomo ja , — Pamilo . . . . ... — 6,300 paperitehdas.28 Suomen Kartasto. Karttalehti n:o 22. EI 5T Hevos- E 57 Hevos- N:o. 578 voimain | N:o. BKS voimain EE luku. Pielisjoki EEG luku. I Saimaan vesistö. I — 16 JO Pielisen kanava. lisalmen ja Kallaveden 629 Häihänkoski 1,0 — reitit. Häihän kanava. N N 630 Kaltimonkoski < 49 — 620 Viannonkoski 2,7 — Kaltimon kanava. Puuhiomo 621 Konnuskoski . 1,9 — ja pahvitehdas. Konnuksen kanava. 631 Nesterinsaarenkoski . . 158 — 622 Varkaudenkoski. . . . 5,3 7,000 Nesterinsaaren kanava. Taipaleen kanava. Varkauden 632 Saapaskoski 1,3 — rautatehdas, konepaja ja saha. Saapaskosken kanava. 633 Kuurnakoski . 24 — Kuurnan kanava. Nilsiän reitti. 634 Utrankoski N 1,8 = N Utran kanava. Sahoja. 623 Lastakoski . . . . 2,1 = Kaavin reitti. Koillinen Saimaa ja sen J lisävedet. 624 Palokinkoski . 5,1 340 mos 625 Karvionkoski. 11 72 Pyhäjärvi. Karvion kanava Siikakoski VT — Siikakoski, < < 2 0 — — = 0! 26 = 180 Siikakosken villakehruutehd, 27 < Upansossi 12 = [635 Puhoksenkoski 3,7 — Puhoksen konepaja. Pielisen reitti. 628 Kuokkastenkoski 4,3 — Luoteinen Saimaa. Kuokkastenkosken rautatehd. N kosk toust N — Sorsakosken 3 putousta 1,8 = 3,000 = Pankakoski Eu uu Sorsakosken hienotaetehdas. N v Rauta- ja terästehdas, N N N — —Kuivansikoski — — ; N ; 636 Enonkoski. . . . 4,3 63 Keskimmäinen Koita- 3 Enonkoskenvaaha: - joki. i — Möhkönkoski =. . . 3,4 540— "o Möhkön rautatehdas. 900 Eteläinen Saimaa eli | — Jaaniskoski. ks 0] — — 1,400 Lapvesi. — Niemiskoski . — 1,100 637| Suinijoen koski. 2,0 27 638 | Lasinkoski. 3,4 57 Rairereenjaki 639 | Inkilänkoski 25] —34 — Hiiskoski . . . < < | — 500 — veäkoski . — 600 E si Leveä Vuoksi ja sen syrjäjoet. Lauritsala Viipuri: Saimaan kanava. Ylinen Koitajoki. Vuoksi. — än io... — 600 : ; Mäntykoski 25 640 | Niskakoski. en ix 8,4 52,600 — Kalliokoski . 0. - —= 2000 641 | Tainionkoski 51 31,400 — Kuusamonkoski . — 6,100 Tainionkosken puuhiomo ja , — Pamilo . . . . ... — 6,300 paperitehdas.28 Suomen Kartasto. Karttalehti n:o 22. EI 5T Hevos- E 57 Hevos- N:o. 578 voimain | N:o. BKS voimain EE luku. Pielisjoki EEG luku. I Saimaan vesistö. I — 16 JO Pielisen kanava. lisalmen ja Kallaveden 629 Häihänkoski 1,0 — reitit. Häihän kanava. N N 630 Kaltimonkoski < 49 — 620 Viannonkoski 2,7 — Kaltimon kanava. Puuhiomo 621 Konnuskoski . 1,9 — ja pahvitehdas. Konnuksen kanava. 631 Nesterinsaarenkoski . . 158 — 622 Varkaudenkoski. . . . 5,3 7,000 Nesterinsaaren kanava. Taipaleen kanava. Varkauden 632 Saapaskoski 1,3 — rautatehdas, konepaja ja saha. Saapaskosken kanava. 633 Kuurnakoski . 24 — Kuurnan kanava. Nilsiän reitti. 634 Utrankoski N 1,8 = N Utran kanava. Sahoja. 623 Lastakoski . . . . 2,1 = Kaavin reitti. Koillinen Saimaa ja sen J lisävedet. 624 Palokinkoski . 5,1 340 mos 625 Karvionkoski. 11 72 Pyhäjärvi. Karvion kanava Siikakoski VT — Siikakoski, < < 2 0 — — = 0! 26 = 180 Siikakosken villakehruutehd, 27 < Upansossi 12 = [635 Puhoksenkoski 3,7 — Puhoksen konepaja. Pielisen reitti. 628 Kuokkastenkoski 4,3 — Luoteinen Saimaa. Kuokkastenkosken rautatehd. N kosk toust N — Sorsakosken 3 putousta 1,8 = 3,000 = Pankakoski Eu uu Sorsakosken hienotaetehdas. N v Rauta- ja terästehdas, N N N — —Kuivansikoski — — ; N ; 636 Enonkoski. . . . 4,3 63 Keskimmäinen Koita- 3 Enonkoskenvaaha: - joki. i — Möhkönkoski =. . . 3,4 540— "o Möhkön rautatehdas. 900 Eteläinen Saimaa eli | — Jaaniskoski. ks 0] — — 1,400 Lapvesi. — Niemiskoski . — 1,100 637| Suinijoen koski. 2,0 27 638 | Lasinkoski. 3,4 57 Rairereenjaki 639 | Inkilänkoski 25] —34 — Hiiskoski . . . < < | — 500 — veäkoski . — 600 E si Leveä Vuoksi ja sen syrjäjoet. Lauritsala Viipuri: Saimaan kanava. Ylinen Koitajoki. Vuoksi. — än io... — 600 : ; Mäntykoski 25 640 | Niskakoski. en ix 8,4 52,600 — Kalliokoski . 0. - —= 2000 641 | Tainionkoski 51 31,400 — Kuusamonkoski . — 6,100 Tainionkosken puuhiomo ja , — Pamilo . . . . ... — 6,300 paperitehdas. --- Kosket. Imatra . E Kyyrönkoski . . . Mylly-Vallinkoski . . . Unterniska eli Räikkölän- koski . 20. Enson puuhiomo. Haikolankoski Rouhialankoski . Paakkolankoski . Paakkolan kanava. 643 644 645 646 647 648 Pohjoinen haara. Tiurinkoski . Ahvenitsan koski . Käkisalmen koski . 649 | 650 651 Eteläinen haara. Kiviniemenkoski Kiviniemen kanava, Taipaleen virta. . Kuusankoski (Kannilan- joki) 652 653 654 Viisjoki. Salmensillankoski . Helisevänjoki. Ala Killatsunkoski. Sahakoski . 656 657 Ilmeenjoki. 658 | Tiippasenkoski . Hevos- voimain | N:o luku N —— — Laatokkaan laskevia vesistöjä. Hiitolanjoki. 33,000]659 Hinkankoski . 33165 Sahakoski . 661 Ala Ritakoski 19,9 117,700| 662 Ylä s:n 2,7 16,600|663 Kalliokoski ä 7,8 48,200| 664 Ketranvaarankoski 665 Kirjavalahdenkoski 5,1 31,700 12 7,400 Soskuanjoki. 7 4430 666 Soskuankoski . . N 667 Otsanlahden ky. läkoski . 668 Mohkankoski . . Ihalanjoki. — [669 Kukonkoski a — [670 Ihalanojankoski . 33 — [677 Vavulinkoski. . . . . ” 672 Orihkoski . « . . 0. 0.1 Kiteenjoki. 673 Siesemänkoski 3,2 33,000 25 — Tohmajoki. 674 Matkaselänkoski . 3” 18] 71 Myllykoski, ylinen — S:n alinen . . . Myllykylän puusepäntehdas, harmonitehdas. 9,8 70 Jänisjoki eli Läskelänjoki. 675 Läskelänkoski . 676 Ylä Sahankoski. 677 Vuislemankoski. 1,7 336|678 Louhikoski 1,5 13|679 Leppäkoski Puuhiomo. 680 Somero- eli Louhikoski 681 Sarkankoski . 682 Kaarpankoski . . ö 683 Häme- ja Siltakoski 18,7 690 y.m.. s R "elo 29 Sp Hevos- FS voimain E E luku 43 = 600 1,4 116 2,7 270 3,2 324 1,8 162 12,8 = 258 2,4 — 3,6 28 2,9 23 7A 32 1,9 32 2,4 42 77 134 2,7 36 21 772 2,9 58 3,1 = 39 S= 11,7 9,400 2,9 2,170 3,6 2,890 1,3 960 6,2 4,820 5,8 4,580 4,0 3,140 39 3,135 13,8 11,100Kosket. Imatra . E Kyyrönkoski . . . Mylly-Vallinkoski . . . Unterniska eli Räikkölän- koski . 20. Enson puuhiomo. Haikolankoski Rouhialankoski . Paakkolankoski . Paakkolan kanava. 643 644 645 646 647 648 Pohjoinen haara. Tiurinkoski . Ahvenitsan koski . Käkisalmen koski . 649 | 650 651 Eteläinen haara. Kiviniemenkoski Kiviniemen kanava, Taipaleen virta. . Kuusankoski (Kannilan- joki) 652 653 654 Viisjoki. Salmensillankoski . Helisevänjoki. Ala Killatsunkoski. Sahakoski . 656 657 Ilmeenjoki. 658 | Tiippasenkoski . Hevos- voimain | N:o luku N —— — Laatokkaan laskevia vesistöjä. Hiitolanjoki. 33,000]659 Hinkankoski . 33165 Sahakoski . 661 Ala Ritakoski 19,9 117,700| 662 Ylä s:n 2,7 16,600|663 Kalliokoski ä 7,8 48,200| 664 Ketranvaarankoski 665 Kirjavalahdenkoski 5,1 31,700 12 7,400 Soskuanjoki. 7 4430 666 Soskuankoski . . N 667 Otsanlahden ky. läkoski . 668 Mohkankoski . . Ihalanjoki. — [669 Kukonkoski a — [670 Ihalanojankoski . 33 — [677 Vavulinkoski. . . . . ” 672 Orihkoski . « . . 0. 0.1 Kiteenjoki. 673 Siesemänkoski 3,2 33,000 25 — Tohmajoki. 674 Matkaselänkoski . 3” 18] 71 Myllykoski, ylinen — S:n alinen . . . Myllykylän puusepäntehdas, harmonitehdas. 9,8 70 Jänisjoki eli Läskelänjoki. 675 Läskelänkoski . 676 Ylä Sahankoski. 677 Vuislemankoski. 1,7 336|678 Louhikoski 1,5 13|679 Leppäkoski Puuhiomo. 680 Somero- eli Louhikoski 681 Sarkankoski . 682 Kaarpankoski . . ö 683 Häme- ja Siltakoski 18,7 690 y.m.. s R "elo 29 Sp Hevos- FS voimain E E luku 43 = 600 1,4 116 2,7 270 3,2 324 1,8 162 12,8 = 258 2,4 — 3,6 28 2,9 23 7A 32 1,9 32 2,4 42 77 134 2,7 36 21 772 2,9 58 3,1 = 39 S= 11,7 9,400 2,9 2,170 3,6 2,890 1,3 960 6,2 4,820 5,8 4,580 4,0 3,140 39 3,135 13,8 11,100Kosket. Imatra . E Kyyrönkoski . . . Mylly-Vallinkoski . . . Unterniska eli Räikkölän- koski . 20. Enson puuhiomo. Haikolankoski Rouhialankoski . Paakkolankoski . Paakkolan kanava. 643 644 645 646 647 648 Pohjoinen haara. Tiurinkoski . Ahvenitsan koski . Käkisalmen koski . 649 | 650 651 Eteläinen haara. Kiviniemenkoski Kiviniemen kanava, Taipaleen virta. . Kuusankoski (Kannilan- joki) 652 653 654 Viisjoki. Salmensillankoski . Helisevänjoki. Ala Killatsunkoski. Sahakoski . 656 657 Ilmeenjoki. 658 | Tiippasenkoski . Hevos- voimain | N:o luku N —— — Laatokkaan laskevia vesistöjä. Hiitolanjoki. 33,000]659 Hinkankoski . 33165 Sahakoski . 661 Ala Ritakoski 19,9 117,700| 662 Ylä s:n 2,7 16,600|663 Kalliokoski ä 7,8 48,200| 664 Ketranvaarankoski 665 Kirjavalahdenkoski 5,1 31,700 12 7,400 Soskuanjoki. 7 4430 666 Soskuankoski . . N 667 Otsanlahden ky. läkoski . 668 Mohkankoski . . Ihalanjoki. — [669 Kukonkoski a — [670 Ihalanojankoski . 33 — [677 Vavulinkoski. . . . . ” 672 Orihkoski . « . . 0. 0.1 Kiteenjoki. 673 Siesemänkoski 3,2 33,000 25 — Tohmajoki. 674 Matkaselänkoski . 3” 18] 71 Myllykoski, ylinen — S:n alinen . . . Myllykylän puusepäntehdas, harmonitehdas. 9,8 70 Jänisjoki eli Läskelänjoki. 675 Läskelänkoski . 676 Ylä Sahankoski. 677 Vuislemankoski. 1,7 336|678 Louhikoski 1,5 13|679 Leppäkoski Puuhiomo. 680 Somero- eli Louhikoski 681 Sarkankoski . 682 Kaarpankoski . . ö 683 Häme- ja Siltakoski 18,7 690 y.m.. s R "elo 29 Sp Hevos- FS voimain E E luku 43 = 600 1,4 116 2,7 270 3,2 324 1,8 162 12,8 = 258 2,4 — 3,6 28 2,9 23 7A 32 1,9 32 2,4 42 77 134 2,7 36 21 772 2,9 58 3,1 = 39 S= 11,7 9,400 2,9 2,170 3,6 2,890 1,3 960 6,2 4,820 5,8 4,580 4,0 3,140 39 3,135 13,8 11,100 --- 30 Suomen Kartasto. Karlttalehti n:o 22. g 288 Omosuukoski Myllyojankoski Kolukoski . Partalankoski Värtsilänkoski Värtsilän rauta- ja terästehdas, Syyskyänjoki. Hirvoiskoski . Uuksunjoki. Ala Sahakoski Ylä s:n N Kivikulmakoski . "plnou SMIYFLOY sn0Ing 1,4 1,9 35 13 4,0 K 31 Hevos- voimain luku. 1,080 1,085 1,515 150 170— 1,000 236 217 180 N:o. 692 Sirnitskoski 693 Jukakoski . 694 Ruhankoski Tulemajoki. Tulemankoski Dolgosenkoski . Pieni Jukakoski. Suuri s:n —.. Rompakkokoski . E8S8$ Suojunjoki. Karatsalmenkoski . Annan rautatehdas. Rluow SNIY10F -sn0mg 2,9 45 13,0 5,5 1,7 11,1 15,3 2,5 1,9 Hevos- voimain luku. 171 225 4,500 375 112 744 1,132 12430 Suomen Kartasto. Karlttalehti n:o 22. g 288 Omosuukoski Myllyojankoski Kolukoski . Partalankoski Värtsilänkoski Värtsilän rauta- ja terästehdas, Syyskyänjoki. Hirvoiskoski . Uuksunjoki. Ala Sahakoski Ylä s:n N Kivikulmakoski . "plnou SMIYFLOY sn0Ing 1,4 1,9 35 13 4,0 K 31 Hevos- voimain luku. 1,080 1,085 1,515 150 170— 1,000 236 217 180 N:o. 692 Sirnitskoski 693 Jukakoski . 694 Ruhankoski Tulemajoki. Tulemankoski Dolgosenkoski . Pieni Jukakoski. Suuri s:n —.. Rompakkokoski . E8S8$ Suojunjoki. Karatsalmenkoski . Annan rautatehdas. Rluow SNIY10F -sn0mg 2,9 45 13,0 5,5 1,7 11,1 15,3 2,5 1,9 Hevos- voimain luku. 171 225 4,500 375 112 744 1,132 12430 Suomen Kartasto. Karlttalehti n:o 22. g 288 Omosuukoski Myllyojankoski Kolukoski . Partalankoski Värtsilänkoski Värtsilän rauta- ja terästehdas, Syyskyänjoki. Hirvoiskoski . Uuksunjoki. Ala Sahakoski Ylä s:n N Kivikulmakoski . "plnou SMIYFLOY sn0Ing 1,4 1,9 35 13 4,0 K 31 Hevos- voimain luku. 1,080 1,085 1,515 150 170— 1,000 236 217 180 N:o. 692 Sirnitskoski 693 Jukakoski . 694 Ruhankoski Tulemajoki. Tulemankoski Dolgosenkoski . Pieni Jukakoski. Suuri s:n —.. Rompakkokoski . E8S8$ Suojunjoki. Karatsalmenkoski . Annan rautatehdas. Rluow SNIY10F -sn0mg 2,9 45 13,0 5,5 1,7 11,1 15,3 2,5 1,9 Hevos- voimain luku. 171 225 4,500 375 112 744 1,132 124 --- Metalliteollisuus ja kivilouhokset. Metalliteollisuus. Raudanvalmistuksen !) muinaissuomalaiset tunsivat, arvatta- vasti eivät kuitenkaan vielä ensimmäisillä asuinpaikoillaan Al- tain tienoilla, vaan vasta sitten kuin olivat siirtyneet Suomeen. Kalevalan 9:nnessä runossa kerrotaan »raudan synty» ja erästä suomalaisen kansanepoksen sankaria, Ilmarista, mainitaan taita- vaksi sepäksi. Onko raudan suomenkielinen nimitys, joka tava- taan koko suomalaisessa kieliheimossa, ehkä lainattu muinais- islantilaisesta raudi vaiko päinvastoin, ei liene vielä ratkaistu asia. Mutta se on kuitenkin jotenkin varmaa, että suomalaiset ovat oppineet raudan valmistamistaidon läntisiltä naapureiltaan, jotka tekivät rautaa pienissä sulatusuuneissa, (»osmundsugnar», »blästerugnar», > källingar»). Raaka-aineena ei silloin vielä käy- tetty vuorimalmeja, vaan paljoa yleisempiä ja helpommin saata- via suo- ja järvimalmeja. Näitä tavataan enimmän Pohjanmaalla, Savossa ja Karjalassa, missä osissa maata pääasiallisesti rautaa sulatusahjoissa lietsottiinkin. Valmistustapa oli hyvin yksinkertainen: ainoastaan parin metrin korkuinen hiekkamäen rinteeseen laitettu uuni, jossa oli harmaastakivestä tehty pesä ja piippu, ahdettiin täyteen puita, jotka saivat hiukan palaa, minkä jälkeen heitettiin muutama lapiollinen malmia piippuun ja lietsonta pantiin käyntiin. Tähän kuuluivat yhdet tahi kahdet palkeet, joiden kurkku pisti pesään 1) Kartalla n:o 23 on merkitty mustalla värillä ne laitokset, jotka eivät enää ole käynnissä.Metalliteollisuus ja kivilouhokset. Metalliteollisuus. Raudanvalmistuksen !) muinaissuomalaiset tunsivat, arvatta- vasti eivät kuitenkaan vielä ensimmäisillä asuinpaikoillaan Al- tain tienoilla, vaan vasta sitten kuin olivat siirtyneet Suomeen. Kalevalan 9:nnessä runossa kerrotaan »raudan synty» ja erästä suomalaisen kansanepoksen sankaria, Ilmarista, mainitaan taita- vaksi sepäksi. Onko raudan suomenkielinen nimitys, joka tava- taan koko suomalaisessa kieliheimossa, ehkä lainattu muinais- islantilaisesta raudi vaiko päinvastoin, ei liene vielä ratkaistu asia. Mutta se on kuitenkin jotenkin varmaa, että suomalaiset ovat oppineet raudan valmistamistaidon läntisiltä naapureiltaan, jotka tekivät rautaa pienissä sulatusuuneissa, (»osmundsugnar», »blästerugnar», > källingar»). Raaka-aineena ei silloin vielä käy- tetty vuorimalmeja, vaan paljoa yleisempiä ja helpommin saata- via suo- ja järvimalmeja. Näitä tavataan enimmän Pohjanmaalla, Savossa ja Karjalassa, missä osissa maata pääasiallisesti rautaa sulatusahjoissa lietsottiinkin. Valmistustapa oli hyvin yksinkertainen: ainoastaan parin metrin korkuinen hiekkamäen rinteeseen laitettu uuni, jossa oli harmaastakivestä tehty pesä ja piippu, ahdettiin täyteen puita, jotka saivat hiukan palaa, minkä jälkeen heitettiin muutama lapiollinen malmia piippuun ja lietsonta pantiin käyntiin. Tähän kuuluivat yhdet tahi kahdet palkeet, joiden kurkku pisti pesään 1) Kartalla n:o 23 on merkitty mustalla värillä ne laitokset, jotka eivät enää ole käynnissä.Metalliteollisuus ja kivilouhokset. Metalliteollisuus. Raudanvalmistuksen !) muinaissuomalaiset tunsivat, arvatta- vasti eivät kuitenkaan vielä ensimmäisillä asuinpaikoillaan Al- tain tienoilla, vaan vasta sitten kuin olivat siirtyneet Suomeen. Kalevalan 9:nnessä runossa kerrotaan »raudan synty» ja erästä suomalaisen kansanepoksen sankaria, Ilmarista, mainitaan taita- vaksi sepäksi. Onko raudan suomenkielinen nimitys, joka tava- taan koko suomalaisessa kieliheimossa, ehkä lainattu muinais- islantilaisesta raudi vaiko päinvastoin, ei liene vielä ratkaistu asia. Mutta se on kuitenkin jotenkin varmaa, että suomalaiset ovat oppineet raudan valmistamistaidon läntisiltä naapureiltaan, jotka tekivät rautaa pienissä sulatusuuneissa, (»osmundsugnar», »blästerugnar», > källingar»). Raaka-aineena ei silloin vielä käy- tetty vuorimalmeja, vaan paljoa yleisempiä ja helpommin saata- via suo- ja järvimalmeja. Näitä tavataan enimmän Pohjanmaalla, Savossa ja Karjalassa, missä osissa maata pääasiallisesti rautaa sulatusahjoissa lietsottiinkin. Valmistustapa oli hyvin yksinkertainen: ainoastaan parin metrin korkuinen hiekkamäen rinteeseen laitettu uuni, jossa oli harmaastakivestä tehty pesä ja piippu, ahdettiin täyteen puita, jotka saivat hiukan palaa, minkä jälkeen heitettiin muutama lapiollinen malmia piippuun ja lietsonta pantiin käyntiin. Tähän kuuluivat yhdet tahi kahdet palkeet, joiden kurkku pisti pesään 1) Kartalla n:o 23 on merkitty mustalla värillä ne laitokset, jotka eivät enää ole käynnissä. --- 2 Suomen Kartasto. Karttalehti n:o 23. ja joita liikutettiin joko käsivoimalla tahi jonkinlaisella polkema- laitoksella. Kun sulatus eli harkko oli malmia ja puita lisää- mällä saatu niin suureksi kuin haluttiin, joka tapahtui muutaman vuorokauden työn jälkeen, otettiin se ulos ahjosta, lämmitettiin ja taottiin, jotta kuona erkani pois. Se rauta, mitä ei kotona tarvittu, myytiin sepälle. Tämä raudanvalmistus tapahtui etu- päässä kotitarvetta varten, eikä päässyt näillä yksinkertaisilla apukeinoilla juuri mainittavasti kehittymään, vaikka sitä hallitus- kin useita kertoja kehotuksillaan suosi. Tämä teollisuus, vaikka olikin vähäpätöinen, jatkui kuiten- kin vuosisatoja. Kähdeksannentoista vuosisadan lopulla se kuitenkin oli häviämäisillään, jonka vuoksi rautakonttorin vara- tirehtööri C. Rinman lähetettiin Karjalaan opettamaan kansaa laittamaan harkkouuneja. Ja yhä enemmän koetettiin tällaista raudanvalmistusta edistää 1830-luvulla myöntämällä erityisiä etuja harkkouunien perustamista varten. Korottomia valtiolainoja myönnettiin, perustamiseen vaadittiin ainoastaan kuvernöörin lupa, lietsouslaitos sai 20 vapaavuotta ja vero määrättiin aino- astaan 1 pros:ksi valmistuksesta, jota paitsi palkintoja luvattiin talonpoikaiselle kansalle mustataoksista. Näiden toimenpiteiden avulla saatiin aikaan muutamia uusia lietsouslaitoksia, joissa uunit olivat hiukan suuremmat kuin vanhoissa, harkko taottiin erilleen pienenlaisella kankirautavasaralla ja paljelaitos kävi vesi- voimalla. Kun nyttemmin on opittu putlauskeinolla valmistamaan kelvollista rautaa järvi- ja suomalmin harkkoraudasta, ovat lietsouslaitokset menettäneet merkityksensä. Polveutuen van- hoista harkkouuneista, ovat ne kuitenkin olleet ensimmäisenä alkuna suureen osaan meidän rautatehtaita ja siis raivanneet tietä maan rautateollisuudelle sekä osaltansa edistäneet viljelystä. V. 1897 lopetti toimintansa Kiminki, maan viimeinen lietsous- laitos. Tarkoituksenmukaisemmilla laitoksilla ja niissä soveltuvilla edullisemmilla työtavoilla saattoivat maan eteläisissä ja lounai- sissa osissa myöhemmin syntyneet rautatehtaat harjoittaa lave- ampaa toimintaa. Kustaa II Aadolfin 1614—1616 käytyä Suo- messa ja tutustuttua tällä matkallansa maan tarpeisiin ja varoi- hin, voidaan sanoa varsinaisen rautateollisuuden alkaneen. Kunin- gas edisti sitä myöntäen erityisiä etuoikeuksia tehdasliikettä var-2 Suomen Kartasto. Karttalehti n:o 23. ja joita liikutettiin joko käsivoimalla tahi jonkinlaisella polkema- laitoksella. Kun sulatus eli harkko oli malmia ja puita lisää- mällä saatu niin suureksi kuin haluttiin, joka tapahtui muutaman vuorokauden työn jälkeen, otettiin se ulos ahjosta, lämmitettiin ja taottiin, jotta kuona erkani pois. Se rauta, mitä ei kotona tarvittu, myytiin sepälle. Tämä raudanvalmistus tapahtui etu- päässä kotitarvetta varten, eikä päässyt näillä yksinkertaisilla apukeinoilla juuri mainittavasti kehittymään, vaikka sitä hallitus- kin useita kertoja kehotuksillaan suosi. Tämä teollisuus, vaikka olikin vähäpätöinen, jatkui kuiten- kin vuosisatoja. Kähdeksannentoista vuosisadan lopulla se kuitenkin oli häviämäisillään, jonka vuoksi rautakonttorin vara- tirehtööri C. Rinman lähetettiin Karjalaan opettamaan kansaa laittamaan harkkouuneja. Ja yhä enemmän koetettiin tällaista raudanvalmistusta edistää 1830-luvulla myöntämällä erityisiä etuja harkkouunien perustamista varten. Korottomia valtiolainoja myönnettiin, perustamiseen vaadittiin ainoastaan kuvernöörin lupa, lietsouslaitos sai 20 vapaavuotta ja vero määrättiin aino- astaan 1 pros:ksi valmistuksesta, jota paitsi palkintoja luvattiin talonpoikaiselle kansalle mustataoksista. Näiden toimenpiteiden avulla saatiin aikaan muutamia uusia lietsouslaitoksia, joissa uunit olivat hiukan suuremmat kuin vanhoissa, harkko taottiin erilleen pienenlaisella kankirautavasaralla ja paljelaitos kävi vesi- voimalla. Kun nyttemmin on opittu putlauskeinolla valmistamaan kelvollista rautaa järvi- ja suomalmin harkkoraudasta, ovat lietsouslaitokset menettäneet merkityksensä. Polveutuen van- hoista harkkouuneista, ovat ne kuitenkin olleet ensimmäisenä alkuna suureen osaan meidän rautatehtaita ja siis raivanneet tietä maan rautateollisuudelle sekä osaltansa edistäneet viljelystä. V. 1897 lopetti toimintansa Kiminki, maan viimeinen lietsous- laitos. Tarkoituksenmukaisemmilla laitoksilla ja niissä soveltuvilla edullisemmilla työtavoilla saattoivat maan eteläisissä ja lounai- sissa osissa myöhemmin syntyneet rautatehtaat harjoittaa lave- ampaa toimintaa. Kustaa II Aadolfin 1614—1616 käytyä Suo- messa ja tutustuttua tällä matkallansa maan tarpeisiin ja varoi- hin, voidaan sanoa varsinaisen rautateollisuuden alkaneen. Kunin- gas edisti sitä myöntäen erityisiä etuoikeuksia tehdasliikettä var-2 Suomen Kartasto. Karttalehti n:o 23. ja joita liikutettiin joko käsivoimalla tahi jonkinlaisella polkema- laitoksella. Kun sulatus eli harkko oli malmia ja puita lisää- mällä saatu niin suureksi kuin haluttiin, joka tapahtui muutaman vuorokauden työn jälkeen, otettiin se ulos ahjosta, lämmitettiin ja taottiin, jotta kuona erkani pois. Se rauta, mitä ei kotona tarvittu, myytiin sepälle. Tämä raudanvalmistus tapahtui etu- päässä kotitarvetta varten, eikä päässyt näillä yksinkertaisilla apukeinoilla juuri mainittavasti kehittymään, vaikka sitä hallitus- kin useita kertoja kehotuksillaan suosi. Tämä teollisuus, vaikka olikin vähäpätöinen, jatkui kuiten- kin vuosisatoja. Kähdeksannentoista vuosisadan lopulla se kuitenkin oli häviämäisillään, jonka vuoksi rautakonttorin vara- tirehtööri C. Rinman lähetettiin Karjalaan opettamaan kansaa laittamaan harkkouuneja. Ja yhä enemmän koetettiin tällaista raudanvalmistusta edistää 1830-luvulla myöntämällä erityisiä etuja harkkouunien perustamista varten. Korottomia valtiolainoja myönnettiin, perustamiseen vaadittiin ainoastaan kuvernöörin lupa, lietsouslaitos sai 20 vapaavuotta ja vero määrättiin aino- astaan 1 pros:ksi valmistuksesta, jota paitsi palkintoja luvattiin talonpoikaiselle kansalle mustataoksista. Näiden toimenpiteiden avulla saatiin aikaan muutamia uusia lietsouslaitoksia, joissa uunit olivat hiukan suuremmat kuin vanhoissa, harkko taottiin erilleen pienenlaisella kankirautavasaralla ja paljelaitos kävi vesi- voimalla. Kun nyttemmin on opittu putlauskeinolla valmistamaan kelvollista rautaa järvi- ja suomalmin harkkoraudasta, ovat lietsouslaitokset menettäneet merkityksensä. Polveutuen van- hoista harkkouuneista, ovat ne kuitenkin olleet ensimmäisenä alkuna suureen osaan meidän rautatehtaita ja siis raivanneet tietä maan rautateollisuudelle sekä osaltansa edistäneet viljelystä. V. 1897 lopetti toimintansa Kiminki, maan viimeinen lietsous- laitos. Tarkoituksenmukaisemmilla laitoksilla ja niissä soveltuvilla edullisemmilla työtavoilla saattoivat maan eteläisissä ja lounai- sissa osissa myöhemmin syntyneet rautatehtaat harjoittaa lave- ampaa toimintaa. Kustaa II Aadolfin 1614—1616 käytyä Suo- messa ja tutustuttua tällä matkallansa maan tarpeisiin ja varoi- hin, voidaan sanoa varsinaisen rautateollisuuden alkaneen. Kunin- gas edisti sitä myöntäen erityisiä etuoikeuksia tehdasliikettä var- --- Metalliteollisuus ja kivilouhokset. 3 ten. Mutta oli sillä myöskin suuria vaikeuksia voitettavina ja se keskeytyi usein monien Ruotsin itäistä naapuria vastaan käytyjen sotien vuoksi. Luontevasti sopii Suomen rautateollisuuden kehityksen jakaa kolmeen ajanjaksoon. Ensimmäinen kestää nimittäin tehdas- liikkeen alkamisesta Etelä-Suomessa eli 1600-luvun alusta Isoon- vihaan, toinen siitä kun tehtaat sotahävityksen kestettyään jälleen ryhtyivät toimintaansa siihen saakka kuin maamme erosi Ruot- sista, ja kolmas vista 1809 nykyaikaan. Seuraavassa mainitsemme ainoastaan muutamin sanoin kunkin tehdaslaitoksen, ilmoittaen sen erioikeutus- tahi perustamisajan, ensimmäisen ja nykyisen omistajan, milloin laitosta on laajennettu ja milloin se on lakkau- tettu, jos niin on käynyt. I. Rautatehtaat. Ennen Isoavihaa perustetut tehtaat. Aikaisimmin perustettu rautatehdas Etelä-Suomessa on Karjan pitäjässä sijaitseva Mustto, jonka ikä alkaa v:sta 1616 ja jota ensin valtio itse käytti. Masuuni, joka laitettiin samaan paikkaan, missä ennen oli ollut pieni sulatusuuni eli »hytti», sai malminsa Ojamosta. Tehtaan ensimmäinen yksityinen omistaja oli Turun kauppias Jaakko Wolle. Masuunin liike lopetettiin 1698, ja koko tehdas hävitettiin Isonvihan aikana. Vasarapaja pääsi käyntiin jälleen 1730-luvun lopulla, jonka jälkeen kanki- rautataontaa on harjoitettu ja yhäkin harjoitetaan vähässä mää- rässä. Omistaja hovijahtimestari C. Linder. Vuoden 1630 paikoilla perusti äskenmainittu Jaakko Wolle Pohjan pitäjään Anskuun (Antskog) rautatehtaan. Malmi tuotiin masuuniin Utöstä Ruotsista. V. 1660 tehtaaseen rakennettiin taepaja. Isonvihan aikana venäläiset polttivat tehtaan, joka sen jälkeen pantiin käyntiin 1740-luvulla, mutta siirrettiin Fiskariin 1779, jolloin Anskuun tehdas kokonaan lakkasi. Paikalla on nyt verkatehdas. Pinjaisten (r. Billnäs) rautatehtaaseen, jonka alkuperäinen nimi oli Skafsta, sai Carl Billsten 1641 lupakirjan masuunia ja kahta kankivasaraa varten. Malmi otettiin Ojamosta. TehdasMetalliteollisuus ja kivilouhokset. 3 ten. Mutta oli sillä myöskin suuria vaikeuksia voitettavina ja se keskeytyi usein monien Ruotsin itäistä naapuria vastaan käytyjen sotien vuoksi. Luontevasti sopii Suomen rautateollisuuden kehityksen jakaa kolmeen ajanjaksoon. Ensimmäinen kestää nimittäin tehdas- liikkeen alkamisesta Etelä-Suomessa eli 1600-luvun alusta Isoon- vihaan, toinen siitä kun tehtaat sotahävityksen kestettyään jälleen ryhtyivät toimintaansa siihen saakka kuin maamme erosi Ruot- sista, ja kolmas vista 1809 nykyaikaan. Seuraavassa mainitsemme ainoastaan muutamin sanoin kunkin tehdaslaitoksen, ilmoittaen sen erioikeutus- tahi perustamisajan, ensimmäisen ja nykyisen omistajan, milloin laitosta on laajennettu ja milloin se on lakkau- tettu, jos niin on käynyt. I. Rautatehtaat. Ennen Isoavihaa perustetut tehtaat. Aikaisimmin perustettu rautatehdas Etelä-Suomessa on Karjan pitäjässä sijaitseva Mustto, jonka ikä alkaa v:sta 1616 ja jota ensin valtio itse käytti. Masuuni, joka laitettiin samaan paikkaan, missä ennen oli ollut pieni sulatusuuni eli »hytti», sai malminsa Ojamosta. Tehtaan ensimmäinen yksityinen omistaja oli Turun kauppias Jaakko Wolle. Masuunin liike lopetettiin 1698, ja koko tehdas hävitettiin Isonvihan aikana. Vasarapaja pääsi käyntiin jälleen 1730-luvun lopulla, jonka jälkeen kanki- rautataontaa on harjoitettu ja yhäkin harjoitetaan vähässä mää- rässä. Omistaja hovijahtimestari C. Linder. Vuoden 1630 paikoilla perusti äskenmainittu Jaakko Wolle Pohjan pitäjään Anskuun (Antskog) rautatehtaan. Malmi tuotiin masuuniin Utöstä Ruotsista. V. 1660 tehtaaseen rakennettiin taepaja. Isonvihan aikana venäläiset polttivat tehtaan, joka sen jälkeen pantiin käyntiin 1740-luvulla, mutta siirrettiin Fiskariin 1779, jolloin Anskuun tehdas kokonaan lakkasi. Paikalla on nyt verkatehdas. Pinjaisten (r. Billnäs) rautatehtaaseen, jonka alkuperäinen nimi oli Skafsta, sai Carl Billsten 1641 lupakirjan masuunia ja kahta kankivasaraa varten. Malmi otettiin Ojamosta. TehdasMetalliteollisuus ja kivilouhokset. 3 ten. Mutta oli sillä myöskin suuria vaikeuksia voitettavina ja se keskeytyi usein monien Ruotsin itäistä naapuria vastaan käytyjen sotien vuoksi. Luontevasti sopii Suomen rautateollisuuden kehityksen jakaa kolmeen ajanjaksoon. Ensimmäinen kestää nimittäin tehdas- liikkeen alkamisesta Etelä-Suomessa eli 1600-luvun alusta Isoon- vihaan, toinen siitä kun tehtaat sotahävityksen kestettyään jälleen ryhtyivät toimintaansa siihen saakka kuin maamme erosi Ruot- sista, ja kolmas vista 1809 nykyaikaan. Seuraavassa mainitsemme ainoastaan muutamin sanoin kunkin tehdaslaitoksen, ilmoittaen sen erioikeutus- tahi perustamisajan, ensimmäisen ja nykyisen omistajan, milloin laitosta on laajennettu ja milloin se on lakkau- tettu, jos niin on käynyt. I. Rautatehtaat. Ennen Isoavihaa perustetut tehtaat. Aikaisimmin perustettu rautatehdas Etelä-Suomessa on Karjan pitäjässä sijaitseva Mustto, jonka ikä alkaa v:sta 1616 ja jota ensin valtio itse käytti. Masuuni, joka laitettiin samaan paikkaan, missä ennen oli ollut pieni sulatusuuni eli »hytti», sai malminsa Ojamosta. Tehtaan ensimmäinen yksityinen omistaja oli Turun kauppias Jaakko Wolle. Masuunin liike lopetettiin 1698, ja koko tehdas hävitettiin Isonvihan aikana. Vasarapaja pääsi käyntiin jälleen 1730-luvun lopulla, jonka jälkeen kanki- rautataontaa on harjoitettu ja yhäkin harjoitetaan vähässä mää- rässä. Omistaja hovijahtimestari C. Linder. Vuoden 1630 paikoilla perusti äskenmainittu Jaakko Wolle Pohjan pitäjään Anskuun (Antskog) rautatehtaan. Malmi tuotiin masuuniin Utöstä Ruotsista. V. 1660 tehtaaseen rakennettiin taepaja. Isonvihan aikana venäläiset polttivat tehtaan, joka sen jälkeen pantiin käyntiin 1740-luvulla, mutta siirrettiin Fiskariin 1779, jolloin Anskuun tehdas kokonaan lakkasi. Paikalla on nyt verkatehdas. Pinjaisten (r. Billnäs) rautatehtaaseen, jonka alkuperäinen nimi oli Skafsta, sai Carl Billsten 1641 lupakirjan masuunia ja kahta kankivasaraa varten. Malmi otettiin Ojamosta. Tehdas --- 4 Suomen Kartasto. Karttalehti n:o 23. hävitettiin kokonaan Isonvihan aikana, mutta pantiin jälleen käyntiin 1738, josta alkaen kankirautaa ja mustatakeita on val- mistettu nykyaikaan saakka, kunnes v. 1890 tehtaaseen rakennet- tiin vielä lisäksi uusi iso manufaktuuritehdas. Tehtaan omistaa osakeyhtiö. V. 1646 Carl Billsten rakensi masuunin Vaakeriin (Fager- vik) Inkoossa. Isonvihan jälkeen tehdas sai uuden lupakirjan 1725, jolloin kankipaja pantiin käyntiin ja seuraavana vuonna masuuni. johon tuotiin malmi Ruotsista aina vuoteen 1854 saakka. Vaakeri oli 1790-luvulla ainoa pohjoismainen rautatehdas, missä tinattua rautapeltiä valmistettiin. Nykyään on tehtaan alana ainoastaan kankirauta ja mustatakeet vähässä määrässä. Omis- taja vapaaherra E. Hisinger. Kauppias Petter Thorwöst sai 1649 lupakirjan Fiskarsin rautatehtaaseen Pohjan pitäjässä; siihen oli tuleva masuuni, vasarapaja ja takomapaja naulain, rautalangan ja »muiden tar- peellisten rautakalujen» valmistusta varten. Takomapaja paloi 1660, eikä sitä enää rakennettu. Isonvihan aikana tehdas hävi- tettiin; masuunin rakensi uudestaan 1732 kauppias J. Montgomerie ja se lakkautettiin 1800-luvun alkupuolella. V. 1837 annettiin lupakirja valimoa ja konepajaa varten, sekä kaksikymmentä vuotta myöhemmin (1857) putlaus- ja valsauslaitokseen, joka nykyään valmistaa melkoisia määriä tuotteita. Omistaa osakeyhtiö. V. 1676 myönnettiin pormestari Jaakko Rossille, kauppias Jakob Mornaylle ja raatimies Henrik Holmbergille lupa Oris- malan joen varteen Isoonkyröön rakentaa Orisbergin tehtaan, joka saatiin valmiiksi vasta kymmenen vuoden perästä. Malmia otettiin osittain Juvakaisenmaasta Tornion pitäjästä, osittain Utöstä Ruotsista. Masuuni oli 1600-luvun lopulla autiona ja siirrettiin 1737 Oravaisiin. Tehtaassa on sen jälkeen ollut aino- astaan kankivasaroita ja toiminta siinä on viime aikoina ollut hyvin vähäpätöinen. Omistaja E. Björkenheim. V. 1679 sai Daniel Faxell luvan Kosken rustitilan maalle Perniöön perustaa rautatehtaan, johon tulisi kaksi kankivasaraa. Ainoastaan yksi masuuni ja yksi kankivasara rakennettiin; tehdas lakkautettiin 1697, mutta rakennettiin uudestaan 1834, jolloin vuorineuvos John von Julinille annettiin lupakirja masuunia varten. Tämä on hajoitettu 1890, eikä sen jälkeen ole mitään raudanvalmistusta Koskella harjoitettu.4 Suomen Kartasto. Karttalehti n:o 23. hävitettiin kokonaan Isonvihan aikana, mutta pantiin jälleen käyntiin 1738, josta alkaen kankirautaa ja mustatakeita on val- mistettu nykyaikaan saakka, kunnes v. 1890 tehtaaseen rakennet- tiin vielä lisäksi uusi iso manufaktuuritehdas. Tehtaan omistaa osakeyhtiö. V. 1646 Carl Billsten rakensi masuunin Vaakeriin (Fager- vik) Inkoossa. Isonvihan jälkeen tehdas sai uuden lupakirjan 1725, jolloin kankipaja pantiin käyntiin ja seuraavana vuonna masuuni. johon tuotiin malmi Ruotsista aina vuoteen 1854 saakka. Vaakeri oli 1790-luvulla ainoa pohjoismainen rautatehdas, missä tinattua rautapeltiä valmistettiin. Nykyään on tehtaan alana ainoastaan kankirauta ja mustatakeet vähässä määrässä. Omis- taja vapaaherra E. Hisinger. Kauppias Petter Thorwöst sai 1649 lupakirjan Fiskarsin rautatehtaaseen Pohjan pitäjässä; siihen oli tuleva masuuni, vasarapaja ja takomapaja naulain, rautalangan ja »muiden tar- peellisten rautakalujen» valmistusta varten. Takomapaja paloi 1660, eikä sitä enää rakennettu. Isonvihan aikana tehdas hävi- tettiin; masuunin rakensi uudestaan 1732 kauppias J. Montgomerie ja se lakkautettiin 1800-luvun alkupuolella. V. 1837 annettiin lupakirja valimoa ja konepajaa varten, sekä kaksikymmentä vuotta myöhemmin (1857) putlaus- ja valsauslaitokseen, joka nykyään valmistaa melkoisia määriä tuotteita. Omistaa osakeyhtiö. V. 1676 myönnettiin pormestari Jaakko Rossille, kauppias Jakob Mornaylle ja raatimies Henrik Holmbergille lupa Oris- malan joen varteen Isoonkyröön rakentaa Orisbergin tehtaan, joka saatiin valmiiksi vasta kymmenen vuoden perästä. Malmia otettiin osittain Juvakaisenmaasta Tornion pitäjästä, osittain Utöstä Ruotsista. Masuuni oli 1600-luvun lopulla autiona ja siirrettiin 1737 Oravaisiin. Tehtaassa on sen jälkeen ollut aino- astaan kankivasaroita ja toiminta siinä on viime aikoina ollut hyvin vähäpätöinen. Omistaja E. Björkenheim. V. 1679 sai Daniel Faxell luvan Kosken rustitilan maalle Perniöön perustaa rautatehtaan, johon tulisi kaksi kankivasaraa. Ainoastaan yksi masuuni ja yksi kankivasara rakennettiin; tehdas lakkautettiin 1697, mutta rakennettiin uudestaan 1834, jolloin vuorineuvos John von Julinille annettiin lupakirja masuunia varten. Tämä on hajoitettu 1890, eikä sen jälkeen ole mitään raudanvalmistusta Koskella harjoitettu.4 Suomen Kartasto. Karttalehti n:o 23. hävitettiin kokonaan Isonvihan aikana, mutta pantiin jälleen käyntiin 1738, josta alkaen kankirautaa ja mustatakeita on val- mistettu nykyaikaan saakka, kunnes v. 1890 tehtaaseen rakennet- tiin vielä lisäksi uusi iso manufaktuuritehdas. Tehtaan omistaa osakeyhtiö. V. 1646 Carl Billsten rakensi masuunin Vaakeriin (Fager- vik) Inkoossa. Isonvihan jälkeen tehdas sai uuden lupakirjan 1725, jolloin kankipaja pantiin käyntiin ja seuraavana vuonna masuuni. johon tuotiin malmi Ruotsista aina vuoteen 1854 saakka. Vaakeri oli 1790-luvulla ainoa pohjoismainen rautatehdas, missä tinattua rautapeltiä valmistettiin. Nykyään on tehtaan alana ainoastaan kankirauta ja mustatakeet vähässä määrässä. Omis- taja vapaaherra E. Hisinger. Kauppias Petter Thorwöst sai 1649 lupakirjan Fiskarsin rautatehtaaseen Pohjan pitäjässä; siihen oli tuleva masuuni, vasarapaja ja takomapaja naulain, rautalangan ja »muiden tar- peellisten rautakalujen» valmistusta varten. Takomapaja paloi 1660, eikä sitä enää rakennettu. Isonvihan aikana tehdas hävi- tettiin; masuunin rakensi uudestaan 1732 kauppias J. Montgomerie ja se lakkautettiin 1800-luvun alkupuolella. V. 1837 annettiin lupakirja valimoa ja konepajaa varten, sekä kaksikymmentä vuotta myöhemmin (1857) putlaus- ja valsauslaitokseen, joka nykyään valmistaa melkoisia määriä tuotteita. Omistaa osakeyhtiö. V. 1676 myönnettiin pormestari Jaakko Rossille, kauppias Jakob Mornaylle ja raatimies Henrik Holmbergille lupa Oris- malan joen varteen Isoonkyröön rakentaa Orisbergin tehtaan, joka saatiin valmiiksi vasta kymmenen vuoden perästä. Malmia otettiin osittain Juvakaisenmaasta Tornion pitäjästä, osittain Utöstä Ruotsista. Masuuni oli 1600-luvun lopulla autiona ja siirrettiin 1737 Oravaisiin. Tehtaassa on sen jälkeen ollut aino- astaan kankivasaroita ja toiminta siinä on viime aikoina ollut hyvin vähäpätöinen. Omistaja E. Björkenheim. V. 1679 sai Daniel Faxell luvan Kosken rustitilan maalle Perniöön perustaa rautatehtaan, johon tulisi kaksi kankivasaraa. Ainoastaan yksi masuuni ja yksi kankivasara rakennettiin; tehdas lakkautettiin 1697, mutta rakennettiin uudestaan 1834, jolloin vuorineuvos John von Julinille annettiin lupakirja masuunia varten. Tämä on hajoitettu 1890, eikä sen jälkeen ole mitään raudanvalmistusta Koskella harjoitettu. --- Metalliteollisuus ja kivilouhokset. 5 Vapaaherra Lauritsa Creutz nuor. sai 1682 lupakirjan pe- rustaa Pernajan Forsbyhyn tehtaan, johon tuli masuuni ja kaksi kankivasaraa. Malmi tuotettiin sekä Utöstä että Dannemorasta. Laitos oli Isonvihan aikana kokonaan hävitetty, vaan rakennet- tiin uudestaan noin 1740. Toinen vasara vietiin 1795 Kello- koskelle (Mariefors) ja muut laitokset lakkautettiin kokonaan 1841. Nykyään on Forsbyssä suuri vesisaha. Asessori Daniel Faxell sai 1686 luvan rakentaa masuunin » Dahlin kruununkylään» Kemiössä. Jo 1693 oli masuuni aivan autiona, mutta pantiin jälleen voimaan 1700-luvun alkupuolella. Tehdas, joka hävitettiin Isonvihan aikana, oli jälleen käynnissä 1732, ja on koko ajan yksinomaisesti käyttänyt ruotsalaisia mal- meja. V. 1853 laitettiin tehtaaseen manufaktuuripaja ja 1857 valimo sekä taepaja. Putlaus- ja valsauslaitoksen perustamiseen saatiin lupakirja 1860 ja vista 1880 saakka on valuteräsvalmis- tusta harjoitettu Siemens-Martinin uunissa, joka oli ensimmäinen maassa. Nykyään on täällä kaksi sellaista uunia ja Taalintehdas on Suomen suurin rautatehdas. Omistaa osakeyhtiö. Teijon (Tykö) masuuniin Perniössä sai 1686 vapaaherra Lauritsa Creutz nuor. perustamisluvan ja 1697 muutettiin tänne Kirjakkalasta manufaktuuripaja. Isonvihan vuoksi tehdas joutui hyvin rappiolle, mutta tointui niin, että masuuni jo 1726 oli käynnissä. Masuunitoimi on koko ajan ollut ruotsalaisten mal- mien varassa, vaikka suomalaisiakin on aika ajoin käytetty. Tehtaassa valmistetaan edelleen harkkorautaa ruotsalaisesta mal- mista sekä valuteoksia ja mustatakeita. V. 1686 vapaaherra Lauritsa Creutz nuor. sai lupakirjan perustaa Kirjakkalaan Perniöön kanki- ja manufaktuuripajan. V. 1697 muutettiin yksi nippuvasaroista Teijoon. Tehdas hävi- tettiin Isonvihan aikana, mutta pantiin jälleen käyntiin 1728. Toimessa on tehdas ollut nykyaikaan saakka, valmistaen kanki- rautaa konemurtajilla varustetuissa lancashire-ahjoissa. Kirjak- kalan ja Teijon omistaa osakeyhtiö. Jo v. 1682 annettiin Carl Billsten nuorille perustamislupa Tenholassa sijaitsevaa Skogbym masuunia varten, joka kuiten- kaan ei valmistunut ennenkuin neljän vuoden päästä eli vuonna 1686, jolloin vuorikollegio vahvisti entisen lupakirjan. Vuori- mestarin kertomuksessa tehtaitten tilasta Isonvihan jälkeen sano- taan Skogbyn masuunista: »niinikään hyvin häviöllä»; muttaMetalliteollisuus ja kivilouhokset. 5 Vapaaherra Lauritsa Creutz nuor. sai 1682 lupakirjan pe- rustaa Pernajan Forsbyhyn tehtaan, johon tuli masuuni ja kaksi kankivasaraa. Malmi tuotettiin sekä Utöstä että Dannemorasta. Laitos oli Isonvihan aikana kokonaan hävitetty, vaan rakennet- tiin uudestaan noin 1740. Toinen vasara vietiin 1795 Kello- koskelle (Mariefors) ja muut laitokset lakkautettiin kokonaan 1841. Nykyään on Forsbyssä suuri vesisaha. Asessori Daniel Faxell sai 1686 luvan rakentaa masuunin » Dahlin kruununkylään» Kemiössä. Jo 1693 oli masuuni aivan autiona, mutta pantiin jälleen voimaan 1700-luvun alkupuolella. Tehdas, joka hävitettiin Isonvihan aikana, oli jälleen käynnissä 1732, ja on koko ajan yksinomaisesti käyttänyt ruotsalaisia mal- meja. V. 1853 laitettiin tehtaaseen manufaktuuripaja ja 1857 valimo sekä taepaja. Putlaus- ja valsauslaitoksen perustamiseen saatiin lupakirja 1860 ja vista 1880 saakka on valuteräsvalmis- tusta harjoitettu Siemens-Martinin uunissa, joka oli ensimmäinen maassa. Nykyään on täällä kaksi sellaista uunia ja Taalintehdas on Suomen suurin rautatehdas. Omistaa osakeyhtiö. Teijon (Tykö) masuuniin Perniössä sai 1686 vapaaherra Lauritsa Creutz nuor. perustamisluvan ja 1697 muutettiin tänne Kirjakkalasta manufaktuuripaja. Isonvihan vuoksi tehdas joutui hyvin rappiolle, mutta tointui niin, että masuuni jo 1726 oli käynnissä. Masuunitoimi on koko ajan ollut ruotsalaisten mal- mien varassa, vaikka suomalaisiakin on aika ajoin käytetty. Tehtaassa valmistetaan edelleen harkkorautaa ruotsalaisesta mal- mista sekä valuteoksia ja mustatakeita. V. 1686 vapaaherra Lauritsa Creutz nuor. sai lupakirjan perustaa Kirjakkalaan Perniöön kanki- ja manufaktuuripajan. V. 1697 muutettiin yksi nippuvasaroista Teijoon. Tehdas hävi- tettiin Isonvihan aikana, mutta pantiin jälleen käyntiin 1728. Toimessa on tehdas ollut nykyaikaan saakka, valmistaen kanki- rautaa konemurtajilla varustetuissa lancashire-ahjoissa. Kirjak- kalan ja Teijon omistaa osakeyhtiö. Jo v. 1682 annettiin Carl Billsten nuorille perustamislupa Tenholassa sijaitsevaa Skogbym masuunia varten, joka kuiten- kaan ei valmistunut ennenkuin neljän vuoden päästä eli vuonna 1686, jolloin vuorikollegio vahvisti entisen lupakirjan. Vuori- mestarin kertomuksessa tehtaitten tilasta Isonvihan jälkeen sano- taan Skogbyn masuunista: »niinikään hyvin häviöllä»; muttaMetalliteollisuus ja kivilouhokset. 5 Vapaaherra Lauritsa Creutz nuor. sai 1682 lupakirjan pe- rustaa Pernajan Forsbyhyn tehtaan, johon tuli masuuni ja kaksi kankivasaraa. Malmi tuotettiin sekä Utöstä että Dannemorasta. Laitos oli Isonvihan aikana kokonaan hävitetty, vaan rakennet- tiin uudestaan noin 1740. Toinen vasara vietiin 1795 Kello- koskelle (Mariefors) ja muut laitokset lakkautettiin kokonaan 1841. Nykyään on Forsbyssä suuri vesisaha. Asessori Daniel Faxell sai 1686 luvan rakentaa masuunin » Dahlin kruununkylään» Kemiössä. Jo 1693 oli masuuni aivan autiona, mutta pantiin jälleen voimaan 1700-luvun alkupuolella. Tehdas, joka hävitettiin Isonvihan aikana, oli jälleen käynnissä 1732, ja on koko ajan yksinomaisesti käyttänyt ruotsalaisia mal- meja. V. 1853 laitettiin tehtaaseen manufaktuuripaja ja 1857 valimo sekä taepaja. Putlaus- ja valsauslaitoksen perustamiseen saatiin lupakirja 1860 ja vista 1880 saakka on valuteräsvalmis- tusta harjoitettu Siemens-Martinin uunissa, joka oli ensimmäinen maassa. Nykyään on täällä kaksi sellaista uunia ja Taalintehdas on Suomen suurin rautatehdas. Omistaa osakeyhtiö. Teijon (Tykö) masuuniin Perniössä sai 1686 vapaaherra Lauritsa Creutz nuor. perustamisluvan ja 1697 muutettiin tänne Kirjakkalasta manufaktuuripaja. Isonvihan vuoksi tehdas joutui hyvin rappiolle, mutta tointui niin, että masuuni jo 1726 oli käynnissä. Masuunitoimi on koko ajan ollut ruotsalaisten mal- mien varassa, vaikka suomalaisiakin on aika ajoin käytetty. Tehtaassa valmistetaan edelleen harkkorautaa ruotsalaisesta mal- mista sekä valuteoksia ja mustatakeita. V. 1686 vapaaherra Lauritsa Creutz nuor. sai lupakirjan perustaa Kirjakkalaan Perniöön kanki- ja manufaktuuripajan. V. 1697 muutettiin yksi nippuvasaroista Teijoon. Tehdas hävi- tettiin Isonvihan aikana, mutta pantiin jälleen käyntiin 1728. Toimessa on tehdas ollut nykyaikaan saakka, valmistaen kanki- rautaa konemurtajilla varustetuissa lancashire-ahjoissa. Kirjak- kalan ja Teijon omistaa osakeyhtiö. Jo v. 1682 annettiin Carl Billsten nuorille perustamislupa Tenholassa sijaitsevaa Skogbym masuunia varten, joka kuiten- kaan ei valmistunut ennenkuin neljän vuoden päästä eli vuonna 1686, jolloin vuorikollegio vahvisti entisen lupakirjan. Vuori- mestarin kertomuksessa tehtaitten tilasta Isonvihan jälkeen sano- taan Skogbyn masuunista: »niinikään hyvin häviöllä»; mutta --- 6 Suomen Kartasto. Karitalehti n:o 23. tehdas oli jälleen käynnissä 1700-luvun alkupuoliskolla. Malmi on aikaisemmin tuotu Utöstä, mutta ostetaan nyt muista Ruotsin kaivoksista. Omistaja osakeyhtiö. Vapaaherra Lauritsa Creutz nuorille suotiin 1686 lupakirja perustaa kankivasara Perniöön Humbledaliin, jolle sittemmin on annettu nimi Matildedal. Kolme vuotta myöhemmin täällä har- joitettiin teräksen takomista, jota ei muualla maassamme siihen aikaan harjoitettukaan. Tehdas lienee lakkautettu Isonvihan jälkeen eikä sitä pantu uudelleen voimaan ennenkuin 1852, jol- loin vuorineuvos V. Z. Bremer sai siihen putlauslaitoksen perustamisluvan. Tehtaaseen lisättiin 1854 kankivasarapaja ja 1857 valsauslaitos, valimo ja konepaja, jossa nykyään valmis- tetaan suuri joukko maanviljelyskaluja ja koneita. Omistaja osakeyhtiö. Samalle vapaaherra Creutzille myönnettiin 1689 lupa pe- rustaa Euraan Kauttuan rautatehdas, johon kuului kankivasara ynnä yksi ahjo. Toinen ahjo muutettiin tänne Kirjakkalasta 1697. Tehdasta käytettiin hyvin laimeasti, ja sen oli vaikea tointua sittenkään, kuin se Isonvihan jälkeen 1728 oli pääs- syt käyntiin. Työalana on vielä nytkin kankirauta ja teollisuus- taonta. Ruotsin-Pyhtään pitäjässä sijaitsevan Strömforsin, eli ensim- mäisen nimensä mukaan Petjärven rautatehtaan perustamislupa annettiin 1698 vapaaherra Johan Creutzille. Tehdas, jossa oli kankirautapaja, paloi 1711 ja rakennettiin uudestaan 1745, jolloin siihen lisättiin manufaktuuripaja. Lupakirja, annettu pormestari J. Forsellille ja tehtaantarkastaja J. Nohrströmille, on viime- mainitulta vuodelta. Nykyään on Strömforsissa toimessa kanki- rautapaja ja hevoskenkätehdas. Strömforsin ynnä Kauttuan omistavat A. Ahlströmin perilliset. Vuokraaja Pietari Hejke, joka samalla oli Orisbergin teh- taan omistaja, sai 1705 luvan Kimon kylään Oravaisiin rakentaa kankirautapajan Orisbergin masuunin takkiraudan takomista varten. Molemmat tehtaat joutuivat Isonvihan kautta häviöön, mutta 1723 oli Kimon vasara jälleen käynnissä. V. 1732 raken- nettiin ilman lupaa vielä toinen kankirautapaja, johon annettiin oikeudet 1755. Tämä tehdas, joka on valmistanut kanki- ja manufaktuurirautaa, ei ole ollut toimessa v:sta 1891 alkaen.6 Suomen Kartasto. Karitalehti n:o 23. tehdas oli jälleen käynnissä 1700-luvun alkupuoliskolla. Malmi on aikaisemmin tuotu Utöstä, mutta ostetaan nyt muista Ruotsin kaivoksista. Omistaja osakeyhtiö. Vapaaherra Lauritsa Creutz nuorille suotiin 1686 lupakirja perustaa kankivasara Perniöön Humbledaliin, jolle sittemmin on annettu nimi Matildedal. Kolme vuotta myöhemmin täällä har- joitettiin teräksen takomista, jota ei muualla maassamme siihen aikaan harjoitettukaan. Tehdas lienee lakkautettu Isonvihan jälkeen eikä sitä pantu uudelleen voimaan ennenkuin 1852, jol- loin vuorineuvos V. Z. Bremer sai siihen putlauslaitoksen perustamisluvan. Tehtaaseen lisättiin 1854 kankivasarapaja ja 1857 valsauslaitos, valimo ja konepaja, jossa nykyään valmis- tetaan suuri joukko maanviljelyskaluja ja koneita. Omistaja osakeyhtiö. Samalle vapaaherra Creutzille myönnettiin 1689 lupa pe- rustaa Euraan Kauttuan rautatehdas, johon kuului kankivasara ynnä yksi ahjo. Toinen ahjo muutettiin tänne Kirjakkalasta 1697. Tehdasta käytettiin hyvin laimeasti, ja sen oli vaikea tointua sittenkään, kuin se Isonvihan jälkeen 1728 oli pääs- syt käyntiin. Työalana on vielä nytkin kankirauta ja teollisuus- taonta. Ruotsin-Pyhtään pitäjässä sijaitsevan Strömforsin, eli ensim- mäisen nimensä mukaan Petjärven rautatehtaan perustamislupa annettiin 1698 vapaaherra Johan Creutzille. Tehdas, jossa oli kankirautapaja, paloi 1711 ja rakennettiin uudestaan 1745, jolloin siihen lisättiin manufaktuuripaja. Lupakirja, annettu pormestari J. Forsellille ja tehtaantarkastaja J. Nohrströmille, on viime- mainitulta vuodelta. Nykyään on Strömforsissa toimessa kanki- rautapaja ja hevoskenkätehdas. Strömforsin ynnä Kauttuan omistavat A. Ahlströmin perilliset. Vuokraaja Pietari Hejke, joka samalla oli Orisbergin teh- taan omistaja, sai 1705 luvan Kimon kylään Oravaisiin rakentaa kankirautapajan Orisbergin masuunin takkiraudan takomista varten. Molemmat tehtaat joutuivat Isonvihan kautta häviöön, mutta 1723 oli Kimon vasara jälleen käynnissä. V. 1732 raken- nettiin ilman lupaa vielä toinen kankirautapaja, johon annettiin oikeudet 1755. Tämä tehdas, joka on valmistanut kanki- ja manufaktuurirautaa, ei ole ollut toimessa v:sta 1891 alkaen.6 Suomen Kartasto. Karitalehti n:o 23. tehdas oli jälleen käynnissä 1700-luvun alkupuoliskolla. Malmi on aikaisemmin tuotu Utöstä, mutta ostetaan nyt muista Ruotsin kaivoksista. Omistaja osakeyhtiö. Vapaaherra Lauritsa Creutz nuorille suotiin 1686 lupakirja perustaa kankivasara Perniöön Humbledaliin, jolle sittemmin on annettu nimi Matildedal. Kolme vuotta myöhemmin täällä har- joitettiin teräksen takomista, jota ei muualla maassamme siihen aikaan harjoitettukaan. Tehdas lienee lakkautettu Isonvihan jälkeen eikä sitä pantu uudelleen voimaan ennenkuin 1852, jol- loin vuorineuvos V. Z. Bremer sai siihen putlauslaitoksen perustamisluvan. Tehtaaseen lisättiin 1854 kankivasarapaja ja 1857 valsauslaitos, valimo ja konepaja, jossa nykyään valmis- tetaan suuri joukko maanviljelyskaluja ja koneita. Omistaja osakeyhtiö. Samalle vapaaherra Creutzille myönnettiin 1689 lupa pe- rustaa Euraan Kauttuan rautatehdas, johon kuului kankivasara ynnä yksi ahjo. Toinen ahjo muutettiin tänne Kirjakkalasta 1697. Tehdasta käytettiin hyvin laimeasti, ja sen oli vaikea tointua sittenkään, kuin se Isonvihan jälkeen 1728 oli pääs- syt käyntiin. Työalana on vielä nytkin kankirauta ja teollisuus- taonta. Ruotsin-Pyhtään pitäjässä sijaitsevan Strömforsin, eli ensim- mäisen nimensä mukaan Petjärven rautatehtaan perustamislupa annettiin 1698 vapaaherra Johan Creutzille. Tehdas, jossa oli kankirautapaja, paloi 1711 ja rakennettiin uudestaan 1745, jolloin siihen lisättiin manufaktuuripaja. Lupakirja, annettu pormestari J. Forsellille ja tehtaantarkastaja J. Nohrströmille, on viime- mainitulta vuodelta. Nykyään on Strömforsissa toimessa kanki- rautapaja ja hevoskenkätehdas. Strömforsin ynnä Kauttuan omistavat A. Ahlströmin perilliset. Vuokraaja Pietari Hejke, joka samalla oli Orisbergin teh- taan omistaja, sai 1705 luvan Kimon kylään Oravaisiin rakentaa kankirautapajan Orisbergin masuunin takkiraudan takomista varten. Molemmat tehtaat joutuivat Isonvihan kautta häviöön, mutta 1723 oli Kimon vasara jälleen käynnissä. V. 1732 raken- nettiin ilman lupaa vielä toinen kankirautapaja, johon annettiin oikeudet 1755. Tämä tehdas, joka on valmistanut kanki- ja manufaktuurirautaa, ei ole ollut toimessa v:sta 1891 alkaen. --- Metalliteollisuus ja kivilouhokset. 7 Isonvihan jälkeen Suomen Ruotsista eroamiseen saakka perustetut tehtaat. Niinkuin olemme nähneet, joutuivat kaikki edellä mainitut tehtaat joko kokonaan tahi osittain häviölle Isonvihan kautta, mutta useimmat olivat jälleen käynnissä 1730-luvun alkuvuosina. Nyt puheena olevana ajanjaksona tulivat entisten lisäksi seuraa- vat tehtaat. Tehtaanisäntä M. Hising sai 1732 lupakirjan perustaa Björk- bodan maalle Kemiöön kankirautapajan. V. 1734 perustettiin vielä toinen samanlainen laitos, jotka kumpikin lakkautettiin 1872. Tehtaassa, jonka omistaa osakeyhtiö valmistetaan lukkoja y. m. V. 1732 vapaaherra Klaus Flemmingille myönnettiin perustaa Ison Kuusiston maalle Perniöön kankirautapaja. V. 1834 tehdas muutettiin Perniön latokartanon maalle ja sai nimekseen Näs'in tehdas, joka rautatehdas lakkautettiin 1895. Jo v. 1703 vuokraaja Pietari Hejkelle perustettavaksi myön- netty Oravaisten pitäjän samannimisen kylän masuuni raken- nettiin vasta v. 1737. Masuuni, joka käyttää Ruotsista tuotua malmia, lopetti toimintansa v. 1877. Asioitsija A. Backmanssonille, aateloituna ottanut nimekseen Nordencrantz, annettiin 1741 lupakirja Männäisten masuunia var- ten, joka on Uudenkirkon (Tur. 1.) pitäjässä. Malmi tuotettiin Ruotsista, mutta pitkälliset oikeusjutut omistajan ja naapurien välillä ehkäisivät tehtaan toiminnan menestystä. Laitos lakkau- tettiin 1813. V. 1746 sai mantaalikomisario Brynolf Brunou ynnä hänen osamiehensä lupakirjan perustaa Juankosken (ruots. Strömsdal) rautatehtaan Nilsiässä. Lupakirjassa mainittiin masuuni ja kanki- rautapaja. Masuuni oli ensimmäinen, mikä perustettiin yksin- omaisesti takkiraudan valmistamista varten Suomen järvimalmeista. V. 1858 myönnettiin putlaus- ja valsauslaitoksen, sekä 1860 vali- mon ja konepajan perustamislupa. Nykyään valmistetaan tässä konepajassa maanviljelyskaluja melkoisessa määrässä. Tehtaan omistaa D. Ponomareff. Majuuri Berndt Joh. Hastfer sai 1771 luvan perustaa Leine- perin talon maalle Ulvilaan rautatehtaan, jonka nimeksi pantiin Fredriksfors. Tehtaaseen kuului kankirautapaja ja manufaktuuri- . tehdas. Kun kahta suomalmiuunia oli aikansa käytetty, lakkau-Metalliteollisuus ja kivilouhokset. 7 Isonvihan jälkeen Suomen Ruotsista eroamiseen saakka perustetut tehtaat. Niinkuin olemme nähneet, joutuivat kaikki edellä mainitut tehtaat joko kokonaan tahi osittain häviölle Isonvihan kautta, mutta useimmat olivat jälleen käynnissä 1730-luvun alkuvuosina. Nyt puheena olevana ajanjaksona tulivat entisten lisäksi seuraa- vat tehtaat. Tehtaanisäntä M. Hising sai 1732 lupakirjan perustaa Björk- bodan maalle Kemiöön kankirautapajan. V. 1734 perustettiin vielä toinen samanlainen laitos, jotka kumpikin lakkautettiin 1872. Tehtaassa, jonka omistaa osakeyhtiö valmistetaan lukkoja y. m. V. 1732 vapaaherra Klaus Flemmingille myönnettiin perustaa Ison Kuusiston maalle Perniöön kankirautapaja. V. 1834 tehdas muutettiin Perniön latokartanon maalle ja sai nimekseen Näs'in tehdas, joka rautatehdas lakkautettiin 1895. Jo v. 1703 vuokraaja Pietari Hejkelle perustettavaksi myön- netty Oravaisten pitäjän samannimisen kylän masuuni raken- nettiin vasta v. 1737. Masuuni, joka käyttää Ruotsista tuotua malmia, lopetti toimintansa v. 1877. Asioitsija A. Backmanssonille, aateloituna ottanut nimekseen Nordencrantz, annettiin 1741 lupakirja Männäisten masuunia var- ten, joka on Uudenkirkon (Tur. 1.) pitäjässä. Malmi tuotettiin Ruotsista, mutta pitkälliset oikeusjutut omistajan ja naapurien välillä ehkäisivät tehtaan toiminnan menestystä. Laitos lakkau- tettiin 1813. V. 1746 sai mantaalikomisario Brynolf Brunou ynnä hänen osamiehensä lupakirjan perustaa Juankosken (ruots. Strömsdal) rautatehtaan Nilsiässä. Lupakirjassa mainittiin masuuni ja kanki- rautapaja. Masuuni oli ensimmäinen, mikä perustettiin yksin- omaisesti takkiraudan valmistamista varten Suomen järvimalmeista. V. 1858 myönnettiin putlaus- ja valsauslaitoksen, sekä 1860 vali- mon ja konepajan perustamislupa. Nykyään valmistetaan tässä konepajassa maanviljelyskaluja melkoisessa määrässä. Tehtaan omistaa D. Ponomareff. Majuuri Berndt Joh. Hastfer sai 1771 luvan perustaa Leine- perin talon maalle Ulvilaan rautatehtaan, jonka nimeksi pantiin Fredriksfors. Tehtaaseen kuului kankirautapaja ja manufaktuuri- . tehdas. Kun kahta suomalmiuunia oli aikansa käytetty, lakkau-Metalliteollisuus ja kivilouhokset. 7 Isonvihan jälkeen Suomen Ruotsista eroamiseen saakka perustetut tehtaat. Niinkuin olemme nähneet, joutuivat kaikki edellä mainitut tehtaat joko kokonaan tahi osittain häviölle Isonvihan kautta, mutta useimmat olivat jälleen käynnissä 1730-luvun alkuvuosina. Nyt puheena olevana ajanjaksona tulivat entisten lisäksi seuraa- vat tehtaat. Tehtaanisäntä M. Hising sai 1732 lupakirjan perustaa Björk- bodan maalle Kemiöön kankirautapajan. V. 1734 perustettiin vielä toinen samanlainen laitos, jotka kumpikin lakkautettiin 1872. Tehtaassa, jonka omistaa osakeyhtiö valmistetaan lukkoja y. m. V. 1732 vapaaherra Klaus Flemmingille myönnettiin perustaa Ison Kuusiston maalle Perniöön kankirautapaja. V. 1834 tehdas muutettiin Perniön latokartanon maalle ja sai nimekseen Näs'in tehdas, joka rautatehdas lakkautettiin 1895. Jo v. 1703 vuokraaja Pietari Hejkelle perustettavaksi myön- netty Oravaisten pitäjän samannimisen kylän masuuni raken- nettiin vasta v. 1737. Masuuni, joka käyttää Ruotsista tuotua malmia, lopetti toimintansa v. 1877. Asioitsija A. Backmanssonille, aateloituna ottanut nimekseen Nordencrantz, annettiin 1741 lupakirja Männäisten masuunia var- ten, joka on Uudenkirkon (Tur. 1.) pitäjässä. Malmi tuotettiin Ruotsista, mutta pitkälliset oikeusjutut omistajan ja naapurien välillä ehkäisivät tehtaan toiminnan menestystä. Laitos lakkau- tettiin 1813. V. 1746 sai mantaalikomisario Brynolf Brunou ynnä hänen osamiehensä lupakirjan perustaa Juankosken (ruots. Strömsdal) rautatehtaan Nilsiässä. Lupakirjassa mainittiin masuuni ja kanki- rautapaja. Masuuni oli ensimmäinen, mikä perustettiin yksin- omaisesti takkiraudan valmistamista varten Suomen järvimalmeista. V. 1858 myönnettiin putlaus- ja valsauslaitoksen, sekä 1860 vali- mon ja konepajan perustamislupa. Nykyään valmistetaan tässä konepajassa maanviljelyskaluja melkoisessa määrässä. Tehtaan omistaa D. Ponomareff. Majuuri Berndt Joh. Hastfer sai 1771 luvan perustaa Leine- perin talon maalle Ulvilaan rautatehtaan, jonka nimeksi pantiin Fredriksfors. Tehtaaseen kuului kankirautapaja ja manufaktuuri- . tehdas. Kun kahta suomalmiuunia oli aikansa käytetty, lakkau- --- 8 Suomen Kartasto. Karitalehti n:o 23. tettiin ne ja niiden sijalle rakennettiin masuuni, jonka lupakirja annettiin v. 1784, mutta joka v:sta 1892 alkaen on ollut toime- tonna. Tehdas on nyt lakkautettu. Mainitulle vapaaherra Hastferille myönnettiin 1781 perusta- mislupa Fredriksbergin (Solan) rautatehtaaseen, jokaon Ulvilan pitäjässä ja 2/2 virstaa viimemainitun tehtaan alapuolella. Tähän laitettiin aluksi levyvasara, sitten tuli manufaktuuripaja ja 1874 myönnettiin lupa perustaa valsauslaitos, joka lakkautettiin 1881. Nykyään harjoitetaan vähässä määrässä kankirautataontaa Franche- comte-ahjossa. Omistajia ovat A. Ahlströmin perilliset. V. 1795 sai kapteeni Lars Falck, aatel. Falckenheim, luvan omistamastaan Forsbyn tehtaasta muuttaa Kelloskosken tilalle (Mariefors) Tuusulaan kankirautavasaran, ja kaksi vuotta myö- hemmin sai hän luvan laajentaa tehdastansa, rakentamalla siihen manufaktuurilaitoksen. Nykyään taotaan Kellokoskella kanki- rautaa, jota paitsi sinne on 1898 siirretty maitoastia- ja lukko- tehdas Björkbodasta. Omistaa osakeyhtiö. Östermyran rautatehtaan Ilmajoen Seinäjoelle perusti raati- mies Abr. J. Fahlander, aatel. Wasastjerna, jolle 1798 myön- nettiin lupakirja kankirautapajaa ja manufaktuuritehdasta varten. V. 1804 tehtaaseen tuli lisäksi toinen kankirautapaja, mutta on v:sta 1878 saakka ollut autiona. Kenraalimajuuri Ernst Gustaf von Willebrandtin sallittiin 1804 perustaa Jokioisiin Tammelaan rautatehtaan, joka oli kanki- rautapaja. V. 1846 annettiin manufaktuuritehtaan perustamis- lupa, 1876 myönnettiin tehtaalle oikeus rakentaa valimo ja käyttää sitä ja 14 naulakonetta. Nykyään valmistetaan tehtaassa joku määrä kankirautaa, vaan enimmäkseen leikkonauloja ja hevoskenkiä. Omistajana on osakeyhtiö. Viimeinen rautatehdas, joka syntyi Suomen ollessa yhdis- tettynä Ruotsin kanssa, oli Noormarkun tehdas Ulvilassa. Perus- tamislupakirja annettiin v. 1806 everstiluutnantti, vapaaherra Carl de Carnallille ja sisälsi kankirautapajan. Manufaktuuriteh- taan perustamiseen annettiin lupa v. 1814. Nykyään täällä val- mistetaan kankirautaa ahjossa sekä mustatakeita. Tehtaan omis- tavat A. Ahlströmin perilliset. Vanhassa Suomessa olevista rautatehtaista, jotka perus- tettiin 1800-luvun alulla, ovat mainittavat seuraavat, mitkä ovat olleet käynnissä näihin aikoihin saakka.8 Suomen Kartasto. Karitalehti n:o 23. tettiin ne ja niiden sijalle rakennettiin masuuni, jonka lupakirja annettiin v. 1784, mutta joka v:sta 1892 alkaen on ollut toime- tonna. Tehdas on nyt lakkautettu. Mainitulle vapaaherra Hastferille myönnettiin 1781 perusta- mislupa Fredriksbergin (Solan) rautatehtaaseen, jokaon Ulvilan pitäjässä ja 2/2 virstaa viimemainitun tehtaan alapuolella. Tähän laitettiin aluksi levyvasara, sitten tuli manufaktuuripaja ja 1874 myönnettiin lupa perustaa valsauslaitos, joka lakkautettiin 1881. Nykyään harjoitetaan vähässä määrässä kankirautataontaa Franche- comte-ahjossa. Omistajia ovat A. Ahlströmin perilliset. V. 1795 sai kapteeni Lars Falck, aatel. Falckenheim, luvan omistamastaan Forsbyn tehtaasta muuttaa Kelloskosken tilalle (Mariefors) Tuusulaan kankirautavasaran, ja kaksi vuotta myö- hemmin sai hän luvan laajentaa tehdastansa, rakentamalla siihen manufaktuurilaitoksen. Nykyään taotaan Kellokoskella kanki- rautaa, jota paitsi sinne on 1898 siirretty maitoastia- ja lukko- tehdas Björkbodasta. Omistaa osakeyhtiö. Östermyran rautatehtaan Ilmajoen Seinäjoelle perusti raati- mies Abr. J. Fahlander, aatel. Wasastjerna, jolle 1798 myön- nettiin lupakirja kankirautapajaa ja manufaktuuritehdasta varten. V. 1804 tehtaaseen tuli lisäksi toinen kankirautapaja, mutta on v:sta 1878 saakka ollut autiona. Kenraalimajuuri Ernst Gustaf von Willebrandtin sallittiin 1804 perustaa Jokioisiin Tammelaan rautatehtaan, joka oli kanki- rautapaja. V. 1846 annettiin manufaktuuritehtaan perustamis- lupa, 1876 myönnettiin tehtaalle oikeus rakentaa valimo ja käyttää sitä ja 14 naulakonetta. Nykyään valmistetaan tehtaassa joku määrä kankirautaa, vaan enimmäkseen leikkonauloja ja hevoskenkiä. Omistajana on osakeyhtiö. Viimeinen rautatehdas, joka syntyi Suomen ollessa yhdis- tettynä Ruotsin kanssa, oli Noormarkun tehdas Ulvilassa. Perus- tamislupakirja annettiin v. 1806 everstiluutnantti, vapaaherra Carl de Carnallille ja sisälsi kankirautapajan. Manufaktuuriteh- taan perustamiseen annettiin lupa v. 1814. Nykyään täällä val- mistetaan kankirautaa ahjossa sekä mustatakeita. Tehtaan omis- tavat A. Ahlströmin perilliset. Vanhassa Suomessa olevista rautatehtaista, jotka perus- tettiin 1800-luvun alulla, ovat mainittavat seuraavat, mitkä ovat olleet käynnissä näihin aikoihin saakka.8 Suomen Kartasto. Karitalehti n:o 23. tettiin ne ja niiden sijalle rakennettiin masuuni, jonka lupakirja annettiin v. 1784, mutta joka v:sta 1892 alkaen on ollut toime- tonna. Tehdas on nyt lakkautettu. Mainitulle vapaaherra Hastferille myönnettiin 1781 perusta- mislupa Fredriksbergin (Solan) rautatehtaaseen, jokaon Ulvilan pitäjässä ja 2/2 virstaa viimemainitun tehtaan alapuolella. Tähän laitettiin aluksi levyvasara, sitten tuli manufaktuuripaja ja 1874 myönnettiin lupa perustaa valsauslaitos, joka lakkautettiin 1881. Nykyään harjoitetaan vähässä määrässä kankirautataontaa Franche- comte-ahjossa. Omistajia ovat A. Ahlströmin perilliset. V. 1795 sai kapteeni Lars Falck, aatel. Falckenheim, luvan omistamastaan Forsbyn tehtaasta muuttaa Kelloskosken tilalle (Mariefors) Tuusulaan kankirautavasaran, ja kaksi vuotta myö- hemmin sai hän luvan laajentaa tehdastansa, rakentamalla siihen manufaktuurilaitoksen. Nykyään taotaan Kellokoskella kanki- rautaa, jota paitsi sinne on 1898 siirretty maitoastia- ja lukko- tehdas Björkbodasta. Omistaa osakeyhtiö. Östermyran rautatehtaan Ilmajoen Seinäjoelle perusti raati- mies Abr. J. Fahlander, aatel. Wasastjerna, jolle 1798 myön- nettiin lupakirja kankirautapajaa ja manufaktuuritehdasta varten. V. 1804 tehtaaseen tuli lisäksi toinen kankirautapaja, mutta on v:sta 1878 saakka ollut autiona. Kenraalimajuuri Ernst Gustaf von Willebrandtin sallittiin 1804 perustaa Jokioisiin Tammelaan rautatehtaan, joka oli kanki- rautapaja. V. 1846 annettiin manufaktuuritehtaan perustamis- lupa, 1876 myönnettiin tehtaalle oikeus rakentaa valimo ja käyttää sitä ja 14 naulakonetta. Nykyään valmistetaan tehtaassa joku määrä kankirautaa, vaan enimmäkseen leikkonauloja ja hevoskenkiä. Omistajana on osakeyhtiö. Viimeinen rautatehdas, joka syntyi Suomen ollessa yhdis- tettynä Ruotsin kanssa, oli Noormarkun tehdas Ulvilassa. Perus- tamislupakirja annettiin v. 1806 everstiluutnantti, vapaaherra Carl de Carnallille ja sisälsi kankirautapajan. Manufaktuuriteh- taan perustamiseen annettiin lupa v. 1814. Nykyään täällä val- mistetaan kankirautaa ahjossa sekä mustatakeita. Tehtaan omis- tavat A. Ahlströmin perilliset. Vanhassa Suomessa olevista rautatehtaista, jotka perus- tettiin 1800-luvun alulla, ovat mainittavat seuraavat, mitkä ovat olleet käynnissä näihin aikoihin saakka. --- Metalliteollisuus ja kivilouhokset. 9 V. 1800 rakennutti kreivi. Soltikow Raivolan rautatehtaan Kivennavalle. Tehtaassa oli masuuni, neljä kankirautapajaa, manufaktuuripaja, valsauslaitos ja suurenlainen paja hienoa ma- nufaktuuritaontaa ja kiillotettuja teoksia varten. Masuunissa su- latettiin järvi- ja suomalmeja Kivennavan ja Uudenkirkon pitä- jistä. Tehdas lakkautettiin v. 1880, ja on ollut Venäjän vuori- hallituksen oma. Venäjän vuoridepartementti myönsi kreivitär Anna Orloff- Tshesminskylle v. 1809 luvan perustaa, jolleivät Suomessa voi- massa olevat asetukset sitä estä, Karatsalmen kylään Suojär- velle suurenlaisen masuunin ja kolme vasarapajaa. Tehdas, jonka nimeksi pantiin P. Annan eli Suojärven tehdas, saatiin käyntiin vasta 1814. Kauppias V. Gromoffille annettiin v. 1850 perustamislupa vielä yhteen masuuniin. Kankirautapaja ja ma- nufaktuurilaitokset ovat lakkautetut v. 1881, mutta masuunia käyttää yhä Venäjän hallitus. V:n 1809 jälkeen perustetut tehtaat. Alussa 1800-lukua rakennutti kauppias Dahlström ilman lupaa Salakmin harkkopajan lisalmella. Laitosta, jolla oli apu- hytteinä Saarikoski, jo aikoja sitten hävitetty, Nissilä, lakkau- tettu 1875, sekä jo 1849 lakkautettu Osfokoski, sai edelleen käy- misoikeuden Keis. Kirjeellä 9 p. jouluk. 1829. Harkkouunin lisäksi rakennettiin kankirautapaja ja manufaktuuritehdas. V. 1875 laitettiin masuuni, eikä tehtaassa enää olekaan muuta käynnissä. Vapaaherra G. Wrede haki 1815 oikeuden perustaa Leppä- virroille Varkauden rautatehtaan, johon tuli masuuni, kankirauta- paja ja manufaktuuritehdas. Masuuni paloi 1854, eikä sitä ole sen koommin enää rakennettu. V. 1851 tehtaaseen rakennettiin lisäksi konepaja sekä valimo ja 1873 putlaus- ja valsauslaitos. Pääasiallisena tuotantona on Varkaudessa nykyään kankiraudan ja levyn valsaus tehtaassa suoritettavia höyrylaivarakennuksia varten. Tämän ja Salahmin tehtaan omistaa Paul Wahl & Kumpp. Hovioik. ylimäär. kanslisti A. H. Bökman sekä tehtaan- tirehtöri J. J. Dreilick saivat v. 1820 lupakirjan rakentaa Kark- kilan kylään Pyhäjärvelle (Uudenm. 1.) Karkkilan (Högforsin) rautatehtaan, johon kuului masuuni ja valimo. V. 1835 Kark- kilan tehdas sai lupakirjan valsauslaitoksen perustamiseen, en-Metalliteollisuus ja kivilouhokset. 9 V. 1800 rakennutti kreivi. Soltikow Raivolan rautatehtaan Kivennavalle. Tehtaassa oli masuuni, neljä kankirautapajaa, manufaktuuripaja, valsauslaitos ja suurenlainen paja hienoa ma- nufaktuuritaontaa ja kiillotettuja teoksia varten. Masuunissa su- latettiin järvi- ja suomalmeja Kivennavan ja Uudenkirkon pitä- jistä. Tehdas lakkautettiin v. 1880, ja on ollut Venäjän vuori- hallituksen oma. Venäjän vuoridepartementti myönsi kreivitär Anna Orloff- Tshesminskylle v. 1809 luvan perustaa, jolleivät Suomessa voi- massa olevat asetukset sitä estä, Karatsalmen kylään Suojär- velle suurenlaisen masuunin ja kolme vasarapajaa. Tehdas, jonka nimeksi pantiin P. Annan eli Suojärven tehdas, saatiin käyntiin vasta 1814. Kauppias V. Gromoffille annettiin v. 1850 perustamislupa vielä yhteen masuuniin. Kankirautapaja ja ma- nufaktuurilaitokset ovat lakkautetut v. 1881, mutta masuunia käyttää yhä Venäjän hallitus. V:n 1809 jälkeen perustetut tehtaat. Alussa 1800-lukua rakennutti kauppias Dahlström ilman lupaa Salakmin harkkopajan lisalmella. Laitosta, jolla oli apu- hytteinä Saarikoski, jo aikoja sitten hävitetty, Nissilä, lakkau- tettu 1875, sekä jo 1849 lakkautettu Osfokoski, sai edelleen käy- misoikeuden Keis. Kirjeellä 9 p. jouluk. 1829. Harkkouunin lisäksi rakennettiin kankirautapaja ja manufaktuuritehdas. V. 1875 laitettiin masuuni, eikä tehtaassa enää olekaan muuta käynnissä. Vapaaherra G. Wrede haki 1815 oikeuden perustaa Leppä- virroille Varkauden rautatehtaan, johon tuli masuuni, kankirauta- paja ja manufaktuuritehdas. Masuuni paloi 1854, eikä sitä ole sen koommin enää rakennettu. V. 1851 tehtaaseen rakennettiin lisäksi konepaja sekä valimo ja 1873 putlaus- ja valsauslaitos. Pääasiallisena tuotantona on Varkaudessa nykyään kankiraudan ja levyn valsaus tehtaassa suoritettavia höyrylaivarakennuksia varten. Tämän ja Salahmin tehtaan omistaa Paul Wahl & Kumpp. Hovioik. ylimäär. kanslisti A. H. Bökman sekä tehtaan- tirehtöri J. J. Dreilick saivat v. 1820 lupakirjan rakentaa Kark- kilan kylään Pyhäjärvelle (Uudenm. 1.) Karkkilan (Högforsin) rautatehtaan, johon kuului masuuni ja valimo. V. 1835 Kark- kilan tehdas sai lupakirjan valsauslaitoksen perustamiseen, en-Metalliteollisuus ja kivilouhokset. 9 V. 1800 rakennutti kreivi. Soltikow Raivolan rautatehtaan Kivennavalle. Tehtaassa oli masuuni, neljä kankirautapajaa, manufaktuuripaja, valsauslaitos ja suurenlainen paja hienoa ma- nufaktuuritaontaa ja kiillotettuja teoksia varten. Masuunissa su- latettiin järvi- ja suomalmeja Kivennavan ja Uudenkirkon pitä- jistä. Tehdas lakkautettiin v. 1880, ja on ollut Venäjän vuori- hallituksen oma. Venäjän vuoridepartementti myönsi kreivitär Anna Orloff- Tshesminskylle v. 1809 luvan perustaa, jolleivät Suomessa voi- massa olevat asetukset sitä estä, Karatsalmen kylään Suojär- velle suurenlaisen masuunin ja kolme vasarapajaa. Tehdas, jonka nimeksi pantiin P. Annan eli Suojärven tehdas, saatiin käyntiin vasta 1814. Kauppias V. Gromoffille annettiin v. 1850 perustamislupa vielä yhteen masuuniin. Kankirautapaja ja ma- nufaktuurilaitokset ovat lakkautetut v. 1881, mutta masuunia käyttää yhä Venäjän hallitus. V:n 1809 jälkeen perustetut tehtaat. Alussa 1800-lukua rakennutti kauppias Dahlström ilman lupaa Salakmin harkkopajan lisalmella. Laitosta, jolla oli apu- hytteinä Saarikoski, jo aikoja sitten hävitetty, Nissilä, lakkau- tettu 1875, sekä jo 1849 lakkautettu Osfokoski, sai edelleen käy- misoikeuden Keis. Kirjeellä 9 p. jouluk. 1829. Harkkouunin lisäksi rakennettiin kankirautapaja ja manufaktuuritehdas. V. 1875 laitettiin masuuni, eikä tehtaassa enää olekaan muuta käynnissä. Vapaaherra G. Wrede haki 1815 oikeuden perustaa Leppä- virroille Varkauden rautatehtaan, johon tuli masuuni, kankirauta- paja ja manufaktuuritehdas. Masuuni paloi 1854, eikä sitä ole sen koommin enää rakennettu. V. 1851 tehtaaseen rakennettiin lisäksi konepaja sekä valimo ja 1873 putlaus- ja valsauslaitos. Pääasiallisena tuotantona on Varkaudessa nykyään kankiraudan ja levyn valsaus tehtaassa suoritettavia höyrylaivarakennuksia varten. Tämän ja Salahmin tehtaan omistaa Paul Wahl & Kumpp. Hovioik. ylimäär. kanslisti A. H. Bökman sekä tehtaan- tirehtöri J. J. Dreilick saivat v. 1820 lupakirjan rakentaa Kark- kilan kylään Pyhäjärvelle (Uudenm. 1.) Karkkilan (Högforsin) rautatehtaan, johon kuului masuuni ja valimo. V. 1835 Kark- kilan tehdas sai lupakirjan valsauslaitoksen perustamiseen, en- --- 10 Suomen Kartasto. Karttalehti n:n 23. simmäiseen laatuaan maassamme, joka laitos kuitenkin huomat- tiin sopimattomaksi ja oli purettava. Konepajan perustamislupa annettiin 1846 ja 1849 uudistettiin lupakirja putlaus- ja valsaus- laitoksen perustamista varten. Tehtaassa valmistetaan takki- ja kankirautaa, mutta päätuotteena ovat valinteokset valimossa, joka on suurin Suomessa. Osakeyhtiön oma. V. 1825 perustivat tuomari J. Hällström ja nimismies F. Stenius Pankakosken harkkohytin Pielisjärvelle ilman lupaa, mutta Keis. Kirjeellä 9 p:ltä jouluk. 1829 sallittiin laitoksen jatkaa toi- mintaansa. V. 1854 saatiin lupakirja manufaktuuripajan perus- tamiseen. V. 1880 tehtiin kaksi liikkuvapesäistä harkkouunia vanhan uunin sijaan. Vi:sta 1898 alkaen tehtaassa on valsaus- laitos ja Siemens-Martinin uuni, viides lajiaan, mitä on raken- nettu v:sta 1879 alkaen. Tätä nykyä ei tehdas ole kuitenkaan käynnissä. Omistajat J. C. Burmeisterin perilliset. Sumpulan rautatehtaan (Raudussa) perustamisluvan sai v. 1828 eversti A. Fock. Laitokseen, jossa alkuaan oli masuuni ja valimo, on lisätty konepaja. V. 1882 hävitettiin masuuni. Teh- dasta kohtasi tulipalo v. 1897, eikä sitä ole sen jälkeen enää pantu kuntoon. Urimalahden harkkohytin Nilsiässä rakensi 1792 luutnantti E. F. Engdal v. tirehtöri C. Rinmanin johdolla. Keis. Kirjeellä 9 p:ltä jouluk. 1829 sallittiin laitoksen jatkaa toimintaansa, vaan se lakkasi v. 1857. Korteisten lietsouslaitos (Kaavilla) perustettiin myös ilman lupaa, mutta sai Keis. Kirjeen nojalla 9 p:ltä jouluk. 1829 jäädä toimeensa. Tehdasta käytettiin 1830-luvun loppuun saakka ja lupa sen lakkauttamiseen saatiin v. 1858. Säynäisten lietsouspaja Kaavilla oli luvatta perustettu, mutta sai oikeudet Keis. Kirjeellä 9 p:ltä jouluk. 1829. Liike lakkasi 1830-luvulla ja lupa tehtaan lakkauttamiseen saatiin v. 1858. Kurun harkkopajan Ruovedellä perusti 1830-luvun lopulla laamanni N. 1. Idman, vaan laitos hävitettiin v. 1858. V. 1831 sai kauppaneuvos Z. Franzen luvan perustaa * Jyrkkäkoskelle Iisalmelle rautatehtaan, johon tuli masuuni ja kankirautapaja. V. 1855 myönnettiin lupa saada rakentaa ma- nufaktuuritehdas. Nykyään on käynnissä ainoastaan masuuni jota parhaillaan rakennetaan uudesti. Omistaja on Paul Wahl & Kumpp.10 Suomen Kartasto. Karttalehti n:n 23. simmäiseen laatuaan maassamme, joka laitos kuitenkin huomat- tiin sopimattomaksi ja oli purettava. Konepajan perustamislupa annettiin 1846 ja 1849 uudistettiin lupakirja putlaus- ja valsaus- laitoksen perustamista varten. Tehtaassa valmistetaan takki- ja kankirautaa, mutta päätuotteena ovat valinteokset valimossa, joka on suurin Suomessa. Osakeyhtiön oma. V. 1825 perustivat tuomari J. Hällström ja nimismies F. Stenius Pankakosken harkkohytin Pielisjärvelle ilman lupaa, mutta Keis. Kirjeellä 9 p:ltä jouluk. 1829 sallittiin laitoksen jatkaa toi- mintaansa. V. 1854 saatiin lupakirja manufaktuuripajan perus- tamiseen. V. 1880 tehtiin kaksi liikkuvapesäistä harkkouunia vanhan uunin sijaan. Vi:sta 1898 alkaen tehtaassa on valsaus- laitos ja Siemens-Martinin uuni, viides lajiaan, mitä on raken- nettu v:sta 1879 alkaen. Tätä nykyä ei tehdas ole kuitenkaan käynnissä. Omistajat J. C. Burmeisterin perilliset. Sumpulan rautatehtaan (Raudussa) perustamisluvan sai v. 1828 eversti A. Fock. Laitokseen, jossa alkuaan oli masuuni ja valimo, on lisätty konepaja. V. 1882 hävitettiin masuuni. Teh- dasta kohtasi tulipalo v. 1897, eikä sitä ole sen jälkeen enää pantu kuntoon. Urimalahden harkkohytin Nilsiässä rakensi 1792 luutnantti E. F. Engdal v. tirehtöri C. Rinmanin johdolla. Keis. Kirjeellä 9 p:ltä jouluk. 1829 sallittiin laitoksen jatkaa toimintaansa, vaan se lakkasi v. 1857. Korteisten lietsouslaitos (Kaavilla) perustettiin myös ilman lupaa, mutta sai Keis. Kirjeen nojalla 9 p:ltä jouluk. 1829 jäädä toimeensa. Tehdasta käytettiin 1830-luvun loppuun saakka ja lupa sen lakkauttamiseen saatiin v. 1858. Säynäisten lietsouspaja Kaavilla oli luvatta perustettu, mutta sai oikeudet Keis. Kirjeellä 9 p:ltä jouluk. 1829. Liike lakkasi 1830-luvulla ja lupa tehtaan lakkauttamiseen saatiin v. 1858. Kurun harkkopajan Ruovedellä perusti 1830-luvun lopulla laamanni N. 1. Idman, vaan laitos hävitettiin v. 1858. V. 1831 sai kauppaneuvos Z. Franzen luvan perustaa * Jyrkkäkoskelle Iisalmelle rautatehtaan, johon tuli masuuni ja kankirautapaja. V. 1855 myönnettiin lupa saada rakentaa ma- nufaktuuritehdas. Nykyään on käynnissä ainoastaan masuuni jota parhaillaan rakennetaan uudesti. Omistaja on Paul Wahl & Kumpp.10 Suomen Kartasto. Karttalehti n:n 23. simmäiseen laatuaan maassamme, joka laitos kuitenkin huomat- tiin sopimattomaksi ja oli purettava. Konepajan perustamislupa annettiin 1846 ja 1849 uudistettiin lupakirja putlaus- ja valsaus- laitoksen perustamista varten. Tehtaassa valmistetaan takki- ja kankirautaa, mutta päätuotteena ovat valinteokset valimossa, joka on suurin Suomessa. Osakeyhtiön oma. V. 1825 perustivat tuomari J. Hällström ja nimismies F. Stenius Pankakosken harkkohytin Pielisjärvelle ilman lupaa, mutta Keis. Kirjeellä 9 p:ltä jouluk. 1829 sallittiin laitoksen jatkaa toi- mintaansa. V. 1854 saatiin lupakirja manufaktuuripajan perus- tamiseen. V. 1880 tehtiin kaksi liikkuvapesäistä harkkouunia vanhan uunin sijaan. Vi:sta 1898 alkaen tehtaassa on valsaus- laitos ja Siemens-Martinin uuni, viides lajiaan, mitä on raken- nettu v:sta 1879 alkaen. Tätä nykyä ei tehdas ole kuitenkaan käynnissä. Omistajat J. C. Burmeisterin perilliset. Sumpulan rautatehtaan (Raudussa) perustamisluvan sai v. 1828 eversti A. Fock. Laitokseen, jossa alkuaan oli masuuni ja valimo, on lisätty konepaja. V. 1882 hävitettiin masuuni. Teh- dasta kohtasi tulipalo v. 1897, eikä sitä ole sen jälkeen enää pantu kuntoon. Urimalahden harkkohytin Nilsiässä rakensi 1792 luutnantti E. F. Engdal v. tirehtöri C. Rinmanin johdolla. Keis. Kirjeellä 9 p:ltä jouluk. 1829 sallittiin laitoksen jatkaa toimintaansa, vaan se lakkasi v. 1857. Korteisten lietsouslaitos (Kaavilla) perustettiin myös ilman lupaa, mutta sai Keis. Kirjeen nojalla 9 p:ltä jouluk. 1829 jäädä toimeensa. Tehdasta käytettiin 1830-luvun loppuun saakka ja lupa sen lakkauttamiseen saatiin v. 1858. Säynäisten lietsouspaja Kaavilla oli luvatta perustettu, mutta sai oikeudet Keis. Kirjeellä 9 p:ltä jouluk. 1829. Liike lakkasi 1830-luvulla ja lupa tehtaan lakkauttamiseen saatiin v. 1858. Kurun harkkopajan Ruovedellä perusti 1830-luvun lopulla laamanni N. 1. Idman, vaan laitos hävitettiin v. 1858. V. 1831 sai kauppaneuvos Z. Franzen luvan perustaa * Jyrkkäkoskelle Iisalmelle rautatehtaan, johon tuli masuuni ja kankirautapaja. V. 1855 myönnettiin lupa saada rakentaa ma- nufaktuuritehdas. Nykyään on käynnissä ainoastaan masuuni jota parhaillaan rakennetaan uudesti. Omistaja on Paul Wahl & Kumpp. --- Metalliteollisuus ja kivilouhokset. 11 Ilajankosken harkkohytin Ilomantsissa perusti 1836 luut- nantti E. Dahlström samana vuonna annetun lupakirjan nojalla. V. 1859 oli se jo kauan aikaa ollut lakkautettuna. V. 1837 sai järjestysmies C. G. Nygren luvan perustaa Möhkön masuunin Ilomantsiin. Uusi perustamislupa tehdasta varten saatiin v. 1847, jolloin sen rakennutti nimineuvos A. von Rauch. V. 1851 myönnettiin hovioikeuden auskultantille N. L. Arppe'lle lupa rakentaa sinne vielä toinen masuuni. Manufak- tuuritavaraa varten annettiin lupakirja 1878. Ainoastaan masuu- nit ovat vuoroin käynnissä. Tehtaan omistaa Värtsilän Osake- yhtiö. Vantaan masuuni Helsingin pitäjässä sai perustamisluvan v. 1837, ja sen rakennutti eräs yhtiö Helsingissä sulattaaksensa malmia Hämeenkylän ja Jussarön kaivoksista. Masuuni hävi- tettiin v. 1861. V. 1838 sai kolleginasessori K. G. Bergbom luvan perus- taa Myllyrantaan Muhokselle harkkohytin. Tehtaaseen kuului- vat Sääräismäen ja Kiveskosken apuhytit, jälkimmäinen sallittu perustettavaksi v.* 1852. V. 1858 saatiin uusi perustamislupa masuunia ja valsauslaitosta varten, jotka eivät tulleet käyntiin, ja seuraavana vuonna tehdas myytiin venäläiselle yhtiölle. Ra- kennuksia ei liene koskaan saatu kunnolla valmiiksi ja v. 1872 oli tehdas aivan rappiolla. Petäjäkosken harkkohytin ynnä kankirautapajan ja manu- faktuuritehtaan (Sotkamossa) perustamiseen saivat v. 1838 lu- van nimipastori A. Forbus, kruununvouti J. C. Wichman sekä postimestari K. Gosman. Tehdas lakkautettiin v. 1880. V. 1838 saivat talolliset H. ja G. Sikanen y. m. oikeuden rakentaa Porsaskosken harkkohytin Pieksämäelle. Kankirauta- pajan perustamiseen annettiin lupakirja v. 1859 ja manufaktuuri- pajan v. 1861. V. 1876 toimitettiin ensi kerran puhallusta liik- kuvapesäisessä harkkouunissa. Tehdas ei ole ollut käynnissä vista 1885 pitäin. Käenkosken harkkohytin ja kankirautapajan (Ilomantsissa) perustamislupa myönnettiin v. 1839 tehtailija E. Dahlströmille ja talolliselle F. Piiroselle. Tehdas jäi autioksi v. 1879. Tehtaanisäntä G. Wasastjerna sai v. 1839 lupakirjan pe- rustaa Kimingin harkkohytin Karstulaan. Manufaktuuritehtaan perustamislupa myönnettiin v. 1854. Tämä on ainoa harkko-Metalliteollisuus ja kivilouhokset. 11 Ilajankosken harkkohytin Ilomantsissa perusti 1836 luut- nantti E. Dahlström samana vuonna annetun lupakirjan nojalla. V. 1859 oli se jo kauan aikaa ollut lakkautettuna. V. 1837 sai järjestysmies C. G. Nygren luvan perustaa Möhkön masuunin Ilomantsiin. Uusi perustamislupa tehdasta varten saatiin v. 1847, jolloin sen rakennutti nimineuvos A. von Rauch. V. 1851 myönnettiin hovioikeuden auskultantille N. L. Arppe'lle lupa rakentaa sinne vielä toinen masuuni. Manufak- tuuritavaraa varten annettiin lupakirja 1878. Ainoastaan masuu- nit ovat vuoroin käynnissä. Tehtaan omistaa Värtsilän Osake- yhtiö. Vantaan masuuni Helsingin pitäjässä sai perustamisluvan v. 1837, ja sen rakennutti eräs yhtiö Helsingissä sulattaaksensa malmia Hämeenkylän ja Jussarön kaivoksista. Masuuni hävi- tettiin v. 1861. V. 1838 sai kolleginasessori K. G. Bergbom luvan perus- taa Myllyrantaan Muhokselle harkkohytin. Tehtaaseen kuului- vat Sääräismäen ja Kiveskosken apuhytit, jälkimmäinen sallittu perustettavaksi v.* 1852. V. 1858 saatiin uusi perustamislupa masuunia ja valsauslaitosta varten, jotka eivät tulleet käyntiin, ja seuraavana vuonna tehdas myytiin venäläiselle yhtiölle. Ra- kennuksia ei liene koskaan saatu kunnolla valmiiksi ja v. 1872 oli tehdas aivan rappiolla. Petäjäkosken harkkohytin ynnä kankirautapajan ja manu- faktuuritehtaan (Sotkamossa) perustamiseen saivat v. 1838 lu- van nimipastori A. Forbus, kruununvouti J. C. Wichman sekä postimestari K. Gosman. Tehdas lakkautettiin v. 1880. V. 1838 saivat talolliset H. ja G. Sikanen y. m. oikeuden rakentaa Porsaskosken harkkohytin Pieksämäelle. Kankirauta- pajan perustamiseen annettiin lupakirja v. 1859 ja manufaktuuri- pajan v. 1861. V. 1876 toimitettiin ensi kerran puhallusta liik- kuvapesäisessä harkkouunissa. Tehdas ei ole ollut käynnissä vista 1885 pitäin. Käenkosken harkkohytin ja kankirautapajan (Ilomantsissa) perustamislupa myönnettiin v. 1839 tehtailija E. Dahlströmille ja talolliselle F. Piiroselle. Tehdas jäi autioksi v. 1879. Tehtaanisäntä G. Wasastjerna sai v. 1839 lupakirjan pe- rustaa Kimingin harkkohytin Karstulaan. Manufaktuuritehtaan perustamislupa myönnettiin v. 1854. Tämä on ainoa harkko-Metalliteollisuus ja kivilouhokset. 11 Ilajankosken harkkohytin Ilomantsissa perusti 1836 luut- nantti E. Dahlström samana vuonna annetun lupakirjan nojalla. V. 1859 oli se jo kauan aikaa ollut lakkautettuna. V. 1837 sai järjestysmies C. G. Nygren luvan perustaa Möhkön masuunin Ilomantsiin. Uusi perustamislupa tehdasta varten saatiin v. 1847, jolloin sen rakennutti nimineuvos A. von Rauch. V. 1851 myönnettiin hovioikeuden auskultantille N. L. Arppe'lle lupa rakentaa sinne vielä toinen masuuni. Manufak- tuuritavaraa varten annettiin lupakirja 1878. Ainoastaan masuu- nit ovat vuoroin käynnissä. Tehtaan omistaa Värtsilän Osake- yhtiö. Vantaan masuuni Helsingin pitäjässä sai perustamisluvan v. 1837, ja sen rakennutti eräs yhtiö Helsingissä sulattaaksensa malmia Hämeenkylän ja Jussarön kaivoksista. Masuuni hävi- tettiin v. 1861. V. 1838 sai kolleginasessori K. G. Bergbom luvan perus- taa Myllyrantaan Muhokselle harkkohytin. Tehtaaseen kuului- vat Sääräismäen ja Kiveskosken apuhytit, jälkimmäinen sallittu perustettavaksi v.* 1852. V. 1858 saatiin uusi perustamislupa masuunia ja valsauslaitosta varten, jotka eivät tulleet käyntiin, ja seuraavana vuonna tehdas myytiin venäläiselle yhtiölle. Ra- kennuksia ei liene koskaan saatu kunnolla valmiiksi ja v. 1872 oli tehdas aivan rappiolla. Petäjäkosken harkkohytin ynnä kankirautapajan ja manu- faktuuritehtaan (Sotkamossa) perustamiseen saivat v. 1838 lu- van nimipastori A. Forbus, kruununvouti J. C. Wichman sekä postimestari K. Gosman. Tehdas lakkautettiin v. 1880. V. 1838 saivat talolliset H. ja G. Sikanen y. m. oikeuden rakentaa Porsaskosken harkkohytin Pieksämäelle. Kankirauta- pajan perustamiseen annettiin lupakirja v. 1859 ja manufaktuuri- pajan v. 1861. V. 1876 toimitettiin ensi kerran puhallusta liik- kuvapesäisessä harkkouunissa. Tehdas ei ole ollut käynnissä vista 1885 pitäin. Käenkosken harkkohytin ja kankirautapajan (Ilomantsissa) perustamislupa myönnettiin v. 1839 tehtailija E. Dahlströmille ja talolliselle F. Piiroselle. Tehdas jäi autioksi v. 1879. Tehtaanisäntä G. Wasastjerna sai v. 1839 lupakirjan pe- rustaa Kimingin harkkohytin Karstulaan. Manufaktuuritehtaan perustamislupa myönnettiin v. 1854. Tämä on ainoa harkko- --- 12 Suomen Kartasto. Karttalehti n:o 23. hytti, joka on ollut käynnissä vuoteen 1898 saakka, jolloin se lakkautettiin. V. 1839 annettiin tehtaankirjanpitäjille F. ja S. Palldanille lupakirja perustaa Korkiakosken harkkohytti Pielavedellä. Teh- taan liike lakkasi v. 1872. Vesikosken harkkohytin Pyhäjärvellä (Oul. 1.) perustivat v. 1840 saadulla Jupakirjalla kauppiaat Z. Durchman ja I. Lacke. V. 1863 laitettiin sinne manufaktuuripajakin. Tehdas oli viimeksi käynnissä v. 1876 ja hävitettiin v. 1879. V. 1689 sai vuorimestari D. Starman lupakirjan perustaa Tenholaan 7roflshofdan masuunin, joka ei kuitenkaan tullut rakennetuksi. Uusi perustamislupa annettiin v. 1840 vuorineuvos John von Julinille. Aluksi käytettiin sekä suomalaisia että ruot- salaisia malmeja, sittemmin yksinomaisesti ruotsalaisia. Masuuni- käyttö lakkasi v. 1862, mutta alotettiin jälleen v. 1873 ja on jatkunut nykyaikaan saakka. Omistaja on Fiskarsin Osakeyhtiö. Timosen eli Hirvaskosken harkkohytin (Pudasjärvellä) pe- rustamiseen saivat v. 1841 lupakirjan kauppiaat A. W. ja C. Ramberg sekä ent. kruununnimismies Wallenius. Tehtaan hä- vitti v. 1876 tulipalo ja se lakkautettiin silloin. V. 1841 laamanni Roschier sai lupakirjan perustaa Inhan harkkohytin Ruoveden (Ätsärin) pitäjään. Uusi perustamislupa an- nettiin kymmenen vuotta myöhemmin (v. 1851) tehtaanisännälle G.A. Wasastjernalle, joka silloin rakennutti tehtaan, jota jonkun aikaa nimitettiin Gustafsforsiksi. V. 1885 laitettiin väki- ja pääte- naulatehdas, ja harkkohytti lakkautettiin v. 1887. Valsauslaitos ja Siemens-Martinin uuni laitettiin v. 1895, neljäs lajiaan maassa. Nykyään tehtaassa valsataan martinrautaa sekä valmistetaan päätenauloja. Laitoksen omistaa A. N:son von Keirkner. Ämmän harkkohytin perustamisluvan sai v. 1841 provasti J. Wegelius. V. 1858 annettiin kauppaneuvoksille F. Granbergille ja F. J. Franzenille y. m. lupakirja masuunin sekä kankirauta- pajan ja manufaktuuritehtaan rakentamiseen sinne. Tehdas lak- kautettiin v. 1878. Kapteeni J. F. Molander sai v. 1842 lupakirjan perustaa Pieksämäelle Haapakosken masuunin, jossa nykyäänkin vielä valmistetaan hyvää takkirautaa. Tehdasta on sittemmin laajen- nettu ja sinne rakennettu lisäksi suuri putkivalimo, ainoa laa- tuaan Suomessa. Omistaa osakeyhtiö.12 Suomen Kartasto. Karttalehti n:o 23. hytti, joka on ollut käynnissä vuoteen 1898 saakka, jolloin se lakkautettiin. V. 1839 annettiin tehtaankirjanpitäjille F. ja S. Palldanille lupakirja perustaa Korkiakosken harkkohytti Pielavedellä. Teh- taan liike lakkasi v. 1872. Vesikosken harkkohytin Pyhäjärvellä (Oul. 1.) perustivat v. 1840 saadulla Jupakirjalla kauppiaat Z. Durchman ja I. Lacke. V. 1863 laitettiin sinne manufaktuuripajakin. Tehdas oli viimeksi käynnissä v. 1876 ja hävitettiin v. 1879. V. 1689 sai vuorimestari D. Starman lupakirjan perustaa Tenholaan 7roflshofdan masuunin, joka ei kuitenkaan tullut rakennetuksi. Uusi perustamislupa annettiin v. 1840 vuorineuvos John von Julinille. Aluksi käytettiin sekä suomalaisia että ruot- salaisia malmeja, sittemmin yksinomaisesti ruotsalaisia. Masuuni- käyttö lakkasi v. 1862, mutta alotettiin jälleen v. 1873 ja on jatkunut nykyaikaan saakka. Omistaja on Fiskarsin Osakeyhtiö. Timosen eli Hirvaskosken harkkohytin (Pudasjärvellä) pe- rustamiseen saivat v. 1841 lupakirjan kauppiaat A. W. ja C. Ramberg sekä ent. kruununnimismies Wallenius. Tehtaan hä- vitti v. 1876 tulipalo ja se lakkautettiin silloin. V. 1841 laamanni Roschier sai lupakirjan perustaa Inhan harkkohytin Ruoveden (Ätsärin) pitäjään. Uusi perustamislupa an- nettiin kymmenen vuotta myöhemmin (v. 1851) tehtaanisännälle G.A. Wasastjernalle, joka silloin rakennutti tehtaan, jota jonkun aikaa nimitettiin Gustafsforsiksi. V. 1885 laitettiin väki- ja pääte- naulatehdas, ja harkkohytti lakkautettiin v. 1887. Valsauslaitos ja Siemens-Martinin uuni laitettiin v. 1895, neljäs lajiaan maassa. Nykyään tehtaassa valsataan martinrautaa sekä valmistetaan päätenauloja. Laitoksen omistaa A. N:son von Keirkner. Ämmän harkkohytin perustamisluvan sai v. 1841 provasti J. Wegelius. V. 1858 annettiin kauppaneuvoksille F. Granbergille ja F. J. Franzenille y. m. lupakirja masuunin sekä kankirauta- pajan ja manufaktuuritehtaan rakentamiseen sinne. Tehdas lak- kautettiin v. 1878. Kapteeni J. F. Molander sai v. 1842 lupakirjan perustaa Pieksämäelle Haapakosken masuunin, jossa nykyäänkin vielä valmistetaan hyvää takkirautaa. Tehdasta on sittemmin laajen- nettu ja sinne rakennettu lisäksi suuri putkivalimo, ainoa laa- tuaan Suomessa. Omistaa osakeyhtiö.12 Suomen Kartasto. Karttalehti n:o 23. hytti, joka on ollut käynnissä vuoteen 1898 saakka, jolloin se lakkautettiin. V. 1839 annettiin tehtaankirjanpitäjille F. ja S. Palldanille lupakirja perustaa Korkiakosken harkkohytti Pielavedellä. Teh- taan liike lakkasi v. 1872. Vesikosken harkkohytin Pyhäjärvellä (Oul. 1.) perustivat v. 1840 saadulla Jupakirjalla kauppiaat Z. Durchman ja I. Lacke. V. 1863 laitettiin sinne manufaktuuripajakin. Tehdas oli viimeksi käynnissä v. 1876 ja hävitettiin v. 1879. V. 1689 sai vuorimestari D. Starman lupakirjan perustaa Tenholaan 7roflshofdan masuunin, joka ei kuitenkaan tullut rakennetuksi. Uusi perustamislupa annettiin v. 1840 vuorineuvos John von Julinille. Aluksi käytettiin sekä suomalaisia että ruot- salaisia malmeja, sittemmin yksinomaisesti ruotsalaisia. Masuuni- käyttö lakkasi v. 1862, mutta alotettiin jälleen v. 1873 ja on jatkunut nykyaikaan saakka. Omistaja on Fiskarsin Osakeyhtiö. Timosen eli Hirvaskosken harkkohytin (Pudasjärvellä) pe- rustamiseen saivat v. 1841 lupakirjan kauppiaat A. W. ja C. Ramberg sekä ent. kruununnimismies Wallenius. Tehtaan hä- vitti v. 1876 tulipalo ja se lakkautettiin silloin. V. 1841 laamanni Roschier sai lupakirjan perustaa Inhan harkkohytin Ruoveden (Ätsärin) pitäjään. Uusi perustamislupa an- nettiin kymmenen vuotta myöhemmin (v. 1851) tehtaanisännälle G.A. Wasastjernalle, joka silloin rakennutti tehtaan, jota jonkun aikaa nimitettiin Gustafsforsiksi. V. 1885 laitettiin väki- ja pääte- naulatehdas, ja harkkohytti lakkautettiin v. 1887. Valsauslaitos ja Siemens-Martinin uuni laitettiin v. 1895, neljäs lajiaan maassa. Nykyään tehtaassa valsataan martinrautaa sekä valmistetaan päätenauloja. Laitoksen omistaa A. N:son von Keirkner. Ämmän harkkohytin perustamisluvan sai v. 1841 provasti J. Wegelius. V. 1858 annettiin kauppaneuvoksille F. Granbergille ja F. J. Franzenille y. m. lupakirja masuunin sekä kankirauta- pajan ja manufaktuuritehtaan rakentamiseen sinne. Tehdas lak- kautettiin v. 1878. Kapteeni J. F. Molander sai v. 1842 lupakirjan perustaa Pieksämäelle Haapakosken masuunin, jossa nykyäänkin vielä valmistetaan hyvää takkirautaa. Tehdasta on sittemmin laajen- nettu ja sinne rakennettu lisäksi suuri putkivalimo, ainoa laa- tuaan Suomessa. Omistaa osakeyhtiö. --- Metalliteollisuus ja kivilouhokset. 13 V. 1842 annettiin salaneuvos K. A. Ramsaylle ja laamanni N. 1. Idmanille lupakirja perustaa Tampereen rautatehdas. Paitsi masuunia rakennettiin valimo ja saatiin konepajan perustamis- lupa. Masuunia lakattiin käyttämästä v. 1877 ja se hävitettiin. Konepajaa sen sijaan on laajennettu ja 1898 on siihen raken- nettu lisää rakennuksia veturinvalmistusta varten. Tehtaan omis- taa Tampereen pellava- ja rautateollisuus-osakeyhtiö. Saanikosken harkkohytin Pihtiputaalle perusti v. 1845 kaup- pias G. A. Lindgvist saamansa lupakirjan nojalla. V. 1872 oli- vat muut laitokset, paitsi harkkouuni, kokonaan rappiolla. Teh- das lakkautettiinkin seuraavana vuonna. V. 1850 myönnettiin hovioikeudenauskultantille Niilo Lud- vig Arppe'lle lupa perustaa Tohmajärvelle Värtsilän rautatehdas, johon tuli masuuni, valimo, manufaktuuritehdas ja konepaja. V. 1859 tehtaaseen tuli lisäksi putlaus- ja valsauslaitos sekä 1885 Siemens-Martinin uuni, toinen Suomessa. Tehdas on suurin Itä-Suomessa; sitä käytetään yhteydessä Möhkön masuunin kanssa, ja sen hallussa on suurempi maa-alue, kuin millään muulla yksityisomistajalla Suomessa. Omistaa osakeyhtiö. Palonurmen harkkohytin (Nilsiässä) perusti 1850-luvun alku- puolella luvatta tehtailija Dahlström. V. 1853 se myytiin mekaa- nikko N. J. Leijerille sekä lakkautettiin tulipalon johdosta v. 1872. Strömsbeckin valimon (Petalahdella) rakensivat v. 1850 vel- jekset G. ja J. Hedberg. Tehdas, jossa oli ainoastaan kupu-uuni ja hiomo, lakkautti toimintansa jo 1859. Koskensaaren harkkopajan (Petäjävedellä) perustamisluvan sai v. 1850 tehtaankirjanpitäjä A. Juslön. Manufaktuuritehdas laitettiin v. 1870. Tehdas paloi v. 1876 ja lakkautettiin seuraa- vana vuonna. 1880-luvulla se pantiin uudelleen käymään. Omis- taa osakeyhtiö. V. 1851 sai lipunkantaja A. F. Sohlman luvan perustaa Rautakosken harkkohytin Lopella. Manufaktuuripajan perusta- mislupa on vilta 1859, ja harkkouuni hävitettiin v. 1872. Ny- kyään taotaan tehtaassa kankirautaa vähässä määrässä. Omis- taa G. W. Schultz. Vierun harkkouunin (Padasjoella) perustamiseen sai v. 1853 lupakirjan filos. maist. R. M. von Fieandt. Tehdas muunnettiin v. 1860 kankirautapajaksi, joka on vieläkin käynnissä. Omistaja K. Fieandt.Metalliteollisuus ja kivilouhokset. 13 V. 1842 annettiin salaneuvos K. A. Ramsaylle ja laamanni N. 1. Idmanille lupakirja perustaa Tampereen rautatehdas. Paitsi masuunia rakennettiin valimo ja saatiin konepajan perustamis- lupa. Masuunia lakattiin käyttämästä v. 1877 ja se hävitettiin. Konepajaa sen sijaan on laajennettu ja 1898 on siihen raken- nettu lisää rakennuksia veturinvalmistusta varten. Tehtaan omis- taa Tampereen pellava- ja rautateollisuus-osakeyhtiö. Saanikosken harkkohytin Pihtiputaalle perusti v. 1845 kaup- pias G. A. Lindgvist saamansa lupakirjan nojalla. V. 1872 oli- vat muut laitokset, paitsi harkkouuni, kokonaan rappiolla. Teh- das lakkautettiinkin seuraavana vuonna. V. 1850 myönnettiin hovioikeudenauskultantille Niilo Lud- vig Arppe'lle lupa perustaa Tohmajärvelle Värtsilän rautatehdas, johon tuli masuuni, valimo, manufaktuuritehdas ja konepaja. V. 1859 tehtaaseen tuli lisäksi putlaus- ja valsauslaitos sekä 1885 Siemens-Martinin uuni, toinen Suomessa. Tehdas on suurin Itä-Suomessa; sitä käytetään yhteydessä Möhkön masuunin kanssa, ja sen hallussa on suurempi maa-alue, kuin millään muulla yksityisomistajalla Suomessa. Omistaa osakeyhtiö. Palonurmen harkkohytin (Nilsiässä) perusti 1850-luvun alku- puolella luvatta tehtailija Dahlström. V. 1853 se myytiin mekaa- nikko N. J. Leijerille sekä lakkautettiin tulipalon johdosta v. 1872. Strömsbeckin valimon (Petalahdella) rakensivat v. 1850 vel- jekset G. ja J. Hedberg. Tehdas, jossa oli ainoastaan kupu-uuni ja hiomo, lakkautti toimintansa jo 1859. Koskensaaren harkkopajan (Petäjävedellä) perustamisluvan sai v. 1850 tehtaankirjanpitäjä A. Juslön. Manufaktuuritehdas laitettiin v. 1870. Tehdas paloi v. 1876 ja lakkautettiin seuraa- vana vuonna. 1880-luvulla se pantiin uudelleen käymään. Omis- taa osakeyhtiö. V. 1851 sai lipunkantaja A. F. Sohlman luvan perustaa Rautakosken harkkohytin Lopella. Manufaktuuripajan perusta- mislupa on vilta 1859, ja harkkouuni hävitettiin v. 1872. Ny- kyään taotaan tehtaassa kankirautaa vähässä määrässä. Omis- taa G. W. Schultz. Vierun harkkouunin (Padasjoella) perustamiseen sai v. 1853 lupakirjan filos. maist. R. M. von Fieandt. Tehdas muunnettiin v. 1860 kankirautapajaksi, joka on vieläkin käynnissä. Omistaja K. Fieandt.Metalliteollisuus ja kivilouhokset. 13 V. 1842 annettiin salaneuvos K. A. Ramsaylle ja laamanni N. 1. Idmanille lupakirja perustaa Tampereen rautatehdas. Paitsi masuunia rakennettiin valimo ja saatiin konepajan perustamis- lupa. Masuunia lakattiin käyttämästä v. 1877 ja se hävitettiin. Konepajaa sen sijaan on laajennettu ja 1898 on siihen raken- nettu lisää rakennuksia veturinvalmistusta varten. Tehtaan omis- taa Tampereen pellava- ja rautateollisuus-osakeyhtiö. Saanikosken harkkohytin Pihtiputaalle perusti v. 1845 kaup- pias G. A. Lindgvist saamansa lupakirjan nojalla. V. 1872 oli- vat muut laitokset, paitsi harkkouuni, kokonaan rappiolla. Teh- das lakkautettiinkin seuraavana vuonna. V. 1850 myönnettiin hovioikeudenauskultantille Niilo Lud- vig Arppe'lle lupa perustaa Tohmajärvelle Värtsilän rautatehdas, johon tuli masuuni, valimo, manufaktuuritehdas ja konepaja. V. 1859 tehtaaseen tuli lisäksi putlaus- ja valsauslaitos sekä 1885 Siemens-Martinin uuni, toinen Suomessa. Tehdas on suurin Itä-Suomessa; sitä käytetään yhteydessä Möhkön masuunin kanssa, ja sen hallussa on suurempi maa-alue, kuin millään muulla yksityisomistajalla Suomessa. Omistaa osakeyhtiö. Palonurmen harkkohytin (Nilsiässä) perusti 1850-luvun alku- puolella luvatta tehtailija Dahlström. V. 1853 se myytiin mekaa- nikko N. J. Leijerille sekä lakkautettiin tulipalon johdosta v. 1872. Strömsbeckin valimon (Petalahdella) rakensivat v. 1850 vel- jekset G. ja J. Hedberg. Tehdas, jossa oli ainoastaan kupu-uuni ja hiomo, lakkautti toimintansa jo 1859. Koskensaaren harkkopajan (Petäjävedellä) perustamisluvan sai v. 1850 tehtaankirjanpitäjä A. Juslön. Manufaktuuritehdas laitettiin v. 1870. Tehdas paloi v. 1876 ja lakkautettiin seuraa- vana vuonna. 1880-luvulla se pantiin uudelleen käymään. Omis- taa osakeyhtiö. V. 1851 sai lipunkantaja A. F. Sohlman luvan perustaa Rautakosken harkkohytin Lopella. Manufaktuuripajan perusta- mislupa on vilta 1859, ja harkkouuni hävitettiin v. 1872. Ny- kyään taotaan tehtaassa kankirautaa vähässä määrässä. Omis- taa G. W. Schultz. Vierun harkkouunin (Padasjoella) perustamiseen sai v. 1853 lupakirjan filos. maist. R. M. von Fieandt. Tehdas muunnettiin v. 1860 kankirautapajaksi, joka on vieläkin käynnissä. Omistaja K. Fieandt. --- 14 Suomen Kartasto. Karttalehti n:o 23. V. 1854 myönnettiin kaupp. A. Laurellille, raatimies M. Sandströmille y. m. lupa perustaa Kurimon harkkohytti Muhok- selle. Uusi lupakirja, sisältävä masuunin ja valimon oikeudet, saatiin v. 1858, ja v. 1861 annettiin lupakirja valsauslaitosta var- ten. Tehdas on vista 1879 alkaen ollut lakkautuksissa. Huutokosken rautatehtaan (Joroisissa) perustamiseen annet- tiin v. 1858 kollegionneuvos Nikolai Putiloffille lupakirja, sisäl- tävä masuunin, putlaus- ja valsauslaitoksen, valimon ja kone- pajan oikeudet. V. 1877 oli tehdas viimeksi käynnissä ja 1880- luvun lopulla se kokonaan hävitettiin. V. 1860 sai henkikirjuri J. Soldan lupakirjan perustaa Lu- pikon masuunin Impilahdelle. Masuuni lakkasi toimestaan v. 1876. Milloin Kannonkosken harkkohytti Kivijärvellä perustettiin, ei tiedetä. Sen omisti jonkun aikaa kauppafirma T. Tichanoff ja on ollut kauan (v:sta 1863) autiona. V. 1867 tehtaanomistaja H. J. Dufva sai lupakirjan perus- taa Kosken (Henriksdal) manufaktuuripajan Koskelle (Häm. 1.). V:sta 1877 alkaen on tehdas ollut käymättä, vaan on paikalle sen sijaan rakennettu villakehruu- ja kutomatehdas. Kenraalimajuri P. Semennikoff ja everstiluutnantti V. Po- letiko saivat 1868 luvan perustaa Karttulan rautatehtaan Kart- tulaan. Lupakirja sisälsi masuunin ja valimon. V. 1882 teh- taaseen rakennettiin lisäksi putlaus- ja valsauslaitos. Kaikkien laitosten käyttövoimana oli höyry. Nykyään käytetään ainoas- taan masuunia, joka on hiljattain muunnettu rakenteeltaan. Omis- taa osakeyhtiö. V. 1869 sai valtioneuvos Nikolai Putiloff luvan perustaa Oravin rautatehtaan Rantasalmelle. Tehtaassa on 2 masuunia sekä putlaus- ja valsauslaitos. Ainoastaan takkirautaa valmiste- taan nyt enää toisessa masuunissa, ja toista käytetään paljelaa- tikkona. Tämän, ja Haapakosken tehtaan omistaa osakeyhtiö. Ilman lupaa perustettiin v. 1870 Mankilankosken harkko- hytti Kaustisiin. Laitos, joka oli vähäpätöisimpiä maassa, lak- kautettiin v. 1877. Kauppias W. Nevstrajeff sai v. 1874 luvan perustaa Yli- Säiniön naulatehtaan Viipurin pitäjään. Tehdas lopetti valmis- tuksensa v. 1885. Saarikosken harkkohytin (Kuhmoniemellä) perustamisluvan sai v. 1874 tehtaanhoitaja F. E. Bergström. Sekä harkkouuni14 Suomen Kartasto. Karttalehti n:o 23. V. 1854 myönnettiin kaupp. A. Laurellille, raatimies M. Sandströmille y. m. lupa perustaa Kurimon harkkohytti Muhok- selle. Uusi lupakirja, sisältävä masuunin ja valimon oikeudet, saatiin v. 1858, ja v. 1861 annettiin lupakirja valsauslaitosta var- ten. Tehdas on vista 1879 alkaen ollut lakkautuksissa. Huutokosken rautatehtaan (Joroisissa) perustamiseen annet- tiin v. 1858 kollegionneuvos Nikolai Putiloffille lupakirja, sisäl- tävä masuunin, putlaus- ja valsauslaitoksen, valimon ja kone- pajan oikeudet. V. 1877 oli tehdas viimeksi käynnissä ja 1880- luvun lopulla se kokonaan hävitettiin. V. 1860 sai henkikirjuri J. Soldan lupakirjan perustaa Lu- pikon masuunin Impilahdelle. Masuuni lakkasi toimestaan v. 1876. Milloin Kannonkosken harkkohytti Kivijärvellä perustettiin, ei tiedetä. Sen omisti jonkun aikaa kauppafirma T. Tichanoff ja on ollut kauan (v:sta 1863) autiona. V. 1867 tehtaanomistaja H. J. Dufva sai lupakirjan perus- taa Kosken (Henriksdal) manufaktuuripajan Koskelle (Häm. 1.). V:sta 1877 alkaen on tehdas ollut käymättä, vaan on paikalle sen sijaan rakennettu villakehruu- ja kutomatehdas. Kenraalimajuri P. Semennikoff ja everstiluutnantti V. Po- letiko saivat 1868 luvan perustaa Karttulan rautatehtaan Kart- tulaan. Lupakirja sisälsi masuunin ja valimon. V. 1882 teh- taaseen rakennettiin lisäksi putlaus- ja valsauslaitos. Kaikkien laitosten käyttövoimana oli höyry. Nykyään käytetään ainoas- taan masuunia, joka on hiljattain muunnettu rakenteeltaan. Omis- taa osakeyhtiö. V. 1869 sai valtioneuvos Nikolai Putiloff luvan perustaa Oravin rautatehtaan Rantasalmelle. Tehtaassa on 2 masuunia sekä putlaus- ja valsauslaitos. Ainoastaan takkirautaa valmiste- taan nyt enää toisessa masuunissa, ja toista käytetään paljelaa- tikkona. Tämän, ja Haapakosken tehtaan omistaa osakeyhtiö. Ilman lupaa perustettiin v. 1870 Mankilankosken harkko- hytti Kaustisiin. Laitos, joka oli vähäpätöisimpiä maassa, lak- kautettiin v. 1877. Kauppias W. Nevstrajeff sai v. 1874 luvan perustaa Yli- Säiniön naulatehtaan Viipurin pitäjään. Tehdas lopetti valmis- tuksensa v. 1885. Saarikosken harkkohytin (Kuhmoniemellä) perustamisluvan sai v. 1874 tehtaanhoitaja F. E. Bergström. Sekä harkkouuni14 Suomen Kartasto. Karttalehti n:o 23. V. 1854 myönnettiin kaupp. A. Laurellille, raatimies M. Sandströmille y. m. lupa perustaa Kurimon harkkohytti Muhok- selle. Uusi lupakirja, sisältävä masuunin ja valimon oikeudet, saatiin v. 1858, ja v. 1861 annettiin lupakirja valsauslaitosta var- ten. Tehdas on vista 1879 alkaen ollut lakkautuksissa. Huutokosken rautatehtaan (Joroisissa) perustamiseen annet- tiin v. 1858 kollegionneuvos Nikolai Putiloffille lupakirja, sisäl- tävä masuunin, putlaus- ja valsauslaitoksen, valimon ja kone- pajan oikeudet. V. 1877 oli tehdas viimeksi käynnissä ja 1880- luvun lopulla se kokonaan hävitettiin. V. 1860 sai henkikirjuri J. Soldan lupakirjan perustaa Lu- pikon masuunin Impilahdelle. Masuuni lakkasi toimestaan v. 1876. Milloin Kannonkosken harkkohytti Kivijärvellä perustettiin, ei tiedetä. Sen omisti jonkun aikaa kauppafirma T. Tichanoff ja on ollut kauan (v:sta 1863) autiona. V. 1867 tehtaanomistaja H. J. Dufva sai lupakirjan perus- taa Kosken (Henriksdal) manufaktuuripajan Koskelle (Häm. 1.). V:sta 1877 alkaen on tehdas ollut käymättä, vaan on paikalle sen sijaan rakennettu villakehruu- ja kutomatehdas. Kenraalimajuri P. Semennikoff ja everstiluutnantti V. Po- letiko saivat 1868 luvan perustaa Karttulan rautatehtaan Kart- tulaan. Lupakirja sisälsi masuunin ja valimon. V. 1882 teh- taaseen rakennettiin lisäksi putlaus- ja valsauslaitos. Kaikkien laitosten käyttövoimana oli höyry. Nykyään käytetään ainoas- taan masuunia, joka on hiljattain muunnettu rakenteeltaan. Omis- taa osakeyhtiö. V. 1869 sai valtioneuvos Nikolai Putiloff luvan perustaa Oravin rautatehtaan Rantasalmelle. Tehtaassa on 2 masuunia sekä putlaus- ja valsauslaitos. Ainoastaan takkirautaa valmiste- taan nyt enää toisessa masuunissa, ja toista käytetään paljelaa- tikkona. Tämän, ja Haapakosken tehtaan omistaa osakeyhtiö. Ilman lupaa perustettiin v. 1870 Mankilankosken harkko- hytti Kaustisiin. Laitos, joka oli vähäpätöisimpiä maassa, lak- kautettiin v. 1877. Kauppias W. Nevstrajeff sai v. 1874 luvan perustaa Yli- Säiniön naulatehtaan Viipurin pitäjään. Tehdas lopetti valmis- tuksensa v. 1885. Saarikosken harkkohytin (Kuhmoniemellä) perustamisluvan sai v. 1874 tehtaanhoitaja F. E. Bergström. Sekä harkkouuni --- Metalliteollisuus ja kivilouhokset. 15 että kankirautapaja paloivat v. 1878, jolloin tehtaan toimintakin lakkasi. Läskelän manufaktuuripajan (Sortavalan pitäjässä) perusta- mislupa annettiin v. 1875 toiminimi N. L. Arppe'n perillisille. Viime aikoihin asti on täällä taottu hiukan mustatakeita, niin- kuin ankkureita j. m. s. Omistaa Värtsilän osakeyhtiö. V. 1875 sai kauppahuone Hackman & Kumpp. lupakirjan perustaa Nurmen hienotaetehtaan Viipurin pitäjään. Vista 1886 alkaen ei siinä ole mitään valmistettu. Joensuun (r. Äminnefors) rautatehtaan (Pohjan pitäjässä) perustamiseen sai v. 1875 vaakamestari A. Landen lupakirjan, joka sisälsi oikeudet valsauslaitokseen kattolevyn valmistamista varten sekä sahanterätehtaaseen. V. 1887 tehtaaseen rakennet- tiin lisäksi yleinen valsauslaitos sekä laitettiin Siemens-Martinin uuni, kolmas maassa. Sahanterätehdas on lakkautettu, mutta muita laitoksia käyttää yhä Fiskarsin osakeyhtiö. V. 1876 tehtailija A. W. Berg sai lupakirjan perustaa Vii- purin pitäjään Peron naulatehtaan, jonka hän vieläkin omistaa. Täällä valmistetaan etupäässä lankanauloja ja pärekattonauloja. Tehtaanomistajat R. M. von ja K. Fieandt sekä L. G. Schultz saivat v. 1878 lupakirjan perustaa Arrakosken kanki- rautapajan Padasjoella. Tehdas lopetti toimintansa v. 1886. Kuohunkosken harkkohytin ja manufaktuuritehtaan (Jyväsky- län pitäjässä) perustamiseen sai v. 1878 tehtaanseppä K. G. Strömberg — lupakirjan. Tehdas on ollut lakkautettuna vista 1884 saakka. Kuokkastenkosken rautatehtaan Nurmekseen perusti v. 1879 kauppaliike A. J. Mustonen. Lupakirja sisälsi masuunin, vali- mon y. m. oikeudet, vaan ainoastaan masuuni ynnä kupu-uuni tuli kuntoon ja ne ovat vielä käynnissä. Tehdas on J. C. Bur- meisterin perillisten oma. Talollinen Paavo Saxberg sai v. 1879 lupakirjan Pokjolan- kosken manufaktuuripajan perustamiseen (Keuruulla). Tehtaan liike lopetettiin v. 1887. Loimaan naulatehtaan (Loimaalla) perusti v. 1886 Loimaan naulatehdas osakeyhtiö, joka vieläkin käyttää sitä, sekä nykyään omistaa myöskin v. 1888 perustetun Turun naulatehtaan. Sorsakosken hienotaetehtaan (Leppävirroilla) perusti v. 1891 kauppaliike W. Hackman & Kumpp. ja voidaan sitä pitää lak-Metalliteollisuus ja kivilouhokset. 15 että kankirautapaja paloivat v. 1878, jolloin tehtaan toimintakin lakkasi. Läskelän manufaktuuripajan (Sortavalan pitäjässä) perusta- mislupa annettiin v. 1875 toiminimi N. L. Arppe'n perillisille. Viime aikoihin asti on täällä taottu hiukan mustatakeita, niin- kuin ankkureita j. m. s. Omistaa Värtsilän osakeyhtiö. V. 1875 sai kauppahuone Hackman & Kumpp. lupakirjan perustaa Nurmen hienotaetehtaan Viipurin pitäjään. Vista 1886 alkaen ei siinä ole mitään valmistettu. Joensuun (r. Äminnefors) rautatehtaan (Pohjan pitäjässä) perustamiseen sai v. 1875 vaakamestari A. Landen lupakirjan, joka sisälsi oikeudet valsauslaitokseen kattolevyn valmistamista varten sekä sahanterätehtaaseen. V. 1887 tehtaaseen rakennet- tiin lisäksi yleinen valsauslaitos sekä laitettiin Siemens-Martinin uuni, kolmas maassa. Sahanterätehdas on lakkautettu, mutta muita laitoksia käyttää yhä Fiskarsin osakeyhtiö. V. 1876 tehtailija A. W. Berg sai lupakirjan perustaa Vii- purin pitäjään Peron naulatehtaan, jonka hän vieläkin omistaa. Täällä valmistetaan etupäässä lankanauloja ja pärekattonauloja. Tehtaanomistajat R. M. von ja K. Fieandt sekä L. G. Schultz saivat v. 1878 lupakirjan perustaa Arrakosken kanki- rautapajan Padasjoella. Tehdas lopetti toimintansa v. 1886. Kuohunkosken harkkohytin ja manufaktuuritehtaan (Jyväsky- län pitäjässä) perustamiseen sai v. 1878 tehtaanseppä K. G. Strömberg — lupakirjan. Tehdas on ollut lakkautettuna vista 1884 saakka. Kuokkastenkosken rautatehtaan Nurmekseen perusti v. 1879 kauppaliike A. J. Mustonen. Lupakirja sisälsi masuunin, vali- mon y. m. oikeudet, vaan ainoastaan masuuni ynnä kupu-uuni tuli kuntoon ja ne ovat vielä käynnissä. Tehdas on J. C. Bur- meisterin perillisten oma. Talollinen Paavo Saxberg sai v. 1879 lupakirjan Pokjolan- kosken manufaktuuripajan perustamiseen (Keuruulla). Tehtaan liike lopetettiin v. 1887. Loimaan naulatehtaan (Loimaalla) perusti v. 1886 Loimaan naulatehdas osakeyhtiö, joka vieläkin käyttää sitä, sekä nykyään omistaa myöskin v. 1888 perustetun Turun naulatehtaan. Sorsakosken hienotaetehtaan (Leppävirroilla) perusti v. 1891 kauppaliike W. Hackman & Kumpp. ja voidaan sitä pitää lak-Metalliteollisuus ja kivilouhokset. 15 että kankirautapaja paloivat v. 1878, jolloin tehtaan toimintakin lakkasi. Läskelän manufaktuuripajan (Sortavalan pitäjässä) perusta- mislupa annettiin v. 1875 toiminimi N. L. Arppe'n perillisille. Viime aikoihin asti on täällä taottu hiukan mustatakeita, niin- kuin ankkureita j. m. s. Omistaa Värtsilän osakeyhtiö. V. 1875 sai kauppahuone Hackman & Kumpp. lupakirjan perustaa Nurmen hienotaetehtaan Viipurin pitäjään. Vista 1886 alkaen ei siinä ole mitään valmistettu. Joensuun (r. Äminnefors) rautatehtaan (Pohjan pitäjässä) perustamiseen sai v. 1875 vaakamestari A. Landen lupakirjan, joka sisälsi oikeudet valsauslaitokseen kattolevyn valmistamista varten sekä sahanterätehtaaseen. V. 1887 tehtaaseen rakennet- tiin lisäksi yleinen valsauslaitos sekä laitettiin Siemens-Martinin uuni, kolmas maassa. Sahanterätehdas on lakkautettu, mutta muita laitoksia käyttää yhä Fiskarsin osakeyhtiö. V. 1876 tehtailija A. W. Berg sai lupakirjan perustaa Vii- purin pitäjään Peron naulatehtaan, jonka hän vieläkin omistaa. Täällä valmistetaan etupäässä lankanauloja ja pärekattonauloja. Tehtaanomistajat R. M. von ja K. Fieandt sekä L. G. Schultz saivat v. 1878 lupakirjan perustaa Arrakosken kanki- rautapajan Padasjoella. Tehdas lopetti toimintansa v. 1886. Kuohunkosken harkkohytin ja manufaktuuritehtaan (Jyväsky- län pitäjässä) perustamiseen sai v. 1878 tehtaanseppä K. G. Strömberg — lupakirjan. Tehdas on ollut lakkautettuna vista 1884 saakka. Kuokkastenkosken rautatehtaan Nurmekseen perusti v. 1879 kauppaliike A. J. Mustonen. Lupakirja sisälsi masuunin, vali- mon y. m. oikeudet, vaan ainoastaan masuuni ynnä kupu-uuni tuli kuntoon ja ne ovat vielä käynnissä. Tehdas on J. C. Bur- meisterin perillisten oma. Talollinen Paavo Saxberg sai v. 1879 lupakirjan Pokjolan- kosken manufaktuuripajan perustamiseen (Keuruulla). Tehtaan liike lopetettiin v. 1887. Loimaan naulatehtaan (Loimaalla) perusti v. 1886 Loimaan naulatehdas osakeyhtiö, joka vieläkin käyttää sitä, sekä nykyään omistaa myöskin v. 1888 perustetun Turun naulatehtaan. Sorsakosken hienotaetehtaan (Leppävirroilla) perusti v. 1891 kauppaliike W. Hackman & Kumpp. ja voidaan sitä pitää lak- --- 16 Suomen Kartasto. Karitalehti n:o 23. kautetun, saman kauppahuoneen omistaman Nurmen hienotae- tehtaan jatkona. Vesikosken naulatehtaan (Loimaalla) perusti v. 1893 Vesi- kosken mylly- ja naulatehtaan osakeyhtiö hevos- ja lankanau- lojen valmistamista varten. Porvoon hevosenkenkätehtaan perusti v. 1896 kauppaneuvos A. Eklöf. Parhaillaan rakennetaan Tampereelle rautatehdasta naulain ja manufaktuuritakeiden valmistamista varten osakeyhtiö Fer- rarialle. Viimemainittuna ajanjaksona mainituista harkkohyteistä tie- detään varmaan, että Urimalahden hytti rakennettiin vara- tirehtöri C. Rinmanin johdolla: Sen sijaan on muutamia muita, nimittäin Salahmin, Pankakosken, Korteisten ja Säynäisten hytit, joiden perustamisvuosi ei ole tunnettu, mutta luultava on, että nämä ovat 1700-luvun lopulta ja 1800-luvun alulta, tahi perus- tetut pian Rinmanin Karjalassa oleskelun jälkeen ja siis luulta- vasti syntyneet hänen alkuunpanostaan. Valtiolliset olot ehkä vaikuttivat ettei mitään lupaa niiden perustamiseen asianomaisilta saatu, mutta kuitenkin saivat ne Keis. Kirjeen nojalla 9 piltä jouluk. v. 1829 edelleen jatkaa toimintaansa. On myöskin mainittu, että hallitus 1830-luvulla ryhtyi useampiin eri toimenpiteisiin, joiden kautta harkkohyttien perus- taminen melkoisesti helpottui, ja että useampia niitä onkin juuri tältä ajalta. Niitä ovat: Kurun, Ilajankosken, Myllyrannan, Pe- täjäkosken, Porsaskosken, Käenkosken, Kimingin, Korkiakos- ken, Vesikosken, Timosen, Inhan ja Ämmän hytit, jotka kaikki ovat lakkautetut, paitsi Inha, joka on muunnettu martin-laitok- seksi. Ne masuunit, jotka perustettiin Suomen ollessa Ruotsiin yhdistettynä, käyttivät, niinkuin jo on huomautettukin, Juan- koskea lukuunottamatta, yksinomaisesti ruotsalaisia malmeja, mutta 1809 rauhansopimus teki lopun oikeudesta käyttää sel- laisia malmeja, koska niitä oli kielletty kuljettamasta ulkomaille. Suomen masuunin omistajat, jotka siten olisivat olleet pakote- tut lopettamaan tehdasliikkeensä, anoivat Porvoon valtiopäivillä, että heille myönnettäisiin vahingonkorvausta noin 100,000 Suo-16 Suomen Kartasto. Karitalehti n:o 23. kautetun, saman kauppahuoneen omistaman Nurmen hienotae- tehtaan jatkona. Vesikosken naulatehtaan (Loimaalla) perusti v. 1893 Vesi- kosken mylly- ja naulatehtaan osakeyhtiö hevos- ja lankanau- lojen valmistamista varten. Porvoon hevosenkenkätehtaan perusti v. 1896 kauppaneuvos A. Eklöf. Parhaillaan rakennetaan Tampereelle rautatehdasta naulain ja manufaktuuritakeiden valmistamista varten osakeyhtiö Fer- rarialle. Viimemainittuna ajanjaksona mainituista harkkohyteistä tie- detään varmaan, että Urimalahden hytti rakennettiin vara- tirehtöri C. Rinmanin johdolla: Sen sijaan on muutamia muita, nimittäin Salahmin, Pankakosken, Korteisten ja Säynäisten hytit, joiden perustamisvuosi ei ole tunnettu, mutta luultava on, että nämä ovat 1700-luvun lopulta ja 1800-luvun alulta, tahi perus- tetut pian Rinmanin Karjalassa oleskelun jälkeen ja siis luulta- vasti syntyneet hänen alkuunpanostaan. Valtiolliset olot ehkä vaikuttivat ettei mitään lupaa niiden perustamiseen asianomaisilta saatu, mutta kuitenkin saivat ne Keis. Kirjeen nojalla 9 piltä jouluk. v. 1829 edelleen jatkaa toimintaansa. On myöskin mainittu, että hallitus 1830-luvulla ryhtyi useampiin eri toimenpiteisiin, joiden kautta harkkohyttien perus- taminen melkoisesti helpottui, ja että useampia niitä onkin juuri tältä ajalta. Niitä ovat: Kurun, Ilajankosken, Myllyrannan, Pe- täjäkosken, Porsaskosken, Käenkosken, Kimingin, Korkiakos- ken, Vesikosken, Timosen, Inhan ja Ämmän hytit, jotka kaikki ovat lakkautetut, paitsi Inha, joka on muunnettu martin-laitok- seksi. Ne masuunit, jotka perustettiin Suomen ollessa Ruotsiin yhdistettynä, käyttivät, niinkuin jo on huomautettukin, Juan- koskea lukuunottamatta, yksinomaisesti ruotsalaisia malmeja, mutta 1809 rauhansopimus teki lopun oikeudesta käyttää sel- laisia malmeja, koska niitä oli kielletty kuljettamasta ulkomaille. Suomen masuunin omistajat, jotka siten olisivat olleet pakote- tut lopettamaan tehdasliikkeensä, anoivat Porvoon valtiopäivillä, että heille myönnettäisiin vahingonkorvausta noin 100,000 Suo-16 Suomen Kartasto. Karitalehti n:o 23. kautetun, saman kauppahuoneen omistaman Nurmen hienotae- tehtaan jatkona. Vesikosken naulatehtaan (Loimaalla) perusti v. 1893 Vesi- kosken mylly- ja naulatehtaan osakeyhtiö hevos- ja lankanau- lojen valmistamista varten. Porvoon hevosenkenkätehtaan perusti v. 1896 kauppaneuvos A. Eklöf. Parhaillaan rakennetaan Tampereelle rautatehdasta naulain ja manufaktuuritakeiden valmistamista varten osakeyhtiö Fer- rarialle. Viimemainittuna ajanjaksona mainituista harkkohyteistä tie- detään varmaan, että Urimalahden hytti rakennettiin vara- tirehtöri C. Rinmanin johdolla: Sen sijaan on muutamia muita, nimittäin Salahmin, Pankakosken, Korteisten ja Säynäisten hytit, joiden perustamisvuosi ei ole tunnettu, mutta luultava on, että nämä ovat 1700-luvun lopulta ja 1800-luvun alulta, tahi perus- tetut pian Rinmanin Karjalassa oleskelun jälkeen ja siis luulta- vasti syntyneet hänen alkuunpanostaan. Valtiolliset olot ehkä vaikuttivat ettei mitään lupaa niiden perustamiseen asianomaisilta saatu, mutta kuitenkin saivat ne Keis. Kirjeen nojalla 9 piltä jouluk. v. 1829 edelleen jatkaa toimintaansa. On myöskin mainittu, että hallitus 1830-luvulla ryhtyi useampiin eri toimenpiteisiin, joiden kautta harkkohyttien perus- taminen melkoisesti helpottui, ja että useampia niitä onkin juuri tältä ajalta. Niitä ovat: Kurun, Ilajankosken, Myllyrannan, Pe- täjäkosken, Porsaskosken, Käenkosken, Kimingin, Korkiakos- ken, Vesikosken, Timosen, Inhan ja Ämmän hytit, jotka kaikki ovat lakkautetut, paitsi Inha, joka on muunnettu martin-laitok- seksi. Ne masuunit, jotka perustettiin Suomen ollessa Ruotsiin yhdistettynä, käyttivät, niinkuin jo on huomautettukin, Juan- koskea lukuunottamatta, yksinomaisesti ruotsalaisia malmeja, mutta 1809 rauhansopimus teki lopun oikeudesta käyttää sel- laisia malmeja, koska niitä oli kielletty kuljettamasta ulkomaille. Suomen masuunin omistajat, jotka siten olisivat olleet pakote- tut lopettamaan tehdasliikkeensä, anoivat Porvoon valtiopäivillä, että heille myönnettäisiin vahingonkorvausta noin 100,000 Suo- --- Metalliteollisuus ja kivilouhokset. 17 men markkaa, jotta voisivat ruveta muita elinkeinoja harjoitta- maan. Rauhankirjaa tehdessä päätettiin sitten, että masuunit saisivat edelleen tuoda malmia Ruotsista, mutta Ruotsin hallitus määräsi v. 1813, ettei malmimäärä saisi nousta suuremmaksi n. 23,760 kipp. eli sitä määrää, joka masuuneille on perustamis- lupakirjoissa säädetty. Mutta kun malmintarve kasvoi ja uusia masuuneja tuli lisäksi, ruvettiin noin v. 1820 entistä suurem- massa määrässä käyttämään kotimaisia malmeja, osittain uusista osittain entisistä kaivoksista, niinkuin Jussaaresta, Malmbergistä, Sillbölestä, Kulonsuonmäestä y. m. Näiden paikkojen malmin- saannin varaan rakennettiin nyt Karkkilan, Kosken, Vantaan ja Trollshofdan masuunit, mutta kun malmia havaittiin olevan niu- kalti ja sekin huonoa laadultaan, ruvettiin vähitellen yksinomai- sesti käyttämään ruotsalaisia malmeja, varsinkin sen jälkeen kuin 1860-luvun lopulla Ruotsissa sallittiin niitä viedä rajatto- min määrin ulos maasta. II. Konepajoja. Finlayson & Kumpp.:in konepaja Tampereella perustettiin 1820-luvun alkupuolella toiminimen suuren pumpulitehtaan kor- jauspajaksi, johon tarkoitukseen konepajaa vieläkin käytetään. Tampereen pellava- ja vautateollisuus-osakeyhtiön konepaja. Kun masuunin perustamislupa saatiin v. 1842, syntyi tämän yh- teyteen valimo ja pienehkö konepaja. Vaikka oli alkujaan tar- koitettu korjauspajaksi pellavatehdasta varten, sai se v. 1857 erityisen lupakirjan ja on viime vuosina hyvin suuresti laajen- tunut. V. 1842 sai mekaanikko A. T. Eriksson luvan perustaa W. Crichton & Kumpp.sin osakeyhtiön konepajan ja valimon sekä höyrylaivatehtaan Turkuun. Tehdasta käytettiin alussa nimellä Eriksson & Covie. V. 1857 siirrettiin lupakirja toiminimelle D. Covie & Kumpp. ja vihdoin v. 1862 nykyiselle toiminimelle. Konepaja on Suomen suurimpia. Kun kauppaneuvos A. W. Wahren v. 1848 perusti Forssan puuvillatehtaan Tammelaan, laitettiin myöskin konepaja ja va- limo, jotka pääasiallisesti tarkoitettiin tehtaan omia tarpeitaMetalliteollisuus ja kivilouhokset. 17 men markkaa, jotta voisivat ruveta muita elinkeinoja harjoitta- maan. Rauhankirjaa tehdessä päätettiin sitten, että masuunit saisivat edelleen tuoda malmia Ruotsista, mutta Ruotsin hallitus määräsi v. 1813, ettei malmimäärä saisi nousta suuremmaksi n. 23,760 kipp. eli sitä määrää, joka masuuneille on perustamis- lupakirjoissa säädetty. Mutta kun malmintarve kasvoi ja uusia masuuneja tuli lisäksi, ruvettiin noin v. 1820 entistä suurem- massa määrässä käyttämään kotimaisia malmeja, osittain uusista osittain entisistä kaivoksista, niinkuin Jussaaresta, Malmbergistä, Sillbölestä, Kulonsuonmäestä y. m. Näiden paikkojen malmin- saannin varaan rakennettiin nyt Karkkilan, Kosken, Vantaan ja Trollshofdan masuunit, mutta kun malmia havaittiin olevan niu- kalti ja sekin huonoa laadultaan, ruvettiin vähitellen yksinomai- sesti käyttämään ruotsalaisia malmeja, varsinkin sen jälkeen kuin 1860-luvun lopulla Ruotsissa sallittiin niitä viedä rajatto- min määrin ulos maasta. II. Konepajoja. Finlayson & Kumpp.:in konepaja Tampereella perustettiin 1820-luvun alkupuolella toiminimen suuren pumpulitehtaan kor- jauspajaksi, johon tarkoitukseen konepajaa vieläkin käytetään. Tampereen pellava- ja vautateollisuus-osakeyhtiön konepaja. Kun masuunin perustamislupa saatiin v. 1842, syntyi tämän yh- teyteen valimo ja pienehkö konepaja. Vaikka oli alkujaan tar- koitettu korjauspajaksi pellavatehdasta varten, sai se v. 1857 erityisen lupakirjan ja on viime vuosina hyvin suuresti laajen- tunut. V. 1842 sai mekaanikko A. T. Eriksson luvan perustaa W. Crichton & Kumpp.sin osakeyhtiön konepajan ja valimon sekä höyrylaivatehtaan Turkuun. Tehdasta käytettiin alussa nimellä Eriksson & Covie. V. 1857 siirrettiin lupakirja toiminimelle D. Covie & Kumpp. ja vihdoin v. 1862 nykyiselle toiminimelle. Konepaja on Suomen suurimpia. Kun kauppaneuvos A. W. Wahren v. 1848 perusti Forssan puuvillatehtaan Tammelaan, laitettiin myöskin konepaja ja va- limo, jotka pääasiallisesti tarkoitettiin tehtaan omia tarpeitaMetalliteollisuus ja kivilouhokset. 17 men markkaa, jotta voisivat ruveta muita elinkeinoja harjoitta- maan. Rauhankirjaa tehdessä päätettiin sitten, että masuunit saisivat edelleen tuoda malmia Ruotsista, mutta Ruotsin hallitus määräsi v. 1813, ettei malmimäärä saisi nousta suuremmaksi n. 23,760 kipp. eli sitä määrää, joka masuuneille on perustamis- lupakirjoissa säädetty. Mutta kun malmintarve kasvoi ja uusia masuuneja tuli lisäksi, ruvettiin noin v. 1820 entistä suurem- massa määrässä käyttämään kotimaisia malmeja, osittain uusista osittain entisistä kaivoksista, niinkuin Jussaaresta, Malmbergistä, Sillbölestä, Kulonsuonmäestä y. m. Näiden paikkojen malmin- saannin varaan rakennettiin nyt Karkkilan, Kosken, Vantaan ja Trollshofdan masuunit, mutta kun malmia havaittiin olevan niu- kalti ja sekin huonoa laadultaan, ruvettiin vähitellen yksinomai- sesti käyttämään ruotsalaisia malmeja, varsinkin sen jälkeen kuin 1860-luvun lopulla Ruotsissa sallittiin niitä viedä rajatto- min määrin ulos maasta. II. Konepajoja. Finlayson & Kumpp.:in konepaja Tampereella perustettiin 1820-luvun alkupuolella toiminimen suuren pumpulitehtaan kor- jauspajaksi, johon tarkoitukseen konepajaa vieläkin käytetään. Tampereen pellava- ja vautateollisuus-osakeyhtiön konepaja. Kun masuunin perustamislupa saatiin v. 1842, syntyi tämän yh- teyteen valimo ja pienehkö konepaja. Vaikka oli alkujaan tar- koitettu korjauspajaksi pellavatehdasta varten, sai se v. 1857 erityisen lupakirjan ja on viime vuosina hyvin suuresti laajen- tunut. V. 1842 sai mekaanikko A. T. Eriksson luvan perustaa W. Crichton & Kumpp.sin osakeyhtiön konepajan ja valimon sekä höyrylaivatehtaan Turkuun. Tehdasta käytettiin alussa nimellä Eriksson & Covie. V. 1857 siirrettiin lupakirja toiminimelle D. Covie & Kumpp. ja vihdoin v. 1862 nykyiselle toiminimelle. Konepaja on Suomen suurimpia. Kun kauppaneuvos A. W. Wahren v. 1848 perusti Forssan puuvillatehtaan Tammelaan, laitettiin myöskin konepaja ja va- limo, jotka pääasiallisesti tarkoitettiin tehtaan omia tarpeita --- 18 Suomen Kartasto. Karttalehti n:o 23. varten. Konepaja valmistaa kuitenkin teoksia myöskin myytä- väksi. Helsingissä ja sen ympäristöllä olevista konepajoista on J. D. Stenbergin & Poikain konepaja ja valimo vanhin. Sen perustivat näet v. 1851 kapteeniluutnantti O. Ramstedt ja insi- nööri N. Smith. Nämä kaksi herraa laittoivat kaksi vuotta myöhemmin (1853) Osbergin konepajan, jonka perustamislupa annettiin v. 1860 vaskiseppä O. Osbergille ja insinööri A. Badelle. Kone- paja yhdistettiin v. 1892 erään toisen helsinkiläisen konepajan kanssa, jonka koneet muutettiin tänne, ja nyt se käy Kone- ja sillanrakennus-osakeyhtiön konepajan nimellä. V. 1858 saivat tehtaanisäntä K. J. Lönegren ja kauppias A. Björnberg lupakirjan perustaa Porin konepajan ja valimon Isonsannan saarelle lähelle kaupunkia. Konepaja on suuri ja on yhä käynnissä. Kun lupakirja Rassutehtaan perustamiseen Helsinkiin v. 1860 annettiin kauppaneuvos J. F. Hackmanille y. m., perus- tettiin seuraavana vuonna tehtaan yhteydessä vieläkin oleva konepaja. Maanviljelijä C. Alfthan sai v. 1861 lupakirjan perustaa konepajan, valimon ja höyrylaivavarvin Horttanan kylään Vii- purin pitäjään. Lupakirja siirrettiin v. 1864 valtioneuvos F. Thesleffille, joka muutti Viipurin konepajan, joksi laitosta nyt nimitetään, Viipuriin. V. 1886 lakkasi se yhtiö, joka tehtaan omisti, sitä käyttämästä, mutta pian sen jälkeen otti puolen konepajaa haltuunsa Paul Wahl & Kumpp.:in sähköliike, toisen puolen taasen E. F. Gallenin konepaja, joiden toiminimien hal- lussa konepaja, kahtia jaettuna, nyt on. G. E. Berggrenin konepaja ja valimo Helsingissä sai v. 1862 lupakirjansa, joka annettiin englantilaiselle E. Hillille ynnä osakkaille ja sisälsi hienotaetehtaan oikeudet. Työ lakkasi muu- tamien vuosien perästä, mutta alkoi jälleen v. 1876, ja tehdas voi laskea varsinaisen toimintansa v:sta 1880. Helsingin laivatokan valimon ja konepajan perustamislupa annettiin v. 1865 varatuomari A. Törngrenille, ja laitokset tuli- vat käyntiin v. 1868. V. 1870 perustettiin Helsingissä uho Nissisen metalli- tavara- ja ajokalutehdas, joka on lakannut toimestaan, mutta18 Suomen Kartasto. Karttalehti n:o 23. varten. Konepaja valmistaa kuitenkin teoksia myöskin myytä- väksi. Helsingissä ja sen ympäristöllä olevista konepajoista on J. D. Stenbergin & Poikain konepaja ja valimo vanhin. Sen perustivat näet v. 1851 kapteeniluutnantti O. Ramstedt ja insi- nööri N. Smith. Nämä kaksi herraa laittoivat kaksi vuotta myöhemmin (1853) Osbergin konepajan, jonka perustamislupa annettiin v. 1860 vaskiseppä O. Osbergille ja insinööri A. Badelle. Kone- paja yhdistettiin v. 1892 erään toisen helsinkiläisen konepajan kanssa, jonka koneet muutettiin tänne, ja nyt se käy Kone- ja sillanrakennus-osakeyhtiön konepajan nimellä. V. 1858 saivat tehtaanisäntä K. J. Lönegren ja kauppias A. Björnberg lupakirjan perustaa Porin konepajan ja valimon Isonsannan saarelle lähelle kaupunkia. Konepaja on suuri ja on yhä käynnissä. Kun lupakirja Rassutehtaan perustamiseen Helsinkiin v. 1860 annettiin kauppaneuvos J. F. Hackmanille y. m., perus- tettiin seuraavana vuonna tehtaan yhteydessä vieläkin oleva konepaja. Maanviljelijä C. Alfthan sai v. 1861 lupakirjan perustaa konepajan, valimon ja höyrylaivavarvin Horttanan kylään Vii- purin pitäjään. Lupakirja siirrettiin v. 1864 valtioneuvos F. Thesleffille, joka muutti Viipurin konepajan, joksi laitosta nyt nimitetään, Viipuriin. V. 1886 lakkasi se yhtiö, joka tehtaan omisti, sitä käyttämästä, mutta pian sen jälkeen otti puolen konepajaa haltuunsa Paul Wahl & Kumpp.:in sähköliike, toisen puolen taasen E. F. Gallenin konepaja, joiden toiminimien hal- lussa konepaja, kahtia jaettuna, nyt on. G. E. Berggrenin konepaja ja valimo Helsingissä sai v. 1862 lupakirjansa, joka annettiin englantilaiselle E. Hillille ynnä osakkaille ja sisälsi hienotaetehtaan oikeudet. Työ lakkasi muu- tamien vuosien perästä, mutta alkoi jälleen v. 1876, ja tehdas voi laskea varsinaisen toimintansa v:sta 1880. Helsingin laivatokan valimon ja konepajan perustamislupa annettiin v. 1865 varatuomari A. Törngrenille, ja laitokset tuli- vat käyntiin v. 1868. V. 1870 perustettiin Helsingissä uho Nissisen metalli- tavara- ja ajokalutehdas, joka on lakannut toimestaan, mutta18 Suomen Kartasto. Karttalehti n:o 23. varten. Konepaja valmistaa kuitenkin teoksia myöskin myytä- väksi. Helsingissä ja sen ympäristöllä olevista konepajoista on J. D. Stenbergin & Poikain konepaja ja valimo vanhin. Sen perustivat näet v. 1851 kapteeniluutnantti O. Ramstedt ja insi- nööri N. Smith. Nämä kaksi herraa laittoivat kaksi vuotta myöhemmin (1853) Osbergin konepajan, jonka perustamislupa annettiin v. 1860 vaskiseppä O. Osbergille ja insinööri A. Badelle. Kone- paja yhdistettiin v. 1892 erään toisen helsinkiläisen konepajan kanssa, jonka koneet muutettiin tänne, ja nyt se käy Kone- ja sillanrakennus-osakeyhtiön konepajan nimellä. V. 1858 saivat tehtaanisäntä K. J. Lönegren ja kauppias A. Björnberg lupakirjan perustaa Porin konepajan ja valimon Isonsannan saarelle lähelle kaupunkia. Konepaja on suuri ja on yhä käynnissä. Kun lupakirja Rassutehtaan perustamiseen Helsinkiin v. 1860 annettiin kauppaneuvos J. F. Hackmanille y. m., perus- tettiin seuraavana vuonna tehtaan yhteydessä vieläkin oleva konepaja. Maanviljelijä C. Alfthan sai v. 1861 lupakirjan perustaa konepajan, valimon ja höyrylaivavarvin Horttanan kylään Vii- purin pitäjään. Lupakirja siirrettiin v. 1864 valtioneuvos F. Thesleffille, joka muutti Viipurin konepajan, joksi laitosta nyt nimitetään, Viipuriin. V. 1886 lakkasi se yhtiö, joka tehtaan omisti, sitä käyttämästä, mutta pian sen jälkeen otti puolen konepajaa haltuunsa Paul Wahl & Kumpp.:in sähköliike, toisen puolen taasen E. F. Gallenin konepaja, joiden toiminimien hal- lussa konepaja, kahtia jaettuna, nyt on. G. E. Berggrenin konepaja ja valimo Helsingissä sai v. 1862 lupakirjansa, joka annettiin englantilaiselle E. Hillille ynnä osakkaille ja sisälsi hienotaetehtaan oikeudet. Työ lakkasi muu- tamien vuosien perästä, mutta alkoi jälleen v. 1876, ja tehdas voi laskea varsinaisen toimintansa v:sta 1880. Helsingin laivatokan valimon ja konepajan perustamislupa annettiin v. 1865 varatuomari A. Törngrenille, ja laitokset tuli- vat käyntiin v. 1868. V. 1870 perustettiin Helsingissä uho Nissisen metalli- tavara- ja ajokalutehdas, joka on lakannut toimestaan, mutta --- Metalliteollisuus ja kivilouhokset. 19 on omistaja nyt jälleen avannut tehtaan toisessa osassa kau- punkia. Helsingin Laivavarvin konepajan rakennutti v. 1873 Helsin- gin'laivavarvin osakeyhtiö. Samana vuonna perusti kapteeni K. Korsman Turun uuden konepajan, valimon ja laivavarvin, joka nyt on osakeyhtiön oma. Puhoksen konepajan, valimon ja höyrylaivavarvin (Kiteellä) perusti vv. 1874 ja 1875 kauppaneuvos A. J. Mustonen. V. 1893 tehdas hajoitettiin ja koneet muutettiin Uudenkaupungin telak- kaan. Oulun konepajan, valimon sekä höyrylaivavarvin, jotka ny- kyään ovat osakeyhtiön hallussa, perusti v. 1874 englantilainen J. Berry. Kristiinankaupungin valimon ja konepajan perustivat v. 1875 herrat Björkgvist ja B. Dahlgren; tehdas lakkautettiin yksi- toistavuotisen toiminta-ajan perästä v. 1886. V. Gutzeit & Kumpp.:in konepaja, valimo ja laivatelakka Kotkassa perustettiin v. 1878 korjauspajaksi paikkakunnalla ole- via sahoja, niiden höyryaluksia y. m. varten. E. F. Gallenin Konepajan ja valimon perusti Viipuriin n. v. 1878 työnjohtaja E. F. Gallen, ja muutettiin sittemmin, kuten jo on mainittu, toiseen puoliskoon Viipurin konepajan huo- neistoa. Porvoon konepajaa alkoivat v. 1880 käyttää yhteydessä me- tallivalimon kanssa koneenkäyttäjä O. Bollström ja ent. työn- johtaja C. A. Nyholm. V. 1881 perusti Vaasan konepajan ja valimon insinööri J. E. Salin. Mekaanikko A. T. Erikssonille annettiin v. 1885 lupakirja perustaa Turun vrautateollisuus-osakeyhtiön konepaja ja valimo. Laitos, joka alkujaan perustettiin ajokalujen valmistusta varten, on sittemmin laajennettu suureksi konepajaksi. Lappeenrannan konepajan perusti v. 1885 insinööri W. F. Grönlund. Paul Wahl ja Kumpp.:in sähköpaja perustettiin v. 1887, jolloin valmistus tapahtui Varkaudessa, mutta muutettiin seuraa- vana vuonna Viipuriin, missä Viipurin konepajan toinen puoli, joka oli lakkautettu paria vuotta aikaisemmin, vuokrattiin tätä tarkoitusta varten.Metalliteollisuus ja kivilouhokset. 19 on omistaja nyt jälleen avannut tehtaan toisessa osassa kau- punkia. Helsingin Laivavarvin konepajan rakennutti v. 1873 Helsin- gin'laivavarvin osakeyhtiö. Samana vuonna perusti kapteeni K. Korsman Turun uuden konepajan, valimon ja laivavarvin, joka nyt on osakeyhtiön oma. Puhoksen konepajan, valimon ja höyrylaivavarvin (Kiteellä) perusti vv. 1874 ja 1875 kauppaneuvos A. J. Mustonen. V. 1893 tehdas hajoitettiin ja koneet muutettiin Uudenkaupungin telak- kaan. Oulun konepajan, valimon sekä höyrylaivavarvin, jotka ny- kyään ovat osakeyhtiön hallussa, perusti v. 1874 englantilainen J. Berry. Kristiinankaupungin valimon ja konepajan perustivat v. 1875 herrat Björkgvist ja B. Dahlgren; tehdas lakkautettiin yksi- toistavuotisen toiminta-ajan perästä v. 1886. V. Gutzeit & Kumpp.:in konepaja, valimo ja laivatelakka Kotkassa perustettiin v. 1878 korjauspajaksi paikkakunnalla ole- via sahoja, niiden höyryaluksia y. m. varten. E. F. Gallenin Konepajan ja valimon perusti Viipuriin n. v. 1878 työnjohtaja E. F. Gallen, ja muutettiin sittemmin, kuten jo on mainittu, toiseen puoliskoon Viipurin konepajan huo- neistoa. Porvoon konepajaa alkoivat v. 1880 käyttää yhteydessä me- tallivalimon kanssa koneenkäyttäjä O. Bollström ja ent. työn- johtaja C. A. Nyholm. V. 1881 perusti Vaasan konepajan ja valimon insinööri J. E. Salin. Mekaanikko A. T. Erikssonille annettiin v. 1885 lupakirja perustaa Turun vrautateollisuus-osakeyhtiön konepaja ja valimo. Laitos, joka alkujaan perustettiin ajokalujen valmistusta varten, on sittemmin laajennettu suureksi konepajaksi. Lappeenrannan konepajan perusti v. 1885 insinööri W. F. Grönlund. Paul Wahl ja Kumpp.:in sähköpaja perustettiin v. 1887, jolloin valmistus tapahtui Varkaudessa, mutta muutettiin seuraa- vana vuonna Viipuriin, missä Viipurin konepajan toinen puoli, joka oli lakkautettu paria vuotta aikaisemmin, vuokrattiin tätä tarkoitusta varten.Metalliteollisuus ja kivilouhokset. 19 on omistaja nyt jälleen avannut tehtaan toisessa osassa kau- punkia. Helsingin Laivavarvin konepajan rakennutti v. 1873 Helsin- gin'laivavarvin osakeyhtiö. Samana vuonna perusti kapteeni K. Korsman Turun uuden konepajan, valimon ja laivavarvin, joka nyt on osakeyhtiön oma. Puhoksen konepajan, valimon ja höyrylaivavarvin (Kiteellä) perusti vv. 1874 ja 1875 kauppaneuvos A. J. Mustonen. V. 1893 tehdas hajoitettiin ja koneet muutettiin Uudenkaupungin telak- kaan. Oulun konepajan, valimon sekä höyrylaivavarvin, jotka ny- kyään ovat osakeyhtiön hallussa, perusti v. 1874 englantilainen J. Berry. Kristiinankaupungin valimon ja konepajan perustivat v. 1875 herrat Björkgvist ja B. Dahlgren; tehdas lakkautettiin yksi- toistavuotisen toiminta-ajan perästä v. 1886. V. Gutzeit & Kumpp.:in konepaja, valimo ja laivatelakka Kotkassa perustettiin v. 1878 korjauspajaksi paikkakunnalla ole- via sahoja, niiden höyryaluksia y. m. varten. E. F. Gallenin Konepajan ja valimon perusti Viipuriin n. v. 1878 työnjohtaja E. F. Gallen, ja muutettiin sittemmin, kuten jo on mainittu, toiseen puoliskoon Viipurin konepajan huo- neistoa. Porvoon konepajaa alkoivat v. 1880 käyttää yhteydessä me- tallivalimon kanssa koneenkäyttäjä O. Bollström ja ent. työn- johtaja C. A. Nyholm. V. 1881 perusti Vaasan konepajan ja valimon insinööri J. E. Salin. Mekaanikko A. T. Erikssonille annettiin v. 1885 lupakirja perustaa Turun vrautateollisuus-osakeyhtiön konepaja ja valimo. Laitos, joka alkujaan perustettiin ajokalujen valmistusta varten, on sittemmin laajennettu suureksi konepajaksi. Lappeenrannan konepajan perusti v. 1885 insinööri W. F. Grönlund. Paul Wahl ja Kumpp.:in sähköpaja perustettiin v. 1887, jolloin valmistus tapahtui Varkaudessa, mutta muutettiin seuraa- vana vuonna Viipuriin, missä Viipurin konepajan toinen puoli, joka oli lakkautettu paria vuotta aikaisemmin, vuokrattiin tätä tarkoitusta varten. --- 20 Suomen Kartasto. Karttalehti n:o 23. Karhulan konepajan ja valimon (Kymissä) perusti v. 1887 kapteeni W. Ruth, alkujaan korjauspajaksi rakenteilla olevia tehtaita varten, mutta tehdas on sittemmin melkoisesti laajen- nettu. V. 1888 rakennettiin Helsinkiin ohm Stenbergin konepaja, jonka perustamislupa oli jo v. 1887 myönnetty insinööri J. Stenbergille. Friisin veljesten konepajan Kalajoella perustivat mainitut veljekset v. 1888. Samana vuonna perustivat insinöörit A. Krank ja T. For- sten Lehtoniemen konepajan ja valimon Leppävirroille. Kone- ja sillanrakennus-osakeyhtiön konepaja Helsingissä perustettiin v. 1889 ja yhdistettiin Osbergin tehtaaseen v. 1892; nykyään on tehdas paisunut suurenmoisesti. V. 1890 perusti Suomen Sahanterätehtaan osakeyhtiö Tam- pereelle Sahanterätehtaan, ja samana vuonna alotti toimintansa insinööri Martti Ste- nijn perustama Tikkakosken konepaja Jyväskylän pitäjässä. V. 1891 perustettiin maist. L. Lindelöfin konepaja Herman- niin, lähelle Helsinkiä, mutta siirtyi jo v. 1894 tehdasosakeyhtiö Ilmariselle. Toiminta lakkasi v. 1897 vararikon vuoksi. G. Strömbergin sähköteknillisen konepajan perusti Helsin- kiin v. 1891 insinööri G. Strömberg ja on se melkoisesti laa- jentunut. Uudenkaupungin konepajan ja telakan perusti v. 1893 osake- yhtiö, joka v. 1896 teki vararikon ja on konepaja siitä saakka seisonut. Koneet otettiin osittain Puhoksen konepajasta. Friisin veljesten konepajan (Kokkolassa) perustivat Friisin veljekset v. 1895. Missä ei ole nimenomaan sanottu, että liike on lakannut, ovat kaikki edellä mainitut konepajat yhä käynnissä. Tähän luetteloon ei ole otettu kaikkia rautatehtaiden yh- teydessä olevia konepajoja ja valimoita, koska ne ovat jo ennen mainitut. Vaikka osa niistä on edelleen säilyttänyt alkuperäisen tarkoituksensa, nimittäin tyydyttää ainoastaan rautatehtaan tar- peita, on kuitenkin aikain kuluessa useampia melkoisesti laajen- nettu ja voivat ne nyt jo tuotannossa kilpailla niiden konepajo-20 Suomen Kartasto. Karttalehti n:o 23. Karhulan konepajan ja valimon (Kymissä) perusti v. 1887 kapteeni W. Ruth, alkujaan korjauspajaksi rakenteilla olevia tehtaita varten, mutta tehdas on sittemmin melkoisesti laajen- nettu. V. 1888 rakennettiin Helsinkiin ohm Stenbergin konepaja, jonka perustamislupa oli jo v. 1887 myönnetty insinööri J. Stenbergille. Friisin veljesten konepajan Kalajoella perustivat mainitut veljekset v. 1888. Samana vuonna perustivat insinöörit A. Krank ja T. For- sten Lehtoniemen konepajan ja valimon Leppävirroille. Kone- ja sillanrakennus-osakeyhtiön konepaja Helsingissä perustettiin v. 1889 ja yhdistettiin Osbergin tehtaaseen v. 1892; nykyään on tehdas paisunut suurenmoisesti. V. 1890 perusti Suomen Sahanterätehtaan osakeyhtiö Tam- pereelle Sahanterätehtaan, ja samana vuonna alotti toimintansa insinööri Martti Ste- nijn perustama Tikkakosken konepaja Jyväskylän pitäjässä. V. 1891 perustettiin maist. L. Lindelöfin konepaja Herman- niin, lähelle Helsinkiä, mutta siirtyi jo v. 1894 tehdasosakeyhtiö Ilmariselle. Toiminta lakkasi v. 1897 vararikon vuoksi. G. Strömbergin sähköteknillisen konepajan perusti Helsin- kiin v. 1891 insinööri G. Strömberg ja on se melkoisesti laa- jentunut. Uudenkaupungin konepajan ja telakan perusti v. 1893 osake- yhtiö, joka v. 1896 teki vararikon ja on konepaja siitä saakka seisonut. Koneet otettiin osittain Puhoksen konepajasta. Friisin veljesten konepajan (Kokkolassa) perustivat Friisin veljekset v. 1895. Missä ei ole nimenomaan sanottu, että liike on lakannut, ovat kaikki edellä mainitut konepajat yhä käynnissä. Tähän luetteloon ei ole otettu kaikkia rautatehtaiden yh- teydessä olevia konepajoja ja valimoita, koska ne ovat jo ennen mainitut. Vaikka osa niistä on edelleen säilyttänyt alkuperäisen tarkoituksensa, nimittäin tyydyttää ainoastaan rautatehtaan tar- peita, on kuitenkin aikain kuluessa useampia melkoisesti laajen- nettu ja voivat ne nyt jo tuotannossa kilpailla niiden konepajo-20 Suomen Kartasto. Karttalehti n:o 23. Karhulan konepajan ja valimon (Kymissä) perusti v. 1887 kapteeni W. Ruth, alkujaan korjauspajaksi rakenteilla olevia tehtaita varten, mutta tehdas on sittemmin melkoisesti laajen- nettu. V. 1888 rakennettiin Helsinkiin ohm Stenbergin konepaja, jonka perustamislupa oli jo v. 1887 myönnetty insinööri J. Stenbergille. Friisin veljesten konepajan Kalajoella perustivat mainitut veljekset v. 1888. Samana vuonna perustivat insinöörit A. Krank ja T. For- sten Lehtoniemen konepajan ja valimon Leppävirroille. Kone- ja sillanrakennus-osakeyhtiön konepaja Helsingissä perustettiin v. 1889 ja yhdistettiin Osbergin tehtaaseen v. 1892; nykyään on tehdas paisunut suurenmoisesti. V. 1890 perusti Suomen Sahanterätehtaan osakeyhtiö Tam- pereelle Sahanterätehtaan, ja samana vuonna alotti toimintansa insinööri Martti Ste- nijn perustama Tikkakosken konepaja Jyväskylän pitäjässä. V. 1891 perustettiin maist. L. Lindelöfin konepaja Herman- niin, lähelle Helsinkiä, mutta siirtyi jo v. 1894 tehdasosakeyhtiö Ilmariselle. Toiminta lakkasi v. 1897 vararikon vuoksi. G. Strömbergin sähköteknillisen konepajan perusti Helsin- kiin v. 1891 insinööri G. Strömberg ja on se melkoisesti laa- jentunut. Uudenkaupungin konepajan ja telakan perusti v. 1893 osake- yhtiö, joka v. 1896 teki vararikon ja on konepaja siitä saakka seisonut. Koneet otettiin osittain Puhoksen konepajasta. Friisin veljesten konepajan (Kokkolassa) perustivat Friisin veljekset v. 1895. Missä ei ole nimenomaan sanottu, että liike on lakannut, ovat kaikki edellä mainitut konepajat yhä käynnissä. Tähän luetteloon ei ole otettu kaikkia rautatehtaiden yh- teydessä olevia konepajoja ja valimoita, koska ne ovat jo ennen mainitut. Vaikka osa niistä on edelleen säilyttänyt alkuperäisen tarkoituksensa, nimittäin tyydyttää ainoastaan rautatehtaan tar- peita, on kuitenkin aikain kuluessa useampia melkoisesti laajen- nettu ja voivat ne nyt jo tuotannossa kilpailla niiden konepajo- --- Metalliteollisuus ja kivilouhokset. 21 jen kanssa, joita on perustettu yksinomaisesti koneteollisuutta varten. Sellaisia ovat Taalintehtaalla, Fiskarsissa, Tampereella, Värtsilässä ja Varkaudessa olevat konepajat, jotka ovat perus- tetut tämän vuosisadan alkupuoliskolla ja ovat panneet alulle suomalaisen koneenvalmistuksen. Ill. Jalompia laitoksia. Kärkelän kuparihytin Karjalohjalla perustivat v. 1765 Orijär- ven kaivosyhtiön osakkaat Finlayson, Kiik ja Forsell, mainitusta kaivoksesta saatavien malmien sulattamista varten. Laitos, joka siitä saakka on ollut käynnissä, paitsi vuosina 1812—1829, lo- petti toimintansa v. 1883. Perniössä olevan Kosken rautatehtaan omistaja B. M. Björkman sai v. 1799 lupakirjan perustaa Kosken kuparitehtaan käyttääkseen Orijärven malmia. Tehdas lakkautettiin v. 1848, vaikka sen lupakirja kuoletettiin vasta v. 1867. V. 1818 annettiin tehtaanomistaja B. M. Björkmanille lupa perustaa ja käyttää Fiskarsin kuparivasaraa Pohjan pitäjässä. Laitos, jossa oli kasarrusahjo ja n. s. karikeuuni, ei ole ollut käynnissä vista 1884 alkaen. Vähän ennen vuotta 1817 olivat kauppiaat Nabokoff ja Snjetkoff perustamassaan kuparihytissä Herajoen varrella Enon pitäjässä sulattaneet kuparia lähistössä olevista vaskisuonista. Sit- temmin laitos rappeutui, vaan v. 1841 saivat Snjetkoff, Don- koffski y. m. lupakirjan käyttää Herajoen kuparitehdasta nimellä Arkangel-Herajoki Savod. Suuret kustannukset maksettiin ja 1844 suoritettiin vähäinen sulatus, jonka jälkeen tehdas lakkau- tettiin. V. 1823 sai englantilainen Lionel Lukin luvan perustaa Pitkänrannan kuparitehtaan Impilahdella. Lupakirjan ajanmäärä laiminlyötiin ja 1832 annettiin kolleginneuvos Wsevolod Omelja- noffille uusi lupakirja, mutta hän ei ollut vielä v. 1840 saanut tehdastaan vakinaiseen käyntiin, jota nyt kutsuttiin »Mitrofanin kupari- ja tinatehtaaksi». Sillä aikaa olivat muut henkilöt val- lanneet uusia vaskisuonia lähistössä ja heille annettin v. 1840 » Aleksandran kupari- ja tinatehtaan» perustamislupa. TehtaanMetalliteollisuus ja kivilouhokset. 21 jen kanssa, joita on perustettu yksinomaisesti koneteollisuutta varten. Sellaisia ovat Taalintehtaalla, Fiskarsissa, Tampereella, Värtsilässä ja Varkaudessa olevat konepajat, jotka ovat perus- tetut tämän vuosisadan alkupuoliskolla ja ovat panneet alulle suomalaisen koneenvalmistuksen. Ill. Jalompia laitoksia. Kärkelän kuparihytin Karjalohjalla perustivat v. 1765 Orijär- ven kaivosyhtiön osakkaat Finlayson, Kiik ja Forsell, mainitusta kaivoksesta saatavien malmien sulattamista varten. Laitos, joka siitä saakka on ollut käynnissä, paitsi vuosina 1812—1829, lo- petti toimintansa v. 1883. Perniössä olevan Kosken rautatehtaan omistaja B. M. Björkman sai v. 1799 lupakirjan perustaa Kosken kuparitehtaan käyttääkseen Orijärven malmia. Tehdas lakkautettiin v. 1848, vaikka sen lupakirja kuoletettiin vasta v. 1867. V. 1818 annettiin tehtaanomistaja B. M. Björkmanille lupa perustaa ja käyttää Fiskarsin kuparivasaraa Pohjan pitäjässä. Laitos, jossa oli kasarrusahjo ja n. s. karikeuuni, ei ole ollut käynnissä vista 1884 alkaen. Vähän ennen vuotta 1817 olivat kauppiaat Nabokoff ja Snjetkoff perustamassaan kuparihytissä Herajoen varrella Enon pitäjässä sulattaneet kuparia lähistössä olevista vaskisuonista. Sit- temmin laitos rappeutui, vaan v. 1841 saivat Snjetkoff, Don- koffski y. m. lupakirjan käyttää Herajoen kuparitehdasta nimellä Arkangel-Herajoki Savod. Suuret kustannukset maksettiin ja 1844 suoritettiin vähäinen sulatus, jonka jälkeen tehdas lakkau- tettiin. V. 1823 sai englantilainen Lionel Lukin luvan perustaa Pitkänrannan kuparitehtaan Impilahdella. Lupakirjan ajanmäärä laiminlyötiin ja 1832 annettiin kolleginneuvos Wsevolod Omelja- noffille uusi lupakirja, mutta hän ei ollut vielä v. 1840 saanut tehdastaan vakinaiseen käyntiin, jota nyt kutsuttiin »Mitrofanin kupari- ja tinatehtaaksi». Sillä aikaa olivat muut henkilöt val- lanneet uusia vaskisuonia lähistössä ja heille annettin v. 1840 » Aleksandran kupari- ja tinatehtaan» perustamislupa. TehtaanMetalliteollisuus ja kivilouhokset. 21 jen kanssa, joita on perustettu yksinomaisesti koneteollisuutta varten. Sellaisia ovat Taalintehtaalla, Fiskarsissa, Tampereella, Värtsilässä ja Varkaudessa olevat konepajat, jotka ovat perus- tetut tämän vuosisadan alkupuoliskolla ja ovat panneet alulle suomalaisen koneenvalmistuksen. Ill. Jalompia laitoksia. Kärkelän kuparihytin Karjalohjalla perustivat v. 1765 Orijär- ven kaivosyhtiön osakkaat Finlayson, Kiik ja Forsell, mainitusta kaivoksesta saatavien malmien sulattamista varten. Laitos, joka siitä saakka on ollut käynnissä, paitsi vuosina 1812—1829, lo- petti toimintansa v. 1883. Perniössä olevan Kosken rautatehtaan omistaja B. M. Björkman sai v. 1799 lupakirjan perustaa Kosken kuparitehtaan käyttääkseen Orijärven malmia. Tehdas lakkautettiin v. 1848, vaikka sen lupakirja kuoletettiin vasta v. 1867. V. 1818 annettiin tehtaanomistaja B. M. Björkmanille lupa perustaa ja käyttää Fiskarsin kuparivasaraa Pohjan pitäjässä. Laitos, jossa oli kasarrusahjo ja n. s. karikeuuni, ei ole ollut käynnissä vista 1884 alkaen. Vähän ennen vuotta 1817 olivat kauppiaat Nabokoff ja Snjetkoff perustamassaan kuparihytissä Herajoen varrella Enon pitäjässä sulattaneet kuparia lähistössä olevista vaskisuonista. Sit- temmin laitos rappeutui, vaan v. 1841 saivat Snjetkoff, Don- koffski y. m. lupakirjan käyttää Herajoen kuparitehdasta nimellä Arkangel-Herajoki Savod. Suuret kustannukset maksettiin ja 1844 suoritettiin vähäinen sulatus, jonka jälkeen tehdas lakkau- tettiin. V. 1823 sai englantilainen Lionel Lukin luvan perustaa Pitkänrannan kuparitehtaan Impilahdella. Lupakirjan ajanmäärä laiminlyötiin ja 1832 annettiin kolleginneuvos Wsevolod Omelja- noffille uusi lupakirja, mutta hän ei ollut vielä v. 1840 saanut tehdastaan vakinaiseen käyntiin, jota nyt kutsuttiin »Mitrofanin kupari- ja tinatehtaaksi». Sillä aikaa olivat muut henkilöt val- lanneet uusia vaskisuonia lähistössä ja heille annettin v. 1840 » Aleksandran kupari- ja tinatehtaan» perustamislupa. Tehtaan --- 22 Suomen Kartasto. Karttalehti n:o 23. osti pari vuotta myöhemmin kauppias H. Klee. V.1847 kumpi- kin kuparitehdas myytiin eräälle pietarilaiselle yhtiölle, jonka nimenä oli »Komppania Pitkänrannan kupari- ja tinakaivosten käyttämistä varten» ja jolle uusi lupakirja annettiin 1848. V.1896 tehdas siirtyi » Vuoriosakeyhtiö Ladogan» haltuun, mutta on hiljattain jälleen joutunut uudelle omistajalle, nimittäin pietari- laiselle Aleksandrovin teräsvalimotehtaan osakeyhtiölle». V. 1877 perusti vuorinotario G. Westman Joensuuhun Pohjan pitäjään Joensuun (Äminnen) sinkkitehtaan, käyttääkseen Orijärven sinkki- ja kuparimalmia. Valmistusta harjoitettiin aino- astaan koetteeksi kahtena seuraavana vuonna, niin että 1879 saatiin myöskin raakaa sinkkiä, mutta toiminta lakkasi seuraa- vana vuonna. IV. Rautakaivoksia. Suomen vanhin rautakaivos Ojamo Lohjalla, jonka pani alulle jo 1542 Etelä-Suomen laamanni Eerikki Fleming, on useita kertoja jätetty autioksi ja jälleen avattu. Sekä Mustion, Anskuun että myöskin Pinjaisten masuunit perustettiin täältä saatavan malmin varaan. Viimeiseksi siinä tehtiin louhimistöitä 1850. Kun vuorimestarinarkisto hävisi Turun palossa, ei voida antaa edes likimaista ilmoitusta tästä kaivoksesta saadusta malmista. Längvikin rautakaivoksen Inkoossa avasi jo 1650-luvulla Fagervikin masuunia varten Karl Billsten ja jo v. 1663 siitä oli saatu melkoisesti malmia. Vv. 1843—46 ja 1860 saatiin noin 426 tonnia malmia, jonka jälkeen kaivos jätettiin autioksi. Malmbergin kaivoksen Kiskossa avasi v. 1670 Johan Thor- wöst, joka sulatti malmin Fiskarsin masuunissa. Malminotto taukosi 1700-luvun alussa ja kaivos täyttyi onnettoman sattuman vuoksi vedellä. Kaivos oli sitten autiona aina vuoteen 1813, jolloin ryhdyttiin jälleen työhön, mikä kuitenkin seisahtui pian sen jälkeen ja tuli käyntiin vasta v. 1823—1866. Tänä viime- mainittuna ajanjaksona malmia louhittiin noin 19,900 tonnia. Sillbölen kaivoksen Helsingin pitäjässä keksi v. 1744 vuori- mestari Linder ja kaivosta louhittiin 1770-luvun alkuun, jolloin 8,120 tonnia malmia oli kaivoksesta saatu. Työhön ryhdyttiin jälleen v. 1785 ja jatkui työ vuoteen 1788, jolloin oli louhittu22 Suomen Kartasto. Karttalehti n:o 23. osti pari vuotta myöhemmin kauppias H. Klee. V.1847 kumpi- kin kuparitehdas myytiin eräälle pietarilaiselle yhtiölle, jonka nimenä oli »Komppania Pitkänrannan kupari- ja tinakaivosten käyttämistä varten» ja jolle uusi lupakirja annettiin 1848. V.1896 tehdas siirtyi » Vuoriosakeyhtiö Ladogan» haltuun, mutta on hiljattain jälleen joutunut uudelle omistajalle, nimittäin pietari- laiselle Aleksandrovin teräsvalimotehtaan osakeyhtiölle». V. 1877 perusti vuorinotario G. Westman Joensuuhun Pohjan pitäjään Joensuun (Äminnen) sinkkitehtaan, käyttääkseen Orijärven sinkki- ja kuparimalmia. Valmistusta harjoitettiin aino- astaan koetteeksi kahtena seuraavana vuonna, niin että 1879 saatiin myöskin raakaa sinkkiä, mutta toiminta lakkasi seuraa- vana vuonna. IV. Rautakaivoksia. Suomen vanhin rautakaivos Ojamo Lohjalla, jonka pani alulle jo 1542 Etelä-Suomen laamanni Eerikki Fleming, on useita kertoja jätetty autioksi ja jälleen avattu. Sekä Mustion, Anskuun että myöskin Pinjaisten masuunit perustettiin täältä saatavan malmin varaan. Viimeiseksi siinä tehtiin louhimistöitä 1850. Kun vuorimestarinarkisto hävisi Turun palossa, ei voida antaa edes likimaista ilmoitusta tästä kaivoksesta saadusta malmista. Längvikin rautakaivoksen Inkoossa avasi jo 1650-luvulla Fagervikin masuunia varten Karl Billsten ja jo v. 1663 siitä oli saatu melkoisesti malmia. Vv. 1843—46 ja 1860 saatiin noin 426 tonnia malmia, jonka jälkeen kaivos jätettiin autioksi. Malmbergin kaivoksen Kiskossa avasi v. 1670 Johan Thor- wöst, joka sulatti malmin Fiskarsin masuunissa. Malminotto taukosi 1700-luvun alussa ja kaivos täyttyi onnettoman sattuman vuoksi vedellä. Kaivos oli sitten autiona aina vuoteen 1813, jolloin ryhdyttiin jälleen työhön, mikä kuitenkin seisahtui pian sen jälkeen ja tuli käyntiin vasta v. 1823—1866. Tänä viime- mainittuna ajanjaksona malmia louhittiin noin 19,900 tonnia. Sillbölen kaivoksen Helsingin pitäjässä keksi v. 1744 vuori- mestari Linder ja kaivosta louhittiin 1770-luvun alkuun, jolloin 8,120 tonnia malmia oli kaivoksesta saatu. Työhön ryhdyttiin jälleen v. 1785 ja jatkui työ vuoteen 1788, jolloin oli louhittu22 Suomen Kartasto. Karttalehti n:o 23. osti pari vuotta myöhemmin kauppias H. Klee. V.1847 kumpi- kin kuparitehdas myytiin eräälle pietarilaiselle yhtiölle, jonka nimenä oli »Komppania Pitkänrannan kupari- ja tinakaivosten käyttämistä varten» ja jolle uusi lupakirja annettiin 1848. V.1896 tehdas siirtyi » Vuoriosakeyhtiö Ladogan» haltuun, mutta on hiljattain jälleen joutunut uudelle omistajalle, nimittäin pietari- laiselle Aleksandrovin teräsvalimotehtaan osakeyhtiölle». V. 1877 perusti vuorinotario G. Westman Joensuuhun Pohjan pitäjään Joensuun (Äminnen) sinkkitehtaan, käyttääkseen Orijärven sinkki- ja kuparimalmia. Valmistusta harjoitettiin aino- astaan koetteeksi kahtena seuraavana vuonna, niin että 1879 saatiin myöskin raakaa sinkkiä, mutta toiminta lakkasi seuraa- vana vuonna. IV. Rautakaivoksia. Suomen vanhin rautakaivos Ojamo Lohjalla, jonka pani alulle jo 1542 Etelä-Suomen laamanni Eerikki Fleming, on useita kertoja jätetty autioksi ja jälleen avattu. Sekä Mustion, Anskuun että myöskin Pinjaisten masuunit perustettiin täältä saatavan malmin varaan. Viimeiseksi siinä tehtiin louhimistöitä 1850. Kun vuorimestarinarkisto hävisi Turun palossa, ei voida antaa edes likimaista ilmoitusta tästä kaivoksesta saadusta malmista. Längvikin rautakaivoksen Inkoossa avasi jo 1650-luvulla Fagervikin masuunia varten Karl Billsten ja jo v. 1663 siitä oli saatu melkoisesti malmia. Vv. 1843—46 ja 1860 saatiin noin 426 tonnia malmia, jonka jälkeen kaivos jätettiin autioksi. Malmbergin kaivoksen Kiskossa avasi v. 1670 Johan Thor- wöst, joka sulatti malmin Fiskarsin masuunissa. Malminotto taukosi 1700-luvun alussa ja kaivos täyttyi onnettoman sattuman vuoksi vedellä. Kaivos oli sitten autiona aina vuoteen 1813, jolloin ryhdyttiin jälleen työhön, mikä kuitenkin seisahtui pian sen jälkeen ja tuli käyntiin vasta v. 1823—1866. Tänä viime- mainittuna ajanjaksona malmia louhittiin noin 19,900 tonnia. Sillbölen kaivoksen Helsingin pitäjässä keksi v. 1744 vuori- mestari Linder ja kaivosta louhittiin 1770-luvun alkuun, jolloin 8,120 tonnia malmia oli kaivoksesta saatu. Työhön ryhdyttiin jälleen v. 1785 ja jatkui työ vuoteen 1788, jolloin oli louhittu --- Metalliteollisuus ja kivilouhokset. 23 2,086 tonnia malmia. Kaivos oli nyt autiona v:een 1823, josta alkaen louhimista harjoitettiin 1866 saakka, jolloin oli noin 26,700 tonnia malmia nostettuna. Stansvikin kaivoksen Helsingin pitäjässä keksi kapteeni Frese, joka v. 1766 ryhtyi siinä työhön tehtaanisäntä Hisingin ja majuri Tauben kanssa. Vista 1796 vieen 1797 käytti sitä v. t. ylimaasmestari C. O. Bremer, mutta oli sitten autiona v:een 1827, jolloin se oli käynnissä ainoastaan muutaman kuukauden. V. 1830 alkoi jälleen työ muutamaksi vuodeksi. V.1836 tehtiin kaivoksessa jälleen työtä lyhyen autionaolon perästä, mutta kaivostyö seisahtui jälleen pian, jonka jälkeen valtio vv. 1838 ja 1839 koetteeksi teki kaivos-alkuja moneen paikkaan kaivoksen lähistöön, mikä jälkeen ei mitään työtä ole tehty. Kulonsuonmäen kaivos Pyhäjärvellä (Uud. 1.) keksittiin 1818 ja sitä on käytetty yksinomaisesti Karkkilan masuunia varten. Siinä on tehty työtä 1819, 1825—86 ja 1888; louhitun malmin määrä on noin 23,600 tonnia. Karstun vanhan rautakaivoksen Lohjalla tutki 1824 E. J. Vestling ja työtä tehtiin 1840, 1845—48, jolloin sitä louhittiin yhdessä Ojamon kanssa, 1851—52 ja 1863—65. Saatu malmi- määrä on noin 975 tonnia. Jussaaren rautakaivoksen Pohjan pitäjässä keksi 1834 malminetsijä E. J. Vestling ja kaivosta käytettiin 1834—36, 1840—44, 1846—54 ja 1856—61. Kaivosta on koko ajan käyt- tänyt valtio. Saadun malmin määrä on noin 30,700 tonnia. Eräs osakeyhtiö on aivan hiljattain ruvennut muokkaamaan Jussaaren malmikenttää, tehden uusia kaivosalkuja edemmäksi merelle päin. Juvakaisenmaan rautamalmikenttä Ylitorniolla vallattiin 1840 ja oli työ käynnissä kolmisen vuotta, jolla ajalla louhittiin malmia noin 180 tonnia. I Lupikon rautakaivosta Impilahdella alettiin louhia v. 1866 Lupikon masuunia varten. Kaivostyö seisahtui jo v. 1873 ja oli kaivoksesta saatu malmia noin 2,720 tonnia. Suomen nuorin rautakaivos on Välimäki Sortavalan pitä- jässä: sen valtasi v. 1888 ent. tehtaanomistaja C. Husgafvel. Äskenmainittuja Jussaarella toimitettuja töitä lukuunottamatta, on Välimäki ainoa rautamalmikaivos, mikä nykyään on käyn-Metalliteollisuus ja kivilouhokset. 23 2,086 tonnia malmia. Kaivos oli nyt autiona v:een 1823, josta alkaen louhimista harjoitettiin 1866 saakka, jolloin oli noin 26,700 tonnia malmia nostettuna. Stansvikin kaivoksen Helsingin pitäjässä keksi kapteeni Frese, joka v. 1766 ryhtyi siinä työhön tehtaanisäntä Hisingin ja majuri Tauben kanssa. Vista 1796 vieen 1797 käytti sitä v. t. ylimaasmestari C. O. Bremer, mutta oli sitten autiona v:een 1827, jolloin se oli käynnissä ainoastaan muutaman kuukauden. V. 1830 alkoi jälleen työ muutamaksi vuodeksi. V.1836 tehtiin kaivoksessa jälleen työtä lyhyen autionaolon perästä, mutta kaivostyö seisahtui jälleen pian, jonka jälkeen valtio vv. 1838 ja 1839 koetteeksi teki kaivos-alkuja moneen paikkaan kaivoksen lähistöön, mikä jälkeen ei mitään työtä ole tehty. Kulonsuonmäen kaivos Pyhäjärvellä (Uud. 1.) keksittiin 1818 ja sitä on käytetty yksinomaisesti Karkkilan masuunia varten. Siinä on tehty työtä 1819, 1825—86 ja 1888; louhitun malmin määrä on noin 23,600 tonnia. Karstun vanhan rautakaivoksen Lohjalla tutki 1824 E. J. Vestling ja työtä tehtiin 1840, 1845—48, jolloin sitä louhittiin yhdessä Ojamon kanssa, 1851—52 ja 1863—65. Saatu malmi- määrä on noin 975 tonnia. Jussaaren rautakaivoksen Pohjan pitäjässä keksi 1834 malminetsijä E. J. Vestling ja kaivosta käytettiin 1834—36, 1840—44, 1846—54 ja 1856—61. Kaivosta on koko ajan käyt- tänyt valtio. Saadun malmin määrä on noin 30,700 tonnia. Eräs osakeyhtiö on aivan hiljattain ruvennut muokkaamaan Jussaaren malmikenttää, tehden uusia kaivosalkuja edemmäksi merelle päin. Juvakaisenmaan rautamalmikenttä Ylitorniolla vallattiin 1840 ja oli työ käynnissä kolmisen vuotta, jolla ajalla louhittiin malmia noin 180 tonnia. I Lupikon rautakaivosta Impilahdella alettiin louhia v. 1866 Lupikon masuunia varten. Kaivostyö seisahtui jo v. 1873 ja oli kaivoksesta saatu malmia noin 2,720 tonnia. Suomen nuorin rautakaivos on Välimäki Sortavalan pitä- jässä: sen valtasi v. 1888 ent. tehtaanomistaja C. Husgafvel. Äskenmainittuja Jussaarella toimitettuja töitä lukuunottamatta, on Välimäki ainoa rautamalmikaivos, mikä nykyään on käyn-Metalliteollisuus ja kivilouhokset. 23 2,086 tonnia malmia. Kaivos oli nyt autiona v:een 1823, josta alkaen louhimista harjoitettiin 1866 saakka, jolloin oli noin 26,700 tonnia malmia nostettuna. Stansvikin kaivoksen Helsingin pitäjässä keksi kapteeni Frese, joka v. 1766 ryhtyi siinä työhön tehtaanisäntä Hisingin ja majuri Tauben kanssa. Vista 1796 vieen 1797 käytti sitä v. t. ylimaasmestari C. O. Bremer, mutta oli sitten autiona v:een 1827, jolloin se oli käynnissä ainoastaan muutaman kuukauden. V. 1830 alkoi jälleen työ muutamaksi vuodeksi. V.1836 tehtiin kaivoksessa jälleen työtä lyhyen autionaolon perästä, mutta kaivostyö seisahtui jälleen pian, jonka jälkeen valtio vv. 1838 ja 1839 koetteeksi teki kaivos-alkuja moneen paikkaan kaivoksen lähistöön, mikä jälkeen ei mitään työtä ole tehty. Kulonsuonmäen kaivos Pyhäjärvellä (Uud. 1.) keksittiin 1818 ja sitä on käytetty yksinomaisesti Karkkilan masuunia varten. Siinä on tehty työtä 1819, 1825—86 ja 1888; louhitun malmin määrä on noin 23,600 tonnia. Karstun vanhan rautakaivoksen Lohjalla tutki 1824 E. J. Vestling ja työtä tehtiin 1840, 1845—48, jolloin sitä louhittiin yhdessä Ojamon kanssa, 1851—52 ja 1863—65. Saatu malmi- määrä on noin 975 tonnia. Jussaaren rautakaivoksen Pohjan pitäjässä keksi 1834 malminetsijä E. J. Vestling ja kaivosta käytettiin 1834—36, 1840—44, 1846—54 ja 1856—61. Kaivosta on koko ajan käyt- tänyt valtio. Saadun malmin määrä on noin 30,700 tonnia. Eräs osakeyhtiö on aivan hiljattain ruvennut muokkaamaan Jussaaren malmikenttää, tehden uusia kaivosalkuja edemmäksi merelle päin. Juvakaisenmaan rautamalmikenttä Ylitorniolla vallattiin 1840 ja oli työ käynnissä kolmisen vuotta, jolla ajalla louhittiin malmia noin 180 tonnia. I Lupikon rautakaivosta Impilahdella alettiin louhia v. 1866 Lupikon masuunia varten. Kaivostyö seisahtui jo v. 1873 ja oli kaivoksesta saatu malmia noin 2,720 tonnia. Suomen nuorin rautakaivos on Välimäki Sortavalan pitä- jässä: sen valtasi v. 1888 ent. tehtaanomistaja C. Husgafvel. Äskenmainittuja Jussaarella toimitettuja töitä lukuunottamatta, on Välimäki ainoa rautamalmikaivos, mikä nykyään on käyn- --- 24 Suomen Kartasto. Karttalehti n:o 23. nissä. Suuri osa malmia tehdään sähkön avulla annolliseksi ja viedään Putiloffin yhtiölle Pietariin. Vuoteen 1897 saakka saa- tua malmia on noin 56,200 tonnia. V. Jalompien metallien kaivoksia. Orijärven kuparikaivoksen Kiskossa keksivät v. 1757 kaivos- vouti A. Holmberg ja J. Jakobson ja sen valtasivat seuravana vuonna Finlayson, Kiik ja Forsell eli Orijärven tehdasyhtiön osakkaat. Kaivos, joka ollut keskeytymättä käynnissä vista 1758 viteen 1870, oli seisauksissa vv. 1871—75, jonka jälkeen louhi- mista jatkui 1882 v:n loppuun, jolloin kaivostyö toistaiseksi kes- keytyi. Tänä pitkänä työkautena on kaivos antanut noin 206,200 tonnia malmia. Pitkänrannan kupari- ja tinakaivos Impilahdella oli tunnet- tuna muutamia vuosia, ennenkuin sen 1814 valtasivat Baranoff, Oshwinzoff ja Amsimoff. Sen valtasi uudestaan Lionel Lukin v. 1821 ja V. Omeljanoff 1832; vista 1847 alkaen sitä ruvettiin käyttämään entistä suuremmalla voimalla, jonka jälkeen työ on useissa kuiluissa lyhyillä keskeytyksillä vv. 1866—68, 1874 ja 1879, jatkunut nykyisiin aikoihin saakka. Kaivoksesta on v:teen 1895 saakka otettu kuparimalmia noin 301,700 tonnia ja tina- malmia noin 33.600 tonnia. Nykyään saadaan myöskin rauta- malmia, jota sähkön avulla tehdään annolliseksi. Kullanhuuhtomot Suomen Lapissa. Kun norjalainen vuori- mestari T. Dahll oli geoloogisilla tutkimuksillaan 1867 löytänyt kultaa Tenojokeen laskevista haarajoista Norjassa ja ilmoittanut tämän yksityisessä kirjeessä vuorimestari E. H. Furuhjelmille, varusti Suomen valtio v. 1868 kullanetsintäretkikunnan, jota johti silloinen ylimääräinen vuori-insinööri J. C. Lihr. Tämä retkikunta sai selville, että Ivalojoki näytti sisältävän enimmän kultaa, jonka vuoksi valtio toistaiseksi pidätti itsellensä oikeuden huuhtoa yksinään kultaa sekä siinä, että sen läheisessä Vasko- joessa. Siitä huolimatta lähtivät entiset merimiehet Ervast, Lepistö ja Björkman kesällä 1869 Ivalojoelle, palaten syksyllä jotenkin runsaan kullansaalin kanssa, joten Lihrin arvelu oli todistettu oikeaksi. Vista 1870 on huuhtomistyötä harjoitettu Ivalojoessa24 Suomen Kartasto. Karttalehti n:o 23. nissä. Suuri osa malmia tehdään sähkön avulla annolliseksi ja viedään Putiloffin yhtiölle Pietariin. Vuoteen 1897 saakka saa- tua malmia on noin 56,200 tonnia. V. Jalompien metallien kaivoksia. Orijärven kuparikaivoksen Kiskossa keksivät v. 1757 kaivos- vouti A. Holmberg ja J. Jakobson ja sen valtasivat seuravana vuonna Finlayson, Kiik ja Forsell eli Orijärven tehdasyhtiön osakkaat. Kaivos, joka ollut keskeytymättä käynnissä vista 1758 viteen 1870, oli seisauksissa vv. 1871—75, jonka jälkeen louhi- mista jatkui 1882 v:n loppuun, jolloin kaivostyö toistaiseksi kes- keytyi. Tänä pitkänä työkautena on kaivos antanut noin 206,200 tonnia malmia. Pitkänrannan kupari- ja tinakaivos Impilahdella oli tunnet- tuna muutamia vuosia, ennenkuin sen 1814 valtasivat Baranoff, Oshwinzoff ja Amsimoff. Sen valtasi uudestaan Lionel Lukin v. 1821 ja V. Omeljanoff 1832; vista 1847 alkaen sitä ruvettiin käyttämään entistä suuremmalla voimalla, jonka jälkeen työ on useissa kuiluissa lyhyillä keskeytyksillä vv. 1866—68, 1874 ja 1879, jatkunut nykyisiin aikoihin saakka. Kaivoksesta on v:teen 1895 saakka otettu kuparimalmia noin 301,700 tonnia ja tina- malmia noin 33.600 tonnia. Nykyään saadaan myöskin rauta- malmia, jota sähkön avulla tehdään annolliseksi. Kullanhuuhtomot Suomen Lapissa. Kun norjalainen vuori- mestari T. Dahll oli geoloogisilla tutkimuksillaan 1867 löytänyt kultaa Tenojokeen laskevista haarajoista Norjassa ja ilmoittanut tämän yksityisessä kirjeessä vuorimestari E. H. Furuhjelmille, varusti Suomen valtio v. 1868 kullanetsintäretkikunnan, jota johti silloinen ylimääräinen vuori-insinööri J. C. Lihr. Tämä retkikunta sai selville, että Ivalojoki näytti sisältävän enimmän kultaa, jonka vuoksi valtio toistaiseksi pidätti itsellensä oikeuden huuhtoa yksinään kultaa sekä siinä, että sen läheisessä Vasko- joessa. Siitä huolimatta lähtivät entiset merimiehet Ervast, Lepistö ja Björkman kesällä 1869 Ivalojoelle, palaten syksyllä jotenkin runsaan kullansaalin kanssa, joten Lihrin arvelu oli todistettu oikeaksi. Vista 1870 on huuhtomistyötä harjoitettu Ivalojoessa24 Suomen Kartasto. Karttalehti n:o 23. nissä. Suuri osa malmia tehdään sähkön avulla annolliseksi ja viedään Putiloffin yhtiölle Pietariin. Vuoteen 1897 saakka saa- tua malmia on noin 56,200 tonnia. V. Jalompien metallien kaivoksia. Orijärven kuparikaivoksen Kiskossa keksivät v. 1757 kaivos- vouti A. Holmberg ja J. Jakobson ja sen valtasivat seuravana vuonna Finlayson, Kiik ja Forsell eli Orijärven tehdasyhtiön osakkaat. Kaivos, joka ollut keskeytymättä käynnissä vista 1758 viteen 1870, oli seisauksissa vv. 1871—75, jonka jälkeen louhi- mista jatkui 1882 v:n loppuun, jolloin kaivostyö toistaiseksi kes- keytyi. Tänä pitkänä työkautena on kaivos antanut noin 206,200 tonnia malmia. Pitkänrannan kupari- ja tinakaivos Impilahdella oli tunnet- tuna muutamia vuosia, ennenkuin sen 1814 valtasivat Baranoff, Oshwinzoff ja Amsimoff. Sen valtasi uudestaan Lionel Lukin v. 1821 ja V. Omeljanoff 1832; vista 1847 alkaen sitä ruvettiin käyttämään entistä suuremmalla voimalla, jonka jälkeen työ on useissa kuiluissa lyhyillä keskeytyksillä vv. 1866—68, 1874 ja 1879, jatkunut nykyisiin aikoihin saakka. Kaivoksesta on v:teen 1895 saakka otettu kuparimalmia noin 301,700 tonnia ja tina- malmia noin 33.600 tonnia. Nykyään saadaan myöskin rauta- malmia, jota sähkön avulla tehdään annolliseksi. Kullanhuuhtomot Suomen Lapissa. Kun norjalainen vuori- mestari T. Dahll oli geoloogisilla tutkimuksillaan 1867 löytänyt kultaa Tenojokeen laskevista haarajoista Norjassa ja ilmoittanut tämän yksityisessä kirjeessä vuorimestari E. H. Furuhjelmille, varusti Suomen valtio v. 1868 kullanetsintäretkikunnan, jota johti silloinen ylimääräinen vuori-insinööri J. C. Lihr. Tämä retkikunta sai selville, että Ivalojoki näytti sisältävän enimmän kultaa, jonka vuoksi valtio toistaiseksi pidätti itsellensä oikeuden huuhtoa yksinään kultaa sekä siinä, että sen läheisessä Vasko- joessa. Siitä huolimatta lähtivät entiset merimiehet Ervast, Lepistö ja Björkman kesällä 1869 Ivalojoelle, palaten syksyllä jotenkin runsaan kullansaalin kanssa, joten Lihrin arvelu oli todistettu oikeaksi. Vista 1870 on huuhtomistyötä harjoitettu Ivalojoessa --- Metalliteollisuus ja kivilouhokset. 25 ja sen sivujoissa ja 1871 myöskin Luttojoessa. Huuhdotun kul- lan määrä oli 1898 v:n lopussa noin 429 kg. Suurenpuolinen kuparimalmikenttä on Kuusamossa Paana- järven luona. Sen valtasi 1874 vapaaherra F. Linder ja 1889 ylitirehtööri A. Thesleff, jonka perilliset nykyään ovat valtaus- oikeuden omistajina. Löydöksen etäisyys on vaikuttanut, että kentällä ei ole suoritettu suurempaa louhimistyötä, kuin mitä valtausoikeuden säilyttämiseksi on tarpeellista. Metalliteollisuuden kehitystä kahdella viime vuosikymme- nellä valaistaksemme mainitsemme seuraavat lyhyet tiedot: V. 1877 oli 6 kullanhuuhtomoa käynnissä ja niissä huuh- dottiin 6,972 gr kultaa; v. 1887 saatiin 22 huuhtomosta 6,780, gr kultaa ja 1897 v. 17 huuhtomosta 4,593 gr kultaa. Tuotanto on siis hiukan supistunut, ja huuhtomoin lukukin vähentynyt. Kullan- huuhtomisen alkuajasta saakka eli vuodesta 1870 vuoden 1897 loppuun oli saatu kultaa 424,664 gr; päivätöitä oli tehty 178,850, joten päivätyötä kohden tulee 2,37 gr. Puheenaolevana aikana on kuparinvalmistusta toimitettu pääasiallisesti Pitkässärannassa, sillä jo 1883 lakkasi kuparin- sulatus Kärkelässä ja seuraavana vuonna kuparinkasarrus Fiskar- sissa. Pitkässärannassa louhitusta kuparimalmista, jota vista 1880 alkaen on valmistettu märällä menettelyllä, on 1897 lop- puun saatu kuparia 4,670 tonnia. 1882 ruvettiin tehtaassa val- mistamaan hopeaakin ja tuotanto teki 1807 loppuun 9,533 kg. Tinaa. jota myös saadaan Pitkästärannasta, oli 1896 v:n loppuun saatu 205 tonnia. Järvimalmia nostettiin 18 tehdasta varten 1877 yhteensä 27,147 tonnia, 1887 taasen 12 rautatehdasta varten 30,530 tonnia ja 1897 jälleen 9 tehdasta varten 68,057 tonnia. Siis viimemai- nittuna vuonna 2,5 suurempi määrä kuin 1877, vaikka rauta- tehdasten lukumäärä oli puolta pienempi. V. 1877 valmistettiin 23 masuunissa 22,419 tonnia takkirautaa, 1887 saatiin 15 mas- uunissa 19,882 tonnia ja 1897 taasen 13 masuunissa 32,811 tonnia, siis tuotanto tuntuvasti lisääntynyt, vaikka uunien luku- määrä melkoisesti vähennyt. Putlausrautaa valmistettiin 1877 yhteensä 15 putlauslaitok- sessa noin 7,250 tonnia, 1887 taasen g putlauslaitoksessa 6,950Metalliteollisuus ja kivilouhokset. 25 ja sen sivujoissa ja 1871 myöskin Luttojoessa. Huuhdotun kul- lan määrä oli 1898 v:n lopussa noin 429 kg. Suurenpuolinen kuparimalmikenttä on Kuusamossa Paana- järven luona. Sen valtasi 1874 vapaaherra F. Linder ja 1889 ylitirehtööri A. Thesleff, jonka perilliset nykyään ovat valtaus- oikeuden omistajina. Löydöksen etäisyys on vaikuttanut, että kentällä ei ole suoritettu suurempaa louhimistyötä, kuin mitä valtausoikeuden säilyttämiseksi on tarpeellista. Metalliteollisuuden kehitystä kahdella viime vuosikymme- nellä valaistaksemme mainitsemme seuraavat lyhyet tiedot: V. 1877 oli 6 kullanhuuhtomoa käynnissä ja niissä huuh- dottiin 6,972 gr kultaa; v. 1887 saatiin 22 huuhtomosta 6,780, gr kultaa ja 1897 v. 17 huuhtomosta 4,593 gr kultaa. Tuotanto on siis hiukan supistunut, ja huuhtomoin lukukin vähentynyt. Kullan- huuhtomisen alkuajasta saakka eli vuodesta 1870 vuoden 1897 loppuun oli saatu kultaa 424,664 gr; päivätöitä oli tehty 178,850, joten päivätyötä kohden tulee 2,37 gr. Puheenaolevana aikana on kuparinvalmistusta toimitettu pääasiallisesti Pitkässärannassa, sillä jo 1883 lakkasi kuparin- sulatus Kärkelässä ja seuraavana vuonna kuparinkasarrus Fiskar- sissa. Pitkässärannassa louhitusta kuparimalmista, jota vista 1880 alkaen on valmistettu märällä menettelyllä, on 1897 lop- puun saatu kuparia 4,670 tonnia. 1882 ruvettiin tehtaassa val- mistamaan hopeaakin ja tuotanto teki 1807 loppuun 9,533 kg. Tinaa. jota myös saadaan Pitkästärannasta, oli 1896 v:n loppuun saatu 205 tonnia. Järvimalmia nostettiin 18 tehdasta varten 1877 yhteensä 27,147 tonnia, 1887 taasen 12 rautatehdasta varten 30,530 tonnia ja 1897 jälleen 9 tehdasta varten 68,057 tonnia. Siis viimemai- nittuna vuonna 2,5 suurempi määrä kuin 1877, vaikka rauta- tehdasten lukumäärä oli puolta pienempi. V. 1877 valmistettiin 23 masuunissa 22,419 tonnia takkirautaa, 1887 saatiin 15 mas- uunissa 19,882 tonnia ja 1897 taasen 13 masuunissa 32,811 tonnia, siis tuotanto tuntuvasti lisääntynyt, vaikka uunien luku- määrä melkoisesti vähennyt. Putlausrautaa valmistettiin 1877 yhteensä 15 putlauslaitok- sessa noin 7,250 tonnia, 1887 taasen g putlauslaitoksessa 6,950Metalliteollisuus ja kivilouhokset. 25 ja sen sivujoissa ja 1871 myöskin Luttojoessa. Huuhdotun kul- lan määrä oli 1898 v:n lopussa noin 429 kg. Suurenpuolinen kuparimalmikenttä on Kuusamossa Paana- järven luona. Sen valtasi 1874 vapaaherra F. Linder ja 1889 ylitirehtööri A. Thesleff, jonka perilliset nykyään ovat valtaus- oikeuden omistajina. Löydöksen etäisyys on vaikuttanut, että kentällä ei ole suoritettu suurempaa louhimistyötä, kuin mitä valtausoikeuden säilyttämiseksi on tarpeellista. Metalliteollisuuden kehitystä kahdella viime vuosikymme- nellä valaistaksemme mainitsemme seuraavat lyhyet tiedot: V. 1877 oli 6 kullanhuuhtomoa käynnissä ja niissä huuh- dottiin 6,972 gr kultaa; v. 1887 saatiin 22 huuhtomosta 6,780, gr kultaa ja 1897 v. 17 huuhtomosta 4,593 gr kultaa. Tuotanto on siis hiukan supistunut, ja huuhtomoin lukukin vähentynyt. Kullan- huuhtomisen alkuajasta saakka eli vuodesta 1870 vuoden 1897 loppuun oli saatu kultaa 424,664 gr; päivätöitä oli tehty 178,850, joten päivätyötä kohden tulee 2,37 gr. Puheenaolevana aikana on kuparinvalmistusta toimitettu pääasiallisesti Pitkässärannassa, sillä jo 1883 lakkasi kuparin- sulatus Kärkelässä ja seuraavana vuonna kuparinkasarrus Fiskar- sissa. Pitkässärannassa louhitusta kuparimalmista, jota vista 1880 alkaen on valmistettu märällä menettelyllä, on 1897 lop- puun saatu kuparia 4,670 tonnia. 1882 ruvettiin tehtaassa val- mistamaan hopeaakin ja tuotanto teki 1807 loppuun 9,533 kg. Tinaa. jota myös saadaan Pitkästärannasta, oli 1896 v:n loppuun saatu 205 tonnia. Järvimalmia nostettiin 18 tehdasta varten 1877 yhteensä 27,147 tonnia, 1887 taasen 12 rautatehdasta varten 30,530 tonnia ja 1897 jälleen 9 tehdasta varten 68,057 tonnia. Siis viimemai- nittuna vuonna 2,5 suurempi määrä kuin 1877, vaikka rauta- tehdasten lukumäärä oli puolta pienempi. V. 1877 valmistettiin 23 masuunissa 22,419 tonnia takkirautaa, 1887 saatiin 15 mas- uunissa 19,882 tonnia ja 1897 taasen 13 masuunissa 32,811 tonnia, siis tuotanto tuntuvasti lisääntynyt, vaikka uunien luku- määrä melkoisesti vähennyt. Putlausrautaa valmistettiin 1877 yhteensä 15 putlauslaitok- sessa noin 7,250 tonnia, 1887 taasen g putlauslaitoksessa 6,950 --- 26 Suomen Kartasto. Karttalehti n:o 23. tonnia ja 1897 jälleen 6 putlauslaitoksessa 13,782 tonnia. Tuo- tanto siis melkein kaksinkertainen, vaikka putlauslaitosten luku- määrä on enempää kuin puolta pienempi. V. 1877 oli käynnissä 20 kankirautapajaa, jotka valmistivat 3,852 tonnia kankirautaa; 1887 oli yhtä monta pajaa, jotka an- toivat 3,492 tonnia; 1897 oli ainoastaan 13 pajaa, tuotanto 3,590 tonnia. Ahjossa taotun kankiraudan tuotanto sekä myös ahjo- jen lukumäärä supistuu vähitellen. Valuraudanvalmistus, joka* alkoi Taalintehtaalla v. 1879, nousi v. 1887 kahdessa valurautatehtaassa 2,344 tonniin, mutta v. 1897 oli tehtaita 4 ja tuotanto 9,443 tonnia. Musta- ja manufaktuuritaonta, jota harjoitetaan useimmissa kankirautapajoissa ja manufaktuuritehtaissa, nousi v. 1877 yh- teensä 1,680 tonniin 28 tehtaasta, 1887 taasen 1,913 tonniin 21 rautatehtaasta ja 1897 jälleen '5,727 tonniin 25 rautatehtaasta. V. 1897 lopussa oli työntekijöitä kaivostyössä 229, sulatus- töissä 5,771 ja konepajoissa, valtionrautateiden konepajat siihen luettuna, 5,256 eli yhteensä hiukan yli 11,250 henkeä. Valmistusarvo maan kaivoksissa, tehtaissa ja konepajoissa oli v. 1897: Rautatehtaissa . . . . . < . =. 10,220,053 Smk. Konepajoissa ja valimoissa . . . 16,849,471 » Valtionrautat. konepajoissa . . . 2,420,055 Järvimalmeja . < < e. 384,702 —» Vuorimalmeja (Välimäki) . . . . 136.334 » Hopeaa ja kuparia (Pitkäranta). . 705,000 — » Kultaa (Lapin huuhtomot) . . . 14,697 » Yhteensä 30,730.312 Smk. * Selvemmin kuin numeroista esiintyvät metallituotannon vaihtelut graafillisista tauluista. Muutamia sellaisia onkin tehty kahdelta viime vuosikymmeneltä, mutta huomattava on kuiten- kin, että niissä on käytetty erilaisia painoyksikköjä tauluissa I—1II. Tämä on tapahtunut suuremman selvyyden saavuttami- seksi.26 Suomen Kartasto. Karttalehti n:o 23. tonnia ja 1897 jälleen 6 putlauslaitoksessa 13,782 tonnia. Tuo- tanto siis melkein kaksinkertainen, vaikka putlauslaitosten luku- määrä on enempää kuin puolta pienempi. V. 1877 oli käynnissä 20 kankirautapajaa, jotka valmistivat 3,852 tonnia kankirautaa; 1887 oli yhtä monta pajaa, jotka an- toivat 3,492 tonnia; 1897 oli ainoastaan 13 pajaa, tuotanto 3,590 tonnia. Ahjossa taotun kankiraudan tuotanto sekä myös ahjo- jen lukumäärä supistuu vähitellen. Valuraudanvalmistus, joka* alkoi Taalintehtaalla v. 1879, nousi v. 1887 kahdessa valurautatehtaassa 2,344 tonniin, mutta v. 1897 oli tehtaita 4 ja tuotanto 9,443 tonnia. Musta- ja manufaktuuritaonta, jota harjoitetaan useimmissa kankirautapajoissa ja manufaktuuritehtaissa, nousi v. 1877 yh- teensä 1,680 tonniin 28 tehtaasta, 1887 taasen 1,913 tonniin 21 rautatehtaasta ja 1897 jälleen '5,727 tonniin 25 rautatehtaasta. V. 1897 lopussa oli työntekijöitä kaivostyössä 229, sulatus- töissä 5,771 ja konepajoissa, valtionrautateiden konepajat siihen luettuna, 5,256 eli yhteensä hiukan yli 11,250 henkeä. Valmistusarvo maan kaivoksissa, tehtaissa ja konepajoissa oli v. 1897: Rautatehtaissa . . . . . < . =. 10,220,053 Smk. Konepajoissa ja valimoissa . . . 16,849,471 » Valtionrautat. konepajoissa . . . 2,420,055 Järvimalmeja . < < e. 384,702 —» Vuorimalmeja (Välimäki) . . . . 136.334 » Hopeaa ja kuparia (Pitkäranta). . 705,000 — » Kultaa (Lapin huuhtomot) . . . 14,697 » Yhteensä 30,730.312 Smk. * Selvemmin kuin numeroista esiintyvät metallituotannon vaihtelut graafillisista tauluista. Muutamia sellaisia onkin tehty kahdelta viime vuosikymmeneltä, mutta huomattava on kuiten- kin, että niissä on käytetty erilaisia painoyksikköjä tauluissa I—1II. Tämä on tapahtunut suuremman selvyyden saavuttami- seksi.26 Suomen Kartasto. Karttalehti n:o 23. tonnia ja 1897 jälleen 6 putlauslaitoksessa 13,782 tonnia. Tuo- tanto siis melkein kaksinkertainen, vaikka putlauslaitosten luku- määrä on enempää kuin puolta pienempi. V. 1877 oli käynnissä 20 kankirautapajaa, jotka valmistivat 3,852 tonnia kankirautaa; 1887 oli yhtä monta pajaa, jotka an- toivat 3,492 tonnia; 1897 oli ainoastaan 13 pajaa, tuotanto 3,590 tonnia. Ahjossa taotun kankiraudan tuotanto sekä myös ahjo- jen lukumäärä supistuu vähitellen. Valuraudanvalmistus, joka* alkoi Taalintehtaalla v. 1879, nousi v. 1887 kahdessa valurautatehtaassa 2,344 tonniin, mutta v. 1897 oli tehtaita 4 ja tuotanto 9,443 tonnia. Musta- ja manufaktuuritaonta, jota harjoitetaan useimmissa kankirautapajoissa ja manufaktuuritehtaissa, nousi v. 1877 yh- teensä 1,680 tonniin 28 tehtaasta, 1887 taasen 1,913 tonniin 21 rautatehtaasta ja 1897 jälleen '5,727 tonniin 25 rautatehtaasta. V. 1897 lopussa oli työntekijöitä kaivostyössä 229, sulatus- töissä 5,771 ja konepajoissa, valtionrautateiden konepajat siihen luettuna, 5,256 eli yhteensä hiukan yli 11,250 henkeä. Valmistusarvo maan kaivoksissa, tehtaissa ja konepajoissa oli v. 1897: Rautatehtaissa . . . . . < . =. 10,220,053 Smk. Konepajoissa ja valimoissa . . . 16,849,471 » Valtionrautat. konepajoissa . . . 2,420,055 Järvimalmeja . < < e. 384,702 —» Vuorimalmeja (Välimäki) . . . . 136.334 » Hopeaa ja kuparia (Pitkäranta). . 705,000 — » Kultaa (Lapin huuhtomot) . . . 14,697 » Yhteensä 30,730.312 Smk. * Selvemmin kuin numeroista esiintyvät metallituotannon vaihtelut graafillisista tauluista. Muutamia sellaisia onkin tehty kahdelta viime vuosikymmeneltä, mutta huomattava on kuiten- kin, että niissä on käytetty erilaisia painoyksikköjä tauluissa I—1II. Tämä on tapahtunut suuremman selvyyden saavuttami- seksi. --- Metalliteollisuus ja kivilouhokset. 27 Kivilouhokset. Vasta viime aikoina ovat Suomen vuorilajit tulleet suurem- massa määrin käytetyiksi rakennuksiin ja muihin käytännölli- siin tarpeisiin. Tosin on useasta graniittilouhoksesta otettu jo vuosikymmeniä aineksia muistomerkkeihin ja loistorakennuksiin, ja Sortavalan seuduilta on tämän vuosisadan alkupuolelta saakka laivoilla kuljetettu sekä ukonkiveä että maasälpää venäläisiin posliini- ja fajanssitehtaisiin. Mutta Suomen kiviteollisuus ei ole kuitenkaan vielä suuresti kehittynyt, vaikka hyvää ainetta lienee runsaasti monin paikoin; se on sangen paljon jäljessä esim. Ruotsin kiviteollisuutta, missä vuorilajit ja siis myös raaka- aine ovat samat kuin meillä. Että Venäjän pääkaupunki on loistorakennuksiinsa sangen paljon ottanut graniitti- ja marmorilajeja Suomen kivilouhoksista, on kyllä tunnettua. Niinpä otettiin suunnattoman suuri Alek-' santerin patsas talvipalatsin edustalle Pyterlahden graniittilou- hoksesta, josta myöskin lisakinkirkon patsaat ovat lähtöisin. Nevan ja kanavien laiturit ovat reunustetut Viipurin, Virolahden ja Vehkalahden pitäjistä otetulla graniitilla, ja Kasanin kirkon patsaat ovat tuodut Monreposta Viipurista. Iisakinkirkon perusta on:tehty Impilahden graniitista ja eräs sinervä kivilaji marmori- palatsiin on saatu Sortavalan seuduilta. Eremitaashin edustalla olevat jättiläiset ja Amiraliteetinpuutarhassa oleva suuri suihku- lähde ovat tummanharmaata graniittia Tulolanmaasta Sortavalan pitäjästä. Täältä ovat otetut lohkareet Eremitaashiin, Nikolain muistopatsaaseen ja Nikolain siltaan sekä myös Novgorodin muistopatsaaseen. Aleksanterinsiltaan Pietariin lienee aine tuotu Pyterlahdelta ja Hangosta. Hakatut porraskivet Aleksanterin- patsaaseen Moskovaan ovat otetut Toikon ja Petäjäniemen kivi- louhoksista Kurusta, päällystin ja jalusta ovat Hangosta. Tuo suurenmoinen muistopatsas on siis kokonaan tehty suomalai- sesta aineesta, jonka on suorittanut osakeyhtiö .Granit>. Suuret pylväät Valamon uuteen kirkkoon tehdään vadelmanpunaisesta, erinomaisen kauniista graniitista, jota saadaan Syskyänsalmelta Impilahdelta. (Pariisin Invaliidikirkossa oleva Napoleon I:sen sarkofaagi, joka sanotaan tehdyksi itä-suomalaisesta graniitista, on todellisuudessa punaista hietakiveä Aunuksen läänistä). Pyter:Metalliteollisuus ja kivilouhokset. 27 Kivilouhokset. Vasta viime aikoina ovat Suomen vuorilajit tulleet suurem- massa määrin käytetyiksi rakennuksiin ja muihin käytännölli- siin tarpeisiin. Tosin on useasta graniittilouhoksesta otettu jo vuosikymmeniä aineksia muistomerkkeihin ja loistorakennuksiin, ja Sortavalan seuduilta on tämän vuosisadan alkupuolelta saakka laivoilla kuljetettu sekä ukonkiveä että maasälpää venäläisiin posliini- ja fajanssitehtaisiin. Mutta Suomen kiviteollisuus ei ole kuitenkaan vielä suuresti kehittynyt, vaikka hyvää ainetta lienee runsaasti monin paikoin; se on sangen paljon jäljessä esim. Ruotsin kiviteollisuutta, missä vuorilajit ja siis myös raaka- aine ovat samat kuin meillä. Että Venäjän pääkaupunki on loistorakennuksiinsa sangen paljon ottanut graniitti- ja marmorilajeja Suomen kivilouhoksista, on kyllä tunnettua. Niinpä otettiin suunnattoman suuri Alek-' santerin patsas talvipalatsin edustalle Pyterlahden graniittilou- hoksesta, josta myöskin lisakinkirkon patsaat ovat lähtöisin. Nevan ja kanavien laiturit ovat reunustetut Viipurin, Virolahden ja Vehkalahden pitäjistä otetulla graniitilla, ja Kasanin kirkon patsaat ovat tuodut Monreposta Viipurista. Iisakinkirkon perusta on:tehty Impilahden graniitista ja eräs sinervä kivilaji marmori- palatsiin on saatu Sortavalan seuduilta. Eremitaashin edustalla olevat jättiläiset ja Amiraliteetinpuutarhassa oleva suuri suihku- lähde ovat tummanharmaata graniittia Tulolanmaasta Sortavalan pitäjästä. Täältä ovat otetut lohkareet Eremitaashiin, Nikolain muistopatsaaseen ja Nikolain siltaan sekä myös Novgorodin muistopatsaaseen. Aleksanterinsiltaan Pietariin lienee aine tuotu Pyterlahdelta ja Hangosta. Hakatut porraskivet Aleksanterin- patsaaseen Moskovaan ovat otetut Toikon ja Petäjäniemen kivi- louhoksista Kurusta, päällystin ja jalusta ovat Hangosta. Tuo suurenmoinen muistopatsas on siis kokonaan tehty suomalai- sesta aineesta, jonka on suorittanut osakeyhtiö .Granit>. Suuret pylväät Valamon uuteen kirkkoon tehdään vadelmanpunaisesta, erinomaisen kauniista graniitista, jota saadaan Syskyänsalmelta Impilahdelta. (Pariisin Invaliidikirkossa oleva Napoleon I:sen sarkofaagi, joka sanotaan tehdyksi itä-suomalaisesta graniitista, on todellisuudessa punaista hietakiveä Aunuksen läänistä). Pyter:Metalliteollisuus ja kivilouhokset. 27 Kivilouhokset. Vasta viime aikoina ovat Suomen vuorilajit tulleet suurem- massa määrin käytetyiksi rakennuksiin ja muihin käytännölli- siin tarpeisiin. Tosin on useasta graniittilouhoksesta otettu jo vuosikymmeniä aineksia muistomerkkeihin ja loistorakennuksiin, ja Sortavalan seuduilta on tämän vuosisadan alkupuolelta saakka laivoilla kuljetettu sekä ukonkiveä että maasälpää venäläisiin posliini- ja fajanssitehtaisiin. Mutta Suomen kiviteollisuus ei ole kuitenkaan vielä suuresti kehittynyt, vaikka hyvää ainetta lienee runsaasti monin paikoin; se on sangen paljon jäljessä esim. Ruotsin kiviteollisuutta, missä vuorilajit ja siis myös raaka- aine ovat samat kuin meillä. Että Venäjän pääkaupunki on loistorakennuksiinsa sangen paljon ottanut graniitti- ja marmorilajeja Suomen kivilouhoksista, on kyllä tunnettua. Niinpä otettiin suunnattoman suuri Alek-' santerin patsas talvipalatsin edustalle Pyterlahden graniittilou- hoksesta, josta myöskin lisakinkirkon patsaat ovat lähtöisin. Nevan ja kanavien laiturit ovat reunustetut Viipurin, Virolahden ja Vehkalahden pitäjistä otetulla graniitilla, ja Kasanin kirkon patsaat ovat tuodut Monreposta Viipurista. Iisakinkirkon perusta on:tehty Impilahden graniitista ja eräs sinervä kivilaji marmori- palatsiin on saatu Sortavalan seuduilta. Eremitaashin edustalla olevat jättiläiset ja Amiraliteetinpuutarhassa oleva suuri suihku- lähde ovat tummanharmaata graniittia Tulolanmaasta Sortavalan pitäjästä. Täältä ovat otetut lohkareet Eremitaashiin, Nikolain muistopatsaaseen ja Nikolain siltaan sekä myös Novgorodin muistopatsaaseen. Aleksanterinsiltaan Pietariin lienee aine tuotu Pyterlahdelta ja Hangosta. Hakatut porraskivet Aleksanterin- patsaaseen Moskovaan ovat otetut Toikon ja Petäjäniemen kivi- louhoksista Kurusta, päällystin ja jalusta ovat Hangosta. Tuo suurenmoinen muistopatsas on siis kokonaan tehty suomalai- sesta aineesta, jonka on suorittanut osakeyhtiö .Granit>. Suuret pylväät Valamon uuteen kirkkoon tehdään vadelmanpunaisesta, erinomaisen kauniista graniitista, jota saadaan Syskyänsalmelta Impilahdelta. (Pariisin Invaliidikirkossa oleva Napoleon I:sen sarkofaagi, joka sanotaan tehdyksi itä-suomalaisesta graniitista, on todellisuudessa punaista hietakiveä Aunuksen läänistä). Pyter: --- 28 Suomen Kartasto. Karttalehti n:o 23. lahden ja Sortavalan kivilouhoksissa tapahtuu louhiminen kiilaa- malla, ja kivet tasoitetaan, hakataan muodolleen, jonka jälkeen ne laivataan Pietariin, missä hienohakkaus ja kiillotus tapahtuu. Kivihiomoita ei näet ole paikalla, niinkuin esim. Hangossa, mistä osakeyhtiö Granit» lähettää tavaran täysivalmiina. Mainitulla yhtiöllä on suurin valmistus ja kokemus kivityön alalla, ja se on saanut maineen valmisteidensa kauniista teosta. Omasta maasta mainittakoon, että Turun ent. yliopiston pylväät ovat otetut saman kaupungin seuduilta ja että uusim- mista muistopatsaista Brahenpatsaan jalusta on Kakolan vuoresta. Helsingissä on Paciuksen patsaan jalusta Bergön kivilouhoksesta Kemiöstä, Runebergin patsaan kivet Helsingin tienoilta, kivi- perusta ja jalusta Aleksanterinpatsaassa Senaatintorilla samoin kuin pylväät Ateneumin sisäänkäytävässä Hangon graniitista, jota paitsi useita yksityisiä rakennuksia on koristettu samasta vuorilajista tehdyillä patsailla ja pylväillä. Enemmän kuin mis- sään muussa rakennuksessa on graniittia tähän asti käytetty Yhdyspankin uudessa palatsissa, jonka etuseinä on kokonaan Hangon graniitista. Tämä luettelo, jota kyllä voisi vielä täy- dentää, osottaa kuitenkin, että graniittia on vielä varsin vähän käytetty asuntorakennuksiin, esim. siihen verraten, miten laita on Skotlannissa, mikä seikka pääasiallisesti aiheutuu siitä, että ainetta on vaikea käsitellä ja se siis tulee kalliimmaksi kuin tä- hän asti yleisesti käytetyt tiilet. Eri louhoksista saatavan graniitin väriin nähden on mai- nittava, että harmaata lajia on Bergössä Kemiössä, Kakolassa Turussa, Haidusissa Uudenkaupungin luona, Varjakassa ja Toi- kossa Kurussa, Värmälässä lähellä Tamperetta, 'Käringkoskella Lapväärtissä, Antrean pitäjässä sekä myös Kavantsaaren luona olevassa graniittilouhoksessa. Tummanharmaata laatua on Kala- joen gneissigraniitti. Samaa väriä ovat Tulolan graniitit ja Sor- tavalan lähellä olevan Puutsaaren juovikas gneissigraniitti. Pu- nainen tahi punaisenruskea väri taasen on Hangon ja Kakolan graniitissa, Pyterlahden rapakivilouhoksissa ja Impilahden Sys- kyänsalmen graniitissa. Lukuisista kalkkilouhoksista on Ruskealan n. s. marmori- louhos tunnetuin, sillä sieltä on jo viime vuosina viety melkoisia määriä Pietariin osaksi kirkkojen, osaksi asuntorakennusten ko- ristuksiksi. Suuren kalkkiruhon keksijäksi mainitaan pastori28 Suomen Kartasto. Karttalehti n:o 23. lahden ja Sortavalan kivilouhoksissa tapahtuu louhiminen kiilaa- malla, ja kivet tasoitetaan, hakataan muodolleen, jonka jälkeen ne laivataan Pietariin, missä hienohakkaus ja kiillotus tapahtuu. Kivihiomoita ei näet ole paikalla, niinkuin esim. Hangossa, mistä osakeyhtiö Granit» lähettää tavaran täysivalmiina. Mainitulla yhtiöllä on suurin valmistus ja kokemus kivityön alalla, ja se on saanut maineen valmisteidensa kauniista teosta. Omasta maasta mainittakoon, että Turun ent. yliopiston pylväät ovat otetut saman kaupungin seuduilta ja että uusim- mista muistopatsaista Brahenpatsaan jalusta on Kakolan vuoresta. Helsingissä on Paciuksen patsaan jalusta Bergön kivilouhoksesta Kemiöstä, Runebergin patsaan kivet Helsingin tienoilta, kivi- perusta ja jalusta Aleksanterinpatsaassa Senaatintorilla samoin kuin pylväät Ateneumin sisäänkäytävässä Hangon graniitista, jota paitsi useita yksityisiä rakennuksia on koristettu samasta vuorilajista tehdyillä patsailla ja pylväillä. Enemmän kuin mis- sään muussa rakennuksessa on graniittia tähän asti käytetty Yhdyspankin uudessa palatsissa, jonka etuseinä on kokonaan Hangon graniitista. Tämä luettelo, jota kyllä voisi vielä täy- dentää, osottaa kuitenkin, että graniittia on vielä varsin vähän käytetty asuntorakennuksiin, esim. siihen verraten, miten laita on Skotlannissa, mikä seikka pääasiallisesti aiheutuu siitä, että ainetta on vaikea käsitellä ja se siis tulee kalliimmaksi kuin tä- hän asti yleisesti käytetyt tiilet. Eri louhoksista saatavan graniitin väriin nähden on mai- nittava, että harmaata lajia on Bergössä Kemiössä, Kakolassa Turussa, Haidusissa Uudenkaupungin luona, Varjakassa ja Toi- kossa Kurussa, Värmälässä lähellä Tamperetta, 'Käringkoskella Lapväärtissä, Antrean pitäjässä sekä myös Kavantsaaren luona olevassa graniittilouhoksessa. Tummanharmaata laatua on Kala- joen gneissigraniitti. Samaa väriä ovat Tulolan graniitit ja Sor- tavalan lähellä olevan Puutsaaren juovikas gneissigraniitti. Pu- nainen tahi punaisenruskea väri taasen on Hangon ja Kakolan graniitissa, Pyterlahden rapakivilouhoksissa ja Impilahden Sys- kyänsalmen graniitissa. Lukuisista kalkkilouhoksista on Ruskealan n. s. marmori- louhos tunnetuin, sillä sieltä on jo viime vuosina viety melkoisia määriä Pietariin osaksi kirkkojen, osaksi asuntorakennusten ko- ristuksiksi. Suuren kalkkiruhon keksijäksi mainitaan pastori28 Suomen Kartasto. Karttalehti n:o 23. lahden ja Sortavalan kivilouhoksissa tapahtuu louhiminen kiilaa- malla, ja kivet tasoitetaan, hakataan muodolleen, jonka jälkeen ne laivataan Pietariin, missä hienohakkaus ja kiillotus tapahtuu. Kivihiomoita ei näet ole paikalla, niinkuin esim. Hangossa, mistä osakeyhtiö Granit» lähettää tavaran täysivalmiina. Mainitulla yhtiöllä on suurin valmistus ja kokemus kivityön alalla, ja se on saanut maineen valmisteidensa kauniista teosta. Omasta maasta mainittakoon, että Turun ent. yliopiston pylväät ovat otetut saman kaupungin seuduilta ja että uusim- mista muistopatsaista Brahenpatsaan jalusta on Kakolan vuoresta. Helsingissä on Paciuksen patsaan jalusta Bergön kivilouhoksesta Kemiöstä, Runebergin patsaan kivet Helsingin tienoilta, kivi- perusta ja jalusta Aleksanterinpatsaassa Senaatintorilla samoin kuin pylväät Ateneumin sisäänkäytävässä Hangon graniitista, jota paitsi useita yksityisiä rakennuksia on koristettu samasta vuorilajista tehdyillä patsailla ja pylväillä. Enemmän kuin mis- sään muussa rakennuksessa on graniittia tähän asti käytetty Yhdyspankin uudessa palatsissa, jonka etuseinä on kokonaan Hangon graniitista. Tämä luettelo, jota kyllä voisi vielä täy- dentää, osottaa kuitenkin, että graniittia on vielä varsin vähän käytetty asuntorakennuksiin, esim. siihen verraten, miten laita on Skotlannissa, mikä seikka pääasiallisesti aiheutuu siitä, että ainetta on vaikea käsitellä ja se siis tulee kalliimmaksi kuin tä- hän asti yleisesti käytetyt tiilet. Eri louhoksista saatavan graniitin väriin nähden on mai- nittava, että harmaata lajia on Bergössä Kemiössä, Kakolassa Turussa, Haidusissa Uudenkaupungin luona, Varjakassa ja Toi- kossa Kurussa, Värmälässä lähellä Tamperetta, 'Käringkoskella Lapväärtissä, Antrean pitäjässä sekä myös Kavantsaaren luona olevassa graniittilouhoksessa. Tummanharmaata laatua on Kala- joen gneissigraniitti. Samaa väriä ovat Tulolan graniitit ja Sor- tavalan lähellä olevan Puutsaaren juovikas gneissigraniitti. Pu- nainen tahi punaisenruskea väri taasen on Hangon ja Kakolan graniitissa, Pyterlahden rapakivilouhoksissa ja Impilahden Sys- kyänsalmen graniitissa. Lukuisista kalkkilouhoksista on Ruskealan n. s. marmori- louhos tunnetuin, sillä sieltä on jo viime vuosina viety melkoisia määriä Pietariin osaksi kirkkojen, osaksi asuntorakennusten ko- ristuksiksi. Suuren kalkkiruhon keksijäksi mainitaan pastori --- Metalliteollisuus ja kivilouhokset. 29 Alopaeus ja sanotaan louhimisen alkaneen v. 1768. Kalkin eli marmorin väri on harmaata tahi valkoista ja myöskin vihertävää ja saa siihen hiomalla hyvin voimakkaan kiillon, mutta vuori on pinnaltaan halkeamissa, joten suuria lohkareita on vaikea saada. Toista hienorakeista, erittäin kaunista valkeaa marmoria on Förbyssä Perniössä, mutta ainoastaan hyvin vähässä mää- rässä, kun kerros enimmäkseen on karkearakeista kalkkikiveä, joka ei sovellu rakennustarpeisiin. Kummallakin paikkakunnalla on siis kalkkikiveä käytetty suureksi osaksi kalkinpolttoon, jo- hon tarkoitukseen myöskin kaikkia muita Suomen kalkkilou- hoksia on käytetty. Jo kauan tunnettuja kalkinpolttopaikkoja ovat Parainen, Ovensaari Korppoossa, Lohjan kalkkilouhokset, Topjoki Sauvossa ja Martinkylä Sipoossa. Vanhimpia ovat Iitin Perheniemi, jonka sanotaan olleen käytännössä jo Birger Jaarlin aikana, ja josta muka on otettu kalkki Hämeenlinnan rakennukseen. Ihalaisten kalkkilouhokset Lappeenrannan etelä- puolella olivat tunnettuja jo viime vuosisadan lopulla ja saman- ikäinen lienee Hiltulanlahden kalkkilouhos Kuopion eteläpuolella. Samaan aikaan kuin Ruskealassa ruvettiin louhimaan kalkkia myöskin Aresaaressa Sortavalan pitäjässä ja täältä on saatu raaka-aine marmoripalatsiin ja Iisakinkirkkoon Pietariin. Linnun- vaaran kalkkilouhoksesta Pälkjärveltä ja Kentsinniemen kalkki- louhoksesta Leppälahdelta on viime aikoina louhittu kalkkia Värtsilän tehtaan tarpeiksi. Pitkänrannan tehdasta varten on kaivoksen alalla olevaa kalkkilouhosta käytetty. Aivan uusi on Kuparsaaren = kalkinpolttimo Antrean pitäjässä, jonka kalkki uikonäöltään ja esiintymiseltään on samanlaista kuin Ihalaisissa. Hiirolan kalkkilouhos Mikkelin pitäjässä on vähäpätöinen ja kalkki harmaata, joskus hienorakeista, mutta hiukan epäpuh- dasta. Kaunista Suursaaren porfyyriä, jonka hiomalla saa erin- omaisen kiiltäväksi ja jossa on pieniä, särmäisiä maasälpäkris- talleja tiiviissä tummanruskeassa aineessa, on monet kerrat val- lattu ja viimeiseksi Suomen pankin ylimääräinen virkamies A. Backman v. 1877, jolloin merkittiin kokonaista 120 kaivospiiriä saaren pohjoisosassa olevaan porfyyrivuoreen Suurkylässä ja Pohjoiskylässä. Suurempaa louhimista ja laveampaa porfyyrin valmistamista ei ole kuitenkaan pantu toimeen, vaikka valtaami- nen oli niin suurenmoinen.Metalliteollisuus ja kivilouhokset. 29 Alopaeus ja sanotaan louhimisen alkaneen v. 1768. Kalkin eli marmorin väri on harmaata tahi valkoista ja myöskin vihertävää ja saa siihen hiomalla hyvin voimakkaan kiillon, mutta vuori on pinnaltaan halkeamissa, joten suuria lohkareita on vaikea saada. Toista hienorakeista, erittäin kaunista valkeaa marmoria on Förbyssä Perniössä, mutta ainoastaan hyvin vähässä mää- rässä, kun kerros enimmäkseen on karkearakeista kalkkikiveä, joka ei sovellu rakennustarpeisiin. Kummallakin paikkakunnalla on siis kalkkikiveä käytetty suureksi osaksi kalkinpolttoon, jo- hon tarkoitukseen myöskin kaikkia muita Suomen kalkkilou- hoksia on käytetty. Jo kauan tunnettuja kalkinpolttopaikkoja ovat Parainen, Ovensaari Korppoossa, Lohjan kalkkilouhokset, Topjoki Sauvossa ja Martinkylä Sipoossa. Vanhimpia ovat Iitin Perheniemi, jonka sanotaan olleen käytännössä jo Birger Jaarlin aikana, ja josta muka on otettu kalkki Hämeenlinnan rakennukseen. Ihalaisten kalkkilouhokset Lappeenrannan etelä- puolella olivat tunnettuja jo viime vuosisadan lopulla ja saman- ikäinen lienee Hiltulanlahden kalkkilouhos Kuopion eteläpuolella. Samaan aikaan kuin Ruskealassa ruvettiin louhimaan kalkkia myöskin Aresaaressa Sortavalan pitäjässä ja täältä on saatu raaka-aine marmoripalatsiin ja Iisakinkirkkoon Pietariin. Linnun- vaaran kalkkilouhoksesta Pälkjärveltä ja Kentsinniemen kalkki- louhoksesta Leppälahdelta on viime aikoina louhittu kalkkia Värtsilän tehtaan tarpeiksi. Pitkänrannan tehdasta varten on kaivoksen alalla olevaa kalkkilouhosta käytetty. Aivan uusi on Kuparsaaren = kalkinpolttimo Antrean pitäjässä, jonka kalkki uikonäöltään ja esiintymiseltään on samanlaista kuin Ihalaisissa. Hiirolan kalkkilouhos Mikkelin pitäjässä on vähäpätöinen ja kalkki harmaata, joskus hienorakeista, mutta hiukan epäpuh- dasta. Kaunista Suursaaren porfyyriä, jonka hiomalla saa erin- omaisen kiiltäväksi ja jossa on pieniä, särmäisiä maasälpäkris- talleja tiiviissä tummanruskeassa aineessa, on monet kerrat val- lattu ja viimeiseksi Suomen pankin ylimääräinen virkamies A. Backman v. 1877, jolloin merkittiin kokonaista 120 kaivospiiriä saaren pohjoisosassa olevaan porfyyrivuoreen Suurkylässä ja Pohjoiskylässä. Suurempaa louhimista ja laveampaa porfyyrin valmistamista ei ole kuitenkaan pantu toimeen, vaikka valtaami- nen oli niin suurenmoinen.Metalliteollisuus ja kivilouhokset. 29 Alopaeus ja sanotaan louhimisen alkaneen v. 1768. Kalkin eli marmorin väri on harmaata tahi valkoista ja myöskin vihertävää ja saa siihen hiomalla hyvin voimakkaan kiillon, mutta vuori on pinnaltaan halkeamissa, joten suuria lohkareita on vaikea saada. Toista hienorakeista, erittäin kaunista valkeaa marmoria on Förbyssä Perniössä, mutta ainoastaan hyvin vähässä mää- rässä, kun kerros enimmäkseen on karkearakeista kalkkikiveä, joka ei sovellu rakennustarpeisiin. Kummallakin paikkakunnalla on siis kalkkikiveä käytetty suureksi osaksi kalkinpolttoon, jo- hon tarkoitukseen myöskin kaikkia muita Suomen kalkkilou- hoksia on käytetty. Jo kauan tunnettuja kalkinpolttopaikkoja ovat Parainen, Ovensaari Korppoossa, Lohjan kalkkilouhokset, Topjoki Sauvossa ja Martinkylä Sipoossa. Vanhimpia ovat Iitin Perheniemi, jonka sanotaan olleen käytännössä jo Birger Jaarlin aikana, ja josta muka on otettu kalkki Hämeenlinnan rakennukseen. Ihalaisten kalkkilouhokset Lappeenrannan etelä- puolella olivat tunnettuja jo viime vuosisadan lopulla ja saman- ikäinen lienee Hiltulanlahden kalkkilouhos Kuopion eteläpuolella. Samaan aikaan kuin Ruskealassa ruvettiin louhimaan kalkkia myöskin Aresaaressa Sortavalan pitäjässä ja täältä on saatu raaka-aine marmoripalatsiin ja Iisakinkirkkoon Pietariin. Linnun- vaaran kalkkilouhoksesta Pälkjärveltä ja Kentsinniemen kalkki- louhoksesta Leppälahdelta on viime aikoina louhittu kalkkia Värtsilän tehtaan tarpeiksi. Pitkänrannan tehdasta varten on kaivoksen alalla olevaa kalkkilouhosta käytetty. Aivan uusi on Kuparsaaren = kalkinpolttimo Antrean pitäjässä, jonka kalkki uikonäöltään ja esiintymiseltään on samanlaista kuin Ihalaisissa. Hiirolan kalkkilouhos Mikkelin pitäjässä on vähäpätöinen ja kalkki harmaata, joskus hienorakeista, mutta hiukan epäpuh- dasta. Kaunista Suursaaren porfyyriä, jonka hiomalla saa erin- omaisen kiiltäväksi ja jossa on pieniä, särmäisiä maasälpäkris- talleja tiiviissä tummanruskeassa aineessa, on monet kerrat val- lattu ja viimeiseksi Suomen pankin ylimääräinen virkamies A. Backman v. 1877, jolloin merkittiin kokonaista 120 kaivospiiriä saaren pohjoisosassa olevaan porfyyrivuoreen Suurkylässä ja Pohjoiskylässä. Suurempaa louhimista ja laveampaa porfyyrin valmistamista ei ole kuitenkaan pantu toimeen, vaikka valtaami- nen oli niin suurenmoinen. --- 30 Suomen Kartasto. Karitalehti n:o 23. Tummanvärisistä dioriiteistä, diabaaseista ja sarvikiillegneis- seistä valmistetaan pääasiallisesti hautakiviä ja niitä otetaan Kaa- lamosta Ruskealasta, Bälabystä Mustiosta, Längvikistä Ekke- röstä sekä Impilahdelta. Myöskin vihreänharmaata Itä-Suomen vuolukiveä, josta rahvas tapaa valmistaa patoja ja pannuja, on viime aikoina jonkun verran käytetty uutisrakennusten kaunista- miseen. Suurimmat louhokset lienevät Nunnanlahdessa Juwalla ja Vuokatilla Sotkamossa. Niitä, jotka haluavat ottaa tarkempaa selkoa tässä luetel- tujen vuorilajien esiintymistavasta ja soveliaisuudesta rakennus- aineeksi, neuvomme käyttämään %. J. Sederholmin kirjoitusta: Vära tillgängar af till byggnadsmaterial användbara bergarter (Helsinki, 1898), ja Om bruksrörelsen och bergshandteringen i Östra Finland, kirj. C. P. Solitander (Helsinki, 1884), joista edellä mainitut tiedot ovat suureksi osaksi saadut. Tarkalleen ei voi mainita, kuinka paljon ukonkiveä, maa- sälpää, sierakiveä y. m. on louhittu viime vuosikymmenillä maas- samme, sillä tiedot näistä seikoista ovat jokseenkin vaillinaisia. Mainittakoon tässä kuitenkin, mitä Vuori-intendentin virkakerto- muksista v:n 1885 loppuun saakka sekä Teollisuusintendentin kertomuksista v:sta 1886 alkaen esitetään. Edellisen kertomuk- sessa vilta 1884 mainitaan, että maasälvän louhiminen lienee al- kanut v. 1815 n. k. Vanhassa Suomessa. Jaakkiman, Sortavalan ja Impilahden pitäjissä oli 40 maasälpälouhosta vallattuna, joista ainoastaan 10 käytettiin ja vuotuinen vienti oli silloin noin 20,000 puutaa. Vv. 1870—85 laivattiin Suomesta maasälpää, ukon- kiveä, sierakiveä, graniitti- ja märmorilohkareita noin 1,314,000 m:kan arvosta, josta määrästä oli Sortavalan seuduilta 1,314,000 m:kan arvosta ja Förbystä Perniöstä 17,500 m:kan arvosta. Seu- raavilta vuosilta 1886—1805 ei Teollisuustilasto sisällä erikseen tietoja kivilouhoksista, sillä niiden valmistusten tuotantoarvo on laskettu kivenhakkaamoiden ja hiomoiden tuotantoarvoon. Yh- teensä oli tämä yhteenlaskettu arvo mainitulta ajanjaksolta noin 4,987,000 mk. eli lähes 500,000 mk. vuodessa. Vielä vaikeampi on vuoritilastosta ennen v. 1883 koettaa saada mitään tietoja kalkkilouhoksista, paljonko on louhittu myytäväksi ja mitä määriä on käytetty tehtaiden tarpeisiin. V:sta 1884 teollisuustilasto ilmoittaa kaupunkien ja maaseudun kalkkipolttimojen koko tuotantoarvon, ja siinä esiintyvien nu-30 Suomen Kartasto. Karitalehti n:o 23. Tummanvärisistä dioriiteistä, diabaaseista ja sarvikiillegneis- seistä valmistetaan pääasiallisesti hautakiviä ja niitä otetaan Kaa- lamosta Ruskealasta, Bälabystä Mustiosta, Längvikistä Ekke- röstä sekä Impilahdelta. Myöskin vihreänharmaata Itä-Suomen vuolukiveä, josta rahvas tapaa valmistaa patoja ja pannuja, on viime aikoina jonkun verran käytetty uutisrakennusten kaunista- miseen. Suurimmat louhokset lienevät Nunnanlahdessa Juwalla ja Vuokatilla Sotkamossa. Niitä, jotka haluavat ottaa tarkempaa selkoa tässä luetel- tujen vuorilajien esiintymistavasta ja soveliaisuudesta rakennus- aineeksi, neuvomme käyttämään %. J. Sederholmin kirjoitusta: Vära tillgängar af till byggnadsmaterial användbara bergarter (Helsinki, 1898), ja Om bruksrörelsen och bergshandteringen i Östra Finland, kirj. C. P. Solitander (Helsinki, 1884), joista edellä mainitut tiedot ovat suureksi osaksi saadut. Tarkalleen ei voi mainita, kuinka paljon ukonkiveä, maa- sälpää, sierakiveä y. m. on louhittu viime vuosikymmenillä maas- samme, sillä tiedot näistä seikoista ovat jokseenkin vaillinaisia. Mainittakoon tässä kuitenkin, mitä Vuori-intendentin virkakerto- muksista v:n 1885 loppuun saakka sekä Teollisuusintendentin kertomuksista v:sta 1886 alkaen esitetään. Edellisen kertomuk- sessa vilta 1884 mainitaan, että maasälvän louhiminen lienee al- kanut v. 1815 n. k. Vanhassa Suomessa. Jaakkiman, Sortavalan ja Impilahden pitäjissä oli 40 maasälpälouhosta vallattuna, joista ainoastaan 10 käytettiin ja vuotuinen vienti oli silloin noin 20,000 puutaa. Vv. 1870—85 laivattiin Suomesta maasälpää, ukon- kiveä, sierakiveä, graniitti- ja märmorilohkareita noin 1,314,000 m:kan arvosta, josta määrästä oli Sortavalan seuduilta 1,314,000 m:kan arvosta ja Förbystä Perniöstä 17,500 m:kan arvosta. Seu- raavilta vuosilta 1886—1805 ei Teollisuustilasto sisällä erikseen tietoja kivilouhoksista, sillä niiden valmistusten tuotantoarvo on laskettu kivenhakkaamoiden ja hiomoiden tuotantoarvoon. Yh- teensä oli tämä yhteenlaskettu arvo mainitulta ajanjaksolta noin 4,987,000 mk. eli lähes 500,000 mk. vuodessa. Vielä vaikeampi on vuoritilastosta ennen v. 1883 koettaa saada mitään tietoja kalkkilouhoksista, paljonko on louhittu myytäväksi ja mitä määriä on käytetty tehtaiden tarpeisiin. V:sta 1884 teollisuustilasto ilmoittaa kaupunkien ja maaseudun kalkkipolttimojen koko tuotantoarvon, ja siinä esiintyvien nu-30 Suomen Kartasto. Karitalehti n:o 23. Tummanvärisistä dioriiteistä, diabaaseista ja sarvikiillegneis- seistä valmistetaan pääasiallisesti hautakiviä ja niitä otetaan Kaa- lamosta Ruskealasta, Bälabystä Mustiosta, Längvikistä Ekke- röstä sekä Impilahdelta. Myöskin vihreänharmaata Itä-Suomen vuolukiveä, josta rahvas tapaa valmistaa patoja ja pannuja, on viime aikoina jonkun verran käytetty uutisrakennusten kaunista- miseen. Suurimmat louhokset lienevät Nunnanlahdessa Juwalla ja Vuokatilla Sotkamossa. Niitä, jotka haluavat ottaa tarkempaa selkoa tässä luetel- tujen vuorilajien esiintymistavasta ja soveliaisuudesta rakennus- aineeksi, neuvomme käyttämään %. J. Sederholmin kirjoitusta: Vära tillgängar af till byggnadsmaterial användbara bergarter (Helsinki, 1898), ja Om bruksrörelsen och bergshandteringen i Östra Finland, kirj. C. P. Solitander (Helsinki, 1884), joista edellä mainitut tiedot ovat suureksi osaksi saadut. Tarkalleen ei voi mainita, kuinka paljon ukonkiveä, maa- sälpää, sierakiveä y. m. on louhittu viime vuosikymmenillä maas- samme, sillä tiedot näistä seikoista ovat jokseenkin vaillinaisia. Mainittakoon tässä kuitenkin, mitä Vuori-intendentin virkakerto- muksista v:n 1885 loppuun saakka sekä Teollisuusintendentin kertomuksista v:sta 1886 alkaen esitetään. Edellisen kertomuk- sessa vilta 1884 mainitaan, että maasälvän louhiminen lienee al- kanut v. 1815 n. k. Vanhassa Suomessa. Jaakkiman, Sortavalan ja Impilahden pitäjissä oli 40 maasälpälouhosta vallattuna, joista ainoastaan 10 käytettiin ja vuotuinen vienti oli silloin noin 20,000 puutaa. Vv. 1870—85 laivattiin Suomesta maasälpää, ukon- kiveä, sierakiveä, graniitti- ja märmorilohkareita noin 1,314,000 m:kan arvosta, josta määrästä oli Sortavalan seuduilta 1,314,000 m:kan arvosta ja Förbystä Perniöstä 17,500 m:kan arvosta. Seu- raavilta vuosilta 1886—1805 ei Teollisuustilasto sisällä erikseen tietoja kivilouhoksista, sillä niiden valmistusten tuotantoarvo on laskettu kivenhakkaamoiden ja hiomoiden tuotantoarvoon. Yh- teensä oli tämä yhteenlaskettu arvo mainitulta ajanjaksolta noin 4,987,000 mk. eli lähes 500,000 mk. vuodessa. Vielä vaikeampi on vuoritilastosta ennen v. 1883 koettaa saada mitään tietoja kalkkilouhoksista, paljonko on louhittu myytäväksi ja mitä määriä on käytetty tehtaiden tarpeisiin. V:sta 1884 teollisuustilasto ilmoittaa kaupunkien ja maaseudun kalkkipolttimojen koko tuotantoarvon, ja siinä esiintyvien nu- --- Metalliteollisuus ja kivilouhokset. 31 merojen avulla on tehty tätä seuraava graafillinen taulu V, joka ilmaisee myös kivilouhosten, hakkaamoiden ja hiomoiden tuo- tantoarvon. Koska muutamia muutoksia on tapahtunut niissä rautateh- taissa, jotka ovat merkityt karttaan Suomen metalliteollisuudesta ja kivilouhoksista, sen jälkeen kuin mainittu kartta on painettu, tehdään siinä seuraavat oikaisut: Fredriksforsin tehtaan (Ulvilassa) merkit pitää olla mustat. Kimingin tehtaan (Karstulassa) merkkien pitää olla mustat ja uuni harkkouuni. Korteisten (Kaavilla) merkin pitää olla harkkouuni. Läskelän (Sortavalassa) merkin pitää olla punainen. Oravin valsauslaitos (Rantasalmella) on merkittävä mustalla. Sumpulan (Raudussa) merkkien tulee olla mustat. K. A. Moberg.Metalliteollisuus ja kivilouhokset. 31 merojen avulla on tehty tätä seuraava graafillinen taulu V, joka ilmaisee myös kivilouhosten, hakkaamoiden ja hiomoiden tuo- tantoarvon. Koska muutamia muutoksia on tapahtunut niissä rautateh- taissa, jotka ovat merkityt karttaan Suomen metalliteollisuudesta ja kivilouhoksista, sen jälkeen kuin mainittu kartta on painettu, tehdään siinä seuraavat oikaisut: Fredriksforsin tehtaan (Ulvilassa) merkit pitää olla mustat. Kimingin tehtaan (Karstulassa) merkkien pitää olla mustat ja uuni harkkouuni. Korteisten (Kaavilla) merkin pitää olla harkkouuni. Läskelän (Sortavalassa) merkin pitää olla punainen. Oravin valsauslaitos (Rantasalmella) on merkittävä mustalla. Sumpulan (Raudussa) merkkien tulee olla mustat. K. A. Moberg.Metalliteollisuus ja kivilouhokset. 31 merojen avulla on tehty tätä seuraava graafillinen taulu V, joka ilmaisee myös kivilouhosten, hakkaamoiden ja hiomoiden tuo- tantoarvon. Koska muutamia muutoksia on tapahtunut niissä rautateh- taissa, jotka ovat merkityt karttaan Suomen metalliteollisuudesta ja kivilouhoksista, sen jälkeen kuin mainittu kartta on painettu, tehdään siinä seuraavat oikaisut: Fredriksforsin tehtaan (Ulvilassa) merkit pitää olla mustat. Kimingin tehtaan (Karstulassa) merkkien pitää olla mustat ja uuni harkkouuni. Korteisten (Kaavilla) merkin pitää olla harkkouuni. Läskelän (Sortavalassa) merkin pitää olla punainen. Oravin valsauslaitos (Rantasalmella) on merkittävä mustalla. Sumpulan (Raudussa) merkkien tulee olla mustat. K. A. Moberg. --- --- Tab. 1. Kultaa ja hopeaa. L68T 968T 968T T68T 868T T68T 1681 0681 688T 888T 1881 988T C88T FSSI 888T T88T 1881 088T 6L8T 8L8T LL8T Kultaa, Hehtogr. Tab. 1. Kultaa ja hopeaa. L68T 968T 968T T68T 868T T68T 1681 0681 688T 888T 1881 988T C88T FSSI 888T T88T 1881 088T 6L8T 8L8T LL8T Kultaa, Hehtogr. Tab. 1. Kultaa ja hopeaa. L68T 968T 968T T68T 868T T68T 1681 0681 688T 888T 1881 988T C88T FSSI 888T T88T 1881 088T 6L8T 8L8T LL8T Kultaa, Hehtogr. --- --- ## Kupar --- --- Tab. III. taa. Irau j takk Rautamalme ja ja 20.000 1.000 2.000 3.000 4.000 Deciton. 5.000 Ton. 40.000 |! — 80.000 Suom. vuorimalmia. Takkirautaa. ja suomalmia. Järvi-Tab. III. taa. Irau j takk Rautamalme ja ja 20.000 1.000 2.000 3.000 4.000 Deciton. 5.000 Ton. 40.000 |! — 80.000 Suom. vuorimalmia. Takkirautaa. ja suomalmia. Järvi-Tab. III. taa. Irau j takk Rautamalme ja ja 20.000 1.000 2.000 3.000 4.000 Deciton. 5.000 Ton. 40.000 |! — 80.000 Suom. vuorimalmia. Takkirautaa. ja suomalmia. Järvi- --- --- ## Iii --- --- Kivilouhoksia,| hakkaamoita, hiomoita ja Tab. V. kalkkipolttimoita. Tuotantoarvo. SRE5285353258555 Smk. 1.000.000 900.000 kusilise] 800.000 700.000 | EI 600.000 500.000 | | 400.000 | 300.000 i 200.000 100.000 L o Kivilouhoksia, -hakkaamoita, -hiomoita. Kalkkipolttimoita.Kivilouhoksia,| hakkaamoita, hiomoita ja Tab. V. kalkkipolttimoita. Tuotantoarvo. SRE5285353258555 Smk. 1.000.000 900.000 kusilise] 800.000 700.000 | EI 600.000 500.000 | | 400.000 | 300.000 i 200.000 100.000 L o Kivilouhoksia, -hakkaamoita, -hiomoita. Kalkkipolttimoita.Kivilouhoksia,| hakkaamoita, hiomoita ja Tab. V. kalkkipolttimoita. Tuotantoarvo. SRE5285353258555 Smk. 1.000.000 900.000 kusilise] 800.000 700.000 | EI 600.000 500.000 | | 400.000 | 300.000 i 200.000 100.000 L o Kivilouhoksia, -hakkaamoita, -hiomoita. Kalkkipolttimoita. --- --- SUOMEN KARTASTO. KARTTALEHTI N:o 24. Teollisuus. Puute muista raaka-aineista, paitsi puusta, ja tuntuva pää- omain niukkuus ovat olleet pääsyitä siihen, että Suomen teolli- suus on kehittynyt hitaammin ja myöhemmin kuin muissa sa- malla viljelysasteella olevissa maissa. Niinkuin muuallakin niin on meidänkin maassamme teollistoiminnan vanhin muoto ollut kotiteollisuus, jota tavallisesti on harjoitettu maan pääelinkeinon, maanviljelyksen, yhteydessä. Sikäli kuin tarpeet enenivät, kävi myöskin suurempi työtaito tarpeelliseksi ja niin syntyi kaupun- geissa vähitellen keskiajan kuluessa erinäisiä käsityöammatteja, joita silloiset ammattisäännökset tietysti suojelivat. Kun käsi- työteollisuus sittemmin ei ole voinut tyydyttää jonkin tavaran tarvetta, on siirrytty tehdasteollisuuteen, jossa pääasiallisesti on käytetty ulkomaitten kokemusta ja ulkomailta tuotuja työkoneita. Vientiä varten valmistettiin aikaisemmin ainoastaan pelkkiä met- säntuotteita, puutavaroita ja tervaa, mutta on vientivalmistus nykyään myöskin paperiteollisuudessa ja meijeriliikkeessä varsin huomattava. Siten on meilläkin tehdasteollisuus vähitellen synty- nyt. Usein ei ole kuitenkaan mahdollista määrätä rajaa käsi- työn ja tehtaan välillä. Yleensä tarkoittaa käsityön käsite sitä, että tuotanto tapahtuu käsiteolla, pienessä määrässä ja pääasialli- sesti tilauksia varten, tehtaan käsite taas, että tuotanto tapahtuu koneellisella käyttövoimalla, suuressa määrässä ja varastoa var- ten. Kuitenkin on suurehkoja tehtaita, jotka eivät tarvitse mitään konevoimaa, samoin kuin käsityöteollisuudessakin usein käyte- tään pieniä motoreja. Tehdasteollisuuteen on ehdottomasti luet- tava lasiteollisuus, kutomateollisuus, paperiteollisuus, sahausliike,SUOMEN KARTASTO. KARTTALEHTI N:o 24. Teollisuus. Puute muista raaka-aineista, paitsi puusta, ja tuntuva pää- omain niukkuus ovat olleet pääsyitä siihen, että Suomen teolli- suus on kehittynyt hitaammin ja myöhemmin kuin muissa sa- malla viljelysasteella olevissa maissa. Niinkuin muuallakin niin on meidänkin maassamme teollistoiminnan vanhin muoto ollut kotiteollisuus, jota tavallisesti on harjoitettu maan pääelinkeinon, maanviljelyksen, yhteydessä. Sikäli kuin tarpeet enenivät, kävi myöskin suurempi työtaito tarpeelliseksi ja niin syntyi kaupun- geissa vähitellen keskiajan kuluessa erinäisiä käsityöammatteja, joita silloiset ammattisäännökset tietysti suojelivat. Kun käsi- työteollisuus sittemmin ei ole voinut tyydyttää jonkin tavaran tarvetta, on siirrytty tehdasteollisuuteen, jossa pääasiallisesti on käytetty ulkomaitten kokemusta ja ulkomailta tuotuja työkoneita. Vientiä varten valmistettiin aikaisemmin ainoastaan pelkkiä met- säntuotteita, puutavaroita ja tervaa, mutta on vientivalmistus nykyään myöskin paperiteollisuudessa ja meijeriliikkeessä varsin huomattava. Siten on meilläkin tehdasteollisuus vähitellen synty- nyt. Usein ei ole kuitenkaan mahdollista määrätä rajaa käsi- työn ja tehtaan välillä. Yleensä tarkoittaa käsityön käsite sitä, että tuotanto tapahtuu käsiteolla, pienessä määrässä ja pääasialli- sesti tilauksia varten, tehtaan käsite taas, että tuotanto tapahtuu koneellisella käyttövoimalla, suuressa määrässä ja varastoa var- ten. Kuitenkin on suurehkoja tehtaita, jotka eivät tarvitse mitään konevoimaa, samoin kuin käsityöteollisuudessakin usein käyte- tään pieniä motoreja. Tehdasteollisuuteen on ehdottomasti luet- tava lasiteollisuus, kutomateollisuus, paperiteollisuus, sahausliike,SUOMEN KARTASTO. KARTTALEHTI N:o 24. Teollisuus. Puute muista raaka-aineista, paitsi puusta, ja tuntuva pää- omain niukkuus ovat olleet pääsyitä siihen, että Suomen teolli- suus on kehittynyt hitaammin ja myöhemmin kuin muissa sa- malla viljelysasteella olevissa maissa. Niinkuin muuallakin niin on meidänkin maassamme teollistoiminnan vanhin muoto ollut kotiteollisuus, jota tavallisesti on harjoitettu maan pääelinkeinon, maanviljelyksen, yhteydessä. Sikäli kuin tarpeet enenivät, kävi myöskin suurempi työtaito tarpeelliseksi ja niin syntyi kaupun- geissa vähitellen keskiajan kuluessa erinäisiä käsityöammatteja, joita silloiset ammattisäännökset tietysti suojelivat. Kun käsi- työteollisuus sittemmin ei ole voinut tyydyttää jonkin tavaran tarvetta, on siirrytty tehdasteollisuuteen, jossa pääasiallisesti on käytetty ulkomaitten kokemusta ja ulkomailta tuotuja työkoneita. Vientiä varten valmistettiin aikaisemmin ainoastaan pelkkiä met- säntuotteita, puutavaroita ja tervaa, mutta on vientivalmistus nykyään myöskin paperiteollisuudessa ja meijeriliikkeessä varsin huomattava. Siten on meilläkin tehdasteollisuus vähitellen synty- nyt. Usein ei ole kuitenkaan mahdollista määrätä rajaa käsi- työn ja tehtaan välillä. Yleensä tarkoittaa käsityön käsite sitä, että tuotanto tapahtuu käsiteolla, pienessä määrässä ja pääasialli- sesti tilauksia varten, tehtaan käsite taas, että tuotanto tapahtuu koneellisella käyttövoimalla, suuressa määrässä ja varastoa var- ten. Kuitenkin on suurehkoja tehtaita, jotka eivät tarvitse mitään konevoimaa, samoin kuin käsityöteollisuudessakin usein käyte- tään pieniä motoreja. Tehdasteollisuuteen on ehdottomasti luet- tava lasiteollisuus, kutomateollisuus, paperiteollisuus, sahausliike, --- 2 Suomen Kartasto. Karitalehti n:o 24. viinanpoltto- ja oluenpanoliike; käsityöteollisuuteen taas räätäli- laitokset, suutariverstaat, punomalaitokset y. m. Osittain käsi- työnä, osittain tehtaan tavoin toimivat värjäyslaitokset, karvaus- laitokset, satulasepänpajat, kirjansitomot, puusepänverstaat, sor- vauslaitokset y. m. Aikaisimmin kehittyi meillä raudanvalmistus teollisuus- haaraksi, niinkuin näkyy karttalehden n:on 23 tekstistä. Tosin on mylly- ja sahausteollisuudella yhtä vanhat juuret kuin raudan- valmistuksella, mutta laudansahausta harjoitettiin aina meidän vuosisatamme keskipaikoille saakka maanviljelyksen sivuelin- keinona, ja edellinen on, muutamia harvoja myllylaitoksia lukuun- ottamatta, vielä tänäkin päivänä samanlaisella kannalla. Lasi- teollisuus syntyi pääasiallisesti menneen vuosisadan lopussa ja siltä ajalta ovat peräisin myöskin ensimmäiset käsipaperitehtaat ja kutomot. Kaikki nämä laitokset olivat kuitenkin sangen vaatimatonta laatua ja useimmille niistä tuskin annettaisiin mei- dän päivinämme tehtaan nimeäkään. Vanhempia rautatehtaitamme sekä muutamia vesisahoja, lasitehtaita ja paperitehtaita lukuunottamatta on tehdasteollisuu- temme alkuisin tämän vuosisadan jälkipuoliskolta. Itämaisen sodan päätyttyä ryhdyttiin nimittäin erinäisiin toimiin tehdas- teollisuuden herättämiseksi maassa, ja sitä suurta edistystä, joka alkoi muistettavalla 1860-luvulla ja sittemmin lyhempiä keskey- tyksiä lukuunottamatta on jatkunut meidän päiviimme saakka, on kiittäminen siitä että siemenet, jotka silloin kylvettiin, eivät ainoastaan ole kasvaneet kukoistaviksi laitoksiksi, vaan että on syntynyt monin kerroin enemmän samanlaisia tehtaita, vieläpä auennut aivan uusia teollisuusalojakin. Valitettavasti ei ole luo- tettavaa teollisuustilastoa laadittu pitemmältä kuin kymmenisen vuoden ajalta, mutta tämäkin lyhyt aika osottaa tavattoman kauniita tuloksia, joita ainoastaan 1892 v:n katovuosi on hiuk- kaisen ehkäissyt, iniinkuin näkyy seuraavasta taulusta, johon rautateollisuuskin on otettu.2 Suomen Kartasto. Karitalehti n:o 24. viinanpoltto- ja oluenpanoliike; käsityöteollisuuteen taas räätäli- laitokset, suutariverstaat, punomalaitokset y. m. Osittain käsi- työnä, osittain tehtaan tavoin toimivat värjäyslaitokset, karvaus- laitokset, satulasepänpajat, kirjansitomot, puusepänverstaat, sor- vauslaitokset y. m. Aikaisimmin kehittyi meillä raudanvalmistus teollisuus- haaraksi, niinkuin näkyy karttalehden n:on 23 tekstistä. Tosin on mylly- ja sahausteollisuudella yhtä vanhat juuret kuin raudan- valmistuksella, mutta laudansahausta harjoitettiin aina meidän vuosisatamme keskipaikoille saakka maanviljelyksen sivuelin- keinona, ja edellinen on, muutamia harvoja myllylaitoksia lukuun- ottamatta, vielä tänäkin päivänä samanlaisella kannalla. Lasi- teollisuus syntyi pääasiallisesti menneen vuosisadan lopussa ja siltä ajalta ovat peräisin myöskin ensimmäiset käsipaperitehtaat ja kutomot. Kaikki nämä laitokset olivat kuitenkin sangen vaatimatonta laatua ja useimmille niistä tuskin annettaisiin mei- dän päivinämme tehtaan nimeäkään. Vanhempia rautatehtaitamme sekä muutamia vesisahoja, lasitehtaita ja paperitehtaita lukuunottamatta on tehdasteollisuu- temme alkuisin tämän vuosisadan jälkipuoliskolta. Itämaisen sodan päätyttyä ryhdyttiin nimittäin erinäisiin toimiin tehdas- teollisuuden herättämiseksi maassa, ja sitä suurta edistystä, joka alkoi muistettavalla 1860-luvulla ja sittemmin lyhempiä keskey- tyksiä lukuunottamatta on jatkunut meidän päiviimme saakka, on kiittäminen siitä että siemenet, jotka silloin kylvettiin, eivät ainoastaan ole kasvaneet kukoistaviksi laitoksiksi, vaan että on syntynyt monin kerroin enemmän samanlaisia tehtaita, vieläpä auennut aivan uusia teollisuusalojakin. Valitettavasti ei ole luo- tettavaa teollisuustilastoa laadittu pitemmältä kuin kymmenisen vuoden ajalta, mutta tämäkin lyhyt aika osottaa tavattoman kauniita tuloksia, joita ainoastaan 1892 v:n katovuosi on hiuk- kaisen ehkäissyt, iniinkuin näkyy seuraavasta taulusta, johon rautateollisuuskin on otettu.2 Suomen Kartasto. Karitalehti n:o 24. viinanpoltto- ja oluenpanoliike; käsityöteollisuuteen taas räätäli- laitokset, suutariverstaat, punomalaitokset y. m. Osittain käsi- työnä, osittain tehtaan tavoin toimivat värjäyslaitokset, karvaus- laitokset, satulasepänpajat, kirjansitomot, puusepänverstaat, sor- vauslaitokset y. m. Aikaisimmin kehittyi meillä raudanvalmistus teollisuus- haaraksi, niinkuin näkyy karttalehden n:on 23 tekstistä. Tosin on mylly- ja sahausteollisuudella yhtä vanhat juuret kuin raudan- valmistuksella, mutta laudansahausta harjoitettiin aina meidän vuosisatamme keskipaikoille saakka maanviljelyksen sivuelin- keinona, ja edellinen on, muutamia harvoja myllylaitoksia lukuun- ottamatta, vielä tänäkin päivänä samanlaisella kannalla. Lasi- teollisuus syntyi pääasiallisesti menneen vuosisadan lopussa ja siltä ajalta ovat peräisin myöskin ensimmäiset käsipaperitehtaat ja kutomot. Kaikki nämä laitokset olivat kuitenkin sangen vaatimatonta laatua ja useimmille niistä tuskin annettaisiin mei- dän päivinämme tehtaan nimeäkään. Vanhempia rautatehtaitamme sekä muutamia vesisahoja, lasitehtaita ja paperitehtaita lukuunottamatta on tehdasteollisuu- temme alkuisin tämän vuosisadan jälkipuoliskolta. Itämaisen sodan päätyttyä ryhdyttiin nimittäin erinäisiin toimiin tehdas- teollisuuden herättämiseksi maassa, ja sitä suurta edistystä, joka alkoi muistettavalla 1860-luvulla ja sittemmin lyhempiä keskey- tyksiä lukuunottamatta on jatkunut meidän päiviimme saakka, on kiittäminen siitä että siemenet, jotka silloin kylvettiin, eivät ainoastaan ole kasvaneet kukoistaviksi laitoksiksi, vaan että on syntynyt monin kerroin enemmän samanlaisia tehtaita, vieläpä auennut aivan uusia teollisuusalojakin. Valitettavasti ei ole luo- tettavaa teollisuustilastoa laadittu pitemmältä kuin kymmenisen vuoden ajalta, mutta tämäkin lyhyt aika osottaa tavattoman kauniita tuloksia, joita ainoastaan 1892 v:n katovuosi on hiuk- kaisen ehkäissyt, iniinkuin näkyy seuraavasta taulusta, johon rautateollisuuskin on otettu. --- Teollisuus. 3 Tuotannon Vuodet. Työpaikkain luku. Työntekijäin luku, bruttoarvo, Smk. 1886 4,625 34,872 109,643,280 1887 5,615 43,083 113,521,661 1888 5,872 45,675 121,319,149 1889 6,004 52,730 148,488,345 1890 6,198 57,908 160,419.175 1891 6,483 60.377 170,282,183 1892 6:666 58,000 164,813,178 1893 6,646 53,976 159,004,801 1894 6:963 58231 169,731,078 1895 7,188 65,254 189,147,873 1896 7.261 73,010 218,981,227 1897 7,361 80,008 251,683,375 Siirtyen käsittelemään erikseen kutakin teollisuushaaraa alamme siitä, mihin edellinen esitys päättyi, nimittäin kiviteolli- suudesta, johon vieläkin kuuluu tiilen, kaakelin, posliinin ja lasin valmistus. Kiviteollisuus. Tiilenpoltto oli vanhempina aikoina, kuten monin paikoin vieläkin, maanviljelyksen sivuelinkeino. Siitä pitäin kuin kivi- talojen rakentaminen kaupungeissa tuli yleiseksi, on perustettu suurempia tiilitehtaita myyntivalmistusta varten, tavallisesti suu- rempien kaupunkien läheisyyteen. Noin sadassa sellaisessa tiili- tehtaassa valmistettiin v. 1807 55 milj. tiiltä. Yleensä on kui- tenkin huomattava, että tiilenvalmistus on mitä lähimmin riippu- vainen rakentamisliikkeestä ja on siis suurempien muutoksienkin alainen kuin muut teollisuushaarat. Suurimmat tiilitehtaat ovat Stensvikin (Espoossa, 1862),1) Jokelan (Nurmijärvellä, 1874), Keravan (Tuusulassa, 1889), Kärsämäen! (läh. Turkua, 1876), Leppäkosken (Janakkalassa, 1863 ja 1872) ja Kotkan, 1885, teh- taat. Tiilitehtaita ei ole merkitty kartalle. Kaakeli-, fajanssi- ja posliinitehtaita on ainoastaan: muuta- mia, nimittäin kymmenkunta kaakelitehdasta (Andstenin 1842, Ruoholahden 1870 ja Arabian Helsingissä, yksi Turussa 1872, yksi Tampereella 1897, yksi Viipurissa 1874, ja yksi lähellä Vii- puria, Rakkolanjoella ' 1877), ja yksi ainoa posliinitehdas, nim. 1) Huomattavimmista laitoksista ilmoitetaan kaupunki tai pitäjä, jossa ne ovat, sekä perustamisvuosi.Teollisuus. 3 Tuotannon Vuodet. Työpaikkain luku. Työntekijäin luku, bruttoarvo, Smk. 1886 4,625 34,872 109,643,280 1887 5,615 43,083 113,521,661 1888 5,872 45,675 121,319,149 1889 6,004 52,730 148,488,345 1890 6,198 57,908 160,419.175 1891 6,483 60.377 170,282,183 1892 6:666 58,000 164,813,178 1893 6,646 53,976 159,004,801 1894 6:963 58231 169,731,078 1895 7,188 65,254 189,147,873 1896 7.261 73,010 218,981,227 1897 7,361 80,008 251,683,375 Siirtyen käsittelemään erikseen kutakin teollisuushaaraa alamme siitä, mihin edellinen esitys päättyi, nimittäin kiviteolli- suudesta, johon vieläkin kuuluu tiilen, kaakelin, posliinin ja lasin valmistus. Kiviteollisuus. Tiilenpoltto oli vanhempina aikoina, kuten monin paikoin vieläkin, maanviljelyksen sivuelinkeino. Siitä pitäin kuin kivi- talojen rakentaminen kaupungeissa tuli yleiseksi, on perustettu suurempia tiilitehtaita myyntivalmistusta varten, tavallisesti suu- rempien kaupunkien läheisyyteen. Noin sadassa sellaisessa tiili- tehtaassa valmistettiin v. 1807 55 milj. tiiltä. Yleensä on kui- tenkin huomattava, että tiilenvalmistus on mitä lähimmin riippu- vainen rakentamisliikkeestä ja on siis suurempien muutoksienkin alainen kuin muut teollisuushaarat. Suurimmat tiilitehtaat ovat Stensvikin (Espoossa, 1862),1) Jokelan (Nurmijärvellä, 1874), Keravan (Tuusulassa, 1889), Kärsämäen! (läh. Turkua, 1876), Leppäkosken (Janakkalassa, 1863 ja 1872) ja Kotkan, 1885, teh- taat. Tiilitehtaita ei ole merkitty kartalle. Kaakeli-, fajanssi- ja posliinitehtaita on ainoastaan: muuta- mia, nimittäin kymmenkunta kaakelitehdasta (Andstenin 1842, Ruoholahden 1870 ja Arabian Helsingissä, yksi Turussa 1872, yksi Tampereella 1897, yksi Viipurissa 1874, ja yksi lähellä Vii- puria, Rakkolanjoella ' 1877), ja yksi ainoa posliinitehdas, nim. 1) Huomattavimmista laitoksista ilmoitetaan kaupunki tai pitäjä, jossa ne ovat, sekä perustamisvuosi.Teollisuus. 3 Tuotannon Vuodet. Työpaikkain luku. Työntekijäin luku, bruttoarvo, Smk. 1886 4,625 34,872 109,643,280 1887 5,615 43,083 113,521,661 1888 5,872 45,675 121,319,149 1889 6,004 52,730 148,488,345 1890 6,198 57,908 160,419.175 1891 6,483 60.377 170,282,183 1892 6:666 58,000 164,813,178 1893 6,646 53,976 159,004,801 1894 6:963 58231 169,731,078 1895 7,188 65,254 189,147,873 1896 7.261 73,010 218,981,227 1897 7,361 80,008 251,683,375 Siirtyen käsittelemään erikseen kutakin teollisuushaaraa alamme siitä, mihin edellinen esitys päättyi, nimittäin kiviteolli- suudesta, johon vieläkin kuuluu tiilen, kaakelin, posliinin ja lasin valmistus. Kiviteollisuus. Tiilenpoltto oli vanhempina aikoina, kuten monin paikoin vieläkin, maanviljelyksen sivuelinkeino. Siitä pitäin kuin kivi- talojen rakentaminen kaupungeissa tuli yleiseksi, on perustettu suurempia tiilitehtaita myyntivalmistusta varten, tavallisesti suu- rempien kaupunkien läheisyyteen. Noin sadassa sellaisessa tiili- tehtaassa valmistettiin v. 1807 55 milj. tiiltä. Yleensä on kui- tenkin huomattava, että tiilenvalmistus on mitä lähimmin riippu- vainen rakentamisliikkeestä ja on siis suurempien muutoksienkin alainen kuin muut teollisuushaarat. Suurimmat tiilitehtaat ovat Stensvikin (Espoossa, 1862),1) Jokelan (Nurmijärvellä, 1874), Keravan (Tuusulassa, 1889), Kärsämäen! (läh. Turkua, 1876), Leppäkosken (Janakkalassa, 1863 ja 1872) ja Kotkan, 1885, teh- taat. Tiilitehtaita ei ole merkitty kartalle. Kaakeli-, fajanssi- ja posliinitehtaita on ainoastaan: muuta- mia, nimittäin kymmenkunta kaakelitehdasta (Andstenin 1842, Ruoholahden 1870 ja Arabian Helsingissä, yksi Turussa 1872, yksi Tampereella 1897, yksi Viipurissa 1874, ja yksi lähellä Vii- puria, Rakkolanjoella ' 1877), ja yksi ainoa posliinitehdas, nim. 1) Huomattavimmista laitoksista ilmoitetaan kaupunki tai pitäjä, jossa ne ovat, sekä perustamisvuosi. --- 4 Suomen Kartasto. Karitalehti n:o 24. Arabian posliinitehdas, lähellä Helsinkiä, perustettu 1874 ja mel- koisen suuri. Savion sementtitehdas Tuusulassa (1876) on sitte] 1886 ollut toimetonna ulkomaalaisen kilpailun vuoksi, mutta sementti- valimoita on Helsingissä 3 ja Tampereella 1. Lasitehtaita oli jo viime vuosisadalla ja on niistä vielä kaksi käynnissä. 16 nykyään käynnissä olevasta valmistetaan yhdek- sässä ikkunalasia, nimittäin Nuutajärven (Urjalassa, 1795), Rok- kalan (Johanneksessa, 1790-luvulla), Grönvikin (Mustasaaressa, 1812), Kangassaaren (Kerimäellä, 1858), Kalliokosken (Miehik- kälässä, 1861), Kotkan (1872), Skinnarvikin (Kemiössä, 1875), Utran (Kontiolahdella, 1881) ja Ristiniemen (Vehkalahdella, 1896) lasitehtaissa. Talouslasia valmistetaan kolmessa, nimittäin jo mainitussa Nuutajärven sekä Iittalan (Kalvolassa, 1881) ja Kar- hulan (Kymissä, 1889) tehtaissa. Pullolasia yksinomaan valmis- tetaan viidessä tehtaassa, nim. Johanneslundissa (Kiikalassa 1821), Saverossa (Sippulassa, 1858), Arimassa (Pusulassa, 1864), Pitkässä- rannassa (Impilahdella, 1887) ja Viialassa (Akaassa, 1890). Nuuta- järvellä, Iittalassa ja Karhulassa on lasinhiomot ja Rokkalassa on jo vanhemmilta ajoilta saakka valmistettu peililasia (valantalasia). Kaikkien näiden tehtaiden valmistusarvo nousi 1897 4 milj. m:kaan ja työväen luku 1,800. Lasitavaroiden vienti Venäjälle on melkoinen. Kemiallinen teollisuus. Kemiallinen teollisuus on meillä toistaiseksi ollut vähä- arvoinen, ellei lukuunoteta vanhempina aikoina kotiteollisuutena harjoitettua salpietarin keittämistä sekä potaskan ja tervan polt- toa, joista ainoastaan viimemainittua vielä yleisesti harjoitetaan maassamme. Tätä ryhmää edustavat väritehtaat, värjäyslaitok- set, öljymyllyt, kynttilä- ja saippuatehtaat, kuivatislauslaitokset ja asfalttitehtaat, kaasu-, tulitikku-, ruuti- ja dynamiitti- sekä sähkökemialliset tehtaat. Väritehtaita on: 1 Helsingissä, 1 punamullantehdas Pit- kässärannassa ja 5 kimröökkitehdasta, joista huomattavimmat ovat Kosken (Perniössä, 1869), Koivuniemen (Vehkalahdella, 1884) ja Tirvan (Valkealassa, 1890) tehtaat. Värjäyslaitoksia taasen on jo vanhemmilta ajoilta useissa paikoin maaseudulla, osittain veran vanutuslaitosten yhteydessä, vaan ne ovat niin4 Suomen Kartasto. Karitalehti n:o 24. Arabian posliinitehdas, lähellä Helsinkiä, perustettu 1874 ja mel- koisen suuri. Savion sementtitehdas Tuusulassa (1876) on sitte] 1886 ollut toimetonna ulkomaalaisen kilpailun vuoksi, mutta sementti- valimoita on Helsingissä 3 ja Tampereella 1. Lasitehtaita oli jo viime vuosisadalla ja on niistä vielä kaksi käynnissä. 16 nykyään käynnissä olevasta valmistetaan yhdek- sässä ikkunalasia, nimittäin Nuutajärven (Urjalassa, 1795), Rok- kalan (Johanneksessa, 1790-luvulla), Grönvikin (Mustasaaressa, 1812), Kangassaaren (Kerimäellä, 1858), Kalliokosken (Miehik- kälässä, 1861), Kotkan (1872), Skinnarvikin (Kemiössä, 1875), Utran (Kontiolahdella, 1881) ja Ristiniemen (Vehkalahdella, 1896) lasitehtaissa. Talouslasia valmistetaan kolmessa, nimittäin jo mainitussa Nuutajärven sekä Iittalan (Kalvolassa, 1881) ja Kar- hulan (Kymissä, 1889) tehtaissa. Pullolasia yksinomaan valmis- tetaan viidessä tehtaassa, nim. Johanneslundissa (Kiikalassa 1821), Saverossa (Sippulassa, 1858), Arimassa (Pusulassa, 1864), Pitkässä- rannassa (Impilahdella, 1887) ja Viialassa (Akaassa, 1890). Nuuta- järvellä, Iittalassa ja Karhulassa on lasinhiomot ja Rokkalassa on jo vanhemmilta ajoilta saakka valmistettu peililasia (valantalasia). Kaikkien näiden tehtaiden valmistusarvo nousi 1897 4 milj. m:kaan ja työväen luku 1,800. Lasitavaroiden vienti Venäjälle on melkoinen. Kemiallinen teollisuus. Kemiallinen teollisuus on meillä toistaiseksi ollut vähä- arvoinen, ellei lukuunoteta vanhempina aikoina kotiteollisuutena harjoitettua salpietarin keittämistä sekä potaskan ja tervan polt- toa, joista ainoastaan viimemainittua vielä yleisesti harjoitetaan maassamme. Tätä ryhmää edustavat väritehtaat, värjäyslaitok- set, öljymyllyt, kynttilä- ja saippuatehtaat, kuivatislauslaitokset ja asfalttitehtaat, kaasu-, tulitikku-, ruuti- ja dynamiitti- sekä sähkökemialliset tehtaat. Väritehtaita on: 1 Helsingissä, 1 punamullantehdas Pit- kässärannassa ja 5 kimröökkitehdasta, joista huomattavimmat ovat Kosken (Perniössä, 1869), Koivuniemen (Vehkalahdella, 1884) ja Tirvan (Valkealassa, 1890) tehtaat. Värjäyslaitoksia taasen on jo vanhemmilta ajoilta useissa paikoin maaseudulla, osittain veran vanutuslaitosten yhteydessä, vaan ne ovat niin4 Suomen Kartasto. Karitalehti n:o 24. Arabian posliinitehdas, lähellä Helsinkiä, perustettu 1874 ja mel- koisen suuri. Savion sementtitehdas Tuusulassa (1876) on sitte] 1886 ollut toimetonna ulkomaalaisen kilpailun vuoksi, mutta sementti- valimoita on Helsingissä 3 ja Tampereella 1. Lasitehtaita oli jo viime vuosisadalla ja on niistä vielä kaksi käynnissä. 16 nykyään käynnissä olevasta valmistetaan yhdek- sässä ikkunalasia, nimittäin Nuutajärven (Urjalassa, 1795), Rok- kalan (Johanneksessa, 1790-luvulla), Grönvikin (Mustasaaressa, 1812), Kangassaaren (Kerimäellä, 1858), Kalliokosken (Miehik- kälässä, 1861), Kotkan (1872), Skinnarvikin (Kemiössä, 1875), Utran (Kontiolahdella, 1881) ja Ristiniemen (Vehkalahdella, 1896) lasitehtaissa. Talouslasia valmistetaan kolmessa, nimittäin jo mainitussa Nuutajärven sekä Iittalan (Kalvolassa, 1881) ja Kar- hulan (Kymissä, 1889) tehtaissa. Pullolasia yksinomaan valmis- tetaan viidessä tehtaassa, nim. Johanneslundissa (Kiikalassa 1821), Saverossa (Sippulassa, 1858), Arimassa (Pusulassa, 1864), Pitkässä- rannassa (Impilahdella, 1887) ja Viialassa (Akaassa, 1890). Nuuta- järvellä, Iittalassa ja Karhulassa on lasinhiomot ja Rokkalassa on jo vanhemmilta ajoilta saakka valmistettu peililasia (valantalasia). Kaikkien näiden tehtaiden valmistusarvo nousi 1897 4 milj. m:kaan ja työväen luku 1,800. Lasitavaroiden vienti Venäjälle on melkoinen. Kemiallinen teollisuus. Kemiallinen teollisuus on meillä toistaiseksi ollut vähä- arvoinen, ellei lukuunoteta vanhempina aikoina kotiteollisuutena harjoitettua salpietarin keittämistä sekä potaskan ja tervan polt- toa, joista ainoastaan viimemainittua vielä yleisesti harjoitetaan maassamme. Tätä ryhmää edustavat väritehtaat, värjäyslaitok- set, öljymyllyt, kynttilä- ja saippuatehtaat, kuivatislauslaitokset ja asfalttitehtaat, kaasu-, tulitikku-, ruuti- ja dynamiitti- sekä sähkökemialliset tehtaat. Väritehtaita on: 1 Helsingissä, 1 punamullantehdas Pit- kässärannassa ja 5 kimröökkitehdasta, joista huomattavimmat ovat Kosken (Perniössä, 1869), Koivuniemen (Vehkalahdella, 1884) ja Tirvan (Valkealassa, 1890) tehtaat. Värjäyslaitoksia taasen on jo vanhemmilta ajoilta useissa paikoin maaseudulla, osittain veran vanutuslaitosten yhteydessä, vaan ne ovat niin --- Teollisuus. 5 vähäpätöisiä, että ne lähinnä voisi lukea käsityöteollisuuteen. Sitävastoin ovat suurempien kutomoiden yhteydessä olevat teh- taantapaiset värjäyslaitokset jotenkin laajoja. Öljymyllyistä, joita vanhempina aikoina löytyi useampia- kin, on nykyään ainoastaan kaksi käynnissä ja nekin pieniä (Vierun Padasjoella, 1848, ja Sahakosken Ahlaisissa, 1852). Kynttilät ja saippua valmistettiin »vanhaan hyvään aikaan» kotona, ja vielä nytkin keittää moni perheenäiti saippuaa 'talou- dessa jääneistä rasvoista. Useampia pienempiä saippuatehtaita perustettiin vuosisatamme keskipaikoilla, olipa jotenkin laaja kynttilätehdaskin käynnissä Havissa lähellä Viipuria, vaan se lakkasi toimimasta 1870-luvulla; nyt valmistetaan siellä ainoas- taan saippuaa. Kuusi muuta saippuatehdasta on olemassa, joista Vaasan (1886) ja Havin ovat huomattavimmat, sen jälkeen seuraa Helsingin (1894) ja Pietarsaaren (1895) saippuatehtaat. Kynttilöitä valetaan ulkomaalta tuodusta steariinista Vaasassa ja Viipurissa. Tämän yhteydessä mainittakoon, että 7nnjauhoja sekä liimaa valmistetaan 6 tehtaassa, joista kuitenkin ainoastaan Helsingin (Munkkisaari, 1887) on jonkinarvoinen. Sitäpaitsi valmistetaan luujauhoja pienemmissä määrin muutamissa survomoissa maa- seudulla. Ikivanhaa, alkuperäistä tervanpolttoa haudoissa on koetettu useita kertoja parantaa järkiperäisemmällä menettelytavalla, nim. retortiuuni-poltolla. Useita sellaisia onkin nykyään käytännössä eri osissa maata. Niissä käytetään tavallisesti kantopuita ja otetaan talteen kaikenlaiset tislaustuotteet, kuten tärpätti, terva, hiilet. Suurempien sahalaitosten (Kotkan ja Porin) yhteyteen on äsken perustettu suuria tehtaita sahausjätteiden käyttämistä varten, joita tislataan kuiviltaan äskettäin patentinsaaneen me- nettelytavan mukaan, mutta mitään suoranaista tulosta siitä ei ole vielä saatu. Useissa maan suurissa sahalaitoksissa, etu- päässä Kemin puutavarayhtiön, käytetään jäännökset hiilien val- mistukseen rautatehtaita varten. Asfalttitehtaita rakennustoimissa tarvittavaa asfaltilla las- kemista varten sekä asfalttihuopatehtaita kattohuovan valmista- mista varten on kymmenkunta, joista Helsingin asfalttiosake- yhtiön tehdas (1887) on huomattavin. Pienempiä samanlaisia tehtaita on 3 Helsingissä (1872, 1878 ja 1801), pari Viipurissa, 1 Tampereella (1877), 1 Turussa (1881) y. m.Teollisuus. 5 vähäpätöisiä, että ne lähinnä voisi lukea käsityöteollisuuteen. Sitävastoin ovat suurempien kutomoiden yhteydessä olevat teh- taantapaiset värjäyslaitokset jotenkin laajoja. Öljymyllyistä, joita vanhempina aikoina löytyi useampia- kin, on nykyään ainoastaan kaksi käynnissä ja nekin pieniä (Vierun Padasjoella, 1848, ja Sahakosken Ahlaisissa, 1852). Kynttilät ja saippua valmistettiin »vanhaan hyvään aikaan» kotona, ja vielä nytkin keittää moni perheenäiti saippuaa 'talou- dessa jääneistä rasvoista. Useampia pienempiä saippuatehtaita perustettiin vuosisatamme keskipaikoilla, olipa jotenkin laaja kynttilätehdaskin käynnissä Havissa lähellä Viipuria, vaan se lakkasi toimimasta 1870-luvulla; nyt valmistetaan siellä ainoas- taan saippuaa. Kuusi muuta saippuatehdasta on olemassa, joista Vaasan (1886) ja Havin ovat huomattavimmat, sen jälkeen seuraa Helsingin (1894) ja Pietarsaaren (1895) saippuatehtaat. Kynttilöitä valetaan ulkomaalta tuodusta steariinista Vaasassa ja Viipurissa. Tämän yhteydessä mainittakoon, että 7nnjauhoja sekä liimaa valmistetaan 6 tehtaassa, joista kuitenkin ainoastaan Helsingin (Munkkisaari, 1887) on jonkinarvoinen. Sitäpaitsi valmistetaan luujauhoja pienemmissä määrin muutamissa survomoissa maa- seudulla. Ikivanhaa, alkuperäistä tervanpolttoa haudoissa on koetettu useita kertoja parantaa järkiperäisemmällä menettelytavalla, nim. retortiuuni-poltolla. Useita sellaisia onkin nykyään käytännössä eri osissa maata. Niissä käytetään tavallisesti kantopuita ja otetaan talteen kaikenlaiset tislaustuotteet, kuten tärpätti, terva, hiilet. Suurempien sahalaitosten (Kotkan ja Porin) yhteyteen on äsken perustettu suuria tehtaita sahausjätteiden käyttämistä varten, joita tislataan kuiviltaan äskettäin patentinsaaneen me- nettelytavan mukaan, mutta mitään suoranaista tulosta siitä ei ole vielä saatu. Useissa maan suurissa sahalaitoksissa, etu- päässä Kemin puutavarayhtiön, käytetään jäännökset hiilien val- mistukseen rautatehtaita varten. Asfalttitehtaita rakennustoimissa tarvittavaa asfaltilla las- kemista varten sekä asfalttihuopatehtaita kattohuovan valmista- mista varten on kymmenkunta, joista Helsingin asfalttiosake- yhtiön tehdas (1887) on huomattavin. Pienempiä samanlaisia tehtaita on 3 Helsingissä (1872, 1878 ja 1801), pari Viipurissa, 1 Tampereella (1877), 1 Turussa (1881) y. m.Teollisuus. 5 vähäpätöisiä, että ne lähinnä voisi lukea käsityöteollisuuteen. Sitävastoin ovat suurempien kutomoiden yhteydessä olevat teh- taantapaiset värjäyslaitokset jotenkin laajoja. Öljymyllyistä, joita vanhempina aikoina löytyi useampia- kin, on nykyään ainoastaan kaksi käynnissä ja nekin pieniä (Vierun Padasjoella, 1848, ja Sahakosken Ahlaisissa, 1852). Kynttilät ja saippua valmistettiin »vanhaan hyvään aikaan» kotona, ja vielä nytkin keittää moni perheenäiti saippuaa 'talou- dessa jääneistä rasvoista. Useampia pienempiä saippuatehtaita perustettiin vuosisatamme keskipaikoilla, olipa jotenkin laaja kynttilätehdaskin käynnissä Havissa lähellä Viipuria, vaan se lakkasi toimimasta 1870-luvulla; nyt valmistetaan siellä ainoas- taan saippuaa. Kuusi muuta saippuatehdasta on olemassa, joista Vaasan (1886) ja Havin ovat huomattavimmat, sen jälkeen seuraa Helsingin (1894) ja Pietarsaaren (1895) saippuatehtaat. Kynttilöitä valetaan ulkomaalta tuodusta steariinista Vaasassa ja Viipurissa. Tämän yhteydessä mainittakoon, että 7nnjauhoja sekä liimaa valmistetaan 6 tehtaassa, joista kuitenkin ainoastaan Helsingin (Munkkisaari, 1887) on jonkinarvoinen. Sitäpaitsi valmistetaan luujauhoja pienemmissä määrin muutamissa survomoissa maa- seudulla. Ikivanhaa, alkuperäistä tervanpolttoa haudoissa on koetettu useita kertoja parantaa järkiperäisemmällä menettelytavalla, nim. retortiuuni-poltolla. Useita sellaisia onkin nykyään käytännössä eri osissa maata. Niissä käytetään tavallisesti kantopuita ja otetaan talteen kaikenlaiset tislaustuotteet, kuten tärpätti, terva, hiilet. Suurempien sahalaitosten (Kotkan ja Porin) yhteyteen on äsken perustettu suuria tehtaita sahausjätteiden käyttämistä varten, joita tislataan kuiviltaan äskettäin patentinsaaneen me- nettelytavan mukaan, mutta mitään suoranaista tulosta siitä ei ole vielä saatu. Useissa maan suurissa sahalaitoksissa, etu- päässä Kemin puutavarayhtiön, käytetään jäännökset hiilien val- mistukseen rautatehtaita varten. Asfalttitehtaita rakennustoimissa tarvittavaa asfaltilla las- kemista varten sekä asfalttihuopatehtaita kattohuovan valmista- mista varten on kymmenkunta, joista Helsingin asfalttiosake- yhtiön tehdas (1887) on huomattavin. Pienempiä samanlaisia tehtaita on 3 Helsingissä (1872, 1878 ja 1801), pari Viipurissa, 1 Tampereella (1877), 1 Turussa (1881) y. m. --- 6 Suomen Kartasto. Karttalehti n:o 24. Pikitehtaista on nykyään enää yksi jonkin arvoinen, nim. Vaasan (1869). Kuivatislauslaitoksia ovat kaasutehtaatkin. Maamme kau- pungeissa on Helsingissä, Turussa ja Viipurissa ollut 1860-lu- vulta alkaen kaasuvalaistus, jota vastoin Tampere, Vaasa, Oulu, Kuopio, Joensuu, Pori ja Hämeenlinna, jotka ovat myöhempään hankkineet paremman katuvalaistuksen, ovat valinneet uuden- aikaisen sähkövalon. Pienemmissä valaistuslaitoksissa tullee ase- tyleenivalaistus pian ehkä yleiseksi. Tulitikkuteollisuus pääsi hyvään vauhtiin, kun Poriin perus- tettiin 1850-luvulla tulitikkutehdas, mutta siihen pysähtyikin lu- paava vienti, ja nyt valmistavat ne 12 tehdasta, jotka ovat Mäntsälässä (1873 ja 1877), Turussa (1875), Porissa (1852), Alas- tarossa (1875), Tampereella (1866), Viipurissa (1878), Rättijär- vellä (1859), Kuopiossa (1886), Uudessa Kaarlebyssä (1872) ja Kokkolassa (1874), tuotteita ainoastaan oman maan tarpeeksi. Näiden tehtaiden yhteenlaskettu valmistusarvo nousee 700,000 m:kaan ja työntekijäin luku noin 560. Räjähdysaineita on valmistettu kahdessa ruutitehtaassa, Seinäjoella ja Turvassa, jotka nyttemmin ovat lakanneet, jota vastoin dynamiittitehdas on Bromarvissa lähellä Hankoa (1893). Sähköprosessien käyttäminen kemiallisessa teollisuudessa on antanut tälle teollisuudelle uuden käänteen meidän käyttö- kelpoisesta vesivoimasta rikkaassa maassamme. Äskettäin onkin Tainionkoskella Ruokolahdella saatu valmiiksi sähkökemiallinen tehdas kloorihappoisen kalin valmistamista varten ja parhaallaan valmistetaan kahta kalcinmkarbiiditehdasta, toista Hämekoskelle Ruskealassa ja toista Linnakoskelle Ruokolahdella. Kemiallisista tehtaista ovat ainoastaan tulitikkutehtaat mer- kityt kartalle. Nahan parkitsemista ja valmistamista harjoitetaan osaksi käsityön tavoin noin 700 nahkuriverstaassa ympäri maata osaksi tehtaantapaisesti kymmenkunnassa nahkatehtaassa. Viimemaini- tuista on Äströmin Veljesten tehdas Oulussa suurin ei ainoas- taan meidän maassamme, vaan kaikissa "pohjoismaissa! Se on perustettu 1868, jonka jälkeen sitä 'on "suurennettu fniin, että nykyisin sen ja sen yhteydessä olevan satulasepäntehtaan valmistamisarvo nousee 3,7 milj. m:kaan. Tehtaassa työsken- telee 550 työläistä. Suurin nahkatehdas tämän jälkeen on Sjö-6 Suomen Kartasto. Karttalehti n:o 24. Pikitehtaista on nykyään enää yksi jonkin arvoinen, nim. Vaasan (1869). Kuivatislauslaitoksia ovat kaasutehtaatkin. Maamme kau- pungeissa on Helsingissä, Turussa ja Viipurissa ollut 1860-lu- vulta alkaen kaasuvalaistus, jota vastoin Tampere, Vaasa, Oulu, Kuopio, Joensuu, Pori ja Hämeenlinna, jotka ovat myöhempään hankkineet paremman katuvalaistuksen, ovat valinneet uuden- aikaisen sähkövalon. Pienemmissä valaistuslaitoksissa tullee ase- tyleenivalaistus pian ehkä yleiseksi. Tulitikkuteollisuus pääsi hyvään vauhtiin, kun Poriin perus- tettiin 1850-luvulla tulitikkutehdas, mutta siihen pysähtyikin lu- paava vienti, ja nyt valmistavat ne 12 tehdasta, jotka ovat Mäntsälässä (1873 ja 1877), Turussa (1875), Porissa (1852), Alas- tarossa (1875), Tampereella (1866), Viipurissa (1878), Rättijär- vellä (1859), Kuopiossa (1886), Uudessa Kaarlebyssä (1872) ja Kokkolassa (1874), tuotteita ainoastaan oman maan tarpeeksi. Näiden tehtaiden yhteenlaskettu valmistusarvo nousee 700,000 m:kaan ja työntekijäin luku noin 560. Räjähdysaineita on valmistettu kahdessa ruutitehtaassa, Seinäjoella ja Turvassa, jotka nyttemmin ovat lakanneet, jota vastoin dynamiittitehdas on Bromarvissa lähellä Hankoa (1893). Sähköprosessien käyttäminen kemiallisessa teollisuudessa on antanut tälle teollisuudelle uuden käänteen meidän käyttö- kelpoisesta vesivoimasta rikkaassa maassamme. Äskettäin onkin Tainionkoskella Ruokolahdella saatu valmiiksi sähkökemiallinen tehdas kloorihappoisen kalin valmistamista varten ja parhaallaan valmistetaan kahta kalcinmkarbiiditehdasta, toista Hämekoskelle Ruskealassa ja toista Linnakoskelle Ruokolahdella. Kemiallisista tehtaista ovat ainoastaan tulitikkutehtaat mer- kityt kartalle. Nahan parkitsemista ja valmistamista harjoitetaan osaksi käsityön tavoin noin 700 nahkuriverstaassa ympäri maata osaksi tehtaantapaisesti kymmenkunnassa nahkatehtaassa. Viimemaini- tuista on Äströmin Veljesten tehdas Oulussa suurin ei ainoas- taan meidän maassamme, vaan kaikissa "pohjoismaissa! Se on perustettu 1868, jonka jälkeen sitä 'on "suurennettu fniin, että nykyisin sen ja sen yhteydessä olevan satulasepäntehtaan valmistamisarvo nousee 3,7 milj. m:kaan. Tehtaassa työsken- telee 550 työläistä. Suurin nahkatehdas tämän jälkeen on Sjö-6 Suomen Kartasto. Karttalehti n:o 24. Pikitehtaista on nykyään enää yksi jonkin arvoinen, nim. Vaasan (1869). Kuivatislauslaitoksia ovat kaasutehtaatkin. Maamme kau- pungeissa on Helsingissä, Turussa ja Viipurissa ollut 1860-lu- vulta alkaen kaasuvalaistus, jota vastoin Tampere, Vaasa, Oulu, Kuopio, Joensuu, Pori ja Hämeenlinna, jotka ovat myöhempään hankkineet paremman katuvalaistuksen, ovat valinneet uuden- aikaisen sähkövalon. Pienemmissä valaistuslaitoksissa tullee ase- tyleenivalaistus pian ehkä yleiseksi. Tulitikkuteollisuus pääsi hyvään vauhtiin, kun Poriin perus- tettiin 1850-luvulla tulitikkutehdas, mutta siihen pysähtyikin lu- paava vienti, ja nyt valmistavat ne 12 tehdasta, jotka ovat Mäntsälässä (1873 ja 1877), Turussa (1875), Porissa (1852), Alas- tarossa (1875), Tampereella (1866), Viipurissa (1878), Rättijär- vellä (1859), Kuopiossa (1886), Uudessa Kaarlebyssä (1872) ja Kokkolassa (1874), tuotteita ainoastaan oman maan tarpeeksi. Näiden tehtaiden yhteenlaskettu valmistusarvo nousee 700,000 m:kaan ja työntekijäin luku noin 560. Räjähdysaineita on valmistettu kahdessa ruutitehtaassa, Seinäjoella ja Turvassa, jotka nyttemmin ovat lakanneet, jota vastoin dynamiittitehdas on Bromarvissa lähellä Hankoa (1893). Sähköprosessien käyttäminen kemiallisessa teollisuudessa on antanut tälle teollisuudelle uuden käänteen meidän käyttö- kelpoisesta vesivoimasta rikkaassa maassamme. Äskettäin onkin Tainionkoskella Ruokolahdella saatu valmiiksi sähkökemiallinen tehdas kloorihappoisen kalin valmistamista varten ja parhaallaan valmistetaan kahta kalcinmkarbiiditehdasta, toista Hämekoskelle Ruskealassa ja toista Linnakoskelle Ruokolahdella. Kemiallisista tehtaista ovat ainoastaan tulitikkutehtaat mer- kityt kartalle. Nahan parkitsemista ja valmistamista harjoitetaan osaksi käsityön tavoin noin 700 nahkuriverstaassa ympäri maata osaksi tehtaantapaisesti kymmenkunnassa nahkatehtaassa. Viimemaini- tuista on Äströmin Veljesten tehdas Oulussa suurin ei ainoas- taan meidän maassamme, vaan kaikissa "pohjoismaissa! Se on perustettu 1868, jonka jälkeen sitä 'on "suurennettu fniin, että nykyisin sen ja sen yhteydessä olevan satulasepäntehtaan valmistamisarvo nousee 3,7 milj. m:kaan. Tehtaassa työsken- telee 550 työläistä. Suurin nahkatehdas tämän jälkeen on Sjö- --- Teollisuus. 7 blomin Raumalla, 1870. Orihveden Korkeakosken nahkatehtaan yhteydessä on nykyisin Suomen ainoa jalkinetehdas. Helsinkiin on äskettäin perustettu nahkatehdas, jossa sähköllä parkitsemi- nen tulee käytäntöön. Kutomateollisuus. Kutomaleollisuutta on maassamme harjoitettu kotiteollisuu- tena jo vuosisatoja, mutta vasta tällä vuosisadalla on sitä ruvettu käyttämään tehdasteollisuutena. Tosin puhuttiin jo viime vuosi- sadalla verkatehtaista, mutta niissä käytettiin vain tavallista suu- rempaa määrää käsikangaspuita. Heti kuin Tampereen kau- punki sai vapaakaupungin oikeudet, sai Britannian alamainen J. Finlayson v. 1820 »erikoisoikeudet värjäämön, kattuunipainon, verkatehtaan sekä rauta-, teräs- ja metallitehdaslaitoksen ja muiden hyödyllisten tehtaiden perustamiseen» ja vuosi sen jäl- keen perustettiin sinne puuvillakehruulaitos, joka useita kertoja uudestaan rakennettuna ja laajennettuna on tänäkin päivänä Suomen suurin tehdaslaitos. Sen vuotuinen valmistusarvo nou- see 9 milj. markkaan ja siinä työskentelee 2,500 työläistä. Toisen puuvillatehtaan perusti v. 1847 Forssassa etevä teolli- suudenharjoittaja A. W. Wahren, joka sitä ennen oli hoitanut ja parannellut Jokioisten verkatehdasta. 1850-luvun lopulla pe- rusti A. Levon Vaasan puuvillakehruulaitoksen. Vielä on neljäs pienempi puuvillatehdas Turussa (1843). Nykyisin on viides perustettu Tampereelle ja kuudetta rakennetaan parhaillaan Po- rissa. 4 vanhemman puuvillatehtaan valmistusarvo nousi v. 1897 20 milj. markkaan ja työväen luku nousi yli 5,000. Tampereen pellavakehruulaitos ja -kutomo, toistaiseksi maan ainoa, perustettiin 1850-luvulla, ja otti sen haltuunsa Tampereen pellava- ja rautateollisuusosakeyhtiö, jolla on myöskin konepaja ja puuhiomoja. Pellavatehtaan valmistusarvo nousee 3 milj. markkaan ja työväen luku 1,500. Yksinomaisia pellavakutomoita on äskettäin perustettu Tam- pereelle ja Turkuun sikäläisten puuvillatehtaiden yhteyteen. Villateollisuuslaitosten luku nousee 20:een, joista osa on ainoastaan kehräämöjä. Vanhimmat ja suurimmat verkatehtaat ovat Littoisten Liedossa (1823) ja Tampereen, perustettu 1856Teollisuus. 7 blomin Raumalla, 1870. Orihveden Korkeakosken nahkatehtaan yhteydessä on nykyisin Suomen ainoa jalkinetehdas. Helsinkiin on äskettäin perustettu nahkatehdas, jossa sähköllä parkitsemi- nen tulee käytäntöön. Kutomateollisuus. Kutomaleollisuutta on maassamme harjoitettu kotiteollisuu- tena jo vuosisatoja, mutta vasta tällä vuosisadalla on sitä ruvettu käyttämään tehdasteollisuutena. Tosin puhuttiin jo viime vuosi- sadalla verkatehtaista, mutta niissä käytettiin vain tavallista suu- rempaa määrää käsikangaspuita. Heti kuin Tampereen kau- punki sai vapaakaupungin oikeudet, sai Britannian alamainen J. Finlayson v. 1820 »erikoisoikeudet värjäämön, kattuunipainon, verkatehtaan sekä rauta-, teräs- ja metallitehdaslaitoksen ja muiden hyödyllisten tehtaiden perustamiseen» ja vuosi sen jäl- keen perustettiin sinne puuvillakehruulaitos, joka useita kertoja uudestaan rakennettuna ja laajennettuna on tänäkin päivänä Suomen suurin tehdaslaitos. Sen vuotuinen valmistusarvo nou- see 9 milj. markkaan ja siinä työskentelee 2,500 työläistä. Toisen puuvillatehtaan perusti v. 1847 Forssassa etevä teolli- suudenharjoittaja A. W. Wahren, joka sitä ennen oli hoitanut ja parannellut Jokioisten verkatehdasta. 1850-luvun lopulla pe- rusti A. Levon Vaasan puuvillakehruulaitoksen. Vielä on neljäs pienempi puuvillatehdas Turussa (1843). Nykyisin on viides perustettu Tampereelle ja kuudetta rakennetaan parhaillaan Po- rissa. 4 vanhemman puuvillatehtaan valmistusarvo nousi v. 1897 20 milj. markkaan ja työväen luku nousi yli 5,000. Tampereen pellavakehruulaitos ja -kutomo, toistaiseksi maan ainoa, perustettiin 1850-luvulla, ja otti sen haltuunsa Tampereen pellava- ja rautateollisuusosakeyhtiö, jolla on myöskin konepaja ja puuhiomoja. Pellavatehtaan valmistusarvo nousee 3 milj. markkaan ja työväen luku 1,500. Yksinomaisia pellavakutomoita on äskettäin perustettu Tam- pereelle ja Turkuun sikäläisten puuvillatehtaiden yhteyteen. Villateollisuuslaitosten luku nousee 20:een, joista osa on ainoastaan kehräämöjä. Vanhimmat ja suurimmat verkatehtaat ovat Littoisten Liedossa (1823) ja Tampereen, perustettu 1856Teollisuus. 7 blomin Raumalla, 1870. Orihveden Korkeakosken nahkatehtaan yhteydessä on nykyisin Suomen ainoa jalkinetehdas. Helsinkiin on äskettäin perustettu nahkatehdas, jossa sähköllä parkitsemi- nen tulee käytäntöön. Kutomateollisuus. Kutomaleollisuutta on maassamme harjoitettu kotiteollisuu- tena jo vuosisatoja, mutta vasta tällä vuosisadalla on sitä ruvettu käyttämään tehdasteollisuutena. Tosin puhuttiin jo viime vuosi- sadalla verkatehtaista, mutta niissä käytettiin vain tavallista suu- rempaa määrää käsikangaspuita. Heti kuin Tampereen kau- punki sai vapaakaupungin oikeudet, sai Britannian alamainen J. Finlayson v. 1820 »erikoisoikeudet värjäämön, kattuunipainon, verkatehtaan sekä rauta-, teräs- ja metallitehdaslaitoksen ja muiden hyödyllisten tehtaiden perustamiseen» ja vuosi sen jäl- keen perustettiin sinne puuvillakehruulaitos, joka useita kertoja uudestaan rakennettuna ja laajennettuna on tänäkin päivänä Suomen suurin tehdaslaitos. Sen vuotuinen valmistusarvo nou- see 9 milj. markkaan ja siinä työskentelee 2,500 työläistä. Toisen puuvillatehtaan perusti v. 1847 Forssassa etevä teolli- suudenharjoittaja A. W. Wahren, joka sitä ennen oli hoitanut ja parannellut Jokioisten verkatehdasta. 1850-luvun lopulla pe- rusti A. Levon Vaasan puuvillakehruulaitoksen. Vielä on neljäs pienempi puuvillatehdas Turussa (1843). Nykyisin on viides perustettu Tampereelle ja kuudetta rakennetaan parhaillaan Po- rissa. 4 vanhemman puuvillatehtaan valmistusarvo nousi v. 1897 20 milj. markkaan ja työväen luku nousi yli 5,000. Tampereen pellavakehruulaitos ja -kutomo, toistaiseksi maan ainoa, perustettiin 1850-luvulla, ja otti sen haltuunsa Tampereen pellava- ja rautateollisuusosakeyhtiö, jolla on myöskin konepaja ja puuhiomoja. Pellavatehtaan valmistusarvo nousee 3 milj. markkaan ja työväen luku 1,500. Yksinomaisia pellavakutomoita on äskettäin perustettu Tam- pereelle ja Turkuun sikäläisten puuvillatehtaiden yhteyteen. Villateollisuuslaitosten luku nousee 20:een, joista osa on ainoastaan kehräämöjä. Vanhimmat ja suurimmat verkatehtaat ovat Littoisten Liedossa (1823) ja Tampereen, perustettu 1856 --- 8 Suomen Kartasto. Karltalehti n:o 24. Jokioisten vanhan verkatehtaan koneilla. Myöskin Anskuu on vanha tehdas, vaikka sitä vasta viime aikoina on suurennettu. Muut huomattavammat verkatehtaat ovat Turun (1876), Kaas- markun Ulvilassa (1863), Mouhijärven (1896), Hyvinkään Haus- järvellä (1895), Hämeenlinnan (1895), Kosken H. 1. (1857), Siika- kosken Liperissä (1897), Virtain (1885) ja Oravaisten (1893). Villakehruutehtaita on sitäpaitsi Raumalla, Tampereella, Ori- mattilassa, Valkealassa ja Uuden Kaarlebyn pitäjässä. 18 villa- tehtaan valmistusarvo nousi 1897 7 milj. markkaan ja työväen luku 1,500. Tähän ryhmään on luettava myös 5 trikootavara- tehdasta, joiden työväestön luku nousee 300 ja valmistusarvo 1 milj. markkaan. Näistä ovat osakeyhtiö Dahlbergin (1882) ja Klingendahlin (18093) Tampereella huomattavimmat, ja valmis- tetaan niissä hamekankaitakin. Samaa tarkoitusta varten on Helsingin lähelle äskettäin (1898) perustettu kaksi kutomoa, joista toinen on varustettu kehruulaitoksella. Paperiteollisuus. Tämän vuosisadan alkupuoliskolla oli maassa kymmenkunta paperitehdasta, osittain vanhoja, osittain äsken perustettuja. Kaikki olivat aluksi käsipaperitehtaita ja useimmat pysyivätkin sellaisina kunnes lakkasivat 1860- ja 1870-luvuilla. Ainoastaan kaksi on pysynyt paperitehtaana meidän päiviimme saakka. Nämä ovat Frenckell'in ja Pojan paperitehdas Tampereella (vuosisadan alulta) ja Tervakosken paperitehdas Janakkalassa (1818). Ensimmäinen paperikone hankittiin edelliseen 1841 ja jälkimmäiseen 1852. Tämän vuosisadan keskivaiheilla, kun lumppujen saanti ei enää täyttänyt kasvavaa paperin käytäntöä, koetettiin lumppu- jen tilalle saada jotakin muuta säijeainetta. Näistä nähtiin hiottu puumassa ja kemiallisesti valmistettu puumassa (selluloosa) so- pivimmaksi, ja metsä- ja vesivoimarikkautensa kautta tarjosi maamme luonnolliset edellytykset tälle paperiteollisuuden haa- ralle. Pienempi puuhiomo (Kinterikoski) perustettiin koetteeksi jo 1860 ja vähä suurempi 1865, nimittäin nykyinen Tampereen kattohuopatehdas, jonka perusti vuori-insinööri F. Idestam, joka 1867 vuoden maailmannäyttelyssä sai pronssimitalin8 Suomen Kartasto. Karltalehti n:o 24. Jokioisten vanhan verkatehtaan koneilla. Myöskin Anskuu on vanha tehdas, vaikka sitä vasta viime aikoina on suurennettu. Muut huomattavammat verkatehtaat ovat Turun (1876), Kaas- markun Ulvilassa (1863), Mouhijärven (1896), Hyvinkään Haus- järvellä (1895), Hämeenlinnan (1895), Kosken H. 1. (1857), Siika- kosken Liperissä (1897), Virtain (1885) ja Oravaisten (1893). Villakehruutehtaita on sitäpaitsi Raumalla, Tampereella, Ori- mattilassa, Valkealassa ja Uuden Kaarlebyn pitäjässä. 18 villa- tehtaan valmistusarvo nousi 1897 7 milj. markkaan ja työväen luku 1,500. Tähän ryhmään on luettava myös 5 trikootavara- tehdasta, joiden työväestön luku nousee 300 ja valmistusarvo 1 milj. markkaan. Näistä ovat osakeyhtiö Dahlbergin (1882) ja Klingendahlin (18093) Tampereella huomattavimmat, ja valmis- tetaan niissä hamekankaitakin. Samaa tarkoitusta varten on Helsingin lähelle äskettäin (1898) perustettu kaksi kutomoa, joista toinen on varustettu kehruulaitoksella. Paperiteollisuus. Tämän vuosisadan alkupuoliskolla oli maassa kymmenkunta paperitehdasta, osittain vanhoja, osittain äsken perustettuja. Kaikki olivat aluksi käsipaperitehtaita ja useimmat pysyivätkin sellaisina kunnes lakkasivat 1860- ja 1870-luvuilla. Ainoastaan kaksi on pysynyt paperitehtaana meidän päiviimme saakka. Nämä ovat Frenckell'in ja Pojan paperitehdas Tampereella (vuosisadan alulta) ja Tervakosken paperitehdas Janakkalassa (1818). Ensimmäinen paperikone hankittiin edelliseen 1841 ja jälkimmäiseen 1852. Tämän vuosisadan keskivaiheilla, kun lumppujen saanti ei enää täyttänyt kasvavaa paperin käytäntöä, koetettiin lumppu- jen tilalle saada jotakin muuta säijeainetta. Näistä nähtiin hiottu puumassa ja kemiallisesti valmistettu puumassa (selluloosa) so- pivimmaksi, ja metsä- ja vesivoimarikkautensa kautta tarjosi maamme luonnolliset edellytykset tälle paperiteollisuuden haa- ralle. Pienempi puuhiomo (Kinterikoski) perustettiin koetteeksi jo 1860 ja vähä suurempi 1865, nimittäin nykyinen Tampereen kattohuopatehdas, jonka perusti vuori-insinööri F. Idestam, joka 1867 vuoden maailmannäyttelyssä sai pronssimitalin8 Suomen Kartasto. Karltalehti n:o 24. Jokioisten vanhan verkatehtaan koneilla. Myöskin Anskuu on vanha tehdas, vaikka sitä vasta viime aikoina on suurennettu. Muut huomattavammat verkatehtaat ovat Turun (1876), Kaas- markun Ulvilassa (1863), Mouhijärven (1896), Hyvinkään Haus- järvellä (1895), Hämeenlinnan (1895), Kosken H. 1. (1857), Siika- kosken Liperissä (1897), Virtain (1885) ja Oravaisten (1893). Villakehruutehtaita on sitäpaitsi Raumalla, Tampereella, Ori- mattilassa, Valkealassa ja Uuden Kaarlebyn pitäjässä. 18 villa- tehtaan valmistusarvo nousi 1897 7 milj. markkaan ja työväen luku 1,500. Tähän ryhmään on luettava myös 5 trikootavara- tehdasta, joiden työväestön luku nousee 300 ja valmistusarvo 1 milj. markkaan. Näistä ovat osakeyhtiö Dahlbergin (1882) ja Klingendahlin (18093) Tampereella huomattavimmat, ja valmis- tetaan niissä hamekankaitakin. Samaa tarkoitusta varten on Helsingin lähelle äskettäin (1898) perustettu kaksi kutomoa, joista toinen on varustettu kehruulaitoksella. Paperiteollisuus. Tämän vuosisadan alkupuoliskolla oli maassa kymmenkunta paperitehdasta, osittain vanhoja, osittain äsken perustettuja. Kaikki olivat aluksi käsipaperitehtaita ja useimmat pysyivätkin sellaisina kunnes lakkasivat 1860- ja 1870-luvuilla. Ainoastaan kaksi on pysynyt paperitehtaana meidän päiviimme saakka. Nämä ovat Frenckell'in ja Pojan paperitehdas Tampereella (vuosisadan alulta) ja Tervakosken paperitehdas Janakkalassa (1818). Ensimmäinen paperikone hankittiin edelliseen 1841 ja jälkimmäiseen 1852. Tämän vuosisadan keskivaiheilla, kun lumppujen saanti ei enää täyttänyt kasvavaa paperin käytäntöä, koetettiin lumppu- jen tilalle saada jotakin muuta säijeainetta. Näistä nähtiin hiottu puumassa ja kemiallisesti valmistettu puumassa (selluloosa) so- pivimmaksi, ja metsä- ja vesivoimarikkautensa kautta tarjosi maamme luonnolliset edellytykset tälle paperiteollisuuden haa- ralle. Pienempi puuhiomo (Kinterikoski) perustettiin koetteeksi jo 1860 ja vähä suurempi 1865, nimittäin nykyinen Tampereen kattohuopatehdas, jonka perusti vuori-insinööri F. Idestam, joka 1867 vuoden maailmannäyttelyssä sai pronssimitalin --- Teollisuus. 9 hiotusta massasta. Hän perusti myöskin Nokian puuhiomon ja paperitehtaan 1868. V. 1869 perustettiin Mäntän puuhiomo Keuruulla, ja 1872 kokonaista 6 suurta tehdasta, nimittäin Kymin ja Kuusankosken (Valkealassa), Valkiakosken (Sääksmäellä), Inkeroisten (Sippulassa), Tampereen ja Kyröskosken (Hämeen- kyrössä). Näistä on kolme ensimmäistä, kuten Nokiakin, samalla sekä puuhiomoita ja selluloosatehtaita että paperitehtaita. V. 1874 perustettiin Kankaan paperitehdas (Jyväskylässä). Alku- puolelta 1880-lukua ovat Verlan (Jaalassa), Ummeljoen (Anja- lassa), Kannuskosken (Valkealassa) ja Vilppulan (Ruovedellä) puuhiomot. 1880-luvun lopulla perustettiin Enson (Jääskessä), Hovinmaan (Viipurin pit.) ja Karhulan (Kymissä) puuhiomot sekä Nurmen (Viipurin pit.) ja Jämsänkosken (Jämsässä) sellu- loosatehtaat. Vuosina 1893—094 perustettiin Vattolan (Pyhä- järvellä U. 1), Myllykosken (Sippulassa) ja Leppäkosken (Rus- kealassa) puuhiomot ja Porvoon selluloosatehdas. Viime vuo- sina on perustettu useita puuhiomoja: Tainionkosken (myöskin paperitehdas) Ruokolahdella, Niemiskosken ja Tuokslahden lä- hellä Sortavalaa, Kaltimon Enossa, Voikkaan Valkealassa, Ryö- tön ja Vääräkosken Ätsärissä ja Uuraisten Virroissa sekä Ääne- kosken Laukaassa. Samoilta ajoilta on Kaukaan selluloosatehdas lähellä Lappeenrantaa. Nykyisin on maassa 16 paperitehdasta, 30 puuhiomoa ja 8 selluloosatehdasta. Neljässä näistä paikoista on kuitenkin kaikki kolme laitosta yhdessä ja kahdeksassa on niitä kaksittain yhdis- tetty, jonka vuoksi tehdaspaikkojen luku oikeastaan on 38. Sitäpaitsi on (paitsi puuhiomojen yhteydessä olevia) kaksi pahvi- tehdasta. Tampereen, Tervakosken ja Kankaan paperitehtaissa valmistetaan paperi yksinomaan tai pääasiallisesti lumpuista, m. m. myöskin virallinen paperi. Kaikkien yllämainittujen tehdasten käyttövoimana on pää- asiallisesti vesivoima, yhteensä 25,000 hevosvoimaa, jonka tähden useimmat näistä laitoksista ovatkin maan suurempien koskien varsilla, kuten koskien luettelosta (karttal. n:o 22) käy selville. V. 1897, jolloin 12 paperitehdasta, 18 puuhiomoa ja 7 selluloosa- tehdasta oli käynnissä, oli niissä työssä 4,500 työläistä ja niissä valmistettiin 50 milj. kg puupahvia ja -massaa (josta 9 milj. kg omien paperitehtaiden tarpeeksi), 1o milj. kg selluloosaa (josta 7 milj. kg omaksi tarpeeksi) ja 26,8 milj. kg paperia, yhteensäTeollisuus. 9 hiotusta massasta. Hän perusti myöskin Nokian puuhiomon ja paperitehtaan 1868. V. 1869 perustettiin Mäntän puuhiomo Keuruulla, ja 1872 kokonaista 6 suurta tehdasta, nimittäin Kymin ja Kuusankosken (Valkealassa), Valkiakosken (Sääksmäellä), Inkeroisten (Sippulassa), Tampereen ja Kyröskosken (Hämeen- kyrössä). Näistä on kolme ensimmäistä, kuten Nokiakin, samalla sekä puuhiomoita ja selluloosatehtaita että paperitehtaita. V. 1874 perustettiin Kankaan paperitehdas (Jyväskylässä). Alku- puolelta 1880-lukua ovat Verlan (Jaalassa), Ummeljoen (Anja- lassa), Kannuskosken (Valkealassa) ja Vilppulan (Ruovedellä) puuhiomot. 1880-luvun lopulla perustettiin Enson (Jääskessä), Hovinmaan (Viipurin pit.) ja Karhulan (Kymissä) puuhiomot sekä Nurmen (Viipurin pit.) ja Jämsänkosken (Jämsässä) sellu- loosatehtaat. Vuosina 1893—094 perustettiin Vattolan (Pyhä- järvellä U. 1), Myllykosken (Sippulassa) ja Leppäkosken (Rus- kealassa) puuhiomot ja Porvoon selluloosatehdas. Viime vuo- sina on perustettu useita puuhiomoja: Tainionkosken (myöskin paperitehdas) Ruokolahdella, Niemiskosken ja Tuokslahden lä- hellä Sortavalaa, Kaltimon Enossa, Voikkaan Valkealassa, Ryö- tön ja Vääräkosken Ätsärissä ja Uuraisten Virroissa sekä Ääne- kosken Laukaassa. Samoilta ajoilta on Kaukaan selluloosatehdas lähellä Lappeenrantaa. Nykyisin on maassa 16 paperitehdasta, 30 puuhiomoa ja 8 selluloosatehdasta. Neljässä näistä paikoista on kuitenkin kaikki kolme laitosta yhdessä ja kahdeksassa on niitä kaksittain yhdis- tetty, jonka vuoksi tehdaspaikkojen luku oikeastaan on 38. Sitäpaitsi on (paitsi puuhiomojen yhteydessä olevia) kaksi pahvi- tehdasta. Tampereen, Tervakosken ja Kankaan paperitehtaissa valmistetaan paperi yksinomaan tai pääasiallisesti lumpuista, m. m. myöskin virallinen paperi. Kaikkien yllämainittujen tehdasten käyttövoimana on pää- asiallisesti vesivoima, yhteensä 25,000 hevosvoimaa, jonka tähden useimmat näistä laitoksista ovatkin maan suurempien koskien varsilla, kuten koskien luettelosta (karttal. n:o 22) käy selville. V. 1897, jolloin 12 paperitehdasta, 18 puuhiomoa ja 7 selluloosa- tehdasta oli käynnissä, oli niissä työssä 4,500 työläistä ja niissä valmistettiin 50 milj. kg puupahvia ja -massaa (josta 9 milj. kg omien paperitehtaiden tarpeeksi), 1o milj. kg selluloosaa (josta 7 milj. kg omaksi tarpeeksi) ja 26,8 milj. kg paperia, yhteensäTeollisuus. 9 hiotusta massasta. Hän perusti myöskin Nokian puuhiomon ja paperitehtaan 1868. V. 1869 perustettiin Mäntän puuhiomo Keuruulla, ja 1872 kokonaista 6 suurta tehdasta, nimittäin Kymin ja Kuusankosken (Valkealassa), Valkiakosken (Sääksmäellä), Inkeroisten (Sippulassa), Tampereen ja Kyröskosken (Hämeen- kyrössä). Näistä on kolme ensimmäistä, kuten Nokiakin, samalla sekä puuhiomoita ja selluloosatehtaita että paperitehtaita. V. 1874 perustettiin Kankaan paperitehdas (Jyväskylässä). Alku- puolelta 1880-lukua ovat Verlan (Jaalassa), Ummeljoen (Anja- lassa), Kannuskosken (Valkealassa) ja Vilppulan (Ruovedellä) puuhiomot. 1880-luvun lopulla perustettiin Enson (Jääskessä), Hovinmaan (Viipurin pit.) ja Karhulan (Kymissä) puuhiomot sekä Nurmen (Viipurin pit.) ja Jämsänkosken (Jämsässä) sellu- loosatehtaat. Vuosina 1893—094 perustettiin Vattolan (Pyhä- järvellä U. 1), Myllykosken (Sippulassa) ja Leppäkosken (Rus- kealassa) puuhiomot ja Porvoon selluloosatehdas. Viime vuo- sina on perustettu useita puuhiomoja: Tainionkosken (myöskin paperitehdas) Ruokolahdella, Niemiskosken ja Tuokslahden lä- hellä Sortavalaa, Kaltimon Enossa, Voikkaan Valkealassa, Ryö- tön ja Vääräkosken Ätsärissä ja Uuraisten Virroissa sekä Ääne- kosken Laukaassa. Samoilta ajoilta on Kaukaan selluloosatehdas lähellä Lappeenrantaa. Nykyisin on maassa 16 paperitehdasta, 30 puuhiomoa ja 8 selluloosatehdasta. Neljässä näistä paikoista on kuitenkin kaikki kolme laitosta yhdessä ja kahdeksassa on niitä kaksittain yhdis- tetty, jonka vuoksi tehdaspaikkojen luku oikeastaan on 38. Sitäpaitsi on (paitsi puuhiomojen yhteydessä olevia) kaksi pahvi- tehdasta. Tampereen, Tervakosken ja Kankaan paperitehtaissa valmistetaan paperi yksinomaan tai pääasiallisesti lumpuista, m. m. myöskin virallinen paperi. Kaikkien yllämainittujen tehdasten käyttövoimana on pää- asiallisesti vesivoima, yhteensä 25,000 hevosvoimaa, jonka tähden useimmat näistä laitoksista ovatkin maan suurempien koskien varsilla, kuten koskien luettelosta (karttal. n:o 22) käy selville. V. 1897, jolloin 12 paperitehdasta, 18 puuhiomoa ja 7 selluloosa- tehdasta oli käynnissä, oli niissä työssä 4,500 työläistä ja niissä valmistettiin 50 milj. kg puupahvia ja -massaa (josta 9 milj. kg omien paperitehtaiden tarpeeksi), 1o milj. kg selluloosaa (josta 7 milj. kg omaksi tarpeeksi) ja 26,8 milj. kg paperia, yhteensä --- 10 Suomen Kartasto. Karttalehti n:o 24. tavaraa yli 18 milj. markan arvosta. Suurin osa tästä määrästä viedään ulkomaille, pääasiallisesti Venäjälle, vaan myöskin mui- hin maihin. N Tähän ryhmään voidaan vielä lukea 4 tapettitehdasta, Hel- singissä (1886), Tampereella (1892), Viipurissa (1891) ja Maarian- haminassa, viimemainittu vähäpätöinen, 5 kirjansitomatehdasta ja 2 pussitehdasta. Asfalttihuopatehtaista on mainittu toisessa paikassa. Sahaus- ja puusepänliike. Muinaisina aikoina, jolloin vienti oli vähäpätöinen nykyiseen verraten, aina 1860-luvulle saakka oli Suomen vientipuutavarana osittain käsin sahattua tavaraa, osittain hajallaan ympäri maata olevien vesisahojen tuotteita. Näistä sahoista oli vietäväksi aiottu tavara suurilla kustannuksilla kuljetettava vientisatamiin. Höyryvoiman käytäntöön ottaminen sahalaitoksissa 1850-luvun lopulla tuotti äärettömän edistyksen, sillä kun ei enää välttä- mättömästi tarvittu etsiä koskea sahan paikaksi, voitiin se perus- taa johonkin muuhun sopivaan paikkaan, mieluimmin uittoväylän suuhun, ja sen sijaan, että valmista vientitavaraa ennen kulje- tettiin maitse suurilla kustannuksilla, uitetaan nyt raaka-aineet sahoihin halvalla maksulla., Tämä seikka yhdessä niiden toimen- piteiden kanssa, joihin 1860-luvulla ryhdyttiin sahateollisuuden vapauttamiseksi valmistusmäärää koskevista rajoituksista, sekä suotuisat kauppasuhteet ulkomailla saivat aikaan niin suuren lisäyksen viennissä, ettei sellaista ennen oltu nähty tässä maassa. Huolimatta muutamista varjopuolista oli tällä seikalla mitä suu- rin merkitys maan taloudelliselle edistymiselle (vertaa kartta- lehtien n:oiden 12, 13 ja 25 tekstiä). Karttalehdestä 25 käy sel- ville puutavarain viennin kasvaminen ja erittäinkin se seikka, että suurien vesistöjemme päätepaikat ovat puutavaraliikkeen keskustoja, Viipuri Saimaan kanavan valmistuttua Saimaan vesis- tölle, Pori Kokemäenjoen suussa, jossa on 8 suurta höyrysahaa ja jonne sitäpaitsi tuodaan puutavaroita Tampereen tienoilla olevista sahoista, sekä Kotka Kymijoen suussa, missä 9 suurta höyrysahaa työskentelee. V. 1897 oli käynnissä 490 sahaa, joista 233 kävi vesi- ja 257 höyryvoimalla. Kuitenkin ovat useimmat näistä sahoista,10 Suomen Kartasto. Karttalehti n:o 24. tavaraa yli 18 milj. markan arvosta. Suurin osa tästä määrästä viedään ulkomaille, pääasiallisesti Venäjälle, vaan myöskin mui- hin maihin. N Tähän ryhmään voidaan vielä lukea 4 tapettitehdasta, Hel- singissä (1886), Tampereella (1892), Viipurissa (1891) ja Maarian- haminassa, viimemainittu vähäpätöinen, 5 kirjansitomatehdasta ja 2 pussitehdasta. Asfalttihuopatehtaista on mainittu toisessa paikassa. Sahaus- ja puusepänliike. Muinaisina aikoina, jolloin vienti oli vähäpätöinen nykyiseen verraten, aina 1860-luvulle saakka oli Suomen vientipuutavarana osittain käsin sahattua tavaraa, osittain hajallaan ympäri maata olevien vesisahojen tuotteita. Näistä sahoista oli vietäväksi aiottu tavara suurilla kustannuksilla kuljetettava vientisatamiin. Höyryvoiman käytäntöön ottaminen sahalaitoksissa 1850-luvun lopulla tuotti äärettömän edistyksen, sillä kun ei enää välttä- mättömästi tarvittu etsiä koskea sahan paikaksi, voitiin se perus- taa johonkin muuhun sopivaan paikkaan, mieluimmin uittoväylän suuhun, ja sen sijaan, että valmista vientitavaraa ennen kulje- tettiin maitse suurilla kustannuksilla, uitetaan nyt raaka-aineet sahoihin halvalla maksulla., Tämä seikka yhdessä niiden toimen- piteiden kanssa, joihin 1860-luvulla ryhdyttiin sahateollisuuden vapauttamiseksi valmistusmäärää koskevista rajoituksista, sekä suotuisat kauppasuhteet ulkomailla saivat aikaan niin suuren lisäyksen viennissä, ettei sellaista ennen oltu nähty tässä maassa. Huolimatta muutamista varjopuolista oli tällä seikalla mitä suu- rin merkitys maan taloudelliselle edistymiselle (vertaa kartta- lehtien n:oiden 12, 13 ja 25 tekstiä). Karttalehdestä 25 käy sel- ville puutavarain viennin kasvaminen ja erittäinkin se seikka, että suurien vesistöjemme päätepaikat ovat puutavaraliikkeen keskustoja, Viipuri Saimaan kanavan valmistuttua Saimaan vesis- tölle, Pori Kokemäenjoen suussa, jossa on 8 suurta höyrysahaa ja jonne sitäpaitsi tuodaan puutavaroita Tampereen tienoilla olevista sahoista, sekä Kotka Kymijoen suussa, missä 9 suurta höyrysahaa työskentelee. V. 1897 oli käynnissä 490 sahaa, joista 233 kävi vesi- ja 257 höyryvoimalla. Kuitenkin ovat useimmat näistä sahoista,10 Suomen Kartasto. Karttalehti n:o 24. tavaraa yli 18 milj. markan arvosta. Suurin osa tästä määrästä viedään ulkomaille, pääasiallisesti Venäjälle, vaan myöskin mui- hin maihin. N Tähän ryhmään voidaan vielä lukea 4 tapettitehdasta, Hel- singissä (1886), Tampereella (1892), Viipurissa (1891) ja Maarian- haminassa, viimemainittu vähäpätöinen, 5 kirjansitomatehdasta ja 2 pussitehdasta. Asfalttihuopatehtaista on mainittu toisessa paikassa. Sahaus- ja puusepänliike. Muinaisina aikoina, jolloin vienti oli vähäpätöinen nykyiseen verraten, aina 1860-luvulle saakka oli Suomen vientipuutavarana osittain käsin sahattua tavaraa, osittain hajallaan ympäri maata olevien vesisahojen tuotteita. Näistä sahoista oli vietäväksi aiottu tavara suurilla kustannuksilla kuljetettava vientisatamiin. Höyryvoiman käytäntöön ottaminen sahalaitoksissa 1850-luvun lopulla tuotti äärettömän edistyksen, sillä kun ei enää välttä- mättömästi tarvittu etsiä koskea sahan paikaksi, voitiin se perus- taa johonkin muuhun sopivaan paikkaan, mieluimmin uittoväylän suuhun, ja sen sijaan, että valmista vientitavaraa ennen kulje- tettiin maitse suurilla kustannuksilla, uitetaan nyt raaka-aineet sahoihin halvalla maksulla., Tämä seikka yhdessä niiden toimen- piteiden kanssa, joihin 1860-luvulla ryhdyttiin sahateollisuuden vapauttamiseksi valmistusmäärää koskevista rajoituksista, sekä suotuisat kauppasuhteet ulkomailla saivat aikaan niin suuren lisäyksen viennissä, ettei sellaista ennen oltu nähty tässä maassa. Huolimatta muutamista varjopuolista oli tällä seikalla mitä suu- rin merkitys maan taloudelliselle edistymiselle (vertaa kartta- lehtien n:oiden 12, 13 ja 25 tekstiä). Karttalehdestä 25 käy sel- ville puutavarain viennin kasvaminen ja erittäinkin se seikka, että suurien vesistöjemme päätepaikat ovat puutavaraliikkeen keskustoja, Viipuri Saimaan kanavan valmistuttua Saimaan vesis- tölle, Pori Kokemäenjoen suussa, jossa on 8 suurta höyrysahaa ja jonne sitäpaitsi tuodaan puutavaroita Tampereen tienoilla olevista sahoista, sekä Kotka Kymijoen suussa, missä 9 suurta höyrysahaa työskentelee. V. 1897 oli käynnissä 490 sahaa, joista 233 kävi vesi- ja 257 höyryvoimalla. Kuitenkin ovat useimmat näistä sahoista, --- Teollisuus. 11 varsinkin 'vesisahat, sangen vähäpätöisiä laitoksia, joita käytetään ainoastaan aika ajoin kotitarvetta ja n. s. tullisahausta varten. Kartalla onkin senvuoksi suuremmat sahat merkitty erityisellä tavalla, nimittäin kolmella lipulla ne, joissa sahataan yli 4,000 standerttia vuodessa, ja kahdella lipulla ne, joissa sahataan 2,000 ja 4,000 standertin välillä. Edellisiä on 30, joista ainoastaan 4 käytetään vesivoimalla. Jälkimmäisiä on 40, joista niinikään ainoastaan 4 käy vesivoimalla. Kun noin 50 laitoksessa sa- haus nousee 1,000—2.000 standerttiin, on suurempien sahojen luku noin 120, joista 18 käyttää vesivoimaa. Ainoastaan nämä huomattavimmat sahat mainitsemme seuraavassa luettelossa, jossa myös ilmoitetaan ne pitäjät, missä sahat ovat, sekä sahain oi- keuksien tai perustamisen vuodet. Sahat, joiden valmistusmäärä on yli 4,000 standerttia vuodessa. Porvoon höyrysaha, Porvoo 1870. Hovinsaaren höyrysaha, Kotka 1874. Forsbyn vesisaha, Pernaja 1871. Hallan » » — 1875. N 5 Jumalniemen » » 1875. E- höyrysaha, Pori 1862. Sunilan 5 5 188% eikun » > 58% Karhulan uusi —» » — 1891. Reposaaren » » = 1872. Pihlavan » Ulvila 1875. Varkauden vesis., Leppävirrat 1830. Karsikon höyrysaha, Joensuu 1876. Utran vesisahat, Kontiolahti — 1780. Hämeenlinnan höyrysaha 1872. Haapakosken höyrysaha, Jyväskylä Kaunissaaren » Eurajoki 1874. Haminansaaren » Merikarvia 1874. Akaan » Akaa 1873. 1873. Hollon » Lempäälä 1889. Niemen » Pirkkala 1889. Korkeasaaren höyrys., Oulu — 1872. Patenniemen — » Haukipudas 1873. Kotkan höyrysaha, Kotka 1870. Laitakarin » Kemi 1861. Norjan > N 1872. Karihaaran N » 1872. Hietasen » » 1873. Röytän » Alatornio 1860. Sahat, joiden valmistusmäärä on 2,000-—4,000 standerttia vuodessa. Sörnäisten höyrysaha, Helsinki 1880. Hattulan — höyrys., Porvoo = 1896. Lohjan > Lohja 1889. Loviisan » Loviisa = 1882. Ekön > Tenhola 1897. Brändholmin » Ruotsin-Pyhtää Tolkkisten » Porvoo 1875. 1889.Teollisuus. 11 varsinkin 'vesisahat, sangen vähäpätöisiä laitoksia, joita käytetään ainoastaan aika ajoin kotitarvetta ja n. s. tullisahausta varten. Kartalla onkin senvuoksi suuremmat sahat merkitty erityisellä tavalla, nimittäin kolmella lipulla ne, joissa sahataan yli 4,000 standerttia vuodessa, ja kahdella lipulla ne, joissa sahataan 2,000 ja 4,000 standertin välillä. Edellisiä on 30, joista ainoastaan 4 käytetään vesivoimalla. Jälkimmäisiä on 40, joista niinikään ainoastaan 4 käy vesivoimalla. Kun noin 50 laitoksessa sa- haus nousee 1,000—2.000 standerttiin, on suurempien sahojen luku noin 120, joista 18 käyttää vesivoimaa. Ainoastaan nämä huomattavimmat sahat mainitsemme seuraavassa luettelossa, jossa myös ilmoitetaan ne pitäjät, missä sahat ovat, sekä sahain oi- keuksien tai perustamisen vuodet. Sahat, joiden valmistusmäärä on yli 4,000 standerttia vuodessa. Porvoon höyrysaha, Porvoo 1870. Hovinsaaren höyrysaha, Kotka 1874. Forsbyn vesisaha, Pernaja 1871. Hallan » » — 1875. N 5 Jumalniemen » » 1875. E- höyrysaha, Pori 1862. Sunilan 5 5 188% eikun » > 58% Karhulan uusi —» » — 1891. Reposaaren » » = 1872. Pihlavan » Ulvila 1875. Varkauden vesis., Leppävirrat 1830. Karsikon höyrysaha, Joensuu 1876. Utran vesisahat, Kontiolahti — 1780. Hämeenlinnan höyrysaha 1872. Haapakosken höyrysaha, Jyväskylä Kaunissaaren » Eurajoki 1874. Haminansaaren » Merikarvia 1874. Akaan » Akaa 1873. 1873. Hollon » Lempäälä 1889. Niemen » Pirkkala 1889. Korkeasaaren höyrys., Oulu — 1872. Patenniemen — » Haukipudas 1873. Kotkan höyrysaha, Kotka 1870. Laitakarin » Kemi 1861. Norjan > N 1872. Karihaaran N » 1872. Hietasen » » 1873. Röytän » Alatornio 1860. Sahat, joiden valmistusmäärä on 2,000-—4,000 standerttia vuodessa. Sörnäisten höyrysaha, Helsinki 1880. Hattulan — höyrys., Porvoo = 1896. Lohjan > Lohja 1889. Loviisan » Loviisa = 1882. Ekön > Tenhola 1897. Brändholmin » Ruotsin-Pyhtää Tolkkisten » Porvoo 1875. 1889.Teollisuus. 11 varsinkin 'vesisahat, sangen vähäpätöisiä laitoksia, joita käytetään ainoastaan aika ajoin kotitarvetta ja n. s. tullisahausta varten. Kartalla onkin senvuoksi suuremmat sahat merkitty erityisellä tavalla, nimittäin kolmella lipulla ne, joissa sahataan yli 4,000 standerttia vuodessa, ja kahdella lipulla ne, joissa sahataan 2,000 ja 4,000 standertin välillä. Edellisiä on 30, joista ainoastaan 4 käytetään vesivoimalla. Jälkimmäisiä on 40, joista niinikään ainoastaan 4 käy vesivoimalla. Kun noin 50 laitoksessa sa- haus nousee 1,000—2.000 standerttiin, on suurempien sahojen luku noin 120, joista 18 käyttää vesivoimaa. Ainoastaan nämä huomattavimmat sahat mainitsemme seuraavassa luettelossa, jossa myös ilmoitetaan ne pitäjät, missä sahat ovat, sekä sahain oi- keuksien tai perustamisen vuodet. Sahat, joiden valmistusmäärä on yli 4,000 standerttia vuodessa. Porvoon höyrysaha, Porvoo 1870. Hovinsaaren höyrysaha, Kotka 1874. Forsbyn vesisaha, Pernaja 1871. Hallan » » — 1875. N 5 Jumalniemen » » 1875. E- höyrysaha, Pori 1862. Sunilan 5 5 188% eikun » > 58% Karhulan uusi —» » — 1891. Reposaaren » » = 1872. Pihlavan » Ulvila 1875. Varkauden vesis., Leppävirrat 1830. Karsikon höyrysaha, Joensuu 1876. Utran vesisahat, Kontiolahti — 1780. Hämeenlinnan höyrysaha 1872. Haapakosken höyrysaha, Jyväskylä Kaunissaaren » Eurajoki 1874. Haminansaaren » Merikarvia 1874. Akaan » Akaa 1873. 1873. Hollon » Lempäälä 1889. Niemen » Pirkkala 1889. Korkeasaaren höyrys., Oulu — 1872. Patenniemen — » Haukipudas 1873. Kotkan höyrysaha, Kotka 1870. Laitakarin » Kemi 1861. Norjan > N 1872. Karihaaran N » 1872. Hietasen » » 1873. Röytän » Alatornio 1860. Sahat, joiden valmistusmäärä on 2,000-—4,000 standerttia vuodessa. Sörnäisten höyrysaha, Helsinki 1880. Hattulan — höyrys., Porvoo = 1896. Lohjan > Lohja 1889. Loviisan » Loviisa = 1882. Ekön > Tenhola 1897. Brändholmin » Ruotsin-Pyhtää Tolkkisten » Porvoo 1875. 1889. --- 12 Suomen Kartasto. Karitalehti n:o 24. Atun höyrysahat, Parainen Vartsalan höyrysaha, Halikko 1873. 1882. Vingon » Marttila 1876. Loimijoen » Loimaa 1877. Storsandin » Pori 1872. Sahakosken vesis., Merikarvia Jakolan höyrysaha, » 1854. 1897. Naistenlahd. höyrys., Tampere 1874. Santalahden — » » 1875. Särkänsaaren » » 1889. Vehkalahden —» Orihvesi 1888. Lempoisten » Lempäälä 1888. Lamalan > Tammela 1889. Lahden » Hollola — 1869. Tervasaaren höyrys., Hamina 1882. Ristiniemen » — Vehkalahti 1895. Längvikin » Pyhtää 1896. Pyterlahden =» — Vehkalahti 1883. Lauritsalan h.-s., Lappeen pit. 1891. Pölläkkälän —» Muolaa 1891. Suursaaren —» > 1897. Raivolan » Kivennapa 18095. Nurmisaaren » Impilahti — 1876. Otavan höyrys., Mikkelin pit. 1891. Lohikosken vesisaha, Sulkava 1829. Palokin » — Heinävesi 1778. Sorsakosken vesisaha, Leppävirrat 1787 (äskettäin palanut). Penttilän höyrysaha, Joensuu 1872. Tukholman höyrys., Pietarsaari 1859. Ahlholmin » » 1896. Bonnäsin » Keuru 1896. Toppilan höyrysaha, Oulu 1878. Maunun » — Haukipudas 1882. Sahat, joiden valmistusmäärä on 1,000 —2,000 standerttia vuodessa. Ruotsin-Pyhtään vesisaha, Ruotsin- Pyhtää 17—. Bastvikin höyrysaha, Espoo = 1875. Kyrkstadin — » Lohja — 1875. Virkkalan », » 1865. Skogbyn » Tenhola 1889. Hangon » Hanko = 1884. Hakalan höyrysaha, Perniä 1874. Levon » Parainen 1881. Kuitian » » 1873. Haraldsbyn — » Saltvik — 1891. Kuuskosken » Pöytyän 1892. Auvaisten » Marttila 1888. Hinnerjoen — » Hinnerjoki 1890. Porin puunjalostustehdas 1893. Pomarkun höyrys., Pomarkku 1889. Risbyn » Merikarvia 1889. Jokioisten vesisaha, Tammela 1852. Joensuun höyrysaha, Somero 1887. Närhen » Loppi = 1888. Valkiakoskenh.-saha, Lempäälä 1882. Pohjan » Sääksmäki 1889. Mainiemen » Padasjoki 1888. Soukanlahden» Tampere 1889 Parkunkosken vesi- ja höyrysaha, Kuru 1854. Vehkakosken höyrys., Ruovesi 1878. Muuramen vesisaha, Korpilahti 1851. Karhulan vanha saha, Kymi Skogbyn vesisaha, Vehkalahti Vekrotniemen höyrys., Viipuri Paksujalan » Kirvu Räisälän » Räisälä 1897. Kyyrölän » Muolaa 1890. Raivolan vesisaha, Kivennapa 1876. 1874. 1821. 1886. 1893. Heinolan höyrysaha, Heinola Koskensaaren » Heinolan p. Saksalan » — Mikkeli Miettulan v.- ja » Puumala Savolan » — Savonlinna 1879. 1888. 1888. 1768. 1864.12 Suomen Kartasto. Karitalehti n:o 24. Atun höyrysahat, Parainen Vartsalan höyrysaha, Halikko 1873. 1882. Vingon » Marttila 1876. Loimijoen » Loimaa 1877. Storsandin » Pori 1872. Sahakosken vesis., Merikarvia Jakolan höyrysaha, » 1854. 1897. Naistenlahd. höyrys., Tampere 1874. Santalahden — » » 1875. Särkänsaaren » » 1889. Vehkalahden —» Orihvesi 1888. Lempoisten » Lempäälä 1888. Lamalan > Tammela 1889. Lahden » Hollola — 1869. Tervasaaren höyrys., Hamina 1882. Ristiniemen » — Vehkalahti 1895. Längvikin » Pyhtää 1896. Pyterlahden =» — Vehkalahti 1883. Lauritsalan h.-s., Lappeen pit. 1891. Pölläkkälän —» Muolaa 1891. Suursaaren —» > 1897. Raivolan » Kivennapa 18095. Nurmisaaren » Impilahti — 1876. Otavan höyrys., Mikkelin pit. 1891. Lohikosken vesisaha, Sulkava 1829. Palokin » — Heinävesi 1778. Sorsakosken vesisaha, Leppävirrat 1787 (äskettäin palanut). Penttilän höyrysaha, Joensuu 1872. Tukholman höyrys., Pietarsaari 1859. Ahlholmin » » 1896. Bonnäsin » Keuru 1896. Toppilan höyrysaha, Oulu 1878. Maunun » — Haukipudas 1882. Sahat, joiden valmistusmäärä on 1,000 —2,000 standerttia vuodessa. Ruotsin-Pyhtään vesisaha, Ruotsin- Pyhtää 17—. Bastvikin höyrysaha, Espoo = 1875. Kyrkstadin — » Lohja — 1875. Virkkalan », » 1865. Skogbyn » Tenhola 1889. Hangon » Hanko = 1884. Hakalan höyrysaha, Perniä 1874. Levon » Parainen 1881. Kuitian » » 1873. Haraldsbyn — » Saltvik — 1891. Kuuskosken » Pöytyän 1892. Auvaisten » Marttila 1888. Hinnerjoen — » Hinnerjoki 1890. Porin puunjalostustehdas 1893. Pomarkun höyrys., Pomarkku 1889. Risbyn » Merikarvia 1889. Jokioisten vesisaha, Tammela 1852. Joensuun höyrysaha, Somero 1887. Närhen » Loppi = 1888. Valkiakoskenh.-saha, Lempäälä 1882. Pohjan » Sääksmäki 1889. Mainiemen » Padasjoki 1888. Soukanlahden» Tampere 1889 Parkunkosken vesi- ja höyrysaha, Kuru 1854. Vehkakosken höyrys., Ruovesi 1878. Muuramen vesisaha, Korpilahti 1851. Karhulan vanha saha, Kymi Skogbyn vesisaha, Vehkalahti Vekrotniemen höyrys., Viipuri Paksujalan » Kirvu Räisälän » Räisälä 1897. Kyyrölän » Muolaa 1890. Raivolan vesisaha, Kivennapa 1876. 1874. 1821. 1886. 1893. Heinolan höyrysaha, Heinola Koskensaaren » Heinolan p. Saksalan » — Mikkeli Miettulan v.- ja » Puumala Savolan » — Savonlinna 1879. 1888. 1888. 1768. 1864.12 Suomen Kartasto. Karitalehti n:o 24. Atun höyrysahat, Parainen Vartsalan höyrysaha, Halikko 1873. 1882. Vingon » Marttila 1876. Loimijoen » Loimaa 1877. Storsandin » Pori 1872. Sahakosken vesis., Merikarvia Jakolan höyrysaha, » 1854. 1897. Naistenlahd. höyrys., Tampere 1874. Santalahden — » » 1875. Särkänsaaren » » 1889. Vehkalahden —» Orihvesi 1888. Lempoisten » Lempäälä 1888. Lamalan > Tammela 1889. Lahden » Hollola — 1869. Tervasaaren höyrys., Hamina 1882. Ristiniemen » — Vehkalahti 1895. Längvikin » Pyhtää 1896. Pyterlahden =» — Vehkalahti 1883. Lauritsalan h.-s., Lappeen pit. 1891. Pölläkkälän —» Muolaa 1891. Suursaaren —» > 1897. Raivolan » Kivennapa 18095. Nurmisaaren » Impilahti — 1876. Otavan höyrys., Mikkelin pit. 1891. Lohikosken vesisaha, Sulkava 1829. Palokin » — Heinävesi 1778. Sorsakosken vesisaha, Leppävirrat 1787 (äskettäin palanut). Penttilän höyrysaha, Joensuu 1872. Tukholman höyrys., Pietarsaari 1859. Ahlholmin » » 1896. Bonnäsin » Keuru 1896. Toppilan höyrysaha, Oulu 1878. Maunun » — Haukipudas 1882. Sahat, joiden valmistusmäärä on 1,000 —2,000 standerttia vuodessa. Ruotsin-Pyhtään vesisaha, Ruotsin- Pyhtää 17—. Bastvikin höyrysaha, Espoo = 1875. Kyrkstadin — » Lohja — 1875. Virkkalan », » 1865. Skogbyn » Tenhola 1889. Hangon » Hanko = 1884. Hakalan höyrysaha, Perniä 1874. Levon » Parainen 1881. Kuitian » » 1873. Haraldsbyn — » Saltvik — 1891. Kuuskosken » Pöytyän 1892. Auvaisten » Marttila 1888. Hinnerjoen — » Hinnerjoki 1890. Porin puunjalostustehdas 1893. Pomarkun höyrys., Pomarkku 1889. Risbyn » Merikarvia 1889. Jokioisten vesisaha, Tammela 1852. Joensuun höyrysaha, Somero 1887. Närhen » Loppi = 1888. Valkiakoskenh.-saha, Lempäälä 1882. Pohjan » Sääksmäki 1889. Mainiemen » Padasjoki 1888. Soukanlahden» Tampere 1889 Parkunkosken vesi- ja höyrysaha, Kuru 1854. Vehkakosken höyrys., Ruovesi 1878. Muuramen vesisaha, Korpilahti 1851. Karhulan vanha saha, Kymi Skogbyn vesisaha, Vehkalahti Vekrotniemen höyrys., Viipuri Paksujalan » Kirvu Räisälän » Räisälä 1897. Kyyrölän » Muolaa 1890. Raivolan vesisaha, Kivennapa 1876. 1874. 1821. 1886. 1893. Heinolan höyrysaha, Heinola Koskensaaren » Heinolan p. Saksalan » — Mikkeli Miettulan v.- ja » Puumala Savolan » — Savonlinna 1879. 1888. 1888. 1768. 1864. --- Teollisuus. 13 Melalahden höyrys., Kuop. pit. 1893. Kiviojan höyrysaha, Ylivieska 1897 Karhunsaaren » — Tuusniemi 1875. Ruukin vesisaha, Paavola 1846. Kuokkalan höyrys., Jyväskylä 1874. Kallion höyrysaha, Simo — 1875. Kristiinankaup. » Kristiinank. 1872. Petäjäkankaan ”, Pudasjärvi 1878; Vaskiluodon w Vaasa 1891. Taivalkosken vesis., Taivalk. 1834. Rauman » — Himanko 1882. Kristineströmin » = Ylitornio 1760. Valmistusmäärä maan kaikissa sahoissa nousi 1897 2,300,000 m? tai noin 490,000 Pietarin standerttiin, arvoltaan 58 milj. mk. Sahattujen tukkien luku nousi 20,5 miljonaan. Työväen luku sahoissa nousi 15,800 henkeen. Pitemmälle kehittynyt puutavaroiden jalostaminen on sitä- vastoin toistaiseksi hyvin heikosti edustettuna maassa, sitä kun harjoitetaan enimmiten käsityönä. Höyrypuusepäntehtaita on ai- noastaan kymmenkunta, joiden valmistusarvo on 2,5 milj. mk., mutta sen ohessa höylätään useissa sahoissa koneilla. Suurim- mat höyrypuusepäntehtaat ovat Hietalahden (1881) ja Sörnäisten (1880) Helsingissä; sitäpaitsi on näitä laitoksia Turussa kaksi, joista toinen on etupäässä huonekalutehdas (Bomanin 1871), ja toinen rakennuspuusepäntehdas (1883), Hangossa (1883), Mikke- lissä (1896), Vaasassa (1897), Oulussa (1895) sekä Iriksen huone- kalutehdas Porvoossa (1898). Tähän ryhmään kuuluu myöskin Viikarin laatikko- ja faneeritehdas Karkussa ja muutamia urku- ja 'harmoonitehtaita j. n. e. Ainoastaan kahdesta ensinmaini- tusta viedään ulkomaille jonkun verran tuotteita. Kuitenkin olisi kansallistaloudelliselta näkökannalta katsottuna maalle edul- lisinta, että puutavarat vietäisiin ulkomaille mahdollisimman ja- lostetussa muodossa, jonka vuoksi puunjalostusliikettä olisi suu- ressa määrin edistettävä maassamme. Sitävastoin on 5 lankarullatehdasta, jotka työskentelevät yksinomaan vientiä varten. Vanhin näistä (1874) on äskettäin muutettu Kaukaasta Nurmijärveltä Uuteenkylään. Samanniminen suuri tehdas perustettiin jo 1891 Lappeenrannan lähelle. Osake- yhtiö Tornatorin lankarullatehdas Lahdessa perustettiin 1887 ja pienempi samanlainen Tainionkoskelle 1898. Vielä on Syvä- niemen tehdas Karttulassa (1891). V. 1897 oli 4 silloin käyn- nissä olevan tehtaan valmistusarvo 1,6 milj. mk., ja työväen luku 700. Tähän ryhmään kuuluu vielä 4 tynnyritehdasta, 1 säleteh- das, muutamia lastuvillatehtaita ja 1 korkkitehdas Turussa (1871).Teollisuus. 13 Melalahden höyrys., Kuop. pit. 1893. Kiviojan höyrysaha, Ylivieska 1897 Karhunsaaren » — Tuusniemi 1875. Ruukin vesisaha, Paavola 1846. Kuokkalan höyrys., Jyväskylä 1874. Kallion höyrysaha, Simo — 1875. Kristiinankaup. » Kristiinank. 1872. Petäjäkankaan ”, Pudasjärvi 1878; Vaskiluodon w Vaasa 1891. Taivalkosken vesis., Taivalk. 1834. Rauman » — Himanko 1882. Kristineströmin » = Ylitornio 1760. Valmistusmäärä maan kaikissa sahoissa nousi 1897 2,300,000 m? tai noin 490,000 Pietarin standerttiin, arvoltaan 58 milj. mk. Sahattujen tukkien luku nousi 20,5 miljonaan. Työväen luku sahoissa nousi 15,800 henkeen. Pitemmälle kehittynyt puutavaroiden jalostaminen on sitä- vastoin toistaiseksi hyvin heikosti edustettuna maassa, sitä kun harjoitetaan enimmiten käsityönä. Höyrypuusepäntehtaita on ai- noastaan kymmenkunta, joiden valmistusarvo on 2,5 milj. mk., mutta sen ohessa höylätään useissa sahoissa koneilla. Suurim- mat höyrypuusepäntehtaat ovat Hietalahden (1881) ja Sörnäisten (1880) Helsingissä; sitäpaitsi on näitä laitoksia Turussa kaksi, joista toinen on etupäässä huonekalutehdas (Bomanin 1871), ja toinen rakennuspuusepäntehdas (1883), Hangossa (1883), Mikke- lissä (1896), Vaasassa (1897), Oulussa (1895) sekä Iriksen huone- kalutehdas Porvoossa (1898). Tähän ryhmään kuuluu myöskin Viikarin laatikko- ja faneeritehdas Karkussa ja muutamia urku- ja 'harmoonitehtaita j. n. e. Ainoastaan kahdesta ensinmaini- tusta viedään ulkomaille jonkun verran tuotteita. Kuitenkin olisi kansallistaloudelliselta näkökannalta katsottuna maalle edul- lisinta, että puutavarat vietäisiin ulkomaille mahdollisimman ja- lostetussa muodossa, jonka vuoksi puunjalostusliikettä olisi suu- ressa määrin edistettävä maassamme. Sitävastoin on 5 lankarullatehdasta, jotka työskentelevät yksinomaan vientiä varten. Vanhin näistä (1874) on äskettäin muutettu Kaukaasta Nurmijärveltä Uuteenkylään. Samanniminen suuri tehdas perustettiin jo 1891 Lappeenrannan lähelle. Osake- yhtiö Tornatorin lankarullatehdas Lahdessa perustettiin 1887 ja pienempi samanlainen Tainionkoskelle 1898. Vielä on Syvä- niemen tehdas Karttulassa (1891). V. 1897 oli 4 silloin käyn- nissä olevan tehtaan valmistusarvo 1,6 milj. mk., ja työväen luku 700. Tähän ryhmään kuuluu vielä 4 tynnyritehdasta, 1 säleteh- das, muutamia lastuvillatehtaita ja 1 korkkitehdas Turussa (1871).Teollisuus. 13 Melalahden höyrys., Kuop. pit. 1893. Kiviojan höyrysaha, Ylivieska 1897 Karhunsaaren » — Tuusniemi 1875. Ruukin vesisaha, Paavola 1846. Kuokkalan höyrys., Jyväskylä 1874. Kallion höyrysaha, Simo — 1875. Kristiinankaup. » Kristiinank. 1872. Petäjäkankaan ”, Pudasjärvi 1878; Vaskiluodon w Vaasa 1891. Taivalkosken vesis., Taivalk. 1834. Rauman » — Himanko 1882. Kristineströmin » = Ylitornio 1760. Valmistusmäärä maan kaikissa sahoissa nousi 1897 2,300,000 m? tai noin 490,000 Pietarin standerttiin, arvoltaan 58 milj. mk. Sahattujen tukkien luku nousi 20,5 miljonaan. Työväen luku sahoissa nousi 15,800 henkeen. Pitemmälle kehittynyt puutavaroiden jalostaminen on sitä- vastoin toistaiseksi hyvin heikosti edustettuna maassa, sitä kun harjoitetaan enimmiten käsityönä. Höyrypuusepäntehtaita on ai- noastaan kymmenkunta, joiden valmistusarvo on 2,5 milj. mk., mutta sen ohessa höylätään useissa sahoissa koneilla. Suurim- mat höyrypuusepäntehtaat ovat Hietalahden (1881) ja Sörnäisten (1880) Helsingissä; sitäpaitsi on näitä laitoksia Turussa kaksi, joista toinen on etupäässä huonekalutehdas (Bomanin 1871), ja toinen rakennuspuusepäntehdas (1883), Hangossa (1883), Mikke- lissä (1896), Vaasassa (1897), Oulussa (1895) sekä Iriksen huone- kalutehdas Porvoossa (1898). Tähän ryhmään kuuluu myöskin Viikarin laatikko- ja faneeritehdas Karkussa ja muutamia urku- ja 'harmoonitehtaita j. n. e. Ainoastaan kahdesta ensinmaini- tusta viedään ulkomaille jonkun verran tuotteita. Kuitenkin olisi kansallistaloudelliselta näkökannalta katsottuna maalle edul- lisinta, että puutavarat vietäisiin ulkomaille mahdollisimman ja- lostetussa muodossa, jonka vuoksi puunjalostusliikettä olisi suu- ressa määrin edistettävä maassamme. Sitävastoin on 5 lankarullatehdasta, jotka työskentelevät yksinomaan vientiä varten. Vanhin näistä (1874) on äskettäin muutettu Kaukaasta Nurmijärveltä Uuteenkylään. Samanniminen suuri tehdas perustettiin jo 1891 Lappeenrannan lähelle. Osake- yhtiö Tornatorin lankarullatehdas Lahdessa perustettiin 1887 ja pienempi samanlainen Tainionkoskelle 1898. Vielä on Syvä- niemen tehdas Karttulassa (1891). V. 1897 oli 4 silloin käyn- nissä olevan tehtaan valmistusarvo 1,6 milj. mk., ja työväen luku 700. Tähän ryhmään kuuluu vielä 4 tynnyritehdasta, 1 säleteh- das, muutamia lastuvillatehtaita ja 1 korkkitehdas Turussa (1871). --- 14 Suomen Kartasto. Karttalehti n:o 24. Rakennustointa teollisuuden tavoin harjoitetaan ainoastaan kaupungeissa suuremmassa ja pienemmässä määrässä eri vuo- sina riippuen maan taloudellisesta tilasta. Elatus- ja nautintoaineteollisuus on osittain jotenkin hyvin edustettuna maassamme. N. k. kauppajanhomyllyjä on kymmenkunta, mutta ainoas- taan 3 niistä on huomattavampaa, nimittäin Vaasan (1875), Raa- hen (1873) ja Viipurin (1897) myllyt. Kovan kilpailun johdosta ulkomaalaisen jauhon kanssa, jota tuodaan tullitta maahan, on tämä teollisuus hyvin epäedullisessa asemassa ja elääkin se ny- kyisin suurimmaksi osaksi riisin jauhamisella. Noin 1,600 tulli- jauhomyllyssä (noin 100 myllyssä on käyttövoimana höyry, muissa vesi) jauhetaan 4 milj. hl viljaa. Kotitarvemyllyjen luku on vielä suurempi. Kahdessa sokeritehtaassa Helsingissä (1819) ja Turussa (1853) puhdistetaan raakasokeria, ennen ruokosokeria ja nyt venäläistä juurikassokeria. Nykyisin on kuitenkin Helsinkiin perustettu kaksi pienempää sokerinpuhdistuslaitosta ja Vaasaan suurempi samanlainen. Turkuun perustetaan tehdas (Alpha) sokerin valmistamiseksi valkojuurikkaista, joita on vaihtelevalla menestyksellä koetettu viljellä Turun seuduilla. Kahden ensin- mainitun tehtaan valmistusarvo nousi v. 1897 10 milj. m:kaan. Nykyisin on perustettu useita karamellitehtaita. Sikuritehtaita on 7, Viipurissa vilta 1786, suurin Pietar- saaressa (1883). Leipomoita, teurastuslaitoksia, makkaratehtaita y. m. käyte- tään suurimmaksi osaksi käsityön tavoin. Helsingissä on 2 höyryleipomoa. Meijeriliikkeestä tehdään selkoa karttalehden n:o 25b teks- tissä. Sitävastoin on polttimo- ja panimoteollisuus sangen run- saasti edustettuna maassamme, varsinkin viimemainittu. Kun kotitarpeen viinanpoltto maassa lakkasi v. 1865 ja polttimoliike muutettiin verotettavaksi tehdasteollisuudeksi, rajoi- tettiin vuotuisen valmistuksen määrä laskemalla 2/2 kannua hen- keä kohti 4.300,000 kannuun (11,225,000 litraan). Tämä määrä saavutettiinkin v. 1886, jolloin oli toimessa 70 polttimoa. Sit- temmin on raittiuden harrastuksesta koetettu vähentää tätä mää- rää korottamalla asteettain veroa sekä rajoittavien lakimääräys-14 Suomen Kartasto. Karttalehti n:o 24. Rakennustointa teollisuuden tavoin harjoitetaan ainoastaan kaupungeissa suuremmassa ja pienemmässä määrässä eri vuo- sina riippuen maan taloudellisesta tilasta. Elatus- ja nautintoaineteollisuus on osittain jotenkin hyvin edustettuna maassamme. N. k. kauppajanhomyllyjä on kymmenkunta, mutta ainoas- taan 3 niistä on huomattavampaa, nimittäin Vaasan (1875), Raa- hen (1873) ja Viipurin (1897) myllyt. Kovan kilpailun johdosta ulkomaalaisen jauhon kanssa, jota tuodaan tullitta maahan, on tämä teollisuus hyvin epäedullisessa asemassa ja elääkin se ny- kyisin suurimmaksi osaksi riisin jauhamisella. Noin 1,600 tulli- jauhomyllyssä (noin 100 myllyssä on käyttövoimana höyry, muissa vesi) jauhetaan 4 milj. hl viljaa. Kotitarvemyllyjen luku on vielä suurempi. Kahdessa sokeritehtaassa Helsingissä (1819) ja Turussa (1853) puhdistetaan raakasokeria, ennen ruokosokeria ja nyt venäläistä juurikassokeria. Nykyisin on kuitenkin Helsinkiin perustettu kaksi pienempää sokerinpuhdistuslaitosta ja Vaasaan suurempi samanlainen. Turkuun perustetaan tehdas (Alpha) sokerin valmistamiseksi valkojuurikkaista, joita on vaihtelevalla menestyksellä koetettu viljellä Turun seuduilla. Kahden ensin- mainitun tehtaan valmistusarvo nousi v. 1897 10 milj. m:kaan. Nykyisin on perustettu useita karamellitehtaita. Sikuritehtaita on 7, Viipurissa vilta 1786, suurin Pietar- saaressa (1883). Leipomoita, teurastuslaitoksia, makkaratehtaita y. m. käyte- tään suurimmaksi osaksi käsityön tavoin. Helsingissä on 2 höyryleipomoa. Meijeriliikkeestä tehdään selkoa karttalehden n:o 25b teks- tissä. Sitävastoin on polttimo- ja panimoteollisuus sangen run- saasti edustettuna maassamme, varsinkin viimemainittu. Kun kotitarpeen viinanpoltto maassa lakkasi v. 1865 ja polttimoliike muutettiin verotettavaksi tehdasteollisuudeksi, rajoi- tettiin vuotuisen valmistuksen määrä laskemalla 2/2 kannua hen- keä kohti 4.300,000 kannuun (11,225,000 litraan). Tämä määrä saavutettiinkin v. 1886, jolloin oli toimessa 70 polttimoa. Sit- temmin on raittiuden harrastuksesta koetettu vähentää tätä mää- rää korottamalla asteettain veroa sekä rajoittavien lakimääräys-14 Suomen Kartasto. Karttalehti n:o 24. Rakennustointa teollisuuden tavoin harjoitetaan ainoastaan kaupungeissa suuremmassa ja pienemmässä määrässä eri vuo- sina riippuen maan taloudellisesta tilasta. Elatus- ja nautintoaineteollisuus on osittain jotenkin hyvin edustettuna maassamme. N. k. kauppajanhomyllyjä on kymmenkunta, mutta ainoas- taan 3 niistä on huomattavampaa, nimittäin Vaasan (1875), Raa- hen (1873) ja Viipurin (1897) myllyt. Kovan kilpailun johdosta ulkomaalaisen jauhon kanssa, jota tuodaan tullitta maahan, on tämä teollisuus hyvin epäedullisessa asemassa ja elääkin se ny- kyisin suurimmaksi osaksi riisin jauhamisella. Noin 1,600 tulli- jauhomyllyssä (noin 100 myllyssä on käyttövoimana höyry, muissa vesi) jauhetaan 4 milj. hl viljaa. Kotitarvemyllyjen luku on vielä suurempi. Kahdessa sokeritehtaassa Helsingissä (1819) ja Turussa (1853) puhdistetaan raakasokeria, ennen ruokosokeria ja nyt venäläistä juurikassokeria. Nykyisin on kuitenkin Helsinkiin perustettu kaksi pienempää sokerinpuhdistuslaitosta ja Vaasaan suurempi samanlainen. Turkuun perustetaan tehdas (Alpha) sokerin valmistamiseksi valkojuurikkaista, joita on vaihtelevalla menestyksellä koetettu viljellä Turun seuduilla. Kahden ensin- mainitun tehtaan valmistusarvo nousi v. 1897 10 milj. m:kaan. Nykyisin on perustettu useita karamellitehtaita. Sikuritehtaita on 7, Viipurissa vilta 1786, suurin Pietar- saaressa (1883). Leipomoita, teurastuslaitoksia, makkaratehtaita y. m. käyte- tään suurimmaksi osaksi käsityön tavoin. Helsingissä on 2 höyryleipomoa. Meijeriliikkeestä tehdään selkoa karttalehden n:o 25b teks- tissä. Sitävastoin on polttimo- ja panimoteollisuus sangen run- saasti edustettuna maassamme, varsinkin viimemainittu. Kun kotitarpeen viinanpoltto maassa lakkasi v. 1865 ja polttimoliike muutettiin verotettavaksi tehdasteollisuudeksi, rajoi- tettiin vuotuisen valmistuksen määrä laskemalla 2/2 kannua hen- keä kohti 4.300,000 kannuun (11,225,000 litraan). Tämä määrä saavutettiinkin v. 1886, jolloin oli toimessa 70 polttimoa. Sit- temmin on raittiuden harrastuksesta koetettu vähentää tätä mää- rää korottamalla asteettain veroa sekä rajoittavien lakimääräys- --- Teollisuus. 15 ten kautta. Näiden toimien sekä raittiusliikkeen ja kansanvalis- tustyön vaikutuksesta on valmistus huomattavasti vähentynyt, ja oli se 1895 ainoastaan 5 milj. litraa 26 polttimosta. »Hyvien aikojen» johdosta on se kuitenkin sittemmin kohonnut 8 miljoo- naan v. 1897. 30 polttimosta v. 1897 oli 19 kaupungeissa, ni- mittäin Porvoossa (1853), Loviisassa (1876), Turussa (1880), Porissa 2 tehdasta (1866, 1867), Raumalla (1874), Uudessakau- pungissa 2 tehdasta (1870), Naantalissa (1874, 1883), Tampe- reella 2 tehdasta (1873), Viipurissa (1862), Mikkelissä (1870, 1875), Kuopiossa (1865, 1870), Vaasassa (1869, 1881), Kokkolassa (1873), sekä maaseudulla 9, nimittäin Kiialassa Porvoon pitäjässä (1882), Rajamäellä Nurmijärvellä (1888), Amalienborgissa Räntä- mäellä (1870), Liedossa (1873), Kairisissa Kaarinassa (1874), Lahdessa (1883), Viralassa Janakkalassa (1872), rieinolan pitä- jässä (1872), Vöyrillä (1878) ja Maikkulassa Oulun maaseura- kunnassa (1870). Kolmessa näistä valmistetaan painohiivaa, ni- mittäin Viralassa (1885), Rajamäellä (1888) ja Lahdessa (1897). Väkiviinatehtaita raakaväkiviinan puhdistamista ja jalosta- mista varten perustettiin 1870-luvun alussa noin 60. V. 1897 oli niistä 35 käynnissä. Sen ohessa on 7 etikkatehdasta ja 15 punssi- ja viinitehdasta, useimmat vähäpätöisiä. Jos paloviinavirta onkin vähentynyt, on olutvirta sen sijaan paisunut. Olutpanimoita aljettiin perustaa tämä vuosisadan keski- vaiheilla ja 1860-luvulla oli niitä noin 50, 1870-luvulla 70, 1880- luvulla 90. Vuosina 1886—0g1 lisääntyi valmistus kaksinkertai- seksi ja nousi viimemainittuna vuonna 25 milj. litraan. Seuraa- vana katovuonna tosin valmistus aleni 19 miljoonaan, mutta on sittemmin taas lisääntynyt niin, että se v. 1896 oli 25,4 milj., vaan 1897 ainoastaan 22 milj. litraa. Tälläkin alalla on saatu aikaan ve- rotus, v:sta 1882 lähtien n. k. mallasvero, ja rajoittavia lakimää- räyksiä, mutta toistaiseksi on tulos ollut tehottomampi kuin palo- viinanvalmistuksessa. 89 panimosta v. 1898 oli 52 kaupungeissa ja 37 maaseudulla jaettuna seuraavalla tavalla eri läänejä kohti: Kaupungeissa. Maaseuduilla. Helsinki, Sinebrychoffin panimo1819. Helsingin pit., Sörnäisten p:mo 1864. » — Uusi Osake » = 1855. » » Pohjois- » 1894 » Robsahminportteri» — 1880. » » Talin » 1873. Porvoon — panimo 1858 — Mäntsälän » 1876.Teollisuus. 15 ten kautta. Näiden toimien sekä raittiusliikkeen ja kansanvalis- tustyön vaikutuksesta on valmistus huomattavasti vähentynyt, ja oli se 1895 ainoastaan 5 milj. litraa 26 polttimosta. »Hyvien aikojen» johdosta on se kuitenkin sittemmin kohonnut 8 miljoo- naan v. 1897. 30 polttimosta v. 1897 oli 19 kaupungeissa, ni- mittäin Porvoossa (1853), Loviisassa (1876), Turussa (1880), Porissa 2 tehdasta (1866, 1867), Raumalla (1874), Uudessakau- pungissa 2 tehdasta (1870), Naantalissa (1874, 1883), Tampe- reella 2 tehdasta (1873), Viipurissa (1862), Mikkelissä (1870, 1875), Kuopiossa (1865, 1870), Vaasassa (1869, 1881), Kokkolassa (1873), sekä maaseudulla 9, nimittäin Kiialassa Porvoon pitäjässä (1882), Rajamäellä Nurmijärvellä (1888), Amalienborgissa Räntä- mäellä (1870), Liedossa (1873), Kairisissa Kaarinassa (1874), Lahdessa (1883), Viralassa Janakkalassa (1872), rieinolan pitä- jässä (1872), Vöyrillä (1878) ja Maikkulassa Oulun maaseura- kunnassa (1870). Kolmessa näistä valmistetaan painohiivaa, ni- mittäin Viralassa (1885), Rajamäellä (1888) ja Lahdessa (1897). Väkiviinatehtaita raakaväkiviinan puhdistamista ja jalosta- mista varten perustettiin 1870-luvun alussa noin 60. V. 1897 oli niistä 35 käynnissä. Sen ohessa on 7 etikkatehdasta ja 15 punssi- ja viinitehdasta, useimmat vähäpätöisiä. Jos paloviinavirta onkin vähentynyt, on olutvirta sen sijaan paisunut. Olutpanimoita aljettiin perustaa tämä vuosisadan keski- vaiheilla ja 1860-luvulla oli niitä noin 50, 1870-luvulla 70, 1880- luvulla 90. Vuosina 1886—0g1 lisääntyi valmistus kaksinkertai- seksi ja nousi viimemainittuna vuonna 25 milj. litraan. Seuraa- vana katovuonna tosin valmistus aleni 19 miljoonaan, mutta on sittemmin taas lisääntynyt niin, että se v. 1896 oli 25,4 milj., vaan 1897 ainoastaan 22 milj. litraa. Tälläkin alalla on saatu aikaan ve- rotus, v:sta 1882 lähtien n. k. mallasvero, ja rajoittavia lakimää- räyksiä, mutta toistaiseksi on tulos ollut tehottomampi kuin palo- viinanvalmistuksessa. 89 panimosta v. 1898 oli 52 kaupungeissa ja 37 maaseudulla jaettuna seuraavalla tavalla eri läänejä kohti: Kaupungeissa. Maaseuduilla. Helsinki, Sinebrychoffin panimo1819. Helsingin pit., Sörnäisten p:mo 1864. » — Uusi Osake » = 1855. » » Pohjois- » 1894 » Robsahminportteri» — 1880. » » Talin » 1873. Porvoon — panimo 1858 — Mäntsälän » 1876.Teollisuus. 15 ten kautta. Näiden toimien sekä raittiusliikkeen ja kansanvalis- tustyön vaikutuksesta on valmistus huomattavasti vähentynyt, ja oli se 1895 ainoastaan 5 milj. litraa 26 polttimosta. »Hyvien aikojen» johdosta on se kuitenkin sittemmin kohonnut 8 miljoo- naan v. 1897. 30 polttimosta v. 1897 oli 19 kaupungeissa, ni- mittäin Porvoossa (1853), Loviisassa (1876), Turussa (1880), Porissa 2 tehdasta (1866, 1867), Raumalla (1874), Uudessakau- pungissa 2 tehdasta (1870), Naantalissa (1874, 1883), Tampe- reella 2 tehdasta (1873), Viipurissa (1862), Mikkelissä (1870, 1875), Kuopiossa (1865, 1870), Vaasassa (1869, 1881), Kokkolassa (1873), sekä maaseudulla 9, nimittäin Kiialassa Porvoon pitäjässä (1882), Rajamäellä Nurmijärvellä (1888), Amalienborgissa Räntä- mäellä (1870), Liedossa (1873), Kairisissa Kaarinassa (1874), Lahdessa (1883), Viralassa Janakkalassa (1872), rieinolan pitä- jässä (1872), Vöyrillä (1878) ja Maikkulassa Oulun maaseura- kunnassa (1870). Kolmessa näistä valmistetaan painohiivaa, ni- mittäin Viralassa (1885), Rajamäellä (1888) ja Lahdessa (1897). Väkiviinatehtaita raakaväkiviinan puhdistamista ja jalosta- mista varten perustettiin 1870-luvun alussa noin 60. V. 1897 oli niistä 35 käynnissä. Sen ohessa on 7 etikkatehdasta ja 15 punssi- ja viinitehdasta, useimmat vähäpätöisiä. Jos paloviinavirta onkin vähentynyt, on olutvirta sen sijaan paisunut. Olutpanimoita aljettiin perustaa tämä vuosisadan keski- vaiheilla ja 1860-luvulla oli niitä noin 50, 1870-luvulla 70, 1880- luvulla 90. Vuosina 1886—0g1 lisääntyi valmistus kaksinkertai- seksi ja nousi viimemainittuna vuonna 25 milj. litraan. Seuraa- vana katovuonna tosin valmistus aleni 19 miljoonaan, mutta on sittemmin taas lisääntynyt niin, että se v. 1896 oli 25,4 milj., vaan 1897 ainoastaan 22 milj. litraa. Tälläkin alalla on saatu aikaan ve- rotus, v:sta 1882 lähtien n. k. mallasvero, ja rajoittavia lakimää- räyksiä, mutta toistaiseksi on tulos ollut tehottomampi kuin palo- viinanvalmistuksessa. 89 panimosta v. 1898 oli 52 kaupungeissa ja 37 maaseudulla jaettuna seuraavalla tavalla eri läänejä kohti: Kaupungeissa. Maaseuduilla. Helsinki, Sinebrychoffin panimo1819. Helsingin pit., Sörnäisten p:mo 1864. » — Uusi Osake » = 1855. » » Pohjois- » 1894 » Robsahminportteri» — 1880. » » Talin » 1873. Porvoon — panimo 1858 — Mäntsälän » 1876. --- 16 Suomen Kartasto. Karttalehti n:o 24. Kaupungeissa. Maaseuduilla. Loviisan panimo 1859. Lohjan panimo 1878. Tammisaaren , 1858. Hitti, Alhaisten » 1876. Elimäki, Kymin » 1873. Turku, Kingelin & Kumpp. p:mo 1851. Räntämäki, Amalienborgin p:mo 1855. » — Uusi Osake » 1871. Uskela, Salon » 1856. » = Auran » 1884. Loimaa, Aittamäen » 1857. Uusikaupunki, Osake » 1875. Huittinen, Karpin » 1880. Rauman » 1863. Kokemäki, Pyhänkorvan » 1876. Pori, Baijerilainen » 1853. Tyrvää, Vammalan » 1885. » Bäckmanin » 1862. » —Grönvallin » 1862. » Uusi olut- » 1873. » —Ostlingin (Asplund) >» 1873. Marianhamina, Osake- » 1889. Hämeenl., Schmausserin p:mo 1852. Hollola, Lahden p:mo 1872. » Osakeyhtiön » — 1858. Tammela, Viksbergin » 1857. » Saxelinin » — 1875. Akaa, Toijalan » 1875. Tampere, Mustanlahden =» — 1854. Sääksmäki, Valkiakosken =» 1876. » Onkiniemen » — 1865. Ruovesi, Visuveden » 1874. » Santalahden » = 1884. » Näsijärven » 1886. » Pyynikin » = 1897. » Tammelan » 1898. Viipuri, — Yhtiönpanimo 1864. Lappeen pit., Lauritsalan p:mo 1855. » Bavarian — » 1888. Koiviston » 1875. Haminan » 1857. Uusikirkko, Suursuon » 1858. Kotkan » 1873. Kivennapa, Terijoen » 1868. Sortavalan » 1857. Lappeenrannan » 1891. Mikkeli, Petroffin p:mo 1864. Joutsan p:mo 1887. » Pulkkisen =» 1890. Sääminki, Iloniemen » 1864. Heinolan » 1858. Kuopio, Lahdentaan panimo 1852. Tohmajärvi, Värtsilän panimo 1872. » Niiralan » 1860. Pielisjärvi, Nurmeksen —» 1874- » Raninin » 1867. Joensuu, Hasanniemen » 1883. Iisalmen » 1879.16 Suomen Kartasto. Karttalehti n:o 24. Kaupungeissa. Maaseuduilla. Loviisan panimo 1859. Lohjan panimo 1878. Tammisaaren , 1858. Hitti, Alhaisten » 1876. Elimäki, Kymin » 1873. Turku, Kingelin & Kumpp. p:mo 1851. Räntämäki, Amalienborgin p:mo 1855. » — Uusi Osake » 1871. Uskela, Salon » 1856. » = Auran » 1884. Loimaa, Aittamäen » 1857. Uusikaupunki, Osake » 1875. Huittinen, Karpin » 1880. Rauman » 1863. Kokemäki, Pyhänkorvan » 1876. Pori, Baijerilainen » 1853. Tyrvää, Vammalan » 1885. » Bäckmanin » 1862. » —Grönvallin » 1862. » Uusi olut- » 1873. » —Ostlingin (Asplund) >» 1873. Marianhamina, Osake- » 1889. Hämeenl., Schmausserin p:mo 1852. Hollola, Lahden p:mo 1872. » Osakeyhtiön » — 1858. Tammela, Viksbergin » 1857. » Saxelinin » — 1875. Akaa, Toijalan » 1875. Tampere, Mustanlahden =» — 1854. Sääksmäki, Valkiakosken =» 1876. » Onkiniemen » — 1865. Ruovesi, Visuveden » 1874. » Santalahden » = 1884. » Näsijärven » 1886. » Pyynikin » = 1897. » Tammelan » 1898. Viipuri, — Yhtiönpanimo 1864. Lappeen pit., Lauritsalan p:mo 1855. » Bavarian — » 1888. Koiviston » 1875. Haminan » 1857. Uusikirkko, Suursuon » 1858. Kotkan » 1873. Kivennapa, Terijoen » 1868. Sortavalan » 1857. Lappeenrannan » 1891. Mikkeli, Petroffin p:mo 1864. Joutsan p:mo 1887. » Pulkkisen =» 1890. Sääminki, Iloniemen » 1864. Heinolan » 1858. Kuopio, Lahdentaan panimo 1852. Tohmajärvi, Värtsilän panimo 1872. » Niiralan » 1860. Pielisjärvi, Nurmeksen —» 1874- » Raninin » 1867. Joensuu, Hasanniemen » 1883. Iisalmen » 1879.16 Suomen Kartasto. Karttalehti n:o 24. Kaupungeissa. Maaseuduilla. Loviisan panimo 1859. Lohjan panimo 1878. Tammisaaren , 1858. Hitti, Alhaisten » 1876. Elimäki, Kymin » 1873. Turku, Kingelin & Kumpp. p:mo 1851. Räntämäki, Amalienborgin p:mo 1855. » — Uusi Osake » 1871. Uskela, Salon » 1856. » = Auran » 1884. Loimaa, Aittamäen » 1857. Uusikaupunki, Osake » 1875. Huittinen, Karpin » 1880. Rauman » 1863. Kokemäki, Pyhänkorvan » 1876. Pori, Baijerilainen » 1853. Tyrvää, Vammalan » 1885. » Bäckmanin » 1862. » —Grönvallin » 1862. » Uusi olut- » 1873. » —Ostlingin (Asplund) >» 1873. Marianhamina, Osake- » 1889. Hämeenl., Schmausserin p:mo 1852. Hollola, Lahden p:mo 1872. » Osakeyhtiön » — 1858. Tammela, Viksbergin » 1857. » Saxelinin » — 1875. Akaa, Toijalan » 1875. Tampere, Mustanlahden =» — 1854. Sääksmäki, Valkiakosken =» 1876. » Onkiniemen » — 1865. Ruovesi, Visuveden » 1874. » Santalahden » = 1884. » Näsijärven » 1886. » Pyynikin » = 1897. » Tammelan » 1898. Viipuri, — Yhtiönpanimo 1864. Lappeen pit., Lauritsalan p:mo 1855. » Bavarian — » 1888. Koiviston » 1875. Haminan » 1857. Uusikirkko, Suursuon » 1858. Kotkan » 1873. Kivennapa, Terijoen » 1868. Sortavalan » 1857. Lappeenrannan » 1891. Mikkeli, Petroffin p:mo 1864. Joutsan p:mo 1887. » Pulkkisen =» 1890. Sääminki, Iloniemen » 1864. Heinolan » 1858. Kuopio, Lahdentaan panimo 1852. Tohmajärvi, Värtsilän panimo 1872. » Niiralan » 1860. Pielisjärvi, Nurmeksen —» 1874- » Raninin » 1867. Joensuu, Hasanniemen » 1883. Iisalmen » 1879. --- Teollisuus. 17 Kaupungeissa. Maaseuduilla. Kristiinankaup., Turhan p:mo 1856. Mustasaari, Vaasan olutpanimo 1864. » Pohj. Baijeril. » — 1861. » Lallin » 1864. » Toivon » 1861. » O. y. Bockin » 1800. Jyväskylän » 1860. Ylistaron » 1879. Pietarsaaren » — 1853. Ilmajoki, Seppälän » 1858. Kokkolan » 1852. Seinäjoki, Joupin » 1890. Alavus, Koskenniskan — » 1875. Lapua, Rintalan » 1881. » Hissan » 1870. Alahärmä, Voltin » 1894. Uusikaarleby, Nygärdin » 1863. Oulu, Mustasalmen panimo 1852. » — Koskenniskan , 1865. » — Toppilan » 1865. » — Nuottasaaren » 1869. Raahe, Paavonperän » 1857. Tornion » 1881. Todistuksena raittiuden edistymisestä on myöskin virvoi- tusjuomain valmistuksen säännöllinen lisääntyminen. V. 1897 oli 68 valmistuspaikkaa, joissa oli työssä pari sataa työmiestä ja joiden valmistusarvo nousi 770,000 m:kaan. Nautintoaineihin kuuluu myöskin tupakka, jota valmiste- taan noin 30 tehtaassa poltettavaksi y. m. Tupakkateollisuus on vanhaa perää ja »hyödyn aikakautena» viljeltiin tupakkaakin omissa kasvitarhoissa. Nyt käytetään tupakkatehtaissa ainoas- taan ulkomaalaista tupakkaa. Huomattavimmat tehtaat ovat: Ph. U. Strengberg ja Kumpp. osakeyht. Pietarsaaressa, perus- tettu jo v. 1762, mutta vasta viime aikoina ruvennut valmista- maan suuremmissa määrin. Valmistusarvo noin 3 milj. mk. ja työläisten luku 600. — H. Borgström N:pi (1834) ja Tollan- der & Klärich (1851) Helsingissä. — P. C. Rettig (1845) Turussa. — F. Sergejeff (1878) Viipurissa. Valmistusarvo 34 tehtaassa nousi 1897 9 milj. m:kaan ja työväen luku 2,700 henkeen, joista 2,100 naista.Teollisuus. 17 Kaupungeissa. Maaseuduilla. Kristiinankaup., Turhan p:mo 1856. Mustasaari, Vaasan olutpanimo 1864. » Pohj. Baijeril. » — 1861. » Lallin » 1864. » Toivon » 1861. » O. y. Bockin » 1800. Jyväskylän » 1860. Ylistaron » 1879. Pietarsaaren » — 1853. Ilmajoki, Seppälän » 1858. Kokkolan » 1852. Seinäjoki, Joupin » 1890. Alavus, Koskenniskan — » 1875. Lapua, Rintalan » 1881. » Hissan » 1870. Alahärmä, Voltin » 1894. Uusikaarleby, Nygärdin » 1863. Oulu, Mustasalmen panimo 1852. » — Koskenniskan , 1865. » — Toppilan » 1865. » — Nuottasaaren » 1869. Raahe, Paavonperän » 1857. Tornion » 1881. Todistuksena raittiuden edistymisestä on myöskin virvoi- tusjuomain valmistuksen säännöllinen lisääntyminen. V. 1897 oli 68 valmistuspaikkaa, joissa oli työssä pari sataa työmiestä ja joiden valmistusarvo nousi 770,000 m:kaan. Nautintoaineihin kuuluu myöskin tupakka, jota valmiste- taan noin 30 tehtaassa poltettavaksi y. m. Tupakkateollisuus on vanhaa perää ja »hyödyn aikakautena» viljeltiin tupakkaakin omissa kasvitarhoissa. Nyt käytetään tupakkatehtaissa ainoas- taan ulkomaalaista tupakkaa. Huomattavimmat tehtaat ovat: Ph. U. Strengberg ja Kumpp. osakeyht. Pietarsaaressa, perus- tettu jo v. 1762, mutta vasta viime aikoina ruvennut valmista- maan suuremmissa määrin. Valmistusarvo noin 3 milj. mk. ja työläisten luku 600. — H. Borgström N:pi (1834) ja Tollan- der & Klärich (1851) Helsingissä. — P. C. Rettig (1845) Turussa. — F. Sergejeff (1878) Viipurissa. Valmistusarvo 34 tehtaassa nousi 1897 9 milj. m:kaan ja työväen luku 2,700 henkeen, joista 2,100 naista.Teollisuus. 17 Kaupungeissa. Maaseuduilla. Kristiinankaup., Turhan p:mo 1856. Mustasaari, Vaasan olutpanimo 1864. » Pohj. Baijeril. » — 1861. » Lallin » 1864. » Toivon » 1861. » O. y. Bockin » 1800. Jyväskylän » 1860. Ylistaron » 1879. Pietarsaaren » — 1853. Ilmajoki, Seppälän » 1858. Kokkolan » 1852. Seinäjoki, Joupin » 1890. Alavus, Koskenniskan — » 1875. Lapua, Rintalan » 1881. » Hissan » 1870. Alahärmä, Voltin » 1894. Uusikaarleby, Nygärdin » 1863. Oulu, Mustasalmen panimo 1852. » — Koskenniskan , 1865. » — Toppilan » 1865. » — Nuottasaaren » 1869. Raahe, Paavonperän » 1857. Tornion » 1881. Todistuksena raittiuden edistymisestä on myöskin virvoi- tusjuomain valmistuksen säännöllinen lisääntyminen. V. 1897 oli 68 valmistuspaikkaa, joissa oli työssä pari sataa työmiestä ja joiden valmistusarvo nousi 770,000 m:kaan. Nautintoaineihin kuuluu myöskin tupakka, jota valmiste- taan noin 30 tehtaassa poltettavaksi y. m. Tupakkateollisuus on vanhaa perää ja »hyödyn aikakautena» viljeltiin tupakkaakin omissa kasvitarhoissa. Nyt käytetään tupakkatehtaissa ainoas- taan ulkomaalaista tupakkaa. Huomattavimmat tehtaat ovat: Ph. U. Strengberg ja Kumpp. osakeyht. Pietarsaaressa, perus- tettu jo v. 1762, mutta vasta viime aikoina ruvennut valmista- maan suuremmissa määrin. Valmistusarvo noin 3 milj. mk. ja työläisten luku 600. — H. Borgström N:pi (1834) ja Tollan- der & Klärich (1851) Helsingissä. — P. C. Rettig (1845) Turussa. — F. Sergejeff (1878) Viipurissa. Valmistusarvo 34 tehtaassa nousi 1897 9 milj. m:kaan ja työväen luku 2,700 henkeen, joista 2,100 naista. --- 18 Suomen Kartasto. Karttalehti n:o 24. Vaatetusteollisuutta ovat yksinomaan käsityönä harjoittaneet räätälit, suutarit, turk- kurit y. m. Äskettäin on kuitenkin perustettu kenkätehdas Orihvedelle. On myöskin pari suurempaa paitatehdasta, 2 kra- vattitehdasta ja 5 hattu- ja lakkitehdasta. Grafillinen teollisuus. Maan henkisen viljelyksen suoranaisena ilmaisijana on n. k. grafillinen teollisuus, jota kirja- ja kivipainot edustavat. Vanhin kirjapaino perustettiin Turussa 1642 eli jotenkin samoihin aikoihin kuin Suomen yliopisto. Tämän kirjapainon otti 1761 haltuunsa J. C. Frenckell, jonka jälkeläiset vielä har- joittavat kirjapainoliikettä samalla toiminimellä, Turun palon jälkeen 1827, Helsingissä. Viipurissakin oli 1600-luvun lopulla kirjapaino, Vaasassa 1700-luvulla, Helsingissä perustettiin kirja- paino (Simeliuksen) 1818, Oulussa 1826, Porvoossa 1829, Kuo- piossa 1843, Mikkelissä 1844, Hämeenlinnassa 1846, Sorta- valassa 1847, Porissa 1850, Pietarsaaressa 1854, Tammisaaressa 1861, jyväskylässä 1864, Tampereella 1866, Joensuussa 1874, Savonlinnassa 1876, Kristiinankaupungissa 1878, Loviisassa ja Raumalla 1881, Kotkassa ja Uudessa Kaarlebyssä 1882, Hami- nassa ja Kokkolassa (1884), Lappeenrannassa ja Hangossa 1888, Käkisalmessa ja Raahessa 1889, Uudessakaupungissa ja Heino- lassa 1890, Maarianhaminassa 1381. Nykyisin on jo kirjapainoja kaikissa maamme kaupungeissa, paitsi Naantalissa. Kirjapainojen luku. joka 1875 oli 24 ja 1886 39, nousi 1897 70:een. Valmistusarvo nousi 3,5 miljoonaan m:kaan ja työ- väen luku 1,600 henkeen. Suurimmat kirjapainot ovat: Helsingissä, Simeliuksen perillisten kirjapaino, 1818. » Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kirjapaino, 1849. » Sanomalehti- ja kirjapaino-osakeyhtiö, 1882. » Weilin & Göösin kirjapaino, johon myöhemmin on yhdistetty kirjansitomo ja kivipaino, 1883. » Hufvudstadsbladet'in kirjapaino, 1888. » Osakeyhtiö F. Tilgmann, 1889. » Sentraalikirjapaino, 1890.18 Suomen Kartasto. Karttalehti n:o 24. Vaatetusteollisuutta ovat yksinomaan käsityönä harjoittaneet räätälit, suutarit, turk- kurit y. m. Äskettäin on kuitenkin perustettu kenkätehdas Orihvedelle. On myöskin pari suurempaa paitatehdasta, 2 kra- vattitehdasta ja 5 hattu- ja lakkitehdasta. Grafillinen teollisuus. Maan henkisen viljelyksen suoranaisena ilmaisijana on n. k. grafillinen teollisuus, jota kirja- ja kivipainot edustavat. Vanhin kirjapaino perustettiin Turussa 1642 eli jotenkin samoihin aikoihin kuin Suomen yliopisto. Tämän kirjapainon otti 1761 haltuunsa J. C. Frenckell, jonka jälkeläiset vielä har- joittavat kirjapainoliikettä samalla toiminimellä, Turun palon jälkeen 1827, Helsingissä. Viipurissakin oli 1600-luvun lopulla kirjapaino, Vaasassa 1700-luvulla, Helsingissä perustettiin kirja- paino (Simeliuksen) 1818, Oulussa 1826, Porvoossa 1829, Kuo- piossa 1843, Mikkelissä 1844, Hämeenlinnassa 1846, Sorta- valassa 1847, Porissa 1850, Pietarsaaressa 1854, Tammisaaressa 1861, jyväskylässä 1864, Tampereella 1866, Joensuussa 1874, Savonlinnassa 1876, Kristiinankaupungissa 1878, Loviisassa ja Raumalla 1881, Kotkassa ja Uudessa Kaarlebyssä 1882, Hami- nassa ja Kokkolassa (1884), Lappeenrannassa ja Hangossa 1888, Käkisalmessa ja Raahessa 1889, Uudessakaupungissa ja Heino- lassa 1890, Maarianhaminassa 1381. Nykyisin on jo kirjapainoja kaikissa maamme kaupungeissa, paitsi Naantalissa. Kirjapainojen luku. joka 1875 oli 24 ja 1886 39, nousi 1897 70:een. Valmistusarvo nousi 3,5 miljoonaan m:kaan ja työ- väen luku 1,600 henkeen. Suurimmat kirjapainot ovat: Helsingissä, Simeliuksen perillisten kirjapaino, 1818. » Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kirjapaino, 1849. » Sanomalehti- ja kirjapaino-osakeyhtiö, 1882. » Weilin & Göösin kirjapaino, johon myöhemmin on yhdistetty kirjansitomo ja kivipaino, 1883. » Hufvudstadsbladet'in kirjapaino, 1888. » Osakeyhtiö F. Tilgmann, 1889. » Sentraalikirjapaino, 1890.18 Suomen Kartasto. Karttalehti n:o 24. Vaatetusteollisuutta ovat yksinomaan käsityönä harjoittaneet räätälit, suutarit, turk- kurit y. m. Äskettäin on kuitenkin perustettu kenkätehdas Orihvedelle. On myöskin pari suurempaa paitatehdasta, 2 kra- vattitehdasta ja 5 hattu- ja lakkitehdasta. Grafillinen teollisuus. Maan henkisen viljelyksen suoranaisena ilmaisijana on n. k. grafillinen teollisuus, jota kirja- ja kivipainot edustavat. Vanhin kirjapaino perustettiin Turussa 1642 eli jotenkin samoihin aikoihin kuin Suomen yliopisto. Tämän kirjapainon otti 1761 haltuunsa J. C. Frenckell, jonka jälkeläiset vielä har- joittavat kirjapainoliikettä samalla toiminimellä, Turun palon jälkeen 1827, Helsingissä. Viipurissakin oli 1600-luvun lopulla kirjapaino, Vaasassa 1700-luvulla, Helsingissä perustettiin kirja- paino (Simeliuksen) 1818, Oulussa 1826, Porvoossa 1829, Kuo- piossa 1843, Mikkelissä 1844, Hämeenlinnassa 1846, Sorta- valassa 1847, Porissa 1850, Pietarsaaressa 1854, Tammisaaressa 1861, jyväskylässä 1864, Tampereella 1866, Joensuussa 1874, Savonlinnassa 1876, Kristiinankaupungissa 1878, Loviisassa ja Raumalla 1881, Kotkassa ja Uudessa Kaarlebyssä 1882, Hami- nassa ja Kokkolassa (1884), Lappeenrannassa ja Hangossa 1888, Käkisalmessa ja Raahessa 1889, Uudessakaupungissa ja Heino- lassa 1890, Maarianhaminassa 1381. Nykyisin on jo kirjapainoja kaikissa maamme kaupungeissa, paitsi Naantalissa. Kirjapainojen luku. joka 1875 oli 24 ja 1886 39, nousi 1897 70:een. Valmistusarvo nousi 3,5 miljoonaan m:kaan ja työ- väen luku 1,600 henkeen. Suurimmat kirjapainot ovat: Helsingissä, Simeliuksen perillisten kirjapaino, 1818. » Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kirjapaino, 1849. » Sanomalehti- ja kirjapaino-osakeyhtiö, 1882. » Weilin & Göösin kirjapaino, johon myöhemmin on yhdistetty kirjansitomo ja kivipaino, 1883. » Hufvudstadsbladet'in kirjapaino, 1888. » Osakeyhtiö F. Tilgmann, 1889. » Sentraalikirjapaino, 1890. --- Teollisuus. 19 Porvoossa, Verner Söderströmin kirjapaino, 1860. Turussa, G. W. Wilen ja Kumpp. kirjapaino, 1817. » = Abo Tidning'in kirjapaino, 1882. » Auran kirjapaino, 1887. Tampereella, Tampereen kirjapaino, 1882. Viipurissa, Viipurin Sanomain kirjapaino, 1888. Kuopiossa, Uusi kirjapaino, 1878. » O. W. Backmanin kirjapaino, 1889. Vaasassa, Ungrenin kirjapaino, 1854. Oulussa, Uleäborgsbladet'in kirjapaino, 1890. Ensimmäinen kivipaino perustettiin Helsingissä 1834 (Teng- ström-Liewendahlin). Paitsi tätä on pääkaupungissa 4 muuta, joista Osakeyhtiö F. Tilgmannin (1869) ja Weilin & Göösin (1896) ovat suurimmat. Turussa on kivipainoja 4, joista Tu- run kivipaino (1874) on suurin. Helsingissä on yksi kirjakevalimo (1862). Työväen oloista käsityö- ja tehdasteollisuudessamme, lukuun- ottamatta rautateollisuutta, annettakoon seuraavat taulunmuotoon laaditut tiedot: a, Nuoria henkilöitä Lapsia 12—15 v:n Naisia. ä i i Työväen 15 ja 18 v.n välillä. välillä. Vuosi. koko ? 00 k () o lukumäärä. Laku /o = Taku: lo LLA Luku. '/o koko työväestä. työväestä. työväestä. 1886—90 —40,045 9,222 3,898 1,612 — 1891 49,467 11,999 24,3 4,753 9,6 1,859 3,8 1893 46,085 11,223 24,3 4,070 8,8 875 1,9 1895 53,185 13,577 25,5 4,484 8,4 966 1,8 1897 64,927 17,004 26,2 5,862 9,0 1,368 21 Taulusta käy selville, että naistyöväen luku on vähitellen lisääntynyt ja tekee noin neljännen osan koko työväen luvusta. Naisten merkitys on ollut suurin kutomateollisuudessa, jossa 65 90 työläisistä on naisia, ja tupakkateollisuudessa. Paperi- teollisuudessa on 35 % työväestä naisia. Nuorten työmiesten luku on v:n 1891 jälkeen hiukan vähentynyt, mutta on sittemmin taas lisääntynyt sekä ehdottomasti että suhteellisesti koko työ-Teollisuus. 19 Porvoossa, Verner Söderströmin kirjapaino, 1860. Turussa, G. W. Wilen ja Kumpp. kirjapaino, 1817. » = Abo Tidning'in kirjapaino, 1882. » Auran kirjapaino, 1887. Tampereella, Tampereen kirjapaino, 1882. Viipurissa, Viipurin Sanomain kirjapaino, 1888. Kuopiossa, Uusi kirjapaino, 1878. » O. W. Backmanin kirjapaino, 1889. Vaasassa, Ungrenin kirjapaino, 1854. Oulussa, Uleäborgsbladet'in kirjapaino, 1890. Ensimmäinen kivipaino perustettiin Helsingissä 1834 (Teng- ström-Liewendahlin). Paitsi tätä on pääkaupungissa 4 muuta, joista Osakeyhtiö F. Tilgmannin (1869) ja Weilin & Göösin (1896) ovat suurimmat. Turussa on kivipainoja 4, joista Tu- run kivipaino (1874) on suurin. Helsingissä on yksi kirjakevalimo (1862). Työväen oloista käsityö- ja tehdasteollisuudessamme, lukuun- ottamatta rautateollisuutta, annettakoon seuraavat taulunmuotoon laaditut tiedot: a, Nuoria henkilöitä Lapsia 12—15 v:n Naisia. ä i i Työväen 15 ja 18 v.n välillä. välillä. Vuosi. koko ? 00 k () o lukumäärä. Laku /o = Taku: lo LLA Luku. '/o koko työväestä. työväestä. työväestä. 1886—90 —40,045 9,222 3,898 1,612 — 1891 49,467 11,999 24,3 4,753 9,6 1,859 3,8 1893 46,085 11,223 24,3 4,070 8,8 875 1,9 1895 53,185 13,577 25,5 4,484 8,4 966 1,8 1897 64,927 17,004 26,2 5,862 9,0 1,368 21 Taulusta käy selville, että naistyöväen luku on vähitellen lisääntynyt ja tekee noin neljännen osan koko työväen luvusta. Naisten merkitys on ollut suurin kutomateollisuudessa, jossa 65 90 työläisistä on naisia, ja tupakkateollisuudessa. Paperi- teollisuudessa on 35 % työväestä naisia. Nuorten työmiesten luku on v:n 1891 jälkeen hiukan vähentynyt, mutta on sittemmin taas lisääntynyt sekä ehdottomasti että suhteellisesti koko työ-Teollisuus. 19 Porvoossa, Verner Söderströmin kirjapaino, 1860. Turussa, G. W. Wilen ja Kumpp. kirjapaino, 1817. » = Abo Tidning'in kirjapaino, 1882. » Auran kirjapaino, 1887. Tampereella, Tampereen kirjapaino, 1882. Viipurissa, Viipurin Sanomain kirjapaino, 1888. Kuopiossa, Uusi kirjapaino, 1878. » O. W. Backmanin kirjapaino, 1889. Vaasassa, Ungrenin kirjapaino, 1854. Oulussa, Uleäborgsbladet'in kirjapaino, 1890. Ensimmäinen kivipaino perustettiin Helsingissä 1834 (Teng- ström-Liewendahlin). Paitsi tätä on pääkaupungissa 4 muuta, joista Osakeyhtiö F. Tilgmannin (1869) ja Weilin & Göösin (1896) ovat suurimmat. Turussa on kivipainoja 4, joista Tu- run kivipaino (1874) on suurin. Helsingissä on yksi kirjakevalimo (1862). Työväen oloista käsityö- ja tehdasteollisuudessamme, lukuun- ottamatta rautateollisuutta, annettakoon seuraavat taulunmuotoon laaditut tiedot: a, Nuoria henkilöitä Lapsia 12—15 v:n Naisia. ä i i Työväen 15 ja 18 v.n välillä. välillä. Vuosi. koko ? 00 k () o lukumäärä. Laku /o = Taku: lo LLA Luku. '/o koko työväestä. työväestä. työväestä. 1886—90 —40,045 9,222 3,898 1,612 — 1891 49,467 11,999 24,3 4,753 9,6 1,859 3,8 1893 46,085 11,223 24,3 4,070 8,8 875 1,9 1895 53,185 13,577 25,5 4,484 8,4 966 1,8 1897 64,927 17,004 26,2 5,862 9,0 1,368 21 Taulusta käy selville, että naistyöväen luku on vähitellen lisääntynyt ja tekee noin neljännen osan koko työväen luvusta. Naisten merkitys on ollut suurin kutomateollisuudessa, jossa 65 90 työläisistä on naisia, ja tupakkateollisuudessa. Paperi- teollisuudessa on 35 % työväestä naisia. Nuorten työmiesten luku on v:n 1891 jälkeen hiukan vähentynyt, mutta on sittemmin taas lisääntynyt sekä ehdottomasti että suhteellisesti koko työ- --- 20 Suomen Kartasto. Karttalehti n:o 24. väen lukuun nähden. Varsinkin on silmiinpistävä 12—15 v:n välillä olevien lasten väheneminen v:n 1891 jälkeen. Syynä tähän on se, että nykyisessä työväensuojeluslaissa, joka astui voimaan 1890, on ankarampia määräyksiä lasten työajasta ja koulun- käynnistä kuin elinkeinolaissa, jonka vuoksi työnantajat alussa eivät katsoneet edulliseksi käyttää lapsia. Kun näihin olosuh- teisiin on totuttu, on jälleen ruvettu käyttämään lapsia erityi- sissä teollisuuden haaroissa, kuten lasi- ja kutomateollisuudessa, vaikkakaan ei niin suuressa määrin kuin ennen. Maan teollisuustoimen mittana voinevat olla myöskin tie- dot käytetystä mekaanisesta käyttövoimasta. Ne tiedot, joita on höyryvoiman käyttämisestä, ovat kuitenkin epävarmoja sii- hen eri merkitykseen nähden, mitä käsitteellä hevosvoima on. Seuraavilla numeroilla lienee kuitenkin suhteellinen arvo: K Kunkin höyr3- Ty öntekijöitä N koneen keski- N Vuosi. MIN kutakin hv:aa Voimakkuus = "ääräinen kohti. Luku. ä hv. hv:issa 1886—90 447 9,232 — — 1891 582 14,315 214,6 3,4 1893 591 15,276 25,8 3,0 1895 649 17 082 26,3 31 1897 764 20,800 27,2 31 Taulusta käy selville, että höyrykoneiden luku on kasva- nut, ei ainoastaan suoranaisesti vaan myös työväen lukuun verrattuna, sekä että niiden suuruus on vähitellen lisäänty- nyt, joka kaikki osottaa, että teollisuutemme on ollut edisty- mässä. Mitä käytetyn vesivoiman suuruuteen tulee, niin voidaan siitä tehdä ainoastaan likimääräisiä arvioita. V. 1875 toimeen- pantu tutkimus höyry- ja vesivoiman käyttämisestä Suomen teollisuudessa osotti, että höyryn käyttö teki 5,000 hv. ja vesi- voiman 24,000 hv. Jälkimmäisestä käytettiin noin 45 %0 mylly- teollisuudessa, 15 90 paperi-, rauta- ja sahausteollisuudessa sekä 7,5 %o kutomateollisuudessa. V. 1890 toimitettu arvio osotti,20 Suomen Kartasto. Karttalehti n:o 24. väen lukuun nähden. Varsinkin on silmiinpistävä 12—15 v:n välillä olevien lasten väheneminen v:n 1891 jälkeen. Syynä tähän on se, että nykyisessä työväensuojeluslaissa, joka astui voimaan 1890, on ankarampia määräyksiä lasten työajasta ja koulun- käynnistä kuin elinkeinolaissa, jonka vuoksi työnantajat alussa eivät katsoneet edulliseksi käyttää lapsia. Kun näihin olosuh- teisiin on totuttu, on jälleen ruvettu käyttämään lapsia erityi- sissä teollisuuden haaroissa, kuten lasi- ja kutomateollisuudessa, vaikkakaan ei niin suuressa määrin kuin ennen. Maan teollisuustoimen mittana voinevat olla myöskin tie- dot käytetystä mekaanisesta käyttövoimasta. Ne tiedot, joita on höyryvoiman käyttämisestä, ovat kuitenkin epävarmoja sii- hen eri merkitykseen nähden, mitä käsitteellä hevosvoima on. Seuraavilla numeroilla lienee kuitenkin suhteellinen arvo: K Kunkin höyr3- Ty öntekijöitä N koneen keski- N Vuosi. MIN kutakin hv:aa Voimakkuus = "ääräinen kohti. Luku. ä hv. hv:issa 1886—90 447 9,232 — — 1891 582 14,315 214,6 3,4 1893 591 15,276 25,8 3,0 1895 649 17 082 26,3 31 1897 764 20,800 27,2 31 Taulusta käy selville, että höyrykoneiden luku on kasva- nut, ei ainoastaan suoranaisesti vaan myös työväen lukuun verrattuna, sekä että niiden suuruus on vähitellen lisäänty- nyt, joka kaikki osottaa, että teollisuutemme on ollut edisty- mässä. Mitä käytetyn vesivoiman suuruuteen tulee, niin voidaan siitä tehdä ainoastaan likimääräisiä arvioita. V. 1875 toimeen- pantu tutkimus höyry- ja vesivoiman käyttämisestä Suomen teollisuudessa osotti, että höyryn käyttö teki 5,000 hv. ja vesi- voiman 24,000 hv. Jälkimmäisestä käytettiin noin 45 %0 mylly- teollisuudessa, 15 90 paperi-, rauta- ja sahausteollisuudessa sekä 7,5 %o kutomateollisuudessa. V. 1890 toimitettu arvio osotti,20 Suomen Kartasto. Karttalehti n:o 24. väen lukuun nähden. Varsinkin on silmiinpistävä 12—15 v:n välillä olevien lasten väheneminen v:n 1891 jälkeen. Syynä tähän on se, että nykyisessä työväensuojeluslaissa, joka astui voimaan 1890, on ankarampia määräyksiä lasten työajasta ja koulun- käynnistä kuin elinkeinolaissa, jonka vuoksi työnantajat alussa eivät katsoneet edulliseksi käyttää lapsia. Kun näihin olosuh- teisiin on totuttu, on jälleen ruvettu käyttämään lapsia erityi- sissä teollisuuden haaroissa, kuten lasi- ja kutomateollisuudessa, vaikkakaan ei niin suuressa määrin kuin ennen. Maan teollisuustoimen mittana voinevat olla myöskin tie- dot käytetystä mekaanisesta käyttövoimasta. Ne tiedot, joita on höyryvoiman käyttämisestä, ovat kuitenkin epävarmoja sii- hen eri merkitykseen nähden, mitä käsitteellä hevosvoima on. Seuraavilla numeroilla lienee kuitenkin suhteellinen arvo: K Kunkin höyr3- Ty öntekijöitä N koneen keski- N Vuosi. MIN kutakin hv:aa Voimakkuus = "ääräinen kohti. Luku. ä hv. hv:issa 1886—90 447 9,232 — — 1891 582 14,315 214,6 3,4 1893 591 15,276 25,8 3,0 1895 649 17 082 26,3 31 1897 764 20,800 27,2 31 Taulusta käy selville, että höyrykoneiden luku on kasva- nut, ei ainoastaan suoranaisesti vaan myös työväen lukuun verrattuna, sekä että niiden suuruus on vähitellen lisäänty- nyt, joka kaikki osottaa, että teollisuutemme on ollut edisty- mässä. Mitä käytetyn vesivoiman suuruuteen tulee, niin voidaan siitä tehdä ainoastaan likimääräisiä arvioita. V. 1875 toimeen- pantu tutkimus höyry- ja vesivoiman käyttämisestä Suomen teollisuudessa osotti, että höyryn käyttö teki 5,000 hv. ja vesi- voiman 24,000 hv. Jälkimmäisestä käytettiin noin 45 %0 mylly- teollisuudessa, 15 90 paperi-, rauta- ja sahausteollisuudessa sekä 7,5 %o kutomateollisuudessa. V. 1890 toimitettu arvio osotti, --- Teollisuus. 21 että teollisuustarpeisiin käytettiin vesivoimaa 44,000 hv., josta 30 % paperiteollisuuteen kuuluviin laitoksiin. Sitävastoin ei rauta- ja sahateollisuuteen käytetty vesivoima ollut sanottavasti lisääntynyt. Muissakin suhteessa oli huomattava erotus, nimit- täin niissä koneissa, jotka ottivat vastaan vesivoiman. Aikaisem- min käytettyjen suuremmassa tai pienemmässä määrin epätalou- dellisten vesirattaiden sijaan oli nyt yleisesti ruvettu käyttämään turbiinejä, yksin tuulimyllyissäkin. Nykyisin voitanee teollisuus- tarpeihin käytetty vesivoima laskea vähintäin 50,000 hvi:ksi, josta puolet käytetään paperiteollisuudessa, etupäässä puuhiomoissa. Koska tuhansissa koskissamme on käyttämätöntä vesi- voimaa miljoonia hevosvoimia, kuten karttalehden n:o 22 (kos- ket) tekstistä ja luettelosta käy selville, ja koska näistä ainakin osaa voidaan käyttää joko suoranaisesti tai epäsuorasti sähkö- voimansiirtojen kautta, niin on jokaiselle selvää, että teollisuu- temme voi suuresti vaurastua, elleivät muut syyt muissa kohdin estä maan kehitystä ja asukasten taloudellisia yrityksiä. K. E. Palmen.Teollisuus. 21 että teollisuustarpeisiin käytettiin vesivoimaa 44,000 hv., josta 30 % paperiteollisuuteen kuuluviin laitoksiin. Sitävastoin ei rauta- ja sahateollisuuteen käytetty vesivoima ollut sanottavasti lisääntynyt. Muissakin suhteessa oli huomattava erotus, nimit- täin niissä koneissa, jotka ottivat vastaan vesivoiman. Aikaisem- min käytettyjen suuremmassa tai pienemmässä määrin epätalou- dellisten vesirattaiden sijaan oli nyt yleisesti ruvettu käyttämään turbiinejä, yksin tuulimyllyissäkin. Nykyisin voitanee teollisuus- tarpeihin käytetty vesivoima laskea vähintäin 50,000 hvi:ksi, josta puolet käytetään paperiteollisuudessa, etupäässä puuhiomoissa. Koska tuhansissa koskissamme on käyttämätöntä vesi- voimaa miljoonia hevosvoimia, kuten karttalehden n:o 22 (kos- ket) tekstistä ja luettelosta käy selville, ja koska näistä ainakin osaa voidaan käyttää joko suoranaisesti tai epäsuorasti sähkö- voimansiirtojen kautta, niin on jokaiselle selvää, että teollisuu- temme voi suuresti vaurastua, elleivät muut syyt muissa kohdin estä maan kehitystä ja asukasten taloudellisia yrityksiä. K. E. Palmen.Teollisuus. 21 että teollisuustarpeisiin käytettiin vesivoimaa 44,000 hv., josta 30 % paperiteollisuuteen kuuluviin laitoksiin. Sitävastoin ei rauta- ja sahateollisuuteen käytetty vesivoima ollut sanottavasti lisääntynyt. Muissakin suhteessa oli huomattava erotus, nimit- täin niissä koneissa, jotka ottivat vastaan vesivoiman. Aikaisem- min käytettyjen suuremmassa tai pienemmässä määrin epätalou- dellisten vesirattaiden sijaan oli nyt yleisesti ruvettu käyttämään turbiinejä, yksin tuulimyllyissäkin. Nykyisin voitanee teollisuus- tarpeihin käytetty vesivoima laskea vähintäin 50,000 hvi:ksi, josta puolet käytetään paperiteollisuudessa, etupäässä puuhiomoissa. Koska tuhansissa koskissamme on käyttämätöntä vesi- voimaa miljoonia hevosvoimia, kuten karttalehden n:o 22 (kos- ket) tekstistä ja luettelosta käy selville, ja koska näistä ainakin osaa voidaan käyttää joko suoranaisesti tai epäsuorasti sähkö- voimansiirtojen kautta, niin on jokaiselle selvää, että teollisuu- temme voi suuresti vaurastua, elleivät muut syyt muissa kohdin estä maan kehitystä ja asukasten taloudellisia yrityksiä. K. E. Palmen. --- --- SUOMEN KARTASTO. KARTTALEHTI N:o 25. Vienti ja laivaliike. Sahatuotteiden vienti Suomesta vuosina 1865—1894. Suomen tärkeimpänä vientitavarana ulkomaisessa liikkeessä ovat olleet ja ovat yhä metsäntuotteet, erittäinkin n. s. sakaus- tuotteet, *) joita Kartaston lehti n:o 25a kuvaa. Sahaustuotteiden vienti on luonnollisesti riippunut siitä kehityksestä, joka on tapahtunut itse sahausteollisuudessa. Sahausliikettä .harjoitettiin Suomessa alkuaan vain käsi- voimalla, niinkuin paikoitellen maassa vieläkin harjoitetaan, vaikka enimmästi vain kotitarpeeksi. Kuudennellatoista vuosi- sadalla ruvettiin tässä teollisuudessa käyttämään vesivoimaa, ja nykyisen vuosisadan keskivaiheilta ovat maamme ensimmäi- set höyrysahat syntyisin (vrt. karttalehden n:o 24 tekstiä). Vähän jälkeen itämaisen sodan annettiin näet lupa käyttää höyryä sahain käyttövoimana. Kun siis sahausliike ei enään riippunut yksinomaan sisämaan koskista, ruvettiin tukkia uitta- maan jokia ja virtoja myöten jokisuihin saakka, ja sahoja perustettiin rannikolle, mistä kuljetuskustannukset ulkomaille tulivat paljon huokeammiksi kuin ne ennen olivat olleet. Vienti siitä yhä vilkastui, kuten diagrammista lehdellä n:o 25c näkyy, *) Sahaustuotteilla tässä yleiskatsauksessa tarkoitetaan ainoastaan vähintään 6 jalan (v:een 1886 saakka) eli 2 metrin pituisia sahaustuotteita, s. o. lautoja, soiroja ja lankkuja, viimeisimpänä aikana joskus myös sahat- tuja parruja.SUOMEN KARTASTO. KARTTALEHTI N:o 25. Vienti ja laivaliike. Sahatuotteiden vienti Suomesta vuosina 1865—1894. Suomen tärkeimpänä vientitavarana ulkomaisessa liikkeessä ovat olleet ja ovat yhä metsäntuotteet, erittäinkin n. s. sakaus- tuotteet, *) joita Kartaston lehti n:o 25a kuvaa. Sahaustuotteiden vienti on luonnollisesti riippunut siitä kehityksestä, joka on tapahtunut itse sahausteollisuudessa. Sahausliikettä .harjoitettiin Suomessa alkuaan vain käsi- voimalla, niinkuin paikoitellen maassa vieläkin harjoitetaan, vaikka enimmästi vain kotitarpeeksi. Kuudennellatoista vuosi- sadalla ruvettiin tässä teollisuudessa käyttämään vesivoimaa, ja nykyisen vuosisadan keskivaiheilta ovat maamme ensimmäi- set höyrysahat syntyisin (vrt. karttalehden n:o 24 tekstiä). Vähän jälkeen itämaisen sodan annettiin näet lupa käyttää höyryä sahain käyttövoimana. Kun siis sahausliike ei enään riippunut yksinomaan sisämaan koskista, ruvettiin tukkia uitta- maan jokia ja virtoja myöten jokisuihin saakka, ja sahoja perustettiin rannikolle, mistä kuljetuskustannukset ulkomaille tulivat paljon huokeammiksi kuin ne ennen olivat olleet. Vienti siitä yhä vilkastui, kuten diagrammista lehdellä n:o 25c näkyy, *) Sahaustuotteilla tässä yleiskatsauksessa tarkoitetaan ainoastaan vähintään 6 jalan (v:een 1886 saakka) eli 2 metrin pituisia sahaustuotteita, s. o. lautoja, soiroja ja lankkuja, viimeisimpänä aikana joskus myös sahat- tuja parruja.SUOMEN KARTASTO. KARTTALEHTI N:o 25. Vienti ja laivaliike. Sahatuotteiden vienti Suomesta vuosina 1865—1894. Suomen tärkeimpänä vientitavarana ulkomaisessa liikkeessä ovat olleet ja ovat yhä metsäntuotteet, erittäinkin n. s. sakaus- tuotteet, *) joita Kartaston lehti n:o 25a kuvaa. Sahaustuotteiden vienti on luonnollisesti riippunut siitä kehityksestä, joka on tapahtunut itse sahausteollisuudessa. Sahausliikettä .harjoitettiin Suomessa alkuaan vain käsi- voimalla, niinkuin paikoitellen maassa vieläkin harjoitetaan, vaikka enimmästi vain kotitarpeeksi. Kuudennellatoista vuosi- sadalla ruvettiin tässä teollisuudessa käyttämään vesivoimaa, ja nykyisen vuosisadan keskivaiheilta ovat maamme ensimmäi- set höyrysahat syntyisin (vrt. karttalehden n:o 24 tekstiä). Vähän jälkeen itämaisen sodan annettiin näet lupa käyttää höyryä sahain käyttövoimana. Kun siis sahausliike ei enään riippunut yksinomaan sisämaan koskista, ruvettiin tukkia uitta- maan jokia ja virtoja myöten jokisuihin saakka, ja sahoja perustettiin rannikolle, mistä kuljetuskustannukset ulkomaille tulivat paljon huokeammiksi kuin ne ennen olivat olleet. Vienti siitä yhä vilkastui, kuten diagrammista lehdellä n:o 25c näkyy, *) Sahaustuotteilla tässä yleiskatsauksessa tarkoitetaan ainoastaan vähintään 6 jalan (v:een 1886 saakka) eli 2 metrin pituisia sahaustuotteita, s. o. lautoja, soiroja ja lankkuja, viimeisimpänä aikana joskus myös sahat- tuja parruja. --- 2 Suomen Kartasto. Karttalehti n:o 25 a. ja kun rautatieverkkokin on laajentunut suureen osaan maata, ovat rautatiet ja vesitiet yhdessä välittäneet tukkimetsäimme vaellusta enemmän tai vähemmän jalostetussa muodossa lastaus- satamiin. Niistä niukoista Suomen puutavaraliikettä koskevista tie- doista, mitä tämän vuosisadan alkupuoliskolta on saatavissa, nähdään, että koko puutavarainvienti edusti: v. 1836 — 2,200,000 markkaa*) eli 26,0 ? o koko viennistä » 1846 — 4,600,000 » » 50,69%0 » » » 1856 — 5,500,000 » » 37,4% —» » mutta » 1866 — 15,900,000 » » 50,9 %0 —» » Kun näistä määristä sahaustuotteet tekivät: v. 1836 — 1,700,000 markkaa*) eli 77,3 %/o puutavarain viennistä » 1846— 23,800,000 » » 82690 » » » 1856— 4,750,000 » » 86490 » » » 1866 — 12,500,000 » » 78,6 % > » näkyy toiselta puolen, mikä suuri osa niillä on ollut viennis- ' sämme, ja toiselta puolen, että tämänlaatuinen vienti on kas- vanut erittäin nopeasti vin 1856 jälkeen, niin että se v. 1866 oli noussut 8-kertaiseen määrään v:een 1836 verraten. Mikä suurenmoinen merkitys tällä viennillä nykyänsä on maallemme, käy siitä esille, että vv. 1896, 1897 ja 1898 arvioitiin sen edus- tavan 68,8, 79,4 ja 91,1 milj. markkaa, joista lankkujen, soirojen ja lautojen osalle tuli noina vuosina 57,5, 64,9 ja 73,7 milj. markkaa. 1860-luvun keskimailta lähtien ovat kauppatilastolliset tiedot täydellisempiä. Vaikka useampien järjestelmämuutosten vuoksi niiden verrattavaisuus ja luotettavaisuus jättääkin sijaa yhdelle ja toiselle toivomukselle, voidaan ne kuitenkin hyvin panna perustukseksi tilastolliseen tutkimukseen Suomen kaupan kehi- tyksestä kolmikymmenvuotisaikana 1865—1894. Tätä kehitystä osottaa havaannollisesti diagrammi (kartta- lehti n:o 25a), joka näyttää sekä viennin kokonaismäärän että *) Nämä arvot on virallisessa tilastossa saatu muuttamalla rupla 4 markaksi, myöskin vv. 1856 65, jolloin arvossa alentunut paperiraha oli käypänä. Ratkaisematta on, laskettiinko näinä vuosina tulliluetteloissa arvot hopearuplissa vai ruplan käyvässä arvossa. Viimemainitussa tapauksessa olisi tässä ilmoitettu arvo jonkin verran liian korkea.2 Suomen Kartasto. Karttalehti n:o 25 a. ja kun rautatieverkkokin on laajentunut suureen osaan maata, ovat rautatiet ja vesitiet yhdessä välittäneet tukkimetsäimme vaellusta enemmän tai vähemmän jalostetussa muodossa lastaus- satamiin. Niistä niukoista Suomen puutavaraliikettä koskevista tie- doista, mitä tämän vuosisadan alkupuoliskolta on saatavissa, nähdään, että koko puutavarainvienti edusti: v. 1836 — 2,200,000 markkaa*) eli 26,0 ? o koko viennistä » 1846 — 4,600,000 » » 50,69%0 » » » 1856 — 5,500,000 » » 37,4% —» » mutta » 1866 — 15,900,000 » » 50,9 %0 —» » Kun näistä määristä sahaustuotteet tekivät: v. 1836 — 1,700,000 markkaa*) eli 77,3 %/o puutavarain viennistä » 1846— 23,800,000 » » 82690 » » » 1856— 4,750,000 » » 86490 » » » 1866 — 12,500,000 » » 78,6 % > » näkyy toiselta puolen, mikä suuri osa niillä on ollut viennis- ' sämme, ja toiselta puolen, että tämänlaatuinen vienti on kas- vanut erittäin nopeasti vin 1856 jälkeen, niin että se v. 1866 oli noussut 8-kertaiseen määrään v:een 1836 verraten. Mikä suurenmoinen merkitys tällä viennillä nykyänsä on maallemme, käy siitä esille, että vv. 1896, 1897 ja 1898 arvioitiin sen edus- tavan 68,8, 79,4 ja 91,1 milj. markkaa, joista lankkujen, soirojen ja lautojen osalle tuli noina vuosina 57,5, 64,9 ja 73,7 milj. markkaa. 1860-luvun keskimailta lähtien ovat kauppatilastolliset tiedot täydellisempiä. Vaikka useampien järjestelmämuutosten vuoksi niiden verrattavaisuus ja luotettavaisuus jättääkin sijaa yhdelle ja toiselle toivomukselle, voidaan ne kuitenkin hyvin panna perustukseksi tilastolliseen tutkimukseen Suomen kaupan kehi- tyksestä kolmikymmenvuotisaikana 1865—1894. Tätä kehitystä osottaa havaannollisesti diagrammi (kartta- lehti n:o 25a), joka näyttää sekä viennin kokonaismäärän että *) Nämä arvot on virallisessa tilastossa saatu muuttamalla rupla 4 markaksi, myöskin vv. 1856 65, jolloin arvossa alentunut paperiraha oli käypänä. Ratkaisematta on, laskettiinko näinä vuosina tulliluetteloissa arvot hopearuplissa vai ruplan käyvässä arvossa. Viimemainitussa tapauksessa olisi tässä ilmoitettu arvo jonkin verran liian korkea.2 Suomen Kartasto. Karttalehti n:o 25 a. ja kun rautatieverkkokin on laajentunut suureen osaan maata, ovat rautatiet ja vesitiet yhdessä välittäneet tukkimetsäimme vaellusta enemmän tai vähemmän jalostetussa muodossa lastaus- satamiin. Niistä niukoista Suomen puutavaraliikettä koskevista tie- doista, mitä tämän vuosisadan alkupuoliskolta on saatavissa, nähdään, että koko puutavarainvienti edusti: v. 1836 — 2,200,000 markkaa*) eli 26,0 ? o koko viennistä » 1846 — 4,600,000 » » 50,69%0 » » » 1856 — 5,500,000 » » 37,4% —» » mutta » 1866 — 15,900,000 » » 50,9 %0 —» » Kun näistä määristä sahaustuotteet tekivät: v. 1836 — 1,700,000 markkaa*) eli 77,3 %/o puutavarain viennistä » 1846— 23,800,000 » » 82690 » » » 1856— 4,750,000 » » 86490 » » » 1866 — 12,500,000 » » 78,6 % > » näkyy toiselta puolen, mikä suuri osa niillä on ollut viennis- ' sämme, ja toiselta puolen, että tämänlaatuinen vienti on kas- vanut erittäin nopeasti vin 1856 jälkeen, niin että se v. 1866 oli noussut 8-kertaiseen määrään v:een 1836 verraten. Mikä suurenmoinen merkitys tällä viennillä nykyänsä on maallemme, käy siitä esille, että vv. 1896, 1897 ja 1898 arvioitiin sen edus- tavan 68,8, 79,4 ja 91,1 milj. markkaa, joista lankkujen, soirojen ja lautojen osalle tuli noina vuosina 57,5, 64,9 ja 73,7 milj. markkaa. 1860-luvun keskimailta lähtien ovat kauppatilastolliset tiedot täydellisempiä. Vaikka useampien järjestelmämuutosten vuoksi niiden verrattavaisuus ja luotettavaisuus jättääkin sijaa yhdelle ja toiselle toivomukselle, voidaan ne kuitenkin hyvin panna perustukseksi tilastolliseen tutkimukseen Suomen kaupan kehi- tyksestä kolmikymmenvuotisaikana 1865—1894. Tätä kehitystä osottaa havaannollisesti diagrammi (kartta- lehti n:o 25a), joka näyttää sekä viennin kokonaismäärän että *) Nämä arvot on virallisessa tilastossa saatu muuttamalla rupla 4 markaksi, myöskin vv. 1856 65, jolloin arvossa alentunut paperiraha oli käypänä. Ratkaisematta on, laskettiinko näinä vuosina tulliluetteloissa arvot hopearuplissa vai ruplan käyvässä arvossa. Viimemainitussa tapauksessa olisi tässä ilmoitettu arvo jonkin verran liian korkea. --- Vienti ja laivaliike. 3 sen jakautumisen eri lähtösatamain mukaan. Tämän grafillisen esityksen perustus on seuraava. Sahaustuotteiden vuotuista vientimäärää osottavat suora- kulmiot, joilla on sama korkeus, vaan erilainen asema, joka vaihtelee kokonaismääräin mukaan. Suorakulmioiden korkeus- viiva on jaettu 100 yhtä suureen osaan, jolla mittakaavalla myöskin asemaviivat on mitattu ja jaettu. Jakopisteistä on ve- detty viivoja yhdensuuntaisesti asema- ja korkeusviivain kanssa, jolla tavoin suorakulmiot on jaettu pieniin neliönmuotoisiin ruutuihin. Kukin sellainen ruutu edustaa 1,000 m3 vietyä sahaustavaraa. Edelleen on kunkin suorakulmion korkeusviivalla eri vienti- satamain prosenttiosuudet erotettu siinä järjestyksessä, missä ne ovat Suomen rannikolla. Jos näistä leikkauspisteistä vede- tään vaakasuoria viivoja, saadaan kullekin satamalle ala, jonka neliösisällys ilmaisee sen paikan absolutisen sahaustavaravien- nin. Jotta helpommin voitaisiin diagrammissa seurata eri sata- main osuutta tässä viennissä, ovat alat merkityt eri väreillä. Vuosilta 1865—1889 on käytetty viiden vuoden keskilukuja. Käsillä olevan diagrammin lähempi tarkastelu helpottaa viennin arvostelua kolmelta eri näkökannalta. 1) Sahaustavarain viennin absolutinen määrä ja sen vaihtelut. Diagrammia silmätessä näkyy, että suorakulmioiden asemat, paria säännöttömyyttä lukuunottamatta, yhä levenevät, mikä merkitsee sitä, että vienti on ollut yhä kasvamaan päin. Jos aikajakson kaikki yksityiset vuodet olisi otettu huomioon, olisi sarjassa esiintynyt paljon useampia epätasaisuuksia. Mutta kun satunnaiset tapaukset ja liikesuhteet usein vaikuttavat yksityisten vuosien numeroihin, tasaantuvat ja häviävät häiriöt kun käyte- tään keskilukua pitemmältä aikajaksolta. Kolmekymmenvuotisen aikakauden ensimmäisen vuosi- viitisen ominaisuutena olivat osittain huonot taloudelliset ajat maassa, osittain huonot kauppasuhteet ulkomaisilla markkinoilla. Ensinnä sattuivat vaikeat katovuodet 1867—68 ja sitte tuli ranskalais-saksalainen sota vuosina 1870—71. Sen ajan jälkeen tapahtui nopea vilkastuminen maan kaupassa. Rautatie PietariinVienti ja laivaliike. 3 sen jakautumisen eri lähtösatamain mukaan. Tämän grafillisen esityksen perustus on seuraava. Sahaustuotteiden vuotuista vientimäärää osottavat suora- kulmiot, joilla on sama korkeus, vaan erilainen asema, joka vaihtelee kokonaismääräin mukaan. Suorakulmioiden korkeus- viiva on jaettu 100 yhtä suureen osaan, jolla mittakaavalla myöskin asemaviivat on mitattu ja jaettu. Jakopisteistä on ve- detty viivoja yhdensuuntaisesti asema- ja korkeusviivain kanssa, jolla tavoin suorakulmiot on jaettu pieniin neliönmuotoisiin ruutuihin. Kukin sellainen ruutu edustaa 1,000 m3 vietyä sahaustavaraa. Edelleen on kunkin suorakulmion korkeusviivalla eri vienti- satamain prosenttiosuudet erotettu siinä järjestyksessä, missä ne ovat Suomen rannikolla. Jos näistä leikkauspisteistä vede- tään vaakasuoria viivoja, saadaan kullekin satamalle ala, jonka neliösisällys ilmaisee sen paikan absolutisen sahaustavaravien- nin. Jotta helpommin voitaisiin diagrammissa seurata eri sata- main osuutta tässä viennissä, ovat alat merkityt eri väreillä. Vuosilta 1865—1889 on käytetty viiden vuoden keskilukuja. Käsillä olevan diagrammin lähempi tarkastelu helpottaa viennin arvostelua kolmelta eri näkökannalta. 1) Sahaustavarain viennin absolutinen määrä ja sen vaihtelut. Diagrammia silmätessä näkyy, että suorakulmioiden asemat, paria säännöttömyyttä lukuunottamatta, yhä levenevät, mikä merkitsee sitä, että vienti on ollut yhä kasvamaan päin. Jos aikajakson kaikki yksityiset vuodet olisi otettu huomioon, olisi sarjassa esiintynyt paljon useampia epätasaisuuksia. Mutta kun satunnaiset tapaukset ja liikesuhteet usein vaikuttavat yksityisten vuosien numeroihin, tasaantuvat ja häviävät häiriöt kun käyte- tään keskilukua pitemmältä aikajaksolta. Kolmekymmenvuotisen aikakauden ensimmäisen vuosi- viitisen ominaisuutena olivat osittain huonot taloudelliset ajat maassa, osittain huonot kauppasuhteet ulkomaisilla markkinoilla. Ensinnä sattuivat vaikeat katovuodet 1867—68 ja sitte tuli ranskalais-saksalainen sota vuosina 1870—71. Sen ajan jälkeen tapahtui nopea vilkastuminen maan kaupassa. Rautatie PietariinVienti ja laivaliike. 3 sen jakautumisen eri lähtösatamain mukaan. Tämän grafillisen esityksen perustus on seuraava. Sahaustuotteiden vuotuista vientimäärää osottavat suora- kulmiot, joilla on sama korkeus, vaan erilainen asema, joka vaihtelee kokonaismääräin mukaan. Suorakulmioiden korkeus- viiva on jaettu 100 yhtä suureen osaan, jolla mittakaavalla myöskin asemaviivat on mitattu ja jaettu. Jakopisteistä on ve- detty viivoja yhdensuuntaisesti asema- ja korkeusviivain kanssa, jolla tavoin suorakulmiot on jaettu pieniin neliönmuotoisiin ruutuihin. Kukin sellainen ruutu edustaa 1,000 m3 vietyä sahaustavaraa. Edelleen on kunkin suorakulmion korkeusviivalla eri vienti- satamain prosenttiosuudet erotettu siinä järjestyksessä, missä ne ovat Suomen rannikolla. Jos näistä leikkauspisteistä vede- tään vaakasuoria viivoja, saadaan kullekin satamalle ala, jonka neliösisällys ilmaisee sen paikan absolutisen sahaustavaravien- nin. Jotta helpommin voitaisiin diagrammissa seurata eri sata- main osuutta tässä viennissä, ovat alat merkityt eri väreillä. Vuosilta 1865—1889 on käytetty viiden vuoden keskilukuja. Käsillä olevan diagrammin lähempi tarkastelu helpottaa viennin arvostelua kolmelta eri näkökannalta. 1) Sahaustavarain viennin absolutinen määrä ja sen vaihtelut. Diagrammia silmätessä näkyy, että suorakulmioiden asemat, paria säännöttömyyttä lukuunottamatta, yhä levenevät, mikä merkitsee sitä, että vienti on ollut yhä kasvamaan päin. Jos aikajakson kaikki yksityiset vuodet olisi otettu huomioon, olisi sarjassa esiintynyt paljon useampia epätasaisuuksia. Mutta kun satunnaiset tapaukset ja liikesuhteet usein vaikuttavat yksityisten vuosien numeroihin, tasaantuvat ja häviävät häiriöt kun käyte- tään keskilukua pitemmältä aikajaksolta. Kolmekymmenvuotisen aikakauden ensimmäisen vuosi- viitisen ominaisuutena olivat osittain huonot taloudelliset ajat maassa, osittain huonot kauppasuhteet ulkomaisilla markkinoilla. Ensinnä sattuivat vaikeat katovuodet 1867—68 ja sitte tuli ranskalais-saksalainen sota vuosina 1870—71. Sen ajan jälkeen tapahtui nopea vilkastuminen maan kaupassa. Rautatie Pietariin --- 4 Suomen Kartasto. Karttalehti n:o 25 a. valmistui 1870. Pian sen jälkeen alkoi Suomen sahausliikkeessä, niinkuin tunnettu, uusi aikakausi, kun nimittäin ulkomaalaiset, joita hyvät hinnat ulkomaisilla puutavaramarkkinoilla houkutte- livat, alkoivat ostella ja vientiä varten kaataa meidän metsiämme. (vrt. karttalehtien 12 ja 13 tekstiä). Höyrysahoja rakennettiin lukuisasti suurien vesistöjen varsille, joita pitkin tukkia uitettiin suurissa lautoissa. Nämä seikat vaikuttivat suuresti sahaustavarain vientiin. Vuosijaksona 1875—79 kasvoi tämä vienti enemmän kuin puolta suuremmaksi kuin edellisenä viisivuotisjaksona. Koska sään- nöllisesti pari kolme vuotta kuluu metsänhakkuun ja viennin välillä, eivät metsäkaupalle ja -hakkuulle erittäin suotuisat vuo- det 1870-luvun keskivaiheella sattuneet yhteen niiden vuosien kanssa, jolloin vienti oli erityisen suuri, sillä se saavutti huip- punsa vasta vuonna 1877, jolloin se nousi lähes kolme kertaa suurempaan määrään kuin 1870 vuoden vienti. Täydellisemmän kuvan viennin vaihteluista saamme, jos tarkastamme tietoja yksityisiltä vuosilta (ks. Liitettä 2 ja leh- dellä n:o 25b olevaa diagrammia). Erityisesti silmäänpistävä on viennin suuri nousu vuonna 1880. Mainittuna vuonna se teki noin 1,328,000 m3, jonka määrän se jälleen saavutti vasta v. 1891. Lähimpänä syynä 1880 vuoden vilkkaaseen vientiin oli se, että puutavarain hinnat, jotka v:n 1877 jälkeen, venäläis- turkkilaisen sodan aljettua, olivat sangen alhaiset, jälleen olivat melkoisesti nousseet. Muuten osottavat eri vuosien vienti- numerot huippumääriä seuraavina vuosina: 1877, 1880, 1882, 1884—85, 1889, 1891 ja 1894; sekä alimmuusmääriä vuosina: 1879, 1881, 1883, 1887, 1890 ja 1892. Siis tavattoman sään- nöllinen 2—3 vuoden aikajaksollisuus. Tähän aaltoilemiseen vaikuttavat pääasiallisesti markkinahintain ja kuljetusmaksujen nousut ja laskut, mitkä vuorostaan riippuvat asianhaaroista, joita tässä ei voida luetella. 2. Vientisatamain erilainen merkitys sahaustavarain vientiin nähden. Aina 1870-luvulle saakka oli metsänhakkuu vientitarkoi- tusta varten ollut keskittyneenä Saimaaseen ja Näsijärveen ja niiden yhteydessä oleviin vesistöihin, minkä vuoksi vienti siihen4 Suomen Kartasto. Karttalehti n:o 25 a. valmistui 1870. Pian sen jälkeen alkoi Suomen sahausliikkeessä, niinkuin tunnettu, uusi aikakausi, kun nimittäin ulkomaalaiset, joita hyvät hinnat ulkomaisilla puutavaramarkkinoilla houkutte- livat, alkoivat ostella ja vientiä varten kaataa meidän metsiämme. (vrt. karttalehtien 12 ja 13 tekstiä). Höyrysahoja rakennettiin lukuisasti suurien vesistöjen varsille, joita pitkin tukkia uitettiin suurissa lautoissa. Nämä seikat vaikuttivat suuresti sahaustavarain vientiin. Vuosijaksona 1875—79 kasvoi tämä vienti enemmän kuin puolta suuremmaksi kuin edellisenä viisivuotisjaksona. Koska sään- nöllisesti pari kolme vuotta kuluu metsänhakkuun ja viennin välillä, eivät metsäkaupalle ja -hakkuulle erittäin suotuisat vuo- det 1870-luvun keskivaiheella sattuneet yhteen niiden vuosien kanssa, jolloin vienti oli erityisen suuri, sillä se saavutti huip- punsa vasta vuonna 1877, jolloin se nousi lähes kolme kertaa suurempaan määrään kuin 1870 vuoden vienti. Täydellisemmän kuvan viennin vaihteluista saamme, jos tarkastamme tietoja yksityisiltä vuosilta (ks. Liitettä 2 ja leh- dellä n:o 25b olevaa diagrammia). Erityisesti silmäänpistävä on viennin suuri nousu vuonna 1880. Mainittuna vuonna se teki noin 1,328,000 m3, jonka määrän se jälleen saavutti vasta v. 1891. Lähimpänä syynä 1880 vuoden vilkkaaseen vientiin oli se, että puutavarain hinnat, jotka v:n 1877 jälkeen, venäläis- turkkilaisen sodan aljettua, olivat sangen alhaiset, jälleen olivat melkoisesti nousseet. Muuten osottavat eri vuosien vienti- numerot huippumääriä seuraavina vuosina: 1877, 1880, 1882, 1884—85, 1889, 1891 ja 1894; sekä alimmuusmääriä vuosina: 1879, 1881, 1883, 1887, 1890 ja 1892. Siis tavattoman sään- nöllinen 2—3 vuoden aikajaksollisuus. Tähän aaltoilemiseen vaikuttavat pääasiallisesti markkinahintain ja kuljetusmaksujen nousut ja laskut, mitkä vuorostaan riippuvat asianhaaroista, joita tässä ei voida luetella. 2. Vientisatamain erilainen merkitys sahaustavarain vientiin nähden. Aina 1870-luvulle saakka oli metsänhakkuu vientitarkoi- tusta varten ollut keskittyneenä Saimaaseen ja Näsijärveen ja niiden yhteydessä oleviin vesistöihin, minkä vuoksi vienti siihen4 Suomen Kartasto. Karttalehti n:o 25 a. valmistui 1870. Pian sen jälkeen alkoi Suomen sahausliikkeessä, niinkuin tunnettu, uusi aikakausi, kun nimittäin ulkomaalaiset, joita hyvät hinnat ulkomaisilla puutavaramarkkinoilla houkutte- livat, alkoivat ostella ja vientiä varten kaataa meidän metsiämme. (vrt. karttalehtien 12 ja 13 tekstiä). Höyrysahoja rakennettiin lukuisasti suurien vesistöjen varsille, joita pitkin tukkia uitettiin suurissa lautoissa. Nämä seikat vaikuttivat suuresti sahaustavarain vientiin. Vuosijaksona 1875—79 kasvoi tämä vienti enemmän kuin puolta suuremmaksi kuin edellisenä viisivuotisjaksona. Koska sään- nöllisesti pari kolme vuotta kuluu metsänhakkuun ja viennin välillä, eivät metsäkaupalle ja -hakkuulle erittäin suotuisat vuo- det 1870-luvun keskivaiheella sattuneet yhteen niiden vuosien kanssa, jolloin vienti oli erityisen suuri, sillä se saavutti huip- punsa vasta vuonna 1877, jolloin se nousi lähes kolme kertaa suurempaan määrään kuin 1870 vuoden vienti. Täydellisemmän kuvan viennin vaihteluista saamme, jos tarkastamme tietoja yksityisiltä vuosilta (ks. Liitettä 2 ja leh- dellä n:o 25b olevaa diagrammia). Erityisesti silmäänpistävä on viennin suuri nousu vuonna 1880. Mainittuna vuonna se teki noin 1,328,000 m3, jonka määrän se jälleen saavutti vasta v. 1891. Lähimpänä syynä 1880 vuoden vilkkaaseen vientiin oli se, että puutavarain hinnat, jotka v:n 1877 jälkeen, venäläis- turkkilaisen sodan aljettua, olivat sangen alhaiset, jälleen olivat melkoisesti nousseet. Muuten osottavat eri vuosien vienti- numerot huippumääriä seuraavina vuosina: 1877, 1880, 1882, 1884—85, 1889, 1891 ja 1894; sekä alimmuusmääriä vuosina: 1879, 1881, 1883, 1887, 1890 ja 1892. Siis tavattoman sään- nöllinen 2—3 vuoden aikajaksollisuus. Tähän aaltoilemiseen vaikuttavat pääasiallisesti markkinahintain ja kuljetusmaksujen nousut ja laskut, mitkä vuorostaan riippuvat asianhaaroista, joita tässä ei voida luetella. 2. Vientisatamain erilainen merkitys sahaustavarain vientiin nähden. Aina 1870-luvulle saakka oli metsänhakkuu vientitarkoi- tusta varten ollut keskittyneenä Saimaaseen ja Näsijärveen ja niiden yhteydessä oleviin vesistöihin, minkä vuoksi vienti siihen --- Vienti ja laivaliike. 5 saakka pääasiallisesti oli toimitettu Viipurin ja Porin kautta. Viipuriin kuljetettiin puutavarat Saimaan kanavan kautta, Poriin pitkin Kokemäenjokea. Vasta 1870-luvun edellisellä puoliskolla aljettiin tukkia uittaa Päijänteen vesistöllä ja Kymijoella. Mai- nitun joen laskuhaaran suussa oleva Kotkan satama sai v. 1877 oman tullikamarin ja rupesi siitä ajasta alkaen saamaan yhä suuremman merkityksen maan viennissä. Jo v. 1880 oli silloin vasta vuoden vanhalla Kotkan kaupungilla suurempi vienti kuin Porilla, ja v. 1881 otti se Viipurin kaupungilta maan puutavara- viennin johdon, jossa asemassa se siitä pitäin on kieltämättö- mästi pysynyt, kuitenkin vuosia 1888—91 lukuunottamatta, jol- loin Pori oli ensi sijassa. Kuinka suuri osa yksin näillä kol- mella vientisatamalla on ollut maan sahaustavarain viennissä, näkyy seuraavista prosenttiluvuista: 1865—69 —.1875—79 —1885—89 1894 . | % Co o Yo Vilputla: 4 x x < a mom a 38,3 24,7 16,0 17,3 Pori. < L | 13,6 18,8 173 14,3 Kotka sm ve — 12,2 17,9 19,8 Yhteensä 51,9 55,7 512 | 514 eli siis yhteensä enemmän kuin puolet maan koko sahaustava- rain viennistä. Maan muista kaupungeista on Turku nykyään 4:nnessä sijassa. Tämän paikan vientialaan kuuluvat Turun ja Porin läänin eteläisten seutujen puutavarat. Aikajakson ensimmäisenä vuosiviitisenä tekivät ne ainoastaan 2,8 90, nousivat v. 1880 7,1 Yoiiin ja olivat v. 1894 11,1 90 koko maan viennistä. Diagrammista näkyy se erityisesti huomattava seikka, että maan eteläisen ja lounaisen rannikon vientisatamat koko aika- jakson kestäessä ovat edustaneet yhteensä enemmän kuin %/5 sa- haustuotteiden koko viennistä, mikä luku samana aikana on vähän noussutkin. Jos ajatellaan maan rannikot jaetuksi kolmeen jaksoon: ensimmäinen (I) Laatokasta Poriin, toinen (II) Kristiinankaupun- gista Raaheen ja kolmas (III) Oulusta Tornioon, saadaan seu- raavat prosenttiluvut näiden jaksojen osaksi maan puutavara- viennissä:Vienti ja laivaliike. 5 saakka pääasiallisesti oli toimitettu Viipurin ja Porin kautta. Viipuriin kuljetettiin puutavarat Saimaan kanavan kautta, Poriin pitkin Kokemäenjokea. Vasta 1870-luvun edellisellä puoliskolla aljettiin tukkia uittaa Päijänteen vesistöllä ja Kymijoella. Mai- nitun joen laskuhaaran suussa oleva Kotkan satama sai v. 1877 oman tullikamarin ja rupesi siitä ajasta alkaen saamaan yhä suuremman merkityksen maan viennissä. Jo v. 1880 oli silloin vasta vuoden vanhalla Kotkan kaupungilla suurempi vienti kuin Porilla, ja v. 1881 otti se Viipurin kaupungilta maan puutavara- viennin johdon, jossa asemassa se siitä pitäin on kieltämättö- mästi pysynyt, kuitenkin vuosia 1888—91 lukuunottamatta, jol- loin Pori oli ensi sijassa. Kuinka suuri osa yksin näillä kol- mella vientisatamalla on ollut maan sahaustavarain viennissä, näkyy seuraavista prosenttiluvuista: 1865—69 —.1875—79 —1885—89 1894 . | % Co o Yo Vilputla: 4 x x < a mom a 38,3 24,7 16,0 17,3 Pori. < L | 13,6 18,8 173 14,3 Kotka sm ve — 12,2 17,9 19,8 Yhteensä 51,9 55,7 512 | 514 eli siis yhteensä enemmän kuin puolet maan koko sahaustava- rain viennistä. Maan muista kaupungeista on Turku nykyään 4:nnessä sijassa. Tämän paikan vientialaan kuuluvat Turun ja Porin läänin eteläisten seutujen puutavarat. Aikajakson ensimmäisenä vuosiviitisenä tekivät ne ainoastaan 2,8 90, nousivat v. 1880 7,1 Yoiiin ja olivat v. 1894 11,1 90 koko maan viennistä. Diagrammista näkyy se erityisesti huomattava seikka, että maan eteläisen ja lounaisen rannikon vientisatamat koko aika- jakson kestäessä ovat edustaneet yhteensä enemmän kuin %/5 sa- haustuotteiden koko viennistä, mikä luku samana aikana on vähän noussutkin. Jos ajatellaan maan rannikot jaetuksi kolmeen jaksoon: ensimmäinen (I) Laatokasta Poriin, toinen (II) Kristiinankaupun- gista Raaheen ja kolmas (III) Oulusta Tornioon, saadaan seu- raavat prosenttiluvut näiden jaksojen osaksi maan puutavara- viennissä:Vienti ja laivaliike. 5 saakka pääasiallisesti oli toimitettu Viipurin ja Porin kautta. Viipuriin kuljetettiin puutavarat Saimaan kanavan kautta, Poriin pitkin Kokemäenjokea. Vasta 1870-luvun edellisellä puoliskolla aljettiin tukkia uittaa Päijänteen vesistöllä ja Kymijoella. Mai- nitun joen laskuhaaran suussa oleva Kotkan satama sai v. 1877 oman tullikamarin ja rupesi siitä ajasta alkaen saamaan yhä suuremman merkityksen maan viennissä. Jo v. 1880 oli silloin vasta vuoden vanhalla Kotkan kaupungilla suurempi vienti kuin Porilla, ja v. 1881 otti se Viipurin kaupungilta maan puutavara- viennin johdon, jossa asemassa se siitä pitäin on kieltämättö- mästi pysynyt, kuitenkin vuosia 1888—91 lukuunottamatta, jol- loin Pori oli ensi sijassa. Kuinka suuri osa yksin näillä kol- mella vientisatamalla on ollut maan sahaustavarain viennissä, näkyy seuraavista prosenttiluvuista: 1865—69 —.1875—79 —1885—89 1894 . | % Co o Yo Vilputla: 4 x x < a mom a 38,3 24,7 16,0 17,3 Pori. < L | 13,6 18,8 173 14,3 Kotka sm ve — 12,2 17,9 19,8 Yhteensä 51,9 55,7 512 | 514 eli siis yhteensä enemmän kuin puolet maan koko sahaustava- rain viennistä. Maan muista kaupungeista on Turku nykyään 4:nnessä sijassa. Tämän paikan vientialaan kuuluvat Turun ja Porin läänin eteläisten seutujen puutavarat. Aikajakson ensimmäisenä vuosiviitisenä tekivät ne ainoastaan 2,8 90, nousivat v. 1880 7,1 Yoiiin ja olivat v. 1894 11,1 90 koko maan viennistä. Diagrammista näkyy se erityisesti huomattava seikka, että maan eteläisen ja lounaisen rannikon vientisatamat koko aika- jakson kestäessä ovat edustaneet yhteensä enemmän kuin %/5 sa- haustuotteiden koko viennistä, mikä luku samana aikana on vähän noussutkin. Jos ajatellaan maan rannikot jaetuksi kolmeen jaksoon: ensimmäinen (I) Laatokasta Poriin, toinen (II) Kristiinankaupun- gista Raaheen ja kolmas (III) Oulusta Tornioon, saadaan seu- raavat prosenttiluvut näiden jaksojen osaksi maan puutavara- viennissä: --- 6 Suomen Kartasto. Karttalehti n:o 25 a. 1865—69 1875—79 | 1885 —89 | 1894 o % | 6 Oo Jl ms x x k mn omnia 80,0 85,7 84,6 86,4 IE = 2 k s mom a 124 4,7 44 4,2 H LL. 7,6 9,6 11,0 9,4 Yhteensä 100,0 100,0 100,0 100,0 Niinmuodoin on Pohjois-Suomella eli Oulun läänillä, jossa vielä löytyy äärettömiä metsäaloja ja jossa 1870-luvun lopussa enemmän kuin 90 % kruunun metsistä sijaitsi (kts. karttaleh- teä n:o 12), ollut vain vähäpätöinen osa maan puutavarain vien- nissä. Kuitenkin on näilläkin seuduilla viimeisimpinä aikoina alkanut vilkas metsäliike. Vienti Pohjanlahden rannikolta on puheena olevana ajanjaksona verrannollisessa suhteessa lakkaa- matta vähentynyt ja on se nykyään enää vain pienenä prosent- tina koko maan puutavarain viennistä. 3. Eri vientimaitten suhde vientiin. Käsiteltävänä olevana aikajaksona ovat myöskin Suomen sahaustuotteiden ulkomaiset myyntipaikat vaihdelleet sekä rela- tivisessa että absolutisessa merkityksessään Suomen viennille. Aikaisemmilta vuosilta kuin 1883 & virallisessa tilastossa mai- nita erilaatuisten tavarain jakaantumista eri vientimaihin, paitsi Venäjälle sekä osiksi myös Ruotsiin ja Norjaan, minkä vuoksi tässä kohden ei voidakaan tehdä mitään täysin luotettavaa vertausta aikajakson alun ja lopun välillä. Edellyttämällä kuitenkin, että Suomesta Itämeren ulkopuolella oleviin satamiin ja maihin on etupäässä viety sahaustuotteita, voidaan nojautumalla näihin mai- hin menneen kokonaisviennin arvoon saada täydellinen käsitys niiden suhteellisesta merkityksestä maan sahaustavarain vien- nille. Jättämällä pois Venäjän, Ruotsin ja Norjan, joihin mennyt sahaustavarain vienti v. 1883 nousi yhteensä ainoastaan 3 %o:iin ja v. 1894 ainoastaan 2,3 %o:iin puheenaolevasta kokonaisvien- nistä, saadaan muitten maitten suhteellisen viennin prosentti- määriksi seuraavat luvut:6 Suomen Kartasto. Karttalehti n:o 25 a. 1865—69 1875—79 | 1885 —89 | 1894 o % | 6 Oo Jl ms x x k mn omnia 80,0 85,7 84,6 86,4 IE = 2 k s mom a 124 4,7 44 4,2 H LL. 7,6 9,6 11,0 9,4 Yhteensä 100,0 100,0 100,0 100,0 Niinmuodoin on Pohjois-Suomella eli Oulun läänillä, jossa vielä löytyy äärettömiä metsäaloja ja jossa 1870-luvun lopussa enemmän kuin 90 % kruunun metsistä sijaitsi (kts. karttaleh- teä n:o 12), ollut vain vähäpätöinen osa maan puutavarain vien- nissä. Kuitenkin on näilläkin seuduilla viimeisimpinä aikoina alkanut vilkas metsäliike. Vienti Pohjanlahden rannikolta on puheena olevana ajanjaksona verrannollisessa suhteessa lakkaa- matta vähentynyt ja on se nykyään enää vain pienenä prosent- tina koko maan puutavarain viennistä. 3. Eri vientimaitten suhde vientiin. Käsiteltävänä olevana aikajaksona ovat myöskin Suomen sahaustuotteiden ulkomaiset myyntipaikat vaihdelleet sekä rela- tivisessa että absolutisessa merkityksessään Suomen viennille. Aikaisemmilta vuosilta kuin 1883 & virallisessa tilastossa mai- nita erilaatuisten tavarain jakaantumista eri vientimaihin, paitsi Venäjälle sekä osiksi myös Ruotsiin ja Norjaan, minkä vuoksi tässä kohden ei voidakaan tehdä mitään täysin luotettavaa vertausta aikajakson alun ja lopun välillä. Edellyttämällä kuitenkin, että Suomesta Itämeren ulkopuolella oleviin satamiin ja maihin on etupäässä viety sahaustuotteita, voidaan nojautumalla näihin mai- hin menneen kokonaisviennin arvoon saada täydellinen käsitys niiden suhteellisesta merkityksestä maan sahaustavarain vien- nille. Jättämällä pois Venäjän, Ruotsin ja Norjan, joihin mennyt sahaustavarain vienti v. 1883 nousi yhteensä ainoastaan 3 %o:iin ja v. 1894 ainoastaan 2,3 %o:iin puheenaolevasta kokonaisvien- nistä, saadaan muitten maitten suhteellisen viennin prosentti- määriksi seuraavat luvut:6 Suomen Kartasto. Karttalehti n:o 25 a. 1865—69 1875—79 | 1885 —89 | 1894 o % | 6 Oo Jl ms x x k mn omnia 80,0 85,7 84,6 86,4 IE = 2 k s mom a 124 4,7 44 4,2 H LL. 7,6 9,6 11,0 9,4 Yhteensä 100,0 100,0 100,0 100,0 Niinmuodoin on Pohjois-Suomella eli Oulun läänillä, jossa vielä löytyy äärettömiä metsäaloja ja jossa 1870-luvun lopussa enemmän kuin 90 % kruunun metsistä sijaitsi (kts. karttaleh- teä n:o 12), ollut vain vähäpätöinen osa maan puutavarain vien- nissä. Kuitenkin on näilläkin seuduilla viimeisimpinä aikoina alkanut vilkas metsäliike. Vienti Pohjanlahden rannikolta on puheena olevana ajanjaksona verrannollisessa suhteessa lakkaa- matta vähentynyt ja on se nykyään enää vain pienenä prosent- tina koko maan puutavarain viennistä. 3. Eri vientimaitten suhde vientiin. Käsiteltävänä olevana aikajaksona ovat myöskin Suomen sahaustuotteiden ulkomaiset myyntipaikat vaihdelleet sekä rela- tivisessa että absolutisessa merkityksessään Suomen viennille. Aikaisemmilta vuosilta kuin 1883 & virallisessa tilastossa mai- nita erilaatuisten tavarain jakaantumista eri vientimaihin, paitsi Venäjälle sekä osiksi myös Ruotsiin ja Norjaan, minkä vuoksi tässä kohden ei voidakaan tehdä mitään täysin luotettavaa vertausta aikajakson alun ja lopun välillä. Edellyttämällä kuitenkin, että Suomesta Itämeren ulkopuolella oleviin satamiin ja maihin on etupäässä viety sahaustuotteita, voidaan nojautumalla näihin mai- hin menneen kokonaisviennin arvoon saada täydellinen käsitys niiden suhteellisesta merkityksestä maan sahaustavarain vien- nille. Jättämällä pois Venäjän, Ruotsin ja Norjan, joihin mennyt sahaustavarain vienti v. 1883 nousi yhteensä ainoastaan 3 %o:iin ja v. 1894 ainoastaan 2,3 %o:iin puheenaolevasta kokonaisvien- nistä, saadaan muitten maitten suhteellisen viennin prosentti- määriksi seuraavat luvut: --- Vienti ja laivaliike. 7 1865 1870 1875 1880 1883 1894 %o % So Oo Yo Jo Tänskä =» » e s wm a 8 31 51 5,4 5,3 5,8 71 Saksa < 2 0 0 0000 L] 14,6 —- 205 | 155 11,9 7,0 111 Alankomaat ja Belgia . . . . 8,3 83 | 125 134 10,9 165 Suurbritannia . . . . . . .| 56,8 51,8 | 47,4 43,0 44,77 346 Ranska «2 L 6,1 7,8 | 126 181 16,6 21,5 Poma ) 65 60| 54 77 147 91 Italia >; 3 < vwa a k + 1,3 0,5 0,3 0,1 01 = — Amerikka i. J 2 L. 0,3 01 0,4 0,4 0,0 — Afrikka (y. m. mainitsemattomia)| 3,0 0,4 0,5 0,1 0,2 0,3 Yhteensä 100,0 100,0 100,0 100,0 100,0 100,0 Tässä taulussa nähdään selvä yhdenmukaisuus 1883 vuotta aikaisempain tietojen ja mainitun vuoden tietojen kesken, minkä vuoksi näiden tietojen hyvällä syyllä voidaan katsoa ilmaisevan myöskin sahaustavarain viennin jakautumista eri vientimaihin. Ne vaikuttimet ja suhteet, jotka vaikuttavat puutavarain viennin menopaikkoihin, ovat mitä moninaisimpia, niinkuin vaih- televat hintasuhteet, tavaramerkit, asioimistot, kuljetustilaisuudet, tulliseikat, satamaolot y. m., minkä vuoksi tässä ei voi tulla kysymykseen ryhtyä lähemmin selittämään viennin määräpaik- kojen —vaihteluita. Ylläolevain numeroiden nojalla tahdomme vain osottaa seuraavaa. Erittäin suurta lisääntymistä aikakautena osottaa vienti: V. 1865 V. 1894 Lisäys. Tanskaan i J L. 3,1 %/0o 7,1 % 129 0/0 Alankomaihin ja Belgiaan . . . 8,3 %0 16,3 % 97 %/0 Ranskaan . J L. 6,1 0/0 21,5 %/0 252 %/0 Vähentymistä prosenttisuhteessaan koko sahaustavarain vientiin osottaa taas vienti: Vv. 1865 V. 1894 Vähennys. Saksaan . ls. 14,6 %/0 10,9 % 25 0 Suurbritanniaan . . . 0.0. 56,8 %/0 33,8 % 45 %Vienti ja laivaliike. 7 1865 1870 1875 1880 1883 1894 %o % So Oo Yo Jo Tänskä =» » e s wm a 8 31 51 5,4 5,3 5,8 71 Saksa < 2 0 0 0000 L] 14,6 —- 205 | 155 11,9 7,0 111 Alankomaat ja Belgia . . . . 8,3 83 | 125 134 10,9 165 Suurbritannia . . . . . . .| 56,8 51,8 | 47,4 43,0 44,77 346 Ranska «2 L 6,1 7,8 | 126 181 16,6 21,5 Poma ) 65 60| 54 77 147 91 Italia >; 3 < vwa a k + 1,3 0,5 0,3 0,1 01 = — Amerikka i. J 2 L. 0,3 01 0,4 0,4 0,0 — Afrikka (y. m. mainitsemattomia)| 3,0 0,4 0,5 0,1 0,2 0,3 Yhteensä 100,0 100,0 100,0 100,0 100,0 100,0 Tässä taulussa nähdään selvä yhdenmukaisuus 1883 vuotta aikaisempain tietojen ja mainitun vuoden tietojen kesken, minkä vuoksi näiden tietojen hyvällä syyllä voidaan katsoa ilmaisevan myöskin sahaustavarain viennin jakautumista eri vientimaihin. Ne vaikuttimet ja suhteet, jotka vaikuttavat puutavarain viennin menopaikkoihin, ovat mitä moninaisimpia, niinkuin vaih- televat hintasuhteet, tavaramerkit, asioimistot, kuljetustilaisuudet, tulliseikat, satamaolot y. m., minkä vuoksi tässä ei voi tulla kysymykseen ryhtyä lähemmin selittämään viennin määräpaik- kojen —vaihteluita. Ylläolevain numeroiden nojalla tahdomme vain osottaa seuraavaa. Erittäin suurta lisääntymistä aikakautena osottaa vienti: V. 1865 V. 1894 Lisäys. Tanskaan i J L. 3,1 %/0o 7,1 % 129 0/0 Alankomaihin ja Belgiaan . . . 8,3 %0 16,3 % 97 %/0 Ranskaan . J L. 6,1 0/0 21,5 %/0 252 %/0 Vähentymistä prosenttisuhteessaan koko sahaustavarain vientiin osottaa taas vienti: Vv. 1865 V. 1894 Vähennys. Saksaan . ls. 14,6 %/0 10,9 % 25 0 Suurbritanniaan . . . 0.0. 56,8 %/0 33,8 % 45 %Vienti ja laivaliike. 7 1865 1870 1875 1880 1883 1894 %o % So Oo Yo Jo Tänskä =» » e s wm a 8 31 51 5,4 5,3 5,8 71 Saksa < 2 0 0 0000 L] 14,6 —- 205 | 155 11,9 7,0 111 Alankomaat ja Belgia . . . . 8,3 83 | 125 134 10,9 165 Suurbritannia . . . . . . .| 56,8 51,8 | 47,4 43,0 44,77 346 Ranska «2 L 6,1 7,8 | 126 181 16,6 21,5 Poma ) 65 60| 54 77 147 91 Italia >; 3 < vwa a k + 1,3 0,5 0,3 0,1 01 = — Amerikka i. J 2 L. 0,3 01 0,4 0,4 0,0 — Afrikka (y. m. mainitsemattomia)| 3,0 0,4 0,5 0,1 0,2 0,3 Yhteensä 100,0 100,0 100,0 100,0 100,0 100,0 Tässä taulussa nähdään selvä yhdenmukaisuus 1883 vuotta aikaisempain tietojen ja mainitun vuoden tietojen kesken, minkä vuoksi näiden tietojen hyvällä syyllä voidaan katsoa ilmaisevan myöskin sahaustavarain viennin jakautumista eri vientimaihin. Ne vaikuttimet ja suhteet, jotka vaikuttavat puutavarain viennin menopaikkoihin, ovat mitä moninaisimpia, niinkuin vaih- televat hintasuhteet, tavaramerkit, asioimistot, kuljetustilaisuudet, tulliseikat, satamaolot y. m., minkä vuoksi tässä ei voi tulla kysymykseen ryhtyä lähemmin selittämään viennin määräpaik- kojen —vaihteluita. Ylläolevain numeroiden nojalla tahdomme vain osottaa seuraavaa. Erittäin suurta lisääntymistä aikakautena osottaa vienti: V. 1865 V. 1894 Lisäys. Tanskaan i J L. 3,1 %/0o 7,1 % 129 0/0 Alankomaihin ja Belgiaan . . . 8,3 %0 16,3 % 97 %/0 Ranskaan . J L. 6,1 0/0 21,5 %/0 252 %/0 Vähentymistä prosenttisuhteessaan koko sahaustavarain vientiin osottaa taas vienti: Vv. 1865 V. 1894 Vähennys. Saksaan . ls. 14,6 %/0 10,9 % 25 0 Suurbritanniaan . . . 0.0. 56,8 %/0 33,8 % 45 % --- 8 Suomen Kartasto. Karttalehti n:o 25a. Vaikkakin vienti Suurbritanniaan (pääasiallisesti Englantiin) aikakauden alussa nousi enemmän kuin puoleen Suomen koko sahaustuotteiden viennistä, oli se vielä aikajakson lopussakin ensimmäisellä sijalla viennissä, nim. 3 siitä. Toiseen sijaan on nykyään noussut Ranska. Vienti siihen maahan oli v. 1894 1/5 maan kokonaisviennistä. Yhdessä ovat Suurbritannia ja Ranska koko aikajakson kuluessa ottaneet enem- män kuin puolet maastamme viedyistä sahaustuotteista. Etelä- Eurooppa ja Euroopan ulkopuolella olevat maat ovat samana aikana olleet sangen vähäpätöisessä asemassa Suomen puutava- rain vientiin nähden. Lopuksi esitämme tässä muutamia numeroita siitä, miten viedyt sahaustuotteet jakautuvat paksuuteensa nähden, s. o. kuinka monta prosenttia sahaustuotteiden viennistä määrättyinä vuosina on ollut lautoja, soiroja tai lankkuja: V. 1867 V. 1876 V. 1885 V. 1894 % Yo S o Lautoja . . . ... 29,8 38,6 38,7 486 Soiroja . . . 0. 0. 10,2 152 24,2 33,3 Lankkuja. . . . . 60,0 46,2 37,1 18,0 Yhteensä 100,0 100,0 100,0 100,0 Numeroista näkyy, että karkeimman mittaiset sahaustuot- teet, lankut, oltuaan v. 1867 35, olivat v. 1894 ei täyteen 5 maan koko sahaustuotteiden viennistä. Georg Leinberg.8 Suomen Kartasto. Karttalehti n:o 25a. Vaikkakin vienti Suurbritanniaan (pääasiallisesti Englantiin) aikakauden alussa nousi enemmän kuin puoleen Suomen koko sahaustuotteiden viennistä, oli se vielä aikajakson lopussakin ensimmäisellä sijalla viennissä, nim. 3 siitä. Toiseen sijaan on nykyään noussut Ranska. Vienti siihen maahan oli v. 1894 1/5 maan kokonaisviennistä. Yhdessä ovat Suurbritannia ja Ranska koko aikajakson kuluessa ottaneet enem- män kuin puolet maastamme viedyistä sahaustuotteista. Etelä- Eurooppa ja Euroopan ulkopuolella olevat maat ovat samana aikana olleet sangen vähäpätöisessä asemassa Suomen puutava- rain vientiin nähden. Lopuksi esitämme tässä muutamia numeroita siitä, miten viedyt sahaustuotteet jakautuvat paksuuteensa nähden, s. o. kuinka monta prosenttia sahaustuotteiden viennistä määrättyinä vuosina on ollut lautoja, soiroja tai lankkuja: V. 1867 V. 1876 V. 1885 V. 1894 % Yo S o Lautoja . . . ... 29,8 38,6 38,7 486 Soiroja . . . 0. 0. 10,2 152 24,2 33,3 Lankkuja. . . . . 60,0 46,2 37,1 18,0 Yhteensä 100,0 100,0 100,0 100,0 Numeroista näkyy, että karkeimman mittaiset sahaustuot- teet, lankut, oltuaan v. 1867 35, olivat v. 1894 ei täyteen 5 maan koko sahaustuotteiden viennistä. Georg Leinberg.8 Suomen Kartasto. Karttalehti n:o 25a. Vaikkakin vienti Suurbritanniaan (pääasiallisesti Englantiin) aikakauden alussa nousi enemmän kuin puoleen Suomen koko sahaustuotteiden viennistä, oli se vielä aikajakson lopussakin ensimmäisellä sijalla viennissä, nim. 3 siitä. Toiseen sijaan on nykyään noussut Ranska. Vienti siihen maahan oli v. 1894 1/5 maan kokonaisviennistä. Yhdessä ovat Suurbritannia ja Ranska koko aikajakson kuluessa ottaneet enem- män kuin puolet maastamme viedyistä sahaustuotteista. Etelä- Eurooppa ja Euroopan ulkopuolella olevat maat ovat samana aikana olleet sangen vähäpätöisessä asemassa Suomen puutava- rain vientiin nähden. Lopuksi esitämme tässä muutamia numeroita siitä, miten viedyt sahaustuotteet jakautuvat paksuuteensa nähden, s. o. kuinka monta prosenttia sahaustuotteiden viennistä määrättyinä vuosina on ollut lautoja, soiroja tai lankkuja: V. 1867 V. 1876 V. 1885 V. 1894 % Yo S o Lautoja . . . ... 29,8 38,6 38,7 486 Soiroja . . . 0. 0. 10,2 152 24,2 33,3 Lankkuja. . . . . 60,0 46,2 37,1 18,0 Yhteensä 100,0 100,0 100,0 100,0 Numeroista näkyy, että karkeimman mittaiset sahaustuot- teet, lankut, oltuaan v. 1867 35, olivat v. 1894 ei täyteen 5 maan koko sahaustuotteiden viennistä. Georg Leinberg. --- 6 <9 T|OOOT|2TT' OLF T|V'OOT|<03' GTI" T|0'OOT SS. T 1|000T FP6J000T T|E92 LLFI ESUDIIJA : 01] PI 966 [P00r|a60's 6'1Jo00t|1T4 086 10 T 166 89 | ja J 3 61T[ 2 66 0 00T 28! 288 0191000 JA E Ka Kää G! 0 18622 K Jd 2 6602 Lb6'L3 [G LNJYoIELT Ef eledure a 13067 |51 90048 [kit 6m6oe [61 0aaus [60 2a8%i H 6. 4 T TOC 0'22 4 JA 7 819 F3 N 0'0 —99F — — a p Fi ser 609oIg |o91 ssosea [e - 00 6 o ; ä 9T (£E086€ [at 907LG [oc : , - o [or + 0 < puUIJUOA 9 FLSIT 161 20228 (et PLG JOET FC0898 or 168782 lo'91 leoa'62t [e i Aytä N | [6T 979:06£ |PGI [100.988 4280 0-07 N 1805 eva |vaateealise 908 T0xjese |e60'Es1 == ed0tN. 1u0s0f ve Issoo e jetmo ve Ga. yt sel 000 21 e80'09a [621 1181008 [081 a A, FL 0 TT 09289 los lose |< ++ + * n PP 2908 « 5 WA eie 218" « af 9E1 203 | mi] — — 8 [196 tst var ja tä 126926 | 81638 [07 SET fr 308) us [08RE g joustoa [28 |sootsa [eta vastit [a jaosta |< ++ st em10y eta $9GTat [el OOSLeT Pa J aan ls 109501. [16 RIDET v2 llio8i e tous KAISTA < RHIA] 5 60979 aa PS on katon kat alo Sat [6 oveen [fa sian pa posti |< = >> 20 ä 804 89" [ro etes [ro siat [o sie. 15 osasi aroer 0 [284 [ro] 858 [rolläsna |> 20 ä 804 89" [ro etes [ro siat [o sie. 15 osasi aroer 0 [284 [ro] 858 [rolläsna |> 20 ä 804 89" [ro etes [ro siat [o sie. 15 osasi aroer 0 [284 [ro] 858 [rolläsna |

Atlas of Finland

Comments